52001SC1407

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla

(komission esittämä)

1. Tausta

Komissio antoi heinäkuussa 2000 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla (KOM(2000) 392 lopullinnen - C5-0429/2000 - 2000/0183 (COD)). Direktiivi on määrä antaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisella yhteispäätösmenettelyllä [1].

[1] EYVL C 365, 19.12.2000, s. 238.

Talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa 1. maaliskuuta 2001 [2].

[2] EYVL C 139, 11.5.2001, s. 15.

Alueiden komitea antoi lausuntonsa 14. joulukuuta 2000 [3].

[3] EYVL C 144, 16.5.2001, s. 18.

Euroopan parlamentti teki ehdotukseen ensimmäisessä käsittelyssä joukon tarkistuksia 13. kesäkuuta 2001 [4] .

[4] EYVL C

Neuvosto pääsi poliittiseen yksimielisyyteen yhteisestä kannasta televiestintäneuvostossa 27. kesäkuuta 2001. Neuvosto vahvisti EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti yhteisen kantansa direktiiviehdotukseen 17 syyskuuta 2001 [5] .

[5] EYVL C

Tässä tiedonannossa esitetään perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan kolmannen luetelmakohdan mukainen komission lausunto neuvoston yhteisestä kannasta.

2. Komission ehdotuksen tavoite

Yleispalvelua ja käyttäjien oikeuksia koskevalla direktiivillä pyritään varmistamaan telealan yleispalvelun tarjonta ympäristössä, jossa kilpailun kokonaistaso on entistä korkeampi. Se sisältää säännöksiä yleispalvelun tarjonnan kustannusten kattamisesta tavalla, joka vaikuttaa kilpailuun mahdollisimman neutraalisti. Lisäksi siinä säädetään sähköisten viestintäpalvelujen käyttäjien ja kuluttajien oikeuksista ja vastaavasti yritysten velvoitteista. Direktiivillä pyritään varmistamaan kuluttajien käyttämien digitaalitelevisiolaitteiden yhteentoimivuus ja tiettyjen keskeisten palvelujen, kuten kiinteiden yhteyksien tarjonta. Direktiivissä tunnustetaan jäsenvaltioiden oikeus määrätä tiettyjen radio- ja televisiolähetysten välittäminen pakolliseksi tietyissä verkoissa tietyn ohjelmatarjonnan yleisen saatavuuden varmistamiseksi. Lisäksi direktiivillä varmistetaan, että verkko-operaattorit välittävät puhelut uuteen eurooppalaiseen aluetunnukseen (3883), jonka ITU on osoittanut eurooppalaista numerointiavaruutta varten, ja vaaditaan operaattoreita välittämään soittajan sijaintitiedot kansallisille hätäpalveluille.

3. Neuvoston yhteistä kantaa koskevat huomautukset suhteessa Euroopan parlamentin mietintöön

3.1. Tiivistelmä komission kannasta

Komissio voi hyväksyä neuvoston yhteisen kannan. Neuvoston tekstissä ei ole olennaisia eroja verrattuna komission alkuperäiseen ehdotukseen. Euroopan parlamentin tapaan myös neuvosto muutti useita yksityiskohtia ja sanamuotoja. Direktiivin alkuperäiset tavoitteet - yleispalvelun laajuus, loppukäyttäjien suojan taso, sääntelytoimet ja tärkeimmät poliittiset säännökset - ovat muuttumattomat ja monessa tapauksessa uudelleen muotoiltuina paremmin ja selkeämmin ilmaistut kuin alkuperäisessä ehdotuksessa. Jäljempänä 3.2.2 kohdassa käytettyjä artiklojen numeroita on muutettu ottaen huomioon direktiiviin 17 artiklasta alkaen lisätyt uudet artiklat.

3.2. Neuvoston yhteisessä kannassa esitetyt muutokset suhteessa Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä antamaan lausuntoon

3.2.1 Johdanto-osan kappaleet

Johdanto-osan 5 a kappale (uusi) (Verkkoturvallisuus)

Parlamentin tarkistus 1 oli uusi johdanto-osan kappale, jossa toistettiin tietosuojadirektiivin säännökset verkkojen ja palvelujen turvallisuuden takaavista toimista. Neuvoston yhteisessä kannassa näitä kysymyksiä ei käsitellä yleispalveludirektiiviin kuuluvina.

Johdanto-osan 26 kappale [entinen 19 kappale]

Parlamentin tarkistuksessa 2 ja neuvoston yhteisessä kannassa poistetaan sama teksti, joka käsittelee yrityksiä, joilla on aikaisemmin ollut yksinoikeuksia. Teksti, jota parlamentti ehdotti lisättäväksi johdanto-osan kappaleen loppuun, ja neuvoston yhteisen kannan teksti ovat tarkoitukseltaan ja tavoitteeltaan samankaltaisia, mutta parlamentin tarkistus on määräävämpi ja siinä erityisesti mainitaan pidättäytymisen noudattaminen uusien markkinoiden sääntelyn yhteydessä.

Johdanto-osan 39 kappale [entinen 27 kappale]

Uusi teksti, jota parlamentti ehdotti tarkistuksessa 4, heijastuu kokonaisuudessaan neuvoston yhteisessä kannassa.

Johdanto-osan 47 kappale [entinen 32 kappale]

Parlamentin tarkistus koskee yhteissääntelyä sopivana vaihtoehtona alakohtaiselle sääntelylle. Siinä mainitaan, että jos yhteissääntelyä sovelletaan, vastaavat alakohtaiset säännöt olisi poistettava, ja että lainsäädäntöä täydentävien toimien olisi perustuttava samoihin poliittisiin tavoitteisiin kuin muodollisten säädösten. Neuvoston yhteisessä kannassa ei mainita yhteissääntelyä.

3.2.2 Artiklat

I luku: Soveltamisala, tavoitteet ja määritelmät

1 artikla (Soveltamisala ja tavoitteet)

Yhteisen kannan teksti ja parlamentin tarkistukset 1 artiklaan ovat yhteensopivat ja keskenään yhdenmukaiset. Komission mielestä parlamentin 1 artiklaan tekemät muutokset, joilla selkeästi määritellään direktiivin soveltamisala ja tavoitteet, ovat samansuuntaiset yhteisen kannan tekstin kanssa. Yhteisen kannan tekstissä käyttäjät ja kuluttajat on korvattu 'loppukäyttäjillä', mikä komission mielestä kuvaa paremmin direktiivin kattavuutta.

2 artikla (Määritelmät)

Yhteisen kannan 2 artiklaa koskevassa tekstissä selkeytetään direktiivissä käytettyjä määritelmiä, mikä selkeyttää direktiivin kattavuutta. Parlamentin 2 artiklaa koskevissa tarkistuksissa muutettaisiin tekstiä, joka on nyt poistettu yhteisestä kannasta, ja ehdotettaisiin uutta termiä 'sähköisen viestinnän verkkoihin ja palveluihin liittyvä palvelu' ja sen määritelmää. Komission mielestä lisäys ei ole tarpeen. Yhteisen kannan 2 artikla sisältää direktiivissä tarvittavat määritelmät.

II luku: Yleispalveluvelvoitteet sosiaaliset velvoitteet mukaan lukien

Yhteisen kannan tekstissä II luvun otsikkoon on lisätty sanat "sosiaaliset velvoitteet mukaan lukien". Komission mielestä tämä muutos on hyväksyttävissä.

3 artikla (Yleispalvelun saatavuus)

Parlamentin tarkistuksessa lisätään 'neutraali kilpailu' yhdeksi parhaista keinoista varmistaa yleispalvelun toteuttaminen. Yhteisen kannan 3 artiklaa koskevassa tekstissä keinoihin on lisätty sana 'oikeasuhteisuus', ja siinä säilytetään 'markkinoiden mahdollisimman vähäisen vääristymisen' periaate 3 artiklan 2 kohdassa ja 'vääristymättömän kilpailun' periaate 1 artiklassa. Yleispalvelu voi vaikuttaa sekä yritysten väliseen kilpailuun että loppukäyttäjiin kohdistuviin markkinahintoihin, ja komissio katsoo, että kumpikin näkökohta sisältyy yhteisen kannan tekstiin.

4 artikla (Liittymän tarjoaminen tietyssä sijaintipaikassa)

Parlamentti ehdotti sanan 'tehokas' lisäämistä sanaan 'Internet-yhteys' yleispalveluvelvoitteiden yhteydessä. Komissio pitää parempana yhteisen kannan tekstiä, jossa edellytetään 'tarkoituksenmukaista' Internet-yhteyttä ja jossa termi on selitetty yksityiskohtaisesti johdanto-osan kappaleessa. Parlamentin toisessa tätä artiklaa koskevassa tarkistuksessa vaaditaan jäsenvaltioita siirtonopeuksia määritellessään ottamaan huomioon nykyinen tekniikka. Komissio on samaa mieltä siitä, että tämä on merkityksellinen näkökohta siirtonopeuksien osalta, ja tämä heijastuu myös yhteisen kannan tekstissä. Parlamentin tarkistuksessa lisätään myös periaate, jonka mukaan jäsenvaltiot eivät saa määritellä siirtonopeuksia, jotka ovat suurempia kuin yleisön käytettävissä olevat siirtonopeudet. Komission mielestä on oikein puhua yleisön käytössä olevista siirtonopeuksista, mikä heijastuu yhteisen kannan tekstissä.

6 artikla (Maksulliset yleisöpuhelimet)

Neuvoston tekstin 6 artiklassa viitataan loppukäyttäjien 'kohtuullisiin tarpeisiin' ja selkeytetään nykyisestä lainsäädännöstä säilytettävää periaatetta, jonka mukaan jäsenvaltioiden ei tarvitse ryhtyä erityistoimiin, jos maksullisia yleisöpuhelimia on jo laajasti saatavilla. Neuvoston tekstissä edellytetään myös julkista kuulemista. Komission mielestä kaikki nämä näkökohdat ovat hyväksyttäviä. Parlamentin tarkistuksessa esitetty tekstin muutos on yhteisen kannan tekstissä muotoiltu uudelleen, ja komissio katsoo uudelleenmuotoilun heijastavan paremmin kyseistä periaatetta.

7 artikla (Erityistoimenpiteet vammaisia käyttäjiä varten)

Yhteisen kannan tekstin 7 artiklassa käsitellään ainoastaan vammaisia käyttäjiä, kun taas 9 artiklassa käsitellään käyttäjiä, joilla on erityisiä sosiaaliseen asemaan perustuvia tarpeita. Yhteisessä kannassa 7 ja 9 artiklaan tehdyt muutokset eivät millään tavoin muuta direktiivin asiasisältöä koskevia säännöksiä. Parlamentin tarkistus 11 koskee käyttäjiä, joilla on erityisiä sosiaaliseen asemaan perustuvia tarpeita, ja se viittaa nyt 9 artiklan säännöksiin.

8 artikla (Yritysten nimeäminen)

Yhteisen kannan teksti ja parlamentin ehdotus ovat identtisiä käsitellessään jäsenvaltioiden mahdollisuutta antaa yrityksille vastuu yleispalveluun sisältyvien palvelujen ja maantieteellisen kattavuuden järjestämisestä. Komissio pitää myönteisenä parlamentin tarkistusta, jossa ehdotetaan julkista kuulemista osaksi kansallista prosessia yleispalveluvelvoitteiden alaisten yritysten nimeämiseksi. Yhteisen kannan tekstissä ei ole mainintaa kuulemismenettelystä.

9 artikla (Kohtuuhintaisuus)

Parlamentin tarkistuksessa 11 ehdotetaan, että jäsenvaltiot määrittelevät julkisen kuulemisen jälkeen käyttäjät, joilla on erityisiä sosiaaliseen asemaan perustuvia tarpeita. Komissio piti tätä käyttökelpoisena keinona tällaisten kuluttajien määrän selvittämiseen. Yhteisen kannan tekstissä ei ole säännöstä kuulemisesta, joka edeltää erityisiä sosiaaliseen asemaan perustuvia tarpeita omaavien käyttäjien määrittelyä.

10 artikla (Kulujen valvonta)

Parlamentin ehdottama teksti ja neuvoston yhteisen kannan teksti ovat artiklan 1 ja 2 kohdan osalta hyvin samankaltaisia ja yhteensopivia. Yhteisen kannan tekstissä lisättiin uusi 3 kohta, joka antaa kansallisille sääntelyviranomaisille joustavuutta tilanteissa, joissa yleispalvelun toiminteet ovat laajalti saatavilla jäsenvaltiossa. Parlamentin lausunnossa tätä kysymystä ei käsitelty. Komissio tukee neuvoston yhteistä kantaa.

11 artikla (Nimettyjen yritysten palvelujen laatu)

Parlamentin 11 artiklaa koskevassa tarkistuksessa laajennettiin palvelujen laatua koskevat tiedot kattamaan toimet, joilla seurataan vammaisille käyttäjille tarjottujen palvelujen laatua. Komissio hyväksyi tämän tarkistuksen. Yhteisen kannan tekstissä ei erikseen mainita vammaisille käyttäjille tarjottujen palvelujen laatua koskevia tietoja. Palvelun laadun muuttujia koskevaa liitettä voidaan kuitenkin muuttaa 35 artiklan nojalla komiteamenettelyn avulla. Komissio katsoo, että liitteen muuttamismenettelyssä voitaisiin ottaa huomioon parlamentin ehdottama tarkistus.

12 artikla (Yleispalveluvelvoitteista aiheutuvat kustannukset)

Sekä parlamentin lausunnossa että yhteisen kannan tekstissä 12 artiklan 1 kohtaan tehdyt muutokset ovat vaikutuksiltaan samankaltaiset, joskin parlamentin tarkistuksessa vaaditaan kansallisia sääntelyviranomaisia selvittämään, muodostaako yleispalvelun tarjonta kohtuuttoman rasitteen. Parlamentti ja neuvosto ovat muuttaneet myös artiklan 2 kohtaa samalla tavoin tarkentamalla, että kansalliset sääntelyviranomaiset ovat vastuussa sen varmistamisesta, että nettokustannusten laskenta tapahtuu avoimesti. Komission mielestä neuvoston yhteisen kannan teksti on selkeämpi kansallisten sääntelyviranomaisten vastuiden ja velvoitteiden määrittelyssä.

13 artikla (Yleispalveluvelvoitteiden rahoittaminen)

Parlamentin artiklan 1 kohtaan tekemässä tarkistuksessa jäsenvaltioita velvoitetaan korvaamaan operaattoreille kustannukset, jos niille aiheutuu kohtuuton rasite yleispalveluvelvoitteiden täyttämisestä. Tämä tarkistus heijastuu myös yhteisessä kannassa. Parlamentin yksilöity viittaus muihin erityisiin rahoituslähteisiin on sisällytetty yhteen johdanto-osan kappaleeseen. Parlamentin ehdotus, jossa selkeytetään mahdollisuutta käyttää kahden mahdollisen rahoitusjärjestelmän yhdistelmää, heijastuu yhteisen kannan tekstissä 13 artiklan 1 kohdan a alakohdassa käytetyssä ilmaisussa "ja/tai". Parlamentin ja neuvoston yhteisen kannan tekstit ovat artiklan 2 kohdan osalta identtiset.

15 artikla (Yleispalvelun laajuuden uudelleentarkastelu)

Sekä parlamentin artiklan 2 kohtaa koskevassa tarkistuksessa että neuvoston yhteisessä kannassa viitataan erityisiin tekijöihin, jotka on otettava huomioon tarkasteltaessa uudelleen yleispalvelun laajuutta; parlamentin tarkistuksessa mainitaan liikkuvuus ja korkea nopeus, ja yhteisessä kannassa taas liikkuvuus ja siirtonopeudet, jotka perustuvat niihin vallitseviin tekniikoihin, jotka ovat tilaajien enemmistön käytössä. Nämä perusteet vastaavat toisiaan, mutta komission mielestä yhteisen kannan teksti on selkeämpi. Kummassakin tekstissä vaaditaan komissiota toimittamaan kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle uudelleentarkastelun jälkeen. Parlamentin tarkistuksessa vaaditaan myös, että uudelleentarkastelu tehdään mahdollisimman suuren avoimuuden vallitessa niin, että kaikkia niitä kuullaan, joita asia koskee.

III luku: Tietyillä markkinoilla merkittävässä markkina-asemassa olevien yritysten sääntely

Yhteiseen kantaan on lisätty uusi III luku, joka käsittelee pelkästään tietyillä markkinoilla merkittävässä markkina-asemassa olevien yritysten sääntelyä. Näin otetaan huomioon parlamentin tarkistukset 25, 27 ja 29, joissa parlamentti esittää yleisempää artiklaa vähittäismyyntiä koskevista säännöistä, mukaan luettuina kiinteät yhteydet, ja joissa parlamentti on useissa kohdissa korvannut ilmaisun "vähittäishintojen sääntely" ilmaisulla "vähittäiskaupan sääntely".

16 artikla (Velvoitteiden uudelleentarkastelu)

Neuvoston yhteisessä kannassa siirrettiin direktiivin useita säännöksiä, jotka koskevat merkittävässä markkina-asemassa olevien yritysten velvoitteita, yhteen sääntelyä koskevaan lukuun. Artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavien nykyisten velvoitteiden säilyttämisestä kansallisten sääntelyviranomaisten suorittamaan uudelleentarkasteluun asti: yleisten puhelinverkkojen käyttömahdollisuuden ja käytön tarjonnasta perittävät vähittäishinnat, operaattorin valinta ja ennaltavalinta sekä nykyisessä lainsäädännössä määritelty kiinteiden yhteyksien vähimmäisvalikoima. Nämä muutokset vastaavat täysin parlamentin tarkistusta 25. Parlamentin tarkistuksessa edellytettiin, että markkinoiden vajaatoiminta olisi 'pysyvää', mutta tämä näkökohta on osa puitedirektiivin 14 artiklan mukaista kansallisten sääntelyviranomaisten suorittamaa arviointia.

Parlamentin artiklan 2 kohtaa koskeva tarkistus, jossa vaaditaan kansallisia sääntelyviranomaisia suorittamaan julkinen kuuleminen kaikista mahdollisista vähittäishintojen sääntelytoimista, oli komission mielestä periaatteessa hyväksyttävä. Se ei kuitenkaan sisälly 16 artiklaan.

Artikla 17 (Vähittäispalvelujen sääntely)

Parlamentin tarkistus 25 liittyy kohtaan, joka on nyt direktiivin 17 artikla. Parlamentin tarkistukset ja neuvoston yhteinen kanta ovat pitkälti vertailukelpoisia siltä osin, että kansallisten sääntelyviranomaisten on ensin tutkittava, ratkaisisivatko velvoitteet, joita merkittävässä markkina-asemassa oleville operaattoreille voidaan verkkoihin pääsyä koskevan direktiivin perusteella asettaa, kilpailuongelmat ennen velvoitteiden asettamista vähittäiskaupan tasolla.

Parlamentin tarkistuksessa 26 esitetään vähittäispalvelujen sääntelyyn liittyvää uutta kohtaa, jossa vaaditaan kansallisia sääntelyviranomaisia sääntelemään tukkukauppaa, jos viranomaisille jätetään perusteltuja valituksia, joissa osoitetaan käyttäjien ja kuluttajien vaatimusten jäävän jatkuvasti täyttymättä. Komissio hyväksyy tarkistuksen periaatteessa, mutta katsoo sen jo sisältyvän yhteisen kannan tekstiin, jonka mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten on järjestelmällisesti tutkittava, onko vähittäismarkkinoilla todellista kilpailua ja asetettava etusijalle tukkukaupan sääntely tilanteissa, joissa jonkin yrityksen katsotaan olevan merkittävässä markkina-asemassa. Puitedirektiivin 14 artiklan mukainen vähittäismarkkinoiden analyysi sisältää tarpeellisen kuluttajien aseman arvioinnin näillä markkinoilla.

Tarkistuksessa 27 ehdotettu ilmaisu 'tarvittaessa' on lisätty 3 kohtaan. Vaikka parlamentin tarkistus 28 on määräävämpi kuin yhteisen kannan teksti, se on vertailukelpoinen yhteisen kannan tekstin 4 kohdan kanssa, jonka mukaan kansalliset sääntelyviranomaiset voivat määritellä noudatettavan muodon ja menetelmän ja että kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että vuosittain julkaistaan lausunto, jossa todetaan, onko sääntelyä noudatettu.

Parlamentin tarkistuksessa 30 vaaditaan niitä merkittävässä markkina-asemassa olevia yrityksiä, joiden on sovellettava kustannuslähtöistä hinnoittelua, julkaisemaan avoimesti alennusjärjestelmänsä. Komissio hyväksyy tämän periaatteessa. Neuvoston yhteisen kannan 17 artiklan ja asiaan liittyvien johdanto-osan kappaleiden nojalla kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vaatia hintojen avointa julkaisemista yrityksiltä, joiden katsotaan olevan merkittävässä markkina-asemassa. Yhteisen kannan 21 artiklassa vaaditaan hintojen yleistä avoimuutta.

Artikla 18 (Kiinteiden yhteyksien vähimmäisvalikoiman sääntely)

Parlamentin tarkistuksessa alkuperäiseen 27 artiklaan, joka on nyt sisällytetty III luvun 18 artiklaan, vaadittiin kansallisia sääntelyviranomaisia suorittamaan vähittäismarkkinoiden arviointi 'vähintään' kerran vuodessa, kun taas yhteisen kannan tekstissä vaaditaan mainitun analyysin tekemistä 'säännöllisesti' direktiivin tultua voimaan. Komission mielestä yhteisen kannan teksti antaa tarvittavaa joustavuutta rajoittamatta tarpeettomasti kansallisten sääntelyviranomaisten toimintaa kansallisten markkinoiden kilpailun arvioinnissa.

IV luku: Loppukäyttäjien edut ja oikeudet

20 artikla (Sopimukset)

Parlamentin tarkistuksessa 31 ehdottamat säännökset heijastuvat osittain neuvoston yhteisessä kannassa. Vaatimus eritellä tiedot ennen sopimuksen tekemistä sisältyy yhteisen kannan tekstiin, mutta vaatimus sillä hetkellä sovellettavien hintojen ja tariffien sisällyttämisestä sopimukseen sitä tehtäessä ei kuulu sopimuksessa määrättäviin ehtoihin. Parlamentin tarkistuksessa 32 muutettiin 'käyttäjät tai kuluttajat' 'tilaajiksi', kun taas yhteisen kannan tekstissä puhutaan edelleen kuluttajista sopimuksen tekemiseen asti. Tässä suhteessa yhteisen kannan teksti on johdonmukainen puitedirektiivissä annetun tilaajan määritelmän kanssa. Neuvoston yhteisen kannan tekstiin on lisätty sana 'sähköisten' tarkistuksen 32 mukaisesti, mutta ei viittausta välikäsiin, jotka sisältyvät jo artiklan soveltamisalaan sen alkuperäisessä muodossa. Artiklan 3 kohtaa on muutettu siten, että siinä otetaan huomioon tarkistus 33, jonka mukaan tilaajalla ei ole pelkästään oikeutta saada tietoa oikeudestaan sanoutua sopimuksesta irti saatuaan tiedon sopimuksen muuttumisesta, vaan hänellä on myös oikeus saada tämä tieto samaan aikaan kuin ehdotetut muutokset. Tarkistus 34 on otettu huomioon yhteisen kannan 1 kohdassa, jossa vahvistetaan, että kyseisen artiklan säännösten lisäksi sovelletaan täysimääräisesti eri aloja koskevaa yhteisön kuluttajansuojalainsäädäntöä oikeudenmukaisten ja avoimien sopimusehtojen takaamiseksi kaikille kuluttajille.

21 artikla (Avoimuus ja tietojen julkaiseminen)

Parlamentin tarkistuksessa 35 vaaditaan kansallisia sääntelyviranomaisia varmistamaan, että sovellettavia hintoja koskevat 'tarkat ja ajan tasalla olevat' tiedot ovat yleisön ja 'erityisesti kaikkien käyttäjien ja kuluttajien' saatavilla. Yhteisen kannan tekstissä viitataan 'selkeisiin ja ajantasaisiin' tietoihin, jotka ovat 'erityisesti kaikkien kuluttajien' saatavilla. Komissio katsoo, että nämä kaksi tekstiä ovat vaikutuksiltaan ja sisällöltään identtiset. Viittaus 'kuluttajiin' viittauksen 'kuluttajat ja käyttäjät' asemesta on pelkkä painotuskysymys eikä se kavenna artiklan soveltamisalaa. Vastaavasti yhteisessä kannassa käytetty ilmaisu 'selkeä' ja parlamentin käyttämä ilmaisu 'tarkka' ovat tarkoitukseltaan samankaltaiset. Yhteisen kannan tekstissä ei vaadita kansallisia sääntelyviranomaisia julkaisemaan säännöllisiä kertomuksia hinnoista eikä tukemaan sellaisten interaktiivisten oppaiden kehittämistä, joiden avulla kuluttajat voivat vertailla hinnastoja. Komissio katsoo kummankin näkökohdan olevan ylisääntelyä.

22 artikla (Palvelun laatu)

Yhteisen kannan tekstiin on sisällytetty 2 kohdan säännös, jonka mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava huomioon kaikkien asianomaisten näkemykset, ennen kuin ne vaativat tietojen julkaisemista. Parlamentin tarkistus 36 heijastuu siten neuvoston yhteisessä kannassa.

23 artikla (Verkon eheys)

Sekä neuvoston yhteisessä kannassa että parlamentin mietinnössä tähän lukuun on lisätty uudet artiklat, jotka liittyvät verkon käytettävyyteen ja eheyteen. Parlamentin ehdottamat lisäsäännökset eivät näy tässä artiklassa, mutta ne kuuluvat tietosuojadirektiivin alaisuuteen.

24 artikla (Kuluttajille tarkoitettujen digitaalitelevisiolaitteiden yhteentoimivuus)

Sekä parlamentin että yhteisen kannan tekstissä on poistettu toistona artiklan 2 kohta.

25 artikla (Operaattorin neuvonta- ja numerotiedotuspalvelut)

Parlamentin tätä artiklaa koskevassa tarkistuksessa vaaditaan, että kaikki käyttäjät pääsevät käyttämään operaattorin neuvonta- ja numerotiedotuspalveluja maksutta tai pientä maksua vastaan. Tämä vastaa yhteisen kannan tekstiä, jonka yleispalvelua koskevan luvun 3 artiklassa säädetään sen varmistamisesta, että yleispalveluun sisältyvien operaattorin neuvonta- ja numerotiedotuspalvelujen on oltava kohtuuhintaisia. Kaikkia muita luettelopalveluja tulisi tarjota kaupallisin ehdoin.

Artikla 26 (Yleiseurooppalainen hätänumero)

Parlamentin tarkistuksessa tämän artiklan 1 kohtaan mainitaan 'tekstipuhelimet'. Yhteisen kannan tekstissä tämä on otettu huomioon johdanto-osan 13 kappaleen uutena säännöksenä, jossa nimenomaan mainitaan, että jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tekstipuhelimet toteuttaessaan erityistoimenpiteitä henkilöille, joilla on kuulovaikeuksia tai puhehäiriöitä.

Parlamentin tarkistuksessa 42 esitetään kyseisen artiklan 3 kohdassa kaksi edellytystä sille, että verkko-operaattorit velvoitetaan antamaan soittajan sijaintia koskevia tietoja hätätapauksia käsitteleville kansallisille viranomaisille. Yhteisen kannan tekstissä on otettu huomioon edellytys "siinä määrin kuin se on teknisesti mahdollista", mutta ei edellytystä "eikä vaadi suhteettomia taloudellisia ponnisteluja", joka komission mielestä on tarpeeton ja sisältyy jo yhteisön oikeuden yleisiin periaatteisiin. Komissio kuitenkin katsoo, että taloudellisen toteutettavuuden mainitsematta jättäminen ei tarkoita sitä, että pelastustoimen viranomaisten on tehtävä suuria investointeja 26 artiklan velvoitteiden täyttämiseksi. Koska nykyiset laitteet ovat manuaalisia, jotkin investoinnit ovat välttämättömiä automaattisten järjestelmien käyttöön ottamiseksi. Komissio työskentelee tiiviisti sijaintia koskevien tietojen käyttöä koordinoivan CGALIES-työryhmän (Co-ordination Group on Access to Location Information by Emergency Services) kanssa päästäkseen sopimukseen yhteisestä rajapinnasta, jonka välityksellä sijaintia koskevat tiedot siirretään. Tämä mahdollistaa sen, että on helpompi kehittää hätäkeskuksissa käytettäviä vakiotyyppisiä ohjelmapaketteja, mikä taas minimoi velvoitteen täytäntöönpanosta vastaavien hätäkeskusten infrastruktuurikustannuksia. Näin ollen kyseisen säännöksen täytäntöönpano on määrä sovittaa käytännössä yhteen infrastruktuuria koskevien säännösten kehittämisen kanssa, jotta kehittämistyöstä huolehtivat hätätapauksia käsittelevät kansalliset viranomaiset voivat ottaa vastaan ja käyttää sijaintitietoja.

Tarkistuksessa 42 esitetään myös yksityiskohtaisia näkökohtia yleiseurooppalaisen hätänumeron toteuttamisesta, kuten vaatimus tietojen muodon norminmukaisuudesta, sitten kun normi on hyväksytty. Yhteisen kannan tekstissä ei esitetä yksityiskohtaisia toteuttamista koskevia näkökohtia. Komission mielestä yksityiskohtaiset toteuttamistoimet on paras sisällyttää lisätoimiin, joista kansalliset sääntelyviranomaiset sopivat verkko-operaattoreiden kanssa. Lisäksi kysymykset, joilla on Euroopan laajuista merkitystä, ratkaistaan käyttämällä mahdollisia ETSIn standardeja. Komissio katsoo, että monitulkintaisuuden välttämiseksi operaattoreiden ja pelastuspalvelun välillä olisi kuitenkin hyödyllistä mainita 26 artiklassa ei ainoastaan sitä, että operaattorit "antavat hätätapauksia käsitteleville viranomaisille mahdollisuuden paikantaa soittajan sijainti", vaan myös se, että tämä mahdollisuus annetaan kyseisille kansallisille viranomaisille maksutta. Tarkistuksessa 42 esitetään myös viittausta tietosuojadirektiivin 9 artiklan noudattamiseen. Yhteisen kannan tekstissä ei mainita tietosuojadirektiivin säännöksiä, joita sovelletaan muutenkin. Komission mielestä tässä yhteydessä riittää, kun muistetaan, että kyseinen direktiivi on osa yhtä lainsäädäntöpakettia, joka muodostaa sähköisen viestinnän uuden laaja-alaisen sääntelykehyksen. Näin ollen tietosuojadirektiivin 9 artiklan säännösten mukaiset rajoitukset olisivat täysin sovellettavissa yleispalveludirektiivin 26 artiklan yhteydessä. Kyseiset rajoitukset liittyvät siihen, että verkko-operaattoreiden on käsiteltävä soittajan sijaintitietoja lainsäädännössä säädetyllä tavalla.

Artikla 27 ja johdanto-osan kappale 37 (Eurooppalaiset tunnusnumerot)

Parlamentin tarkistuksissa 3 ja 43 velvoitetaan komissio suorittamaan tutkimus, jossa osoitetaan aluetunnuksen 3883 taloudelliset ja kaupalliset edut sekä tekninen toteutettavuus, ennen kuin verkko-operaattorit velvoitetaan välittämään eurooppalaiseen numeroavaruuteen kuuluvalle alueelle menevät puhelut. Yhteisen kannan tekstissä otetaan huomioon parlamentin tarkistuksen sisältämä ajatus tunnustamalla verkko-operaattoreiden tarve saada katettua puhelujen muodostamisesta ja välittämisestä aiheutuvat kustannukset. Komission mielestä parlamentin tarkistuksen taustalla oleva kysymys sisältyy neuvoston yhteiseen kantaan.

29 artikla (Lisätoiminteiden tarjoaminen)

Parlamentin tarkistuksessa 44 velvoitetaan tarjoamaan tiettyjä puhelimen lisätoiminteita, joita tällä hetkellä ei koske tarjoamisvelvoite eikä tällaista velvoitetta ole ehdotettu, mutta joita kansalliset sääntelyviranomaiset voivat velvoittaa tarjoamaan, jos niitä ei ole laajasti saatavilla. Yhteisen kannan tekstissä säilytetään säännöksen alkuperäinen joustavuus, mutta siihen on lisätty parlamentin ehdottama ilmaisu 'jos ne ovat teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa'. Parlamentin ehdotus varmistaa näiden toiminteiden saatavuus rajojen yli, jota komissio tuki, ei heijastu yhteisen kannan tekstissä.

30 artikla (Numeron siirrettävyys)

Numeron siirrettävyyttä koskevan parlamentin tarkistuksen mukaan numeron siirrettävyyteen liittyvien kustannusten ei pitäisi aiheuttaa sitä, että kuluttajat vähentävät tämän toiminteen käyttöä. Tämä ehdotus heijastuu täysin yhteisen kannan tekstissä. Parlamentti esitti myös sen varmistamista, että käyttäjät saavat säännöllisesti tietoa tästä toiminteesta. Tämä ei näy yhteisen kannan tekstissä. Komission mielestä yhteisen kannan teksti on hyväksyttävissä.

31 artikla (Siirtovelvoitteet)

Parlamentti esitti tähän artiklaan ja siihen liittyvään johdanto-osan kappaleeseen useita tarkistuksia, joista ensimmäisessä rajoitettiin mahdollisten siirtovelvoitteiden soveltamisalaa ilmaisulla 'julkisen palvelun yleisradiolähetyksiä koskevaa tehtävää hoitaessaan'. Yhteisen kannan tekstissä ei rajoiteta tällä tavoin jäsenvaltioiden mahdollisuutta yksilöidä ohjelmia, joihin siirtovelvoitetta sovelletaan. Yhteisen kannan tekstissä velvoitteita rajoitetaan määrittelemällä, että niiden on oltava 'kohtuullisia'. Yhteisen kannan tekstissä vahvistetaan myös, että velvoitteet voidaan ulottaa kaikkiin verkkoihin, joissa merkittävä määrä kyseisten verkkojen tilaajista käyttää niitä pääasiallisena keinonaan vastaanottaa radio- ja televisiolähetyksiä.

Toisessa parlamentin tarkistuksessa ehdotettiin, että siirtovelvoitteet voivat kattaa vammaisille ja erityistarpeita omaaville käyttäjille tarkoitettuja palveluja. Komission mielestä yhteisen kannan tekstin 1 kohta sisältää tämän tarkistuksen, koska se kattaa kanavien lisäksi myös radio- ja televisiopalvelut, mikä voisi sisältää myös vammaisten ja erityistarpeita omaavien käyttäjien palvelut. Parlamentin tarkistuksessa 1 kohdan tekstissä on ilmaisu 'määräajaksi' korvattu ilmaisulla 'niitä on tarkistettava määräajoin', mikä on lähellä yhteisessä kannassa käytettyä ilmaisua.

Yhdessä parlamentin tarkistuksista ehdotettiin, että ehdollisen pääsyn palveluita ja niihin liittyviä palveluita tarjoavat operaattorit voitaisiin velvoittaa myöntämään lähetystoiminnan harjoittajille pääsy verkkoihin liittyviin palveluihinsa ja järjestelmiinsä. Verkkoihin pääsyä ja niiden yhteenliittämistä koskevan direktiivin antamiseksi vahvistetun yhteisen kannan 6 artiklan mukaan lähetystoiminnan harjoittajille tarjotaan ehdollisen pääsyn järjestelmien palveluja ja niihin liittyviä toimintoja oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin. Verkkoihin pääsyä koskevan direktiivin 5 artiklan mukaan kansalliset sääntelyviranomaiset voivat säätää kansallisella tasolla, että lähetystoiminnan harjoittajille on annettava pääsy muihin toimintoihin, kuten sähköisiin ohjelmaoppaisiin ja sovellusrajapintoihin. Lisäksi 6 artiklassa säädetään, että pääsyn antaminen muihin toimintoihin saatetaan myöhemmin tehdä pakolliseksi EU:n tasolla tekniikan kehityksen perusteella.

Yhdessä tarkistuksessa ehdotettiin myös sen varmistamista, että siirtovelvoitteen alaiset lähetykset on merkitty selkeästi selaimiin ja sähköisiin ohjelmaoppaisiin (EPG). Komission mielestä ohjelmaoppaiden ja selaimien asianmukaisen esitystavan sääntely kuuluu sisällön sääntelyn piiriin, ja tämä on nyt otettu huomioon verkkoihin pääsyä koskevan direktiivin antamiseksi vahvistetun yhteisen kannan 6 artiklan 5 kohdassa.

Verkko-operaattoreille maksettavien korvausten osalta yhteisen kannan ja parlamentin lausunnon näkökannat ovat samankaltaiset, ja niiden mukaan jäsenvaltiot voivat itse päättää, maksetaanko verkko-operaattoreille korvauksia siirtovelvoitteiden asettamisen johdosta. Parlamentin tarkistuksessa lueteltiin korvausperusteita niitä tapauksia varten, joissa jäsenvaltiot päättävät maksaa verkko-operaattoreille korvauksia. Yhteisen kannan tekstissä ei mainita korvausperusteita, mutta siinä edellytetään, että verkko-operaattoreita ei kohdella syrjivästi ja että korvauksia sovelletaan oikeasuhteisesti ja avoimesti.

32 artikla (Pakolliset lisäpalvelut)

Parlamentin tarkistuksessa tähän artiklaan esitetään periaatetta, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi korvattava lisäpalvelujen toimittamisesta aiheutuvat kulut yrityksille, joille on asetettu tällaisten palvelujen tarjoamista koskevia velvoitteita. Yhteisen kannan tekstin mukaan tämän artiklan nojalla ei saa asettaa sellaista velvoitetta tiettyjä yrityksiä koskevasta korvausjärjestelmästä, joka on sallittu yleispalvelun rahoittamiseksi. Komission mielestä oikeusvarmuus paranisi, jos hyväksyttäisiin parlamentin esittämä periaate, jonka mukaan kaikki tämän artiklan edellyttämien toimien toteuttamisesta aiheutuvat nettokulut on korvattava sillä edellytyksellä, että korvausjärjestelmä on yhteisön oikeuden mukainen.

33 artikla (Asianomaisten kuuleminen)

Parlamentin tarkistuksessa tämän artiklan 1 kohtaan mainitaan erikseen vammaisten kuuleminen, joka ei sisällyt yhteisen kannan tekstiin. Parlamentti ehdotti myös uutta kohtaa, jonka mukaan jäsenvaltioiden on edistettävä yhteissääntelymekanismien käyttöönottoa, jotta voidaan toteuttaa eräitä yleispalveluun kuuluvia palveluja, tyydyttää vammaisten kuluttajien tarpeet, valvoa hintoja, mahdollistaa kulujen valvonta, taata palvelujen laatu, luoda avoin yleispalvelun nettokustannusten rahoitusjärjestelmä, taata kuluttajansuojan vähimmäistaso, varmistaa hintatietojen julkaiseminen, taata operaattoripalvelut, numeron siirrettävyys ja operaattorin valinta ja ennaltavalinta, varmistaa asianomaisten kuuleminen ja toteuttaa tuomioistuimen ulkopuoliset riitojen ratkaisumenetelmät. Yhteisessä kannassa ei mainita mitään yhteissääntelytoimien erityisiä alueita. Komissio katsoo kuitenkin, että useat neuvoston yhteisen kannan artiklat tarjoavat joustavuutta keinoihin, joita jäsenvaltiot voivat käyttää direktiivin tavoitteiden saavuttamiseen. Komissio pitää neuvoston yhteisessä kannassa sovellettua sisäänrakennetun joustavuuden periaatetta parempana kuin tiettyjen artiklojen yksilöimistä tulevia yhteissääntelytoimia varten.

34 artikla (Tuomioistuimen ulkopuoliset riitojen ratkaisumenetelmät)

Parlamentin tarkistuksessa 55 esitetään kansallisen valituselimen perustamista, kun taas yhteisen kannan teksti on lähempänä alkuperäistä ehdotusta sikäli, että siinä säädetään avoimista, yksinkertaisista ja kohtuuhintaisista tuomioistuimen ulkopuolisista menettelyistä. Yhteisen kannan mukaan jäsenvaltiot voivat halutessaan rajoittaa nämä menettelyt kuluttajiin, kun taas parlamentin tarkistuksessa on säilytetty alkuperäisen ehdotuksen kattavuus eli sekä käyttäjät että kuluttajat. Komission mielestä yhteisen kannan teksti on hyväksyttävissä.

3.2.3 Liitteet

Liite I (Direktiivin 10 ja 29 artiklassa tarkoitettujen palvelujen ja toiminteiden kuvaus)

Parlamentin tarkistuksessa 56 esitettiin, että rajoitetun palvelun tarjoamista on vaadittava sen sijaan, että se olisi mahdollista tilanteissa, joissa laskuja ei ole maksettu, kun taas yhteisen kannan tekstissä on säilytetty joustavuusperiaate.

Liite II (Direktiivin 21 artiklan mukaisesti julkaistavat tiedot)

Tarkistuksessa 57 vaatimusta tietojen julkaisemisesta selitettiin kuluttajansuojasyillä. Vastaavaa vaatimusta ei ole yhteisen kannan tekstissä. Tarkistuksessa ehdotettiin uutta kohtaa, jossa vaaditaan jäsenvaltioita tiedottamaan kuluttajille näiden yleispalvelua koskevista oikeuksista ja jossa erikseen mainitaan liitteessä I tarkoitetut palvelut ja toiminteet. Vastaavaa vaatimusta ei ole yhteisen kannan tekstissä.

Liite IV (Yleispalveluvelvoitteiden mahdollisten nettokustannusten laskeminen ja niiden kattamis- tai jakojärjestelmien perustaminen 12 ja 13 artiklan mukaisesti)

Sekä parlamentin tarkistuksessa 59 että neuvoston yhteisessä kannassa on poistettu kohta, jossa harkitaan kustannusten perimistä arvonlisäveroina. Komissio on tämän säännöksen säilyttämisen kannalla.

Liite V (Yleispalvelun laajuuden uudelleentarkastelu 15 artiklan mukaisesti)

Sekä parlamentin tarkistuksessa 60 että neuvoston yhteisessä kannassa on poistettu liitteen säännökset, joissa kuvataan komission vaihtoehtoja yleispalveluvelvoitteen laajuuden uudelleenmäärittelyn yhteydessä.

Liite VI (Kuluttajille tarkoitettujen digitaalitelevisiolaitteiden yhteentoimivuus)

Parlamentin tarkistuksissa toistettiin osittain liitteen muita säännöksiä tai ne olivat yksityiskohtaisen määrääviä, kuten MHP-standardin käyttö interaktiivisten palveluiden välittämiseen tarkoitetuissa televisiovastaanottimissa. Neuvoston yhteisessä kannassa ei käsitellä MHP-standardia.

4. Päätelmät

Neuvoston yhteinen kanta sisältää useita tarkistuksia, joita Euroopan parlamentti esitti ensimmäisessä käsittelyssä. Sekä neuvoston yhteinen kanta että parlamentin lopullinen teksti noudattavat keskeisiltä osiltaan komission alkuperäistä ehdotusta. Komissio katsoo kuitenkin, että tekstiin olisi hyödyllistä lisätä erityisiä säännöksiä, jotka liittyvät vammaisiin käyttäjiin ja joitakin yleispalvelun näkökohtia koskeviin julkisiin kuulemisiin. Esimerkiksi käyttäjät, joilla on sosiaaliseen asemaan perustuvia erityistarpeita, voitaisiin määritellä. Tästä huolimatta komissio pitää yhteisessä kannassa saavutettua kokonaistasapainoa hyväksyttävänä.