52001IR0097

Alueiden komitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle uuden uimavesipolitiikan laatimisesta"

(2001/C 357/13)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon komission tiedonannon uuden uimavesipolitiikan laatimisesta (KOM(2000) 860 lopullinen),

ottaa huomioon työvaliokuntansa 13. kesäkuuta 2000 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 265 artiklan viidennen kohdan nojalla tekemän päätöksen laatia lausunto aiheesta "Uuden uimavesipolitiikan laatiminen" ja antaa lausunnon valmistelu valiokunta 4:n "maankäyttö, taajama-asiat, energia, ympäristö" tehtäväksi,

ottaa huomioon valiokunta 4:n toukokuun 3. päivänä 2001 hyväksymän lausuntoluonnoksen (CdR 97/2001 rev.), jonka esittelijä oli Vito D'Ambrosio (I/PSE),

katsoo, että Euroopan unionin perustamissopimuksen mukaan yhteisön politiikkoihin tulee sisällyttää ympäristönäkökohtia erityisesti kestävän kehityksen varmistamiseksi,

hyväksyi 13. ja 14. kesäkuuta 2001 pitämässään 39. täysistunnossa (kesäkuun 14. päivän kokouksessa) yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1. Alueiden komitean kanta

1.1. Alueiden komitea pitää komission tiedonantoa uuden uimavesipolitiikan laatimisesta myönteisenä, sillä uusi politiikka on käynyt tarpeelliseksi eikä sen laatimista voida enää lykätä. Näin pyritään jatkamaan ympäristön sekä väestön terveyden suojelemiseksi valitulla oikealla tiellä.

1.2. Komitea uskoo, että uusi politiikka voi edistää myös yhteisön taloudellista kehitystä. Siinä tulee hyödyttää etenkin alueita, jotka ovat sitoutuneet ympäristönsuojeluun ja ympäristön tilan parantamiseen. Tämä merkitsee luonnonympäristön suojelua sekä mahdollisuutta käyttää entistä parempia palveluita ja perusrakenteita elämänlaadun parantamiseksi.

2. Alueiden komitean suositukset uuden uimavesipolitiikkaohjelman arvioimiseksi

2.1. Komitea suosittaa, että komissio kiinnittäisi erityistä huomiota rehevöitymisen arviointimenettelyihin. Rehevöitymistä pidetään usein saastumisesta johtuvana ekosysteemin poikkeamana, mutta se liittyy usein planktonkannan kasvuun ja juontuu näin ollen jo vuosisatojen ajan toistuneista luonnonilmiöistä. Rehevöityminen ei ole siis sidoksissa saastuttaviin aineisiin liittyviin erityisriskeihin.

2.2. Kun rehevöityminen on erityisen runsasta, se saavuttaa todellisen ympäristökatastrofin mittasuhteet riippumatta siitä, ovatko sen syynä luonnonilmiöt vai liitännäisvaikutukset. Rehevöitymisestä johtuva hapenpuute vedessä ja siitä seuraava kalojen mahdollinen kuolema sekä kuolleiden kalojen ajelehtiminen ja mätäneminen uimavesissä on terveydellinen ja ympäristöllinen vaaratekijä. Lisäksi siitä on esteettistä haittaa. Rehevöitymistä tulee seurata varsinkin jos se vaikuttaa meren elollisiin luonnonvaroihin. Uimakausi kestää Pohjois-Euroopassa vain noin kuukauden, ja uimareiden määrä on vähäinen Etelä-Eurooppaan verrattuna. Alueiden komitea katsoo, että on tärkeää ottaa huomioon nämä erot. Komitean mielestä uimapaikka tulisi määritellä paikaksi, jota suositellaan aktiivisesti uimakäyttöön ja jonka käyttäjämäärä on kunakin uimakautena huomattava. Näytteitä tulee ottaa muita useammin uimavesistä, joiden vedenlaatu on muita suuremmassa vaarassa vaihdella. Uimarantoihin, joissa uimakausi on lyhyt, tulee soveltaa sellaisia kriteerejä, joiden avulla vältetään se, että yhdellä huonolla näytteellä on suhteellisesti liian voimakas vaikutus siksi, että kyseisillä rannoilla näytteitä ehditään kaiken kaikkiaan ottaa muita vähemmän.

2.3. Tässä yhteydessä komitea kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota leväkasvusta johtuviin yhä suurempiin ongelmiin ja levämyrkkyjen uimareille aiheuttamiin vaaroihin. Ravinnetilanteen luotettavaan kuvaukseen ei levien massaesiintymisen yhteydessä riitä pelkästään yksi ravinnemuuttuja.

2.4. Komitea tähdentää komissiolle, että yksi tärkeimmistä ongelmista analyyttisten valvontatoimien tehostamiseksi on analyysitulosten saaminen ajoissa, sillä se mahdollistaa nopean reagoinnin. Tulosten nopeaa saatavuutta tulee vaatia ensisijaisesti ihmisten terveyden suojelua edistäviltä muuttujilta ja vasta sitten muuttujilta, joita käytetään indikaattoreina veden laadun vaihtelujen mittaamisessa.

2.5. Komitea ehdottaakin komissiolle, että tiedonannossa mainituissa valvonta-analyyseissä käytettäviin saastumisastetta ja saastumisen kehitystä määrittäviin aineisiin lisättäisiin ammoniumtyppi, nitroosi ja nitridi, sillä niiden esiintyminen voidaan todentaa suhteellisen nopeasti. Näin analyysistä saadaan pikaisesti ensimmäiset tulokset odoteltaessa bakteriologisia raportteja, joiden valmistumiseen tarvitaan enemmän aikaa.

2.6. Komitea painottaa väestölle suunnatun oikeanlaisen ja standardisoidun tiedottamisen merkitystä. Erityisesti tilanteissa, joissa saastuminen tekee vesistä uimakelvottomia, on jaettava tietoa siten, ettei synny vääriä tulkintoja tai väärinkäsityksiä. Tiedotuksen tulee olla avointa ja selkeää, ja siinä voidaan käyttää myös tunnuksia erityisesti saastumisen syitä selvitettäessä. Tiedot on jaoteltava eri tasoille:

- paikkaan, erityispiirteisiin ja kriittisiin tekijöihin liittyvät tiedot

- veden laatua vaarantaviin epäedullisiin ilmastollisiin, ilmatieteellisiin ja ympäristöllisiin olosuhteisiin liittyvät tiedot

- analyyttisesti arvioituun laadunvaihteluun liittyvät tiedot.

2.7. Komitea korostaa lisäksi, että yhteisön uuden direktiivin teknis-tieteellisten yksityiskohtien seuraavissa kehittämisvaiheissa on tärkeää, että alueet ja paikallisyhteisöt voivat antaa myönteisen panoksensa omien rakenteidensa tai ympäristönsuojeluasioista vastaavien riippumattomien tahojen välityksellä. Esimerkkinä voidaan mainita muun muassa Italiassa ja muissa yhteisömaissa toimivat alueelliset ympäristönsuojeluvirastot.

2.8. Komitea tähdentää, että tulee kiinnittää huomiota oikea-aikaiseen toimintaan sekä resursseihin, joiden avulla voidaan toteuttaa uimaveden laadun parantamisen ja suojelun kannalta välttämättömiä edistämistoimia. Myös näihin toimiin tarvitaan kaksi erillistä tasoa:

- toimet ja toimenpiteet, jotka liittyvät poikkeuksellisiin ja odottamattomiin tapahtumiin

- toimet, jotka on toteutettava perusrakenteiden riittämättömyyden takia ja jotka jaetaan pieniä ja suuria investointeja vaativien toimien alaluokkiin. Alueiden komitea kiinnittää komission huomion siihen, että alue- ja paikallisviranomaisille aiheutuu erittäin suuria kustannuksia mahdollisesta velvoitteesta erotella jätevesi- ja sadevesiviemäriverkot toisistaan. Tämä toimenpide tulisi toteuttaa ainoastaan, jos kyseisellä riskivyöhykkeellä tehdystä arvioinnista käy selkeästi ilmi, että yhtenäisestä viemäriverkosta koituu vaaroja.

2.9. Komitea kehottaa komissiota harkitsemaan edellä mainituille toimille asianmukaisia varoja jäsenvaltioiden ja kyseisten alueiden myöntämän rahoituksen lisäksi.

2.10. Komitea kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan uuden uimavesidirektiivin voimaan saattamiselle asetetut määräajat vesipolitiikan puitedirektiivin määräaikojen kanssa.

Bryssel 14. kesäkuuta 2001.

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Jos Chabert