20.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/55

1)

katsoo, että kestävät ratkaisut edellyttävät jäsenvaltioiden yhteisvastuun kehittämistä, mitä tulee kansainvälistä suojelua tarvitsevien henkilöiden hallittuun siirtymiseen unionin alueelle. Lisäksi lähtömaiden asianmukaista suojelukykyä olisi vahvistettava kaikissa jäsenvaltioissa pätevän yhteisen turvapaikkapolitiikan luomista ja harjoittamista ajatellen.

2)

katsoo, että asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi on välttämätöntä, että jäsenvaltioille ja alueille — lähtö- tai kauttakulkumaat ja alueet mukaan lukien — taataan riittävät määrärahat ottaen erityisesti huomioon yhteisön laajentuminen ja uusien jäsenmaiden tarpeet,

1.1

kannattaa komission tiedonannossaan kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden hallitusta tulosta EU:n alueelle ja lähtöalueiden suojeluvalmiuksien lisäämisestä ”Pysyvien ratkaisujen tarjoamisen parantaminen” esittämiä ehdotuksia ja antaa tukensa erityisesti unionin alueellisille suojeluohjelmille, joilla pyritään parantamaan lähtöalueen maiden (naapuri- ja kauttakulkumaat) suojelukapasiteettia.

1.2

katsoo, että on tarpeen noudattaa Yhdistyneiden Kansakuntien päävaltuutetun suosituksia siitä, että sukupuolen vuoksi tapahtunutta vainoamista pidettäisiin yhtenä perusteena pakolaisaseman tunnustamiselle.

1.3

arvostaa sitä, että komissio haluaa myös kauttakulkumaiden osallistuvan kansainvälistä suojelua tarvitsevien henkilöiden tilanteen järjestämiseen. Kauttakulkumaihin olisi kuitenkin kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota ja myös niiden alueiden roolia olisi korostettava. Lisäksi olisi varmistettava asianmukainen tuki.

1.4

korostaa, että kansainvälistä suojelua tarvitsevien henkilöiden vastaanoton vaikutukset ilmenevät erityisesti paikallistasolla ja vastaanottavissa yhteisöissä. Näin ollen on ratkaisevan tärkeää, että paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanottoa ja kotouttamista koskevaan päätöksentekoon.

1.5

korostaa erityisesti paikallisten ja alueellisten toimijoiden merkittävää vastuuasemaa kansainvälistä suojelua tarvitsevien henkilöiden vastaanotossa ja kotouttamisessa. Onkin valitettavaa, ettei komissio ehdotuksessaan esitä kattavaa paikallis- ja alueviranomaisten kuulemista ohjelman toteutuksen suunnittelua ja sen rahoitusta koskevan päätöksenteon yhteydessä. Ehdotuksessa ei taata riittävästi paikallisten ja alueellisten toimijoiden mahdollisuutta osallistua yhteisön toimiin liittyvien parhaiden käytänteiden kehittämiseen.

1.6

pitää näin ollen tärkeänä sitä, että tavoitteet, välineet sekä sisä- ja ulkopoliittiset menettelyt yhtenäistetään ja integroidaan nykyistä paremmin etenkin rajatylittävien ongelmien osalta.

1.7

kiinnittää huomiota siihen, että kansainvälistä suojelua tarvitsevien henkiöiden tilanteen järjestämistä voidaan olennaisesti edistää asianomaisten tahojen, eli vastaanottavan jäsenvaltion sekä lähtö- ja kauttakulkumaan alue- ja paikallisviranomaisten yhteistyöllä ja yhteistoimin.

1.8

katsoo, että unionin uudelleensijoitusohjelmaa on tarkasteltava ja analysoitava enemmän sen mahdollisten sosiaalisten vaikutusten osalta. Tämä koskee eritoten työmarkkinoita asianomaisten jäsenvaltioiden ja alueiden kehityksessä jälkeen jääneillä seuduilla, jotka kärsivät suuresta työttömyydestä.

1.9

myöntää unionin tukipolitiikan merkityksen muita kehittymättömämmissä ja köyhemmissä maissa ja alueilla elävien kannalta, mutta painottaa toisaalta kaikkien EU-kansalaisten yhdenvertaista kohtelua, jotta unionin kaavailemalle uudelleensijoitusohjelmalle saadaan jäsenvaltioiden kansalaisten laaja tuki.

1.10

ehdottaa, että Euroopan komissio jatkaa yhdessä valtiovallasta riippumattomien järjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa oikeudellisten näkökohtien selvittämistä. Selvitystyön tavoitteena on laatia objektiiviset ja johdonmukaiset perusteet, joilla kansainvälistä suojelua tarvitsevien henkilöiden tapaukset määritellään uudelleensijoitusta varten, varmistaa ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja syrjimättömyys sekä tarjota vastaanottaville maille ja alueille tarvittava oikeudellinen tuki. Tähän liittyen on tärkeä painottaa uudelleensijoitusohjelman nojalla jäsenvaltioihin vastaanotettujen pakolaisten integroimista työmarkkinoille siten, että heitä koskevat samat oikeudet kuin kaikkia unionin kansalaisia.

2.1

kannattaa komission tiedonantoa, jonka se katsoo tarjoavan hyvän perustan tulevalle arvioinnille. Erityisesti uudelleensijoitusohjelman osalta komitea kuitenkin katsoo, että analysointia ja selvittämistä on vielä jatkettava. Niinpä se suositteleekin, että uudelleensijoitusohjelmaa koskevan ehdotuksen neuvostolle esittämisen määräaikaa lykätään, jotta neuvostolle voidaan esittää nykyistä huolellisemmin valmisteltu asiakirja.

2.2

kehottaa lisäämään paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan muotoiluun ja täytäntöönpanoon ja tarjoamaan niille tarvittavan taloudellisen tuen.

2.3

ehdottaa, että selvitetään mahdollisuus laajentaa kaudella 2007–2013 rakennerahastojen kolmannen päätavoitteen piiriin kuuluvaan alueelliseen yhteistyöhön ja uuteen naapuruuspolitiikkaan tarkoitetun rahoituksen kohdealaa mainittujen tehtävien kattamiseksi. Komitea toivoo, että tavoitteen yhteydessä toteutetut yhteiset monenväliset ohjelmat sekä naapuruuspolitiikan yhteydessä toimeenpantavat kahdenväliset toimintasuunnitelmat koordinoidaan tehokkaasti.

2.4

ehdottaa muuttoliikkeen merkittävyyden Välimeren alueella huomioon ottaen, että tulevissa muuttovirtojen sääntelyä koskevissa ohjelmissa, kuten AENEAS, pidetään tämän alan toimiin tarkoitettuja hankkeita edelleen ensisijaisina,

2.5

kehottaa soveltamaan unionin kaavailemaa uudelleensijoitusohjelmaa siten, että varmistetaan sekä uudelleensijoitettavien pakolaisten että kaikkien unionin kansalaisten yhdenvertainen kohtelu.

2.6

kannattaa Haagin ohjelmaa koskevien puheenjohtajan päätelmien täytäntöönpanoa. Komitea pitää toivottavana paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista esitettyyn, kaikkien yhteiskunnan jäsenten kesken yhteisillä foorumeilla käytävään kulttuurienväliseen vuoropuheluun ja muuhun toimintaan, jolla pyritään parantamaan kotouttamiseen liittyvien kaikkien politiikan alojen keskinäistä ymmärtämistä.