52002DC0763

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE - Erityinen tukikehys perinteisille AKT-banaanien toimittajavaltioille (Neuvoston asetus (EY) N:o 856/1999) Komission kaksivuotiskertomus 2002

1. Johdanto

Banaanien tuontia Euroopan unioniin on perinteisesti säädelty kiintiöjärjestelmällä, jossa Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioista (ns. AKT-maista) peräisin oleville banaaneille myönnetään huomattava etuuskohtelu. Yhdysvallat, Guatemala, Honduras, Meksiko ja Ecuador ovat kyseenalaistaneet tämän järjestelmän, joka ei niiden mukaan ole Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjen mukainen. Huhtikuussa 2001 EU:n banaanien tuontijärjestelmästä päästiin Yhdysvaltain ja Ecuadorin kanssa sovintoon pitkien oikeusriitojen ja neuvottelujen jälkeen. Sopimuksessa määrätään, että kiintiöjärjestelmä korvataan ainoastaan tariffiin perustuvalla järjestelmällä, jonka pitäisi tulla voimaan viimeistään 1. tammikuuta 2006. Sillä välin EU:n banaanimarkkinoita hallinnoidaan edelleen historiallisiin viiteajanjaksoihin perustuvalla kiintiöjärjestelmällä, josta on myös keskusteltu AKT-maiden kanssa.

Jo vuonna 1999 luotiin erityinen tukikehys, jonka tarkoituksena on helpottaa erityisen budjettikohdan avulla kahdentoista perinteisen AKT-banaanien toimittajavaltion sopeutumista uusiin kaupan pitämisen edellytyksiin. Perinteisiksi toimittajavaltioiksi katsotaan viisi Afrikan ja seitsemän Karibian valtiota, jotka näin ollen ovat erityisen tukikehyksen edunsaajia. Tukikehys tarjoaa kyseisten maiden esittämille erityishankkeille teknistä ja taloudellista tukea komission kanssa aiemmin sovitun ja komission hyväksymän pitkän aikavälin strategian perusteella. Maakohtaisten määrärahojen laskentaperusteina ovat kilpailukyvyssä havaitut puutteet verrattuna kolmansien maiden tuottajiin sekä banaanituotannon merkitys kyseisen AKT-maan taloudelle. Määrärahojen kohdistusmenetelmien takia ne maat, joiden kilpailukyky on puutteellisin ja joissa banaanialan osuus koko bruttokansantuotteesta on suurempi, ovat saaneet toistaiseksi (vuosina 1999-2002) enemmän tukea.

2. Oikeudellinen perusta

Neuvosto hyväksyi 22. huhtikuuta 1999 asetuksen (EY) N:o 856/1999 [1] erityisen tukikehyksen vahvistamisesta perinteisille AKT-banaanien toimittajavaltioille. Komissio hyväksyi 22. heinäkuuta 1999 asetuksen n:o 1609/1999 [2] sen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä.

[1] EYVL L 108, 27.4.1999, s. 2.

[2] EYVL L 190, 23.7.1999, s. 14.

Vuonna 2001 budjettikohta nousi 44 miljoonaan euroon. Komission päätös [3] erityisen tukikehyksen puitteissa vuonna 2001 käytettävissä olevien (yksittäisten) määrien vahvistamisesta hyväksyttiin 14. kesäkuuta 2001. Vuoden 2002 budjettikohtaa koskeva komission päätös [4] määrien vahvistamisesta yhteensä 44 miljoonaksi euroksi hyväksyttiin 12. kesäkuuta 2002.

[3] Päätös E/2001/1056 - C(2001)1596, C(2001)1596/2.

[4] Päätös E/2002/987 - C(2002)2088.

2.1. Tavoitteet

Yleistavoitteena on parantaa perinteisen AKT-banaanituotannon kilpailukykyä tai tukea sen monipuolistamista aina, kun kilpailukykyä ei enää voida parantaa. Lyhyesti sanoen tukikehyksen tavoitteena on päästä tähän tavoitteeseen rahoittamalla hankkeita, joiden tarkoituksena on

* lisätä tuottavuutta,

* parantaa laatua,

* sopeuttaa tuotantoa ja markkinointia yhteisön laatuvaatimuksiin,

* perustaa tuottajajärjestöjä, jotka keskittyvät parantamaan markkinointia sekä kehittämään ympäristöystävällisiä tuotantomenetelmiä reilun kaupan banaanit mukaan luettuina,

* kehittää EU:n banaanialan yhteisen markkinajärjestelyn vaatimukset täyttäviä markkinointistrategioita,

* auttaa banaanintuottajia kehittämään ympäristöystävällisiä tuotantomenetelmiä reilun kaupan banaanit mukaan luettuina ja

* tukea elinkeinoelämän monipuolistamista silloin, kun banaanialan kilpailukyvyn kehittämiselle ei ole kestävää perustaa.

2.2. Raportointi

Neuvoston asetuksen 9 artiklan mukaan "komissio antaa tämän asetuksen toimivuudesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle 31 päivään joulukuuta 2000 mennessä ja sen jälkeen joka toinen vuosi kertomuksen, johon liittyy tarvittaessa ehdotuksia". Tämä kertomus on laadittu vuosia 2001 ja 2002 koskevien vaatimusten täyttämiseksi. Edellinen, vuosia 1999 ja 2000 koskeva kertomus julkistettiin 7. helmikuuta 2001 [5].

[5] KOM(2001) 67 lopull.

3. Markkinatiedot

Vuonna 2001 maailmassa tuotettiin noin 69 miljoonaa tonnia banaaneja (68 miljoonaa tonnia vuonna 2000). Suurin tuottaja on Intia (23 % maailman tuotannosta), ja suurimmat viejät ovat Ecuador, Costa Rica, Kolumbia ja Filippiinit, jotka yhdessä vastasivat 76 prosentista maailman banaaniviennistä vuonna 2001.

Banaanien suurimmat tuontimarkkinat ovat Yhdysvalloissa (3,4 miljoonaa tonnia vuonna 2001) ja EU:ssa (3,3 miljoonaa tonnia vuonna 2001). Lähes kaikki Yhdysvaltoihin viedyt banaanit ovat peräisin Latinalaisesta Amerikasta. Sitä vastoin vuonna 2001 AKT-maiden vienti (18 prosenttia) ja yhteisön oma tuotanto (19 prosenttia) kilpailivat Latinalaisen Amerikan banaanien (63 prosenttia) kanssa EU:n markkinoista.

Vuonna 2000 AKT-maiden koko banaaniviennistä melkein 92 prosenttia myytiin EU:n markkinoille. Vuonna 2001 Norsunluurannikolta ja Kamerunista peräisin oleva banaanituonti oli melkein 60 prosenttia AKT-maiden kokonaistuonnista Euroopan unioniin (54 prosenttia vuonna 2000).

EU on banaanien toimittajille houkutteleva markkina-alue kiintiöjärjestelmän, tulli- ja kuljetuskustannusten erojen sekä Yhdysvaltojen markkinoihin verrattuna korkeampien hintojen takia. Vuonna 2001 Latinalaisen Amerikan toimitusten hinnat olivat keskimäärin 584 euroa tonnilta, kun taas AKT-maiden toimitusten keskihinnat nousivat 645 euroon tonnilta. AKT-tuottajien välillä on kuitenkin huomattavia hintaeroja: vuonna 2001 Jamaikalta peräisin olevien banaanien hinta nousi keskimäärin 775 euroon tonnilta, kun taas Norsunluurannikolta peräisin olevien banaanien keskihinta oli yhteensä 600 euroa tonnilta. EU:n banaanihinnat ovat laskeneet Yhdysvaltain markkinahintojen tavoin selvästi vuoden 2002 puolivälistä.

4. EU:n kauppajärjestelmä

Ecuadorin ja Yhdysvaltain kanssa tehtyihin banaaneja koskeviin sopimuksiin sisältyy huomattavia EU:n banaanien tuontijärjestelmää koskevia muutoksia, jotka pannaan täytäntöön vaiheittain. Vaiheessa I, joka alkoi 1. heinäkuuta 2001, oli kolme tariffikiintiötä, jotka ovat avoinna mistä tahansa peräisin olevien banaanien tuonnille: tariffikiintiön A suuruus on 2 200 000 tonnia, tariffikiintiön B 353 000 tonnia ja tariffikiintiön C 850 000 tonnia. Tariffikiintiöissä A ja B tuotavista banaaneista kannetaan tullia 75 euroa tonnilta ja tariffikiintiössä C tuotavista banaaneista 300 euroa tonnilta. AKT-maista peräisin olevaan yhteisöön suuntautuvaan tuontiin sovelletaan kuitenkin etuustullia, joka on 300 euroa tonnilta tariffikiintiössä C sekä 75 euroa tonnilta tariffikiintiöissä A ja B.

Vaiheessa II, joka käynnistettiin 1. tammikuuta 2002, tariffikiintiöstä C siirrettiin 100 000 tonnia tariffikiintiöön B. Lisäksi tariffikiintiö C varattiin ainoastaan AKT-maista yhteisöön suuntautuvaan tuontiin.

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2001 mukaan EU poistaa tariffikiintiörakenteen ja ottaa banaanien tuonnissa käyttöön ainoastaan tariffiin perustuvan järjestelmän viimeistään 1. tammikuuta 2006. Tariffin tasoa ei ole vielä määritelty, mutta siitä keskustellaan WTO:ssa tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXVIII artiklan mukaisesti. WTO myönsi EU:lle kaksi poikkeusta näitä järjestelyjä varten. Ensimmäinen [6] koskee Cotonoun sopimuksen mukaisia AKT-maista peräisin olevien banaanien sekä muiden tuotteiden tuontiin vuoteen 2008 sovellettavaa tullietuutta. Toisen [7] aiheena on tariffikiintiö C:n varaaminen ainoastaan AKT-maille vuodesta 2002 vuoden 2005 loppuun. Tulevan, ainoastaan tariffeihin perustuvan järjestelmän mukaan AKT-maille myönnetään edelleen tullietuus.

[6] WTO:n päätös, 14. marraskuuta 2001: WT/MIN(01)15: "Euroopan yhteisöt - AKT-EY-kumppanuussopimus"

[7] WTO:n päätös, 14. marraskuuta 2001: WT/MIN(01)16: "Euroopan yhteisöt - EY:n banaanien tuonnin autonomisen tariffikiintiön siirtymäkausi".

5. Rahoituspäätökset

5.1. Vuoden 2001 budjettimäärärahat

Vuoden 2001 tarkistetut määrärahat mahdollistivat alun perin Kap Verdelle tarkoitettujen 500 000 euron käyttämisen asetuksen (EY) N:o 856/1999 täytäntöönpanon kokonaisarvioinnin rahoitukseen ja vuonna 2000 aloitetun seurannan jatkamiseen. Madagaskarille osoitettu 500 000 euron määräraha ei strategia-asiakirjan riittämättömyyden vuoksi johtanut rahoitussopimukseen.

Vuoden 2001 rahoitussopimusten yhteissumma on 43 500 000 euroa. Kuten taulukosta 4 ilmenee, summa jaetaan vuoden 2002 alkupuoliskolla allekirjoitettujen 11 rahoitussopimuksen perusteella.

5.2. Vuoden 2002 budjettimäärärahat

Vuoden 2002 suuntaa-antavista summista päätettiin 12. kesäkuuta 2002 taulukossa 1 esitellyn jaottelun mukaisesti.

Näiden luottojen käyttämistä varten valmisteltiin 12 rahoitusehdotusta ja rahoitussopimusta EKR:n maantieteellisen komitean kokouksessa marraskuussa 2002 esiteltäviksi.

6. Toimeenpano

Vuosina 1999-2002 banaaniplantaasien tuottavuuden lisäämiseen tarkoitetut määrärahat ovat vähentyneet monipuolistamiseen tähtäävien tukitoimien eduksi niissä tapauksissa, joissa banaanialan kilpailukyvyn parantaminen ei vaikuta mahdolliselta. Taulukosta 5 ilmeneekin, että monipuolistamiseen tarkoitetun rahoituksen osuus suhteessa tuottavuuden lisäämiseen tarkoitettuun rahoitukseen oli 14 prosenttia vuonna 1999 ja 13 prosenttia vuonna 2000 mutta nousi 81 prosenttiin vuonna 2001 ja 178 prosenttiin vuonna 2002.

Banaaniplantaasien tuottavuuden lisäämiseksi kastelu- ja ojitusolosuhteita tuettiin vuosina 1999-2000 seitsemässä yhdeksästä edunsaajamaasta. Tuottajat anoivat plantaasien uusimista Kamerunissa ja Surinamissa (neljänä vuonna neljästä), Norsunluurannikolla (kolmena vuonna neljästä), Belizessä ja Jamaikalla (kahtena vuonna neljästä) sekä Dominicassa, Grenadassa ja Saint Luciassa (kahtena vuonna kahdesta). Sadon käsittelyn ja varastoinnin parantamisen mainitsivat pääasiassa Kamerun ja Norsunluurannikko (neljänä vuonna neljästä) ja Jamaika sekä Saint Vincent ja Grenadiinit (kahtena vuonna neljästä). Infrastruktuureja ja yhteiskunnallista toimintaa suunniteltiin vain Kamerunissa (neljänä vuonna neljästä) ja Norsunluurannikolla (kahtena vuonna neljästä). Tämän budjettikohdan perusteella teknistä apua saivat Norsunluurannikko (neljänä vuonna neljästä), Saint Vincent ja Grenadiinit (kolmena vuonna kolmesta) sekä Dominica, Grenada ja Saint Lucia (kahtena vuonna kahdesta).

Monipuolistamisen puolella maatalouden ja maaseudun kehittämisen tukitoimet olivat yleisimpiä. Niihin haettiin rahoitusta Saint Luciassa (neljänä vuonna neljästä), Norsunluurannikolla (kolmena vuonna kolmesta), Dominicassa (kolmena vuonna neljästä), Somaliassa ja Kap Verdessä (kahtena vuonna kahdesta), Madagaskarilla (yhtenä vuonna yhdestä) ja Jamaikalla (yhtenä vuonna kahdesta). Yhteiskunnallisille toimille rahoitusta hakivat Saint Lucia (neljänä vuonna neljästä), Saint Vincent (yhtenä vuonna yhdestä) ja Dominica (yhtenä vuonna neljästä). Mikroluottoja on tarkoitus ottaa käyttöön Grenadassa (kahtena vuonna kahdesta), Dominicassa ja Saint Luciassa (kahtena vuonna neljästä) ja Belizessä (yhtenä vuonna kahdesta).

Taulukot 2-4 havainnollistavat sitoumus- ja maksutilannetta maittain ja vuosittain 31. lokakuuta 2002. Huomattavat viiveet luottojen myöntämisessä ja niiden käytössä johtuvat pääasiassa tietyistä luotonantoon ja luottojen käyttöönottosääntöihin tehdyistä muutoksista. Muutosten tarkoituksena on varmistaa, että kansalliset tulojen ja menojen hyväksyjät vastaavat edelleen luottojen kohdistamisesta ja käyttöehdoista sekä antaa edunsaajille mahdollisuuksien mukaan vastuu tukisopimuksia tehtäessä heille osoitettujen luottojen käyttöönotosta. Huomattakoon, että edellisiin menettelytapoihin (neuvoston asetus (ETY) N:o 404/1993) tehdyt muutokset kuvastavat komission huolta luottojen hallinnointiehtojen parantamisesta erityisesti eri toimijoiden avoimuuden, turvallisuuden ja niiden välisen vastuunjaon suhteen. Näiden säädösten toimeenpano edellyttää varsin lukuisten sopimusasiakirjojen laatimista eri toimijaryhmien, kuten tuottajien, heidän yhdistystensä ja eri hallintovirastojen allekirjoitettaviksi. Siksi tarvitaan laajaa teknistä, hallinnollista ja taloudellista valmistelua, koulutusta ja tiedotusta niitä eri sidosryhmiä varten, joilla on usein liian vähän pätevää henkilöstöä. Vuoden 1999 ohjelman myötä tapahtuneen "sisäänajon" jälkeen näyttää siltä, että useimmissa maissa maksusuorituksia pystytään nopeuttamaan huomattavasti.

7. Tarkastustoiminta

Ensimmäinen tarkastuskäynti kaikkiin erityiseen tukikehykseen kuuluviin Karibian alueen edunsaajamaihin tehtiin helmi-huhtikuussa 2001. Vaikka toimintaa ei ollutkaan tuolloin vielä aloitettu, tarkastuksesta oli apua objektiivisesti todennettavien indikaattoreiden määrittelyssä sekä toimien ja niiden vaikutuksen seurantaan ja arviointiin tarkoitettujen välineiden kehittämisessä. Tammikuussa 2002 tehtiin toinen tarkastuskäynti Jamaikalla, Belizessä ja Surinamissa. Tarkastajien antamien suositusten avulla ohjelmien looginen viitekehys voitiin määritellä uudelleen ja vastaavan tarkastuksen puitteet määritellä. Tammikuun alussa 2003 on tarkoitus tehdä kolmas tarkastuskäynti Windwardsaarilla.

Afrikassa on toteutettu yksi ainoa tarkastuskäynti marras-joulukuussa 2001. Tarkastuskertomuksen lopullinen versio toimitettiin heinäkuussa 2002. Lopullisen kertomuksen toimittaminen myöhästyi huomattavasti tarkastuskäynnin jälkeen siksi, että tarkastuksesta vastanneet asiantuntijat poikkesivat tätä ensimmäistä tarkastusta varten määritetyistä ohjesäännöistä. Tämän poikkeamisen takia ne teknis-taloudelliset ja yhteiskunnalliset kriteerit, joiden tulisi taata eri rakenteille ja tuotantopaikoille osoitettujen rahoituserien objektiivisuus, tasapuolisuus ja tehokkuus, on edelleen määritelty vain osittain. Kameruniin ei voitu tehdä tarkastuskäyntiä. Syynä oli ohjelman täytäntöönpanon huomattava viivästyminen, koska osallistujina olleilla kolmella tuotantoyhtiöllä oli pitkään vaikeuksia päästä luottojen jaosta yksimielisyyteen. Kap Verdelle ja Madagaskarille suunnatut tarkastuskäynnit peruutettiin, koska näissä maissa ei toteutettu ohjelmaan liittyviä toimia.

8. Suositukset/Päätelmät

Eräät uudet menettelytavat ja itse edunsaajien erittäin laajamittainen ja perustavanlaatuinen osallistuminen täytäntöönpanoon on tietyissä tapauksissa myöhästyttänyt maksuja. Näitä ongelmia ratkotaan kuitenkin parhaillaan, mikä on johtanut viime kuukausina huomattaviin parannuksiin. Seuraavana kaksivuotiskautena myös tämänhetkisen hajauttamisen odotetaan johtavan asian edistymiseen. Tässä yhteydessä komissio tutkii mahdollisuuksia luoda erityinen BA-budjettikohta hallinnollisen prosessin tehostamiseksi.

Yleensä ottaen on käynyt ilmi, että koko hallintoprosessi on virtaviivaistamisen tarpeessa. Vaikka hyväksytyt strategiat on tarkoitettu pitkän aikavälin toimintaan, sekä edunsaajien että komission on työlästä laatia, hyväksyä ja panna joka vuosi täytäntöön vuosittaisia hankkeita. Erityisestä tukikehyksestä annetun asetuksen ja rahastoasetuksen mukaisesti komissio haluaisi tutkia mahdollisuutta ennakoida monivuotisia toimintasuunnitelmia. Tämä vähentäisi nykyisin joka vuosi tehtävien hallinnollisten toimenpiteiden määrää merkittävästi ja tehostaisi täytäntöönpanon yhdenmukaisuutta.

Erityisestä tukikehyksestä annetun asetuksen säädösten mukaisesti komissio suosii maakohtaisten strategioiden ja erityisen tukikehyksen puitteissa ehdotettujen hankkeiden välisen yhteyden vahvistamista edelleen, kuten useissa maissa on jo tehty.

Neuvoston asetuksessa erityisestä tukikehyksestä säädetään, että vuodesta 2004 lähtien käytettävissä olevaan tuen määrään olisi sovellettava 15 prosentin vähennyskerrointa, jota pitäisi pienentää havaittua kilpailukyvyn parantumista vastaavassa määrin. Erityisen tukikehyksen ensivaiheessa tämä logiikka on suosinut enemmän niitä tuottajia, joiden kilpailukyky on heikompi. Tarkoituksena oli poistaa suurimmat puutteet ja mahdollistaa mainittujen tuottajien kilpailu uusissa kaupan pitämisen olosuhteissa. Vuodesta 2004 edellä mainitun määräyksen mukaisesti määrärahojen kohdistusperiaatteita pitäisi sopeuttaa huomioimalla saavutetut eriasteiset kilpailuedut. Samalla täytäntöönpanossa siirryttäneen todennäköisesti enemmän kilpailukyvyn tukemisesta niiden tuottajien monipuolistamiseen, joiden kilpailukyky on yhä huomattavan puutteellinen.

BUDJETTIKOHTA B7-8710 (BANAANIT) MAAKOHTAISET MÄÄRÄRAHAT 2001 JA 2002

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 2

Erityinen tukikehys perinteisille AKT-banaanien toimittajavaltioille - 1999

Rahoitustilanne 31. lokakuuta 2002

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 3

Erityinen tukikehys perinteisille AKT-banaanien toimittajavaltioille - 2000

Rahoitustilanne 31. lokakuuta 2002

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 4

Erityinen tukikehys perinteisille AKT-banaanien toimittajavaltioille - 2001

Rahoitustilanne 31. lokakuuta 2002

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 5

Koontitaulukko: toimintojen jaottelu käyttötarkoituksen mukaan

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>