52002PC0581

Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI uimaveden laadusta

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Johdanto

Uimavesien suojelu on yksi ensimmäisistä ja onnistuneimmista Euroopan unionin vesipolitiikan osista. Vuoden 1976 uimavesidirektiivissä [1] asetettiin sitovat vaatimukset uimavesille kaikkialla Euroopan unionissa. Direktiivi lisäsi yleisön tietoisuutta asiasta ennen näkemättömän paljon, koska kansalaiset kokevat uimaveden laadun koskettavan heidän jokapäiväistä elämäänsä. Komission vuosittain ennen uintikauden alkua julkaisemassa uimavesiraportissa osoitetaan selvästi, että uimavesiemme laatu on parantunut huomattavasti.

[1] Neuvoston direktiivi 76/160/ETY, annettu 8 päivänä joulukuuta 1975, uimaveden laadusta (EYVL L 31, 5.2.1976).

Uusimmassa raportissa, joka koskee vuoden 2001 uintikautta, osoitetaan veden laadun olevan hyvin suurelta osin vaatimusten mukainen ja parantuneen huomattavasti 10 viime vuoden aikana. Erityisesti rannikko-alueiden uimavesien laatu on parantunut merkittävästi, mutta myös sisämaan uimavedet (joet, järvet) vastaavat nyt hyvin vaatimuksia.

>TAULUKON PAIKKA>

Muutokset tieteessä ja tekniikassa sekä vesivarojen hallinnasta saaduissa kokemuksissa velvoittavat komission tarkistamaan EU:n ympäristölainsäädäntöä tarvittaessa. Vuoden 1976 uimavesidirektiivi heijastaa selvästi 1970-luvun alussa käytettävissä olleita tietoja ja kokemuksia teknis-tieteellisen perustan, hallintaa koskevan lähestymistavan ja kansalaisten osallistumisen suhteen.

Ensimmäiset aloitteet uimavesidirektiivin tarkistamiseksi tehtiin vuonna 1994, kun komissio esitteli tarkistusehdotuksensa. Tuolloinen ehdotus oli Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä, mutta neuvostossa siitä ei neuvoteltu koskaan. Katsottiin paremmaksi kehittää uusi direktiivi uuden tieteellisen näytön ja laajan konsultoinnin perusteella. Tämä ehdotus kuitenkin kannusti tutkimaan ja kehittämään uimaveden laatua edelleen niin muuttujien kuin hallintaa koskevan lähestymistavankin suhteen.

Lisäksi Euroopan unioni on hiljattain muuttanut EU:n vesipolitiikan rakenteen täydellisesti hyväksymällä vesipolitiikan puitedirektiivin [2], jossa luodaan koko EU:n vesilainsäädännön yhtenäinen hallintokehys. Uimavesidirektiivin säännösten on oltava täysin yhdenmukaisia tämän uuden kehyksen kanssa.

[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000).

Komission vuonna 1999 tekemä tutkimus [3] osoitti, että 71 prosenttia eurooppalaisista on huolestuneita veden, ilman ja maaperän pilaantumisesta. Eniten ihmisiä huolestuttaa merien, rannikoiden, jokien ja järvien pilaantuminen. Arvioidessaan välitöntä elinympäristöään eurooppalaiset arvostavat hyvää uimaveden laatua jopa enemmän kuin kaikkia muita veteen liittyviä kysymyksiä.

[3] Eurobarometri 51.1 http://europa.eu.int/comm/public_opinion/archives/eb/ebs_131_fr.pdf.

Kansalaisten suuri kiinnostus näkyy myös uimavesiä koskevilla Euroopan unionin verkkosivuilla (Europa Bathing Water Website) [4]. Vuonna 2001 sivustossa kirjattiin yli 2 miljoonaa käyntiä, joista yli 60 prosenttia kaudella, jolloin ihmiset suunnittelevat lomiaan (toukokuusta heinäkuuhun), ja lisäksi 9 prosenttia elokuussa.

[4] http://www.europa.eu.int/water/water-bathing/index_en.html

Komission ehdotus tarkistetuksi uimavesidirektiiviksi perustuu seuraaviin näkökohtiin, perusteisiin ja periaatteisiin:

- Yhdenmukaisuus kestävän kehityksen strategian, kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman ja Eurooppa-neuvoston kansanterveyden ja luonnonvarojen tapaisten ensisijaisten alueiden tulevalle kehitykselle valitsemien tavoitteiden kanssa [5].

[5] Yhteisymmärrykseen päästiin kolmikantaneuvotteluissa maaliskuussa 2002. Euroopan parlamentin täysistunnon ja neuvoston virallista hyväksyntää odotetaan toukokuussa 2002.

- Yhdenmukaisuus EU:n muun vuodesta 1976 lähtien hyväksytyn vesilainsäädännön ja erityisesti vesipolitiikan puitedirektiivin kanssa on varmistettava.

- Vaatimusten asettamiseen käytettävät muuttujat on tarkistettava ja yhdenmukaistettava. On keskityttävä tarkoituksenmukaisempiin mikrobiologisiin osoittajiin ja otettava huomioon vesipolitiikan puitedirektiivissä säädetty seurantajärjestelmä. Muuttujien ja arvojen on perustuttava uusimpaan tieteelliseen näyttöön ja korkean tason suojeluun ja niissä on myös otettava huomioon herkät kansalaisryhmät, kuten lapset.

- Uimavesiemme hoidon täytyy edetä yksinkertaisesta näytteenotosta ja seurannasta yhdennettyyn laadunhallintaan.

- Kansalaisille tiedottaminen on taattava paremmin ja toteutettava varhaisemmassa vaiheessa niin, että hyödynnetään sekä paikallisesti että alueellisesti käytettävissä olevia varusteita ja teknisiä lähestymistapoja, kuten Internetiä ja maantieteellisiä tietojärjestelmiä.

- Osallistumisprosesseja on parannettava ja laajennettava. Tällaisiin toteutustoimenpiteisiin on otettava jäsenvaltioiden ja komission lisäksi mukaan erityisesti paikallisia ja alueellisia viranomaisia, sidosryhmiä ja kansalaisjärjestöjä sekä tiedeyhteisö.

- Tarkistustoimilla on myös annettava uusi esimerkki lokakuussa 2001 julkaistun komission valkoisen kirjan mukaisesta hyvästä eurooppalaisesta hallintotavasta.

2. Uuden direktiivin asiayhteys

2.1. Euroopan unionin vesilainsäädäntö

2.1.1. Vesipolitiikan puitedirektiivi

Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 23. lokakuuta 2000 vesipolitiikan puitedirektiivin [6], joka muodostaa kehyksen yhteisön toiminnalle vesipolitiikan alalla.

[6] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000).

Uimavesidirektiivillä on selvä osuus ympäristöpolitiikan ja matkailupolitiikan yhdistämisessä ja selvä, erillinen identiteettinsä, mutta sitä on koordinoitava tiiviisti vesipolitiikan puitedirektiivin kanssa. Tämä lähestymistapa on toteutettu vesipolitiikan puitedirektiivin säännöksillä, kaikkia vesistöjä koskevalla "hyvän ekologisen tilan" saavuttamisen yleisellä tavoitteella ja uimavesien kaltaisia "suojelualueita" [7] koskevilla erityisillä tavoitteilla.

[7] Alueet luetellaan vesipolitiikan puitedirektiivin liitteessä IV: juomaveden ottopaikoiksi nimetyt alueet, taloudellisesti merkittävien vedessä elävien lajien suojeluun määritellyt alueet, virkistyskäyttöön tarkoitetut vesimuodostumat (mukaan luettuna uimavesiksi määritellyt alueet), ravinneherkät alueet (mukaan luettuna nitraattidirektiivin ja yhdyskuntajätevesidirektiivin nojalla määritellyt alueet) ja elinympäristön tai lajien suojeluun määritellyt alueet.

2.1.2. Yhdyskuntajätevesien käsittelyä koskeva direktiivi

Yhdyskuntajätevesien käsittelyä koskevassa direktiivissä [8] käsitellään merkittävimpiä pilaantumista aiheuttavia yhdyskunta- ja teollisuuslähteitä. Yhdyskuntajätevesistä tulee vesistöihin biologisesti hajoavaa materiaalia ja ravinteita, jotka aiheuttavat rehevöitymistä. Monet järvet sekä osa aluemeristämme (Pohjanmeri, Itämeri, osia Välimerestä) ovat huomattavan rehevöityneitä ja niissä esiintyy mikro- ja makroleväkasaantumia, jotka aiheuttavat selviä muutoksia ekosysteemissä. Tällaiset olosuhteet ovat epämiellyttäviä uimarien kannalta, ja niillä on huomattava kielteinen vaikutus uimarantojen maineeseen ja matkailualaan.

[8] Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1991 (EYVL L 135, 30.5.1991).

Direktiivissä edellytetään suojelun korkeaa tasoa, yleensä biologista käsittelyä ja "haavoittumiselle alttiilla alueilla" vielä tehokkaampaa käsittelyä (ravinteiden poistaminen). Täytäntöönpanon määräajat on määritetty vaiheittain vuosiksi 1998-2005 päästöjen suuruuden ja niille altistuvan vesistön ominaisuuksien mukaan.

Yhdyskuntajätevesien käsittelyä koskevaan direktiiviin sisältyy säännös, joka koskee kuormituksen laskemista siten, että otetaan huomioon kuormituksen mahdollinen kasvu matkailukauden aikana. Tällaisten säännösten noudattamatta jättäminen on usein syynä bakteerien aiheuttamaan uimaveden saastumiseen.

2.1.3. Direktiivi vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta

Nitraattidirektiivin [9] tavoitteena on vähentää maataloudesta peräisin olevan typen aiheuttamaa pilaantumista ja estää tällainen pilaantuminen jatkossa. Nitraattien aiheuttama pilaantuminen vaikuttaa sekä makeiden että rannikkovesien rehevöitymiseen (saaden aikaan edellä kuvattuja vaikutuksia).

[9] Neuvoston direktiivi 91/676/ETY, annettu 12 päivänä joulukuuta 1991 (EYVL L 275, 31.12.1991).

Rehevöitymiselle tai mahdolliselle rehevöitymiselle alttiilla alueilla on ryhdyttävä oikeudellisesti sitoviin toimenpiteisiin (lannan varastointivalmiudet, lannan käytön rajoittaminen jne.).

Jäsenvaltioiden viime aikoina saamat kokemukset ovat osoittaneet, että valumavedet, vuodot ja karjan suora pääsy jokien rannoille voivat aiheuttaa uimavesien huomattavaa mikrobiologista hajakuormitusta [10] [11]. Uimaveden laadun valvonta vaikuttaa sellaisenaan hyvien maatalouskäytäntöjen luomiseen, kuten nitraattidirektiivissä ennakoidaan.

[10] Faecal Indicator Organism Sources and Budgets for the Irvine and Girvan catchments, Ayrshire - a report to West of Scotland Water, Sepa and South Ayrshire Council by the Centre of Environment and Health, 1999.

[11] Economic Evaluation of the Bathing water Directive (76/160), Fylde Coast case study (Fylden rannikkoa koskeva tapaustutkimus), Euroopan komissio, 2001-2002.

2.2. Asiaa koskevat Euroopan unionin politiikat

2.2.1. Ympäristöä koskevan tiedon saannin vapaus

Ympäristöä koskevaan tietoon liittyvä politiikka ja lainsäädäntö sekä kansalaisten osallistuminen ovat kehittyneet huomattavasti vuodesta 1976. Vuonna 1990 annettu direktiivi ympäristöä koskevan tiedon saannin vapaudesta [12] on EU:n kansalaisten tietoisuutta ja osallistumista koskevan lainsäädännön kulmakivi, sillä se paransi viranomaismenettelyjen avoimuutta.

[12] Neuvoston direktiivi 90/313/ETY, annettu 7 päivänä kesäkuuta 1990 (EYVL L 158, 23.6.1990, s. 56).

Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat lisäämään tiedotusta ja osallistumista allekirjoittamalla vuonna 1998 tiedon saannista ja kansalaisten osallistumisoikeudesta tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimuksen ("Århusin yleissopimus"), jonka ratifiointi on vielä kesken. Komissio on hyväksynyt ehdotuksen direktiiviksi ympäristöä koskevan tiedon julkisesta saatavuudesta. Sen tarkoituksena on mukauttaa vuoden 1990 direktiivi soveltumaan sähköisiin tallenteisiin ja täyttää Århusin yleissopimuksen mukaiset EU:n sitoumukset. [13] Uuden uimavesidirektiivin on oltava yhdenmukainen tämän ehdotuksen kanssa. Käytännössä parempi tiedottaminen tarkoittaisi uimarantojen tilaa, hallintakäytäntöjä ja uimaveden laatua koskevan tosiaikaisen tiedon esittämistä. Tämä olisi toteutettava paikallistasolla ja lisäksi Internetissä.

[13] Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ympäristöä koskevan tiedon julkisesta saatavuudesta, tehty 29 päivänä kesäkuuta 2000 (KOM(2000) 402).

2.2.2. Rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito [14]

[14] KOM(2000) 547.

Rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito (Integrated Coastal Zone Management, ICZM) on monialainen lähestymistapa, jolla edistetään kestävän kehityksen mukaista rannikkoalueiden hoitoa. Siihen kuuluvat tiedon keruu, suunnittelu (laajassa merkityksessä), päätöksenteko, hallinta ja seuranta. ICZM-prosessissa kootaan yhteen kaikki sidosryhmät, joiden on tunnettava käsiteltävät asiat, ja yhteistyössä arvioidaan yhteiskunnallisia tavoitteita tietyllä rannikkoalueella. Tarkistetussa uimavesidirektiivissä otetaan huomioon ICZM-periaatteet.

3. Uutta uimavesidirektiiviä koskevan kuulemisen tulokset

3.1. Neuvosto

Komissio julkaisi joulukuussa 2000 tiedonannon uuden uimavesipolitiikan laatimisesta [15]. Neuvosto vastasi komission tiedonantoon 8. maaliskuuta 2001 tehdyillä neuvoston päätelmillä, joissa se

[15] KOM(2000) 860.

- suhtautuu myönteisesti suunniteltuun tarkistukseen ja kehottaa noudattamaan tulevassa lainsäädäntöehdotuksessa tiettyjä periaatteita

- tukee vesien laadun hallinnan ja pitkän aikavälin muutossuuntien painottamista

- kehottaa antamaan selvät ja yksiselitteiset määritelmät ja selkiyttämään edelleen muiden vesiä koskevien direktiivien yhteyttä ja kustannus-hyötynäkökohtia

- tukee hyvää tiedottamista kansalaisille jo varhaisessa vaiheessa.

3.2. Euroopan parlamentti

Euroopan parlamentti ei laatinut mietintöä uuden uimavesipolitiikan laatimista koskevasta komission tiedonannosta [16], mutta oli jo aiemmin eri tilanteissa korostanut uimavesien suojelun merkitystä ja yhdenmukaisuutta vesipolitiikan puitedirektiivin kanssa. Lisäksi Euroopan parlamentti vaati laajentamaan direktiivin soveltamisalaa niin, että siihen sisältyvät virkistyskäytössä olevat vesistöt. [17] Euroopan parlamentin ja neuvoston pääseminen yhteisymmärrykseen kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta merkitsi myös vihreää valoa uimavesidirektiivin tarkistamiselle. [18]

[16] KOM(2000) 860.

[17] Euroopan parlamentti, täysistunto joulukuussa 1996, komission ehdotus direktiivin 76/160/ETY muuttamiseksi, ensimmäinen käsittely, asiakirja A4-0395/96.

[18] Yhteisymmärrykseen päästiin kolmikantaneuvotteluissa maaliskuussa 2002. Euroopan parlamentin täysistunnon ja neuvoston virallista hyväksyntää odotetaan toukokuussa 2002.

3.3. Alueiden komitea

Alueiden komitea kiinnitti erityistä huomiota sekä luonnollisten lähteiden että ihmistoiminnan aiheuttaman rehevöitymisen seurantaan ja arviointiin. Se korosti tarvetta ottaa huomioon alueelliset erot, kun määritetään sellaisia osatekijöitä kuin uintikauden pituus ja näytteenottokäytännöt [19].

[19] COM-4/048, 14 päivänä kesäkuuta 2001.

3.4. Myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevän tiedekomitean (CSTEE) kuuleminen

Komissio kuuli tiedekomiteaa muuttujien ja niihin liittyvien arvojen valinnassa. Komitealta kysyttiin, katsooko se, että kaksi valittua osoittajaa [20] (tiedonanto KOM(2000) 860) ja ehdotetut raja-arvot sopivat ihmisten suojelemiseen, ja se totesi vastauksessaan seuraavaa [21]:

[20] Escherichia coli ja suolistoperäiset enterokokit.

[21] Mielipide ilmaistiin CSTEE:n 23. täysistunnossa 24. huhtikuuta 2001.

- Vaikka katsotaankin, että nämä kaksi selvitystä, jotka komissio on ottanut huomioon, ovat tieteellisesti perusteltuja, CSTEE suosittelee, että kaikkia saatavilla olevia tietoja käytetään hyväksi.

- Kaksi mainittua muuttujaa ovat tyypillisiä useimmiten raportoiduille kontaminaatiotapauksille ja korreloivat terveysongelmien kanssa. Kummankin osoittajan arviointi rannikkovesissä ja makeissa vesissä antaa lisätietoja ja voi auttaa kontaminaatiolähteiden määrittämisessä. Viruksiin liittyvien indikaattorien tutkiminen on silti edelleen välttämätöntä. Nykytietämyksen valossa on vaikea määrittää Escherichia coli -bakteerille ja suolistoperäisille enterokokeille raja-arvoa (jonka alittavilla määrillä ei ole havaittu haitallisia vaikutuksia). Mikään valittu raja-arvo ei päde aina ja kaikkialla. Komitea kuitenkin vahvistaa, että nykytietämyksen valossa tiedonannon ehdotukset ovat oikealla arvoalueella, mutta on kyseenalaista turvautua arvojen määrittämisessä eri menetelmillä saatuihin tietoihin.

- Osoittajaorganismit olisi analysoitava käyttämällä laboratorioiden kesken kalibroituja, standardoituja menettelyjä, kuten ISO CEN -menetelmiä.

- Euroopan eri osissa vallitsevat vaihtelevat uintiolosuhteet on otettava ehdotuksessa huomioon.

3.5. Muut jäsenvaltioiden, sidosryhmien, asiantuntijoiden, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten kuulemiset

Tiedonannon [22] antamisen jälkeen komissio järjesti kaikkien osapuolten, joiden etu on kysymyksessä ja joita asia koskee, laajamittaisen kuulemisen. Kommentteja ja ehdotuksia saatiin kirjeitse, sähköpostitse ja Internetin kautta samoin kuin erityisissä kuulemistilaisuuksissa. Yksi kuulemisprosessin tärkeimmistä osista oli kolmipäiväinen uimavesikonferenssi "vihreän viikon" (Green Week) aikana huhtikuussa 2000.

[22] KOM(2000) 860.

Kuulemisprosessin tärkeimmät tulokset olivat seuraavat:

- uuden uimavesidirektiivin laatimiselle saatiin yleinen tuki

- muuttujien ja arvojen on perustuttava uusimpaan tieteelliseen näyttöön

- seurannan, hallintaa koskevan lähestymistavan ja velvollisuuksien sekä kansalaisten osallistumisen on oltava yhdenmukaisia uuden vesipolitiikan puitedirektiivin kanssa

- kansalaisille on tiedotettava enemmän, paremmin ja varhaisemmassa vaiheessa

- mielipide-eroja on uuden uimavesidirektiivin soveltamisalasta eli siitä, onko tietyn tyyppiset virkistyskäyttöön (esim. purjelautailuun) tarkoitetut vedet sisällytettävä soveltamisalaan vai ei.

Komissio järjesti heinäkuun 2001 ja helmikuun 2002 välisenä aikana lisää asiantuntijatapaamisia jäsenvaltioiden ja alueiden, sidosryhmien, kansalaisjärjestöjen ja tiedeyhteisön kanssa. Täydentävät tulokset voidaan esittää yhteenvetona seuraavasti:

- Direktiivin soveltamisala: Monet jäsenvaltiot esittivät varauksia, jotka koskivat direktiivin soveltamisalan laajentamista virkistyskäyttöön (esim. purjelautailuun, melontaan) tarkoitettuihin vesistöihin. Varaukset liittyivät suurelta osin kustannusvaikutuksiin.

- Muuttujat: Vaihtoehtojen rajaamisesta tiettyyn määrään mikrobiologisia muuttujia oltiin yleisesti samaa mieltä. Yksimielisiä oltiin myös näiden muuttujien numeeristen arvojen ja seurauksena olevan terveysriskin välisestä epidemiologisesta korrelaatiosta, sellaisena kuin se esitetään kohdassa 4. Näin saatu epidemiologinen korrelaatio muodostaa yhdenmukaisen perustan. Sallitun riskin määrittely on kaikkien mielestä poliittinen, ei tieteellinen päätös. Komissio painotti tässä yhteydessä suojelun korkean tason tarvetta (perustamissopimuksen 174 artikla).

- Hallintaa koskevat lähestymistavat: Yksimielisiä oltiin siitä, että direktiivissä olisi luotava periaatteet ja yksityiskohdat olisi jätettävä täytäntöönpanovaiheeseen. Täytäntöönpanossa tuettiin yleisesti ajatusta kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten, sidosryhmien, kansalaisjärjestöjen ja komission laajasta osallistumisesta.

4. Uutta uimavesidirektiiviä koskevan ehdotuksen pääkohdat

4.1. EU:n uimavesipolitiikalla edelleen tärkeä merkitys; johdonmukaisuus kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman kanssa

On edelleen tärkeää suojella kansalaisia riskeiltä, joita uiminen laadultaan puutteellisissa uimavesissä aiheuttaa. Vesistöt sen paremmin kuin kyseisten vesistöjen pilaantumisen vaikutuksetkaan eivät kunnioita hallinnollisia eivätkä poliittisia rajoja. Asianmukaisten toimenpiteiden olisi perustuttava yhteisiin laatuvaatimuksiin, joilla taataan suojelun korkea taso (perustamissopimuksen 174 artikla). Kehys ja sen vaatimukset olisi luotava EU:n tasolla yhdenmukaisesti, samalla kun lähestymistavassa annettaisiin mahdollisuus riittävään joustavuuteen paikallisella ja alueellisella tasolla. Juuri tällä tasolla voidaan omaksua asianmukaiset ja kustannustehokkaat hallintaa koskevat lähestymistavat.

4.2. Johdonmukaisuus EU:n vesipolitiikan ja erityisesti vesipolitiikan puitedirektiivin kanssa

EU on viime aikoina muuttanut vesiensuojelupolitiikkaansa perusteellisesti. Uudessa uimavesidirektiivissä on varmistettava johdonmukaisuus vesipolitiikan puitedirektiivin kanssa, ja sen on oltava vesiensuojelupolitiikan olennainen osa. Tämä lähestymistapa on toteutettu vesipolitiikan puitedirektiivin säännöksillä (kaikkia vesistöjä koskevalla yleisellä "hyvän ekologisen tilan" tavoitteella ja uimavesien kaltaisia "suojelualueita" koskevilla erityisillä tavoitteilla sekä hallintavälineenä käytettävillä vesistöalueen hoitosuunnitelmilla ja toimenpideohjelmilla). Sen lisäksi tarkistettuun uimavesidirektiiviin on valittu vesipolitiikan puitedirektiivin kanssa yhteensopivat muuttujat, toimenpiteet, hallintaa koskevat lähestymistavat ja määräajat.

4.3. Soveltamisala

Vuoden 1976 direktiivin päätavoitteena oli parantaa veden laatua ja suojella siten luonnonvesistöissä uivien kansalaisten terveyttä. Viimeisten 25 vuoden aikana on tapahtunut paljon yhteiskunnallisia ja teknisiä muutoksia. On syntynyt uusia vesiurheilulajeja, kuten laine- ja purjelautailu, melonta jne. Kaikissa näissä lajeissa veteen putoaminen, vedenpinnan alle joutuminen ja veden nieleminen on yleistä. Tämä koskee myös melontaa makeassa vedessä erityisesti silloin, kun urheilulajia harrastavat kokemattomat melojat, jolloin veden kanssa kosketuksiin ja upoksiin joutuminen on varsin todennäköistä.

Nämä uudet vesistöjen virkistyskäytön muodot ovat huomattavia haasteita. Ensinnäkin purjelautailua ja melontaa harrastetaan kaikkialla usein huomattavan kaukana (vähintään 1 km:n etäisyydellä) rannasta. Sen sijaan uimista harrastetaan tyypillisesti 50-100 metrin etäisyydellä rannasta. Toiseksi näiden fyysisesti vaativampien vesiurheilulajien harrastajat ovat usein valmiita menemään paikkoihin, jotka eivät sovellu uimiseen. Kolmanneksi on kehitetty uusia materiaaleja, joiden ansiosta vesiurheilua voi nyt harrastaa pitkänä ajanjaksona eli paljon perinteistä uintikautta pidempään. Lopuksi kaikki vesistöjen virkistyskäytön uudet muodot eivät aina sovi yhteen uimisen kanssa, minkä vuoksi uimaranta on jaettava eri osiin.

Edellä esitettyjen näkökohtien valossa on oikeutettua kysyä, pitäisikö tällä hetkellä uimareille taattu suojelun taso (veden laadun ja hallintakäytäntöjen suhteen) laajentaa koskemaan muiden vesiurheilulajien harrastajia paikasta tai vuodenajasta riippumatta.

Komissio katsoo, että ei olisi tarkoituksenmukaista sisällyttää uusia vesistöjen virkistyskäyttömuotoja uimavesien määritelmään, koska tämä lisäisi huomattavasti veden laadun suojeluun, seurantaan ja hallintaan liittyviä jäsenvaltioiden velvollisuuksia vaatien sekä enemmän työtä että aikaa.

Komission mielestä olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista, että jäsenvaltiot parantaisivat näiden uusien vesiurheilulajien harrastajien suojelun tasoa. Tämän päämäärän saavuttamiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kansalaisille annetaan asianmukaista tietoa, jossa esitetään selvästi, taataanko veden laadun seurantakäytännöillä ja muilla hallintakäytännöillä yhtäläinen suojelun taso näiden urheilulajien harrastajille. Tämä vaikuttaa uimavesien luokitukseen (laatumerkintään).

4.4. Muuttujat

Vuoden 1976 direktiivissä määritettiin 19 muuttujaa senaikaisen tiedon ja kokemuksen, olemassa olevien veden laatuun liittyvien ongelmien ja sen tosiasian perusteella, että direktiivi oli yksi ensimmäisistä EU:n vesilainsäädännön säädöksistä. Komissio ehdottaa nyt uudessa direktiivissä muuttujien määrän jyrkkää pienentämistä 19 muuttujasta kahteen tärkeimpään mikrobiologiseen muuttujaan. Niitä täydennettäisiin makeiden vesien silmämääräisellä tarkastuksella (leväkukinnot, öljy) ja pH-mittauksilla.

Ehdotetun muuttujien määrän jyrkän pienentämisen syyt ovat kahtalaiset. Ensinnäkin seurantatulosten ja muutossuuntien arvioinnista voidaan tehdä se johtopäätös, että uimaveden hyvän laadun saavuttamista rajoittava tekijä on useimmissa tapauksissa mikrobiologinen pilaantuminen. Toiseksi vesipolitiikan puitedirektiivillä on luotu kaikille vesistöille rannikkovedet mukaan luettuina yhtenäinen kemiallinen ja biologinen seurantajärjestelmä, joka on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2006 loppuun mennessä.

Vuoden 1976 direktiivissä seurattiin kolmea mikrobiologista muuttujaa (kokonaiskolibakteerit, fekaaliset kolibakteerit ja fekaaliset streptokokit), joista kaksi ensimmäistä kuuluvat kuitenkin samaan bakteerien sukuun ja kolmas (fekaaliset streptokokit) otettiin huomioon vain suositusarvona pyrittäessä saavuttamaan parempi veden laatu.

Tarkistettuun direktiiviin jätettiin kaksi ulosteperäisen saastumisen osoitinmuuttujaa, suolistoperäiset enterokokit (IE) ja Escherichia coli -bakteerit (EC), jotka parhaimmin osoittavat virkistyskäyttöön tarkoitettujen vesien ulosteperäisen pilaantumisen ja terveysvaikutukset. Mikrobiologisten muuttujien ja arvojen valinta perustui epidemiologisista tutkimuksista [23] saatuun tieteelliseen näyttöön.

[23] Institute of General and Environmental Hygiene University of Tübingen (DE) (2000, 2001), World Health Organisation (Farnham Report) (2001), Institut de Veille Sanitaire (F) (2001), National Institute of Public Health and the Environment (NL) (1997).

Näin ollen on ilmeistä, että muuttujien jyrkkä vähentäminen uudessa uimavesidirektiivissä vähentää huomattavasti kustannuksia ja estää toimien päällekkäisyyden, mutta ei silti kuitenkaan millään tavoin alenna kansalaisten suojelun tasoa.

4.5. Muuttujien arvot

WHO:n epidemiologisessa tutkimuksessa [24] selvitettiin mikrobiologisen kontaminaation (muuttujana suolistoperäiset enterokokit) tason ja kontaminoituneessa vedessä uineiden ihmisten sairastumisen välistä suhdetta. WHO:n määritelmän mukaan uimisesta johtuva 1 prosentin sairastumisriski tarkoittaa sitä, että 100:aa altistunutta kohti on yksi sairastapaus enemmän verrattuna niihin, jotka eivät ole uineet vedessä.

[24] Tutkimus tehtiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuosina 1989-1992 (Kay et al., 1994).

Seuraavassa kaaviossa esitetään annos-vaste -suhde kontaminaatioriskin sekä mikrobiologisesti kontaminoituneessa vedessä uimisesta aiheutuvaan maha-suolitulehdukseen ja akuuttiin kuumeiseen hengitystietulehdukseen (AFRI) [25] sairastumista osoittavan IE-osoittajan 95. prosenttipisteen välillä.

[25] Acute febrile respiratory illness (Fleisher, 1996).

>VIITTAUS KAAVIOON>

Saksassa makeiden vesien uimarannoilla uimisesta aiheutuvista terveysriskeistä tehty satunnaistettu epidemiologinen tutkimus [26], jossa käytettiin samaa tutkimussuunnitelmaa, vahvisti WHO:n IE-tutkimuksen ja osoitti, että EC-IE-suhde 2-3 kuvaisi saman suuruista riskiä.

[26] Tekijä: Wiedenmann et al. (2000, 2001).

Näiden viimeisimpien tutkimusten perusteella ja ottaen huomioon perustamissopimuksen vaatimuksen korkean suojelun tason varmistamisesta komissio ehdottaa suolistoperäisten enterokokkien ja Escherichia coli -bakteerien pitoisuuksille uimavedessä seuraavia "hyvää laatua" osoittavia oikeudellisesti sitovia arvoja ja "erinomaista laatua" osoittavia suositusarvoja:

>TAULUKON PAIKKA>

4.6. Terveysriskinäkökohdat

Ehdotetut vaatimukset vastaavat 5 prosentin ("hyvä laatu") ja 3 prosentin riskiä sairastua maha-suolitulehdukseen sekä 2,5 prosentin ("hyvä laatu") ja 1 prosentin riskiä sairastua akuuttiin kuumeiseen hengitystietulehdukseen.

Nämä luvut ovat WHO:n tutkimuksen [27] mukaisia. Lisäksi on käytetty myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevän riippumattoman tiedekomitean (CSTEE) asiantuntemusta. Komitea hyväksyi molempia muuttujia koskevat arvot. Komitean mielestä uuden uimavesipolitiikan laatimisesta annetussa tiedonannossa [28] ehdotetut arvot näyttäisivät olevan hyväksyttävällä alueella, vaikkakaan käytettävissä olevien tietojen perusteella ei ole mahdollista asettaa tieteellisesti perusteltuja raja-arvoja. Silti riskitaso saattaa vaikuttaa hälyttävältä. Kukaan vanhempi ei haluaisi lastensa uivan vedessä, jossa tulehduksen saamisen mahdollisuus on yksi kahdestakymmenestä. Edellä esitetyt riskiarvot perustuvat kuitenkin toistuvaan altistumiseen saastuttavien aineiden pitoisuuksille, jotka vastaavat ehdotettuja "hyvän laadun" vaatimuksia. Todellisuudessa monien uimavesien laatu on "erinomainen" tai parempi, ja uimavesi saa "erinomaisen laadun" vaatimusten saavuttamisesta myönteisen leiman. Lisäksi riskitasoja alennetaan edelleen tiedottamalla kansalaisille asianmukaisesti uimarannalla tai sen läheisyydessä ja ryhtymällä sekä kyseisen uimaveden profiilin että seurannan tulosten perusteella tarvittaviin hallintatoimiin.

[27] Tutkimus tehtiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuosina 1989-1992 (Kay et al., 1994).

[28] Tiedonannossa KOM(2000) 860 esitettiin arvot 50 IE ja 400 EC.

Vanhojen ja uusien vaatimusten vertailevasta arvioinnista voidaan tehdä seuraavat johtopäätökset: Vuoden 1976 direktiivin suositusarvovaatimukset täyttävissä uimavesissä uiminen aiheuttaa 5 prosentin maha-suolitulehdusriskin, ja vain pakolliset vaatimukset täyttävissä uimavesissä sairastumisriski on noin 12-15 prosenttia. Suurin osa uimavesistä on vuoden 1976 direktiivin suositusarvojen mukaisia (yli 85 prosenttia rannikkovesistä ja yli 70 prosenttia makeista vesistä).4.7. Uimavesien seuranta

Vuoden 1976 uimavesidirektiivin säännösten täyttämisestä jäsenvaltioille on kertynyt pitkä kokemus uimavesien seurannasta, jota yhdyskuntajätevesidirektiivin, nitraattidirektiivin ja vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpano on täydentänyt. Uimavesiprofiilia laadittaessa perustetaan seurantapisteitä paikkoihin, jotka heijastavat sen veden laatua, jolle uimarit altistuvat.

Seurannan toteuttamistiheyden on oltava joustava, jotta voidaan vähentää näytteenottoa uimavesistä, joissa ei ole pahoja ongelmia, ja jatkaa "ongelmavesien" säännöllistä seurantaa ja erityisesti varmistaa riittävä tiedottaminen kansalaisille varhaisessa vaiheessa. Lisäksi laadunvarmistustoimenpiteillä on varmistettava, että tarjotaan luotettava ja vankka perusta kansalaisille tiedottamiselle ja hallinnollisille toimille tarvittaessa.

4.8. Näytteiden käsittely

On kyseenalaista turvautua arvojen määrittämisessä eri menetelmillä saatuihin tietoihin. Muuttujien arvojen vaatimusten lisäksi näytteiden käsittelyssä on käytettävä yhdenmukaistettuja menetelmiä. Mikrobiologisen analyysin tuloksiin voi vaikuttaa se, miten näytteet otetaan ja miten säilytys ja kuljetus järjestetään. Jotta eri jäsenvaltioissa suoritetut analyysit olisivat mahdollisimman vertailukelpoisia keskenään, on tarpeen määrittää näytteiden käsittelyä koskevia suuntaviivoja. Direktiivissä oletetaan mukauttamista uusiin (ISO-CEN) [29] vaatimuksiin, joita parhaillaan valmistellaan.

[29] (ISO 19458), ei vielä julkaistu, julkaistaan todennäköisesti vuonna 2004.

4.9. Näytteenotosta ja seurannasta uimavesien asianmukaiseen hallintaan

Uimaveden laadunhallinnan on oltava muutakin kuin pelkkää näytteenottoa ja seurantaa. Tarkistusehdotuksessa annetaan viranomaisille tärkeä tehtävä uimavesiprofiilien laatimisessa, mahdollisten kontaminaatiolähteiden määrittämisessä (asianmukaiset vaikutuksia lieventävät toimenpiteet mukaan luettuna), veden laatutietojen keräämisessä, analysoinnissa ja tulkinnassa sekä kansalaisille tiedottamisessa. Viranomaisten olisi myös reagoitava hätätilanteisiin ja erityisesti tiedotettava kansalaisille, milloin uiminen ei ole suositeltavaa.

4.10. Numeerisesta vaatimustenmukaisuudesta hallintatoimenpiteillä saavutettavaan vaatimustenmukaisuuteen

Kunkin uintikauden lopussa kolmen viimeisen vuoden aikana kerätyt seurantatiedot arvioidaan liitteessä I esitetyllä tavalla. Laskennan tulosten perusteella uimavesi luokitellaan (ks. liite II) "huonoksi", "hyväksi" tai "erinomaiseksi". Uimavesi voidaan luokitella "erinomaiseksi" ainoastaan, jos uimaveden laatu noudattaa direktiivin vaatimuksia ja jos hallintatoimenpiteissä on otettu huomioon uimavesialueella harjoitetut veden virkistyskäyttömuodot.

Uimaveden on saatava vähintään luokitus "hyvä" ja kaikkia muuttujia on seurattava täydellisesti, jotta uimaveden voidaan katsoa olevan direktiivin vaatimusten mukaista. Vaikka uimavesi ei saisikaan luokitusta "hyvä", sen kuitenkin katsotaan olevan direktiivin vaatimusten mukaista edellyttäen, että toteutetaan asianmukaisia toimenpiteitä, joilla veden laatu saatetaan direktiivin vaatimusten mukaiseksi kolmen vuoden kuluessa. On myös toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä kansalaisille tiedottamiseksi ja sen estämiseksi, että ihmiset altistuvat veden pilaantumiselle.

4.11. Tutkimuksen ja teknisen kehityksen merkitys

Tutkimus ja tekninen kehitys ovat aiemmin osaltaan lisänneet tietämystä ja ymmärrystä erityisesti epidemiologisista korrelaatioista. Tällä alalla on kuitenkin edelleen pyrittävä kehittämään muuttujia ja analyysimenetelmiä, jotta tulokset saataisiin entistä luotettavammin ja nopeammin sekä pienemmin kustannuksin, ja veden laadulle on asetettava uusia haasteita. Erityisesti virusten osoitusmenetelmiä tutkitaan parhaillaan. EU:n tutkimusohjelmien [30] toimilla edistetään tätä tavoitetta ja mahdollistetaan direktiivin mukauttaminen tieteen ja tekniikan kehitykseen.

[30] Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamista tukevasta Euroopan yhteisön monivuotisesta tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja esittelyn puiteohjelmasta, tehty 21 päivänä helmikuuta 2001 (KOM(2001) 94 lopullinen).

4.12. Sääntelykomitea

Komissiota avustaa sääntelykomitea direktiivin mukauttamisessa tarvittaessa tieteen ja tekniikan kehitykseen. Tämä koskee mm. uusia muuttujia, jotka takaavat saman suojelun tason jopa entistä luotettavammin ja edullisemmin kuin nykyiset muuttujat, sekä analyysimenetelmiä tai suuntaviivojen kehittämistä tiettyjä täytäntöönpanoon liittyviä kysymyksiä varten.

4.13. Direktiivin kehittäminen ja täytäntöönpano yhteistyön avulla - esimerkki hyvästä eurooppalaisesta hallintotavasta; toissijaisuusperiaate

Laatiessaan ehdotusta tarkistetuksi uimavesidirektiiviksi komissio on kuullut laajalti kaikkia niitä tahoja, joiden etu on kysymyksessä ja joita asia koskee. Tällaista lähestymistapaa on syytä soveltaa EU:n ympäristölainsäädännön kehittämisen lisäksi myös sen täytäntöönpanoon. Jäsenvaltioiden ja komission lisäksi erityisesti paikallisten ja alueellisten elinten, valvontaviranomaisten, sidosryhmien ja kansalaisjärjestöjen sekä tiedeyhteisön on osallistuttava täytäntöönpanoon. Tällaiset aloitteet ovat hyvänä esimerkkinä lokakuussa 2001 julkaistun komission valkoisen kirjan mukaisesta hyvästä eurooppalaisesta hallintotavasta [31].

[31] Komission valkoinen kirja "Eurooppalainen hallintotapa", annettu 25 päivänä heinäkuuta 2001 (KOM(2001) 428 lopullinen).

Uudessa uimavesidirektiivissä säädetään jaetusta ja johdonmukaisesta vastuusta EU:n ja jäsenvaltioiden sekä niiden alueiden välillä. On määritettävä johdonmukaiset ympäristöä ja terveyttä koskevat tavoitteet EU:n tasolla samoin kuin vertailukelpoiset näytteenotto-, analysointi- ja arviointimenetelmät. Samalla on taattava seurantatiheyden ja hallintatoimien kaltaisten asioiden joustavuus, jotta uimaveden laatuongelmat voidaan ratkaista niin, että otetaan huomioon paikalliset ja alueelliset olosuhteet ja hyödynnetään mahdollisimman hyvin kunkin alueen tietämystä ja kokemusta.

5. Oikeusperusta

Komission ehdotus perustuu EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohtaan.

6. Talouteen ja yritystoimintaan kohdistuvien vaikutusten arviointi

EU:n uimavesipolitiikka on aiemmin perustunut vuoden 1976 direktiiviin ja yltänyt huomattaviin saavutuksiin sekä matkailun edistämisessä että veden laadun parantamisessa. Monilla alueilla hyvä uimaveden laatu on ollut merkittävä tekijä matkailualan edistämisessä. Näitä tosiasioita korostavat kansalaisten ja tiedotusvälineiden komission vuosittaista uimavesiraporttia kohtaan osoittama valtava kiinnostus. Pyrkimykset lisätä vesistöjen suojelua ovat samalla aiheuttaneet kustannuksia, kun jäteveden käsittelyn infrastruktuureja on uudistettu.

Euroopassa on tehty vain vähän erityisesti uimaveden laadun muutosten kokonaisvaltaisiin taloudellisiin arviointeihin keskittyviä tutkimuksia. Monissa tutkimuksissa on sen sijaan tarkasteltu osittain veden laadun paranemiseen liittyviä taloudellisia kysymyksiä. Tutkimukset osoittavat, että uimaveden laadun paranemisella on taloudellista merkitystä tietyille alueille ja uimarannoille sekä tietyille talouden aloille ja yrityksille. Kaiken kaikkiaan parempi uimaveden laatu vähentää ihmisten terveyteen kohdistuvia vaaroja ja hoitokustannuksia ja lisää talouden eri alojen (pääasiassa matkailun mutta myös kalastuksen) liikevaihtoa, kiinteistöjen arvoa ja maan taloudellista arvoa. Laadun paranemisella on myös muita myönteisiä kuin rahassa mitattavia vaikutuksia, kuten esteettisiä ja kulttuuriin liittyviä arvoja. Seuraavassa luetellaan joitakin kuvaavia esimerkkejä:

- GESAMP:n [32] ja WHO:n tutkimuksessa [33] - joka perustuu yleisarvioihin uintia harrastavien matkailijoiden määrästä koko maailmassa ja WHO:n arvioihin eriasteisen kontaminaation aiheuttamista suhteellisista riskeistä - arvioidaan, että uiminen saastuneessa merivedessä aiheuttaa vuosittain noin 250 miljoonaa maha-suolitulehdustapausta ja ylähengitysteiden tulehdustapausta. Jotkut sairastuneista ovat pitkään työkyvyttömiä. Maailmanlaajuinen vaikutus on mitattavissa laskemalla yhteen niiden terveiden elinvuosien kokonaismäärä, jotka menetetään sairauksien, vammaisuuden ja kuoleman takia käyttämällä uutta WHO:n ja Maailmanpankin kehittämää DALY (Disability Adjusted Life Year) -mittausmenetelmää. Menetelmä osoittaa, että merivedessä uimisesta aiheutuva maailmanlaajuinen sairauskuormitus on noin 400 000 DALY-yksikköä, mikä on verrattavissa kurkkumädän ja lepran maailmanlaajuisiin vaikutuksiin. Yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset arvioidaan maailmanlaajuisesti noin 1,6 miljardiksi Yhdysvaltain dollariksi vuodessa.

[32] GESAMP (Group of Experts on Scientific Aspects of Marine Pollution, meren saastumisen tieteellisiin näkökohtiin keskittyvä asiantuntijaryhmä) on neuvoa-antava elin, joka koostuu rahoittajajärjestöjen (IMO, FAO, UNESCO-IOC, WMO, WHO, IAEA, UN, UNEP) nimittämistä erityisalojen asiantuntijoista.

[33] A Sea of Troubles, ISBN 82-7701-010-9.

- Artois-Picardien vesistöalueella sijaitsevasta Côte Opalesta (Ranska) tehdyissä selvityksissä [34] arvioitiin, että matkailualan taloudelliset tappiot olisivat 300-500 miljoonaa euroa vuodessa, jos uimaveden laatu heikkenisi. Näitä taloudellisia tappioita voidaan verrata 10 viime vuoden aikana viemäröintiin ja jätevedenkäsittelyyn tehtyihin yhteensä 150 miljoonan euron investointeihin, joilla uimaveden nykyinen laatu on saavutettu.

[34] Agence de l'Eau Artois-Picardie: Qualité de l'eau, tourisme et activités récréatives: la recherche d'un développement durable (1997).

- Rodoksen saaresta (Kreikka) tehdyssä selvityksessä [35] arvioitiin lisääntyvän matkailun rannikkoympäristölle aiheuttamien haittojen välttämisestä saatavat kokonaishyödyt. Kaikkiaan haittojen välttämisestä saatu hyöty (vältetyt vahingot) olisi 15 miljoonaa euroa vuodessa eli 3 % saaren bruttokansantuotteesta.

[35] Constantinides, G. 1993: Costs and benefits of measures for the reduction of degradation of the environment from land based sources of pollution in coastal areas. Case study of the Island of Rhodes (Rodoksen saarta koskeva tapaustutkimus).

- Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehdyissä selvityksissä [36] arvioitiin useiden paikkojen asukkaiden halua maksaa sairastumisriskin vähenemisestä voimassaolevan uimaveden laatua koskevan direktiivin tarkistamisen seurauksena. Keskimäärin ihmisten maksuhalukkuudeksi arvioitiin 25-45 euroa vuodessa.

[36] Georgiou, S. et al. 2000: Coastal bathing water health risks: developing a means of assessing the adequacy of proposals to amend the 1976 EC Directive. Risk Decision and Policy, vol. 5, ss. 49-68.

Valmistellessaan ehdotusta tarkistetuksi uimavesidirektiiviksi komissio antoi vuonna 2001 tehtäväksi talousselvityksen [37]. Selvityksessä valittiin tapaustutkimuksia eri alueilta, jotka edustavat erilaisia olosuhteita:

[37] Euroopan komissio. Economic evaluation of the Bathing Water Quality Directive 76/160/EEC and of its revision. WRc:n Euroopan komission ympäristöasioiden pääosaston toimeksiannosta tekemä selvitys. Selvitys on saatavissa verkkosivuilta http://forum.europa.eu.int ja http://forum.europa.eu.int/Public/irc/env/Home/main (edellyttää rekisteröitymistä).

- rannikkovedet ja makeat vedet

- pohjoisten ja eteläisten alueiden vesistöt

- vesistöt, joilla käy paljon matkailijoita, ja vesistöt, joilla käy vähän matkailijoita.

Yhteistyössä jäsenvaltioiden sekä alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa tehdyssä selvityksessä keskityttiin seuraaviin tapaustutkimuksiin:

- Fylden rannikko Englannissa (Yhdistynyt kuningaskunta),

- Barcelonan alue Kataloniassa (Espanja),

- Célé-joki Aquitainen alueella (Ranska) ja

- Ayrshiren rannikko Skotlannissa (Yhdistynyt kuningaskunta).

Tapaustutkimusten tuloksista voidaan tehdä se johtopäätös, että useimmissa paikoissa on mahdollista saavuttaa nykyistä tiukemmat veden laatuvaatimukset. Kun varmistetaan nykyisen uimavesidirektiivin vaatimusten täyttyminen, kustannukset jäävät ennakoituja hyötyjä pienemmiksi. Kun hyötyjen arvioinnissa otetaan huomioon matkailun merkitys, hyödyt ovat suuremmat siellä, missä matkailu on tärkeää, vaikka vaatimukset olisivatkin erittäin tiukat.

Tiheään asutuilla alueilla ja/tai alueilla, joilla sekaviemärin ylivuotoputkia [38] sijaitsee uimavesien välittömässä läheisyydessä, tärkeä toimenpide on lisätä yhdyskuntajätevesien varastointimahdollisuuksia ja perusteellista käsittelyä. Valuma-alueilla, joihin hajakuormitus vaikuttaa huomattavasti, yksinomaan hyvien maatalouskäytäntöjen sääntöjen soveltaminen (voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti) auttaa parantamaan uimaveden laatua.

[38] Sekaviemärin ylivuotoputket laskevat vaikeiden sääolosuhteiden kuten kovan sateen seurauksena sekä sade- että jätevettä varten suunniteltuun jätevesijärjestelmään kertyvän ylimääräisen veden jokeen tai mereen (tai muuhun vastaanottavaan vesistöön).

Muutamissa tapauksissa saattaa vielä olla joitakin ongelmia, jotka vaativat pikaista tilanteeseen puuttumista ja nopeita ratkaisuja. Tällaisilla uimarannoilla on hyvin vähän kävijöitä (ja siten hyötynäkökohtia). Seuraavat esimerkit kuvaavat näitä yleisiä johtopäätöksiä:

- Barcelonan alueella (Espanja), missä matkailu on huomattava osa taloutta, hyödyt ovat kustannuksia suuremmat kaikissa testatuissa skenaarioissa. Esimerkinomaisesti hyödyn arvioidaan olevan 12 euroa kävijää ja uimakautta kohti kustannusten ollessa 4 euroa kävijää ja uimakautta kohti, kun vaatimuksena on 200 FS [39] ja se, että 95 prosenttia näytteistä on vaatimusten mukaisia.

[39] Selvitys tehtiin fekaalisista streptokokeista (FS), jotka vastaavat suolistoperäisiä enterokokkeja (IE).

- Fylden rannikolla (Englanti) arvioidut hyödyt yhtä kausittaista käyntiä kohti ovat suuremmat kuin kustannukset, kun vaatimuksena on 500 FS (95 prosenttia näytteistä vaatimusten mukaisia), mutta eivät kuitenkaan niin suuret kuin hyödyt kävijää kohti silloin, kun vaatimuksena on 200 FS (95 prosenttia näytteistä vaatimusten mukaisia). Todellisuudessa on kuitenkin ryhdyttävä toimiin vesipolitiikan puitedirektiivin, yhdyskuntajätevesien käsittelyä koskevan direktiivin, nitraattidirektiivin ja simpukkavesidirektiivin perusteella maataloudesta peräisin olevien (hajakuormitus)saasteiden vaikutusten vähentämiseksi [40]. Näiden direktiivien muuttujien arvojen tiukentamisella on myönteinen vaikutus ulosteperäiseen kontaminaatioon. Näillä toimenpiteillä voitaisiin pienentää kustannuksia, joita hajakuormitussaasteiden vähentämisestä uimavesidirektiivin tarkistuksen yhteydessä aiheutuu.

[40] Costing of the Revision to the Bathing Water Directive, DEFRA:n (Yhdistynyt kuningaskunta) raportti, toukokuu 2002.

- Ayrshiressä, jossa uimareita on vähemmän, kustannukset kausittaista käyntiä kohti ovat hyötyjä suuremmat. Pääongelmana on se, että huomattavat ponnistukset ovat tarpeen nykyisen uimavesidirektiivin vaatimusten täyttämiseksi.

- Célé-joella vaatimuksen 200 FS (95 prosenttia näytteistä vaatimusten mukaisia) täyttäminen ei aiheuta kustannuksia, ja tiukimman vaatimuksen 40 FS (95 prosenttia näytteistä vaatimusten mukaisia) täyttämisestä aiheutuu vaatimattomat kustannukset.

- Tapaustutkimusten vertailu osoitti, että eri uimarannoilla on harkittava erilaisia toimenpiteitä, jotta voidaan saavuttaa tiukemmat uimaveden laatuvaatimukset ja ratkaista merkittävimmät saastumislähteiden aiheuttamat ongelmat - perinteisemmistä toimenpiteistä, kuten sekaviemärin ylivuotosäiliöiden lisäämisestä Barcelonan tapauksessa (Espanja) tai viemäröinnin lisäämisestä väestön liittämiseksi siihen 100-prosenttisesti Célé-joella (Ranska), eläinten poistamiseen marskimailta Fylden rannikolla (Englanti) tai laidunniittyjen valuntavesien varastointiverkkojen kehittämiseen Ayrshiren altaassa (Skotlanti).

Tutkimus osoittaa myös ehdotuksen vaikutuksen seurantakustannuksiin. Nykyiset vuoden 1976 uimavesidirektiiviin liittyvät seurantakustannukset ovat arviolta 15 miljoonaa euroa vuodessa. Seuranta- ja hallintakustannukset todennäköisesti lisääntyvät lyhyellä aikavälillä, koska näytteenottotiheyttä on lisättävä. Pitkällä aikavälillä direktiivin tarkistaminen kuitenkin vähentää seurantakustannuksia hieman, kun saastuneet uimarannat on puhdistettu ja seurantaa harvennettu.

Kustannustehokkuusanalyysin tuloksista on pääteltävissä, että joidenkin nykyisessä luettelossa olevien uimarantojen vedet eivät kerta kaikkiaan voi täyttää ehdotettuja vaatimuksia näille vesille luonteenomaisen luonnollisen (esimerkiksi lintujen aiheuttaman) bakteerisaastumisen takia. Mikäli näin on, on selvää, että ehdotetun lainsäädännön mukaan uimaveden laatu kyseisillä rannoilla voidaan luokitella "huonoksi" tai jäsenvaltiot voivat jopa poistaa rannat uimavesiluettelosta.

Uimavesiprofiilit aiheuttavat uusia alku- ja ylläpitokustannuksia arviolta 13 miljoonaa euroa vuodessa. Jäsenvaltioiden odotetaan kuitenkin vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti huolehtivan siitä, että uimavesiprofiilien laatiminen sekä vaikutusten ja paineiden analysointi kytketään kiinteästi toisiinsa vuoteen 2004 mennessä, ja vesistöalueen hoitosuunnitelmat 2008-2009 mennessä. Näin ollen uimavesiprofiilien laatimisesta syntyvät kustannukset saadaan pidetyksi mahdollisimman pieninä. Kaiken kaikkiaan seurannan ja uimavesiprofiilin kokonaiskustannukset jäävät hyvin pieniksi verrattuna uimaveden laadun parantamiseen tarvittavien toimenpiteiden kustannuksiin.

On osoittautunut mahdottomaksi toteuttaa täydellistä kustannustehokkuusanalyysiä ehdotetun lainsäädännön vaikutuksista Euroopan unionille kokonaisuudessaan. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on kuitenkin vastikään julkaissut kaksi tutkimusta, joissa esitetään kattavat kustannuksia ja hyötyjä koskevat arviot 470 uimarannasta Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Hyötyanalyysissä, joka perustui kyselyyn yleisön maksuhalukkuudesta, yksilöitiin mukavuushyötyjä noin 60 miljoonan punnan edestä ja terveyshyötyjä 62 miljoonan punnan edestä, yhteensä 122 miljoonaa puntaa. Tutkimuksessa todetaan, että ehdotetun 200 FS:n vaatimuksen (95 prosenttia näytteistä vaatimusten mukaisia) toteuttaminen aiheuttaisi noin 250 miljoonan punnan kustannukset vuodessa [41]. Huomattava osa näistä arvioiduista kustannuksista johtuu kuitenkin toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on vähentää maataloudesta peräisin olevaa hajakuormitusta. Raportin mukaan maatalouden aiheuttamaan saastumiseen liittyviin kustannusarvioihin ei juurikaan luoteta. Lisäksi nämä kustannuslaskelmat luonnehditaan raportissa "konservatiivisiksi yliarvioinneiksi".

[41] Laskelmat on tehty UK Treasuryn 6 prosentin diskonttokoron perusteella; vaatimusten täyttämisestä aiheutuvat nykyiset nettokustannukset ovat vastaavasti 9,7 miljoona puntaa ja 3500 miljoonaa puntaa.

2002/0254 (COD)

Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI uimaveden laadusta

EUROOPAN PARLAMENTTI ja EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [42],

[42] EYVL C ..., ..., s. ...

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [43],

[43] EYVL C ..., ..., s. ...

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [44],

[44] EYVL C ..., ..., s. ...

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [45],

[45] EYVL C ..., ..., s. ...

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Kestävää kehitystä koskevan komission tiedonannon [46] perusteella Eurooppa-neuvosto on määritellyt tavoitteita, joiden perusteella tulevaa kehitystä olisi suunniteltava esimerkiksi luonnonvarojen ja kansanterveyden ensisijaisilla alueilla.

[46] KOM(2001) 264.

(2) Vesi on luonnonvara, jota on suojeltava ja jonka niukkuus on otettava huomioon. Erityisesti pintavedet ovat uusiutuvia luonnonvaroja, joiden kapasiteetti selviytyä ihmistoiminnan haittavaikutuksista on rajallinen.

(3) EU:n ympäristöpolitiikan tavoitteena on oltava korkea suojelun taso, ja sen on myötävaikutettava ympäristön laadun säilyttämistä, suojelemista ja parantamista sekä ihmisten terveyden suojelua koskevien tavoitteiden saavuttamiseen.

(4) Uimaveden laatua koskevien EU:n toimenpiteiden jatkuva merkitys käy selväksi kunkin uintikauden aikana, koska toimenpiteillä suojellaan kansalaisia sekä satunnaispäästöistä aiheutuvalta että pitkäaikaiselta veden pilaantumiselta Euroopan uimarannoilla tai niiden lähellä, ja uimaveden laatu on yleisesti ottaen parantunut huomattavasti uimaveden laadusta 8 päivänä joulukuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/160/ETY [47] voimaantulon jälkeen. Kyseinen direktiivi kuitenkin heijastaa 1970-luvun alussa käytettävissä olleita tietoja ja kokemuksia. Vesien virkistyskäytön muodot sekä tieteellinen ja tekninen tietämys ovat kuitenkin muuttuneet.

[47] EYVL L 31, 5.2.1976, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 91/692/ETY (EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48).

(5) Komissio antoi joulukuussa 2000 tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle uuden uimavesipolitiikan laatimisesta [48] ja aloitti kaikkien niiden tahojen laajan konsultoinnin, joiden etu on kysymyksessä ja joita asia koskee. Konsultoinnin perusteella todettiin, että tukea annettiin yleisesti uusimpaan tieteellisesti todistettuun tietoon perustuvan uuden direktiivin laatimiselle, jossa kiinnitetään erityisesti huomiota kansalaisten laajempaan osallistumiseen.

[48] KOM(2000) 860 lopullinen.

(6) Kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta 3 päivänä toukokuuta 2002 tehtyyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseen [3618/1/02] sisältyy sitoumus ehdotuksen tekemisestä direktiivin 76/160/ETY tarkistamiseksi.

(7) Direktiivissä olisi otettava huomioon tieteellinen näyttö päätettäessä siitä, mitkä osoitinmuuttujat ovat luotettavimpia bakteerien aiheuttamien terveysriskien arvioinnissa. Direktiivillä olisi saavutettava suojelun korkea taso.

(8) Jotta voimavaroja käytettäisiin tehokkaammin ja viisaammin, tämä direktiivi on koordinoitava tiiviisti yhteisön muun vesilainsäädännön, kuten yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY [49], yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21 päivänä toukokuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY [50] ja vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY [51], kanssa.

[49] EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä (EY) N:o 2455/2001 (EYVL L 331, 15.12.2001, s. 1).

[50] EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 98/15/EY (EYVL L 67, 7.3.1998, s. 29).

[51] EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1.

(9) Sidosryhmille olisi levitettävä asianmukaista tietoa suunnitelluista toimenpiteistä ja täytäntöönpanossa tapahtuneesta edistymisestä. Tässä olisi käytettävä uusia tekniikoita, joiden avulla yleisölle voidaan tiedottaa tehokkaasti ja vertailukelpoisella tavalla koko yhteisön uimavesistä.

(10) Direktiivissä olisi otettava huomioon vesien virkistyskäytön uudet muodot, joiden suosio on kasvanut yhteiskunnallisista muutoksista sekä uusista urheiluvarusteista ja niiden materiaaleista johtuen.

(11) Seurantatarkoituksiin on sovellettava yhdenmukaistettuja analyysimenetelmiä ja käytäntöjä. Realistisen luokituksen mahdollistamiseksi uimavesiä on seurattava ja niiden laatua arvioitava pitkän ajanjakson kuluessa. Seurantatoimien ja niiden toteuttamistiheyden olisi puolestaan vastattava uimaveden historiaa ja luokitusta, ja erityisesti sellaisia uimavesiä olisi seurattava, joissa riskejä saattaa esiintyä. Vaatimustenmukaisuuden olisi perustuttava asianmukaisiin hallintatoimenpiteisiin ja laadunvarmistukseen, ei ainoastaan mittauksiin ja laskentaan. Samalla on kiinnitettävä erityistä huomiota laatuvaatimusten täyttymiseen ja johdonmukaiseen siirtymiseen direktiivistä 76/160/ETY uuteen direktiiviin.

(12) Jotta kansalaisia voidaan suojella ja jotta heille voidaan tiedottaa oikeaan aikaan poikkeuksellisista tilanteista kuten tulvista tai infrastruktuurin häiriöistä, olisi laadittava asianmukaisia hätätilasuunnitelmia, joihin sisältyy varhaisvaroitusjärjestelmiä.

(13) Tiedon saannista, kansalaisten osallistumisoikeudesta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyssä Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimuksessa (Århusin yleissopimuksessa [52]) liitetään "ympäristötieto" ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen ja "sosiaaliset ja taloudelliset tekijät" ympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Tämän direktiivin olisi oltava yhdenmukainen ympäristöä koskevan tiedon julkisesta saatavuudesta [....] annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin [53] [.../.../...] [54] kanssa.

[52] YHDISTYNEET KANSAKUNNAT, EUROOPAN TALOUSKOMISSIO, neljäs ministerikokous, "Euroopan ympäristö", Århus, Tanska, 23.-25. kesäkuuta 1998, ECE/CEP/43.

[53] Toinen käsittely toukokuussa 2002.

[54] KOM(2000) 402.

(14) Tämän direktiivin täytäntöönpanon kannalta tarpeelliset toimenpiteet olisi vahvistettava menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [55] mukaisesti.

[55] EYVL C 184, 17.7.1999, s. 23.

(15) Koska tämän direktiivin tavoitteita, jotka ovat hyvä uimaveden laatu ja suojelun korkea taso koko yhteisössä, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin ilman yhteisiä vaatimuksia, ja ne voidaan tästä syystä toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi ryhtyä toimiin perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Sanotussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(16) Direktiivi 76/160/ETY olisi kumottava,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tavoitteet

Ympäristön laadun säilyttämiseksi, suojelemiseksi ja parantamiseksi sekä kansalaisten terveyden suojelemiseksi tässä direktiivissä säädetään uimaveden laadun seurannasta ja luokituksesta sekä uimavettä koskevasta tiedottamisesta yleisölle.

Direktiivillä täydennetään direktiivin 2000/60/EY tavoitteita ja toimenpiteitä painottamalla erityisesti ympäristö- ja terveysnäkökohtia.

2 artikla

Soveltamisala

Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat kaikki uimavedet, mutta ei

(1) hoitotarkoituksiin käytettävä vesi,

(2) uima- ja porealtaiden vesi,

(3) suljetussa tilassa oleva vesi, jota on tarkoitus käsitellä,

(4) suljetussa tilassa oleva pintavesi, joka on keinotekoisesti aikaansaatu ja erotettu luonnonvesistä (esimerkiksi pohja-, pinta- tai rannikkovesistä).

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä käytetään seuraavia määritelmiä:

(1) Uimavesi: kaikki virtaavat tai seisovat makeat pintavedet, jokisuiden vaihettumisalueet ja rannikkovedet (tai niiden osat),

a) joissa uiminen ei ole kiellettyä ja joissa ui säännöllisesti huomattava määrä ihmisiä tai

b) joissa julkiset viranomaiset tai kaupalliset intressit aktiivisesti edistävät uimista.

(2) Uintikausi: kausi, jolloin ihmisten odotetaan paikallisten tapojen ja sääntöjen perusteella, sääolot ja topologiset olosuhteet huomioon ottaen, uivan.

(3) Hallintatoimenpiteet: seuraavat uimavettä koskevat toimenpiteet:

a) uimavesiprofiilin laatiminen ja ylläpitäminen,

b) seurantakalenterin laatiminen,

c) uimaveden seuranta,

d) uimaveden laadun arviointi,

e) uimaveden luokitus,

f) saastumislähteisiin liittyvien riskien arviointi,

g) hätätilasuunnitelmien laatiminen ja valvontajärjestelmien perustaminen,

h) uimaveden laatua koskeva tiedottaminen yleisölle,

i) toimenpiteiden toteuttaminen sen estämiseksi, että ihmiset altistuvat saastumiselle,

j) toimenpiteiden toteuttaminen saastumisen ja kontaminaation riskin vähentämiseksi.

(4) Muu virkistyskäyttö: toiminta, jossa liikutaan välineiden avulla vedessä ja johon liittyy merkittävä veden nielemisen vaara (kuten laine- ja purjelautailu sekä melonta).

(5) Jokisuiden vaihettumisalueet ja rannikkovedet määritellään samalla tavoin kuin direktiivissä 2000/60/EY.

(6) Hätätilaolosuhteet: poikkeukselliset olosuhteet, joilla on vaikutusta veden laatuun ja jotka eivät johdu säännöllisesti (alle viiden vuoden välein) toistuvista tavanomaisista sääoloista, kuten sateesta tai jokivirtojen muutoksista.

(7) Veden laatua koskevat tiedot: seurannan tuloksena saadut tiedot.

(8) Uimaveden laadun arviointi: uimaveden laadun arviointiprosessi, jossa käytetään liitteissä I ja II kuvattua laskentamenetelmää.

4 artikla

Laadullinen tila

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki uimavedet täyttävät "hyvää laatua" koskevat vaatimukset. Nämä vaatimukset perustuvat mikrobiologisten muuttujien arvoihin, jotka ovat vähintään yhtä tiukat kuin liitteessä I olevassa C sarakkeessa muuttujille 1 ja 2 asetetut arvot ja perustuvat liitteessä II esitetyllä menetelmällä suoritettuun arviointiin ja laskentaan.

2. Jäsenvaltioiden on tarpeellisiksi katsomiensa toimenpiteiden avulla edistettävä niiden laatuvaatimusten saavuttamista, jotka vastaavat liitteessä I olevassa B sarakkeessa "erinomaiselle laadulle" asetettuja vaatimuksia ja perustuvat liitteessä II esitetyllä menetelmällä suoritettuun arviointiin ja laskentaan.

5 artikla

Uimavesien luettelo

1. Jäsenvaltioiden on laadittava uimavesien luettelo kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta.

2. Luetteloa on tarkistettava ja se on saatettava ajan tasalle vuosittain,

a) jotta siihen voidaan lisätä uudet uimavesiksi määritellyt vedet,

b) jotta siitä voidaan poistaa uimavedet, jotka eivät enää täytä uimavesien määritelmän vaatimuksia.

3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja yleisölle 1 kohdassa tarkoitettu luettelo vuosittain ennen uintikauden alkua. Jäsenvaltioiden on samalla ilmoitettava komissiolle ja kansalaisille luettelon muutoksista sekä uimavesien luettelosta poistamisen syistä.

Luettelosta poistamisen syitä voivat olla tapojen muuttuminen, uimarannan tai sen käytön muuttuminen tai uimarannan topologisten olosuhteiden muuttuminen.

6 artikla

Uimavesiprofiili

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikille uimavesille laaditaan uimavesiprofiili liitteen III mukaisesti. Uimavesiprofiili on laadittava ensimmäisen kerran kolmen vuoden kuluessa 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä.

2. Uimavesiprofiilia on tarkistettava liitteessä III olevan f kohdan mukaisesti tai kun uimaveden läheisyydessä on toteutettu merkittäviä rakennustöitä tai infrastruktuurimuutoksia, jotka todennäköisesti vaikuttavat veden laatuluokitukseen.

7 artikla

Seuranta

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä I olevassa A sarakkeessa esitettyjä muuttujia seurataan liitteen IV mukaisesti.

2. Kaikille uimavesille on laadittava seurantakalenteri, joka julkistetaan 16 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti ennen kunkin uintikauden alkua, ensimmäisen kerran kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen.

3. Jäsenvaltiot saavat aloittaa liitteessä I esitettyjen muuttujien seurannan tämän direktiivin voimaantulon jälkeisenä ensimmäisenä täytenä uintikautena ja käyttää tuloksia 8 artiklassa tarkoitettujen veden laatua koskevien tietojen kokoamiseen. Heti kun jäsenvaltiot aloittavat seurannan tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti, ne saavat lopettaa direktiivin 76/160/ETY liitteessä esitettyjen muuttujien seurannan.

4. Edellä 2 kohdassa tarkoitetun seurantakalenterin aikataulun noudattaminen voidaan keskeyttää toistaiseksi hätätilaolosuhteissa. Aikatauluun palataan niin pian kuin se on käytännössä mahdollista hätätilaolosuhteiden päättymisen jälkeen.

5. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava seurantakalenterin väliaikaisesta peruuttamisesta komissiolle mahdollisimman pian. Raportissa on selostettava hätätilaolosuhteet ja, jos hätätila johtuu sääoloista, huonoon veden laatuun johtaneiden sateiden tai äärimmäisten vesivirtojen laskettu toistumisaika.

8 artikla

Uimaveden laadun arviointi

1. Jäsenvaltioiden on laadittava veden laatua koskevat tiedot liitteessä I olevan A sarakkeen muuttujien 1 ja 2 seurannan perusteella.

2. Uimaveden laadun arviointi suoritetaan kolmelta edeltävältä uintikaudelta saatujen veden laatua koskevien tietojen perusteella ja liitteessä II esitetyn menettelyn mukaisesti.

3. Uimaveden laadun arviointi on suoritettava ensimmäisen kerran viimeistään kolme vuotta 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päivämäärän jälkeen.

4. Arviointi on toistettava vuosittain uintikauden lopussa ottaen huomioon kyseistä uintikautta ja kahden edellisen vuoden uintikausia varten kerätyt tiedot.

5. Kun uimaveden läheisyydessä on toteutettu merkittäviä rakennustöitä tai infrastruktuurimuutoksia, jotka todennäköisesti vaikuttavat veden laatuluokitukseen, kerätään uudet uimaveden laatua koskevat tiedot ja suoritetaan arviointi ottamatta huomioon ennen kyseisen infrastruktuurin valmistumista kerättyjä uimaveden laatutietoja.

9 artikla

Uimaveden laatuluokitus

Veden laatua koskevien tietojen vuosittaisen arvioinnin perusteella jäsenvaltioiden on luokiteltava uimaveden laatu "huonoksi", "hyväksi" tai "erinomaiseksi" liitteen II perusteiden mukaisesti. Arviointi on suoritettava ensimmäisen kerran viimeistään kolme vuotta 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päivämäärän jälkeen.

10 artikla

Luokituksen jälkeiset tutkimukset ja analyysit

1. "Huonoiksi" luokitelluista uimavesistä on tutkittava perusteellisesti kaikki lähteet ja olosuhteet, jotka todennäköisesti aiheuttavat niiden saastumisen ja kontaminaation tai myötävaikuttavat niihin. Nämä tutkimukset ja analyysit on toistettava määräajoin, vähintään kerran vuodessa. Tutkimusten ja analyysien tarkoituksena on 6 artiklassa ja liitteessä III tarkoitetun uimavesiprofiilin ajan tasalle saattaminen ja riskien ymmärtäminen, jotta niiden perusteella voidaan toteuttaa 3 artiklan 3 kohdan f-j kohdassa määriteltyjä kohdistettuja hallintatoimenpiteitä.

2. "Hyviksi" luokitelluista uimavesistä on tutkittava kahden vuoden välein kaikki lähteet ja olosuhteet, jotka todennäköisesti aiheuttavat niiden saastumisen ja kontaminaation tai myötävaikuttavat niihin. Tämän analyysin tarkoituksena on 6 artiklassa ja liitteessä III tarkoitetun uimavesiprofiilin ajan tasalle saattaminen ja riskien ymmärtäminen, jotta niiden perusteella voidaan toteuttaa kohdistettuja, ehkäiseviä hallintatoimenpiteitä.

3. "Erinomaisiksi" luokiteltuihin uimavesiin on sovellettava kolmen vuoden välein suoritettavaa uimavesiprofiilin analyysiä, jotta ymmärretään paremmin kaikki mahdolliset saastumisen ja kontaminaation lähteet ja riskit ja jotta niitä vastaan voidaan toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä.

4. Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tutkimuksissa ja analyyseissä on käytettävä parhaalla mahdollisella tavalla direktiivin 2000/60/EY vaatimusten mukaisesti toteutetusta seurannasta ja arvioinnista saatuja tietoja, ja niissä on arvioitava ainakin

a) virran yläjuoksulla vallitsevia oloja, kun on kyse sisämaan virtaavista vesistä, ja

b) ympäröiviä oloja, vesien muodostumisalueella vallitsevat olot mukaan luettuna, kun on kyse sisämaan seisovista vesistä ja rannikkovesistä.

11 artikla

Näytteiden käsittelyn yhdenmukaistetut vaatimukset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että näytteiden käsittelyyn, analyysiin, varastointiin ja kuljetukseen sovelletaan liitteessä I olevassa D sarakkeessa ja liitteessä V tarkoitettuja yhdenmukaistettuja vaatimuksia, jotta vähennetään näytteiden kontaminaation riskejä.

Komissio voi antaa suuntaviivat näytteiden käsittelyä, analyysiä, varastointia ja kuljetusta koskeviksi yhdenmukaistetuiksi vaatimuksiksi 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

12 artikla

Hätätilasuunnitelmat

1. Jäsenvaltioiden on vahvistettava hätätilasuunnitelmat sellaisia tilanteita (kuten tulvia, onnettomuuksia tai infrastruktuurin häiriöitä) varten, jotka saattavat vaikuttaa haitallisesti uimaveden laatuun. Näissä suunnitelmissa on yksilöitävä vaikutusten mahdolliset syyt ja riskit, vahvistettava valvonta- ja/tai varhaisvaroitusjärjestelmät ja annettava ohjeita vahinkojen ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perustetaan, parannetaan tai ylläpidetään kattavia kansallisia ja/tai paikallisia valvonta- ja varhaisvaroitusjärjestelmiä, joilla

a) tunnistetaan sellaiset saaste-esiintymät tai niiden merkittävät riskit, jotka saattavat vaikuttaa haitallisesti uimaveden laatuun, mukaan luettuna poikkeukselliset sääolot,

b) annetaan asiasta vastaaville viranomaisille viipymättä tarvittavat tiedot näistä esiintymistä ja uhista,

c) jos kansalaisten terveydelle on välitöntä vaaraa, välitetään kyseisille kansalaisille kaikki viranomaisilla olevat asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla kansalaiset voivat estää vahingot tai lieventää niitä,

d) annetaan asiasta vastaaville viranomaisille ja tarpeen vaatiessa kansalaisille suosituksia ehkäiseviksi ja korjaaviksi toimiksi.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viranomaisilla on tarvittavat valmiudet reagoida näihin esiintymiin ja riskeihin hätätilasuunnitelman mukaisesti.

4. Uimaveden laatuun liittyviä esiintymiä ja uhkia varten laaditut valvonta- ja varhaisvaroitusjärjestelmät, hätätilasuunnitelmat ja resurssit voidaan yhdistää muihin järjestelmiin ja suunnitelmiin.

13 artikla

Vaatimustenmukaisuus

1. Uimaveden katsotaan täyttävän tämän direktiivin vaatimukset, jos

a) uintikauden lopussa uimavesi luokitellaan vähintään "hyväksi", ja

b) liitteessä I olevassa A sarakkeessa esitettyjä muuttujia on seurattu liitteen IV mukaisesti.

2. "Huonoksi" luokitellun uimaveden katsotaan kuitenkin väliaikaisesti täyttävän tämän direktiivin vaatimukset, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) uintikauden aikana on toteutettu hallintatoimenpiteitä, joilla estetään ihmisten altistuminen saastumiselle/kontaminaatiolle ja joilla vähennetään saastumisen/kontaminaation riskiä tai poistetaan se, ja

b) määritellään syyt siihen, miksi vaatimukset eivät täyty, ja

c) on toteutettu toimenpiteitä saastumisen/kontaminaation ehkäisemiseksi, vähentämiseksi tai poistamiseksi, ja niiden odotetaan tuottavan myönteisiä tuloksia kolmen vuoden kuluessa, ja

d) tiedotetaan kansalaisille saastumisen/kontaminaation syistä ja kaikista toteutetuista toimenpiteistä.

Jos uimavesi ei ole vielä kolmen vuoden kuluessakaan saavuttanut luokitusta "hyvä", sen ei katsota täyttävän tämän direktiivin vaatimuksia.

14 artikla

Kasviplanktonkukintojen ja makrolevän lisääntymisen sekä fysikaalis-kemiallisten muuttujien arviointi

1. Jos uimavesi on osoittautunut fysikaalisesti herkäksi erityisille myrkyllisille kasviplanktonkukinnoille tai makrolevän lisääntymiselle, on suoritettava analyyttiset mittaukset sen vahvistamiseksi, millainen uimaveden tila on mitattuna liitteessä I olevalla A sarakkeen mikrobiologisella muuttujalla 3. Jos tälle muuttujalle saadaan positiivisia tuloksia liitteessä I olevassa D sarakkeessa tarkoitetuissa testeissä, niihin on reagoitava tutkimuksin ja tarvittaessa korjaavin toimenpitein, joihin liittyy yleisön osallistuminen 15 artiklan mukaisesti.

2. Liitteen I fysikaalis-kemiallisia muuttujia 4-6 on liitteessä I olevassa D sarakkeessa tarkoitettujen testien mukaisesti tarkasteltava silmämääräisesti ja ne on mitattava uimaveden tilan määrittämiseksi. Jos näille muuttujille saadaan liitteessä I olevan C sarakkeen määritelmistä poikkeavia testituloksia, niihin on reagoitava tutkimuksin ja tarvittaessa korjaavin toimenpitein, joihin liittyy yleisön osallistuminen 15 artiklassa tarkoitetun mukaisesti.

15 artikla

Yleisön osallistuminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuullaan kaikkia osapuolia, joiden etu on kysymyksessä, ja niiden annetaan osallistua uimavesien luettelon, uimavesiprofiilin ja hallintatoimenpiteiden laatimiseen, tarkistamiseen ja ajan tasalle saattamiseen.

16 artikla

Yleisölle tiedottaminen

1. Jäsenvaltioiden on asetettava viivytyksettä saataville ja aktiivisesti levitettävä uimaveden läheisyydessä seuraavia uimavettä koskevia tietoja:

a) ei-tekninen yhteenveto uimavesiprofiilista ja uimaveden luokituksesta viimeisten kolmen vuoden ajalta,

b) arviointi siitä, onko seurantatiedoilla merkitystä muun virkistyskäytön kannalta,

c) jos uimavesi on poistettu uimavesien luettelosta, uimaveden välittömään läheisyyteen on sen vuoden uintikauden aikana, jona poisto tapahtuu, ja sitä seuraavana vuonna asetettava ilmoitus, jossa yleisölle tiedotetaan poistosta ja ilmoitetaan sen syyt. Kyseisessä ilmoituksessa on myös tiedotettava kansalaisille, missä lähimmät käytettävissä olevat uimavedet sijaitsevat.

2. Jäsenvaltioiden on käytettävä asianmukaisia viestintävälineitä ja tekniikoita, kuten Internetiä, levittääkseen aktiivisesti ja viivytyksettä 1 kohdassa tarkoitettuja uimavettä koskevia tietoja sekä seuraavia tietoja:

a) uimavesiprofiili ja uimaveden luokitus, mukaan luettuna muuta virkistystoimintaa koskevat tiedot,

b) seurantakalenteri,

c) hallintatoimenpiteitä vaatineet tapahtumat aiemmilta vuosilta: erityisesti kohdistetut, ehkäisevät hallintatoimenpiteet, jotka on toteutettu uimaveden laadun säilyttämiseksi tai parantamiseksi ja vesien suojelemiseksi huononemiselta, ja uintikauden aikana toteutetut toimenpiteet, joilla estetään ihmisten altistuminen saastumiselle/kontaminaatiolle ja joilla vähennetään saastumisen/kontaminaation riskiä tai poistetaan se.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on asetettava saataville ensimmäisen kerran kolme vuotta 22 artiklan 1 kohdassa asetetun päivämäärän jälkeen.

4. Jäsenvaltioiden on kannustettava kaikkia asianomaisia osapuolia osallistumaan aktiivisesti yleisölle tiedottamiseen ja yleisön rohkaisemiseen osallistumaan toimintaan hyvää uimaveden laatua koskevissa kysymyksissä.

17 artikla

Raportit

1. Jäsenvaltioiden on kunkin uimaveden osalta toimitettava komissiolle vuosittain, viimeistään 31 päivänä joulukuuta ja ensimmäisen kerran kolmen vuoden kuluessa 22 artiklan 1 kohdassa asetetusta päivämäärästä, seurantatietojen tulokset sekä ilmoitus siitä, onko tiedoilla merkitystä näytteenottopisteiden läheisyydessä sijaitsevilla vesillä harjoitettavan muun virkistyskäytön kannalta. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle uimavesiarvio vuosittain viimeistään 31 päivänä joulukuuta ja ensimmäisen kerran kolme vuotta 22 artiklan 1 kohdassa asetetun päivämäärän jälkeen.

2. Kun tietojen seuranta on aloitettu tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti, 1 kohdassa tarkoitettu vuosittainen raportointi komissiolle toteutetaan edelleen direktiivin 76/160/ETY vaatimusten mukaisesti, kunnes on saatavilla veden laatua koskevat tiedot kolmelta vuodelta ja voidaan suorittaa ensimmäinen arviointi tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti.

Kyseisten kolmen vuoden aikana vuosiraportissa ja raportointitarkoituksiin ei oteta huomioon direktiivin 76/160/ETY liitteen muuttujaa 1, ja direktiivin 76/160/ETY liitteen muuttujien 2 ja 3 oletetaan vastaavan tämän direktiivin liitteessä I olevan A sarakkeen muuttujia 2 ja 1.

3. Komissio julkaisee vuosittain yhteisön uimaveden laatua koskevan raportin, jossa tarkastellaan uimavesien luokitusta, direktiivin vaatimusten täyttämistä ja toteutettuja huomattavia hallintatoimenpiteitä. Komissio julkaisee tämän raportin neljä kuukautta sen jälkeen, kun se on saanut jäsenvaltioiden raportit. Raporttia laatiessaan komissio käyttää mahdollisuuksien mukaan parhaalla mahdollisella tavalla hyväksi asiaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä, erityisesti direktiivissä 2000/60/EY, säädettyjä tietojen keräämisen, arvioinnin ja esittämisen järjestelmiä.

Ohjeita tällaisten järjestelmien käyttöön voidaan laatia 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla menettelyllä.

4. Jäsenvaltioiden ja komission on mahdollisuuksien mukaan toimitettava kansalaisille paikkatietotekniikan avulla saatuja tietoja ja esitettävä ne yhdenmukaisella tavalla ja yhdenmukaisessa muodossa 16 artiklan mukaisesti.

18 artikla

Yhteistyö rajat ylittävillä vesillä

Kun jäsenvaltioilla on yhteisiä vesistöalueita, joihin liittyy rajat ylittäviä vaikutuksia uimaveden laatuun, niiden on tehtävä asianmukaista yhteistyötä tämän direktiivin täytäntöönpanossa.

19 artikla

Direktiivin tekninen mukauttaminen

1. Liitteen I muuttujien analysointimenetelmät voidaan mukauttaa tieteen ja tekniikan kehitykseen 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

2. Virusten osoittamista koskevat tieteelliset tulokset voidaan myös ottaa huomioon ja täydentää niiden perusteella liitteen I muuttujien luetteloa 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

3. Komissio voi 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti vahvistaa teknisiä ohjeita tietyistä täytäntöönpanokysymyksistä, jotka liittyvät uimavesien hallintastrategiaan, tiedottamiseen sekä raportointistrategiaan ja -lähestymistapaan.

20 artikla

Komitea

1. Komissiota avustaa komitea (jäljempänä 'komitea'), joka koostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana toimii komission edustaja.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3. Komitea vahvistaa oman työjärjestyksensä.

21 artikla

Kumoaminen

1. Kumotaan direktiivi 76/160/ETY kolme vuotta 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päivämäärän jälkeen. Jollei 2 kohdasta muuta johdu, kumoaminen ei vaikuta jäsenvaltioiden velvollisuuksiin, jotka koskevat aikarajoja, jotka kumotussa direktiivissä asetetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamiselle ja direktiivin soveltamiselle.

2. Tätä direktiiviä sovelletaan ja se korvaa direktiivin 76/160/ETY heti, kun jäsenvaltiot ovat toteuttaneet kaikki tämän direktiivin vaatimusten noudattamiseksi tarvittavat lainsäädännölliset, hallinnolliset ja käytännön toimenpiteet.

3. Viittaukset direktiiviin 76/160/ETY katsotaan viittauksiksi tähän direktiiviin.

22 artikla

Täytäntöönpano

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [...]*. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

* Lisätään päivämäärä, joka antaa jäsenvaltioille kaksi vuotta aikaa direktiivin täytäntöönpanoon.

23 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

24 artikla

Osoittaminen

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja Puheenjohtaja

LIITE I

Uimaveden laatua osoittavat muuttujat

>TAULUKON PAIKKA>

Määritelmän mukaan 95. prosenttipiste lasketaan seuraavasti [56]:

[56] Bartram, J. ja Rees, G. (toim.): Monitoring Bathing Waters. E and F N Spon, Lontoo.

95. prosenttipiste perustuu yhdestä uimavedestä saatujen mikrobiologisten tietojen log10-arvon normaalin todennäköisyystiheysfunktion 95. prosenttipisteen arviointiin ja se johdetaan seuraavasti:

i) otetaan log10-arvo kaikista arvioitavien mittaustietojen bakteerilaskentatuloksista

ii) lasketaan log10-arvojen aritmeettinen keskiarvo (m)

iii) lasketaan log10-arvojen standardipoikkeama (s).

Tietojen todennäköisyystiheysfunktion 95. prosenttipiste saadaan seuraavasta yhtälöstä:

95. prosenttipiste = antilog ((m)+(1,65 x s))

LIITE II

Uimavesien arviointi ja luokitus

Uimavedet, joiden mikrobiologisten laskentatulosten 95. prosenttipisteet ovat kolmen edellisen kalenterivuoden jaksolta kerättyjen uimaveden laatua koskevien tietojen perusteella huonommat [57] kuin liitteessä I (C sarake) esitetty mikrobiologisen muuttujan 1 tai 2 "hyvän laadun" mukainen arvo, luokitellaan laadultaan "huonoiksi".

[57] Tarkoittaa: "suuremmat pitoisuusarvot ilmaistuna pesäkkeitä muodostavina yksikköinä/100 ml".

Uimavedet, joiden mikrobiologisten laskentatulosten 95. prosenttipisteet ovat kolmen edellisen kalenterivuoden jaksolta kerättyjen uimaveden laatua koskevien tietojen perusteella samat tai paremmat kuin liitteessä I (C sarake) esitetty mikrobiologisen muuttujan 1 ja 2 "hyvän laadun" mukainen arvo, luokitellaan laadultaan "hyviksi".

Jäsenvaltiot voivat luokitella uimavedet "erinomaisiksi", jos

* niiden mikrobiologisten laskentatulosten 95. prosenttipisteet ovat kolmen edellisen kalenterivuoden jaksolta kerättyjen tietojen perusteella samat tai paremmat [58] kuin liitteessä I (A sarake) esitetty mikrobiologisen muuttujan 1 ja 2 "erinomaisen laadun" mukainen arvo ja

[58] Tarkoittaa: "pienemmät pitoisuusarvot ilmaistuna pesäkkeitä muodostavina yksikköinä / 100 ml".

* uintikauden pituutta ja hallintatoimenpiteitä määriteltäessä on otettu huomioon myös muu virkistyskäyttö.

LIITE III

Uimavesiprofiili

Uimavesiprofiilin osat ovat 6 artiklan mukaan seuraavat:

a) uimaveden fysikaalisten, maantieteellisten ja hydrologisten ominaisuuksien kuvaus,

b) kaikkien mahdollisten saastelähteiden määrän ja laadun määrittäminen,

c) sen arvioiminen, millä todennäköisyydellä saasteet pilaavat uimaveden niin, että uimarien terveys vaarantuu. On arvioitava, onko saastuminen satunnaista vai jatkuvaa, millaisia kaikki saastepäästöt ja mahdolliset saastepäästöt ovat ja mitkä niiden määrät ovat sekä mitkä niiden vaikutukset ovat sen mukaan, kuinka kaukana ne sijaitsevat uimavedestä.

Osat a) ja b) olisi esitettävä myös yksityiskohtaisen kartan muodossa.

Muita asiaan kuuluvia tietoja voidaan liittää tai lisätä tarvittaessa,

d) seurantapisteiden kuvaus,

e) arviointi siitä, saadaanko seurannasta edustavaa tietoa muunlaista virkistyskäyttöä varten, jossa on vastaava riski veden nielemiseen kuin uimisessa (esimerkiksi purjelautailu ja melonta),

f) uimavesiprofiili saatetaan ajan tasalle oheisen aikataulun mukaisesti.

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE IV

Uimaveden seurantatiheys

Tavanomaisen seurannan tiheydeksi on määritetty 2 analysoitua näytettä kuukaudessa; kuukausi tarkoittaa silloin neljän viikon jaksoa ja jokaista alkanutta viikkoa pidetään kokonaisena. Uimaveden luokituksen funktiona seurantatiheys on seuraava:

>TAULUKON PAIKKA>

Viikkoa ennen uintikauden alkua otetaan yksi ylimääräinen näyte. Tämä ylimääräinen näyte huomioon otettuna on kaikissa olosuhteissa aina otettava ja analysoitava vähintään kaksi näytettä uintikautta kohti.

LIITE V

Näytteiden käsittely

1. Näytteet on otettava seuraavien ohjeiden mukaisesti

Näytteet otetaan sellaisesta paikasta, jossa useimmat uimarit keskimäärin uintikauden aikana uivat.

2. Näytepullojen sterilointi

Sterilointi autoklaavissa vähintään 15 minuuttia lämpötilassa 121 °C

tai kuumailmasterilointi lämpötilassa 160-170 °C vähintään 1 tunnin ajan

tai suoraan valmistajalta saatujen säteilytettyjen näyteastioiden käyttö

3. Näytteenotto

Näytepullon/-astian tilavuus riippuu kutakin testattavaa muuttujaa varten tarvittavasta vesimäärästä. Vähimmäistilavuus on yleensä 250 ml.

Näyteastioiden on oltava läpinäkyvää ja väritöntä materiaalia (lasi, polyeteeni tai polypropeeni).

Näytteen tahattoman kontaminaation estämiseksi näytteenottajan on käytettävä aseptista tekniikkaa näytepullojen pitämiseksi steriileinä. Jos tämä tehdään oikein, muita steriilejä varusteita (esimerkiksi "kirurgin" käsineitä tai pihtejä tai näytesauvaa) ei tarvita.

Näytteen tiedot on merkittävä selvästi liukenemattomalla musteella näytteeseen ja näytteenottolomakkeeseen.

4. Näytteiden säilytys ja kuljetus ennen analysointia

Vesinäyte on kuljetuksen kaikissa vaiheissa suojattava valolta ja erityisesti suoralta auringonvalolta.

Näyte on säilytettävä noin 4 °C:n lämpötilassa kylmälaukussa tai jääkaapissa (jos mahdollista) laboratorioon asti. Jos kuljetus laboratorioon kestää todennäköisesti yli neljä tuntia, on erittäin suositeltavaa säilyttää näyte kuljetuksen ajan jääkaapissa.

Näytteenoton ja analysoinnin välisen ajan tulisi olla mahdollisimman lyhyt. On suositeltavaa analysoida näytteet saman työpäivän aikana. Jos se ei ole käytännön syistä mahdollista, näytteet on käsiteltävä 24 tunnin kuluessa. Silloin näytteet on säilytettävä pimeässä ja mahdollisimman lähellä 4 °C:n lämpötilaa.

SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄÄ RAHOITUSSELVITYSTÄ KOSKEVAT KOMMENTIT

Tämän ehdotuksen tarkoituksena on voimassa olevan vuonna 1976 annetun uimavesidirektiivin tarkistaminen kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa esitettyjen komission sitoumusten mukaisesti. Ehdotuksella ei ole komissiolle muita resurssivaikutuksia kuin nykyiset vuoden 1976 direktiivin vaikutukset. Tämä koskee sekä budjettia että henkilöresursseja.

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

EHDOTUKSEN VAIKUTUS YRITYSTOIMINTAAN JA ERITYISESTI PIENIIN JA KESKISUURIIN YRITYKSIIN (PK-YRITYKSET)

Ehdotuksen nimi

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi uimaveden laadusta

Asiakirjan viitenumero

Ehdotus

Miksi yhteisön lainsäädäntö on tarpeen tällä alalla ja mitkä ovat sen päätavoitteet, kun otetaan huomioon toissijaisuusperiaate?

Käsiteltävänä olevassa ehdotuksessa tarkistetaan vuoden 1976 uimavesidirektiivi, joka on yksi onnistuneimmista Euroopan unionin vesipolitiikan osista. Vuoden 1976 direktiivillä lisättiin yleisön tietoisuutta asiasta ennen näkemättömän paljon, koska kansalaiset kokevat uimaveden laadun koskettavan heidän jokapäiväistä elämäänsä. Komission vuosittain ennen uintikauden alkua julkaisemassa uimavesiraportissa osoitetaan selvästi, että uimavesiemme laatu on parantunut huomattavasti.

Uudessa uimavesidirektiivissä säädetään jaetusta ja johdonmukaisesta vastuusta EU:n ja jäsenvaltioiden sekä niiden alueiden välillä. On määritettävä johdonmukaiset ympäristöä ja terveyttä koskevat tavoitteet EU:n tasolla samoin kuin vertailukelpoiset näytteenotto-, analysointi- ja arviointimenetelmät. Samalla on taattava seurantatiheyden ja hallintatoimien kaltaisten asioiden joustavuus, jotta uimaveden laatuongelmat voidaan ratkaista niin, että otetaan huomioon paikalliset ja alueelliset olosuhteet ja hyödynnetään mahdollisimman hyvin kunkin alueen tietämystä ja kokemusta.

Vaikutus yritystoimintaan

EU:n uimavesipolitiikka on aiemmin perustunut vuoden 1976 direktiiviin ja yltänyt huomattaviin saavutuksiin sekä matkailun edistämisessä että veden laadun parantamisessa. Monilla alueilla hyvä uimaveden laatu on ollut merkittävä tekijä matkailualan edistämisessä. Näitä tosiasioita korostavat kansalaisten ja tiedotusvälineiden komission vuosittaista uimavesiraporttia kohtaan osoittama valtava kiinnostus. Pyrkimykset lisätä vesistöjen suojelua ovat samalla aiheuttaneet kustannuksia, kun jäteveden käsittelyn infrastruktuureja on uudistettu. Euroopassa on tehty vain vähän erityisesti uimaveden laadun muutosten kokonaisvaltaisiin taloudellisiin arviointeihin keskittyviä tutkimuksia. Monissa tutkimuksissa on sen sijaan tarkasteltu osittain veden laadun paranemiseen liittyviä taloudellisia kysymyksiä. Tutkimukset osoittavat, että uimaveden laadun paranemisella on taloudellista merkitystä tietyille alueille ja uimarannoille sekä tietyille talouden aloille ja yrityksille. Kaiken kaikkiaan parempi uimaveden laatu vähentää ihmisten terveyteen kohdistuvia vaaroja ja hoitokustannuksia ja lisää talouden eri alojen (pääasiassa matkailun mutta myös kalastuksen) liikevaihtoa, kiinteistöjen arvoa ja maan taloudellista arvoa. Laadun paranemisella on myös muita myönteisiä kuin rahassa mitattavia vaikutuksia, kuten esteettisiä ja kulttuuriin liittyviä arvoja. Seuraavassa luetellaan joitakin kuvaavia esimerkkejä:

- GESAMP:n [59] ja WHO:n tutkimuksessa [60] - joka perustuu yleisarvioihin uintia harrastavien matkailijoiden määrästä koko maailmassa ja WHO:n arvioihin eriasteisen kontaminaation aiheuttamista suhteellisista riskeistä - arvioidaan, että uiminen saastuneessa merivedessä aiheuttaa vuosittain noin 250 miljoonaa maha-suolitulehdustapausta ja ylähengitysteiden tulehdustapausta. Jotkut sairastuneista ovat pitkään työkyvyttömiä. Maailmanlaajuinen vaikutus on mitattavissa laskemalla yhteen niiden terveiden elinvuosien kokonaismäärä, jotka menetetään sairauksien, vammaisuuden ja kuoleman takia käyttämällä uutta WHO:n ja Maailmanpankin kehittämää DALY (Disability Adjusted Life Year) -mittausmenetelmää. Menetelmä osoittaa, että merivedessä uimisesta aiheutuva maailmanlaajuinen sairauskuormitus on noin 400 000 DALY-yksikköä, mikä on verrattavissa kurkkumädän ja lepran maailmanlaajuisiin vaikutuksiin. Yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset arvioidaan maailmanlaajuisesti noin 1,6 miljardiksi Yhdysvaltain dollariksi vuodessa.

[59] GESAMP (Group of Experts on Scientific Aspects of Marine Pollution, meren saastumisen tieteellisiin näkökohtiin keskittyvä asiantuntijaryhmä) on neuvoa-antava elin, joka koostuu rahoittajajärjestöjen (IMO, FAO, UNESCO-IOC, WMO, WHO, IAEA, UN, UNEP) nimittämistä erityisalojen asiantuntijoista.

[60] A Sea of Troubles, ISBN 82-7701-010-9.

- Artois-Picardien vesistöalueella sijaitsevasta Côte Opalesta (Ranska) tehdyissä selvityksissä [61] arvioitiin, että matkailualan taloudelliset tappiot olisivat 300-500 miljoonaa euroa vuodessa, jos uimaveden laatu heikkenisi. Näitä taloudellisia tappioita voidaan verrata 10 viime vuoden aikana viemäröintiin ja jätevedenkäsittelyyn tehtyihin yhteensä 150 miljoonan euron investointeihin, joilla uimaveden nykyinen laatu on saavutettu.

[61] Agence de l'Eau Artois-Picardie: Qualité de l'eau, tourisme et activités récréatives: la recherche d'un développement durable (1997).

- Rodoksen saaresta (Kreikka) tehdyssä selvityksessä [62] arvioitiin lisääntyvän matkailun rannikkoympäristölle aiheuttamien haittojen välttämisestä saatavat kokonaishyödyt. Kaikkiaan haittojen välttämisestä saatu hyöty (vältetyt vahingot) olisi 15 miljoonaa euroa vuodessa eli 3 % saaren bruttokansantuotteesta.

[62] Constantinides, G. 1993: Costs and benefits of measures for the reduction of degradation of the environment from land based sources of pollution in coastal areas. Case study of the Island of Rhodes.

- Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehdyissä selvityksissä [63] arvioitiin selvityksen kohteena olevan paikan asukkaiden halua maksaa sairastumisriskin vähenemisestä voimassaolevan uimaveden laatua koskevan direktiivin tarkistamisen jälkeen. Keskimäärin ihmisten maksuhalukkuudeksi arvioitiin 25-45 euroa vuodessa.

[63] Georgiou, S. et al. 2000: Coastal bathing water health risks: developing a means of assessing the adequacy of proposals to amend the 1976 EC Directive. Risk Decision and Policy, vol. 5, ss. 49-68.

Valmistellessaan ehdotusta uudeksi uimavesidirektiiviksi komissio antoi vuonna 2001 tehtäväksi talousselvityksen [64] saadakseen asiasta lisätietoja. Selvityksessä valittiin tapaustutkimuksia eri alueilta, jotka edustavat erilaisia olosuhteita:

[64] Euroopan komissio. Economic evaluation of the Bathing Water Quality Directive 76/160/EEC and of its revision. WRc:n Euroopan komission ympäristöasioiden pääosaston toimeksiannosta tekemä selvitys.

- rannikkovedet ja makeat vedet

- pohjoisten ja eteläisten alueiden vesistöt

- vesistöt, joilla käy paljon matkailijoita, ja vesistöt, joilla käy vähän matkailijoita.

Tapaustutkimusten tuloksista voidaan tehdä se johtopäätös, että useimmissa paikoissa on mahdollista saavuttaa nykyistä tiukemmat veden laatuvaatimukset niin, että kustannukset jäävät ennakoituja hyötyjä pienemmiksi. Kun hyötyjen arvioinnissa otetaan huomioon matkailun merkitys, hyödyt ovat suuremmat siellä, missä matkailu on tärkeää, vaikka vaatimukset olisivatkin erittäin tiukat. Valuma-alueilla, joihin hajakuormitus vaikuttaa huomattavasti, yksinomaan hyvien maatalouskäytäntöjen sääntöjen soveltaminen (voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti) auttaa parantamaan uimaveden laatua. Muutamissa tapauksissa saattaa vielä olla joitakin ongelmia, jotka vaativat pikaista tilanteeseen puuttumista ja nopeita ratkaisuja. Tällaisilla uimarannoilla on hyvin vähän kävijöitä (ja siten hyötynäkökohtia) ja/tai lisäinvestoinnit ovat vielä tarpeen nykyisen uimavesidirektiivin vaatimusten täyttämiseksi.

Kuuleminen

Komissio on laatinut ehdotuksen uudeksi uimavesidirektiiviksi konsultoimalla laajalti kaikkia niitä tahoja, joiden etu on kysymyksessä ja joita asia koskee, noudattaen muun muassa lähestymistapaa, jonka ansiosta vesipolitiikan puitedirektiivi hyväksyttiin menestyksekkäästi. Tällaisia uusia osallistumista korostavia lähestymistapoja on sovellettava EU:n ympäristölainsäädännön kehittämisen lisäksi myös sen täytäntöönpanossa samalla tavoin kuin vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanossa. Täytäntöönpanotoimiin on otettava mukaan jäsenvaltioiden ja komission lisäksi erityisesti paikallis- ja alueviranomaiset, lakien täytäntöönpanon valvonnasta vastaavat elimet, sidosryhmät ja kansalaisjärjestöt sekä tiedeyhteisö. Tällainen täytäntöönpanopolitiikka olisi jälleen uusi esimerkki lokakuussa 2001 julkaistun komission valkoisen kirjan mukaisesta hyvästä eurooppalaisesta hallintotavasta.