52003PC0462

Ehdotus: NEUVOSTON DIREKTIIVI jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun direktiivin 90/435/ETY muuttamisesta

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. johdanto

1. Lissabonissa maaliskuussa 2000 pidetyn Eurooppa-neuvoston [1] kokouksessa päätettiin, että Euroopan unionin strategisena tavoitteena on tulla maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi osaamistaloudeksi. Tämä tavoite esitettiin uudestaan myös Tukholmassa maaliskuussa 2001 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa [2]. Lissabonissa kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa kehotettiin myös rakentamaan EU:n taloudellista toimintaa tukevat yleiset puitteet.

[1] Lissabonissa 23.-24. maaliskuuta 2000 pidetyn Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät, lehdistötiedote N:o 100/1/00, 24/3/2000, julkaistu Euroopan unionin neuvoston verkkoisivuilla (http:// ue.eu.int).

[2] Tukholmassa 23.-24. maaliskuuta 2001 pidetyn Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät, lehdistötiedote N:o 100/1/00, 24/3/2001, julkaistu Euroopan unionin neuvoston verkkoisivuilla (http:// ue.eu.int).

2. Heinäkuussa 1999 ministerineuvosto valtuutti komission tutkimaan verosäännösten vaikutuksia, jotka estävät rajat ylittäviä taloudellisia toimia sisämarkkinoilla, ja niitä korjaavia toimenpiteitä. Lissabonin Eurooppa-neuvoston synnyttämässä ilmapiirissä yhtiöveroja on entistä tärkeämpää tutkia, koska yritysten verotuksella voi olla merkittävä rooli neuvoston asettamien tavoitteiden saavuttamisessa. Tämän valtuutuksen mukaisesti komission yksiköt tekivät yhtiöveroja koskevan tutkimuksen.

3. Yhtiöverotutkimuksen [3] päätelmät esiteltiin komission tiedonannossa [4]. Tutkimuksessa tarkasteltiin muun muassa, aiheuttaako yhtiöverotuksen nykyinen soveltaminen sisämarkkinoiden tehottomuutta ja estääkö se toimijoita hyödyntämästä sisämarkkinoiden etuja täysimääräisesti. Tämä johtaisi EU:n hyvinvoinnin vähentymiseen, haittaisi EU:n yritysten kilpailukykyä ja siten olisi Lissabonin tavoitteiden vastaista. Tiedonannossa esitetään komission näkemys siitä, mitä on tehtävä ja mitä realistisesti voidaan tehdä EU:n yhtiöverotuksen alalla muutaman lähivuoden aikana, jotta EU:n yhtiöverotus sopeutuisi uusiin taloudellisiin puitteisiin ja jotta saataisiin aikaan tehokkaammin toimivat sisämarkkinat ilman sisäisen verotuksen aiheuttamia esteitä. Tämän vuoksi ehdotettiin joitakin konkreettisia toimia.

[3] Komission sisäinen valmisteluasiakirja "Yhtiöverotus sisämarkkinoilla", SEK (2001) 1681.

[4] Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle "Kohti sisämarkkinoita, joilla ei ole veroesteitä - Strategia yhtenäistetyn yhtiöveropohjan luomiseksi yritysten EU:n laajuista toimintaa varten", KOM (2001) 582 lopullinen.

4. Komissio hyväksyi vuonna 2001 myös tiedonannon Euroopan unionin veropolitiikasta [5]. Tiedonannossa yksilöitiin sekä yleisiä tavoitteita että joitakin ensisijaisia erityistavoitteita välittömien ja välillisten verojen osalta. Siinä käsiteltiin erityisesti yhtiöverotusta koskevia kysymyksiä ja korostettiin, että nykyisellään yritysten rajat ylittävät toiminnat usein johtavat kaksinkertaiseen verotukseen, mikä estää oikeutettua yritystoimintaa.

[5] Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle "Euroopan unionin veropolitiikan ensisijaisista tavoitteista tulevina vuosina", KOM (2001) 260 lopullinen.

5. Eurooppayhtiön (Societas Europaea - SE) säännöt hyväksyttiin vuonna 2001 [6]. Tarkoituksena on edistää sisämarkkinoiden toteuttamista sekä siitä seuraavan taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen parantumista koko yhteisön alueella. Säännöt ovat oikeudellinen kehys, jota tarvitaan tuotantorakenteiden sopeuttamiseen yhteisön laajuisesti ja toiminnan uudelleenjärjestämiseen yhteisön tasolla. Eurooppayhtiön menestyminen on voimakkaasti sidoksissa sovellettavaan verojärjestelmään. Sen olisi voitava hyötyä yhdenmukaistetusta yhtiöverolaista kokonaisuudessaan.

[6] Neuvoston asetus (EY) N:o 2157/2001, annettu 8 päivänä lokakuuta 2001, eurooppayhtiön (SE) säännöistä ja neuvoston direktiivi 2001/86/EY, annettu 8 päivänä lokakuuta 2001, eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta, EYVL L 294, 10.11.2001.

6. Rajat ylittävän toiminnan nykyisten verotuksellisten esteiden vuoksi sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää joitakin toimia. EY:n perustamissopimuksen 94 artiklan mukaisesti komissiolla on toimivalta ehdottaa neuvostolle direktiivejä jäsenvaltioiden sellaisten lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten lähentämisestä, jotka suoraan vaikuttavat yhteismarkkinoiden toteuttamiseen tai toimintaan.

7. Direktiivillä eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä, jäljempänä 'emo- ja tytäryhtiödirektiivi' [7], poistetaan jo voittojen kaksinkertaisesta verotuksesta rajat ylittävälle toiminnalle aiheutuva este. On kuitenkin mahdollista parantaa direktiivin soveltamisalaa ja kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen tarkoitettuja menetelmiä.

[7] Neuvoston direktiivi 90/435/ETY, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1990, eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä, EYVL L, 20.8.1990.

8. Vuonna 1993 komissio hyväksyi ehdotuksen emo- ja tytäryhtiödirektiivin muuttamisesta [8]. Tähän ehdotukseen sisältyi kaksi muutosta. Ensimmäisen tarkoitus oli mahdollistaa direktiivin soveltaminen kaikkiin yhtiöveron alaisiin yrityksiin riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta. Toinen muutos liittyi hyvitysmenetelmään (imputation method). Muutoksen mukaan emoyhtiön oli voitava ottaa huomioon tytäryhtiön ja minkä tahansa alatytäryhtiön maksamat verot silloin, kun kaikki yritykset olivat direktiivin edellytysten mukaisia.

[8] Ehdotus neuvoston direktiiviksi eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23 päivänä heinäkuuta annetun neuvoston direktiivin 90/435/ETY muuttamisesta, KOM (93) 293 lopullinen, EYVL C 225, 20.8.1993.

9. Vuonna 2001 julkaistussa yhtiöverotutkimuksessa viitattiin näihin samoihin aiheisiin. Sen jälkeen, kun direktiivi pantiin täytäntöön vuonna 1992, saatu kokemus on lisäksi on osoittanut joitakin muita puutteita, joita tutkimuksessa käsitellään tarkemmin samalla kun tarkastellaan mahdollisia toimia näiden puutteiden korjaamiseksi.

10. Yhtiöverotutkimuksen jälkeen julkaistussa komission tiedonannossa korostettiin etusijan antamista nykyisiin yhteisöveron yhtenäistämistä käsitteleviin direktiiveihin tarvittavien muutosten hyväksymiselle jäsenvaltioiden kanssa käytyjen teknisten neuvottelujen jälkeen. Vuonna 2002 komission yksiköt ovat järjestäneet useita komission työryhmän kokouksia, joissa aiheeseen liittyvistä kysymyksistä on keskusteltu jäsenvaltioista tulevien teknisten asiantuntijoiden kanssa.

11. Tällä direktiiviehdotuksella muutetaan emo- ja tytäryhtiödirektiiviä. Tavoitteena on tehdä tarvittavat muutokset direktiiviin niin, että siinä otetaan huomioon edellä mainitut päätelmät ja tiedonannot. Lopullinen tavoite on poistaa sisämarkkinoiden asianmukaiselta toiminnalta esteet, joita on havaittu olevan emo- ja tytäryrityksiin sovellettavissa verojärjestelmissä eri jäsenvaltioissa. Rajat ylittävien taloudellisten toimien eri veroesteiden poistaminen sisämarkkinoilla edellyttäisi loppujen lopuksi yhteisen konsolidoidun verokannan käyttöönottoa yritysten EU:n laajuisia toimia varten. Niin kauan kuin tätä tavoitetta ei ole saavutettu, tarvitaan erityisiä kohdennettuja toimia kansainvälisesti toimivien yritysten pahimpien käytännön vero-ongelmien ratkaisemiseksi. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat kaikki toimet, joita pidetään ehdottoman olennaisina nykyisen EU:n yritysverolainsäädännön parantamiseksi. Ehdotuksessa keskitytään erityisesti vuonna 1993 hyväksytyssä ehdotuksessa käsiteltyihin asioihin. Siinä on myös uusia aiheita koskevia säännöksiä. Näin ollen edellinen ehdotus emo- ja tytäryhtiödirektiivin muuttamiseksi peruutetaan.

12. Merkittävimpiä ongelmia on emo- ja tytäryhtiödirektiivin rajallinen soveltamisala. Sitä sovelletaan ainoastaan direktiivin liitteessä lueteltuihin yhtiöihin. Ecofin-neuvosto, joka kokoontui 26-27 marraskuuta 2000 [9], oli päätelmissään jo todennut, että luettelon ajantasaistaminen oli ensisijainen poliittinen tavoite. Komission yhtiöverotutkimus osoittaa emo- ja tytäryhtiödirektiivin laajentamisen ja parantamisen tarpeen niin, että se kattaisi useammanlaisia yhtiöitä.

[9] Liite 26.-27. marraskuuta 2000 pidetyn Ecofin-neuvoston puheenjohtan päätelmiin, lehdistötiedote 453 N:o 13861/00, Bryssel 26.11.2000, julkaistu Euroopan unionin neuvoston verkkoisivuilla (http:// ue.eu.int).

13. Tätä aihetta käsiteltiin vuonna 1993 hyväksytyssä ehdotuksessa. Ehdotuksen tarkoituksena oli laajentaa direktiivin soveltamisalaa kaikkiin yhtiöihin, joilla on kotipaikka jäsenvaltiossa ja jotka ovat yhtiöverovelvollisia jossakin jäsenvaltiossa. Yhtiömuotoja ja niihin sovellettavia erilaisia verojärjestelyjä jäsenvaltioissa säätelevä kauppalainsäädäntö vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen, mikä aiheuttaa huomattavia ongelmia. Nämä vaikeudet otettiin esille jo keskusteluissa, joita ehdotuksesta käytiin neuvostossa vuosina 1996 ja 1997. Keskustelut keskeytettiin päätymättä lopputulokseen. Aiheesta on keskusteltu tekniseltä kannalta jäsenvaltioiden kanssa uudestaan asianomaisessa komission työryhmässä. Tuloksena on, että tavoite parantaa emo- ja tytäryhtiödirektiivin kattavuutta on tässä nykyisessä ehdotuksessa saavutettu laajentamalla direktiivin liitteenä olevaa luetteloa niin, että siinä mainitaan nimeltä uusia yhtiömuotoja.

14. Kuten on jo aiemmin todettu, SE-säännöt on hiljattain hyväksytty. Direktiivin soveltamisalaan olisi sisällytettävä yritykset, jotka myöhemmin toimivat tässä uudessa yhtiömuodossa. Näin ollen SE on niiden uusien nimikkeiden joukossa, joita ehdotetaan sisällytettäväksi direktiivin soveltamisalaan kuuluvia yhtiöitä koskevaan luetteloon.

15. Jotkin uudet yhtiöt, joita ehdotetaan sisällytettäväksi luetteloon, aiheuttavat erityisen teknisen ongelman. On mahdollista, että jäsenvaltio, johon yhtiö on sijoittunut, kohtelee sitä oman verotuksensa kannalta yhtiöverovelvollisena kun taas toinen jäsenvaltio, jossa sijaitsevalla taholla on osuus tästä yhtiöstä, pitää sitä oman verotuksensa kannalta transparenttina (eli "yhtiörakenteesta" huolimatta ei pidä sitä erillisenä verovelvollisena). Jälkimmäinen jäsenvaltio pitää yhtiön tuloja alueellaan sijaitsevan tahon, jolla on yksiköstä osuus, saamina tuloina ja verottaa sen mukaisesti. Tämä jäsenvaltio olisi velvoitettava laajentamaan direktiivin tarjoamia etuuksia kyseiseen sen alueella sijaitsevaan tahoon, jolla on osuus yksiköstä.

16. Emo- ja tytäryhtiödirektiivin peruspiirteitä on vapautus jaettujen voittojen veronpidätyksestä. Yritysverotutkimuksen jälkeen annetun komission tiedonannon mukaan direktiiviä voitaisiin tässä suhteessa parantaa laajentamalla sen suoma hyöty koskemaan useammanlaisia tapauksia. Tämä voitaisiin tehdä vähentämällä vaatimuksia, joiden perusteella voi tulla luokitelluksi emo- tai tytäryhtiöksi. Vähimmäisomistuskynnystä ehdotetaan alennettavaksi 25 prosentista 10 prosenttiin.

17. Direktiivin toinen keskeinen elementti on emoyhtiön kaksinkertaisen verotuksen poistavien menetelmien soveltaminen. Tytäryhtiötä verotetaan sen tuloista. Emoyhtiötä voidaan myös verottaa sen osuudesta tuohon voittoon, kun tytäryhtiö jakaa voittoa. Kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi direktiivin 4 artiklan 1 kohta velvoittaa jäsenvaltion, jossa emoyhtiö sijaitsee, myöntämään verovapautuksen tytäryhtiön jakamille voitoille tai oikeuttamaan emoyhtiön vähentämään veroista voittoja koskevan yhtiöveron osuuden, jonka tytäryhtiö on maksanut. Jäsenvaltiot voivat valita näiden kaksinkertaista verotusta estävien menetelmien välillä. Jos valitaan jälkimmäinen vaihtoehto, vähennys ei ulotu voittoa jakavan tytäryhtiön minkään alatytäryhtiön maksamiin yhtiöveroihin. Tämän vuoksi on kaksinkertaisen verotuksen esiintyminen edelleen mahdollista. Näin ollen direktiivin tavoite kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta ei ole toteutunut täydellisesti.

18. Tämän vuoksi on aiheellista määritellä vero, jonka emoyhtiö voi vähentää siten, että kaksinkertainen verotus loppuisi kokonaan. Nyt ehdotettu menetelmä on samankaltainen kuin vuonna 1993 tehdyssä ehdotuksessa.

19. Emo- ja tytäryhtiödirektiivi ei suoranaisesti käsittele tilannetta, jossa jaetut voitot ottaa vastaan pysyvä toimipaikka siihen tosiasiassa liittyvien osakkeiden suhteen. Direktiivin tavoitteena on, että tällaiset tapaukset kuuluisivat sen soveltamisalaan. Lisäksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti pysyvää toimipaikkaa ei voida syrjiä suhteessa tytäryhtiöihin, kun molemmat ovat saman veromenettelyn alaisia [10]. On aiheellista selkeyttää direktiivi tämän aiheen käsittelyn osalta.

[10] Tuomioistuimen päätös 28 päivänä tammikuuta 1986, asia C-270/83, komissio vs. France, ECR 1986, s. 273, ja tuomioistuimen päätös 21 päivänä syyskuuta 1999, asia C-307/979, Compagnie de Saint-Gobain v. Finanzamt Aachen-Innenstadt, ECR 1999, s. I-6161.

20. Direktiivin 4 artiklan 2 kohdan nykyisen sanamuodon mukaan jäsenvaltiot voivat säätää, ettei tytäryhtiön osuuteen liittyviä kuluja saa vähentää emoyhtiön verotettavista voitoista. Hallintokulujen osalta todetaan, että jäsenvaltiot voivat arvioida ne vakiomääräksi, joka ei saa olla suurempi kuin 5 prosenttia tytäryhtiön jakamista voitoista. Tämän vuoksi emoyhtiö ei voi vähentää tytäryhtiön jakamista voitoista kuluja 5 prosenttiin asti, kun osuuteen liittyvät todelliset kulut voivat olla alhaisemmat. Tällaisessa tapauksessa yhtiötä estetään vähentämästä muita kuluja, jotka tavallisesti olisivat vähennettävissä.

21. Tämä kielteinen vaikutus voidaan tasapainottaa sillä, että emoyhtiön sallitaan osoittaa, että sen osuuteen liittyvät todelliset kulut ovat alhaisemmat. Muut kuin vähennyskelpoiset kulut rajoittuisivat näin ollen osuuksiin liittyviin todellisiin kuluihin.

22. Siirtymäkauden säännökset, joiden mukaan Kreikka, Saksa ja Portugali voivat suorittaa ennakonpidätyksen jaetuista voitoista, eivät ole enää voimassa. Tässä ehdotuksessa poistetaan tarpeettomina vastaavat kohdat emo- ja tytäryhtiödirektiivin 5 artiklan 2, 3 ja 4 kohdasta.

2. Direktiiviehdotuksen artiklojen selitykset

1 artikla

Tämä artikla sisältää viisi kohtaa, joilla muutetaan emo- ja tytäryhtiödirektiiviä.

1 kohta

Tämän kohdan tavoitteena on parantaa emo- ja tytäryhtiödirektiivin 1 artiklaa. Siinä tehdään selväksi, että jäsenvaltion, jossa yrityksen pysyvä toimipaikka sijaitsee, on myönnettävä direktiivin mukaiset etuudet, kun kyseinen pysyvä toimipaikka saa jaettuja voittoja. Ehdotettu muutos takaa muissa tilanteissa sen, että direktiivi kattaa tapauksen, jossa emo- ja tytäryhtiö ovat verotuksen osalta samassa jäsenvaltiossa ja jaettu voitto maksetaan emoyhtiön pysyvälle toimipaikalle, joka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa.

2 kohta

Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan a alakohtaa muutetaan siten, että osuus, jota edellytetään emoyhtiön tai tytäryhtiön aseman saamiseksi, pienennetään 25 prosentista 10 prosenttiin, mikä lisää direktiivin suomista eduista hyötyvien yritysten määrää..

3 kohta

1. Emo- ja tytäryhtiödirektiivin 4 artiklan a alakohdalla direktiiviin sisällytetään useita toimenpiteitä. Ensinnäkin muutetaan 1 kohtaa siten, että siinä velvoitetaan jäsenvaltio, jossa pysyvä toimipaikka sijaitsee, pidättäytymään verottamasta jaettuja voittoja, joita pysyvä toimipaikka saa sen yrityksen tytäryhtiöiltä, jonka pysyvä toimipaikka se on, tai sallimaan tytäryhtiön pysyvälle toimipaikalle jaetuista voitoista maksamien verojen vähentäminen.

2. Tämän lisäksi samalla a alakohdalla muutetaan 4 artiklan 1 kohtaa kaksinkertaisen verotuksen välttämisen helpottamiseksi. Ongelma syntyy hyvitymenetelmää (imputation method) sovellettaessa. Emo- ja tytäryhtiödirektiivin mukaan emoyhtiöitä voidaan verottaa niiden tytäryhtiöiltä saamista voitoista ja siinä tapauksessa ne vähentävät tällaisista voitoista maksamistaan veroista verot, jotka tytäryhtiö on jo maksanut näistä voitoista ennen niiden jakamista. Tällä vähennyksellä on raja: emoyhtiölle saaduista voitoista maksettavaksi lankeava vero. Nykyisessä direktiiviluonnoksessa ei kuitenkaan viitata tapauksiin, joissa on kyse yritysketjuista. Tällaisissa tapauksissa emoyhtiö voi saada voittoja, jotka on jaettu yritysryhmän eri tasojen kautta. Nämä voitot olisivat olleet veronalaisia toisiaan seuraavien tytäryhtiön käsissä. Direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa viitataan vain välittömän tytäryhtiön maksaman veron vähentämiseen mutta ei kauempana yritysketjussa maksettuihin veroihin. Nyt ehdotetaan, että vähennystä ei sallita pelkästään välittömän tytäryhtiön vaan myös minkä tahansa alatytäryhtiön jakamien voittojen osalta. Ehdotuksessa säilytetään nykyinen raja: emoyhtiö voi vähentää alatytäryhtiöidensä maksamat verot saaduille voitoille määrätyn veron erityisrajoituksen mukaisesti.

3. Siinä poistetaan myös viittaus siirtymäkauden säännöksiin, jotka sisältyvät emo- ja tytäryhtiödirektiivin 4 artiklan 1 kohtaan, koska näitä säännöksiä ei enää sovelleta (katso jäljempänä 5 kohdan 2 huomio).

4. Emo- ja tytäryhtiödirektiivin 4 artiklan b alakohtaan lisätään uusi 1 a kohta soveltamisalan laajentamiseen liittyvien muutosehdotusten vuoksi. Uutta kohtaa tarvitaan, jotta otetaan huomioon seikkoja, joita joidenkin uusien nimikkeiden sisällyttäminen luetteloon tuo tullessaan. Jotkin uusista yhtiöistä ovat yhtiöverovelvollisia siinä jäsenvaltiossa, jossa niillä on verotuksellinen kotipaikka, mutta verotuksellisessa mielessä niitä pidetään transparentteina toisessa jäsenvaltiossa. Jälkimmäiset jäsenvaltiot kantoivat veron niissä verotuksellista kotipaikkaansa pitäviltä verovelvollisiltaan, joilla oli osuus näistä yhtiöistä. Ehdotuksen tarkoitus on taata erityinen veromenettely, jota sovellettaisiin tällaisiin tapauksiin. Jäsenvaltioilta ei kielletä tätä verotuksellista lähestymistapaa direktiivissä eritellyissä tapauksissa. Kuitenkin silloin, kun ne verottavat niissä verotuksellista kotipaikkaansa pitäviä veronmaksuvelvollisia, joilla on osuus tällaisissa yhtiöissä, niiden on sallittava kyseisten veronmaksuvelvollisten vähentävän verot, jotka yhtiöt ovat maksaneet siinä jäsenvaltiossa, jossa ne pitävät verotuksellista kotipaikkaansa, sekä verot, jotka on maksanut alemman tason tytäryhtiö. Lisäksi samojen jäsenvaltioiden on vapautettava verosta osingot, joita niiden transparentteina kohtelemat yritykset maksavat yrityksille, joilla on osakkuus niissä. Vaatimuksena on, että yritysten ja henkilöiden, joilla on osakkuus niissä, on täytettävä direktiivissä asetetut edellytykset, jotta niitä voidaan pitää emo- tai tytäryhtiöinä.

5. Tässä uudessa kohdassa yksilöidään tällaiset veronmaksuvelvolliset viittaamalla yrityksiin, jotka ovat sovellettavien kaupallisten yritysten organisaatiota koskevien säännösten seurauksena verotuksellisesti transparentteja . Näiden kriteereiden perusteella kukin jäsenvaltio päättää, kohdellaanko yritystä, jolla ei ole verotuksellista kotipaikkaa sen alueella, verotuksellisesti transparenttina. Ehdotuksessa vältetään viittaamasta yrityksiin, joita jäsenvaltio pitää verotuksellisesti transparentteina sen veromenettelyn perusteella, jota niihin sovelletaan siinä jäsenvaltiossa, jossa niillä on verotuksellinen kotipaikka. Näin ollen tässä säännöksessä ei käsitellä ns. CFC-lainsäädännöstä (controlled foreign company) johtuvia seikkoja.

6. Uudessa c alakohdassa lisätään emo- ja tytäryhtiödirektiivin 4 artiklan 2 kohtaan uusi virke. Aikaisempi sanamuoto antoi jäsenvaltioille oikeuden kieltää emoyhtiöiltä sellaisten hallintokulujen verovähennyksen, jotka liittyivät niiden osuuteen tytäryhtiöissä. Nämä kulut voitiin direktiivin mukaan vahvistaa vakiomääräksi, joka ei saanut olla suurempi kuin 5 prosenttia. Ehdotetun muutoksen mukaan emoyhtiöt voivat, siinä määrin kuin kulut ovat 5 prosenttia pienemmät, osoittaa toteutuneet tosiasialliset hallintokulut, jotta muiden kuin vähennyskelpoisten kulujen määrä pienenee.

7. Uudessa d alakohdassa lisätään viittaus uuteen 4 artiklan 1 a kohtaan, koska siinä käsitellään samanlaisia aiheita kuin 1 kohdassa.

4 kohta

1. Uudella a alakohdalla muutetaan emo- ja tytäryhtiödirektiivin 5 artiklaa siten, että siihen sisältyvät 3 artiklassa säädetyt uudet vähimmäisosuusvaatimukset.

2. Uudella b alakohdalla poistetaan Helleenien tasavaltaa, Saksan liittotasavaltaa ja Portugalin tasavaltaa koskevat siirtymäkauden säännökset, koska niitä ei enää sovelleta.

5 kohta

1. Emo- ja tytäryhtiödirektiivin liitteenä oleva luettelo yrityksistä, joihin direktiiviä sovelletaan, korvataan uudella luettelolla, johon sisältyy muita yhtiömuotoja ja erityisesti eurooppayhtiö. Ehdotus laajentaa direktiivin edut uudenlaisiin yhtiömuotoihin, joihin kuuluvat osuuskunnat, keskinäiset yhtiöt, tietyt muulle kuin pääomalle perustuvat yhtiöt, säästöpankit, rahastot ja yhdistykset, joilla on kaupallista toimintaa. Uuden luettelon laadintaa edelsivät vilkkaat keskustelut jäsenvaltioiden kanssa.

2. Eurooppayhtiö sisältyy liitteen z alakohtaan. Tämä uusi nimike ei ole normaalin aakkosjärjestyksen mukainen, koska liitteen p-y alakohdiksi aiotaan lisätä uusia nimikkeitä kattamaan yhtiömuotoja, joita esiintyy jäsenyyteen valmistautuvissa maissa.

2 artikla

Tässä artiklassa säädetään aikataulusta ja vaatimuksista, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä. Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja toimitettava komissiolle vastaavuustaulukko, jossa esitetään tämän direktiivin jokaista artiklaa vastaavat kansalliset säännökset.

3 artikla

Tässä artiklassa käsitellään muutetun direktiivin voimaantulopäivää ja sen julkaisemista.

2003/0179 (CNS)

Ehdotus: NEUVOSTON DIREKTIIVI jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun direktiivin 90/435/ETY muuttamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 94 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [11],

[11] EUVL C [...], [...], s. [...].

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [12],

[12] EUVL C [...], [...], s. [...].

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [13],

[13] EUVL C [...], [...], s. [...].

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon [14],

[14] EUVL C [...], [...], s. [...].

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23 päivänä heinäkuuta 1990 annetulla direktiivillä 90/435/ETY [15] otetaan käyttöön osinkojen maksua ja muuta voiton jakamista koskevat yhteiset säännöt, joiden tarkoitus on olla kilpailun kannalta tasapuolisia.

[15] EYVL L 225, 20.8.1990, s. 6, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjalla.

(2) Direktiivin 90/435/ETY tarkoitus oli vapauttaa veronpidätyksestä osingot ja muut jaetut voitot, joita tytäryhtiöt maksoivat emoyhtiöilleen ja välttää tällaisen tulon kaksinkertainen verotus emoyhtiön tasolla.

(3) Direktiivin 90/435/ETY täytäntöönpanosta saatu kokemus on osoittanut eri tapoja, joilla direktiiviä voitaisiin parantaa ja kuinka yhteisten vuonna 1990 hyväksyttyjen sääntöjen suotuisia vaikutuksia voitaisiin laajentaa.

(4) Direktiivin 90/435/ETY 2 artiklassa määritellään yhtiöt, jotka kuuluvat sen soveltamisalaan. Direktiivin liitteessä on luettelo yhtiöistä, joihin sen säännöksiä sovelletaan. Tiettyjä yhtiömuotoja ei ole sisällytetty direktiivin liitteenä olevaan luetteloon, vaikka yrityksen verotuksellinen kotipaikka on jäsenvaltiossa ja se on yritysverovelvollinen kyseisessä jäsenvaltiossa. Direktiivin 90/435/ETY soveltamisalaa olisi näin ollen laajennettava muihin yhtiöihin, joilla on rajat ylittävää toimintaa yhteisössä ja jotka täyttävät kaikki direktiivissä asetetut ehdot.

(5) Koska eurooppayhtiö, sellaisena kuin se perustetaan eurooppayhtiön (SE) säännöistä 8 päivänä lokakuuta 2001 annetulla neuvoston asetuksella (EY) 2157/2001 [16] ja eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta 8 päivänä lokakuuta 2001 annetulla neuvoston direktiivillä 2001/86/EY [17], on julkinen osakeyhtiö, joka on luonteeltaan samanlainen kuin muut direktiivin 90/435/ETY soveltamisalaan jo kuuluvat yhtiömuodot, eurooppayhtiö olisi lisättävä direktiivin 90/435/ETY luetteloon.

[16] EYVL L 294, 10.11.2001, s. 1.

[17] EYVL L 294, 10.11.2001, s. 22.

(6) Luetteloon sisällytettävät uudet yhtiöt ovat yritysverovelvollisia omissa jäsenvaltioissaan, joissa niillä on verotuksellinen kotipaikka, mutta muut jäsenvaltiot pitävät joitakin niistä verotuksen kannalta transparentteina. Jäsenvaltioiden, jotka kohtelevat yritysverovelvollisia, joilla on verotuksellinen kotipaikka muualla, verotuksen osalta transparentteina, olisi sovellettava direktiivin 90/435/ETY suomia etuja näihinkin yritysverovelvollisiin. Lisäksi kyseiset jäsenvaltiot eivät saa verottaa uudestaan samoja voittoja silloin, kun tytäryhtiöt jakavat niitä emoyhtiöilleen.

(7) Jotta direktiivin 90/435/ETY tarjoamat etuudet ulottuisivat laajemmalle, olisi osuutta, jonka perusteella yhtiötä voidaan pitää emoyhtiönä ja toista yhtiötä sen tytäryhtiönä, kynnysarvoa laskettava 25 prosentista 10 prosenttiin.

(8) Direktiivissä 90/435/ETY ei suoranaisesti käsitellä tilanteita, joissa osakkeet omistetaan emoyhtiön pysyvän toimipaikan kautta. Olisi tehtävä selväksi, että sen jäsenvaltion, jossa pysyvä toimipaikka sijaitsee, on tällaisissa tapauksissa sovellettava direktiivin säännöksiä.

(9) On normaali käytäntö, että konsernit ovat järjestäytyneet yritysketjuiksi ja voittoja jaetaan emoyhtiölle tytäryhtiöketjun kautta. Kaksinkertainen verotus olisi poistettava näissä tapauksissa. Tämän vuoksi emoyhtiön olisi voitava vähentää minkä tahansa ketjuun kuuluvan tytäryhtiön maksamat verot, mikäli direktiivin 90/435/ETY edellytykset täyttyvät.

(10) Direktiivin 90/435/ETY mukaan jäsenvaltio voi vahvistaa emoyhtiön verotettavan voiton hallintokulut, jotka eivät ole vähennyskelpoisia, vakiomääräksi, joka on korkeintaan 5 prosenttia tytäryhtiön jakamista voitoista. Joissakin tapauksissa vakiomäärä ei ehkä vastaa todellisia toteutuneita hallintokuluja, mikä tarkoittaa, että muita menoja ei voitaisi vähentää. Vaihtoehtona 5 prosentin vakiomäärälle emoyhtiöiden olisi voitava osoittaa hallintayhtiöön yhteydessä olevien todelliset toteutuneet kulut, joita jäsenvaltiot voivat pitää vähennyskelvottomina.

(11) Direktiivin 5 artiklan sisältämiä siirtymäkauden määräyksiä ei enää sovelleta, ja ne olisi sen vuoksi poistettava.

(12) Direktiivi 90/435/ETY olisi sen vuoksi muutettava seuraavasti,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 90/435/ETY seuraavasti:

1) Lisätään 1 artiklan 1 kohtaan luetelmakohta seuraavasti:

"jaettuihin voittoihin, joita kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevien muiden jäsenvaltioiden yritysten pysyvät toimielimet saavat jossakin jäsenvaltiossa sijaitsevilta tytäryhtiöiltään."

2) korvataan 3 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:

"a) emoyhtiön asema annetaan vähintään jokaiselle jäsenvaltion yhtiölle, joka täyttää 2 artiklan edellytykset ja jolla on vähintään 10 prosentin osuus toisen jäsenvaltion yhtiön, joka täyttää samat edellytykset, pääomasta;"

3) Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

a) korvataan 1 kohta seuraavasti:

"1. Jos emoyhtiölle tai sen pysyvälle toimipaikalle jaetaan voittoa, koska emoyhtiö on tytäryhtiönsä osakas muutoin kuin tytäryhtiön selvitystilaan joutumisen yhteydessä, emoyhtiön sijaintivaltio ja sen pysyvän toimipaikan sijaintivaltion on:

- joko oltava verottamatta tätä voittoa, tai

- verotettava voittoa ja samalla valtuuttaa emoyhtiö ja pysyvä toimipaikka vähentämään maksettavan veron määrästä osuus, jonka tytäryhtiö tai mikä tahansa alatytäryhtiö on maksanut voittoon liittyvästä yhtiöverosta, mutta kuitenkin enintään vastaavan veromäärän verran."

b) Lisätään 1a kohta seuraavasti:

"1a. Jos emoyhtiön sijaintivaltio pitää tytäryhtiötä verotuksellisesti transparenttina sovellettavan kaupallisten yritysten organisaatiota koskevan lainsäädännön perusteella ja sen vuoksi verottaa emoyhtiötä sen osuudesta tytäryhtiön voittoon, kun voittoa syntyy, emoyhtiön sijaintivaltion on pidättäydyttävä verottamasta tytäryhtiön jaettua voittoa.

Kun emoyhtiön sijaintivaltio verottaa emoyhtiötä sen osuudesta tytäryhtiön voittoon, sijaintivaltion on valtuutettava emoyhtiö vähentämään sille määrätyn veron määrästä osuus, jonka tytäryhtiö tai mikä tahansa alatytäryhtiö on maksanut voittoon liittyvästä yhtiöverosta, mutta kuitenkin enintään vastaavan veromäärän verran."

c) Lisätään 2 kohtaan virke seuraavasti:

"Emoyhtiön on saatava antaa näyttö toteutuneista todellisista hallintokuluista, joita pidetään vähennyskelvottomina."

d) Korvataan 3 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

"1 ja 2 kohtaa sovelletaan yhteisen yhtiöverojärjestelmän tosiasialliseen voimaantuloon saakka."

4) Muutetaan 5 artikla seuraavasti:

a) korvataan 1 kohta seuraavasti:

"Tytäryhtiön emoyhtiölleen jakama voitto on vapautettava ennakonpidätyksestä ainakin, jos emoyhtiöllä on vähintään 10 prosentin osuus tytäryhtiön pääomasta."

b) poistetaan 2, 3 ja 4 kohta.

5) Korvataan liite tämän direktiivin liitteellä.

2 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 31 päivään joulukuuta 2004 mennessä. Niiden on toimitettava nämä säännökset ja noiden säännösten ja tämän direktiivin välinen vastaavuustaulukko komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisina ne keskeiset kansalliset säännökset, jotka ne ovat antaneet tai antavat tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä [....].

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE

"LIITE

Luettelo 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetuista yhtiöistä

a) Belgian lainsäädännön mukaiset "société anonyme"/"naamloze vennootschap", "société en commandite par actions"/"commanditaire vennootschap op aandelen", "société privée à responsabilité limitée"/"besloten vennootschap met beperkte aansprakelijkheid" "société coopérative à responsabilité limitée"/"coöperatieve vennootschap met beperkte aansprakelijkheid", "société coopérative à responsabilité illimitée"/"coöperatieve vennootschap met onbeperkte aansprakelijkheid" -nimiset yhtiöt sekä julkiset yritykset, jotka ovat ottaneet jonkun edellä mainituista yhtiömuodoista;

b) Tanskan lainsäädännön mukaiset "aktieselskab" ja "anpartsselskab" -nimiset yhtiöt. Muut yhtiöverolain alaisina toimivat yritykset edellyttäen, että niiden verotettava tulo lasketaan ja verotetaan "aktieselskab"-yhtiöihin sovellettavien yleisen verotuslainsäädännön mukaisesti;

c) Saksan lainsäädännön mukaiset "Aktiengesellschaft", "Kommanditgesellschaft auf Aktien", "Gesellschaft mit beschränkter Haftung", "bergrechtliche Gewerkschaft", "Versicherungsvereine auf Gegenseitigkeit", "Erwerbs- und Wirtschaftsgenossenschaften", "Betriebe gewerblicher Art von juristischen Personen des öffentlichen Rechts" -nimiset yhtiöt edellyttäen, että nämä yksiköt voivat Saksan lainsäädännön mukaisesti toimia emo- tai tytäryhtiönä;

d) Kreikan lainsäädännön mukaiset "avþvõìç åôáéñåßá", "åôáéñåßá ðåñéùñéóìÝvçò åõèývçò (Å.Ð.Å.)" -nimiset yhtiot;

e) Espanjan lainsäädännön mukaiset "sociedad anónima", "sociedad comanditaria por acciones", "sociedad de responsabilidad limitada" -nimiset yhtiöt, sekä julkisoikeudelliset yksiköt, jotka toimivat yksityisoikeuden alaisina;

f) Ranskan lainsäädännön mukaiset "société anonyme", "société en commandite par actions", "société à responsabilité limitée", "sociétés par actions simplifiées", "sociétés d'assurances mutuelles", "caisses d'épargne et de prévoyance", "sociétés civiles", jotka ovat automaattisesti yhtiöverotuksen alaisia, "coopératives", "unions de coopératives" -nimiset yhtiöt, sekä teollis- ja kaupallisluonteiset julkiset laitokset ja yritykset;;

g) Irlannin lainsäädännön mukaisesti muodostetut tai sen mukaiset yhtiöt, "Industrial and Provident Societies Acts" -nimisen järjestelmän mukaan rekisteröidyt laitokset, "Building Societies Act" -järjestelmän mukaan rekisteröidyt "building societies" ja "Trustee Savings Banks Act, 1989" -järjestelmän mukaiset "trustee savings banks";

h) Italian lainsäädännön mukaiset "società per azioni", "società in accomandita per azioni", "società a responsibilità limitata", "società cooperative", "società per mutua assicurazione" -nimiset yhtiöt, sekä kokonaan tai pääasiallisesti kaupallista toimintaa harjoittavat julkiset ja yksityiset yhtiöt;

i) Luxemburgin lainsäädännön mukaiset "société anonyme", "société en commandite par actions", "société à responsabilité limitée", "société coopérative", "société coopérative organisée comme une société anonyme", "association d'assurances mutuelles", "association d'épargne-pension", "entreprise de nature commerciale, industrielle ou minière de l'Etat, des communes, des syndicats de communes, des établissements publics et des autres personnes morales de droit public" -nimiset yhtiöt;

j) Alankomaiden lainsäädännön mukaiset "naamloze vennnootschap", "besloten vennootschap met beperkte aansprakelijkheid", "Open commanditaire vennootschap", "Coöperatie", "onderlinge waarborgmaatschappij", "Fonds voor gemene rekening", "vereniging op coöperatieve grondslag" and "vereniging welke op onderlinge grondslag als verzekeraar of kredietinstelling optreedt" -nimiset yhtiöt;

k) Itävallan lainsäädännön mukaiset "Aktiengesellschaft", "Gesellschaft mit beschränkter Haftung", "Versicherungsvereine auf Gegenseitigkeit", "Erwerbs- und Wirtschaftsgenossenschaften", "Betriebe gewerblicher Art von Körperschaften des öffentlichen Rechts", "Sparkassen" -nimiset yhtiöt;

l) Portugalin lainsäädännön mukaan perustetut kaupalliset yhtiöt tai kaupallisen yhtiön muodossa toimivat siviilioikeudelliset yhtiöt sekä muut kaupallista tai teollista toimintaa harjoittavat oikeushenkilöt;

m) Suomen lainsäädännön mukaiset "osakeyhtiö/aktiebolag", "osuuskunta /andelslag", "säästöpankki/sparbank" ja "vakuutusyhtiö/försäkringsbolag" -nimiset yhtiöt;

n) Ruotsin lainsäädännön mukaiset "aktiebolag", "ekonomiska föreningar", "sparbanker", "ömsesidiga försäkringsbolag" -nimiset yhtiöt;

o) Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaisesti perustetut yhtiöt;

z) eurooppayhtiön (SE) säännöistä 8 päivänä lokakuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) 2157/2001 ja eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta 8 päivänä lokakuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin mukaisesti perustetut yhtiöt."

RAHOITUSSELVITYS

Tällä ehdotuksella neuvoston direktiiviksi ei ole vaikutuksia yhteisön talousarvioon.

VAIKUTUSTEN ARVIOINTILOMAKE EHDOTUKSEN VAIKUTUS YRITYSTOIMINTAAN JA ERITYISESTI PIENIIN JA KESKISUURIIN YRITYKSIIN (PK-YRITYKSET)

Ehdotuksen nimi

Ehdotus neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun direktiivin 90/435/ETY muuttamisesta

Asiakirjan viitenumero

Ehdotus

1. Toissijaisuusperiaate huomioon ottaen, minkä vuoksi tällä alalla on annettava yhteisön lainsäädäntöä ja mitkä ovat sen päätavoitteet?

Jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23 päivänä heinäkuuta 1990 annetun direktiivin 90/435/ETY ('direktiivi') tarkoituksena on yhdenmukaistaa eri jäsenvaltioissa sijaitsevien emo- ja tytäryhtiöiden välisiä suhteita koskevat verosäännöt. Direktiivillä otetaan käyttöön kilpailun kannalta puolueeton verojärjestelmä, jotta yritykset voivat mukautua yhteismarkkinoiden vaatimuksiin, lisätä tuottavuuttaan ja parantaa kansainvälistä kilpailukykyään. Tämä saavutetaan luopumalla kaksinkertaisesta verotuksesta sellaisten voittojen osalta, joita jossakin jäsenvaltiossa sijaitsevat tytäryhtiöt jakavat eri jäsenvaltiossa sijaitsevalle emoyhtiölle. Näin ollen hyvin tunnetun veroesteen sisämarkkinoiden toiminnalle aiheuttamat haitat lievenevät.

Direktiivin kapean soveltamisalan vuoksi se on kuitenkin pantu täytäntöön jäsenvaltioissa eri tavoin eikä kaikkia yhtiömuotoja ole sisällytetty siihen. Direktiivin nykymuodossaan tarjoamat etuudet eivät estä kaksinkertaista verotusta kaikissa olosuhteissa. Tämä heikentää direktiivin tehokkuutta ja johtaa siihen, että voitoista kannetaan kansainvälisesti kaksinkertaiset verot. Tilanne estää rajat ylittävää toimintaa sekä sisämarkkinoille sijoittautumista ja siellä tehtäviä investointeja. Se vaikuttaa kielteisesti eurooppalaisten yritysten kilpailukykyyn. Taloudelliselta kannalta tämä saattaa johtaa EU:n hyvinvoinnin vähenemiseen.

Eurooppayhtiön (Societas Europaea - SE) säännöt hyväksyttiin vuonna 2001. Eurooppayhtiötä koskevan asetuksen johdanto-osan mukaan sisämarkkinoiden toteuttaminen ja siitä seuraava koko yhteisön taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen paraneminen ei tarkoita pelkästään kaupan esteiden poistamista, vaan myös tuotantorakenteiden mukauttamista koko yhteisössä. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että yritysten, jotka eivät ole keskittyneet pelkästään paikallistarpeiden tyydyttämiseen, voivat suunnitella ja toteuttaa liiketoimintansa uudelleenorganisoinnin koko yhteisön laajuisesti. Eurooppayhtiöasetuksessa ei ole verotusta koskevia säännöksiä. Toimenpiteet on toteutettava välittömästi. On tärkeää, että direktiivin tarjoamia etuuksia sovelletaan uuteen yhtiömuotoon.

Tässä direktiiviehdotuksessa on erityisongelmien ratkaisemiseen tähtääviä kohdennettuja toimenpiteitä. Ehdotuksen tarkoituksena ei ole löytää kaikenkattava ratkaisu kaikkiin rajat ylittävää toimintaa koskeviin ongelmiin. Sen tarkoituksena on poistaa kaksinkertainen verotus useimmissa tapauksissa. Ehdotuksella pyritään laajentamaan nykyistä harmonisoinnin soveltamisalaa ja parantamaan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseen tähtääviä menetelmiä. Nämä tavoitteet saavutetaan seuraavin toimenpitein:

- direktiiviä sovelletaan useampiin erilaisiin oikeushenkilöihin ja yhtiömuotoihin, myös Eurooppayhtiöihin,

- direktiiviä sovelletaan emoyhtiön pysyvän toimipaikan jakamiin voittoihin,

- osuutta, jota edellytetään emoyhtiön tai tytäryhtiön aseman saamiseksi, pienennetään,

- kun kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi käytettävää hyvitysmenetelmää (imputation method) sovelletaan, emoyhtiön on vähennettävä sen välittömän tytäryhtiön jakamista voitoista maksettavasta verosta osuus, jonka ovat kyseisen välittömän tytäryhtiön lisäksi maksaneet tämän kauempana yritysketjussa olevat peräkkäiset tytäryhtiöt,

- emoyhtiöiden sallitaan todistaa hallintayhtiötä koskevat tosiasialliset hallintokustannukset, joita ei voida vähentää verokannasta,

- lisäksi poistetaan siirtymäkauden säännökset, joiden mukaan Kreikka, Saksa ja Portugali voivat suorittaa ennakonpidätyksen jakamistaan voitoista.

Vaikutukset liiketoimintaan

2. Keneen ehdotus vaikuttaa?

- minkä alan yrityksiin

- minkä kokoisiin yrityksiin (mikä on pienten ja keskisuurten yritysten osuus)

- ovatko yritykset keskittyneet jollekin yhteisön maantieteelliselle alueelle

Direktiiviä sovelletaan voittoihin, joita tietyssä jäsenvaltiossa sijaitsevat tytäryhtiöt jakavat rajojen yli eri jäsenvaltiossa sijaitsevalle emoyhtiölle. Tällaisten yritysten yhtiömuodon on oltava jokin direktiivin liitteessä olevassa luettelossa mainituista. Ehdotus laajentaa direktiivin tarjoamat etuudet koskemaan uudenlaisia yhtiömuotoja, joihin kuuluvat Eurooppayhtiöt, osuuskunnat, keskinäiset yhtiöt, tietyt muulle kuin pääomalle perustuvat yhtiöt, säästöpankit, rahastot ja yhdistykset, joilla on kaupallista toimintaa. Eurooppayhtiö on EY:n laajuisesti toimiva julkinen osakeyhtiö. Osuuskunnilla on tavallisesti erillinen oikeushenkilö, joka täyttää jäsentensä tarpeet tekemällä sopimuksia niiden kanssa. Keskinäisiin yhtiöihin kuuluu tavallisesti henkilöitä, jotka yhdistävät keskinäiset etunsa saadakseen vastineeksi palveluita. Rahastot ovat käyttötarkoitukseensa sidottua pääomaa, joiden tarkoituksena on saavuttaa perustamisen yhteydessä asetetut tavoitteet. Sisällyttämällä tällaiset yhtiömuodot direktiivin soveltamisalaan laajennetaan direktiivin tarjoamat etuudet koskemaan eri tavalla organisoituja taloudellisia toimintoja.

Vaikka säästöpankkien ja keskinäisten yhtiöiden sisällyttäminen direktiivin soveltamisalaan vaikuttanee pankki- ja vakuutusalaan, kaikki yhteisön liikealat ja maantieteelliset alueet hyötynevät ehdotuksesta tasavertaisesti. Se että osuutta, jota edellytetään emoyhtiön tai tytäryhtiön aseman saamiseksi, pienennetään, laajentanee puolueettoman verojärjestelmän tarjoamat etuudet koskemaan useampia hallintayhtiöitä.

3. Mitä yritysten on tehtävä noudattaakseen ehdotusta?

Yrityksille ei aseteta uusia velvoitteita eikä verorasitteita. Kun veronmaksajat soveltavat uusia sääntöjä, jotka koskevat hallintokustannuksia, joita ei voida vähentää, todisteet olisi annettava ja säilytettävä.

4. Mitkä ovat ehdotuksen todennäköiset taloudelliset vaikutukset

- työllisyyteen

- investointeihin ja uusien yritysten perustamiseen

- yritysten kilpailukykyyn

Ehdotuksen tarkoituksena on parantaa ja laajentaa verojärjestelmää, jolla pyritään välttämään voittojen kaksinkertainen verotus. Tällaisella kaksinkertaisella verotuksella on negatiivisia ja lamauttavia vaikutuksia liiketoimintaan ja investointeihin. Se on myös epätervettä. Useammat yhtiöt ja liikeyritykset hyötyvät liiallisen verotaakan lieventymisestä. Tätä tarkoitusta varten suunnitellut menetelmät ovat myöskin tehokkaampia. EU:n verolainsäädännön yhdenmukaisemman soveltamisen varmistaminen on myös tärkeä askel kohti sääntöjen noudattamisesta aiheutuvien kustannusten alentamista ja yritysverotuksen tehokkuuden lisäämistä EU:ssa.

Direktiivissä säädetystä kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta koituvat hyödyt koskevat myös Eurooppayhtiöitä. Nämä säännökset myötävaikuttavat sellaisten Euroopan laajuisten yritysten perustamiseen ja johtamiseen, jotka eivät kohtaa kansallisen yritysverotuksen ja verolainsäädännön maantieteellisesti rajoitetusta soveltamisesta ja erilaisuudesta johtuvia esteitä.

Kaikki edellä mainittu edistää merkittävällä tavalla yritystoimintaan vaikuttavan veroesteen poistamista EU:ssa. Direktiivillä varmistetaan rajat ylittävästä liiketoiminnasta saatavien voittojen tehokkaampi verotus, mikä voi myötävaikuttaa kotimaisten ja rajat ylittävien toimintojen tasapainoiseen verotukseen ja helpottaa investointien sijaintipaikkaa koskevia päätöksiä. Kansainvälisten sijoittajien päätöksiin eivät enää vaikuta eräät nykyiset veroesteet eikä raskas verotus. Investoinneista verojen jälkeen saatavat voitot kasvavat, ja tämä alentaa puolestaan pääomakustannuksia. Lisäksi sellaisten tapausten väheneminen, joissa suoritetaan ennakonpidätys, alentaa veronmaksajille sääntöjen noudattamisesta aiheutuvia kansainvälisiä verokustannuksia.

Alhaisemmilla verokustannuksilla ja verotuksen jälkeen saatavilla suuremmilla voitoilla on myönteinen vaikutus investointeihin.

Eurooppalaisten yritysten kilpailukyky paranee, sillä kansainvälistä kaksinkertaista verotusta esiintyy harvemmin. Kaksinkertaisen verotuksen aiheuttama resurssien tuhlaus vähenee myös.

Toimintaympäristön paraneminen vaikuttanee myönteisesti työpaikkojen syntymiseen ja työttömyyden vastustamiseen.

5. Sisältyykö ehdotukseen toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon pienten ja keskisuurten yritysten erityistarpeet (muihin ryhmiin verrattuna lievemmät tai erilaiset vaatimukset)?

Ehdotus sisältää säännöksiä, joilla direktiivin soveltamisala laajennettaisiin koskemaan muulle kuin pääomalle perustuvia yhtiöitä. Näin ollen soveltamisalaan kuuluvat useat pk-yritykset, joiden yhtiömuoto ei tavallisesti perustu pääomaan.

Kuuleminen

6. Luettelo järjestöistä, joita on kuultu ehdotuksesta, ja pääpiirteet niiden esittämistä tärkeimmistä näkökannoista.

Ehdotuksesta on käyty pitkä kuulemisprosessi. Yritysjärjestelydirektiivin aiemman muutosehdotuksen (KOM(93)293 lopullinen) perusteella esitetyt aloitteet pohjautuivat Ruding-komitean päätelmiin [18] ja näiden päätelmien perusteella komission 26. kesäkuuta 1992 neuvostolle ja parlamentille antamaan tiedonantoon [19].

[18] Maaliskuussa 1992 tehty riippumattomien asiantuntijoiden komitean kertomus yritysverotuksesta.

[19] SEK(92) 1118 lopullinen.

Lisäksi pidemmälle menevät muutosehdotukset pohjautuvat kansainvälisten veroasiantuntijoiden, jäsenvaltioiden teknisten valtuuskuntien ja komission yksikköjen välillä käytyihin keskusteluihin. Yritysverotusta koskeva tutkimus on tämän lainsäädäntöprosessin tärkein perusta. Komission yksiköt tekivät tutkimuksen kahden asiantuntijapaneelin kanssa käymien keskustelujen ja paneelien antamien asiakirjojen perusteella. Asiantuntijapaneeleihin kuului erittäin päteviä veroasiantuntijoita yliopistoista ja tutkimuslaitoksista sekä liike-elämän edustajia.

Prosessin viimeisessä vaiheessa neuvoteltiin jäsenvaltioiden kanssa työryhmässä, jonka puheenjohtajana toimi komissio ja joka tutki ehdotuksessa esille otettujen kysymysten teknisiä yksityiskohtia.

Tämä ehdotus pohjautuu näiden asiantuntijoiden kanssa käytyihin keskusteluihin, komission yksiköiden tekemiin analyyseihin ja kansallisten veroviranomaisten esittämien näkökantojen ja huolenaiheiden arviointiin.