52004DC0845

Bryssel 04.01.2005

KOM(2004) 845 lopullinen

.

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JAEUROOPAN PARLAMENTILLE

Ilmassa olevien rikkidioksidin, typpidioksidin ja typen oksidien, hiukkasten jalyijyn pitoisuuksien raja-arvoista annetun neuvoston direktiivin 1999/30/EY uudelleentarkastelu ottaen huomioon ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnastaannettu neuvoston direktiivi 96/62/EYSEK(2004) 1713

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto 3

2. Direktiivin noudattamiseen liittyvät keskeiset näkökohdat 4

3. Direktiivin soveltamisesta saadut kokemukset 5

1. JOHDANTO

Tämän kertomuksen antamisesta säädetään ensimmäisessä ilmanlaadun johdannaisdirektiivissä, jolla pyritään rajoittamaan ilmassa olevien rikkidioksidin, typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksia.

Neuvoston direktiivi 1999/30/EY[1] koskee ilmassa olevien rikkidioksidin (SO2), typpidioksidin (NO2) ja typen oksidien (NOx), hiukkasten (PM10) ja lyijyn pitoisuuksien raja-arvoja (ensimmäinen ilmanlaadun johdannaisdirektiivi). Direktiivissä noudatetaan ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta annetussa neuvoston direktiivissä 96/62/EY[2] (ilmanlaadun puitedirektiivi) vahvistettua lähestymistapaa. Direktiivin 10 artiklan mukaan komission on tarkasteltava direktiiviä uudelleen ja annettava kertomus sen täytäntöönpanosta. Tässä kertomuksessa esitetään yhteenveto keskeisistä tiedoista. Yksityiskohtaiset tiedot esitetään komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa[3].

Tämä tarkastelu perustuu viimeisimpään tutkimustietoon,…

Tämä uudelleentarkastelu perustuu viimeisimpiin tieteellisiin tutkimuksiin, jotka koskevat ensimmäisellä johdannaisdirektiivillä säännellyille ilman epäpuhtauksille altistumisen vaikutuksia ihmisen terveyteen ja ekosysteemeihin. Kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman[4] mukaan komission on laadittava vuoden 2005 puoliväliin mennessä ilmansaasteita koskeva aihekohtainen strategia Puhdasta ilmaa Eurooppaan -ohjelman (ns. CAFE-ohjelman) pohjalta. Uudelleentarkastelun tätä osaa sekä direktiivin ja siinä vahvistettujen raja-arvojen mahdollista tarkistamista käsitellään ilmansaasteita koskevassa aihekohtaisessa strategiassa.

…mutta siinä keskitytään tähän mennessä saatuihin kokemuksiin ja ehdotetaan komiteamenettelyllä tehtäviä muutoksia.

Ilmansaasteita koskeva aihekohtainen strategia julkaistaan piakkoin, joten tässä kertomuksessa keskitytään direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa saatuihin kokemuksiin. Koska ilmanlaadun ensimmäinen johdannaisdirektiivi ja puitedirektiivi ovat läheisesti sidoksissa toisiinsa, nämä yhteydet otetaan tarvittaessa huomioon.

2. DIREKTIIVIN NOUDATTAMISEEN LIITTYVÄT KESKEISET NÄKÖKOHDAT

Vaikka direktiivi on ollut voimassa vasta kolme vuotta,…

Direktiivi tuli voimaan 19. heinäkuuta 1999, ja se oli saatettava osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä kahden vuoden kuluessa. EU:n jäsenvaltioiden komissiolle toimittamat tiedot koskevat vuosia 2001 ja 2002, joten direktiivin soveltamisesta on saatu vasta vähän kokemuksia. Ilmanlaatua koskevan lainsäädännön noudattamista olisi kuitenkin vielä parannettava [ks. taulukko 1 asiakirjassa SEC(2004)xxx].

…sen soveltamisesta saadut toistaiseksi varsin rajalliset kokemukset ovat olleet myönteisiä.

Ensimmäisestä johdannaisdirektiivistä saaduista rajallisista kokemuksista huolimatta on silti jo selvää, että ilmanlaatua koskeva sääntely on ollut onnistunutta. Sen avulla on voitu parantaa yleisön ja poliittisten päätöksentekijöiden tietoisuutta jäljellä olevista ilmanlaatuongelmista ja edistää tehokkaita toimia ilmansaasteiden rajoittamiseksi koko EU:ssa. Tähän myönteiseen tulokseen on pääasiassa kolme syytä:

- Ensinnäkin vaatimus, jonka mukaan ilmanlaatua koskevien ajantasaisten tietojen on oltava yleisön saatavilla. Tämä on parantanut yleisön tietoisuutta, mistä ovat osoituksena komissiolle tehdyt kantelut ja Euroopan parlamentille osoitetut vetoomukset. Yksittäisten kansalaisten tai kansalaisjärjestöjen tekemät kantelut ovat useissa tapauksissa johtaneet rikkomismenettelyn aloittamiseen.

- Toiseksi ilmanlaatua koskevien raja-arvojen haastavuus. Tämä on johtanut siihen, että paikalliset ja kansalliset viranomaiset ovat ryhtyneet tehokkaisiin toimiin ilman epäpuhtauksien rajoittamiseksi.

- Kolmanneksi se, että johdannaisdirektiivissä asetettuja raja-arvoja sovelletaan myös uusissa jäsenvaltioissa. Uusien jäsenvaltioiden kansalaiset voivat nauttia direktiivin välittömistä hyödyistä, mutta välillistä hyötyä koituu myös koko Euroopalle, koska ilmansaasteet leviävät rajojen yli.

Kuitenkin vain kolme jäsenvaltiota on toimittanut ilmanlaadun parantamista koskevan suunnitelman tai ohjelman.

Vuoden 2001 tietojen pohjalta kävi ilmi, että yhdentoista jäsenvaltion olisi toimitettava komissiolle vuoden 2003 loppuun mennessä suunnitelma tai ohjelma siitä, kuinka ne aikovat parantaa kansalaistensa ilmanlaatua hiukkas- ja typpidioksidipäästöjen osalta. Heinäkuuhun 2004 mennessä kuitenkin ainoastaan Belgia ja Yhdistynyt kuningaskunta olivat toimittaneet suunnitelmansa. Lisäksi Ruotsi toimitti suunnitelman, vaikka tämä ei ollutkaan oikeudellinen vaatimus vuoden 2001 tietojen pohjalta. Komissio on huolestunut tästä ensimmäisen johdannaisdirektiivin noudattamatta jättämisestä. Siksi se aloitti vuonna 2004 rikkomismenettelyt kymmentä jäsenvaltiota vastaan, koska ne eivät olleet toimittaneet suunnitelmia tai ohjelmia ajoissa tai koska toimitetut suunnitelmat olivat puutteellisia.

Direktiivillä pyritään saavuttamaan ihmisen terveyden ja ekosysteemien suojelun korkea taso…

Ensimmäisellä johdannaisdirektiivillä pyritään saavuttamaan ihmisen terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso. Näin sillä edistetään kahden EU:n perustuslakiluonnokseen sisältyvässä EU:n perusoikeuskirjassa tunnustetun perusoikeuden suojelua.

…asettamalla ilmanlaatua koskevia raja-arvoja,…

Puitedirektiivissä annetaan ilmanlaadun arviointia ja hallintaa koskevia yleisiä säännöksiä, kun taas johdannaisdirektiiveissä määritellään tiettyjä ilman epäpuhtauksia koskevat yksityiskohtaiset vaatimukset, joihin sisältyvät myös raja- tai tavoitearvot. Ensimmäisessä johdannaisdirektiivissä määritellään ihmisen terveyden ja ympäristön suojelemiseksi raja-arvot, jotka jäsenvaltioiden on saavutettava tiettyyn määräaikaan mennessä [ks. taulukko 2 asiakirjassa SEC(2004)xxx].

Tämä määräaika on 2005 rikkidioksidille, lyijylle ja hiukkasille ja 2010 typpidioksidille. Direktiivissä asetetaan myös rikkidioksidin ja typen oksidien raja-arvot ekosysteemien ja kasvillisuuden suojelemiseksi. Nämä raja-arvot ovat jo olleet voimassa 19. heinäkuuta 2001 lähtien.

…määrittelemällä pienenevät ylitysmarginaalit, velvoittamalla jäsenvaltiot laatimaan suunnitelmia tai ohjelmia sekä velvoittamalla ne antamaan tietoja.

Jos ilman epäpuhtauksien pitoisuus tietyllä alueella ylittää raja-arvon ja ylitys on määrättyä ylitysmarginaalia suurempi, jäsenvaltioiden on laadittava suunnitelmat tai ohjelmat sen osoittamiseksi, millä toimenpiteillä ne aikovat saavuttaa raja-arvon määräaikaan mennessä. Ylitysmarginaali pienenee vuosittain ja saavuttaa nollan raja-arvon saavuttamisen määräaikaan mennessä.

Ilmanlaadun puitedirektiivissä ja johdannaisdirektiiveissä edellytetään, että jäsenvaltiot arvioivat ilmanlaatua koko alueellaan. Direktiiveissä säädetään myös seurantaverkoista, mallintamisesta sekä ilmanlaatutietojen laadunvarmistuksesta ja -valvonnasta. Direktiiveissä vahvistetaan yksityiskohtaiset vaatimukset, jotka koskevat tiedottamista yleisölle ja komissiolle.

3. DIREKTIIVIN SOVELTAMISESTA SAADUT KOKEMUKSET

Puitedirektiivin ja johdannaisdirektiivien käytöllä on etunsa ja haittansa.

Puitedirektiivissä ja ensimmäisissä johdannaisdirektiiveissä on sovitettu yhteen i) ilmanlaadun arvioinnin ja hallinnan yhdenmukaistaminen kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja ii) toissijaisuusperiaatteen noudattaminen, mikä mahdollistaa paikallisen ja kansallisen joustavuuden direktiivien täytäntöönpanossa. Lainsäädännön antamisella puitedirektiivin ja siihen liittyvien johdannaisdirektiivien muodossa on tiettyjä etuja: kun kaikkia epäpuhtauksia koskevat yleiset säännökset annetaan vain kerran, voidaan varmistaa säännösten johdonmukaisuus. Tällä lähestymistavalla on kuitenkin myös haittansa: puitedirektiivin kaikkia käytännön vaikutuksia ei ole voitu ennakoida direktiiviä laadittaessa.

Ilmanlaadun arviointialueet on määritelty eivätkä ne todennäköisesti enää muutu.

Puitedirektiivin mukaan ilmanlaatu on määritettävä tietyillä alueilla ja tietyissä taajamissa. Direktiivissä jätetään paljon harkinnanvaraa näiden alueiden määrittelyn suhteen, mistä syystä jäsenvaltioiden välillä on melko suuria eroja. Alueet vastaavat yleensä pikemminkin hallinnollisia rajoja kuin ilmanlaadun alueellisia vaihteluja. Jäsenvaltiot eivät katso 'aluemallista’ olevan merkittävää hyötyä ilmanlaadun hallinnassa. Jäsenvaltiot, myös uudet, ovat nyt kuitenkin nimenneet alueensa ja järjestäneet arviointistrategiansa niiden mukaan. Koska jäsenvaltiot eivät ole ilmoittaneet merkittävistä ongelmista verkkojensa suunnittelussa, komissio ei aio harkita aluemallin muuttamista.

Tiukempia ilmanlaadun raja-arvoja pidetään tärkeinä ja hyödyllisinä,…

Ensimmäisessä johdannaisdirektiivissä asetetut uudet raja-arvot ovat huomattavasti aiempaa tiukempia. Uusia raja-arvoja pidetään yleisesti ottaen tärkeinä ja hyödyllisinä välineinä ilmanlaadun parantamiseksi siellä missä se on huono. Raja-arvot yhdessä tiedotusvelvollisuuden kanssa ovat lisänneet yleisön ja poliittisten päättäjien tietoisuutta ilmanlaatuun liittyvistä ongelmista.

…mutta raja-arvojen soveltamista selvennetään ja siitä annetaan ohjeita ilmansaasteita koskevassa aihekohtaisessa strategiassa.

Sidosryhmät ovat todenneet, että raja-arvojen soveltamista olisi hyödyllistä selventää väestön altistumisen osalta. Ne ovat myös esittäneet kysymyksiä raja-arvojen soveltamisesta kasviston ja ekosysteemien suojeluun. Komissio on käynnistänyt selvityksen terveyden kannalta merkityksellisistä ilmanlaatumittauksista. Selvityksen tuloksista riippuen ensimmäisessä johdannaisdirektiivissä vahvistettuja seurantavaatimuksia voidaan muuttaa.

Ylitysmarginaalia ja erityissäännöksiä pidetään hyödyllisinä eikä niitä muuteta.

Jäsenvaltiot ovat yleisesti ottaen pitäneet ylitysmarginaalia[5] hyödyllisenä välineenä, jonka avulla ilmanlaadun parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä voidaan kohdentaa saastuneimmilla alueilla. Jos epäpuhtauksien pitoisuudet pysyvät jäsenvaltiossa ylitysmarginaalilla korotettujen raja-arvojen alapuolella, kyseisen jäsenvaltion ei raja-arvon saavuttamisen määräajan lähestyessä tarvitse ylireagoida eikä laatia ilmanlaatusuunnitelmia tai -ohjelmia.

Ensimmäiseen johdannaisdirektiiviin sisältyy säännös, jolla otetaan huomioon luonnollisten lähteiden vaikutus rikkidioksidipitoisuuksiin. Siihen sisältyy myös hiukkasia koskeva säännös, jolla otetaan huomioon luonnonilmiöiden vaikutus sekä teiden talvihiekoituksesta aiheutuva hiukkasleijuma. Jäsenvaltiot katsovat, että nämä säännökset ovat hyödyllisiä erityistapauksissa. Näiden säännösten laajentaminen muihin olosuhteisiin loisi kuitenkin mahdollisen porsaanreiän. Tästä syystä komissio ei aio muuttaa tai laajentaa voimassa olevia erityissäännöksiä.

Ilmanlaadun parantamiseen tähtäävissä jatkuvissa toimissa on keskityttävä hiukkasiin ja typpidioksidiin,..

Jäsenvaltioiden ilmoitusten perusteella ne noudattavat hyvin ilmassa olevan rikkidioksidin ja lyijyn raja-arvoja tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Hiukkasten ja typpidioksidin osalta tilanne on kuitenkin toinen, sillä näiden epäpuhtauksien pitoisuudet ylittävät raja-arvon ja ylitysmarginaalin monilla mittausasemilla.

...mutta komissio arvioi myös lyhyen aikavälin toimenpiteiden tehokkuutta.

Puitedirektiivin 7 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava lyhyen aikavälin toimenpiteitä, jos raja-arvot ja varoituskynnykset ylittyvät. Raja-arvojen osalta lyhyen aikavälin toimenpiteitä täytyy toteuttaa vasta raja-arvojen voimaantulon jälkeen. Eräät jäsenvaltiot ovat epäilleet, ovatko tällaiset lyhyen aikavälin toimet tehokkaita ympäristönsuojelun kannalta. Komissio arvioi parhaillaan tällaisista toimenpiteistä saatuja kokemuksia. Arvioinnin tulokset otetaan huomioon ilmansaasteita koskevan aihekohtaisen strategian valmistelussa.

Jäsenvaltiot ovat mukauttaneet ilmanlaadun mittausverkkonsa direktiivin vaatimuksiin melko hyvin,…

Mittausverkkojen suunnittelusta on vaikea antaa yksityiskohtaisia säännöksiä, sillä lähteiden ja ilman pilaantumistasojen jakautuminen vaihtelee suuresti Euroopan eri osissa. Kaikki jäsenvaltiot ovat vaihtelevassa määrin mukauttaneet mittausverkkonsa ensimmäisen johdannaisdirektiivin vaatimuksiin. Tämä on edistänyt yhdenmukaistamisprosessia.

…mutta teknisiä parannuksia tarvitaan edelleen, ja komissio hyväksyy ne komiteamenettelyllä.

Joitain ensimmäisen johdannaisdirektiivin osia on mukautettava tieteen ja tekniikan kehitykseen. Komissio aikoo mukauttaa direktiiviä puitedirektiivin 12 artiklassa säädetyllä sääntelykomiteamenettelyllä.

Komission suunnittelemilla mukautuksilla pyritään

- varmistamaan, että maaseudun taustapitoisuuksia mitataan riittävällä määrällä asemia;

- varmistamaan, että erityyppisiä mittausasemia on merkittävä osuus (esim. liikenteen vaikutuksia mittaavat asemat ja kaupunkien taustapitoisuuksia mittaavat asemat);

- rajoittamaan etäisyyttä tiestä, kun hiukkasmittauksia tehdään liikenteen vaikutuksia mittaavilla asemilla;

- parantamaan satunnaisen näytteenoton soveltamisedellytyksiä;

- varmistamaan tilastotermien yhdenmukainen käyttö (tarkkuus/epävarmuus); ja

- saattamaan ajan tasalle liite IX, jossa kuvataan vertailumittausmenetelmät, ottamalla huomioon tekniikan kehitys ja sisällyttämällä liitteeseen säännökset siitä, kuinka muiden kuin vertailumenetelmien vastaavuus voidaan osoittaa.

Vaikka komissio on antanut ohjeistusta hiukkaspitoisuuksien mittaamisesta, yhdenmukaistamista ja tutkimusta tarvitaan edelleen.

Työryhmät ovat avustaneet komissiota kahden hiukkasten mittausmenetelmiä koskevan ohjeasiakirjan laatimisessa vuosina 2002[6] ja 2004[7]. Näissä asiakirjoissa käsitellään yleisesti käytettyjen automaattisten mittausmenetelmien vastaavuutta manuaalisen vertailumittausmenetelmän kanssa. Monissa jäsenvaltioissa toteutetuista mittavista toimista huolimatta on edelleen olemassa suuri tarve osoittaa hiukkasmittauksissa käytettävien, muiden kuin vertailumenetelmien vastaavuus ja yhdenmukaistaa nämä mittaukset koko Euroopan unionissa. Komissio isännöi Euroopan ilmanlaadun vertailulaboratorioiden verkkoa (AQUILA) ja aikoo toimia tämän verkon kautta läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa edistääkseen yhdenmukaistamista tällä erityisalalla.

Hiukkasia käsittelevä CAFE-työryhmä on ehdottanut raja-arvon asettamista PM2.5-hiukkasille[8]. Kuitenkin myös suuret hiukkaset eli PM10-hiukkaset ovat vaarallisia. Vaikka päähuomio kiinnitetään pieniin hiukkasiin, myös PM10-hiukkasten seurantaa olisi jatkettava jossakin mitassa. Komissio aikoo puite- ja johdannaisdirektiivien tarkistamista suunnitellessaan ehdottaa, että kunkin hiukkasfraktion seurantaan varataan asianmukainen osuus mittausasemista. Komissio suosittelee, että jäsenvaltiot tekevät lisätutkimuksia muista hiukkasten ominaispiirteistä, kuten PM1.0-hiukkasista, hiukkasten lukumäärätiheydestä ja hiukkasten kemiallisesta muodostumisesta.

EU:n tutkimuksen ja kehittämisen viidennessä puiteohjelmassa on toteutettu laajoja tutkimustoimia, jotka koskevat ilmakehän hiukkasten kulkeutumisreittejä ja niiden vaikutuksia ihmisen terveyteen ja ympäristöön[9]. Näiden toimien rahoitus jatkuu kuudennessa puiteohjelmassa.

Ilmanlaadun mallintamista koskeviin säännöksiin ei toistaiseksi ehdoteta muutoksia,…

Ilmanlaatua koskevissa direktiiveissä sallitaan ilmanlaadun arviointi mallintamalla. Mallintamista voidaan käyttää mittausten lisäksi tai jopa niiden sijaan, jos pitoisuus on riittävästi raja-arvon alapuolella. Direktiiveissä ei ole tarkempia säännöksiä mallintamisen käytöstä ilman saastumisen syiden analysointiin tai ennusteiden laskentaan, mutta mallintamista käytetään nykyisin yleisesti tämäntyyppisissä analyyseissä.

Komissio on tehnyt selvityksen tietokonemallintamisen nykyisestä käytöstä jäsenvaltioissa ensimmäisen johdannaisdirektiivin yhteydessä.

…mutta komissio seuraa tätä kysymystä.

Vaikka komission tekemässä selvityksessä saatiin jonkinlainen näkemys mallien nykyisestä käytöstä jäsenvaltioissa ja liittymistä valmistelevissa maissa, se ei tarjonnut riittävästi näyttöä, jotta mallintamisessa käytettävien tietojen laatuvaatimukset voitaisiin määritellä nykyistä yksityiskohtaisemmin. Näin ollen komissio ei ehdota mallintamisessa käytettävän aineiston laatutavoitteiden muuttamista tässä vaiheessa. Komissio kuitenkin odottaa, että tämä kysymys nousee entistä tärkeämmäksi, ja se jatkaa tilanteen seurantaa ottamalla huomioon eri jäsenvaltioissa viime aikoina toteutetut toimet.

Ilmoitusten toimittaminen sähköisessä muodossa on entistä yleisempää,…

Komissio on määritellyt yhteisen muodon ilmanlaadun arvioinnin tulosten vuotuista ilmoittamista varten. Se vahvisti tämän lomakkeen muodon vuonna 2001 tehdyllä päätöksellä, jota on päivitetty vuonna 2004 (2004/461/EY)[10]. Jäsenvaltiot täyttävät tämän lomakkeen vuosittain ja lähettävät tiedot komission toimittamana sähköisenä tiedostona. Vuosittain lähetettävässä lomakkeessa ei tarvitse antaa tietoja, jotka on jo toimitettava ilman epäpuhtauksia mittaavien jäsenvaltioiden mittausasemaverkostojen ja yksittäisten mittausasemien tietojenvaihtojärjestelmän käyttöönottamisesta tehdyn neuvoston päätöksen 97/101/EY[11] nojalla.

…mutta siinä esiintyy huomattavia viiveitä ja sitä on vielä yhdenmukaistettava ja yksinkertaistettava.

Yleisesti ottaen jäsenvaltiot noudattavat ilmoitusvelvollisuuksia melko hyvin. Tiedot toimitetaan kuitenkin usein jopa useita kuukausia myöhässä. Esimerkiksi vuonna 2003 ainoastaan yhdeksän jäsenvaltiota viidestätoista toimitti ilmoituksen ajoissa.

Ensimmäisen johdannaisdirektiivin noudattamista koskevien tietojen vuotuisen ilmoittamisen katsotaan edesauttavan yleiskuvan muodostamista EU:n ilmanlaadusta. Tätä mieltä ovat niin komissio ja jäsenvaltiot kuin eri sidosryhmät ja suuri yleisö.

Yksi raportointiin liittyvä ongelma on se, ettei jäsenvaltioilla ole oikeudellista velvoitetta ilmoittaa joitain kattavan arvioinnin kannalta tarpeellisia tietoja. Koska tällaisten tietojen ilmoittaminen olisi yleisen edun mukaista, komissio aikoo ehdottaa, että niiden ilmoittamisesta tehdään muodollinen vaatimus.

[1] EYVL L 163, 29.6.1999, s. 41.

[2] EYVL L 296, 21.11.1996, s. 55.

[3] Report in support of the review of Council Directive 1999/30/EC relating to limit values for sulphur dioxide, nitrogen dioxide and oxides of nitrogen, particulate matter and lead in ambient air ;SEC(2004) xxx: http://www.europa.eu.int/comm/environment/air/ambient.htm

[4] EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1.

[5] Ylitysmarginaalilla tarkoitetaan määrättyä prosenttimäärää raja-arvosta, jonka verran raja-arvo saa ylittyä ennen sen saavuttamisen määräaikaa.

[6] Guidance to Member States on PM 10 monitoring and inter-comparisons with the reference method ; http://www.europa.eu.int/comm/environment/air/pdf/finalwgreporten.pdf

[7] Demonstration of equivalence of ambient air monitoring methods (lopullinen luonnos); http://www.europa.eu.int/comm/environment/air/cafe/pdf/equivalence_report_final.pdf

[8] Second Position Paper on Particulate Matter ; http://www.europa.eu.int/comm/environment/air/cafe/working_groups/wg_particulate_matter.htm

[9] CLEAR-hanke ( Cluster of European Air Quality Research ), viimeisimmät tulokset: http://www.nilu.no/clear

[10] EUVL L 156, 30.4.2004, s. 78.

[11] EYVL L 35, 5.2.1997, s. 14.