52002DC0072

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE - Ammattitaitoa ja liikkuvuutta koskeva komission toimintasuunnitelma

SISÄLLYSLUETTELO

TIIVISTELMÄ

1. Poliittiset puitteet

2. Haasteet

A. Riittämätön ammatillinen liikkuvuus

B. Vähäinen alueellinen liikkuvuus

C. Työmahdollisuuksia koskevan tiedon sirpaloituminen ja avoimuuden puute

3. Tavoitteet ja toimet

3.1 Ammatillisen liikkuvuuden lisääminen ja ammattitaidon kehittäminen

3.1.1 On varmistettava, että koulutusjärjestelmät vastaavat paremmin työmarkkinoiden tarpeisiin ja että niissä otetaan huomioon yhä enemmän tietoon perustuva talous ja yhteiskunta

3.1.2 Otetaan käyttöön ja lujitetaan työntekijöille tarkoitettuja tehokkaita koulutusstrategioita

3.1.3 Oppimisen tunnustamisen esteitä on vähennettävä riippumatta siitä missä tiedot on hankittu, ja tutkintotodistusten avoimuutta ja siirrettävyyttä on edistettävä koko Euroopassa.

3.1.4 Toiminnan lisääminen jäsenvaltioissa ja alueilla, jotka ovat vähemmän kehittyneitä

3.2 Alueellisen liikkuvuuden helpottaminen

3.2.1 Jäljellä olevien hallinnollisten ja lainsäädännöllisten esteiden poistaminen

3.2.2 Kielitaidon ja eri kulttuureita koskevien valmiuksien kehittäminen

3.2.3 Edistetään tutkintotodistusten tunnustamista kannustamalla koulutusjärjestelmien avoimuuden lisäämistä

3.2.4 EU:n laajuisen maahanmuuttopolitiikan kehittäminen

3.3 Työnsaantimahdollisuuksien avoimuuden ja niihin liittyvän tiedon parantaminen

4. Valvonta ja seuranta

5. Päätelmät

Liite I

Yleiskatsaus toimiin, vastuussa oleviin elimiin ja täytäntöönpanon määräaikoihin

LIITE II

Tilastoliitteet

1) Ammatillisen liikkuvuuden ja työvoiman vaihtuvuuden taso

2) Koulutustason vaikutus työllisyyteen ja työttömyyteen

3) Työllisyyden kasvu korkeasti koulutetuilla aloilla

4) Koulutustaso

5) Varhain koulunkäyntinsä päättäneet

6) Perustaidot (luku-, kirjoitus- ja laskutaito)

7) Työntekijöiden osallistuminen aikuiskoulutukseen

8) Vajaus tieto- ja viestintätekniikan ammateissa ja aloilla

9) Väestökehitys: työikäisen väestön muuttuminen ja rakenne ikäryhmittäin

10) Alueellisen liikkuvuuden taso

11) Työmatkaliikenne

12) Korkean työllisyyden alueet ja ammattitaitotarve

13) Vieraiden kielten opetus

14) Maahanmuutto

TIIVISTELMÄ

Ammattitaitoa ja liikkuvuutta koskevalla toimintasuunnitelmalla saatetaan päätökseen prosessi, joka sai alkunsa helmikuussa 2001 uusia eurooppalaisia työmarkkinoita koskevasta komission tiedonannosta*, maaliskuussa 2001 laadituista Tukholman Eurooppa-neuvoston päätelmistä, sekä ammattitaitoa ja liikkuvuutta käsittelevän korkean tason työryhmän toimista. Ryhmä esitti kertomuksensa komissiolle joulukuussa 2001. Toimintasuunnitelma pohjautuu työryhmän päätelmiin, jotta voitaisiin luoda suotuisampi ympäristö avoimemmille ja helpommin saavutettaville eurooppalaisille työmarkkinoille vuoteen 2005 mennessä. Lisäksi se pohjautuu nykyisiin aloitteisiin, varsinkin tiedonantoon 'Eurooppalaisen elinikäisen oppimisen alueen toteuttaminen'. Toimintasuunnitelma vie siis eteenpäin johdonmukaista poliittista näkemystä, sillä se edistää henkilöresurssien kehittämistä Lissabonissa sovittujen tavoitteiden mukaisesti luomalla kansalaisille mahdollisuuksia liikkua unionin alueella koulutuksen tai työn vuoksi ja hyödyntää helpommin Euroopan yhdentymisen - myös Euroopan yhtenäismarkkinoiden - synnyttämiä etuja.

Lissabonissa asetettiin tavoitteeksi useampien ja parempien työpaikkojen luominen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisääminen sekä dynaaminen, tietoon perustuva talous. Niiden saavuttamiseksi tarvitaan ammattitaitoista ja sopeutumiskykyistä työvoimaa. Lisäksi tavoitteisiin kuuluu olennaisesti sekä työpaikkojen että jäsenvaltioiden välisen liikkuvuuden lisääminen työmarkkinoilla. Myös ammattitaidon tason parantamisella ja liikkuvuuden esteiden poistamisella on tässä yhteydessä suuri merkitys. Toteutettavat toimet on koordinoitava, ja niiden on oltava yhdenmukaisia Euroopan työllisyysstrategiaa ja elinikäisen oppimisen strategiaa varten laaditun prosessin kanssa. Yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen liittyviä toimia toteutetaan edellä mainitun elinikäistä oppimista koskevan tiedonannon sekä koulutusjärjestelmien tavoitteita koskevan kertomuksen seurannan yhteydessä. Laajentumista ajatellen ehdokasmaita olisi kehotettava hyväksymään mahdollisimman suuri osa toimintasuunnitelman tavoitteista. Vaikka työvoiman liikkuvuus ehdokasmaista EU:hun muuttuukin liittymisen jälkeen osaksi joustavaa kansainvälisten kausien järjestelmää, myös uusien jäsenvaltioiden haasteena on lisätä työvoiman ammattitaitoa ja sopeutumiskykyä.

Toimintasuunnitelmassa korostetaan kolmea tärkeää haastetta, joihin vastaamalla edistetään tavoitetta avoimemmista ja helpommin saavutettavista eurooppalaisista työmarkkinoista. Ensimmäinen haaste on riittämätön ammatillinen liikkuvuus, joka osoittaa, että koulutusjärjestelmiä on mukautettava tehokkaammin työmarkkinoihin, että elinikäistä oppimista ja ammattitaidon (varsinkin tieto- ja viestintätekniikan taitojen) hankkimista on tuettava, ja että tutkintotodistusten ja osaamisen tunnustamisjärjestelmiä on parannettava. Lisäksi vähäinen alueellinen liikkuvuus jäsenvaltioissa ja niiden välillä osoittaa, että vielä ei ole täysin selvitetty, miten sisämarkkinoita voidaan hyödyntää esimerkiksi ammattitaitovajauksesta tai työmarkkinoiden epätasapainosta selviämiseksi. Liikkuvuudelle on yhä monenlaisia esteitä, kuten puutteellinen kielitaito, perheolosuhteet sekä verotukseen, eläkkeisiin ja sosiaaliturvaan liittyvät kysymykset. EU:n työvoima vähenee väestörakenteen muuttumisen takia, joten myös kolmansien maiden kansalaisten maahanmuutto auttaisi tyydyttämään osan ammattitaitoisen työvoiman tarpeesta. Myös liikkuvuutta ja yksittäisiä ammattialoja koskevan tiedon saatavuudessa ja laadussa on puutteita. Tämä estää monia ihmisiä harkitsemasta työpaikan vaihtoa tai tietyn uran valitsemista.

Toimintasuunnitelmassa esitetyt tavoitteet ja toimet on suunniteltu vastaamaan näihin haasteisiin. Niiden tavoitteena on lisätä ammatillista liikkuvuutta ja ammattitaidon kehittämistä varmistamalla, että koulutusjärjestelmät vastaavat paremmin työmarkkinoiden tarpeisiin, että työntekijöille laaditaan koulutusstrategioita, että oppiminen tunnustetaan riippumatta siitä missä se on saavutettu, että tutkintotodistusten siirrettävyyttä helpotetaan, ja että vähiten kehittyneille alueille sijoitetaan enemmän inhimillisiä voimavaroja. Lisäksi alueellisen liikkuvuuden helpottaminen edellyttää jäljellä olevien hallinnollisten ja lainsäädännöllisten esteiden poistamista (esimerkiksi yhteisen sairausvakuutuskortin avulla), kielitaidon ja eri kulttuureihin liittyvien taitojen kehittämistä, rajat ylittävää tutkintotodistusten tunnustamista, sekä EU:n laajuista maahanmuuttopolitiikkaa. Tiedottamista on tehostettava perustamalla liikkuvuutta koskeva täyden palvelun tietopiste, parantamalla Euresin [1] avointen työpaikkojen järjestelmää ja käynnistämällä liikkuvuutta koskeva tiedotuskampanja.

[1] Euroopan työnvälitysverkosto.

Tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavien toimien toteuttaminen edellyttää useilta osapuolilta vastuullisuutta ja sitoutumista. Tämä koskee jäsenvaltioita, komissiota, muita EU:n toimielimiä, työmarkkinaosapuolia sekä muita toimijoita. Tarvittaessa asetetaan välitavoitteita ja tavoitteita, jotta voidaan valvoa suunniteltujen päämäärien saavuttamista. Komissio arvioi toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa vuosittain keväällä järjestettävien Eurooppa-neuvoston kokousten yhteydessä. Tämä on välttämätöntä, mikäli halutaan todella edistää Lissabonissa asetettujen yleisten tavoitteiden tukemista.

1. Poliittiset puitteet

Euroopan talouden kasvun edistäminen edellyttää kasvavilla aloilla ja alueilla tarvittavan, sekä työvoimalla olevan ammattitaidon parempaa yhteensovittamista. Euroopan unionin oleellisena tavoitteena on luoda mahdollisuuksia, joiden avulla henkilöt voivat tehdä vapaita ja vastuullisia valintoja oman elämänsä suhteen, kuten esimerkiksi muuttaa toiseen jäsenvaltioon. Tämä voi osaltaan auttaa vähentämään ammattialojen ja alueiden epätasapainoa ja luo näin ollen edellytykset käytettävissä olevien voimavarojen tehokkaammalle hyödyntämiselle.

Pääoman ja työvoiman liikkuvuutta on lisättävä, jotta saavutettaisiin kaksiosainen tavoite eli menestyvämpi ja dynaamisempi eurooppalainen talous sekä nopeamman talouskasvun tuottamien tulosten tasapainoinen maantieteellinen ja yhteiskunnallinen jakautuminen. Liikkuvuuden yksilöllisten ja yhteiskunnallisten kustannusten alentaminen edellyttää kuitenkin julkisen tavarantoimituksen vahvistamista sekä työmarkkinaosapuolten toiminnan lisäämistä perusopetuksen, korkeamman ammattitaidon edistämisen ja työvoiman uudelleenkouluttamisen alalla.

Tämä edellyttää myös sijoitusmahdollisuuksien lisäämistä taantuvilla ja syrjäisillä alueilla. Näin voidaan luoda työpaikkoja ja vähentää työttömyysastetta siten, että alueet, joilla on paremmat työllisyysolosuhteet, eivät joudu kärsimään liiallisesta maahanmuutosta, väestöpaineesta, ruuhkista ja ympäristön saastumisesta.

Komission tehtävänä on varmistaa, että perustamissopimuksissa määritelty työntekijöiden vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä taataan ja että se toimii käytännössä. Ammatilliseen liikkuvuuteen kuuluvat olennaisena osana ammattitaidon kehittämistoimet, joilla torjutaan EU:n taloutta jarruttavaa ammattitaitovajetta.

Lissabonin Eurooppa-neuvostossa ilmoitettiin tavoitteeksi dynaaminen tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja sekä lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää työvoimalta tarvittavaa ammattitaitoa, sekä kykyä sopeutua ja hankkia uutta tietoa koko työelämän ajan. Elinikäisen oppimisen strategiat ovat oleellisia täystyöllisyyden saavuttamiseksi Euroopan työllisyysstrategian mukaisesti.

Yleisesti ottaen tällaisten strategioiden tavoitteena on edistää kansalaisten aktiivisuutta ja sosiaalista osallisuutta sekä vähentää eriarvoisuutta. Sen lisäksi niillä varmistetaan yhtenäismarkkinoiden kehittäminen ja Euroopan talouden onnistunut yhdentyminen talous- ja rahaliiton (EMU) mukaisesti. EU:n laajentuminen tarjoaa tälle kehitykselle laajemmat puitteet, jolloin yhä useammat EU:n kansalaiset hyötyvät siitä tulevina vuosina.

Helpottaakseen tavoitteiden saavuttamista komissio perusti Tukholman Eurooppa-neuvostossa hyväksytyn ammattitaitoa ja liikkuvuutta käsittelevän korkean tason työryhmän, josta se ilmoitti uusia eurooppalaisia työmarkkinoita koskevassa tiedonannossaan (KOM(2001)116). Työryhmän tehtävänä oli kartoittaa eurooppalaisten työmarkkinoiden tärkeimmät edistäjät ja ominaispiirteet, tutkia ammatillisen ja alueellisen liikkuvuuden esteitä sekä laatia suositukset. Komissio perusti työryhmän kesäkuussa 2001, ja se jätti kertomuksensa komissiolle 14. joulukuuta 2001.

Tässä asiakirjassa esitetään työryhmän työn tuloksiin perustuva, korkeisiin tavoitteisiin tähtäävä toimintasuunnitelma kaikille avointen eurooppalaisten työmarkkinoiden kehittämiseksi. Suunnitelma täydentää useita nykyisiä kansalaisten liikkuvuuden edistämiseksi laadittuja aloitteita, varsinkin neuvoston ja Euroopan parlamentin liikkuvuutta koskevaa suositusta [2], sekä siihen liittyvää jäsenvaltioiden hyväksymää toimintasuunnitelmaa [3]. Näissä aloitteissa käsitellään opiskelijoiden, harjoittelua suorittavien henkilöiden, opettajien ja kouluttajien kohtaamia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia ja kielellisiä liikkuvuuden esteitä, kun taas nykyisessä toimintasuunnitelmassa keskitytään poistamaan työmarkkinoiden liikkuvuuden esteitä. Lisäksi ohjelma täydentää eurooppalaisen elinikäisen oppimisen alueen toteuttamista koskevaa komission tiedonantoa [4], jonka mukaan koulutukseen ja harjoitteluun liittyvien toimien perustana on elinikäinen oppiminen. Lisäksi siinä on ehdotuksia elinikäistä oppimista koskevan toiminnan painopistealoista. Tässä toimintasuunnitelmassa on käsitelty useita tiedonannossa tehtyjä, erityisesti eurooppalaisia työmarkkinoita koskevia ehdotuksia, esimerkkinä vaikkapa tutkintotodistusten tunnustaminen. Toimintasuunnitelma täydentää myös kertomusta koulutusjärjestelmien konkreettisista tulevaisuuden tavoitteista, jonka Tukholman Eurooppa-neuvosto hyväksyi maaliskuussa 2001. Se on yhdenmukainen 20. kesäkuuta 2001 laaditun, eurooppalaisen tutkimusalueen liikkuvuusstrategiaa käsittelevän komission tiedonannon [5] kanssa. Lisäksi se perustuu komission tiedonantoon sähköisen kaupan vaikutuksista Euroopan yrityksiin [6], sekä syyskuussa 2001 yhdessä jäsenvaltioiden kanssa käynnistettyihin toimiin. Näiden toimintamuotojen avulla valvotaan tieto- ja viestintätekniikan sekä sähköisen kaupan ammattitaidon saatavuutta parantavien toimien kysyntää ja edistymistä [7] Euroopassa.

[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus (2001/613/EY).

[3] Liikkuvuutta koskeva toimintasuunnitelma (EYVL 2000/C 371/03, 23.12.2000).

[4] Katso komission tiedonanto 'Eurooppalaisen elinikäisen oppimisen alueen toteuttaminen', KOM (2001) 678 lopull.

[5] KOM(2001)331 lopull.

[6] KOM(2001) 711 lopull., 29.11.2001. "Sähköisen kaupan vaikutukset Euroopan yrityksiin: talousanalyysi ja vaikutukset politiikkaan". Katso: http://europa.eu.int/comm/enterprise/ict/policy/e-economy.htm.

[7] Katso: http://europa.eu.int/comm/enterprise/ict/policy/ict-skills.htm.

Tämän toimintasuunnitelman esittäminen liittyy komission hiljattain laatimaan kertomukseen "Työvoiman osallistumisasteen kohottaminen ja aktiivisen ikääntymisen edistäminen" [8]. Samassa yhteydessä komissio on kehottanut työmarkkinaosapuolia osallistumaan vuoropuheluun siitä, kuinka voidaan ennakoida yritysten uudelleenjärjestelyn sosiaalisia vaikutuksia muun muassa työllistyvyyteen ja sopeutumiskykyyn [9] sekä selvitä niistä. Tiedonannossaan Barcelonan Eurooppa-neuvostolle [10] komissio korosti kaikkien näiden tekijöiden oleellisuutta Lissabonin strategian edistämisessä.

[8] KOM(2002)9 lopull., 15.1.2002.

[9] Komissio käynnisti työmarkkinaosapuolten virallisen kuulemisen siitä, miten yritykset ja työntekijät voivat ennakoida yritysten uudelleenjärjestelyn sosiaaliset vaikutukset ja selviytyä niistä, 15.1.2002.

[10] "Lissabonin strategia - muutoksen toteuttaminen" (KOM(2002)14 lopull.).

2. Haasteet

Kaikille avointen eurooppalaisten työmarkkinoiden varmistamiseksi on selvittävä kolmesta tärkeästä haasteesta (katso myös tilastotiedot liitteessä II).

A. Riittämätön ammatillinen liikkuvuus

EU:ssa ammatillinen liikkuvuus, eli työntekijöiden siirtyminen työpaikasta tai ammattialasta toiseen joko jäsenvaltioissa tai niiden välillä, sekä työvoiman vaihtuvuus on perinteisesti ollut vähäistä. Koska EU:n talous kuitenkin yhä enemmän perustuu tietoon ja palvelusektoriin, ammatillinen liikkuvuus on oleellista rakennemuutokseen sopeutumiseksi ja tällaisen muutoksen toteuttamiseksi kilpailuun perustuvassa maailmassa siten, että samalla tehostetaan työmarkkinoiden toimintaa ja lisätään tuottavuutta, työllisyyttä, kasvua ja kilpailukykyä. Ammattitaidon kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus on usein suurin syy työvoiman kysynnän ja tarjonnan epätasapainoon eri ammattialoilla ja alueilla. Lisäksi nopeasti muuttuva työelämä vaatii ihmisiltä yhä enemmän kykyä sopeutua uusiin työskentelytapoihin, tekniikoihin, ammattialoihin ja työympäristöihin.

Kaikilla kansalaisilla on oltava kunnollinen peruskoulutus ja mahdollisuus saattaa tietonsa ajan tasalle sekä lisätä ammattitaitoaan koko työelämänsä ajan ja sen jälkeenkin. Vastuun tästä tulisi jakautua hallitukselle, viranomaisille, työnantajille, työmarkkinaosapuolille ja yksityisille kansalaisille. Monissa tapauksissa työpaikan vaihtaminen voi merkitä yrityksen tai teollisuudenalan vaihtamisen lisäksi myös uuden uran tai ammatin aloittamista. Onkin oleellista varmistaa, että oppimismahdollisuudet vastaavat sekä työntekijöiden työllistyvyyden että sopeutumiskyvyn tarvetta koko heidän työelämänsä ajan ja lisäävät heidän mahdollisuuksiaan ammatilliseen liikkuvuuteen (liite II, kohta 2).

Myös koulutusjärjestelmien on mukauduttava työmarkkinoiden sekä yhä enemmän tietoon perustuvan talouden ja yhteiskunnan tarpeisiin. Niiden mukautuminen on pääasiassa yksittäisten jäsenvaltioiden vastuulla. Viimeisen viiden vuoden aikana työllisyys kasvoi niin sanotuilla korkeasti koulutetuilla aloilla (eli aloilla, joissa vähintään 40 prosentilla työvoimasta on korkea-asteen koulutus) kolme kertaa enemmän kuin kaikilla muilla aloilla keskimäärin (liite II, kohta 3). Koulutustaso on kuitenkin koko unionissa vielä alhainen. Vähintään keskiasteen koulutuksen saaneen väestön keskimääräinen osuus 25-64-vuotiaista oli vuonna 2000 koko EU:ssa yli 60 prosenttia, mutta jäsenvaltioissa se vaihteli 78 prosentista alle 20 prosenttiin (liite II, kohta 4). Kun työmarkkinoille tulevaisuudessa saadaan yhä vähemmän nuoria, on ratkaisevaa, että valtaosalla heistä on mahdollisimman korkea koulutus, jotta voidaan kohdata tietoyhteiskunnan tuomat haasteet ja mahdollisuudet. Hyvän koulutustason saavuttaminen on jatkossakin erityisen tärkeää naisille, jotka saattavat väliaikaisesti poistua työmarkkinoilta lasten synnyttämisen ja perheen perustamisen takia. Työmarkkinoille palaaminen edellyttääkin naisilta ennen kaikkea hyvää koulutustasoa.

Työntekijöiden sopeutumiskyky ja työllistyvyys koko työelämän ajan edellyttää siis laadukasta peruskoulutusta ja koulutuksensa keskeyttäneiden määrän vähentämistä. Huolestuttavan suuri osa väestöstä päättää edelleen koulunkäyntinsä suorittamatta virallista tutkintoa. Varhain koulunkäyntinsä päättäneiden osuus oli EU:ssa vuonna 2000 noin 18,5 prosenttia ja vaihteli jäsenvaltioissa 8 prosentista yli 40 prosenttiin (liite II, kohta 5). Siksi kaikilla kansalaisilla olisikin jo nuorena oltava mahdollisuus saavuttaa uusia keskeisiä taitoja perustaitojen, kuten luku-, kirjoitus- ja laskutaidon lisäksi (liite II, kohta 6). Koulujen opetussuunnitelmia on uudistettava nuorten valmistamiseksi yhä dynaamisempien työmarkkinoiden vaatimuksiin, ja virallisten koulutusjärjestelmien on lisättävä sekä avoimuuttaan että joustavuuttaan. Lisäksi virallisen ja epävirallisen koulutussektorin yhtenäisyyttä on parannettava, jotta ne vastaisivat paremmin oppijan ja työmarkkinoiden tarpeisiin. Komission valkoisessa kirjassa 'EU:n nuorisopolitiikan uudet tuulet' [11] korostetaan, että koulutusta niin kouluissa, yliopistoissa kuin ammatillisissa koulutuslaitoksissakin on uudistettava koulutusjärjestelmien laadun ja tehokkuuden varmistamiseksi. Lisäksi siinä painotetaan virallisen ja epävirallisen oppimisen täydentävän toisiaan.

[11] Euroopan komission valkoinen kirja "EU:n nuorisopolitiikan uudet tuulet" - KOM(2001) 681 lopull.

Koulutusjärjestelmien eurooppalaisen ulottuvuuden kehittämistä on painotettava esimerkiksi liikkuvuuden avulla, koska työmarkkinoilla tarvitaan työntekijöitä, joilla on näkemyksiä ja kokemuksia Euroopasta. Näiden työntekijöiden uranluontimahdollisuuksia on myös lisättävä.

Aikuisille työntekijöille olisi tarjottava työmarkkinoilla enemmän mahdollisuuksia parantaa ammattitaitoaan, sillä aikuisten työntekijöiden osallistuminen koulutukseen on yleensä vähäistä. Sitä on lisättävä huomattavasti varsinkin niiden osalta, joilla on alempi tai keskiasteen koulutus. Heistä 6,1 prosenttia osallistui koulutukseen vuonna 2000 koko EU:ssa, kun taas korkeasti koulutetuista osallistui 15,4 prosenttia. (liite II, kohta 7). Muutokset teknologiassa ja teollisuudessa edellyttävät uudenlaisten taitoprofiilien kehittämistä, jotta yritykset voivat järjestää työntekijöilleen asianmukaista koulutusta, jossa otetaan huomioon myös pk-yritysten tarpeet ja olosuhteet. Erityisesti on kehitettävä tieto- ja viestintätekniikan sekä sähköisen kaupankäynnin taitoprofiileja vajeen vähentämiseksi tieto- ja viestintätekniikan ammateissa ja aloilla [12] (liite II, kohta 8).

[12] Tietoyhteiskunnan sosiaalisia ja työllisyysnäkökohtia käsittelevä korkean tason työryhmä (ESDIS) on käsitellyt tieto- ja viestintätekniikan tehtävää tietoyhteiskunnassa tarvittavan laadun ja vaihtuvuuden varmistajana. Työryhmä julkaisee kertomuksen helmikuun alussa.

Koulutustason nostamiseksi saatetaan tavanomaisten toimenpiteiden lisäksi tarvita erityistoimia, joilla edistetään työmarkkinoilla heikommassa asemassa olevien ammattitaitoa ja liikkuvuutta. Naisten osallistuminen koulutukseen on parantunut, mutta koulutuksen järjestämistä on mukautettava monien naisten olosuhteisiin, sillä he joutuvat usein sovittamaan yhteen osapäivätyön, lastenhoidon sekä vastuun perheestä. Lisäksi on puututtava syrjäytyneiden ja heikommassa asemassa olevien ammattitaidon puutteeseen ja pidettävä mielessä, että tekniikan muuttuminen voi syrjäyttää suuren määrän kansalaisia. Vaarassa ovat erityisesti vähän koulutetut työntekijät, työttömät ja ikääntyvät, joilla ei ehkä ole mahdollisuuksia hankkia tarvittavaa ammattitaitoa. Työvoiman koulutusstrategioissa on otettava huomioon myös unionin väestökehitys, sillä synkän ennusteen mukaan työvoimaan kuuluu lähitulevaisuudessa yhä vähemmän nuoria, jotka yleensä ovat ammattitaitoisempia ja liikkuvampia, sekä yhä enemmän ikääntyviä, joiden liikkuvuus ja ammattitaito on vähäisempää (liite II, kohta 9). Väestön ikääntyminen edellyttää elinikäisiä koulutustoimia, joilla varmistetaan tulevien ikääntyneiden sukupolvien mahdollisuus kohentaa tarvittavia taitoja, sopeutua yritysten ja työympäristön muuttumiseen sekä valmistautua hyödyntämään joustavampia uranluontimahdollisuuksia.

Ammatillista liikkuvuutta ja työvoiman taitojen kohentamista voidaan edistää myös parantamalla työntekijöiden ja työnantajien mahdollisuuksia saada tietoa, ohjausta ja neuvontapalveluita. Tähän saakka valtaosa maista on tarjonnut näitä palveluita hajanaisesti koulutus- ja työvoimasektoreilla, ja työpaikoilta ne ovat useimmiten puuttuneet täysin.

Työnantajien ja koulutuslaitosten epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen [13] tunnustamiseen liittyvät ongelmat voivat merkittävästi ehkäistä ammatillista liikkuvuutta sekä jäsenvaltioissa että niiden välillä. Etenkin ikääntyneille työntekijöille kokemuksen ja työpaikalla tapahtuvan koulutuksen arvon hyväksyminen on usein tärkeämpää kuin muodollinen pätevyys. Myös nuorille esimerkiksi kansalais- tai vapaaehtoistoiminnassa tapahtuneen epävirallisen oppimisen hyväksyminen on ratkaisevaa, ja sitä on tehostettava. Pienten ja keskisuurten yritysten on usein vaikea käyttää varoja tai aikaa koulutukseen, ja niinpä epävirallisen ja arkioppimisen arvioinnista ja tunnustamisesta voi olla molemminpuolista hyötyä työntekijöille ja yritykselle.

[13] Epävirallista oppimista ja arkioppimista voi tapahtua esimerkiksi työnantajan järjestämässä tai hänen puolestaan järjestetyssä vapaaehtois- ja kansalaistoiminnassa, työkokemuksessa ja epävirallisessa koulutuksessa.

Vähän koulutettujen työntekijöiden ammatillinen liikkuvuus on Euroopassa yleensä vähäistä. Heidän osuutensa on suurin jäsenvaltioissa ja alueilla, joissa on alhainen työllisyysaste ja paljon työttömyyttä, eli jälkeen jääneillä alueilla. Ammatillisen liikkuvuuden mahdollisuuksien kehittäminen vaatiikin suurimpia ponnistuksia pyrittäessä nostamaan näiden jäsenvaltioiden ja alueiden koulutustasoa sekä parantamaan ammattitaitoa ja osaamista niissä.

B. Vähäinen alueellinen liikkuvuus

Alueellinen liikkuvuus on EU:ssa melko vähäistä varsinkin jäsenvaltioiden välillä, mutta myös niiden sisällä (liite II, kohta 10). Tämä johtuu osaksi lainsäädännöllisistä ja hallinnollisista esteistä, osaksi taas taloudellisista, sosiaalisista ja kulttuurisista rajoituksista sekä tavoista. Vaikka työvoiman alueellisen liikkuvuuden mallit ovatkin muuttuneet vuosien mittaan ja suuntautuvat yhä enemmän tilapäiseen maastamuuttoon, pitkän matkan työmatkaliikenteeseen ja maiden rajat ylittävään työmatkaliikenteeseen (liite II, kohta 11), työvoiman liikkuvuus on kokonaisuudessaan edelleenkin vähäistä. Vaikka alueellinen liikkuvuus ei olekaan päämäärä itsessään, se voi tarjota ihmisille parempia uranäkymiä tai ammatillisia vaihtoehtoja.

Mahdollisuuksia alueelliseen liikkuvuuteen on parannettava, koska Euroopan työmarkkinat ovat kaksijakoiset. Niillä on rinnakkain sekä korkeasta työttömyydestä että ammattitaitovajeesta kärsiviä alueita (liite II, kohta 12), ja ammatillinen liikkuvuus on usein alueellisen liikkuvuuden edellytys. Alueellista liikkuvuutta tukevat toimet on siis yhdistettävä ammatillista liikkuvuutta lisääviin toimiin, jotta työntekijöillä on mahdollisuus samanaikaisesti liikkua ammattialojen ja alueiden välillä. Näiden toimien kehittämisen yhteydessä on edistettävä myös kestävää kasvua ja kehitystä heikommassa asemassa olevilla alueilla. Alueellisen liikkuvuuden edistäminen ei siis tee tarpeettomaksi uusien työmahdollisuuksien luomista ja elämänlaadun parantamista erityisesti heikoimmin kehittyneillä alueilla, vaan se on entistä tärkeämpää unionin laajentuessa.

Euroopan talous perustuu yhä enemmän palveluihin. Parantamalla edellytyksiä palveluiden liikkumiseksi vapaasti kansallisten rajojen yli sekä varmistamalla sijoittautumisvapaus olisi vapautettava sisämarkkinoiden luontainen dynamiikka, jolla edistetään kilpailukykyä, kasvua ja työpaikkojen luomista. Nykyisten palveluihin liittyvien esteiden poistamisen pitäisi lisätä myös työntekijöiden liikkuvuutta riippumatta siitä, ovatko nämä palkattuja vai itsenäisiä ammatinharjoittajia. Liikkuvuutta voivat estää esimerkiksi säännöt, joilla estetään yritystä antamasta koko henkilöstölleen mahdollisuutta muuttaa rajojen yli jonkin palvelun tuottamiseksi sekä rajoitukset, jotka koskevat yrityksen perustamista toiseen jäsenvaltioon tai tilapäistyövoiman ja työvoimapalveluiden käyttöä. Säänneltyjen ammattien tutkintotodistusten tunnustamisjärjestelmä on kehittynyt vähitellen noin 25 vuoden aikana, ja sen selkeydessä, varmuudessa ja joustavuudessa on joiltakin osin havaittu puutteita. Niiden aiheuttamia ongelmia ovat esimerkiksi joidenkin asiakirjojen päällekkäisyydestä mahdollisesti johtuvat sekaannukset, erityiset järjestelmän hoitamiseen ja ajan tasalla pitämiseen liittyvät käytännön vaikeudet, sekä kansalaisten huoli joskus tarpeettoman epävarmoista, monimutkaisista tai epäselvistä menettelyistä.

Siirryttäessä toisella alueella tai toisessa maassa sijaitsevaan työpaikkaan on arvioitava kustannukset saavutettavaan taloudelliseen hyötyyn nähden, muun muassa nykyisen työsuhdeturvan ja sosiaaliturvan taso verrattuna muualla vallitsevaan tasoon. Vallitsevista alueellisista eroista huolimatta työvoiman alueellinen liikkuvuus vähäisemmän työttömyyden ja korkeamman tulotason alueille on jäsenvaltioissa edelleen vähäistä. Empiiriset tutkimukset osoittavat ihmisten muuttavan vain, mikäli on odotettavissa ostovoiman lisääntyminen, kun otetaan huomioon esimerkiksi muuttamisesta aiheutuvat kustannukset, paikallinen hintataso, verotus ja sosiaaliset tulonsiirrot. Alueellinen palkkojen eriyttäminen, vero- ja etuusjärjestelmien suunnittelu sekä asuntomarkkinoiden toiminta vaikuttavatkin voimakkaasti muuttohalukkuuteen. Monissa jäsenvaltioissa on otettava palkkasopimuksissa paremmin huomioon alueelliset erot tuottavuudessa ja työmarkkinaolosuhteissa. Vero- ja etuusjärjestelmien uudistaminen saattaa olla tarpeen, jotta autetaan ihmisiä tekemään päätös muuttamisesta alueelle, jossa he voivat työllistyä. Uudistamisessa on keskityttävä parantamaan työnteon kannattavuutta lisääviä kannustimia ja samalla varmistettava, ettei hyvinvointiyhteiskunnan sosiaalisia tavoitteita heikennetä. Asuntomarkkinoihin vaikuttaa ratkaisevasti se, miten yleisiä ovat alhaiset liiketoimintakulut kuten verot, kiinteistövälittäjien ja notaarien palkkiot sekä kiinteistörekisteriin kirjaamisesta aiheutuvat kulut.

Muuttokustannukset ovat usein suuremmat muutettaessa toiseen maahan, mutta euron käyttöönotto helpottaa suhteellisen edun arviointia muutettaessa toiseen euroalueella sijaitsevaan jäsenvaltioon. Esimerkiksi palkkaerojen ja työvoiman verotaakan (kuten sosiaaliturvamaksujen ja tuloverotuksen) vertaileminen helpottuu. Muutettaessa toiseen maahan, vaikkapa toiseen EU:n jäsenvaltioon, on ylitettävä myös lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia esteitä, jotka liittyvät suurelta osin (mutta eivät yksinomaan) verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmään.

Muuttamista vaikeuttaa yleensä se, että on tunnettava paikallinen kieli ja kulttuuri. Yleisesti ottaen vieraita kieliä ei opeteta tai opita riittävästi kouluissa, ja siksi tähän alaan onkin panostettava voimakkaasti (liite II, kohta 13). Edistyminen vieraiden kielten oppimisessa poistaisi yhden suurimmista liikkuvuuden kulttuurisista ja psykologisista esteistä. Lisäksi se loisi pohjan sellaisten kulttuurienvälisten taitojen saavuttamiselle, joiden avulla ymmärretään mitä toiseen maahan muuttaminen sekä siellä asuminen ja työskenteleminen merkitsevät. Tässä yhteydessä ei voida aliarvioida koulutuksellisen liikkuvuuden merkitystä, sillä liikkuvuuteen osallistuvat opiskelijat saavuttavat kielellisiä ja kulttuurienvälisiä taitoja. On osoitettu, että kansainväliseen liikkuvuuteen osallistuneet opiskelijat ovat muita todennäköisemmin myöhemmässä vaiheessa valmiita harkitsemaan, etsimään tai ottamaan vastaan työtilaisuuksia muusta kuin omasta jäsenvaltiostaan.

Koska kahden ansiotyössä käyvän henkilön kotitalouksien määrä on lisääntynyt, ja jotta alueellinen liikkuvuus olisi mahdollisimman laajaa on kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, että molempien on löydettävä sopivia työllistymismahdollisuuksia samalta alueelta. Alueelliseen liikkuvuuteen liittyy myös muita merkittäviä sosiaalisia kysymyksiä. Täydellinen integroituminen vastaanottavaan yhteiskuntaan edellyttää mahdollisuutta muun muassa kohtuuhintaiseen asumiseen sekä terveys- ja sosiaalipalveluihin. Näiden peruspalveluiden saatavuus sekä niihin liittyvät kustannukset voivat vaihdella huomattavasti EU:n eri alueilla. Tämä saattaa vaikuttaa huomattavasti ihmisten muuttovalmiuteen.

Työpaikan vaihtaminen joko jäsenvaltiossa tai jäsenvaltioiden välillä voi olla ongelmallista, koska epävirallista ja arkioppimista ei tunnusteta riittävästi. Työn etsimistä toisesta maasta sen sijaan haittaavat eniten virallisten yleissivistävien ja ammatillisten tutkintojen riittämätön tunnustaminen jäsenvaltioissa sekä koulutusjärjestelmien avoimuuden puute. Tämä ei koske ainoastaan työtä etsivää henkilöä, vaan aiheuttaa hankaluuksia myös perheenjäsenille, jotka saattavat joutua vaihtamaan koulutusjärjestelmästä toiseen suhteellisen lyhyessä ajassa.

EU:n kansalaisten muuttoliike jäsenvaltioiden välillä on vain osa kaikista EU:ta koskevista muuttovirroista (liite II, kohta 14). EU:hun muuttavat kolmansien maiden kansalaiset, ehdokasmaiden kansalaiset mukaan lukien, ovat tällä hetkellä ainoa väkilukua lisäävä ryhmä useissa jäsenvaltioissa ja sen vuoksi merkittävä keino lisätä niiden työvoimaa. Osa tästä muuttoliikkeestä "sisäistyy", kun vapaata liikkuvuutta koskevia määräyksiä sovelletaan kokonaisuudessaan ehdokasmaihin. Myös yhteinen maahanmuuttopolitiikka edistäisi alueellista liikkuvuutta sekä unioniin päin että sen sisällä poistamalla joitakin kolmansien maiden kansalaisten vapaan liikkuvuuden esteitä.

C. Työmahdollisuuksia koskevan tiedon sirpaloituminen ja avoimuuden puute

Jotta työpaikan tai ammattialan vaihtamista tai toiseen maahan muuttoa suunnittelevat voisivat tehdä tietoon perustuvia valintoja, tarvitaan ennen kaikkea riittävää ja asianmukaista tietoa työskentely- ja asumisoloista sekä työpaikkojen saatavuudesta ja niihin liittyvästä koulutuksesta. Vaikka yksityiset ja julkiset tahot ovat koonneet paljon tietoa, sitä on kuitenkin saatavilla hyvin hajanaisena. Kaikkein tärkeintä on yhdistää tieto helposti saatavaan muotoon sekä edistää asianosaisten organisaatioiden ja laitosten verkottumista paikallisella, alueellisella, kansallisella ja eurooppalaisella tasolla. Tarvitaan myös riittävästi mainontaa ja tukea, joilla varmistetaan ihmisten olevan perillä tiedon saatavuudesta.

Jotkin ammatit eivät kiinnosta nuoria - ja varsinkaan tyttöjä - kovinkaan paljon, eivätkä he halua hyödyntää näiden alojen tarjoamia uranluontimahdollisuuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi insinööritaitoa ja luonnontieteellistä tietoa vaativat alat. Houkuttelevan tiedon antaminen näistä työpaikoista ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista sekä koulujen opetussuunnitelmien ja oppimiskokemusten liittäminen tällaiseen työhön auttaisi poistamaan monia työmarkkinoiden pullonkauloja. Samalla edistettäisiin kyseisten sektoreiden taloudellista kehitystä, joka kärsii ammattitaitoisen työvoiman puutteesta näillä aloilla.

3. Tavoitteet ja toimet

Edellä esitettyjen haasteiden perusteella komissio katsoo, että seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan pikaisia toimia:

3.1 Ammatillisen liikkuvuuden lisääminen ja ammattitaidon kehittäminen

3.1.1 On varmistettava, että koulutusjärjestelmät vastaavat paremmin työmarkkinoiden tarpeisiin ja että niissä otetaan huomioon yhä enemmän tietoon perustuva talous ja yhteiskunta [14]

[14] Lissabonin Eurooppa-neuvostossa esitellyn avoimen koordinointimenetelmän yhteydessä opetusalan neuvostoa pyydettiin pohtimaan koulutusjärjestelmien tulevaisuuden tavoitteita seuraavien kymmenen vuoden aikana. Tukholman Eurooppa-neuvosto tuki selvitystä koulutusjärjestelmien konkreettisista tavoitteista maaliskuussa 2001. Selvityksen päättämiseksi laaditaan parhaillaan yksityiskohtaista työohjelmaa yhdessä neuvoston ja komission kanssa komission luonnoksen pohjalta (KOM(2001)501 lopull.).

1) Pitkäaikaisen työllisyyden ja myöhemmän oppimisen perustana kaikilla kansalaisilla tulisi olla mahdollisuus maksutta hankkia keskeisiä taitoja. Näihin kuuluvat luku-, kirjoitus- ja laskutaidon lisäksi muut keskeiset taidot kuten matematiikka, luonnontieteet ja tekniikka, vieraat kielet, "oppimistaidot" (eli kyky ja halu jatkuvasti hankkia ja saattaa ajan tasalle tietoa ja osaamista), kulttuuritietoisuus, sosiaaliset ja henkilökohtaiset taidot, yrittäjyys ja teknologinen kulttuuri (esimerkiksi tieto- ja viestintätekniset taidot, jotka vahvistetaan eurooppalaisen tietokoneajokortin kaltaisilla välineillä, sekä tieto- ja viestintätekniikan ja verkko-oppimisen käyttö muun oppimisen tukena).

Jäsenvaltioiden on pyrittävä takaamaan kaikille kansalaisille todellinen oikeus saavuttaa keskeisiä taitoja maksutta iästä riippumatta [15]. Komissio tutkii tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, miten kansallisella tasolla voidaan varmistaa tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvan oppimisen sekä verkko-oppimisen laatu. Erityisesti tämä koskee oppimiseen liittyviä ohjelmistoja, jotta voitaisiin kehittää eurooppalaisia laatumerkintöjä kuluttajansuojan takaamiseksi [16].

[15] Katso tavoite 1.2 koulutusjärjestelmien tulevaisuuden tavoitteita koskevassa kertomuksessa, ja kappale 3.5 komission tiedonannossa 'Eurooppalaisen elinikäisen oppimisen alueen toteuttaminen', KOM(2001) 678 lopull. (Elinikäistä oppimista koskeva tiedonanto).

[16] Katso komission elinikäistä oppimista koskevan tiedonannon kappaleen 3.6 kohdan 'Uudet opetus- ja oppimismenetelmät sekä opettajien, kouluttajien ja muiden oppimisen edistäjien uusi asema' viides alakohta.

2) Teollisuuden, tehdasteollisuuden sekä tieto- ja viestintätekniikan alojen nykyisen ja tulevan ammattitaitovajeen torjumiseksi olisi nuorten kiinnostusta matematiikkaan, luonnontieteisiin ja tekniikkaan samoin kuin suorituksia näissä aineissa kannustettava tehokkaammin. Yhä useammat, etenkin tytöt ja nuoret naiset, olisi saatava valitsemaan näitä aineita [17]. Opettajan ammatin houkuttelevuutta näillä aloilla olisi lisättävä palkattavan työvoiman laadun ja määrän nostamiseksi. Oppimisen edistäjien, varsinkin ammatinvalinnan ohjaajien ja neuvojien olisi saatava tietojaan ja osaamistaan lisäävää koulutusta, jotta he voivat asianmukaisesti edistää varsinkin tyttöjen ja nuorten naisten opiskelua, tutkimusta ja uranluontia luonnontieteisiin, insinööritaitoon sekä tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvillä aloilla. Näiden alojen ammatteihin olisi houkuteltava ja palkattava enemmän niihin koulutettuja nuoria.

[17] Katso koulutusjärjestelmien tulevaisuuden tavoitteita koskevan kertomuksen tavoite 1.4.

Komissio pyrkii yhdessä jäsenvaltioiden kanssa määrittelemään sopivat indikaattorit ja tavoitteet näillä aloilla toteutettaville parannuksille ja niiden toteuttamisaikataululle sekä valvomaan niiden edistymistä.

Työmarkkinaosapuolten on yhdessä opetusviranomaisten ja tiedeyhteisön kanssa otettava käyttöön sopivia opiskelijoille tarkoitettuja tiedotustoimia, sekä rohkaistava varsinkin useampia tyttöjä ja naisia hyödyntämään kyseisiin aloihin liittyviä työtilaisuuksia. Jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten on tehtävä yhteistyötä parantaakseen julkisten ja yksityisten ammatinvalinnanohjausta ja neuvontaa antavien tahojen näistä ammateista tarjoaman tiedon laatua.

3) Vähintään keskiasteen koulutuksen saaneen väestön osuutta olisi lisättävä työttömyysriskin vähentämiseksi. Se koettelee vähän koulutettuja suhteessa huomattavasti enemmän kuin korkeammin koulutettuja. Tällä hetkellä kolmen parhaiten suoriutuneen maan saavutustaso on keskimäärin 77 prosenttia. Myös ilman virallista tutkintoa koulunkäyntinsä päättäneiden osuutta on vähennettävä [18] useampien työntekijöiden työllistyvyyden ja sopeutumiskyvyn parantamiseksi työmarkkinoilla.

[18] Katso vuoden 2001 työllisyyden suuntaviivat ja koulutusjärjestelmien tulevaisuuden tavoitteita koskevan kertomuksen tavoite 2.3.

Komissio pyrkii yhdessä jäsenvaltioiden kanssa määrittelemään sopivat tavoitteet koulutustason parantamiselle ja sen toteuttamisaikataululle sekä valvomaan sen edistymistä. Jäsenvaltioiden olisi vähennettävä puoleen (vuodesta 2000 vuoteen 2010 mennessä) sellaisten vain ylemmän perusasteen tai sitä alemman koulutuksen suorittaneiden 18-24-vuotiaiden määrää, jotka eivät enää osallistu minkäänlaiseen koulutukseen [19]. Jäsenvaltioiden on lisättävä tukeaan saadakseen koulutusjärjestelmiin mukaan heikommassa asemassa olevat nuoret, varsinkin vammaiset nuoret, oppimisvaikeuksista kärsivät sekä maahanmuuttajayhteisöjen ja kansallisten vähemmistöjen jäsenet.

[19] Katso vuoden 2001 työllisyyden suuntaviivat (suuntaviiva 4) ja koulutusjärjestelmien tulevaisuuden tavoitteita koskevan kertomuksen tavoite 2.3, joka on Lissabonin Eurooppa-neuvoston päätelmien mukainen.

4) Jotta koulutuslaitokset ja muut opetusta tarjoavat tahot olisivat avoimempia ja vastaisivat paremmin oppijoiden ja työmarkkinoiden tarpeisiin, niiden tulisi luoda tiiviimmät yhteydet ja kumppanuuksia liike-elämän, laajempien työmarkkinoiden, tieto- ja neuvontapalveluiden sekä koko yhteiskunnan kanssa esimerkiksi yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen kansainvälistä liikkuvuutta edistävillä toimilla [20].

[20] Katso koulutusjärjestelmien tulevaisuuden tavoitteita koskevan kertomuksen tavoite 3.1.

Jäsenvaltioiden sekä alueellisten ja paikallisten viranomaisten olisi edistettävä näitä yhteyksiä ja tuettava julkisia tai yksityisiä kumppanuuksia esimerkiksi opinto- tai tutustumiskäyntien, työkokemuksen, yhteisten hankkeiden, mentoroinnin sekä opettajille ja työelämässä mukana olevalle johtohenkilöstölle ja työntekijöille järjestettävien vaihtojen avulla. Komissio perustaa verkoston teollisuuden ja koulutusalan neuvoa-antaville elimille vahvistaakseen työelämän ja koko koulutusjärjestelmän välistä yhteistyötä. Tämä verkosto on perustettava vuoteen 2004 mennessä. Aloitetta toteutettaessa on tällä tutkimusalalla toimivan akateemisen maailman ja teollisuuden väliset erityiset yhteydet otettava täysin huomioon nykyisten liikkuvuuden esteiden ylittämiseksi. Jäsenvaltioiden tulee arvioida tiedotukseen sekä opastus- ja neuvontapalveluihin liittyviä toimintamuotojaan ja käytäntöjään avoimen ja johdonmukaisen tiedotuksen varmistamiseksi [21].

[21] Katso komission elinikäistä oppimista koskevan tiedonannon kohta 3.2. Eurooppalaisen ohjausfoorumin perustamisen ja OECD:n nykyisen alaa käsittelevän tutkimuksen pitäisi helpottaa tällaista arviointia ja kehittämistä.

3.1.2 Otetaan käyttöön ja lujitetaan työntekijöille tarkoitettuja tehokkaita koulutusstrategioita

5) Työntekijöiden sopeutumiskyvyn ja työllistyvyyden edistämiseksi sekä heidän työpaikkojensa säilyttämiseksi on kartoitettava tuleva täydennyskoulutustarve ja lisättävä yritysten tai tutkimuslaitosten täydennyskoulutuksen määrää ja laatua. Täydennyskoulutukseen osallistumista on lisättävä varmistamalla, että kaikilla on mahdollisuus osallistua koulutukseen koko työelämänsä ajan (erityisesti pienituloisilla ja vähän koulutetuilla työntekijöillä sekä vammaisilla, heikommassa asemassa olevilla ja vähemmistöryhmiin kuuluvilla). Toimintaa olisi tehostettava ikääntyvien työntekijöiden kouluttamista, työpaikkojen säilyttämistä ja uudelleen palkkaamista silmällä pitäen. Tämän tulee perustua heidän työelämässä saavuttamaansa viralliseen, epäviralliseen ja arkikokemuksesta saatuun ammattitaitoon ja osaamiseen. Lisäksi heille on annettava mahdollisuus saavuttaa tietoyhteiskunnassa tarvittavat tiedot ja taidot. Koulutusstrategioissa on otettava huomioon naisten erityisolosuhteet esimerkiksi hoitovastuun osalta, ja heidän koulutukseen pääsyään on helpotettava erityismääräyksillä. Yritysten tulee tehostaa kykyään kehittyä oppimisorganisaatioina, hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti tieto- ja viestintätekniikkaan sekä verkko-oppimiseen perustuvia ratkaisuja, taata mahdollisimman tehokkaasti uusimman tiedon saanti sekä laatia yksilöille ja yrityksille tarkoitettuja koulutussuunnitelmia. Koulutuksen ja työllisyyden alan nykyisiä tiedotus-, opastus- ja neuvontapalveluita on hyödynnettävä, jotta voidaan järjestää työpaikoilla tapahtuvaa neuvontaa yritysten ja työntekijöiden koulutussuunnitelmien tukemiseksi.

Jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten olisi vuoteen 2004 mennessä tehtävä yhteisiä aloitteita [22]työntekijöiden työpaikkojen säilyttämiseksi. Aloitteissa on keskityttävä työntekijöiden mahdollisuuteen osallistua yritysten järjestämään koulutukseen, jota valvotaan vertailukelpoisilla tilastotiedoilla ja indikaattoreilla. Aloitteisiin tulee sisältyä ikääntyville tarkoitettuja erityistavoitteita ja -toimia, joista ilmenee, miten näiden työntekijöiden (55-64-vuotiaat) 50 prosentin työllistämistavoite saavutetaan.

[22] KOM(2002)9 lopull., 15.1.2002, kohta 3.2.A.

Jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten tulee tarvittaessa luoda edellytykset naisten koulutusmahdollisuuksien ja elinikäisen oppimisen edistämiseksi. Erityisesti on pyrittävä edistämään naisten mahdollisuuksia uranluontiin informaatioteknologian alalla.

Näiden aloitteiden yhteydessä työmarkkinaosapuolten tulisi kaikilla tasoilla toteuttaa erityisiä työntekijöiden koulutusstrategioita, joiden tavoitteena on lisätä koulutukseen osallistumista ja parantaa työn laatua. Strategioissa on otettava huomioon mahdollinen talouden rakenneuudistus ja edistettävä työntekijöiden sopeutumiskykyä sekä pitkäaikaista työllistyvyyttä. Työmarkkinaosapuolia kehotetaan hyväksymään, että jokaisella työntekijällä tulee olla hänen henkilökohtaisen osaamisensa arviointiin perustuva koulutussuunnitelma, joka on yrityksen yleisten koulutussuunnitelmien mukainen [23]. Pk-yritysten erityistarpeet ja olosuhteet on otettava niissä täysin huomioon. Työnantajien olisi otettava suurempi vastuu ja sijoitettava enemmän inhimilliseen pääomaan. Erityistä huomiota on kiinnitettävä pienituloisille, vähän koulutetuille ja vammaisille työntekijöille suunnitellun koulutuksen sekä heidän uranluontimahdollisuuksiensa kehittämiseen.

[23] Katso komission elinikäistä oppimista koskevan tiedonannon kappale 3.4.

Näiden aloitteiden tukemiseksi jäsenvaltioiden on toteutettava työnantajille tarkoitettuja kannustavia toimia, joita olisivat muun muassa verohelpotukset, alennukset sosiaaliturvamaksuista, parhaiden käytäntöjen palkitseminen esimerkiksi elinikäisen oppimisen merkintäjärjestelmän avulla sekä yritysten mahdollisuus osallistua koulutuksen rahoittamiseen. Yksilöille tarkoitettuja toimia olisivat esimerkiksi opintotilit ja -setelit. Aloitteilla olisi myös edistettävä mahdollisuutta osallistua paikallisiin ohjausverkostoihin, sekä tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvaan opetukseen ja ohjauspalveluihin. Näin tuetaan sekä yksilöllisiä koulutussuunnitelmia että yritysten strategioita [24]. Tuki perustuisi yhteisymmärrykseen siitä, että nämä edut ovat yleishyödyllisiä ja hyödyttävät yhteiskuntaa sekä kyseistä alaa ja voivat johtaa julkisten varojen uudelleen jakamiseen tämän alan hyväksi.

[24] Katso komission elinikäistä oppimista koskevan tiedonannon kappaleen 3.4 kohdan 'Oppimisen kannustaminen ja tukeminen työpaikoilla - myös pk-yrityksissä' ensimmäinen alakohta.

6) Eurooppalaisia elinikäisen oppimisen palkintoja olisi myönnettävä tunnustukseksi sekä julkisen että yksityisen sektorin työnantajille, jotka toteuttavat innovatiivisia koulutusstrategioita.

Komissio myöntää elinikäisen oppimisen alan palkintoja erityisen innovatiivisille yrityksille ja julkisen sektorin organisaatioille [25] ja julkaisee esimerkkejä työnantajien parhaista käytännöistä.

[25] Katso komission elinikäistä oppimista koskevan tiedonannon kappaleet 3.4 ja 3.6.

7) Tieto- ja viestintätekniikan sekä sähköisen kaupan ammattitaidon määritelmiä on kehitettävä teollisuuden tarpeita ajatellen, jotta nämä taidot olisivat avoimia, yleisesti hyväksyttyjä ja käytettävissä sekä jäsenvaltioissa että niiden kesken. Määritelmien tueksi on luotava Euroopan laajuisia standardeja sekä validointi-, akkreditointi- ja tunnustamisjärjestelmiä näitä taitoja varten.

Komissio tukee jäsenvaltioiden asianosaisten viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten yhteistyötä tieto- ja viestintätekniikan sekä sähköisen kaupan ammattitaidon määritelmien kehittämiseksi. Se tukee Euroopan laajuisten standardien kehittämistä, ylläpitoa ja edistämistä, sekä validointi-, akkreditointi- ja tunnustamisjärjestelmien luomista vuoteen 2005 mennessä. Jäsenvaltioiden on sisällytettävä nämä tieto- ja viestintätekniikan sekä sähköisen kaupan ammattitaidon standardit ja järjestelmät omiin järjestelmiinsä ja noudatettava Euroopan laajuisia standardeja.

8) Tieto- ja viestintätekniikan sekä sähköisen kaupan ammattitaidon kysyntää olisi seurattava paremmin erityisesti tieto- ja viestintäteknisten taitojen seurantaryhmän [26] toiminnan perusteella. Näin nämä taidot voidaan määritellä paremmin, asettaa tärkeysjärjestykseen ja sovittaa teollisuuden sekä myös pk-yritysten vaatimuksiin. Olisi laadittava yksityiskohtaisia taitoprofiileja (esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan alan Career Space -yhteistyöelimen [27] käyttämien periaatteiden mukaisesti) ja edistettävä niihin liittyviä opetussuunnitelmia, koulutuspalveluita sekä verkko-oppimista.

[26] Ryhmä on muodostettu jäsenvaltioiden edustajista syyskuussa 2001, ja se tekee yhteistyötä teollisuuden kanssa. Katso: http://europa.eu.int/comm/enterprise/ict/policy/ict-skills.htm.

[27] Career Space -yhteistyöelintä johtavat Euroopan tieto- ja viestintätekniikan alan yhdistys (European Information and Communication Technologies Association - EICTA), sekä Euroopan yksitoista suurinta tieto- ja viestintätekniikkayritystä. Katso: www.career-space.com.

Jäsenvaltioiden on kannustettava julkisia ja yksityisiä kumppanuuksia niin suur- ja pienyrityksissä kuin julkisellakin sektorilla, jotta voidaan toteuttaa tieto- ja viestintätekniikan sekä sähköisen kaupan ammattitaitoon liittyvät tarvittavat toimenpiteet sekä vaihtaa tietoa verkko-oppimista käsittelevän työryhmän sekä tieto- ja viestintätekniikan taitojen seurantaryhmän työn edistymisestä. Vuonna 2002 komissio lisää keskustelua sähköisestä kaupasta ja laatii esityslistan sähköisen kaupan tuomien hyötyjen maksimoimiseksi eurooppalaisissa yrityksissä, pk-yritykset mukaan lukien [28]. Korkean tason konferenssi - eSkills Summit - järjestetään lokakuussa 2002 yhteistyössä tieto- ja viestintätekniikan teollisuuden kanssa.

[28] Kuten ilmoitettiin komission seuraavan tiedonannon päätelmissä: "Sähköisen kaupan vaikutukset Euroopan yrityksiin: talousanalyysi ja vaikutukset politiikkaan", KOM(2001) 711 lopullinen, 29.11.2001. Katso: http://europa.eu.int/comm/enterprise/ict/policy/e-economy.htm.

3.1.3 Oppimisen tunnustamisen esteitä on vähennettävä riippumatta siitä missä tiedot on hankittu, ja tutkintotodistusten avoimuutta ja siirrettävyyttä on edistettävä koko Euroopassa.

9) Teollisuuden ja muiden työympäristöjen järjestämän tai niiden puolesta järjestetyn epävirallisen oppimisen, arkioppimisen, työkokemuksen ja koulutuksen kartoittamiseksi, arvioimiseksi ja tunnustamiseksi on kehitettävä eurooppalainen menetelmien ja standardien järjestelmä. Sitä on tuettava tätä alaa koskevalla järjestelmällisellä kokemusten vaihdolla.

Komissio aloittaa vuoden 2002 loppuun mennessä järjestelmällisen kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihdon epävirallisen oppimisen kartoittamisen, arvioinnin ja tunnustamisen alalla. Komission ja Cedefopin [29] johtama tutkintovaatimusten avoimuutta käsittelevä eurooppalainen foorumi koordinoi tätä prosessia yhteistyössä jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolten, kansalaisjärjestöjen, OECD:n, Eurydicen [30] ja Euroopan koulutussäätiön kanssa [31].

[29] Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus.

[30] Euroopan koulutusalan tietoverkko.

[31] Katso komission elinikäistä oppimista koskevan tiedonannon kappaleen 3.1. kohdan 'Epävirallisen ja arkioppimisen arvottaminen - kokemusten vaihtaminen' ensimmäinen alakohta.

10) Tutkintovaatimusten avoimuutta ja siirrettävyyttä tukevia välineitä on kehitettävä ja vahvistettava liikkuvuuden helpottamiseksi eri aloilla ja niiden välillä.

Jäsenvaltioiden tulee, silloin kun se on tarkoituksenmukaista, sitoutua yhdessä komission ja työmarkkinaosapuolten kanssa ottamaan käyttöön ja kehittämään tällaisia välineitä, kuten eurooppalaista opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmää (EOAS), tutkintotodistusten eurooppalaisia liitteitä, Europass-todistusta sekä eurooppalaista opintokansion ja ansioluettelon mallia [32] vuoteen 2003 mennessä. Komissio aikoo yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kehittää vuoteen 2003 mennessä moduuleihin perustuvan järjestelmän tutkintovaatimusten kokoamiseksi, jotta kansalaiset voivat yhdistää eri oppilaitoksissa ja maissa hankkimaansa koulutusta.

[32] Katso komission elinikäistä oppimista koskevan tiedonannon kappaleen 3.1 kohdan 'Uusia välineitä Euroopan tasolle tukemaan kaikkien oppimismuotojen arvottamista' alakohdat.

3.1.4 Toiminnan lisääminen jäsenvaltioissa ja alueilla, jotka ovat vähemmän kehittyneitä

11) Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että sijoituksia inhimilliseen pääomaan sekä tieto- ja viestintätekniikkaan lisätään jäsenvaltioissa ja alueilla, jotka ovat jääneet jälkeen. Lisäksi on varmistettava näiden sijoitusten tehokas ja tuottava käyttö. Tämä on entistä tärkeämpää uusissa jäsenvaltioissa.

Jäsenvaltioiden on yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa pyrittävä varmistamaan, että varsinkin jälkeen jääneillä alueilla on käytettävissään riittävästi voimavaroja inhimillisiin voimavaroihin sijoittamiseksi. Tukea voidaan saada esimerkiksi yksityiseltä sektorilta ja muilta sidosryhmiltä sekä asianmukaisin perustein osarahoituksena rakennerahastojen ja varsinkin Euroopan sosiaalirahaston ohjelmoinnin yhteydessä. Komissio kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään tähän tavoitteeseen rakennerahasto-ohjelmien täytäntöönpanon puolivälin tarkistuksen aikoihin vuonna 2003. Tulevien jäsenvaltioiden osalta ja niiden tarpeiden arvioinnin pohjalta on kiinnitettävä erityistä huomiota inhimillisen pääoman kehittämiseen näistä ohjelmista neuvoteltaessa.

3.2 Alueellisen liikkuvuuden helpottaminen

3.2.1 Jäljellä olevien hallinnollisten ja lainsäädännöllisten esteiden poistaminen

12) Työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyviä säännöksiä (asetus (ETY) N:o1612/68) ja jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista (asetus (ETY) N:o 1408/71) on sovellettava tarkemmin, jotta varmistetaan esimerkiksi syrjimätön mahdollisuus työhön (varsinkin julkisella sektorilla) sekä etuuksien laskeminen ja siirtäminen (ottaen huomioon jäsenvaltioiden alueella vallitsevat tosiasiat ja niissä sattuneet tapaukset). Ongelmat, joita vielä esiintyy kansallisuuteen perustuvan syrjinnän kieltämisessä verotuksen ja sosiaalietuuksien alalla, on ratkaistava.

Jäsenvaltioiden on pyrittävä tehokkaammin varmistamaan asiaankuuluvien säännösten täydellinen soveltaminen. Helpottaakseen siirtotyöläisten julkisen sektorin työllisyydessä kohtaamia ongelmia komissio julkaisee kesällä 2002 tiedonannon työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta julkisella sektorilla. Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi pyrittävä nopeasti hyväksymään komission direktiiviehdotus unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella. Sillä pyritään helpottamaan vapaata liikkuvuutta ja oleskelua unionissa yksinkertaistamalla hallinnollisia muodollisuuksia [33].

[33] KOM(2001)257, 23.5.2001.

13) Sosiaaliturvan yhteensovittamista on nykyaikaistettava ja yksinkertaistettava laajentamalla asetuksen (ETY) N:o 1408/71 aineellista ja henkilöllistä soveltamisalaa sekä selkeyttämällä sen sanamuotoa ja täytäntöönpanoa. Tämän vuoksi olisi otettava käyttöön EU:n laajuinen terveyskortti, jolla on tarkoitus muuttaa nykyiset eurooppalaiset paperilomakkeet sähköiseksi kortiksi. Kortin haltijat voivat vaatia mahdollisuutta käyttää välittömästi tarvitsemiaan terveydenhuoltopalveluita muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa he ovat vakuutettuja. Kustannuksista vastaa kuitenkin vakuuttanut jäsenvaltio.

Neuvoston ja Euroopan parlamentin on varmistettava sosiaaliturvamääräysten välttämätön uudistaminen ja selkeyttäminen vuoteen 2003 mennessä komission ehdotuksen ja neuvoston hyväksymien tekijöiden perusteella. Komissio esittelee ehdotuksen EU:n laajuisen terveyskortin käyttöön ottamisesta vuoden 2003 alkupuolella. Ehdotus on määrä hyväksyä vuoteen 2004 mennessä.

14) Siirtotyöläisten lisäeläkeoikeuksien siirrettävyydessä on edistyttävä.

Työmarkkinaosapuolten, jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten on pyrittävä tehokkaammin varmistamaan siirrettävyyden parantaminen. Komissio kuulee työmarkkinaosapuolia keväällä 2002 uusia lainsäädännöllisiä tai vastaavia toimia silmällä pitäen. Euroopan parlamentin ja neuvoston on tehostettava toimiaan työeläkerahastoja koskevan ehdotuksen hyväksymiseksi joulukuuhun 2002 mennessä. Myös tällä ehdotuksella pyritään helpottamaan rajat ylittävää liikkuvuutta saman yrityksen sisällä. Tässä yhteydessä on mainittava komission todenneen jo 19. huhtikuuta 2001 laatimassaan tiedonannossa, että kansalliset verotusmääräykset, jotka estävät muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien eläkelaitosten hoitamien eläkejärjestelmien tasa-arvoisen verotuskohtelun rikkovat Euroopan yhteisön perustamissopimusta [34]. Mikäli jäsenvaltiot eivät noudata sopimusta, asia voidaan viedä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 226 artiklan nojalla. Siirtotyöläisten mahdollisuus pysyä alkuperäisessä eläkejärjestelmässään voi huomattavasti edistää rajat ylittävää liikkuvuutta. Lisäksi 16. lokakuuta 2001 kokoontunut Ecofin-neuvosto pyysi komission tiedonannon perusteella pysyvien edustajien komiteaa Coreperiä käsittelemään työeläkkeiden kaksinkertaisen verotuksen poistamista rajat ylittävissä tilanteissa. Tämäkin edistää rajat ylittävää liikkuvuutta [35].

[34] KOM(2001) 214, 19.4.2001, EYVL C 165/4, 8.6.2001.

[35] Ecofin-neuvoston päätelmät 16. lokakuuta 2001, lehdistötiedote Luxemburg (16.10. 2001) - Tiedote: 363 - N:o 12827/01.

Asianosaisten EU:n valiokuntien neuvoa-antavaa asemaa näiden määräysten seurannassa ja täytäntöönpanossa sekä jäljellä olevien hallinnollisten ja lainsäädännöllisten esteiden poistamisessa olisi vahvistettava. Komissio pohtii järjestelmän perustamista työntekijöiden kohtaamien alueellisen liikkuvuuden esteiden analysoimiseksi sekä niistä ilmoittamiseksi.

15) Nykyistä yhteisön järjestelmää säänneltyjen ammattien tunnustamiseksi on parannettava huomattavasti, jotta se olisi helpommin hoidettava, selkeämpi, nopeampi ja käyttäjäystävällisempi. Samalla on edistettävä työllistymismahdollisuuksia ja palvelujen järjestämistä.

Yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden on vahvistettava kokonaisuudessaan nykyinen ammattien tunnustamisjärjestelmä säänneltyjen ammattien osalta. Tavoitteena on yhdenmukaisempi, avoimempi ja joustavampi järjestelmä, jonka tarkistuksilla pyritään varmistamaan selkeämmät, ajanmukaisemmat ja automaattiset tunnustamisedellytykset hyväksymällä ehdotukset vuonna 2003 ja panemalla ne täytäntöön vuoteen 2005 mennessä.

16) Palveluiden sisämarkkinoita on vahvistettava.

Komission ja jäsenvaltioiden on tehostettava pyrkimyksiään panna täytäntöön palveluiden sisämarkkinastrategia poistaakseen nykyiset esteet, jotka koskevat palveluiden tarjoamista rajojen yli sekä sijoittautumisvapautta [36].

[36] KOM(2000)888, 29.12.2000.

17) Jotta alueellisen liikkuvuuden mahdollisuudet paranisivat myös jäsenvaltioiden sisällä, on tutkittava nykyisiä liikkuvuuden esteitä ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet. Nykyisin tunnistettuja esteitä ovat esimerkiksi palkkojen eriyttämisen puute, vero- ja etuusjärjestelmien aiheuttamat jarruttavat tekijät sekä muuttokustannukset (joihin vaikuttavat asuntomarkkinoiden korkeat liiketoimintakulut).

Jäsenvaltioiden on tutkittava työvoiman alueellisen liikkuvuuden esteitä ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet. Lisäksi niiden on kannustettava työmarkkinaosapuolia pohtimaan, miten palkkausjärjestelmissä voidaan paremmin ottaa huomioon tuottavuus ja paikalliset työmarkkinaolosuhteet.

3.2.2 Kielitaidon ja eri kulttuureita koskevien valmiuksien kehittäminen

18) Kaikkia koululaisia on kannustettava oppimaan ainakin kahta eurooppalaista kieltä äidinkielensä lisäksi. Työmarkkinoilla olevilla työntekijöillä tulee olla elinikäiseen oppimiseen kuuluva mahdollisuus parantaa työelämänsä kannalta olennaista kielitaitoa.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava varhaisesta vieraiden kielten taitojen saamisesta esiopetuksessa ja peruskoulussa sekä niiden vahvistamisesta keskiasteen kouluissa ja ammatillisissa koulutuslaitoksissa [37]. Jäsenvaltioiden olisi aloitettava ensimmäisen vieraan kielen opettaminen kaikille oppilaille niin aikaisin kuin mahdollista, esimerkiksi viimeistään kahdeksanvuotiaana. Lisäksi niiden on toteutettava tarvittavat toimet, jotta oppilailla olisi oppivelvollisuuden päättymiseen mennessä (16-18-vuotiaana) mahdollisuus saavuttaa ainakin kahden eurooppalaisen kielen taito äidinkielensä lisäksi. Jäsenvaltioiden asianomaisten viranomaisten olisi vuoteen 2005 mennessä kehitettävä strategia ja aikataulu tämän tavoitteen saavuttamiseksi kartoittamalla kieltenopetukseen tarvittavat voimavarat ja ehdottamalla asianmukaisten tekniikoiden käyttämistä. Samalla eurooppalaisiin työmarkkinoihin liittyvä kielitaidon tarve on otettava täysin huomioon. Työmarkkinaosapuolia on kehotettava huolehtimaan työntekijöille sopivasta kielikoulutuksesta osana näiden koulutussuunnitelmaa silloin kun se on tarkoituksenmukaista (katso toiminta 5). Euroopan kielten teemavuoden mukaisesti komissio tekee lisää toimintaehdotuksia vieraiden kielten oppimisen edistämiseksi.

[37] Katso koulutusjärjestelmien tulevaisuuden tavoitteita koskevan kertomuksen tavoite 3.3.

19) Kaikkiin korkea-asteen koulutuksen ja aikuiskoulutuksen kursseihin on kuuluttava eurooppalainen ulottuvuus, joka antaa kaikille opiskelijoille ja harjoittelijoille mahdollisuuden työskennellä muiden Euroopan maiden kumppanuuslaitosten opiskelijoiden, opettajien ja opetusmateriaalin kanssa. Opiskelijoille ja harjoittelijoille tulee tarjota enemmän mahdollisuuksia suorittaa huomattava osa opiskelustaan (esimerkiksi yksi kolmasosa) toisessa jäsenvaltiossa [38]. Toimintaan osallistuvien ihmisryhmien liikkuvuutta olisi helpotettava poistamalla monenlaisia esteitä.

[38] Katso koulutusjärjestelmien tulevaisuuden tavoitteita koskevan kertomuksen tavoite 3.4.

Jäsenvaltioiden on järjestettävä kaikille yliopistoille ja keskiasteen jälkeisille oppilaitoksille tarvittava tuki ja kannustimet, jotta ne voivat ylläpitää tai kehittää yhteyksiä ja suhteita vähintään yhteen samankaltaiseen oppilaitokseen toisessa jäsenvaltiossa. Sokrates ja Leonardo da Vinci -ohjelmilla on jo luotu vahva pohja tällaiselle toiminnalle. Samalla jäsenvaltioiden on pyrittävä tehokkaammin poistamaan liikkuvuuden esteitä tällä alalla panemalla täytäntöön liikkuvuutta koskeva toimintaohjelma [39] ja neuvoston ja Euroopan parlamentin suositus opiskelijoiden, koulutuksessa olevien, vapaaehtoisten, opettajien ja kouluttajien liikkuvuudesta [40] sekä vaihtamalla tietoja edistymisestä. Nykyisiä välineitä ja prosesseja on käytettävä aina, kun se on tarkoituksenmukaista. Näitä ovat muun muassa eurooppalainen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmä EOAS sekä eurooppalaisen korkea-asteen koulutuksen lähentymistä tukeva Bolognan prosessi. Lisääntyviä teknisiä mahdollisuuksia olisi hyödynnettävä mahdollisimman paljon virtuaalisen liikkuvuuden toteuttamiseksi. Lisäksi jäsenvaltioiden on koulutusjärjestelmien puitteissa otettava käyttöön ja kehitettävä kulttuuritietoisuutta lisääviä toimia, joilla rohkaistaan oppilaita etsimään aktiivisesti tilaisuuksia jatkaa koulutusta tai pyrkiä koulutukseen toisessa EU-maassa.

[39] Liikkuvuutta koskeva toimintaohjelma (EYVL 2000/C 371/03, 23.12.2000).

[40] Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus (2001/613/EY), 10.7. 2001.

3.2.3 Edistetään tutkintotodistusten tunnustamista kannustamalla koulutusjärjestelmien avoimuuden lisäämistä

20) Muiden kuin säänneltyjen ammattien tunnustamisedellytykset olisi arvioitava EU:ssa uudelleen. Tämä auttaisi edistämään alueellista liikkuvuutta sekä jäsenvaltioissa että niiden välillä. Uudelleenarviointi voisi perustua yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen vapaaehtoisiin vähimmäisstandardeihin, ja samalla se vahvistaisi avoimuutta ja luottamusta.

Komissio ja jäsenvaltiot tarkastelevat tarvittaessa yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa vapaaehtoisten laatustandardien tehtävää ja luonnetta koulutuksessa. Tällaisten standardien kehittäminen yhdessä vertaisarvioinnin käyttämisen kanssa lisäisi kansallisten koulutusjärjestelmien avoimuutta ja yhtenäisyyttä sekä lujittaisi keskinäistä luottamusta ja tutkintotodistusten vastavuoroista tunnustamista. Lisäksi komissio aikoo yhteistyössä jäsenvaltioiden ja korkea-asteen oppilaitosten kanssa tukea aktiivisesti Bolognan prosessia korkea-asteen koulutuksen alalla. Tästä prosessista saatuja kokemuksia käytetään edistämään tiiviimpää yhteistyötä muilla aloilla, kuten ammatillisessa koulutuksessa [41].

[41] Katso komission elinikäistä oppimista koskevan tiedonannon kappaleen 3.1. kohdan 'Virallisten tutkintotodistusten arvottaminen' ensimmäinen ja neljäs alakohta.

21) Työehtosopimusten tutkintotodistuksiin liittyvien säännösten soveltamisalaa ei pidä rajoittaa erityisiin paikallisiin, alueellisiin tai kansallisiin tutkintotodistuksiin. Lisäksi niiden tulee edistää muilta paikkakunnilta ja alueilta sekä muista jäsenvaltioista tulevien, saman tutkinnon suorittaneiden työntekijöiden tasavertaista kohtelua.

Työmarkkinaosapuolia kehotetaan varmistamaan, että tällaiset rajoitukset poistetaan työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä, ja että asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 4 kohdan säännökset pannaan tehokkaasti täytäntöön [42].

[42] "Kollektiivisen tai yksilöä koskevan sopimuksen määräys taikka muu työehtojen sääntelyä koskeva määräys, joka koskee työn saantia, työtä, palkkausta ja muita työehtoja sekä irtisanomista, on mitätön sikäli kuin siinä säädetään tai sallitaan edellytyksiä, jotka asettavat toisten jäsenvaltioiden kansalaiset työntekijöinä eriarvoiseen asemaan".

3.2.4 EU:n laajuisen maahanmuuttopolitiikan kehittäminen

22) Väestörakenteen muuttuminen edellyttää unionin maahanmuuttopolitiikan sekä työllisyys- ja sosiaalipolitiikan välisen vuorovaikutuksen perusteellista analysointia, sillä nykyinen väestö- ja työllisyyskehitys osoittaa monien jäsenvaltioiden olevan tulevina vuosina riippuvaisempia kolmansien maiden kansalaisten ammattitaidosta ja työvoimasta. Kolmansien maiden kansalaisille on kehitettävä yhteinen maahanmuuttopolitiikka, joka voisi pohjautua onnistuneista kansallisista käytännöistä saatuihin kokemuksiin. Samalla se kuitenkin noudattaisi nykyisiä kahden- ja monenvälisiä sopimuksia ja sitoumuksia sekä ottaisi huomioon kehittyvien maiden erityistarpeet. Niillä helpotetaan ja nopeutetaan sellaisten kolmansien maiden työntekijöiden pääsyä EU:n työmarkkinoille, joille on todellista tarvetta. Politiikka perustuisi periaatteeseen, jonka mukaan EU:hun työskentelemään hyväksytyillä olisi EU:n kansalaisten oikeuksiin verrattavat oikeudet, jotka on suhteutettu heidän oleskelunsa kestoon. Yhteisen politiikan tulisi esimerkiksi varmistaa, että kolmansien maiden kansalaisilla, joilla on oleskelulupa, olisi samat oikeudet tutkintotodistusten tunnustamiseen kuin EU:n kansalaisilla [43]. Lisäksi maahanmuuttajilla on tarvittaessa oltava mahdollisuus tarkoituksenmukaisiin palveluihin, jotka helpottavat heidän sosiaalista integroitumistaan vastaanottavaan yhteiskuntaan.

[43] Direktiiviluonnos kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä palkkatyötä tai itsenäistä ammatinharjoittamista varten - 11 artikla.

Neuvoston olisi hyväksyttävä pikaisesti direktiiviehdotus kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä palkkatyötä tai itsenäistä ammatinharjoittamista varten (KOM(2001)386) sekä direktiiviehdotus pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta (KOM(2001)127). Jälkimmäisessä direktiiviehdotuksessa on luku, jonka mukaan yhdessä jäsenvaltiossa pitkään oleskelleilla kolmansien maiden kansalaisilla on oleskeluoikeus toisissa jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä myös siirtotyöläisten sosiaaliturvaa koskevien säännösten ulottaminen kolmannen maan kansalaisiin. Ehdotuksen hyväksymisen jälkeen olisi pikaisesti päästävä sopimukseen komission samoihin tavoitteisiin tähtäävien ehdotusten oikeusperustasta [44]. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maahanmuuttajat saavat tarkoituksenmukaisia palveluita, jotka helpottavat heidän sosiaalista integroitumistaan vastaanottavaan yhteiskuntaan. Komissio tutkii maahanmuutto-, sekä työllisyys- ja sosiaalipolitiikan välistä vuorovaikutusta EU:ssa ja tekee siitä selvityksen vuonna 2003.

[44] Ministerineuvosto 3.12.2001.

3.3 Työnsaantimahdollisuuksien avoimuuden ja niihin liittyvän tiedon parantaminen

23) Nykyisten aloitteiden - kuten Vuoropuhelu kansalaisten ja yritysten kanssa, sekä Euroopan työnvälitysverkosto Eures - pohjalta olisi perustettava Eurooppalaista liikkuvuutta koskeva täyden palvelun www-sivusto. Se olisi osa laajempaa eurooppalaista verkostoa, jossa kansalaisille tarjottaisiin kattavaa ja helposti saatavaa tietoa työpaikkojen, liikkuvuuden, oppimismahdollisuuksien ja tutkintovaatimusten avoimuuden [45] tärkeimmistä näkökohdista Euroopassa (muun muassa tietokannat työpaikoista, oppimismahdollisuuksista ja tutkijoista), sekä muuta olennaista tietoa. Säännellyissä ammateissa toimivien ammattilaisten alueellisen liikkuvuuden tukemiseksi tarvitaan kattavampaa palvelua, josta he voivat saada omiin etuihinsa ja oikeuksiinsa liittyvää erityistietoutta ja -neuvontaa.

[45] Komissio laatii vuoden 2002 loppuun mennessä oppaan ja sanaston tutkintotodistusten avoimuuteen liittyvistä yhteisön välineistä, jotta niitä olisi helpompi löytää ja hyödyntää. Katso komission elinikäistä oppimista koskevan tiedonannon kappaleen 3.1. kohdan 'Virallisten tutkintotodistusten arvottaminen' toinen alakohta.

Komissio perustaa sivuston vuonna 2003 nykyisten tietokantojen perusteella sekä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja tarvittaessa työmarkkinaosapuolten kanssa varmistaakseen sille laajemmat yhteydet eurooppalaiseen verkostoon, kuten koulutukseen ja ammatillisiin tutkintoihin liittyviin tietokeskuksiin. Jäsenvaltioiden on varmistettava pääsy asiaankuuluviin tietokantoihin ja mahdollistettava näiden tietokantojen yhteentoimivuus eurooppalaisella tasolla. Jäsenvaltioiden on perustettava kattavampi tietopalvelu säännellyissä ammateissa toimiville vuoteen 2005 mennessä.

24) Euroopan työnvälitysverkostoa Euresia on nykyaikaistettava ja vahvistettava, ja se on liitettävä jäsenvaltioiden työvoimapalveluihin, joiden on käytettävä vertailukelpoista ammattiluokitusjärjestelmää. Tämä edellyttää, että nykyisiä luokitusjärjestelmiä on tarkistettava ammattien vertailtavuuden helpottamiseksi EU:ssa.

Komissio esittää ehdotuksia Eures-järjestelmän nykyaikaistamiseksi vuonna 2002 ja varmistaa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, että siitä tulee olennainen osa kansallisia järjestelmiä vuoteen 2004 mennessä. Komissio tutkii yhdessä jäsenvaltioiden kanssa sopivimpia keinoja ammattien luokittelemiseksi, jotta niitä voitaisiin vertailla koko EU:ssa työvoiman liikkuvuutta silmällä pitäen.

25) Sisämarkkinoiden ja eurooppalaisten työmarkkinoiden ammattitaidolle tarjoamista ulottuvuuksista ja mahdollisuuksista on käynnistettävä työnantajille ja työntekijöille suunnattu EU:n laajuinen liikkuvuutta koskeva tiedotuskampanja. Lisäksi on aloitettava alakohtaisemmin painottuneita tiedotuskampanjoita, joilla autetaan saattamaan ajan tasalle ja parantamaan käsitystä joistakin ammattialoista sekä saamaan lisää koulutettuja naisia näille aloille.

Komission ja jäsenvaltioiden on aloitettava liikkuvuutta koskeva tiedotuskampanja vuonna 2003. Työmarkkinaosapuolten ja muiden asianosaisten on aloitettava alakohtaiset tiedotuskampanjat.

4. Valvonta ja seuranta

Toimintasuunnitelman tarkoituksena on edistää tavoitetta kaikille avoimista eurooppalaisista työmarkkinoista vuoteen 2005 mennessä. Siksi komissio varmistaakin, että tämä toimintasuunnitelma otetaan huomioon Euroopan työllisyysstrategian tulevassa tarkistuksessa.

Toimintasuunnitelman yleisessä täytäntöönpanossa ja yksittäisissä toimissa edistymiseksi on luotava tähän suunnitelmaan kuuluva selkeä valvonta- ja seurantamenettely. Nykyisiä, varsinkin Euroopan työllisyysstrategian mukaisia menettelyjä ja kanavia on käytettävä mahdollisuuksien mukaan. Koulutusjärjestelmien parantamiseen liittyviä ehdotuksia kehitetään varsinkin eurooppalaisen elinikäisen oppimisen alueen perustamisen [46] sekä koulutusjärjestelmien konkreettisia tavoitteita koskevan kertomuksen seurannan yhteydessä [47]. Asetettujen tavoitteiden saavuttamisen valvonnassa tarvittavien, kansainvälisesti vertailukelpoisten tilastotietojen saamiseksi olisi hyödynnettävä mahdollisimman paljon Euroopan tilastojärjestelmän lähteitä ja rakenteita.

[46] Katso komission tiedonanto 'Eurooppalaisen elinikäisen oppimisen alueen toteuttaminen' KOM(2001) 678 lopull.

[47] Tavoitteita koskeva kertomus soveltuu taustaksi erityisesti koulutusjärjestelmien tuloksia ja vaikutuksia koskevan tiedon keräämiselle, sen vertailemiselle, sekä sen merkityksen analysoinnille.

Komissio arvioi vuosittain toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa keväällä järjestettävien Eurooppa-neuvoston kokousten yhteydessä.

5. Päätelmät

Komissio on tyytyväinen voidessaan esitellä tämän ammattitaitoa ja liikkuvuutta koskevan toimintasuunnitelman Barcelonan Eurooppa-neuvostolle. Toimintasuunnitelma perustuu uusia eurooppalaisia työmarkkinoita koskevaan tiedonantoon, Tukholman Eurooppa-neuvoston päätelmiin sekä ammattitaitoa ja liikkuvuutta käsittelevän korkean tason työryhmän toimintaan. Toimintasuunnitelmassa kehotetaan Eurooppa-neuvostoa vahvistamaan analyysinsa Euroopan unionin tällä alalla kohtaamista haasteista, ja toisaalta pyydetään neuvoston kokoonpanoja hyväksymään asiaankuuluvat toimet, jotka esitellään toimintasuunnitelman täytäntöönpanon yhteydessä.

Liite I

Yleiskatsaus toimiin, vastuussa oleviin elimiin ja täytäntöönpanon määräaikoihin

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

Tilastoliitteet

1) Ammatillisen liikkuvuuden ja työvoiman vaihtuvuuden taso

Eurooppalaiset eivät tavallisesti vaihda työpaikkaa usein. Vaikka vaihtaminen onkin lisääntynyt vuodesta 1995 alkaen useimmissa EU:n jäsenvaltioissa, vuonna 2000 keskimäärin vain 16,4 prosenttia oli ollut työpaikassaan alle vuoden (vertailukelpoiset luvut osoittavat määrän olevan Yhdysvalloissa noin 30 prosenttia. Lähde: OECD:n työllisyyskatsaus 1996).

>TAULUKON PAIKKA>

2) Koulutustason vaikutus työllisyyteen ja työttömyyteen

Koko EU:ssa voidaan selvästi havaita kiistaton yhteys yksilön koulutustason ja hänen työttömyysriskinsä välillä. Korkea koulutustaso ilmenee korkeampana työllisyytenä ja alhaisempana työttömyytenä, kun taas alhaisempi koulutus tekee työntekijän alttiimmaksi työttömyydelle.

>TAULUKON PAIKKA>

Huom: Koulutustaso on määritelty "korkeaksi", jos henkilö on suorittanut korkea-asteen koulutuksen, "keskitasoiseksi", jos hän on suorittanut ylemmän keskiasteen koulutuksen ja "alemmaksi", jos hänen koulutustasonsa on sitä alempi. Työllisyyttä, työttömyyttä ja työllisyysastetta osoittavat luvut sarakkeessa "kaikki koulutustasot" on laskettu työvoimatutkimuksen perusteella niiden henkilöiden osalta, joilta on saatu täydelliset tiedot koulutustasosta. Ne saattavat erota luvuista, jotka on laskettu koko tutkimusaineistosta. Siihen kuuluvat myös ne, joiden koulutustasoa koskevat tiedot ovat puutteelliset.

3) Työllisyyden kasvu korkeasti koulutetuilla aloilla

Vuosina 1995-2000 työllisyyden kasvu korkeasti koulutetuilla aloilla kuten toimistokoneiden ja -laitteiden tuotannossa, tietokonealalla ja siihen liittyvässä toiminnassa, koulutuksessa, sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä jäsenjärjestöjen toiminnassa oli kolme prosenttia vuodessa, kun se muilla aloilla oli yksi prosentti. (Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus).

>VIITTAUS KAAVIOON>

4) Koulutustaso

EU:ssa 60 prosenttia 25-64-vuotiaista on suorittanut ylemmän keskiasteen koulutuksen. Eniten, eli keskimäärin 77 prosenttia heitä on Saksassa, Itävallassa, Ruotsissa ja Tanskassa, vähiten taas Portugalissa ja Espanjassa, edellisessä 19 ja jälkimmäisessä 37 prosenttia. Nuorempien osuus on huomattavasti korkeampi (25-34-vuotiailla 72 prosenttia) kuin ikääntyvien (55-64- vuotiailla 44 prosenttia).

>TAULUKON PAIKKA>

Korkea-asteen koulutuksen osalta 20,5 prosentilla 25-64-vuotiaista oli korkeakoulututkinto vuonna 1999 (vuonna 1996 luku oli 18,2 prosenttia). Eniten heitä oli Suomessa (31,3 prosenttia), Ruotsissa (28,5 prosenttia) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (27,3 prosenttia), vähiten taas Portugalissa (9,8 prosenttia) ja Italiassa (9,5 prosenttia).

EU:ssa ja koko EFTA/ETA -alueella osallistumisaste laskee asteittain oppivelvollisuuden lopussa. Kirjoittautuminen vähenee noin 10 prosentilla joka vuosi. Useimmissa EU- sekä EFTA/ETA -maissa tytöt pysyvät koulutuksessa hieman pidempään kuin pojat, ja tytöt suorittavat poikia useammin keskiasteen tutkinnon.

Yli 12 miljoonaa opiskelijaa kirjoittautuu EU:ssa korkea-asteen koulutukseen (määrä on yli kaksinkertaistunut viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana). Heidän osuutensa on 15 prosenttia kaikista koulutusjärjestelmään ilmoittautuneista koululaisista ja opiskelijoista.

5) Varhain koulunkäyntinsä päättäneet

Vaikka nuorempien sukupolvien koulutusaste lisääntyy kokonaisuudessaan, jonkin verran huolta aiheuttavat varhain koulunkäyntinsä päättäneet nuoret, jotka eivät hanki lisäkoulutusta.

>TAULUKON PAIKKA>

6) Perustaidot (luku-, kirjoitus- ja laskutaito)

Luku- ja kirjoitus- sekä laskutaidon määritelmiä tarkistetaan tietoon perustuvan yhteiskunnan yhteydessä, varsinkin kun tieto- ja viestintätekniikan taitojen tarve lisääntyy. Lukutaidottomuus on kuitenkin Euroopassa (1,3) maailman alhaisinta (koko maailmassa keskimärin 20,6) sekä paljon alhaisempaa kuin Pohjois-Amerikassa (7,3) (lähde: Unesco - vuosi 2000 - luvut ilmaisevat arvioitua prosenttiosuutta 15-vuotiaista ja sitä vanhemmista). Monissa maissa sitä vastoin kiinnostus matematiikan ja luonnontieteiden opiskeluun vähenee tai kehittyy vain hitaasti. Tämä käy ilmi siitä, että koululaiset valitsevat näitä aineita vähän, sekä nuorten ja vanhempien asenteesta näitä aineita kohtaan. Myöhemmin se ilmenee tutkimukseen ja siihen liittyviin ammatteihin palkattavien uusien työntekijöiden tasossa. Myös naisten palkkaaminen näille aloille on ongelmallista. Saavutustaso matematiikassa ja luonnontieteissä (13-vuotiaat) 26 Euroopan maassa osoittaa useimpien ehdokasmaiden suoriutuvan EU:n maita ja jopa Yhdysvaltoja paremmin. Myös Japaniin verrattuna EU:n keskimääräiset tulokset ovat heikompia.

OECD:n hiljattain tekemä tutkimus osoittaa, että joissakin EU:n maissa (esimerkiksi Saksassa, Kreikassa, Italiassa, Portugalissa ja Espanjassa) lukutaito sekä matemaattinen ja luonnontieteellinen osaaminen ovat OECD:n keskitason alapuolella.

>TAULUKON PAIKKA>

Lähde: OECD - Knowledge and Skills for Life, PISA 2000 -tutkimuksen ensituloksia

Koulutusjärjestelmien tieto- ja viestintätekniikan taitojen opetuksessa on myös parantamisen varaa, sillä sen järjestäminen EU:ssa on vaihtelevaa.

- EU:n viidestätoista jäsenvaltiosta kahdeksassa tieto- ja viestintätekniikka sisältyy perusopetuksen opetussuunnitelmaan (1997-1998).

- EU:n viidestätoista jäsenvaltiosta kahdessatoista se sisältyy keskiasteen opetussuunnitelmaan (1997-1998).

- EU:n viidestätoista jäsenvaltiosta kahdeksassa tieto- ja viestintätekniikan kurssit ovat pakollisia alemman perusasteen koulutuksen luokanopettajien opettajankoulutuksen alkuvaiheessa. Ylemmän perusasteen koulutuksessa ne ovat pakollisia yhdeksässä jäsenvaltiossa viidestätoista (1997-1998) (lähde - Eurydice).

7) Työntekijöiden osallistuminen aikuiskoulutukseen

Työntekijöiden osallistuminen aikuiskoulutukseen vaihtelee EU:ssa koulutustason, iän ja sukupuolen mukaan. Miehet, ikääntyvät työntekijät ja vähemmän koulutetut osallistuvat koulutukseen naisia, nuorempia ja korkeasti koulutettuja vähemmän. Yleisesti osallistumisaste on lisääntymässä, mutta erot jäsenvaltioiden välillä ovat huomattavat, koska joillakin niistä (erityisesti Pohjois-Euroopassa) on vakiintuneet perinteet aikuiskoulutuksessa, toisilla taas on huomattavasti parantamisen varaa.

>TAULUKON PAIKKA>

8) Vajaus tieto- ja viestintätekniikan ammateissa ja aloilla

Yksi yritysten suurimmista huolenaiheista on edelleen löytää työntekijöitä, joilla on tieto- ja viestintätekniikan asiantuntemusta tai sähköisen kaupan ammattitaitoa [1]. Sähköisen kaupan kasvu suuntaa kysyntää henkilöihin, joilla on käsitys kohteeksi valittavasta teollisuudenalasta.

[1] Sähköisen kaupan ammatit käsittävät kaiken strategisen suunnittelun, päätöksentekoprosessit ja täytäntöönpanotoimet, jotka liittyvät: - sähköisen kaupan tuotteiden ja palveluiden suunnitteluun, kehittämiseen ja toimittamiseen; - yritys- tai organisaatioprosessien toteuttamiseen Internetissä (esimerkiksi sähköinen koulutus tai etätyö); - Internet-palveluiden suunnitteluun ja toimittamiseen julkisissa ja yleishyödyllisissä organisaatioissa.

IDC:n ja EITO:n [2] vuonna 2001 tekemän tutkimuksen mukaan Internetin käytön kehittymiseen liittyvät työllisyysmahdollisuudet vastasivat yli 14,5 miljoonaa työpaikkaa vuonna 2000. Tieto- ja viestintätekniikan taitojen kysyntä [3] saavutti 10,4 miljoonaa vuonna 2000 (tarjonta 9,2 miljoonaa). Työpaikoista noin 2,8 miljoonaa oli sähköisen kaupan ammattilaisille (tarjonta 2,3 miljoonaa), ja 1,3 miljoonaa neuvontapalveluiden ammattilaisille (tarjonta 1,2 miljoonaa). Tieto- ja viestintätekniikan sekä sähköisen kaupan ammateissa ammattitaitovaje oli vuonna 2000 kaiken kaikkiaan 13 prosenttia. Lisäksi Euroopassa todettiin vuonna 2000 tieto- ja viestintätekniikassa 1,2 miljoonaa työpaikkaa vastaava ammattitaitovaje, joka nousee mahdollisesti 1,7 miljoonaan vuonna 2003. Sähköisen kaupan ammattien ammattitaitovaje arvioitiin Euroopassa 0,7 miljoonaksi vuonna 2000, ja sen arvioidaan nousevan 2,2 miljoonaan vuonna 2003 (24 prosenttia kokonaiskysynnästä).

[2] IDC (International Data Corporation) ja EITO (European Information Technology Observatory - Euroopan tietotekniikan seurantakeskus).

[3] Tieto- ja viestintätekniikan työpaikat muodostavat 8,3 prosenttia läntisen Euroopan kokonaistyöllisyydestä. Niiden osuus on noin 13,4 prosenttia vuonna 2003. - tieto- ja viestintätekniikkaa käyttävän teollisuuden teknologiaympäristöä ylläpitävät ja kehittävät tieto- ja viestintätekniikan ammattilaiset tai tieto- ja viestintätekniikan ammattilaisten aikaa myyvät palvelumyyjät; - sähköisen kaupan ammattilaiset, jotka keskittyvät tukemaan Internetiin liittyviä liiketoimintastrategioita; - neuvontapalveluiden ammattilaiset, jotka hoitavat uusien puhelinlinjojen myynnin ja tukitoimet.

Euroopassa pitkäaikainen kysyntä tieto- ja viestintätekniikan ammattilaisista säilyy vahvana, eivätkä lyhytaikaiset tapahtumat heikennä kasvun perussuuntausta. On totta, että tieto- ja viestintätekniikkateollisuuden kasvun heikkeneminen on johtanut merkittäviin irtisanomisiin. Vuonna 2001 esimerkiksi telealan yritykset sekä tietokone- ja elektroniikkateollisuus ilmoittivat vähentävänsä yli 350 000 työpaikkaa [4]. Nämä työpaikat koskevat pääasiassa tuotannollisissa tehtävissä työskenteleviä, eivät niinkään korkeasti koulutettuja työntekijöitä. Osa näistä irtisanomisista kaventaa väistämättä kysynnän ja tarjonnan eroa. Ammattitaitoisten tieto- ja viestintätekniikan työntekijöiden tarjonnan ja ennustetun tarpeen välisen eron arvioidaan silti Euroopan unionissa nousevan 1,6 miljoonaan vuonna 2003. (Lähde: IDC, kesäkuu 2001). Tähän on useita syitä, joista eräs on se, että tieto- ja viestintätekniikan alan yritysten tuhansien henkilöiden irtisanomisista huolimatta vain harvat ovat lomauttaneet suuria määriä ammattitaitoisia tieto- ja viestintätekniikan alan työntekijöitä. Toinen syy on tieto- ja viestintätekniikkataitojen alojen välinen käyttö ja tarve. Useat organisaatiot tarvitsevat enemmän työntekijöitä yksinkertaisesti hyödyntääkseen tehokkaasti laitteita, joita niillä jo on, puhumattakaan huippuosaamista vaativista laitteista tulevaisuudessa.

[4] Lähde: Rekrytointiyritys Challenger, Gray & Christmas.

Kotimaisesta ammattitaitovajeesta selviämiseksi jotkut jäsenvaltiot ovat höllentäneet työlupamääräyksiä voidakseen päästää maahan ammattitaitoisia tieto- ja viestintätekniikan alan työntekijöitä EU:n ulkopuolelta. Näin on menetelty esimerkiksi Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tämä ulkopuolinen tarjonta ei kuitenkaan merkittävästi vaikuta kokonaiskysyntään.

9) Väestökehitys: työikäisen väestön muuttuminen ja rakenne ikäryhmittäin

Väestöennusteiden mukaan työikäisen väestön kokonaismäärä vähenee tulevina vuosikymmeninä. Myös työvoiman rakenne muuttuu, kun ikääntyneiden työntekijöiden (55-64-vuotiaat) määrä lisääntyy voimakkaasti, ja samanaikaisesti nuorempien työntekijöiden (15-24-vuotiaat) määrä vähenee.

>TAULUKON PAIKKA>

10) Alueellisen liikkuvuuden taso

Alueellinen liikkuvuus EU:n jäsenvaltioiden välillä on edelleen melko vähäistä. Vuonna 2000 virallisesti asuinpaikkaa maasta toiseen vaihtaneita oli 225 000, eli 0,1 prosenttia koko EU:n väestöstä. Alueiden välisen alueellisen liikkuvuuden merkitys kuitenkin kasvaa edelleen. Vuonna 1999 noin 1,2 prosenttia koko EU:n väestöstä vaihtoi virallisesti asuinpaikkaa toiselle alueelle (pääasiassa saman EU:n jäsenvaltion sisällä). Lisäksi noin kaksi miljoonaa 15-64-vuotiasta työntekijää, eli noin 1,4 prosenttia EU:n työssäkäyvästä väestöstä vaihtoi asuinpaikkaa toiselle alueelle. Esimerkiksi Yhdysvalloissa 5,9 prosenttia väestöstä vaihtoi asuinpaikkaa toiseen osavaltioon vuonna 1999.

>TAULUKON PAIKKA>

11) Työmatkaliikenne

Alueellisessa liikkuvuudessa väestö vaihtaa asuinpaikkaa jäsenvaltiosta toiseen tai alueelta toiselle, mutta sen lisäksi siihen kuuluu myös työmatkaliikenne (päivittäinen, viikoittainen) tai väliaikainen siirto t

>TAULUKON PAIKKA>

oiseen työpaikkaan.

>TAULUKON PAIKKA>

X = Ei tietoa tai merkityksetön*paitsi 964 henkilöä Pariisi-Lontoo -työmatkaliikenteestä* paitsi 1 270 henkilöä Gibraltar-Espanja -työmatkaliikenteestä

*³ tiedot perustuvat muun muassa yritystutkimuksiin, asiantuntijakeskusteluihin ja äskettäisiin tieteellisiin tutkimuksiin.

LÄHDE: Scientific report on the mobility of cross-border Workers within the EEA, München, marraskuu 2001, MKW GmbH

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

12) Korkean työllisyyden alueet ja ammattitaitotarve

>VIITTAUS KAAVIOON>

Jäljempänä olevista kartoista (perustuvat ennusteisiin kahden tai yhden prosentin vuotuisesta työllisyyskasvusta) ilmenee, millä alueilla on tulevaisuudessa odotettavissa korkea työllisyysaste, ja jotka sen vuoksi todennäköisesti kärsivät laajasta ammattitaitoisen työvoiman vajeesta. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan eteläosat, Tanska, Ruotsi, Portugalin keskiosat, Alankomaat, ja vähemmässä määrin myös Saksan eri alueet ja Pohjois-Italia.

>VIITTAUS KAAVIOON>

13) Vieraiden kielten opetus

>VIITTAUS KAAVIOON>

- EU:ssa alemman perusasteen kouluissa eniten opetettu vieras kieli on englanti. Keskimäärin 41 prosenttia EU:n koululaisista oppii sitä. Maat, joissa on prosentuaalisesti eniten englantia opiskelevia alemman perusasteen oppilaita ovat Ruotsi (76 prosenttia), Itävalta (75 prosenttia), Espanja (73 prosenttia) ja Suomi (63 prosenttia). Vähiten heitä on ranskankielisessä Belgiassa (viisi prosenttia, mutta 32 prosenttia opiskelee hollantia toisena kielenä), Luxemburgissa (kaksi prosenttia) ja Saksassa (14 prosenttia). Toisella sijalla on ranska, jota EU:ssa opiskelee kolme prosenttia. Yleensä osuus ei jäsenvaltioissa ylitä kymmentä prosenttia.

- Toisen asteen koulutuksessa 93 prosenttia opiskelee englantia (ylempi perusaste ja keskiaste), 33 prosenttia ranskaa (ylempi perusaste 33 prosenttia, mutta keskiaste 28 prosenttia) ja 15 prosenttia saksaa (ylempi perusaste 13 prosenttia, keskiaste 20 prosenttia).

- Vuosina 1995-1999 alemman perusasteen ja keskiasteen koulutuksessa opiskeltujen vieraiden kielten keskimääräinen lukumäärä nousi hieman (edellisessä 0,3:sta 0,5:een ja jälkimmäisessä 1,2:sta 1,5:een). Ylemmän perusasteen koulutuksessa määrä pysyi ennallaan 1,3:ssa. (lähde - Eurostat)

14) Maahanmuutto

EU:hun tulevat muuttovirrat osoittavat, että yleensä maahanmuuttajissa on enemmän kolmansien maiden kansalaisia kuin EU:n kansalaisia.

>TAULUKON PAIKKA>

EU:n, sen jäsenvaltioiden ja Yhdysvaltojen välisessä vertailussa tuli ilmi huomattavia eroja kyvyssä varmistaa luonnollinen väestönkasvu sekä turvautumisessa maahanmuuttoon. Saksassa, Italiassa ja Ruotsissa väestön keskimääräinen luonnollinen väheneminen on ollut suurempaa kuin vastaava positiivinen nettomuutto.

>VIITTAUS KAAVIOON>