52002AE0860

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Yleishyödylliset palvelut"

(2002/C 241/23)

Euroopan komissio esitti 10. tammikuuta 2002 päivätyssä Romano Prodin allekirjoittamassa kirjeessä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyynnön, että talous- ja sosiaalikomitea laatisi valmistelevan lausunnon aiheesta "Yleishyödylliset palvelut".

Asian valmistelusta vastannut "liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta" -jaosto antoi lausuntonsa 19. kesäkuuta 2002. Esittelijä oli Bernardo Hernández Bataller.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 17. ja 18. heinäkuuta 2002 pitämässään 392. täysistunnossa (heinäkuun 17. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 58 ääntä puolesta ja 11 vastaan 1:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Yleishyödyllisten palvelujen käsitettä ja luonnetta on määritelty useissa yhteisön toimielinten julkaisemissa asiakirjoissa(1). Niissä annettu määritelmä on pääosin pätevä nykyäänkin(2), ja sen mukaan voidaan todeta seuraavaa:

- Yleishyödyllisillä palveluilla tarkoitetaan voittoa tavoitellen tai voittoa tavoittelematta tuotettavia palveluja, joita viranomaiset pitävät yleishyödyllisinä ja joille asetetaan erityisiä julkisen palvelun velvoitteita.

- Taloudellista etua koskevat palvelut ovat voittoa tavoitellen tuotettavia palveluja, joilla on yleishyödyllisiä tehtäviä ja joille jäsenvaltiot ovat sen vuoksi asettaneet tiettyjä julkisen palvelun velvoitteita.

1.1.1. Yleishyödyllisiin palveluihin kuuluvat niin ikään seuraavat palvelut, jotka ovat myös kiinteä osa eurooppalaista yhteiskuntamallia:

- palvelut, jotka edellyttävät viranomaistoimintaa ja joita voidaan pitää "etuuksina"

- julkishallinnon eri tasojen eli paikallis-, alue- ja valtiotason tarjoamat sosiaalipalvelut

- voittoa tavoittelemattomien tahojen tarjoamat palvelut

- yleistä taloudellista etua koskevat palvelut, joita tarjoavat joko julkisrahoitteiset yritykset tai yksityisyritykset taikka osittain julkisessa omistuksessa olevat yritykset.

1.1.2. Yleishyödyllisten palvelujen käsite muuttuu jatkuvasti. Se kattaa ihmisten jokapäiväisen elämän kannalta tärkeät palvelut, kuten liikenne-, posti- ja televiestintäpalvelut, yleisradiotoiminnan, kulttuuripalvelut, kulttuuriperinnön vaalimisen, koulutuspalvelut, sairaalat, terveydenhuoltopalvelut, sosiaalipalvelut, satamatoiminnan, jätehuollon sekä juomaveden ja energian, etenkin sähkön, jakelun sekä kaasunjakeluverkot(3).

1.1.3. Yleishyödyllisten palvelujen pääasiallisia kriteerejä ovat niiden tasavertainen saatavuus siten, että vältetään kaikenlaista syrjintää, jatkuvuus sekä sopeutettavuus tarvittaviin muutoksiin. Kyseiset palvelut perustuvat seuraaville periaatteille: solidaarisuus, yleisluonteisuus, turvallisuus, hintojen kohtuullisuus, palvelujen laatu, silloin kun sen määrittely kuuluu asiaankuuluvalle vastuulliselle viranomaiselle, tehokkuus, joka tulee varmistaa objektiivisesti, demokraattinen valvonta, avoimuus ja julkinen vastuu teknisten ja taloudellisten tulosten hallintoa koskevista päätöksistä, sekä etenkin työntekijöiden ja heidän ammattijärjestöjensä sekä käyttäjien, kuluttajien ja heitä edustavien yhdistysten kuuleminen.

1.2. Myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on määritelty laaja joukko erilaista taloudellista toimintaa, joka luokitellaan kuuluvaksi käsitteen piiriin(4). Tuomioistuin on katsonut äskettäin yleishyödyllisten palvelujen joukkoon kuuluviksi myös työtapaturma- ja ammattitautien varalta otettavien vakuutusten hallinnoinnin(5), joka on yksi sosiaaliturvan perinteisistä osa-alueista, messujen järjestämisen(6) tilaisuuksien laadun ja turvallisuuden takaamiseksi, sekä vaarattoman rakennusjätteen käsittelyn(7).

1.3. On syytä mainita, että yhteisön toimielimille ei alun perin annettu perussopimuksissa erityistä yleishyödyllisten palvelujen määrittely- ja säilyttämistehtävää Euroopan yhdentymisprosessissa. Yhteisö on hoitanut tehtävää vain satunnaisesti tutkiessaan sellaisia jäsenvaltioiden toimia, jotka saattavat olla vapaan kilpailun ja sisämarkkinoiden taloudellisten perusvapauksien vastaisia.

1.4. Osana Maastrichtin ja Amsterdamin sopimusten poliittisilla saavutuksilla vahvistettua Euroopan yhteisön jatkuvaa yhdentymistä yhteisölle ja jäsenvaltioille annetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 16 artiklassa tehtäväksi huolehtia siitä, että "tällaiset palvelut toimivat sellaisin perustein ja edellytyksin, että ne voivat täyttää tehtävänsä". Siksi on syytä täsmentää yhteisön määritelmää yleishyödyllisille palveluille(8). Niin ikään on täsmennettävä kyseisten palvelujen tavoitteita ja tehtäviä, jotka on määriteltävä ylikansallisessa lainsäädännössä(9).

1.5. Komissio pitää kyseisiä palveluja tärkeänä osana eurooppalaista yhteiskuntaa ja katsoo julkisen sektorin toimien olevan välttämättömiä tilanteessa, jossa tarjonta markkinoilla on riittämätöntä. Jotta yleishyödylliset palvelut voisivat täyttää tehtävänsä, edellytetään taloudellisesti tasapainoisia oloja, jotka voidaan saavuttaa perustamissopimuksen mukaisen julkisen tuen turvin.

1.6. Komissio aikoo soveltaa strategiassaan kaksivaiheista toimintamallia. Ensimmäisessä vaiheessa luotaisiin koko yhteisön kattavat toimintapuitteet valtiontuelle, jota myönnetään yleistä taloudellista etua koskevia palveluja tarjoaville yrityksille. Toisessa vaiheessa komissio voisi saatujen kokemusten arvioinnin jälkeen laatia ryhmäpoikkeuksia koskevan asetuksen eli asetuksen, jolla sallittaisiin tietyt yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin liittyvät tuet.

2. Alakohtainen lainsäädäntö

2.1. Yhteisön lainsäädännöllä ja yhteisössä toteutettavilla aloitteilla on liikennealalla erilaisia mutta toisiaan täydentäviä tavoitteita.

2.1.1. Neuvoston 26. kesäkuuta 1969 antaman asetuksen (ETY) N:o 1191/69 nojalla jäsenvaltioiden viranomaiset voivat tehdä liikenteenharjoittajien kanssa rautatie-, maantie- ja vesiliikennettä koskevia julkisen palvelun sopimuksia, jotta varmistetaan palvelun toimittaminen vähintään tietyin väliajoin, palvelukapasiteetti, reitit, hinnat, aikataulut ja palvelun jatkuvuus.

2.1.2. Komissio on ehdottanut uutta puitesääntöä(10) tarjotakseen kuluttajille parempia palveluja, pitääkseen kustannukset hallinnassa ja varmistaakseen korkean turvallisuustason. Ehdotuksessa otetaan käyttöön "säännellyn kilpailun" käsite, joka perustuu pääasiassa yksinoikeuksien säännölliseen uusimiseen vapailla markkinoilla. Komitea on suhtautunut myönteisesti(11) asetuksen sisältämiin markkinajärjestelyn pääasiallisiin välineisiin, joista mainittakoon erityisesti toimivaltaisen viranomaisen velvollisuus tarjota riittävästi henkilöliikenteen julkisia palveluja, laatuvaatimusten asettaminen, taloudellisen korvauksen maksaminen julkisen palvelun vaatimusten täyttämisestä aiheutuvista kustannuksista, julkisten palvelujen tarjoamisesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen, määräaikaisten yksinoikeuksien takaaminen ja tarjouskilpailuttaminen.

2.1.3. Ehdotettujen toimenpiteiden hyväksymisen toivotaan lisäävän kuluttajien tyytyväisyyttä kaikkiin kaupunkiliikennepalveluihin sekä elvyttävän rautateiden käyttöä. Komission merkittävimmät toimenpide-ehdotukset koskevat juuri rautatieliikennettä.

2.1.4. ETSK on komission kanssa yhtä mieltä siitä(12), että vaikka käyttäjätyytyväisyyttä voidaan luultavasti nostaa keskipitkällä aikavälillä infrastruktuureja koskevan direktiivipaketin avulla, yhteisön toimet ovat tarpeellisia. Institutionaalisista, sosiaalisista, taloudellisista ja liikennepoliittisista syistä koko järjestelmä on pitkälti integroitava ja sovitettava yhteen.

2.2.1. Säännöllisille ilmailupalveluille asetetuilla ja etenkin reittien valintaa koskevilla julkisen palvelun velvoitteilla(13) on lentoliikenteen alalla saavutettu yleisesti ottaen tyydyttäviä tuloksia, kun palvelujen tarjoamisvaltuudet on osoitettu parhaat ehdot tarjoavalle toimijalle(14). Vaikka lentoliikenteen markkinoiden vähittäinen avaaminen saatettiin päätökseen 1. heinäkuuta 1998, on kuitenkin vielä määriteltävä lopullisesti syrjäseutualueille, saarialueille ja epäsuotuisassa asemassa oleville alueille tarjottavien säännöllisten palvelujen velvoitteita koskeva juridinen ja taloudellinen järjestys, jossa avoimuus toteutuu.

2.2.2. Toisaalta komissio kannattaa eurooppalaisesta liikennepolitiikasta antamassaan valkoisessa kirjassa(15) laadukkaita julkisia palveluja. Se on tehnyt ehdotuksen matkustajien oikeuksien vahvistamisesta ja etenkin korvausten maksamisesta, silloin kun matkustaja joutuu kärsimään viivytyksistä tai jos häneltä evätään pääsy lennolle lentoyhtiöiden harjoittamien ylivarausten vuoksi(16). Vastaavanlaisista korvauksista on jo päätetty eräiden junareittien osalta.

2.3.1. Meriliikenteen kabotaasin osalta Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on katsonut sopivaksi käytännön, jonka mukaan viranomaiset voivat asettaa julkisten palvelujen velvoitteita tietyille toimijoille ja solmia niin sanottuja julkista palvelua koskevia sopimuksia toisten toimijoiden kanssa(17). ETSK muistutti asetuksen (ETY) N:o 3577/92 muuttamisesta annetun asetusehdotuksen yhteydessä(18), että julkisen palvelun velvoite koskee saarikabotaasiliikennettä useissa jäsenvaltioissa ja että käytäntö asettaa vaatimuksia säännöllisyyden, reittivalinnan ja välipysähdysten tiheyden suhteen, minkä vuoksi tähän liikenteeseen asetettuja aluksia ei voida käyttää muihin tarkoituksiin.

2.3.2. Satamapalvelujen markkinoille pääsyn ja merisatamien julkisen rahoituksen sääntelyä koskevasta komission ehdotuksesta(19) antamassaan lausunnossa(20) ETSK tukee avoimuuteen ja erilliseen kirjanpitoon liittyvän vaatimuksen ulottamista koskemaan kaikkia Euroopan laajuiseen verkkoon kuuluvia satamia, vaikka suhtautuukin tietyin varauksin ehdotuksen eräisiin muihin näkökohtiin.

2.3.3. Komissio aikoo kehittää tarvittavat infrastruktuurit todellisten "merimoottoriteiden" toteuttamiseksi kytkemällä toisiinsa eri kuljetusmuodot ja takaamalla yhteydet meriväylien, sisävesiväylien ja rautateiden välillä sekä kehittämällä yhdistetyn lipunkirjoitusjärjestelmän.

2.4.1. Energia-alan yhtenäismarkkinoiden toteuttamista koskevat direktiivit 96/92/EY (sähkön sisämarkkinat) ja 98/30/EY (maakaasun sisämarkkinat) mahdollistivat sen, että jakeluverkkoa voivat käyttää eri toimijat, ja tietyille kuluttajaryhmille annettiin oikeus valita energiantoimittajansa(21). Tuomioistuimen 23. lokakuuta 1997 antama tuomio(22) oli merkittävä askel tähän suuntaan.

2.4.2. Perinteisten toimijoiden käsissä on kuitenkin vielä huomattava osa markkinoista, ja ulkopuolisten toimijoiden pääsyä jakeluverkostoon vaikeuttavat riittämättömästi perustellut epäämiset tai puutteet infrastruktuureissa, kuten yhteensovittamiskeinojen puuttuminen. Seurauksena on, että vaikka palvelujen laatuun ollaan varsin tyytyväisiä, hinnat ovat toisinaan kohtuuttomia (lukuun ottamatta teollisuuskuluttajilta perittävät hinnat) ja joka tapauksessa erilaiset eri jäsenvaltioissa(23).

2.4.3. Komissio on esitellyt uusia kyseistä alaa koskevia ehdotuksia(24), joita komitea on kannattanut pääpiirteissään, vaikka onkin korostanut, että markkinoiden avaamisprosessissa voi syntyä tiettyjä ongelmia, jotka liittyvät toimintojen eriyttämiseen, julkisen palvelun velvoitteisiin, alueelliseen ja sosiaaliseen koheesioon sekä ympäristö- ja työllisyysvaikutuksiin(25).

2.5.1. Televiestintäalalla on hyväksytty tarkka yleispalvelun määritelmä, jota operaattoreiden on noudatettava mutta johon ei välttämättä liity erikoisoikeuksien myöntämistä. Kyseistä määritelmää on tarkastettava säännöllisin väliajoin, jotta se voidaan sovittaa alan tekniikan nopeaan kehitykseen(26). Nykyiseen määritelmään ei tosin sisälly laajakaistayhteyttä Internetiin eikä matkapuhelinpalveluja, jotka ovat monille alempien tuloluokkien kuluttajille hyväksyttävä kiinteän puhelimen vaihtoehto(27).

2.5.2. Komissio on esittänyt kyseistä televiestintäalan lohkoa koskevia uusia ehdotuksia, joista mainittakoon ehdotus direktiiviksi yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla(28). Komitea katsoo kuitenkin(29), että nopeiden ja julkisten Internet-liittymien kehittäminen tulee sisällyttää yleispalveluun, sillä ne ovat välttämättömiä, jotta pienituloiset henkilöt, vapaaehtoissektori, voittoa tavoittelemattomat organisaatiot ja harvaan asutuilla alueilla asuvat käyttäjät voivat hyödyntää kehittyneitä palveluja. Siten voidaan edistää Euroopan unionin demokraattisten ja sosiaalisten tavoitteiden mukaisen tietoyhteiskunnan luomista.

2.6.1. Nykyinen postipalveluja koskeva lainsäädäntö(30), jossa säädetään yleispalveluista ja määritellään erityisesti "yleispalvelujen vähimmäisvelvoitteista", on edistänyt palvelujen tarjoajien toiminnan tehostamista ja palvelujen laatua, kun otetaan huomioon sekä palveluvalikoiman laajentaminen yleensä että erityisesti rajatylittävien lähetysten jakelunopeus.

2.6.2. Komissio hyväksyi 30. toukokuuta 2000 uuden ehdotuksen direktiiviksi(31), jolla pyritään avaamaan alan markkinat entistä laajemmin ja jossa laajennetaan kuluttajien oikeuksia siten, että kaikki postipalvelujen tarjoajat sisällytetään valitusten käsittelemistä ja kuluttajariitojen tuomioistuimen ulkopuolista ratkaisemista koskevien järjestelmien piiriin. Vaikka komitea myönsi(32) vapauttamisen jatkamisen olevan väistämätöntä, se katsoi, että tämän tulee tapahtua hallitusti ja siten, että otetaan kokonaisuudessaan huomioon etenkin niiden asianosaisryhmien edut, joihin vapauttamisella on epäsuoria sosiaalisia vaikutuksia.

2.6.3. Alan voidaan ennustaa kehittyvän keskipitkällä aikavälillä uusien tekniikoiden kuten sähköpostin ansiosta, ja yleispalvelun kehittymisen ansiosta voidaan helpottaa kaikkien käyttäjien mahdollisuuksia hyödyntää kyseisiä palveluja.

2.6.4. Vaikka komission ehdotuksen ehdot säilyvät muutetussa ehdotuksessa(33) pääasiassa ennallaan, käsitteen "erityispalvelut" määrittely ylikansallisessa lainsäädännössä tuottaa vaikeuksia.

2.7.1. Audiovisuaalialalla komissio on määritellyt uuden digitaaliajan periaatteet ja suuntaviivat(34), joista TSK on todennut lausunnossaan(35), että digitaaliajan vuoksi ei pidä jättää noudattamatta sellaisia tavoitteita kuin sanan- ja mielipiteenvapaus, moniarvoisuus, kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus, alaikäisten ja ihmisarvon suojelu sekä kuluttajansuojelu. Komitea pitää näiden periaatteiden säilyttämistä ja vahvistamista tärkeänä, sillä niillä on demokratiassa perusluonteinen tehtävä.

2.7.2. Komitea katsoi lisäksi(36), että yleisradiotoiminnalla on julkisena palveluna kulttuurinen, yhteiskunnallinen ja demokraattinen tehtävä, josta kaikki hyötyvät, ja se on siksi erittäin merkittävä demokratian, pluralismin, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden sekä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden takaaja. Komitea pitää sen vuoksi valitettavana, että siltä ei aiemmin pyydetty lausuntoa komission tiedonannosta valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan(37).

2.8. Komitea on ilmaissut kantansa voittoa tavoittelemattomien yksityisten sosiaalipalvelujen roolista yleishyödyllisten palvelujen yhteydessä Euroopassa(38) ja korostanut niiden huomattavaa merkitystä sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa ja sosiaalisen koheesion edistämisessä. Komitean mielestä on selvää, että on vaikeaa sovittaa yhteen kilpailusääntöjen noudattaminen ja yleishyödyllisten palvelujen suorittamat taloudelliset erityistehtävät.

3. Eurooppa-neuvoston Nizzan kokouksen (7.-11. joulukuuta 2000) ja Barcelonan kokouksen (15.-16. maaliskuuta 2002) jälkeinen tilanne

3.1. Komitean pohdinnat Amsterdamin sopimuksen jälkeisestä yleishyödyllisten palvelujen tilanteesta(39) ovat sitäkin merkittävämpiä, kun otetaan huomioon Eurooppa-neuvoston Nizzassa antama virallinen julistus Euroopan unionin perusoikeuskirjasta(40), jonka 36 artiklassa tunnustetaan mahdollisuus käyttää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja(41).

3.2. Vaikka perusoikeuskirja ei toistaiseksi ole sitova asiakirja siitä huolimatta, että se on mainittu jo useissa yhteisöjen tuomioistuimen julkisasiamiehien ratkaisuehdotuksissa ja ensimmäisen asteen tuomioistuimen tuomioissa, se tarjoaa kuitenkin kannustavan luonteensa vuoksi riittävän vahvan oikeusperustan sekä kansallisten että ylikansallisten viranomaisten toimille(42).

3.3. Myös Eurooppa-neuvoston Nizzassa 11. joulukuuta 2000 antamassa julistuksessa, joka koski yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, korostettiin kyseisten palvelujen "keskeistä" sijaa ja "korvaamatonta" tehtävää Euroopan kilpailukyvyn kehittämisessä. Julistuksessa määritellään sen vuoksi useita tavoitteita, joissa täsmennetään ja määritellään yleispalveluille Euroopassa asetettavia vaatimuksia. Niitä ovat kuluttajan etujen suojelu, käyttäjäturvallisuus, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja yhdyskuntasuunnittelu sekä kestävä kehitys.

3.4. Eurooppa-neuvoston Barcelonan kokouksen päätelmissä noudatetaan samoja linjoja. Niissä puolletaan peruspalvelujen ja verkkotoimialan avaamista kilpailulle "ottaen huomioon, että kuluttajien tarpeet ja markkinoiden avoimuuden tarve on tyydytettävä asianmukaisilla lainsäädännöllisillä välineillä" (kohta 17), tavoitteena lisätä tehokkuutta, varmistaa palvelujen laatu ja edistää kestävää kehitystä (kohta 36).

4. Yleistä

4.1.1. Yleishyödyllisillä palveluilla on huomattava rooli kansalaisten arkielämässä, ja ne ovat yksi eurooppalaisen yhteiskuntamallin perusarvoista, joka tunnustetaan yleisesti jäsenvaltioiden perustuslaillisissa perinteissä. Sosiaalisen suojelun järjestelmät, terveydenhuoltojärjestelmät ja voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden lukuisat aloitteet esimerkiksi terveydenhuolto- ja sosiaalialalla muodostavatkin edelleen eurooppalaisen yhteiskuntamallin tukirangan.

4.1.2. Euroopan unionin poliittisen ja taloudellisen integraatioprosessin edistyminen edellyttääkin tiettyjä toimenpiteitä, joiden esittely olisi nyt otollista, kun otetaan huomioon perussopimusten uudistaminen vuoteen 2004 mennessä. Komitea katsoo, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 3 artiklaan tulisi sen vuoksi lisätä maininta yleispalvelujen tarjoamisesta yhtenä tehtävänä, jota yhteisön tulee toteuttaa tavoitteidensa saavuttamiseksi.

4.2. Yhtenä mahdollisuutena voitaisiin ajatella, että yleishyödylliset palvelut määritellään lainsäädännössä ja että määritelmään liitetään esimerkinomainen luettelo niistä yhteiskunnallisista arvoista, joiden perusteella kyseiset palvelut ovat perusteltavissa ja joiden edistämisestä ja suojelemisesta sekä valtioiden viranomaisten että ylikansallisten viranomaisten tulee ottaa yhtä lailla vastuu. Samalla on tunnustettava yleishyödyllisten palvelujen saatavuuden ja EU:n kansalaisuuden välinen yhteys.

4.3. Yhteisön tulevissa toimintapuitteissa tulee yhteisten periaatteiden lisäksi laatia menetelmä, jonka avulla läheisyysperiaatetta voidaan soveltaa alalla toiminnallisten eikä pelkästään alueellisten kriteerien perusteella(43). Tämä vaikuttaisi etenkin infrastruktuuriverkkoja hallinnoivien tahojen rooliin, sillä kyseiset viranomaiset ovat sääntelyn hajauttamiseen perustuvassa järjestelmässä, jota markkinoiden avaamista koskevat direktiivit ovat edistäneet, moninkertaistaneet lupa- ja valvontamenettelyt, mikä on haitannut tavaroiden ja palvelujen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä(44).

4.4. Komitean mielestä komission tulisi tehdä ehdotus puitedirektiiviksi, jolla vahvistetaan yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin liittyvät poliittiset periaatteet ja jossa jätetään jäsenvaltioille tarvittava liikkumavara. Puitesäädöksessä tulisi korostaa Euroopan unionin yleishyödyllisille palveluille antamaa merkitystä ja Euroopan kansalaisille luonnostaan kuuluvaa oikeutta näihin palveluihin sekä selventää eräitä asiaankuuluvia yhteisön lainsäädännössä esiintyviä käsitteitä oikeusvarmuuden lisäämiseksi - kunnioittaen kuitenkin samalla läheisyysperiaatetta.

4.5. Komission tulee ottaa kyseisen puitedirektiivin oikeusperustassa huomioon EY:n perustamissopimuksen eri määräykset, kuten 2 artikla, jonka mukaan yhteisön päämääränä on mm. edistää työllisyyden ja sosiaalisen suojelemisen korkeaa tasoa, miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, kestävää kehitystä, elintason ja elämän laadun nousua, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä yhteisvastuullisuutta, 3 artiklassa luetellut yhteisön eri tavoitteet, EY:n perustamissopimuksen nykyinen 16 artikla, läheisyys-, suhteellisuus- ja puolueettomuusperiaatteet, perusoikeuskirjan 36 artikla sekä perustamissopimuksen 86 ja 87 artikla.

4.6. Direktiiviehdotuksessa tulisi pohtia syitä, joilla yleishyödyllisen palvelun perustamista voidaan perustella. Syyt voivat olla taloudellisia tai sosiaalisia. Taloudellisia syitä ovat esimerkiksi tarvittavasta investoinnista aiheutuvien kustannusten kohtuuttomuus, palvelun tuottamiseen tarvittavien varojen tai osatekijöiden niukkuus sekä kestävä kehitys. Sosiaalisiin syihin lasketaan kuuluviksi sosiaalinen yhteenkuuluvuus, jolla pyritään pienentämään alueiden välistä epätasapainoa ja sosiaalista ja taloudellista epätasavertaisuutta, jotta kaikilla olisi mahdollisuus osallistua täysimittaisesti yhteiskunnalliseen elämään; kaikkien tasa-arvoiset oikeudet kyseisten palvelujen saatavuuteen ja perusoikeuksien toteutumiseen, sosiaalisen syrjimisen torjunta, taloudellinen oikeudenmukaisuus hintojen tasaamisessa tai sosiaalisin perustein määriteltyjen hintojen soveltamisessa, kansalaisten kysynnän ylläpitäminen etenkin verotuksellisin keinoin sekä sellaisten sääntöjen määrittely, jotka mahdollistavat kansalaisten osallistumisen - heitä edustavien organisaatioiden välityksellä - hankinta- tai käyttöoikeussopimusten avulla tuotettavien palvelujen saatavuuden ja laadun arvioimiseen.

4.7. Komitean mielestä on pyrittävä tasapainoon yleisen edun ja kilpailun välillä. Kaikkien hallintotasojen viranomaisten tehtävänä on etsiä paras tasapaino lyhyen ja pitkän aikavälin kustannustehokkuuden optimaalisen hyödyntämisen, asianomaisen palvelun yleishyödyllisten tavoitteiden ja muiden, mahdollisesti vaikutusten kohteena olevien palvelujen yleishyödyllisten tavoitteiden välillä, jotta varmistetaan kestävään talous-, yhteiskunta- ja ympäristökehitykseen perustuvien kriteerien ensisijaisuus.

4.8. Julkisten viranomaisten tulee asettaa läheisyys- ja suhteellisuusperiaatteen nojalla tarvittavat julkisen palvelun velvoitteet, joilla varmistetaan, että kyseisiä palveluja tuottavat yritykset huolehtivat niille osoitetuista erityistehtävistä. Samalla on varmistuttava siitä, että toiminnalla ei ole yhteisön edun vastaisia vaikutuksia kaupan kehitykseen.

4.8.1. Komitea kannattaa sitä, että palvelujen tarjonnassa ylläpidetään taloudellista ja rahoituksellista tasapainoa ja katsoo, että rahoitusta, jonka viranomaiset myöntävät yleishyödyllisiä palveluja tarjoaville yrityksille korvaukseksi julkisen palvelun velvoitteesta aiheutuvista kuluista, on puitedirektiiviehdotuksessa pidettävä yhteisön sääntöjen mukaisena. Ehdotukseen on myös sisällytettävä erityisten rahoitusmekanismien perustaminen kyseisiä palveluja koskevia lisävelvoitteita varten. On korostettava, että kaikkien kansalaisten kannattama periaate, jonka mukaan pakolliset velvoitteet rahoitetaan julkisista varoista, on luonteeltaan hyvin erilainen kuin yksinoikeudet, joita myönnetään yleishyödyllisiä palveluja tarjoaville yrityksille toivottavan tasapainon saavuttamiseksi tappiollisen toiminnan hintojen tasaamisessa. Jälkimmäisessä tapauksessa palvelun rahoittaa sen käyttäjä eikä veronmaksaja. On myös olemassa muita rahoituskeinoja kuten ristikkäistuet ja sosiaalituet.

4.8.2. Yleishyödylliset palvelut tulisi määritellä asianmukaisimmalla tasolla ja ottaen huomioon yhteisön, jäsenvaltioiden ja alueiden eri hallintotasot. Viranomaisten tulee julkisen palvelun tavoitteita ja velvoitteita määritellessään ottaa lisäksi huomioon etenkin tietoyhteiskunnan uudet sosiaaliset tarpeet ja tekninen kehitys.

4.9. Yleishyödyllisten palvelujen toiminnassa on otettava huomioon seuraavat periaatteet kunkin palvelun ominaispiirteiden mukaisesti:

- tasavertainen saatavuus, joka perustuu syrjinnän kieltämiseen ja jossa kiinnitetään erityistä huomiota heikoimmassa asemassa oleviin kuluttajiin sosiaalisen syrjäytymisen estämiseksi; palvelujen hintojen tulee olla kohtuullisia, tasapuolisia ja oikeudenmukaisia ja niiden tulee muodostua avoimesti

- palvelun jatkuvuus: palvelujen tarjonnan tulee olla jatkuvaa, säännöllistä ja keskeytymätöntä lukuun ottamatta tapauksia, joissa syynä on ylivoimainen este tai mahdollinen alakohtaisesta sääntelystä johtuva poikkeus

- yleisluonteisuus: tarjonnan tulee olla yleisluonteista silloinkin, kun se ei kaupallisista tai kannattavuussyistä ole suositeltavaa, kuten tarjottaessa palveluja maaseudulla, saarialueilla, kehityksestä jälkeen jääneillä tai syrjäisillä alueilla

- laatu: palvelujen tarjonnassa tulee noudattaa tiettyjä määrällisiä ja laadullisia kriteerejä, jotka määritellään palveluja koskevissa perussäännöissä ja joita arvioidaan säännöllisesti; kunkin alan vastuullisen julkisen viranomaisen tulee varmistaa palvelujen laatutaso

- mukautuvuus: kyseisten palvelujen tarjontaa tulee voida mukauttaa säännöllisesti yhteisön poliittisiin painopisteisiin, sosiaalisiin ja alueviranomaisten tarpeisiin, teknisen ja taloudellisen kehityksen tuloksiin sekä välttämättömiin yleisen edun mukaisiin vaatimuksiin

- näitä periaatteita täydennetään alakohtaisilla erityisehdoilla, ja joissakin tapauksissa tarvitaan alakohtaisia direktiivejä puitedirektiiviä täydentämään.

4.10. On perustettava suojelujärjestelmä kuluttajien oikeuksien takaamiseksi, jotta kuluttajat voivat käyttää oikeuksiaan tehokkaasti ja nopeasti. Etenkin on laadittava yksinkertaisia, avoimia, nopeita ja puolueettomia valitusmenettelyjä. Tiettyjen palvelujen osalta on otettava käyttöön yleiset automaattiset ja rajoitetut korvaus- ja hyvitysjärjestelmät, jonkalaisia jo sovelletaan esimerkiksi lentoliikenteen ylivaraustapauksissa.

4.11. On määriteltävä eri palvelujen sääntelyjärjestelmät. Sääntelyviranomaiset voivat päättää, haluavatko ne toimia yksin tai yhdessä seuraavien tehtävien täyttämiseksi:

- käyttäjille tarjottavien palvelujen arvioiminen

- valvonta, jotta palvelun järjestävä viranomainen voi tarkkailla palvelun toimittajaksi valitun tahon toimintaa valvoakseen etenkin, ettei julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisessä toimita sopimattomasti ja voidakseen rangaista kyseisenlaisesta toiminnasta

- sääntely, jonka perusteella toimivaltaiset viranomaiset voivat ryhtyä toimenpiteisiin selvien oikeudellisten rajojen puitteissa tapauksissa, joissa palvelu ei toteudu markkinalakien pohjalta.

4.11.1. Etenkin tapauksissa, joissa palvelun tarjoajia on useita, sääntelyviranomaisen tulee valvoa kyseisten toimijoiden toimintaa ja yleisen edun mukaisten tavoitteiden sekä kilpailusääntöjen noudattamista, hintoja, palvelun laatua ja kuluttajien suojelua. Sen tulee myös valvoa, että yleishyödyllisten tehtävien täyttämiseen myönnetään tarvittaessa julkisia varoja yhteisön sääntöjen mukaisesti ja ottaen erityisesti huomioon yhtenäismarkkinoiden toimintaan liittyvät säännöt, joiden valvonnan ja ohjailun tulee kuulua komissiolle.

4.11.2. Käyttäjille, kuluttaja-, ammatti- ja ympäristöjärjestöille ja kaikille asianmukaisille yhteiskuntaryhmille tulee taata oikeus tietoon, ja kyseisestä oikeudesta tulee olla erillinen maininta sääntelyviranomaisia koskevissa säännöissä.

4.12. Kukin viranomainen päättää "hallintotavan valinnanvapauden" periaatteen nojalla omaan vastuualueeseensa kuuluvien yleishyödyllisten palvelujen tarjoajien asemasta. Palvelujen tarjoajat voivat luonnollisesti valita useista palvelun järjestämistavoista. Ne voivat järjestää palvelun joko itse taikka välillisesti julkisen, yksityisen, osuus- tai yhteisötalouden tai sekatalouden yrityksen välityksellä.

4.12.1. Silloin kun on kyse erityisoikeuksien ja/tai yksinoikeuksien myöntämisestä yksityisyrityksille, palvelujen tarjonnan tehtäväksi antamisen tulee tapahtua yhteisön lainsäädännössä säädettyjen tarjousmenettelyjen mukaisesti julkisuus-, kilpailu- ja avoimuusperiaatetta noudattaen.

4.13. Yleishyödyllisiä palveluja tarjoavien yritysten ja viranomaisten suhde tulee solmia muodollisesti sopimuksella, jossa määritellään erityisesti

- päämäärät, hinnoitteluperiaatteet ja asianomaisten yritysten pääasialliset rahoitustavat

- mahdolliset erikois- tai tarvittaessa yksinoikeudet, jotka kyseisille yrityksille myönnetään, jotta ne pystyvät varmistamaan palvelun tavoitteet

- tappiollisen toiminnan ylläpitämiseen liittyvät kustannukset, jotka eivät ole korvattavissa normaalilta kaupalliselta pohjalta ja jotka kyseiset yritykset joutuvat ottamaan vastuulleen yleishyödyllisen päämäärän vuoksi ja joista on saatava oikeudenmukainen taloudellinen korvaus; yleishyödyllisen toiminnan aiheuttamista kuluista on avoimuusperiaatteen mukaisesti pidettävä erillistä kirjanpitoa, ja kulujen on oltava selvästi erotettavissa muusta toiminnasta.

4.14. Yleishyödyllisiä palveluja hallinnoivien tahojen tulee demokraattisen osallistumisen ja kansalaisten osallistumisen edistämiseksi kuulla käyttäjiä ja erityisesti kuluttajaorganisaatioita sekä kutsua ne osallistumaan palvelujen tulosten arviointiin. Kyseisten organisaatioiden, jotka kuuluvat järjestäytyneeseen kansalaisyhteiskuntaan, tulee osallistua palvelujen määrittelyyn ja arviointiin kullekin alalle ja kunkin palvelun luonteelle sopivimmalla tavalla, jotta varmistetaan palvelujen tarjoajien välinen yhteistyö ja kansalaisten oikeuksien turvaaminen palvelujen moitteettomassa tarjonnassa ja jotta mainitut organisaatiot voivat olla edustettuina säätelyelimissä.

4.15. Työntekijöille ja heidän edustajilleen tiedottaminen ja näiden kuuleminen sekä heidän osallistumisensa on olennaisen tärkeää, jotta yleishyödyllisten palvelujen järjestämistä voidaan nykyaikaistaa neuvottelujen pohjalta. Sosiaalisen vuoropuhelun sekä työntekijöiden edustajien ja ammattijärjestöjen osallistumisen edistäminen edesauttanee edustusjärjestelmien tai vastaavien elinten kehittämistä. Komitean mielestä yleishyödyllisyyden käsitettä ei pidä erottaa unionin yhteiskuntamallille ominaisten esimerkillisten työmarkkinasuhteiden järjestelmästä.

4.16. Komitean mielestä olisi syytä luoda yleishyödyllisten palvelujen seurantaryhmä, jonka tarkoituksena olisi arvioida palvelujen tarjontaolosuhteita jäsenvaltioissa ja jota voitaisiin käyttää tietojen keräämiseen yleishyödyllisistä palveluista. Näin eri jäsenvaltiot voisivat vaihtaa tietoja keskenään, ja samalla voitaisiin edistää yhteisön toimielimissä käytävää keskustelua kyseisten palvelujen toiminnasta.

4.17. Kun otetaan huomioon taloudellisen ja ei-taloudellisen toiminnan välinen ero, kilpailu- ja sisämarkkinasääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle tulee ETSK:n mielestä jättää nimenomaisesti jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmiin liittyvät palvelut, pakollinen liittyminen sosiaaliturvan perusjärjestelmään sekä palvelut, joita tarjoavat voittoa tavoittelemattomat sosiaaliluonteiset organisaatiot ja hyväntekeväisyys- tai kulttuurijärjestöt.

4.17.1. Julkisten viranomaisten tulee edistää kansalaisten kulttuuritarpeiden tyydyttämistä osana yleishyödyllisiä palveluja ja taata

- oikeus tietyn kulttuuritarjonnan, kuten kirjojen ja audiovisuaalialan tuotteiden, jatkuvaan ja suojeltuun saatavuuteen

- oikeus laadukkaan yleisradiotoiminnan saatavuuteen

- oikeus sen kulttuuriympäristön yleiseen suojelemiseen, jossa tietoyhteiskunnan palveluja tarjotaan, pitäen lähtökohtana myös älyllisiä, esteettisiä ja moraalisia eikä pelkästään taloudellisia näkökohtia.

4.18. Komitea korostaa, että yleisradiopalvelujen tarjonnassa ja rahoittamisessa tarvitaan erityistä lähestymistapaa, jotta voidaan taata perusoikeuksien, etenkin tiedonsaamis- ja tiedonvälittämisoikeuksien, turvaaminen ja demokraattisten periaatteiden noudattaminen sekä moniarvoisuus, joihin tietyillä keskittämisprosesseilla saattaa olla vaikutuksia.

Bryssel, 17. heinäkuuta 2002.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) Katso esimerkiksi komission tiedonanto yleishyödyllisistä palveluista Euroopassa (EYVL C 281, 26.9.1996, s. 3); 20.-21. lokakuuta 1999 pidetyssä täysistunnossa hyväksytty TSK:n lausunto CES 949/99 (esittelijä Bernardo Hernández Bataller).

(2) Katso komission 29. syyskuuta 2000 julkaisema tiedonanto KOM(2000) 580 lopullinen sekä komission 17. lokakuuta 2001 julkaisema raportti Laekeniin kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle KOM(2001) 598 lopullinen.

(3) Tässä asiakirjassa tarkastellaan "liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta" -jaoston vastuualueeseen kuuluvia aloja.

(4) Esimerkiksi juomaveden jakelu, tietyn jokiväylän liikennöintikelpoisuuden ylläpito, sähköenergian keskeytyksettömät toimitukset, televisiolähetykset, postin peruspalvelut, julkisten televiestintäverkkojen hallinnointi, tappiollisen lentoreitin ylläpito jne.

(5) Yhteisöjen tuomioistuimen 22.1.2002 antama tuomio asiassa C-218/00. Vastaavanlainen tuomio annettiin aiemmin 17.2.1993 yhdistetyissä asioissa C-159/91 ja C-160/91.

(6) Julkisasiamies Alberin 29.5.2001 esittelemä ratkaisuehdotus asiassa C-439/99, kohdat 67-69 ja 147-148. Yhteisöjen tuomioistuimen 15.1.2002 antama tuomio asiassa C-439/99.

(7) Yhteisöjen tuomioistuimen 23.5.2000 antama tuomio asiassa C-209/98.

(8) EY:n perustamissopimuksen 16 artiklassa vahvistetaan näiden palvelujen asema unionin "yhteisten arvojen" joukossa ja niiden merkitys "sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä".

(9) Pystyessään suojelemaan yleishyödyllisiä palveluja yhtä tehokkaasti kuin taloudellisia vapauksia ja sisämarkkinoiden tehokkuutta yhteisö saavuttaa poliittisessa integraatioprosessissaan vaiheen, jossa sen erityinen luonne muihin kansainvälisiin organisaatioihin verrattuna vahvistuu.

(10) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rautateiden, maanteiden ja sisävesien henkilöliikenteeseen liittyviä julkisen palvelun vaatimuksia ja julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekemistä koskevista jäsenvaltioiden toimista, KOM(2000) 7 lopullinen.

(11) TSK:n lausunto aiheesta "Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rautateiden, maanteiden ja sisävesien henkilöliikenteeseen liittyviä julkisen palvelun vaatimuksia ja julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekemistä koskevista jäsenvaltioiden toimista", KOM(2000) 7 lopullinen, EYVL C 221, 7.8.2001.

(12) TSK:n lausunto aiheesta "Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta", KOM(1999) 617 lopullinen, EYVL C 204, 18.7.2000.

(13) Vaatimukset koskevat lentojen vähimmäistiheyttä, aikatauluja, käytettyjä laitteita ja tarjottua kapasiteettia; neuvoston asetus (ETY) N:o 2408/92, annettu 23.7.1992.

(14) KOM(2000)182 lopullinen, 20.5.1999.

(15) Valkoinen kirja - Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika, KOM(2001) 370 lopullinen.

(16) Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus lennollepääsyn epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen yhteydessä lentomatkustajille annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä, KOM(2001) 784 lopullinen.

(17) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 20.2.2001 asiassa C-205/99, Analir ym.

(18) TSK:n lausunto aiheista "Ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) annetun asetuksen (ETY) N:o 3577/92 muuttamisesta" ja "Ehdotus neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden välisen säännöllisen matkustajalaiva- ja lauttaliikenteen miehistöä koskevista edellytyksistä", KOM(98) 251 lopullinen, EYVL C 40, 15.2.1999.

(19) Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi satamapalvelujen markkinoille pääsystä, KOM(2001) 35 lopullinen.

(20) TSK:n lausunto aiheesta "Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi satamapalvelujen markkinoille pääsystä", KOM(2001) 35 lopullinen, EYVL C 48, 21.2.2002.

(21) Direktiiveissä säädetään energiamarkkinoiden vapauttamisesta ja avaamisesta, säännellään verkkoon pääsyä, kirjanpidon eriyttämistä, tariffien laskentaa, toimitusvelvollisuutta ja jäsenvaltioiden mahdollisuutta asettaa julkisen palvelun velvoitteita, jotka voivat koskea seuraavia viittä alaa: ympäristönsuojelu, turvallisuus, toimitusten säännöllisyys ja laatu sekä hintapolitiikka.

(22) Asiat C-158/94, C-159/94 ja C-160/94.

(23) SEC(2001) 1998, s. 4, 7 ja 34.

(24) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähkön ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annettujen direktiivien 96/92/EY ja 98/30/EY muuttamisesta ja Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa, KOM(2001) 125 lopullinen.

(25) TSK:n lausunto aiheesta "Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähkön ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annettujen direktiivien 96/92/EY ja 98/30/EY muuttamisesta ja Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa", KOM(2001) 125 lopullinen, EYVL C 36, 8.2.2002.

(26) Direktiivit 97/33/EY, 97/13/EY ja 98/10/EY.

(27) KOM(2000) 580 lopullinen, s. 19-20.

(28) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla, KOM(2000) 392 lopullinen.

(29) TSK:n lausunto aiheesta "Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla", KOM(2000) 392 lopullinen, EYVL C 139, 11.5.2001.

(30) Direktiivi 97/67/EY.

(31) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 97/67/EY muuttamisesta yhteisön postipalvelujen kilpailulle avaamisen jatkamiseksi, KOM(2000) 319 lopullinen.

(32) TSK:n lausunto aiheesta "Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 97/67/EY muuttamisesta yhteisön postipalvelujen kilpailulle avaamisen jatkamiseksi", KOM(2000) 319 lopullinen, EYVL C 116, 20.4.2001.

(33) 21.3.2001 julkaistu muutettu ehdotus KOM(2001) 109 lopullinen (EYVL C 180, 26.6.2001).

(34) Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Periaatteita ja suuntaviivoja yhteisön audiovisuaalipolitiikalle digitaaliaikaa varten, KOM(1999) 657 lopullinen.

(35) TSK:n lausunto aiheesta "Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Periaatteita ja suuntaviivoja yhteisön audiovisuaalipolitiikalle digitaaliaikaa varten", KOM(1999) 657 lopullinen, EYVL C 14, 16.1.2001.

(36) Katso alaviite 35.

(37) EYVL C 320, 15.11.2001, s. 5.

(38) TSK:n lausunto aiheesta "Voittoa tavoittelemattomat yksityiset sosiaalipalvelut yleishyödyllisten palveluiden yhteydessä Euroopassa", EYVL C 311, 7.11.2001.

(39) TSK:n lausunto aiheesta "Yleishyödylliset palvelut", EYVL C 368, 20.12.1999.

(40) EYVL C 364, 18.12.2000.

(41) Euroopan unionin perusoikeuskirjan 36 artiklassa todetaan seuraavaa: "Edistääkseen unionin sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta unioni tunnustaa mahdollisuuden käyttää kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisia yleistä taloudellista etua koskevia palveluja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti, sekä kunnioittaa tätä oikeutta.".

(42) Moreiro González, C: "La optimización de la acción institucional a favor de los DF y del Estatuto de Ciudadanía de la Unión" en Tratado de Niza (análisis y comentarios), Ed. Colex, 2002, s. 113-133.

(43) Kyseistä lähestymistapaa kannatetaan komission valkoisessa kirjassa eurooppalaisesta hallintotavasta, KOM(2001) 428 lopullinen.

(44) Tuore esimerkki nykyisen järjestelmän aiheuttamasta oikeudellisesta epävarmuudesta on yhteisöjen tuomioistuimen 13.12.2001 antama tuomio asiassa C-79/00.

LIITE

talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Keskustelussa hylättiin seuraava muutosehdotus, joka sai enemmän kuin neljänneksen annetuista äänistä.

Kohta 4.4

Lisätään kohdan loppuun seuraava teksti: "Direktiivissä tulisi niin ikään säätää tehokkaista suojatoimenpiteistä sisämarkkinoiden vääristymien varalta. Puitedirektiivissä asetetaan periaatteet sen kuitenkaan estämättä niiden nykyisten tai tulevien alakohtaisten direktiivien täytäntöönpanoa, joilla säädetään julkisia palveluja tai yleispalveluja koskevista velvoitteista esimerkiksi sellaisilla aloilla kuin televiestintä tai energia."

Perustelu

Läheisyysperiaatteen noudattaminen on tärkeää ja välttämätöntä, ja vaikutukset sisämarkkinoiden toimintaan jäävät todennäköisesti vähäisiksi. On kuitenkin ilmaistava selvästi, että mahdollisia vääristymiä on vältettävä samalla kun kunnioitetaan kansalaisten oikeuksia palveluihin. Palvelualoilla, joilla sisämarkkina- ja rajanylittävät vaikutukset ovat ilmeisiä, kuten televiestintä- ja energia-alalla, ongelma on jo otettu huomioon sisällyttämällä alaa säänteleviin nykyisiin ja suunnitteilla oleviin direktiiveihin säännöksiä yleispalvelua tai julkisia palveluja koskevista velvoitteista. Kyseisissä direktiiveissä on noudatettu pääasiassa samoja periaatteita, jotka tulisi sisällyttää tulevaan puitedirektiiviin. Alakohtaisia direktiivejä tulee luonnollisesti soveltaa ja noudattaa sinänsä.

Äänestystulos

Puolesta: 22, vastaan: 43, pidättyi äänestämästä: 1.