52002AG0034

Neuvoston 18 päivänä maaliskuuta 2002 vahvistama

YHTEINEN KANTA (EY) N:o 34/2002

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/.../EY antamiseksi vakuutusedustuksesta

(2002/C 145 E/01)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen ja erityisesti sen 47 artiklan 2 kohdan ja 55 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen(1),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajilla on vakuutus- ja jälleenvakuutustuotteiden jakelussa keskeinen asema yhteisössä.

(2) Ensimmäinen askel helpottaa vakuutusasiamiesten ja vakuutuksenvälittäjien mahdollisuuksia hyödyntää sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta otettiin toimenpiteistä sijoittautumisvapauden sekä palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi vakuutusasiamiesten ja vakuutuksenvälittäjien (ryhmästä 630 ISIC) toiminnassa, sekä erityisesti kyseistä toimintaa koskevista siirtymätoimenpiteistä 13 päivänä joulukuuta 1976 annetulla neuvoston direktiivillä 77/92/ETY(4).

(3) Direktiiviä 77/92/ETY oli määrä soveltaa, kunnes vakuutusasiamies- ja vakuutuksenvälittäjätoiminnan aloittamisesta annettujen kansallisten säännösten yhteensovittamista koskevat säännökset tulevat voimaan.

(4) Jäsenvaltiot noudattivat laajalti vakuutusedustajista 18 päivänä joulukuuta 1991 annettua komission suositusta 92/48/ETY(5), mikä auttoi lähentämään vakuutusedustajien ammatillisia vaatimuksia ja rekisteröimistä koskevia kansallisia säännöksiä.

(5) Kansallisten säännösten välillä on kuitenkin vielä huomattavia eroja, jotka muodostavat esteitä vakuutus- ja jälleenvakuutusedustustoiminnan aloittamiselle ja harjoittamiselle sisämarkkinoilla. Tämän vuoksi on aiheellista korvata direktiivi 77/92/ETY uudella direktiivillä.

(6) Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien olisi voitava käyttää hyväkseen sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta, jotka ovat perustamissopimuksessa taattuja oikeuksia.

(7) Se, että vakuutusedustajat eivät voi toimia vapaasti koko yhteisössä on esteenä vakuutusalan yhtenäismarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle.

(8) Vakuutusedustustoiminnan aloittavia tai sitä harjoittavia henkilöitä koskeviin ammatillisiin vaatimuksiin tai rekisteröintiin liittyvien kansallisten säännösten yhteensovittaminen voi tästä syystä edistää sekä rahoituspalvelujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisen loppuunsaattamista ja asiakkaan suojan paranemista tällä alalla.

(9) Vakuutustuotteiden jakelijoina voivat toimia monentyyppiset henkilöt tai laitokset, kuten asiamiehet, välittäjät ja vakuutusedustusta harjoittavat pankit. Toimijoiden tasapuolinen kohtelu ja asiakkaan suoja edellyttävät, että kaikki nämä henkilöt tai laitokset kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan.

(10) Tämä direktiivi sisältää sidoksissa olevaa vakuutusedustajaa koskevan määritelmän, jossa otetaan huomioon tiettyjen jäsenvaltioiden markkinoiden erityispiirteet ja jonka tavoitteena on määritellä edellytykset, joiden mukaisesti kyseiset edustajat voidaan rekisteröidä. Tällä määritelmällä ei ole tarkoitus estää sitä, että jäsenvaltioilla on sitä vastaavia sellaisten vakuutusedustajien käsitteitä, jotka toimivat jonkin vakuutusyrityksen puolesta ja nimissä ja sen täydellä vastuulla ja voivat periä vakuutusmaksuja ja asiakkaalle tarkoitettuja korvauksia tässä direktiivissä säädettyjä taloudellisia takuita koskevia edellytyksiä noudattaen.

(11) Tätä direktiiviä olisi sovellettava henkilöihin, joiden liiketoimintana on vakuutusedustuspalvelujen tarjoaminen kolmansille korvausta vastaan, joka voi olla rahallinen tai näiden edustajien tuottamiin palveluihin liittyvä muunlainen sovittu taloudellinen etu.

(12) Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava henkilöihin, jotka harjoittavat muunlaista ammatillista toimintaa, esimerkiksi veroneuvojiin tai tilintarkastajiin, ja jotka antavat satunnaisesti neuvoja vakuutuksista kyseistä muuta ammattitoimintaa harjoittaessaan, jos tämän toiminnan tarkoituksena ei ole auttaa asiakasta tekemään tai soveltamaan vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusta, eikä ammattimaista vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vahingonselvittelyä tai vahingonarviointi- ja -korvaustoimintaa.

(13) Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava vakuutusedustusta sivutoimisesti harjoittaviin henkilöihin, tietyin ankarin edellytyksin.

(14) Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jossa vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajan asunto tai keskushallinto sijaitsee, olisi rekisteröitävä edustaja, edellyttäen, että tämä täyttää tiukat ammatilliset vaatimukset, jotka liittyvät pätevyyteen, hyvään maineeseen, ammatilliseen vastuuvakuutukseen ja taloudelliseen kapasiteettiin.

(15) Rekisteröinnin olisi mahdollistettava vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajille toiminnan harjoittaminen muissa jäsenvaltioissa sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella edellyttäen, että toimivaltaisten viranomaisten välillä on noudatettu asianmukaista ilmoitusmenettelyä.

(16) Asianmukaiset seuraamukset ovat tarpeen niitä henkilöitä kohtaan, jotka harjoittavat vakuutus- tai jälleenvakuutusedustustoimintaa rekisteröitymättä, niitä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä kohtaan, jotka käyttävät rekisteröitymättömien edustajien palveluja, ja sellaisia edustajia vastaan, jotka eivät noudata tämän direktiivin mukaisesti annettuja kansallisia säännöksiä.

(17) Toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteistyö ja tietojenvaihto on olennaisen tärkeää asiakkaiden suojaamiseksi sekä vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan luotettavuuden varmistamiseksi yhtenäismarkkinoilla.

(18) Asiakkaalle on olennaisen tärkeää tietää, antaako vakuutusedustaja, jonka kanssa hän asioi, neuvoja lukuisten vakuutusyritysten vai ainoastaan joidenkin vakuutusyritysten tarjoamista vakuutustuotteista.

(19) Tässä direktiivissä olisi täsmennettävä, mitä velvoitteita vakuutusedustajilla olisi oltava asiakkaille annettavien tietojen osalta. Jäsenvaltio voi pitää voimassa tai ottaa käyttöön tiukempia säännöksiä, joita voidaan soveltaa niiden alueella toimintaansa harjoittaviin vakuutusedustajiin heidän asuinpaikastaan riippumatta, kunhan kyseiset tiukemmat säännökset ovat yhteisön oikeuden mukaisia, mukaan lukien tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY ("Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä")(6).

(20) Jos vakuutusedustaja ilmoittaa antavansa neuvoja lukuisten vakuutusyritysten tuotteista, edustajan olisi aina esitettävä tasapuolinen ja riittävän laajan alan kattava analyysi markkinoilla tarjolla olevista sopimuksista. Lisäksi vakuutusedustajien olisi aina perusteltava antamansa neuvot.

(21) Tarve vaatia tällaisia tietoja on vähäisempi, kun asiakkaana on yritys, joka etsii jälleenvakuutusta tai vakuutusta kaupallisten ja teollisten riskien kattamiseksi.

(22) Jäsenvaltioissa on oltava sopivat ja tehokkaat valitus- ja oikaisumenettelyt, jotta vakuutusedustajien ja asiakkaiden väliset riidat voidaan ratkaista, soveltaen mahdollisuuksien mukaan jo käytössä olevia menettelyjä.

(23) Jäsenvaltioiden olisi kannustettava tuomioistuinten ulkopuolisia julkisia tai yksityisiä sovitteluelimiä toimimaan yhteistyössä rajat ylittävien kiistojen ratkaisemiseksi, tämän kuitenkaan rajoittamatta asiakkaiden oikeutta nostaa kanne tuomioistuimissa. Tällä yhteistyöllä pitäisi pyrkiä erityisesti siihen, että kuluttaja voisi osoittaa valitukset toiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta vakuutusedustajaa vastaan tuomioistuimen ulkopuoliseen sovitteluelimeen asuinjäsenvaltiossaan. Rahoituspalvelualan riitojenratkaisuverkoston (FIN-NET) perustaminen helpottaa kuluttajien toimintaa heidän käyttäessään rajat ylittäviä palveluja.

(24) Tämän vuoksi direktiivi 77/92/ETY olisi kumottava,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Soveltamisala

1. Tällä direktiivillä vahvistetaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai sijoittautumaan aikovien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden vakuutus- ja jälleenvakuutusedustustoiminnan aloittamista ja harjoittamista koskevat säännöt.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta vakuutussopimuksia koskevia edustuspalveluja tarjoaviin henkilöihin, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) vakuutussopimus edellyttää tietämystä ainoastaan tarjotusta vakuutusturvasta;

b) vakuutussopimus ei ole henkivakuutussopimus;

c) vakuutussopimus ei kata vastuuriskejä;

d) kyseisten henkilöiden pääasiallinen ammattitoiminta on muu kuin vakuutusedustus;

e) vakuutus liittyy täydentävänä minkä tahansa tarjoajan toimittamaan tavaraan tai palveluun kun tällainen vakuutus kattaa:

i) kyseisen tarjoajan toimittamien tavaroiden viallisuuteen, katoamiseen tai vahingoittumiseen liittyvän riskin; tai

ii) matkatavaroiden vahingoittumisen tai katoamisen ja kyseiseltä tarjoajalta varattuun matkaan liittyvät muut riskit, vaikka vakuutus kattaa henkivakuutus- tai vastuuriskejä edellyttäen, että vakuutusturva on liitännäinen kyseiseen matkaan liittyviä riskejä koskevaan pääasialliseen vakuutusturvaan nähden;

f) vuotuisen vakuutusmaksun arvo ei ole suurempi kuin 500 euroa, ja vakuutussopimus on voimassa mahdolliset sopimuksen jatkamiset mukaan lukien enintään viisi vuotta.

3. Tätä direktiiviä ei sovelleta yhteisön ulkopuolella sijaitsevia riskejä ja sitoumuksia koskeviin vakuutus- ja jälleenvakuutusedustuspalveluihin.

Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden lainsäädäntöön, joka koskee sellaisten kolmanteen maahan sijoittautuneiden vakuutusedustajien harjoittamaa vakuutus- ja jälleenvakuutusedustustoimintaa, jotka työskentelevät jäsenvaltioiden alueella palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella.

Tällä direktiivillä ei säännellä kolmansissa maissa harjoitettavaa vakuutusedustustoimintaa eikä muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 24 päivänä heinäkuuta 1973 annetussa ensimmäisessä neuvoston direktiivissä 73/239/ETY(7) ja henkivakuutuksen ensivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 5 päivänä maaliskuuta 1979 annetussa ensimmäisessä neuvoston direktiivissä 79/267/ETY(8) määriteltyjen yhteisön vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten vakuutusedustajien välityksellä kolmansissa maissa harjoittamaa toimintaa.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1. "vakuutusyrityksellä" yritystä, joka on saanut virallisen toimiluvan direktiivin 73/239/ETY 6 artiklan tai direktiivin 79/267/ETY 6 artiklan mukaisesti;

2. "jälleenvakuutusyrityksellä" sellaista muuta yritystä kuin vakuutusyritystä tai kolmannen maan vakuutusyritystä, jonka pääasiallisena toimintana on ottaa kannettavakseen vakuutusyrityksen, kolmannen maan vakuutusyrityksen tai muiden jälleenvakuutusyritysten luovuttamia riskejä;

3. "vakuutusedustuksella" esittelemistä, ehdottamista tai muuta vakuutussopimusten tekemiseen liittyvää valmistelevaa toimintaa tai tällaisten sopimusten tekemistä, tai avustamista vakuutussopimuksen hoidossa ja täyttämisessä erityisesti vahinkotapauksissa.

Vakuutusyrityksen tai kyseisen vakuutusyrityksen vastuulla toimivan vakuutusyrityksen työntekijän harjoittamaa tällaista toimintaa ei pidetä vakuutusedustuksena.

Vakuutusedustuksena ei pidetä tietojen antamista satunnaisesti muun ammattitoiminnan yhteydessä, kun toiminnan tarkoituksena ei ole auttaa asiakasta tekemään tai soveltamaan vakuutussopimusta, eikä ammattimaista vakuutusyrityksen vahingonselvittelyä tai vahingonarviointi- ja -korvaustoimintaa;

4. "jälleenvakuutusedustuksella" esittelemistä, ehdottamista tai muuta jälleenvakuutussopimusten tekemiseen liittyvää valmistelevaa toimintaa, tai tällaisten sopimusten tekemistä tai avustamista jälleenvakuutussopimuksen hoidossa ja täyttämisessä erityisesti vahinkotapauksissa.

Jälleenvakuutusyrityksen tai jälleenvakuutusyrityksen työntekijän, joka toimii kyseisen jälleenvakuutusyrityksen vastuulla, toimintaa ei pidetä jälleenvakuutusedustuksena.

Jälleenvakuutusedustuksena ei pidetä tietojen antamista satunnaisesti muun ammattitoiminnan yhteydessä, kun toiminnan tarkoituksena ei ole auttaa asiakasta tekemään tai soveltamaan jälleenvakuutussopimusta, eikä ammattimaista jälleenvakuutusyrityksen vahingonselvittelyä tai vahingonarviointi- ja -korvaustoimintaa;

5. "vakuutusedustajalla" luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka korvausta vastaan aloittaa vakuutusedustuksen tai harjoittaa sitä;

6. "jälleenvakuutusedustajalla" luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka korvausta vastaan aloittaa jälleenvakuutusedustuksen tai harjoittaa sitä;

7. "sidoksissa olevalla vakuutusedustajalla" henkilöä, joka harjoittaa vakuutusedustusta yhden tai usean vakuutusyrityksen nimissä ja lukuun, jos vakuutustuotteet eivät kilpaile toistensa kanssa, mutta joka ei peri vakuutusmaksuja eikä asiakkaalle tarkoitettuja korvauksia ja jonka toiminta tapahtuu kunkin yhtiön tuotteiden osalta täysin kyseisten vakuutusyritysten vastuulla.

Sidoksissa olevalla vakuutusedustajalla tarkoitetaan myös henkilöä, joka yhden tai usean vakuutusyrityksen vastuulla niitä koskevien tuotteiden osalta harjoittaa vakuutusedustusta pääasiallisen ammatillisen toimintansa lisäksi, jos vakuutus täydentää kyseisen pääasiallisen toiminnan puitteissa toimitettavia tavaroita tai palveluja, ja joka ei peri vakuutusmaksuja eikä asiakkaalle tarkoitettuja korvauksia;

8. "suurilla riskeillä" direktiivin 73/239/ETY 5 artiklan d kohdassa määriteltyjä riskejä;

9. "kotijäsenvaltiolla":

a) jos edustaja on luonnollinen henkilö, jäsenvaltiota, jossa hänellä on asuinpaikka ja jossa hän harjoittaa toimintaa;

b) jos edustaja on oikeushenkilö, jäsenvaltiota, jossa sen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee, tai jos sillä ei kansallisen lainsäädännön mukaan ole sääntömääräistä kotipaikkaa, jäsenvaltiota, jossa sen keskushallinto sijaitsee;

10. "vastaanottavalla jäsenvaltiolla" jäsenvaltiota, jossa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajalla on sivuliike tai jossa kyseinen edustaja tarjoaa palveluja;

11. "toimivaltaisilla viranomaisilla" viranomaisia, jotka jokainen jäsenvaltio nimeää 6 artiklan mukaisesti;

12. "pysyvällä välineellä" välinettä, jonka avulla asiakas voi säilyttää hänelle henkilökohtaisesti osoitetut tiedot siten, että niitä voidaan käyttää myöhemmin tietojen tarkoituksen kannalta riittävän ajan, ja joka sallii säilytettyjen tietojen jäljentämisen muuttumattomina.

Pysyviä välineitä ovat erityisesti levykkeet, CD-ROM:it, DVD:t ja kuluttajan tietokoneen kovalevy, jolle sähköposti tallennetaan mutta niihin eivät sisälly Internet-sivustot, ellei kyseessä oleva sivusto täytä edellisessä alakohdassa esitettyjä kriteerejä.

II LUKU

REKISTERÖINNIN EDELLYTYKSET

3 artikla

Rekisteröinti

1. Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien on oltava 6 artiklan 2 kohdassa määritellyn toimivaltaisen viranomaisen rekisteröimiä kotijäsenvaltiossaan.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset tai muut elimet voivat tehdä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien rekisteröimiseksi sekä 4 artiklan mukaisten vaatimusten soveltamiseksi niihin, tämän kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista. Erityisesti vakuutusyritys tai vakuutusyritysten yhteenliittymä voivat rekisteröidä sidoksissa olevia vakuutusedustajia toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa.

Jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettua vaatimusta kaikkiin luonnollisiin henkilöihin, jotka työskentelevät yrityksessä ja jotka harjoittavat vakuutus- tai jälleenvakuutusedustustoimintaa.

Jäsenvaltioiden on rekisteröitävä oikeushenkilöt ja lisäksi merkittävä rekisteriin yrityksen johdossa olevien sellaisten luonnollisten henkilöiden nimet, jotka vastaavat vakuutusedustustoiminnasta.

2. Jäsenvaltiot voivat perustaa useampia kuin yhden rekisterin vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajille edellyttäen, että ne vahvistavat perusteet, joiden mukaisesti edustajat olisi rekisteröitävä.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava yhden palvelupisteen perustamisesta, jonka avulla näistä sähköisessä muodossa olevista ja jatkuvasti ajan tasalla pidettävistä eri rekistereistä peräisin olevat tiedot ovat helposti ja nopeasti saatavilla. Tästä palvelupisteestä on myös oltava saatavissa kaikkia kunkin jäsenvaltion 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia koskevat tunnistetiedot.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien, sidoksissa olevat vakuutusedustajat mukaan lukien, rekisteröimisen edellytyksenä on 4 artiklassa säädettyjen ammatillisten vaatimusten täyttäminen.

Jäsenvaltioiden on myös huolehdittava, että ne vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajat, sidoksissa olevat vakuutusedustajat mukaan lukien, jotka eivät enää täytä kyseisiä vaatimuksia, poistetaan rekisteristä. Kotijäsenvaltion on tarvittaessa ilmoitettava asiaankuuluvin tavoin vastaanottavalle jäsenvaltiolle rekisteristä poistamisesta.

4. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajalle asiakirjan, jonka avulla ne, joita asia koskee, voivat tarkistaa 2 kohdassa tarkoitetusta rekisteristä tai tarkoitetuista rekistereistä, että tämä on asianmukaisesti rekisteröity.

Tässä asiakirjassa on oltava ainakin 11 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot sekä, kun kyse on oikeushenkilöstä, tämän artiklan 1 kohdan 4 alakohdassa tarkoitetun luonnollisen henkilön nimi tai tarkoitettujen luonnollisten henkilöiden nimet.

Jäsenvaltion on vaadittava, että asiakirja palautetaan sen myöntäneelle toimivaltaiselle viranomaiselle, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja ei enää ole rekisteröity.

5. Rekisteröidyt vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajat voivat aloittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustustoiminnan ja harjoittaa sitä yhteisössä sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella.

6. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että vakuutusyritykset käyttävät ainoastaan rekisteröityjen vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien ja 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden tuottamia vakuutus- ja jälleenvakuutusedustuspalveluja.

4 artikla

Ammatilliset vaatimukset

1. Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajilla on oltava edustajan kotijäsenvaltion määrittelemät asianmukaiset tiedot ja taidot.

Kotijäsenvaltiot voivat mukauttaa tietoja ja taitoja koskevia vaatimuksia vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien toiminnan ja tarjottujen tuotteiden perusteella, erityisesti jos edustajan pääasiallinen ammattitoiminta on muu kuin vakuutusedustus. Tässä tapauksessa asianomainen voi harjoittaa vakuutusedustajan toimintaa ainoastaan siinä tapauksessa, että tämän artiklan edellytykset täyttävä vakuutusedustaja tai jokin vakuutusyritys on ottanut täyden vastuun edustajan toimista.

Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että vakuutusyrityksen on tarkistettava 3 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, vastaavatko niissä tarkoitettujen vakuutusedustajien tiedot ja taidot tämän kohdan ensimmäisen alakohdan vaatimuksia, ja annettava tarvittaessa koulutus, joka on näiden vakuutusedustajien tarjoamia tuotteita koskevien vaatimusten mukainen.

Jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vaatimusta kaikkiin luonnollisiin henkilöihin, jotka työskentelevät yrityksessä ja jotka harjoittavat vakuutus- tai jälleenvakuutusedustusta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kohtuullinen määrä vakuutustuotteiden välittämisestä vastaavista yritysten johdossa olevista henkilöistä sekä muu vakuutus- tai jälleenvakuutusedustukseen suoraan osallistuva henkilöstö osoittaa omaavansa tehtäviensä hoitamiseen tarvittavat tiedot ja taidot.

2. Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien on oltava hyvämaineisia. Vähimmäisvaatimuksena on, ettei heistä saa olla vakaviin joko omaisuusrikoksiin tai muihin talousrikoksiin liittyvää merkintää rikosrekisterissä tai muussa vastaavassa kansallisessa rekisterissä eivätkä he saisi olla aiemmin konkurssiin asetettuja paitsi, jos heidän valtansa vallita omaisuuttaan on palautunut kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Jäsenvaltiot saavat sallia, että 3 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa vakuutusyritys tarkistaa yritykseen sidoksissa olevien vakuutusedustajien hyvän maineen.

Jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vaatimusta kaikkiin luonnollisiin henkilöihin, jotka työskentelevät yrityksessä ja jotka harjoittavat vakuutus- ja jälleenvakuutusedustusta. Jäsenvaltioiden on kuitenkin varmistettava, että tällaisten yritysten johdon rakenne ja vakuutus- tai jälleenvakuutusedustukseen suoraan osallistuva henkilöstö täyttää tämän vaatimuksen.

3. Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajalla on oltava ammatillisesta virheestä aiheutuvan korvausvastuun kattamiseksi koko yhteisön alueella voimassa oleva ammatillinen vastuuvakuutus tai muu vastaava vakuus, jonka määrä on vähintään 1000000 euroa kutakin vahinkoa kohden ja yhteensä 1500000 euroa kaikkien vahinkojen osalta vuotta kohden, jollei vakuutusyritys, jälleenvakuutusyritys tai muu yritys, jonka puolesta vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja toimii tai on valtuutettu toimimaan, jo ole myöntänyt hänelle tällaista vakuutusta tai vastaavanlaista vakuutta, tai jollei tämä yritys ole ottanut täyttä vastuuta edustajan toimista.

4. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet asiakkaiden suojelemiseksi siltä, ettei vakuutusedustaja kykene siirtämään vakuutusmaksua vakuutusyritykselle tai korvaussummaa tai vakuutusmaksun palautusta vakuutetulle.

Nämä toimenpiteet voivat olla seuraavia:

a) lainsäädännön säännökset tai sopimusmääräykset siitä, että asiakkaan edustajalle maksamia maksuja kohdellaan niin kuin ne olisi maksettu yritykselle ja että yrityksen edustajalle maksamat maksut katsotaan maksetuiksi asiakkaalle vasta, kun asiakas todella saa ne;

b) vaatimus, että vakuutusedustajan taloudellisen kantokyvyn on oltava pysyvästi 4 prosenttia vuotuisesta saatujen vakuutusmaksujen määrästä ja vähintään 15000 euroa;

c) vaatimus, että asiakkaan rahoja siirretään täysin erillisten asiakastilien kautta ja että tällaisille tileille kirjattuja varoja ei voi käyttää muiden velkojien hyvittämiseksi konkurssitilanteessa;

d) vaatimus takuurahaston perustamisesta.

5. Vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan toiminnan harjoittaminen edellyttää, että tässä artiklassa vahvistetut ammatilliset vaatimukset täytetään pysyvällä tavalla.

6. Jäsenvaltiot voivat tiukentaa tässä artiklassa säädettyjä vaatimuksia tai asettaa alueellaan rekisteröidyille vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajille muita vaatimuksia.

7. Edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja määriä tarkistetaan määräajoin Eurostatin julkaisemassa Euroopan kuluttajahintaindeksissä tapahtuneiden muutosten ottamiseksi huomioon. Ensimmäinen tarkistus tehdään viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulon jälkeen ja sen jälkeen seuraavat tarkistukset viiden vuoden välein.

Määriä mukautetaan ilman eri toimenpiteitä korottamalla peruseuromäärää Euroopan kuluttajahintaindeksissä tämän direktiivin voimaantulon ja ensimmäisen tarkistuspäivän tai viimeisimmän tarkistuspäivän ja uuden tarkistuspäivän välisenä aikana tapahtuneen prosentuaalisen muutoksen verran ja pyöristämällä se ylöspäin lähimpään euroon.

5 artikla

Ilmoitus sijoittautumisesta tai palvelujen tarjoamisesta toisessa jäsenvaltiossa

1. Vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan, joka aikoo ensimmäistä kertaa harjoittaa liiketoimintaa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden perusteella, on ilmoitettava siitä kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Näiden toimivaltaisten viranomaisten on kuukauden kuluessa kyseisestä ilmoituksesta tiedotettava vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan aikomuksesta niille vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, jotka sitä haluavat, sekä tiedotettava tästä samanaikaisesti asianomaiselle edustajalle.

Vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja voi aloittaa liiketoimintansa kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona hän on kotijäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta saanut tiedon tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetusta tiedonannosta. Edustaja voi kuitenkin aloittaa toimintansa välittömästi, jos vastaanottava jäsenvaltio ei halua saada asiasta tietoa.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, että ne haluavat saada tietoja edellisen kohdan mukaisesti. Komissio ilmoittaa tästä vuorostaan kaikille jäsenvaltioille.

3. Vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa haluamansa toimet antaakseen tarkoituksenmukaisella tavalla tiedoksi ne vaatimukset, joiden mukaisesti yleisen edun vuoksi kyseistä liiketoimintaa niiden alueella on harjoitettava.

6 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

1. Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, joiden tehtävänä on huolehtia tämän direktiivin täytäntöönpanosta. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tästä sekä mahdollisesta näiden tehtävien jaosta komissiolle.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on oltava joko julkisia viranomaisia, kansallisen lainsäädännön mukaisia elimiä tai kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti tätä varten valtuutettujen julkisten viranomaisten hyväksymiä elimiä. Ne eivät saa olla vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä.

3. Toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kaikki tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat valtuudet. Kunkin jäsenvaltion on, jos sen alueella on useita toimivaltaisia viranomaisia, edistettävä niiden tiivistä yhteistyötä auttaakseen niitä suorittamaan tehtävänsä tehokkaasti.

7 artikla

Seuraamukset

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä asianmukaisista seuraamuksista, joita sovelletaan jos henkilöä, joka harjoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustusta, ei ole rekisteröity jossakin jäsenvaltiossa ja jota ei tarkoiteta 1 artiklan 2 kohdassa.

2. Jäsenvaltioiden on säädettävä asianmukaisista seuraamuksista sellaisten vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksien osalta, jotka käyttävät sellaisten henkilöiden vakuutus- tai jälleenvakuutusedustuspalveluja, joita ei ole sitä varten rekisteröity jossakin jäsenvaltiossa ja joita ei tarkoiteta 1 artiklan 2 kohdassa.

3. Jäsenvaltioiden on säädettävä asianmukaisista seuraamuksista, joita sovelletaan, jos vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja ei noudata tämän direktiivin mukaisesti annettuja kansallisia säännöksiä.

4. Tämä direktiivi ei vaikuta vastaanottavien jäsenvaltioiden oikeuteen toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä ehkäistäkseen yleisen edun vuoksi antamiensa säännösten tai määräysten vastaista toimintaa alueellaan tai rangaistakseen siitä. Tähän kuuluu mahdollisuus estää rikkomuksia tehneitä vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajia aloittamasta uutta liiketoimintaa näiden jäsenvaltioiden alueella.

5. Toteutetut toimenpiteet, joihin kuuluu seuraamuksia tai vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan toiminnan rajoittamista, on perusteltava asianmukaisesti ja niistä on ilmoitettava asianomaiselle edustajalle. Tällaisista toimenpiteistä on oikeus valittaa tuomioistuimeen niistä päätöksen tehneessä jäsenvaltiossa.

8 artikla

Tietojenvaihto jäsenvaltioiden välillä

1. Eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä varmistaakseen, että tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan asianmukaisesti.

2. Toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava tietoja sellaisista vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajista, joihin on kohdistettu 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu seuraamus tai 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu toimenpide, jotka saattavat johtaa tällaisten edustajien rekisteristä poistamiseen. Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset voivat vaihtaa toistensa pyynnöstä asiaankuuluvia tietoja.

3. Kaikkia henkilöitä, joiden on tämän direktiivin yhteydessä vastaanotettava ja annettava tietoja, koskee salassapitovelvollisuus muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta (kolmas vahinkovakuutusdirektiivi) 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/49/ETY(9) 16 artiklassa ja henkivakuutuksen ensivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 79/267/ETY ja 90/619/ETY muuttamisesta (kolmas henkivakuutusdirektiivi) 10 päivänä marraskuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/96/ETY(10) 15 artiklassa säädetyllä tavalla.

9 artikla

Valitukset

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että otetaan käyttöön menettelyjä, joita hyödyntäen asiakkaat ja muut asianosaiset voivat tehdä valituksia vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajista.

10 artikla

Riitojen ratkaisu tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella

1. Jäsenvaltioiden on edistettävä asianmukaisten ja tehokkaiden valitus- ja oikaisumenettelyjen käyttöönottoa vakuutusedustajien ja asiakkaiden välisten riitojen ratkaisemiseksi tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella soveltuvin osin käyttäen jo olemassa olevia elimiä.

2. Jäsenvaltioiden on kannustettava näitä elimiä olemaan yhteistyössä rajat ylittävien riitojen ratkaisemisessa.

III LUKU

VAKUUTUSEDUSTAJIEN ANNETTAVAT TIEDOT

11 artikla

Vakuutusedustajan antamat tiedot

1. Vakuutusedustajan on annettava asiakkaalle ennen alustavan vakuutussopimuksen tekemistä, sekä tarvittaessa sitä muutettaessa tai uusittaessa, ainakin seuraavat tiedot:

a) henkilöllisyytensä ja osoitteensa;

b) rekisteri, johon hänet on merkitty, ja keinot rekisteröinnin tarkistamiseksi.

c) omistaako hän suoraan tai välillisesti yli 10 prosentin osuuden jonkin tietyn vakuutusyrityksen äänimäärästä tai pääomasta;

d) omistaako jokin tietty vakuutusyritys tai tällaisen yrityksen emoyritys suoraan tai välillisesti yli 10 prosentin osuuden vakuutusedustajan äänimäärästä tai pääomasta;

e) 9 artiklassa tarkoitetuista menettelyistä, joiden avulla asiakkaat ja muut asianosaiset voivat tehdä valituksia vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajista, ja tarvittaessa tiedot 10 artiklassa tarkoitetuista tuomioistuinlaitoksen ulkopuolisista valitus- ja oikaisumenettelyistä.

Vakuutusedustajan on lisäksi ilmoitettava asiakkaalle tarjotun sopimuksen osalta:

i) antaako hän 2 kohdassa tarkoitetun tasapuolisen analyysin antamista koskevaan velvoitteeseen perustuvia tietoja; tai

ii) onko hänen sopimusvelvoitteen nojalla työskenneltävä vakuutusedustusalalla yksinomaan yhden tai useamman vakuutusyrityksen kanssa. Tällöin hänen on myös ilmoitettava asiakkaalle kyseisten vakuutusyritysten nimet; taikka

iii) että hän ei sopimusvelvoitteen nojalla ole velvollinen toimimaan vakuutusedustusalalla yksinomaan yhden tai useamman vakuutusyrityksen kanssa ja että hän ei anna neuvojaan 2 kohdassa tarkoitetun tasapuolisen analyysin antamista koskevan velvoitteen perusteella. Tällöin hänen on myös ilmoitettava asiakkaalle niiden vakuutusyritysten nimet, joiden kanssa hän saa työskennellä ja työskentelee.

2. Jos vakuutusedustaja ilmoittaa asiakkaalle antavansa tasapuoliseen analyysiin perustuvia neuvoja, hänen neuvojensa on pohjauduttava riittävän monien markkinoilla tarjolla olevien vakuutussopimusten analyysiin, jotta hän pystyy suosittelemaan asiakkaalle tämän tarpeisiin sopivaa vakuutussopimusta.

3. Ennen vakuutussopimuksen tekemistä vakuutusedustajan on erityisesti asiakkaan antamien tietojen perusteella ainakin täsmennettävä kyseisen asiakkaan vaatimukset ja tarpeet sekä syyt, joihin asiakkaalle tietyn vakuutustuotteen osalta mahdollisesti annetut neuvot perustuvat. Nämä tiedot on mukautettava suhteessa ehdotetun vakuutussopimuksen monitahoisuuteen.

4. Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja tietoja ei tarvitse antaa silloin kun vakuutusedustaja edustaa suurten riskien vakuutuksia, eikä jälleenvakuutusedustuksessa.

5. Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön tiukempia säännöksiä 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja koskevista vaatimuksista, kunhan kyseiset säännökset ovat yhteisön oikeuden mukaisia.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut kansalliset säännöksensä.

Edistääkseen avoimuutta kaikin aiheellisin keinoin komissio varmistaa, että sille ilmoitetut tiedot kansallisista säännöksistä ilmoitetaan myös kuluttajille ja vakuutusedustajille.

12 artikla

Ilmoittamistavat

1. Kaikki asiakkaille 11 artiklan mukaisesti ilmoitettavat tiedot on annettava:

a) kirjallisesti paperilla tai muulla asiakkaan saatavilla ja helposti käytettävissä olevalla pysyvällä välineellä;

b) selkeästi ja täsmällisesti asiakkaan ymmärrettävissä olevassa muodossa;

c) jollakin sitoumusjäsenvaltion virallisella kielellä tai osapuolten sopimalla muulla kielellä.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, 11 artiklassa tarkoitetut tiedot voidaan antaa suullisesti asiakkaan sitä pyytäessä tai, kun vakuutusturvan voimassaolon välitön alkaminen on tarpeen. Näissä tapauksissa tiedot on annettava asiakkaalle 1 kohdan mukaisesti välittömästi vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen.

3. Puhelinmyynnin osalta asiakkaalle etukäteen annettujen tietojen on oltava rahoituspalvelujen etämyyntiä kuluttajalle koskevien yhteisön sääntöjen mukaisia. Lisäksi tiedot on annettava asiakkaalle 1 kohdan mukaisesti välittömästi vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen.

IV LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

13 artikla

Oikeus valittaa tuomioistuimeen

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että tämän direktiivin nojalla annettujen lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten perusteella tehdyistä, vakuutusedustajaa, jälleenvakuutusedustajaa tai vakuutusyritystä koskevista päätöksistä voidaan valittaa tuomioistuimiin.

14 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 77/92/ETY 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna päivänä.

15 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ennen ...(11). Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle välittömästi.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaus tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset kirjallisina komissiolle. Tämän yhteydessä jäsenvaltioiden on toimitettava taulukko, josta ilmenevät tätä direktiiviä vastaavat kansalliset säännökset.

16 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

17 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty ...

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) EYVL C 29 E, 30.1.2001, s. 245.

(2) EYVL C 221, 7.8.2001, s. 121.

(3) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 14. marraskuuta 2001 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 18. maaliskuuta 2002, ja Euroopan parlamentin päätös, tehty ... (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4) EYVL L 26, 31.1.1977, s. 14, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.

(5) EYVL L 19, 28.1.1992, s. 32.

(6) EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.

(7) EYVL L 228, 16.8.1973, s. 3, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/26/EY (EYVL L 181, 20.7.2000, s. 65).

(8) EYVL L 63, 13.3.1979, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 95/26/EY (EYVL L 168, 18.7.1995, s. 7).

(9) EYVL L 228, 11.8.1992, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/64/EY (EYVL L 290, 17.11.2000, s. 27).

(10) EYVL L 360, 9.12.1992, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/64/EY.

(11) 2 vuotta tämän direktiivin voimaantulosta.

NEUVOSTON PERUSTELUT

I JOHDANTO

1. Komissio toimitti 22.9.2000 ehdotuksensa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutusedustuksesta(1). Ehdotuksen perustana olivat EY:n perustamissopimuksen 47 artiklan 2 kohta ja 55 artikla.

2. Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa 14.11.2001(2).

Talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa 30.5.2001(3).

3. Neuvosto pääsi 26.11.2001 poliittiseen yhteisymmärrykseen(4) yhteisen kannan antamiseksi myöhemmin EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

4. Neuvosto vahvisti 18. maaliskuuta 2002 yhteisen kantansa perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

II TARKOITUS

Ehdotuksen tarkoitus on saattaa palvelujen sisämarkkinoiden toteuttaminen loppuun ja edistää samanaikaisesti hyvän kuluttajansuojan saavuttamista. Rekisteröityjen edustajien on mahdollista aloittaa toimintansa ja harjoittaa sitä kotijäsenvaltionsa viranomaisten valvonnassa koko yhteisön alueella sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta hyödyntämällä. Lisäksi ehdotuksessa annetaan säännöksiä asiakkaille annettavista tiedoista.

Ehdotuksessa säädetään, että vakuutus- tai jälleenvakuutusedustustoimintaa harjoittavat luonnolliset tai oikeushenkilöt on rekisteröitävä erityisesti ammatilliseen pätevyyteen ja hyvään maineeseen liittyvien vähimmäisvaatimusten perusteella.

III YHTEISEN KANNAN ERITTELY

1. Yleistä

Yhteisessä kannassa noudatetaan komission ehdotuksessa esitettyä lähestymistapaa, mutta siinä on hyväksytty myös joitakin Euroopan parlamentin ehdottamia tarkistuksia eräiden vakuutusedustajien aseman ottamiseksi huomioon. Sen vuoksi määriteltiin "sidoksissa olevan vakuutusedustajan" käsite (2 artiklan 7 kohta) sekä vakuutusyritysten keskeisempi asema näiden henkilöiden rekisteröintimenettelyssä ja heidän ammatillisen tietämyksensä ja pätevyytensä tarkistamisessa. Yhteisessä kannassa todetaan lisäksi, että ainoastaan joidenkin edustustoimintaa harjoittavien yritysten (oikeushenkilöt) johtoelimiin kuuluvien henkilöiden nimet on merkittävä rekisteriin (3 artiklan 1 kohta). Kolmansista maista olevien vakuutusedustajien kohtelua selvitettiin myös (1 artiklan 3 kohta). Vahinkovakuutusta ja takuita koskevaa säännöstä (4 artiklan 3 kohta) muutettiin vastaavasti ja lisäksi lisättiin yhteensä 1500000 euron enimmäismäärä kaikkien vahinkojen osalta vuotta kohden.

Neuvosto lisäsi tietojenvaihdosta toimivaltaisten viranomaisten välillä erityissäännöksen (7 a artikla, nyt 8 artikla), jonka tarkoitus on helpottaa sellaisten henkilöiden nimien poistamista kansallisista rekistereistä, joille on määrätty tiettyjä rangaistuksia. Lisättiin myös puhelinmyyntiä koskeva erityissäännös (11 artikla 3 kohta), joka on nyt numeroltaan 12 artiklan 3 kohta. Vakuutusedustajien annettavia tietoja (10 artiklan 1-3 kohta) koskeva säännös on nyt 11 artiklan 1-3 kohdassa ja sitä on edelleen selvennetty. Siten avoimuus asiakkaisiin nähden on parantunut.

2. Euroopan parlamentin tarkistukset

Neuvosto hyväksyi useita parlamentin tarkistuksista. Useimmat niistä hyväksyttiin sisällöltään, vaikka tarkkaa sanamuotoa ei ole noudatettu. Joitakin tarkistuksia neuvosto ei ole kuitenkaan voinut hyväksyä.

2.1 Seuraavat tarkistukset hyväksyttiin ja sisällytettiin neuvoston tekstiin:

Tarkistus 4, johdanto-osan 12 kappale (nyt johdanto-osan 14 kappale)

Viittaus kotipaikkaan on perusteltua tässä johdanto-osan kappaleessa.

Tarkistus 56, 4 artiklan 4 kohdan a alakohta

Ilmauksen "säädetään sopimuksessa" sisällyttäminen (kuluttajasuojan tarkoituksessa) on joidenkin jäsenvaltioiden oikeusperinteen mukaista.

2.2 Seuraavat tarkistukset sisällytettiin tekstiin ehdotettua sanamuotoa muuttaen:

Tarkistus 1, johdanto-osan 10 kappale

Lisäystä, jonka mukaan toimintaan ei kuulu pelkkä vakuutustuotteita koskevan yleisluonteisen tiedon tarjoaminen, on tarkasteltava johdanto-osan 12 kappaleeseen, 2 artiklan 3 kohdan viimeiseen alakohtaan sekä 2 artiklan 4 kohdan viimeiseen alakohtaan tehtyjen paljon täsmällisempien muutosten yhteydessä.

Tarkistus 5, johdanto-osan 13 a kappale (uusi)

Kysymystä jäsenvaltioiden useista rekistereistä, joita tietojen saatavuuden vuoksi täydentää keskuspalvelupiste, on käsitelty selkeästi ilmaistuna muutetussa 3 artiklan 2 kohdassa. Yhteisön lainsäädäntöperiaatteiden mukaan tämän tyyppisen säännöksen on kuuluttava artikla- eikä johdanto-osaan.

Tarkistus 7, 1 artiklan 2 kohdan a alakohta

Tarkistuksen tarkoitus oli parantaa tämän alakohdan sanamuotoa ja jättää sen ulkopuolelle yksinkertaiset sopimukset, jotka eivät edellytä erityistä tietämystä vakuutustoiminnasta sinänsä. Neuvoston tekstissä sama asia on ilmaistu positiivisessa sanamuodossa ja sen katsotaan olevan selkeämpi kuin komission ehdotuksessa.

Tarkistukset 8 ja 49, 1 artiklan 2 kohdan b alakohta

Tämän tarkistuksen sisältöä on käsitelty saman kohdan e alakohdassa, mihin se systemaattisesti kuuluu. Tarkistuksen loppuosaa "yleisesti tarjottavia standardoituja vakuutuksia" ei voitu hyväksyä, koska se ei sisällöltään lisää mitään 2 kohdassa olevaan poikkeuksien edellytysten luetteloon, erityisesti 2 kohdan b, c ja e alakohtaan.

Tarkistus 9, 1 artiklan 2 kohdan c alakohta

Tarkistuksella pyritään ilmeisesti ottamaan huomioon matkavakuutus, johon liittyy täydentävänä turvana joitakin vastuuriskejä. Koko kysymystä on nyt käsitelty paljon selkeämmin 2 kohdan e alakohdan uudessa sanamuodossa.

Tarkistus 11, 1 artiklan 2 kohdan e alakohta

Tarkistuksella pyritään kattamaan kaikenlaiset tyypillisesti matkaan liittyvät riskit. Neuvosto katsoo kuitenkin, että sen sanamuoto on yksinkertaisempi.

Tarkistus 15, 2 artiklan 3 kohta

Neuvosto ei ole hyväksynyt kaikkien sellaisten tapausten sisällyttämistä, joissa henkilö antaa tietoja, vaan on halunnut jättää pois satunnaisen tietojen antamisen selvemmin kuin parlamentti näyttää tekevän. Kaiken kattava ilmaus "tietojen antaminen ..." on poistettu ja uusi tietojen antamista satunnaisesti koskeva alakohta on lisätty, jotta vakuutusedustuksen määritelmä selkiytyisi. Sähköisiin välineisiin viittaaminen on tässä kohden tarpeetonta, sillä tässä olisi kuvattava toimintaa eikä myyntimenetelmiä. Sähköisten välineiden avulla tapahtuva vakuutusedustus kuuluu selvästi direktiivin soveltamisalaan ja sen vuoksi tämän tarkistuksen loppuosa on tarpeeton.

Tarkistus 16, 2 artiklan 4 kohta

Kts. tarkistuksen 15 yhteydessä esitetyt perustelut.

Tarkistus 17, 2 artiklan 6 a kohta (uusi) (nyt 7 kohta)

Neuvosto on hyväksynyt "sidoksissa olevan vakuutusedustajan" määritelmän täsmentääkseen tämän tyyppiseen edustukseen sovellettavien säännösten soveltamisalan erityisesti niiden rekisteröimisen osalta ja sen suhteen, mikä on vakuutusyritysten asema heidän ammatillisen pätevyytensä tarkistamisessa. Komission ehdotuksessa ei ole tällaista määritelmää.

Tarkistus 21, 2 artiklan 10 kohta (nyt 12 kohta)

Pysyvien välineiden esimerkkiluettelo on otettu mukaan sanamuodoltaan vähäisiltä osin muutettuna ("erityisesti ..."), jotta asia olisi selkeämpi.

Tarkistus 23, 3 artiklan 1 a kohta (uusi)

Euroopan parlamentin tarkistus on asiallisesti sisällytetty 3 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan. Neuvosto pitää kuitenkin käyttämäänsä sanamuotoa "toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa" parempana kuin vaihtoehtoa "toimivaltaisen viranomaisen vastuulla", koska vastuu sisältyy jo velvollisuuteen valvoa.

Tarkistus 24, 3 artiklan 2 kohta (nyt 3 kohta)

Tarkistuksen alkuosan sisältö on otettu huomioon 3 artiklan 3 kohdan uudessa sanamuodossa sekä 4 artiklassa. Tarkistuksen viimeinen lause, jossa on tarkoitus asettaa kolmen vuoden määräaika rekisteröimiselle, merkitsisi hyvin raskaan järjestelmän luomista, mitä on pidetty kalliina ja vaikeana hallinnoida käytännössä.

Tarkistus 26, 3 artiklan 4 kohta

Vaikka yksityiskohtainen luettelo on hyödyllinen, sellaisen julkaiseminen ei ole komission ehdotuksessa pakollista. Säännöksiä on lisäksi tarkasteltava siinä mielessä, että keskusyhteyspisteen on oltava helposti saatavilla.

Tarkistus 27, 3 artiklan 5 kohta

Direktiivin alueellista soveltamisalaa eli EU:n ulkopuolella harjoitettavaa vakuutusedustustoimintaa koskevia kysymyksiä on nyt käsitelty 1 artiklan 3 kohtaan tehdyssä muutoksessa.

Tarkistus 29, 4 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta

Tämän tarkistuksen asiasisältö on otettu huomioon muokkaamalla 4 artiklan 1 kohta täysin uudelleen. Neuvoston ehdottamassa sanamuodossa esitetään täsmällisemmät säännökset vakuutusyhtiöiden tehtävästä tarkistaa ammatilliset vaatimukset kuin ehdotetussa tarkistuksessa.

Tarkistus 30, 4 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

Maksukyvyttömyysmenettelyn aloittaminen tuntuu liian ankaralta perusteelta olla kelpuuttamatta luonnollisia henkilöitä. "Konkurssiin asettamisen" sanamuoto on paljon selkeämpi ja perustellumpi. Muilta osin yhteisessä kannassa noudatetaan tarkistusta ja edellytetään, ettei rikosrekisterissä saa olla merkintää omaisuusrikoksista, mutta lisätään, että kyse on vakavista rikoksista.

Tarkistus 37, 10 artiklan 1 kohdan johtolause (nyt 11 artikla)

Sopimuksen tekemisen edellytys otettiin käyttöön 10 artiklan 1 kohdassa parlamentin ehdotuksen mukaisesti. Sanamuoto "alustava vakuutussopimus" oli kuitenkin neuvoston mielestä parempi kaiken kattavana terminä.

Tarkistus 44, 11 artiklan 2 kohta (nyt 12 artikla, jota on täydennetty uudella 3 kohdalla)

Tietojen antamista suullisesti ja viestintää puhelimitse on nyt selkiytetty kahdella erillisellä kohdalla, joissa otetaan huomioon myös kuluttajansuoja ja puhelinmyyntiä koskeva järjestely, joka on vahvistettu rahoituspalvelujen etämyyntiä koskevasta direktiivistä annetussa yhteisessä kannassa.

2.3 Seuraavia tarkistuksia ei hyväksytty eikä sisällytetty neuvoston tekstiin:

Tarkistus 52, johdanto-osan 10 a kappale

Tätä asiaa on käsitelty selvemmin 1 artiklan 2 kohdan e alakohdan muutoksen yhteydessä.

Tarkistus 6, 1 artiklan 2 kohdan johtolause

Neuvosto havaitsi käytännön ongelmia, jotka liittyvät eräiden henkilöiden jättämiseen direktiivissä esitettyjen ammatillisten vaatimusten ulkopuolelle (rekisteröiminen, toimivaltaisen viranomaisen valvonta) ja tiedonantovaatimusten määräämiseen heille samanaikaisesti. Tämä voisi nimittäin aiheuttaa täytäntöönpano-ongelmia eikä se olisi komission alkuperäisessä ehdotuksessa esitetyn lähestymistavan mukaista.

Tarkistus 10, 1 artiklan 2 kohdan d alakohta

Pääasiallista tulonlähdettä koskevan vaatimuksen katsottiin olevan epäkäytännöllinen esimerkiksi eläkeläisten ja opiskelijoiden kannalta, joita direktiivin vaatimusten ei pitäisi koskea.

Tarkistus 12, 1 artiklan 2 kohdan f alakohta

Käsiteltyään asiaa laajasti neuvosto piti parempana jättää pois uudistettavat vakuutussopimukset, joiden voimassaoloaika yhteensä ei ylitä viittä vuotta. Tämä vaatimus on nyt yhdenmukaisempi muiden, erityisesti e alakohdassa esitettyjen poikkeusten kanssa. Toisaalta tässä kohdassa vahvistettu vakuutussopimuksen vuosittaisen vakuutusmaksun määrän kynnys on laskettu 1000 eurosta 500 euroon.

Tarkistukset 57 ja 48, 1 artiklan 2 a kohta (uusi)

Tässä tarkistuksessa otettaisiin käyttöön uusi luettelo erilaisista vakuutussopimuksista ja vakuutusedustajista, jotka on tarkoitus rajata direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Direktiivin 1 artiklan 2 kohdan nykyinen sanamuoto kattaa jo jotkin näistä asioista edellyttäen, että asetetut edellytykset täyttyvät (matkailualan oheispalvelut ja jotkin eläimiä koskevat vakuutussopimukset). Eräitä muita mainittuja toimintoja tai henkilöitä ei pitäisi rajata soveltamisalan ulkopuolelle, sillä se vaikuttaisi suuria riskejä sisältävien vakuutustuotteiden myyntiin.

Tarkistus 19, 2 artiklan 6 b kohta (uusi)

"Vakuutusedustajan asiamiehen" määritelmän käyttöön ottaminen tekisi asian sekavammaksi. Lisäksi kysymystä vakuutusedustajan palveluksessa olevista työntekijöistä on jo käsitelty 3 ja 4 artiklan uudessa sanamuodossa.

Tarkistus 18, 2 artiklan 6 c kohta (uusi)

Neuvosto piti parempana olla ottamatta käyttöön erityisiä säännöksiä "finanssitavarataloista". Sitä pidettiin tarpeettomana, koska useimmat kyseessä olevat toiminnat kuuluvat selvästi direktiivin soveltamisalaan. Ehdotettu määritelmä on lisäksi suhteellisen jäykkä, eikä siinä oteta huomioon erilaisia finanssitavaratalojen harjoittaman jakelun tekniikoita. Direktiivin 3 ja 4 artiklan säännöksillä (esim. 3 artiklan 1 kohdan toinen alakohta) saattaa olla myös merkitystä finanssitavaratalojen osalta.

Tarkistus 20, 2 artiklan 8 kohdan a alakohta

Tämä tarkistus koskee tapausta, jossa kotipaikka on eri kuin ammattitoiminnan harjoittamispaikka. Neuvoston mukaan käytännössä ei juurikaan ole tarpeen tehdä tätä eroa. Tarkistuksen sanamuoto ei myöskään itsessään ole selventävä, koska se voisi mahdollistaa jopa kaksi kotijäsenvaltiota. Neuvoston käyttämä määritelmä on sitä vastoin yhdenmukainen rahoituspalveluja koskevissa direktiiveissä käytettyjen samanlaisten määritelmien kanssa.

Tarkistus 22, 2 a artikla (uusi)

Kts. tarkistuksen 18 yhteydessä esitetyt perustelut.

Tarkistus 25, 3 artiklan 2 a kohta (uusi)

Kts. tarkistuksen 19 yhteydessä esitetyt perustelut.

Tarkistus 31, 4 artiklan 3 kohta

Sanamuoto "muu vastaava vakuus" vaikuttaa riittävän selkeältä. Euroopan parlamentin tarkistuksen sanamuodon voisi tulkita rajoittavan vakuutusedustajien ammatillisesta toiminnasta aiheutuvan vastuun tasoa. Tavoitteena ei pitäisi olla vakuutusedustajien huolimattoman ammatillisen toiminnan kattaminen joustavammin ja lievemmin säännöksin.

Tarkistus 32, 4 a artikla (uusi)

Neuvosto ei katsonut tarpeelliseksi säätää saavutettujen etuuksien säilyttämislauseketta. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on pantava rekisteröinnin edellytykset täytäntöön kaikilta osin.

Tarkistus 34, 5 artiklan 3 a kohta (uusi)

Automaattisen julkaisemisen yleisesti saatavilla olevassa luettelossa ei pitäisi olla pakollista, vaan kansallisten viranomaisten valittavissa.

Tarkistus 54, 8 artikla

Neuvosto piti parempana, että yksityiskohtaisten täytäntöönpanovaatimusten määrittäminen jätetään jäsenvaltioille komission ehdotuksen mukaisesti.

Tarkistus 36, 9 artiklan 1 kohta (nyt 10 artikla)

Ehdotettu tarkistus näytti sopivan paremmin johdanto-osan kappaleeksi. Sen lisääminen parlamentin ehdotuksen mukaisesti artiklaosaan muuttaisi suosituksen velvoitteeksi.

Tarkistus 38, 10 artiklan 1 kohdan b alakohta (nyt 11 artikla)

Annettavia tietoja koskevat vaatimukset ovat uudelleen täysin muotoiltuina ja mukautettuina 1 kohdan e alakohdan erillisessä alakohdassa. Neuvosto on lisäksi katsonut, että se, minkä tyyppisestä tiedosta on kyse, olisi ilmoitettava joka tapauksessa eikä vain asiakkaan pyynnöstä. Muussa tapauksessa vaarannettaisiin tavoite, johon ehdotuksessa tietojen antamisella asiakkaalle pyrittiin avoimuuden varmistamiseksi.

Tarkistus 55, 10 artiklan 1 kohdan d alakohta (nyt 11 artikla)

Kts. tarkistuksen 38 yhteydessä esitetyt perustelut.

Tarkistus 40, 10 artiklan 1 kohdan e alakohta (nyt 11 artikla)

Neuvosto piti parempana olla asettamatta ehdotonta velvoitetta mainita vastuullisiksi katsottavia henkilöitä, koska kyse on asiasta, jonka tuomioistuimet lopullisesti päättävät.

Tarkistukset 41 ja 60, 10 artiklan 2 kohta (nyt 11 artikla)

Neuvosto piti parempana noudattaa komission ehdotusta ja välttää "parhaan mahdollisen neuvon" periaatteen määräämistä vakuutusedustajalle, koska periaatteen täytäntöönpaneminen olisi liian hankalaa.

Tarkistus 42, 10 artiklan 3 kohta (poistetaan) (nyt 11 artikla)

Asiakkaan tarpeiden täsmentämisen vaatimusta on selvennetty yhteisessä kannassa lisäämällä lause tuotteen monimutkaisuudesta ja asiakkaan itsensä antamista tiedoista. Näin muutettuna tässä kohdassa asetetaan tuotekohtaisten tietojen antamisen yleiset edellytykset, joita on tarkasteltava yhdessä muiden oikeudellisten edellytysten kanssa.

Tarkistus 43, 10 artiklan 4 kohta (nyt 11 artikla)

Tämän tarkistuksen asiasisältöä on käsitelty riittävästi 1 artiklassa esitettyjen määritelmien yhteydessä, missä tietyn tyyppiset toiminnat rajataan soveltamisalan ulkopuolelle.

Tarkistus 45, 11 a artikla (uusi)

Tarkistuksessa edellytetään, että henkilöiden, joita ei ole rekisteröity ja jotka on rajattu direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, olisi noudatettava tietojen antamisvaatimuksia. Säännöksen kohteena olevat henkilöt jäisivät näin ollen tämän direktiivin normaalin soveltamisalan ulkopuolelle. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi erittäin vaikea panna säännöstä täytäntöön käytännössä, sillä valvonta ei koske säännöksen kohteena olevia henkilöitä. Neuvosto piti tältä osin parempana noudattaa komission ehdotuksen alkuperäistä lähestymistapaa.

3. Yhteisessä kannassa olevat tärkeimmät uudet seikat komission ehdotukseen verrattuna

1 artiklan 3 kohta - kolmansista maista olevat vakuutusedustajat

Direktiivin soveltamisalan selventäminen kolmansiin maihin nähden helpottaa täytäntöönpanoa. Lisäksi siinä otetaan asiasisällöltään huomioon Euroopan parlamentin tarkistus 27.

1 artiklan 2 kohdan e alakohta - eräiden täydentävien vakuutustyyppien rajaaminen soveltamisalan ulkopuolelle

Tietyt vakuutukset on rajattu selvemmin direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, jotta on voitu vastata eräiden asiaan liittyvien osapuolien, esim. matkavakuutusten tarjoajien tarpeisiin. Säännöksessä otetaan lisäksi huomioon Euroopan parlamentin tarkistukset 8, 9 ja 11.

2 artiklan 7 kohta - "sidoksissa olevan vakuutusedustajan" määritelmä

"Sidoksissa olevan vakuutusedustajan" määritelmä on tarpeen, jotta voidaan selventää direktiivin soveltamisalaa ja selittää 3 ja 4 artiklassa olevia edellytyksiä, jotka koskevat vakuutusyritysten asemaa rekisteröinti- ja tarkistusmenettelyssä. Näin tunnustetaan vakuutusyritysten vastuu kuluttajansuojasta.

3 artiklan 2 kohta - erilaiset rekisterit ja keskusyhteyspiste

Jäsenvaltiot voivat perustaa useampia kuin yhden rekisterin, mutta keskusyhteyspisteen olisi varmistettava, että tiedot ovat helposti muiden viranomaisten ja/tai asiakkaiden saatavilla. Tällä vaatimuksella sovitetaan yhteen sujuvan tiedonkulun tavoite ja erilaiset kansalliset perinteet sekä jo olemassa olevat toimivaltasuhteet.

4 artiklan 3 kohta - vahinkovakuutuksen minimitason yhteismäärä

Neuvosto otti käyttöön vahinkovakuutuksen minimitason yhteismäärän 1500000 euroa kaikkien vahinkojen osalta vuotta kohden.

10 artiklan 5 kohta (nyt 11 artiklan 5 kohta) - kansalliset tietoja koskevat vaatimukset

Tässä säännöksessä selvennetään sitä, että tiukemmat vaatimukset ovat mahdollisia kansallisella tasolla, mutta samanaikaisesti siinä edellytetään, että kansalliset säännökset on ilmoitettava komissiolle. Säännökset voivat olla kansallisten painopisteiden mukaisia ilman, että ne heikentävät vakuutustuotteiden vapaan markkinoinnin tavoitetta. Tämä säännös sekä siihen liittyvä johdanto-osan kappale on yhdenmukainen muiden rahoituspalveluja koskevissa toimissa olevien säännösten kanssa.

11 artiklan 3 kohta (nyt 12 artiklan 3 kohta) - puhelinmyyntiä koskeva säännös

Neuvosto lisäsi sanamuodon, joka selventää direktiivin soveltamista puhelinmyyntiin rahoituspalveluiden etämyyntiä koskevan direktiivin yhteydessä.

4. Lopuksi

Neuvoston yksimielisesti hyväksymässä yhteisessä kannassa toistetaan, että velvoittava lainsäädäntö on tarpeen vakuutusedustuspalvelujen ja niitä koskevan selkeän kuluttajansuojajärjestelyn osalta. Samalla pyritään siihen, ettei järjestelmästä tule liian hankala siihen osallisille.

(1) EYVL C 29 E, 30.1.2001, s. 245.

(2) EYVL C ...

(3) EYVL C 221, 7.8.2001, s. 121.

(4) EYVL C ...