5.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 164/53

1.1

Valkoinen kirja, jota edelsi laaja julkinen keskustelu, johon alueiden komitea antoi merkittävän panoksen tiiviissä yhteistyössä paikallisyhteisöjen kanssa, sisältää tarkan esityksen komission toimien suuntaviivoista vuoteen 2006 asti.

1.2

katsoo, että valkoinen kirja tarjoaa tilaisuuden jatkaa siinä esitettyjä strategioita, ehdotuksia ja sitoumuksia koskevaa keskustelua. Viranomaisten, ennen kaikkea alue- ja paikallisviranomaisten, ja työmarkkinaosapuolten on annettava panoksensa etenkin, kun pyritään

1.3

on tyytyväinen siihen, että valkoisessa kirjassa

1.4

korostaa, että yleishyödylliset palvelut ovat osa arvojärjestelmää, johon elämä EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa perustuu ja jolle on ominaista voimakas taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen välinen vuorovaikutus, joka tekee järjestelmästä sosiaalisen markkinatalouden ja auttaa maksimoimaan kansalaisten osallistumisen Euroopan talouselämään ja yhteiskuntaan.

1.5

korostaa, että yleishyödyllisten palvelujen järjestäminen edistää taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota, solidaarisuutta ja yhteenkuuluvuudentunnetta yhteisössä, kansalaisten yleistä etua sekä kestävää kehitystä myös tulevien sukupolvien edun mukaisesti.

1.6

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio ottaa kantaa yleishyödyllisten palvelujen asemaan unionitasolla. Näin luodaan silta nykytilanteesta, jossa kilpailupolitiikka perussopimusten ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti asetetaan etusijalle, perustuslakisopimuksen avaamiin uusiin näkymiin.

1.7

ilmaisee tyytyväisyytensä läheisyysperiaatteen tunnustamiseen, sillä sen mukaisesti yleishyödyllisten palvelujen ”määritteleminen, järjestäminen, rahoittaminen ja valvonta kuuluu ennen muuta jäsenvaltioiden keskus-, alue- ja paikallisviranomaisille”. Alueiden komitea muistuttaa myös valtiollisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten mahdollisuudesta kehittää ja toteuttaa järjestelmiä, joiden tehtävänä on edistää kansalaisten mahdollisuuksia päättää itse, kuka tietyn palvelun toimittaa.

1.8

on tyytyväinen siihen, että komissio suhtautuu myönteisesti EY:n perustamissopimuksen 16 artiklan muutokseen (nykyisin uuden perustuslakisopimuksen III-122 artikla). Uuden artiklan tarkoituksena on antaa yleishyödyllisille palveluille selkeä oikeusperusta, ja siinä määrätään yhteispäätösmenettelyssä unionin toimivallan rajoissa annettavasta eurooppalaista. Jatkuvat yleistä puitesäädöstä vastustavat kannanotot eivät oikeuta pitkittämään nykytilannetta, sillä lainsäädännön puuttuessa tuomioistuin luo oikeutta lainsäädännön soveltamisen sijaan. Valkoisen kirjan mukaan voidaan perustuslakisopimuksen ratifiointien jälkeen tarkistaa mahdollisuus laatia puitelaki. Komissio sitoutuu esittämään tässä yhteydessä arviointiraportin mahdollisista ehdotuksista.

1.9

korostaa laajaa yhteisymmärrystä siitä, että EU:n roolin on oltava nykyistä selkeämpi ja avoimempi ilman, että sille annetaan uusia toimivaltuuksia. Tämä on lähtökohtana valkoisessa kirjassa, sillä siinä tunnustetaan jäsenvaltioiden ja paikallisyhteisöjen toimivaltuudet yleishyödyllisten palvelujen suhteen alkaen oikeudesta päättää yleishyödyllisiä palveluja tarjoavien yritysten yritysmuodosta sekä julkisoikeudellisesta tai yksityisoikeudellisesta asemasta.

1.10

ilmaisee olevansa vakuuttunut siitä, että kohtuuhintaisten ja korkealaatuisten yleishyödyllisten palvelujen yleinen saatavuus ja niiden hinnoittelu niiden tuottamisesta ja tarjoamisesta aiheutuvien kustannusten perusteella on taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion perustekijä koko EU:ssa ja että alueet ja paikallisyhteisöt ovat soveltuvin hallintotaso arvioimaan kansalaisten tarpeita ja määrittelemään alueellaan tarjottavien yleishyödyllisten palvelujen asianmukaisimmat muodot ja rakenteet.

1.11

korostaa kuitenkin, että alueellisen koheesion tavoite voidaan saavuttaa myös kehittämällä paikallisia julkisia palveluja sekä Euroopan laajuisia suuria palveluverkkoja. Rakennerahastot, jotka ovat unionin koheesiopolitiikan välttämätön väline, tulisi suunnata uudelleen siten, että niillä voidaan edistää yleishyödyllisiä palveluja koheesiotavoitteiden mukaisesti. Samalla tulisi kiinnittää erityistä huomiota rajatylittävään yhteistyöhön ja yleishyödyllisten palvelujen edistämiseen KIE-maissa.

1.12

korostaa yhtenäismarkkinaperiaatteiden ja yleishyödyllisten palvelujen välisen suhteen arkaluonteisuutta.

1.13

katsoo kuitenkin, että investointien ja julkisen palvelun velvoitteesta suoritettavien korvausten pitkäaikainen rahoitusvarmuus on keskeinen kysymys, kun EU:ssa pyritään varmistamaan kaikkien ulottuvilla olevat korkealaatuiset yleishyödylliset palvelut.

1.14

katsoo, että vihreässä kirjassa korostettiin etenkin alakohtaisen liberalisoinnin myönteisiä näkökohtia muttei kiinnitetty riittävästi huomiota oikean tasapainon löytämiseen terveen kilpailun ja yleishyödyllisten palveluiden välillä.

1.15

on tyytyväinen siihen, että komissio myöntää valkoisessa kirjassaan selkeästi, että niin sisämarkkina- ja kilpailusääntöjen yhteensovittamiseen kuin yleishyödyllisten palvelujen toimintatapaan liittyy ongelmia, vaikka yleishyödyllisiä palveluja koskevien huomioiden ja kilpailusääntöjen epäsuhtaa ei vielä käsitelläkään tyhjentävästi.

1.16

toistaa, että tarjouskilpailumenettely julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä vastaavan yrityksen valintaa varten on vain yksi mahdollisuus, ei velvoite julkisen palvelun velvoitteesta maksettavina korvauksina myönnettävän valtiontuen ehtojen täyttämiseksi. AK katsoo julkisten palvelujen suoraa alue- ja paikallistasolla tapahtuvaa hallinnointia merkittävästi rajoittavan viimeaikaisen oikeuskäytännön valossa, että komission tulisi ehdottaa muutosta julkisia hankintoja koskevaan lainsäädäntöön paikallisen itsehallinnon todellisuuteen mukautetun suoran hallinnoinnin määritelmän luomiseksi.

1.17

on samaa mieltä komission arviosta, jonka mukaan avointen sisämarkkinoiden luomisen tavoitteet voidaan sovittaa yhteen yleishyödyllisten palvelujen kehittämisen kanssa. Komitea katsoo kuitenkin tarpeelliseksi tarkentaa ”jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvien vaikutusten” määritelmää, koska perustamissopimuksen 12 ja 81–89 artiklan mukaan kilpailusääntöjä sovelletaan myös yleishyödyllisiin palveluihin. Nykytilanteessa Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on hyväksynyt mahdollisesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvasta vaikutuksesta niin laajan tulkinnan, että perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan määräyksiä voidaan soveltaa jopa yrityksiin, joiden tehtävänä on tuottaa julkisia palveluja paikallistasolla tarkasti rajatuin ehdoin.

1.18

kehottaa komissiota laatimaan viipymättä perustuslakisopimuksen tekstin pohjalta puitelainsäädäntöehdotuksen, jonka avulla on mahdollista määritellä tietyt myönteiset ja yhteiset periaatteet, kuten

Yhteistä terminologiaa tulisi soveltaa horisontaalisesti yhteisön sääntelyyn kuuluvilla aloilla, mutta se on hyödyllinen viitekohta myös muilla aloilla.

1.19

painottaa, että kyseinen puitelainsäädäntö on erityisen tärkeä, kun otetaan huomioon, että julkisen palvelun velvoitteesta maksettavien korvausten ollessa kyseessä kahden ensimmäisen Altmark Trans -tuomiossa esitetyn edellytyksen johdosta alue- ja paikallisyhteisöt joutuvat jo nykyään paneutumaan julkista palvelua koskevien sopimusten määrittelyyn. Kyseisiin edellytyksiin sisältyvät vaatimukset edunsaajalle annetun julkisen palvelun tehtävän selkeästä määrittelystä sekä korvausten laskennassa käytettävien muuttujien vahvistamisesta etukäteen objektiivisesti ja läpinäkyvästi. Nämä toimet edistävät osaltaan avoimuutta ja demokraattista vastuullistamista yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen hallinnassa.

1.20

katsoo, että jollei yleishyödyllisiä palveluja ja yleistä taloudellista etua koskevia palveluja eroteta selkeästi toisistaan ja jollei perussopimuksissa olevia yleishyödyllisten palvelujen määritelmiä täydennetä, kilpailusääntöjen automaattisesta soveltamisesta johtuva epäsuhta säilyy edelleen.

1.21

toistaa tässä yhteydessä palveluita koskevaa direktiiviehdotusta käsittelevässä lausunnossaan esittämänsä vaatimuksen rajata ”yleishyödylliset palvelut periaatteellisesti direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle (eikä pelkästään osittain alkuperämaaperiaatteen soveltamisalan ulkopuolelle), jotta tulevassa toimeenpanossa vältyttäisiin kaikilta kiistoilta ja jottei alaa olisi lyhyellä aikavälillä pakon edessä yhdenmukaistettava EU:n laajuisilla säännöksillä”; on tyytyväinen siihen, että tiedonannossaan ”Kasvua ja työtä Euroopan tulevaisuuden hyväksi — Uusi alku Lissabonin strategialle” (6) komissio ottaa huomioon huolen alkuperämaaperiaatteen soveltamisesta ehdotuksessaan palveludirektiiviksi.

1.22

on tyytyväinen siihen, että yleistä taloudellista etua koskevia palveluja sekä julkisen palvelun velvoitteita koskevien ongelmien ratkaisuun pyritään vakavasti, mutta ihmettelee, että komission neljännesvuosiohjelman mukaan joulukuussa 2004 julkaistaan tarkistettu ehdotus neuvoston ja Euroopan parlamentin asetukseksi julkisen palvelun velvoitteista maitse tapahtuvassa henkilöliikenteessä, vaikka kuulemista yleishyödyllisiä palveluita koskevasta valkoisesta kirjasta ei ole saatu vielä läheskään päätökseen.

1.23

muistuttaa kuitenkin siitä, ettei valkoisessa kirjassa anneta tarkkaa yleishyödyllisten palvelujen määritelmää vaan rajoitutaan toteamaan, että yleishyödyllisten tavaroiden ja palvelujen toimittaminen luo julkisen palvelun velvoitteita. Yleishyödyllisten palvelujen tunnistamiseksi valkoisessa kirjassa nimetään yhdeksän perusperiaatetta, jotka tarjoavat kehyksen jälkiarviointia varten. Valkoisessa kirjassa ei kuitenkaan kyseenalaisteta kilpailuperiaatetta. Näin ollen valkoisessa kirjassa vahvistetaan yleishyödyllisten palvelujen perusarvojen ja kilpailusääntöjen vaikeasti saavutettava tasapaino.

1.24

ilmaisee huolensa siitä, että suuntaus noudattaa sisämarkkinasääntöjä on etusijalla yleishyödyllisten palvelujen asianmukaiseen suojeluun nähden. Lukuun ottamatta viranomaisten tehtäviensä yhteydessä tarjoamia ilmaispalveluja jokaisessa yleishyödyllisessä palvelussa voi olla taloudellinen näkökohta.

1.25

huomauttaa, että kaikki tämä vaikuttaa voimakkaasti paikallis- ja alueviranomaisten vastuuseen hallinnoida itsenäisesti yleishyödyllisiä palveluja.

1.26

katsoo, että yleishyödyllisten palvelujen ja yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tehokkaaksi erottamiseksi on otettava huomioon etenkin kriteerit, joilla taataan perusoikeudet, yleinen saatavuus, solidaarisuus ja kestävä kehitys.

1.27

suhtautuu myönteisesti sitoumukseen laatia erillinen tiedonanto yleishyödyllisistä sosiaali- ja terveyspalveluista vuoden 2005 loppuun mennessä, jotta voidaan yksilöidä asiaan liittyvät erityispiirteet sekä tarvittavat ajanmukaistamistoimenpiteet ja poistaa nykyinen oikeudellinen epävarmuus. Selkeän lainsäädännön puuttuessa sosiaali- ja terveyspalveluihin sovelletaan liiallisesti kilpailusääntöjä, mikä haittaa niiden erityistehtävää. Lisäksi henkilöiden liikkuvuus unionissa edellyttää sellaisen lainsäädännön edistämistä, joka koskee oikeutta sosiaali- ja terveyspalveluihin koko EU:n alueella. On siis arvioitava alan erityispiirteitä, päätettävä määritelmistä sekä otettava huomioon monitahoiset tilanteet ja etenkin toimijoiden erityisluonne.

1.28

korostaa, että komission on ehdotuksia laatiessaan pyrittävä tehokkaaseen yhteistyöhön jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason viranomaisten ja kaikkien asianomaisten toimijoiden kanssa sekä otettava huomioon, että sosiaali- ja terveyspalvelut perustuvat useimmissa EU:n jäsenvaltioissa solidaarisuuteen ja yhteiseen rahoitukseen.

1.29

panee merkille, että valkoisen kirjan mukaan alakohtaisten direktiivien vaikutukset arvioidaan vuonna 2005 laadittavassa kertomuksessa ja että siinä yhteydessä pyritään nykyistä laajempaan horisontaaliseen yhdenmukaisuuteen ajatellen kyseisten direktiivien tarkistusta vuonna 2006. Euroopan laajuiset yleistä taloudellista etua koskevat palvelut kuuluvat sisämarkkinoiden alakohtaisten direktiivien piiriin. Kyseiset direktiivit koskevat televiestintää, postipalveluja, sähkö- ja kaasuhuoltoa sekä lento-, rautatie- ja maantieliikennettä. Direktiiveissä säädetään sekä kilpailuvelvoitteista että julkisen palvelun velvoitteista. Direktiivien vaikutuksia on arvioitava säännöllisesti, jotta niitä voidaan tarkistaa. Tarkistuksissa on täydennettävä julkisen palvelun velvoitteita, parannettava alakohtaisten julkisten palvelujen velvoitteiden horisontaalista yhtenäisyyttä sekä tehostettava sääntelyä. Yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen, kuten vesi- ja jätehuollon, taajamien julkisen henkilöliikenteen ja julkisen television suhteen keskustellaan vielä siitä, sovelletaanko niihin yhteisön kehystä, ja jos sovelletaan, mihin oikeusperustaan soveltamisen tulisi pohjautua (ympäristö, kulttuurinen monimuotoisuus, tiedotusvapaus jne.).

1.30

on tyytyväinen siihen, että valkoisessa kirjassa käsitellään myös yhteistyötä kehitysmaiden kanssa, jotta niitä autetaan luomaan korkealaatuiset yleishyödylliset palvelut. Peruspalvelujen saatavuus on kehitysavun keskeinen väline. On kuitenkin valitettavasti todettava, ettei yleishyödyllisiä palveluja eikä oikeudenmukaisia rahoitustapoja varten ole kansainvälisesti tunnustettuja yhteisiä periaatteita. Jos EU haluaa osallistua yleishyödyllisten palvelujen kehittämiseen kehitysmaissa, sen on määriteltävä alueellinen yhteistyöpolitiikka, jonka avulla voidaan luoda julkisia hyödykkeitä maailmanlaajuisesti perustamalla vakaa institutionaalinen ja sääntelykehys yleishyödyllisiin peruspalveluihin tehtävien investointien edistämiseksi.

1.31

on kuitenkin sitä mieltä, että tarvitaan perinpohjaista julkista keskustelua, jotta palvelukaupasta käytävissä kansainvälisissä neuvotteluissa voidaan selvittää yleishyödyllisiä palveluja koskevia päätöksiä. EU:n toimintatavassa sovelletaan periaatetta unionin sisäisen sääntelykehyksen ja kansainvälisten kauppasopimusten yhdenmukaisuudesta, mikä on tähän mennessä johtanut siihen, että keskeiset yleishyödylliset palvelut (terveydenhuolto, koulutus, kulttuuri) on suljettu julkisen rahoituksen ulkopuolelle ja että aloilla, jotka EU on päättänyt liberalisoida, on otettu käyttöön useita rajoituksia saavuttamatta tarvittavaa varmuutta.

2.1

katsoo, että vaikka valkoisessa kirjassa esitetään tiivis työsuunnitelma seuraaviksi kahdeksi vuodeksi ja vaikka siinä on otettu huomioon monia paikallisyhteisöjen huolenaiheita ja toiveita, komissio ei ole esittänyt riittävän selkeästi, minkälaisia uusia säädöksiä ja nykyisen sisämarkkina- ja kilpailulainsäädännön muutoksia se suunnittelee.

2.2

panee merkille komission sitoumuksen esittää heinäkuuhun 2005 mennessä ehdotukset, joilla on määrä varmistaa yleishyödyllisten palvelujen rahoitusehdot Altmark Trans -tuomion mukaisesti.

2.3

kehottaa komissiota jatkamaan kaikkien asianomaisten toimijoiden kutsumista mukaan toimiin esimerkiksi kilpailualalla, jolla on ensimmäistä kertaa käynnistetty ”epävirallisia” kuulemistilaisuuksia. Alueiden komitea on näin voinut tuoda esiin paikallis- ja alueyhteisöjen näkökannan niitä erityisen lähellä olevilla aloilla (vrt. lausunto CdR 155/2004 fin, joka hyväksyttiin yksimielisesti täysistunnossa 29. syyskuuta 2004).

2.4

vahvistaa, että yhteisön lainsäädäntöä laadittaessa on noudattava tiukasti läheisyysperiaatetta ja varmistettava paikallisyhteisöjen oikeus päättää toimivaltaansa kuuluvilla aloilla organisaatio- ja toimintatavoista kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

2.5

korostaa, että koska kyseisiä periaatteita on noudatettava, ei voida asettaa kyseenalaisiksi paikallisyhteisöjen päätöksiä siitä, millä tavoin ne toteuttavat velvoitteensa varmistaa kaikkien kansalaisten ulottuvilla olevat palvelut niin taajamissa kuin maaseudulla ja harvaan asutuilla alueilla.

2.6

katsoo, että koska yleishyödyllisten palvelujen rahoitusehdot on pikaisesti varmistettava, on kaksivuotinen vaativa työsuunnitelma ehdottomasti toteutettava täysimittaisesti määräajassa (kertomukset, päätökset, lainsäädäntöehdotukset, tutkimukset, tiedonannot jne.) konkreettisten toimien toteuttamiseksi.

2.7

on tyytyväinen komission sitoumukseen tarkistaa liberalisointitoimien arviointiprosessia vuonna 2005 kaikkien asianomaisten toimijoiden lausuntojen sekä sosiaalisten ja ympäristövaikutusten perusteella.

2.8

on samaa mieltä siitä, että komission toiminta on suunnattava siten, että varmistetaan alue- ja paikallisviranomaisten oikeus päättää asianmukaisimmiksi katsomistaan palvelujen hallinnointitavoista. Näin ollen EU ei voi tehdä tätä oikeutta rajoittavia aloitteita sitovaksi lainsäädännöksi. On luotava järjestelmä, jolla varmistetaan jäsenvaltioiden tietojen laadukkuus ja vertailtavuus. Yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen laadun ja tehokkuuden nykyistä arviointia, jota käsitellään alakohtaisissa direktiiveissä, on parannettava. Sellaisille yleistä taloudellista etua koskeville palveluille, joita ei käsitellä alakohtaisissa direktiiveissä, on asetettava arviointivelvoite. Arviointimenetelmän on perustuttava riippumattomuuden, moniarvoisuuden ja laadun periaatteisiin. Liberalisointia ei missään tapauksessa tule jatkaa ilman huolellista ja säännöllistä arviointia sen taloudellisista, sosiaalisista, alueellisista ja ympäristöä koskevista vaikutuksista.