52004DC0130

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE - Ympäristönäkökohtien sisällyttäminen eurooppalaiseen standardointiin {SEC(2004)206}

1. JOHDANTO

Suurin osa käyttämistämme hyödykkeistä ja palveluista on standardoitu, vaikka emme juuri kiinnitä asiaan huomiota. Standardit ovat, näkymätön keino, jolla varmistetaan, että kaikki toimii niin kuin pitääkin.

Eurooppalaisessa standardointijärjestelmässä standardeja on syntynyt aloilla, joilla asianomaiset sidosryhmät ovat nähneet yhteistä etua teknisten ratkaisujen määrittelemisessä ja tehneet työtä niiden eteen. Eurooppalaisten standardien laatimisen yksi tärkeimmistä kannustimista on, että niitä voidaan yhtenäisesti soveltaa kaikkialla Euroopan yhtenäismarkkinoiden alueella, koska ne korvaavat kansalliset standardit. Ne myös perustuvat mahdollisimman usein kansainvälisiin standardeihin, mikä helpottaa kansainvälistä kauppaa. Ylimääräinen kannustin eurooppalaisten standardien luomiseen on joillakin tuotealoilla ollut yhdenmukainen ja vakaa lainsäädäntökehys, joka mahdollistaa sen, että eurooppalaisilla standardeilla kehitetään lainsäädännön vaatimusten täyttymisen osoittavia teknisiä ratkaisuja.

Laatikko 1: Eurooppalainen standardointijärjestelmä

Euroopan standardointijärjestöt ovat CEN [1] (European Committee for Standardisation, Euroopan standardointikomitea), CENELEC (European Committee for Electrotechnical Standardisation, Euroopan sähkötekniikan standardointikomitea) ja ETSI (European Telecommunication Standardisation Institute, Euroopan telealan standardointilaitos). Direktiivissä 98/34/EY [2] vahvistetaan näiden laitosten vastuu eurooppalaisten standardien laatimisesta. Siinä esitetään myös eurooppalaisen standardin määritelmä. CENin, CENELECin, ETSIn sekä Euroopan komission ja Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) välisiä suhteita ja yhteistyötoimia koskevat periaatteet esitetään yleisissä suuntaviivoissa. Tarkistetut suuntaviivat hyväksyttiin 28. maaliskuuta 2003 (EUVL C 91, 16.4.2003).

[1] http://www.cenorm.be; http:// www.cenelec.org; http:// www.etsi.org

[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/34/EY teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä.

Standardit myötävaikuttavat yhteiskunnalliseen ja talouskehitykseen. Koska standardeissa voidaan määrittää, miten tuote valmistetaan, miten sitä käytetään, miten sitä huolletaan ja mitä sille tehdään elinkaaren lopussa tai koska standardien avulla tuotteista ja materiaaleista voidaan ottaa näytteitä, niitä voidaan testata ja analysoida ympäristönäkökohtien ja -edellytysten suhteen, standardeilla voi olla huomattava merkitys tuotteiden ja palvelujen ympäristövaikutusten osalta. Kun teknisissä määräyksissä asetetut vaatimukset ovat pakollisia, on olemassa tuhansittain teknisiä standardeja, jotka on laadittu vapaaehtoisesti yritysten, tilapäisten rakenteiden kuten foorumien ja yhteenliittymien toimesta tai virallisten standardointilaitosten alaisuudessa. Näissä järjestelmissä mukana olevat sidosryhmät ovat jo investoineet ja investoivat edelleen huomattavan määrän resursseja asiantuntijoiden ajan, teknisen tietämyksen ja kokouskulujen muodossa. Standardien merkitys vapaaehtoisina välineinä on ratkaiseva, ja on äärimmäisen tärkeää, että kaikki standardien kehittämisessä mukana olevat sidosryhmät hyödyntävät kaiken tähän liittyvän potentiaalinsa ja näin parantavat panostaan ympäristön suojelussa.

2. TAVOITE JA SOVELTAMISALA

Kestävä kehitys on EU:lle ensisijaisen tärkeä, ja EU pyrkii saavuttamaan tasapainon yhteiskunnallisten, talous- ja ympäristönäkökohtien välillä [3]. Eurooppalaisissa standardeissa käsitellään usein kauppaan, laatuun, terveyteen sekä tuotteiden, prosessien ja palvelujen turvallisuuteen liittyviä näkökohtia. Ottamalla lisäksi huomioon ympäristönäkökohdat eurooppalainen standardointi voisi myötävaikuttaa kestävään kehitykseen ja siihen liittyviin täytäntöönpanopolitiikkoihin, kuten Euroopan komission hyväksymään yhdennettyyn tuotepolitiikkaan [4]. Ympäristöpolitiikkojen täytäntöönpanoon myötävaikuttavia testaus- ja mittausmenetelmiä koskevien eurooppalaisten standardien määrä kasvaa myös koko ajan.

[3] KOM(2001)264 lopullinen. Komission tiedonanto - Kestävä kehitys Euroopassa paremman maailman vuoksi: Kestävää kehitystä koskeva Euroopan unionin strategia.

[4] KOM(2003)302 lopullinen. Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille - Yhdennetty tuotepolitiikka - Elinkaariajattelu politiikan perustana.

Standardoinnin sidosryhmien pitäisi ryhtyä tarvittaviin lisätoimiin, jotta merkitykselliset ympäristönäkökohdat voitaisiin systemaattisesti sisällyttää eurooppalaisten standardien laadintaan. Tästä syystä on lähemmin tarkasteltava edellytyksiä sille, että eurooppalaisella standardoinnilla myötävaikutetaan ympäristön suojeluun.

Tämän asiakirjan laadinnan eri vaiheissa toteutettiin useita kuulemismenettelyjä [5]. Sidosryhmien kanssa pidettiin kokoukset 17. heinäkuuta 2002 ja 16. heinäkuuta 2003. Internetissä toteutettiin kuulemismenettely 25. heinäkuuta - 15. syyskuuta 2003. Nämä aloitteet oli tarkoitettu kaikille standardointijärjestelmässä mukana oleville sidosryhmille, ja kommentteja saatiin yrityksiltä ja teollisuudelta, valtiosta riippumattomilta järjestöiltä, viranomaisilta ja itse standardointijärjestöiltä. Saadun palautteen avulla pystyttiin keskittymään asiaan liittyviin avainkysymyksiin ja arvioimaan, olisiko tiedonanto asianmukainen politiikan väline edistyksen saavuttamiseksi.

[5] http://www.europa.eu.int/comm/enterprise/ standards_policy/environment_standardisation/ stakeholder_meeting/2003/consultation_stakeholders.htm

Tulosten mukaan lähes kaikki sidosryhmät olivat sitä mieltä, että tiedonannosta olisi hyötyä niiden työssä. Lisäksi esiin nousi tiettyjä aiheita, joiden perusteella oltiin samaa mieltä aloista, joilla edistys olisi todennäköisintä. Tässä tiedonannossa käsitellään erityisesti neljää avainkysymystä:

- tietoisuuden ja ympäristönäkökohtia painottavan ajattelutavan lisääminen,

- prioriteettien asettaminen,

- sidosryhmien osallistumisen tehostaminen sekä

- välineiden käyttö ja kannustimien tarjoaminen.

Eurooppalaista standardointijärjestelmää ja sen sidosryhmiä kehotetaan pohtimaan näitä kysymyksiä ja toimimaan niiden pohjalta, jotta standardointijärjestelmää parannetaan ja siinä otetaan ympäristönäkökohdat paremmin huomioon unohtamatta kuitenkaan muita kestävän kehityksen näkökohtia. Tämä tiedonanto osoitetaan seuraaville sidosryhmille:

- Euroopan standardointijärjestöt ja niiden kansalliset jäsenet,

- kansalliset viranomaiset,

- teollisuutta ja yrityksiä edustavat liitot mukaan luettuina pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) edustajat,

- valtiosta riippumattomat järjestöt ja

- tiedejärjestöt.

Komissio pyytää Euroopan parlamentilta ja neuvostolta tukea tässä tiedonannossa esitetyille avainkysymyksille ja tavoitteille.

3. YMPÄRISTÖNÄKÖKOHTIEN SISÄLLYTTÄMINEN EUROOPPALAISEEN STANDARDOINTIIN - POLIITTINEN KEHYS

3.1 Eurooppalainen poliittinen kehys

EY:n perustamissopimuksen päämääränä on mm. taloudellisen toiminnan sopusointuinen, tasapainoinen ja kestävä kehitys, ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laadun parantaminen [6]. Perustamissopimuksessa vahvistetaan periaate, jonka mukaan ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä muihin politiikkoihin, ja tunnustetaan, että tämä on yksi kestävää kehitystä edistävistä avaintekijöistä [7]. Yhteisö pyrkii saavuttamaan yhtenäismarkkinoihin ja ympäristöön liittyvät tavoitteensa noudattaen johdonmukaista lähestymistapaa ja kunnioittaen samalla kansainvälisiä velvoitteitaan.

[6] Euroopan yhteisön perustamissopimuksen konsolidoidun toisinnon 2 artikla.

[7] EY:n perustamissopimuksen 6 artikla.

Eurooppalainen standardointi on väline, jota on käytetty usein yhteisön politiikkojen täytäntöönpanossa [8]. Tästä syystä on yhä enemmän kiinnitetty huomiota sen mahdolliseen rooliin ympäristönsuojelussa ja kestävän kehityksen tukemisessa.

[8] Katsaus aloihin, joilla käytetään eurooppalaisia standardeja politiikan täytäntöönpanon välineinä - ks. KOM(2001)527 lopullinen tai http://europa.eu.int/comm/enterprise/ standards_policy/index.htm

Neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat monissa poliittisissa asiakirjoissa korostaneet, kuinka toivottavaa ja tarpeellista ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen standardoinnissa on [9]. Tämä on otettu esiin edellä mainitussa yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevassa tiedonannossa, jossa standardointia pidetään tuotteiden ja palvelujen ympäristövaikutusten vähentämisen potentiaalisena välineenä (raaka-aineiden louhinnasta alkaen tuotantoon, jakeluun, käyttöön ja jätehuoltoon asti). Yhdennettyä tuotepolitiikkaa pyritään soveltamaan käytännössä esimerkiksi vastikään annetulla ehdotuksella, joka koskee energiaa käyttäviä tuotteita koskevien ekologisen suunnittelun vaatimusten asettamista [10]. Eurooppalaisista standardeista voisi olla paljon apua, kun luodaan mittausmenetelmiä tai - joissakin tapauksissa - halutaan tarkemmin kuvailla kyseisten tuotteiden kannalta merkityksellisiä ympäristömuuttujia.

[9] Esimerkiksi Euroopan unionin kestävän kehityksen strategian kehittäminen: Göteborgissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston ympäristöön liittyvien näkökohtien seuranta - neuvoston päätelmät, asiakirja 15280/01.

[10] KOM(2003)453 lopullinen. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi puitteiden säätämisestä energiaa käyttäviä tuotteita koskevien ekologisen suunnittelun vaatimusten asettamista varten ja neuvoston direktiivin 92/42/ETY muuttamisesta.

Komissio ehdotti neuvoston ja Euroopan parlamentin vuonna 2002 hyväksymässä kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa [11] erityisesti, että edistetään ympäristönsuojelua koskevien vaatimusten sisällyttämistä standardointitoimiin.

[11] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1600/2002/EY, tehty 22. heinäkuuta 2002, kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (EYVL L 242, 10.9.2002, ss. 1-15).

Samana vuonna komissio ilmoitti valmistelevansa standardointia ja ympäristönsuojelua koskevaa asiakirjaa (tätä tiedonantoa) [12]. Neuvosto kannatti tätä aietta vuonna 2002 [13].

[12] KOM(2001)527 lopullinen. Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille neuvoston ja Euroopan parlamentin vuonna 1999 hyväksymiä eurooppalaista standardointia koskevia päätöslauselmia seuranneista toimista.

[13] Standardointia koskevat neuvoston päätelmät 1. maaliskuuta 2002, EYVL C 66, 15.3.2002.

3.2 Eurooppalainen standardointi, eurooppalainen lainsäädäntö: erilaiset roolit

Eurooppalaiset standardit ovat avoimien menettelyjen perusteella laadittuja vapaaehtoisia asiakirjoja, joiden hallinnasta vastaavat eurooppalaiset tai kansainväliset standardointijärjestöt. Standardointityötä tekevät sidosryhmät itse ja sitä tehdään kyseisille sidosryhmille konsensus-periaatteen pohjalta. Periaatetta sovelletaan myös niihin ympäristönäkökohtiin, joista keskustellaan standardien laadintaprosessin aikana.

Joidenkin alojen ja näkökohtien osalta lainsäädäntö on paras tapa varmistaa julkisten tavoitteiden kuten terveydensuojelun, turvallisuuden tai ympäristönsuojelun saavuttaminen avoimella ja toteutettavissa olevalla tavalla, ottaen mukaan prosessiin demokraattisen legitiimiyden omaavat laitokset.

Standardointi ja lainsäädäntö ovat kaksi erilaista välinettä, jotka voivat joissakin tapauksissa tarjota kaksi vaihtoehtoa ympäristökysymysten käsittelemiseen. Ne voivat myös olla toisiaan täydentäviä prosesseja, koska standardoinnilla voidaan tukea lainsäädäntöä. Standardit voivat tarjota ratkaisuja monimutkaisiin teknisiin ongelmiin, jolloin niiden käytöstä on etuja. Vakaa oikeudellinen kehys voidaan luoda silloin, kun lainsäädännössä keskitytään tulosvastuullisuuteen ja teknisistä yksityiskohdista huolehditaan vapaaehtoisin standardein. Tämä tarkoittaa sitä, että odotettujen tulosten saamiseksi tarvitaan ennustettavissa oleva standardointikehys. Jotta kaikesta huolimatta maksimoidaan tämän toisiaan täydentävän suhteen edut, lainsäädäntöä laadittaessa on olennaista, että noudatetaan tehokkaampaa sääntelyä koskevia sääntöjä ja toteutetaan vaikutusten arviointi. Tämä vaikutusten arviointi voitaisiin myös laajentaa koskemaan standardien mahdollista roolia suhteessa suunniteltuun lainsäädäntöön. Jos standardit laaditaan siten, että ne tehokkaasti myötävaikuttavat ympäristönsuojeluun, tämä on otettava huomioon sääntelyn laadinnassa tai harkittaessa sääntelyn poistamista ja asianmukaisia vapaaehtoisia välineitä.

3.3 Kansainvälinen ulottuvuus

Kauppa on ollut standardoinnin puolesta puhuva tekijä antiikin ajoista lähtien. Globaalinäkökulmasta tarkasteltuna yhä useammat kysymykset edellyttävät globaaleja teknisiä ratkaisuja ja erityisesti kansainvälisesti kaupan oleville tavaroille on määriteltävä kansainväliset standardit aina, kun se on mahdollista. Maailman kauppajärjestön (WTO) suojissa perustetussa monenvälisessä kauppajärjestelmässä ja erityisesti sopimuksessa kaupan teknisistä esteistä (TBT) määrätään vapaaehtoisten kansainvälisten standardien käytöstä tavaroita koskevien pakollisten teknisten säädösten perustana. Maailman kauppajärjestön säännöissä kunnioitetaan jokaisen jäsenen täysivaltaista oikeutta määritellä se suojelun taso, joka katsotaan asianmukaiseksi legitiimien tavoitteiden, kuten terveyden- ja ympäristönsuojelun, saavuttamiseksi edellyttäen, ettei tätä oikeutta sovelleta mielivaltaisesti tai syrjivästi. Näin ollen Maailman kauppajärjestön jäsenten ei tarvitse käyttää kansainvälisiä standardeja, jos ne ovat tehottomia tai epäasianmukaisia legitiimien tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Tämän logiikan perustana on se paradigma, jonka mukaan legitiimien viranomaisten pitäisi määritellä suojelun olennaiset vaatimukset (legitiimit tavoitteet), kun taas yksityisten sidosryhmien pitäisi mielellään itse laatia tekniset ratkaisut kansainvälisten standardien muodossa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kauppaa, markkinoille pääsyä ja teknologian levittämistä koskevien liitännäisetujen takia eurooppalaisella standardoinnilla on läheinen yhteys kansainväliseen standardointiin. Tästä johtuen eurooppalaiset standardit perustuvat kansainvälisiin standardeihin, jos kansainvälisiä standardeja on saatavilla ja ne täyttävät eurooppalaiset tarpeet [14]. Merkittävä osa CEN-standardeista saadaan Kansainvälisestä standardointijärjestöstä (ISO) ja suurin osa CENELEC-standardeista laaditaan kansainvälisessä sähkötekniikan toimikunnassa (International Electrotechnical Commission, IEC). Eurooppalaisten ja kansainvälisten standardointijärjestöjen välillä solmittujen sopimusten takia on myös mahdollista, että eurooppalaisia standardeja tarjotaan kansainvälisille standardointijärjestöille hyväksyttäviksi kansainvälisinä standardeina. Näin ollen Euroopan johtava asema ympäristöasioissa tai ympäristönäkökohtien sisällyttämisessä olemassa oleviin standardeihin voi johtaa merkityksellisten kansainvälisten standardien syntymiseen.

[14] SEC(2001)1296: Euroopan kansainvälistä standardointia koskevat toimintaperiaatteet.

4. EUROOPPALAISEN STANDARDOINNIN KEHITYSSUUNTAUKSET

Eurooppalainen standardointi on nähnyt useita kehityssuuntauksia, jotka ovat auttaneet sitä kasvattamaan potentiaaliaan toimia ympäristönsuojelun hyödyllisenä välineenä.

4.1 Eurooppalaisten standardien kasvava määrä

Eurooppalaisten standardien määrä on kasvanut huomattavaa vauhtia. Tällä hetkellä CEN tarjoaa noin 7 000 eurooppalaista standardia mitä erilaisimmilta aloilta. Sähkötekniikan alalla on olemassa noin 3 300 CENELECin tarjoamaa eurooppalaista standardia, joista useimmat perustuvat kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan (IEC) kansainvälisiin standardeihin. Televiestinnän alalla ETSI tarjoaa käyttäjilleen noin 3 200 standardointiasiakirjaa (EN- ja ETS-standardit). Nämä järjestöt julkaisevat vuosittain noin 1 200 eurooppalaista standardia (EN-standardia). Olemassa olevien eurooppalaisten standardien lukumäärä oli 13 500 vuonna 2003.

4.2 Eurooppalaisia standardeja käyttävien alojen määrä kasvussa

Eurooppalaisissa standardeissa käsitellyt kysymykset ovat kasvaneet myös merkitykseltään. Standardien laatijat käsittelevät tätä nykyä ympäristön kannalta merkityksellisiä kysymyksiä, kuten tuotesuunnittelua, energiatehokkuutta, osien ja komponenttien elinkaaren loppuvaiheita koskevia ratkaisuja sekä teknisiä ja/tai hallintaprosesseja. Tämän lisäksi ympäristöominaisuuksien testaus- ja mittausmenetelmien kysyntä kasvaa jatkuvasti.

4.3 Kasvava osuus eurooppalaisesta lainsäädännöstä

Tiettyjä tuotealoja koskevien EY:n uuden lähestymistavan mukaisten direktiivien [15] tukemiseksi tarjoaa 2 165 yhdenmukaistettua standardia vapaaehtoisuuteen perustuvan ratkaisun lainsäädännön vaatimusten täyttymisen osoittamiseksi. Tällaisten vapaaehtoisuuteen perustuvien ratkaisujen, joilla osoitetaan lainsäädännön vaatimusten täyttyminen, määrittelemisen edellytyksenä on, että eurooppalaiset standardointijärjestöt ottavat huomioon tietyt vastuuvelvollisuuden periaatteet, kuten kansalliset kyselyt ja äänestykset sekä sidosryhmien edustuksen standardointiprosessissa. Uuden lähestymistavan mukaisia direktiivejä voitaisiin myös käyttää ympäristöpolitiikkojen kehittämiseen. Tähän mennessä tätä mahdollisuutta ei ole juurikaan hyödynnetty.

[15] Neuvoston päätöslauselma, annettu 7. toukokuuta 1985, teknisen yhdenmukaistamisen ja standardoinnin uudesta lähestymistavasta (EYVL C 136, 4.6.1985) - ks. http://europa.eu.int/comm/enterprise/ newapproach/legislation/guide/legislation.htm

4.4 Standardit ja ympäristö

Standardit ovat teknisen tietämyksen levittämisen välineitä. Tällä hetkellä on jo olemassa monia eurooppalaisia standardeja, jotka joko suoraan koskevat ympäristöä tai joissa otetaan ympäristönäkökohdat huomioon. Näiden standardien käyttämiseen tulisi kannustaa.

4.4.1 Tuotestandardien ympäristöulottuvuus

Tuotestandardit (ts. standardit, joissa määritellään tuotteita koskevat vaatimukset) muodostavat suurimman osan tätä nykyä olemassa olevista 13 500 eurooppalaisesta standardista. Näissä standardeissa voidaan asettaa esimerkiksi tuotteiden olennaisia turvallisuustekijöitä ja mittoja koskevia tärkeitä perusteita, jotta varmistetaan komponenttien asianmukainen yhdistäminen. Näin vältetään jätteiden syntymistä ja komponenttien yhteensopimattomuutta, ja tuloksena syntyvät kustannushyödyt voidaan siirtää kuluttajille. Standardit, joissa otetaan asianmukaisesti huomioon tuotteiden ympäristönäkökohdat, voivat auttaa minimoimaan kyseisten tuotteiden mahdolliset kielteiset ympäristövaikutukset.

Tuotestandardeja, joissa käsitellään tuotteiden elinkaaren tärkeimpiä vaiheita, syntyy yhä kasvavassa määrin. Joissakin standardointiasiakirjoissa [16] keskitytään ympäristönäkökohtien sisällyttämiseen tuotesuunnitteluun ja -kehittelyyn, ja niiden tarkoituksena on auttaa yrityksiä ymmärtämään ekologisen suunnittelun perustelut ja käytännön edut. Myös standardien, joissa käsitellään tuotteiden elinkaaren loppuvaiheita, määrä kasvaa.

[16] Esimerkiksi ISO TR 14062: Ympäristöasioiden hallinta. Ympäristönäkökohtien yhdistäminen tuotesuunnitteluun ja tuotekehitykseen.

Tämän tyyppisissä tietylle asialle omistetuissa tuotteita koskevissa ympäristöstandardeissa (tai oppaissa ja raporteissa jne.) voidaan käsitellä yksinomaan ympäristönäkökohtia ja/tai ympäristönsuojelua. Näiden standardien käyttö voi osoittautua entistä tärkeämmäksi tulevaisuudessa. Niiden etuna on, että niiden tuottajia ovat standardoijat, joilla on erityistietämystä ympäristökysymyksistä ja jotka tästä syystä välttävät tiettyjen ympäristönäkökohtien asettamista etusijalle toisten kustannuksella.

4.4.2 Ympäristötarkoituksiin käytettävät testausmenetelmät

Yhteisön direktiivien ja asetusten täytäntöönpano edellyttää joskus standardoitujen testausmenetelmien laatimista esimerkiksi saastumisen mittaamiseksi, saastumisen valvomiseksi ja veden analysoimiseksi. Tällaiset standardit mahdollistavat lainsäädännön johdonmukaisen täytäntöönpanon ja täytäntöönpanon valvonnan kaikkialla Euroopan unionissa. Ilman standardoituja mittausmenetelmiä EU:n alueella kerätyt ympäristöä koskevat laatutiedot eivät olisi keskenään yhteensopivia ja/tai vertailtavia.

Laatikko 2: Lietteen testausmenetelmä

Komissio on antanut CENille valtuudet laatia lietettä, biojätettä ja maaperää koskevat monialaiset standardit, jotka ovat tarpeen olemassa olevien ja tulevien EU-direktiivien täytäntöönpanemiseksi. Tavoitteena on laatia vain muutama standardi, joita voidaan käyttää useiden direktiivien yhteydessä. Kaliumpitoisuuden testausta koskevaa monialaista standardia voitaisiin esimerkiksi käyttää lietteen tai maaperän tai biojätteen kaliumpitoisuuksien testaamiseen.

4.4.3 Ympäristöteknologia

Ympäristöteknologiaa koskevan toimintasuunnitelman [17] laatimisen yhteydessä komissio on huomannut, että standardit voivat lisätä ympäristöteknologian kysyntää. Standardissa määritellyllä suoritustasolla voi olla suuri vaikutus ympäristöteknologian markkinoihin.

[17] Tämä määritellään teknologiaksi, jonka käyttö on ympäristön kannalta vähemmän haitallista kuin vastaavien vaihtoehtojen käyttö. KOM(2004) 38 lopullinen. Komission tiedonanto.

Esimerkiksi energian käyttö on ala, jolla eurooppalaiset standardit auttavat saamaan aikaan ympäristöhyötyjä. On esimerkiksi olemassa eurooppalaisten standardien hankkeita, jotka koskevat sähkö- ja kaasulaitteiden energiatehokkuutta. Jotta kuluttajalle koituisi hyötyjä, laaditaan standardeja, joiden avulla voidaan mitata laitteiden suorituskykyä. Laitteen energian käyttöä koskevat merkitykselliset tiedot esitetään ns. energiamerkinnässä. Näin eurooppalaiset kuluttajat pystyvät tekemään tietoon perustuvia valintoja.

Joidenkin standardien tarjoamat ympäristöhyödyt eivät ole päivänselviä. Hyvä esimerkki tästä on standardi, joka koskee kalastusverkkojen silmukkakoon mittaamista [18]. Tällaiset standardit antavat eri maille mahdollisuuden panna täytäntöön kansainvälisiä asetuksia ja suojella kalakantoja. Väitetään myös, että standardit, jotka laaditaan älykkäiden liikennejärjestelmien (Intelligent Transport Systems, ITS) kaltaisten aloitteiden tukemiseksi, tarjoavat ympäristöhyötyjä, koska ne mahdollisesti vaikuttavat liikenteen määrän ja sen kielteisten ympäristövaikutusten vähenemiseen.

[18] EN ISO 16663 Fishing nets - Method of test for the determination of mesh size (suomenkielistä toisintoa ei ole saatavilla).

Laatikko 3: Yhdistetty lämmön ja sähkön tuotanto tai mikroyhteistuotanto

Mikroyhteistuotannolla tarkoitetaan lämmön ja sähkön samanaikaista tuotantoa, joka voidaan toteuttaa paikan päällä rakennuksissa, joissa ne ovat tarpeen. Kun eurooppalaiset standardit ovat käytettävissä, ne auttavat teknologiaa markkinoilla eteenpäin.

4.4.4. Ympäristöasioiden hallintaa koskevat standardit

Ympäristöasioiden hallinta on toinen ala, jolla standardit ovat ympäristön kannalta tarpeen. Ympäristöasioiden hallintajärjestelmän avulla organisaatio voi arvioida, mukauttaa ja jatkuvasti parantaa toimiensa, tuotteidensa tai palvelujensa ympäristövaikutuksia. Ympäristön huomioon ottaminen organisaation sisällä on järjestettävä samalla systemaattisella tavalla kuin laadunvarmistus, ja tästä syystä ympäristöasioiden hallintajärjestelmiä koskevat standardit, kuten EMAS [19] ja EN/ISO 14001, ovat hyödyllisiä välineitä.

[19] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 761/2001 organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) (EYVL L 114, 24.4.2001, s. 1). Lisätietoja: http://www.europa.eu.int/comm/environment/ emas

ISO 14000 on kansainvälisesti tunnustettu ympäristöasioiden hallintaa koskevien standardien sarja. Ympäristöasioiden hallintajärjestelmää koskeva standardi ISO 14001 on annettu myös eurooppalaisena standardina (EN ISO 14001). Muissa ISO 14000 -sarjan osissa käsitellään sellaisia asioita kuin tuotteiden elinkaariarviointia (ISO 14040), ympäristönsuojelun tason arviointia (ISO 14030) sekä ympäristömerkkejä ja ympäristöselosteita (ISO 14020). 14000-sarjan standardit ovat hallintastandardeja, jotka eivät koske tiettyä alaa tai yritystyyppiä, vaan tarjoavat ohjeita ympäristöasioiden hallinnan peruskysymyksistä, kuten määrittelemisestä sekä tavoitteiden ja soveltamisalan asettamisesta.

EN ISO 14001: 1996 sisältyy EMAS-järjestelmään sen perushallintajärjestelmänä, mutta EMAS-järjestelmässä mennään myös sitä pitemmälle. Suurimpina eroina voidaan pitää sitä, että EMAS-järjestelmässä edellytetään lainsäädännön vaatimusten noudattamista, ympäristönsuojelun tason jatkuvaa paranemista, työntekijöiden osallistumista ja ympäristöasioita koskevaa lausuntoa (joka sisältää yritystä ja sen ympäristövaikutuksia koskevia tietoja). Lisäksi kyseessä on julkinen järjestelmä, jota jäsenvaltiot valvovat.

5. AVAINKYSYMYKSET

5.1 Ympäristöasioiden huomioon ottaminen

Ympäristöstä huolehtimisen, resurssien optimaalisen käytön ja energian kulutuksen tehokkuuden merkitys on kasvanut talouden toimijoiden, asiakkaiden ja viranomaisten silmissä. Koska standardointi on liiketoimintaa toteuttava tekijä, siinä pitäisi ottaa huomioon ympäristönäkökohdat. Standardeilla itsessään ei tosin koskaan ole ympäristövaikutuksia, vaan pikemminkin niillä tuotteilla, prosesseilla ja palveluilla, joita standardit koskevat. Standardoinnin kohteen ympäristövaikutukset määritetään suuressa määrin tavalla, jolla standardi kirjoitetaan, mitkä määräykset siihen sisällytetään ja mitkä jätetään sen ulkopuolelle. Näin ollen standardeja kirjoittavien tai tarkastavien asiantuntijoiden on oltava tietoisia ympäristönäkökohdista ja mahdollisista ympäristövaikutuksista. Paljon riippuu standardien laatimisen aikana käytettävissä olevasta ympäristöasiantuntemuksesta ja halukkuudesta ottaa ympäristökysymykset systemaattisesti huomioon. Tämän tiedonannon tarkoituksena on edistää tietoisuutta lisääviä toimia sekä asiantuntijatietämyksen ja hyvien käytäntöjen vaihtoa, jotta standardeilla voidaan vaikuttaa ympäristön laadun paranemiseen ja sitä kautta kestävään kehitykseen. Euroopan tason pyrkimyksiä on täydennettävä kansallisen tason pyrkimyksillä.

5.1.1 Ympäristöasioiden huomioon ottamista koskeva sitoumus

Standardien laatimisessa mukana olevien sidosryhmien ja teknisten asiantuntijoiden on sitouduttava ottamaan ympäristöasiat huomioon. Ympäristöasioita koskevan tietoisuuden lisääminen on usein hidas ja vaikea prosessi pelkästään asiaan liittyvien sidosryhmien lukumäärän takia sekä siksi, että ympäristöasioiden taitotieto muuttuu hyvin nopeasti. Tarvitaan jatkuvia ponnisteluja kaikilta sidosryhmiltä, kuten eurooppalaisilta ja kansallisilta standardointijärjestöiltä, viranomaisilta, teollisuudelta ja liike-elämältä. Suuryrityksiä edustavilla sidosryhmillä voi erityisesti olla tärkeä rooli ympäristöstandardien tuotannossa ja käytössä johtuen näiden yritysten suhteista tavarantoimittajiin ja liikekumppaneihin. Tietoisuus ympäristöasioista on lisäksi kysymys, jota nämä yritykset todennäköisesti pohtivat yhteiskunnallisen vastuunsa tai osakassuhteidensa yhteydessä. Näiden yritysten olisi myös varmistettava, että kaikki lausunnot, joita ne esittävät ympäristöasioiden puolesta tai julkaisevat ympäristöä koskevissa julistuksissa, otetaan huomioon työssä, jota niiden omat asiantuntijat tekevät standardointitoimien yhteydessä. Monet organisaatiot, erityisesti valtiosta riippumattomat järjestöt, tekevät jo aktiivisesti työtä lisätäkseen jäsentensä tietoisuutta standardoinnin ympäristönäkökohdista. Tämänkaltainen sitoumus vaihtelee kuitenkin huomattavasti EU:n alueella ja liittymässä olevissa maissa.

5.1.2 Mahdollisten ympäristövaikutusten huomioon ottaminen alusta alkaen

Ei ole olemassa yhtä tai yksinkertaista vastausta kysymykseen, kuinka menetellä, jotta ympäristöasiat otetaan huomioon eurooppalaisessa standardoinnissa. Ensiksi pitäisi luonnollisesti selvittää, millainen vaikutus standardilla voi olla ympäristöön. Standardien mahdollisten ympäristövaikutusten pohtiminen ei välttämättä laukaise monimutkaista ja aikaavievää tutkimus- tai selvitystoimintaa eikä myöskään tarkoita sitä, että on suoritettava elinkaariarviointi tyydyttävän arvioinnin mahdollistamiseksi. On selvästikin parempi ottaa ympäristöulottuvuus huomioon aivan standardin laatimisen ensivaiheista alkaen kuin tarkistaa standardia myöhemmin. Tästä johtuen merkityksellistä on systemaattinen lähestymistapa, jolla lisätään ympäristönäkökohdat huomioon ottavaa ajattelua standardointiprosessin kaikissa vaiheissa, ja tämän pitäisi johtaa konkreettisiin parannuksiin.

Energian ja materiaalien kulutus sekä päästöt ilmaan, veteen ja maaperään ovat esimerkkejä ympäristövaikutuksista, jotka olisi otettava huomioon standardien laadinnassa. Samalla tavoin mitattavissa olevat ja objektiiviset tekijät kuten vaarallisten aineiden päästöt, onnettomuuksista tai väärinkäytöstä ympäristölle aiheutuvat riskit, jätteet ja melu olisi otettava tarvittaessa huomioon. Myös standardeilla, joilla mitataan ympäristötehokkuutta tai epäpuhtauspäästöjä, on ratkaiseva rooli tuotestandardien ympäristöulottuvuuden vahvistamisessa. Tämänkaltaisten ympäristövaikutusten varhaisessa vaiheessa tehdyn arvioinnin tuloksista voisi olla hyötyä standardien käyttäjille. Tästä syystä merkityksellinen materiaali, josta käy ilmi, mitkä ympäristövaikutukset on otettu huomioon missäkin vaiheessa (eurooppalaista standardia laadittaessa), olisi asetettava saataville asianmukaisessa muodossa.

5.1.3 Mahdollisten ympäristövaikutusten huomioon ottaminen tarkistusvaiheessa

Haitallisia ympäristövaikutuksia voitaisiin huomattavasti vähentää soveltamalla uutta tietämystä. Koska innovaatioita, eikä vähiten ympäristöön liittyviä innovaatioita, syntyy nopeasti, standardien säännöllinen tarkistaminen on olennaisen tärkeää. Standardeja tarkistetaan yleensä viiden vuoden välein. Tavallinen tarkistusprosessi on sopiva ajankohta jo olemassa olevien standardien ympäristönäkökohtien tarkastelun aloittamiselle. Näissä tarkistusmenettelyissä pitäisi systemaattisesti tarkastella ympäristönäkökohtia samaan tapaan kuin uusien standardointiohjelmien tai -hankkeiden alkaessa, ja tulokset olisi asetettava saataville asianmukaisessa muodossa.

5.1.4 Koulutus

Kahdentyyppinen koulutus voisi mahdollisesti helpottaa ympäristönäkökohtien sisällyttämistä eurooppalaiseen standardointiprosessiin.

Ensiksi tietämys tiettyjen materiaalien, prosessien ja toimintojen mahdollisista ympäristövaikutuksista on oltava kaikkien eurooppalaiseen standardointiprosessiin osallistuvien teknisten asiantuntijoiden käytettävissä. Toiseksi vaikka standardointiprosessi on avoin, se voi olla liian monimutkainen asiaan perehtymättömälle yleisölle ja jopa vakaan ja asianmukaisen ympäristötietämyksen omaavalle yleisölle. Tällaisten sidosryhmien koulutus voisi auttaa niitä näkemään, miten saada äänensä kuuluviin kansallisella ja Euroopan tasolla. Standardoinnin kannalta merkityksellisten ympäristötietojen saatavuus voi olla hyödyksi kaikille sidosryhmille, ja se voi mahdollisesti vahvistaa standardeja laadullisesti tehostamalla teknisen taitotiedon levittämistä. Standardointiprosessin toimintaperiaatteita koskeva koulutus voi auttaa lisäämään keskinäistä ymmärrystä eri intressit omaavien sidosryhmien välillä.

Euroopan ja kansallisen tason tulevat koulutustoimet olisi laadittava yhdessä kaikkien asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa, ja toimien olisi perustuttava tähän mennessä saatuihin kokemuksiin.

5.2 Prioriteettien asettaminen

Prioriteettien asettaminen on tarpeen, kun otetaan huomioon käynnissä olevien standardointihankkeiden huomattava määrä, standardointityöhön osallistumisen korkeat kustannukset ja sidosryhmien usein niukat resurssit. Sidosryhmät voisivat ottaa huomioon monia tekijöitä prioriteettiensa asettamiseksi - nämä voisivat vaihdella sidosryhmien tarpeista (teollisuuden tarpeista ja julkisista tarpeista) EU:n lainsäädännön ja politiikkojen täytäntöönpanoon (esimerkiksi kansainvälisten sopimusten kuten Kioton pöytäkirjan ratifioinnista aiheutuvat vaatimukset). Kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa ja komission vuosittaisessa lainsäädäntöohjelmassa esitellään tärkeimmät etusijalle asetetut kysymykset, ja nämä ohjelmat voivat tarjota välineitä standardointitoimien ja ympäristönäkökohtien ennakointia ja priorisointia varten.

5.2.1 Euroopan standardointijärjestöjen prioriteettien asettaminen: työohjelmat

Ympäristöön mahdollisesti vaikuttavien standardointiohjelmien tai -hankkeiden yksilöimiseksi tarvitaan yksinkertaisia menetelmiä. Tällaiset menetelmät tarjoaisivat sidosryhmille mahdollisuuden suunnata resurssinsa tehokkaasti standardointihankkeisiin, jotka ovat niiden kannalta tosiasiallisesti kiinnostavia ja hyödyllisiä. Tällainen järjestelmä voisi myös vetää puoleensa tekniikkaan liittyviä kommentteja, tukea ja asiantuntemusta. Esimerkiksi eurooppalaisten standardointijärjestöjen alaisuudessa toimivien teknisten komiteoiden ja työryhmien työohjelmista ja toimintasuunnitelmista voitaisiin saada käsitys siitä, missä suhteessa niiden työ liittyy ympäristönäkökohtiin.

5.2.2 Komission prioriteettien asettaminen: valtuudet

Yksi väline, jota komissio voi käyttää eurooppalaisen standardoinnin prioriteettien osoittamiseksi, on eurooppalaiset standardointivaltuudet. Valtuuksia käytetään politiikan tavoitteisiin liittyvien eurooppalaisten standardointitoimien aloittamiseksi erityisesti uuden lähestymistavan mukaisten direktiivien yhteydessä. Nämä direktiivit voivat koskea tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla. Valtuudet voidaan myös myöntää sellaisten alojen standardointityöhön, joilla erityiset ympäristöstandardit ovat tarpeen, tai EU:n ympäristöpolitiikan tukemiseksi.

Komissio on painottanut jo muutaman vuoden ajan sitä, että valtuuksia myönnettäessä on tärkeää ottaa huomioon olennaiset kysymykset, kuten turvallisuuden, terveyden ja ympäristön suojelu [20]. Vastaavasti komission on varmistettava, että standardointivaltuudet mahdollistavat ympäristönäkökohtien asianmukaisen huomioon ottamisen standardien laadinnassa unohtamatta kuitenkaan muiden politiikan alojen, kuten tavaroiden vapaan liikkumisen tarpeita sisämarkkinoilla. Valtuuksia valmisteltaessa lisäarvoa voisi tarvittaessa antaa erilaisten ympäristö-, terveys- ja turvallisuuskysymysten alustava arviointi. Lopuksi valtuuksissa pitäisi myös asettaa ympäristönsuojelua koskevia vaatimuksia siten, että voidaan arvioida, onko ympäristöasiat otettu onnistuneesti huomioon.

[20] KOM(1998)291 lopullinen, s. 11. Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille - Uuden lähestymistavan mukaisen eurooppalaisen standardoinnin tehokkuus ja avoimuus.

EU:n ympäristöpolitiikkaa tukevista erityisvaltuuksista on myös hyötyä. Ns. ohjelmointivaltuudet ovat erityisväline, jota komissio käyttää kehottaessaan osapuolia asettamaan eurooppalaisen standardointityön prioriteetit. Komissio on esimerkiksi myöntänyt ohjelmointivaltuudet, joilla tuetaan energiaa käyttävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevaa tulevaa direktiiviä.

5.3 Sidosryhmien osallistuminen

Standardien hyväksyttävyys riippuu suuressa määrin kaikkien sidosryhmien osallistumisesta. Kansalaisyhteiskunnan (esimerkiksi kuluttaja-, terveys-, turvallisuus- ja ympäristöintressejä edustavien sidosryhmien) osallistuminen standardointiin vahvistaa konsensuksen laatua ja tekee standardeista edustavampia sekä näin ollen sidosryhmien itsensä ja tarvittaessa viranomaisten käyttöön hyväksymiä. Tiedeyhteisön pitäisi myös osallistua standardointiin, jotta varmistetaan, että standardeissa otetaan huomioon tieteen viimeisin kehitys. Poliittisella tasolla neuvosto on korostanut kaikkien asiasta kiinnostuneiden osapuolien osallistumisen tärkeyttä kehottamalla niitä aktiivisesti osallistumaan eurooppalaisten standardien laatimiseen ja myötävaikuttamaan standardointiprosessin hallintaan [21]. Osallistuminen eurooppalaisen standardoinnin ohjelmointiin edellyttää tietenkin legitiimiä asemaa valitsijakunnan edustajana kansallisella ja Euroopan tasolla.

[21] Neuvoston päätöslauselma, annettu 28. lokakuuta 1999, standardoinnin roolista Euroopassa ja neuvoston päätelmät standardoinnista, 1. maaliskuuta 2002.

Lähestulkoon kaikki (kansalliset ja eurooppalaiset) standardointijärjestöt ovat ilmoittaneet suhtautuvansa avoimesti siihen, että standardointiprosessiin otetaan mukaan uusia sidosryhmiä. Tehokas osallistuminen standardien laatimisprosessiin riippuu käytännössä kuitenkin suuressa määrin siitä, millaiset ovat asiasta kiinnostuneen osapuolen mahdollisuudet tarjota teknistä panosta ja varata resursseja tällaiseen työhön.

5.3.1 Kansallinen ulottuvuus

Ympäristön sidosryhmien osallistuminen standardointiin on erittäin tärkeää, erityisesti kansallisella tasolla. Kansallisten valtuuskuntien periaate tarjoaa sidosryhmille mahdollisuuden osallistua standardointitoimiin ilman laajaa matkustamista ja tehdä teknisiä huomautuksia sidosryhmien omalla kielellä. Konsensuksen saavuttaminen sidosryhmien välillä kansallisella tasolla ja tämän jälkeen kansallisten kantojen välillä kansainvälisellä tasolla synnyttää yleensä standardeja, jotka ovat alueellisesti tai kansainvälisesti hyväksyttyjä.

Jotkin sidosryhmät kohtaavat käytännön vaikeuksia standardointiin osallistumisessa. Tällaisiin ryhmiin kuuluvat ympäristöjärjestöt, kuluttajajärjestöt, työterveys- ja -turvallisuusalan edustajat sekä pk-yritykset. Vaikeudet voivat johtua taloudellisten resurssien ja teknisen asiantuntemuksen puutteesta. Koska nämä ryhmät kuitenkin edustavat yleistä etua standardien laadinnassa ja voivat vaikuttaa siihen, että standardien käyttäjät hyväksyvät standardit paremmin, osallistumista pitäisi tukea julkisista varoista.

Myös kansallisten viranomaisten pitäisi osallistua standardointiprosessiin aktiivisemmin. Vuoropuhelu asiaan liittyvien eri (kansallisten ja paikallisten) viranomaisten välillä voi helpottaa ympäristönäkökohtien huomioon ottamista terveys-, turvallisuus- ja talousnäkökohtien kanssa.

Kaikkien sidosryhmien välillä kansallisella tasolla saavutetun konsensuksen dokumentointi ja sen esittäminen yhtenä yksimielisenä näkemyksenä Euroopan tasolla on myös tärkeää. Jäsenvaltioiden välillä olisi vaihdettava kokemuksia ja parhaita käytäntöjä. Tässä vaihdossa pitäisi korostaa ympäristönäkökohtien huomioon ottamista standardoinnin kansallisella tasolla, asiaan liittyville sidosryhmille myönnettyä tukea ja kansallisten viranomaisten osallistumista standardointiin. Kansallisten toimintakertomusten perusteella komissio voi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tarkastella uudelleen saavutettua edistystä.

5.3.2 Eurooppalainen ulottuvuus

Eurooppalainen standardointiprosessi CENin ja CENELECin yhteydessä perustuu kansallisten valtuuskuntien työhön, ja on tärkeää, että kansalliset valtuuskunnat vievät eteenpäin kantoja, joihin sisältyvät kaikkien kansallisella tasolla standardointityöhön osallistuvien sidosryhmien näkemykset. Koska ympäristösidosryhmien nykyiseen osallistumiseen ei oltu tyytyväisiä, komissio on tehnyt palvelusopimuksen [22] ympäristöjärjestöjen yhteenliittymän ECOSin (European Environmental Citizens Organisation for Standardisation) kanssa. ECOSin tavoitteena on tuoda ympäristöintressit esiin eurooppalaisessa standardointiprosessissa ja varmistaa, että ne otetaan huomioon. Euroopan tasolla ECOSilla on tärkeä rooli seuraavissa asioissa:

[22] Service contract for the integration of environmental requirements in the European standardisation process (palvelusopimus ympäristövaatimusten sisällyttämisestä eurooppalaiseen standardointiprosessiin), EYVL 2002/S 173-137828.

- houkutella uusia jäseniä järjestöistä, jotka osallistuvat standardointiin kansallisella tasolla

- perustaa asiantuntijoiden ja työskentelymenettelyjen verkko, jolla varmistetaan koordinointi ja avoimuus ECOSin jäsenten keskuudessa, jotta voidaan tehokkaammin vaikuttaa päätöksentekoprosessiin kansallisella tasolla

- perustaa tekninen työohjelma ja määritellä ne tekniset komiteat, jotka haluavat osallistua standardointitoimiin

- kouluttaa asiantuntijat ja asianmukainen henkilöstö standardointiperiaatteita ja -menettelyjä koskevissa asioissa

- varmistaa asiantuntijoidensa osallistuminen ECOSin työohjelmassa määriteltyjen teknisten komiteoiden ja työryhmien työhön.

ECOS aloitti työnsä marraskuussa 2002. Hakemukset, jotka koskevat CENin liitännäisjäsenyyttä sekä sosiaalisen ja taloudellisen kumppanin asemaa CENELECissä, on tehty. Alkuvaiheen jälkeen komissio odottaa, että ECOS omaksuu merkittävän roolin ympäristökysymysten sisällyttämisessä standardointiin, ja aikoo edelleen tukea sen toimintaa.

Euroopan komissio pitää hyvin tärkeänä kaikkien sidosryhmien täysimääräistä osallistumista eurooppalaiseen standardointiprosessiin, ja se on jo varmistanut kuluttajien (ANEC), työntekijöiden (TUTB) sekä pienten ja keskisuurten yritysten (NORMAPME) edustuksen. Näille ryhmille on myönnetty liitännäisjäsenyys tai vastaava asema eurooppalaisissa standardointijärjestöissä.

6. VÄLINEET JA KANNUSTIMET

Eurooppalaiset standardointijärjestöt ovat jo kehittäneet hyödyllisiä välineitä, joista voi olla suoraan apua ympäristönäkökohtien sisällyttämisessä standardointiin. Näiden välineiden edelleen kehittämisestä ja systemaattisesta käytöstä saadut kokemukset ovat lupaavia ja sitä pitäisi rohkaista. Jotta tehostetaan standardien merkitystä markkinoilla, on tärkeää, että valmistajien, hankkijoiden ja kuluttajien kaltaiset standardien käyttäjät ilmoittavat, mitä ympäristönäkökohtia he haluavat standardien käsittelevän.

6.1 Olemassa olevat välineet

Ympäristöasioille omistautuneet työryhmät

Jotkin eurooppalaiset standardointijärjestöt ovat perustaneet ympäristöasioita käsitteleviä erityisryhmiä. Nämä ryhmät toimivat tavallisesti ympäristöasioihin keskittyvinä asiantuntijoiden keskustelufoorumeina, joissa voidaan laatia suosituksia strategian kehittämistä varten. CENin ympäristöasioiden strateginen neuvoa-antava elin SABE (Advisory Board for the Environment) [23] ja CENELECin ympäristöstandardointia käsittelevän teknisen lautakunnan työryhmä (BTWG 85-3) [24] ovat tästä hyviä esimerkkejä.

[23] http://www.cenorm.be/cenorm/workarea/ advisory+bodies/strategic+advisory+board+for+the+ environment/index.asp

[24] http://www.cenelec.org/Cenelec/ About+CENELEC/Our+strategy/Environmental+strategy/default.htm

CEN Environmental Helpdesk

CEN on perustanut ympäristöasioihin keskittyvän palvelun, CEN Environmental Help Deskin (CEN EHD) [25], joka antaa teknisiä neuvoja standardien kirjoittajille ympäristöasiantuntijoiden verkkojen kautta. Komissio myöntää rahoitustukea CEN EHD:lle.

[25] http://www.cenorm.be/cenorm/workarea/ advisory+bodies/environmental+helpdesk/index.asp

Ympäristöasioiden tietokanta

Ympäristöasioiden tietokantaa voitaisiin käyttää avoimuuden tehostamiseen ja ympäristönäkökohtia koskevien tietojen levittämiseen. Tietokantoja käyttämällä voidaan kerätä merkityksellisiä tietoja materiaalien, tuotteiden tai prosessien mahdollisista ympäristönäkökohdista (esimerkiksi teknisiä tietoja, jotka ovat tarpeen epäpuhtauspäästöjä tai energian kulutusta mitattaessa). Tällaisten tietojen helppo saatavuus auttaa omaksumaan ympäristötietämystä ja välttämään päällekkäisiä kustannuksia. Tietokantojen luominen ja ylläpitäminen vaatii tietenkin aikaa ja resursseja. Erityisesti näiden tietokantojen sisältämistä tiedoista on päästävä yksimielisyyteen ja ne on validoitava.

CENELEC on vastikään kehittänyt ympäristöasioiden tietokannan, joka kerää yhteen kaikki CENELECissä käsiteltävät ympäristönäkökohdat ja tarjoaa ympäristöä koskevaa tietoa.

Oppaat ja tarkistuslistat

On myös olemassa ympäristöoppaita ja -tarkistuslistoja, joista voi olla apua ympäristönäkökohtien sisällyttämisessä standardeihin. Nämä oppaat ja tarkistuslistat ovat joko yleisiä tai yksittäisille aloille tarkoitettuja. Viimeksi mainitut ovat erityisen hyödyllisiä, koska ne ovat sekä alan asiantuntijoiden kirjoittamia että osoitettu alan asiantuntijoille.

Laatikko 4 : Ympäristöoppaat ja -tarkistuslistat

CEN-opas 4 - Opas ympäristönäkökohtien sisällyttämisestä tuotestandardeihin (Guide for the inclusion of environmental aspects in product standards)

CEN-opastus - Ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen standardeissa (Consideration of environmental aspects in standards); sisältää matriisimuotoisen tarkistuslistan, jonka avulla voidaan toteuttaa alustava ympäristövaikutusten arviointi

ISO-opas 64 - Opas ympäristönäkökohtien sisällyttämisestä tuotestandardeihin (Guide for the inclusion of environmental aspects in product standards)

IEC-opas 109 - Ympäristöasioiden sisällyttäminen sähköteknisten tuotteiden standardeihin (Environmental aspects - Inclusion in electro-technical product standards)

IEC-opas 113 - Kyselylomakkeet materiaalien ilmoittamiseksi - Perusohjeet (Materials declaration questionnaires - Basic guidelines)

ISO TR 14062 - Ympäristöasioiden hallinta - Ympäristönäkökohtien yhdistäminen tuotesuunnitteluun ja tuotekehitykseen

6.2 Ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen: kannustimet välineiden käyttämiseksi

Standardoinnissa sidosryhmät tarjoavat aikansa ja asiantuntemuksensa käyttöön vapaaehtoisesti. Jos sidosryhmät käyttävät resurssejaan ympäristönäkökohtien sisällyttämiseksi standardeihin, ne tarvitsevat syyn tähän. Tämän takia tämä tiedonanto on poliittinen tunnustus niille ponnistuksille, joita sidosryhmät ovat tehneet, jotta ympäristönäkökohdat voidaan systemaattisemmin sisällyttää standardeihin. On jo olemassa monia välineitä, joista voi olla apua ympäristönäkökohtien sisällyttämiseksi eurooppalaiseen standardointiin. Todellinen edessä oleva haaste on näiden välineiden systemaattisen käytön edistäminen. Komissio aikoo levittää parhaita käytäntöjä ja tarjota tukea välineille, jotka ovat jo osoittaneet tehokkuutensa ympäristönäkökohtien sisällyttämisessä standardeihin. Komissio esittää avoimen kutsun sidosryhmille, jotta nämä esittäisivät ajatuksiaan kannustimiksi ja aloittaisivat dialogin parhaista käytännöistä ja saavutetuista tuloksista. Sitä mukaa kuin ympäristönäkökohtia sisältävien eurooppalaisten standardien määrä lisääntyy, komissio alkaa todennäköisesti myös käyttää niitä enemmän poliittisiin tarkoituksiin.

7. PÄÄTELMÄT JA TULEVAT TOIMET

Komission tarkoituksena on lisätä tällä tiedonannolla tietoisuutta siitä, että ympäristönäkökohtien sisällyttäminen eurooppalaiseen standardointiin vapaaehtoisena, sidosryhmistä lähtevänä prosessina on tarpeen.

Komissio vahvistaa tiedonannolla sen, että ympäristönäkökohdat on sisällytettävä eurooppalaisiin standardeihin. Komissio kuitenkin painottaa myös sitä, että on tärkeää käsitellä ympäristönäkökohtia tasapainoisella ja asianmukaisella tavalla ja ottaa huomioon myös muut syyt, joiden vuoksi standardeja laaditaan.

Komissio aloittaa nyt standardointiyhteisön sidosryhmien kanssa jatkuvat keskustelut konkreettisten toimien kehittämiseksi. Vuodeksi 2004 on suunnitteilla kaksi työpajaa, joiden tarkoituksena on kerätä ajatuksia ja perustaa hankkeita edistyksen saavuttamiseksi seuraavilla neljällä alalla:

- Tietoisuutta ympäristönäkökohtien huomioon ottamisesta eurooppalaisessa standardoinnissa on edistettävä kaikkien sidosryhmien keskuudessa ja erityisesti liittymässä olevissa maissa. Asiantuntijatietämyksen ja hyvien käytäntöjen vaihdolla voidaan varmistaa, että ympäristönäkökohdat määritellään uusien standardien laatimisen varhaisessa vaiheessa tai kun olemassa olevia standardeja tarkistetaan viiden vuoden välein. Koulutus on määritelty avainkysymykseksi, jolla varmistetaan, että ympäristösidosryhmät saavat tehokkaasti näkemyksensä esiin eurooppalaisessa standardointiprosessissa. Samalla tavoin ympäristöön liittyvät merkitykselliset tiedot on kerättävä yhteen ja niitä on levitettävä kaikille prosessiin osallistuville teknisille asiantuntijoille. Tulevaisuutta ajatellen komissio kehottaa sidosryhmiä toimittamaan ideoita ja ehdotuksia, joiden avulla ne edelleen sitoutuvat tietoisuuden lisäämiseen ja koulutustoimien järjestämiseen. Komissio on valmis varaamaan tukea eurooppalaisille standardointijärjestöille, jos asianmukaisia ehdotuksia esitetään. Jäsenvaltioita kehotetaan suunnittelemaan samanlaisia, kansallisia standardointijärjestöjä koskevia toimia. Tilannetta seurataan kehitettävien asiaan liittyvien toimien osalta ja sidosryhmiä kehotetaan vaihtamaan kokemuksia hyvien käytäntöjen määrittelemiseksi. Resurssien rajallisuuden takia ympäristökysymyksiä koskevalle työlle eurooppalaisessa standardoinnissa on asetettava prioriteetit. Prosessin vapaaehtoisuuteen perustuvasta luonteesta johtuen työn prioriteettien pitäisi olla standardoinnin sidosryhmien hallinnassa. Yleisen edun alat ja EU:n politiikan kannalta merkitykselliset kysymykset pitäisi myös ottaa huomioon. Tulevaisuutta ajatellen komissio ottaa ympäristönäkökohdat tarvittaessa huomioon, kun se laatii eurooppalaisia standardointivaltuuksia sekä erityisvaltuuksia ympäristökysymysten tukemiseksi ja tuotteiden ympäristönäkökohtia koskevien standardien kehittämiseksi. Komissio kuulee sidosryhmiä asianmukaisella tavalla valtuuksia laatiessaan. Kaikkia sidosryhmiä kehotetaan kehittämään indikaattoreita, joiden avulla voidaan määritellä standardit, joihin on tyydyttävällä tavalla sisällytetty ympäristövaatimukset.

- Sidosryhmien osallistuminen on ratkaisevan tärkeää standardien hyväksyttävyyden ja merkityksellisyyden kannalta. Kaikkien sidosryhmien olisi oltava sellaisessa asemassa, että ne voivat tehokkaasti osallistua niiden kannalta merkityksellisten eurooppalaisten standardien laatimiseen. Koska eurooppalainen standardointiprosessi perustuu kansallisiin kantoihin, on tärkeää, että jäsenvaltiot helpottavat kaikkien sidosryhmien osallistumista kansallisen kannan muotoilemiseen. Kansallista kantaa on sitten vietävä eteenpäin Euroopan tasolla saavutetun konsensuksen perusteella. Euroopan tasolla sidosryhmillä, jotka pystyvät koordinoimaan ja kehittämään yleistä etua edustavia kantoja esimerkiksi ympäristöalalla, on tärkeä rooli kansallisten kantojen tehokkaassa tukemisessa. Tulevaisuutta ajatellen komissio kehottaa jäsenvaltioita ja liittymässä olevia maita auttamaan kaikkia sidosryhmiä, erityisesti niitä, jotka edustavat ympäristöasioihin liittyviä yhteiskunnallisia huolenaiheita ja yleisiä etuja, viranomaiset mukaan luettuna, osallistumaan standardointiprosessiin ja muotoilemaan yksimielisiä kantoja esitettäväksi Euroopan tasolla osana standardointiprosessia. Komissio kehottaa jäsenvaltioita ja liittymässä olevia maita raportoimaan säännöllisesti myönnetyn tuen eri muodoista. Tämän odotetaan edistävän kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa. Eurooppalaisen standardoinnin tasolla komissio jatkaa tuen tarjoamista eurooppalaisille sidosryhmien ryhmittymille, joilla voi olla tärkeä rooli eurooppalaisten standardointijärjestöjen käsittelemien ympäristöön liittyvien standardointikysymysten määrittelemisessä ja koordinoinnissa.

- On alettava systemaattisesti käyttää välineitä, joilla ympäristönäkökohdat sisällytetään standardointiin. Sidosryhmiä rohkaistaan käyttämään välineitä, jotka on kehitetty ympäristökysymysten käsittelemiseen standardoinnissa. Lisäämällä tällaisten välineiden käyttöä saadaan kokemusta ja enemmän ympäristöulottuvuuden omaavia standardeja. Tämä puolestaan tekee eurooppalaisista standardeista houkuttelevampia politiikan tukemisen ja lainsäädännön tarkoituksiin myös ympäristöalalla. Tulevaisuutta ajatellen komissio kehottaa sidosryhmiä raportoimaan, millä tavoin ne ovat hyödyntäneet eri välineitä. Säännölliset kokoukset, joissa vaihdetaan kokemuksia ja sovitaan edistystä mittaavista indikaattoreista, voivat auttaa laatimaan yhä enemmän ympäristöulottuvuuden omaavia eurooppalaisia standardeja.

Komissio arvioi jatkuvasti ympäristönäkökohtien sisällyttämistä eurooppalaiseen standardointiin edellä mainituilla neljällä alalla saavutetun edistyksen perusteella. Tätä tarkoitusta varten järjestetään säännöllisiä sidosryhmien kokouksia ja työpajoja vähintään kerran vuodessa.

COMMISSION STAFF WORKING PAPER - Communication of the Commission on the Integration of Environmental Aspects into European Standardisation - Extended Impact Assessment {COM(2004)130 final}

TABLE OF CONTENTS

1. Problem identification

2. Main objective of the Communication

3. Policy options

4. Social, environmental and economic impacts of each policy option

5. Monitoring of results

6. Stakeholder consultation

7. Commission draft Communication and justification

ANNEX to the Extended Impact Assessment: Report on the Public Consultation

1. Problem identification

Standardisation is a voluntary process carried out by and for the stakeholders within the structures and rules of standards organisations. The resulting technical specifications are voluntary consensus documents that may define, for example, how a product is manufactured used or disposed of.

In recent years, the number of European standards has grown significantly - the total number of European Standards is estimated at 13,500. The interest in European standards and this increase in numbers can be explained by the fact that standards play a positive role in the economy as they reduce transaction costs, facilitate trade, increase competition, and channel innovation. Moreover, European standards help to avoid technical barriers in the internal market, they are consistent with the international trade framework deemed to facilitate global trade and in some instances, they are used to implement European legislation.

There are three European Standardisation Organisations (ESOs), CEN, CENELEC and ETSI. They are recognised under Community law (Directive 98/34). Jointly adopted guidelines exist for the co-operation between the Commission (and EFTA) and the European Standards Organisations (OJ C 91 of 16.4.2003).

The growing number of standardised products, processes and services poses questions about their effects on the environment. There are many standards and many ways in which standardised products can interact with the environment. Virtually all standardised goods and processes impact on the environment, although this impact may or may not be significant. Four major types of relationships between standards and the environment have been identified: the environmental dimension of products, the standardised tests methods for environmental purposes, the environmental technologies included in standards and the environmental management standards.

However, the extent to which the environmental dimension is taken into account varies among national and European standardisation organisations. There are many tools already developed, yet their use is not systematic. One of the main obstacles identified during the consultation phase was a lack of environmental knowledge among experts sitting on technical committees.

Practices regarding stakeholder participation also differ. Standardisation is a business-driven process, even though it must ensure openness to the representation of all interested parties, in particular if standards are to be widely recognised and used in the market. There are various groups of stakeholders that have particular difficulties in taking an active part in standardisation: small and medium sized enterprises, environmental and consumer non-governmental organisations and representatives of the workforce. They often lack knowledge about the standardisation process itself, and even if this is not the case, they may still experience shortcomings in terms of financial and human resources.

The large number of standards adopted every year, the ever-widening scope of products and processes that they cover, along with the voluntary character of this process, means that it is not possible for the European Commission to assess the environmental dimension in individual standards. It is more appropriate for the Commission to focus on the European standardisation process as a whole (tools and methods applied) and its institutional framework (participating stakeholders) in order to stimulate the production of European standards that positively contribute to the environment and to sustainable development in view of their economic and social importance. The Commission is tackling the issue of integration of environmental aspects into standardisation for the very first time at this level. In order to send a strong signal to all stakeholders involved in the standardisation process (industry, standardisation organisations, NGOs and public authorities), and bearing in mind the voluntary nature of standards and their consensus-based elaboration, it is therefore crucial to have a sufficient level of visibility and of commitment from the Commission services. A Communication was deemed to be the best way to start the process even though this Communication has to be seen as a stocktaking exercise presenting the state of the art and highlighting areas which deserve more attention in the future to meet our objectives.

No policy change scenario

A 'no change' scenario means that even though the number of European standards continues to grow - mainly due to technological, but also to legislative developments - the integration of environmental, aspects would remain un-systematic, becoming more a consequence of a personal commitment by a few experts rather than being based on a consistent analysis of potential impacts. Consequently, an opportunity for sustainable development in Europe would be missed. In other words, the environmental pillar may be neglected and standards would not contribute to the development of more sustainable production and consumption patterns.

There is also the risk that if European standards fail to take into account relevant environmental aspects, they would become less attractive and relevant for both the market and public authorities.

2. Main objective of the Communication

The aim is to promote the effective integration of environmental aspects into the European standardisation process.

3. Policy options

There are three major policy options available:

- Do nothing (business as usual);

- Encourage stakeholders to make further voluntary efforts;

- Use of legislative and financial instruments.

3.1 Do nothing (business as usual)

This option assumes continuing limited support from the Community budget for the participation of environmental NGOs such as ECOS (European Environmental Citizens Organisation for Standardisation). Indeed the European Commission has already shown the great value it attaches to the full involvement of all stakeholders in the European standardisation process. To that effect, it has already ensured representation of both consumers and workers for several years. With this new contract to ECOS, launched in November 2003, the voice for the environment is now secured.

Under this option the Commission will continue drafting standardisation mandates for environmental issues, concentrated mostly on measurement and performance standards.

The European standardisation organisations will continue to use some existing tools for the consideration of environmental aspects in standardisation, but not systematically and without any extra incentives from the Commission or national authorities.

3.2 Encourage stakeholders to make further voluntary efforts

The second option goes further and assumes that the stakeholders themselves could increase their efforts to systematically improve the integration of environmental aspects into European standardisation. Although the standardisation process is voluntary and based on consensus, all stakeholders involved are sensitive to strong political messages that can be sent out from the Commission. They would also react positively to incentives and accept appropriate support offered to them. This option assumes the development of incentives and targeted support for the stakeholders and the system. Identification of these measures has been the key objective of stakeholder meetings and consultations organised in 2002/2003 and the Communication aims to present the outcome of these previous phases. In a nutshell, 4 key issues have been identified to encourage stakeholders to make further voluntary efforts:

- raising awareness and environmental thinking

- setting priorities

- enhancing wider stakeholder participation

- using tools and offering incentives.

3.3 Use of legislative instruments

The third option assumes that legislative instruments would be used in lieu of voluntary standards if the stakeholders were not willing to deal with environmental aspects in standards making. As a consequence, public authorities would then need to lay down detailed rules for technical issues that could have been dealt with by the standardisation process. The authorities would need to assess, lay down and revise in the light of technical progress, the technical, economic and environmental specifications needed by the stakeholders. The associated cost would need to be covered entirely by public funding.

4. Social, environmental and economic impacts of each policy option

4.1 Do nothing (business as usual)

Environmental: There are many European standards that could have impacts on the environment in one way or another. Doing nothing may be a lost opportunity as these standards could make a positive contribution to safeguarding or even improving the environment. This impact is difficult to assess in quantitative terms due to the wide scope of products and goods covered by standards. The environmental pollution resulting from using goods made to standards that do not take the environmental dimension on board is very diverse. As far as products are concerned one should also take into account the different phases when environmental impacts can occur: design, production, use, re-use and disposal.

Social: Existing European standards support a number of directives for workers' health and safety and for consumer protection. Also, standardisation stakeholders, including industry and business, have an interest in developing standards for safe products and processes. If business as usual is continued, limited stakeholder participation from consumer organisations, unions or environmental NGOs will risk to make the standardisation process less democratic and user-oriented. On the other hand, users such as consumers or public authorities may prefer to purchase products which have a better environmental performance or at least to have information on this issue. Standards which take the environment into account are more likely to lead to products which give these elements to users.

Economic: There is little if any economic impact in the business as usual option because the drivers for standardisation are industry and business who want to find technical agreements for the purposes of compatibility and trade. The majority of the existing European standards have been created by the wish to enable trade and to effectively implement the single market. Only in the long term could a worsening of the state of the environment potentially exercise pressure on the standardisation stakeholders to systematically deal with environmental aspects.

4.2 Encourage stakeholders to make further voluntary efforts

Environmental: Further voluntary initiatives in this area would lead to a positive impact on the environmental pillar of sustainable development. Taking into account the wide coverage of standards, integration of environmental aspects will help to reduce the negative impacts of certain goods and processes. However there are three factors that will delay the potential positive effects. Firstly, taking into account the large number of stakeholders there is some time needed to raise their environmental awareness and to provide them with efficient tools to effectively deal with environmental consideration in the standardisation process. Secondly, the time span needed for development or revision of a standard varies from 3 to 5 years. Lastly, due to the large number of standards and the limited capacities of the standardisation bodies and their stakeholders, it would be unrealistic to expect immediate integration of the environmental dimension into all standards.

Social: This option may have an ultimately positive impact for consumers who buy products and services produced in accordance with standards which consider environmental aspects. Also, purchasers along the production chain and public authorities may have more choices between products and services with certain environmentally relevant functionalities and characteristics. Another positive aspect is the potential contribution to the state of the environment that in the long term leads to improvement of health, including health and safety at the workplace. A negative impact of this option may be that the efforts of standardisation stakeholders are steered away from the existing work on health and safety and consumer protection.

Economic: When environmental aspects are integrated appropriately, there could be economic benefits to the standards users - an obvious positive impact. However, a negative impact of this option may be that the existing standardisation work which supports economic activities such as free trade and the single market risks to be hampered. Moreover, the involvement of more stakeholders who have previously not taken part in standardisation activities, may delay the delivery of the new standards beyond what is acceptable to the market. This in turn may hamper innovation in the European economy. However, one should recognise that the standardisation process is already too lengthy in some instances and that efficiency improvements are under way. Therefore there are different potential delay-factors that should be addressed. Encouragement of stakeholders to make further efforts implies increased financial support for the environmental stakeholders so that they can effectively participate and apply the appropriate tools to integrate environmental aspects into European standards. This can be considered as an economic impact as such.

4.3 Use of legislative instruments

Environmental: This option may lead to the quickest results with the legislator developing and reviewing standards from their environmental point of view. This could be considered as a positive impact on the environmental pillar. However, it would change the well defined relationship between the legislator and the standardisation system and put the existing achievements at risk. In addition, it could create negative perceptions of the environmental debate - no other policy area has needed special legislation to become considered in standardisation.

Social and economic: This option may be perceived as heavy-handed interference. This may lead stakeholders to leave the system altogether so the current work being done for the social and economic aspects in standardisation could suffer. On the other hand, the public authorities would have to assess, lay down and revise in the light of technical progress, the technical, economic and environmental specifications needed by the stakeholders. The associated cost would need to be covered entirely by public funding. Overregulation and a regulatory process that is overburdened with technical detail would negatively impact on Europe's economy and competitiveness.

5. Monitoring of results

Due to the financial assistance given by the EU to European standardisation (5-6% of the total estimated cost of European standardisation), there is a need for the European standards organisations to be accountable and to regularly report on a number of issues. Also, due to the principle of national representation in the European standardisation system, there is a need for cooperation between the Commission and the Member States. For the integration of environmental aspects, progress reports from the different stakeholders such as the European standardisation organisations, the Member States or the private stakeholders from business and NGO side are foreseen. These should make some benchmarking possible and, if the focus is on continuous improvement, will be enable progress to be tracked. The Commission can regularly assess the situation, give further support, or propose new or alternative measures as and when it feels necessary. Main activities to be followed are:

Environmental thinking

Care for the environment, optimal use of resources and efficient energy consumption have grown in importance amongst economic operators, customers and public authorities. Standards should participate to this trend.

Experts involved in the development of standards have this power in their hands to influence the provisions written in the standard. The Commission is aware of the voluntary and consensus driven nature of standards. The Communication therefore aims to promote awareness-raising activities and an exchange of expert knowledge and good practice. This is a qualitative approach which is needed to trigger off the process and measurable aspects will come only in the long run. As regards quantitative aspects, ideas such as the provision of training are options which were highly supported by the stakeholders during the consultations. The Commission, in cooperation with stakeholders, therefore intends to explore the possibilities in these areas, identify what already exists at European or national level, work with stakeholders to better define their needs and present concrete actions in the coming months.

Setting priorities

Priorities can be set by the European Standardisation Organisations via their work programmes or by the Commission via the mandates. At this stage, these options were deemed to be interesting enough to be included in the Communication although it is clear that further dialogue and research is needed on how to put these measures into practice. This is particularly important for the mandates which observe specific rules, under specific conditions (a political or legislative framework for instance).

Stakeholder participation

The acceptability of standards depends to a large extent on the involvement of all stakeholders. The participation of civil society (e.g. stakeholders representing consumer, health, safety and environmental interests) in standardisation reinforces the quality of consensus and makes the standards more representative and thus acceptable for use by the stakeholders themselves, and, if appropriate, by the authorities. The monitoring of these participation (at national and European level) and information regarding names of participants, funding, areas of expertise, etc. could be easily coordinated by European standardisation organisations and passed on to the Commission.

Systematic and better use of tools

The national and/or European Standardisation Organisations have already developed a number of useful tools which can directly help with the integration of environmental aspects into standardisation. Their further development and systematic use should be encouraged. Environmental databases for example already exist in some specific areas. An assessment of these databases could be carried out to see under which conditions they could be further developed to cover other areas of activities.

Generally speaking, three sets of criteria could be considered together with stakeholders:

- When designing concrete awareness raising and/or training activities in the future, one should define indicators to monitor the participation at national and European level.

- Likewise, if databases containing relevant environmental information are established, indicators could be for example, the number of entries into the database and the number of queries made, etc.

- It is also important to monitor progress regarding the integration of environmental requirements. To that effect, stakeholders should be invited to develop appropriate indicators.

- It is important to bear in mind the Communication aims at presenting ideas that have been validated by the stakeholders. The process started two years ago and a lot of ideas were suggested but rejected for one reason or another (see also annex to the extended impact assessment). As stated in the Communication, all these ideas deserve further attention with relevant stakeholders. However their support for them needs to be built up and a commitment obtained.

6. Stakeholder consultation

Two stakeholder meetings took place in July 2002 and in July 2003. In addition, DG Environment and DG Enterprise held an internet consultation which ran from mid July until mid-September 2003 and invited all stakeholders to deliver their comments on a working document setting out the elements aiming at the encouragement of stakeholders.

A questionnaire was also developed to help gather comments and feedback for the alternative policy options. The extended impact assessment has been refined in accordance with the results of the stakeholder consultations. The detailed results of the consultation can be found in the Annex.

Overall, the consultation highlighted that:

- the aim and scope of the Communication targeted at the stakeholders is relevant and appropriate;

- all key issues have been identified;

- there are enough tools to address environmental issues in standardisation, but they require time, expertise and resources to be used systematically and all stakeholders must address this challenge;

- the Commission and Member States should jointly play a role in facilitating the effective participation of all interested stakeholders in the standardisation process;

- the progress made with the integration of environmental issues into European standardisation should be reviewed every five years.

7. Commission draft communication and justification

From the policy options available, the encouragement of stakeholders to make further voluntary efforts has been identified as a proportionate and balanced approach in view of the nature of the subject and the goals pursued. The results of the stakeholder consultation provide reassurances for this approach.

Two instrument options were considered: a working paper from the Commission services and a Communication from the Commission.

7.1 Instrument option: Working Paper from the Commission services

This paper would focus on the role of the Commission services, for instance, in the development of standardisation mandates or of legislation that sets out specific requirements for corresponding standards. The stakeholders who need to be convinced most may take little notice of this instrument.

7.2 Instrument option: Communication from the Commission

A Communication is considered a realistic option considering the nature of standardisation: a voluntary and stakeholder driven process. In view of its political significance and the contributions European standardisation has made and should make to EU policies, a Communication is a good way to meet the objectives of visibility and encouragement for stakeholders. The Communication also invites political feedback from the Council, the European Parliament and the Economic and Social Committee.

ANNEX to the Extended Impact Assessment

Report on the Public Consultation

The Integration of Environmental Aspects into European standardisation

25 July 2003 - 15 September 2003

This is a joint report by the Enterprise and the Environment Directorate General of the European Commission.

The aims for this report are:

- to describe the steps taken by the Commission to ensure the full consultation of stakeholders during the formation of a policy on the integration of environmental aspects into European standardisation

- to analyse the views collected during the public consultation.

The public consultation of stakeholders is part of the Commission's extended impact assessment process.

Consultation websites:

Background

Between 25 July 2003 and 15 September 2003, the Enterprise and Environment DG of the European Commission held a public internet consultation on the integration of environmental aspects into European standardisation. The consultation followed the Commission's consultation standards [26] and was aimed at stakeholders in the European standardisation system: businesses and industry, NGOs, public authorities and standards organisations. The stakeholders were asked to give their views on a working document for a Commission Communication on the integration of environmental aspects into European standardisation. In order to take advantage of the principle of Interactive Policy Making (IPM), a set of questions, designed by the responsible Commission services, was also posed.

[26] COM (2002) 704 final, 11.12.2002

At the start of the internet consultation period a multi-stakeholder meeting was held. It took place on 16 July 2003 in Brussels. This helped to raise attention for the internet consultation, clarify the objectives and check the initial contents of the planned Communication. The multi-stakeholder meeting was, in fact, the second of its kind since the responsible Commission services started to look into the opportunities and challenges linked with the integration of environmental aspects into standardisation in 2002 and held a first stakeholder meeting on 17 July 2002.

The feedback obtained from the meeting(s) and the responses now received from the internet consultation will feed into the extended impact assessment which is already underway for the Communication. The responses will help to further analyse the subject and examine the appropriateness of the policy instrument chosen. They will also help to finalise the text of the Communication itself and to make sure that it will cover the main issues in a balanced and appropriate manner.

Main findings

The general conclusion of the multi-stakeholder meeting of July 2003 was that the working document was a good basis for a Communication from the Commission.

The answers to the set of questions posed in the subsequent public internet consultation show that the presented text is broadly satisfactory to the range of different stakeholders at which it is aimed. There was a strong conclusion that the Communication will help stakeholders in their work and will help them achieve their aims in standardisation. Importantly, there is general agreement that a Communication from the Commission is the appropriate policy instrument for what the Commission is trying to achieve at this point in time.

The written contributions were often accompanied by general statements laying out the environmental policies of the respondents. These were often much wider than the contents of the Communication and indeed were wider than the subject of standardisation itself. Nevertheless, no stakeholders indicated opposition to the working document and the specific comments mainly related to the strengthening or clarifying of certain chapters.

To summarise, the main findings were:

- aim and scope of the future Communication are relevant and appropriate;

- all key issues have been identified, and it is important to clarify the relation between voluntary standards and mandatory legislation;

- there are enough tools to address environmental issues in standardisation. However these require time, expertise and resources if they are to be used systematically. All stakeholders must address this challenge;

- the Commission and Member States should jointly play a role in the financing for an effective participation of all interested stakeholders in the standardisation process;

- priorities should be set, primarily for efficiency purposes, on where to start with the integration of environmental aspects into standardisation; whilst the Commission could flag interest areas by way of mandate it should be left to the standardisation stakeholders to decide whether and how to deal with them;

- training of experts and the use of databases with relevant environmental information were considered the most instrumental incentives to incorporate environmental aspects into standards whereas the idea of awards was not supported;

- the international framework for standards and technical regulations must be respected to avoid unnecessary trade barriers, but the European standardisation system should take a certain leadership role in the development of specific environmental standards;

- the progress made with the integration of environmental issues into European standardisation should be reviewed every five years.

Annex 1: Multi-stakeholder meeting of 16 July 2003

1. Findings

Nearly all those attending expressed a positive opinion on the presented working document for a Communication. Some new ideas were introduced and these were taken on board in the text that was placed on the internet. e NGO, however, did not feel that satisfactory solutions to protect the environment could be achieved by voluntary standardisation and indicated a general preference for mandatory requirements in standardisation or legislative approaches in favour of the environment.

1.1 General Statistics

Over 50 participants attended the meeting. The represented stakeholders came from business and industry, NGOs, and the standardisation bodies from both the Member States and candidate countries. The European standards organisations CEN (European Committee for Standardisation), CENELEC (European Committee for Electrotechnical Standardisation) and ETSI (European Telecommunication Standardisation Institute) were also represented.

Below is a detailed list of organisations represented during the meeting:

* ACEA

* AENOR

* ANEC

* ANIE - Electronic Industry Italy

* BEAMA Ltd

* BE-Federal Department of the Environment - Product Policy Division

* British Standards Institution

* BUND KNU

* CECED

* CEN - European Committee for Standardization

* CENELEC

* CENELEC BTWG 85-3 "Environmental Standardisation"

* Council of European Producers of Construction Materials (CEPME)

* Czech Office for Standards, Metrology and Testing

* Danish Standards Association

* DIN - Deutsches Institut für Normung e.V.

* ECOS

* EFTA

* Estonian Centre for Standardisation

* ETSI

* EUCAR

* EUROFER

* Federal Ministry for Economic Affairs and Labour

* FIEC (Fédération de l'Industrie Européenne de la Construction)

* Finnish Ministry of Trade and Industry

* Finish Standards Association SFS

* FME ORGALIME

* FNE - France Nature Environnement

* IEC/ACEA

* Malta Standards Authority

* Ministère de l'Economie, des Finances et de l'Industrie

* Ministry for Foreign Affairs, Sweden

* Ministry of Agriculture, Forest, Water and Environment (Romania)

* Ministry of the Environment

* Mission of Norway to the EU

* NEN

* NORMAPME

* ORGALIME

* Spanish Electric Manufacturers Association

* Spanish Permament Representation to the EU

* Svenska Elektriska Kommissionen

* Swedish Ministry of Environment

* Swedish National Board of Trade

* Swedish Standards Institute

* TUTB - European Trade Union Technical Bureau for Health and Safety

* UK Department of Trade and Industry

* UMI

Annex 2: Internet consultation

1. Findings

The analysis of replies received in the internet consultation are reproduced according to the structure of the working document and the questions of the survey.

1.1 Aim and Scope

Q1 Do you agree with the aim and scope?

Supporting comments

Most of the respondents agreed with the aim and scope presented in the working document. It was confirmed that the international framework and the effective participation of certain groups of stakeholders, like small and medium sized enterprises (SMEs) should be taken into account.

Concerns

Some stakeholders expressed concern as to whether voluntary standardisation was a valid tool to contribute to a high level of environmental protection and indicated a preference for mandatory solutions. Others pointed out issues like a potential cost increase or negative impact on competitiveness.

Q2 Have we identified all the key issues?

Supporting comments

The majority of stakeholders confirmed that the working document identified the main issues. Some respondents pointed out that the consumer dimension was insufficiently addressed, and if there is no consumer demand, it will be difficult to maximise profit through economies of scale. Moreover, the relation between legislation (mandatory) and standards (voluntary) should be explored. Experience already gained, for instance with the Environmental Help Desk of CEN, should also be added.

Concerns

Some respondents said that the inclusion of environmental aspects into standardisation does not guarantee a higher level of environmental protection, as standards are voluntary. Complexity of the standardisation process would generally make it difficult for some stakeholders, including SMEs, to get involved. This includes the fact that standards are regularly revised and that not every laboratory could test against every standard if tests were required.

1.2 Environmental Thinking

Q3 Should another policy option (e.g. legislation, guidelines) have been chosen by the Commission? If so, which and why?

Supporting comments

The main feeling was that a Communication was the appropriate tool. This respects the voluntary nature of standardisation best while progressing the matter forward. Most respondents said that specific legislation was not appropriate for bringing environmental aspects into standards

Concerns

A few respondents said that the debate on environmental aspects in standardisation needed a general legal framework, such as the European Directive on General Product Safety without this, stakeholders would be unlikely to include environmental aspects into standards.

Q4 How frequently should the progress be assessed regarding the integration of environmental aspects into standardisation (e.g. every 2, 5 or 10 years)

Supporting comments

Five years was seen as a satisfactory period by the majority of the respondents.

Q5 Do you feel that you or your organisation contributes to the promotion of environmental thinking in standardisation? If yes, please describe the nature of your contribution.

Supporting comments

Many respondents indicated that they were contributing to the promotion of environmental thinking in standardisation in one way or another. The dissemination of state-of-the-art knowledge and offers for training and educational material were mentioned. Also, some respondents undertook lobbying activities aimed at regulators. Companies and their associations mentioned the use of environmental management standards and environmental declarations, their involvement on the development of certain test and measurement methods, and for the environmentally conscious design of products. NGOs engaged in raising awareness for standardisation amongst their stakeholders or made active contributions to standardisation work and the development of the internal procedures of standards organisations.

Q6 What are your expectations with regard to possible positive and negative impacts of the ideas implemented in the text?

Supporting comments

Respondents felt that the promotion of environmental thinking in standardisation can have a positive effect regarding the state-of-the-art environmental performance of products. This includes issues such as the use of recycled materials in industrial activities. Also, the use of uniform measures (European standards) throughout the EU and EEA was mentioned. Business stressed the need to integrate environmental aspects without damaging the achievements of the existing standardisation process such as its facilitation of trade

Concerns

Some scepticism was expressed about the situation that standards would become prescriptive and not performance oriented. It was mentioned that unwanted delays and increased cost in the standardisation process could occur due to awareness raising and educational activities. NGOs had the concern that business would limit environmental considerations to requirements imposed by the law. One organisation went as far as indicating that they do not believe in achieving results by awareness raising and recommended, instead, an obligatory environmental statement produced for each standard.

1.3 Tools and Standards for the Environment

Q7,8,9 Do you feel that there are sufficient tools to deal with environmental aspects in standardisation?If not, what new kinds of tools could improve the situation? Do you have any examples/experience of these tools being used?

Supporting comments

The general feeling was that there are sufficient and adequate tools and that these should be open to review and improvement as necessary. Most respondents felt that more encouragement was needed to ensure the use of these tools. Some said that the use of the tools could be systematic and monitored. There were no real concrete ideas for new tools (as defined as directly helping to integrate the environmental aspects - the use of databases is dealt with separately). Some considered Guides for product disassembly, use, disposal options and sustainable production as useful tools. Life cycle assessment (LCA) and educational tools were suggested. Many respondents said that they had used the existing tools and had positive experiences with them. However, no specific examples were given. A comment made several times was that the expertise to use these tools was needed. It was suggested that in the cases where comments from CEN's EHD were not taken into account, a justification should be provided.

Concerns

Some respondents felt that the CEN Environmental Help Desk (EHD) needed stable resources for staff from different backgrounds and countries. These respondents wished that CEN changed its internal rules and procedures regarding the role of the EHD.

Q10 Does the text correctly describe the existing tools? Have we forgotten some instruments used which are already being used in standardisation?

Supporting comments

Several additional existing tools were suggested including the following: ISO 14062, 14040, 14020, IEC Guide 109, 112 and 113, the EHD, CLC Database, CEN Memorandum 4, CEN Checklist and ENIS team (implements Guide 64). It was also mentioned that a leaflet describing all these tools may be useful.

Q11, 12 Are the categories for the existing standards for the environment correct and are the examples given useful? Please give other examples of types of standards that when applied, have a particular positive or negative impact on the environment.

Supporting comments

On the whole, this section of the working document was found to be useful, some simplification and clarification could lead to improvement. e categories of different standards for the environment should be changed to include product standards: product standards take environmentally friendly design into account and product standards are where the main thrust of effort is needed. relation to this, it was said several times that safety took precedence over the environment or that at least the environment must be assessed with the other aspects covered in product standards. Alternative headings were suggested: product standards, measurement standards, systems management standards, standards for dealing with products and technologies, other useful management standards, supply chain, procurement, design management. Many respondents noted that for the section on ISO EN 14000 management standards it should be stressed that the benefit came from applying it, not from the 3rd party certification to it. Several poor and one good example were presented.

1.4 Priority Setting

Q13, Q14 Should the Commission set priorities (at all)? Can you think of any positive or negative consequence of setting priorities?

Supporting comments

The views as to whether the priorities should be set by the stakeholders in the standardisation process or by public authorities like the Commission differed widely among the respondents. From the reactions obtained one could conclude that the European policy makers should flag public interest areas, but that it should be left to the discretion of the standardisation stakeholders to decide - on a case by case basis and agreed by consensus - whether and how to deal with them. Prioritisation as such was acknowledged as important and positive for better efficiency in standards making.

Concerns

Concerns were raised that low priority standards would be unlikely to see completion and ill chosen priorities would result in market distortion.

Q15 Do you have suggestions as to how priorities could be set?

Supporting comments

Respondents suggested different ways to set priorities for the integration of environmental aspects in standards. Proposals included a prioritisation according to industrial/product sectors, according to the links with EU legislation and policy, according to the relevance for public procurement, or according to key environmental problems tackled by international commitments such as the Kyoto Protocol.

Q16 Do you think that the Commission should use mandates in order to prioritise issues?

Supporting comments

Many respondents perceived mandates as tools for priority setting in standardisation. They acknowledged the potential for public authorities to express their priorities by means of standardisation mandates. However, some NGOs wanted to link mandates strictly to legislation and it was suggested that, on a general basis, an assessment of compliance could help to decide whether voluntary standards or mandatory regulations are the better solution. Some respondents wished to see mandates from the Commission regarding low carbon technologies to support Kyoto Protocol measures or regarding reverse logistics to facilitate the return of products from the market place at the end of their useful lives.

Concerns

Certain respondents had concerns as to the possibility of political decisions being transferred to standards organisations. It was suggested that in preparation of a mandate, the Commission evaluates different environmental, health or safety costs from a sustainability perspective; that stakeholders should be consulted in the preparation of mandates; that environmental requirements are well defined to allow for assessment on whether a mandate has been fulfilled or not; and that national public authorities be encouraged to participate in mandated standardisation work.

1.5 Stakeholder Participation in the Standardisation Process

Q17 Should the emphasis of the efforts to improve the integration of environmental aspects be placed at the European or national level?

Supporting comments

Many respondents felt that standardisation should take place at the European level. It was more cost effective and avoided duplication of work at different levels. The national and international dimension, they said, were nevertheless important. The national, because this would be the level at which standards were implemented; and international, because of the growing importance of the global market.

Concerns

Some stakeholders, in particular NGOs, expressed concern that in their countries there was no mechanism guaranteeing that consensus achieved at the national level would be transferred to the European standardisation process. This raised the issue of how important it was that NGOs are sufficiently represented at the European standardisation level to complement any representation in the national standardisation committee.

Q18 Do you have practical suggestions for ensuring the effective participation of groups of stakeholders that have important input but that are difficult to reach?

Supporting comments

It was clearly demonstrated that stakeholder participation in standardisation varied from country to country. Suggestions were made as to improve the effective participation of the relevant stakeholders:

- by making publicly available the work programmes of the standardisation organisations;

- by increased financial support for some stakeholders;

- by limiting their participation to technical committees or working groups that are relevant from the point of view of environmental protection;

- by encouraging representatives from national public authorities to participate in the relevant standardisation work;

- by providing easier access to relevant data; and

- by providing appropriate training.

Concerns

Many respondents stated that the relevant stakeholders already participate in the standardisation process. Standards organisations were generally open to participation and opinions from all interested parties. Hence, the current system would not require any changes- those who are truly interested ould already participate in it

Q19 How will more involvement of different stakeholders affect / change the standardisation process?

Supporting comments

Opinions concerning the participation of a wider group of stakeholders were mixed. One potential positive consequence would be that standardisation would be made more transparent, so that the interests of all affected parties could be represented. It would be particularly important for SMEs to ensure that standards reflected their needs and not just those of big companies.

Concerns

Some opinions noted that wider participation may slow down the process of adoption / revision of standards, which was already too slow. In particular, a further slowdown may occur in the initial phase when new stakeholders join the technical committees and working groups as they may not be familiar with all the procedures. Moreover, standardisation is a consensual process and some of the newcomers may have difficulties in accepting the need for compromise.

1.6 An international framework for greener standards

Q20 What implications does the international framework have for European policies in your view?

Supporting comments

Some respondents pointed out that national, island solutions risked becoming barriers to international trade and the integration of the Single Market called for the WTO Agreement on technical barriers to trade to be respected. Others stated that Europe could take a leading role and intellectual leadership in the development of certain environmental standards; and that for global transfer and use of European standards, comments from stakeholders outside Europe should be enabled. Close co-operation between international and European standards development via the principle of national mirror committees was considered important.

Concerns

A third country administration pointed out that developing countries may require special and differential treatment, as they will have difficulties in implementing international standards with specific environmental requirements.

1.7 Possible Incentives to further integrate environmental aspects in standards

Q21 Would it encourage standardisers to develop standards with an environmental dimension if there was the possibility to show compliance with environmental legislation?

Supporting comments

To demonstrate compliance with environmental legislation by using voluntary standards tends to be perceived as an incentive by industry, mostly against the background of the New Approach directives. But clearly, this is only seen as positive in instances where regulation is absolutely needed and legal incentives should not be introduced as a rationale for new, unnecessary legislation. Some respondents suggested that New Approach type legislation should be used for new areas such as energy using products or that existing directives for products should cover environmental requirements in the future.

Concerns

Some NGOs stressed that standardisation cannot and should not replace legislation. Other respondents asked for an advanced warning of new legislation, which would avoid wasting resources on standards in areas that are likely to be regulated in the foreseeable future. Many respondents felt a need for a clear distinction between voluntary standards and mandatory laws. The discrepancy between product related legislation affecting all competitors equally and EU environmental legislation, differing from member state to member state was mentioned.

Q22 Are you familiar with the information made available under the eco-labelling schemes? If so, is it of use for the production of European standards?

Supporting comments

Most of the respondents were familiar with eco-labelling schemes. However, the views on whether eco-labelling could be used in standardisation were mixed. Some stakeholders perceive eco-labels as a good reference point, clearly identifying most important areas of concern. Standards, however, should be less ambitious in establishing environmental performance, as they are to be accepted by all the stakeholders. Some of the eco-label criteria, such as water or energy use, could be easily adapted for standardisation needs. Certainly, data gathered during assessment of products for eco-labels should be used in the standardisation process.

Concerns

Concerns for using eco-label criteria in standardisation were mostly related to market relevance. Eco-label criteria are developed by a relatively limited number of market players and therefore should not be extended to the whole market. Eco-labels should remain as goals for front-runners only. Some respondents pointed out that environmental standards should be rather process than product orientated as this is the case with eco-labels. Also, the eco-label is more perceived as a marketing tool for a limited group of market players.

Q23 Would you use standards or purchase standardised products, processes and services that cover environmentally important performance?

Supporting comments

Many of the stakeholders said that this was already the case. Other factors, such as price and quality, however, must also be taken into account.

Concerns

Stakeholders expressing doubts pointed out that the impact on the environment is only one among many factors taken into account when purchasing products or contracting services.

Q24 Would awards provide an incentive to integrate environmental issues into standardisation?

Concerns

The majority of respondents were sceptical as to possible use of awards. If at all, awards needed to be accepted by the market rather than being introduced by a top-down approach. The effects of awards were considered limited as they tend to attract the participation of only the highly committed organisations, and therefore could have a divisive effect. However, the need to communicate achievements was noted.

Q25 Would you consider using databases? How would you use them? uld the availability of databases ease the integration of environmental aspects into standardisation?

Supporting comments

The overwhelming response was yes that databases were useful. However the format, usability, content, access rights and procedures to use them needed to be very carefully thought through. Otherwise it would just be additional to an already confusing amount of information and innovation could be stifled by old data. The data would be the main thing to think about. In particular its validation was important - especially when conflicting views were put forward. It was noted that if databases needed to be created they should be an aid to standardisers but not mandatory in their use. Resources and costs would also needed to be considered. The text of the working document needed to define databases: those that are specifically for standards issues and then databases in general which give information on materials and technologies

Q26 Can you think of other incentives than the ones presented here?

Supporting comments

Many respondents did not think that incentives were the primary issue of the overall debate on integrating environmental aspects into standards. The challenges went wider than that. Many noted that market driven / customer / economic incentives were the most likely to succeed. incentives were developed this should be done with the stakeholders affected by them.

Q28 Will this Communication on the integration of environmental aspects into European standardisation help you or your organisation in your work?

Supporting comments

Responses to this question concentrated rather on the scope of the Communication and its final shape. For some stakeholders, it clarified the discussion on environment and standardisation and helped them to raise awareness and promote the systematic use of existing tools.

Q29 What could be the positive and negative consequences of this Communication for your work?

Supporting comments

Positive consequences identified by stakeholders included:

- raising awareness;

- easier dissemination of good practices;

- better co-operation between the experts;

- support for existing efforts.

Some respondents said that the Commission should indicate the level of environmental protection it hoped to be achieved by means of standardisation.

Concerns

Some stakeholders, mainly from the business community indicated that a negative consequence might be a deviation from the original purpose of standardisation: the production of technical documents for trade.

Q30 Please give any positive and negative examples of the integration of environmental aspects into standardisation?

Supporting comments

The majority of stakeholders who gave examples pointed out that the integration of environmental aspects into standardisation is already happening. The positive examples they mentioned included the work of CENELEC where a new guide for the integration of environmental aspects was developed in TC 20, and the two international guides already in place (IEC guide 109 and ISO TR 14062).

Concerns

The process of adding new requirements in the standardisation process should be considered and monitored carefully, otherwise it may lead to contradictory requirements that cannot be dealt with by the consensual standardisation process. Also, if the environmental targets/requirements are too ambitious in the beginning, it may discourage stakeholders and hamper the entire standardisation process. As negative examples, some of the stakeholders perceived both the mandate and the existing European standards for packaging. Another issue raised by some stakeholders was that the inclusion of environmental requirements would widen the gap between international standards and European ones, thus creating barriers to trade.

1.8 Overall Conclusions

The internet consultation broadly confirmed the views voiced at the stakeholder meeting on 16 July. These are that:

- aim and scope of the future communication are relevant and appropriate;

- all key issues have been identified, and it is important to clarify the relationship between voluntary standards and mandatory legislation;

- there are enough tools to address environmental issues in standardisation. However these require time, expertise and resources if they are to be used systematically. All stakeholders must address this challenge;

- the Commission and Member States should jointly play a role in the financing for an effective participation of all interested stakeholders in the standardisation process;

- priorities should be set, primarily for efficiency purposes, on where to start with the integration of environmental aspects into standardisation; whilst the Commission could flag interest areas by way of a mandate it should be left to the standardisation stakeholders to decide whether and how to deal with them;

- training of experts and the use of databases with relevant environmental information were considered the most instrumental incentives to incorporate environmental aspects into standards whereas the idea of awards was not supported;

- the international framework for standards and technical regulations must be respected to avoid unnecessary trade barriers, but the European standardisation system should take a certain leadership role in the development of specific environmental standards;

- the progress made with the integration of environmental issues into European standardisation should be reviewed every five years.

1.9 General Statistics

Between July and September more than 5800 hits on the website were reported. Over 60 written responses were then received. Replies to the questions came from 10 EU countries: Belgium, Denmark, Finland, France, Germany, Italy, Netherlands, Spain, Sweden and the UK. A contribution was received from China. Although representatives from the acceding countries participated in the stakeholder meeting of 16 July, only one written response was received from them. Most of the comments came from pan-European business and NGO organisations. The business sector (individual enterprises and business organisations) was the most active contributor to the consultation, which reflects that standardisation is considered a voluntary and market driven activity. A detailed breakdown is shown below:

>VIITTAUS KAAVIOON>

Type of stakeholder //

Business // 61%

Academic // 2%

NGO // 10%

Public Authorities // 8%

Standards organisations // 18%

Individuals // 2%

List of contributors

(1) AeA Europe

(2) AEN GET1

(3) AENOR Associación Española de normlización y certificación

(4) AIM, the European Brands Association

(5) AmCham

(6) ANEC

(7) ANIE

(8) Association Léo Lagrange pour la Défense des Consommateurs

(9) AVBB

(10) BEAMA

(11) BSI British Standards Institution

(12) Building and Sharing Partners (B-Sharp)

(13) BUND e.V Bundesministerium für Wirtschaft und Arbeit (Germany)

(14) CEMPC Council of European Producers of Materials for Construction

(15) CEN

(16) CENELEC

(17) CIAA Confederation of the food and drink industry of the EU

(18) Comitato Elettrotecnico Italiano - CEI

(19) Confederation of Netherlands Industry and Employers VNO-NCW

(20) Construction Products Association

(21) Co-operative Group

(22) CYS Cyprus Organisation for the Promotion of Quality

(23) Danish Standards Association

(24) Danish Trade Association of International Transport (ITD)

(25) Dansk Industry - Confederation of Danish Industries

(26) Department of Trade and Industry (UK Government)

(27) DIN

(28) ECOS

(29) EICTA - European Information, Communications and Consumer Electronics Technology Industry Association

(30) ENEA Italian National Agency for New Technologies, Energy and the Environment

(31) Environmental Authorities of Belgium

(32) EUPC RecyTrade - Plastics Recycling Market

(33) Eurofer & Eurometaux

(34) Europacable

(35) European Composite Industry

(36) European Emulsion Fuel Manufacturers' Association (EEFMA)

(37) European Heating Industry

(38) Europen

(39) FIEEC

(40) Finnish Forest Industries Federation

(41) Finnish Industry and Employers confederation

(42) Finnish Ministry of the Environment

(43) Finnish Standards Association SFS

(44) Five Winds Int

(45) France Télécom Délégation à l'Environnement et au Développement Durable

(46) Friends of the Earth (Germany), BUND e.V.

(47) General Administration of Quality Supervision, Inspection and Quarantine (People's Republic of China)

(48) German Commission for Electrical, Electronic & Information Technologies of DIN and VDE

(49) German Federal Ministry of Environmental Protection

(50) IKEA

(51) National House Buildling Council

(52) NEN (Netherlands Standard Institute)

(53) ORGALIME

(54) Ragnar Sellberg Foundation

(55) RAL Quality Assurance Association for the demanufacture of refrigeration equipment containing CFC

(56) Red Eléctrica de España

(57) SBGI - The Trade Association for the UK Onshore Gas Industry

(58) SIS (Swedish Standards Institute)

(59) Sony International (Europe) GmbH

(60) Swiss Agency for Environment, Forest and Landscape

(61) Telecom Italia - Network Department

(62) The European Natural Gas Vehicle Association (ENGVA)

(63) Umwelt Bundesamt (Germany)

(64) UNICE

(65) Universidad Politécnica de Valencia

(66) University of Environment and Public Works Greece

(67) VCI

(68) Zentralverband Elektrotechnik- und Elektronikindustrie (ZVEI) e. V.

Annex 3: Publicity

Publicity actions

The internet consultation was announced by means of the multi-stakeholder meeting on the 16 July 2003. Subsequent news updates, to almost 4.000 subscribers on the ENTERPRISE Europe on-line service, were sent (in July and August 2003) all of which showed the links to the various sites of the public consultation

Conclusion

Overall, the public consultation was well attended/visited. The initiative has drawn sufficient attention from a broad range of stakeholders.