EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52002AE0845

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus neuvoston asetus maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun asetuksen (ETY) N:o 2081/92 muuttamisesta" (KOM(2002) 139 lopullinen – 2002/0066 CNS)

EYVL C 241, 7.10.2002, p. 57–61 (ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT, FI, SV)

52002AE0845

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus neuvoston asetus maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun asetuksen (ETY) N:o 2081/92 muuttamisesta" (KOM(2002) 139 lopullinen – 2002/0066 CNS)

Virallinen lehti nro C 241 , 07/10/2002 s. 0057 - 0061


Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus neuvoston asetus maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun asetuksen (ETY) N:o 2081/92 muuttamisesta"

(KOM(2002) 139 lopullinen - 2002/0066 CNS)

(2002/C 241/10)

Neuvosto päätti 15. huhtikuuta 2002 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 37 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut "maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö" -jaosto antoi lausuntonsa 20. kesäkuuta 2002. Esittelijä oli José Manuel de las Heras Cabañas.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 17. ja 18. heinäkuuta 2002 pitämässään 392. täysistunnossa (heinäkuun 17. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 124 ääntä puolesta eikä yhtään vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1. Komission ehdotus

1.1. Komissio ehdottaa asetuksen (ETY) N:o 2081/92 muuttamista, jotta maantieteellisille merkinnöille ja alkuperänimityksille taataan nykyistä parempi suoja ja noudatetaan yhteisön rajat ylittäviä kahden- ja monenvälisiä sopimuksia, joiden velvoitteet on täytettävä.

1.2. Asetusta on tarkoitus muuttaa seuraavasti:

1.2.1. Asetuksen nykyistä soveltamisalaa laajennetaan koskemaan viinietikkaa ja soveltamisalan ulkopuolelle jätetään mineraalivedet ja lähdevedet (liite II).

1.2.2. Lisätään tarkennuksia, jotta voidaan päättää homonyymien eli sellaisten nimien rekisteröinnistä, jotka kirjoitetaan tai lausutaan samalla tavoin.

1.2.3. Ehdotetaan, että rekisteröinnin väiteoikeus laajennetaan koskemaan WTO:n jäsenmaiden kansalaisia, joilla on EU:n alueella oikeuksia ja laillisia etuja valvottavanaan. Nykyisessä asetustekstissä mainitaan vain yhteisön kansalaisten väiteoikeus (7 artikla). TRIPS-sopimukseen (WTO:n jäsenvaltioiden vuonna 1994 hyväksymään sopimukseen tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista) sisältyy maantieteellisiä merkintöjä koskevia erityismääräyksiä, joissa WTO:n jäsenvaltioita kehotetaan olemaan vääristämättä kauppaa kyseisen suojan vuoksi.

1.2.4. Ehdotuksessa mainitaan, että nimityksen haltija voi pyytää peruuttamaan rekisteröinnin perusteltuaan anomuksensa asianmukaisesti.

1.2.5. Nykyisessä asetuksessa yhteisön ulkopuolisista maista peräisin olevien tuotteiden nimityksille myönnetään suoja edellyttäen, että nimitykset on rekisteröity (12 artikla). Kyseisistä maista lähtöisin olevat tuotteet rekisteröidään yhteisön markkinoilla erityismenettelyn avulla ja yhteisön ulkopuolisia maita kehotetaan samalla ottamaan alueellaan vastavuoroisesti käyttöön EU:ssa sovellettava alkuperänimitysjärjestelmä.

1.2.6. Jos merkin ja maantieteellisen merkinnän rekisteröinnissä ilmenee ristiriitaisuuksia, asetuksessa säädettyä ratkaisua sovelletaan sekä rekisteröityihin että yleisesti tunnustettuihin merkkeihin. Lisäksi kyseisissä ristiriitatapauksissa alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä koskeva ratkaiseva päivämäärä on rekisteröintihakemuksen jättöpäivämäärä. Rekisteröityjen merkkien osalta kyseinen käytäntö on jo nyt voimassa.

1.2.7. Poistetaan asetuksen 17 artikla, jossa säädetään yksinkertaistetusta rekisteröintimenettelystä.

2. Yleistä

2.1. Euroopan talous- ja sosiaalikomitean antamien lausuntojen tärkeimpänä tavoitteena on ollut aina maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojaa koskevasta ensimmäisestä asetuksesta ((ETY) N:o 2081/92) lähtien tukea toimintaperiaatteita, joiden avulla yhteisöön pystytään vakiinnuttamaan laadukkaiden elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden tuotanto ja suoja. On erittäin tärkeää tunnustaa kyseisten tuotteiden arvo ja se, että niiden tuotannolla on kerrannaisvaikutuksia kaikkialla maaseudulla, koska ne auttavat säilyttämään kulttuurin sekä paikalliset tavat ja perinteet. Nämä puolestaan eivät ole ristiriidassa tekniikan edistymisestä mahdollisesti saatavan hyödyn kanssa, koska kyseiset käytännöt tukevat tietotaidon säilymistä yhteisön moninaisilla maaseutualueilla.

2.2. Asian tähänastinen edistyminen ja ETSK:n kanta käsillä olevaan aiheeseen käyvät ilmi oma-aloitteisesta lausunnosta aiheesta "Alueelleen tyypilliset laadukkaat maataloustuotteet uuden YMP:n kehitysvälineenä"(1). YMP:n tulevaisuudesta äskettäin antamassaan lausunnossa(2) komitea painottaa lisäksi sitä, että Euroopan maatalouden on panostettava varmaan ja laadukkaaseen tuotantoon, joka on suojattujen alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen takaama olennainen piirre.

2.3. Alueelleen tyypillisten laadukkaiden tuotteiden tuotannon osuus Euroopan maataloudesta on nykyisin vielä prosentuaalisesti rajallinen, ja sitä on lisättävä, kunnes tuotteet saavuttavat markkinoilla tuntuvan painoarvon, mikä puolestaan edistää kaikkein epäsuotuisimpien maaseutualueiden talouskehitystä. Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuominen esiin suojaamalla niiden nimitys ja asettamalla tuotannolle säännöt on tärkeä keino lisätä tuotteiden arvostusta varsinkin silloin, kun laatu mielletään markkinointistrategiaksi. YMP:n puitteissa toteutettavat toimet on edelleen valjastettava kyseisiin tavoitteisiin.

2.4. Vaikka suojattujen maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten piiriin kuuluva tuotanto on peräisin monenlaisista olosuhteista ja erilaisilta alueilta, tiettyjä erityispiirteitä omaavia laatutuotteita tuotetaan pääasiassa epäsuotuisilla, syrjäisillä tai vuoristoisilla alueilla. Juuri perinnetuotteet pystyvät ominaispiirteidensä ja tuotantotapansa ansiosta parhaiten tukemaan maaseudun kehittämistä ja arvostusta seuraavista syistä:

- Ne edistävät paikallisväestön pysymistä asuinsijoillaan ja työpaikkojen luomista etenkin epäsuotuisilla alueilla.

- Ne tukevat nykyisten voimavarojen käyttöä ja täydentävyyttä.

- Niiden tuotantomenetelmät säilyttävät ylipäätään luonnon ympäristöolosuhteet ja parantavat niitä.

- Ne kunnioittavat nykyisiä ekologisia järjestelmiä, luonnon monimuotoisuutta ja yhteistä geneettistä omaisuutta, koska ne hyödyntävät paikalliskantoja ja -rotuja.

- Ne ilmentävät seudun tai alueen kulttuuria ja perinnettä.

2.5. Koska tuotenimike suojaa tuotetta, tuottajat sitoutuvat vapaaehtoisesti noudattamaan tiettyjä tuotantonormeja, joiden laatimisessa ja asettamisessa he ovat itse mukana ja jotka vaikuttavat kaikkiin elintarvikeketjun toimijoihin. Tuotteiden jäljitettävyyttä vaalitaan erityisen huolellisesti. Se auttaa omalta osaltaan takaamaan kaikentyyppiseltä tuotannolta edellytettävän elintarviketurvallisuuden sekä oikeuttamaan tuotteiden alkuperän ja erityislaadun tuntemuksen mukanaan tuoman lisäarvon.

2.6. Asetuksessa 2081/92 olisi mainittava nimenomaisesti, että tuottajat, joilla on oikeus käyttää tuotteistaan SAN/SMM-mainintaa, voivat harkintansa mukaan päättää suojatun tuotteen vakiomuotoisesta pakkauksesta kyseisellä tuotantoalueella laadunvalvonnan varmistamiseksi. Tällä tarkoitetaan tarvittavia pakkaustoimia tuotteen valmistelemiseksi myyntiä varten (esim. pullottaminen, purkittaminen jne.).

2.7. Komitea kannattaa alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmien vahvistamista ja pitää sitä tehokkaana keinona suojella kuluttajan oikeuksia sekä vastauksena kuluttajien oikeutettuihin toiveisiin saada turvallista ja laadukasta ravintoa. Tekniseltä kannalta katsottuna suojattu alkuperänimitys merkitsee yhtäältä tuotteiden laadun ja toisaalta niiden tuotantoalueen luonnollisten ja inhimillisten tekijöiden välistä kiistatonta yhteyttä. Suojattu maantieteellinen merkintä puolestaan merkitsee tuotteen maineen tai ominaispiirteiden mieltämistä osaksi tiettyä aluetta tai paikkakuntaa. Pakkausmerkintä suojattuine tuotemerkintöineen ja numeroituine varmennusmerkintöineen takaavat, että tuotetta on valvottu koko tuotantoketjun ajan ja että sen alkuperä on jäljitettävissä.

2.8. Kaikki laatutakeet varmistavat, että tuote otetaan markkinoilla hyvin vastaan. Tämä merkitsee sitä, että markkinoille ilmestyy runsaasti jäljitelmiä, jotka yrittävät käyttää hyväkseen tietyn maantieteellisen nimityksen mukanaan tuomaa mainetta. Nimitystä on estettävä käyttämästä vilpillisesti sellaisista tuotteista, jotka eivät ole peräisin siltä maantieteelliseltä alueelta, johon nimi viittaa. Komitea kehottaa komissiota ja neuvostoa vahvistamaan valvontaa koskevia säännöksiä, jotta kaikkien jäsenvaltioiden taataan valvovan tehokkaasti asetuksen 2081/92 nojalla tuotteille myönnettävän suojatun alkuperänimityksen ja suojatun maantieteellisen merkinnän antamaa suojaa. Asetuksella 2081/92 on suojattava myös SAN/SMM-maininnat ja kiellettävä nimenomaisesti sellaisten tuotteiden - tai tuotejäljitelmien - vienti Euroopan unionista mihin tahansa kolmanteen maahan, joista käytetään perusteettomasti SAN/SMM-mainintaa.

2.8.1. Nimityksen haltijoiden on omalta osaltaan ponnisteltava lujasti täyttääkseen tuotteidensa suojaa koskevat määräykset. Tuotetta markkinoitaessa on ehdottomasti vaalittava tuotteen jäljitettävyyttä ja kuluttajalle annettavan tiedon todenperäisyyttä. Koska suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen erityistavoitteena on edistää laatua, jäsenvaltioiden ja komission on varmistettava, että nimitykset ja merkinnät vastaavat jatkossa niiden tunnustamiselle, rekisteröinnille ja suojalle asetettuja kriteereitä. SAN ja SMM myönnetään tuotteen erityisominaisuuksien, tuotantoalueen ja valmistusmenetelmän ansiosta. ETSK katsoo, että nimitykset ja merkinnät on myönnettävä erittäin huolellisen ja ankaran harkinnan jälkeen, jotta mainintojen liiallinen myöntäminen ei vesitä pyrkimyksenä olevaa erityispiirteiden korostamista.

2.8.2. Komitea katsoo merkkien ja SAN/SMM:ien välisestä suhteesta, että vaikka SAN/SMM:ien mukainen yleinen ja kollektiivinen etu on asetettava sekä yhteisössä että kansainvälisesti etusijaan, kumpikin tekijänoikeuksien muoto on suojattava asianmukaisesti, sillä kummankin avulla voidaan puuttua sellaisiin seikkoihin kuin laittomaan kilpailuun tai harhaanjohtavaan mainontaan.

2.9. Koska markkinat vapautuvat hurjaa vauhtia sääntelystä ja maatalouspolitiikoissa suositaan suurtuotantoa, tarjontaa on eriytettävä ja monipuolistettava entisestään. Muista samankaltaisista tuotteista erottuvien tuotteiden vankka asema on taattava ainutlaatuisuudella. TRIPS-sopimus velvoittaa tarkistamaan nykyistä asetusta maantieteellisten nimitysten ja merkintöjen suojasta.

2.10. On laadittava säännöt, joilla laatutuotteet voidaan rekisteröidä ja säilyttää samalla niiden ainutlaatuinen arvo. Kansainvälinen suoja on nykyisin yhteisön tarjoamaa suojaa heikompaa. Komitean mielestä maailmanlaajuistuminen ei ole asianmukaista, ellei laadita sopivia sääntöjä, joilla suojataan tiettyjen maaseutualueiden kehittämiseen liittyvät laatutuotteet. Komitea kehottaa komissiota laatimaan mahdollisimman purevan strategian vahvistamaan SMM:ien ja SAN:ien suojaa TRIPS-sopimusten yhteydessä, jotta maininnat vastaisivat yhteisön markkinoilla vallitsevaa suojaa ja vaatimuksia.

2.11. On tärkeää lisätä entisestään sellaisten tuotteiden määrää, jotka voidaan suojata alkuperämaan rajojen ulkopuolella, ja taata edelleen niiden lisäarvo ja erottuminen muista laatutuotteina. Viime vuosina on ollut havaittavissa, että rekisteröinti on lisääntynyt, mikä osoittaa yhä suurempaa kiinnostusta suojata tuotenimikkeitä. Rekisteröityjen tuotteiden joukkoon on tullut uudenlaisia tuotteita, kuten öljyt, hunaja, kukat ja koristekasvit, korkki jne.

2.12. Komitea katsoo, että asetuksen 2081/92 liitteeseen II voitaisiin mainiosti lisätä muita maataloustuotteita, jotta suojatoimenpiteistä pääsisivät nauttimaan yhä useammat perinnetuotteet, jolloin tuettaisiin mahdollisimman monia maaseutualueita.

2.13. Komitea korostaa niin ikään, että erityisen oikeusperusteen turvin voidaan suojata käsityöläistuotteita, jotka eivät ole maataloustuotteita mutta jotka erityispiirteidensä vuoksi liittyvät tiettyyn maantieteelliseen alueeseen.

3. Erityistä

Suojan soveltamisala

3.1. Neuvoston asetukseen (ETY) 823/87(3), jossa annetaan säännökset viinien laatukriteereistä ja alkuperänimityksistä, ei sisälly viinietikkaa koskevia erityissäännöksiä. Laadukkaalla viinietikalla on pitkään ollut alkuperänimityksensä, mutta toistaiseksi sitä ei ole suojattu yhteisön tasolla eivätkä jalostajat ole voineet juuri edistää laadukkaan etikan markkinointia eivätkä arvostusta. Sisällyttämällä kyseinen tuote alkuperänimitysten luetteloon markkinoita voidaan kehittää, mistä hyötyvät kaikki asianomaiset elinkeinoelämän alat tuottajista kuluttajiin.

3.2. Asetuksessa pyritään määrittelemään, millaisin edellytyksin maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden suojattuja alkuperänimityksiä ja suojattuja maantieteellisiä merkintöjä voidaan rekisteröidä ja valvoa ja taata näin kyseisten tuotteiden suoja. Koska kivennäis- ja lähdevesiä ei katsota kyseisiksi tuotteiksi, niitä ei luonnollisestikaan pitäisi sisällyttää rekisteriin. Koska asetuksen (ETY) 2081/92 nojalla jo rekisteröidyt nimitykset ovat olleet ilmeisen ongelmallisia, komitean mielestä kyseiset tuotteet on aihetta poistaa varsinaisten maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteristä.

3.2.1. Heinäkuun 15. päivänä 1980 annettu neuvoston direktiivi 80/777/ETY(4) kuvastaa luontaisten kivennäisvesien hyödyntämistä ja markkinoille saattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentymistä. Vaikka kyseessä ei olekaan veden maantieteellisiä merkintöjä erityisesti suojaava säädös, komitea on neuvoston kanssa yhtä mieltä siitä, että luontaisista kivennäis- ja lähdevesistä käytettyä merkintää on säänneltävä juuri tämän säädöksen nojalla.

3.3. TSK mainitsee erityisesti sellaiset maataloustuotteet ja elintarvikkeet tai maatalouden oheistuotteet ja jopa kalataloustuotteet, joiden alkuperä ja erityispiirteet liittyvät tiettyyn maantieteelliseen alueeseen. Niiden tulisi kuulua nyt ehdotetun asetuksen piiriin. Tässä tarkoitetut tuotteet ovat villa, rottinki, sinappi ja pastat.

Tilanne yhteisön ulkopuolella

3.4. Kuten edellä todettiin, TRIPS-sopimuksissa määritellään suuntaviivat, joita kaikkien sopijapuolten on noudatettava, jotta maantieteellistä merkintää ei käytetä vilpillisesti (22 artikla), ja määrätään merkkien ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen välisten ristiriitojen ratkaisemisesta. Kaikilla sopijapuolilla on oltava oikeus tehdä väite tietyn nimityksen rekisteröintiä vastaan, jos voidaan osoittaa, että rekisteröinti loukkaa hakijamaan kansalaisten laillisia etuja.

3.5. Koska jokin yhteisön ulkopuolinen maa saattaa pyytää tutkimaan, onko EU jättänyt noudattamatta TRIPS-sopimuksia, komitea kannattaa komission ehdottamia uusia muutoksia, joiden tarkoituksena on suojata eurooppalaisten nimitysten kansainväliset oikeudet. Näin kaikki sopijapuolet voivat tehdä väitteen rekisteröintiä vastaan, ja ristiriidat voidaan torjua.

3.6. Komitea katsoo kuitenkin, että väitteen hyväksymistä on valvottava tiukasti ja seurattava huolellisesti. Maantieteellisen merkinnän rekisteröinnin hylkääminen on perusteltava asianmukaisesti, ja väitteen tekijän on perusteltava asiansa yksinomaan yhteisön markkinatilanteen pohjalta.

3.7. Alkuperämerkinnöin varustettujen tuotteiden kaupan lisääntyminen merkitsee sitä, että niillä käydään kauppaa yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa. Yhteisön alkuperämerkinnöillä tulee olla yhteisön ulkopuolella samanlainen suoja kuin yhteisön rajojen sisällä. On luonnollista toimia vastavuoroisesti ja ehdottaa, että yhteisön ulkopuolisten maiden tuotteet voidaan rekisteröidä yhteisön markkinoilla, jos omat tuotteemme saavat samanlaisen suojan yhteisön ulkopuolella. Sellaisten yhteisön ulkopuolisten maiden, jotka haluavat suojata tuotenimikkeensä yhteisön markkinoilla, on niin ikään osoitettava ennen tuotteen rekisteröintiä, että niillä on samantapainen arviointi-, väite- ja valvontajärjestelmä kuin yhteisössä.

3.8. Komitea painottaa, että suojattaessa yhteisön ulkopuolisista maista peräisin olevat SAN- ja SMM-tuotteet torjutaan laatumarkkinoiden laiton kilpailu ja polkuhinnat, kunhan suoja myönnetään samoin edellytyksin kuin yhteisön rajojen sisällä. Euroopan unionin SAN- ja SMM-tuotteiden suojaaminen yhteisön ulkopuolisilla markkinoilla on niin ikään omiaan torjumaan jäljitelmistä ja laittomasta kopioinnista aiheutuvaa laitonta kilpailua, minkä vuoksi vastavuoroisuutta nauttivien yhteisön ulkopuolisten maiden on taattava asianmukaiset valvontatoimenpiteet.

Nimitysten erilaisuuden takuu

3.9. SAN- tai SMM-tuotteiden lisäarvo pohjautuu etupäässä niiden ainutlaatuisuuteen, johon liittyy erottamattomasti etuoikeutetusta lähtöympäristöstä peräisin oleva laatu.

3.10. Maantieteellisiin merkintöihin liittyvä nimi ja nimen mukanaan tuoma, tuotteiden laatuun pohjautuva suoja auttavat juuri tunnistamaan ainoastaan tietyltä alueelta peräisin olevat tuotteet, jotka saadaan aikaan vain kyseisissä olosuhteissa paikkakunnan perinteisin käytäntein.

3.11. Nimityksen ainutlaatuisuuden puolustaminen takaa sen, että tuotteen laatu tunnustetaan kaikkialla. Komitean mielestä SMM-tuotteiden ja rekisteröityjen tai rekisteröimättömien merkkien välistä homonymiaa on ylipäätään vältettävä.

3.12. Edellä mainituista tuotteista mahdollisesti aiheutuvien ristiriitojen tunnontarkka ratkaiseminen on mainittava säädöksissä. Komitea ymmärtää toki, että SAN- ja SMM-tuotteiden ja merkkien välisiä ristiriitatapauksia on kohdeltava tasapuolisesti, olipa kyseessä rekisteröity tai yleisesti tunnustettu merkki, jotta ne eivät ole maantieteellisesti harhaanjohtavia.

3.13. Yleisesti tunnustettujen merkkien lisääminen asetuksen piiriin takaa laatutuotteiden markkinoille nykyistä paremman suojan mahdollista laitonta kilpailua vastaan. Yleisesti tunnustettu merkki ja SMM voivat kuitenkin asianmukaisesti perusteltuina olla voimassa yhtä aikaa. Tästä aiheutuu aina haittaa suojatulle maantieteelliselle merkinnälle, sillä kuluttajia voidaan näin johtaa harhaan. Vaikka mahdollisuus olisi vähäinenkin, se on torjuttava.

3.14. Ristiriitojen ratkomisessa käytettävien ratkaisevien päivämäärien muuttaminen merkitsee sitä, ettei samannimisen merkin ja SMM:n päällekkäisyyteen tarvitse enää suhtautua yhtä suopeasti kuin ennen. Siksi komitea kannattaa komission ehdotusta katsoa suojan kannalta ratkaisevaksi päivämääräksi väiteoikeuden syntymiseen oikeuttavan julkaisemispäivämäärän sijasta SAN:n tai SMM:n rekisteröintihakemuksen jättöpäivämäärä. Samaa perustetta sovelletaan jo rekisteröityihin merkkeihin.

3.15. Komitea kannattaa niin ikään ehdotusta täsmentää entisestään homonyymien nimitysten rekisteröintivaatimuksia, jotta tiettyyn nimitykseen liittyvä ainutlaatuisuus suojataan mahdollisimman tarkoin eikä tuotteen pitäminen kaupan laatumarkkinoilla ole harhaanjohtavaa eikä vahingoita tuotteen arvoa.

3.16. Komitea kannattaa ehdotusta poistaa 17 artikla neuvoston asetuksesta 2081/92. Se oli aikoinaan tarkoitettu siirtymätoimenpiteeksi, jonka avulla silloiset jäsenvaltioiden rekisteröintijärjestelmät yhdenmukaistettiin nopeasti. Artiklan poistaminen on aiheellista, koska jo käytössä olevien nimitysten rekisteröinti yksinkertaistetun menettelyn mukaisesti on ollut ristiriitaista; asetuksen 2081/92 antamisesta on kulunut jo useita vuosia, joiden aikana tilanteeseen on voitu sopeutua, ja rekisteröimättä on vain yksi juustonimitys. Asetuksessa ei myöskään mainita TRIPS-sopimusten mukaista väiteoikeutta. Komitea katsoo kuitenkin, että asetuksen 2081/92 17 artiklan mukaisen menettelyn nojalla vireille pantu SAN- ja SMM-tuotteiden rekisteröinti on saatettava päätökseen normaalisti.

4. Päätelmät

4.1. Komitea pitää pääpiirteissään aiheellisina tässä lausunnossa käsiteltyjä muutoksia, joita komissio on ehdottanut neuvoston asetukseen 2081/92.

4.2. Kuten edellä kohdissa 2.9 ja 2.10 todetaan, komitea kehottaa komissiota ja neuvostoa vahvistamaan entisestään SAN- ja SMM-suojaa WTO:ssa. On noudatettava laatutuotteiden suojaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia tinkimättä kuitenkaan niistä vaatimuksista, jotka unionimaat haluavat säilyttää. Samalla on pidettävä mielessä, keitä kyseiset nimitykset todella hyödyttävät, sekä niiden sosiaalinen merkitys yhteisön maaseutualueiden kehittymiselle. Kansainvälisissä neuvotteluissa on pyrittävä yhtäältä soveltamaan tehokkaasti jo hyväksyttyä monenvälistä viinien ja alkoholijuomien ilmoitus- ja rekisteröintijärjestelmää ja toisaalta laajentamaan TRIPS-sopimusten mukainen viinien ja alkoholijuomien nauttima suoja - monenvälinen rekisteröintijärjestelmä mukaan luettuna - koskemaan kaikkia maataloustuotteita ja elintarvikkeita.

4.3. ETSK toteaa toistamiseen, että valvontajärjestelmää on parannettava, jotta SAN- ja SMM-tuotteet saavat kaikissa jäsenvaltioissa tehokkaan suojan asetuksen 2081/92 mukaisesti.

4.3.1. Suojan piiriin kuuluvien laatutuotteiden määrää on lisättävä, mutta samalla on varmistettava, ettei SAN- ja SMM-mainintoja myönnetä perusteettomasti sellaisille tuotteille, jotka eivät täysin vastaa suojattaville tuotteille ominaista ajatusta tyypillisyydestä ja erityisluonteisuudesta. Se vesittäisi kaikkien suojattujen tuotteiden arvostuksen.

4.4. Lopuksi komitea korostaa, että on tärkeää tehdä tunnetuksi SAN- ja SMM-tuotteita. Komitean mielestä on lujitettava sellaisia laatua täydentäviä myynninedistämistoimia, joilla parannetaan kuluttajille suunnattavaa tiedotusta ja tietoa. Tarkoituksena on suojella kuluttajien oikeutta päätyä valitsemaan erityispiirteiden perusteella tuote, joka on saatu aikaan tietyllä maantieteellisellä alueella tuottajien ja jalostajien huolellisesti vaalimin perinteisin menetelmin.

Bryssel, 17. heinäkuuta 2002.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) CES 972/98, EYVL C 284, 14.9.1998, s. 62, esittelijä: María Luisa Santiago.

(2) CES 362/2002, esittelijä: Lutz Ribbe.

(3) EYVL L 84, 27.3.1987, s. 59.

(4) EYVL L 229, 30.8.1980, s. 1.

Top