52003DC0094

KOMISSION TIEDONANTO yhteisön ja kolmansien maiden välisistä suhteista lentoliikenteen alalla

Johdanto

1. Komission 19. marraskuuta 2002 antamassa tiedonannossa [1] käsitellään yhteisön ulkosuhteiden tilannetta lentoliikenteen alalla, ja siinä esitetään päätelmät, jotka komissio on tehnyt Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 5. marraskuuta 2002 ns. open skies -asioissa antamista tuomioista [2]. Tiedonannossa esitellään myös yhteisön tämän alan ulkopolitiikan laajat suuntaviivat ja keskeiset periaatteet.

[1] KOM(2002) 649 lopullinen: Komission tiedonanto yhteisöjen tuomioistuimen 5. marraskuuta 2002 antamien tuomioiden vaikutuksista Euroopan lentoliikennepolitiikkaan.

[2] Asiat C-466/98, C-467/98, C-468/98, C-469/98, C-471/98, C-472/98, C-475/98 ja C-476/98, komissio vastaan Yhdistynyt kuningaskunta, Tanska, Ruotsi, Suomi, Belgia, Luxemburg, Itävalta ja Saksa.

2. Tämän politiikan täytäntöönpano tapahtuu vaiheittain, koska jäsenvaltiot ovat tehneet suuren määrän kahdenvälisiä lentoliikennesopimuksia Euroopan unionin ulkopuolisten maiden kanssa.

3. Komissio huomauttaa kuitenkin, että tuomioistuimen antamilla tuomioilla on myös välittömiä oikeudellisia vaikutuksia, jotka on otettava huomioon lyhyellä aikavälillä. Kuten edellä mainitussa tiedonannossa kuvataan, nämä vaikutukset ovat kahdenlaisia:

- Näissä sopimuksissa määrätään useista asioista, jotka vastedes kuuluvat yhteisön yksinomaiseen ulkoiseen toimivaltaan. Niiden alojen lisäksi, joiden tuomioistuin on nimenomaisesti maininnut kuuluvan yhteisön toimivaltaan, AETR/ERTA-oikeuskäytännön soveltaminen kansainväliseen siviili-ilmailuun merkitsee soveltuvin osin myös sitä, että yhteisöllä on toimivalta useissa muissakin asioissa, jotka kuuluvat näiden sopimusten ja yhteisön oikeuden soveltamisalaan. [3] On myös tärkeää korostaa, että tuomioistuimen mukaan sopimuksiin tehdyt muutokset ovat osoitus siitä, että sopimukset on neuvoteltu kokonaan uudelleen. On selvää, että vaikka sopimusten joitain määräyksiä ei ole muutettu virallisesti tai niihin on tehty vain vähäisiä sanamuodon muutoksia, näistä määräyksistä johtuvat sitoumukset on kuitenkin vahvistettu uudelleenneuvotteluissa. Jäsenvaltiot eivät siis voi tehdä uusia kansainvälisiä sitoumuksia tai edes pitää tällaisia sitoumuksia voimassa, jos ne ovat yhteisön oikeuden vastaisia (ks. esimerkiksi asia C-472/98, 45 kohta; ks. samassa yhteydessä myös 4. heinäkuuta 2002 annetut tuomiot asioissa C-62/98, komissio v. Portugali, Kok. I-1571, ja C-84/98, komissio v. Portugali, Kok. I-5215).

[3] KOM(2002) 649 lopullinen, 31 ja 32 kohta.

- Lähes kaikkiin tällaisiin sopimuksiin sisältyvät kansallisuuslausekkeet ovat EY:n perustamissopimuksen 43 artiklan määräysten vastaista kansallisuuteen perustuvaa syrjintää. [4]

[4] Sama, 34-37 kohta.

4. Komissio katsoo, että viimeksi mainittu kohta on erityisen merkittävä, koska kansallisuuslausekkeet riistävät lentoyhtiöiltä yhden niille EY:n perustamissopimuksessa annetuista perusoikeuksista, nimittäin sijoittautumisvapauden. Nämä lausekkeet estävät käytännössä lentoliikenteen harjoittajia hyödyntämästä täysimääräisesti sisämarkkinoita ja kuluttajia saamasta lisääntyvän kilpailun tuomia etuja. [5]

[5] Sama, 9 ja 10 kohta.

5. Lentoliikenneala on vuodesta 2001 lähtien ollut yhdessä historiansa pahimmista kriiseistä. Useat eurooppalaiset lentoyhtiöt ovat toteuttaneet rakenneuudistussuunnitelmia selvitäkseen tämänhetkisistä vakavista vaikeuksista ja taloudellisesta epävarmuudesta. Alalla tarvittavaa uudelleenjärjestelyä ei voida saattaa loppuun, elleivät toimivaltaiset viranomaiset ja julkisen vallan edustajat osoita sekä kansallisella että yhteisön tasolla tarvittavaa aloitekykyä ja dynaamisuutta siviili-ilmailun ulkosuhteiden alalla.

6. Tästä syystä on ensiarvoisen tärkeää, että yhteisö toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, joilla voidaan nopeasti luoda uusi, yhteisön oikeuden mukainen sääntelykehys, joka vastaa taloudellisten toimijoiden tarpeita.

1. TUOMIOISTUIMEN KANSALLISUUSLAUSEKKEIDEN OSALTA HAVAITSEMIEN RIKKOMUSTEN SEURAUKSET

1.1. Yleiset periaatteet

7. Kuten yhteisöjen tuomioistuimen 5. marraskuuta 2002 antamien tuomioiden vaikutuksista 19. marraskuuta 2002 annetussa komission tiedonannossa todetaan [6], muutkaan kahdenväliset lentoliikennepalveluja koskevat sopimukset eivät ole yhteisön oikeuden mukaisia siltä osin kuin ne kattavat samoja asioita kuin kyseiset "open skies" -sopimukset. Tämä koskee erityisesti kansallisuuslausekkeiden osalta havaittua rikkomusta, sillä lähes kaikissa sopimuksissa on tällainen lauseke.

[6] Sama, 38 kohta.

8. Tältä osin on syytä viitata EY:n perustamissopimuksen 43 artiklan 1 kohdan sanamuotoon:

"Jäljempänä olevien määräysten mukaisesti kielletään rajoitukset, jotka koskevat jäsenvaltion kansalaisen vapautta sijoittautua toisen jäsenvaltion alueelle. Myös kielletään rajoitukset, jotka estävät jäsenvaltion alueelle sijoittautuneita jäsenvaltion kansalaisia perustamasta kauppaedustajan liikkeitä, sivuliikkeitä ja tytäryhtiöitä." [komission korostus]

9. EY:n perustamissopimuksen 43 artiklaa koskevan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltiot voivat rajoittaa yhteisön kansalaisten sijoittautumisvapautta ainoastaan siinä tapauksessa, että se on yleisen edun mukaista ja että muun muassa syrjimättömyyden periaatetta noudatetaan. Sovellettavat periaatteet on ilmaistu erityisen selvästi asiassa C-55/94, Gebhard, 30. marraskuuta 1995 annetun tuomion [7] 37 ja 38 kohdassa:

[7] Kok. 1995, s. I-4165.

"Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sellaisten kansallisten toimenpiteiden, jotka voivat haitata perustamissopimuksessa taattujen perusvapauksien käyttämistä tai tehdä näiden vapauksien käyttämisestä vähemmän houkuttelevaa, on kuitenkin täytettävä neljä edellytystä: niitä on sovellettava ilman syrjintää, niitä on voitava perustella yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla syillä, niiden on oltava omiaan takaamaan niillä tavoiteltavan päämäärän toteuttaminen, eivätkä ne saa puuttua perusvapauteen enempää kuin mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi (ks. asiassa C-19/92, Kraus, 31.3.1993 annettu tuomio, Kok. 1993, s. I-1663, 32 kohta).

Soveltaessaan kansallisia säännöksiään jäsenvaltiot eivät voi myöskään jättää ottamasta huomioon niitä tietoja ja kelpoisuuksia, joita asianomainen on jo toisessa jäsenvaltiossa hankkinut (ks. asia C-340/89, Vlassopoulou, tuomio 7.5.1991, Kok. 1991, s. I-2357, 15 kohta). Niiden on näin ollen otettava huomioon tutkintotodistusten vastaavuus (ks. edellä mainitussa asiassa Thieffry annettu tuomio, 19 ja 27 kohta) ja tarvittaessa vertailtava niiden kansallisissa säännöksissä vaadittuja tietoja ja kelpoisuutta asianomaisen tietoihin ja kelpoisuuteen (ks. edellä mainitussa asiassa Vlassopoulou annettu tuomio, 16 kohta)."

10. Neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2407/92 yhdenmukaistetaan lentoliikenteen harjoittajien toimilupien myöntämisen ehdot yhteisössä. Asetuksessa (ETY) N:o 2407/92 säädettyjen vaatimusten perusteella ja niiden mukaisesti myönnetty liikennelupa on voimassa koko yhteisön alueella. Jäsenvaltiot eivät voi asettaa kolmansiin maihin liikennöintiä koskevan liikenneoikeuden myöntämisen ehdoksi sitä, että liikenteenharjoittajalla on kyseisen jäsenvaltion kansallisen viranomaisen myöntämä ansiolentolupa (AOC), sillä tämä merkitsisi sijoittautumisvapauden rajoittamista yhteisön oikeuden vastaisesti. Kyseisen asetuksen mukaan ansiolentolupa on edellytys toimiluvan myöntämiselle eikä päinvastoin.

1.2. Käytännön seuraukset, jotka liittyvät yhteisön lentoliikenteen harjoittajien nimeämiseen nykyisten kahdenvälisten sopimusten yhteydessä

11. Lentoliikenteen harjoittajien toimilupien myöntämiseen sovellettavat ehdot yhdenmukaistettiin yhteisön tasolla kolmannella toimenpidekokonaisuudella. Tämä huomioon ottaen kaikilla asetuksessa (ETY) N:o 2407/92 [8] tarkoitetuilla yhteisön lentoliikenteen harjoittajilla, jotka voivat osoittaa sijoittautuneensa (tytäryhtiön, sivuliikkeen tai kauppaedustajan liikkeen muodossa) jonkin jäsenvaltion alueelle, on oltava oikeus harjoittaa liikennettä kyseisestä valtiosta kolmanteen maahan samalla tavoin ja samoin ehdoin kuin kyseisen jäsenvaltion lentoliikenteen harjoittajat.

[8] Ks. myös yhteisön lentoliikenteen harjoittajien pääsystä yhteisön sisäisen lentoliikenteen reiteille 23 päivänä heinäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2408/92 2 artiklan b alakohta, EYVL L 240, 24.8.1992.

12. Koska lentoliikennesektorilla vallitsee kova kilpailu ja lentoyhtiöiden edut ovat usein ristiriitaisia, liikenneoikeudet on jaettava syrjimättömällä tavalla niistä kiinnostuneiden yhteisön lentoliikenteen harjoittajien kesken, jos kapasiteetti ja/tai vuorotiheys ovat rajallisia tai lentoyhtiöitä on rajallinen määrä.

1.3. Lentoasemien nimeämiseen liittyvät seuraukset

13. Jos kahdenvälisiin sopimuksiin sisältyy määräyksiä, jotka koskevat tiettyjen lentoasemien nimeämistä liikenneoikeuksien harjoittamista varten, toissijaisuusperiaatteen mukaisesti on toivottavaa, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset nimeävät nämä lentoasemat.

14. Lentoasemien nimeämistä ei kuitenkaan voida toteuttaa tavalla, joka aiheuttaisi yhteisön lentoliikenteen harjoittajien välillä niiden kansallisuuteen tai identiteettiin perustuvaa syrjintää. Samoin jos on tehty neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2408/92 8 artiklan mukainen päätös yhteisön sisäisen liikenteen jakamisesta samaan lentoasemajärjestelmään kuuluvien lentoasemien välillä, lentoasemien nimeämisessä käytettävät menetelmät ja kriteerit eivät saa olla ristiriidassa kyseisen, liikenteen jakamista koskevan päätöksen kanssa, sillä muussa tapauksessa tiettyjen yhteisön lentoliikenteen harjoittajien voisi olla mahdotonta käyttää yhtä lentoasemaa jatkoyhteyksiä tarjoavana keskuslentoasemana.

1.4. Käytännön seuraukset voimassa olevien sopimusten muuttamista koskevien neuvottelujen kannalta

15. Poiketen siitä, millä tavoin muilla taloudellisen toiminnan aloilla valmistellaan ja käydään valtioiden välisiä kaupallisia neuvotteluja, lentoliikenteen alalla on yleisenä käytäntönä, että toimivaltaiset viranomaiset ottavat lentoyhtiöt hyvin tiiviisti mukaan (lähes) kaikkiin neuvotteluprosessin vaiheisiin.

16. EY:n perustamissopimuksen 43 artiklan määräyksistä johtuva tasavertaisen kohtelun periaate edellyttää myös, että kaikkien yhteisön lentoliikenteen harjoittajien, jotka voivat osoittaa sijoittautuneensa (tytäryhtiön, sivuliikkeen tai kauppaedustajan liikkeen muodossa) kyseisen jäsenvaltion alueelle, on voitava osallistua joko suoraan tai ammattialajärjestöjensä kautta syrjimättömällä tavalla lentoliikennesopimuksia koskevien neuvottelujen valmisteluun ja tämän jälkeen itse neuvotteluihin.

1.5. Seuraukset yhteisön lentoliikenteen harjoittajien turvallisuuden seurannan kannalta

17. Vastuu yhteisön lentoliikenteen harjoittajien turvallisuuden seurannasta kuuluu yhteisössä aina sille jäsenvaltiolle, joka on myöntänyt lentoliikenteen harjoittajan toimiluvan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2407/92 mukaisesti. Tämä koskee myös tapausta, jossa lentoliikenteen harjoittaja liikennöi reittejä kahden sellaisen jäsenvaltion välillä, joista kumpikaan ei ole toimiluvan myöntänyt jäsenvaltio.

18. Komissio korostaa, että samaa sääntöä on sovellettava myös silloin, kun yhteisön lentoliikenteen harjoittaja liikennöi lentoreittiä sellaisen jäsenvaltion alueelta, joka ei ole toimiluvan myöntäjä, jonkin kolmannen maan alueelle.

19. Jos kolmas maa kieltäytyy soveltamasta tätä periaatetta, nimeävän jäsenvaltion on yhdessä toimiluvan myöntäneen jäsenvaltion kanssa

* selitettävä, kuinka lentoliikenteen harjoittajan turvallisuutta seurataan yhteisössä ja ilmoitettava, mikä viranomainen on siitä vastuussa

* tehtävä selväksi kyseessä olevalle kolmannelle maalle, että sen edellytetään hyväksyvän yhteisön lentoliikenteen harjoittajan toimiluvan myöntäneen jäsenvaltion myöntämät todistukset, jos se on Chicagon yleissopimuksen sopimuspuoli ja jos kyseiset todistukset on myönnetty yleissopimuksen sovellettavien liitteiden mukaisesti. [9]

[9] Kahdenvälisten lentoliikennesopimusten johdanto-osassa todetaan lähes aina, ettei sopimuksella rajoiteta Chicagon yleissopimuksesta johtuvia allekirjoittajien oikeuksia ja velvollisuuksia.

1.6. Selkeä oikeudellinen kehys

20. Edellä esitetty oikeudellinen arviointi tarjoaa vahvan oikeusperustan yhteisön politiikan kehittämiselle. Yhteisön oikeudessa jäsenvaltioille ja koko yhteisölle asetetaan joukko vahvoja oikeudellisia velvoitteita. Näitä periaatteita ei voida soveltaa valikoiden, eikä niitä voida ottaa käyttöön asteittain. Yhteisön lentoliikenteen harjoittajien on voitava käyttää perustamissopimuksen mukaisia oikeuksiaan välittömästi. Jotta näitä periaatteita voitaisiin toteuttaa käytännössä, komissio katsoo, että on päätettävä toimenpiteistä, joiden avulla yhteisö ja sen jäsenvaltiot voivat määritellä yhtenäisen lähestymistavan niiden soveltamiseen.

2. OIKEUDELLISTEN PERIAATTEIDEN SOVELTAMINEN KÄYTÄNNÖSSÄ

2.1. Tilannearvio

21. Komissio on tietoinen EU:n viidentoista jäsenvaltion ja niiden kahdenvälisten sopimuskumppaneiden välisten suhteiden monimutkaisuudesta sekä siitä epävarmuudesta, joka näihin suhteisiin nyt kohdistuu. Komissio on myös tietoinen niistä ongelmista, joita edellä mainittujen oikeudellisten periaatteiden soveltaminen saattaa käytännössä aiheuttaa. Monilla tahoilla ollaan huolestuneita voimassa olevien sopimusten laillisuudesta, mahdollisesti tarvittavista muutoksista sekä kolmansien maiden suhtautumisesta yhteisön ja sen jäsenvaltioiden ehdotuksiin.

22. Komissio ymmärtää myös, kuinka suuri taloudellinen merkitys on sillä, että ilmailualalle tarjotaan sääntely-ympäristö, joka on riittävään joustava, jotta ala voi reagoida taloudellisten olosuhteiden ja toiminnallisten vaatimusten muutoksiin, mutta kuitenkin riittävän vahva, jotta voidaan säilyttää tärkeät markkinoille pääsyä koskevat oikeudet, jotka jäsenvaltiot ovat neuvotelleen viimeisten 50 vuoden aikana. Epävarmuus siitä, kuinka tuomioistuimen havaitsemat yhteisön oikeuden rikkomiset voidaan korjata, haittaa voimassa olevien sopimusten hallinnointia ja parantamista. Samalla kuitenkin pelätään, että tämän epävarmuuden poistamiseksi toteutettavat toimet saattavat vaarantaa luodut kahdenväliset suhteet.

23. Komissio katsookin, että on tärkeää rajoittaa mahdollisimman vähäisiksi ne muutokset, joita on tehtävä nykyisten kahdenvälisten sopimusten puitteissa saavutettuun oikeuksien tasapainoon.

24. On kuitenkin selvää, että nykyistä järjestelmää on muutettava, jotta nykyiset suhteet kolmansien maiden kanssa voidaan saattaa 5. marraskuuta 2002 annettujen tuomioistuimen tuomioiden mukaisiksi. Tilanne ei voi säilyä ennallaan, ja kaikki osapuolet tunnustavat, että yhteisön ja sen jäsenvaltioiden ryhdyttävä toimenpiteisiin.

25. Samalla on kuitenkin korostettava, ettei yhteisön politiikan tavoitteena tällä alalla ole ainoastaan tuomioistuimen havaitsemien laittomuuksien korjaaminen, vaikka se onkin olennaisen tärkeää. Vaadituilla muutoksilla parannetaan myös nykyistä tilannetta luomalla Euroopan ilmailualalle uusia mahdollisuuksia ja tarjoamalla eurooppalaisille kuluttajille entistä suurempi valinnanvapaus.

26. Yleisenä tavoitteena on oltava sellaisen tasapainoisen ja tehokkaan toimintatavan kehittäminen yhteisön tasolla, jossa hyödynnetään täysimääräisesti yhteisön painoarvoa toimialan ja kuluttajien etujen ajamiseksi. Yhteisön toimille on määriteltävä selkeät painopisteet ja asianmukaiset mekanismit samalla kun varmistetaan, että jäsenvaltiot voivat edelleenkin hyödyntää nykyisiä voimavarojaan ja asiantuntemustaan käsitelläkseen juuri niiden tilanteelle ominaisia kansainvälisten suhteiden näkökohtia.

2.2. Vastaus tuomioistuimen tuomioihin

27. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 5. marraskuuta 2002 ns. open skies -asioissa antamat tuomiot eivät vaikuta ainoastaan niihin kahdeksaan Yhdysvaltojen kanssa tehtyyn sopimukseen, joiden tuomioistuin havaitsi olevan yhteisön oikeuden vastaisia, vaan kaikkiin kahdenvälisiin lentoliikennesopimuksiin, joissa Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat sopimuspuolina.

28. Komissio antoi tuomioistuimen tuomioiden johdosta 19. marraskuuta 2002 tiedonannon, jossa se määritteli eräitä politiikan painopistealueita. Komissio esitteli periaatteet, jotka ohjaavat yhteisön tämän alan politiikkaa tulevaisuudessa, ja nimesi eräitä keskeisiä kauppakumppaneita, erityisesti Venäjän ja Japanin, joiden kanssa olisi komission mielestä aloitettava yhteisön tason neuvottelut lähitulevaisuudessa. Komission ensimmäisenä huolenaiheena oli kuitenkin jäsenvaltioiden ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden saattaminen yhteisön oikeuden mukaisiksi.

29. Tämän toteuttamiseksi komissio pyysi jäsenvaltioita aloittamaan Yhdysvaltojen kanssa tekemiensä sopimusten irtisanomismenettelyt. Lisäksi se pyysi, että neuvosto valtuuttaisi sen aloittamaan yhteisön tason neuvottelut (jäljempänä 'valtuus') Yhdysvaltojen kanssa uuden EY:n ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen tekemisestä perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti. Komissio on edelleen sitä mieltä, että tällainen toimi on ainoa keino saattaa EU:n ja Yhdysvaltojen väliset suhteet lentoliikenteen alalla oikeudellisesti pitävälle pohjalle.

30. Komissio panee tyytyväisenä merkille, että EU:n ja Yhdysvaltojen välisistä suhteista on keskusteltu laajasti neuvostossa, ja on optimistinen sen suhteen, että yhteisön tason neuvottelut voidaan aloittaa lähitulevaisuudessa.

31. Komissio on kuitenkin tietoinen myös siitä, että on olemassa polttava tarve luoda vankka oikeudellinen kehys kaikkia muita lentoliikennesopimuksia koskeville käynnissä oleville neuvotteluille, näiden sopimusten täytäntöönpanolle sekä vastuiden asianmukaiselle jakamiselle yhteisön ja sen jäsenvaltioiden kesken lentoliikenteen kansainvälisten suhteiden alalla.

32. Näin ollen komissio ehdottaa tämän tiedonannon yhteydessä kahta uutta toimenpidettä, jotka yhdessä Yhdysvaltoja koskevan valtuuden kanssa muodostavat kolmen toimenpiteen yhtenäisen kokonaisuuden, jolla luodaan tällainen kehys.

2.3. Omistusta ja määräysvaltaa koskeva yhteisön lähestymistapa

33. Korjatakseen yhteisön oikeuden rikkomiset muissa kahdenvälisissä sopimuksissa komissio suunnittelee yhteisön neuvottelujen aloittamista kolmansien maiden kanssa omistukseen ja määräysvaltaan liittyvästä kysymyksestä sekä yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvista asioista.

34. Neuvottelujen erityisenä tavoitteena on taata kansainvälisissä sopimuksissa syrjimätön markkinoille pääsy kaikille yhteisön lentoliikenteen harjoittajille, kuten perustamissopimuksessa edellytetään. Komissio katsoo, että omistusta ja määräysvaltaa koskevan kysymyksen käsittelemiseksi tarvitaan johdonmukainen yhteisön lähestymistapa, jonka avulla pyritään useiden vuosien kuluessa lähestymään kaikkia kansainvälisiä kumppaneita.

35. Tästä syystä komissio antaa neuvostolle suosituksen, että se valtuuttaa komission aloittamaan yhteisön tason neuvottelut kaikkien kahdenvälisten sopimuskumppaneiden kanssa omistusta ja määräysvaltaa koskevasta kysymyksestä. Valtuus annetaan perustamissopimuksen 300 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen, eli tarkoitusta varten perustetaan jäsenvaltioiden edustajista koostuva erityiskomitea, joka avustaa ja tukee komissiota. Valtuuteen eivät sisälly neuvottelut sellaisten kauppakumppaneiden kanssa, joiden osalta on sovittu maakohtaisista neuvotteluvaltuuksista.

Miksi yhteisön lähestymistapa on tarpeen?

36. Kun on ilmeistä, että sopimuksen tai yleissopimuksen kohteena oleva asia kuuluu osittain yhteisön ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan, on tärkeää varmistaa tiivis yhteistyö jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten välillä sekä neuvotteluprosessissa ja päätöksenteossa että tehtyjen sitoumusten noudattamisessa. Tämä yhteistoimintavelvollisuus perustuu vaatimukseen, jonka mukaan yhteisöä on edustettava yhtenäisesti kansainvälisissä yhteyksissä (tuomio 1/78, Kok. 1978, s. 2151, 34-36 kohta, lausunto 2/91, Kok. 1993, s. I-1061, 36 kohta, ja lausunto 1/94, Kok. 1994, s. I-5267, 108 kohta). Yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimet parhaan mahdollisen yhteistyön varmistamiseksi tässä suhteessa (lausunto 2/91, 38 kohta).

37. Omistusta ja määräysvaltaa koskevien lausekkeiden sisältöön ja niistä neuvottelemiseen liittyvät keskeiset oikeudelliset kysymykset on esitetty tämän tiedonannon ensimmäisessä jaksossa: yhteisön lentoliikenteen harjoittajan määritelmä on yhdenmukaistettu yhteisön oikeudessa. Tämän lisäksi yhteisillä yhteisön tason neuvotteluilla on vielä merkittäviä käytännöllisiä ja poliittisia etuja.

38. Ensinnäkin, jos jäsenvaltiot valtuutettaisiin neuvottelemaan yhteisölausekkeesta, eri jäsenvaltiot voisivat omaksua erilaisia kantoja tähän kysymykseen, jolloin kolmannet maat saisivat yhteisöltä ristiriitaisia viestejä. Yhteisö ja jäsenvaltiot eivät voi edistyä tässä kysymyksessä, jos kolmansia maita kohtaan omaksuttavaa lähestymistapaa ei koordinoida asianmukaisesti sen ajoituksen ja asiasisällön suhteen ja jos muutosta ajetaan eri muodoissa ja eriasteista poliittista painetta käyttäen.

39. Lisäksi yksittäiset jäsenvaltiot tulevat huomaamaan, että kolmannelle maalle yksipuolisesti esitetty pyyntö sisällyttää sopimuksiin "yhteisölauseke" saa usein kielteisen vastauksen. Tällainen pyyntö on epätavallinen ja sillä on usein vähäistä painoarvoa, jos sen esittää yksi jäsenvaltio muista riippumatta. Lisäksi tarve suojella kansallisen lentoyhtiön olemassa olevia liikenneoikeuksia saattaa heikentää yksittäisen jäsenvaltion mahdollisuuksia toimia yksin ja vaatia lausekkeen lisäämistä, vaikka tästä onkin tehty oikeudellinen velvoite tuomioistuimen tuomiossa.

40. Jos jäsenvaltiot valtuutettaisiin neuvottelemaan yhteisölausekkeesta, tämä uhkaisi vääristää yhteisön lentoliikenteen harjoittajien välistä kilpailua. Jos jokainen jäsenvaltio vaatii kolmansilta mailta yhteisölauseketta eri järjestyksessä ja erilaisella menestyksellä, yhteisön lentoliikenteen harjoittajien mahdollisuudet päästä kansainvälisille markkinoille hajoavat sekavaksi palapeliksi. Toisaalta, mitä paremmin jäsenvaltio onnistuu yhteisölausekkeiden käyttöönotossa, sitä enemmän sen oma toimiala altistuu muiden jäsenvaltioiden lentoliikenteen harjoittajien kilpailulle ilman, että se voi välttämättä nauttia vastavuoroisista oikeuksista koko yhteisön alueella. Tällainen tilanne ei olisi kestävä.

41. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi on olennaisen tärkeää, että yhteisö lähestyy kolmansia maita harjoittamalla toimivaltaansa perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti. Tällä tavoin yhteisö voi perustella asiaansa yhdenmukaisin argumentein ja voidaan välttää tilanne, jossa jäsenvaltiot voisivat toisistaan tietämättä sopia erilaisista ehdoista.

Neuvottelujen käyminen ja tulokset

42. Komissio suunnittelee, että neuvotteluja käytäisiin tiiviissä aikataulussa. Tavoitteena on, että komissio sopii koordinoidusta neuvotteluohjelmasta ja käy sen mukaisesti kauppakumppaneiden kanssa neuvotteluja omistusta ja määräysvaltaa koskevista lausekkeista. Neuvotteluvaltuudessa määritellään perusteet, joiden mukaisesti yhteydet kolmansiin maihin asetetaan tärkeysjärjestykseen. Komissio laatii kullekin kolmannelle maalle soveltuvan sopimusluonnoksen tämän tärkeysjärjestyksen mukaisesti.

43. Komissiolle annettaisiin valtuudet neuvotella myös muista yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvista asioista, jotta ne voitaisiin sisällyttää yhteisön tason sopimukseen. Käytännössä on todennäköisesti mahdollista, että nykyisissä kahdenvälisissä sopimuksissa käytetyt vakiotekstit yksinkertaisesti sisällytetään yhteisön sopimukseen, mutta tilaisuuden nyt avautuessa yhteisön pitäisi pyrkiä saamaan aikaan parannuksia näitä kysymyksiä koskeviin nykyisiin säännöksiin.

44. Tällä tavoin jäsenvaltiot voisivat edelleen oman harkintansa mukaisesti neuvotella kolmansien maiden kanssa kansalliseen toimivaltaan kuuluvista asioista perinteisiä neuvottelurakenteitaan käyttäen. Niitä kannustettaisiin kuitenkin käsittelemään kahdenvälisiä kysymyksiä samalla kun yhteisö puuttuu omistusta ja määräysvaltaa koskevaan kysymykseen. Tällä tavoin kaikki tietyn kolmannen maan ja yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisiin lentoliikennesuhteisiin liittyvät näkökohdat voitaisiin koota yhdeksi paketiksi.

45. Komissio odottaa, että neuvotteluissa voidaan päästä useisiin eri tuloksiin. Yksinkertaisin vaihtoehto olisi lyhyt yksittäinen sopimus, jossa osapuolet sopivat edunsaajien tarkistetusta määritelmästä, joka kumoaisi voimassa olevien kahdenvälisten sopimusten asiaa koskevat lausekkeet. Tällaiseen sopimukseen pitäisi myös sisältyä uusia säännöksiä, jotka koskevat muita yhteisön toimivaltaan kuuluvia asioita, jotka komissio on yksilöinyt 19. marraskuuta 2002 antamassaan tiedonannossa. Yhteisön pitäisi allekirjoittaa ja tehdä tällainen sopimus. Jäsenvaltiot pitäisivät voimassa omat sopimuksensa kyseessä olevan maan kanssa kansalliseen toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta. Tätä tilannetta jatkettaisiin siihen asti, kun saadaan valtuus neuvotella kattavasta yhteisön tason sopimuksesta. Useimpien maiden kohdalla tilanne pysyisi tällaisena useita vuosia.

Yhteisön toiminnan edut kahdenvälisiin lähestymistapoihin verrattuna.

46. Neuvotteluissa on aina se vaara, ettei niissä päästä sopimukseen. Vaikka monet maat ovatkin valmiita muutoksiin, eräiden voi olla vaikea hyväksyä pyydettyjä muutoksia. Komissio katsoo, että jos voidaan esittää yhteisön kanta, pyynnön hylkääminen on huomattavasti epätodennäköisempää kuin jos pyynnön esittää yksittäinen jäsenvaltio.

47. Jos näin kuitenkin kävisi, komission olisi ilmoitettava asiasta neuvostolle ja tämän jälkeen olisi harkittava vaihtoehtoisia lähestymistapoja. Kyseessä oleva periaate on erittäin tärkeä, ja yhteisön on pyrittävä määrätietoisesti saavuttamaan nämä muutokset. Mahdollisia vaihtoehtoisia etenemistapoja voisivat olla valtuuden antaminen sellaisen täysin uuden yhteisön sopimuksen neuvottelemiseen, jolla korvattaisiin voimassa olevat kahdenväliset sopimukset, tai kaikkien jäsenvaltioiden toteuttama lentoliikenteen koordinoitu rajoittaminen kyseiseen maahan ja kyseisestä maasta. Sopimusten irtisanominen olisi vakava asia, mutta sitä on pidettävä yhtenä vaihtoehtona, jota ei voida sulkea pois.

48. Koska lentoyhteydet Euroopasta ja Eurooppaan ovat monille maille erittäin tärkeitä, on todennäköistä, että kahdenväliset sopimuskumppanit tekevät kaikkensa välttääkseen neuvottelujen täydellisen lukkiutumisen ja sopimusten irtisanomisen vaaran. Useimmat kahdenväliset sopimuskumppanit eivät ole halukkaita hyväksymään lentoyhteyksien täydellistä katkeamista Eurooppaan. On kuitenkin korostettava, että yhteisö voi tällaisessa tilanteessa edistyä ainoastaan, jos kaikki jäsenvaltiot omaksuvat saman lähestymistavan. Tämän valtuuden hyväksyminen takaa tällaisen lähestymistavan.

Yksinkertaisempi yhteydenpito sidosryhmien kanssa

49. Yhteisölausekkeista neuvotteleminen tarjoaa yhteisön lentoliikenteen harjoittajille mahdollisuuden laajentaa kansainvälisiä toimintojaan muiden jäsenvaltioiden lentoasemilta, ja se tasoittaa tietä kohti eri jäsenvaltioiden lentoyhtiöiden suurempaa taloudellista yhdentymistä. Kuten edellä 1 jaksossa mainittiin, näillä yrityksillä on oikeus tasavertaiseen kohteluun ja siten niillä pitäisi myös olla tasavertaiset mahdollisuudet osallistua neuvotteluihin ja saada niistä tietoa. Omistusta ja määräysvaltaa koskevan kysymyksen käsittely yhden yhteisön toimen puitteissa lisää prosessin avoimuutta ja helpottaa ja tehostaa koko toimialan osallistumista neuvotteluihin.

Neuvotteluvaltuuden hyväksyminen ja sen vaikutukset

50. Samalla kun neuvostossa päätetään virallisen valtuuden antamisesta, komission ja neuvoston on sovittava tarkoista tavoitteista, kolmansien maiden kanssa luotavien yhteyksien tärkeysjärjestyksestä ja neuvotteluissa käytettävistä työmenetelmistä. Rinnakkain tämän tiedonannon kanssa annetaan perustamissopimuksen 300 artiklan 1 kohdan mukainen suositus neuvostolle.

51. Jos valtuus annetaan, komissiolta ja jäsenvaltioilta vaaditaan merkittäviä henkilöstövoimavaroja ja poliittista sitoutumista. Tavoitteena olisi luoda komission johdolla toimiva yhtenäinen eurooppalainen neuvotteluryhmä, joka työskentelisi tiiviisti ja intensiivisesti tulevien vuosien aikana. Komission olisi laadittava ja toteutettava tulevina vuosina laaja neuvotteluohjelma, jotta asia voitaisiin käsitellä yhteisön kaikkien tämän alan kauppakumppaneiden kanssa. Komissio katsoo kuitenkin, että tällainen lähestymistapa tarjoaa parhaat ajaa yhteisön etuja.

52. Komissio on tietoinen siitä, että vaikka tässä tehtävässä hyödynnetään komission ja jäsenvaltioiden kaikkia poliittisia ja teknisiä voimavaroja, sen loppuunsaattaminen kestää kauan. Sitä ennen nykyisten sopimusten pitäisi pysyä voimassa sellaisinaan, ellei tässä asiakirjassa ehdoteta muuta.

2.4. Tiedonvaihto ja syrjimättömyys

53. Yhdysvaltojen kanssa käytävien neuvottelujen aloittamisen ja "yhteisön lentoliikenteen harjoittajien" tunnustamisesta ja yhteisön yksinomaisen toimivaltaan kuuluvista asioista käytävien neuvottelujen ohella toimenpidekokonaisuudessa on sen kolmantena osana asetusehdotus, joka on tämän tiedonannon liitteenä. Asetuksella pyritään varmistamaan, että tiedot tällä monimutkaisella alalla käytävistä neuvotteluista ja tehtävistä sopimuksista kulkevat vapaasti yhteisön sisällä. Lisäksi siinä määritellään selkeät säännöt sopimusten täytäntöönpanoa varten, jotta voidaan taata yhteisön lentoliikenteen harjoittajien oikeudenmukaiset ja tasavertaiset toimintamahdollisuudet.

Kohti yhteistoimintaan perustuvaa lähestymistapaa

54. Tällä hetkellä on vaikea saada tarkkaa kuvaa yhteisön ja sen kansainvälisten kauppakumppaneiden suhteista lentoliikenteen alalla. Kukin jäsenvaltio on tehnyt omat kahdenväliset sopimuksensa, ja näiden sopimusten kehittämisestä ja hallinnoinnista on perinteisesti neuvoteltu täysin muista jäsenvaltioista riippumatta. Lisäksi useiden sopimusten eräistä toiminnallisista näkökohdista määrätään luottamuksellisissa liitteissä, jotka ovat ainoastaan sopimuspuolten ja niiden lentoyhtiöiden saatavilla.

55. Tuomioistuimen antamat tuomiot muuttavat tämän tilanteen.

56. Ensinnäkin yhteisöllä on nyt selkeä asema kansainvälisissä lentoliikennesuhteissa. Yhteisön toimivalta on tunnustettu useilla aloilla, ja on olennaisen tärkeää, että yhteisö käyttää toimivaltaansa myös lentoliikenteen harjoittajan omistusta ja määräysvaltaa koskevassa kysymyksessä. Jäsenvaltioiden mahdollisuuksia sopia näihin asioihin liittyvistä kansainvälisistä velvoitteista on rajoitettu, ja komission on saatava tieto jäsenvaltioiden toimista. Näin se pystyy seuraamaan kehitystä yhteisön edun mukaisilla aloilla ja toteuttamaan oikeudellisen roolinsa perustamissopimuksen valvojana.

57. Tuomioistuimen 5. marraskuuta 2002 antamilla tuomioilla on myös se vaikutus, että siltä osin kuin jäsenvaltiot vastaavat edelleen markkinoillepääsyjärjestelyihin liittyvistä neuvotteluista, ne eivät enää neuvottele lentoliikennesopimuksista pelkästään kansallisten lentoyhtiöidensä etujen mukaisesti. Kansallisten lentoliikenteen harjoittajien edut ovat edelleen tärkeä tekijä neuvottelijoille, mutta vastedes liikenneoikeuksista neuvotellaan laajemmassa mielessä yhteisön lentoliikenteen harjoittajien puolesta. Perustamissopimuksen nojalla kaikilla yhteisön lentoliikenteen harjoittajilla, joilla on voimassa oleva toimilupa ja jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltion alueelle, on oikeus harjoittaa toimintaansa kyseisessä jäsenvaltiossa ilman muita rajoituksia. Siksi onkin tärkeää varmistaa, että tieto käytävistä neuvotteluista on yleisesti saatavilla, jotta yhteisön lentoliikenteen harjoittajat voivat ilmaista kiinnostuksensa neuvottelujen lopputulokseen ja jotta ne saavat tasavertaiset mahdollisuudet osallistua neuvotteluprosessiin.

58. Jotta yhteisöllä ja sen jäsenvaltioilla olisi mahdollisimman suuri vaikutusvalta suhteissa kolmansiin maihin, on suotavaa varmistaa tietojen vaihtaminen olemassa olevista ja tulevista yhteyksistä tällaisiin maihin. Tällä tavoin komissio ja jäsenvaltiot voivat yksilöidä tiettyihin kauppakumppaneihin liittyviä yhteisiä ongelmia ja koordinoida lähestymistapansa sekä ajoituksen että asiasisällön suhteen joko määrittelemällä yhteisön kannan tai mahdollisesti koordinoimalla kahdenvälisiä neuvottelujaan perustamissopimuksen 10 artiklan mukaisesti.

Tiedonvaihdon järjestäminen

59. Tätä varten ja perustamissopimuksen 10 artiklan noudattamisen varmistamiseksi tähän tiedonantoon liittyy ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi, jossa jäsenvaltiot velvoitetaan ilmoittamaan komissiolle kaikista suunnitelluista neuvotteluista. Komissio tutkii kaikki tällaiset ilmoitukset ja varmistaa, että ehdotettu lähestymistapa on yhteensopiva yhteisön oikeuden kanssa, sekä määrittelee sellaiset yhteisön etujen mukaiset laajemmat kysymykset, joista voisi olla hyödyllistä keskustella muiden jäsenvaltioiden kanssa tai joita voitaisiin koordinoida yhteisön tasolla.

60. Ehdotuksessa edellytetään myös, että jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle neuvottelujen tuloksesta, jotta komissio voisi varmistaa, että se on yhteisön oikeuden mukainen, ja valvoa sopimuksen määräysten syrjimätöntä täytäntöönpanoa erityisesti liikenneoikeuksien alalla.

61. Lisäksi ehdotuksessa velvoitetaan jäsenvaltiot kohdistamaan tiedotus kaikille niiden alueelle sijoittautuneille yhteisön lentoliikenteen harjoittajille ja ottamaan ne kaikki huomioon ketään syrjimättä. Tähän sisältyy kiinnostuksenilmausten pyytäminen kaikilta yhteisön lentoliikenteen harjoittajilta ennen kolmansien maiden kanssa käytävien neuvottelujen aloittamista, jotta niiden edut voidaan ottaa neuvotteluissa huomioon ja jotta ne voivat osallistua omalta kannaltaan tärkeisiin keskusteluihin.

Syrjimättömyyden takaaminen

62. Lentoliikenteen harjoittajien ottaminen mukaan liikenneneuvotteluihin onnistunee melko mutkattomasti, mutta syrjimättömän lopputuloksen aikaansaaminen ja neuvottelujen tuloksena mahdollisesti saatavien liikenneoikeuksien syrjimättömän jakamisen varmistaminen saattavat osoittautua kaikkein vaikeimmiksi näkökohdiksi, kun siirrytään kahdenvälisistä sopimuksista kohti yhteisön kansainvälistä lentoliikennepolitiikkaa.

63. Tähän saakka useimmissa sopimuksissa on pyritty varmistamaan yhden kansallisen lentoliikenteen harjoittajan liikenneoikeudet. Joissain jäsenvaltioissa on yksi tai kaksi pienempää kansainvälistä lentoliikenteen harjoittajaa, mutta monenkaan jäsenvaltion ei ole tarvinnut jakaa neuvottelemiaan liikenneoikeuksia eri lentoyhtiöiden kesken.

64. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 5. marraskuuta 2002 antamat tuomiot muuttavat tämän tilanteen. Kuten edellä on todettu, näissä tuomioissa vahvistetaan, että jäsenvaltioilla on velvollisuus olla syrjimättä yhtiöitä niiden omistajuuden perusteella, jos yhtiöt ovat jossain muodossa sijoittautuneet niiden alueelle. Tämä on kaikkia jäsenvaltioita koskeva oikeudellinen velvoite. Lentoliikenteen harjoittajilla on oikeus nostaa kanne jäsenvaltioita vastaan, jos ne katsovat, että niille perustamissopimuksen nojalla kuuluvat oikeudet on poistettu tai niitä on heikennetty kahdenvälisen sopimuksen tekstissä tai tällaista sopimusta sovellettaessa.

65. Edellä ehdotetun neuvotteluvaltuuden mukaisesti yhteisön on Yhdysvaltojen ja muiden kolmansien maiden kanssa tulevaisuudessa käymissään neuvotteluissa puututtava nykyisten kahdenvälisten sopimusten sanamuodoissa oleviin puutteisiin ja pyrittävä varmistamaan yhteisön lentoliikenteen harjoittajien asianmukainen kohtelu.

Nimeäminen

66. Kaikkien yhteisöä ja sen jäsenvaltioita koskevien neuvottelujen tavoitteena pitäisi vastaisuudessa olla useiden lentoliikenteen harjoittajien nimeäminen ilman rajoituksia. Yhden lentoliikenteen harjoittajan nimeäminen ei yksinkertaisesti riitä mahdollistamaan yhteisön oikeuden tehokasta täytäntöönpanoa. Jos sopimuksessa myönnetään oikeudet yhteisön lentoliikenteen harjoittajille, mutta samalla nimetään vain yksi yhteisön lentoliikenteen harjoittaja jäsenvaltion ja kolmannen maan välisille reiteille tai kahden sopimuspuolen yksittäisten kaupunkien välisille reiteille, siinä loukataan yhteisön lentoliikenteen harjoittajille perustamissopimuksen nojalla kuuluvia oikeuksia. Yhteisön lentoliikenteen harjoittajilta vietäisiin tosiasiallisesti niiden markkinoillepääsyoikeudet.

67. Näin ollen, jos kolmannet maat pyrkivät pitämään voimassa nykyiset yksittäistä nimeämistä koskevat lausekkeet tai pyytävät uusien lausekkeiden lisäämistä, jäsenvaltioiden ja yhteisön neuvottelijoiden on kieltäydyttävä tästä ja annettava asia komission käsiteltäväksi. Komissio katsoo, että tätä kysymystä olisi parasta käsitellä samalla, kun omistusta ja määräysvaltaa koskevat lausekkeet neuvotellaan uudelleen koordinoidusti yhteisön tasolla.

68. Vuorotiheyteen liittyvät ankarat rajoitukset voivat aiheuttaa ongelmia samoista syistä. On tärkeää varmistaa, että kaikki asiasta kiinnostuneet yhteisön lentoliikenteen harjoittajat otetaan asianmukaisesti huomioon. Tähän tarvittava vuorotiheys vaihtelee maittain.

Rajallisten oikeuksien jakaminen

69. Lähitulevaisuudessa on todennäköisesti voimassa vielä merkittävä määrä sopimuksia, joissa ei myönnetä riittävästi vuorotiheyteen, kapasiteettiin tai nimeämiseen liittyviä oikeuksia, jotta kaikkien kiinnostuneiden yhteisön lentoliikenteen harjoittajien tarpeet voidaan täyttää. Tästä syystä jäsenvaltioiden on luotava menettelyt, joiden avulla rajalliset liikenneoikeudet tai rajalliset nimeämisoikeudet voidaan jakaa syrjimättömästi.

70. Tähän tiedonantoon liittyvässä asetusehdotuksessa selvennetään tähän kysymykseen liittyvät jäsenvaltioiden velvoitteet. Asetuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot luovat syrjimättömän järjestelmän, jonka avulla annetaan lentoliikenteen harjoittajille tietoja saatavilla olevista liikenneoikeuksista, pyydetään näitä liikenneoikeuksia koskevia kiinnostuksenilmaisuja ja käsitellään hakemukset oikeudenmukaisella ja avoimella tavalla.

71. Komissio ymmärtää, että nimeämis- ja liikenneoikeuksia koskevia hakemuksia käsitellessään jäsenvaltioiden on voitava hylätä epärealistiset hakemukset ja varmistaa, että oikeuksia käytetään mahdollisimman tehokkaasti. Tästä syystä valintaprosessia varten on vahvistettava selvät arviointiperusteet. Jäsenvaltioiden soveltamiin arviointiperusteisiin voisivat sisältyä muun muassa seuraavat:

- kuluttajien edut ja yleinen hyöty

- kilpailu kyseessä olevilla markkinoilla

- hakijan kyky taata liikenteen jatkuvuus

- hakijan kyky täyttää turvallisuusvaatimukset

- tarve soveltaa yhteisön oikeutta.

72. Asetusehdotuksessa jäsenvaltioille asetetaan erilaisia vaatimuksia sen varmistamiseksi, että käytetyt arviointiperusteet annetaan asianmukaisesti tiedoksi lentoliikenteen harjoittajille ja että niitä soveltamalla tehdyt päätökset julkaistaan.

73. Tämän asiakirjan liitteessä on esitetty joukko liikenneoikeuksien jakamista koskevia yleisiä periaatteita ja menettelyjä. Ne toimivat vertailukohtana siirtymäkaudella ennen kuin ehdotettu asetus tulee voimaan, ja niistä on hyötyä myös asetuksen täytäntöönpanossa.

3. PÄÄTELMÄT

74. Komissio uskoo, että yhteisön tason neuvottelujen aloittaminen Yhdysvaltojen kanssa ja edellä kuvatut toimenpiteet muodostavat yhdessä vahvan toimenpidekokonaisuuden, jonka avulla yhteisö ja sen jäsenvaltiot voivat panna täytäntöön tuomioistuimen 5. marraskuuta 2002 ns. open skies -asioissa antamat tuomiot.

75. Ensi vaiheessa on olennaisen tärkeää pyrkiä aloittamaan neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa.

- Komissio kehottaa neuvostoa tekemään päätöksen, jolla annetaan valtuus yhteisön tason neuvotteluihin avoimen ilmailualueen luomisesta Yhdysvaltojen kanssa.

76. Lisäksi on oikeudellisesti ja taloudellisesti ensiarvoisen tärkeää, että kaikille yhteisön lentoliikenteen harjoittajille annetaan mahdollisuus hyötyä nykyisiin kahdenvälisiin sopimuksiin sisältyvistä markkinoillepääsyoikeuksista sopimalla kolmansien maiden kanssa yhteisön lentoliikenteen harjoittajien nimeämisestä. Tällä alalla ei kuitenkaan voida saavuttaa nopeaa edistystä, ellei omaksuta komission johdolla dynaamista yhteisön lähestymistapaa, johon on olemassa selkeä valtuus.

- Komissio suosittelee neuvostolle, että se antaa valtuuden yhteisön tason neuvottelujen aloittamiseen yhteisön lentoliikenteen harjoittajien nimeämisestä kansainvälisille reiteille kolmansiin maihin ja kolmansista maista sekä yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvista asioista.

77. Yhteisön sisällä on välttämätöntä varmistaa, että yhteisön lentoliikenteen harjoittajille, jäsenvaltioiden hallituksille ja yhteisön toimielimille tiedotetaan asianmukaisesti kaikista käynnissä olevista ja suunnitelluista neuvotteluista. Tällä tavoin komissio ja muut jäsenvaltiot voivat yksilöidä yhteistä etua koskevia kysymyksiä ja ehdottaa tarvittaessa koordinointia. Suuremman avoimuuden myötä lentoyhtiöt voivat todella hyödyntää perustamissopimuksen mukaisia oikeuksiaan, jotka toistaiseksi ovat olemassa lähinnä paperilla.

78. Kun muistetaan, että on mahdotonta siirtyä välittömästi avoimiin lentoliikennesopimuksiin kaikkien kahdenvälisten kumppaneiden kanssa ja että jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välistä liikennettä koskevat oikeudet tulevat todennäköisesti joissain tapauksissa pysymään rajoitettuina, on tärkeää sopia liikenneoikeuksien jakamista koskevista yhteisistä periaatteista, joiden avulla varmistetaan, että kaikilla kiinnostuneilla yhteisön lentoliikenteen harjoittajilla on oikeudenmukaiset ja tasavertaiset mahdollisuudet päästä markkinoille.

- Nämä tavoitteet huomioon ottaen komissio pyytää Euroopan parlamenttia ja neuvostoa käsittelemään kiireellisesti sen antaman ehdotuksen asetukseksi jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten lentoliikennesopimusten neuvottelemisesta ja täytäntöönpanosta.

79. Sillä välin, kun odotetaan edellä tarkoitettujen neuvottelujen aloittamista ja jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten lentoliikennesopimusten neuvottelemisesta ja täytäntöönpanosta ehdotetun asetuksen voimaantuloa, oikeudellista epävarmuutta on vähennettävä. Komissio katsoo, että jäsenvaltiot voivat vähentää riskiä joutua ristiriitaan perustamissopimuksesta johtuvien velvoitteidensa ja yhteisön oikeuden kanssa, jos ne noudattavat seuraavia perusperiaatteita, joilla ennakoidaan ehdotetun asetuksen voimaantuloa:

a) Perustamissopimuksen 10 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava perustamissopimuksesta johtuvien velvoitteiden täyttäminen ja helpotettava yhteisön päämäärien toteuttamista. Jäsenvaltioiden on myös pidättäydyttävä kaikista toimenpiteistä, jotka voisivat vaarantaa perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamisen. Jäsenvaltioiden on järjestettävä suhteensa kolmansiin maihin näiden vaatimusten mukaisesti.

b) Jäsenvaltioiden on tuettava toimillaan yhteisön aloitteita, neuvotteluja, politiikkaa ja tavoitteita.

c) Jäsenvaltiot eivät saa aloittaa neuvotteluja yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvista asioista tai asioista, joista on annettu erityinen valtuus yhteisön tason neuvotteluihin.

d) Kahdenvälisten sopimusten osalta jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista suunnitelluista kansainvälisistä neuvotteluista ja tällaisten neuvottelujen tuloksesta, jotta komissio voisi seurata ja koordinoida kolmansia maita kohtaan omaksuttuja lähestymistapoja sekä varmistaa yhteisön oikeuden noudattamisen.

e) Ennen kuin edellä mainittu asetus, jossa määritellään tätä asiaa koskevat yhteisön säännöt, on annettu, jäsenvaltioiden on pyrittävä jakamaan kahdenvälisistä sopimuksistaan johtuvat liikenneoikeudet syrjimättömästi, avoimesti ja viivyttelemättä niiden alueelle sijoittautuneiden yhteisön lentoliikenteen harjoittajien kesken. Luettelo tätä koskevista periaatteista ja menettelyistä on annettu tämän asiakirjan liitteessä.

f) Jotta perustamissopimuksen 43 artiklassa määrättyä sijoittautumisoikeutta voitaisiin toteuttaa käytännössä, jäsenvaltioiden on käytettävä kahdenvälisten sopimustensa suomia mahdollisuuksia reittien avaamiseen kolmansiin maihin ja kolmansista maista kaikille niiden alueelle sijoittautuneille yhteisön lentoliikenteen harjoittajille oikeudenmukaiselta ja tasavertaiselta pohjalta.

- Komissio pyytää jäsenvaltioita noudattamaan näitä suuntaviivoja siihen asti, kun neuvotteluvaltuudet hyväksytään ja ehdotettu asetus tulee voimaan, jotta yhteisön oikeuden rikkomiset voidaan välttää.

Tiedonannon liite

Periaatteet ja menettelyt jäsenvaltion ja kolmannen maan kahdenvälisestä sopimuksesta johtuvien liikenneoikeuksien jakamiseksi yhteisön lentoliikenteen harjoittajien kesken

Yleiset periaatteet:

* Liikenneoikeuksista neuvotellaan yleisesti yhteisön lentoliikenteen harjoittajien puolesta eikä ainoastaan yhden lentoliikenteen harjoittajan puolesta.

* Kaikilla jäsenvaltioon sijoittautuneilla yhteisön lentoliikenteen harjoittajilla on tasavertainen oikeus:

- saada tieto käytettävissä olevista liikenneoikeuksista

- hakea mainittuja liikenneoikeuksia

- saada hakemuksensa asianmukaisesti käsitellyksi.

Menettelyt:

* Jos niiden yhteisön lentoliikenteen harjoittajien lukumäärää, jotka voivat liikennöidä tietyllä reitillä tai reitistöllä, on rajoitettu sopimuksella, tai jos liikenneoikeuksia on rajoitettu vuorotiheyden, kapasiteetin, ylilentojen tai muiden tekijöiden suhteen, jäsenvaltion on ilmoitettava kaikille alueelleen sijoittautuneille yhteisön lentoliikenteen harjoittajille saatavilla olevista liikenneoikeuksista ja julkaistava kiinnostuksenilmaisupyyntö tällaisten oikeuksien jakamiseksi. Sen on erityisesti ilmoitettava:

- saatavilla olevien nimeämisten ja liikenneoikeuksien lukumäärä,

- perusteet, joilla se nimeää lentoliikenteen harjoittajat ja jakaa liikenneoikeudet.

* Jäsenvaltioiden on järjestettävä näiden tietojen levittäminen siten, että lentoliikenteen harjoittajille jää vähintään kaksi viikkoa aikaa laatia kirjalliset hakemuksensa.

* Jos vastaanotettuja hakemuksia on vähemmän kuin oikeuksia, jäsenvaltion on sallittava kaikkien hakemuksen tehneiden yhteisön lentoliikenteen harjoittajien liikennöinti.

* Jos kirjallisten hakemusten pohjalta näyttää siltä, etteivät saatavilla olevat oikeudet riitä kaikkiin vastaanotettuihin hakemuksiin, jäsenvaltion on järjestettävä julkinen kuulemistilaisuus, jossa kaikkia kiinnostuksensa ilmaisseita lentoliikenteen harjoittajia pyydetään esittämään perusteet hakemukselleen.

* Jäsenvaltion on perusteltava päätöksensä kiinnostuksenilmaisupyynnössä vahvistettujen arviointiperusteiden mukaisesti.

* Jäsenvaltioiden on säädettävä tuomioistuimessa tai välimiesoikeudessa noudatettavasta muutoksenhakumenettelystä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

* Menettelyn päätteeksi jäsenvaltion on julkaistava vastaanotetut pyynnöt, nimetyt lentoliikenteen harjoittajat ja tiedot mahdollisesta kapasiteetin ja vuorotiheyksien jakamisesta näiden lentoliikenteen harjoittajien kesken.

Jäsenvaltioiden on pyrittävä vahvistamaan vakiomenettelyt, joihin sisältyvät vakiomääräajat, arviointiperusteet ja muutoksenhakumenettely, vaikka nämä voivatkin vaihdella sopimuksen luonteen ja kyseessä olevien reittien mukaan.