52001IE1332

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Eurooppa-Välimeri-kumppanuus - Kokemuksia viiden vuoden ajalta ja tulevaisuudennäkymiä"

(2002/C 36/24)

Talous- ja sosiaalikomitea päätti 12. ja 13. heinäkuuta 2000 työjärjestyksensä 23 artiklan 3 kohdan nojalla antaa lausunnon aiheesta "Eurooppa-Välimeri -kumppanuus - Kokemuksia viiden vuoden ajalta ja tulevaisuudennäkymiä".

Asian valmistelusta vastannut "ulkosuhteet"-jaosto antoi lausuntonsa 4. lokakuuta 2001. Esittelijä oli Dimitrios N. Dimitriadis.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 17. ja 18. lokakuuta 2001 pitämässään 385. täysistunnossa (lokakuun 18. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 87 ääntä puolesta, 1 vastaan, eikä kukaan pidättynyt äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Euroopan unioni on vuodesta 1960 lähtien kehittänyt politiikkaa Välimeren maiden lähentämiseksi ja luonut tarvittavat puitteet strategisille kumppanuuksille, jotka ovat enemmän kuin pelkät perinteiset kauppasuhteet.

1.2. EU on 1990-luvun alusta lähtien pyrkinyt omalla alueellaan saamaansa kokemukseen tukeutuen luomaan suhteita Välimeren maiden välille tavoitteena kehittää entistä dynaamisempia yhteistyön muotoja. Tarkoituksena oli lopettaa siihen saakka vallinnut tilanne, jossa EU valmisteli yhteistyöehdotukset, jotka Välimeren kumppanit sitten hyväksyivät tai hylkäsivät, ilman että niillä olisi aina ollut tarvittavaa taitotietoa ehdotusten suunnitteluun ja hallinnointiin.

1.3. Ratkaiseva askel oli Barcelonassa pidetyssä ministerikonferenssissa annettu julistus(1). Konferenssiin osallistui 27 maata (15 EU-maata ja 12 Välimeren alueen valtiota). Julistus on pohjana kunnianhimoiselle suunnitelmalle, joka jakautuu kolmeen osa-alueeseen:

- politiikka ja turvallisuus; tavoitteena on luoda yhteinen rauhan ja vakauden alue

- talous ja rahoitus: tavoitteena on rakentaa yhteinen, vauras alue (vapaakauppa-alueen perustaminen vuoteen 2010 mennessä)

- sosiaalinen ulottuvuus, kulttuuri ja ihmisten välinen kanssakäyminen.

1.4. Kun Eurooppa-Välimeri -kumppanuuden käynnistämisestä on kulunut suhteellisen lyhyt ajanjakso, viisi vuotta, voidaan sanoa tapahtuneen jo merkittävää edistymistä. Kumppanuus on kuitenkin vielä kaukana alkuperäisistä tavoitteistaan.

2. Eurooppa-Välimeri -kumppanuuden arviointi

2.1. Eurooppa-Välimeri -kumppanuuteen kohdistui alkuvaiheessa suuria, jopa erittäin suuria odotuksia. Tähän mennessä on saatu käynnistettyä 27 kumppanuusmaan kesken säännöllinen vuoropuhelu, jonka tavoitteena on Välimeren alueen turvallisuuden ja vakauden vahvistaminen sekä yhteisten aloitteiden suunnittelu (on merkille pantavaa, että näin on onnistuttu saamaan saman neuvottelupöydän ääreen Libanonin, Syyrian, Israelin ja palestiinalaisjohdon edustajat).

2.1.1. Merkittävää on myös se, että EU:n ja Libyan suhteet ovat lähentyneet Eurooppa-Välimeri -kumppanuuden ansiosta ja Libyan edustajat kutsuttiin ensimmäistä kertaa virallisesti mukaan Stuttgartissa 15. ja 16. huhtikuuta 1999 järjestettyyn kokoukseen. Tästä huolimatta Libyan kanssa käydyt neuvottelut ovat edistyneet kehnosti, sillä Libya ei millään tavoin ole virallisesti sitoutunut noudattamaan Barcelonan julistuksen sisältöä.

2.2. Monenvälinen yhteistyö on lisäksi yhtä tavallista kuin perinteiset kahdenväliset lähestymistavat. Eurooppa-Välimeri -kumppanuuden kehittämistä on rahoitettu merkittävästi MEDA-ohjelman sekä Euroopan investointipankin myöntämien lainojen avulla. MEDA-ohjelma on ollut kumppanuuden pääasiallinen rahoitusväline, ja sitä on sovellettu Barcelonan julistuksen kaikkiin kolmeen osaan.

2.3. On tehty kahdenvälisiä assosiaatiosopimuksia, jotka koskevat talouden liberalisointia ja markkinamekanismien vahvistamista. Samalla on kuitenkin pyritty säilyttämään yhteiskunnallinen tasapaino ja edistämään talouksien lähentymistä. Nämä sopimukset koskevat yhteistyötä käsitteen laajassa merkityksessä ja sisältävät myös merkittävän kulttuurisen ulottuvuuden, mikä lisää vakautta ja yhteistyötä Välimeren alueella harmonisoimalla alueen kansojen kehitystä.

2.4. Kaikki EU:n jäsenvaltiot tunnustavat eteläisten naapurivaltioiden strategisen merkityksen, ja Välimeren kumppanuusmaiden pyrkimykset rakenneuudistuksiin alkavat nyt tuottaa ensimmäisiä rohkaisevia tuloksia.

2.5. Samaan aikaan kumppanuutta kohtaan on kuitenkin alettu esittää kritiikkiä ja asetettu kyseenalaiseksi kumppanuuden taloudelliset tavoitteet sekä toisaalta arvosteltu sen sosiaalisen ulottuvuuden heiveröisyyttä.

2.6. Alkuvaiheessa kumppanuuteen liittyi monenkirjavia toimia ilman selkeästi määriteltyjä prioriteettejä. Yleensä ottaen suunnitelmien toteuttaminen oli hidasta. On myös huomattava, että Välimeren kumppanuusmaiden oli usein vaikea hyödyntää niille myönnettyjä varoja, kuten tekniset vaikeudet aloitteiden toteuttamisessa osoittavat.

2.7. Vapaakauppa-alueen perustaminen on ollut ennakoitua vaikeampaa. Osoituksena tästä on esimerkiksi assosiaatiosopimusneuvottelujen edistymisen hitaus, joka johtuu osaltaan toimivaltaisten parlamentaaristen elinten ratifiointimenettelyjen hitaudesta. Vastuussa tästä ovat ennen kaikkea EU:n jäsenvaltiot. Lisäksi Välimeren kumppanuusmaiden välisen taloudellisen ja poliittisen yhteistyön edistäminen on edennyt varsin hitaasti, mikä ei ole omiaan herättämään kansainvälisten investointiyritysten, suurten rahoitusyhtiöiden tai riskipääoman sijoittajien mielenkiintoa. Näiden osallistuminen olisi kuitenkin tarpeen suurten infrastruktuurihankkeiden (esimerkiksi televiestintä, liikenne jne.) toteuttamiseksi.

2.8. Lähi-idän rauhanprosessin umpikuja ja jatkuva epävarmuus on huomattavasti jarruttanut alueellista yhteistyötä.

2.9. Erityisiä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevia lausekkeita sisältävien assosiaatiosopimusten allekirjoittaminen ei valitettavasti ole estänyt tilanteen jatkuvaa huonontumista eräissä maissa, eikä kumppanuuden avulla ole pystytty luomaan riittävän rehellistä ja vakavaa vuoropuhelua ihmisoikeuksista, terrorismin torjunnasta tai maahanmuutosta.

2.10. Ei pidä aliarvioida vuoropuhelun vaikeuksia sellaisten maiden välillä, joiden politiikkojen, yhteiskuntien, talouksien ja kulttuurien taustat ovat hyvin erilaiset, sillä maiden kokemukset ja yhteiskuntien kehitystasot eroavat toisistaan paljon. Dialogi edellyttää kulttuurista vuorovaikutusta ja liikkuvuutta, joita ei aina ole mahdollista toteuttaa.

2.11. On syytä korostaa, että aina vuoteen 2000 saakka itäisen Välimeren maat olivat puutteellisesti edustettuina talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten vuosittaisissa kokouksissa. Syynä tähän on, että järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa edustavat organisaatiot näissä maissa tietävät joko hyvin vähän tai eivät tiedä mitään Eurooppa-Välimeri -vuoropuhelusta. Tästä syystä näiden maiden organisaatioiden edustajat eivät katso välttämättömäksi osallistua aktiivisesti keskusteluihin, eivätkä maiden hallitukset myöskään pyri niitä aktivoimaan, sillä valtiosta riippumattomat järjestöt eivät osallistu yhteiskunnan ja talouden toimintaan. On myös huomattava, että itäisen Välimeren mailla ei ole talous- ja sosiaalineuvostoja tai vastaavia elimiä, jotka pystyisivät niitä edustamaan, eikä myöskään niitä rakenteita tai resursseja, joita aktiivinen Eurooppa-Välimeri -kumppanuuteen osallistuminen edellyttäisi.

2.12. MEDA-ohjelman soveltamisaikana (vuosina 1995-1999) kahdenvälinen (bilateraalinen) yhteistyö (n. 90 %) oli paljon alueellista yhteistyötä (n. 10 %) runsaampaa, vaikka juuri viimeksi mainittu olisi ratkaisevan tärkeää kumppanuussuhteen tärkeimpien tavoitteiden, eli vuoropuhelun, vuorovaikutuksen ja yhteistyön luomiseksi(2).

2.13. Vielä alueellisen yhteistyön riittämättömyyttä suurempi puute on hajautettu yhteistyö. Hajautetun yhteistyön alalla on hyväksytty ohjelmia, mutta edelleenkään, kolme vuotta myöhemmin, niitä ei vielä ole edes käynnistetty. Tilanne herättää epävarmuutta koko hajautetun yhteistyön jatkumisesta ja saa pelkäämään, että pienimuotoiset ohjelmat katoavat täysin, vaikka ne olisivat välttämättömiä yhteiskunnallisten rakenteiden vahvistamiseksi.

2.14. Välimeren kumppanuusmaiden taloudelliset uudistukset eivät ole edenneet niin nopeasti kuin odotettiin. Välimeren maiden keskinäinen kaupankäynti (etelä-etelä-suuntainen kauppa) ei ole noussut alkuperäiseltä varsin alhaiselta tasoltaan, vaan sen osuus on edelleen alle 6 % kaikesta Eurooppa-Välimeri -yhteistyöstä. EU:n investoinnit tälle alueelle ovat erityisen alhaisia ja huomattavasti vähäisempiä kuin maailman muille alueille(3).

3. TSK:n näkemykset Eurooppa-Välimeri -kumppanuudesta

3.1. Yksi EU:n suurimmista saavutuksista viimeksi kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana on ollut se, että kansalaiset ja eri toimijat voivat nyt kommunikoida keskenään monien eri kanavien kautta. Välittävien elinten rooli on erittäin tärkeä, sillä merkittävän yhteiskunnallisen roolinsa lisäksi ne tarjoavat riippumattomia palveluja ja organisoivat informaatiokampanjoita, joiden avulla edistetään tärkeitä asioita. Samalla ne voivat vaikuttaa hallituksiin ja poliittisen tason päätöksiin olematta suoraan poliittisesti riippuvaisia.

3.2. TSK katsoo, että Eurooppa-Välimeri -kumppanuuden heikkous on juuri kumppanuuden poliittisen ja taloudellisen sisällön korostaminen samalla kun sen sosiaalinen sisältö on vakavasti laiminlyöty. Tämä näkyy myös kahdenvälisten assosiaatiosopimusten luonteessa. Niissä näkyy EU:n toive "hallitusta liberalisoinnista", mikä tarkoittaa markkinoiden avaamista siten, että samalla pyritään lievittämään rakennemuutoksista aiheutuvan myllerryksen vaikutuksia. Lopulta on kuitenkin käynyt niin, ettei sosiaalikysymyksissä ole päästy toivottuihin tuloksiin.

3.2.1. Varsin epätasa-arvoisissa oloissa liberalisointi ei kuitenkaan yksinään riitä takaamaan talouden kehittymistä tai hajanaisten yhteisöjen ja talouksien uudistamista, puhumattakaan "jaetun vaurauden alueen" luomisesta. Lisäksi EU:n ja Välimeren maiden vapaakauppa-alue toimii Euroopan asettamissa rajoissa: tähän saakka se on koskenut pääasiassa teollisuustuotteita, joissa Euroopan maat ovat huomattavasti Välimeren maita kilpailukykyisempiä, kun taas Välimeren maille erityisen tärkeät maataloustuotteet on jätetty ulkopuolelle. Vapaakauppa-alue on vastaus vain murto-osaan niistä haasteista, jotka Välimeren kaksi puolta erottava kuilu aiheuttaa.

3.3. Huolimatta kumppanuuden sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseen pyrkivien Euromed Heritage(4)-, Euromed Audiovisual(5)- ja Euromed Youth(6) -ohjelmien suotuisasta edistymisestä sekä demokratian ja ihmisoikeuksien vahvistamiseen pyrkivän Meda Democracy(7) -ohjelman käynnistämisestä ja monista kansalaisyhteiskunnan edustajien välisistä kokouksista ja konferensseista kumppanuuden sosiaalinen ulottuvuus ja pyrkimykset kansalaisyhteiskuntien lähentämiseen ovat tuottaneet varsin laihoja tuloksia.

3.4. Hajautettua yhteistyötä koskevien ohjelmien (Med-Urbs, Med-Campus ja Med-Media) tarkoituksena on antaa Välimeren molempien rantojen kansalaisyhteiskuntien toimijoille mahdollisuus tavata toisiaan ja valmistella yhteisiä suunnitelmia. Nämä ohjelmat ovat kuitenkin olleet jäissä vuodesta 1995 lähtien huonon sisäisen hallinnon vuoksi. Komissio on päättänyt lakkauttaa kyseiset ohjelmat siitä syystä, että pienten ohjelmien hallinnointi on erityisen vaikeaa niiden edellyttämien merkittävien henkilöresurssien ja taloudellisten voimavarojen vuoksi.

3.4.1. TSK pitää tervetulleena Belgian aloitetta järjestää puheenjohtajakaudellaan 13. ja 14. heinäkuuta 2001 foorumi, jonka aiheena on naisten rooli talouden kehittämisessä. Komitea on erityisen tyytyväinen siihen, että foorumin päätelmien on määrä olla pohjana tulevan, samaa aihetta käsittelevän EU:n toimintaohjelman kehittämiselle.

3.5. TSK katsoo, että monet Eurooppa-Välimeri -kumppanuuden heikkoudet johtuvat vaikeuksista toteuttaa Barcelonan julistuksen kolmatta aihekokonaisuutta ja erityisesti siitä, että on yliarvioitu mahdollisuudet vaikuttaa kumppanuuden avulla Välimeren kumppanuusmaiden sosiaaliseen kehitykseen. EU:n ei tule unohtaa sitä tosiseikkaa, että, toisin kuin Välimeren kumppanuusmaiden kohdalla, EU:n jäsenvaltioiden filosofian, koulutuksen ja kulttuurin monet yhtäläisyydet tekivät niistä "kypsiä" yhdentymiseen. Välimeren kumppanuusmaiden tilanne on aivan toinen, ja huolimatta niiden maantieteellisestä läheisyydestä on suuria yhteiskunnallisia, taloudellisia ja kulttuurisia eroja sekä niiden välillä että niiden ja EU:n jäsenmaiden välillä.

3.6. Vuoropuhelun edistäminen kulttuuriltaan ja kulttuuriselta taustaltaan hyvin erilaisten maiden välillä on ainoa tehokas tapa lieventää jännitteitä, jotka syntyvät erilaisten kulttuurien ja erilaisten elintapojen yhteentörmäyksestä, maailmanlaajuistumisesta ja kiusauksesta jättää kansalliset identiteetit huomiotta.

3.7. Toisaalta on myös käynyt selvästi ilmi, ettei tähän päivään mennessä ole pystytty käynnistämään riittävän rehellistä ja vakavaa keskustelua sellaisista ongelmista kuin ihmisoikeudet ja erityisesti naisten ja lasten oikeudet, terrorismin torjunta tai laiton maahanmuutto, joka aiheuttaa erityisiä sosiaalisia ongelmia, kuten komissiokin on todennut.

3.8. Assosiaatiosopimusten luodessa maaperää vertikaaliselle (pohjoinen-etelä- suuntaiselle) kaupankäynnille EU:n tärkeimpänä tehtävänä alueella on edelleen oltava horisontaalisen (etelä-etelä) yhdentymisen tukeminen, sillä tavaroiden, pääomien ja työvoiman horisontaalinen liikkuminen kehittää markkinoita kyllin suuriksi vetämään puoleensa kansainvälisiä investointeja, jotka ovat välttämättömiä talouden kehitykselle. Tähän saakka Välimeren kumppanuusmaiden rakenteelliset muutokset eivät ole olleet riittäviä. TSK toivoo, että välittävien elinten roolia vahvistettaisiin Eurooppa-Välimeri -kumppaneiden horisontaalisen yhdentymisen yhteydessä. Komitea antaa täyden tukensa hiljattain (8. toukokuuta 2001) annetussa julistuksessa esitetylle ehdotukselle vapaakauppa-alueen perustamisesta Tunisian, Egyptin, Jordanian ja Marokon välille.

3.9. Tällä hetkellä Välimeren kumppanuusmaiden välittävien toimijoiden edustus on riittämätöntä, minkä vuoksi on vaikea tietää näissä maissa toimivien yritysten todellisia tarpeita. Järjestörakenteiden olemattomuus, joka ilmenee välittävien toimijoiden puutteena, tekee myös mahdottomaksi alueiden välisen käytännön yhteistyön. Välimeren mailla on jo nyt vaikeuksia organisoida kumppanuussuhdettaan Euroopan unioniin, ja vielä tätäkin enemmän vaikeuksia on niiden keskinäisissä suhteissa.

3.9.1. Näistä syistä, ja jotta Välimeren kumppanuusmaille annettaisiin mahdollisuus korjata kyseinen vuosia jatkunut ja kehitystä jarruttanut puute, on TSK:n mielestä ensiksi annettava Välimeren kumppanuusmaille konkreettista apua, jotta voidaan määrittää vahvuudet ja heikkoudet paikallistasolla, kartoittaa konkreettiset tarpeet ja keksiä keinoja ongelmien ratkaisemiseksi.

4. TSK:n päätelmät Eurooppa-Välimeri -kumppanuuden tulevaisuudennäkymistä

4.1. Eurooppa-Välimeri -kumppanuuden onnistumisen ratkaiseva tekijä on assosiaatiosopimusten täydellinen toteuttaminen. Assosiaatiosopimusten edistymistä voidaan käyttää mittapuuna sille, kuinka aktiivisesti 27 kumppanuusmaata pyrkii täyttämään Barcelonan konferenssissa asetetut tavoitteet (osa-alueet 1, 2 ja 3).

4.1.1. Sopimusten neuvottelu- ja ratifiointiprosessi on vienyt ennakoitua pidemmän ajan, mutta tämä johtuu ensisijaisesti siitä, että allekirjoitetut sopimukset ovat käytännössä kahdenvälisiä sopimuksia EU:n viidentoista jäsenvaltion ja kunkin Välimeren alueen kumppanuusmaan välillä.

4.1.2. Tämä on aiheuttanut menettelyissä epätasa-arvoisuutta ja viivästyksiä, jotka ovat lähestulkoon nöyryyttäviä eteläisille maille: jonkin Välimeren maan jo allekirjoittamaa sopimusta voidaan käytännössä alkaa soveltaa vasta keskimäärin kolmen vuoden kuluttua, sillä tämä ajanjakso kuluu sopimuksen ratifiointikierrokseen kaikissa EU-maiden pääkaupungeissa. Esimerkiksi Jordanian kanssa marraskuussa 1997 allekirjoitettu sopimus ei edelleenkään ole voimassa, koska kaksi EU:n jäsenvaltiota ei ole vielä ratifioinut sitä.

4.1.3. Tästä syystä assosiaatiosopimukset tulee yhdistää yhdeksi monenväliseksi sopimukseksi, kuten myös Euro-Välimeri-alueen parlamentaarinen foorumi(8) on ehdottanut. Näin voitaisiin nopeuttaa menettelyitä. Samalla tulisi tarkastella mahdollisuuksia kehittää muita keinoja sopimusten voimaan saattamiseksi.

4.2. Vapaakauppa-alueen perustaminen on yksi Eurooppa-Välimeri -kumppanuuden tärkeimmistä tavoitteista. Kaupankäynti on vapautettava paitsi EU-maiden ja Välimeren kumppanuusmaiden välillä myös Välimeren alueen maiden kesken. Näin markkinoita saadaan laajennettua niin, että alueesta tulee houkutteleva kohde kansainvälisille investoijille ja pääoman sijoittajille. (Osa-alue 2.)

4.2.1. Tässä yhteydessä TSK katsoo, että ensimmäisenä askeleena tulisi suorittaa markkinoiden tarkistus niin, että ne organisoitaisiin paremmin Euroopan unioniin nähden ja edistettäisiin samalla etelä-etelä -suhteita. Lisäksi yksi Euroopan unionin ja Välimeren maiden vapaakauppa-alueen perustavoitteista on juuri tiiviin kumppanuussuhteen luominen paitsi Euroopan unioniin nähden myös Välimeren alueen maiden kesken.

4.2.2. TSK katsoo, että Välimeren kumppanuusmaita on autettava organisoitumaan pk-yritysten, käsiteollisuuden ja mikroyritysten aloilla, jotta näillä aloilla voitaisiin luoda yhteisiä neuvottelu- ja toimintarakenteita. Tällä tavoin Välimeren kumppanuusmaat voisivat rakentaa parempia ja laajempia kumppanuussuhteita sekä EU-maihin että toisiinsa hyödyntäen EU-maiden kokemuksia ja parhaita käytänteitä.

4.3. TSK:n mielestä on puolustettava ajatusta muuttaa vapaakauppasuunnitelma todellisiksi "yhteismarkkinoiksi", jotka kattaisivat kaikki tuotteet mukaan luettuina ne, joiden alalla etelä on kilpailukykyinen, toisin sanoen maataloustuotteet. Tällaisten markkinoiden luominen edellyttää kuitenkin merkittäviä liitännäistoimia (tuotteiden tekniset ja terveydelliset normit, tiettyjen alojen uudenaikaistaminen ja rakenteiden uudistaminen, maataloustuotteiden valmistuksen ja kaupan alalla toimivien yritysten uudenaikaistaminen jne.). (Osa-alue 2.)

4.3.1. Maatalous on tärkein kysymys sekä EU:lle että Välimeren kumppanuusmaille, koska se on Välimeren alueen maiden tärkein talouden ala. Alalla on erittäin vakavia rakenteellisia ongelmia, ja tekninen tietämys, tekniset välineet ja pitkän aikavälin suunnittelu - jota tarvittaisiin rakennemuutoksen sosiaalisten näkökohtien huomioimiseen - puuttuvat täysin. Taloudellisen integraation syventäminen edellyttää yksityiskohtaista keskustelua 27 kumppanuusmaan suunnitelmista näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Tärkeä askel ongelmien ratkaisemiseksi oli Strasbourgissa järjestetty konferenssi, jonka aiheena oli maatalous Euroopan ja Välimeren alueella ja jossa etsittiin keinoja Välimeren alueen maiden maatalouspolitiikan yhteensovittamiseen Barcelonan prosessin puitteissa(9).

4.3.2. Vapaakauppa-alueen perustamista voidaan pitää onnistuneena vain, jos EU:hun kuulumattomat kumppanuusmaat pystyvät täysin hyötymään siitä: toisin sanoen jos he saavat täysin vapaan pääsyn EU:n markkinoille tietyille maataloustuotteilleen ja elintarvikkeilleen, joita pidetään tärkeinä Euro-Välimeri-alueen kumppaneille. Tätä kehitystä voidaan kuitenkin nopeuttaa vain, mikäli yhteiseen maatalouspolitiikkaan sisällytetään kompensaatiojärjestelyt niitä Euroopan unionin alueita varten, jotka kärsivät suoraan kilpailun lisääntymisestä.

4.3.3. Lisäuhrauksia EU:n maataloustuotannossa voitaisiin perustella vain, jos ne toisivat todellista etua vientimarkkinoiden kehitykselle Välimeren kumppanuusmaissa.

4.3.4. Vapaakauppa-alueen maita ei pidä kannustaa tuotantoon ainoastaan Euroopan markkinoita varten (mikä palvelisi tiettyjen markkinoita hallitsevien monikansallisten yritysten, suurmaanomistajien tai paikallisten merkkihenkilöiden intressejä), vaan ennen kaikkea varmistamaan omien kansalaistensa elintarvikkeiden saanti. Näin ne pystyvät asteittain vähentämään elintarvikkeita koskevaa riippuvuuttaan, joka aiheuttaa paitsi taloudellista, myös poliittista ja kulttuurista riippuvaisuutta.

4.4. Välimeren kumppanuusmaille tärkeä ala on tekstiiliteollisuus, joka vuonna 1995 työllisti 30 prosenttia maiden työvoimasta(10). Monille Välimeren maille tekstiiliteollisuus on yksi niiden kilpailukyvyn vahvuuksista. (Osa-alue 2.)

4.4.1. Tekstiiliteollisuus voi olla hyvin merkittävässä asemassa, kun näiden maiden tuotantoa monipuolistetaan kehittyneitä markkinoita varten. Alan strateginen merkitys käy ilmi siitä, että monet Välimeren kumppanuusmaat ovat EU-maiden alihankkijoita tekstiili- ja vaatetusalalla erityisesti puolivalmisteiden osalta.

4.4.2. Tästä syystä tarvitaan toimia tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Se edellyttää organisoinnin parantamista, työvoiman kouluttamista, investoimista uuteen teknologiaan sekä teollisuuslaitosten ja tuotantomenetelmien uudenaikaistamista.

4.4.3. Tekstiiliteollisuus voi toimia esimerkkinä siitä, kuinka ongelmia voidaan ratkaista myös muilla teollisuudenaloilla Välimeren kumppanuusmaissa.

4.5. On syytä korostaa, että myös kalastus on Välimeren maille hyvin tärkeä teollisuudenala. Euroopan unioniin tuodaan hyvin suuri osa (noin 63 prosenttia) näiden maiden kalastusteollisuuden vientituotteista. (Osa-alue 2.)

4.5.1. EU:n kalastusala on tällä hetkellä taloudellisesti hyvin haavoittuva yli-investointien, kustannustennousun ja varantojen ehtymisen vuoksi. Tästä syystä komissio on julkaissut yhteisen kalastuspolitiikan tulevaisuutta koskevan vihreän kirjan(11), jonka tavoitteena on luoda yhteinen keskustelupohja.

4.5.2. TSK on tyytyväinen siihen, että vihreässä kirjassa suunnitellaan Välimeren sisällyttämistä yhteiseen kalastuspolitiikkaan yhtenäisten ehdotusten avulla, joiden on määrä varmistaa kalastuksen jatkuvuus ja edistää dialogia kaikkien Välimeren alueen valtioiden asianomaisten toimijoiden kesken.

4.6. Viiden viime vuoden aikana kerätyn kokemuksen pohjalta EU on parhaillaan tarkistamassa Välimeri-politiikkansa toteuttamiskeinoja(12). EU:n on pyrittävä tehostamaan Meda-ohjelman toteuttamista virtaviivaistamalla sisäisiä menettelyitään ja parantamalla ohjelmiensa ja hankkeidensa suunnittelua. (Osa-alueet 1, 2 ja 3.)

4.7. Välimeri-politiikan monimutkaisen täytäntöönpanon, sen vaatimien byrokraattisten hallintomenettelyiden sekä kyseessä olevien merkittävien taloudellisten panosten vuoksi on perusteltua pyytää varmistamaan, että MEDA-ohjelman edistämiseksi varataan kylliksi henkilöstöä ja että vahvistetaan suoria neuvotteluja asianomaisten toimijoiden kesken.

4.8. Ensisijaisina tavoitteina tulee olla alueen vakautta ja rauhaa koskevien neuvottelujen loppuunsaattaminen, poliittisten neuvottelujärjestelmien luominen rauhan edistämiseksi ja varmistamiseksi, Meda Democracy -ohjelman roolin vahvistaminen sekä välittävien elinten edustajien tuen parantaminen. Näin on oltava huolimatta siitä, että nämä toimet ovat pitkälti riippuvaisia Lähi-idän rauhanprosessin edistymisestä. Välittävän tason järjestöt ovat voima, joka voi vahvistaa Eurooppa-Välimeri -kumppanuuden roolia ja vaikuttaa dialogiin poliittisella, taloudellisella ja kulttuurisella tasolla. (Osa-alueet 1 ja 2.)

4.9. On korostettava poliittisen yhteistyön ja turvallisuutta koskevan yhteistyön vahvistamista, koska tähänastisilla suhteellisen löyhillä yhteistyötoimilla ei ole pystytty luomaan vahvaa luottamuksellista suhdetta EU:n ja Välimeren kumppanuusmaiden välille. (Osa-alue 1.)

4.10. On muutettava Barcelonan prosessissa määriteltyä tärkeysjärjestystä niin, että sosiaaliset, kulttuuriset ja maahanmuuttoa koskevat kysymykset asetetaan laadulliselta merkitykseltään tasavertaiselle sijalle taloutta, kauppaa ja turvallisuutta koskevien kysymysten kanssa. (Osa-alue 3.)

4.11. EU:n on sitouduttava enemmän kysymyksiin, jotka koskevat sosiaalista kehitystä, terveyttä, koulutusta, naisten ja lasten oikeuksia, ympäristönsuojelua ja infrastruktuuriohjelmia. Tässä yhteydessä on tärkeää korostaa sellaisten ohjelmien merkitystä, jotka koskevat nuorisolle suunnattuja vaihto-ohjelmia sekä teknisen ja tieteellisen alan henkilöiden liikkuvuutta. Kaikkein tärkeimpiä ovat opettajille suunnatut vaihto-ohjelmat. (Osa-alue 3.)

4.12. Eurooppa-Välimeri -kumppanuudesta on tultava entistä näkyvämpää ja tunnetumpaa sekä Euroopassa että Välimeren alueella. On lisättävä tiedotus- ja pr-toimintaa. Osana viestintästrategiaa on pyrittävä vahvistamaan "kansalaisten" tunnetta siitä, että Eurooppa-Välimeri -kumppanuuden puitteissa rahoitetut hankkeet ovat "omia hankkeita". (Osa-alue 3.)

4.13. TSK katsoo, ettei näiden kahden osapuolen välille voi syntyä todellista kumppanuussuhdetta, ellei ihmisten liikkumisoikeutta koskevaa kysymystä järjestetä asianmukaisella tavalla ja varmisteta molempien osapuolten legitiimejä intressejä. Jos liikkumisoikeutta koskevaan pyyntöön jätetään vastaamatta, lietsotaan laitonta maahanmuuttoa. (Osa-alue 1.)

5. Eurooppa-Välimeri -kumppanuuden tulevaisuutta koskevat TSK:n ehdotukset

5.1. TSK uskoo, että vapaakauppa-alueen kehittäminen, sekä kahdenvälisesti EU:n ja Välimeren kumppanuusmaiden kesken että monenvälisesti Välimeren maiden kesken, ei itsessään ole lopullinen tavoite, vaan väline vielä tärkeämmän tavoitteen saavuttamiseen: vakauden, rauhan ja hyvinvoinnin luomiseen alueelle.

5.2. TSK:n mielestä avain Eurooppa-Välimeri -kumppanuuden onnistumiseen on dynaamisten tulosten mahdollisuudessa. Kauppatavaroiden liikkumisen myötä kumppaneiden välillä liikkuu myös "jotain muuta": teknistä tietämystä, instituutioiden malleja, poliittisia periaatteita. Assosiaatiosopimusten solmiminen voi saada kyseenalaistamaan nykyiset instituutiot ja korvaamaan ne entistä tehokkaammilla.

5.3. TSK:n mielestä on vahvistettava Eurooppa-Välimeri -kumppanuuden toista ulottuvuutta koskevia EU:n aloitteita Välimeren eteläisten ja itäisten alueiden markkinoiden pirstaleisuuden vähentämiseksi.

5.3.1. TSK ehdottaa, että jokainen maa, joka allekirjoittaa assosiaatiosopimuksen EU:n kanssa, solmisi seuraavien viiden vuoden aikana vapaakauppasopimuksen kaikkien niiden muiden maiden kanssa, jotka myös ovat tehneet EU:n kanssa assosiaatiosopimuksen.

5.3.2. TSK ehdottaa, että kehitettäisiin sopivia järjestelmiä yrittäjyyden tukemiseksi sekä lainsäädäntöä ja hallinnollisia määräyksiä investointeja ja yksityisiä aloitteita suosivan ilmapiirin luomiseksi avoimuuteen ja luottamukseen perustuvien menettelyiden avulla. Komitea toivoo myös, että pk-yrityksiin ja mikroyrityksiin kiinnitettäisiin erityistä huomiota, kun vahvistetaan Eurooppa-Välimeri -kumppanuutta kaupan ja teollisuuden alalla. Komitea katsoo myös, että kumppanuussuhteita voidaan vahvistaa lisäämällä yhteistyötä pk-yritysten edustajien välillä.

5.3.3. TSK:n mielestä on kehitettävä teknisen ja taloudellisen avun ohjelmia erityisesti Välimeren maiden pk-yrityksiä ja mikroyrityksiä varten, jotta voitaisiin edistää näiden maiden talouselämän monimuotoistumista. Erityistä huomiota tulee kiinnittää käsiteollisuuteen, sillä käsiteollisuusyritykset muodostavat yleensä suurimman osan kyseisten maiden tuotantorakenteesta. Esimerkkinä voidaan mainita Italian puu- ja huonekaluteollisuus, joka aiemmin oli jakautunut moniin pieniin käsityöläisyrityksiin, mutta joka nykyään on merkittävässä asemassa maailmanmarkkinoilla. Tätä voidaan käyttää vertailuanalyysissä esimerkkinä hyvistä käytänteistä kehitettäessä Välimeren kumppanuusmaiden käsiteollisuusalaa.

5.3.4. TSK:n mielestä on syytä käynnistää tiedotuskampanjoita, jotka suunnataan kaupallisen ja tuotantoalan edustajille, esim. kauppakamareille, ammattialajärjestöille, ammattiliitoille sekä asiasta kiinnostuneille kaupallisen alan järjestöille. Näin voidaan antaa mahdollisille investoijille tarvittavaa tukea ja tietoa pitkäaikaisten investointien tekemisestä Välimeren maiden tuotantosektorille.

5.3.5. TSK suosittaa EU:n Välimeri-strategian parantamista niin, että edistetään rajatylittäviä hankkeita ja hajautettua yhteistyötä entistä enemmän painottaen erityisesti kestävää kehitystä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi komitea pyytää komissiota

a) sisällyttämään sosiaaliset näkökohdat alueellisten ohjelmien sovellutusalaan ja painottamaan erityisesti kaikkien työmarkkinaosapuolten osallistumista sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla

b) koordinoimaan koulutuspolitiikkaa työmarkkinoiden tarpeisiin ja luomaan sosiaalisen avun verkostoja sekä nykyaikaisia yhteistyömenetelmiä avustusjärjestelmiä varten.

Tässä yhteydessä komitea ehdottaa sellaisten hajautettua yhteistyötä koskevien ohjelmien ja aloitteiden edistämistä, joilla tuetaan vaihtoa kaikkien kehittämiseen osallistuvien osapuolten välillä, kuten Barcelonan julistuksen sosiaalista, kulttuurista ja humanitaarista yhteistyötä koskevassa osassa kaavaillaan. Näin liberalisoidaan ja vahvistetaan järjestelmää ja voimistetaan kulttuurista kehitystä.

5.4. TSK katsoo, että on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota Eurooppa-Välimeri -kumppanuuden sosiaalisiin näkökohtiin kehittämällä uusia ohjelmia. Komitea pitää tervetulleena uuden Euromed - Human Sciences -ohjelman käynnistämistä.

5.5. TSK kannattaa ajatusta luoda Eurooppa-Välimeri -kumppanuusohjelmille erityinen tunnus, josta eri ohjelmat voitaisiin tunnistaa. Komitea suosittaa Eurooppa-Välimeri -kumppanuusohjelmien entistä aktiivisempaa esilletuontia joukkotiedotusvälineiden ja kyseisten maiden asianomaisten tahojen avustuksella, jotta kumppanuuden tuloksia voidaan tehdä tunnetuksi kansalaisyhteiskunnassa.

5.6. Eurooppa-Välimeri -kumppanuusyhteistyön tehostamiseksi sekä demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämiseksi Välimeren alueella on tarpeen vahvistaa välittävien elinten asemaa ja edistää kansalaisyhteiskunnan osallistumista kaikkiin kumppanuustoimiin. Tämä rajoittaisi valtion liian suurta vaikutusvaltaa Meda-ohjelmien toteutukseen eräissä kumppanuusmaissa, joissa ei ole olemassa konsultaatiomenettelyitä ohjelmien suunnittelussa.

5.6.1. TSK katsoo, että kansalaisyhteiskunnalle (maahanmuuttajat, paikallisyhteisöt, yritykset, yliopistot, järjestöt) on annettava paljon entistä aktiivisempi rooli, jotta varmistetaan koko yhteiskunnan mahdollisimman laaja osallistuminen Barcelonan julistukseen pohjautuviin toimiin. Komitean mielestä on pyrittävä entistä tehokkaammin kehittämään ja tukemaan todella riippumattomia välittäviä elimiä ja annettava kansainvälisille valtiovallasta riippumattomille organisaatioille mahdollisuus perustaa haaraorganisaatioita ja toimia vapaasti kaikissa Barcelonan prosessiin kuuluvissa 27 maassa.

5.7. TSK katsoo, että Välimeren kumppanuusmaissa tarvitaan enemmän tietoa ja yhteiskunnallista liikkuvuutta, sillä MEDA-ohjelmasta ovat hyötyneet pääasiassa ne, joilla oli jo ollut yhteyksiä EU:n politiikkaan ja toimintaan. MEDA II -ohjelman(13) suuri haaste on kattaa koko yhteiskunta, jotta rahoitus saadaan leviämään entistä laajemmalle kaikkiin yhteiskuntaluokkiin ja sosiaaliryhmiin.

Jotta MEDA II -ohjelma saataisiin onnistuneesti toteutettua TSK ehdottaa, että

- selvitetään Välimeren kumppanuusmaiden tarpeet ja annetaan niille suoraa tukea sellaisten tutkimusten organisointiin ja kehittämiseen, joiden avulla pyritään helpottamaan kumppanuusmaille myönnettyjen varojen käyttöä, yhteistyössä EU:ta edustavien organisaatioiden kanssa

- pyritään siirtämään teknistä osaamista ja teknologiaa, erityisesti yksityissektorille ja valtiovallasta riippumattomille organisaatioille

- tehdään tunnetuksi parhaita käytänteitä, jotka perustuvat EU:n jo saamaan kokemukseen MEDA-ohjelman soveltamisesta ja erityisesti EU:n alueellisten ohjelmien soveltamisesta

- kiinnitetään erityistä huomiota Välimeren kumppanuusmaiden alkutuotanto- ja teollisuussektoreihin

- laaditaan oppaita ja käsikirjoja(14) EU:n antaman rahoituksen asianmukaisesta käytöstä ja sen jakamisesta käyttäjille

- asetetaan sitovat määräajat Meda-ohjelmasta jaettavaa rahoitusta koskeville menettelyille

- jaetaan varat tasapuolisesti kumppanuusjärjestelmän kolmen aihealueen kesken ja vahvistetaan poliittista vuoropuhelua kullakin alueella

- lisätään Meda-ohjelmasta vastaavaa henkilöstöä komissiossa

- pyritään saamaan kaikki tulokset ja osatekijät loppukäyttäjien tietoon (kauppakamarit jne.)

- perustetaan seurantakeskus tarkkailemaan Barcelonan prosessin kehitystä.

5.8. TSK katsoo, että MEDA II -ohjelman lähestymistapaa ja filosofiaa on yksinkertaistettava, jotta varojen käyttö helpottuu ja jotta voidaan ratkaista nykyisestä lähestymistavasta johtuvat ongelmat. Komitea korostaa hajautetun yhteistyön tärkeyttä(15) ja sen lisäämistä ja pitää tervetulleina Marseillen ministerikonferenssissa tehtyjä MEDA II -ohjelmaa koskevia päätöksiä(16).

5.8.1. TSK:n mielestä uuden MEDA-asetuksen on taattava tasapainoinen ja kestävä poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen kehitys. Samalla on varmistettava kansalaisyhteiskunnan osallistuminen ohjelmien ja hankkeiden suunnitteluun ja arviointiin. Tässä yhteydessä komitea korostaa myös pienimuotoisten hankkeiden tärkeyttä.

5.8.2. Komitean mielestä MEDA-ohjelmassa on lisättävä alueellisiin hankkeisiin ja "etelä-etelä" -ulottuvuuden sisältäviin hankkeisiin varattujen määrärahojen osuutta. Näistä hankkeista on päätettävä yhdessä paikallisten viranomaisten ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa.

5.8.3. TSK:n mielestä MEDA-ohjelmasta on rahoitettava erityisiä yhteistyötoimia maatalouden ja maaseudun kehittämisen alalla, jotta voidaan parantaa elämänlaatua maaseutualueilla ja vähentää riippuvaisuutta elintarviketuonnista.

5.8.4. TSK kehottaa lisäämään huomattavasti koulutustoimintaan suunnattua rahoitusta MEDA-ohjelman kaikilla kumppanuuden osa-alueilla, jotta se hyödyttäisi kyseisten maiden koko yhteiskuntaa.

5.8.5. Huomattava osa MEDA-ohjelmaa on suunnattava yhteistyön edistämiseen niiden valtioiden, etnisten ryhmien ja uskonnollisten ryhmien välillä, jotka kärsivät historiaan pohjautuvista konflikteista ja vihamielisyydestä.

5.8.6. TSK katsoo, että uuden MEDA II -ohjelman yhteydessä arviointia ei tule tehdä raporttien avulla vaan dynaamisella ja joustavalla tavalla, jotta voidaan tehdä nopeita päätelmiä mahdollisista ongelmista rahoituksen käytössä ja ryhtyä näin korjaaviin toimiin. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi komitea ehdottaa ohjelmien soveltamismenettelyitä koskevan itsearviointimallin kehittämistä. Arviointimallin tavoitteena tulee olla jatkuva tulosten laadun arviointi kaikkien menettelyiden järkiperäisen hallinnoinnin avulla.

5.9. TSK:n mielestä muuttovirrat on asetettava yhteistyössä keskeiselle sijalle. On otettava käyttöön maahanmuuttopolitiikka, joka keskittyy yhteisen kehityksen tarpeisiin. Maahanmuuttopolitiikan on perustuttava seuraaviin seikkoihin:

- pohjoisen ja etelän molemminpuolinen sitoutuminen pyrkimykseen hallita yhdessä muuttovirtoja, ottaen huomioon tarve laittoman maahanmuuton torjumiseen

- Välimeren maiden molemminpuolista väliaikaista maahanmuuttoa koskevan politiikan käyttöönotto; esimerkkinä voisi toimia Saksa, koska se on yksi harvoista Euroopan maista, joilla on pitkät perinteet työntekijöiden liikkuvuuden organisoimisessa

- erityisviisumin käyttöönotto kumppanuusohjelman parissa toimiville

- maahanmuuttajien aktivointi lähtömaansa kehittämiseen tukemalla maahanmuuttajille suunnattuja ohjelmia lähtömaassa sekä opiskelijoille suunnattuja ohjelmia sellaisten järjestelmien puitteissa, jotka helpottavat heidän pääsyään työmarkkinoille lähtömaassaan; harjoittelijoiden ottaminen eurooppalaisten yritysten palvelukseen väliaikaisiin työsuhteisiin; sellaisen rahoitusvälineen perustaminen, jonka tavoitteena on kanavoida maahanmuuttajien säästöt paremmin lähtömaansa tuottaville sektoreille

- selkeästi määritellyn integrointipolitiikan kehittäminen vastaanottovaltiossa, jotta voidaan vahvistaa laillisesti maahan muuttaneiden oikeuksia.

5.9.1. Komitea ehdottaa maahanmuuton seurantakeskuksen perustamista. Keskuksen tehtävänä olisi seurata jatkuvasti ja yksityiskohtaisesti kaikkia muuttoliikkeisiin liittyviä kysymyksiä Välimeren alueella yhteistyössä asianomaisen Eurooppa-Välimeri -foorumin komitean kanssa.

5.10. MEDA II -ohjelmaan osallistuvien maiden on pyrittävä kunnioittamaan demokratian periaatteita sekä ihmisoikeuksia ja järjestäytymisoikeutta sekä erityisesti naisten ja lasten oikeuksia, sillä tämä on keskeinen kysymys Euroopan unionin kanssa tehtävässä yhteistyössä. Näiden oikeuksien kunnioittamista on valvottava tarkoin ja siitä on raportoitava säännöllisesti Euroopan parlamentille.

5.10.1. Edellä esitettyjen huomioiden pohjalta komitea ehdottaa, että

- kehitetään ohjelmia, joiden tavoitteena on edistää naisten koulutusta ja pääsyä yliopistoihin ja työelämään

- kielletään tukien saanti sellaisilta organisaatioilta, yrityksiltä ja muilta elimiltä, jotka syrjivät naisia koulutuksessa, sosiaaliasioissa tai urheilussa.

5.10.2. TSK katsoo, että strategista lähestymistä Libyaan on arvioitava uudelleen. Samaan aikaan komitea pitää tervetulleina Maghreb- ja Mashrek-maiden aloitteita pyrkiä luomaan yhteistyötä Libyan kanssa.

5.11. TSK kannattaa EuropeAid-yhteistyöyksikön perustamista. Kyseinen komission yksikkö toimii instituution normaalien toimintasääntöjen mukaisesti, ja se perustettiin komission päätöksellä 1. tammikuuta 2001. Sen perustaminen liittyy ulkoisen avun uudistamiseen. Kyseisen yksikön toimintaperiaatteena on, että kaikkea ei tarvitse päättää tai hallinnoida Brysselistä käsin, jos se voidaan tehdä suoraan. Tämä on TSK:n mielestä erittäin tärkeää, sillä se osoittaa komission pyrkivän delegoimaan perustoimivaltaansa. On tärkeää huomata, että yksikön toimivalta koskee ohjelmien kaikkia vaiheita pyrittäessä toteuttamaan ulkosuhteiden tai kehitysyhteistyön pääosastojen suunnittelemien ja komission hyväksymien ohjelmien tavoitteita.

5.12. TSK:n omana tehtävänä tulee olla konsultatiivisten prosessien edistäminen niissä Välimeren alueen maissa, joissa ei ole talous- ja sosiaalineuvostoa. Lopullisena tavoitteena tulee olla tällaisen elimen perustaminen.

5.12.1. Tähän liittyen on joulukuussa 2000 käynnistetty kaksi alueellista ohjelmaa, jotka koskevat talous- ja yhteiskuntaelämän osapuolten roolia sekä Eurooppa-Välimeri -kumppanuuden toimijoiden sosiaalidialogia. Ohjelmien kokonaisbudjetti on 1,3 miljoonaa EUR. Ohjelmat hyväksyttiin talous- ja sosiaalineuvostojen neljännessä vuosikokouksessa Lissabonissa vuonna 1998. Ensimmäinen ohjelmista on nimeltään Tresmed, ja se liittyy talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden konsultatiiviseen rooliin. Ohjelman budjetti on 700000 EUR. Ohjelma on kaksivuotinen, ja se toteutetaan Espanjan talous- ja sosiaalineuvoston suojeluksessa. Toinen ohjelmista koskee sosiaalidialogia ja sosiaalijärjestelmiä. Sen kesto on 18 kuukautta ja budjetti 600000 EUR. Ohjelma toimii Italian Välimeri-instituutin (IMED) suojeluksessa.

5.12.2. TSK pitää näiden kahden ohjelman käynnistämistä tervetulleena ja toivoo niiden toimivan tehokkaasti ja tuottavan merkittäviä tuloksia.

5.12.3. TSK:n on pyrittävä järjestämään valtuuskuntavierailuja kaikkiin Välimeren kumppanuusmaihin (kuten Israeliin, autonomisille palestiinalaisalueille, Jordaniaan ja Egyptiin jo tehdyt vierailut) entistä useammin ja entistä säännöllisemmin. TSK pitää tervetulleena sitä, että komission puheenjohtaja Romano Prodi sekä komissaarit Christopher Patten ja Pascal Lamy suunnittelevat vierailuja Maghreb- ja Mashrek-maihin, sillä Barcelonan prosessin lujittamispyrkimyksiin on liitettävä tällaisia aloitteita, jotka vahvistavat yleisesti Eurooppa-Välimeri -kumppanuuden ilmapiiriä ja herättävät luottamusta kumppaneihin.

5.13. Tapahtumat syyskuun 11. päivänä 2001 osoittavat, että on tarpeen vahvistaa viipymättä Eurooppa-Välimeri -kumppanuutta. Muodostuneiden uusien haasteiden edessä EU:n on hyödynnettävä Barcelonan ministerikonferenssin päätöksiä syntyneen ilmapiirin normalisoimiseen ja lähentämään kumppanimaita kulttuurisesti ja sivistyksellisesti sekä toisiinsa että EU:hun nähden.

Bryssel 18. lokakuuta 2001.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) Barcelonan julistus hyväksyttiin EU:n ja Välimeren maiden ulkoministereiden kokouksessa 27. ja;28. marraskuuta 1995.

(2) KOM(2000) 472 lopullinen.

(3) KOM(2000) 497 lopullinen.

(4) Euromed Heritage-ohjelma käynnistettiin syyskuussa 1998 kulttuuriministereiden huhtikuussa 1996 Bolognan konferenssissa antaman julistuksen seurauksena.

(5) Euromed Audiovisual-ohjelma on ollut käynnissä elokuusta 1998 lähtien. Se pohjautuu Thessalonikissa marraskuussa 1997 pidetyn konferenssin päätelmiin.

(6) Euromed Youth-ohjelma käynnistettiin vuoden 1999 alussa. Sen perustana ovat Maltassa huhtikuussa 1997 pidetyn toisen konferenssin päätelmät.

(7) Meda Democracy-ohjelman perustana on Euroopan parlamentin vuonna 1994 tekemä aloite ja sitä seurannut Eurooppa-Välimeri- yhteistyö. Ohjelman tavoitteet määritellään 17. heinäkuuta 1996 päivätyssä komission asiakirjassa "Euromed Democracy Programme, Budget Line B7 - 705N - Criteria and Conditions of Eligibility".

(8) Euro-Välimeri-alueen parlamentaarisen foorumin toisen istunnon loppujulistus (Bryssel 8. ja;9. helmikuuta 2001).

(9) Euro-Mediterranean Conference on Agriculture, Strasbourg, 14. ja 15. kesäkuuta 2001.

(10) FEMISE Report on the Evolution of the Stucture of Trade and Investment between the EU and its Mediterranean Partners, kohta 109.

(11) KOM(2001) 135 lopullinen.

(12) KOM(2000) 497 lopullinen (komission tiedonanto "Barcelonan prosessin lujittaminen").

(13) MEDA-ohjelman (1995-1999) jatko-osa, joka kattaa vuodet 2000-2006.

(14) "Ulkosuhteet"-jaoston tiedonanto aiheesta "Pk-yritysten ja käsiteollisuuden innovaatiopolitiikka" (CES 396/2000 fin).

(15) Talous- ja sosiaalikomitean lausunto Eurooppa-Välimeri -kumppanuudesta (EYVL C 301, 13.11.1995, s. 45).

(16) Neljäs ulkoministereiden Eurooppa-Välimeri-konferenssi Marseillesissa 15. ja 16. marraskuuta 2000.