52004DC0029

KOMISSION RAPORTTI KEVÄÄN EUROOPPA-NEUVOSTOLLE - LISSABONIN STRATEGIAN EDISTYMINEN - uudistuksia laajentuneen unionin tueksi

Tiivistelmä

Euroopan unionissa on toteutettu Lissabonin strategiaa neljän vuoden ajan. Tämän jakson kuluessa on saatu aikaan kiistatonta edistymistä, minkä ansiosta on voitu tukea tarvittavaa siirtymistä kohti kilpailukykyistä osaamistaloutta, joka luo kasvua, työpaikkoja ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja jossa otetaan huomioon ympäristönäkökohdat.

Nyt annettavassa neljännessä raportissa käsitellään vuodesta 2000 tapahtunutta edistymistä. Raportissa kehotetaan Eurooppa-neuvostoa hyödyntämään viimeaikaisen taloudellisen elpymisen ja edessä olevan laajentumisen tarjoamia mahdollisuuksia sekä antamaan tarvittavan sysäyksen Lissabonin strategian etenemiselle.

Tähänastinen edistyminen

Unionissa ja jäsenvaltioissa tapahtunutta edistymistä koskevan analyysin lähtökohtina ovat talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen sekä työllisyyden suuntaviivojen täytäntöönpanoa käsittelevät raportit sekä komission ehdottamat ja neuvoston hyväksymät rakenneindikaattorit.

Analyysistä käy selvästi ilmi, että on tärkeää panna aktiivisesti täytäntöön kokonaisvaltaisia uudistusstrategioita eri aloilla. Jos Lissabonin strategian täytäntöönpano on riittämätöntä, Euroopalle saattaa aiheutua merkittäviä nettokustannuksia: kasvu saattaa supistua, työllisyysasteiden kohentuminen saattaa viivästyä ja jotkin huomattavat teollisuuden alan yhteistyökumppanimme saattavat saada lisää etumatkaa yleissivistävässä koulutuksessa ja tutkimus- ja kehitystoiminnassa.

Jos näitä uudistuksia jatketaan samanaikaisella ja integroidulla tavalla, unionin BKT:n kasvupotentiaali voi komission suorittamien selvitysten ja simulaatioiden mukaan lisääntyä noin 0,50-0,75 prosenttiyksikköä seuraavien 5-10 vuoden aikana.

Vaikka tietyillä aloilla on saatu aikaan edistymistä, raportissa korostetaan selvästi, että Euroopan tasolla toteutetut toimenpiteet ovat vain osa Lissabonin strategian oikeansuuntaista täytäntöönpanoa varten luodusta toimintamallista; niiden lisäksi on vielä toteutettava useita uudistuksia ja investointeja, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden vastuulle.

Joillakin aloilla on huomattavia vaikeuksia, jotka jarruttavat strategiaa kokonaisuudessaan ja voivat hankaloittaa voimakkaan kasvun paluuta. Lisäksi on tärkeää huomata, että suurimmat myöhästymiset on todettu seuraavilla kolmella alalla, jotka ovat kasvun kannalta olennaisia: osaaminen ja verkot, teollisuuden ja palvelualan kilpailukyky sekä aktiivinen ikääntyminen.

Painopisteet vuodeksi 2004

Täytäntöönpanotyötä on vielä paljon jäljellä, ja siksi jäsenvaltioiden on sitouduttava entistä tiukemmin jatkamaan uudistuksia, jotka on määritetty Lissabonin Eurooppa-neuvostossa ja sen jälkeen. Komissio ehdottaakin, että Eurooppa-neuvosto tekee tarvittavat päätökset seuraavilla kolmella ensisijaisella alalla ja korostaa päätösten yhteydessä nopean toiminnan tärkeyttä:

* Osaamiseen ja verkkoihin tehtävien investointien parantaminen: pannaan täytäntöön kasvualoite ja asetetaan tutkimukseen sekä yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen suunnattujen investointien määrä ja laatu entistä tärkeämmälle sijalle.

* Euroopan yritysten kilpailukyvyn vahvistaminen: sovelletaan parempaa sääntelyä - varsinkin teollisuuden alalla - ja hyväksytään ehdotus palveluita koskevaksi puitedirektiiviksi samoin kuin ehdotus ympäristöteknologiaa koskevaksi toimintasuunnitelmaksi.

* Aktiivisen ikääntymisen edistäminen: kannustetaan ikääntyviä työntekijöitä pysymään työelämässä ja nykyaikaistetaan elinikäiseen oppimiseen liittyviä koulutusjärjestelmiä samoin kuin työn organisointia sekä ennaltaehkäisy- ja terveydenhuoltojärjestelmiä.

Valmistautuminen vuoden 2005 väliarviointiin

Komissio kehottaa Eurooppa-neuvostoa myös määrittämään puitteet ja menetelmät, jotta voidaan valmistautua Lissabonin strategian vuoden 2005 väliarviointiin. Arvioinnissa olisi keskityttävä lähinnä täytäntöönpanoon, ja sen tärkeimmäksi lähtökohdaksi olisi otettava seuraavat vuoden 2006 jälkeiset rahoitusnäkymät.

SISÄLLYSLUETTELO

Tiivistelmä

1. Edistymismahdollisuuksien hyödyntäminen

1.1. Nykyisen taloudellisen elpymisen hyödyntäminen

1.2. Laajentumiseen perustuvien mahdollisuuksien hyödyntäminen

2. Edistyminen Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa

2.1. Julkisen talouden kestävyyden takaaminen

2.2. Työllisyyden ja tuottavuuden vaikutus kasvuun edelleen riittämätön

2.2.1. Työllisyyden vaikutus edelleen vähäinen

2.2.2. Tuottavuus edelleen liian alhainen

2.3. Unionin sisämarkkinoiden ja kilpailukyvyn heikkoudet

2.4. Kasvun kestävyys vielä riittämätön

2.4.1. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen

2.4.2. Ympäristökysymysten parempi huomioon ottaminen

2.4.3. Kestävän kehityksen strategian täytäntöönpano puutteellista

2.5. Nykyinen tilanne

3. Vuoden 2004 painopisteet: korostetaan investointeja, kilpailukykyä ja työllisyyttä

3.1. Jo käynnissä olevien uudistusten jatkaminen

3.2. Investointien lisääminen kasvun tueksi

3.3. Kilpailukyvyn parantaminen kestävässä taloudessa

3.4. Keskittyminen aktiivista ikääntymistä edistäviin uudistuksiin

4. Valmistautuminen vuoden 2005 väliarviointiin

LIITE 1: RAKENNEINDIKAATTORIEN ESITTELY

liite 2: JÄSENVALTIOIDEN ERITYISET SAAVUTUKSET JA PUUTTEET LISSABONIN TAVOITTEIDEN suhteen

LIITE 3: Lissabonin toimintaohjelman MUKAISET EHDOTUKSET, JOTKA KÄSITELLÄÄN MAALISKUUHUN 2005 MENNESSÄ

1. Edistymismahdollisuuksien hyödyntäminen

Euroopan unionissa on toteutettu Lissabonin strategiaa neljän vuoden ajan. Tämän jakson kuluessa on saatu aikaan kiistatonta edistymistä, minkä ansiosta on voitu tukea tarvittavaa siirtymistä kohti kilpailukykyistä osaamistaloutta, joka luo kasvua, työpaikkoja ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja jossa otetaan huomioon ympäristönäkökohdat.

Strategian täytäntöönpano ja edistyminen ei ole kuitenkaan ollut kaiken kaikkiaan riittävää jäsenvaltioissa. Joillakin aloilla on jopa huomattavia vaikeuksia, jotka jarruttavat strategiaa kokonaisuudessaan ja voivat hankaloittaa paluuta voimakkaaseen kasvuun.

Euroopan komissio kehottaakin kevään Eurooppa-neuvostoa antamaan uuden sysäyksen Lissabonin strategialle ja tekemään tarvittavat päätökset olennaisilla aloilla. Kaikkien on osallistuttava toimintaan, jotta muutos onnistuisi. Vuosi 2004 tarjoaa tähän tilaisuuksia, joihin unionin on tartuttava, mikäli se haluaa edistyä.

1.1. Nykyisen taloudellisen elpymisen hyödyntäminen

Vuonna 2003 unionin talouden kasvuvauhti (0,8 prosenttia) aiheutti pettymyksen - jo kolmantena peräkkäisenä vuonna. Kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana keskimääräinen talouskasvu on ollut noin 1,25 prosenttia, kun vastaava luku oli 2,7 prosenttia 1990-luvun jälkipuoliskolla.

Makrotalouspolitiikan, inflaation asteittaisen hidastumisen, vakaan korkokehityksen, rakenneuudistusten edistymisen sekä geopoliittisen epävarmuuden vähenemisen myötä on kuitenkin saatu aikaan suotuisat edellytykset, joiden ansiosta talouden toimijoiden luottamus alkaa palautua, kansainvälinen toimintaympäristö parantua ja investointi-ilmapiiri kohentua.

Vuoden 2003 jälkipuoliskolla käynnistyneen elpymisen ennakoidaan näin ollen jatkuvan ja nopeutuvan vuonna 2004. Ennusteiden mukaan bruttokansantuotteen reaalikasvu voi nousta 2 prosenttiin tänä vuonna ja lähentyä 2,5 prosenttia vuonna 2005 [1]. Euroopan talouden ennustetaan siis lähtevän lyhyellä aikavälillä voimakkaampaan kasvuun, mikä puolestaan edistää työllisyyttä.

[1] Syksyn talousennusteet vuosiksi 2003-2005, SEK(2003) 1222 lopullinen.

1.2. Laajentumiseen perustuvien mahdollisuuksien hyödyntäminen

Eurooppa-neuvoston kevään kokouksen ja 1. toukokuuta 2004 tapahtuvan unionin laajentumisen välillä on alle neljäkymmentä päivää. Unionin laajentuessa Lissabonin strategian täytäntöönpanon piiriin tulee kymmenen uutta jäsenvaltiota. Näin ollen tässä raportissa sekä rakenteellisissa indikaattoreissa käsitellään uusia jäsenvaltioita yhdessä nykyisten jäsenvaltioiden kanssa.

Laajentumiseen on suhtauduttava luottavaisesti. Uusien jäsenvaltioiden liittyminen unioniin vauhdittaa osaltaan Euroopan taloutta, varsinkin kun otetaan huomioon niiden kasvupotentiaali (keskimäärin 4 prosenttia vuodessa) ja tuottavuuspotentiaali sekä houkuttelevuus investointien kohteena. Syntyy 450 miljoonan asukkaan sisämarkkinat, joilla 300 miljoonaa asukasta käyttää samaa valuuttaa. Vastaavasti yhteisön sisäinen kauppa lisääntyy ja tarjoutuu uusia mahdollisuuksia toteuttaa investointeja ja yritystoiminnan järjestelyjä, joissa hyödynnetään nykyisten ja uusien jäsenvaltioiden vahvuuksia.

Yhteisten määritettyjen tavoitteiden ansiosta Lissabonin strategian pitäisi osaltaan edistää voimakkaasti laajentumisen lähtökohtana olevaa lähentymis- ja yhdentymisprosessia. Tavoitteet pätevät siis edelleenkin ja ovat olennaisia unionin kokonaiskehityksen kannalta.

Lisäksi on syytä korostaa, että Lissabonin strategiaa voidaan jossain määrin pitää jatkona rakenneuudistuksille, joita nämä maat ovat toteuttaneet jo yli kymmenen vuoden ajan. Strategiaa voidaan pitää myös tekijänä, joka saa käyntiin unionin nykyisten suorituskyky- ja toimintavaatimusten täyttämiseksi tarvittavia ponnisteluja. Vaikka uusilla jäsenvaltioilla on vielä kiinnikurottavaa useilla aloilla, on muistettava, että yksittäisillä valtioilla on tietyillä aloilla hyvä suorituskyky, joissakin tapauksissa jopa parempi kuin nykyisillä jäsenvaltioilla. Lisäksi uusilla jäsenvaltioilla on suurempi kehityspotentiaali - eli paremmat mahdollisuudet eron kiinni kuromiseen -, sillä niiden talouskasvu on nopeampaa ja investoinnit suurempia kuin nykyisissä jäsenvaltioissa. Uudistuksista saamiensa kokemusten sekä etenemishalunsa ansiosta uudet jäsenmaat tuovat arvokkaan panoksen Lissabonin strategiaan ja sen poliittiseen dynamiikkaan.

Laajentuminen sekä talouden elpyminen tarjoavat unionille mahdollisesti suotuisan tilanteen, jota sen on hyödynnettävä kaikilta osin. Jäsenvaltioiden - nykyisten ja uusien - on sitouduttava entistä tiukemmin panemaan täytäntöön Lissabonin strategia ja saavuttamaan strategian mukaiset tavoitteet.

2. Edistyminen Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa

Lissabonin strategia on tarjonnut maaliskuusta 2000 lähtien tehokkaan hallintovälineen ja tarkoituksenmukaiset toimintapuitteet strategian mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten neljän vuoden aikana saavutettu yleinen edistyminen osoittaa.

Vuodesta 2000 alkaen tapahtunut yleinen edistyminen

- Vuodesta 1999 alkaen on luotu yli 6 miljoonaa uutta työpaikkaa, minkä ansiosta kokonaistyöllisyysaste on noussut 62,5 prosentista 64,3 prosenttiin (2002). Lisäksi pitkäaikaistyöttömyys on vähentynyt Euroopassa selvästi: se laski vuosien 1999 ja 2002 välisenä aikana 4 prosentista 3 prosenttiin. Myös työmarkkinauudistukset alkavat tuottaa tuloksia, sillä talouskasvun hidastumiseen suhteutettuna työllisyyskehitys on pysynyt hyvänä.

- Useita keskeisiä markkinoita on voitu kokonaan tai osittain avata kilpailulle: televiestintä, rautateiden rahtiliikenne, postipalvelut, sähkö- ja kaasumarkkinat. Sen ansiosta on mahdollista nykyaikaistaa ja tehostaa näitä markkinoita, parantaa palvelun laatua ja pienentää kustannuksia ilman että työllisyyteen aiheutuisi kielteisiä vaikutuksia. Lisäksi tänä vuonna otetaan käyttöön yhtenäinen eurooppalainen ilmatila, jonka avulla voidaan vähentää lentoliikenteen myöhästymisiä ja ruuhkautumista.

- Osaamistalous alkaa olla käytännössä totta: Internetin käyttö on yleistynyt voimakkaasti kouluissa (93 prosentilla kouluista on Internet-yhteys), mutta myös yrityksissä, julkishallinnossa ja kotitalouksissa; toisaalta on kehitetty asteittain eurooppalaista tutkimusaluetta.

- Kestävään kehitykseen tähtäävä toimintamalli on alettu ottaa huomioon poliittisessa päätöksenteossa. Monet jäsenvaltiot ovat esimerkiksi alkaneet uudistaa eläkejärjestelmiään ratkaistakseen väestön ikääntymisen muodostaman ongelman. Lisäksi yhteisön toimissa kiinnitetään yhä enemmän huomiota ympäristönsuojeluun.

- Viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana toteutettujen toimien perusteella on voitu hyväksyä noin sata eri alojen asetusta, direktiiviä ja ohjelmaa, jotka kytkeytyvät eri tavoin kaikkiin Lissabonin tavoitteisiin.

Vaikka ensimmäiset tulokset ovat myönteisiä ja kannustavia, on vielä tehtävä paljon työtä, jotta unionin vuodeksi 2010 asettamat tavoitteet saadaan saavutettua. Tähänastista edistymistä koskevasta selvityksestä [2] käy ilmi, että kehitys on ollut suhteellisen myönteistä, mutta siinä tuodaan esille myös huomattavia vaikeuksia, jotka olisi ratkaistava viipymättä. Näitä näkökohtia korostetaan myös kertomuksissa, jotka koskevat talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen sekä työllisyyden suuntaviivojen täytäntöönpanoa [3], sekä lausunnossa, jonka Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi viime joulukuussa [4].

[2] Kyseinen analyysi perustuu osittain 14 rakenneindikaattoriin, joita komissio ehdotti (KOM(2003) 585) ja jotka hyväksyttiin neuvostossa 8. joulukuuta 2003. Rakenneindikaattoreihin voi tutustua Internet-osoitteessa http://forum.europa.eu.int/irc/dsis/ structind/info/data/index.htm.

[3] KOM(2004) 20 lopullinen ja KOM(2004) 24 lopullinen.

[4] Ks. Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto 1698/2003.

Komission laatima analyysi jakautuu neljään osaan. Ne ovat julkisen talouden kestävyys, työllisyyden ja tuottavuuden riittämätön vaikutus kasvuun, epätyydyttävä sisämarkkinoiden kehittyminen ja riittämätön kasvun kestävyys.

2.1. Julkisen talouden kestävyyden takaaminen

Jotta vältettäisiin horjuttamasta alkavaa kasvua ja jotta luotaisiin kasvua edistävä taloudellinen ympäristö, on tärkeää pitää yllä vakaat makrotalouden puitteet. Vakaus- ja kasvusopimuksen on edelleen ohjattava unionissa sovellettuja finanssipolitiikkoja. Tällainen finanssipolitiikan ohjaus voi osaltaan tukea kasvua, sillä se vakauttaa inflaatiota, vähentää julkista velkaa ja edistää kuluttajien ja investoijien luottamusta.

Talousarviota ja verotusta koskevaa kurinalaisuutta ei ole noudatettu samalla tavoin kaikissa jäsenvaltioissa. Siksi unionin keskimääräinen alijäämä oli heikon taloussuhdanteen, mutta joissakin tapauksissa myös kasvuhakuisten finanssipolitiikkojen, vuoksi 2,7 prosenttia BKT:sta vuonna 2003. On myös huomattava, että tällaiset finanssipolitiikat ovat lisänneet säästämistä sen sijaan että ne olisivat tavoitteensa mukaisesti tukeneet kulutusta. Samanaikaisesti kuluttajien ja investoijien luottamus on heikentynyt.

Jäsenvaltioiden julkisen talouden kestävyys keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä on taattava paremmin, jotta voidaan varmistaa unionin talouden kestävä kehitys ottaen huomioon väestökehitys. Jos maahanmuutto pysyy vakaana, työssäolevan väestön supistuminen ja ikääntymisen kustannukset saattavat ajaa takaisin tilanteeseen, jossa talouskasvu on pitkällä aikavälillä alle 2 prosenttia. Ainakin puolet jäsenvaltioista kuuluu riskiryhmään: vuonna 2003 unionin keskimääräinen julkinen velka on arvioiden mukaan 64,1 prosenttia BKT:sta, ja kuusi jäsenvaltiota ylittää viitearvon, joka on 60 prosenttia BKT:sta.

Useissa jäsenvaltioissa on viime kuukausina alettu uudistaa eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmiä, jotta ne olisivat asianmukaisia ottaen huomioon yhteiskunnalliset näkökohdat sekä taloudellinen tehokkuus ja kestävyys. Näitä oikeasuuntaisia ponnisteluja on jatkettava.

2.2. Työllisyyden ja tuottavuuden vaikutus kasvuun edelleen riittämätön

Euroopan talouskasvu on ollut vähäistä viimeksi kuluneiden kolmen vuoden ajan. Henkeä kohden laskettu bruttokansantuote pysyi unionissa vuonna 2003 muuttumattomana. Unioni ei pysty kuromaan kiinni Yhdysvaltojen etumatkaa: unionin henkeä kohden laskettu BKT on suuruudeltaan 72 prosenttia Yhdysvaltojen BKT:sta.

Riittämättömän kasvun syyt ovat tiedossa: toisin kuin Yhdysvalloissa, Euroopassa työllisyydellä ja tuottavuudella on yhä liian vähäinen vaikutus kasvuun.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Tanska, Alankomaat, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat jo ylittäneet vuodeksi 2010 asetetun kokonaistyöllisyystavoitteen, kun taas niiden tuottavuus on lähellä eurooppalaista keskiarvoa tai vähän sen alle. Saksassa, Itävallassa ja Suomessa työllisyysaste on vielä tavoitetta alhaisempi, mutta tuottavuus on lähellä unionin keskiarvoa. Belgiassa, Ranskassa, Irlannissa, Italiassa ja Luxemburgissa on suhteellisen korkea tuottavuus, mutta maiden työllisyysaste alittaa vielä selvästi vuoden 2010 tavoitteen. Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa työllisyysaste on vielä alle asetetun 70 prosentin EU:n tavoitteen, ja työn tuottavuus on unionin keskiarvoa alhaisempi. Tätä tilannetta tarkasteltaessa on kuitenkin otettava huomioon Espanjassa ja Kreikassa viime vuosina tapahtunut huomattava edistyminen [5].

[5] Ks. kaavio 3.3, liite 1.

2.2.1. Työllisyyden vaikutus edelleen vähäinen

Hitaan kasvun jakson alussa työllisyys pysyi melko vakaana ja työttömyysasteen nousu pysyi vähäisenä. Tämä selittyy osaksi palvelualojen työllisyyden suhteellisella vakaudella sekä ensimmäisillä vaikutuksilla, joita saatiin tietyissä jäsenvaltioissa käynnistetyistä tai jatketuista työmarkkinauudistuksista.

Talouden taantuman vaikutukset ovat kuitenkin alkaneet tuntua työllisyyden alalla. Vuonna 2003 euroalueella menetettiin noin 200 000 työpaikkaa (nettomääräisesti). Tämä on ensimmäinen kerta, kun työpaikat vähenevät vuoden 1994 jälkeen. Elpymisen hitauden ja tiettyjen pysyvien jäykkyyksien vuoksi vuonna 2004 ei todennäköisesti synny paljon uusia työpaikkoja. Työttömyysasteen ennustetaan jatkavan hienoista nousuaan 8,2 prosenttiin vuonna 2004 (euroalueella 9,1 prosenttia), kunnes se kääntyy laskuun vuonna 2005 [6].

[6] Syksyn talousennusteet vuosiksi 2003-2005, SEK(2003) 1222 lopullinen.

On tärkeää, että työllisyys vaikuttaa entistä enemmän Euroopan talouskasvuun, kuten vuodesta 2000 lähtien vahvistetuissa tavoitteissa todetaan. Työllisyysasteet ovat kuitenkin vielä liian alhaiset, ja siksi jäsenvaltioiden on tehostettava alan toimia.

- Kokonaistyöllisyysaste oli 64,3 prosenttia vuonna 2002, kun se oli 62,5 prosenttia vuonna 1999. Vaikka työllisyysaste on noussut 1,8 prosenttiyksikköä kolmessa vuodessa, vuodeksi 2005 asetettuun 67 prosentin välitavoitteeseen ei liene mahdollista päästä koko unionin tasolla. Vuodeksi 2010 asetettua 70 prosentin tavoitetta voidaan kuitenkin pitää realistisena, mikäli talouden elpymisen myötä päästään yhtä suuriin lukemiin kuin 1990-luvun lopulla. Uusissa jäsenvaltioissa ei pystytty luomaan tarpeeksi uusia työpaikkoja, ja lähinnä siitä syystä niiden keskimääräinen työllisyysaste oli vain 57 prosenttia vuonna 2001; Tsekin, Kyproksen ja Slovenian työllisyysasteet ovat kuitenkin jo ylittäneet yhteisön nykyisen keskiarvon. Tämä kaiken kaikkiaan epätyydyttävä tilanne johtuu pääasiassa ikääntyvien työntekijöiden liian heikosta osallistumisesta työmarkkinoille sekä siitä, että työmarkkinoilla on edelleen rakenteellisia esteitä.

- 55-64-vuotiaiden työntekijöiden työllisyysasteen kehitys on huolestuttava. Vaikka työllisyysaste on vuodesta 1999 noussut 3 prosenttiyksiköllä ja saavuttanut 40,1 prosentin tason vuonna 2002, tälle työntekijäryhmälle tarvittaisiin vielä noin 7 miljoonaa uutta työpaikkaa, jotta vuodeksi 2010 asetettu 50 prosentin tavoite saavutettaisiin. Belgian, Luxemburgin ja Italian tulokset ovat huonoimmat. Kehitystä tarkasteltaessa on myös otettava huomion, että keskimääräinen työmarkkinoiltapoistumisikä nousi vuosien 2001 ja 2002 välisenä aikana 60,4 vuodesta 60,8 vuoteen. Tilanteen tekee vielä huolestuttavammaksi se, että uusien jäsenvaltioiden vastaava työllisyysaste on vain 30 prosenttia. On varsin epätodennäköistä, että näihin kahteen tavoitteeseen päästään, mikäli kehitys jatkuu nykyisellä tahdilla. Tavoitteisiin päästäkseen unionin on taattava työvoiman aktiivinen ikääntyminen ja edistettävä sitä.

- Naisten työllisyysaste kasvaa suhteellisesti nopeammin kuin keskimääräinen työllisyysaste, mikä auttaa jossain määrin kuromaan kiinni huomattavaa rakenteellista jälkeenjääneisyyttä. Naisten työllisyysaste on noussut 2,7 prosenttiyksikköä kolmessa vuodessa ja saavuttanut 55,6 prosentin tason vuonna 2002. Vuodeksi 2010 asetettu 60 prosentin tavoite on siis realistinen. Uusien jäsenvaltioiden keskiarvo oli 50,1 prosenttia vuonna 2001. Alle 3-vuotiaille lapsille järjestetyn hoidon tarjonnassa ja saatavuudessa on saatu aikaan jonkin verran edistymistä. Kuten kevään Eurooppa-neuvostolle esitetyssä naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevassa kertomuksessa todetaan, naiset ovat edelleen alttiimpia työttömyydelle ja työvoiman ulkopuolella olemiselle. Sukupuoleen perustuva syrjintä työmarkkinoilla, varsinkin tuloerojen kannalta, on vähentynyt vain hieman viime vuosien aikana.

- Euroopan työllisyysryhmä, jonka puheenjohtajana toimii Wim Kok, esitti samanlaisia näkemyksiä komissiolle viime marraskuussa antamassaan raportissa.

2.2.2. Tuottavuus edelleen liian alhainen

Kasvun toisen osatekijän, tuottavuuden, vaikutus ei myöskään ole riittävä. Palkattua työntekijää kohden lasketun tuottavuuden kasvu on heikentynyt Euroopassa 1990-luvun puolestavälistä alkaen. Se vaihtelee nykyisin 0,5 ja 1 prosentin välillä (Yhdysvaltojen vastaava luku on 2 prosenttia). Yhdysvaltojen etumatkan kiinni kurominen on tämän vuoksi pysähdyksissä. Parhaimpiin tuloksiin on päästy Luxemburgissa, Irlannissa ja Belgiassa.

Tuntia kohden laskettu tuottavuus on kaiken kaikkiaan pysynyt vakaana. Se on edelleen noin 90 prosenttia Yhdysvaltojen vastaavasta luvusta. Portugalissa, Kreikassa, Espanjassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tuottavuus on erityisen heikko. On myös syytä huomata, että työntekijää kohden laskettu tuottavuus on uusissa jäsenvaltioissa alle puolet unionin nykyisestä keskiarvosta, mutta siitä huolimatta tuottavuuden kasvu on kaikissa näissä valtioissa voimakasta ja yli yhteisön keskiarvon.

Euroopan heikkoon kokonaistuottavuuden kasvuun on kaksi olennaista syytä: tieto- ja viestintätekniikan liian heikko vaikutus ja riittämätön investointitoiminta. Unionin onkin keskityttävä tuottavuuden lisäämiseen tähtäävissä toimissaan näihin ensisijaisiin aloihin, jotta se voi säilyttää kilpailukykynsä Yhdysvaltoihin ja yleisesti ottaen myös muihin yhteistyökumppaneihin, kuten Kiinaan ja Intiaan, nähden.

Tieto- ja viestintätekniikan vaikutus liian vähäinen

Tieto- ja viestintätekniikan vaikutus tuottavuuden kasvuun on yli puolta pienempi kuin Yhdysvalloissa. Tämä johtuu lähinnä siitä, että tämän tekniikan käyttöönotto ja hyödyntäminen on vielä liian hidasta tietyillä palvelualoilla (rahoituspalvelut sekä tukku- ja vähittäiskauppa) ja teollisuudenaloilla. Ilmiö tulee selvästi esiin varsinkin Belgiassa, Espanjassa ja Ranskassa, kun taas Tanskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa on päästy parempiin tuloksiin. Uusissa jäsenvaltioissa sitä vastoin tähän alaan investoidaan huomattavasti, minkä ansiosta tieto- ja viestintätekniikan levittäminen on niissä laajempaa.

Heikko vaikutus johtuu tieto- ja viestintätekniikan investointivajeesta sekä riittämättömistä liitännäistoimenpiteistä ammatillisen koulutuksen sekä yritysten organisaatiouudistusten alalla.

Investoinnit kaiken kaikkiaan vähentyneet...

Kaikkien alojen yhteenlasketut investoinnit ovat avainasemassa keskipitkän ja pitkän ajan kasvunäkymien kannalta. Yritysten investoinnit ovat kuitenkin vähentyneet siten, että niiden osuus BKT:sta oli 18,3 prosenttia vuonna 2000 ja 17,2 prosenttia vuonna 2002. Takertelevan investointitoiminnan vaikutukset tulevat esiin myös uusissa jäsenvaltioissa, vaikka niihin tehdään edelleen varsin huomattavia ulkomaisia suoria sijoituksia. Uusiin jäsenvaltioihin tehtyjen ulkomaisten suorien investointien osuus BKT:sta vaihtelee Liettuan 1,5 prosentista Viron 5 prosenttiin.

Samaa kehityssuuntaa ovat noudattaneet myös julkiset investoinnit, joiden prosenttiosuus BKT:sta väheni unionissa 1990-luvulla ja on nyt selvästi pienempi kuin Yhdysvalloissa (3,3 prosenttia vs. 2,4 prosenttia vuonna 2003). Tämän kokonaiskehityksen tekee vielä huolestuttavammaksi se, että investointien vähenemisestä kärsivät Lissabonin strategiaan kuuluvat ensisijaiset alat: Euroopan yhteistä etua koskevat hankkeet, kuten rajatylittävät verkkoinfrastruktuurit ja osaamisen ala (tutkimus- ja innovaatiotoiminta, yleissivistävä ja ammatillinen koulutus).

Eurooppa-neuvoston vahvistaman Euroopan kasvualoitteen ja pikakäynnistysohjelman on määrä johtaa merkittäviin kerrannaisvaikutuksiin ja saada käyntiin investointeja infrastruktuurin ja osaamisen alalla.

Pikakäynnistysohjelma

Pikakäynnistysohjelma on Euroopan kasvualoitteen ydinkysymys. Sen tavoitteena on saada Euroopan kannalta tärkeimpien investointihankkeiden tueksi poliittinen sitoumus ja varat. Ohjelma voi kehittyä, mikäli muissa hankkeissa noudatetaan määritettyjä perusteita. Ohjelmassa on 54 rajatylittävää investointihanketta, jotka voidaan heti käynnistää. Hankkeet valitaan yhteistyössä Euroopan investointipankin kanssa sen jälkeen kun on tehty painopisteiden ja tarpeiden perinpohjainen arviointi objektiivisin ja selkein perustein, ja huomioon otetaan yhteisön ja jäsenvaltioiden tason rahoitusresurssit.

- 31 hanketta, joihin on osoitettu 38 miljardia euroa vuoteen 2010 asti ja jotka koskevat TEN-liikenneverkkojen rajatylittäviä osia. Ei uusia painopisteitä, mutta määritetyt osat on voitava saada käyntiin 3 vuoden kuluessa.

- 15 hanketta, joihin on osoitettu 10 miljardia euroa vuoteen 2010 asti ja jotka koskevat keskeisiä TEN-energiahankkeita.

- 8 hanketta, joihin on osoitettu 14 miljardia euroa ja jotka koskevat nopean viestinnän ja matkaviestinnän alan verkkoja, tutkimus- ja kehitystoimintaa sekä innovaatiotoimintaa.

- Yhteensä 10 miljardia euroa vuodessa (6 miljardia unionilta ja kansallisista määrärahoista eli noin 0,05 prosenttia unionin BKT:sta). 60/40-jako julkisen ja yksityisen rahoituksen välillä. Yksityinen rahoitus edellyttää lainsäädännöllisiä uudistuksia ja innovatiivisia rahoitusvälineitä EY:n talousarviosta sekä EIP-ryhmältä. Nykyisten rahoitusnäkymien rajoissa ei ole kovin paljon mahdollisuuksia uudelleenallokointiin.

...varsinkin tutkimus- ja innovaatiotoiminnan alalla...

Toimenpiteet tutkimusinvestointien lisäämiseksi ja alan investointiedellytysten parantamiseksi ovat yleensä olleet hajanaisia, ja niitä on toteutettu verkkaisesti. Uusimpien saatavilla olevien lukujen (2001) mukaan unionin tutkimus- ja kehitysinvestoinnit ovat yhteensä noin 2 prosenttia BKT:sta. Siitä huolimatta 4 prosentin keskimääräisellä vuosikasvulla (1997-2002) ei läheskään saavuteta 3 prosentin tavoitetta vuoteen 2010 mennessä. Useimmat jäsenvaltiot ja liittymässä olevat maat ovat vahvistaneet tavoitteita tutkimusmenojen lisäämiseksi, mutta vain harvat niistä ovat pystyneet siirtämään tavoitteet käytännössä budjetteihinsa, ja siksi rahoituksen tehokkuutta olisi useissa tapauksissa parannettava.

Vaikka toiminnassa on edistytty vakaasti, muun muassa perustamalla useita eurooppalaisia teknologiayhteisöjä, eurooppalaisen tutkimusalueen kehitystyö on vielä joiltakin osin kesken. Neuvosto hyväksyi tutkimusinvestointeja käsittelevän toimintasuunnitelman vuonna 2003, mikä on ensimmäinen tärkeä askel kohti tätä tavoitetta [7]. Jos nykyinen kehityssuunta jatkuu, Euroopassa tulee olemaan suuri pula korkeasti koulutetusta tutkimushenkilöstöstä. Tutkijoiden määrä 1 000:tta työntekijää kohden kasvoi unionissa vuosien 1999 ja 2001 välillä vain vähän: 5,4:stä 5,7:ään. Tämä on selvästi vähemmän kuin maissa, jotka ovat lähellä EU:n 3 prosentin T&K-investointitavoitetta tai saavuttaneet tavoitteen (Yhdysvallat 8,1/1 000; Japani 9,1/1 000) [8].

[7] Tutkimusinvestoinnit: toimintasuunnitelma Euroopalle, KOM (2003) 449 lopullinen.

[8] Lähteet: Third European Report on Science ja Technology Indicators ja Key Figures 2003.

...sekä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alalla

Osaamispääomaan tehdyt - julkiset ja yksityiset - investoinnit ovat yhä riittämättömät. Yleissivistävään koulutukseen suunnattujen julkisten menojen osuus BKT:sta on unionissa (4,9 prosenttia) samaa luokkaa kuin Yhdysvalloissa (4,8 prosenttia) ja jopa vähän suurempi kuin Japanissa (3,6 prosenttia), kun taas yksityisten investointien osuus on selvästi pienempi [9]. Yksityissektorin investoinnit ovat Yhdysvalloissa unioniin verrattuna viisinkertaiset ja Japanissa kolminkertaiset. Viimeaikaisten selvitysten mukaan yhden vuoden lisäopinnot voivat lisätä kokonaistuottavuutta 6,2 prosenttia tyypillisessä Euroopan maassa. Tämä lisäys on erityisen suuri Etelä-Euroopassa, esimerkiksi Portugalissa se on 9,2 prosenttia [10].

[9] Koulutus 2010 - Lissabonin strategian toteuttamisen edellyttämät kiireelliset uudistukset (luonnos yhteiseksi väliraportiksi), KOM(2003) 685 lopullinen.

[10] Lähde: A. de la Fuente ja A Ciccone, Human Capital in a global and knowledge-based economy, työllisyyden ja sosiaaliasioiden pääosaston toimeksiannosta tehty selvitys, 2003.

Henkilöresursseihin tehtyjen investointien kokonaismäärän lisääminen ei yksin riitä, vaan on selvästi tarpeen lisätä investointien vaikuttavuutta eli investoida kartoituksen perusteella sellaisiin yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen aloihin, joilla saadaan parhaimmat tulokset [11]. Neuvosto vahvistikin toukokuussa 2003 viitearvoja antaakseen rakenteelliset linjat yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmien uudistamiselle. Alustava yhteinen raportti, joka neuvoston ja komission on määrä esittää kevään Eurooppa-neuvostolle, osoittaa, että unionissa on tällä alalla paljon parantamisen varaa.

[11] Tehokas investoiminen koulutukseen tärkeää Euroopalle, KOM(2002) 779 lopullinen, ja The EU Economy: 2003 Review (Luku 4, jossa käsitellään yleissivistävää ja ammatillista koulutusta sekä kasvua), ECFIN/391/03.

Osaamiseen perustuva eurooppa : yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen viitearvot

- Keskiasteen koulutuksen suorittaneiden 25-64-vuotiaiden aikuisten osuus kasvoi 55,4 prosentista 64,6 prosenttiin vuosien 1995 ja 2002 välisenä aikana. Uusien jäsenvaltioiden keskiarvo on 20-24-vuotiaiden ryhmässä selvästi suurempi kuin nykyisessä unionissa (uudet jäsenvaltiot: 86 prosenttia; nykyinen EU: 73 prosenttia).

- Koulutusjärjestelmästä ilman tutkintoa poisjääneiden osuus oli 18,1 prosenttia vuonna 2003. Vuodeksi 2010 asetettu 10 prosentin tavoite on vielä kaukana, ja Portugalissa kyseinen osuus on varsin suuri (41,1 prosenttia vuonna 2003), minkä vuoksi tarvitaan kiireellisiä toimia.

- Aikuisten osallistuminen elinikäiseen oppimiseen ja ammatilliseen koulutukseen on lisääntynyt huomattavasti viime vuosien aikana. Se oli 8,5 prosenttia 2002. Jotta tämä luku nousisi vuoteen 2010 mennessä 12,5 prosenttiin, jäsenvaltioiden on toteutettava merkittäviä toimia varsinkin mukautettujen kansallisten strategioiden pohjalta.

- 17,2 prosenttia eurooppalaisista 15-vuotiaista nuorista on vailla tarvittavia vähimmäistaitoja (luku-, kirjoitus ja laskutaito).

2.3. Unionin sisämarkkinoiden ja kilpailukyvyn heikkoudet

Olennaisille tutkimus- ja innovaatiotoiminnan aloille suunnattujen investointien riittämättömyys heikentää myös unionin kilpailukykyä. Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta on toisaalta välttämätöntä, jotta voidaan luoda suotuisa ympäristö yritystoiminnalle ja parantaa unionin talouden kilpailukykyä. Viime vuosikymmenen hyvistä tuloksista huolimatta sisämarkkinoiden kaikkia etuja ei ole vielä saavutettu. On havaittavissa useita varoittavia merkkejä, joihin on puututtava viipymättä [12].

[12] Raportti sisämarkkinastrategian täytäntöönpanosta (2003-2006), KOM(2004) 22 lopullinen.

- Tuotemarkkinoiden integroituminen hidastuu unionissa. Teollisuuden rajatylittävä kauppa on taantunut: se kasvoi vuonna 2001 vain 2,5 prosenttia ja väheni sitten 0,3 prosenttia vuonna 2002. Lisäksi hintojen lähentyminen on pysähtynyt unionissa viimeksi kuluneiden 5-6 vuoden aikana. Myös rajatylittävät investoinnit ovat vähäisiä. Tavaroiden vapaata liikkuvuutta heikentäviä teknisiä esteitä on edelleen liikaa. Kuluttajat eivät luota tarpeeksi rajatylittävään kauppaan eivätkä sähköiseen kaupankäyntiin, mikä heikentää vapaan rajatylittävän kilpailun mahdollisuuksia lisätä unionin kilpailukykyä.

- Sisämarkkinat ovat yhä varsin hajanaiset palvelualalla, erityisesti jakelusektorilla sekä vähittäiskaupassa. Palvelualan osuus BKT:sta on 70 prosenttia. Yritysten ja kuluttajien toimintaa hankaloittavat kuitenkin yhä lukuisat rajoitukset, jotka koskevat yritysten sijoittautumista sekä rajatylittäviä palveluhankintoja. Tämä on vakava ongelma Euroopan talouden kilpailukyvyn kannalta.

- Markkinoiden avaaminen verkkotoimialoilla on vielä joiltakin osin saamatta päätökseen, joten tehokkuuteen, yhteenliitettävyyteen ja toimitusvarmuuteen liittyviä etuja ei ole unionissa vielä saavutettu. Unioniin liittymässä olevissa maissa tilanne vaihtelee huomattavasti. Useimmat kyseisistä maista ovat vapauttaneet televiestintämarkkinansa. Slovenia ja Puola ovat jo avanneet yli puolet sähkömarkkinoistaan kilpailulle. Monissa unioniin liittymässä olevissa maissa ei kuitenkaan ole riittävästi todellista kilpailua näillä aloilla.

- Lisäksi poliittisen tahdon puuttuminen estää useita unionin kilpailukykyä edistäviä olennaisia toimenpiteitä. Esimerkkeinä voidaan mainita uudistuksia, jotka koskevat yhteisöpatenttia, ammattitutkintojen tunnustamista, teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa sekä yhtenäistetyn veropohjan määrittämistä yhtiöiden voitoille; näiden uudistusten puuttuminen haittaa nykyisin sisämarkkinoiden kehittymistä.

- Sisämarkkinadirektiivien täytäntöönpanoaste on laskenut huomattavasti viime kuukausien aikana: toukokuussa 2002 se oli 98,2 prosenttia, ja marraskuussa 2003 97,3 prosenttia. Irlanti ja Portugali ovat edistyneet eniten, kun taas Belgiassa täytäntöönpanovaje on lisääntynyt huomattavasti. Vain Tanska, Espanja, Suomi, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat saavuttaneet Barcelonassa asetetun 98,5 prosentin täytäntöönpanoasteen. Belgiassa, Ranskassa ja Saksassa täytäntöönpanoaste on 96,5 prosenttia; yli 53 direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on niissä myöhässä. Tanska, Suomi ja Portugali ovat ainoat jäsenvaltiot, joissa ei ole yli kahden vuoden täytäntöönpanoviivästyksiä. Tilanne on vielä huonompi Lissabonin strategiaan kuuluvien direktiivien osalta.

"Lissabonin" direktiivien täytäntöönpano

Unioni on antanut yli 70 Lissabonin strategiaan kuuluvaa direktiiviä [13], minkä ansiosta pitäisi olla mahdollista lisätä yhtenäistämistä ja luoda yhteinen sääntelykehys, joka lujittaa sisämarkkinoita ja kohentaa unionin kilpailukykyä ja kasvupotentiaalia. Vuoden 2003 loppuun mennessä olisi pitänyt panna täytäntöön neljäkymmentä direktiiviä.

[13] Direktiiviluettelo ja täytäntöönpanoa koskeva jäsenvaltiokohtainen tulostaulu ovat Lissabonin strategiaa käsittelevässä Internet-sivustossa http://europa.eu.int/comm/lisbon_strategy/ index_en.html.

- Jäsenvaltioiden keskimääräinen täytäntöönpanoaste on vain 58,3 prosenttia kyseisten 40 direktiivin osalta, eli suoritusta voidaan pitää varsin heikkona.

- Parhaimpiin tuloksiin on päästy Tanskassa, Espanjassa ja Italiassa (85-75 prosenttia "Lissabonin" direktiiveistä saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä), kun taas Ranskassa, Saksassa ja Kreikassa on eniten myöhästymisiä (42-35 prosenttia).

- Vain 7 kyseisistä 40 direktiivistä on pantu täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa.

- Täytäntöönpanon laiminlyönti viivästyttää unionin kannalta olennaisia uudistuksia muun muassa sähköisen kaupankäynnin, sähköisen viestinnän, postipalvelujen, ensimmäisen rautatiepaketin ja sähkömarkkinoilla käytettävien uusiutuvien energialähteiden alalla.

- Direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on välttämätön vähimmäisedellytys, mutta sen lisäksi jäsenvaltioiden on pantava konkreettisesti täytäntöön nämä säännökset, jotta voidaan taata uudistusten vaikuttavuus. Rikkomisesta johtuvia menettelyjä on kuitenkin edelleen käynnissä yli tuhat, ja viime vuosina niiden määrää on voitu supistaa vain 3 prosenttia.

On kuitenkin tuotava esiin myös aloja, joilla on saatu aikaan oikeasuuntaista kehitystä. Sitä on aiheellista tukea ja vahvistaa.

- Unionin rahoitusmarkkinoiden pirstoutuneisuus kuuluu tärkeimpiin tekijöihin, jotka haittaavat yritystoimintaa unionissa, varsinkin kun tilannetta verrataan Yhdysvaltoihin. Rahoituspalvelujen toimintasuunnitelman alalla on kuitenkin edistytty hyvin, ja sen toteutus on nyt loppusuoralla. Joitakin keskeisiä toimenpiteitä on kuitenkin vielä hyväksyttävä pikaisesti, jotta täytetään Eurooppa-neuvoston sitoumus, jonka mukaan toimintasuunnitelma on toteutettava vuoteen 2005 mennessä. On tärkeää toteuttaa toimenpiteet oikea-aikaisesti ja moitteettomasti ja soveltaa niitä tehokkaasti, jotta niiden avulla päästään täysimääräisiin etuihin.

- Verotuksellisten vääristymien poistaminen on edelleen ensisijaisen tärkeää, jotta voidaan parantaa yritysten kilpailukykyä. Tällä alalla on edistytty jonkin verran. On hyväksytty veropaketti, jonka tarkoituksena on vähentää vääristymiä sisämarkkinoilla. Lisäksi on muutettu emo- ja tytäryhtiöiden välisiin osinkoihin sovellettavaa verojärjestelmää kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi ja rajatylittäviä toimia hankaloittavien veroesteiden karsimiseksi.

- Suotuisa sääntely-ympäristö on myös tärkeä kilpailukyvyn kehittymisen kannalta. Vuonna 2003 tehdyn, lainsäädännön parantamista käsittelevän toimielinten välisen sopimuksen pitäisi osaltaan tehostaa, joustavoittaa ja yksinkertaistaa yhteisön sääntelykehystä. Komissio on ottanut käyttöön vaikutustenarviointiin tarkoitetun välineen, ja lisäksi on määritetty vaihtoehtoisia sääntelyvälineitä, kuten itsesääntely ja yhteissääntely. Myös näitä merkittäviä edistysaskeleita olisi hyödynnettävä.

- On välttämätöntä jatkaa tiukkaa kilpailupolitiikkaa sisämarkkinoilla, jotta unionin kilpailukyky voidaan taata ja jotta sitä voidaan vahvistaa. Tällä alalla on edistytty muun muassa pienentämällä valtiontukien keskimääräistä suuruusluokkaa (joka näyttää vakaantuvan 0,7 prosenttiin BKT:sta) ja suuntaamalla valtiontukia uudelleen kohti horisontaalisia tavoitteita. Lisäksi neuvostossa on lopulta päästy poliittiseen yhteisymmärrykseen lainsäädäntöpaketista, joka koskee yrityskeskittymiä ja niiden valvontaa. Paketti on nyt pantava nopeasti täytäntöön jäsenvaltioissa.

2.4. Kasvun kestävyys vielä riittämätön

Korkeampaan työllisyyteen ja tuottavuuteen perustuvan voimakkaan kasvun on myös oltava kestävää. Lissabonin strategia edistää kehitysmallia, jonka avulla voidaan parantaa kestävällä tavalla eurooppalaisten elintasoa ja elämän laatua vahvan talouskasvun ansiosta ja takaamalla sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja ympäristönsuojelun korkea taso. Tässä keskipitkän ja pitkän aikavälin toimintamallissa korostetaan toimintalinjojen keskinäistä riippuvuutta ja täydentävyyttä: kestävä kehitys edellyttää, että talouskasvu tukee sosiaalista kehitystä ja on ympäristöä säästävää, että sosiaalipolitiikka tukee talouden suorituskykyä ja että ympäristöpolitiikka on taloudellisesti järkevää.

2.4.1. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen

Eurooppa-neuvosto on asettanut tavoitteen, jonka mukaan on saatava aikaan huomattavaa edistystä köyhyyden vähentämisessä vuoteen 2010 mennessä. Köyhyyden lisääntyminen on kuitenkin todellinen vaara useissa jäsenvaltioissa, kun otetaan huomioon työttömyyden lisääntyminen ja varsinkin sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien kestämättömyys. 1990-luvulla aikaan saadusta kehityksestä huolimatta köyhyysriskin alaisten henkilöiden määrä oli unionissa vielä vuonna 2001 varsin suuri: 55 miljoonaa eli 15 prosenttia kokonaisväestöstä, ja yli puolet tästä osuudesta oli pysyvästi köyhyysriskin uhkaama. Riski oli suurempi Etelä-Euroopan maissa ja Irlannissa, ja se oli suurin vuonna 2001 (21 prosenttia).

Tämä ilmiö kytkeytyy varsin tiiviisti työttömyyteen, sillä köyhyysriskin piiriin kuuluu 38 prosenttia työttömistä. Riski kohdistuu myös monilapsisiin perheisiin, yksin eläviin iäkkäisiin naisiin sekä yksinhuoltajaperheisiin (joista 71 prosentissa huoltaja on nainen). Viimeksi mainitussa tapauksessa riski on erittäin suuri Yhdistyneessä kuningaskunnassa (50 prosenttia) ja Alankomaissa (45 prosenttia).

Lissabonin strategian yhteydessä ja yhteisten tavoitteiden pohjalta jäsenvaltiot ovat kehittäneet ja panneet vuodesta 2001 alkaen täytäntöön sosiaalista osallisuutta edistäviä strategioita, jotka liittyvät sosiaalista osallisuutta käsittelevään neuvoston ja komission yhteiseen raporttiluonnokseen [14]. Kansallisten toimintasuunnitelmien uusi kierros on osoittanut, että useimmat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet merkittäviä toimia kansallisten tavoitteiden asettamiseksi.

[14] KOM(2003) 773 lopullinen.

2.4.2. Ympäristökysymysten parempi huomioon ottaminen

Ympäristön alalla jäsenvaltioiden suorituskyky on kaiken kaikkiaan riittämätön. Ne eivät ole tarpeeksi tiedostaneet sitä, että kasvu voi vahingoittaa ympäristöä ja johtaa keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä epätoivottuihin tuloksiin.

Toisaalta tehokkaampi luonnonvarojen käyttö edistää osaltaan talouden tuottavuutta vähentämällä ympäristön pilaantumista; ilman saastumista ja melua vähentämällä voidaan välttää merkittäviä terveydelle aiheutuvia vaikutuksia; liikenneruuhkia vähentämällä saadaan ajansäästöjä samoin kuin kustannussäästöjä sekä ihmisille että liike-elämälle. Toisaalta entistä dynaamisempi talous voi johtaa parempaan ympäristöön, mikäli nopeampaan kasvuun liittyvä pääomakierron nopeutuminen johtaa uuden tekniikan laajempaan leviämiseen, sillä uusi tekniikka on usein energiaa säästävää ja vähemmän saastuttavaa kuin tekniikka, jolla ne korvataan.

Euroopan unionin kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 1990-luvulla 3,5 prosenttia eli lähes puolet unionin sitoumuksesta, jonka mukaan se vähentää kaudella 2008-2012 päästöjä 8 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Myönteinen kehitys kuitenkin kääntyi vuonna 2001. Viisi maata, joiden osuus on yli 50 prosenttia EU:n päästöistä, saavuttavat näillä näkymin Kioton taakanjakosopimuksen mukaiset tavoitteet (Luxemburg, Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Ruotsi). Jotkin muut maat (Itävalta, Belgia, Italia ja Alankomaat) eivät ole vielä lähelläkään tavoitteita, vaan niiden päästöt ovat korkeammat kuin vuonna 1990. Huolestuttavin suuntaus on Irlannissa, Espanjassa ja Portugalissa. Vaikka taakanjakosopimuksessa sallitaankin näiden maiden kasvattaa päästöjään 13-27 prosenttia vuoden 1990 tasosta, nämäkin tasot on jo ylitetty.

Unionin talouden energiatehokkuuden parantumisen myötä energiavaltaisuus pieneni 11 prosenttia 1990-luvulla. Vaikka tämä kehitys selittyy suurelta osin poikkeuksellisilla tapahtumilla, kuten Saksan yhdistymisellä, on huomattava, että energiavaltaisuus on vähentynyt tai pysynyt muuttumattomana kaikissa jäsenvaltioissa kyseisenä aikana. Taloudellinen "kiinnikuromisprosessi" ei nähtävästi väistämättä johda yhtä suureen energiantarpeen kasvamiseen; tästä on osoituksena Irlanti, jossa viime vuosina tapahtuneen taloudellisen kasvun ohella on myös saatu aikaan huomattavia parannuksia energiavaltaisuuden alalla. Näistä myönteisistä tuloksista huolimatta energian kokonaiskulutus kasvoi 1990-luvulla keskimäärin prosentin vuodessa.

Uusiutuvien energialähteiden osuus on edelleen pieni (6 prosenttia). Uusimpien suunnitelmien perusteella on selvää, että EU ei pysty saavuttamaan 12 prosentin viitteellistä tavoitetta vuoteen 2010 mennessä, mikäli ei toteuteta uusia poliittisia toimenpiteitä. On myös epätodennäköistä, että EU pystyy saavuttamaan asettamansa tavoitteen, jonka mukaan 22 prosenttia sähkön bruttokulutuksesta on oltava peräisin uusiutuvista energialähteistä.

Vuoden 2002 lukujen perusteella ei ole vieläkään nähtävissä merkkejä BKT:n kasvun ja liikenteen määrän kasvun välisen yhteyden purkamisesta. Joissakin maissa liikenteen määrän kasvu on hidastunut suhteellisesti, mutta on mahdollista, että kyseessä on tilapäinen ilmiö ja että odotettavissa olevan talouden elpymisen myötä myös liikenteen ala lähtee jälleen kasvuun. Monissa maissa liikenteen määrän kasvu on edelleen suurempi kuin BKT:n kasvu.

Myös muut suuntaukset ovat huolestuttavia, kuten maaperän eroosio, biologisen monimuotoisuuden katoaminen sekä ilman- ja vedenlaatu.

2.4.3. Kestävän kehityksen strategian täytäntöönpano puutteellista

Kestävän kehityksen politiikan toteuttamiseen tähtääviä ponnisteluja on jatkettu unionin ja jäsenvaltioiden tasolla. Göteborgin Eurooppa-neuvoston päätelmien tavoin myös Lissabonin strategiassa korostetaan, että taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristönäkökohdat on otettava toimivalla ja johdonmukaisella tavalla huomioon toimintalinjoja kehitettäessä ja että näiden kolmen tekijän välisiä synergiavaikutuksia on hyödynnettävä täysimääräisesti.

Kaikki jäsenvaltiot ja valtaosa liittymässä olevista maista ovat vahvistaneet kestävän kehityksen strategioita. Niiden olisi tehostettava toimiaan näiden strategioiden kehittämiseksi ja soveltamiseksi. Ensi näkemältä vaikuttaa siltä, että nykyiset strategiat ovat luonteeltaan erittäin vaihtelevia ja kuvastavat kansallisten olojen erityispiirteitä. Monissa niistä kestävä kehitys nähdään ennen kaikkea ympäristökysymyksenä. Useimmissa strategioissa kestävää kehitystä kuitenkin tarkastellaan sen kaikkien kolmen ulottuvuuden osalta ja asetetaan myös selkeitä yhteiskunnallisia ja taloudellisia tavoitteita. Samoin maantieteelliset painopisteet vaihtelevat laajalti strategiasta toiseen, sillä jotkin keskittyvät ensisijaisesti tai yksinomaisesti kotimaan tarpeisiin, kun taas muutamissa muissa tarkastellaan näiden lisäksi myös kansainvälisiä asioita. Joissakin strategioissa on etusijalla alueellinen ulottuvuus ja joissakin ei. Jotkin strategiat on järjestetty alakohtaisesti (esim. liikenne, maatalous, kalastus jne.) ja jotkin tavoitteittain (esim. ilmastonmuutos, biologisen monimuotoisuuden suojelu, luonnonvarojen käyttö jne.).

Göteborgin kestävän kehityksen strategian arviointi on määrä tehdä EU:n tasolla tämän vuoden loppuun mennessä. Se tarjoaa tilaisuuden arvioida tähänastista edistymistä, tarkastella vuoden 2002 kestävän kehityksen huippukokouksen tulosten sekä EU:n ja jäsenvaltioiden kestävän kehityksen strategioiden välisiä kytköksiä ja yksilöidä uudistuksen nopeuttamiseksi tarvittavia ensisijaisia toimia.

Kestävä kehitys ja yhteisön politiikat vuonna 2003

Euroopan tasolla on toteutettu merkittäviä toimia politiikan ja pitkän aikavälin kestävyyden välisten synergiavaikutusten edistämiseksi.

- Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus, jossa tuet ohjattiin uudelleen kestävän maatalouden edistämiseen; otettiin käyttöön yksi tilakohtainen maksu, joka on kokonaan tai osaksi riippumaton tuotantotoiminnasta ja joka perustuu velvollisuuteen noudattaa hyvää viljelykäytäntöä ja ympäristöstä huolehtimista koskevia sääntöjä.

- Energiatuotteita koskevan verolainsäädännön vahvistaminen.

- Komissio on ottanut käyttöön vaikutustenarviointivälineen, jota sovelletaan asteittain kaikkiin merkittäviin ehdotuksiin. Väline kattaa taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristönäkökohtia käsittävän analyysin, ja sitä on jo sovellettu tärkeisiin lainsäädäntöehdotuksiin vuonna 2003.

- Näkyvin toimi on uutta kemikaalien sääntelykehystä koskeva ehdotus. Ehdotettu järjestelmä on kustannustehokas ja tasapainoinen, sillä ehdotusta laadittaessa käytiin läpi mahdolliset taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset ja toteutettiin avoin ja laaja kuulemismenettely.

- Unioni on myös asettanut lukumääräisiä tavoitteita uusiutuvien energialähteiden alalla (22 prosenttia vihreän sähkön osalta ja 5,75 prosenttia biopolttoaineiden osalta vuonna 2010).

2.5. Nykyinen tilanne

Nykytilannetta tarkasteltaessa jäsenvaltiot voidaan jakaa maihin, joiden tähänastiset tulokset ovat kaiken kaikkiaan suhteellisesti paremmat (Tanska, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta), ja maihin, jotka - tuoreimpien käytettävissä olevien tietojen mukaan - ovat suoriutuneet suhteellisen huonosti (Kreikka, Espanja, Italia Portugali) [15]. Lissabonin strategian neljän täytäntöönpanovuoden jälkeen on myös tärkeää verrata jäsenvaltioiden edistymistä vuodesta 1999. Belgia, Ranska ja Kreikka ovat edistyneet varsin hyvin, kun taas Saksassa, Luxemburgissa, Itävallassa ja Portugalissa kehitys on aiheuttanut jossakin määrin pettymyksiä [16]. Yksityiskohtainen analyysi osoittaa selvemmin, että kaikissa jäsenvaltioissa on yhä ongelmia ja että kaikissa niissä on lisättävä ponnisteluja tulosten saavuttamiseksi.

[15] Ks. liitteessä 1 oleva kaavio 15, jossa on yhteenveto kaikkien jäsenvaltioiden suorituskyvystä neljäntoista rakenteellisen indikaattorin osalta.

[16] Ks. liite 1, kaavio 16.

Liitteestä 2 käy ilmi, miten kukin jäsenvaltio on edistynyt ja mitkä ovat tärkeimmät alat, joilla uudistuksia on vielä jatkettava.

Lissabonin strategian mukaisten uudistusten toteuttaminen - vaikka se on vielä kesken - näyttää alkavan tuottaa tuloksia työllisyyden alalla. Vaikka vuodeksi 2005 asetettua välitavoitetta ei saavuteta, vuodeksi 2010 asetettu tavoite säilyy realistisena, mikäli työllisyysaste nousee vuotta 2010 edeltävinä seitsemänä vuotena samaan tahtiin kuin 1990-luvun lopulla. Espanjassa ja vähäisemmässä määrin myös Italiassa on onnistuttu säilyttämään uusien työpaikkojen perustamisvauhti suhteellisen nopeana vuodesta 1999. Naisten työllisyysaste on kehittynyt melko hyvin, mikä johtuu osaksi lastenhoitopalvelujen parantumisesta. Ikääntyvien työntekijöiden työllisyysaste ei sitä vastoin ole kehittynyt yhtä hyvin, vaan vuodeksi 2010 asetettu tavoite jää todennäköisesti tavoittamatta, vaikka varsinkin Suomessa, Ranskassa ja Alankomaissa on onnistuttu nostamaan tämän ryhmän työllisyysastetta vuodesta 1999. Itävallan ja Portugalin suorituskyky työllisyyden alalla vuodesta 1999 lähtien on sitä vastoin ollut epätyydyttävä.

Tuottavuus on kehittynyt suhteellisen myönteisesti tieto- ja viestintätekniikan alalla, kun taas perinteisillä palvelu- ja teollisuudenaloilla sen kehitys antaa aihetta huoleen. Kun komissio kävi läpi tuottavuuden kehittymiseen vaikuttavat tekijät, tarkastelussa tuli työvoiman ikääntymisen lisäksi esiin neljä alaa, joiden vaikutukset ovat huomattavia Euroopan unionissa. Kyseessä ovat sääntelytaso, rahoitusmarkkinoiden rakenne, tuotemarkkinoiden integroitumisaste ja osaamisen alan investointiaste. Työn tuottavuus on kasvanut erityisen nopeasti Kreikassa ja Irlannissa vuodesta 1999 lähtien, kun taas Italiassa ja Luxemburgissa kehitys on valitettavan riittämätöntä vastaavana ajanjaksona.

Edellä mainittujen indikaattoreiden analyysin mukaan rahoitusmarkkinoiden uudistukset ovat kehittyneet melko vakaasti, ja tuotemarkkinoiden integroituminen on pysähtynyt. Osaamisen alan investoinnit ovat kehittyneet huolestuttavalla tavalla: ne eivät ole lisääntyneet samassa tahdissa kuin pääkilpailijoidemme investoinnit, vaan ovat jopa pienentyneet viime vuosina (vaikka Italian, Espanjan ja Kreikan yritysinvestoinnit ovat lisääntyneet suhteellisen nopeasti vuodesta 1999).

Analyysi osoittaa lisäksi, että on tärkeää panna aktiivisesti täytäntöön kokonaisvaltaisia uudistusstrategioita eri aloilla. Jos Lissabonin strategian täytäntöönpano on riittämätöntä, Euroopalle saattaa aiheutua merkittäviä nettokustannuksia: kasvu saattaa supistua, työllisyysasteiden kohentuminen saattaa viivästyä ja jotkin huomattavat teollisuuden alan yhteistyökumppanimme saattavat saada lisää etumatkaa yleissivistävässä koulutuksessa ja tutkimus- ja kehitystoiminnassa. Jos näitä uudistuksia jatketaan samanaikaisella ja integroidulla tavalla, unionin potentiaalinen kasvu voi komission suorittamien selvitysten ja simulaatioiden mukaan lisääntyä noin 0,50-0,75 prosenttiyksikköä BKT:sta seuraavien 5-10 vuoden aikana.

Vaikka kestävän kehityksen alalla on tapahtunut paljon edistymistä ja vaikka ympäristönäkökohdat otetaan nykyisin paljon paremmin huomioon yhteisön toiminnassa muun muassa lainsäädännöllisten toimien ansiosta, unionilla on kuitenkin yhä vaikeuksia hyödyntää eri politiikanalojen välisiä synergiavaikutuksia, varsinkin ympäristön, tutkimustoiminnan ja kilpailukyvyn kohdalla. Jäsenvaltioiden suorituskyky ympäristönsuojelun alalla on kaiken kaikkiaan aiheuttanut pettymyksen, ja eräissä tapauksissa niiden suorituskyky on jopa heikentynyt vuodesta 1999 alkaen. Espanjassa ja Ranskassa on edistytty varsin hyvin sosiaalisen yhteenkuuluvuuden alalla, kun taas Portugalissa kehitys on ollut riittämätöntä.

3. Vuoden 2004 painopisteet: korostetaan investointeja, kilpailukykyä ja työllisyyttä

Unioni ei vielä ole onnistunut saavuttamaan kaikkia tavoitteitaan lähinnä siksi, että jäsenvaltiot eivät ole toteuttaneet uudistuksia riittävän tehokkaasti.

Lissabonin strategian mahdollisuudet perustuvat sen lähestymistapaan, jossa toimeenpantavat toimintalinjat ja uudistukset on koottu kokonaisvaltaiseksi ja kohdennetuksi yhdistelmäksi, jonka kaikki osa-alueet tukevat toisiaan. Parhaisiin mahdollisiin tuloksiin voidaan päästä ainoastaan kyseisen kokonaisvaltaisen, koordinoidun ja synkronoidun lähestymistavan avulla. Edistyäkseen unionin on siis toimittava johdonmukaisesti usealla ensisijaisella alalla.

Unionin on saavutettua kehitystä tarkastellen kartoitettava alat, joilla uudistusvauhtia on pidettävä yllä, koska niillä aikaansaatu kehitys on kohtuullisen rohkaisevaa, sekä alat, joilla on toimittava kiireesti kielteisen kehityksen korjaamiseksi.

3.1. Jo käynnissä olevien uudistusten jatkaminen

Tämä edellyttää erityisesti kehitystä sen osalta, miten varsinkin ne jäsenvaltiot, joilla on liiallinen budjettialijäämä, noudattavat vakaus- ja kasvusopimusta vuosina 2004 ja 2005.

Eurooppalainen työllisyysstrategia tukee jäsenvaltioita näiden pyrkiessä toteuttamaan rakenneuudistuksia työmarkkinoillaan. Komissio hyväksyi tässä yhteydessä yhteisen työllisyysraportin luonnoksen, joka perustuu jäsenvaltioiden työllisyyttä koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien analyysiin ja pohjautuu voimakkaasti Wim Kokin puheenjohtaman työllisyystyöryhmän myönteiseen kannanottoon. Euroopan unionin tasolla olisi nyt korostettava jäsenvaltioiden toteuttamien uudistusten tehokkaampaa seurantaa. Tehostaakseen tuottavuutta ja parantaakseen työllisyyttä jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten tulisi panna toimeen eurooppalainen työllisyysstrategia ja asettaa välittömästi ensisijalle työntekijöiden ja yritysten sopeutumiskyvyn parantaminen, uusien työntekijöiden houkutteleminen työmarkkinoille, huomattavampi ja tehokkaampi investoiminen osaamispääomaan ja uudistusten tehokkaamman toteuttamisen varmistaminen parantamalla hallintoa.

Tukeakseen tieto- ja viestintätekniikan kehittämistä jäsenvaltioiden on pantava toimeen laajakaistaverkkoja koskevat kansalliset strategiat e-Europe 2005 -toimintasuunnitelman puitteissa.

Sisämarkkinoiden osalta on olennaisen tärkeää, että noudatetaan Eurooppa-neuvoston tekemiä sitoumuksia saattaa yhteisön lainsäädäntö osaksi kansallisia lainsäädäntöjä. Sama koskee lukuisia rikkomismenettelyjä.

Atlantin molemmin puolin tapahtuneiden viimeaikaisten yritysskandaalien (Parmalat, Enron jne.) vuoksi on syytä asettaa etusijalle myös yhtiöoikeutta ja omistajaohjausta (corporate governance) koskevan toimintasuunnitelman ripeä toimeenpano. Suunnitelmalla pyritään vahvistamaan osakkeenomistajien oikeuksia, parantamaan työntekijöiden ja velkojien suojaa ja lisäämään luottamusta pääomamarkkinoihin. Unionin tulisikin hyväksyä nopeasti lakisääteistä tilintarkastusta koskeva direktiivi tilintarkastajien valvonnan tehostamiseksi. Komissio tekee lisäksi edelleen tiivistä yhteistyötä Yhdysvaltain pörssiyhtiöiden tilintarkastuksen valvontalautakunnan (Public Company Accounting Oversight Board) kanssa kehittääkseen tehokkaan yhteistoiminnallisen lähestymistavan tilintarkastusyritysten kansainvälistä sääntelyä varten.

Jäsenvaltioiden on myös jatkettava pyrkimyksiään vähentää ja suunnata uudelleen valtion tukia ja vahvistaa ennen 1. toukokuuta oikeudellinen kehys, jonka puitteissa kansalliset viranomaiset ja tuomioistuimet voivat panna täysimääräisesti toimeen kilpailuoikeutta koskevat unionin toimintalinjat.

Kun jäsenvaltiot määrittelevät kokonaismenojen prioriteetteja rakennerahastojen menot mukaan luettuina, niiden on pidettävä mielessä työllisyyttä koskevissa kansallisissa toimintasuunnitelmissa esitetyt sosiaalisen osallisuuden edistämistä koskevat tavoitteet. Lisätoimia on toteutettava myös sen varmistamiseksi, että talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikka tukevat toisiaan.

Ympäristöalalla neuvoston ja Euroopan parlamentin olisi viipymättä hyväksyttävä direktiivi, jolla muutetaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annettua direktiiviä Kioton pöytäkirjaluonnoksen puitteissa. Unionin ja jäsenvaltioiden on lisäksi Johannesburgissa annettujen sitoumusten mukaisesti tehostettava toimintaansa kestävien tuotanto- ja kulutusmallien edistämiseksi erityisesti ympäristöteknologian alalla.

Olisi myös toteutettava Lissabonin strategian ulkoiseen ulottuvuuteen liittyviä toimenpiteitä, joilla lisätään vientivetoista kasvua erityisesti jatkamalla toimia, joilla pyritään varmistamaan Dohan prosessin tuloksekas onnistuminen sekä laajentamaan ja vahvistamaan Yhdysvaltojen kanssa sovittua positiivista taloudellista toimintaohjelmaa.

Samaan aikaan unionin on viipymättä korjattava negatiivinen kehitys useilla aloilla, joita ovat investoinnit verkkoihin ja osaamiseen, teollisuuden ja palvelujen kilpailukyky ja aktiivinen ikääntyminen. Komissio kehottaakin keväällä kokoontuvaa Eurooppa-neuvostoa keskittymään seuraaviin kolmeen: investoinnit, kilpailukyky ja uudistukset.

3.2. Investointien lisääminen kasvun tueksi

Koska investointien kokonaistaso on heikko, Euroopan talous tarvitsee uuteen nousuun lähteäkseen julkisten ja yksityisten investointien uudelleensuuntaamista, lisäämistä ja tehostamista monilla keskeisillä aloilla. Tämä ei ole ristiriidassa vakaus- ja kasvusopimuksen eikä talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen kanssa. Eurooppa-neuvoston olisikin vahvistettava kokonaisvaltainen ja johdonmukainen lähestymistapa investointien määrän ja tehokkuuden lisäämiseksi.

Unioni on jo hyödyntänyt osan käytettävissään olevista rahoitusvälineistä suunnatakseen uudelleen investointimenoja Lissabonin strategiassa yksilöityihin tavoitteisiin. Pyrkimyksiä jatketaan vuonna 2004 erityisesti rakennerahastojen väliarvioinnin sekä vuoden 2006 jälkeisten rahoituspuitteiden yhteydessä.

Rakennerahastojen vaikutukset Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseen

- Vuodesta 2000 lähtien on käytetty lähes 80 miljardia euroa kolmen Lissabonin strategiaan kuuluvan tavoitteen tukemiseen: investoinnit osaamispääomaan (20 miljardia), innovaatiot ja yrittäjyys (22 miljardia) sekä Euroopan laajuisten liikenne-, energia- ja televerkkojen liittäminen (37 miljardia).

- Rakennerahastojen väliarvioinnin yhteydessä myönnetään ennen vuoden 2004 maaliskuun loppua suoritusvarauksesta peräisin oleva 8 miljardin euron lisämääräraha (erityisesti laajakaistainfrastruktuureihin liittyviin) menestyksellisiin ohjelmiin Lissabonin strategian prioriteettien mukaisesti.

- Rakennerahastot edistävät myös huomattavasti kasvualoitteen täytäntöönpanoa varsinkin koulujen ja sairaaloiden käyttöön saatavien nopeiden verkkojen osalta.

- Uudet jäsenvaltiot ovat saaneet tulevien ohjelmien valmistelua varten suuntaviivat, joissa korostetaan verkkojen nykyaikaistamista, ympäristöä, työllisyyttä, tutkimusta ja innovointia.

Euroopan kasvualoitteen täytäntöönpano

Unioni voi antaa vahvan signaalin käynnissä olevien uudistusten tueksi vauhdittamalla vakaan makrotalouden puitteissa investointeja kahdella Lissabonissa korostetulla keskeisellä - verkkojen ja osaamisen - alalla. Joulukuussa 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto otti myönteisesti vastaan pikakäynnistysohjelman.

Uusien investointien avulla on keskipitkällä aikavälillä mahdollista säästää tuotanto- ja kuljetusajoissa, parantaa laatua, nopeuttaa innovaatiotahtia, tehostaa kilpailua ja laajentaa yritysten sijoittautumismahdollisuuksia. Laajakaistaviestintäverkkojen - tutkimusta palvelevat nopeat verkot (GEANT) mukaan luettuina - kehittäminen edistää osaltaan lisäarvoa tuovia verkkopalveluja ja osaamisen levittämistä, mikä puolestaan vauhdittaa talouskasvua. Tästä olisi hyötyä myös laajentuneen unionin yhteenkuuluvuuden kannalta, sillä sellaiset maat ja alueet, joilla on riittämättömät infrastruktuurit tai joilla on käytettävissään vain vähän osaamista ja innovaatioita, saisivat tilaisuuden integroitua uuden osaamisen talousalueeseen. Verkkojen ja osaamisen alalla tehtävien investointien lisääminen tuonee kaiken kaikkiaan unionille huomattavia etuja tuottavuuden kasvun ja työpaikkojen lisääntymisen muodossa.

Kaikkien asianomaisten toimijoiden olisikin nyt pantava pikakäynnistysohjelma täytäntöön.

Pikakäynnistysohjelman täytäntöönpano

Jäsenvaltiot

- panevat vuodesta 2004 lähtien täytäntöön liikennettä, tutkimusta ja laajakaistaverkkoja koskevat Euroopan kasvualoitteen kansalliset suunnitelmat.

- nopeuttavat tässä yhteydessä tutkimuksen ja kehityksen sekä laajakaistaverkkojen aloja koskevia pikakäynnistysaloitteiden valmistelevia toimia vuoteen 2004 mennessä ja laativat ennen vuoden loppua riittävän hyvin edenneitä projekteja varten rahoitussuunnitelmat, jotka ovat tarpeen projektien toteuttamiseksi.

- poistavat julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien toteuttamisen tekniset, oikeudelliset ja hallinnolliset esteet.

Euroopan investointipankki

- ottaa käyttöön riittävät rahoitusvälineet lisätäkseen yksityisen pääoman käyttämistä ja perustaa arvopaperistamisrahastoja.

Euroopan parlamentti ja neuvosto

- hyväksyvät toisen rautatiepaketin ennen kevään Eurooppa-neuvoston kokousta.

- hyväksyvät ennen vuoden 2004 toukokuuta Euroopan laajuisia liikenneverkkoja sekä ennen vuoden 2005 maaliskuuta energiaa koskevat tarkistetut suuntaviivat.

- hyväksyvät ennen vuoden 2005 maaliskuuta muutetun direktiivin raskailta tavarankuljetusajoneuvoilta perittävistä maksuista ("eurovinjetti").

Komissio

- tarkastelee tarvetta luoda yhteisön erityinen vakuusväline ja esittää tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen asiasta.

- nimeää jäsenvaltioita kuultuaan Euroopan tason koordinaattorit tietyille kasvualoitteeseen liittyville rajatylittäville hankkeille.

- esittää vuoden 2004 ensimmäisellä vuosipuoliskolla ehdotuksen kolmanneksi rautatiepaketiksi, joka koskee kansainvälisen henkilöliikenteen palvelujen avaamista ja palvelujen laadun parantamista.

- esittää vuoden 2004 ensimmäisellä vuosipuoliskolla vihreän kirjan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista.

- arvioi Euroopan investointipankin kanssa pikakäynnistysohjelman täytäntöönpanon vuoteen 2007 saakka kevään Eurooppa-neuvostolle annettavan vuosikertomuksen puitteissa.

Osaamiseen tehtävien investointien lisääminen

Kasvualoite tukee osaltaan aktiivisesti osaamistalouden kehittämistä. Toiminnan jatkoksi on lisättävä ponnisteluja tutkimuksen sekä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alalla, sillä nämä alat eivät tue riittävästi kasvua ja unionin kilpailukykyä.

On tärkeää edistyä tutkimusinvestointeja koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa. Komissio esittää suunnitelmaa koskevan tilannekatsauksen ennen vuoden loppua. Jäsenvaltioiden olisi ensisijaisesti parannettava tutkimusinvestointien puite-ehtoja ja julkista tukea ja taattava Euroopan tasolla toiminnan johdonmukaisuus ja synergia avoimen koordinointimenetelmän avulla. Samalla niiden olisi varmistettava, että tutkijoiden palkkaamiseen, tutkimus- ja kehitysalan urakehitykseen ja tutkijoiden viralliseen tunnustamiseen liittyvät toimet toteutetaan nopeasti, kuten neuvostossa sovittiin vuonna 2003. Komissio on antanut tähän liittyvän direktiiviehdotuksen, ja se esittää toimintasuunnitelman kolmansista maista peräisin olevien tutkijoiden pääsystä unioniin ja oleskelusta siellä, jotta korkeasti koulutettujen tutkijoiden tarjontaa Euroopassa saataisiin lisättyä.

Kevään Eurooppa-neuvoston olisi annettava ratkaiseva sysäys yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alan investoinneille, jotta tuettaisiin osaamistalouden kehittymistä keskipitkällä aikavälillä. Toimien olisi painotuttava joihinkin keskeisiin aloihin: yksityisen sektorin osallistumisen lisääminen erityisin kannustimin, elinikäisen oppimisen lisääminen sekä kansallisten koulutusjärjestelmien tehokkuuden parantaminen. Tässä voitaisiin hyödyntää myös rakennerahastoissa - esimerkiksi Euroopan sosiaalirahastossa - ja Euroopan investointipankissa käytettävissä olevia resursseja. Näitä prioriteetteja painotettiin myös Euroopan työllisyystyöryhmän raportissa.

Investoinnit osaamiseen

Jäsenvaltiot

- parantavat tutkimusinvestointien puite-ehtoja ja julkista tukea varmistaen Euroopan tasolla toiminnan johdonmukaisuuden ja synergian avoimen koordinointimenetelmän avulla.

- lisäävät julkisen tuen kannustavaa vaikutusta yksityisiin investointeihin käyttämällä ja yhdistelemällä tehokkaammin eri rahoitusvälineitä (tukia, verokannustimia, takuumekanismeja ja riskipääoman tukea) ja vahvistavat yhteyksiä julkisen tutkimuksen ja teollisuuden välillä.

- lisäävät pyrkimyksiään parantaa tutkijoiden rekrytointia ja urakehitystä avoimen koordinointimenetelmän avulla.

- esittävät säännöllisesti raportteja koulutusjärjestelmien tavoitteiden toteutumisesta kansallisella tasolla.

- määrittelevät ja panevat vuoteen 2005 mennessä täytäntöön kansallisia strategioita elinikäisen oppimisen edistämiseksi.

Euroopan parlamentti ja neuvosto

- hyväksyvät ennen vuoden 2005 maaliskuuta ehdotuksen ammattipätevyyden tunnustamisesta. Kilpailukykyä käsittelevän neuvoston olisi tämän vuoksi päästävä poliittiseen sopimukseen ennen toukokuuta 2004.

- hyväksyvät ennen vuoden 2005 loppua ehdotuksen elinikäistä oppimista koskevaksi puiteohjelmaksi, jotta ohjelma voidaan panna täytäntöön 1. tammikuuta 2007.

Komissio

- saattaa päätökseen ensimmäisten eurooppalaisten teknologiayhteisöjen perustamisen.

- valmistelee tutkimukseen ja kehitykseen suunnatun yhteisön valtiontukijärjestelmän tarkistamisen.

- esittää ehdotuksen direktiiviksi kolmansista maista peräisin olevien tutkijoiden pääsystä unionin alueelle ja oleskelusta siellä sekä direktiiviin liittyvän toimintaohjelman.

- tekee ehdotuksen yhdenmukaistetusta eurooppalaisten rahastojen oikeudellisesta rakenteesta riskipääoman yhteydessä, jotta varmistetaan verotuksellinen avoimuus kaikkialla Euroopassa.

Työmarkkinaosapuolet

- edistävät elinikäisen osaamisen kehittämistä koskevien toimien toteuttamista kansallisella tasolla.

3.3. Kilpailukyvyn parantaminen kestävässä taloudessa

Kilpailukyky on yksi Lissabonin strategian avaintekijöistä. Se on edelleen keskeinen kysymys jäsenvaltioille ja yrityksille.

Unionilla on jo nyt käytössään kilpailukyvyn lisäämiseen tähtäävä strategia. Sen täytäntöönpanoa on kuitenkin tehostettava, ja lisäksi on määritettävä ensisijaiset toimet. Ensimmäisenä ensisijaisena toimena on hyväksyttävä vireillä olevat ehdotukset mahdollisimman pian, jotta yrityksille ja investoijille annettaisiin vahva sysäys ja myönteinen signaali. On tärkeää, että "kilpailukykypaketti" etenee ensimmäisessä ja toisessa käsittelyssä ennen kuin nykyisen parlamentin vaalikausi päättyy toukokuussa 2004.

Komissio on antanut uuden huomattavan palveluja koskevan ehdotuksen [17], jonka tarkoituksena on helpottaa valtioiden rajat ylittävää kauppaa ja yksinkertaistaa sitä koskevaa sääntelykehystä. Juuri palvelusektori tarjoaa sisämarkkinoiden suurimmat mahdollisuudet. Tehokkaiden ja kilpailukykyisten palveluiden avulla voidaan lisätä muiden sektorien tuottavuutta. Kuten puheenjohtajavaltio Irlanti on ilmoittanut, on ensisijaisen tärkeää, että tähän ehdotukseen liittyvässä lainsäädäntötyössä edetään.

[17] Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sisämarkkinoiden palveluista, KOM(2004)2 lopullinen.

Kilpailukykyä koskevan lainsäädäntöpaketin käsittelyn nopeuttaminen ennen toukokuuta 2004

- Hyväksytään yhteisön patenttia koskeva asetus ja saadaan aikaan poliittinen sopimus lainkäyttöön liittyvistä näkökohdista.

- Päästään neuvostossa poliittiseen sopimukseen ammattipätevyyden tunnustamisesta.

- Edetään rahoituspalvelujen toimintasuunnitelmassa: hyväksytään investointipalveluja ja avoimuutta koskevat direktiiviehdotukset.

- Päästään neuvostossa poliittiseen sopimukseen teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanon vahvistamisesta.

- Aloitetaan viipymättä keskustelut palveluita koskevasta puitedirektiivistä.

On myös olennaisen tärkeää, että unioni hyväksyy mahdollisimman pian yritysten voittojen verotusta koskevan yhteisen vahvistetun määritelmän, joka kattaa kaiken yritystoiminnan. Jos asiassa ei edistytä koko unionin osalta, olisi mahdollista soveltaa tiiviimpää yhteistyötä koskevia perustamissopimuksen määräyksiä.

Teollisuuden kilpailukyvyn parantaminen

Euroopan teollisuuden kilpailukyky kuuluu palvelujen tavoin unionin talouden keskeisiin kysymyksiin. Maailmanlaajuisesti kiristyvä kilpailu, siirtyminen kohti osaamistaloutta ja unionin laajentuminen uusiin maihin herättävät kysymyksen siitä, mikä on teollisuuden asema unionin taloudessa. Teollisuuden taantumisilmiö, jota viime lokakuussa kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti, voi muodostua yhä ajankohtaisemmaksi ongelmaksi.

Komissio on käsitellyt tätä kysymystä [18] ja jatkaa selvitystyötä. Ensimmäisten tulosten mukaan unionin taloudessa ei kuitenkaan ole havaittavissa yleistä teollisuuden taantumista. Päätöstentekijöiden on silti seurattava tarkoin tätä kysymystä.

[18] Eräitä Euroopan kilpailukyvyn avainkysymyksiä - tavoitteena kokonaisvaltainen lähestymistapa, KOM(2003) 704 lopullinen.

Tässä yhteydessä on syytä panna merkille kilpailukyvyn - ja samalla työpaikkojen - menetykset eräillä teollisuudenaloilla, esimerkiksi tekstiilialalla ja muiden kuin rautametallien ja hiilen kaivostoimintasektorilla. Sen sijaan kemian, toimisto- ja sähkölaitteiden sekä televiestinnän sektorit ovat olleet vahvempia. Tämä osoittaa unionin talouden olevan siirtymässä kohti uusia sektoreita. Samalla käy myös korostetusti ilmi, että kyseisten toimijoiden on viipymättä ryhdyttävä toimiin Lissabonin strategian toteuttamiseksi ja nykyaikaistettava Euroopan teollisuuden rakenteita myös uusissa jäsenvaltioissa. Tässä yhteydessä on parannettava eurooppalaista tuotantoa ja yritysten ja työntekijöiden sopeutumiskykyä varsinkin vaikeuksissa olevilla sektoreilla sekä kuroa kiinni Euroopan välimatka muihin tieto- ja viestintätekniikan levinneisyydessä, jotta erityisesti yritysten kilpailukykyä ja työntekijöiden tuottavuutta voitaisiin lisätä. Alalla tehtävien investointien rinnalla on parannettava organisaatiota ja koulutusta. Tällaisten kehityssuuntauksien ennakoiminen ja kyky sopeutua muutoksiin tuodaan esiin myös Euroopan työllisyystyöryhmän raportissa.

Kilpailukyky ja teollisuuspolitiikka

Komissio

- kehittää kilpailukyvyn analysoinnin laatua varsinkin teollisuussektoreiden tasolla. Kaikkien teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävien toimien tulisi perustua tilanteen ennakkoarviointiin, jossa pyritään tuomaan esiin ongelmat sekä vastaamaan selkeästi yksilöityihin tarpeisiin. Tämä työ on tehtävä tiiviissä yhteydessä kyseisiin sektoreihin työmarkkinaosapuolet mukaan luettuina.

- kehittää uudistettua teollisuuspolitiikan lähestymistapaa. Se syventää keväästä lähtien analyysia, joka käynnistettiin joulukuussa 2002 annetussa tiedonannossa teollisuuspolitiikasta laajentuneessa Euroopassa, ja pohtii edelleen teollisuuden taantumiseen liittyviä kysymyksiä Eurooppa-neuvoston lokakuussa 2003 antamiin päätelmiin liittyvästi.

- keskittyy vuonna 2004 muutamiin keskeisiin teollisuuden kilpailukykyä parantaviin toimenpiteisiin yrittäjyyden toimintasuunnitelman ja innovointia koskevan toimintasuunnitelman kautta.

- varmistaa, että toimintasuunnitelman "e-Europe 2005 - Tietoyhteiskunta kaikille" väliarvioinnin perusteella laadittuja suuntaviivoja noudatetaan ja toimintaa alalla tehostetaan.

Työmarkkinaosapuolet

- pyrkivät edelleen saamaan aikaan teollisuuden rakenneuudistusta koskevan sopimuksen, joka perustuu työmarkkinaosapuolten vuoden 2003 jälkipuoliskolla toimittamaan yhteiseen asiakirjaan.

Kilpailukyvyn ja ympäristön välisen synergian parantaminen

Talouden kasvua on tuettava hyödyntämällä täysimääräisesti yritysten ja ympäristön välistä synergiaa. Näin saadaan ratkaisevia etuja ja minimoidaan ympäristölle aiheutuvat haitat. Tämän vuoksi on lujitettava poliittisia ja sääntelypuitteita, jotka antavat selkeitä signaaleita kaikille talouden toimijoille, ja puitteisiin on sisällytettävä innovatiivisia välineitä, joilla sovitetaan yhteen tiettyjen liikesektorien huolenaiheet ja ympäristön suojeluun liittyvät näkökohdat.

Kyseiset puitteet voivat edistää ekologisesti tehokasta taloutta tukevien innovaatioiden kehittämistä ja markkinointia, mikä puolestaan pitkällä aikavälillä voi viedä Euroopan talouden strategiseen johtoasemaan ja lisätä tuottavuutta.

Tämä on pääasiallisena vaikuttimena myös ympäristöteknologiaa koskevassa toimintasuunnitelmassa, jonka komissio esitteli Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Toimintasuunnitelman tavoitteena on vahvistaa riittävät puitteet puhtaan teknologian edistämiseen. Unionista on tullut joidenkin keskeisten ympäristöteknologian - esimerkiksi aurinkosähköön, tuulivoimaan ja veteen liittyvien - tuotteiden ja palveluiden johtava tuottaja ja viejä. OECD :n määrittelemän ekoteollisuuden alan nykyinen markkinakehitys on selkeä osoitus näistä suuntauksista. Alan kokonaisliikevaihto ja uusien työpaikkojen määrä ovat viimeisen vuosikymmen ajan olleet jatkuvasti keskiarvon yläpuolella, ja ala työllistää tällä hetkellä yli 2,5 miljoonaa työntekijää.

Kilpailukyvyn ja ympäristön välisen synergian parantaminen

Euroopan parlamentti ja neuvosto

- luovat vaikutustenarviointiin käytettävän välineen, jolla tärkeimmät muutosehdotukset arvioidaan säädöskäytännön parantamista koskevan toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti. Tämän kokonaisvaltaisen välineen olisi katettava taloudelliset ja erityisesti kilpailukykyyn kohdistuvat vaikutukset sekä vaikutukset työpaikkoihin ja ympäristöön.

- hyväksyvät ympäristövastuuta koskevan ehdotuksen ennen nykyisen parlamentin toimikauden päättymistä.

- hyväksyvät ja panevat täytäntöön ympäristöteknologiaa koskevan toimintasuunnitelman.

- hyväksyvät ennen vuoden 2005 maaliskuuta ehdotukset, jotka koskevat raskailta tavarankuljetusajoneuvoilta perittäviä maksuja (eurovignette), kemikaaleja (REACH), energiaa käyttävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevaa puitedirektiiviä ja direktiiviä energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista.

3.4. Keskittyminen aktiivista ikääntymistä edistäviin uudistuksiin

Euroopan väestön ikääntyminen asettaa keskipitkällä aikavälillä huomattavia paineita yhteiskunnalle, työmarkkinoille, unionin tuottavuudelle ja sen julkisen talouden elinkelpoisuudelle. Tätä taustaa vasten on tuettava ikääntyneiden työntekijöiden aktiivista ikääntymistä uudistamalla voimakkaammin työmarkkinoita ja nykyaikaistamalla eläkejärjestelmien lisäksi myös ennaltaehkäisy- ja terveydenhuoltojärjestelmiä ihmisten hyvän terveyden säilymisen varmistamiseksi.

Aktiivisen ikääntymisen edistäminen

Jotta vältetään työvoiman tarjonnan nopea pieneneminen, joka vaikuttaa kielteisesti taloudelliseen kasvuun ja sosiaalisen suojelun järjestelmien kestävyyteen, on toteutettava tarmokkaasti toimia aktiivisen ikääntymisen edistämiseksi varsinkin niissä jäsenvaltioissa, joissa ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysaste ja työmarkkinoilta poistuvien keski-ikä ovat alhaisia. Työelämän pidentämiseksi on eläkeuudistusten lisäksi toimittava kolmella rintamalla: poistetaan tekijät, jotka kannustavat työntekijöitä jättämään työelämän, ei kannusteta varhaiseläkkeelle jäämistä, tuetaan elinikäistä oppimista taitojen vanhentumisen välttämiseksi ja pidetään yllä ikääntyneen väestön yleistä terveydentilaa. Komissio ehdotti tämän analyysin mukaisesti seuraavassa esitettyjä toimia.

Aktiivisen ikääntymisen edistäminen

Jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten

- olisi poistettava taloudellisia tekijöitä, jotka estävät työntekijöitä jäämästä eläkkeelle myöhemmin ja työnantajia palkkaamasta ja pitämässä palveluksessaan iäkkäämpiä työntekijöitä. Tähän sisältyy tiettyjen veroetuuksien sekä työllisyyttä ja eläkkeitä koskevan lainsäädännön mukauttaminen tarkoituksena vähentää säännöksiä, jotka ehkäisevät ikääntyneiden työntekijöiden pysymistä pitempään työelämässä. Tarkoituksena on myös ehkäistä työntekijöiden poistumista työmarkkinoilta aikaisessa vaiheessa. Kaikissa jäsenvaltioissa olisi pyrittävä siihen, että varhaiseläkkeelle siirtymistä ei kannusteta.

- olisi edistettävä kaikkien koulutukseen pääsyä ja elinikäisen oppimisen strategioiden kehittämistä erityisesti ikääntyneiden työntekijöiden kohdalla, jotka ovat aliedustettuina koulutukseen osallistumisessa.

- olisi kehitettävä työn laatua, jotta työntekijöille voidaan tarjota viihtyisä, turvallinen ja mukautuva työympäristö koko työelämän ajan sekä mahdollisuudet osa-aikatyöhön ja työuran väliaikaisiin keskeyttämisiin.

Euroopan työllisyystyöryhmän suositukset ovat johdonmukaisia näiden ehdotusten kanssa.

Terveydenhuoltojärjestelmien nykyaikaistaminen

Jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmien eroista huolimatta kaikilla jäsenvaltioilla on edessään väestön ikääntymiseen liittyviä haasteita ja jatkuvia talousarviopaineita, ja monet jäsenvaltiot ovatkin ryhtyneet merkittäviin uudistuksiin.

Kun otetaan huomioon avoimen koordinoinnin selkeyttämistä sosiaalisen suojelun alalla koskeva komission tiedonanto - jossa esitettyä lähestymistapaa neuvosto piti hyvänä - sekä tarve tukea tällaisia pyrkimyksiä, edistää hyvien toimintatapojen vaihtoa ja parantaa terveydenhuoltojärjestelmien suorituskykyä niiden laadun, saatavuuden ja taloudellisen elinkelpoisuuden osalta, unionin tason koordinoinnin olisi oltava jäsennellympää ja virallisempaa. Näiden pyrkimysten liittäminen nykyisiin sosiaalisen suojelun ja eläkealan prosesseihin johtaisi laajempaan terveysalan pohdintaprosessiin, johon sisältyisi myös kansanterveyden ala ja joka voisi olla hyödyksi Lissabonin strategian väliarvioinnin yhteydessä.

Lisäksi olisi tarkasteltava perusteellisemmin tieto- ja viestintätekniikan asemaa terveydenhuoltojärjestelmien uudistuksissa ja hoidon parantamisessa sekä "sähköisen terveydenhuollon" kehittämiseen liittyvää tehokkuuden kasvua erityisesti e-Europe 2005 -toimintasuunnitelman yhteydessä.

Terveydenhuollon nykyaikaistaminen

Eurooppa-neuvosto

- ulottaa sosiaalisen suojelun alan avoimen koordinointimenetelmän terveydenhuoltojärjestelmien nykyaikaistamiseen.

Neuvosto

- hyväksyy ennen kevään Eurooppa-neuvoston kokousta avoinna olevat ehdotukset, jotka koskevat sosiaaliturvajärjestelmien koordinointia ja erityisesti oikeuksien yhdenmukaistamista, jotta eurooppalainen sairaanhoitokortti voidaan ottaa käyttöön 1. kesäkuuta 2004.

Komissio

- tarkastelee mahdollisuuksia sisällyttää Lissabonin strategiaan kansanterveys vuoteen 2005 mennessä kasvua ja kestävää kehitystä edistävänä tekijänä.

- esittää tiedonannon potilaiden liikkuvuudesta ja terveydenhuollon kehittämisestä unionissa.

- esittää vuonna 2004 tiedonannon terveydenhuollon nykyaikaistamisesta ja ikääntyneiden henkilöiden hoidosta.

4. Valmistautuminen vuoden 2005 väliarviointiin

Unionin toimielinjärjestelmää muutetaan perinpohjaisesti keväällä 2005 pidettävään Eurooppa-neuvoston kokoukseen mennessä erityisesti toimielinten uudistusprosessin ja unionin perustuslain hyväksymisen myötä.

Keskeiset päivämäärät vuosina 2004-2005

- Helmikuu 2004: komissio esittää tiedonannon rahoitusnäkymistä vuoden 2006 jälkeen; Irlannin puheenjohtajakauden ensimmäinen yleiskeskustelu.

- 26. maaliskuuta 2004: kevään Eurooppa-neuvosto

- 1. toukokuuta 2004: unionin laajentuminen, kymmenen uuden jäsenvaltion liittyminen

- 10.-13. kesäkuuta 2004: Euroopan parlamentin vaalit

- Kesä-heinäkuu 2004: komissio hyväksyy rahoitusnäkymiä koskevat lainsäädäntöehdotukset

- 1. marraskuuta 2004: uusi komissio ottaa tehtävänsä vastaan

- Vuoden 2004 loppu: kestävän kehityksen strategian tarkistaminen

- Maaliskuu 2005: kevään Eurooppa-neuvosto, Lissabonin strategian puoliväli.

Vuonna 2005 ollaan siis Lissabonin strategian toteutuksen puolivälissä. Vuonna 2005 ohjelmaa myös sovelletaan ensimmäistä kertaa laajentuneeseen unioniin ja uusi komissio ja uusi Euroopan parlamentti aloittavat työnsä. Tämä raportti on näin ollen viimeinen raportti nykyiseltä komissiolta, joka on kehittänyt ja noudattanut Lissabonin strategiaa vuodesta 2000 lähtien.

Nyt kun Lissabonin strategia on saavuttanut puolivälinsä, strategiaa olisi tarkistettava, jotta sen toiseen toteutusvaiheeseen saadaan uutta voimaa. Samassa yhteydessä on myös mahdollisuus keskustella siitä, olisiko tavoitteita ja välineitä niiden saavuttamiseksi sovitettava yhteen toteuttamiseen eri tasolla osallistuviin toimijoihin nähden. Seuraavassa Eurooppa-neuvoston kokouksessa olisi aloitettava toiminta tämän asian tiimoilta määrittelemällä arvioinnin puitteet ja yleinen suuntaus, jotta asia voidaan valmistella perusteellisesti vuoden 2005 maaliskuuhun mennessä.

Strategian ensimmäiseen vaiheeseen sisältyi merkittävä lainsäädäntörupeama, jossa luotiin puitteet uudistusten toteuttamiselle. Toisessa vaiheessa olisi keskityttävä uudistusten aktiiviseen ja kohdennettuun toteuttamiseen. Koska uudistusten toteuttamisessa ei ole edetty riittävän hyvin, väliarvioinnissa olisi määriteltävä johdonmukainen menetelmä tilanteen korjaamiseksi ja toteuttamisen tueksi.

Kun komissio esittää vuoden 2006 jälkeisiä rahoitusnäkymiä koskevan ehdotuksensa, se aikoo nostaa Lissabonin strategian toteuttamisen keskeiselle sijalle unionin tulevien vuosien toiminnassa. Ehdotusta tukeakseen komissio aikoo tehdä ehdotuksen toimintaohjeiksi, joissa annetaan ohjeita ja puitteet unionin ja jäsenvaltioiden toteutustoimien tueksi. Tavoitteen 92 yhteydessä käytetty menetelmä mahdollisti sisämarkkinoiden toteuttamisen, ja tämän menetelmän mukaisesti toimintaohjeissa voitaisiin vahvistaa välitavoitteet, keinot ja tehokkaat välineet sekä selkeä toteutusaikataulu.

Väliarvioinnin (2005) puitteet

Kevään 2004 Eurooppa-neuvosto

- määrittelee toiminnan linjauksen ja käytännön puitteet erityisesti komission ja muiden toimintaan osallistuvien toimielinten valmistelutoimia varten.

Komissio

- laatii vuodesta 2002 saavutettua edistystä sekä käytettyä lähestymistapaa ja välineitä ja erityisesti avoimen koordinointimenetelmän käyttöä koskevan perusteellisen tilannekatsauksen. Komissio ottaa tässä erityisesti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston eri kokoonpanojen, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean sekä alueiden komitean lausunnot.

- esittelee tältä pohjalta seuraavassa kevätraportissaan vuosien 2005-2010 strategian keskeiset tekijät sekä vahvistaa strategian perusperiaatteet ja tavoitteet.

- ehdottaa toimintaohjeisiin perustuvaa toimintamenetelmää uudistusten toteuttamisen tueksi.

Euroopan parlamentti ja neuvosto

- hyväksyvät vielä avoinna olevat noin 30 lainsäädäntöehdotusta (liite 3).

- osallistuvat hyvissä ajoin vuodesta 2000 saavutetun edistyksen arviointiin.

Työmarkkinaosapuolet

- toteuttavat käytännössä sitoumuksensa uuteen eurooppalaiseen muutoskumppanuuteen, jolla edistetään kasvua ja lisätään työllisyyttä ja tuottavuutta.

Maaliskuun 2005 Eurooppa-neuvosto

- antaa vuoden 2005 kevätraportin pohjalta toiminnalle uuden poliittisen sysäyksen vuosiksi 2005-2010.

LIITE 1

RAKENNEINDIKAATTORIEN ESITTELY

Euroopan vapaakauppaliittoon kuuluvia maita koskevat tiedot sekä rakenneindikaattorit ovat tällä hetkellä voimassa olevien säännösten mukaisesti saatavilla ranskaksi, englanniksi ja saksaksi tilastotoimiston (Eurostat) Europa-sivustolla: http://europa.eu.int/comm/eurostat/ structuralindicators

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

liite 2

JÄSENVALTIOIDEN ERITYISET SAAVUTUKSET JA PUUTTEET LISSABONIN TAVOITTEIDEN suhteen

* Seuraavissa taulukoissa esitetään lyhyt kuvaus jäsenvaltioiden suoritustasosta - sekä saavutuksista että puutteista - Lissabonin strategian tavoitteiden suhteen. Jäsenvaltion kohdalla mainitaan, onko sen suoritus yksi kolmesta parhaasta tai kolmesta heikoimmasta EU:ssa liitteessä 1 esitetyn 14 rakenneindikaattorin luettelon mukaan. Muut tiedot perustuvat seuraavissa raporteissa tehtyihin maakohtaisiin arvioihin: talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen täytäntöönpanoa koskeva kertomus (KOM(2004) 20) ja maakohtaiset selvitykset (SEK(2004) 44), sisämarkkinastrategian täytäntöönpanoa koskeva kertomus ja varsinkin tulostaulu (KOM(2004) 22), "Koulutus 2010" -työohjelmaa koskeva raportti (KOM(2003) 685) sekä ympäristöpolitiikkaa koskeva katsaus (KOM(2003) 745).

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE 3

Lissabonin toimintaohjelman MUKAISET EHDOTUKSET, JOTKA KÄSITELLÄÄN MAALISKUUHUN 2005 MENNESSÄ

>TAULUKON PAIKKA>

* Yhteinen kanta ennen kesäkuuta 2004.