52001DC0416

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE JA TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE - PERUSTYÖNORMIEN EDISTÄMINEN JA TYÖMARKKINA- JA SOSIAALIPOLITIIKAN OHJAUSJÄRJESTELMÄN KEHITTÄMINEN MAAILMANLAAJUISTUMISEN YHTEYDESSÄ

Sisältö

1. Johdanto

2. Kansainvälinen kehitys perustyönormien tukemiseksi

2.1. Kohti parempaa työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan ohjausjärjestelmää kansainvälisellä tasolla

2.1.1. Perustyönormien yleismaailmallisuuden tunnustaminen: vuoden 1995 maailman sosiaalisen kehityksen huippukokous

2.1.2. Perustyönormien vahvistaminen ILO:ssa: vuoden 1998 julistus työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista

2.1.3. Laajempi näkökulma: maailmanlaajuistumisen sosiaalista ulottuvuutta käsittelevän ILO:n työryhmän perustaminen

2.1.4. Kauppapolitiikka: Singaporessa vuonna 1996 pidetyn WTO:n ministerikokouksen antama julistus

2.1.5. Monisäikeinen suhde: OECD:n tutkimus kansainvälisestä kaupasta ja perustyönormeista

2.1.6. Kansainvälisten käytännesääntöjen kehittäminen: yritysten sosiaalinen vastuu

3. EU:n lähestymistavan perusperiaatteet

3.1. Työnormit EU:n sosiaalipolitiikan avaintekijänä

3.2. Seuraamuksiin perustuvien lähestymistapojen torjuminen kauppapolitiikassa

3.3. Köyhyyden vähentäminen ja perusoikeuksien kunnioittaminen kehitysavun ja kahdenvälisten sopimusten yhteydessä

4. EU:n aloite kansainvälisen toiminnan edistämiseksi

5. Tulevan toiminnan osatekijät EU:ssa ja kansainvälisellä tasolla

5.1. Toiminnan lisääminen kansainvälisellä tasolla

5.1.1. ILO:n välineiden tehostaminen

5.1.2. Lisää tukea monenväliseen tekniseen apuun, ILO:n antama apu mukaan lukien

5.1.3. Foorumin avaaminen kansainväliselle vuoropuhelulle

5.2. EU:n poliittisten välineiden yhdistäminen

5.2.1. Kaupan alan kannustimien vahvistaminen: yleinen tullietuusjärjestelmä

5.2.2. Kahdenväliset suhteet: sopimukset, apu ja valmiuksien lisääminen

5.2.3. Kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin tehokkaampi hyödyntäminen

5.3. Yksityiset ja vapaaehtoiset järjestelmät perustyönormien edistämiseksi: sosiaaliset tuotemerkinnät ja teollisuuden käytännesäännöt

6. Päätelmät

LIITTEET

1. Johdanto [1]

[1] Tällä tiedonannolla täydennetään komission vuonna 1996 laatimaan tiedonantoon sisältyvää analyysia, jossa käsiteltiin pääasiassa kauppajärjestelmää ja kansainvälisesti tunnustettuja työnormeja, KOM(96)402 lopull./2, 4. syyskuuta 1996.

Maailmanlaajuistumisen ja perustyönormien edistämisen monimutkaiseen keskinäisvaikutukseen kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Kansalaiset katsovat, että oikeudenmukaisen maailmanlaajuisen talousjärjestelmän olisi edistettävä sosiaalista kehitystä ja perusoikeuksia ja ettei nykyinen ohjausjärjestelmä ota näitä kysymyksiä riittävästi huomioon. Yleinen kiinnostus aihetta kohtaan Euroopassa on edelleen suurta. Tämä kertoo siitä, että maailmanlaajuistumisen vaikutuksista ollaan entistä tietoisempia ja että kaikkia asianosaisia hyödyttäviä taloussuhteita kohtaan tunnetaan yhä enemmän kiinnostusta. Lisäksi myönnetään, että kaupan ja sijoitusten tulisi hyödyttää koko väestöä sekä tukea niitä, jotka osallistuvat tuotantoprosesseihin ja edistävät talouden kasvua. Lisääntyvä yleinen kiinnostus perustuu perustyönormien yleismaailmallisuuden tunnustamiseen, eikä sen tarkoituksena ole vaarantaa sellaisten kehitysmaiden suhteellista etua, joissa on alhainen palkkataso. Perusoikeuksien ja kestävän kehityksen edistämisen perustavoite käy ilmi EU:n kannasta, joka on esitetty neuvoston päätelmissä vuodelta 1999 [2].

[2] Päätelmät ovat tämän tiedonannon liitteessä 1.

Euroopassa on havaittu, että kestävä talouskasvu ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus liittyvät läheisesti yhteen, mikä edellyttää perustyönormien noudattamista. Tämä havainto tukee EU:n tärkeimpiä taloudellisia ja sosiaalipoliittisia päämääriä. Ajatus siitä, että sosiaali- ja talouspolitiikka tukevat toisiaan, on keskeinen EU:n sosiaalipoliittisessa toimintaohjelmassa, joka hyväksyttiin Nizzan Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2000. Nämä kysymykset otetaan esille myös EU:n kestävän kehityksen strategiassa sekä unionin panosta maailmanlaajuiseen kestävään kehitykseen koskevassa tiedonannossa, jonka komissio antaa tammikuuhun 2002 mennessä, kuten Göteborgin Eurooppa-neuvostossa sovittiin.

Nykyiset talous- ja sosiaalipolitiikkaan liittyvät kansainväliset säännöt ja rakenteet eivät ole tasapainoisia yleismaailmallisella tasolla [3]. Maailmanlaajuinen markkinoiden ohjausjärjestelmä (market governance) on kehittynyt nopeammin kuin maailmanlaajuinen työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan ohjausjärjestelmä (social governance). ILO:n voimaansaattamismekanismi ei ole kovin tehokas, koska sitä sovelletaan ainoastaan ratifioituihin yleissopimuksiin. Sen sijaan Maailman kauppajärjestö (WTO), jolla on sääntöihin perustuva järjestelmä ja sitova riitojenratkaisumenettely, on vahva ja verrattain tehokas järjestö. WTO:n suhteellinen vahvuus on saanut aikaan vetoomuksia, että se ryhtyisi toimimaan kaupan lisäksi muillakin aloilla ja käyttäisi toimintavälineitään muiden politiikan alojen, kuten työnormien ja ympäristön, ohjausjärjestelmien vahvistamiseksi. ILO on kuitenkin se järjestö, jolla on valtuudet säätää ja käsitellä työnormeja, ja sellaisena sen on myös säilyttävä. Työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan osa-aluetta olisi pyrittävä vahvistamaan tasapainottamalla maailmanlaajuista ohjausjärjestelmää siten, että lähtökohtana ovat WTO:n sijasta ILO:n järjestelmät.

[3] YK:n pääsihteeri Kofi Annan totesi YK:n vuosituhannen vaihteen huippukokoukselle antamassaan raportissa, että "...viimeisten vuosikymmenten aikana on onnistuttu luomaan vahvat ja toimivat säännöt maailmanmarkkinoiden kasvun helpottamiseksi, kun taas tuki yhtä lailla merkittäville sosiaalisille tavoitteille on jäänyt jälkeen - olivat ne sitten työvoimastandardeja tai ympäristöön, ihmisoikeuksiin ja köyhyyden vähentämiseen liittyviä tavoitteita."

Nämä maailmanlaajuista ohjausjärjestelmää koskevat laajemmat näkökohdat eivät kuulu tämän tiedonannon alaan, mutta niillä on kuitenkin merkitystä perustyönormien edistämisen kannalta. Niiden tarkastelu auttaa ymmärtämään alan kansainvälistä kehitystä viime vuosikymmenen aikana sekä määrittelemään keinoja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi maailmanlaajuistumisen yhteydessä. Tässä tarkastelussa korostuu erityisesti kiinteä yhteys kaupan ja sijoitusten sekä talouskasvun ja sosiaalisen kehityksen välillä. Lisäksi korostuu tarve käsitellä näitä kysymyksiä yhtenäisellä tavalla, mikä edellyttää perustyönormien edistämisen tarkastelua laajasta näkökulmasta.

Tämän tiedonannon tavoitteena on hahmotella strategia työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan ohjausjärjestelmän parantamiseksi ja perustyönormien edistämiseksi siten, että maailmanlaajuistuminen tukisi sosiaalista kehitystä ja perusoikeuksien noudattamista nykyistä paremmin. Tällaisen strategian määrittelemiseksi tiedonannossa ehdotetaan käytettäväksi välineitä useilta eri politiikan aloilta sekä kansainvälisesti että yhteisössä, jotta määritelty lähestymistapa olisi laaja ja monialainen.

2. Kansainvälinen kehitys perustyönormien tukemiseksi

2.1. Kohti parempaa työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan ohjausjärjestelmää kansainvälisellä tasolla

Kansainvälistä keskustelua maailmanlaajuistumisen ja sosiaalisen kehityksen keskinäisestä vaikutuksesta on käyty useilla foorumeilla, muun muassa YK:n vuosituhannen vaihteen huippukokouksessa, ja eri tahtiin. [4] Keskusteluista ilmenee, että perustyönormien edistämistä tuetaan yleisesti ja että sosiaalinen kehitys tunnustetaan yhä laajemmin tarpeelliseksi kestävän kehityksen osatekijäksi. Niissä korostuu myös selvästi, kuinka vaikeaa on käsitellä kaupan ja sosiaalikysymysten välistä yhteyttä tavalla, joka ottaa kaikkien osapuolten näkemykset asianmukaisesti huomioon. Suurin huolenaihe on se, että kaupan ja sosiaalikysymysten välistä yhteyttä voitaisiin käyttää väärin protektionistisiin tarkoituksiin tai että sen avulla kaupassa voitaisiin ottaa käyttöön pakotteita nykyistä useammin. On myös huomattava, että viime vuosina on esiintynyt yhä enemmän yksityisiä vapaaehtoisia aloitteita, joilla pyritään edistämään perustyönormien täytäntöönpanoa. Nämä aloitteet ovat joko yritysten itsensä kehittämiä tai niiden on määrä tukea yritysten toimintaa. Niiden voidaan osaltaan katsoa parantavan työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan ohjausjärjestelmää ja edistävän perustyönormeja sellaisten toimien ohella, joihin hallitukset ja muut viranomaiset osallistuvat. Komissio käynnisti keskustelun tällaisista aloitteista vihreässä kirjassa yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä [5].

[4] Yleiskatsaus kansainväliseen kehitykseen ja kansainvälisten järjestöjen toimintaan sisältyy ILO:n marraskuussa 2000 kokoontuneelle, maailmanlaajuistumisen sosiaalisia ulottuvuuksia käsittelevälle työryhmälle laatimaan asiakirjaan Developments in other organisations: overview of developments in other international organisations and bodies relevant to the work of the Working Party, GB. 279/WP/SDG/1 (Kehitys muissa järjestöissä: yleiskatsaus kehitykseen muissa työryhmän toimintaan liittyvissä kansainvälisissä järjestöissä ja elimissä).

[5] KOM(2001)x, 18. heinäkuuta 2001.

2.1.1. Perustyönormien yleismaailmallisuuden tunnustaminen: vuoden 1995 maailman sosiaalisen kehityksen huippukokous

Vuoden 1995 maailman sosiaalisen kehityksen huippukokouksessa käsiteltiin maailmanlaajuistumisen sosiaalista ulottuvuutta ensimmäistä kertaa korkeimmalla poliittisella tasolla ja tunnustettiin sosiaalikysymykset kestävän kehityksen osatekijäksi.

Kööpenhaminan julistuksessa sosiaalisesta kehityksestä osanottajamaat tunnustivat, että maailmanlaajuistuminen [6] avaa mahdollisuuksia kestävälle talouskasvulle ja maailmantalouden kehittymiselle. Lisäksi sen avulla on mahdollista vaihtaa kokemuksia sekä edistää ihanteiden, kulttuuriarvojen ja -pyrkimysten vuorovaikutusta. Samalla osanottajamaat myönsivät, että muutoksiin ja sopeuttamisprosesseihin on liian usein liittynyt köyhyyttä, työttömyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä. Kööpenhaminan julistuksessa määriteltiinkin haasteeksi maailmanlaajuistumisprosessin hallinta sen tuomien etujen lisäämiseksi ja sen ihmisille mahdollisesti aiheuttamien haittojen lieventämiseksi.

[6] Maailmanlaajuistumisen määriteltiin olevan "seurausta ihmisten lisääntyvästä liikkuvuudesta, viestinnän tehostumisesta, selvästi lisääntyneestä kaupankäynnistä ja pääomavirroista sekä teknisestä kehityksestä" (Maailman sosiaalisen kehityksen huippukokouksen Kööpenhaminan julistus sosiaalisesta kehityksestä ja toimintaohjelma, 12. maaliskuuta 1995).

Toimintaohjelmassa [7] hallitukset sitoutuivat "varmistamaan ja edistämään työntekijöiden perusoikeuksien kunnioittamista, mukaan lukien pakkotyön ja lapsityövoiman käytön kieltäminen, yhdistymisvapaus sekä oikeus järjestäytyä ja neuvotella työehtosopimuksista, naisten ja miesten oikeus samaan palkkaan samasta tai samanarvoisesta työstä sekä syrjinnän kieltäminen työhönotossa, ILO:n yleissopimusten mukaisesti kyseisiin sopimuksiin liittyneissä valtioissa ja muissa maissa näiden sopimusten periaatteet huomioon ottaen, jotta päästäisiin todella aidosti jatkuvaan talouskasvuun ja kestävään kehitykseen". Huippukokouksessa siis määriteltiin perustyönormit ensimmäistä kertaa ja sovittiin niiden yleismaailmallisuudesta tekemällä niistä kaikkien hallitusten vastuualue, eikä ainoastaan niiden, jotka ovat ratifioineet asianomaiset yleissopimukset.

[7] Kappale 54, kohta b: Tuottavan työn lisääminen ja työttömyyden vähentäminen, Työn laadun parantaminen.

2.1.2. Perustyönormien vahvistaminen ILO:ssa: vuoden 1998 julistus työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista

Kööpenhaminan huippukokous sai lisäpontta OECD:n vuonna 1996 tekemästä tutkimuksesta ja WTO:n Singaporen ministerikokouksessa annetusta julistuksesta, ja sen perusteella ILO antoi vuonna 1998 julistuksen työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista [8]. Julistus oli merkittävä edistysaskel perustyönormien yleismaailmallisessa tunnustamisessa. Erityisesti on huomattava sopimus, jonka mukaan kaikilla ILO:n jäsenillä, myös niillä, jotka eivät ole ratifioineet asianomaisia yleissopimuksia, on ILO:n jäseninä velvollisuus edistää ja toteuttaa ILO:n yleissopimuksissa ilmaistuihin perusoikeuksiin liittyviä periaatteita. Julistuksen tärkein tavoite on varmistaa perustyönormien yleismaailmallinen tunnustaminen ja soveltaminen sellaisina kuin ne on ilmaistu Kööpenhaminan huippukokouksessa ja itse julistuksessa.

[8] Kansainvälinen työkonferenssi hyväksyi julistuksen 86. kokouksessaan 18. kesäkuuta 1998. Tämä merkittävä edistysaskel tunnustettiin ja sai tukea Kööpenhamina +5 -konferenssissa Genevessä vuonna 2000, jossa velvoitettiin osallistujat noudattamaan, edistämään ja toteuttamaan ILO:n työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevan julistuksen periaatteita ja seurantaa.

Vuoden 1998 julistuksessa vahvistettiin neljä perustyönormia sellaisina kuin ne määriteltiin Kööpenhaminan huippukokouksessa:

1. Yhdistymisvapaus ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden tehokas tunnustaminen

2. Kaikenlaisen pakkotyön poistaminen

3. Lapsityövoiman käytön tehokas kieltäminen

4. Työhönotossa ja ammatinharjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistaminen

Nämä neljä perustyönormia sisältyvät nykyään kahdeksaan ILO:n yleissopimukseen [9].

[9] Nämä kahdeksan ILO:n yleissopimusta luetellaan liitteessä 2, jossa ilmoitetaan myös sopimukset tähän mennessä ratifioineiden ILO:n jäsenten määrä.

Vuoden 1998 julistuksella otettiin käyttöön myös perustyönormien yleismaailmallista soveltamista edistävä seurantamekanismi, joka koskee kaikkia ILO:n jäseniä, myös niitä, jotka eivät ole ratifioineet vastaavia ILO:n yleissopimuksia. Seurantamekanismi, jonka tarkoituksena on auttaa jäseniä niiden pyrkimyksissä, on lisäys ILO:n perussäännöissä vahvistettuihin valvontamekanismeihin ratifioitujen sopimusten soveltamiseksi sekä erityiseen yhdistymisvapausmenettelyyn, jota sovellettiin jo niihin valtioihin, jotka eivät ole ratifioineet yleissopimuksia.

ILO:n välineet perustyönormien edistämiseksi

1. Valvontamekanismi

a) Säännöllinen selvitys ratifioitujen ILO:n yleissopimusten täytäntöönpanosta

Jäsenet esittävät 2-5 vuoden välein selvityksen toimista, joita ne ovat toteuttaneet ratifioimiensa yleissopimusten täytäntöön panemiseksi. Selvitykset tutkii asiantuntijakomitea (CEACR), joka voi yksilöidä erityisongelmia ja pyytää lisätietoja. Vaikka nämä selvitykset koskevat kaikkia ILO:n yleissopimuksia, yhä suurempi osa CEACR:n huomautuksista liittyy ILO:n perusyleissopimusten täytäntöönpanoon. Yleissopimusten ja suositusten soveltamista käsittelevä kolmenvälinen komitea voi tehostaa vertaispainostusta ILO:n vuosittaisessa konferenssissa.

b) Valitusmenettely

Säännöllisen valvonnan välineiden lisäksi ILO:n perussäännössä määrätään muista erityisemmistä toimintatavoista. ILO:n jäsenet voivat käynnistää valitusmenettelyn 26 artiklan määräysten mukaisesti, kun taas työnantajien ja työntekijöiden järjestöillä on mahdollisuus esittää vetoomuksia 24 artiklan määräysten mukaisesti. Tämä menettely voi johtaa tutkintalautakunnan muodostamiseen. Työnantajien ja työntekijöiden edustajien lisäksi siihen osallistuu myös ILO. Mikäli jokin maa laiminlyö ILO:n tutkintalautakunnan suositusten toimeenpanon, ILO:ta voidaan pyytää soveltamaan 33 artiklan määräyksiä. Tämän artiklan mukaisesti ILO:n hallintoneuvosto voi vakavan ja jatkuvan säännösten rikkomisen ollessa kyseessä suositella konferenssille toimia, joilla varmistetaan tutkintalautakunnan suositusten noudattaminen.

Kesäkuussa 2000 ILO:n konferenssi otti käyttöön 33 artiklan mukaiset toimet, koska Burma/Myanmar oli laiminlyönyt pakkotyön tehokasta poistamista koskevien ILO:n suositusten noudattamisen. Tämä oli ensimmäinen kerta ILO:n 81-vuotisessa historiassa, jolloin konferenssi käytti tällaisia toimia. Päätöslauselmassa suositeltiin, että järjestön jäsenet tarkastelisivat tutkintalautakunnan päätelmien perusteella mahdollisia suhteitaan kyseiseen jäsenvaltioon ja toteuttaisivat asiaankuuluvat toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei mainittu jäsen voi käyttää näitä suhteita hyväkseen ylläpitääkseen tai laajentaakseen pakkotyöjärjestelmää. Myös kansainvälisiä järjestöjä kehotettiin toimivaltuuksiensa rajoissa ja tutkintalautakunnan päätelmien perusteella harkitsemaan uudelleen kaikkea kyseisen jäsenvaltion kanssa mahdollisesti tekemäänsä yhteistyötä ja tarvittaessa keskeyttämään mahdollisimman pian kaikki toimet, jotka voisivat suoraan tai epäsuorasti myötävaikuttaa pakkotyön teettämiseen. Kaikkien jäsenten mahdollisesti tässä yhteydessä toteuttamien kauppapoliittisten toimien ja WTO:n sääntöjen, erityisesti GATT:n XX ja XXI artiklan, välinen yhteys on vielä selvitettävä.

2. Vuoden 1998 työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevan julistuksen seuranta

a) Keskeisiä työelämän periaatteita ja oikeuksia koskevat selvitykset niiltä mailta, jotka eivät ole ratifioineet sopimuksia

ILO:n vuoden 1998 julistuksen myötä otettiin käyttöön vuosittaisia selvityksiä koskeva vaatimus, jonka mukaan niiden maiden, jotka eivät ole ratifioineet sopimuksia, on osoitettava toteuttamansa toimet perusyleissopimusten periaatteiden edistämiseksi. Nämä selvitykset julkaistaan jokavuotisessa vuosikatsauksessa. Työnantaja- ja työntekijäryhmät voivat tehdä huomautuksia selvityksistä. Lisäksi asiantuntijaryhmä voi esittää huomautuksia kansallisista selvityksistä. Tähän mennessä huomautukset ovat olleet vain yleisluontoisia.

b) Maailmanlaajuinen selvitys

Vuoden 1998 julistuksen mukaisesti ILO:n pääjohtaja esittelee vuosittain maailmanlaajuisen selvityksen, joka kattaa niin asianomaiset yleissopimukset ratifioineet maat kuin nekin maat, jotka eivät ole tätä tehneet. Selvityksessä keskitytään määrittelemään kuhunkin neljään perustyönormeja koskevaan periaatteeseen liittyvät kehityssuunnat ja tarpeet. Vuoden 2000 selvityksessä keskityttiin yhdistymisvapauteen ja tämän vuoden selvityksessä puolestaan pakkotyöhön.

3. Tekninen apu

Tekninen apu on ILO:n tärkeimpiä välineitä vuoden 1998 julistuksen periaatteiden ja oikeuksien edistämisessä, ja sen avulla on saatu aiemmin hyviä tuloksia. Kolmikantayhteistyön osapuolten toimintakyvyn vahvistamiseksi annettu ILO:n apu käsittää lainsäädäntöuudistusta koskevaa neuvontaa, päätöksentekijöiden ja hallintoviranomaisten valmiuksien lisäämistä sekä valtion virkamiesten koulutusta. Yhdennetyissä ohjelmissa tekninen apu liittyy usein muihin tekijöihin, kuten valvontaan, koulutuksen rakenteiden tukemiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Lapsityön poistamista koskevan kansainvälisen ohjelman (IPEC) yhteydessä toteutetut toimet esimerkiksi Pakistanissa ovat esimerkki onnistuneesta yhdennetystä ohjelmasta (katso liite 3).

2.1.3. Laajempi näkökulma: maailmanlaajuistumisen sosiaalista ulottuvuutta käsittelevän ILO:n työryhmän perustaminen

ILO:n hallintoneuvosto perusti maailmanlaajuistumisen sosiaalista ulottuvuutta käsittelevän ILO:n työryhmän jo vuonna 1994 [10]. Työryhmä analysoi monenlaisia talouden maailmanlaajuistumiseen liittyviä näkökohtia, jotka koskivat pääasiassa kolmea aihetta: (i) katsaus käytettävissä oleviin toimintakeinoihin ILO:n sosiaalisen tavoitteen saavuttamiseksi maailmanlaajuistumisen yhteydessä (maailmanlaajuisen ohjausjärjestelmän vahvistaminen), (ii) maailmanlaajuistumisen sosiaalista ulottuvuutta koskevan empiirisen tiedon lisääminen ja (iii) muiden järjestöjen toiminnasta keskusteleminen.

[10] Perustamisen yhteydessä työryhmä nimettiin kansainvälisen kaupan vapautumisen sosiaalisia ulottuvuuksia käsitteleväksi työryhmäksi. Nimeä muutettiin vuonna 2000.

Maaliskuussa 2000 työryhmä päätti kehittää tehtäväänsä edelleen ja määritteli tulevan toimintansa seuraavasti:

"Toiminnan tarkoituksena on syventää ILO:n tietopohjaa talous- ja sosiaalipolitiikan eri ulottuvuuksien vuorovaikutuksesta uuden maailmanlaajuisen talouden yhteydessä. Tämän perusteella on mahdollista tehdä toimintaehdotuksia, joilla lisätään maiden kykyä selvitä paremmin maailmanlaajuistumisen sosiaalisista vaikutuksista. Tulokset edistävät vuoropuhelua ja kokemusten vaihtoa yleisesti kiinnostavista aiheista muiden kansainvälisten organisaatioiden kanssa."

Tämän tehtävien uudelleenmäärittelyn mukaisesti työryhmä käsitteli marraskuussa 2000 pidetyssä kokouksessaan kysymyksiä, jotka ovat oleellisia pyrittäessä ymmärtämään maailmanlaajuistumisen vaikutuksia sosiaaliseen kehitykseen. Erityisesti käsiteltiin sitä, miten yhdistymisvapaus ja kollektiivinen neuvotteluoikeus voivat edistää kehitystä.

ILO:n pääjohtaja Somavía edisti työryhmän toimintaa maaliskuussa 2001 pidetyssä kokouksessa ehdottamalla useita tapoja lujittaa ja vahvistaa työryhmää. Kesäkuussa 2001 järjestetyssä kansainvälisessä työkonferenssissa työryhmä pohti Somavían tekemiä yksityiskohtaisempia ehdotuksia työryhmän toiminnan tehostamiseksi. Ryhmä pääsi yksimielisyyteen tarpeesta lujittaa työryhmän teknisiä valmiuksia sekä sen asemasta korkean tason vuoropuhelun ja kokemusten vaihdon foorumina. ILO:n sihteeristö tekee marraskuussa 2001 lisää ehdotuksia, jotka koskevat korkean tason vuoropuhelun ja kokemusten vaihdon tarkkaa toteuttamistapaa. Lisäksi työryhmä tuki ajatusta siitä, että se lisäisi osuuttaan maailmanlaajuistumisen sosiaalista ulottuvuutta käsittelevässä yhtenäisessä toimintakehyksessä. Pääjohtaja jatkaa neuvotteluja, jotka koskevat ehdotusta huomattavista henkilöistä muodostuvasta maailmanlaajuisesta valtuuskunnasta, joka voitaisiin perustaa maailmanlaajuistumisen sosiaalista ulottuvuutta käsittelevän arvovaltaisen selvityksen laatimiseksi.

2.1.4. Kauppapolitiikka: Singaporessa vuonna 1996 pidetyn WTO:n ministerikokouksen antama julistus

Monenvälisen kauppajärjestelmän ja työnormien suhdetta käsiteltiin huhtikuussa 1994 pidetyssä Marrakeshin ministerikokouksessa, jossa muutamat osallistujat vaativat, että WTO käynnistäisi aiheesta lisätutkimuksia. Vuoden 1996 joulukuussa Singaporessa pidetyssä WTO:n ensimmäisessä ministerikokouksessa jotkin WTO:n jäsenet, EU mukaan luettuna, ehdottivat kansainvälisen kaupan ja työolojen välisiä suhteita käsittelevän WTO:n työryhmän perustamista. Tätä kantaa puolsivat erityisesti teollisuusmaat, kun taas useimmat kehitysmaat vastustivat sitä kiivaasti. Ne näkivät siinä peiteltyä protektionismia ja yrityksen ottaa käyttöön kauppaan liittyviä rajoituksia työnormeihin vetoamalla. Tämän vuoksi Singaporessa vuonna 1996 pidetyn WTO:n ministerikokouksen antaman julistuksen kappaleessa 4 todetaan seuraavaa:

"Toistamme sitoutuneemme noudattamaan kansainvälisesti tunnustettuja perustavanlaatuisia työehtoja. Kansainvälinen työjärjestö (ILO) on elin, jolla on valtuus laatia kyseiset työehdot ja vastata niitä koskevista asioista. Vakuutamme tukevamme järjestön toimintaa työehtojen edistämiseksi. Katsomme, että lisääntyneen kauppavaihdon jouduttama taloudellinen kasvu ja kehitys sekä kaupan entistä voimakkaampi vapautuminen edistävät kyseisten työehtojen soveltamista. Emme hyväksy työehtojen käyttöä kilpailulta suojaaviin tarkoituksiin ja sovimme, että maiden, erityisesti matalapalkkaisten kehitysmaiden, suhteellista etua ei saa asettaa millään tavalla kyseenalaiseksi. Tältä osin huomautamme, että Maailman kauppajärjestön ja ILO:n sihteeristöt jatkavat yhteistyötään entiseen tapaan."

Kaupan ja sosiaalikysymysten keskinäistä yhteyttä käsiteltiin myös Seattlessa marraskuussa 1999 pidetyssä WTO:n kolmannessa ministerikokouksessa, jossa muutamat teollisuusmaat vaativat kauppa- ja työkysymysten lisäämistä WTO:n asialistalle [11]. EY:n kanta WTO:n kolmatta ministerikokousta varten hahmoteltiin neuvoston lokakuussa 1999 laatimissa päätelmissä (esitetty liitteessä 1). Seattlessa pidetyssä ministerikokouksessa ei tehty lainkaan päätelmiä. On todettava, että kauppaan ja työhön liittyvät kysymykset sekä ainakin yhden WTO:n suurimpiin kuuluvan jäsenen ilmeinen halu liittää työnormit kauppapakotteisiin vaikuttivat osaltaan kokouksen epäonnistumiseen. Ministerikokouksen pöytäkirjoista käy yleisemminkin ilmi, että kysymys on erittäin arkaluontoinen käytännöllisesti katsoen kaikille kehitysmaille. Arkaluontoisuudesta huolimatta tuona ajankohtana ja sen jälkeen käydyt epäviralliset keskustelut antoivat viitteitä siitä, miten voitaisiin saavuttaa kansainvälisen yhteisymmärrys tavasta käsitellä maailmanlaajuistumisen, kaupan ja sosiaalisen kehityksen välistä yhteyttä. Tällaisen yhteisymmärryksen pitäisi mitä todennäköisimmin perustua seuraaviin tekijöihin:

[11] Genevessä vuonna 1998 pidetyssä WTO:n toisessa ministerikokouksessa ainoastaan vahvistettiin Singaporen kokouksen sitoumukset ja arviot mutta ei viitattu täsmällisesti kaupan ja työnormien väliseen suhteeseen.

- säännöllinen kansainvälinen vuoropuhelu kaupasta ja sosiaalisesta kehityksestä,

- ILO:n, WTO:n, UNCTAD:n, Maailmanpankin, hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen,

- tutkimusten laadinta ja kokemusten vaihto kaupan ja sosiaalisen kehityksen keskinäisestä vuorovaikutuksesta, sekä samalla

- kaikkien seuraamuksiin perustuvien lähestymistapojen selkeä torjuminen.

2.1.5. Monisäikeinen suhde: OECD:n tutkimus kansainvälisestä kaupasta ja perustyönormeista

Vuonna 1996 tehty OECD:n tutkimus kansainvälisestä kaupasta ja perustyönormeista oli hyödyllinen analyysi kaupan, kilpailukyvyn, kasvun ja perustyönormien välisestä yhteydestä. Tutkimuksessa keskityttiin perustyönormeihin, jotka eroavat sisältönsä ja taloudellisten vaikutustensa puolesta muista työnormeista. Tutkimuksen päätelmissä todetaan, että:

- perusnormien puuttuminen tai niiden puutteellinen noudattaminen jossain maassa ei lisää merkittävästi kyseisen maan kilpailuetua kansainvälisessä kaupassa tai houkuttele suoria ulkomaisia sijoituksia, ja että

- kansainvälisen kaupan vapauttaminen ja perustyönormien soveltaminen tukevat toisiaan.

Tutkimuksen ajan tasalle saatetussa versiossa vuodelta 2000 luotiin yleiskatsaus vuoden 1996 tutkimuksen jälkeiseen kehitykseen sekä hiljattain julkaistuun kirjallisuuteen. Ajan tasalle saatetussa versiossa vuoden 1996 tutkimuksen tulokset vahvistettiin suurelta osin (vuoden 2000 version pääkohdat esitetään liitteessä 4).

2.1.6. Kansainvälisten käytännesääntöjen kehittäminen: yritysten sosiaalinen vastuu

Monikansallisilla yrityksillä on avainasema tuettaessa sosiaalisesti vastuullisia yritysten toimintatapoja maailmanlaajuisilla työmarkkinoilla. Myös kehitysmaiden kansallinen politiikka säätelee kansainvälisen kaupan vaikutusta perustyönormeihin. Yritysten haasteena on kehittyä markkinoilla, joilla vallitsee kansainvälinen kilpailu. Komissio kannustaa voimakkaasti yrityksiä sosiaaliseen vastuuseen, mutta myöntää tällaisten aloitteiden olevan luonteeltaan vapaaehtoisia. Lisäksi komissio katsoo, että yritysten sosiaalista vastuuta olisi kehitettävä yhdessä kaikkien sidosryhmien kanssa.

2.1.6.1. ILO:n kolmikantajulistus monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevista periaatteista

ILO antoi kolmikantajulistuksen monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevista periaatteista vuonna 1977. Julistus saatettiin vuonna 2000 ajan tasalle ILO:n vuonna 1998 antaman työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevan julistuksen perusteella. Julistuksen merkittävyys perustuu laajaan sisältöön, joka kattaa kaikki sosiaalipolitiikan osatekijät työmarkkinasuhteista koulutukseen ja työllisyyteen. Lisäksi julistus on suunnattu suurelle joukolle talouselämän keskeisiä toimijoita (monikansalliset yritykset, hallitukset sekä työnantajien ja työntekijöiden järjestöt).

2.1.6.2. OECD:n suuntaviivat monikansallisille yrityksille

OECD:n vuonna 2000 laatimilla, monikansallisille yrityksille tarkoitetuilla suuntaviivoilla on keskeinen asema. Suuntaviivat koostuvat monikansallisille yrityksille suunnatuista hallitusten suosituksista. Vaikka suuntaviivat eivät olekaan sitovia, niitä tukevat OECD-maat, joista useimmat monikansalliset yritykset ovat lähtöisin. Suuntaviivoissa noudatetaan ajatusta yritysten sosiaalisesta vastuusta ja pyritään tukemaan liike-elämän toimijoiden osallistumista sosiaaliseen kehitykseen sekä edistämään työntekijöiden perusoikeuksia. Niissä esitetään liiketoiminnan vastuullisiin menettelytapoihin liittyviä vapaaehtoisia periaatteita ja normeja, jotka koskevat eri aloja, kuten työllistämistä, työmarkkinasuhteita, ihmisoikeuksia, ympäristöä, kilpailua, tiedonsaantia, verotusta, lahjonnan vastustamista ja kuluttajansuojaa. Suuntaviivojen täytäntöönpanoa tulisi tukea yritysten sosiaalisen vastuun puuttumisesta aiheutuvien kustannusten sekä kehitysapuun kohdistuvien seurausten rajoittamiseksi.

Suuntaviivojen mukaan monikansallisten yritysten olisi edistettävä talouden, sosiaaliasioiden ja ympäristöalan kehitystä, jotta saataisiin aikaan kestävää kehitystä ja kunnioitettaisiin isäntämaan kansainvälisten velvoitteiden ja sitoumusten mukaisesti niiden henkilöiden ihmisoikeuksia, joihin monikansallisten yritysten toiminta vaikuttaa. Sosiaalialan osalta suuntaviivoissa suositellaan, että monikansalliset yritykset tekisivät ILO:n yleissopimusten mukaisia sitoumuksia ja todetaan, että yritysten tulisi:

- kunnioittaa työntekijöiden oikeutta olla edustettuina ammattiyhdistyksissä ja ryhtyä rakentaviin neuvotteluihin näiden edustajien kanssa,

- edistää lapsityövoiman tehokasta kieltämistä,

- edistää kaikenlaisen pakkotyön poistamista,

- olla harjoittamatta työntekijöihin kohdistuvaa syrjintää työmarkkinoilla ja ammatinharjoittamisen yhteydessä.

2.1.6.3. YK:n Global Compact -aloite

YK:n Global Compact -aloite on toinen esimerkki kansainvälisesti suositelluista menettelytapasäännöistä, joiden tavoitteena on yritysten sosiaalisesti vastuullinen toiminta. Aloitetta ehdotti ensin vuonna 1999 YK:n pääsihteeri Kofi Annan haastaakseen yritysjohtajat edistämään ja soveltamaan yhdeksää kansainvälisistä asiakirjoista peräisin olevaa periaatetta, joilla pyritään edistämään ihmisoikeuksia sekä työ- ja ympäristönormeja. Aloitteen käynnistivät virallisesti heinäkuussa 2000 yritysten, työelämän ja kansalaisyhteiskunnan edustajat. Ne sopivat yhteisistä toimintasäännöistä lujittaakseen vastuullista yrityskulttuuria ja maailmanlaajuistumisen sosiaalisia osatekijöitä vuoropuhelun ja käytännön toimien avulla.

Aloite yhdistää ensimmäistä kertaa yritysmaailman ja kansalaisyhteiskunnan YK:n puitteissa, ja sen pääasiallisena tavoitteena on saada yksityiset yritykset hyväksymään ja omaksumaan yhdeksän keskeistä periaatetta omien yrityskäytäntöjensä osalta sekä tukemaan julkisia toimia näillä aloilla. Työelämän alalla YK:n pääsihteeri kehotti yrityksiä osoittamaan maailmanlaajuista johtajuutta tukemalla ihmisarvoisen työn keskeisiä periaatteita. Nämä periaatteet auttavat luomaan rakentavia suhteita työpaikalla ja yhteisössä sekä saavat aikaan vakaampia sijoituksia. Yritykset tulevat huomaamaan tuottavuuden, parantuneen maineen ja yhteistoimintakykyisen työympäristön mukanaan tuomat edut, jotka yhdessä voivat parantaa taloudellista tulosta. Työelämän alalla ehdotetuissa periaatteissa otetaan huomioon ILO:n kahdeksan perusyleissopimusta (Global Compact -aloitteen periaatteet on lueteltu liitteessä 5).

3. EU:n lähestymistavan perusperiaatteet

EU on jo kauan sitten sitoutunut edistämään perustyönormeja ja yleisemmin sosiaalista kehitystä. Perusoikeuksien noudattaminen on itse unionin perusperiaate. Euroopan unionin perusoikeuskirjassa [12], josta annettiin julistus Nizzan Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2000, vahvistetaan EU:n tavoite edistää perusoikeuksia ja sisällyttää ne kokonaisuudessaan, perustyönormit mukaan luettuina, eri alojen politiikkaan ja toimiin.

[12] Tässä yhteydessä erityisen merkittävä on yhteisvastuuta koskeva IV luku: 27 artikla työntekijöiden oikeudesta saada tietoja ja tulla kuulluksi yrityksessä, 28 artikla kollektiivisesta neuvotteluoikeudesta ja oikeudesta yhteisiin toimiin, 30 artikla suojasta perusteettoman irtisanomisen yhteydessä, 31 artikla oikeudenmukaisista ja kohtuullisista työoloista ja työehdoista, 32 artikla lapsityövoiman käytön kieltämisestä ja nuorten suojelusta työssä sekä ihmisarvoa koskevan I luvun 5 artikla, jossa kielletään orjuus ja pakkotyö.

3.1. Työnormit EU:n sosiaalipolitiikan avaintekijänä

Taloudellinen kehitys ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus ovat yhdessä korkeatasoisen ympäristönsuojelun ja ympäristön laadun parantamisen kanssa kestävän kehityksen toisiaan täydentäviä pilareita ja Euroopan yhdentymisprosessin keskeisiä piirteitä. Elintason kohottaminen, korkean työllisyysasteen ja sosiaaliturvan tason edistäminen, työ- ja elinolojen parantaminen sekä elämänlaadun kohottaminen ovat Euroopan unionin tavoitteita. Aivan hiljattain EU hyväksyi Nizzan Eurooppa-neuvostossa sosiaalipoliittisen toimintaohjelman, jossa korostetaan laatua menestyvän ja osallistumista edistävän, enemmän ja parempia työmahdollisuuksia tarjoavan talouden käyttövoimana. Aiheina ovat muun muassa työllisyyden, työmarkkinasuhteiden ja työolojen laatu.

Työnormien noudattaminen on olennainen osa Euroopan sosiaalista mallia. Yhteisön alkuajoista lähtien työnormien alalla on annettu huomattava määrä lainsäädäntöä, joka ulottuu työterveydestä ja -turvallisuudesta yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja syrjinnän kieltämiseen. Kansainvälisistä perustyönormeista voidaan todeta, että ILO:n määrittelemät työelämän perusperiaatteet ja -oikeudet koskevat luonnollisesti EU:n jäsenvaltioita kokonaisuudessaan. [13]

[13] ILO:n kaikkien kahdeksan perusyleissopimuksen pikainen ratifiointi kaikissa jäsenvaltioissa on luonnollinen seuraus unionin sitoumuksesta edistää perustyönormien noudattamista, ja tämän vuoksi komissio antoi 15. syyskuuta 2000 kaikille jäsenvaltioille osoitetun suosituksen uusimman ILO:n perusyleissopimuksen nro 182 (1999) ratifioinnista.

Työmarkkinaosapuolten asema Euroopan yhdentymisen sosiaalisen ulottuvuuden kehittämisessä on ollut keskeinen, ja niiden välistä vuoropuhelua on Euroopan unionissa laajennettu vähitellen. Työmarkkinaosapuolilla onkin nyt EU:ssa tärkeä institutionaalinen asema valmisteltaessa EU:n laajuista sosiaali- ja työllisyyspolitiikkaa sekä lainsäädäntöä. Työmarkkinaosapuolille on annettu mahdollisuus itse ehdottaa sääntöjä niissä kysymyksissä, jotka koskettavat niitä Euroopan taloudellisessa ja sosiaalisessa yhdentymisprosessissa eniten. Tämä on ollut ratkaiseva tekijä yhteisön pyrkiessä hallitsemaan rakennemuutoksen sosiaalisia ulottuvuuksia. Lisäksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa määrätään, että yhteisön laajuisessa päätöksentekoprosessissa on kuultava talous- ja sosiaalikomiteaa, johon kuuluu edustajia useista talous- ja yhteiskuntaelämän ryhmistä. Talous- ja sosiaalikomiteaa voitaisiin hyödyntää edistettäessä edelleen vuoropuhelua tässä tiedonannossa käsitellyistä kysymyksistä.

3.2. Seuraamuksiin perustuvien lähestymistapojen torjuminen kauppapolitiikassa

EU:n kanta kauppa- ja työkysymyksiin on määritelty neuvoston lokakuussa 1999 laatimissa päätelmissä [14] WTO:n kolmannen ministerikokouksen valmistelemiseksi, ja EU:n kanta kauppaan ja sosiaaliseen kehitykseen perustuu edelleen niihin. Näissä päätelmissä neuvosto totesi, että EU:n on tuettava voimakkaasti perustyönormien suojelua. Muita oleellisia tekijöitä päätelmissä ovat ILO:n toiminnan tukeminen sekä sen yhteistyö WTO:n kanssa muun muassa säännöllisen vuoropuhelun kautta. Lisäksi tuetaan positiivisia toimia, joilla tuetaan perustyönormien noudattamista, sekä torjutaan selkeästi kaikki seuraamuksiin perustuvat lähestymistavat.

[14] Päätelmät ovat tämän tiedonannon liitteessä 1.

Neuvosto vahvisti EU:n vastustavan vakaasti kaikkia seuraamuksiin perustuvia lähestymistapoja ja totesi, että "EU vastustaa kaikkia aloitteita työntekijöiden oikeuksien käyttämisestä protektionistisiin tarkoituksiin". Lisäksi neuvosto totesi, "ettei eri maiden, erityisesti kehitysmaiden, joissa on alhainen palkkataso, suhteellista etua saa millään tavalla vaarantaa". Yleisemmin lokakuussa 1999 laadituissa neuvoston päätelmissä määriteltiin yleistavoitteeksi maailmanlaajuisen taloudellisen päätöksenteon suurempi yhtenäisyys. Myös kaupan ja sosiaalisen kehityksen vuorovaikutusta tulisi tarkastella tämän yleistavoitteen pohjalta, sillä siinä otetaan huomioon kysymykset maailmanlaajuisen ohjausjärjestelmän epätasapainosta ja vahvistetaan tarve lujittaa ILO:n asemaa.

3.3. Köyhyyden vähentäminen ja perusoikeuksien kunnioittaminen kehitysavun ja kahdenvälisten sopimusten yhteydessä

Köyhyys, puutteet hallinnossa ja laaja harmaan talouden sektori ovat usein tärkeimpiä syitä perustyönormien heikkoon täytäntöönpanoon kehitysmaissa. Monissa kehitysmaissa suuri osa paikallisesta taloudesta on harmaata taloutta eikä kuulu sääntelyn piiriin. Köyhä väestö on sekä työntekijöinä että kuluttajina paljolti riippuvainen harmaasta taloudesta, minkä vuoksi perustyönormeja koskevat sopimukset eivät kylliksi turvaa sen oikeuksia. Lisäksi olisi pidettävä mielessä, että pysyvä talouskasvu voi edistää työnormien ja sosiaalisen sääntelyjärjestelmän noudattamista ja tehokasta soveltamista, mutta vastaavasti myös perustyönormien lujittaminen voi lisätä talouden kasvua ja tehokkuutta. Kehitysavulla voi näin ollen olla merkittävä tehtävä perustyönormien edistämisessä.

Yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikan päätavoite on köyhyyden vähentäminen. Sosiaalinen kehitys sekä työllisyys, mahdollisuus käyttää sosiaalipalveluita, sosiaalinen osallisuus ja sosiaalinen sääntely ovat keskeisiä tekijöitä pyrittäessä vähentämään köyhyyttä. Siksi EY:n kehitysyhteistyöpolitiikan tavoite köyhyyden vähentämiseksi sisältää myös tuen kestävää taloudellista, sosiaalista ja ympäristöllistä kehitystä varten. Yhtenäisemmät perustyönormit olisivat sopusoinnussa yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikan yleisten tavoitteiden kanssa, sillä kyseinen politiikka perustuu kestävän, oikeudenmukaisen ja osallistuvan inhimillisen ja sosiaalisen kehityksen periaatteeseen. Marraskuussa 2000 laaditussa neuvoston ja komission lausunnossa [15] vahvistetaan, että köyhyyden vähentämistä koskeviin EY:n strategioihin sisältyvät toimintatavat olisi koordinoitava niin, että niissä otettaisiin huomioon muun muassa kehityksen sosiaaliset näkökohdat.

[15] Marraskuussa 2000 laadittu neuvoston ja komission yhteinen lausunto yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikasta.

EY:n ja kolmansien maiden välillä tehtyihin yhteistyösopimuksiin kuuluu taloudellinen ja sosiaalinen yhteistyö. Koska sopimukset ovat luonteeltaan laajoja, eri välineitä voidaan käyttää taloudelliseen kasvuun ja kestävään kehitykseen sekä sen sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi siten, että ne täydentävät toisiaan. Nämä tavoitteet otetaan nyt huomioon kaikissa kolmansien maiden kanssa tehdyissä yhteistyösopimuksissa. Vuodesta 1992 alkaen on edellytetty, että kaikkiin EY:n ja kolmansien maiden välillä tehtyihin sopimuksiin sisällytetään lauseke, jossa ihmisoikeudet määritellään perustekijäksi. Tämä lauseke sisältää myös perustyönormit sellaisina kuin ne on ilmaistu ILO:n kahdeksassa perusyleissopimuksessa. Vuonna 1995 Kööpenhaminassa pidetystä maailman sosiaalisen kehityksen huippukokouksesta lähtien kaikki EY:n ja kolmansien maiden välillä tehdyt sopimukset ovat lisäksi sisältäneet viittauksen tämän huippukokouksen loppujulistukseen. Kyseinen viittaus on samanarvoinen kuin viittaus ihmisoikeuksiin.

Yhteisön ja 77:n AKT-valtion välillä vuonna 2000 tehty Cotonoun sopimus merkitsi edistymistä tällä alalla, koska tämä sopimus sisältää erityisen kauppaa ja työnormeja koskevan määräyksen, jolla vahvistetaan sopimuspuolten sitoutuminen perustyönormeihin [16]. Cotonoun sopimus on erinomainen esimerkki laajasta lähestymistavasta, jossa yhdistyvät politiikan eri välineet, kuten kauppa, kehitys ja poliittinen vuoropuhelu. Sosiaalinen kehitys ja perustyönormien edistäminen ovat niin ikään osa sopimuksen yleistä kehitysstrategiaa. Sopimuksessa määrätään, että "yhteistyöllä tuetaan AKT-valtioiden pyrkimyksiä kehittää yleisiä ja alakohtaisia politiikkoja ja uudistuksia, joilla parannetaan perusinfrastruktuurin ja -sosiaalipalvelujen kattavuutta, laatua ja saantia..." ja että yhteistyöllä on pyrittävä muun muassa "rohkaisemaan sosiaalisen vuoropuhelun tarjoamien osallistumiskeinojen edistämistä ja sosiaalisten perusoikeuksien kunnioittamista". [17]

[16] II osasto: Taloudellinen ja kaupallinen yhteistyö, 5 luku: Kauppaan liittyvät alat, 50 artikla: Kauppa ja työelämää koskevat normit. Artiklan teksti on liitteessä 5.

[17] I osasto: Kehitysstrategiat, 2 jakso: Sosiaalialan ja yksilön kehitys, 25 artikla: Sosiaalialan kehittäminen.

4. EU:n aloite kansainvälisen toiminnan edistämiseksi

Kuten edempänä on kuvattu, kansainvälisissä keskusteluissa on edetty pitkälle. Lähtökohdan ovat muodostaneet sen perusajatuksen tunnustaminen, että sosiaalinen kehitys on yksi kestävän kehityksen osatekijä, sekä maailmanlaajuistumisen sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen vuonna 1995 annetussa Kööpenhaminan julistuksessa sosiaalisesta kehityksestä. Sen jälkeen on edetty vuoden 1996 WTO:n Singaporen ministerikokouksen julistuksesta vuonna 1998 annettuun työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevaan ILO:n julistukseen.

Tämä kehitys osoittaa, että näkemykset ovat kansainvälisellä tasolla koko ajan lähentyneet toisiaan; on myönnetty tarve varmistaa perustyönormien noudattaminen siten, että vältetään niiden väärinkäyttö yksipuolisin protektionistisin toimin. Kansainvälinen yhteisö ei kuitenkaan vielä ole löytänyt asianmukaisia tapoja käsitellä maailmanlaajuistumisen, kaupan ja sosiaalisen kehityksen välistä yhteisvaikutusta, eikä se myöskään ole käsitellyt perusteellisesti kaikkia mahdollisuuksia edistää tehokkaasti perustyönormeja. Singaporen julistuksen varovainen sanamuoto ja Seattlen tapahtumat osoittavat, miten arkaluontoista kaupan ja työelämän vuorovaikutukseen liittyvien kysymysten käsittely on. ILO:n julistus vuodelta 1998 on tärkeä edistysaskel myös institutionaalisesti, mutta maailmanlaajuisen ohjausjärjestelmän taloudellisten ja sosiaalisten osatekijöiden välinen epätasapaino vaikeuttaa edelleen edistymistä niiden molempien osalta.

Vaikka asiakysymyksissä onkin edetty saavuttamalla yksimielisyys perustyönormien yleismaailmallisuudesta, tarvittavat välineet näiden oikeuksien maailmanlaajuiseksi käyttöön ottamiseksi ovat kehittyneet vain vähän kerrallaan ja jokseenkin hajanaisesti. Jotta perustyönormit voitaisiin panna tehokkaasti täytäntöön, ILO:n välineitä voitaisiin hyödyntää tehokkaammin ja tarvittaessa voitaisiin harkita niiden vahvistamista.

EU:n olisi pyrittävä vahvistamaan kansainvälisiä ja yhteisön välineitä perustyönormien yleismaailmallisen soveltamisen edistämiseksi ja lujittamaan maailmanlaajuista työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan ohjausjärjestelmää yhtenäisen laajan lähestymistavan avulla. Samalla sen olisi torjuttava vakaasti protektionistiset tai seuraamuksiin perustuvat lähestymistavat.

5. Tulevan toiminnan osatekijät EU:ssa ja kansainvälisellä tasolla

Seuraavissa kappaleissa esitetyt tekijät on tarkoitettu osaksi yhdennettyä lähestymistapaa, jolla edistetään perustyönormien yleismaailmallista soveltamista ja parannetaan työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan ohjausta. Lähestymistapa koostuu EU:n ja kansainvälisen politiikan eri aloilla käytetyistä välineistä ja toimista. Se edellyttää nykyisten välineiden hyödyntämistä ja vahvistamista sekä uusien välineiden käyttöön ottamista perustyönormien yleismaailmallisen soveltamisen edistämiseksi vaiheittain. Lähestymistapa perustuu EU:n politiikkaan ja periaatteisiin sellaisina kuin ne on esitetty vuoden 1999 lokakuussa laadituissa neuvoston päätelmissä. Niihin kuuluvat perustyönormien yleismaailmallisuus, tuki ILO:n toiminnalle ja sen yhteistyölle muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa sekä kaikkien seuraamuksiin perustuvien lähestymistapojen torjuminen.

5.1. Toiminnan lisääminen kansainvälisellä tasolla

5.1.1. ILO:n välineiden tehostaminen

ILO on viime vuosina tehostanut oleellisesti välineitään perustyönormien noudattamisen edistämiseksi. Erityisesti tämä on tapahtunut vuonna 1998 annetun työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevan julistuksen ja sen seurannan avulla, mutta useissa tapauksissa myös käyttämällä valitusmenettelyä, joka on johtanut kansallisiin ja kansainvälisiin toimiin. Lisäksi on käytetty enemmän tarkasti suunnattua teknistä apua keinona edistää vuoden 1998 julistuksessa esitettyjen perustyönormien noudattamista. Tämän myönteisen kehityksen tulisi jatkua, ja EU voisi olla merkittävässä asemassa edistettäessä lisätoimia, joiden tavoitteena on ILO:n välineiden tehostaminen. Tässä yhteydessä voitaisiin harkita seuraavia toimia:

* Välineet, joilla lisätään yleissopimusten soveltamista käsittelevän asiantuntijakomitean selvityksissä tehtyjen huomautusten merkitystä erityisesti perusyleissopimusten osalta sekä varmistetaan näiden huomautusten järjestelmällisempi seuranta. Tähän tulisi liittyä myös teknisen avun lisääminen.

* Valvontamekanismin julkisuuden lisääminen erityisesti perusyleissopimusten osalta. Tällä tavoin tulisi pyrkiä varmistamaan, että niihin kansainvälisiin velvoitteisiin, joihin ILO:hon kuuluvat maat ovat sitoutuneet yleissopimuksia ratifioimalla, kiinnitetään koko kansainvälisessä järjestelmässä enemmän huomiota.

* Mahdolliset toimet valitusmenettelyjen tehokkuuden parantamiseksi. Jotkin maat ovat ottaneet käyttöön itsenäisiä toimia kehitysyhteistyön tai yleisen tullietuusjärjestelmän etuuksien lakkauttamiseksi perustyönormien vakavan ja jatkuvan rikkomisen vuoksi. Epäilemättä olisi hyödyksi yhdenmukaisuuden kannalta, jos näihin toimiin ei ryhdyttäisi yksipuolisen arvioinnin vaan ILO:n valitusmenettelyjen perusteella. On kuitenkin huomattava, että nämä valitusmenettelyt koskevat vain maita, jotka ovat ratifioineet asianomaiset perusyleissopimukset.

Nykyisen valvontamekanismin vahvistamisen lisäksi voitaisiin harkita uusia kannustimia perustyönormien tehokkaan noudattamisen edistämiseksi. Tässä yhteydessä voitaisiin harkita seuraavia toimia:

* Järjestelmä, jossa valtiot voisivat tehdä vastavuoroisia vapaaehtoisia sitoumuksia ILO:n perusnormien noudattamiseksi. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi allekirjoittamalla sitoumus, jolla varmistetaan perusyleissopimusten tehokas täytäntöönpano kyseisen valtion alueella. Jotta tällaiseen järjestelmään osallistuminen olisi kannustavaa markkinoita ajatellen, olisi luotava järjestelmä julkisen tunnustuksen antamiseksi osallistuville maille. Asianomaisten yleissopimusten ratifiointi olisi ensimmäinen ja helposti todennettavissa oleva toimi. Tällaisen järjestelmän täsmällistä hallintorakennetta ja sen sijoittamista jonkin kansainvälisen järjestön alaisuuteen voitaisiin pohtia myöhemmin.

* Myönteisten kannustimien harkitseminen laajemmassa merkityksessä. Tähän voisi kuulua ILO:n antama tekninen lisäapu, jolla helpotettaisiin julistuksen noudattamista teknisen yhteistyön avulla.

Vaikka perusoikeuksien yleismaailmallinen soveltaminen on välttämätön edellytys, se ei riitä varmistamaan vastaavaa taloudellista ja sosiaalista kehitystä. Herääkin kysymys, voidaanko kansainvälisiä toimia lisätä maailmanlaajuistumisen ja kehityksen välisen yhteisvaikutuksen edistämiseksi laajemmin siltä osin kuin on kyse sosiaalisesta kehityksestä ja oikeudenmukaisuudesta yleensä. ILO on jo merkittävästi lisännyt ymmärrystä maailmanlaajuistumisen sekä sosiaali- ja työllisyyspolitiikan välisestä suhteesta eri maissa [18]. Näin ollen voitaisiin harkita tällaisten toimien säännönmukaistamista ja järjestelmällistämistä, jolloin olisi mahdollista luoda vuorovaikutteinen järjestelmä eri maiden sosiaalipoliittisten toimien säännölliseksi arvioimiseksi. ILO olisi luonnollinen foorumi tällaiselle prosessille, koska sen asiantuntemus on kansainvälisesti tunnustettua ja se on rakenteeltaan kolmikantainen.

[18] Erityisesti ILO:n maakohtaisissa tutkimuksissa maailmanlaajuistumisen sosiaalisista ulottuvuuksista (Geneve, 2001).

| | EU:n tulisi edistää ILO:ssa keskustelua lisätoimista ILO:n harjoittaman valvonnan vahvistamiseksi. Näihin toimiin sisältyisivät julkisuuden parantaminen, seurannan tehostaminen sekä ILO:n valvontamekanismin avulla tehtyjen havaintojen arvon lisääminen koko kansainvälisessä järjestelmässä. Myös EU:n olisi otettava valvontamekanismin avulla tehdyt havainnot järjestelmällisemmin huomioon kahdenvälisissä ja monenkeskisissä suhteissaan.

| | EU:n tulisi muun muassa ILO:ssa edistää keskustelua uusista kannustinjärjestelmistä perustyönormien edistämiseksi. Tässä yhteydessä voitaisiin harkita uutta vastavuoroiseen sitoutumiseen perustuvaa järjestelmää ILO:n perusyleissopimusten noudattamisen varmistamiseksi. Siihen tulisi sisältyä mekanismi, jolla varmistetaan tämän sitoumuksen asianmukainen julkinen tunnustaminen.

| | EU:n tulisi edistää ILO:ssa keskustelua uudesta järjestelmästä sosiaalipolitiikan säännölliseksi tarkastelemiseksi eri maissa..

5.1.2. Lisää tukea monenväliseen tekniseen apuun, ILO:n antama apu mukaan lukien

EY ja sen jäsenvaltiot tukevat taloudellisesti ILO:n antamaan tekniseen apuun liittyviä toimia. Komissio puolestaan vahvisti hiljattain uudelleen sitoutuvansa työskentelemään yhdessä ILO:n kanssa kysymyksissä, jotka koskevat esimerkiksi perustyönormien edistämistä. Asiasta sovittiin toukokuussa 2001 käydyssä uudessa kirjeenvaihdossa komission ja ILO:n välillä. EY harkitsee perustyönormeja edistäviin ILO:n ohjelmiin osoitetun tukensa lisäämistä, ja näin myös jäsenvaltioiden olisi tehtävä.

Lisäksi EY:n ja jäsenvaltioiden olisi aktiivisesti edistettävä sosiaalisesta kehityksestä ja perustyönormeista käytävää keskustelua sekä niiden käsittelyä muissa kehitysyhteistyöjärjestöissä, kuten Bretton Woodsin toimielimissä ja UNCTAD:ssa. Näin varmistetaan perustyönormeja tukevien toimien yhtenäisyys sekä perustyönormien noudattamiseen tarkoitetun tuen osuuden lisääminen tukiohjelmissa. Kun otetaan huomioon köyhyyden vähentämisen ja perustyönormien välinen yhteys, olisi perustyönormien ja sosiaalisen kehityksen edistämistä pidettävä olennaisena osana köyhyydenvähentämisstrategioiden tai muiden samankaltaisten kansallisten välineiden kehittämistä.

| | EY:n ja jäsenvaltioiden olisi tuettava enemmän ILO:n antamaan tekniseen apuun liittyviä toimia, koska niillä edistetään perustyönormeja.

| | EY:n ja jäsenvaltioiden tulisi aktiivisesti edistää sosiaalisen kehityksen ja perustyönormien käsittelyä sekä niistä käytävää keskustelua muissa kehitysyhteistyöjärjestöissä. Näin varmistetaan perustyönormeja tukevien toimien yhtenäisyys sekä perustyönormien noudattamiseen osoitetun tuen osuuden lisääminen tukiohjelmissa.

5.1.3. Foorumin avaaminen kansainväliselle vuoropuhelulle

Säännöllisen kansainvälisen vuoropuhelun luominen ja ylläpitäminen hallitusten, kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa on edelleen ratkaiseva tekijä laajassa EU:n strategiassa, jonka tavoitteena on työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan ohjausjärjestelmän parantaminen maailmanlaajuistumisen yhteydessä sekä perustyönormien edistäminen. Vuonna 1999 laadittujen neuvoston päätelmien mukaisesti EU on pyrkinyt käynnistämään säännöllisen kansainvälisen vuoropuhelun kaupasta ja sosiaalisesta kehityksestä sekä perustyönormeista. Vuoropuhelun perimmäinen tarkoitus on maksimoida kaupan ja sosiaalisen kehityksen myönteinen vuorovaikutus ja edistää siten perustyönormeja.

Prosessin tulisi olla toimielinten välinen ja perustua kansainvälisissä konferensseissa ja kansainvälisten järjestöjen toiminnassa saavutettuihin tuloksiin, kuten edellä tämän tiedonannon osassa 1 on kuvailtu. Koska ILO on elin, jolla on valtuudet laatia ja käsitellä työnormeja, sillä olisi ratkaiseva asema tällaisessa vuoropuhelussa, johon se osallistuisi antamansa teknisen avun, valvonnan, selvitysten ja tutkimustoiminnan kautta. Maailmanlaajuistumisen sosiaalista ulottuvuutta käsittelevän työryhmän toimet voisivat olla hyödyllinen lähtökohta prosessin rakentavalle jatkamiselle, ja kesäkuussa 2001 pidetyn työryhmän kokouksen keskusteluissa pyrittiinkin tekemään työryhmää tunnetummaksi näkemysten vaihdon ja vuoropuhelun foorumina. WTO, UNCTAD ja Maailmanpankki sekä muut kansainväliset järjestöt olisivat tässä prosessissa ILO:n luonnollisia kumppaneita, ja niiden olisi edistettävä keskustelua omia osaamisalueita koskevilla näkemyksillään.

Vuoropuhelun avulla olisi voitava määritellä keinot kaupan ja sijoitusten vapautumisen myönteisten sosiaalisten vaikutusten maksimoimiseksi, mikä tapahtuisi erityisesti käytännön kokemuksia vaihtamalla. Sosiaaliset vaikutukset olisi ymmärrettävä laajasti, sosiaalista ja kestävää kehitystä koskevien Kööpenhaminan ja Rion prosessien perusteella. Koska taloudellinen ja sosiaalinen kehitys liittyvät läheisesti toisiinsa, prosessin olisi käsitettävä ne kestävän kehityksen näkökohdat, jotka liittyvät kehitykseen ja köyhyyden vähentämiseen. Lisäksi siinä olisi selvitettävä taloudellisen kasvun, työllisyyden, eriarvoisuuden, köyhyyden vähentämisen ja sosiaalisen suojelun välistä yhteyttä. Tämä edellyttäisi, että analysoidaan työoloja, kilpailukykyä, kaupan uudistuksen tukemiseen liittyviä sosiaalisia toimia (ammatillinen koulutus mukaan luettuna), yleissivistävää koulutusta sekä kaupan vaikutusta sukupuoleen perustuvaan ja muunlaiseen syrjintään. Analyysi auttaisi ymmärtämään yleisesti, miten kaupan ja sijoitusten vapauttamisella voidaan tukea sosiaalista kehitystä ja perustyönormien noudattamista. Lisäksi kauppaa ja sosiaalista kehitystä käsittelevän kansainvälisen vuoropuhelufoorumin olisi edistettävä kokemusten vaihtoa kaupan uudistuksen sosiaalisista vaikutuksista. Näin saataisiin aikaan tehokkaampia menetelmiä kaupan vapauttamisen sosiaalisten vaikutusten arvioimiseksi etukäteen.

| | EU:n olisi jatkettava toimiaan kauppaa, sosiaalista kehitystä sekä perustyönormeja koskevan säännöllisen kansainvälisen vuoropuhelun käynnistämiseksi.

5.2. EU:n poliittisten välineiden yhdistäminen

5.2.1. Kaupan alan kannustimien vahvistaminen: yleinen tullietuusjärjestelmä

Yhteisön yleinen tullietuusjärjestelmä (GSP-järjestelmä) tarjoaa kehitysmaille etuuskohtelun markkinoillepääsyssä. EY myöntää tämän etuuskohtelun yksipuolisesti. Järjestelmän etuuksien myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan neuvoston asetuksessa. Yleiseen tullietuusjärjestelmään kuuluvat sosiaaliset kannustimet ovat merkittävä väline edistettäessä perustyönormeja, ja EY:n olisikin vahvistettava tämän alan toimintaansa. Nykyisissä tullietuusjärjestelmästä annetuissa asetuksissa [19] perustyönormit otetaan huomioon (i) luomalla myönteinen kannustinjärjestelmä, jossa perustyönormien tehokas noudattaminen oikeuttaa saamaan lisää tullietuuksia [20] sekä (ii) sallimalla etuuksien peruuttaminen kokonaan tai osittain, mikäli edunsaajamaat harjoittavat jotakin orjuuden tai pakkotyön muotoa. Erityiskannustinjärjestelmän parantamista suunnitellaan yleisen tullietuusjärjestelmän ehdotetun tarkistuksen yhteydessä. Tarkistuksella luodaan uusi järjestelmä, joka tulee voimaan vuonna 2002 [21]. Lisäksi seuraavassa tarkistuksessa, joka on määrä toteuttaa vuonna 2004, olisi harkittava tapoja edelleen vahvistaa yleisen tullietuusjärjestelmän vaikutusta perustyönormien edistämiseen.

[19] Neuvoston asetus (EY) N:o 1256/96, annettu 20 päivänä kesäkuuta 1996, ja neuvoston asetus (EY) N:o 3281/94, annettu 19 päivänä joulukuuta 1994.

[20] Erityiskannustimiin kuuluvia lisätullietuuksia voidaan myöntää pyynnöstä niille maille, jotka soveltavat tehokkaasti ILO:n yhdistymisvapautta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta koskevien yleissopimusten nro 87 ja nro 98 sekä lapsityövoiman käyttöä koskevan yleissopimuksen nro 138 määräyksiä.

[21] Katso KOM(2001)293 lopullinen, 12. kesäkuuta 2001.

Komissio ehdottaa tässä tarkistuksessa seuraavia lisätoimia kannustaakseen maita pyytämään erityiskannustimia ja lujittaakseen yhteyttä perustyönormeihin:

- Järjestelmä on tehtävä houkuttelevammaksi laajentamalla kannustinjärjestelmiin kuuluvia lisätullietuuksia.

- Avoimuutta on lisättävä ja menettelyjä on selkeytettävä, jotta maat voisivat hyödyntää erityiskannustimia ja markkinoillepääsyä koskevia mahdollisuuksia paremmin.

- Erityiskannustimien saamisen edellytyksenä on oltava kaikkien neljän perustyönormin tehokas voimaansaattaminen sellaisina kuin ne on määritelty ILO:n vuoden 1998 julistuksessa. Yleisen tullietuusjärjestelmän meneillään olevan tarkistuksen yhteydessä komissio on lisäksi ehdottanut, että yleisen tullietuusjärjestelmän etuuksien väliaikaisen, osittaisen tai täydellisen, peruuttamisen syihin lisättäisiin neljän perustyönormin vakava ja järjestelmällinen rikkominen. Kaikilla edunsaajamailla olisi näin ollen mahdollisuus lisäkannustimiin, mikäli ne noudattavat vaatimusta perustyönormien tehokkaasta täytäntöönpanosta. Ne maat, jotka saavat ainoastaan tullietuusjärjestelmän yleisiä etuuksia, voivat väliaikaisesti menettää nämä etuudet osittain tai kokonaan vain, jos niiden todetaan vakavasti ja järjestelmällisesti rikkoneen perustyönormeja.

Yleistä tullietuusjärjestelmää koskevien säännösten tulevan tarkistuksen yhteydessä komissio harkitsee sosiaalisen kannustinjärjestelmän kehittämistä edelleen ja sen käytön kytkemistä tiiviimmin ILO:n perusyleissopimuksiin siten, että yleisen tullietuusjärjestelmän kannustimia voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin perustyönormien edistämisessä. Huomiota olisi erityisesti kiinnitettävä ILO:n kahdeksan perusyleissopimuksen pääsisällön sisällyttämiseen kansalliseen lainsäädäntöön ja mahdolliseen tuote-, toimiala- ja aluekohtaiseen erotteluun.

Yleiseen tullietuusjärjestelmään tehtävien parannusten lisäksi olisi harkittava teknisen avun käyttöä, jotta maat voisivat hyödyntää erityiskannustinjärjestelmiä panemalla perustyönormit tehokkaasti täytäntöön, sopeuttamalla tuotantoa ja hakemalla erityiskannustinjärjestelmiin pääsyä, sekä lisätä tällä tavoin järjestelmän vaikutusta. Tämä edellyttäisi yleisten tullietuusjärjestelmien ja kehitysohjelmien välisen yhteyden tiivistämistä ja sitä olisi harkittava sisällytettäessä perustyönormeja EY:n kehitysohjelmiin (kohta 5.2.2.). EY:n olisi laajemmin pyrittävä maksimoimaan erityiskannustimien maailmanlaajuista vaikutusta kannustamalla muita teollisuusmaita hyväksymään EY:n järjestelmiä vastaavia sosiaalisia kannustinjärjestelmiä.

| | Sosiaalista kannustinjärjestelmää olisi vahvistettava EY:n yleisestä tullietuusjärjestelmästä annetun asetuksen meneillään olevan tarkistuksen yhteydessä. Tämä tapahtuisi parantamalla edelleen markkinoillepääsyn mahdollisuuksia, lisäämällä järjestelmän avoimuutta ja laajentamalla sen perusteita koskemaan kaikkia vuoden 1998 julistuksen neljää perustyönormia. Väliaikaista peruuttamista koskevaa säännöstä olisi laajennettava ulottamalla se koskemaan kaikkien perustyönormien vakavaa ja järjestelmällistä rikkomista.

| | EY:n yleisen tullietuusjärjestelmän tulevan tarkistuksen yhteydessä olisi harkittava mahdollisuutta lisätä yleisen tullietuusjärjestelmän kannustimien käyttöä perustyönormien edistämisessä.

| | EY:n olisi pyrittävä maksimoimaan erityiskannustimien maailmanlaajuista vaikutusta kannustamalla muita teollisuusmaita hyväksymään EY:n järjestelmiä vastaavia sosiaalisia kannustinjärjestelmiä.

5.2.2. Kahdenväliset suhteet: sopimukset, apu ja valmiuksien lisääminen

Sosiaalinen kehitys on yksi EY:n kehitysavun painopistealoista. Komissio toteuttaa kaikkialla maailmassa monia ihmisoikeuksiin - joihin kuuluvat myös sosiaaliset oikeudet - liittyviä kehityshankkeita. Komission olisi kuitenkin korostettava enemmän perustyönormien edistämistä koko kehitysyhteistyöpolitiikassaan. Se edellyttäisi, että perustyönormien edistäminen olisi tärkeämmässä asemassa kehitysapuohjelmissa.

Hiljattain antamassaan tiedonannossa "Euroopan unionin tehtävä ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämisessä" komissio ehdotti, että kolmansien maiden kanssa käytävässä poliittisessa vuoropuhelussa olisi käsiteltävä sitä, miten tärkeimpien ihmisoikeusasiakirjojen ja muiden oikeuksiin perustuvien kansainvälisten sopimusten (erityisesti ILO:n yleissopimusten) ratifiointi ja tehokas täytäntöönpano voitaisiin toteuttaa. Komissio uskookin, että sosiaalisten oikeuksien ja perustyönormien noudattamisella voidaan edistää kestävää ja oikeudenmukaista sosiaalista ja taloudellista kehitystä.

Cotonoun sopimus oli tärkeä edistysaskel edistettäessä perustyönormeja kahdenvälisissä sopimuksissa. EU:n olisi sovellettava samankaltaista lähestymistapaa tuleviin kauppa- ja yhteistyösopimuksiin sisällyttämällä niihin perustyönormeja koskevia erityismääräyksiä. Näin perustyönormit voidaan liittää taloudelliseen yhteistyöhön ja kehitysyhteistyöhön paremmin, jolloin eri toimintamuotojen koordinointi tehostuu ja politiikan eri välineiden yhteisvaikutusta voidaan lisätä. Sitoutuminen perustyönormeihin yhteistyösopimuksissa saa aikaan sen, että nämä itsenäiset välineet täydentävät monenkeskisiä pyrkimyksiä edistää kyseisiä normeja.

Kehitysavun osalta Cotonoun sopimus antaa selkeän tilaisuuden keskustella AKT-maiden kanssa perustyönormien täytäntöönpanosta. Tilaisuus syntyy maakohtaisten strategia-asiakirjojen laatimisen yhteydessä ja kun hallitusten kanssa keskustellaan strategioista köyhyyden vähentämiseksi.

Muita välineitä ovat erityistoimet valmiuksien lisäämiseksi asianomaisissa ministeriöissä, jotta hallitukset voisivat laatia, hyväksyä ja panna täytäntöön kansallista työlainsäädäntöä ILO:n yleissopimuksilla saavutetun kansainvälisen yhteisymmärryksen mukauttamiseksi paikalliseen käytäntöön, mikä helpottaisi ratifiointia ja täytäntöönpanoa. Lisäksi muiden välineiden avulla olisi mahdollista luoda toimiva valvontamekanismi, jonka ansiosta kansalliset työnantajat ja monikansalliset yritykset todennäköisesti noudattaisivat lainsäädäntöä tehokkaammin. Tällaisen avun saamiselle yhteisön ei kuitenkaan pitäisi asettaa enää mitään uusia ehtoja.

Cotonoun sopimuksessa tunnustetaan myös monien - muidenkin kuin valtion - toimijoiden osallistumismahdollisuudet. EY:n olisi kehitettävä paikallisten valtiosta riippumattomien järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen valmiuksia lisätä työntekijöiden tietoisuutta ILO:n yleissopimusten mukaisista oikeuksista ja valvoa perustyönormien noudattamista.

Lapsityövoiman käytön poistamista edistäviin erityistoimiin kuuluu tehokkaiden ja aikataulutettujen ohjelmien laadinta lapsityövoiman pahimpien muotojen poistamiseksi ennaltaehkäisyn, suojelun ja yhteiskuntaan sopeuttamisen avulla. Lisäksi on varmistettava kaikkien lasten mahdollisuus osallistua ilmaiseen, laadukkaaseen perusopetukseen sekä mahdollisuuksien ja tarpeiden mukaan ammatilliseen koulutukseen. Lapsityövoiman käyttöä olisi pidettävä näkyvämmin esillä hankkimalla lisää tietoa ja levittämällä sitä sekä tekemällä tutkimusta. Olisi myös lisättävä tietoisuutta lasten oikeuksista saada suojelua taloudellisen hyväksikäytön varalta sekä tarpeesta toimia ensisijaisesti lapsityövoiman käytön pahimpia muotoja vastaan.

| | EY:n olisi liitettävä perustyönormit tehokkaammin kehitysyhteistyöpolitiikkaansa köyhyyden vähentämiseen liittyvän yleistavoitteensa mukaisesti. Tämä tapahtuisi muun muassa lisäämällä kehitysmaiden valmiuksia panna perustyönormit täytäntöön.

| | EY:n ja jäsenvaltioiden olisi tiivistettävä yleisen tullietuusjärjestelmän ja kehitysohjelmien välistä yhteyttä auttaakseen maita hyödyntämään paremmin perustyönormien edistämiseen tarkoitettuja kannustinjärjestelmiä.

| | EU:n tulisi laajentaa Cotonoun sopimuksen lähestymistapaa muihin sopimuksiin pyrkimällä sisällyttämään niihin perustyönormeja koskevia erityissäännöksiä.

5.2.3. Kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin tehokkaampi hyödyntäminen

Kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointi on verrattain uusi väline kauppapolitiikassa. Kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin tarkoituksena on arvioida ja siten ottaa huomioon kauppapolitiikan vaikutus kestävään kehitykseen sen sosiaaliset tekijät mukaan lukien. Komissio on kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa käyttänyt seuraavia pääindikaattoreita: keskimääräiset reaalitulot, työllisyys, kiinteän pääoman nettomuodostus, oikeudenmukainen kohtelu ja köyhyys, terveys ja koulutus, sukupuolten eriarvoisuus, ilman, veden ja maaperän laatu, biologinen monimuotoisuus sekä muut luonnonvarat. Näihin indikaattoreihin voi tulla muutoksia tämän arviointivälineen kehittyessä.

Kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointi voi auttaa päätöksentekijöitä ymmärtämään selvemmin, miten kaupan avulla edistetään sosiaalista kehitystä sekä keskittämään pyrkimykset kaupan kasvua edistäviin tavoitteisiin, jotka samalla tukevat kestävää kehitystä. Arviointi voi myös auttaa määrittelemään toimenpiteitä, joilla kaupan uudistusten myönteisiä vaikutuksia voidaan edelleen lisätä. Kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointi on hyödyllinen perusta toisilla politiikan aloilla toteutettaville toimille, joilla edistetään kaupan uudistamisesta sosiaaliselle kehitykselle seuraavia myönteisiä vaikutuksia erityisesti perustyönormien ja sosiaalisen sääntelyn osalta. Komissio on sitoutunut käyttämään kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointia päätöksenteon apuna tärkeissä monenvälisissä kauppaneuvotteluissa. Kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointia sovelletaan WTO:n kiinteään asialistaan sekä WTO:ssa käytävien monenkeskisten kauppaneuvottelujen tulevaan kierrokseen. Arviointi yhdistetään EY:n ja AKT-maiden välisiin alueellisiin kauppaneuvotteluihin ja sitä tulisi soveltaa myös muihin tuleviin kahdenvälisiin sopimuksiin.

| | Komissio hyödyntää kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointia tulevien kauppaneuvottelujen ja -sopimusten yhteydessä ja jatkaa menetelmien tarkoituksenmukaista mukauttamista ja kehittämistä tämän arviointivälineen parantamiseksi. Samassa yhteydessä se harkitsee tapoja ottaa paremmin huomioon kauppapolitiikan vaikutukset sosiaaliseen kehitykseen ja perustyönormien edistämiseen.

5.3. Yksityiset ja vapaaehtoiset järjestelmät perustyönormien edistämiseksi: sosiaaliset tuotemerkinnät ja teollisuuden käytännesäännöt

Lisääntyvä yleinen tietoisuus kulutustottumusten sosiaalisista ja ympäristöä koskevista vaikutuksista kasvattaa sosiaaliseen vastuuseen perustuvien tuotteiden ja sijoitusten kysyntää. Sosiaalisesti vastuullisella tavalla tuotettujen tuotteiden kysyntä ja yleinen kiinnostus teollisuuden sosiaalista vaikutusta ja eettisiä normeja kohtaan on saanut myös monet yritykset, erityisesti kulutustavaroiden tuotantoon osallistuvat, ottamaan käyttöön sosiaalisesti vastuullista toimintaa koskevia käytännesääntöjä. Nämä yritykset tunnustavat sosiaalisen vastuunsa noudattamalla työelämän, ihmisoikeuksien ja ympäristön aloilla tunnustettuja perusperiaatteita. Useimmille yrityksille suhdetoiminta on oleellinen osa yrityksen sosiaalista vastuuta, ja ne ovatkin tietoisia kielteisen julkisuuden aiheuttamista kustannuksista, jotka näkyvät menetettynä liikevaihtona ja markkinaosuuksina. Sosiaalisten suuntaviivojen valvonta, vahvistaminen ja julkistaminen sekä eettiset selvitykset ovat sen vuoksi ratkaisevan tärkeitä. Valvovien elinten määrä on moninkertaistunut. Yksityiset ja vapaaehtoiset eettiset merkintäjärjestelmät ovat osa yritysten sosiaalista vastuuta ja keino sovittaa yhteen sosiaalinen kehitys, perustyönormien noudattaminen sekä kilpailukyvyn parantaminen. Reilua kauppaa koskevat aloitteet ja tuotemerkinnät ovat esimerkkejä vakiintuneista ja hyvin toimivista merkintäjärjestelmistä, joihin kuuluu sosiaalisia näkökohtia. [22]

[22] Katso myös komission tiedonanto neuvostolle "reilusta kaupasta", KOM(1999)619 lopull., 29. marraskuuta 1999.

Käytännesäännöt, suuntaviivat ja yksityiset vapaaehtoiset tuotemerkintäjärjestelmät ovat tärkeitä välineitä edistettäessä sosiaalista kehitystä ja perustyönormeja yritysten suuremman sosiaalisen vastuun kautta. Olisi korostettava, että yksityiset vapaaehtoiset merkintäjärjestelmät täydentävät hallituksen toimia, eivätkä voi korvata työnormien ratifiointia ja täytäntöönpanoa valtioiden tasolla. On myös korostettava, että yksityisten järjestelmien tulee noudattaa sovellettavia kilpailusääntöjä. Samalla yksityiset vapaaehtoiset järjestelmät merkitsevät uusia kannustavia markkinamahdollisuuksia, jotka saattavat kiinnostaa erityisesti kehitysmaiden tuottajia. On oleellista auttaa kehitysmaiden tuottajia hyödyntämään näitä mahdollisuuksia. Tämä edellyttää, että:

- järjestelmät ovat puolueettomia, avoimia ja syrjimättömiä, niin että tuottajilla on riittävä mahdollisuus perehtyä vaatimuksiin ja noudattaa niitä.

- merkintöjen saamiseksi tarvittavat menettelyt ovat oikeudenmukaisia ja kohtuullisia, eivätkä vaadi liikaa varoja, jolloin myös kehitysmaiden tuottajilla on mahdollisuus osallistua niihin.

- kehitysmaiden tuottajien tarpeet otetaan huomioon kehitysohjelmissa valmiuksia lisäävien toimien avulla. Näin autetaan kehitysmaiden tuotannonaloja ja alueita mukauttamaan tuotantoaan vastaamaan paremman markkinoille pääsyn takaavia edellytyksiä.

Yksityisten aloitteiden, kuten käytännesääntöjen ja sosiaalisten tuotemerkintöjen, kasvava merkitys sekä tarve lisätä tällaisten aloitteiden yhdenmukaisuutta ja avoimuutta on saanut komission laatimaan vihreän kirjan yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä [23]. Siinä käsitellään muun muassa tarvetta yhdenmukaistaa eri sääntöjen sisältöä sekä sitä, että tällaisten sääntöjen tulisi perustua ILO:n perusnormeihin.

[23] Tämä aloite noudattaa Nizzan Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2000 laadittuja päätelmiä, joissa neuvosto korosti, että on tärkeää käsitellä talouden ja markkinoiden yhdentymisen seurauksia työllisyydelle ja sosiaalisille kysymyksille sekä sopeuttaa työolosuhteet uuteen talouteen.

ILO:n perusyleissopimusten käyttäminen yksityisissä vapaaehtoisissa järjestelmissä lisää selvästi niiden avoimuutta ja tekee vaatimusten noudattamisen tuottajille helpommaksi. Koska yksityisiä vapaaehtoisia järjestelmiä käytetään yhä enemmän, myös kysymys niiden tarkastamisesta ja sertifioinnista on tärkeä. On olemassa vaara, että sellaisten yksittäisten sääntöjen ja tuotemerkintöjen lisääntyminen, joiden sisällöstä ja soveltamisesta ei ole säädetty yhteisessä määräävässä normistossa, voi heikentää niiden uskottavuutta. Sen vuoksi olisi harkittava kansainvälisesti tunnustettuja mekanismeja tai yhteisiä normeja vapaaehtoisten järjestelmien tarkastamiseksi ja sertifioimiseksi.

| | EY:n ja jäsenvaltioiden olisi autettava kehitysmaita hyödyntämään sosiaalisten tuotemerkintäjärjestelmien tarjoamia kannustavia markkinoillepääsyn mahdollisuuksia. Tämä tapahtuisi muun muassa lisäämällä valmiuksia sekä lisäämällä järjestelmien avoimuutta, käyttömahdollisuuksia ja syrjimättömyyttä.

| | Komissio kannustaa yrityksiä sekä järjestöjä ja yhdistyksiä ottamaan käyttöön sellaisia EY:n kansainvälisten velvoitteiden ja sovellettavien kilpailusääntöjen mukaisia puolueettomia, avoimia ja syrjimättömiä merkintäjärjestelmiä, joiden tarkoituksena on edistää perustyönormeja. Lisäksi komissio tukee ILO:n perusyleissopimusten käyttämistä yhteisenä vähimmäisnormina tällaisille järjestelmille.

| | EU:n tulisi edistää yleistä tietoisuutta ja keskustelua kansainvälisistä välineistä tai normeista, joita voitaisiin käyttää yksityisten ja vapaaehtoisten järjestelmien sertifioinnissa ja tarkastamisessa sekä toimivan laadunohjauksen toteuttamisessa.

| | EU:n olisi jatkettava ILO:n toiminnan tukemista yksityisten vapaaehtoisten aloitteiden osalta.

6. Päätelmät

Maailmanlaajuistumisen, kaupan ja sosiaalisen kehityksen välillä vallitsee monimutkainen yhteys, johon liittyy useita politiikan aloja yhdistävä kestävän kehityksen tavoite. Siksi työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan ohjausjärjestelmän parantaminen ja perustyönormien edistäminen maailmanlaajuistumisen ja kaupan vapauttamisen yhteydessä edellyttää laajaa lähestymistapaa. Komissio ehdottaakin, että neuvosto hyväksyisi strategian työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan maailmanlaajuisen ohjausjärjestelmän parantamiseksi ja perustyönormien edistämiseksi maailmanlaajuistumisen yhteydessä. Samalla on otettava huomioon Euroopan parlamentin sekä talous- ja sosiaalikomitean lausunnot, sillä tämä tiedonanto on suunnattu myös niille. Neuvosto voisi aloittaa vahvistamalla EY:n kannan perusperiaatteet sellaisina kuin ne on esitetty lokakuussa 1999 laadituissa neuvoston päätelmissä. Näitä periaatteita ovat perustyönormien yleismaailmallisuus, tuki ILO:n toiminnalle ja sen yhteistyölle muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa sekä kaikkien seuraamuksiin perustuvien lähestymistapojen torjuminen. Lisäksi olisi harkittava eräitä muita toimia. Niihin sisältyvät sekä EU:n toteuttamat toimet, joilla rohkaistaan muita osapuolia toimimaan samoin, että kansainvälisellä tasolla ehdotettavat aloitteet. Tässä yhteydessä ehdotetaan seuraavaa:

Kansainvälisesti

| | EU:n tulisi edistää ILO:ssa keskustelua lisätoimista ILO:n suorittaman valvonnan vahvistamiseksi. Näihin toimiin sisältyisi julkisuuden parantaminen, seurannan tehostaminen sekä ILO:n valvontamekanismin avulla tehtyjen havaintojen arvon lisääminen koko kansainvälisessä järjestelmässä. Myös EU:n olisi otettava valvontamekanismin avulla tehdyt havainnot järjestelmällisemmin huomioon kahdenvälisissä ja monenkeskisissä suhteissaan.

| | EU:n tulisi, muun muassa ILO:ssa, edistää keskustelua uusista kannustinjärjestelmistä perustyönormien noudattamisen edistämiseksi. Tässä yhteydessä voitaisiin harkita uutta vastavuoroiseen sitoutumiseen perustuvaa järjestelmää ILO:n perusyleissopimusten noudattamisen varmistamiseksi. Siihen tulisi sisältyä mekanismi, jolla varmistetaan tämän sitoumuksen asianmukainen julkinen tunnustaminen.

| | EU:n tulisi edistää ILO:ssa keskustelua uudesta järjestelmästä sosiaalipolitiikan säännölliseksi tarkastelemiseksi kansallisella tasolla.

| | EY:n ja jäsenvaltioiden olisi tuettava enemmän ILO:n antamaan tekniseen apuun liittyviä toimia, koska niillä edistetään perustyönormeja.

| | EY:n ja jäsenvaltioiden tulisi aktiivisesti edistää sosiaalisen kehityksen ja perustyönormien käsittelyä sekä niistä käytävää keskustelua muissa kehitysyhteistyöjärjestöissä. Näin varmistetaan perustyönormeja tukevien toimien yhtenäisyys sekä perustyönormien noudattamiseen tarkoitetun tuen osuuden lisääminen tukiohjelmissa.

| | EU:n olisi jatkettava toimiaan kauppaa, sosiaalista kehitystä sekä perustyönormeja koskevan säännöllisen kansainvälisen vuoropuhelun käynnistämiseksi.

EU:ssa

| | Sosiaalista kannustinjärjestelmää olisi vahvistettava EY:n yleisestä tullietuusjärjestelmästä annetun asetuksen meneillään olevan tarkistuksen yhteydessä. Tämä tapahtuisi parantamalla edelleen markkinoillepääsyn mahdollisuuksia, lisäämällä järjestelmän avoimuutta ja laajentamalla sen perusteet koskemaan kaikkia vuoden 1998 julistuksen neljää perustyönormia. Etuuksien väliaikaista peruuttamista koskevaa säännöstä olisi laajennettava ulottamalla se koskemaan kaikkien neljän perustyönormin vakavaa ja järjestelmällistä rikkomista.

| | EY:n yleisen tullietuusjärjestelmän tulevan tarkistuksen yhteydessä olisi harkittava mahdollisuutta lisätä yleisen tullietuusjärjestelmän kannustimien käyttöä perustyönormien edistämisessä.

| | EY:n olisi pyrittävä maksimoimaan erityiskannustimien maailmanlaajuista vaikutusta kannustamalla muita teollisuusmaita hyväksymään EY:n järjestelmiä vastaavia sosiaalisia kannustinjärjestelmiä.

| | EY:n olisi liitettävä perustyönormit tehokkaammin kehitysyhteistyöpolitiikkaansa köyhyyden vähentämiseen liittyvän yleistavoitteensa mukaisesti. Tämä tapahtuisi muun muassa lisäämällä kehitysmaiden valmiuksia panna perustyönormit täytäntöön.

| | EY:n ja jäsenvaltioiden olisi autettava kehitysmaita hyödyntämään sosiaalisten merkintäjärjestelmien tarjoamia kannustavia markkinoillepääsyn mahdollisuuksia. Tämä tapahtuisi muun muassa lisäämällä valmiuksia sekä parantamalla järjestelmien avoimuutta, käyttömahdollisuuksia ja syrjimättömyyttä.

| | EY:n ja jäsenvaltioiden olisi tiivistettävä yleisen tullietuusjärjestelmän ja kehitysohjelmien välistä yhteyttä auttaakseen maita hyödyntämään paremmin perustyönormien edistämiseen tarkoitettuja kannustinjärjestelmiä.

| | EU:n tulisi laajentaa Cotonoun sopimuksen lähestymistapaa muihin sopimuksiin pyrkimällä sisällyttämään niihin perustyönormeja koskevia erityissäännöksiä.

| | Komissio hyödyntää kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointia tulevien kauppaneuvottelujen ja -sopimusten yhteydessä ja jatkaa menetelmien tarkoituksenmukaista mukauttamista ja kehittämistä tämän arviointivälineen parantamiseksi. Samassa yhteydessä se harkitsee tapoja ottaa paremmin huomioon kauppapolitiikan vaikutukset sosiaaliseen kehitykseen ja perustyönormien edistämiseen.

| | Komissio kannustaa yrityksiä sekä järjestöjä ja yhdistyksiä ottamaan käyttöön sellaisia EY:n kansainvälisten velvoitteiden ja sovellettavien kilpailusääntöjen mukaisia puolueettomia, avoimia ja syrjimättömiä merkintäjärjestelmiä, joiden tarkoituksena on edistää perustyönormeja. Lisäksi komissio tukee ILO:n perusyleissopimusten käyttämistä yhteisenä vähimmäisnormina tällaisille järjestelmille.

| | EU:n tulisi edistää yleistä tietoisuutta ja keskustelua kansainvälisistä välineistä tai normeista, joita voitaisiin käyttää yksityisten ja vapaaehtoisten järjestelmien sertifioinnissa ja tarkastamisessa sekä toimivan laadunohjauksen toteuttamisessa.

| | EU:n olisi jatkettava ILO:n toiminnan tukemista yksityisten vapaaehtoisten aloitteiden osalta.

LIITE 1

Neuvoston lokakuussa 1999 tekemät päätelmät kaupasta ja työnormeista

Neuvosto oli yksimielinen siitä, että EU:n olisi voimakkaasti tuettava työntekijöiden perusoikeuksien suojelemista. Tässä yhteydessä neuvosto keskusteli yksityiskohtaisesti tehtävästä, joka WTO:lla olisi oltava työntekijöiden perusoikeuksien kunnioittamisessa sekä tässä tarkoituksessa WTO:ssa tehtävän EU:n aloitteen vaikutuksista. Neuvosto muistutti Singaporen julistuksen merkityksestä ja katsoi, että lisäaloitteita olisi tehtävä seuraavia periaatteita noudattaen:

WTO:n pitäisi yhteistyössä muiden asiaan liittyvien kansainvälisten järjestöjen kanssa lisätä työntekijöiden perusoikeuksien kunnioittamista edistäviä positiivisia kannustimia. Tässä tarkoituksessa EU:n olisi aloitettava jatkuva vuoropuhelu WTO:ta ja ILO:ta sekä kansalaisyhteiskuntaa edustavien kumppanien kanssa keskustellakseen ja sopiakseen periaatteista, jotka parhaiten vastaisivat niiden etuja, joita nämä kysymykset tosiasiassa koskevat.

Euroopan unioni suosittelee seuraavia toimenpiteitä kauppaa ja työntekijöiden oikeuksia koskevan kysymyksen edistämiseksi:

- tehostetaan yhteistyötä WTO:n ja ILO:n ja niiden sihteeristöjen kesken

- tuetaan ILO:n työtä ja sen tarkkailija-asemaa WTO:ssa

- perustetaan ILO:n ja WTO:n yhteinen pysyvä foorumi (Joint ILO/WTO Standing Forum) käsittelemään kauppaa, maailmanlaajuistumista ja työvoima-asioita yhteisymmärryksen lisäämiseksi näistä asioista kaikkien asianosaisten (mm. hallitusten, työnantajien, ammattiyhdistysten ja muiden asianomaisten kansainvälisten järjestöjen) välisen perusteellisen vuoropuhelun avulla. Vuoropuheluun olisi sisällyttävä kauppapolitiikan, kaupan vapauttamisen, kehityksen ja työntekijöiden perusoikeuksien välisten suhteiden tarkastelua. Foorumi valmistelisi ministeritason kokousta, joka olisi järjestettävä viimeistään vuonna 2001. EU tarjoutuu toimimaan kokouksen isäntänä.

- jatketaan ja edistetään sellaisia positiivisia toimenpiteitä, jotka perustuvat EU:ssa jo käytössä oleviin kannustimiin työntekijöiden oikeuksien edistämiseksi, erityisesti parantamalla edelleen kehitysmaiden markkinoille pääsyä kauppaa rajoittavien toimenpiteiden sijaan.

Neuvosto vahvisti EU:n vakaasti vastustavan kaikkia seuraamuksiin perustuvia lähestymistapoja. Neuvosto sopi myös pyrkivänsä kansainväliseen yhteisymmärrykseen keskustelujen kautta ja kumppaniensa kanssa käytävin neuvotteluin. EU vastustaa kaikkia aloitteita työntekijöiden oikeuksien käyttämisestä protektionistisiin tarkoituksiin. Lisäksi neuvosto katsoi, ettei eri maiden, erityisesti kehitysmaiden, joissa on alhainen palkkataso, suhteellista etua saa millään tavoin vaarantaa.

LIITE 2

Perustyönormit: ILO:n kahdeksan perusyleissopimusta

Yhdistymisvapaus ja kollektiivinen neuvotteluoikeus:

* sopimus, joka koskee ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua, 1948 (yleissopimus nro 87)

- 137 maata ratifioinut [24]

[24] Ratifiointitilanne 12 . heinäkuuta 2001. ILO:lla on 175 jäsenvaltiota.

* sopimus, joka koskee järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamista, 1949 (yleissopimus nro 98)

- 149 maata ratifioinut

Pakkotyön kaikkien muotojen poistaminen:

* sopimus, joka koskee pakollista työtä, 1930 (yleissopimus nro 29)

- 158 maata ratifioinut

* sopimus, joka koskee pakkotyön poistamista, 1957 (yleissopimus nro 105)

- 156 maata ratifioinut

Lapsityövoiman käytön poistaminen:

* työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää koskeva sopimus, 1973 (yleissopimus nro 138)

- 111 maata ratifioinut

* lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä koskeva sopimus, 1999 (yleissopimus nro 182)

- 87 maata ratifioinut

Työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän kieltäminen:

* sopimus, joka koskee samanarvoisesta työstä miehille ja naisille maksettavaa samaa palkkaa, 1951 (yleissopimus nro 100)

- 153 maata ratifioinut

* yleissopimus, joka koskee työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvaa syrjintää, 1958 (yleissopimus nro 111)

- 151 maata ratifioinut

LIITE 3

Esimerkki ILO:n antamasta teknisestä avusta: LAAJAMITTAISET OHJELMAT LAPSITYÖVOIMAN KÄYTÖN POISTAMISEKSI

Malliohjelma Pakistanin jalkapalloja valmistavissa yrityksissä

Vuonna 1996 noin 7 000 lasta ompeli jalkapalloja Sialkotin alueella Pakistanissa. Sialkot on Pakistanin jalkapalloja valmistavien yritysten keskus ja tärkeimpiä kovan valuutan hankkijoita. Melkein 20 prosenttia työvoimasta oli lapsia. Käyttämällä ennaltaehkäisyyn, työnteosta vapauttamiseen, yhteiskuntaan sopeuttamiseen ja valvontaan perustuvaa mallia IPEC onnistui taivuttelemaan kokonaisen toimialan ehkäisemään lapsityövoiman käyttöä ja luopumaan vähitellen sen käytöstä kokonaan. Samalla luotiin vaihtoehtoja lasten pitämiseksi poissa työstä.

Vuonna 1997 ILO, UNICEF ja Sialkotin kauppa- ja teollisuuskamari allekirjoittivat sopimuksen yhteisestä hankkeesta, jolla ehkäistään ja lopetetaan alle 14-vuotiaiden lasten käyttö jalkapalloja valmistavien yritysten työvoimana. Sopimuksessa:

* säädetään sisäisestä, yrityspohjaisesta valvontajärjestelmästä

* luodaan IPEC:n toteuttama ulkopuolinen, sopimusten noudattamista valvova järjestelmä

* tunnistetaan kokopäivätyötä tekevät lapset ja otetaan heidät vähitellen pois työstä

* luodaan koulutusmahdollisuuksia ja muita tukipalveluita lapsille ja heidän perheilleen.

Saavutukset:

* noin 6 400 lasta saa opetusta koulutuskeskuksissa

* lapset jatkavat työskentelyä kotona osa-aikaisesti ansaitakseen tuloja ja saavat samalla koulutusta ja valmennusta yhteiskuntaan sopeutumiseksi

* sopimukseen osallistuvien tuottajien määrä oli 22 vuonna 1997, kun se helmikuussa 2000 oli noussut 65:een

* IPEC valvoo tuotantoa täysin yli 1 799:ssä jalkapalloja ompelevassa yrityksessä

* samanlainen sopimus on tehty myös Pakistanin mattoalalla ja jalkapalloja ompelevissa Intian yrityksissä.

LIITE 4

OECD:n vuonna 2000 tekemä tutkimus kaupasta ja työelämän perusnormeista

Tärkeimmät päätelmät kirjallisuuden perusteella tehdystä yleiskatsauksesta

* Perustyönormien vahvistaminen voi lisätä talouden kasvua ja tehokkuutta nostamalla työvoiman ammattitaidon tasoa sekä edistämällä innovaatiota ja parantamalla tuottavuutta.

* Maat, joissa perustyönormien taso on alhainen, eivät vie enempää kuin sellaiset maat, joissa normien taso on korkea.

* Maat, jotka kehittävät demokraattisia instituutioita sekä perustyönormeja, selviytyvät kaupan vapauttamisesta vähemmin haitoin kuin maat, joissa tällaisia instituutioita ei ole.

* Edelleen on erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on kaupan vaikutus työllisyysmalleihin ja/tai palkkaeroihin verrattuna muiden tekijöiden vaikutukseen. Useissa tutkimuksissa vahvistetaan kaupan merkitys, mutta sen osuus on rajallinen.

* Pelko siitä, että jouduttaisiin kierteeseen, jossa työnormien taso heikkenisi merkittävästi, on todennäköisesti liioiteltu.

* Puuttuminen kaupankäyntiin ei ole paras väline lapsityövoiman hyväksikäytön poistamiseksi ja henkisen pääoman kasvun lisäämiseksi. Joissakin olosuhteissa lapsityövoiman käytön kieltäminen voi olla tehokasta, mutta näin ei voida toimia aina ja kielto voi itse asiassa pahentaa kotitalouksien tilannetta. Perheille annettu tuki lapsien pitämiseksi koulussa on todennäköisesti parempi keino [25].

[25] ILO:n lapsityövoiman poistamista koskevan kansainvälisen ohjelman (IPEC) malliohjelmaa sovelletaan valituissa maissa, katso edempänä kohdassa 2.2.

LIITE 5

Global Compact: Yhdeksän periaatetta

YK:n pääsihteeri pyysi maailman elinkeinoelämää:

Ihmisoikeudet

1. Tukemaan ja kunnioittamaan kansainvälisten ihmisoikeuksien suojelua omalla vaikutusalueellaan ja

2. varmistamaan, etteivät niiden omat yritykset osallistu ihmisoikeusloukkauksiin.

Työelämä

3. Tukemaan yhdistymisvapautta ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden tehokasta tunnustamista;

4. tukemaan kaikenlaisen pakkotyön poistamista;

5. tukemaan lapsityövoiman käytön tehokasta kieltämistä ja

6. tukemaan työmarkkinoilla ja ammatinharjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistamista.

Ympäristö

7. Tukemaan ennaltaehkäisevää lähestymistapaa ympäristöön liittyvien haasteiden yhteydessä;

8. toteuttamaan aloitteita, jotka edistävät suurempaa vastuuta ympäristöstä ja

9. kannustamaan ympäristöystävällisen tekniikan kehittämistä ja levittämistä.

LIITE 6

Cotonoun sopimuksen 50 artikla

Kauppa ja työelämää koskevat normit

1. Osapuolet vahvistavat sitoutumisensa keskeisimpiin kansainvälisesti tunnustettuihin, Kansainvälisen työjärjestön (ILO) asianomaisissa sopimuksissa määriteltyihin työelämää koskeviin säännöksiin. Erityisesti kyseeseen tulevat järjestäytymisoikeus ja kollektiivinen neuvotteluoikeus, pakkotyön poistaminen, lapsityövoiman pahimpien esiintymismuotojen poistaminen sekä syrjimättömyys työhönotossa.

2. Osapuolet sopivat vahvistavansa yhteistyötään erityisesti seuraavilla aloilla:

- asianomaista lainsäädäntöä ja työelämää koskevia säännöksiä koskevien tietojen vaihto,

- kansallisen työlainsäädännön laatiminen ja voimassa olevan lainsäädännön vahvistaminen,

- kasvatukselliset ja tietoisuutta lisäävät ohjelmat, ja

- kansallisen lainsäädännön ja työelämää koskevien säännösten noudattamisesta huolehtiminen.

3. Osapuolet sopivat, että työelämää koskevia säännöksiä ei olisi käytettävä protektionistisiin tarkoituksiin kaupankäynnissä.