52004DC0196

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE Euroopan unionin tiedotus- ja viestintästrategian toteuttamisesta

SISÄLLYSLUETTELO

JOHDANTO

I. Kohti paremmin suunniteltua ja priorisoitua tiedotusta

1. Toimielinten välinen yhteistyö

2. Yhteiset arvot ja yhteinen johtoajatus?

3. Ensisijaiset tiedotusteemat (Prince)

3.1. Eri teemoja koskevien strategioiden uudelleenmäärittely

3.2. Monivuotinen suunnitelma

II. Toimintakeinojen yhteiskäyttö

1. Kumppanuus ja hajauttaminen

2. Prince

2.1. Kumppanuuden muodot

2.1.1. Strateginen kumppanuus

2.1.2. Hallintokumppanuus

2.1.3. Tapauskohtainen kumppanuus

3. Tiedotuspisteet ja -verkot

3.1. Eurooppa-tiedotuspisteet ja maaseudun EU-tietokeskukset

3.1.1. Uuden verkoston valinta - suora hallinnointi

3.1.2. Uuden verkoston valinta - epäsuora keskitetty hallinnointi

3.2. Suuret tiedotus- ja viestintäkeskukset

3.3. Phare-keskukset

4. Muut viestintävälineet ja keinot

4.1. Audiovisuaaliset välineet

4.1.1. Keinoja mukautetaan

4.1.2. Dynaamisempi lähestymistapa

4.1.3. EuroNews

4.2. Toisen sukupolven EUROPA

4.3. Mielipidetutkimukset ja Europe Direct

4.3.1. Eurobarometri

4.3.2. Europe Direct (00 800 6 7 8 9 10 11 - http://europa.eu.int/ europedirect)

PÄÄTELMÄT

RAHOITUSSELVITYS

JOHDANTO

Komissio totesi 11. marraskuuta 2003 pitämässään kokouksessa, että komission jäsen António Vitorino toimittaa sille tiedonannon tiedotus- ja viestintästrategian toteuttamisesta vuoden 2004 jälkeen.

Tiedotus- ja viestintästrategialla tarkoitetaan suurelle yleisölle kohdistetun tiedotuksen (ei komission kaikkien tiedotustoimien) viitekehystä 2. heinäkuuta 2002 annetussa komission tiedonannossa (KOM(2002)350 lopullinen) olevan määritelmän mukaisesti.

Strategiaa, joka perustuu toimielinten välisen yhteistyön vahvistamiseen ja rakenteellisten kumppanuuksien kehittämiseen jäsenvaltioiden kanssa, on pohdittu perusteellisesti sekä yhteisön eri toimielinten välillä että useimpien hallitusten tiedotuspisteiden kanssa joko virallisesti Brysselissä komission kutsusta tai vähemmän virallisesti, mutta aivan yhtä hedelmällisesti, Venetsian klubin puitteissa.

Tämä pysyvä vuoropuhelu johti siihen, että neuvosto hyväksyi strategian virallisesti päätöksellään 10. joulukuuta 2002 ja Euroopan parlamentti 10. huhtikuuta 2003 Juan José Bayona de Perogordon ja Ole Andreasenin mietintöjen perusteella.

Aluksi kannattaa palauttaa mieliin strategian keskeiset tavoitteet.

Päätavoitteena on parantaa yleisön käsityksiä Euroopan unionista ja sen toimielimistä sekä niiden legitiimiydestä syventämällä unionin tehtävien, rakenteen ja saavutusten tuntemusta ja ymmärrystä sekä käymällä vuoropuhelua kansalaisten kanssa.

Tällä tarkoitetaan erityisesti Euroopassa käytävän julkisen keskustelun laadun parantamista, kansalaisten saamista mukaan unionin päätöksentekoon, kansalaisten ja heidän huolenaiheidensa tarkkaavaisempaa kuuntelemista sekä Euroopan unionin julkisuuskuvan järjestelmällistä ja johdonmukaista muokkaamista.

Tiedonannossa esitetään kaksitahoista, vaiheittain käyttöön otettavaa realistista lähestymistapaa, jossa

* luodaan Euroopan unionille valmiudet ensisijaisia teemoja koskevien, tarvittavalla tavalla mukautettujen ja kohdennettujen viestien laatimiseen ja levittämiseen

* tehdään jäsenvaltioiden kanssa vapaaehtoisuuteen perustuvaa, operationaalista yhteistyötä, joka johtaa todelliseen synergiaan jäsenvaltioiden rakenteiden ja tietotaidon sekä Euroopan unionin toiminnan välillä.

Strategian johdonmukaisuus edellyttää myös komission omien keinojen eli sen käytössä olevien tiedotuskeinojen ja sisäisen viestintäkulttuurin entistä parempaa koordinoimista. Tämä perustuu.

* komission toimintakeinojen parempaan yhteiskäyttöön suhteessa asetettuihin tavoitteisiin ja painopisteisiin

* sisäisen viestintäkulttuurin järjestelmällisempään ja paremmin organisoituun omaksumiseen.

Näihin tavoitteisiin on vastaisuudessa pyrittävä uudessa ympäristössä, jossa käytettävissä olevat keinot on mukautettava laajentuneen unionin tarpeisiin.

Institutionaalisten oikeuksiensa nojalla [1] komission on selvittävä uudesta tilanteesta henkilöstömäärällä, joka pysyy päätoimipaikassa muuttumattomana, ja perustettava 10 uutta edustustoa erityisen rajallisilla resursseilla. Vuosi 2005 on ensimmäinen vuosi, jolloin tiedotus- ja viestintästrategiaa toteutetaan täysimääräisesti 25 jäsenvaltion Euroopan unionissa [2].

[1] Oikeudellisen yksikön lausunto 10. heinäkuuta 2003: "Komission tiedotus- ja viestintätoimet johtuvat sen institutionaalisista oikeuksista, ja se voi siten toteuttaa niitä ilman perussäädöstä varainhoitoasetuksen 49 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti."

[2] Muistutettakoon, että Phare-määrärahoja sovelletaan tiedotus- ja viestintäalalla edelleen kahdeksassa EU:n jäsenvaltiossa 31.12.2004 saakka laajentumisasioiden pääosaston alaisuudessa.

I. Kohti paremmin suunniteltua ja priorisoitua tiedotusta

Tässä suositeltu strategia perustuu ensisijaisesti siihen, että yhteisön kolmen toimielimen tavoitteet ovat samat, ja sitä on kehitettävä ja toteutettava tiiviissä yhteistyössä. Toimielinten välinen yhteistyö onkin välttämätöntä, ja se on edellytys niin päätoimipaikan kuin komission edustustojen, Euroopan parlamentin tiedotustoimistojen ja hallitusten tiedotuspisteiden toiminnalle.

1. Toimielinten välinen yhteistyö

Neuvosto on vuodesta 2002 lähtien osallistunut toimielinten välisessä yhteistyössä täysimääräisesti tiedotus- ja viestintästrategian kehittämiseen erityisesti toimielinten tiedotusyhteistyöryhmässä (IGI), jonka puheenjohtajana se nyt toimii yhdessä komission ja Euroopan parlamentin kanssa. Neuvosto korostikin 10. joulukuuta 2002 antamissaan päätelmissä, "että Euroopan unionin toimielinten tiedotustoimet jäsenvaltioissa on sovitettava tehokkaasti yhteen kyseisten jäsenvaltioiden tiedotustoimien kanssa".

Se toivoi myös, että "jäsenvaltiot hyödyntävät mahdollisimman hyvin komission ehdottaman uuden strategian tarjoamat mahdollisuudet - -".

Euroopan parlamentti puolestaan tähdensi äänestäessään 10. huhtikuuta 2003 olevansa tyytyväinen "komission ponnisteluihin, sillä - - komissio pyrkii vahvistamaan toimielinten välistä yhteistyötä ja määrittelemään tiedotuspolitiikkaa koskevan strategian".

Se täsmensi, että "jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden kanssa tehtävässä yhteistyössä tulisi keskittyä ensisijaisten ja yhteisön tasolla määriteltyjen, mutta alueiden kulttuuriset ja kielelliset erot huomioon ottavien tiedotuskampanjoiden toteutukseen".

Näiden periaatteellisten kannanottojen lisäksi toimielinten välinen yhteistyö kehittyy kentällä koordinaatioryhmissä, joissa osapuolet kokoontuvat, sen niin sanotun yhteisymmärryspöytäkirjan mukaisesti, jota komissio ja Euroopan parlamentti esittävät kumppaneinaan oleville hallituksille.

Etenkin toimielinten välisen yhteistyön hallinto ja johto kehittyvät myös "Euroopan unionin taloissa", joissa saman katon alla ovat komission edustustot ja Euroopan parlamentin tiedotustoimistot.

Tämä luottamussopimus, jota toimielinten välinen yhteistyö edustaa, on suositellun strategian varsinainen perusta. Se on uudistettava säännöllisesti toimielinten tiedotusyhteistyöryhmässä (IGI), jonka tehtävänä on järjestää toimielinten välinen yhteistyö poliittisella tasolla.

Tätä varten IGI:n asemaa ja tehtävää on arvioitava uudelleen, jotta varmistetaan sen poliittinen painoarvo kaikissa sen osapuolina olevissa toimielimissä. Myös sen työn valmistelua ja päätösten täytäntöönpanoa on parannettava. Erityisesti on huolehdittava siitä, että IGI:ssä laadittuja suuntaviivoja noudatetaan johdonmukaisesti ja tehokkaasti. Komissio on valmis keskustelemaan tästä kumppaniensa kanssa sen jälkeen, kun tämänvuotinen toimielinuudistus on saatu päätökseen.

Euroopan unionin viestinnän suunnitelmallisuuden kehittämiseksi tarvitaan myös valistavaa otetta sen aseman ja toiminnan tekemiseksi tutuiksi.

2. Yhteiset arvot ja yhteinen johtoajatus?

Olipa kyse unionin olemassaoloa ja roolia koskevasta yleisestä tiedottamisesta tai EU:n suuriin hankkeisiin ja haasteisiin liittyvästä viestinnästä (Prince-ohjelmaan kuuluvat ensisijaiset tiedotusteemat), Euroopan unionin politiikan ja aloitteiden onnistuminen edellyttää ennen kaikkea asianmukaista tiedotus- ja viestintästrategiaa.

Jotta strategia olisi tehokas, sen on perustuttava yhteisiin arvoihin, joiden avulla sen eri politiikkoja koskevat viestit rakentuvat yhteisen viitekehyksen ympärille.

Kuten 2. heinäkuuta 2002 julkaistussa tiedonannossa luvattiin, 28 jäsenvaltiossa ja muussa valtiossa toteutettiin vuoden 2003 toisella vuosineljänneksellä laaja tutkimus, joka perustui eri kohderyhmien haastatteluihin [3].

[3] Tutkimus käsitti EU:n 15 jäsenvaltiota, 10 ehdokasvaltiota sekä Bulgarian, Romanian ja Turkin.

Tutkimuksessa käsiteltiin ensinnäkin EU:n perusarvojen eli rauhan, vapauden, solidaarisuuden ja kulttuurien monimuotoisuuden vastaanotettoa. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös testata näiden arvojen avulla tiedotuspolitiikan ensisijaisia teemoja koskevia argumentteja.

Kaikkiaan tutkimuksen [4] alustavat tulokset vahvistavat, että kansalaiset eivät tunne unionia koskevia perusasioita. Tästä voidaan päätellä, että unionia koskevan viestinnän viitekehykseksi asetetut yhteiset eurooppalaiset arvot eivät ole riittävän selviä näin "hedelmättömässä" maaperässä.

[4] Raportti EU:n viestinnän suuntaamista koskevasta laadullisesta tutkimuksesta (Rapport d'étude qualitative relative à l'orientation de la communication sur l'UE) (OPTEM, tammikuu 2004).

Vaikuttaakin ensi näkemältä siltä, että arvot eivät useimmille testatuille kohderyhmille riittävästi erota ja täsmennä Eurooppaa suhteessa muihin demokratioihin. Niiden esitystapa ei liene riittävän motivoiva, jotta unionin erityisyys kävisi niistä ilmi.

Myös arvon käsite on abstrakti ja staattinen. Arvoihin on kiistattomasti viitattava, mutta ne on viestinnässä yhdistettävä unionin poliittisiin päätavoitteisiin ja "todistettava" konkreettisin esimerkein.

Haastatellut kansalaiset olivat vastaanottavaisia ja kiinnostuneita, kun heille kerrottiin yhteisön politiikkojen käytännön näkökohdista ja osoitettiin, miten ne voivat koskettaa juuri heitä.

Tiedotusta on keskitettävä näihin näkökohtiin, mutta niistä ei voi muodostaa unionia koskevan argumentoinnin perusrunkoa, jollei jokin "johtoajatus" tavalla tai toisella yhdistä näitä luonteeltaan hyvin erilaisia asioita. Tämän johtoajatuksen muodostavat ylemmät päämäärät, joista ne on johdettu.

On selvää, että kansalaiset kiinnostuvat Euroopan unionista vain, jos heille osoitetaan voimakas poliittinen viesti, joka koskee unionin itselleen asettamia tavoitteita ja jossa lisäksi vahvistetaan suurempi, kokonaisvaltainen suunnitelma - eli osoitetaan, miten se näihin arvoihin tukeutuu.

Toimielinten onkin kyettävä laatimaan oma viestintänsä, mikä edellyttää yhteistä viitekehystä ja yhteisiä arvoja - johtoajatusta - jotka ne voivat jakaa. Keskeiset tiedotusteemat on valittava unionin tulevien vuosien suurten poliittisten linjojen perusteella, ja niiden on vastattava kansalaisten konkreettisia tarpeita ja huolenaiheita (vuotuisessa toimintastrategiassa määriteltyjen poliittisten painopisteiden mukaisesti). Laadittavien ja lähetettävien viestien on oltava "ensisijaisia" paitsi unionille, myös kansalaisille.

Unionin viestintää kohtaavassa haasteessa on ennen kaikkea kyse motivoinnista. Unionin on herätettävä kansalaisten uteliaisuus ja kiinnostus viestillä, joka perustuu yhteisiin arvoihin, mutta jonka sisältö on riittävän käytännönläheinen, jotta kansalaiset tuntevat sen omakseen.

3. Ensisijaiset tiedotusteemat (Prince)

Kuten komissio toteaa tiedonannossaan 2. heinäkuuta 2002, se on toistaiseksi keskittänyt tiedotustoimensa neljään ensisijaiseen teemaan, jotka ovat laajentuminen, Euroopan unionin tulevaisuus, vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue sekä euro. Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat myös hyväksyneet viidennen Prince-teeman perustamisen vuonna 2004. Teemalla Euroopan unionin rooli maailmassa pyritään entistä paremmin vastaamaan unionin kansalaisten huolenaiheisiin.

3.1. Eri teemoja koskevien strategioiden uudelleenmäärittely

Koska vuosi 2004 on erilaisten merkittävien tapahtumien vuosi, on ehdottoman välttämätöntä päivittää strategioita, joihin nämä ensisijaiset tiedotusteemat pohjautuvat.

Ensinnäkin tämä koskee laajentumista. Sitä koskevaa viestintästrategiaa on noudatettava vielä ratkaisevan päivän 1. toukokuuta 2004 jälkeenkin, eikä siinä pidä rajoittua vain kuvailemaan 10 uuden jäsenvaltion liittymisprosessia. Sen on katettava myös neuvottelut, joita käydään muiden ehdokasvaltioiden kanssa, ja uuden naapuruuspolitiikan tuoma lisäulottuvuus. On omaksuttava valistava lähestymistapa, jossa kuvaillaan, miten huomispäivän unionin rajojen piirtäminen jatkuu. Tässä noudatetaan edelleen komission tiedonannossaan 10. toukokuuta 2002 vahvistamia suuntaviivoja.

Vielä enemmän tämä pätee Euroopan unionin tulevaisuus -teemaan. Hallitustenvälisen konferenssin neuvottelut jatkuvat, joten uuteen perustuslakisopimukseen liittyvässä uudessa strategiassa on otettava huomioon paitsi Euroopan parlamentin vaalit, myös ja erityisesti tulevien neuvottelujen uusi aikataulu.

Vuosi 2004 on siirtymävuosi, mutta on pohdittava myös muita sen jälkeen mahdollisesti aiheellisia teemoja, jotka vastaisivat hyvin ja johdonmukaisesti komission poliittisia painopisteitä.

3.2. Monivuotinen suunnitelma

Nykyisten teemojen päivittämisen lisäksi vuoden 2004 tapahtumat tarjoavat tilaisuuden valmistautua sovittamaan vuonna 2005 paremmin yhteen vuotuisessa toimintastrategiassa esitetyt uuden komission strategiset painopisteet ja ensisijaiset tiedotusteemat. Myös uusissa rahoitusnäkymissä määriteltävät uudet painopisteet on otettava huomioon.

Unionin laajentuessa on myös vahvistettava toimielinten välistä yhteistyötä parantamalla suunnittelua ja määrittelemällä uudelleen priorisoiden vuoden 2005 ja sen jälkeisten vuosien ensisijaiset tiedotusteemat. Suunnittelun on myös oltava monivuotista, ja se voisikin perustua 4-5-vuotisiin kausiin (2005-2009), joihin liittyisi myöhemmin määriteltäviin indikaattoreihin pohjautuva vuosittainen seuranta ja väliarviointi. Näin se vastaisi paremmin vaalikautta ja komission toimikautta. Suunnitelma täyttäisi myös paremmin jäsenvaltioiden vaatimukset, jotka koskevat poliittista näkyvyyttä, oikeusvarmuutta ja rahoituksen varmuutta.

Prince-työryhmän toimien mukauttaminen laajentumiseen vaikuttaa jäsenvaltioiden kumppanuusjärjestelyihin, mutta merkitsee myös niiden hallinnointia koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen järkeistämistä.

Ensisijaiset tiedotusteemat - strategioiden mukauttaminen ja uudenlainen ohjelmasuunnittelu

II. Toimintakeinojen yhteiskäyttö

Komissiolla on käytettävissään sekä keskitettyjä että hajautettuja toimintakeinoja. 25 jäsenvaltion unionin tiedotus- ja viestintästrategian kehittämishaasteeseen vastaaminen edellyttää, että näitä keinoja mukautetaan ja laajennetaan sopiviksi uuteen tilanteeseen, ja että sekä päätoimipaikan että tulevien 25 edustuston käyttöön asetetaan riittävästi resursseja.

1. Kumppanuus ja hajauttaminen

Kuten tiedonannossa 2. heinäkuuta 2002 todetaan, jäsenvaltioille ja niiden alueellisille ja paikallisille yhteisöille esitetty kumppanuus sai uutta pontta niin sanottujen yhteisymmärryspöytäkirjojen muodossa laadittujen poliittisten sopimusten valmistelusta. Tässä Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksymässä viitetekstissä kiteytetään jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten välinen, molemminpuolinen poliittinen sitoutuminen EU:n tiedotus- ja viestintästrategian päälinjoihin. Se voidaan näin ollen rinnastaa eri osapuolten väliseen, vapaaehtoisuuteen perustuvaan, puhtaasti poliittiseen sopimuspöytäkirjaan. Suurin osa jäsenvaltioista on pian allekirjoittanut yhteisymmärryspöytäkirjan, joka tuo useimpien kansallisten viranomaisten toivomaa joustoa yhteisen viestintäsuunnitelman toteuttamiseen komission kanssa.

Nykyisten jäsenvaltioiden vahvistama väline voidaan esittää sellaisenaan myös uusien jäsenvaltioiden hyväksyttäväksi heti 1. toukokuuta 2004.

Muistutettakoon, että tällä muistiolla, jossa on komission, kyseisen maan hallituksen ja Euroopan parlamentin allekirjoitukset, pyritään koordinoimaan näiden kolmen osapuolen EU:ta koskevat tiedotus- ja viestintästrategiat. Tämä kumppanuus koskee sekä yleistä EU-asioista tiedottamista että Prince-työryhmässä yhdessä sovittuihin ensisijaisiin tiedotusteemoihin liittyvää tiedotusta.

Jotta tiedotus tapahtuisi mahdollisimman lähellä kansalaisia, kumppanuus käsittää myös EU:n tiedotuspisteet, tiedotusverkoston ja -palvelut, mukaan luettuina suuret tiedotus- ja viestintäkeskukset.

Yhteisymmärryspöytäkirjassa määrätään myös kolmen osapuolen edustajista (Euroopan komissio, Euroopan parlamentti ja kansallinen hallitus) koostuvan koordinaatioryhmän perustamisesta. Sen tehtävänä on koordinoida kumppanuuden valmistelua, toteuttamista, valvontaa ja arviointia erityisesti yhteisen viestintäsuunnitelman pohjalta. Koordinaatioryhmään tukeutuu myös Euroopan parlamentin osallistuminen yhteistyöhön. Tämä puolestaan vahvistaa kansalaisulottuvuutta ja antaa mahdollisuuden hyödyntää Euroopan parlamentin sitoutumista (joka on ilmaistu etenkin Ole Andreasenin [5] ja Juan José Bayona de Perogordon [6] mietinnöissä). Kaikkien tämän kumppanuuden puitteissa toteutettujen toimien yhteydessä mainitaan aina selkeästi sekä kyseinen hallitus että EU.

[5] Päätöslauselma P5_TA(2002)0109, annettu 13. maaliskuuta 2002.

[6] Päätöslauselma P5_TA(2003)0187, annettu 10. huhtikuuta 2003.

Tähän mennessä on allekirjoitettu kuusi yhteisymmärryspöytäkirjaa (Kreikka, Italia, Espanja, Portugali, Ranska ja Luxemburg), ja nykyisen unionin jäsenvaltioista neljässä (Itävalta, Belgia, Alankomaat ja Suomi) allekirjoitusprosessi on parhaillaan käynnissä.

2. Prince

Prince-tiedotusteemoja voidaan hallinnoida keskitetysti (komission itsenäiset toimet), mutta tämän lisäksi tiedotus- ja viestintätoimien toteutus on perustunut komission ja jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön, jossa yhteisesti sovittua viestintäsuunnitelmaa on toteutettu hyödyntäen osapuolten resursseja.

Tällainen kumppanuus edellyttää erityisesti yhteisrahoitussopimuksia, joiden on tästä lähin oltava uuden varainhoitoasetuksen säännösten mukaisia. Tähän saakka käytössä olleet sopimukset ovat osoittautuneet varainhoitoasetuksen vastaisiksi. Varainhoitoasetuksessa asetetaan uusia vaatimuksia sekä sopimusten sisällölle ja soveltamisalalle että niiden hyväksymiselle silloin, kun niissä todetaan toimivaltaisilla valtion viranomaisilla olevan suunniteltujen toimien toteuttamista koskeva lakisääteinen tai käytännössä vallitseva monopoli.

Näin ollen on jälleen turvauduttava kumppanuuden henkeen eli varsinkin komission ja kansallisen hallituksen yhteistyöhön strategisten tavoitteiden toteuttamiseksi, jotta kompetenssit voidaan jakaa entistä paremmin osapuolten kesken yhteisen koordinaatioryhmän alaisuudessa yhteisymmärryspöytäkirjan määräysten mukaisesti.

2.1. Kumppanuuden muodot

Jäsenvaltioille voidaan ehdottaa kolmenlaista kumppanuutta: strategista kumppanuutta, hallintokumppanuutta tai tapauskohtaista kumppanuutta. Kumppanuusmuodot eivät sulje toisiaan pois, vaan ne muodostavat joukon toimintakeinoja, jotka voivat kiinnostaa joko monivuotiselta tai vuosittaiselta pohjalta komission eri kumppaneita. Nämä eri palvelut tuovat joustavuutta, jota suurin osa kansallisista ja alueellisista viranomaisista on ilmaissut kaipaavansa.

Tällä hetkellä kuitenkin vain strateginen kumppanuus on suoraan ja välittömästi mahdollinen, sillä hallintokumppanuutta ja tapauskohtaista kumppanuutta koskevat perussäädökset ja mallisopimukset ovat vielä viimeistelemättä ja hyväksymättä.

2.1.1. Strateginen kumppanuus

Yhteisymmärryspöytäkirjan määräysten suora täytäntöönpano on eräässä mielessä strategista kumppanuutta, jossa osapuolilla on omat toimivalta-alueensa ja rahoitus on erillistä mutta täydentävää.

Useissa jäsenvaltioissa jo noudatettavan käytännön ja yhteisymmärryspöytäkirjan määräysten mukaisesti kumppanuudessa noudatetaan Prince-ohjelman periaatteita.

Kumppanuudessa kansallinen hallitus, komissio ja Euroopan parlamentti sopivat yhteisestä viestintäsuunnitelmasta, johon kuuluvat toimet rahoittaa - erikseen, mutta toisiaan täydentäen - joko komissio itse (ehdotus- tai tarjouspyyntöjä käyttäen) tai kansallinen tai alueellinen hallitus (omien rahoitussäännöstensä mukaisesti). Yhteisellä logolla voidaan myös osoittaa, että toimet perustuvat yhteiseen strategiaan.

Ratkaisulla varmistetaan tiedotus- ja viestintästrategian täytäntöönpanossa välttämätön jatkuvuus. Se tarjoaa joustavuutta, jota tarvitaan eri maiden erilaisiin hallinnollisiin rakenteisiin ja eri hallitusten suuntaviivoihin mukautumiseksi. Siitä voi näin ollen tulla toiminnan viitekehys kaikissa jäsenvaltioissa.

2.1.2. Hallintokumppanuus

Tämän tyyppinen komission ja jäsenvaltion viranomaisten välinen yhteistyö on varsinaista osapuolten välistä rakenteellista kumppanuutta, joka helpottaa yhteisesti sovitun viestintästrategian yhteisrahoittamista. Se perustuu epäsuoraan keskitettyyn hallintoon, jossa yhteisesti sovittujen tiedotustoimien hallinnointi uskotaan jäsenvaltioille.

Tämän järjestelmän valitseminen edellyttää komission päätöstä (perussäädös), jolla toimeenpanovaltuudet siirretään jäsenvaltioille. Varainhoitoasetuksen 54 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja soveltamissääntöjen 38 ja 39 artiklan mukaisesti perussäädöksessä on määriteltävä täsmällisesti siirretyt toteuttamistehtävät ja säädettävä tarvittavista tarkastuksia koskevista järjestelyistä.

Soveltamissääntöjen 39 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavasti: "Jos hallinnointi suoritetaan verkostona, joka edellyttää ainakin yhden jäsenvaltion tai maan julkisoikeudellisen yhteisön tai yksityisoikeudellisen yhteisön nimeämistä, nimeämisen suorittaa asianomainen jäsenvaltio tai maa perussäädöksen mukaisesti."

Sen jälkeen kun jäsenvaltiot ovat nimenneet kyseiset tietopalvelut tai hallinnolliset yksiköt, komission on soveltamissääntöjen 41 artiklan mukaisesti hyväksyttävä tarvittavat valtuutusasiakirjat. Näissä valtuutussopimuksissa on erityisesti määriteltävä jäsenvaltiolle uskotut tehtävät, niiden toteuttamisehdot ja -tavat, raportointisäännöt, tarkastusjärjestelyt sekä järjestelyt, joilla varmistetaan, että Euroopan yhteisön toiminta erottuu toteuttamistehtäviä suorittavan yhteisön muista toiminnoista.

Vasta tämän komissiossa tapahtuvan kaksivaiheisen prosessin jälkeen (päätös ja sitä seuraavat valtuutusasiakirjat) budjettivaroja voidaan siirtää vuosittain soveltamissääntöjen 160 artiklan mukaisesti allekirjoittamalla tulojen ja menojen hyväksyjien ja toteuttamistehtävän suorittajiksi hyväksyttyjen yhteisöjen välillä sopimukset toimintamäärärahojen antamisesta näiden käyttöön.

Jäsenvaltiot toimivat tällöin välittäjinä, jotka ovat vastuussa tuen ja sopimusten myöntämisestä ja hallinnoinnista komission vahvistamien suuntaviivojen, perusteiden ja menettelyjen mukaisesti. Komission on todettava, että toteuttamistehtävien siirtämisessä noudatetaan moitteettoman varainhoidon periaatteita [7].

[7] Varainhoitoasetuksen 54 artiklan 2 kohdan c alakohta.

Kun järjestelmä on saatu käyntiin, se turvaa jäsenvaltion ja komission välisen kumppanuuden jatkuvuuden, mutta sillä voidaan myös vastata toimielinten poliittisten painopisteiden suunnittelua koskeviin vaatimuksiin.

2.1.3. Tapauskohtainen kumppanuus

Tapauskohtainen kumppanuus on lähinnä osallistumista jäsenvaltioiden suoraan toteuttamien toimien rahoitukseen. Toisin kuin hallintokumppanuudessa, jäsenvaltio ei voi myöntää tukia edelleen, sillä se toimii itse edunsaajana eikä yhteisön budjetin toteuttamisvaltuutuksen saaneena yhteisönä [8]. Tukien myöntämisen oikeuttamiseksi ilman ehdotuspyyntöä tarvitaan tässä tapauksessa komission kollegion päätös, jossa todetaan, että tuensaajana olevalla julkisella yhteisöllä on suunniteltuja toimia koskeva lakisääteinen tai käytännössä vallitseva monopoli.

[8] Varainhoitoasetuksen 53-57 artiklassa säädetään tiukasti valtuutusmahdollisuuksista, jotka tässä tapauksessa edellyttävät, että perustetaan epäsuora keskitetty hallinnointi hallintokumppanuuden mallin mukaisesti.

Kuten kaikissa tuissa, sopimus pelkästä yhteisrahoituksesta on tarkoitettu toimia suoraan toteuttaville tuensaajille eikä varat kolmansille osapuolille edelleen myöntäville välittäjille (viranomaisille).

Jäsenvaltio tai alueellinen viranomainen toimii kuitenkin hyvin usein välittäjänä toteuttaessaan tiedotus- ja viestintästrategiaansa. Yhteisrahoitussopimusten soveltamisala on siis rajoitettu, etenkin koska periaatteessa jokaisesta toimesta on tehtävä oma sopimuksensa.

Näin ollen onkin todettava, että tapauskohtaisessa kumppanuudessa komissio voi myös turvautua puitesopimusjärjestelyyn siihen liittyvine erillisine yksittäissopimuksineen. Jäsenvaltio, joka tekee tällaisen puitesopimuksen komission hyväksynnän jälkeen, voi nelivuotisen kauden aikana allekirjoittaa nopeasti tiettyjä toimia koskevia yksittäissopimuksia ilman, että se edellyttää komission lisähyväksyntää.

- Yhteisymmärryspöytäkirjojen käyttäminen 25 jäsenvaltion EU:ssa jäsenvaltion ja yhteisön toimielinten välisen kumppanuuden perustana.

- Ehdotettujen kumppanuusmuotojen valmistelu ja viimeistely.

3. Tiedotuspisteet ja -verkot

Tiedonannossaan 2. heinäkuuta 2002 komissio katsoo, että "tiedotuspisteiden ja -verkkojen toimintaa on tarkasteltava ja arvioitava kokonaisuutena, jotta voitaisiin rakentaa uusi, johdonmukaisempi järjestely niiden tehokkaammaksi hyödyntämiseksi uudessa viestintästrategiassa sekä valmistella niiden ulottamista myös uusiin jäsenvaltioihin".

Tiedottaakseen toiminnastaan kansalaisille komissiolla on käytössään yli 1 000 tiedotuspistettä käsittävä verkosto.

Nämä tiedotuspisteet ovat pääasiassa Eurooppa-tiedotuspisteitä (Info-Points Europe, IPE), maaseudun EU-tietokeskuksia (Carrefour), eurotietokeskuksia ja muita yliopistollisia lähdetietokeskuksia (yhteensä noin 780 tiedotuspistettä). Komissiolla on lisäksi käytössään 550 Team Europen luennoitsijaa. Verkot voivat hyvinkin laajentua, sillä 15 jäsenvaltion EU:ssa noin 100 yhteisöä ilmoitti vuonna 2004 oma-aloitteisesti haluavansa ryhtyä tiedotuspisteeksi.

2. heinäkuuta 2002 annetun tiedonannon mukaisesti komissio tarkasteli ja arvioi vuonna 2003 tiedotuspisteiden ja -verkkojen toimintaa kokonaisuutena voidakseen määritellä uuden, toisen sukupolven tiedotuspistemallin, joka tyydyttäisi paremmin kansalaisten nykyisen tiedontarpeen.

Arvioinnin tavoite oli kolmitahoinen:

* tarkastella ja analysoida perusteellisesti nykyistä järjestelmää

* arvioida aiempia kokemuksia ja nykyistä toimintakykyä

* löytää parannusmahdollisuuksia arvioinnin tulosten perusteella

Tutkimuksen vastausprosentti [9] takaa tulosten luotettavuuden.

[9] Euroopan komission edustustot 100 %

Tiedotuspisteet: maaseudun EU-tietokeskukset, IPE:t, alueiden väliset tietopisteet 92 %

Team Europe 50 %

Eurotietokeskukset ja niitä ylläpitävät organisaatiot 59 %

Muut ylläpitävät organisaatiot 66 %

Määrällisten ja laadullisten analyysien perusteella laadituista tuloksista merkittävimpiä ovat seuraavat:

1) Vastanneista (vastausprosentti 100) jäsenvaltioissa sijaitsevista komission edustustoista 91,3 prosenttia katsoo tiedotuspisteiden ja -verkkojen olevan hyödyllisiä tai erittäin hyödyllisiä suurelle yleisölle tarjottavan tiedon levittäjinä. Edustustot voivat niiden ansiosta täyttää yhden ensisijaisista tehtävistään.

2) Arviointiin osallistuneista 92 prosentista tiedotuspisteitä yli 80 prosenttia katsoo voivansa luottaa kansallisten viranomaisten poliittiseen tukeen paikallisella ja/tai alueellisella tasolla. Tämä osoittaa, että jäsenvaltiot tukevat merkittävästi tiedotuspisteiden työtä.

3) Tuloksen vahvistavat vastanneet (66 prosenttia) ylläpitävät organisaatiot, jotka arvioivat myönteisesti (yli 85 prosenttia)

* tiedotuspisteiden merkitystä Eurooppa-tiedon levittämisessä kansalaisille

* tiedotuspisteiden niille tarjoamaa lisäarvoa, sekä

* hyötyä, jonka ne itse saavat tiedotuspisteen tukemisesta..

4) Poliittisen ja taloudellisen tuen lisäksi tiedotuspisteet voivat luottaa ylläpitävien organisaatioiden vankkaan toiminnalliseen tukeen (tekninen, logistinen, materiaalinen ja hallinnollinen tuki). Ne tukevat hallinnollisesti paikalliseen tarpeeseen tehdyn tiedotusaineiston tuottamista (90 prosentissa tapauksista) ja antavat markkinointitukea (noin 80 prosenttia ylläpitävistä organisaatioita markkinoi tiedotuspisteidensä toimia tiedotusvälineissä). Lisäksi kolme neljännestä ylläpitävistä organisaatioista ilmoittaa aikovansa lisätä tiedotuspisteidensä valmiuksia vastatakseen paremmin käyttäjien tiedonsaanti- ja lähdetietotarpeisiin.

Tiivistäen voidaan siis sanoa arvioinnin tulosten - toiminta ja lisäarvo unionia koskevan tiedon levittämisessä - osoittavan selvästi, että tiedotuspisteet ovat erittäin aktiivisia ja että jäsenvaltioissa sekä kansalliset, paikalliset ja alueelliset viranomaiset että tiedotuspisteitä ylläpitävät organisaatiot ja komission edustustot pitävät niitä ratkaisevan tärkeinä kansalaisille tarjottavan tiedon välityskanavina.

Arviointi vahvistaa näin ollen vuonna 2002 määritellyn strategian, jossa Eurooppa-tiedotuspisteet ja maaseudun EU-tietokeskukset saivat keskeisen aseman kehitettäessä toisen sukupolven tiedontarjoajia [10].

[10] Katso KOM(2002) 350, 2.7.2002.

EU:n laajentumisen vuoksi komission on nyt järkeistettävä entistä paremmin tiedotuspisteensä ja -verkkonsa. Tämä edellyttää ennen kaikkea yhteisen nimen ja tunnuksen löytämistä kaikille tiedotuspisteille ja -verkoille. Nimi voisi olla nykyinen yleisnimitys Europe Direct, joka kattaisi kaikki komission tarjoamat palvelut, joissa on kyse tiedon levittämisestä tai kansalaisten kysymyksiin vastaamisesta, olipa kyseessä ilmainen puhelinnumero, Europa-palvelimen tiedotussivut tai paikallinen tiedotuspiste.

Tiedotuspisteet saavat tällä hetkellä monenlaista teknistä tukea: ne saavat ilmaiseksi suurelle yleisölle tarkoitettuja asiakirjoja ja julkaisuja (noin 1 500 000 kappaletta vuosittain, EU-15), ne voivat käyttää tiedotuspisteille ja -verkoille tarkoitettuja www-sivuja, joiden kautta ne voivat saada apua juuri niille tarkoitetulta help deskiltä (vuotuiset kustannukset noin 1 500 000 euroa, EU-15), niille tarjotaan ilmaisia henkilöstölle tarkoitettuja kursseja (800 henkilötyöpäivää vuosittain, EU-15), tapahtumia ja verkottumista, erityisesti säännöllisiä koordinointikokouksia, tiedotuspisteiden henkilöstölle tarkoitettuja vaihto-ohjelmia (yli 1 000 henkilötyöpäivää vuosittain, EU-15) sekä erityisiä, niiden tarpeisiin suunniteltuja tiedotustuotteita.

Lisäksi 266 Eurooppa-tiedotuspistettä ja maaseudun EU-tietokeskusta ylläpitävää organisaatiota sai komissiolta vuoteen 2003 saakka ja vuosi 2003 mukaan luettuna vuosittain noin 20 000 euron suoran ja kiinteämääräisen toiminta-avustuksen.

3.1. Eurooppa-tiedotuspisteet ja maaseudun EU-tietokeskukset

Saatuaan budjettivallan käyttäjän hyväksynnän talousarviota koskevassa neuvottelumenettelyssä 24. marraskuuta 2003 komissio hyväksyi kokouksessaan 26. marraskuuta 2003 ensimmäisen ja ainoan kerran vuonna 2004 Eurooppa-tiedotuspisteiden (Info-Points Europe, IPE) ja maaseudun EU-tietokeskusten (Carrefour) rahoittamisen toiminta-avustuksilla varainhoitoasetuksessa säädetystä ehdotuspyyntöperiaatteesta poikkeavan, siirtymäkautta koskevan väliaikaisen päätöksen perusteella.

Uuden toimintakehyksen suunnittelemiseksi tiedotuspisteille ja -verkoille (toinen sukupolvi) 25 jäsenvaltion EU:ssa komissio katsoo parhaaksi ensin arvioida uudelleen nykyisen verkoston hyötyjä selvittääkseen sen laajentamista uusiin jäsenvaltioihin. Tätä varten se ehdottaa niiden hallinnon nykyaikaistamista ottaen kuitenkin huomioon laajentuneessa unionissa nykyisin vallitsevat moninaiset tilanteet. Viidentoista jäsenvaltion EU:ssa on jo valmis verkosto, mutta kymmeneen uuteen jäsenvaltioon sellainen on vielä luotava. Eri alueille onkin luotava erilaiset hallintomallit.

Komissio ehdottaa näin ollen ehdotuspyynnön julkaisemista (suora hallinnointi) 15 jäsenvaltion EU:ssa, jolloin Eurooppa-tiedotuspisteet ja maaseudun EU-tietokeskukset voivat hyödyntää kokemustaan avoimessa kilpailussa. Tämä ei koskisi jäsenvaltiota, jotka haluavat käyttää epäsuoraa keskitettyä hallinnointia. Ne saisivat itse julkaista vastaavan ehdotuspyynnön.

Uusissa jäsenvaltioissa (EU-10) ehdotetaan käytettäväksi vain epäsuoraa keskitettyä hallinnointia, jotta niissä kaikissa voidaan tukeutua kansallisten viranomaisten tietämykseen erityistarpeista, jotka koskevat uusien tiedotuspisteiden ja -verkkojen perustamista.

Järjestelmät käynnistettäisiin samanaikaisesti, ja molempia arvioitaisiin neljän vuoden kuluttua niistä saatujen kokemusten perusteella.

Ehdotetun ratkaisun selventämiseksi on syytä valottaa yksityiskohtaisesti molempien järjestelmien hallinnointia. Kummankin on perustuttava komission päätökseen, joka sisältää samat uuden verkoston valintaa ja rahoitusta koskevat perusteet ja säännökset.

3.1.1. Uuden verkoston valinta - suora hallinnointi

Yhdenvertaisen kohtelun ja avoimuuden periaatteiden mukaisesti niiden tiedotuspisteitä ylläpitävien organisaatioiden valinnan, jotka saavat vuodesta 2005 alkaen toiminta-avustusta, on perustuttava ehdotuspyynnön julkaisemiseen.

Valinta- ja myöntämiskriteerit sekä rahoitus- ja valvontasäännökset on määriteltävä komission päätöksessä. Verkoston pysyvyyden ja sen tiedotus- ja viestintätoimien jatkuvuuden turvaamiseksi ehdotuspyyntö voi olla monivuotinen (neljä vuotta). Kaikkien tuensaajien kanssa voitaisiin sitten tehdä kumppanuussopimus (puitesopimus) samaksi ajanjaksoksi.

Tulojen ja menojen hyväksyjä hyväksyisi työohjelmat ja panisi täytäntöön puitesopimuksiin liittyvät vuosittaiset yksittäissopimukset.

Muistutettakoon, että varainhoitoasetuksen 112 artiklan 2 kohdan mukaisesti sopimukset on allekirjoitettava ennen 30. huhtikuuta 2005.

3.1.2. Uuden verkoston valinta - epäsuora keskitetty hallinnointi

Tätä vaihtoehtoa varten on laadittava epäsuoraa keskitettyä hallinnointia koskeva suunnitelma, jossa toimien toteuttaminen ja verkoston hallinnointi uskotaan jäsenvaltioille.

Jotta vaihtoehto voidaan toteuttaa, sen on perustuttava komission päätökseen, jota valtuutuksen antaminen jäsenvaltioille edellyttää. Jäsenvaltiot olisivat tämän jälkeen vastuussa tiedotuspisteverkoston hallinnoinnista ja toiminnasta, mikä ei kuitenkaan vapauttaisi komissiota valvontavastuusta (varainhoitoasetuksen 54 artiklan 2 kohdan c alakohta ja soveltamissääntöjen 38 ja 39 artikla). Päätöksen on sisällettävä samat valinta- ja myöntämiskriteerit sekä asianmukaiset rahoitussäännökset kuin suoraa hallinnointia koskevassa päätöksessä on.

Komission annettua tämän perussäädöksen jäsenvaltioiden on nimettävä elimet, joille hallinnointivaltuutus annetaan (soveltamissääntöjen 39 artiklan 3 kohta). Tämän nimeämisen perusteella komission on annettava tarvittavat valtuutusasiakirjat (valtuutussopimukset, soveltamissääntöjen 41 artikla). Kun nämä monivuotiset puitteet on vahvistettu, vuosittain tehtävillä, varojen käyttöön asettamista koskevilla sopimuksilla siirretään varoja, jotka vastaavat uutta tiedotuspisteverkostoa ylläpitävien organisaatioiden toiminta-avustuksia (soveltamissääntöjen 160 artikla).

Tätä varten jäsenvaltioiden (valtuutuksen saaneiden elinten) on sovellettava EU:n varainhoitoasetusta valitessaan uusia tiedotuspisteitä, jotka voivat saada toiminta-avustusta. Järjestelmä tekeekin jäsenvaltioista pelkkiä välittäjiä varainhoitoasetuksen soveltamisessa: niiden on siten itse valittava uudet tiedotuspisteet ja -verkot ehdotuspyyntöjen perusteella.

Tämänkaltaisten tiedotuspisteiden ja -verkkojen kahden hallinnointivaihtoehdon täytäntöönpano.

3.2. Suuret tiedotus- ja viestintäkeskukset

Komissiolla on kolme suurta tiedotus- ja viestintäkeskusta, jotka sijaitsevat Lissabonissa, Pariisissa ja Roomassa. Se on itse perustajajäsen näissä keskuksissa, jotka on muodostettu eurooppalaisiksi taloudellisiksi etuyhtymiksi (Lissabon ja Rooma) tai taloudelliseksi etuyhtymäksi (Pariisi) ja joita rahoittavat puoliksi komissio ja kyseinen jäsenvaltio. Komissio on edustettuna niiden kaikkien johtoelimissä.

Komissio vahvisti kokouksessaan 11. marraskuuta 2003, että kyseisessä tapauksessa yhteisön rahoitusosuutta voidaan pitää yhtymän jäsenen jäsenmaksuna, eikä siihen siten sovelleta avustuksia koskevia säännöksiä. Juuri tällä perusteella komissio uusi Pariisissa sijaitsevan Sources d'Europe -viestintäkeskuksen sopimuksen viime maaliskuun 15 päivänä.

Näiden kolmen suuren tiedotus- ja viestintäkeskuksen toimien kokonaishyötyä ja -vaikutusta on kuitenkin syytä arvioida ennen kuin harkitaan vastaavien rakenteiden kehittämistä laajentuneen unionin mittakaavassa. Arviointi on käytettävissä vuoden 2004 toisen neljänneksen kuluessa.

Kysymystä käsitellään laajemmin komission osallistumista yksityisoikeudellisiin elimiin koskevissa suuntaviivoissa, joita komission tarkastelee aivan lähitulevaisuudessa.

Näiden keskusten kehittämisessä on siis aina täytettävä edellä mainitut kaksi ehtoa.

Nykyisen kolmen suuren tiedotus- ja viestintäkeskuksen kokonaisarviointi sekä niiden velvoitteiden noudattaminen, jotka liittyvät suuntaviivoihin komission osallistumisesta yksityisoikeudellisiin elimiin.

3.3. Phare-keskukset

Kymmenestä tulevasta jäsenvaltiosta kahdeksassa on tällä hetkellä erityinen tiedotuspiste, EU:n tiedotuskeskus (Phare). Phare-keskukset sijaitsevat kyseisten maiden pääkaupungeissa, ja niitä rahoitetaan tällä hetkellä yksinomaan Phare-määrärahoista.

Keskuksilla ei enää 31. joulukuuta 2004 jälkeen ole oikeudellista asemaa, eikä komissio voi missään tapauksessa ottaa niitä haltuunsa.

Monet näiden keskusten suorittamista toimista siirtyvät osittain (mm. yhteydet lehdistöön) uusien edustustojen ja osittain (tiedotusvälineiden seuranta) tarjouspyyntöjen perusteella valittavien ulkopuolisten alihankkijayhteisöjen suoritettaviksi. Jos kyseiset jäsenvaltiot haluavat, ne voivat ryhtyä ylläpitämään keskuksia, jolloin niiden on huolehdittava yksin niiden rahoituksesta.

Sen vahvistaminen, että komissio ei ota haltuunsa uusien jäsenvaltioiden EU:n tiedotuskeskuksia (Phare).

4. Muut viestintävälineet ja -keinot

Valtaosa Euroopan kansalaisista on yhä erittäin tietämättömiä EU:hun liittyvistä asioista: Eurobarometrin viimeisten tulosten mukaan (EU-15) 72 prosenttia kansalaisista tunnustaa tietävänsä Euroopan unionista hyvin vähän tai ei mitään.

Komission käytettävissä olevien viestintävälineiden ja -keinojen hyödyllisyyttä, tarkoitusta ja lisäarvoa on tarkasteltava tätä taustaa vasten. Näitä välineitä ja keinoja on kehitettävä suhteessa 450 miljoonan ihmisen lukuisiin erilaisiin tarpeisiin.

4.1. Audiovisuaaliset välineet

Televisio ja radio ovat edelleen suuren yleisön keskuudessa ehdottomasti suosituimmat tiedotusvälineet Euroopassa, myös 10 uudessa jäsenvaltiossa. Niiden käytön tekee kuitenkin mutkikkaammaksi radio- ja televisiokanavien määrän voimakas kasvu (pelkästään EU:n nykyisessä 15 jäsenvaltiossa on yli 1 100 kansallista ja 1 900 paikallista tai alueellista televisiokanavaa, ja vastaavat luvut 10 uudessa jäsenvaltiossa ovat 166 ja 264). "Suuren yleisön" tavoittaminen niillä kustannuksiin nähden rajallisilla resursseilla, joita tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi, merkitsee sellaisten mediastrategioiden laatimista, joissa tarjotut viestit mukautetaan tiiviimmin kohdeyleisöjen mukaan, sekä resurssien kriittisen massan suuntaamista kohteisiin, joissa vaikutus moninkertaistuu: tiedotusalan ammattilaisiin (Europe by Satellite, studiot ja mediakirjasto), päättäjiin ja politiikasta kiinnostuneeseen yleisöön (EuroNews ja valtioiden rajat ylittävät uutiskanavat). Samalla on myös aktiivisesti monipuolistettava yhteisrahoitusta, jota tarjotaan erilaisille "suuren yleisön" osa-alueille kohdistetuille toimille (ehdotuspyynnöt).

4.1.1. Keinoja mukautetaan

Audiovisuaalinen viestintästrategia keskittyy edelleen ennen kaikkea tiedotusvälineille ja tiedotusalan ammattilaisille kohdistettuihin tiedotuskeinoihin: Europe by Satellitea (EbS) kehitetään ja sähköisiä tiedotusvälineitä ja mediakirjastoa avustetaan. Kaikkea tätä kehitetään digitaalisessa muodossa, ja saatavilla olevat online-palvelut lisääntyvät koko ajan.

Toiminnan avaaminen uusille jäsenvaltioille edellyttää EU:n tapahtumia koskevan uutisoinnin laajentamista niihin samalta pohjalta kuin tällä hetkellä tapahtuu 15 jäsenvaltion EU:ssa. Sama koskee studiotuotantoa, olipa kyse uusien jäsenvaltioiden tuottajille ja/tai radio- ja televisioyhtiöille soveltuvasta yhteistuotannosta tai valmiuksista tarjota audiovisuaalista tekniikkaa koskevaa koulutusta näistä maista peräisin oleville komission jäsenille tai komission henkilöstölle.

EbS:n www-sivustoja kehitetään jo parhaillaan 21-kielisiksi - niihin tulee myös mahdollisuus lisätä kieliä keskipitkällä aikavälillä. Lisäksi ollaan neuvottelemassa puitesopimuksista, jotka mahdollistaisivat televisio-ohjelmien nopean ja tehokkaan tuottamisen 25 jäsenvaltion EU:ssa.

Toimielinten yhteisenä toimintavälineenä EbS osallistuu aktiivisesti IGI:ssä päätettyjen ensisijaisten tiedotusteemojen televisioinnin parantamiseen 25 jäsenvaltion EU:ssa. Tuotantojensa laadun ja monipuolisuuden ja palvelujensa kysynnän ansiosta EbS on noussut kahdeksanneksi noin sadasta Eurovision (EBU) ohjelmatoimittajasta.

Myös unionissa toimiville journalisteille tarkoitettuja tiedotusseminaareja lisätään. Näissä seminaareissa koulutetaan tällä hetkellä enimmäkseen uusien jäsenvaltioiden journalisteja.

4.1.2. Dynaamisempi lähestymistapa

Laajentumisen myötä käy myös välttämättömäksi sovittaa paremmin yhteen asetetut tavoitteet ja niiden saavuttamiseen käytettävissä olevat keinot. Tällainen dynaamisempi lähestymistapa edellyttää uusia toimintavälineitä, jotka antavat selkeämmän kuvan mediamarkkinoista, lisäresursseja eri väestöryhmien vaihtelevien ja kehittyvien tiedontarpeiden arvioinnin parantamiseksi sekä mediastrategioita, joiden avulla voidaan paremmin valita tiedotusvälineet välitettävän viestin ja kohderyhmän mukaan.

Komissio ehdottaakin, että osallistumista tarjouspyyntöjen kautta EU:ta käsittelevien audiovisuaalisten ohjelmien rahoittamiseen jatketaan, mutta samalla parannetaan hallinto- ja valintajärjestelyjä. Tämä lähestymistapa otettiin vuonna 2003 käyttöön 8,5 miljoonan euron ehdotuspyynnöllä, ja sen ansiosta 15 jäsenvaltion EU:ssa rahoitettiin yli 40:ää radio- ja televisiolähetystä. Vuonna 2004 nykyisten jäsenvaltioiden edustustot julkaisevat ehdotuspyynnön, jonka järjestelyjä ollaan parhaillaan vakioimassa työvoimatarpeen vähentämiseksi. Vuonna 2005 päätoimipaikka julkaisee tarjouspyynnön yhteistyössä edustustojen kanssa.

Niin ikään ollaan perehtymässä monenvälisen yhteistyön käynnistämismahdollisuuteen 25 jäsenvaltiossa toimivien erilaisten poliittisten ja parlamenttien televisiokanavien kanssa sen Euroopan parlamentin toivomuksen mukaisesti, joka esitettiin Ole Andreasenin mietinnössä [11] ja vahvistettiin Juan José Bayona de Perogordon mietinnössä [12]. Channel Europe -nimellä tunnetun hankkeen tavoitteena on aluksi helpottaa näiden kanavien yhteistyötä, jotta ne voivat tarjota katsojilleen yhä enemmän poliittista tietoa muista jäsenvaltioista ja unionin toimielimistä. Hanke saattaa lopulta johtaa eurooppalaisen poliittisen uutiskanavan perustamiseen. Tätä hanketta koskevia konkreettisia suosituksia voidaan tehdä vielä vuoden 2004 kuluessa.

[11] Päätöslauselma P5_TA(2002)0109, annettu 13. maaliskuuta 2002.

[12] Päätöslauselma P5_TA(2003)0187, annettu 10. huhtikuuta 2003.

4.1.3. EuroNews

Komission 9. heinäkuuta 2003 antamassa tiedonannossa vaadittiin väliaikaista arviota yhteisön tuesta EuroNews-kanavalle. Arvion toteutti riippumaton erikoistunut yritys Deloitte and Touche ehdotuspyynnön perusteella [13].Arvio on myönteinen. Sen tärkeimmät päätelmät ovat:

[13] "Evaluation of Conventions and co-financing projects with Euronews in the period 1993-2003", budjettipääosaston luonnos loppuraportiksi, Budg/2000/S 203-130610, Euroopan komissio, lehdistö- ja viestintäpääosasto, maaliskuu 2004.

"EuroNews on erittäin oleellinen EU:n tavoitteiden kannalta.

Se on tehokas pyrittäessä tavoitteisiin EU-näkökulmaan perustuvan tiedon tarjoamisesta suurelle ihmisjoukolle useilla kielillä. Sen tehokkuutta vähentävät väistämättä taloudelliset rajoitteet.

Se on tarkoituksenmukainen komission kumppanina verrattuna vastaaviin vaihtoehtoihin ja alan standardeihin.

Sen hyödyllisyyden osoittaa (rajallisista) mielipidetutkimuksista saatu näyttö katsojien asenteista, mutta toisaalta se on riippuvainen taloudellisista resursseista - -.

- - EuroNewsin ainutlaatuisen luonteen ja aseman takia katsomme, ettei mikään muu Euroopan laajuinen kanava olisi ollut asiallinen tai tarkoituksenmukainen vaihtoehtona komission ja EuroNewsin väliselle kumppanuudelle. Sen keskimääräiset kustannukset lähetystuntia kohden ovat äärimmäisen alhaiset verrattuina eurooppalaisten julkisen yleisradiotoiminnan harjoittajien keskimääräisiin kustannuksiin."

Nämä myönteiset arviot perustuvat, lyhyesti sanottuna, seuraaviin tekijöihin:

- Ensinnäkin EuroNews on menestynyt lähetystoiminnan ja yleisön kannalta ja sillä on vakiintunut asema eurooppalaisella audiovisuaalialalla.

Vuodesta 1993 eli ensimmäisistä lähetyksistään saakka EuroNews on kehittynyt markkinoilla, jotka muuttuvat erittäin nopeasti sekä tarjonnan että teknologian osalta. Vaikka kanavien, joiden lähetykset näkyvät kansallisesti tai useissa maissa, lukumäärä on kasvanut 190 kanavasta vuonna 1993 aina 1 132 kanavaan [14] vuonna 2003, EuroNews on pystynyt laajentamaan lähetysverkkoaan 35 miljoonasta 151 miljoonaan talouteen. Kanavan ohjelmaa lähetetään tällä hetkellä 7 kielellä, venäjä mukaan luettuna, kaapelin ja satelliitin välityksellä 78 maahan erityisesti Euroopassa ja EU:n lähialueilla (Itä-Eurooppa, Lähi-itä, Maghreb-maat). Sen yleisö on myös kasvanut erittäin voimakkaasti: vuoden 2003 lopulla yleisöä oli yli 7,1 miljoonaa ihmistä päivässä (vrt. 5,6 miljoonaa vuonna 2000).

[14] Ks. "La télévision transfrontière dans l'union européenne : impact sur les marchés et aspects juridiques", Euroopan audiovisuaalialan seurantakeskus, Euroopan neuvosto, maaliskuu 2004.

Lisäksi EuroNewsin verkkosivustolla käy kuukaudessa yli 500 000 käyttäjää, jotka käyvät yli 4 miljoonaa kertaa sivuilla ja lataavat tietokoneelleen 3 000 tuntia videoinformaatiota.

EU:n ja sen lähialueiden audiovisuaalisella alalla EuroNews on nykyään kanava, johon viitataan Euroopan yhteisöä koskevan tiedon osalta.

Toiseksi EuroNews näyttää olevan televisiokanava, jonka kustannukset ovat Euroopan alhaisimmat.

Käytössä olevien tutkimusten mukaan kustannukset EuroNewsin lähetystuntia kohden ovat selvästi pienemmät kuin muilla televisiokanavilla [15]. Näin ollen yhteisön varoista, jotka ovat 3,6 miljoonaa euroa vuonna 2004, voidaan yhteisrahoittaa 112 tuntia uutta tuotantoa ja 1 426 lähetystuntia eurooppalaista ohjelmaa, eli päivittäin 4 tuntia tietoa, jonka vastaanottaa yli 7,1 miljoonaa katsojaa.

[15] Mac Kinsey & Company: "Organisatie-en efficientieverbeteringen Publieke Omroep", 2003.

On epätodennäköistä, että mikään muu tiedotusväline voisi saavuttaa vastaavan suhteen laadun, tuotoksen ja kustannusten välillä.

Näin ollen vaikuttaisi keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä olevan täysin perusteltua - ja tätä suosittelevat arvioijat - säilyttää EuroNews yhtenä komission kumppaneista audiovisuaalisen strategian toteuttamisessa.

Tässä tarkoituksessa varainhoitosääntöjen mukainen menetelmä olisi siirtyminen markkinapohjaiseen logiikkaan. Kunhan audiovisuaalisen viestinnän alalle on määritelty strategia, on mahdollista antaa EuroNewsin hoidettavaksi osa sen toteutuksesta neuvottelumenettelyssä tehdyn palveluhankintasopimuksen muodossa. Tällaisesta hankinnasta voitaisiin sopia vuodesta 2005 lähtien, kulttuuripalvelujen alan julkisiin hankintoihin sovellettavien sääntöjen [16] mukaisesti.

[16] Ks. neuvoston direktiivi 92/50/ETY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 1992, julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta, muutettu direktiiveillä 97/52/EY (avoimella menettelyllä tehtävät julkisia hankintoja koskevat sopimukset) ja 2001/78/EY (vakioilmoitukset).

Tämän lähestymistavan avulla voitaisiin muuten välttää kaikki kilpailuseikkoihin liittyvät ongelmat; toisaalta siksi, että julkisia palveluhankintoja koskeva menettely kuuluu yhteisön oikeuteen, ja toisaalta siksi, että sen avulla voidaan välttää liian suuret korvaukset suoritetusta palvelusta.

Yhteisön rahoitusosuus kolmen vuoden ajalla (2005-2007) on 9-12 miljoonan euron luokkaa.

Lyhyen aikavälin osalta Euroopan parlamentti osoitti vuoden 2004 talousarvion laatimisen yhteydessä budjettikohdalle 16 02 02, "Kansalaistiedotus tiedotusvälineissä", 8 165 000 euroa ja 2 miljoonaa euroa varaukseen sekä lisäsi seuraavan kommentin:

"Osa määrärahasta voidaan osoittaa EuroNewsille varainhoitoasetuksen säännösten mukaisesti. Varauksessa oleva määräraha vapautetaan parlamentin arvioitua EuroNewsin yhteisörahoituksen edellytyksiä ja tavoitteita koskevia ehdotuksia, jotka komission on määrä tehdä viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2004".

Tästä näkökulmasta komissio voisi päättää noin 2 miljoonan euron toiminta-avustuksen myöntämisestä EuroNewsille vuonna 2004 ja vuoden 2004 talousarviosta [17]. Avustus kasvattaisi komission yhteenlasketun rahoituksen EuroNewsille vuonna 2004 noin 5,4 miljoonaan euroon [18] eli noin 16,9 prosenttiin kanavan liikevaihdosta, mikä vastaisi komission yhteisrahoittaman lähetysajan prosenttiosuutta.

[17] Varainhoitoasetuksen 108 artiklan 2 kohta.

[18] Näistä 5,4 miljoonasta eurosta 0,6 miljoonaa euroa rahoitetaan vuoden 2001 talousarviosta ja hiukan alle 3 miljoonaa euroa vuoden 2003 talousarviosta.

EuroNewsin taloudellisesta kestävyydestä tehtiin myönteinen analyysi komission joulukuussa 2003 toteuttaman toiminta-avustusten myöntämismenettelyn yhteydessä. Koska tilanne ei sen jälkeen ole muuttunut, tällaisen avustuksen tarkoitus ei olisi EuroNewsin tilinpidon tasapainon takaaminen, vaan sen sijaan se vastaisi arvioijan komissiolle antamia suosituksia. Sen avulla voitaisiin nopeuttaa EuroNewsin tuotantovälineiden uusimista eli parantaa sen tehokkuutta ja vaikuttavuutta sekä näin ollen pyrkiä kasvattamaan sen yleisöä. Lisäksi avustus olisi taloudellisesti järkevä.

Tällaisen toiminta-avustuksen myöntäminen vuonna 2004 edellyttäisi, että komissio tekisi ennen huhtikuun 30. päivää varainhoitoasetuksen yksityiskohtaisten sääntöjen [19] mukaisen myöntämispäätöksen.

[19] Erityisesti varainhoitoasetuksen 108 artiklan 1 kohdan b alakohta ja soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen 168 artiklan c kohta.

Oli tehtävä päätös millainen tahansa, siitä on syytä tiedottaa parlamentille perustellun esityksen pohjalta, edellä esitetyt EuroNewsin ulkoisen arvioinnin tulokset huomioon ottaen. Jos komissio päättää jatkaa yhteistyötä EuroNewsin kanssa vuoden 2005 jälkeen, on syytä varata tarkoitukseen tilapäisiä määrärahoja vuoden 2005 ja sitä seuraavien vuosien talousarvioiden valmistelutöissä.

- EbS:n (Europe by Satellite) sekä tietopankkien digitaalisen hallinnoinnin keskeisen roolin vahvistaminen;

- Komission ja EU:n audiovisuaalialan politiikan keskitetyn lähestymistavan vahvistaminen;

- EU:n suuria tapahtumia koskevien audiovisuaalisten lähetysten laajentaminen uusiin jäsenvaltioihin;

- Varainhoitoasetuksen ja sen soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisen päätöksen tekeminen toiminta-avustuksen myöntämisestä vuodeksi 2004 mahdollisimman pian ja ennen huhtikuun 30. päivää 2004;

- EuroNewsin kanssa tehtävän yhteistyön uusien yksityiskohtaisten sääntöjen määrittely vuodesta 2005 eteenpäin.

4.2. Toisen sukupolven EUROPA

Heinäkuun 6. päivänä 2001 komissio antoi eEurope-ohjelman puitteissa tiedonannon toisen sukupolven Europa-verkkosivustosta eli kansalaisille, yrityksille ja muille ammattikäyttäjille tarkoitetuista kehittyneistä verkkopalveluista (Towards the e-Commission - Europa 2nd generation: advanced web services to citizens, business and other professional users, C(2001)1753/2).

Tiedonannon tarkoitus oli kehittää kyseisen välineen interaktiivista ulottuvuutta, mukauttaa se 25 jäsenvaltion yhteisöön ja tehdä siitä helppokäyttöisempi eri käyttäjäryhmille tarkoitettujen portaalien avulla.

Vuosia 2004 ja 2005 tulee leimaamaan se, että komissio käynnistää verkkosivustojensa siirtymisen kohti uutta verkkopohjaisen tiedon tuottamis- ja hallintaympäristöä; tosin vain sillä edellytyksellä, että pääosastot siunaavat toimiin tarvittavat resurssit. Tämä prosessi on välttämätön edellytys eCommission-hankkeen onnistumiselle.

Jotta voidaan vastata 450 miljoonan Euroopan kansalaisen yleistiedon tarpeisiin, tieto on esitettävä Europa-verkkosivuston kahdella ensimmäisellä käyttöoikeustasolla kaikilla 20 virallisella kielellä. Lisäksi on kehitettävä multimediaan perustuva tietokanta perustiedon tarjoamiseksi; sitä voidaan täydentää ja mukauttaa paikallisesti yleisön pyynnöstä. Toisen sukupolven tiedotuspisteet ja -verkot voisivat näin käytännöllisesti kehittyä kohti tietoverkkopisteitä ("cyber points"), joissa Europa-verkkosivuston tarjoama tieto ja sen interaktiiviset palvelut olisivat käytettävissä maksutta.

Myös erityisportaaleja kehitetään tiettyjä kohdeyleisöjä varten. Kyseeseen tulevat EU:n sisällä siirtyvät henkilöt (esim. nuoret, opiskelijat tai työnhakijat) tai eri yleisöt, joita EU:n toiminta ja lainsäädäntö koskettavat päivittäin heidän työnsä kautta.

Lisäksi on syytä mainita, että komission julkaisuja hallinnoidaan yhä enemmän sähköisesti 25 jäsenvaltion tarpeiden kattamiseksi reaaliajassa ja samalla varastointikulujen minimoimiseksi.

- Komission verkkosivustojen siirtyminen kohti kehittynyttä verkkopohjaisen tiedon tuottamis- ja hallintajärjestelmää;

- Europa II:n interaktiivinen ja monikielinen kehittäminen asiaankuuluvien pääosastojen yhdessä hallinnoimien erityisportaalien avulla.

4.3. Mielipidetutkimukset ja Europe Direct

4.3.1. Eurobarometri

Komission mielipidetutkimustoiminta tarjoaa erittäin arvokkaita suuntaa-antavia viitearvoja sekä Euroopan unionille että jäsenvaltioille. Nämä viitearvot on säilytettävä ja taattava 25 jäsenvaltion yhteisössä. Tämä koskee erityisesti Eurobarometri-välineen luotettavuutta.

Myös kahden kaikki 25 jäsenvaltiota kattavan puitesopimuksen käyttöönotosta on tehty päätös. Sopimukset koskevat vakio/erityismallista (standard/special) Eurobarometriä sekä Flash-Eurobarometriä. Näiden kahden välineen pitäisi olla käytössä vuonna 2004, vakio/erityismallisen syksyllä ja Flashin vuoden lopussa.

Laajenemisen näkökulmasta esiin tulee myös kysymys tämän mielipidetutkimustoiminnan ja etenkin Eurobarometrin sääntelypuitteista. Komission pitäisi pystyä huolehtimaan toiminnan kehittämiseen tarvittavasta valvonnasta.

Lisäksi komissio laatii kaikkien pääosastojen tarpeisiin kvalitatiivisia tutkimuksia, jotka kattavat jo kaikki 25 jäsenvaltiota (osittain jopa 28) tänä vuonna allekirjoitetun puitesopimuksen ansiosta.

4.3.2. Europe Direct (00 800 6 7 8 9 10 11 - http://europa.eu.int/ europedirect)

Tämä palvelu tarjoaa ilmaisen puhelinnumeron sekä sähköisen lomakkeen, joiden kautta voidaan vastata kansalaisten kysymyksiin kaikista yhteisön politiikoista suoraan heidän omalla kielellään. Palvelu on jo mukautettu 25 jäsenvaltion tarpeisiin, ja se sisällytetään myös EU:n tiedotus- ja viestintästrategiaan samalla kertaa sekä toimielinten välisen ulottuvuutensa (panos seuraavien Euroopan parlamentin vaalien valmisteluun) että kumppanuusulottuvuutensa osalta (jäsenvaltioiden ja EU:n eri tiedotuspisteiden ja -verkkojen välinen kumppanuus).

Viimeistään 1. toukokuuta 2004 kaikilla uusien jäsenvaltioiden kansalaisilla on mahdollisuus käyttää Europe Direct -palvelua. Koko laajentuneen unionin alueella yhteinen puhelinnumero on käytössä ensi keväästä lähtien.

Eurobarometrin ja Europe Directin kehittäminen toimielinten välisen yhteistyön pohjalta EU:n tiedotus- ja viestintästrategian edistämiseksi.

PÄÄTELMÄT

Jotta Euroopan unionin tiedotus- ja viestintästrategia, josta päätettiin 2. heinäkuuta 2002, voi onnistua, se on vahvistettava korkeimmalla poliittisella tasolla ja sen on perustuttava toimielinten poliittisiin painopisteisiin.

Tulevat vuodet on hyödynnettävä, jotta vahvistetaan yhteisön säännöstö, joka heinäkuusta 2002 lähtien on edustanut EU:n tiedotus- ja viestintästrategiaa.

Itse asiassa EU:n laajentuminen vain vahvistaa strategian perustana olevien kumppanuuden ja hajauttamisen käsitteiden asianmukaisuutta.

Toteutuksen onnistuminen riippuu tehtävistä, joita komissio ja jäsenvaltiot itselleen antavat tällä jatkuvasti kasvavalla viestinnän alalla, sekä käytettävissä olevista resursseista.

Komission osalta on kyse samanaikaisesti keskuksen aloite-, koordinaatio- ja suunnitteluroolin vahvistamisesta sekä edustustojen tehtävien määrittelemisestä paremmin niiden voimavarojen mukaisesti.

RAHOITUSSELVITYS

Politiikan ala(t): 16 - LEHDISTÖ JA VIESTINTÄ

Toiminnan ala(t):

16 01 - Lehdistön ja viestinnän toimintalohkon hallinnolliset menot

16 02 - Tiedottaminen komission päätöksistä ja politiikoista tiedotusvälineille

16 03 - Yleisen mielipiteen mittaus ja kansalaistiedotuksen kehittäminen

16 04 - Viestintävälineiden yhdennetty hallinnointi (keskus- ja paikallistasolla)

16 05 - Unionin tiedotuspisteiden ja -verkkojen koordinointi

Toimenpiteen nimi: Euroopan unionin tiedotus- ja viestintästrategian toteuttaminen

1. BUDJETTIKOHDAT

16 01 04 01 (entinen B3-300A) - Yleiset Euroopan unionia koskevat tiedotustoimet - hallintomenot

16 01 04 02 (entinen B3-301A) - Tiedotuspisteet - hallintomenot

16 01 04 03 (entinen B3-306A) - Eri politiikkoihin liittyvät tiedotustoimet - hallintomenot

16 01 04 04 (entinen B3-303A) - Viestintätoimet - hallintomenot

16 49 04 01 (entinen B3-300A) - Yleiset Euroopan unionia koskevat tiedotustoimet - hallintomenot (maksumäärärahat 2004)

16 49 04 02 (entinen B3-301A) - Tiedotuspisteet - hallintomenot (maksumäärärahat 2004)

16 49 04 03 (entinen B3-306A) - Eri politiikkoihin liittyvät tiedotustoimet - hallintomenot (maksumäärärahat 2004)

16 49 04 04 (entinen B3-303A) - Viestintätoimet - hallintomenot (maksumäärärahat 2004)

16 02 02 (entinen B3-3000B) - Kansalaistiedotus tiedotusvälineissä

16 02 03 (entinen B3-3030B) - Suora viestintä - tiedotusvälineet

16 02 04 (entinen A-421) - Televisiostudioiden käyttö ja audiovisuaaliset varusteet

16 03 01 (entinen B3-3000B) - Yleisen mielipiteen mittaus ja suoraviestintä

16 03 02 (entinen B3-3030B) - Viestintätoimet

16 04 02 (entinen B3-3000B) - Kansalaistiedotuksen välineet

16 04 03 (entinen B3030B) - Viestintämenetelmät

16 05 01 (entinen B3-301) - Tiedotuspisteet

16 01 02 01 (entinen osasto A7) - Lehdistö- ja viestintäpääosaston ulkopuolinen henkilöstö

16 01 02 11 (entinen osasto A7) - Lehdistö- ja viestintäpääosaston muut hallintomenot

2. NUMEROTIEDOT

2.1 Toimenpiteen kokonaismäärärahat (entinen B osa): 63,835 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina vuonna 2005

2.2 Toimenpiteen soveltamisaika:

2004-2006

2.3 Monivuotinen kokonaismenoarvio:

a) Maksusitoumusmäärärahojen/maksumäärärahojen aikataulu (rahoitustuki) (vrt. kohta 6.1.2)

milj. euroa (3 desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

b) Tekninen ja hallinnollinen apu ja tukimenot (vrt. kohta 6.1.2)

milj. euroa (3 desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

c) Henkilöstö- ja muiden hallintomenojen kokonaisvaikutus rahoitukseen (vrt. kohdat 7.2 ja 7.3)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

2.4 Yhteensopivuus ohjelmasuunnitelmien ja rahoitusnäkymien kanssa

Ehdotus on tehdyn ohjelmasuunnitelman mukainen.

2.5 Vaikutukset tuloihin

Ei vaikuta tuloihin.

3. BUDJETTITIEDOT

>TAULUKON PAIKKA>

4. OIKEUSPERUSTA

Komissio toteuttaa kyseisiä toimia sille nimenomaisesti annetun toimivallan nojalla.

5. KUVAUS JA PERUSTELUT

5.1 Yhteisön toiminnan tarve

5.1.1 Toiminnan tavoitteet

Tapaamisessaan 11. marraskuuta 2003 komissio totesi, että komission jäsen António Vitorino toimittaa sille tiedonannon tiedotus- ja viestintästrategian toteuttamisesta vuoden 2004 jälkeen.

Tiedotus- ja viestintästrategialla tarkoitetaan suurelle yleisölle kohdistetun tiedotuksen (ei komission kaikkien tiedotustoimien) viitekehystä sellaisena kuin se on määritelty komission 2. heinäkuuta 2002 antamassa tiedonannossa Euroopan unionin tiedotus- ja viestintästrategiasta (KOM(2002) 350 lopullinen).

Tätä strategiaa, joka perustuu toisaalta toimielinten välisen yhteistyön vahvistamiseen ja toisaalta rakenteellisten kumppanuussuhteiden kehittämiseen jäsenvaltioiden kanssa, ovat tukeneet neuvosto 10. joulukuuta 2002 antamissaan päätelmissä ja Euroopan parlamentti 10. huhtikuuta 2003 antamassaan, Juan José Bayona de Perogordon mietintöön perustuvassa päätöslauselmassa.

Strategian päätavoite on seuraava: "Käsityksiä Euroopan unionista ja sen toimielimistä sekä niiden legitiimiydestä on parannettava syventämällä unionin tehtävien, rakenteen ja saavutusten tuntemusta ja ymmärrystä sekä käymällä vuoropuhelua kansalaisten kanssa."

Tavoitteeseen päästään vahvistamalla tiedotustoiminnan suunnittelua toimielinten välisen yhteistyön puitteissa sekä selkeyttämällä täytäntöönpanomenettelyjä.

Täytäntöönpanoa on kehitettävä uudessa tilanteessa, jota luonnehtivat toisaalta uuden varainhoitoasetuksen ja sen soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen noudattamisen seuraukset ja toisaalta välttämättömyys mukauttaa käytettävissä olevia voimavaroja laajentumisen yhteydessä.

5.1.2 Ennakkoarviointiin liittyvät toimenpiteet

Ehdotetun strategian toteuttaminen perustuu kaikkiin lehdistö- ja viestintäpääosaston käytettävissä oleviin mielipidekyselyihin ja tutkimuksiin. Tämä nimenomainen tiedonanto (kohta I.2.) perustuu OPTEM-yhtiön tammikuussa 2004 laatimaan raporttiin, joka koskee laadullista tutkimusta EU:n viestinnän suuntaamisesta (Rapport d'étude qualitative relative à l'orientation de la communication de l'UE). Tutkimus vahvistaa, että komission viestintä on ehdottomasti rakennettava sellaisten konkreettisten esimerkkien ympärille, jotka heijastavat Euroopan unionin poliittisia tavoitteita.

5.1.3 Jälkiarvioinnin perusteella toteutetut toimenpiteet

Lehdistö- ja viestintäpääosastolla otettiin käyttöön arviointitoiminto lokakuussa 2003, ja pääosaston hallintosuunnitelmassa määritellään joka vuosi kehitettävät arvioinnin päälinjat.

5.2 Suunnitellut toimet ja yhteisön rahoitustukea koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Kyseiset budjettikohdat kuuluvat toimintalohkoon "Lehdistö ja viestintä" (osasto 16).

Suunnitellut toimet koskevat lähinnä jäsenvaltioiden kanssa tehtyjen kumppanuusjärjestelyjen kautta toteutettavia yleisiä tiedotustoimia, kysymystä EU:n tiedotuspisteiden ja -verkkojen rahoituksesta sekä komission käytettävissä olevia keskitettyjä ja hajautettuja viestintävälineitä.

Jäsenvaltioiden kanssa tehtyjä kumppanuusjärjestelyjä varten ehdotettuja yksityiskohtaisia toteutussääntöjä (katso kohta 5.3 jäljempänä) voidaan käyttää myös ensisijaisen tiedotustoiminnan toteuttamiseen Prince-ohjelmassa [20].

[20] - Keskustelu Euroopan unionin tulevaisuudesta (budjettikohta 25 03 02),

5.3 Toteutusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Tavoitteisiin pyritään ensisijaisesti kolmenlaisella toiminnalla:

- Kumppanuus jäsenvaltioiden kanssa:

Komission 2. heinäkuuta 2002 Euroopan unionin tiedotus- ja viestintästrategiasta antaman tiedonannon (KOM(2002) 350 lopullinen) puitteissa ja uuden varainhoitoasetuksen säännösten nojalla tiedotus- ja viestintätoiminnan toteuttaminen jäsenvaltioiden välityksellä perustuu kumppanuuteen komission ja jäsenvaltioiden välillä eli kaikkien osapuolten toimintavalmiuksien yhdistämiseen hyväksytyn viestintäsuunnitelman puitteissa.

Mahdollisia kumppanuusvaihtoehtoja on kolme:

(1) Hallintokumppanuus: järjestelmä, joka pannaan täytäntöön epäsuoran keskitetyn hallinnoinnin kautta. Komission päätöksellä annetaan tiedotustoiminnan hoitaminen jäsenvaltioiden tehtäväksi.

(2) Tapauskohtainen kumppanuus: jäsenvaltioiden toteuttamien erityistoimien yhteisrahoitus. Jäsenvaltiot ovat lopullisia tuensaajia (tukea myönnetään komission päätöksen perusteella [21]) eivätkä väliportaita strategian toteuttamisessa. Tähän vaihtoehtoon sisältyy mahdollisuus soveltaa puitesopimusjärjestelmää (johon liitetään erityiset yleissopimukset) neljän vuoden ajan.

[21] Päätöksen tarkoitus on arvioida tuensaajan (jäsenvaltio) suunnitellun toimen perusteella syntyvää lakisääteistä tai käytännössä vallitsevaa monopoliasemaa.

(3) Strateginen kumppanuus: eri toimintoja rahoitetaan erikseen mutta toisiaan täydentävästi yhteisen viestintäsuunnitelman perusteella.

- Tiedotuspisteet ja -verkot:

Komissio tukeutuu kansalaistiedotustoiminnan toteuttamisessa yli 1 000 tiedotuspisteen verkostoon. Ainoastaan Eurooppa-tiedotuspisteet (Info-Points Europe, IPE) ja maaseudun EU-tietokeskukset, joita on 266 vuonna 2004, voivat saada yhteisön (toiminta)avustusta.

Tämän uuden tiedotuspisteitä ja -verkkoja koskevan toimintakehyksen (toinen sukupolvi) kehittämiseksi 25 jäsenvaltion yhteisössä komissio säilyttää näille yksiköille teknisen avun muodossa myönnetyn tuen yhdistettynä näiden välineiden toimintaan kohdennettuihin suoriin tukiin. Suunnitellut tukien hallinnointia koskevat yksityiskohdat ovat seuraavat:

(1) EU-15: suora hallinnointi (ehdotuspyynnön julkaiseminen tiedotuspisteiden ja -verkkojen ylläpitäjien valitsemiseksi varainhoitoasetuksen sääntöjen mukaisesti) tai epäsuora keskitetty hallinnointi niille jäsenvaltioille, jotka sellaista toivovat;

(2) EU-10 (uudet jäsenvaltiot): epäsuora keskitetty hallinnointi (tiedotuspisteiden toteuttaminen annetaan tehtäväksi jäsenvaltioille, jotka ottavat sen vastaan komission päätöksen perusteella)

Komissio tukeutuu lisäksi kolmeen suureen kansalliseen tiedotus- ja viestintäkeskukseen, jotka sijaitsevat Lissabonissa, Pariisissa ja Roomassa ja joiden perustajajäseniin se kuuluu. Keskukset on muodostettu eurooppalaisiksi taloudellisiksi etuyhtymiksi (Lissabon ja Rooma) tai taloudelliseksi etuyhtymäksi (Pariisi), ja ne rahoitetaan yhtä suurin osuuksin yhdessä kyseisten jäsenvaltioiden kanssa.

Jotta voitaisiin selviytyä tiedotus- ja viestintästrategian kehittämistarpeista ja vastata useiden jäsenvaltioiden jo esittämiin toiveisiin, on ehdotettu, että asetettaisiin tavoitteeksi - kolmen nykyisen suuren tiedotus- ja viestintäkeskuksen pohjalta ja ennen kuin suunnitellaan näiden rakenteiden kehittämistä laajentuneessa unionissa - kokonaisvaltaisen arvion tekeminen nykyisten suurten keskusten toteuttaman toiminnan hyödyllisyydestä ja vaikutuksesta. Lisäksi pääsihteeristö antaa tiedonannon suuntaviivoista, jotka koskevat komission osallisuutta yksityisoikeudellisissa elimissä. Tiedonanto toimitetaan viipymättä kollegiolle. Kaikissa näitä suuria keskuksia koskevissa kehittämis- ja muutostoimissa on näin ollen noudatettava näitä kahta ennakkoedellytystä.

- Komission toimintakeinojen yhteiskäyttö

Jäljempänä kuvattavien toimien täydentämiseksi komissiolla on myös käytössään useita toimintakeinoja.

(1) Viestintävälineet ja -menetelmät:

* Audiovisuaaliala:

- Monenvälisen yhteistyön vahvistaminen erilaisten poliittisten televisiokanavien tai parlamenttien televisiokanavien välillä (Channel Europe -hanke;) käynnissä olevan analyysin jälkeen esitetään konkreettisia suosituksia vuonna 2004;

- EU:ta koskevien audiovisuaalialan ohjelmien yhteisrahoituksen käyttäminen ehdotuspyyntöjen kautta;

- Tiedotusseminaarien järjestäminen toimittajille;

- Perustan luominen tulevalle yhteistyölle EuroNewsin kanssa vuonna 2004 myönnettävän toiminta-avustuksen (johon tarvitaan komission päätös) ja vuodesta 2005 lähtien hankintasopimusta koskevan neuvottelumenettelyn pohjalta.

* Toisen sukupolven Europa: komission verkkosivustojen siirtyminen kohti kehittynyttä verkkopohjaisen tiedon tuottamis- ja hallintajärjestelmää sekä Europa II:n interaktiivinen ja monikielinen kehittäminen (käynnissä);

* Mielipidetutkimukset, erityisesti Eurobarometri: mukauttaminen laajentuneen unionin tarpeisiin (käynnissä);

* Europe Direct -palvelun säilyttäminen (maksuton puhelinpalvelu, jossa vastataan kansalaisten kysymyksiin kaikesta yhteisön toiminnasta heidän omalla kielellään).

(2) Komission edustustot jäsenvaltioissa (p.m.):

Uusissa jäsenvaltioissa olevien lähetystöjen muuttaminen edustustoiksi; tuloksena pitäisi olla elokuussa 2005 yhtenäinen edustustoverkosto. Uudet edustustot pyrkivät tämän ajanjakson jälkeen vaiheittaiseen toimivallan lisäämiseen.

Viitevaihtoehdot, jotka on otettu huomioon laskettaessa vaikutusta rahoitukseen sekä henkilöstöön ja hallintomenoihin (kohdat 6 ja 7 jäljempänä), ovat seuraavat:

Kumppanuus jäsenvaltioiden kanssa:

- Hallintokumppanuus: se edellyttää oikeudellisten ja rahoitusvälineiden valmistelua päätoimipaikassa ja niistä neuvottelemista jäsenvaltioiden viranomaisten ja edustustojen välillä; välineiden täytäntöön paneminen ja valvonta on tulojen ja menojen hyväksymisestä vastaavien yksiköiden vastuulla (ei Prince-budjettikohtien jakamista).

Tiedotuspisteet (eurooppatietopisteet ja maaseudun EU-tietokeskukset):

- Epäsuora keskitetty hallinnointi (EU-10 eli uudet jäsenvaltiot ja halukkaat EU-15-valtiot) ja ehdotuspyyntö (EU-15-valtiot, jotka eivät halua epäsuoraa hallinnointia).

Audiovisuaaliala (EuroNews):

- Toiminta-avustus vuonna 2004 (edellyttää komission myöntämispäätöstä) ja hankintasopimukset vuodesta 2005 lähtien.

6. RAHOITUSVAIKUTUKSET

6.1 Kokonaisrahoitusvaikutus, toiminnallinen osa (entinen B osa)

6.1.1 Rahoitustuki

Maksusitoumusmäärärahat milj. euroa (3 desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

(*) Kursiivilla merkityt määrät ovat osa kutakin budjettikohtaa varten ilmoitettuja määrärahoja ja vastaavat taulukossa 6.2 esitettyjä budjettivaikutuksia.

6.1.2 Tekninen ja hallinnollinen apu ja tukimenot

Maksusitoumusmäärärahat milj. euroa (3 desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

6.2. Toimenpidekohtainen kustannuslaskelma

Maksusitoumusmäärärahat milj. euroa (3 desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

(1) Mainitut määrärahat koskevat ainoastaan lehdistö- ja viestintäpääosaston toteuttamia, toimielimiä koskevia tiedotustoimia. Vastaavia kumppanuussopimuksia voidaan käyttää myös muiden pääosastojen toimivaltaan kuuluvien Prince-määrärahojen kohdalla.

Tiedoksi: vuoden 2004 talousarvioon kuuluvat Prince-määrärahat, joiden kohdalla yleissopimusten käyttö muodostaa suunnitellun toteutusta koskevan säännön:

- Prince - Keskustelu Euroopan unionin tulevaisuudesta (25 03 02): 4,5 miljoonaa euroa

- Prince - Tiedotus- ja viestintästrategia / Laajentuminen (22 04 01): 16,5 miljoonaa euroa.

Pro memoria: muut Prince-budjettikohdat koskevat seuraavia aloja (talousarvio 2004):

- Prince - Talous- ja rahaliittoa, euro mukaan luettuna, koskeva viestintä (01 02 04): 6 miljoonaa euroa

- Prince - Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue (18 08 01): 3 miljoonaa euroa

- Prince - Euroopan unionin rooli maailmassa (16 04 05): 4 miljoonaa euroa.

7. VAIKUTUS HENKILÖSTÖÖN JA HALLINTOMENOIHIN

7.1. Vaikutus henkilöstöön

>TAULUKON PAIKKA>

Kohdassa 5.3 mainittujen vaihtoehtojen täytäntöönpanon henkilöstökustannukset on arvioitu seuraavia toimia varten:

- sopimusten valmistelu jäsenvaltioiden kanssa tehtyjen kumppanuusjärjestelyjen puitteissa ja tekninen tuki niiden täytäntöön panemiseksi (1 A, 1 B);

- laajennetun tiedotuspisteverkon toteuttaminen ja hallinnointi (5 A, 4 B ja 3 C) [22];

[22] Tästä esityksestä komission puheenjohtaja sekä komission jäsenet António Vitorino ja Michaele Schreyer tekivät 14. huhtikuuta 2004 seuraaviin osatekijöihin perustuvan sopimuksen:

- uusien suurten tiedotus- ja viestintäkeskusten toteuttaminen ja hallinnointi (7 B,

6 C) [23];

[23] Suuntaa-antava esitys, jossa ei oteta huomioon arvioinnin tulosta eikä valmisteilla olevaa tiedonantoa komission osallisuudesta yksityisoikeudellisissa elimissä.

- kaikkea edustustojen toimintaa koskevien koordinointitoimien vahvistaminen (1 A, 1 C).

Komission tulojen ja menojen hyväksymisestä vastaavat yksiköt sitoutuvat kehittämään asianmukaiset hallinnointimenetelmät komission tiedotus- ja viestintästrategian toteuttamiseksi tarvittavien säädösehdotusten kautta ja niille myönnettävien henkilöstön ja määrärahojen puitteissa.

7.2 Henkilöstön taloudellinen kokonaisvaikutus s

-

7.3 Muut toimesta johtuvat hallintomenot

>TAULUKON PAIKKA>

Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja

>TAULUKON PAIKKA>

8. SEURANTA JA ARVIOINTI

8.1 Seurantajärjestelmä

Jäsenvaltioiden kanssa tehtyjen kumppanuusjärjestelyjen osalta päätoimipaikan toimintayksiköt sekä edustustot sijoittautumisjäsenvaltioiden kanssa organisoitavien koordinointiryhmien kautta huolehtivat säännöllisesti kaikkien toimien valvonnasta.

Tiedotuspisteiden ja -verkkojen sekä lehdistö- ja viestintäpääosaston toimintakeinojen osalta pääosaston sisäisen raportoinnin järjestelmää lujitetaan voimavarojen mahdollisimman tehokkaan käyttöönoton takaamiseksi uudessa tilanteessa (laajentuminen, varainhoitoasetuksen mukaiset uudet sopimukset, vahvistettu valvonta jne.)

8.2 Arvioinnin yksityiskohtaiset säännöt ja arviointijaksot

Vuodesta 2004 lähtien toteutetaan toistuvia arviointeja lehdistö- ja viestintäpääosaston oman arviointimenetelmän mukaisesti ja siten, että otetaan huomioon käynnissä oleva Prince-toimien arviointi.

Tiedotuspisteiden toiminnan arviointia noudattaen toteutetaan vuonna 2005, lehdistö- ja viestintäpääosaston arviointimenetelmän mukaisesti, erityisarviointi, joka perustuu muun muassa tiedotuspisteiden toimintaa koskeviin loppuraportteihin, raportteihin paikan päällä tehdyistä tarkastuksista sekä komission edustustojen toimittamiin raportteihin ja analyyseihin. Arvioinnissa otetaan huomioon myös komission yksiköiden tiedotuspisteille antama tekninen tuki (koulutus, tietopalvelu, tiedotus, audiovisuaaliset ja sähköiset palvelut jne.). Tämän arvioinnin toteutus ulkoistetaan.

9. PETOSTEN TORJUNTATOIMET

Varainhoitoasetuksen säännökset, jotka koskevat talousarvion toteuttamista ja erityisesti valvontatoimenpiteitä, pannaan täytäntöön.

Tukien osalta komission ja tuensaajan välisten sopimusten määräyksissä taataan komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle mahdollisuus tehdä tarkastuskäyntejä välittömien tuensaajien luona ja vaatia todisteet kaikista sopimuksen perusteella aiheutuneista kuluista viiden vuoden ajalta loppumaksun suorittamisen jälkeen.

Lisäksi tuensaajien on raportoitava hankkeesta ja sen kuluista, jotka tarkastetaan sekä kustannuslajien että niiden tukikelpoisuuden kannalta tuen tavoitteiden mukaisesti.

On syytä korostaa, että maksuja edeltäviin tarkastuksiin sisällytetään kaikki asialliset todisteet, jotka tuensaaja voi toimittaa, kuten varainhoitoasiakirjojen tositteet.