52001PC0247

Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. JOHDANTO

Komissio on arvioinut lampaan- ja vuohenliha-alan yhteistä markkinajärjestelyä ja ehdottaa järjestelmän uudistamista.

Vaikka tuotantonäkökohdista ajateltuna lampaan- ja vuohenliha-ala on liha-aloista vähämerkityksisin (alle 10 prosenttia sianlihantuotannosta tai noin 12 prosenttia naudanlihantuotannosta), lampaan- ja vuohenkasvatus on tietyillä yhteisön alueilla hyvin tärkeässä asemassa. Se on erityisen tärkeää epäsuotuisilla alueilla ja luonnostaan hyvin laajaperäinen maatalouden muoto.

Yhteisön lampaan- ja vuohenkasvattajien keskitulot ovat yleensä kaikista aloista alhaisimpien joukossa. Tämä pätee erityisesti Pohjois-Euroopassa, vaikka jotkin Etelä-Euroopan maat ovatkin poikkeus tästä säännöstä. Etelä-Euroopassa lampaita käytetään paljon maidontuotantoon, mikä voi selittää merkittäviltä osin viljelijöiden tuloja, kun taas Pohjois-Euroopassa karitsoita kasvatetaan pelkästään lihantuotantoa varten.

Yhteisö ei ole omavarainen lampaanlihan suhteen. Noin 20 prosenttia koko tuotannosta tuodaan tullittomissa kiintiöissä.

Yhteisön pääasiallinen tuki alalle on lampaan- ja vuohenkasvattajille myönnettävä palkkio. Epäsuotuisilla alueilla tuottajille maksetaan uuhta ja kuttua kohden lisä (maaseutupalkkio). Noin 80 prosenttia kaikista uuhista ja kutuista, joista palkkiota haetaan, on epäsuotuisilla alueilla. Hakemuksia rajoitetaan tilakohtaisilla kiintiöillä. Tuottajille maksettavien suorien tukien lisäksi käytettävissä on myös yksityisen varastoinnin tuki markkinoiden hallintovälineenä.

2. PALKKIOJÄRJESTELMÄN TOIMINTA

Palkkio on hinnanerokorvaus, joka lasketaan perushinnan ja yhteisön markkinoiden keskihinnan välisen eron perusteella.

Yhteisön markkinoiden keskihinta saadaan määrittämällä jäsenvaltioiden edustavilla markkinoilla viikoittain kirjattujen markkinahintojen keskiarvo. Tämä merkitsee sitä, että suurimpien markkinoiden, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan tai Espanjan, hintakehityksellä on merkittävä vaikutus keskihintaan. Edustavien markkinoiden painotuskertoimiin ei myöskään suhtauduta yhtenäisesti. Kertoimien perusteena on edustavien markkinoiden suhteellinen merkitys asianomaisessa jäsenvaltiossa. Joissakin jäsenvaltioissa saatavilla olevat lampaanlihamarkkinoiden hintoja koskevat tiedot eivät ole kaikkein luotettavimpia.

Uuhipalkkion määrittelemiseksi perushinnan ja markkinahinnan välinen erotus kerrotaan teknisellä kertoimella, joka ilmaisee keskimäärin uuhta kohti tuotetun karitsanlihan määrää. Ennen palkkion laskemista on vuosittain tarpeen laskea tekninen kerroin. Laskutapahtuman tavoitteena on saada selville raskaiden uuhien määrän ja kilogrammoina ilmaistun raskaiden karitsojen tuotannon välinen suhde. Tämä suhde edustaa karitsanlihantuotantoa uuhta kohti. Suurimmat vaikeudet aiheutuvat tilastollisten tietojen huonosta laadusta. Tämän vuoksi osa laskutapahtumasta on perustettava arvioihin.

Lampaanmaidontuottajille ja vuohenlihantuottajille maksetaan 80 prosenttia palkkiosta ja 90 prosenttia maaseutupalkkiosta. Vuosien 1988 ja 1992 välisenä aikana uuhipalkkiohakemusten määrä kohosi tasaisesti vuosittain, ja vuonna 1992 maksettiin 69 730 000 palkkiota. Samanlainen kehityssuuntaus oli nähtävissä vuohien osalta. Vuonna 1992 saavutettiin huippu eli 7 974 000 palkkiota. Tilakohtaisten enimmäismäärien (kiintiöiden) käyttöönoton jälkeen tilanne vakiintui. Vuonna 1999 uuhipalkkioita maksettiin kaiken kaikkiaan 65 462 000 kappaletta. Vuohien osalta vuoden 1992 jälkeinen kehityssuuntaus on ollut toisenlainen. Alun perin määrät laskivat, mutta ovat taas nousseet tasaisesti. Vuonna 1999 palkkioita maksettiin 7 121 000 kappaletta.

3. ARVIOINTI

Arviointitutkimuksessa tarkasteltiin yhteisen markkinajärjestelyn vaikutuksia alaan viljelijöiden tulotason säilymiseen. Samoin tarkasteltiin vaikutuksia tuotantoon, epäsuotuisiin alueisiin ja ympäristöön.

Tutkimuksen päätavoitteena oli tarkastella tämän yhteisen markkinajärjestelyn kaikkein tärkeintä välinettä eli palkkiota sekä sen laskutapaa (hinnanerokorvaus) ja tuottajakohtaisia rajoituksia (niin kutsuttuja kiintiöitä) seuraavilta osin:

- vaikutus tuottajien tuloihin

- vaikutus lampaan- ja vuohenlihantuotantoon laadun ja määrän osalta

- vaikutus maaseutualueisiin ja ympäristöön.

Tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että palkkion ansiosta lampaan- ja vuohenkasvattajat ovat pystyneet säilyttämään suhteellisen asemansa (Ranskaa mahdollisesti lukuun ottamatta), mutta palkkio ei ole riittänyt kaventamaan lammastilojen ja muiden tilojen välistä kuilua. Palkkion laskumenetelmä on selvästikin vääristynyt. Tämä koskee hintatietojen keräämistä sekä teknisen kertoimen määrittelemistä. Kertomuksessa todettiin, että mekanismin monimutkaisuuden huomioon ottaen laskutoimituksessa on käytetty oikeita osatekijöitä, mutta hinnanerokorvauksen määrittelemiseksi käytetty järjestelmä on yleisesti ottaen riittämätön.

4. UUDISTUSEHDOTUKSET

Järjestelmään tehtävät suurimmat muutokset koskevat uuhipalkkiota. Erityisesti ehdotetaan hinnanerokorvauksen korvaamista kiinteämääräisellä maksulla. Menetelmä on vakaa ja ennustettavissa, ja koska kyseessä on yleisesti tunnettu kiinteä määrä, ennakkosuunnittelu mahdollistuu ja tilanhoito yksinkertaistuu. Tuottajat voivat reagoida herkemmin markkinasignaaleihin.

Tällä muutoksella voidaan myös yksinkertaistaa palkkiojärjestelmän hallintoa ja välttää hankalat hinnanilmoitusmenettelyt ja monimutkaiset laskutapahtumat.

Koska palkkioiden, hintojen ja tuottavuuden välinen yhteys poistuu uudistuksessa, järjestelmä vastaa paremmin Maailman kauppajärjestön WTO:n tavoitteita.

Kiinteään palkkioon siirtyminen johtaa myös suurempaan budjettivarmuuteen, koska aiemmin koetut palkkiotason vaihtelut poistuvat.

Ehdotuksen tavoitteena on säilyttää joitakin järjestelmän osia, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi markkinoiden tasonpainon säilyttämisessä, kuten palkkio-oikeuksien tilakohtaiset enimmäismäärät. Yksinkertaistamisen ja avoimuuden vuoksi tässä asetuksessa julkaistaan tilakohtaisten enimmäismäärien jäsenvaltiokohtaiset määrät. Tilakohtaisten enimmäismäärien korvaamista alueellisilla kiintiöillä ei esitetä. Tarve ottaa käyttöön mekanismi, jolla palkkiota alennettaisiin kiintiön ylittyessä, vähentäisi kiinteämääräisen palkkion tuottajille tuomaa varmuutta. Alueelliset kiintiöt kannustavat myös spekulaatioon, joka haittaa alan vakautta.

Ehdotetaan, että lihantuottajille ja maitoa tai maitotuotteita kaupan pitäville tuottajille maksettaisiin jatkossakin erisuuruinen palkkio. Näin ollen tunnustetaan, että maidontuottajat saavat lisätulonlähteen. Yksinkertaistamisen vuoksi ja jotta kaikille epäsuotuisilla alueilla toimiville tuottajille voidaan luoda yhtäläinen perusta, ehdotetaan kaikille tällaisille tuottajille maksettavan lisäpalkkion yhdenmukaistamista.

Palkkiojärjestelmää yksinkertaistaan myös poistamalla järjestelmä, jonka mukaan maitoa tai maitotuotteita kaupan pitäville tuottajille maksetaan koko palkkio, jos he lihottavat karitsat "raskaiksi ruhoiksi". Koska ehdotuksessa poistetaan palkkion suuruuden ja tuotannon välinen yhteys, tällaisen järjestelmän säilyttäminen ei ole tarkoituksenmukaista.

Asetusten yksinkertaistamista ehdotetaan. Kuusi neuvoston asetusta korvataan yhdellä ainoalla asetuksella ja määrityksiä ja muita perussäännöksiä selkeytetään. Esimerkiksi ehdotetaan "tuottajan" ja "tilan" määritysten yhdenmukaistamista yhdennetyssä hallinto- ja valvontajärjestelmässä eli IACS-järjestelmässä käytettyjen määritelmien kanssa sekä tekstissä olevien ylimääräisten säännösten poistamista.

Yksinkertaistamisen ansiosta yksityiskohtaisia sääntöjä voidaan kodifioida ja keventää. Tämän ehdotuksen yleistavoitteena on luoda kestävä perusta (kiinteiden palkkioiden avulla), jolta tuottajat voivat kehittää yrityksiään mahdollisimman vähäisin hallinnollisin häiriöin. Sen ansiosta myös jäsenvaltioiden hallinnollinen taakka kevenee huomattavasti.

Vuosina 1993-2000 palkkioiden keskimääräinen suuruus oli 20,6 euroa. Palkkion vahvistaminen tätä alhaisemmaksi ei olisi tarkoituksenmukaista, kun otetaan huomioon, että lampaan- ja vuohenkasvattajien keskitulot ovat yleensä kaikista aloista alhaisimmat. Moni seikka itse asiassa puoltaa palkkion korottamista. Agenda 2000:n yhteydessä tapahtuneen naudanlihan ja muun lihan yli 20 prosentin suuruisen hinnanlaskun voidaan olettaa vaikuttavan lampaanlihan hintaan. Palkkion korottaminen korvaisi hinnanerokorvausjärjestelmän poistumisen, sillä kyseisessä järjestelmässä palkkio kasvaa rajoituksetta hinnan laskiessa.

Palkkion suuruudeksi ehdotetaan 21 euroa. Lampaanmaidon tuottajien ja vuohenkasvattajien palkkio olisi alhaisempi eli 16,8 euroa. Lisäpalkkioksi ehdotetaan 7 euroa kaikille tuottajille.

Joissakin jäsenvaltioissa viime aikoina esiintynyt suu- ja sorkkatauti on paljastanut huomattavia puutteita lampaiden siirtojen jäljitettävyydessä. Komission tarkoituksena on tarkastella tilannetta huolellisesti sen varmistamiseksi, että nämä puutteet korjataan kokonaan. Mahdollisiin vaihtoehtoihin sisältyvät paremmat toimenpiteet lampaiden tunnistamiseksi pysyvästi, mahdollisesti myös eläinkohtaiset korvamerkit tai muut tunnistamiskeinot (esim. elektroniset). Tällaisista toimenpiteistä on myös se lisäetu, että tiedonkulku ja palkkioiden valvonta kehittyy, vilpillisiä maksupyyntöjä vastaan voidaan suojautua ja eläimet voidaan nopeasti jäljittää takaisin alkuperätilalle tai -tiloille.

2001/0103 (CNS)

Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 36 ja 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [1],

[1] EYVL , , s. .

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [2],

[2] EYVL , , s. .

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [3],

[3] EYVL , , s. .

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Lampaan- ja vuohenliha-alan yhteistä markkinajärjestelyä koskevia säännöksiä on annettu useissa asetuksissa. Selkeyden vuoksi kyseiset asetukset olisi kumottava ja korvattava uudella asetuksella. Interventiota koskevista yleisistä säännöistä lampaan- ja vuohenliha-alalla 14 päivänä lokakuuta 1980 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2644/80 [4], painaviksi ruhoiksi lihotettavien karitsojen määritelmästä 12 päivänä joulukuuta 1989 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3901/89 [5], lampaiden ja vuohien kasvatukselle tietyillä yhteisön epäsuotuisilla alueilla myönnettävästä erityistuesta 14 päivänä toukokuuta 1990 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1323/90 [6], lampaan- ja vuohenliha-alan tuottajapalkkion myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä 27 päivänä marraskuuta 1990 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3493/90 [7], tuoreiden ja jäähdytettyjen lampaanruhojen yhteisön vakiolaatuluokasta 5 päivänä helmikuuta 1991 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 338/91 [8] sekä lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 3 päivänä marraskuuta 1998 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2467/98 [9] korvataan tässä asetuksessa vahvistetuilla uusilla järjestelyillä, minkä vuoksi kyseiset asetukset olisi kumottava.

[4] EYVL L 275, 18.10.1980, s. 8.

[5] EYVL L 375, 23.12.1989, s. 4. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1266/95 (EYVL L 123, 3.6.1995, s. 3).

[6] EYVL L 132, 23.5.1990, s. 17. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 193/98 (EYVL L 20, 27.1.1998, s. 18).

[7] EYVL L 337, 4.12.1990, s. 7. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 233/94 (EYVL L 30, 3.2.1994, s. 9).

[8] EYVL L 41, 14.2.1991, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1278/94 (EYVL L 140, 3.6.1994, s. 5).

[9] EYVL L 312, 20.11.1998, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1669/2000 (EYVL L 193, 29.7.2000, s. 8).

(2) Maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn muoto voi vaihdella tuotteiden mukaan.

(3) Perustamissopimuksen 33 artiklan tavoitteiden saavuttamiseksi ja erityisesti markkinoiden vakauttamiseksi ja alan maatalousväestön kohtuullisen elintason turvaamiseksi on tarpeen säätää tietyistä toimenpiteistä, jotka helpottavat tarjonnan mukauttamista markkinoiden tarpeisiin. Olisi säädettävä sisämarkkinoita koskevista toimenpiteistä, joihin sisältyy erityisesti lampaan- ja vuohenlihantuottajille maksettava palkkio sekä yksityisen varastoinnin tukijärjestelmä.

(4) Tuottajille myönnettävän palkkion suuruudessa on otettava huomioon yhteisön tuotantojärjestelmien erikoistuminen. Kutuista maksettava palkkio olisi myönnettävä tuottajille, jotka toimivat tietyillä alueilla, joilla vuohenkasvatus suuntautuu pääasiassa vuohenlihan tuotantoon ja vuohen- ja lampaankasvatusmenetelmät ovat samanlaisia.

(5) Olisi myös säädettävä lisäpalkkion maksamisesta tuottajille alueilla, joilla lampaan- ja vuohenkasvatukselle ei käytännössä ole vaihtoehtoja. Lisäpalkkion maksu olisi rajoitettava niihin tuottajiin, joiden tilan maatalousmaasta vähintään 50 prosenttia on epäsuotuisilla alueilla, siten kuin ne on määritelty Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 [10] mukaisesti.

[10] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80.

(6) Hallinnollisista syistä palkkioiden maksun aikaisin mahdollinen määräpäivä olisi ajoitettava budjettivuoden alkuun. Toivotun taloudellisen vaikutuksen saavuttamiseksi palkkiot on myönnettävä tiettyjen määräaikojen kuluessa.

(7) Palkkioiden määrää on syytä voida muuttaa tuotannon, tuottavuuden ja markkinoiden kehityksen perusteella.

(8) Jotta vältettäisiin tuotannon ja menojen lisääntymisen kannustamista, on tarpeen säilyttää tuottajakohtaiset enimmäismäärät. Kunkin jäsenvaltion palkkioiden kokonaismäärä olisi vahvistettava jo aiemmin vahvistettujen määrien perusteella.

(9) Uusia tuottajia ja vanhoja tuottajia, joiden tuottajakohtainen enimmäismäärä syystä tai toisesta ei ole karjan muuttuneen tilanteen mukainen, ei saisi jättää palkkio-oikeuden ulkopuolelle. Sen vuoksi olisi säädettävä kansallisten varantojen hoidosta siten, että varantoja täydennetään ja hallinnoidaan yhteisön perusteiden mukaisesti. Ilman tilan siirtoa tehtävään palkkio-oikeuksien siirtoon olisi samasta syystä sovellettava sääntöjä, joiden mukaan osa siirretyistä oikeuksista pidätetään ilman korvausta ja siirretään kansalliseen varantoon.

(10) Jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus sallia palkkio-oikeuksien väliaikainen siirto, jotta tuottajat voivat rajoitetun ajan vähentää tuotantoaan.

(11) Olisi luotava yhteys herkkien vyöhykkeiden ja alueiden sekä lampaan- ja vuohenkasvatuksen välille tämän tuotannon jatkumisen varmistamiseksi erityisesti alueilla, joilla on vähän muita vaihtoehtoja.

(12) Interventiotoimenpiteet toteutetaan yksityisen varastoinnin tukena, joka vaikuttaa vähiten tuotteiden tavanomaiseen kaupan pitämiseen. Tämän tuen asianmukaisen soveltamisen turvaamiseksi komission olisi saatava kaikki tiedot hintojen kehityksestä lampaan- ja vuohenlihan yhteismarkkinoilla.

(13) Tiettyjen perusteiden täyttyessä markkinahintojen osalta yksityisen varastoinnin tuen myöntämisestä olisi pääsääntöisesti päätettävä tarjouskilpailumenettelyllä. Kuitenkin yksityisen varastoinnin tuen myöntäminen tuen ennakkovahvistamisella saattaa parantaa tämän tuen tehokkuutta silloin, kun kiireellinen turvautuminen yksityiseen varastointiin osoittautuu tarpeelliseksi yhdellä tai useammalla hinnanmäärittelyalueella vallitsevan erityisen vaikean markkinatilanteen vuoksi. Näin ollen on tarpeen antaa komissiolle lupa turvautua tuen ennakkovahvistamismenettelyyn tällaisen markkinatilanteen ilmetessä, vaikka kyseiset markkinahintaperusteet eivät täyty.

(14) Kauppajärjestelmä, johon sisältyy tuontitullijärjestelmä, on periaatteessa yhdessä hinta-, palkkio- ja interventiojärjestelmien kanssa omiaan vakauttamaan yhteisön markkinoita.

(15) Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava seurata jatkuvasti tuonti- ja vientikehitystä voidakseen arvioida markkinoiden kehitystä ja mahdollisesti toteuttaakseen tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet. Tämän vuoksi olisi säädettävä tuonti- ja tarvittaessa vientitodistusten käyttämisestä, johon liittyy toimintojen, joita varten todistuksia pyydetään, toteuttamisen varmistava vakuus.

(16) Tiettyjen maataloustuotteiden tuonnista johtuvien epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi yhteisön markkinoilla yhden tai useamman tällaisen tuotteen tuonnille olisi tiettyjen edellytysten täyttyessä määrättävä lisätuontitulli.

(17) On aiheellista antaa tietyin edellytyksin komissiolle valtuudet avata ja hallinnoida perustamissopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista tai muista neuvoston antamista säädöksistä johtuvia tariffikiintiöitä.

(18) Edellä esitetyn järjestelmän täydentämiseksi siinä määrin kuin on tarpeen sen moitteettoman toiminnan kannalta olisi säädettävä mahdollisuudesta kieltää markkinatilanteen vaatiessa kokonaan tai osittain sisäisen tai ulkoisen jalostusmenettelyn käyttö.

(19) Tullijärjestelmä mahdollistaa luopumisen kaikista muista suojatoimenpiteistä yhteisön ulkorajoilla. Yhteisten hintojen ja tullimaksujen mekanismi voi poikkeuksellisissa olosuhteissa kuitenkin osoittautua riittämättömiksi. Yhteisön olisi sallittava toteuttaa nopeasti kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteisön markkinat eivät jäisi ilman suojaa tällaisten tapausten aiheuttamia häiriöitä vastaan, kun tuonnin esteet on poistettu. Tällaisten toimenpiteiden on oltava yhteisön velvoitteiden mukaisia, kansainväliset velvoitteet mukaan luettuina.

(20) On myös ehkä toteutettava toimenpiteitä, jos hintojen huomattava nousu tai lasku häiritsee tai uhkaa häiritä yhteisön markkinoita.

(21) Eläintautien leviämistä ehkäisevien toimenpiteiden soveltamisesta aiheutuvat vapaan liikkuvuuden rajoitukset voivat aiheuttaa hankaluuksia yhden tai useamman jäsenvaltion markkinoille. Poikkeuksellisia markkinoiden tukitoimenpiteitä on ehkä otettava käyttöön tällaisten tilanteiden korjaamiseksi.

(22) Tiettyjen tukien myöntäminen voisi vaarantaa yhteisten hintojen järjestelmään perustuvien yhtenäismarkkinoiden asianmukaisen toiminnan. Tämän vuoksi valtiontukien myöntämistä koskevia perustamissopimuksen määräyksiä olisi sovellettava lampaan- ja vuohenliha-alalla.

(23) Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavissa toimenpiteissä olisi otettava huomioon yhteisön velvoitteet, myös sen kansainväliset velvoitteet, lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisen markkinajärjestelyn mukaiset tavoitteet sekä perustamissopimuksen 33 artiklassa määrätyt yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet.

(24) Koska tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet ovat menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [11] 2 artiklassa tarkoitettuja hallintotoimenpiteitä, toimenpiteistä olisi päätettävä mainitun päätöksen 4 artiklassa säädettyä hallintomenettelyä noudattaen.

[11] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(25) Jäsenvaltioille tämän asetuksen velvoitteiden soveltamisesta aiheutuvat kustannukset kuuluvat yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999 [12] soveltamisalaan.

[12] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 103.

(26) Lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisessä markkinajärjestelyssä on otettava huomioon asianmukaisella tavalla perustamissopimuksen 33 ja 131 artiklassa määrätyt tavoitteet.

(27) Lampaan- ja vuohenkasvatuksen ympäristövaikutukset aiheuttavat huolta erityisesti epäsuotuisilla alueilla. Komission olisi laadittava asiasta kertomus saatujen kokemusten perusteella ja liitettävä siihen mahdolliset ehdotukset.

(28) Siirryttäessä asetuksen (EY) N:o 2467/98 järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin voi ilmetä vaikeuksia, joita ei käsitellä tässä asetuksessa. Tällaisten vaikeuksien selvittämiseksi komission olisi pystyttävä hyväksymään siirtymätoimenpiteitä. Komission olisi myös voitava ratkaista erityiset käytännön ongelmat.

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Lampaan- ja vuohenliha-alan yhteinen markkinajärjestely sisältää sisämarkkina- ja kauppajärjestelmän, joka koskee seuraavia tuotteita:

>TAULUKON PAIKKA>

I osasto Sisämarkkinat

2 artikla

Ammattialajärjestöjen ja ammattialojen yhteisten järjestöjen tekemien tarjonnan mukauttamista markkinoiden vaatimuksiin helpottavien aloitteiden rohkaisemiseksi voidaan toteuttaa seuraavat 1 artiklassa tarkoitettuja tuotteita koskevat yhteisön toimenpiteet:

a) toimenpiteet, joilla pyritään parantamaan lampaan- ja vuohenkasvatusta;

b) toimenpiteet, joilla pyritään edistämään tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen parempaa järjestäytymistä;

c) toimenpiteet, joilla pyritään parantamaan laatua;

d) toimenpiteet, joilla pyritään käytettävien tuotantokeinojen tuntemuksen perusteella mahdollistamaan lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteiden laatiminen;

e) toimenpiteet, joilla pyritään helpottamaan markkinahintojen kehityksen seurantaa.

Näitä toimenpiteitä koskevat yleiset säännöt vahvistetaan perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen.

I luku Suorat Tuet

3 artikla

Tässä osastossa tarkoitetaan:

a) 'uuhella' kaikkia naaraspuolisia lampaansukuisia eläimiä, jotka ovat karitsoineet vähintään kerran tai ovat vähintään yhden vuoden ikäisiä;

b) 'kutulla' kaikkia naaraspuolisia vuohensukuisia eläimiä, jotka ovat vohlineet vähintään kerran tai ovat vähintään yhden vuoden ikäisiä.

1 jakso Uuhi- ja kuttupalkkio

4 artikla

1. Tuottaja, joka pitää tilallaan uuhia, voi hakemuksesta saada palkkiota uuhien pitämisestä (uuhipalkkiota).

2. Tuottaja, joka pitää tilallaan kuttuja, voi hakemuksesta saada palkkiota vuohien pitämisestä (vuohipalkkiota). Tämä palkkio myönnetään tuottajille, jotka toimivat tietyillä alueilla, joilla tuotanto täyttää seuraavat kaksi perustetta:

- vuohia kasvatetaan ensisijaisesti vuohenlihan tuotantoon,

- lampaiden ja vuohien kasvatusmenetelmät ovat samanlaiset.

Tällaisten alueiden luettelo laaditaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3. Uuhi- ja vuohipalkkio myönnetään vuosittain tuottajakohtaisten enimmäismäärien rajoissa tukikelpoista eläintä, kalenterivuotta ja tuottajaa kohti. Palkkiota on haettava vähintään kymmenestä eläimestä.

4. Palkkion määräksi uuhta kohti vahvistetaan 21 euroa. Lampaanmaitoa tai lampaanmaitopohjaisia tuotteita kaupan pitävien tuottajien osalta palkkio uuhta kohti on kuitenkin 16,8 euroa.

5. Palkkion määräksi kuttua kohti vahvistetaan 16,8 euroa.

6. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2 jakso Lisäpalkkio

5 artikla

1. Niillä alueilla, joilla ei käytännössä ole vaihtoehtoja lampaan- ja vuohenkasvatukselle, maksetaan lisäpalkkio. Jäsenvaltioiden on määriteltävä nämä alueet. Lisäpalkkio myönnetään kuitenkin ainoastaan niille tuottajille, joiden tilan maatalousmaasta vähintään 50 prosenttia sijaitsee asetuksen (EY) N:o 1257/1999 mukaisesti määritellyillä epäsuotuisilla alueilla.

2. Lisäpalkkio myönnetään myös tuottajille, joiden eläimet siirtyvät vuodenaikojen mukaisesti laitumelta toiselle edellyttäen, että:

a) vähintään 90 prosenttia eläimistä, joista palkkiota haetaan, laiduntaa vähintään 90 peräkkäistä päivää 1 kohdan mukaisesti määritellyllä tukikelpoisella alueella, ja

b) tilan keskuspaikka on tarkkaan määritellyllä maantieteellisellä alueella, jonka osalta jäsenvaltio on todennut, että vuodenaikojen mukainen siirtyminen laitumelta toiselle kuuluu perinteiseen lampaan- ja/tai vuohenkasvatukseen ja eläinten siirtyminen on tarpeen siirtolaidunkautisen rehun riittämättömän määrän vuoksi.

3. Tämän lisäpalkkion suuruudeksi vahvistetaan 7 euroa uuhta ja kuttua kohti. Lisäpalkkio on myönnettävä samoin edellytyksin kuin mitä on säädetty uuhi- ja vuohipalkkion osalta.

4. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3 jakso Yleiset säännökset

6 artikla

Palkkiot maksetaan tuensaajina oleville tuottajille niiden uuhien ja/tai kuttujen määrän perusteella, jotka pidetään tilalla 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määritettävän vähimmäisajan.

Maksut suoritetaan heti kun tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä annetussa asetuksessa (ETY) N:o 3508/92 [13] säädetyt tarkastukset on suoritettu mutta aikaisintaan sen kalenterivuoden, jonka osalta palkkioita haetaan, 16 päivänä lokakuuta ja viimeistään seuraavan kalenterivuoden 30 päivänä kesäkuuta.

[13] EYVL L 355, 5.12.1992, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1593/2000 (EYVL L 182, 21.7.2000, s. 4).

7 artikla

Palkkiomääriä voidaan muuttaa tuotannon, tuottavuuden ja markkinoiden kehityksen perusteella perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen.

4 jakso Tuottajakohtaiset enimmäismäärät

8 artikla

1. Jollei 2 ja 3 kohdasta muuta johdu, tuottajakohtaisen enimmäismäärän on 1 päivänä tammikuuta 2002 vastattava tuottajalla 30 päivänä joulukuuta 2001 yhteisön asianmukaisten sääntöjen mukaisesti olleiden palkkio-oikeuksien määrää.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että palkkio-oikeuksien määrä ei niiden alueella ylitä 1 päivästä tammikuuta 2002 alkaen liitteessä I vahvistettuja kansallisia enimmäismääriä ja että 10 artiklassa tarkoitetut kansalliset varannot voidaan säilyttää.

3. Jos 2 kohdan nojalla toteutetut toimenpiteet edellyttävät tuottajakohtaisten enimmäismäärien alentamista, se on tehtävä ilman korvauksia ja tarkistuksesta on päätettävä objektiivisin perustein.

Näissä perusteissa on otettava erityisesti huomioon:

a) missä määrin tuottajat ovat käyttäneet tuottajakohtaisia enimmäismääriään vuotta 2000 edeltäneiden kolmen viitevuoden aikana;

b) erityiset luonnonolot tai seuraamukset, joiden vuoksi palkkiota ei ole maksettu tai sitä on alennettu vähintään yhden viitevuoden aikana;

c) muut poikkeukselliset olosuhteet, joiden vuoksi vähintään yhden viitevuoden aikana maksetut tuet eivät vastaa edellisten vuosien todellista tilannetta.

4. Edellä olevan 2 kohdan mukaisesti toteutetun toimenpiteen perusteella pidätetyt palkkio-oikeudet on poistettava.

5. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

9 artikla

1. Jos tuottaja myy tai muulla tavoin siirtää tilansa, kaikki palkkio-oikeudet voidaan siirtää tilanpidonjatkajalle.

2. Tuottaja voi myös siirtää oikeutensa kokonaan tai osittain muille tuottajille tilaansa siirtämättä.

Jos palkkio-oikeuksia siirretään ilman tilan siirtoa, osa siirretyistä oikeuksista, enintään 15 prosenttia, on palautettava korvauksetta sen jäsenvaltion kansalliseen varantoon, jonka alueella tila sijaitsee, jaettavaksi ilmaiseksi.

Jäsenvaltio voi säätää, että ilman tilan siirtoa tapahtuvat oikeuksien siirrot toteutetaan suoraan tuottajien kesken tai kansallisen varannon kautta.

3. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet estääkseen palkkio-oikeuksien siirtämisen pois sellaisilta herkiltä vyöhykkeiltä ja alueilta, joilla lampaankasvatus on erityisen tärkeää paikalliselle elinkeinoelämälle.

4. Jäsenvaltiot voivat sallia ennen niiden erikseen vahvistamaa päivämäärää sellaisen palkkio-oikeuksien osan väliaikaisen siirtämisen, jota oikeuksia hallussaan pitävä tuottaja ei aio käyttää.

5. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Nämä yksityiskohtaiset säännöt voivat koskea erityisesti:

a) säännöksiä, joiden avulla jäsenvaltiot voivat ratkaista niiden tuottajien palkkio-oikeuksien siirtoon liittyvät erityiset ongelmat, jotka eivät omista alueita, joilla heidän tilansa sijaitsevat, ja

b) erityisiä sääntöjä, jotka liittyvät osittaisen siirron kohteena olevien oikeuksien vähimmäismäärään.

10 artikla

1. Jokaisen jäsenvaltion on ylläpidettävä kansallista varantoa palkkio-oikeuksia varten.

2. Edellä 9 artiklan 1 kohdan tai muiden yhteisön säännösten mukaisesti palautetut palkkio-oikeudet on vietävä kansalliseen varantoon.

3. Jäsenvaltioiden on käytettävä kansallisia varantojaan niiden rajoissa palkkio-oikeuksien myöntämiseen erityisesti uusille tai nuorille viljelijöille tai muille ensisijaisessa asemassa oleville tuottajille.

4. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta vahvistetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

III luku Yksityinen varastointi

11 artikla

1. Komissio voi päättää myöntää yksityisen varastoinnin tukea yhdellä tai useammalla hinnanmäärittelyalueella vallitsevan erityisen vaikean markkinatilanteen vuoksi. Hinnanmäärittelyalueella tarkoitetaan:

- Isoa-Britanniaa,

- Pohjois-Irlantia,

- jokaista muuta jäsenvaltiota, kutakin erikseen.

Tuki myönnetään tarjouskilpailumenettelyllä.

Kuitenkin kyseisen tuen myöntämisestä ennakkovahvistamismenettelyllä voidaan päättää silloin, kun kiireellinen turvautuminen yksityisen varastoinnin tukeen osoittautuu tarpeelliseksi.

2. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan ja yksityisen varastoinnin tuen myöntämisestä päätetään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

II osasto Kolmansien maiden kanssa käytävä kauppa

12 artikla

1. Edellä 1 artiklassa tarkoitettuja tuotteita yhteisöön tuotaessa tai niitä yhteisöstä vietäessä voidaan vaatia tuonti- tai vientitodistuksen esittämistä.

Tuonti- tai vientitodistus on voimassa kaikkialla yhteisössä.

Jäsenvaltiot myöntävät todistuksen hakemuksesta jokaiselle riippumatta siitä, mihin hakija on sijoittautunut yhteisössä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 15 artiklan soveltamiseksi toteutettuja toimenpiteitä.

Todistusten myöntämisen edellytykseksi voidaan asettaa sellaisen vakuuden antaminen, jolla taataan tuonti- ja vientisitoumuksen toteutuminen todistuksen voimassaoloaikana; ylivoimaista estettä lukuun ottamatta vakuus menetetään kokonaan tai osittain, jos toimintaa ei toteuteta tässä määräajassa tai se toteutetaan ainoastaan osittain.

2. Luettelo tuotteista, joilta vaaditaan vientitodistus, todistusten voimassaoloaika ja muut yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta vahvistetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

13 artikla

Edellä 1 artiklassa lueteltuihin tuotteisiin sovelletaan yhteisen tullitariffin mukaisia tulleja.

14 artikla

1. Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen tiettyjen tuotteiden tuonnista johtuvien epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi tai torjumiseksi yhteisön markkinoilla yhden tai useamman tällaisen yhteisessä tullitariffissa säädetyn tullin alaisen tuotteen tuonnille määrätään lisätuontitulli, jos komission 4 kohdan nojalla määrittämät edellytykset täyttyvät, paitsi jos tuonti ei todennäköisesti häiritse yhteisön markkinoita tai jos vaikutukset ovat epäsuhteessa asetettuihin tavoitteisiin.

2. Jos tuontihinta alittaa yhteisön Maailman kauppajärjestölle tiedoksi antaman tason ("käynnistyshinta"), voidaan määrätä lisätuontitulli.

Jos tuonnin määrä minä tahansa vuonna, jona 1 kohdassa tarkoitettuja epäsuotuisia vaikutuksia ilmenee tai todennäköisesti ilmenee, ylittää markkinoillepääsymahdollisuuksien tason, joka määritellään prosenttiosuutena kolmen edellisen vuoden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta ("käynnistysmäärä"), voidaan periä lisätuontitulli.

3. Edellä 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaista lisätuontitullia asetettaessa huomioon otettavat tuontihinnat määritetään kyseisen lähetyksen cif-tuontihintojen perusteella.

Tätä varten cif-tuontihinnat tarkistetaan kyseisen tuotteen edustavan maailmanmarkkinahinnan tai tuotteen yhteisön tuontimarkkinoilla vallitsevan edustavan hinnan perusteella.

4. Komissio antaa tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Näissä säännöissä täsmennetään erityisesti tuotteet, joihin lisätuontitulleja voidaan soveltaa.

15 artikla

1. Edellä 1 artiklassa tarkoitetuille tuotteille perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista tai mistä tahansa muusta neuvoston säädöksestä johtuvat tariffikiintiöt otetaan käyttöön ja niitä hallinnoidaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen annettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

2. Kiintiöitä hallinnoidaan soveltamalla yhtä seuraavista menetelmistä tai niiden yhdistelmää:

a) hakemusten saapumisjärjestykseen perustuva menetelmä ("ensin tullutta palvellaan ensin" -periaate);

b) menetelmä, jossa kiintiöt jaetaan suhteessa haettuihin määriin hakemusten jättöhetkellä ("samanaikainen tutkimus" -menetelmä);

c) perinteisiin kaupan järjestelyihin perustuva menetelmä ("perinteiset/uudet toimijat" -menetelmä).

Myös muita sopivia menetelmiä voidaan käyttää. Niissä on vältettävä kaikenlainen asianomaisten toimijoiden välinen syrjintä.

3. Käytettävässä hallinnointimenetelmässä on tarvittaessa otettava huomioon yhteisön markkinoiden hankintatarpeet ja tarve turvata markkinoiden tasapaino.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa yksityiskohtaisissa säännöissä:

a) säädetään vuoden ajalle tarvittaessa sopivasti jaettavista vuosittaisista kiintiöistä;

b) vahvistetaan sovellettava hallinnointimenetelmä;

c) määritellään tarvittaessa takeet tuotteen luonteesta, lähtöisyydestä ja alkuperästä ja jos on aiheellista, perinteisten kaupankäyntimallien säilyttämisestä;

d) hyväksytään c kohdassa mainitut takeet todistava asiakirja ja

e) säädetään tuontitodistusten myöntämisedellytyksistä ja voimassaoloajasta.

16 artikla

1. Siinä määrin kuin on tarpeen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn moitteettoman toiminnan kannalta, neuvosto voi komission ehdotuksesta ja perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa määrättyä äänestysmenettelyä noudattaen erityistapauksissa estää sisäisen jalostusmenetelmän käytön osittain tai kokonaan 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden osalta.

2. Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen ja jos 1 kohdassa tarkoitettu tilanne on poikkeuksellisen kiireellinen ja jos yhteisön markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä sisäisen tai ulkoisen jalostusmenettelyn vuoksi, komissio päättää tarvittavista toimenpiteistä joko jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Neuvostolle ja jäsenvaltioille on ilmoitettava toimenpiteistä, jotka eivät saa olla voimassa enempää kuin kuusi kuukautta ja joita on sovellettava viipymättä. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen viikon kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

3. Kukin jäsenvaltio voi saattaa komission toteuttaman toimenpiteen neuvoston käsiteltäväksi sen tiedoksi antamista seuraavan viikon kuluessa. Neuvosto voi määräenemmistöllä vahvistaa, muuttaa tai kumota komission päätöksen.

Jos neuvosto ei ole toiminut kolmen kuukauden kuluessa, komission päätös katsotaan kumotuksi.

17 artikla

1. Yhdistetyn nimikkeistön yleisiä tulkintasääntöjä ja nimikkeistön soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä sovelletaan 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden luokitteluun. Tämän asetuksen soveltamisesta syntyvä tariffinimikkeistö sisällytetään yhteiseen tullitariffiin.

2. Jollei tässä asetuksessa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä toisin säädetä, kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa kielletään

a) vaikutukseltaan tulleja vastaavien maksujen kantaminen;

b) määrällisten rajoitusten tai vaikutuksiltaan vastaavien toimenpiteiden soveltaminen.

18 artikla

1. Jos tuonnin tai viennin kasvun seurauksena yhden tai useamman 1 artiklassa tarkoitetun tuotteen markkinat yhteisössä häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä vakavasti siten, että perustamissopimuksen 33 artiklan tavoitteiden saavuttaminen vaarantuu, kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa voidaan soveltaa aiheellisia toimenpiteitä, kunnes häiriö tai häiriön uhka on väistynyt.

Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yleiset säännöt tämän kohdan soveltamisesta ja määrittelee tapaukset ja rajat, joissa jäsenvaltiot voivat toteuttaa suojatoimenpiteitä.

2. Jos 1 kohdassa tarkoitettu tilanne ilmenee, komissio päättää jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan tarvittavista toimenpiteistä. Se antaa jäsenvaltioille tiedoksi toimenpiteet, joita sovelletaan välittömästi. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen kolmen työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

3. Kukin jäsenvaltio voi saattaa komission toteuttaman toimenpiteen neuvoston käsiteltäväksi sen tiedoksi antamista seuraavien kolmen työpäivän kuluessa. Neuvosto kokoontuu viipymättä. Se voi määräenemmistöllä muuttaa tai kumota kyseisen toimenpiteen.

4. Tämän artiklan säännöksiä sovelletaan yhteisön velvoitteita noudattaen, kansainväliset velvoitteet mukaan luettuina.

III osasto Yleiset säännökset

19 artikla

Jäsenvaltioiden on todettava lammaseläinten hinnat ja lammaseläinten lihan hinnat 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

20 artikla

1. Jos yhteisön markkinoilla todetaan huomattavaa hintojen nousua tai laskua, ja tällainen tilanne näyttää jatkuvan, ja jos tämän vuoksi markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä, tarvittavia toimenpiteitä voidaan toteuttaa 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2. Komissio antaa yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

21 artikla

Eläintautien leviämisen torjuntatoimenpiteistä mahdollisesti aiheutuvien vapaan liikkuvuuden rajoitusten huomioon ottamiseksi voidaan toteuttaa 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen poikkeustoimenpiteitä niiden markkinoiden tukemiseksi, joihin rajoitukset vaikuttavat. Kyseisiä toimenpiteitä voidaan toteuttaa ainoastaan niin laajoina ja niin pitkäksi aikaa kuin on ehdottomasti tarpeen markkinoiden tukemiseksi.

22 artikla

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa sovelletaan tämän asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoon ja kauppaan.

23 artikla

Jäsenvaltiot ja komissio antavat toisilleen tiedoksi tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat tiedot.

Säännöt tällaisten tietojen toimittamisesta ja jakelusta vahvistetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

24 artikla

1. Komissiota avustaa lampaiden ja vuohien hallintokomitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

2. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan päätöksen 1999/486/EY 4 artiklassa säädettyä hallintomenettelyä ja otetaan huomioon mainitun päätöksen 7 artikla.

3. Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa säädetty määräaika on yksi kuukausi.

25 artikla

Komitea voi käsitellä muita kysymyksiä, jotka puheenjohtaja saattaa sen käsiteltäväksi omasta aloitteestaan tai jonkin jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

26 artikla

Erityisten käytännön ongelmien ratkaisemiseksi tarvittavat toimenpiteet vahvistetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Nämä toimenpiteet voivat asianmukaisesti perusteltuina poiketa joistakin tämän asetuksen säännöksistä.

27 artikla

Asetusta (EY) N:o 1258/1999 ja sen täytäntöönpanemiseksi annettuja säännöksiä sovelletaan jäsenvaltioille tämän asetuksen velvoitteiden täyttämisestä aiheutuneisiin menoihin.

28 artikla

Tätä asetusta sovelletaan siten, että perustamissopimuksen 33 ja 131 artiklassa määrätyt tavoitteet otetaan asianmukaisella tavalla huomioon.

29 artikla

Komissio antaa 31 päivään joulukuuta 2005 mennessä neuvostolle ja parlamentille kertomuksen lampaan- ja vuohenkasvatuksen ympäristövaikutuksista erityisesti epäsuotuisilla alueilla sekä palkkiojärjestelmän vaikutuksista. Kertomukseen on liitettävä mahdolliset ehdotukset. Kertomuksessa on erityisesti otettava huomioon jäsenvaltioiden selvitykset asetuksen (EY) N:o 1259/1999 3 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden toteutuksesta.

30 artikla

Kumotaan asetukset (ETY) N:o 2644/80, (ETY) N:o 3901/89, (ETY) N:o 1323/90, (ETY) N:o 3493/90, (ETY) N:o 338/91 ja (EY) N:o 2467/98.

Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen, ja ne luetaan liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

31 artikla

Toimenpiteet, joilla helpotetaan siirtymistä 30 artiklassa tarkoitettujen asetusten säännösten soveltamisesta tämän asetuksen säännösten soveltamiseen, vahvistetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

32 artikla

1. Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

2. Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2002.

3. Asetuksia (ETY) N:o 2644/80, (ETY) N:o 3901/89, (ETY) N:o 1323/90, (ETY) N:o 3493/90, (ETY) N:o 338/91 ja (EY) N:o 2467/98 sovelletaan edelleen markkinointivuosien 2000 ja 2001 osalta.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE I TILAKOHTAISET UUHI- JA VUOHIPALKKIO-OIKEUDET

Jäsenvaltio // Oikeudet (x 1000)

België/Belgique // 70

Danmark // 104

Deutschland // 2 432

Ållas // 11 023

España // 19 580

France // 7 842

Ireland // 4 956

Italia // 9 575

Luxembourg // 4

Nederland // 930

Österreich // 206

Portugal // 2 690

Suomi/Finland // 80

Sverige // 180

United Kingdom // 19 492

Yhteensä // 79 164

LIITE II Vastaavuustaulukko

Asetus (ETY) N:o 1323/90 // Tämä asetus

1 artikla // 5 artikla

Asetus (ETY) N:o 3493/90 // Tämä asetus

1 artiklan 1 kohta // -

1 artiklan 2 kohta // -

1 artiklan 3 kohta // -

1 artiklan 4 kohta // 3 artiklan a alakohta

1 artiklan 5 kohta // 3 artiklan b alakohta

2 artikla // 5 artikla

3 artikla // -

4 artikla // -

Asetus (EY) N:o 2467/98 // Tämä asetus

1 artikla // 1 artikla

2 artikla // 2 artikla

3 artikla // -

4 artikla // 19 artikla

5 artiklan 1 kohta // 4 artiklan 1 kohta

5 artiklan 2 ja 3 kohta // 4 artiklan 4 kohta

5 artiklan 4 kohta // -

5 artiklan 5 kohta // 4 artiklan 2 kohta

5 artiklan 6 kohta // 6 artikla

5 artiklan 7-10 kohta // -

6 artiklan 1-3 kohta // -

6 artiklan 4 kohdan a alakohta // -

6 artiklan 4 kohdan b alakohta // 9 artiklan 1 ja 2 kohta

6 artiklan 4 kohdan c alakohta // 9 artiklan 2 ja 3 kohta

6 artiklan 4 kohdan d alakohta // 9 artiklan 4 kohta

6 artiklan 4 kohdan e alakohta // -

6 artiklan 4 kohdan f alakohta // 9 artiklan 5 kohta

6 artiklan 5 kohta // -

6 artiklan 6 kohta // -

7 artikla // 10 artikla

8 artikla // -

9 artikla // -

10 artikla // 8 artiklan 2 kohta

11 artikla // -

12 artikla // 11 artikla

13 artikla // -

14 artikla // 12 artikla

15 artikla // 13 artikla

16 artikla // 14 artikla

17 artikla // 15 artikla

Asetus (EY) N:o 2467/98 // Tämä asetus

18 artikla // 16 artikla

19 artikla // 17 artikla

20 artikla // 18 artikla

21 artikla // 21 artikla

22 artikla // 22 artikla

23 artikla // 23 artikla

24 artikla // 24 artikla

25 artikla // -

26 artikla // 25 artikla

27 artikla // 28 artikla

28 artikla // -

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE 1

Ehdotetun järjestelmän taloudelliset vaikutukset - milj. euroa (liitteen 2 ja liitteen 3 välinen erotus)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE 3

>TAULUKON PAIKKA>