52001AE0241

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Rakenteelliset indikaattorit"

(2001/C 139/15)

Komissio päätti 3. lokakuuta 2000 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta "Rakenteelliset indikaattorit".

Asian valmistelusta vastannut "talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus" -jaosto antoi lausuntonsa 8. helmikuuta 2001. Esittelijä oli Marjolijn Bulk.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28. helmikuuta ja 1. maaliskuuta 2001 pitämässään 379. täysistunnossa (maaliskuun 1. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 87 ääntä puolesta ja 1 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Lissabonissa 23.-24. maaliskuuta 2000 pidetyssä Eurooppa-neuvoston erityiskokouksessa EU asetti itselleen uuden strategisen tavoitteen työllisyyden, talousuudistuksen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi osaamiseen perustuvan talouden puitteissa: tarkoitus on kehittää unionista "maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietopohjainen talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta" (puheenjohtajavaltion päätelmät, 5 kohta).

1.2. Eurooppa-neuvosto katsoi, että nykyiset talouspolitiikan laajat suuntaviivat ja Luxemburgin, Cardiffin ja Kölnin prosessit tarjoavat tarvittavat välineet. Erityisesti korostuvat talouspolitiikan laajat suuntaviivat, joissa Eurooppa-neuvoston mukaan olisi keskityttävä yhä enemmän rakennepolitiikkojen keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutuksiin, talouden kasvupotentiaalia, työllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistäviin uudistuksiin sekä siirtymiseen kohti osaamiseen perustuvaa taloutta (puheenjohtajavaltion päätelmät, 35 kohta). Avointa koordinointimenetelmää, johon kuuluu tarkkojen päämäärien ja aineiston määrittäminen sekä valiovertailun käyttö, päätettiin ryhtyä soveltamaan myös talous-, rakenne- ja sosiaalipolitiikassa.

1.2.1. Uudistukset kunkin neljän politiikanlohkon piirissä tukevat toisiaan, koska nämä alat ovat sidoksissa paitsi toisiinsa myös talouden koko kenttään. Jotta talouden rakenteellisista uudistuksista saataisiin suurin hyöty, on tarpeen noudattaa selkeää ja yhtenäistä toimintatapaa niin, että eri markkinoiden väliset yhteydet otetaan huomioon.

1.2.2. Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota laatimaan saavutetusta edistymisestä vuosittaisen yhteenvedon erikseen sovittavien työllisyyttä, innovaatioita ja tutkimusta, talousuudistusta sekä sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevien rakenteellisten indikaattorien pohjalta (puheenjohtajavaltion päätelmät, 36 kohta).

1.3. Santa Maria da Feirassa 19.-20. kesäkuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota esittämään vuoden 2000 syyskuun loppuun mennessä kertomuksen "ehdotetusta indikaattoreita ja vertailevaa arviointia koskevasta lähestymistavasta käytettäväksi erityisissä politiikoissa ja kevään Eurooppa-neuvostolle esitettävässä yhteenvedossa esittämistavan yhtenäisyyden ja yhdenmukaisuuden varmistamiseksi" (puheenjohtajavaltion päätelmät, 38 kohta). Käsillä olevalla tiedonannolla komissio täyttää Eurooppa-neuvoston Lissabonin ja Feiran kokouksissa esittämät pyynnöt.

1.4. Komissio määrittää tiedonannossa 27 indikaattoria, joita on tarkoitus käyttää yhteenvedossa, jonka se laatii Eurooppa-neuvostolle Tukholmassa keväällä 2001 pidettävään kokoukseen. Komission tiedonannossaan ehdottamat indikaattorit muodostavat tärkeän välineen, jonka avulla on mahdollista seurata ja vertailla saavutettua edistymistä edellä mainituilla aloilla ja samalla arvioida jäsenvaltioiden politiikan tehoa kyseisillä aloilla. Arvioinnin pohjalta määritellään lisäksi talous- ja sosiaalipolitiikan suuntaviivat lyhyelle ja keskipitkälle aikavälille.

2. Yleistä

2.1. Komitea toteaa painokkaasti, että kyseisillä politiikanlohkoilla saavutettua edistystä kuvaava määrämuotoinen vuosittainen raportointi hyödyttää toimintamallia, jonka mukaisesti jäsenvaltiot yhtenäistävät toimintaansa ja jossa yhteisesti sovitut indikaattorit sekä valiovertailu konkretisoivat osapuolten keskinäisen vastuun mekanismia. Näin ollen viitearvot korostuvat nykyistä vähemmän, laadulliset indikaattorit ja jäsenvaltiokohtaiset raportit puolestaan aiempaa enemmän.

2.2. Niinpä komitea onkin hyvin tyytyväinen komission ehdotukseen. Komission esittämät indikaattorit tulee ymmärtää samaan palapeliin kuuluviksi osasiksi. Ne on ryhmitelty edellä mainittujen neljän politiikanlohkon mukaan. Yleisten talousindikaattorien avulla pystytään hahmottamaan talouden kenttä, jossa rakenteelliset uudistukset tapahtuvat. Näin voidaan tehdä selkeitä vertailuja jäsenvaltioiden välillä ja muihin kehittyneisiin talouksiin (kuten Yhdysvallat ja Japani) nähden.

2.3. Neuvoston ja komission ajamat avoin koordinaatiomenetelmä, jäsenvaltioiden keskinäinen "vertaisarviointi" ja "valiovertailu" saavat suurta apua, jos maakohtaisten käytäntöjen yhdenmukaistamiseksi ja vertaamiseksi on käytettävissä asianmukaiset tiedot.

2.3.1. Tästä syystä on pyrittävä varmistamaan, että jäsenvaltioiden suoriutumista on mahdollista vertailla indikaattorien avulla. Indikaattorit, jotka pelkästään antavat kuvan Euroopan unionista kokonaisuutena, eivät riitä jäsenvaltioiden väliseen koordinointiin. Eihän pidä arvioida pelkästään sitä, täyttääkö unioni kokonaisuutena sen, mistä Lissabonissa sovittiin, vaan yhtä tärkeää on pystyä arviomaan, missä määrin yksittäiset jäsenvaltiot toteuttavat Lissabonissa tehtyjä poliittisia päätöksiä.

2.4. Komitea painottaa, että indikaattorien teoriapohjan tulee olla vahva. Indikaattorien tulee kaikissa tapauksissa perustua kiistattomiin ja yksiselitteisesti todennettaviin tilastollisiin lähteisiin. Niiden tulee myös täyttää seuraavat tunnusmerkit:

- Tilastollisen aineiston keräämisestä aiheutuvien kulujen tulee olla saavutettaviin tuloksiin nähden oikeassa suhteessa tai hyvin perusteltavissa.

- Tiedot on voitava käsitellä nopeasti ja niiden tulee olla käytettävissä viivytyksittä.

- Numerotiedon tulee olla suhteellisen vaivattomasti saatavissa julkisista tietolähteistä.

- Indikaattorivalikoiman tule olla vankka markkinoilla tapahtuvia institutionaalisia muutoksia ajatellen.

- Mittausten tulee olla helposti toistettavissa tulevaisuudessa.

2.5. Eurostatin toimittaman numeerisen aineiston luotettavuus, laatu ja ajantasaisuus ratkaisevat komission laatimassaan yhteenvedossa indikaattorien perusteella tekemien päätelmien luotettavuuden. Parasta olisi, jos indikaattoritiedot olisivat peräisin valtakunnallisista tilastokeskuksista, sillä muut tiedontuottajat eivät useinkaan ole paneutuneet keräys- ja harmonisointikäytänteisiin yhtä perusteellisesti. On hyvin tärkeää, että numerotiedot ovat luotettavia ja ajantasaisia. Onhan niin, että kukin indikaattori voi antaa luotettavan, tosiasioihin perustuvan kuvan Euroopan unionin tilanteesta vain, jos mainitut edellytykset täyttyvät.

2.5.1. Siksi onkin epävarmaa, voidaanko komission ehdottamia indikaattoreita hyödyntää tiivistelmäraportissa, jonka on tarkoitus valmistua vuoden 2001 alkupuoliskolla. Kyseinen tiivistelmäraportti on ensimmäinen, jonka komissio laatii ehdottamiensa indikaattorien perusteella. Tästä syystä komissio ilmoittaakin tiedonannossaan, ettei nyt ehdotettu indikaattorivalikoima ole lopullinen, vaan sen täydentäminen ja hiominen käyvät päinsä. Näin ollen komitea suosittaa painokkaasti, että etusijalle asetettaisiin luotettavan tilastotietojärjestelmän kehittäminen mahdollisimman täydelliseksi. Kun muistetaan, miten mutkikasta ja merkityksellistä indikaattorivalikoiman edelleenkehittäminen on, komitea aikoo seuraavassa esittämistään huomioista riippumatta tarkasti seurata tilastotietojärjestelmän kehittämistä.

2.6. Komitea huomauttaa, että jokainen mittausjärjestelmä palvelee käyttötarkoitustaan, niin myöskin rakenteelliset indikaattorit. Se, että on päädytty valitsemaan tietyt indikaattorit, on yhteydessä komission tiivistelmäraportin tarkoitukseen eli Lissabonin kokouksessa asetettujen strategisten tavoitteiden toteuttamisen edistymistä koskevaan arviointiin - asetetuilla tavoitteilla pyritään siis kehittämään EU:sta maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin osaamiseen perustuva talous.

2.7. Komitea toteaa samalla, että sen lisäksi, että ehdotettujen indikaattorien tulee luotettavuudeltaan, ajanmukaisuudeltaan ja yhdenmukaisuudeltaan täyttää korkeat vaatimukset, myös indikaattorien pohja-aineistoksi toimitetut luvut on tulkittava, jotta talous-, sosiaali- ja rakennepolitiikassa saavutettua edistystä pystyttäisiin arvioimaan. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää perustana olevaa tilastotietojärjestelmää, niin että esimerkiksi kulloisenkin jäsenvaltion talouden ja väestörakenteen ominaispiirteet otetaan tulkinnassa huomioon. Asianmukainen arviointi on tarpeen, jotta todella pystyttäisiin saavuttamaan Lissabonin huippukokouksessa sovitut tavoitteet: korkea työllisyyden taso sekä kilpailukykyinen ja dynaaminen talous. Myös indikaattorien avulla saatujen lukuarvojen tulkinnan ja arvioinnin tulee sen vuoksi täyttää suuret vaatimukset todennettavuuden, tarkoituksenmukaisuuden ja luotettavuuden osalta.

2.8. Komitea panee merkille, että lukuisat ehdotetuista indikaattoreista eivät ole uusia. Niitä käytetään muun muassa jäsenvaltioiden kansantalouden tilinpidon, talouden yleisten suuntaviivojen ja työllisyyssopimuksen tukena.

2.8.1. Komitea huomauttaa, että on tarpeen rajata yhtäältä komission vuosittain esittämä tiivistelmä ja toisaalta Euroopan unionin taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen hyväksi nykyisin toiminnassa olevat prosessit selkeästi toisiinsa nähden. Euroopan komission tiivistelmä kytkeytyy selkeästi nykyisiin prosesseihin, ja tästä syystä se soveltuu komitean mielestä erinomaisesti politiikanmuotoilun perustaksi edellä mainituilla aloilla - myös siksi, että tässä yhteydessä arvioidaan, missä määrin jäsenvaltiot ovat pystyneet toteuttamaan Lissabonin kokouksessa asetettuja strategisia tavoitteita.

2.8.2. Komission ehdottamasta indikaattorikokoelmasta saatava lisäarvo ei näin ollen olekaan yksittäisten indikaattorien ansiota, vaan arvokasta on pikemminkin kokonaisvaltainen tarkastelutapa asiaankuuluvien indikaattoriryhmien kattamiin politiikanlohkoihin nähden. Neuvoston ja komission ajamalle avoimelle koordinointimenetelmälle, jossa jäsenvaltiot koordinoivat politiikkaansa, on mitä suurinta hyötyä konkreettisesti jäsennellystä perustasta, jollaisen komission tiivistelmä tarjoaa. Tiivistelmäraportillaan komissio antaa perustan keskusteluille, joita neuvoston on syytä eri kokoonpanoissaan käydä.

2.9. Vaikka komissio huomauttaa, ettei yksittäisiä indikaattoreita voida tarkastella kokonaan toisistaan irrallisina, aiheuttaa jako irrallisiin indikaattoreihin - neljän politiikanlohkon mukaan - vaaran, että indikaattorien suorat liittymäkohdat ja niiden yhtäläisyydet hämärtyvät, jolloin asiasta saattaa muodostua virheellinen kuva. Lisäksi jäsenvaltioiden talousrakenteet poikkeavat suuresti toisistaan esimerkiksi rahoitus-, verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmien osalta. Näin ollen irralliset indikaattorit eivät sovellu hyvin tähän tarkoitukseen. Sarja irrallisia indikaattoreita ei myöskään anna yksityiskohtaista kuvaa eri indikaattorien yhteyksistä. Selväpiirteisemmän rajauksen tarjoaa jäsentyneempi rakenne, jossa indikaattorit perustuvat mahdollisimman pitkälle samaan tilastotietojärjestelmään.

2.9.1. Tämän kaltaista tietojärjestelmää ja siihen perustuvia indikaattoreita on mahdollista sopeuttaa kulloisenkin talouden alan ja kunkin maan yleisen talousrakenteen mukaan. Näin määritellään ja rajataan komission ehdottamat indikaattorit selkeästi, minkä ansiosta niiden mittauskohde on jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavista talouden rakenteista riippumatta tosiaankin sama. Tiivistelmän perusteella on mahdollista tehdä tosipohjaisia johtopäätöksiä edistymisestä Lissabonissa asetettujen strategisten tavoitteiden saavuttamisessa ainoastaan siinä tapauksessa, että edellä mainittu vaatimus täyttyy.

2.9.2. Komitean mielestä Euroopan unionin laajentuminen pitää luonnollisestikin ottaa huomioon. Ehdokasvaltioiden liityttyä yhteisön jäseniksi myös niiden tilastokeskukset joutuvat toimittamaan Eurostatille numeerista aineistoa, jota komissio tarvitsee nyt ehdottamiensa indikaattorien pohjaksi. Niinpä on syytä selvittää, onko kyseistä materiaalia jo nyt olemassa.

3. Erityistä

3.1. Komissio esittää viittä yleisluonteista talousindikaattoria, joiden avulla on tarkoitus rajata talouden kenttää, jolla työ-, tuote- ja pääomamarkkinoita koskevat rakenteelliset uudistukset tapahtuvat. Ne ovat: BKT asukasta kohden (GDP per capita [in PPS]) sekä BKT:n todellinen kasvuprosentti (the real GDP growth rate), talouden energiankäyttöaste (energy intensity of the economy), työn tuottavuus (henkilöä kohden tunnissa) (labour productivity [per person employed and per hour worked]), inflaatioaste (inflation rate) sekä rakenteellinen budjettitase (cyclically adjusted budget balance).

3.1.1. Amsterdamin sopimuksessa määrätään, että ympäristönsuojelu tulee sisällyttää yhteisön harjoittamaan politiikkaan, jotta päästään kestävään kehitykseen. Talouden yleisten suuntaviivojen tehtävänä on varmistaa, että talouden eri lohkoja varten ehdotetaan johdonmukaisia poliittisia toimenpiteitä.

3.1.1.1. Neuvoston parhaillaan kehittelemät integraatiostrategiat ovat jo tähän mennessä tuottaneet erityyppisiä indikaattoreita, joilla on alakohtaista ja yleistä merkitystä. Jokaisessa yleisarviossa tulee ottaa huomioon sellaiset indikaattorit kuin energiatehokkuus, ympäristöinvestoinnit sekä kasvihuonekaasujen sekä muiden saastuttavien aineiden päästöt, niin absoluuttisina lukuina kuin BKT-yksikköä kohden laskettuna. Niinpä komiteaa kummastuttaa, miksi tämäntyyppinen indikaattori puuttuu joukosta. Se toistaa, että indikaattorit tulee suhteuttaa jäsenvaltioiden talousrakenteeseen ja talouden eri aloihin. Vain näin voidaan tehdä todellisia vertailuja jäsenvaltioiden välillä. Tästä seuraa, että indikaattorien tulee perustua johdonmukaiseen talous- ja ympäristötietojen järjestelmään. Eurostatin parhaillaan kehittelemä NAMEA-järjestelmä (jota jo sovelletaan 14 jäsenvaltiossa) soveltuu tähän tarkoitukseen erittäin hyvin.

3.1.1.2. Komission ehdottamaa, yleistä taloudellista taustaa kuvaavaa indikaattoria "talouden energiankäyttöaste" on vaikea arvioida, koska se riippuu kunkin maan talousrakenteesta. Mahdollinen vaihtoehto saattaisi olla edellä jo mainittu energiatehokkuus, joka voidaan määritellä kunkin toimialan energiankulutuksen painotetuksi kokonaismääräksi verrattuna kyseisen toimialan keskiarvoon EU:ssa.

3.2. Työllisyysindikaattorit

3.2.1. Kuten Lissabonissa erityisistuntoon kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti, työllisyyden lisääminen osaamiseen perustuvan talouden osatekijänä on yksi Euroopan unionin uuden strategisen tavoitteen panopistealoista. Unionin tavoitteena on työllisyysasteen nostaminen mahdollisimman lähelle 70:tä prosenttia vuoteen 2010 mennessä. Työssäkäyvien naisten osuutta on tarkoitus lisätä yli 60 prosenttiin kyseiseen ajankohtaan mennessä. Tähän tarvitaan aktiivista työllisyyspolitiikkaa. Ehdotettujen indikaattorien on tarkoitus ennen muuta kuvata kyseisiä vuoden 2010 tavoitelukuja. Työllisyyden alalle ehdotetaan niin ollen seitsemää indikaattoria: työllisyysaste, naisten työllisyysaste, ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysaste, työttömyysaste, pitkäaikaistyöttömien osuus, pienipalkkaisiin kohdistuva tuloverotus sekä elinikäinen oppiminen (aikuisväestön osallistuminen yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen).

3.2.2. Komitea katsoo, että ikääntyneiden työntekijöiden erityistilanteen ohella huomiota tulee kiinnittää myös nuorten työntekijöiden asemaan. On myös merkille pantavaa, että joukosta puuttuvat työmarkkinoille osallistumista kuvaavat indikaattorit, joka olisi jaoteltu erikseen miesten ja naisten sekä myös nuorten ja ikääntyneiden työtekijöiden mukaan.

3.2.3. Indikaattorin "naisten työllisyysaste" osalta komitea huomauttaa, että kyseessä on tärkeä indikaattori, mutta tärkeää on lisäksi mitata miesten työllisyysastetta niin, että kumpiakin on mahdollista verrata keskenään. Komitean mielestä on lisäksi suositeltavaa jaotella myös työttömyysaste erikseen miesten ja naisten mukaan.

3.2.4. Komitea epäilee, mittaako indikaattori "pienipalkkaisiin kohdistuva tuloverotus" todellakin jotain sellaista, joka on tarkoituksenmukaista politiikkaa ajatellen. Komissio pyrkii mittaamaan alhaisimpien tuloluokkien köyhyysloukkua, joten kyse ei ole niinkään tuloverotuksesta kuin palkkakuopasta. Lisäksi komitea panee merkille, että OECD mainitaan tässä kohdin lähteenä ja että tiedot perustuvat mallintamiseen. Eurostatin käyttämä määritelmä poikkeaa tästä jonkin verran, ja sen tiedot on koottu kyselyin. Komitea pitää jälkimmäistä menettelyä mallintamista parempana.

3.2.5. Indikaattorin "elinikäinen oppiminen" osalta komitea toistaa näkemyksensä, jonka mukaan kyseinen työllisyyspolitiikan osa-alue on kansalaisille erittäin tärkeä, jotta nämä pystyvät hankkimaan tarvitsemansa taidot säilyttääkseen asemansa työmarkkinoilla ja, mikäli mahdollista, kohentamaan sitä. Komitea huomauttaa kuitenkin, että jäsenvaltioiden käyttämien määritelmien välillä on pienehköjä eroja. Lisäksi on todettava, että indikaattori painottuu "panos"-tekijöihin: tarvittaisiin lisähuomiota "tuotoksista". Komitea pitää samaten varsin tärkeänä, että myös elinikäisen oppimisen kuvaamiseen kehitetään paitsi määrällisiä myös laadullisia indikaattoreita, kuten koulutuksen kesto ja merkityksellisyys.

3.3. Innovaatiota ja tutkimustoimintaa osoittavat indikaattorit

3.3.1. Tekniikan kehitys, työn laadun paraneminen ja tuotantoprosessin pääomavirrat ovat tekijöitä, joiden tuloksena syntyy suuri osa talouskasvusta. Ne ovat tärkeitä liikkeellepanevia voimia myös kilpailun ja työllisyyden alalla. Innovaatiomahdollisuuksien parantaminen on tästä syystä Euroopan unionin uuden strategisen tavoitteen tärkeä osatekijä. Osaamiseen perustuvaan talouteen siirtymisen tukena tarvitaan tutkimus- ja kehittämistoiminnan, koulutuksen ja tietoyhteiskunnan kannalta parempaa politiikkaa.

3.3.1.1. Olemme viime vuosina selkeästi edenneet kohti tietoyhteiskuntaa; tekniikka kehittyy yhä nopeammin. Tieto- ja viestintäteknologia (information and communication technology, ICT) käy alati yleisemmäksi hallinnon, liiketoiminnan ja viestinnän palveluksessa. Markkinasektori pystyy parantamaan kilpailukykyään käyttämällä hyväkseen tieto- ja viestintäteknologian tarjoamia mahdollisuuksia. Eri toimijoiden kanssakäyntimahdollisuuksien eksponentiaalinen kasvu johtaa (joissakin tapauksissa syvältä käyviin) muutoksiin organisaatiorakenteissa ja työprosesseissa. Tiedon liikkuvuus lisääntyy tieto- ja viestintäteknologian antamien mahdollisuuksien ansiosta. Tämä vaikuttaa aivan varmasti mahdollisuuksiin työskennellä yli rajojen.

3.3.1.2. Niinpä komissio ehdottaa innovaation ja tutkimustoiminnan osalta käytettäväksi seitsemää indikaattoria: julkisen vallan koulutusmäärärahat (public expenditure on education), tutkimus- ja kehittämismäärärahat (R& D expenditure), määrärahat tieto- ja viestintäteknologian hyväksi (ICT expenditure), Internetin käytettävyys (level of Internet access), patentit huipputekniikan alalla (patents in hight-tech areas), huipputekniikan tuotteiden vienti (exports of high-technology products) sekä riskipääoman saatavuus (venture capital).

3.3.2. On totta, että ikääntyneiden tai muita vähemmän koulutettujen mahdollisuudet käyttää Internetiä eivät yleensä ole kovinkaan hyvät. Elinikäinen oppiminen on tärkeä tekijä nyt puheena olevalla politiikan lohkolla, mutta sen ohella tulee panostaa siihen, että pitkäaikaistyöttömät ja näiden omaiset tulevat osallisiksi uudesta osaamiseen perustuvasta taloudesta. Tähän tarvitaan yhtenäistä toimintamallia, eikä ole selvää, soveltuvatko irralliset indikaattorit tähän tarkoitukseen riittävän hyvin. Päämääränähän on estää yhteiskunnan jakautumisen lisääntyminen. Myös tämä näkökohta osoittaa, miten tärkeää on luoda perustaksi tietojärjestelmä, jonka avulla voidaan analysoida, mitkä väestöryhmät suorasti tai epäsuorasti hyötyvät osaamiseen perustuvasta taloudesta. Pelkkä indikaattorien ryhmittely ei siis riitä.

3.3.3. Komitea katsoo, että indikaattori "julkisen vallan koulutusmäärärahat" on luonteeltaan "panostukseen" liittyvä, eikä se anna riittävän tarkkaa kuvaa koulutuksessa tapahtuvista laadullisista muutoksista. Asiaa voitaisiin korjata yhdistämällä siihen kansantalouden tilinpidossa käytetty koulutuksen volyymin kehittymisestä kertova suure. Kyseinen indikaattori kattaa myös laadullisia tekijöitä, ja kohdakkoin tulee Eurostatin kautta saataville yhdenmukaistetussa muodossa esitettyä aineistoa kyseisestä aiheesta.

3.3.4. Komitea toteaa, että myös indikaattori "tutkimus- ja kehittämismäärärahat" viittaa panostukseen ja että tässä yhteydessä tulisi huomiota kiinnittää volyymin kehitykseen pelkän arvon mittaamisen sijasta.

3.3.5. Komitea on sitä mieltä, että indikaattorin "patentit huipputekniikan alalla" tulisi käsittää kaikki patentit, ei ainoastaan huipputekniikan piiriin kuuluvat. Onhan selvää, että jäsenvaltioiden kilpailukykyyn vaikuttaa myös muulla kuin huipputekniikan alalla tapahtuva tekninen kehitys.

3.3.6. Komitea huomauttaa indikaattoriin "huipputekniikan tuotteiden vienti" viitaten, että on tärkeää huomioida myös osaksi muuta vientiä luettu huipputekniikan tuotanto. On kuitenkin aiheellista todeta, ettei yksittäisen maan kilpailukyky määräydy niinkään huipputekniikan runsaan tuotannon perusteella, vaan kilpailukykyä luo se, että pystytään tuottamaan korkealaatuisesti mahdollisimman monia tuotteita ja palveluita.

3.4. Talousuudistusta mittaavat indikaattorit

3.4.1. Talous- ja rahaliiton (EMU) perustaminen ja euron käyttöönotto ovat tärkeitä askeleita kohti Euroopan sisämarkkinoiden toteutumista. Kyseisiä tavara- ja pääomamarkkinoiden yhdentymisprosesseja ovat olleet osaltaan vauhdittamassa sellaiset tekijät kuin tekninen kehitys ja maailmanlaajuistuminen. Talousuudistuspolitiikan osalta komissio ehdottaa markkinoiden yhdentymistä ja markkinoiden toiminnan tehokkuutta mittaavia indikaattoreita. Ehdotettuja indikaattoreita on kaikkiaan seitsemän: kaupan integraatio (trade integration), suhteelliset hintatasot ja hintojen yhdenmukaisuus (relative price levels and price convergence), tietoverkkoja hyödyntävien toimialojen hintakehitys (prices in network industries), julkiset hankinnat (public procurement), toimiala- ja tapauskohtainen valtiontuki (sectoral and ad-hoc State aids), rajanylittävä pankkitoiminta (cross-border banking penetration) sekä arvopaperimarkkinoilla kerätty pääoma (capital raised on stock markets).

3.4.2. Komitea toteaa, ettei indikaattori "kaupan integraatio" ole kovinkaan informatiivinen. Vain kyseistä indikaattoria muuttamalla on mahdollista saada uutta tietoa.

3.4.3. Komitea toteaa indikaattoriin "suhteelliset hintatasot ja hintojen yhdenmukaisuus" viitaten kyseisen aihepiirin hankalaksi, koska on tarpeen löytää vertailukelpoinen tavarajoukko vieläpä niin, että se on merkityksellinen kaikille osapuolina oleville maille. Ongelma pyritään ratkaisemaan EU:n puitteissa käyttämällä ostovoimapariteetteja. Mainitut tiedot eivät kuitenkaan vielä ole laadultaan toivotulla tasolla.

3.4.4. Indikaattorin "rajanylittävä pankkitoiminta" osalta komitea epäilee, ovatko kyseeseen tulevat varsin yksityiskohtaiset tiedot käytettävissä kaikista EU:n jäsenvaltioista. Komitea huomauttaa lisäksi, että komission kaavailema lisäindikaattori, "pääoman hinta", saattaisi soveltua paremmin kyseisen indikaattorin tehtävään: rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen mittaamiseen.

3.4.5. Komitea ei ole varma, kykeneekö "julkiset hankinnat" -indikaattori todellakin mittaamaan avoimuutta julkisten hankintojen markkinoilla Euroopan unionissa. Todettakoon esimerkiksi, ettei indikaattori ota huomioon jäsenvaltioiden talouksien kokoeroja. "Julkisten hankintojen arvo BKT:lla jaettuna" saattaisi olla indikaattorina parempi. Tämäkään indikaattori ei kuitenkaan kerro paljoa sisämarkkinoiden toiminnan piristymisestä, sillä mittaamatta jää niiden julkisten hankintojen arvo, joissa toimittajana tosiasiallisesti on muusta jäsenvaltiosta peräisin oleva yritys.

3.5. Sosiaalista yhteenkuuluvutta mittaavat indikaattorit

3.5.1. Työllisen väestön rakenne on muuttumassa. Kasvavan niukkuuden leimaamilla työmarkkinoilla on työllistettävän, hyvinkoulutetun ja elinikäisen oppimisen periaatteekseen omaksuneen työvoiman saannista huolehtiminen tärkeä tehtävä. Köyhyyden torjunta ja ihmisten pitäminen työmarkkinoilla säilyvät suurina haasteina. Tällöin korostuu se, etteivät sosiaalis-taloudellisen politiikan perinteiset ydintehtävät menetä merkitystään. Ne ovat yhteiskunnallisen osallisuuden edistäminen ansiotyön avulla, hyvin toimivat työmarkkinat, tasapainoinen tulonjako, toimeentuloturva niille, jotka eivät itse kykene huolehtimaan toimeentulostaan, pyrkimykset vähentää riippuvuutta yhteiskunnan tuesta ja estää ennenaikainen irtaantuminen työprosessista.

3.5.2. Sosiaalista yhteenkuuluvuutta silmällä pitäen komissio ehdottaa seitsemää indikaattoria: tulonjako (tulonsaajien viidesosaryhmien keskinäissuhde) (distribution of income [income quintile ratio]), köyhyysaste ennen yhteiskunnan tukitoimia ja niiden jälkeen (poverty rate before and after social transfers), pitkäaikainen köyhyys (persistence of poverty), kotitaloudet vailla työtä (jobless households), alueellinen koheesio (BKT:n alueelliset erot asukasta kohden ostovoimastandardilla mitattuna (regional cohesion [variation in GDP per capita in PPS across regions]), koulutuksensa ennenaikaisesti keskeyttäneet, jotka eivät ole yleissivistävän tai ammatillisen koulutuksen piirissä (early school-leavers not in further education or training).

3.5.3. Esitetty tavoite - tulla maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi osaamiseen perustuvaksi taloudeksi - edellyttää mm. köyhyydenvastaista taistelua. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta puolestaan merkitsevät, että tuetaan mahdollisuuksia hankkia korkealaatuinen työpaikka ja pyritään takaamaan jokaiselle toimeentulo, oikeudet, tavarat ja palvelut. Tulee muistaa komission Lissabonissa kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle tekemä ehdotus, jonka mukaan köyhyysrajan alapuolella elävien osuus tulee supistaa nykyisestä 18 prosentista 15 prosenttiin vuoteen 2005 ja 10 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä ja puolittaa köyhyydessä elävien lasten osuus vuoteen 2010 mennessä. Komitea huomauttaa, että ehdotettu köyhyysindikaattori perustuu suhteellisen köyhyysrajan käsitteeseen, minkä seurauksena köyhyysnormi muuttuu automaattisesti aina, kun tulotaso kyseisessä maassa muuttuu. Komiteasta on hyvin tärkeää, että myös köyhyyden pysyvyyttä mitataan. Onhan totta, että vuosia köyhyysrajan alapuolella eläneet kotitaloudet ovat vieläkin uhanalaisemmassa asemassa kuin ne kotitaloudet, jotka alittavat köyhyysrajan tilapäisesti.

3.5.3.1. On siis perusteltua pyrkiä kytkemään selkeästi toisiinsa yhtäältä ne indikaattorit, jotka kertovat työllisyyspolitiikan eri aspekteista, ja toisaalta ne indikaattorit, jotka mittaavat sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Tässä yhteydessä voidaan mainiosti hyödyntää nk. "sosiaalista tilinpitojärjestelmää" (Social Accounting System), jota kahdeksan jäsenvaltiota ja Eurostat parhaillaan kehittelevät kokeiluhankkeen muodossa.

3.5.3.1.1. Kun on määritelty yhteiset laadulliset ja määrälliset indikaattorit, on niiden pohjalta mahdollista kehittää jäsenvaltioiden välinen avoin koordinointimenetelmä Lissabonissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti. Tämän kaltaista koordinointimenettelyä sovelletaan jo työllisyyden alalla sekä kehitettäessä valtakunnallisia ohjelmia köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen tutkimiseksi ja torjumiseksi.

3.5.4. "Tulonjako"-indikaattorin osalta komissio ehdottaa tulojen jakautumisen mittausvälineeksi tulonsaajien viidesosaryhmien välistä vertailua (eli eniten ansaitsevan viidenneksen tuloja verrataan vähiten ansaitsevan viidenneksen tuloihin). Komitean mielestä tulonsaajien kymmenesosaryhmien vertailu (vertailu eniten ansaitsevan kymmenesosan tulojen ja vähiten ansaitsevan kymmenesosan tulojen välillä) olisi perustellumpi osoitin tulojen jakautumisesta kulloisessakin jäsenvaltiossa, koska se ilmaisee tulonjaon ääriarvot paremmin.

3.5.5. Komitea huomauttaa, että kotitalouksien kokoerot vaikuttavat voimakkaasti "kotitaloudet vailla työtä" -indikaattoriin.

3.5.6. Taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen ja niin muodoin unionin alueiden tasapainoinen kehittäminen kuuluvat Amsterdamin sopimuksen mukaan yhteisön poliittisiin painopistealoihin. Euroopan unionin 15 jäsenvaltiota jakautuu 150 alueeseen. Asukaskohtaiset BKT-luvut, joiden perusteella määritellään, onko jonkin tietyn alueen kehitystaso EU:n keskiarvon ylä- vaiko alapuolella, ovat kuitenkin peräisin jo vuodelta 1995 eli ne ovat vanhentuneet, mutta antavat edelleen kuvan melko suurista eroavuuksista. Koska lukuja ei ole käytettävissä, jää epäselväksi, onko alueiden välinen ero vuosien mittaan kuroutumassa umpeen ja onko yhdenmukaistumista todellakin tapahtumassa. Lisäksi tulee huomata, etteivät asukasta kohden lasketut aluekohtaiset BKT-luvut aina ole paras mahdollinen osoitus alueen vauraudesta. Näin on esimerkiksi sellaisten alueiden kohdalla, joilta käsin käydään runsaasti töissä muualla, joilla tuotanto useinkin on pienimuotoista mutta joilla tulot muodostuvat suhteellisen suuriksi (muualla työssä käyvien ansiosta). Tästä syystä vaikuttaisi siltä, että käytettävissä olevat tulot asukasta kohden laskettuina ovat parempi indikaattori.

3.5.6.1. Komitea huomauttaa lisäksi, että olisi suositeltavaa kokeilla nyt valtakunnallisesti kokeiltavia normeja myöhemmin myös aluetasolla.

3.5.7. Kehittelyvaiheessa olevan "yritysten rekisteröiminen" -indikaattorin osalta komitea kehottaa muistamaan, että vaikka määritelmät ovat yhteiset, jäsenvaltiot soveltavat niitä eri tavoin. Vastaperustettujen yritysten merkintä rekisteriin ja toimintansa lopettaneiden poistaminen sieltä eivät tapahdu samalla tavalla kautta EU:n.

4. Päätelmät

4.1. Komitea on hyvin tyytyväinen komission ehdotukseen, jonka mukaan tulisi vahvistaa indikaattorisarja käytettäväksi vuosittaisen yhteenvedon perustana. Komitea korostaa, että luotettavan tilastotietojärjestelmän kehittäminen edelleen mahdollisimman täydelliseksi asetetaan ensisijaiseksi tavoitteeksi. Komitea toivookin, että komissio hyödyntäisi asiassa nyt käsillä olevaa lausuntoa. Koska indikaattorivalikoiman kehittäminen edelleen on monimutkainen ja tärkeä tehtävä, komitea aikoo tarkasti seurata tilastotietojärjestelmän kehittämistä.

4.2. Komitea kehottaa painokkaasti muistamaan, että yksittäisten indikaattorien pohjalta ei ole mahdollista saada todellista yleiskäsitystä ja että ne eivät myöskään ota kyllin tarkasti huomioon jäsenvaltioiden talousrakenteiden eroavuuksia. Käyttämällä mahdollisimman pitkälle samaan tilastotietojärjestelmään perustuvia indikaattoreita nykyistä yksityiskohtaisemmin jäsenneltyinä päästäisiin aiheiden selkeämpään jaotteluun.

4.3. Komitea toteaa painokkaasti, että indikaattorien pohja-aineistoksi toimitetut luvut on tulkittava, jotta työllisyyden, innovaatioiden ja tutkimuksen, talousuudistuksen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden alalla saavutettua edistystä pystyttäisiin arvioimaan. Myös politiikan perustana käytettävien indikaattorien avulla saatujen lukuarvojen tulkinnan ja arvioinnin tulee täyttää suuret vaatimukset todennettavuuden, tarkoituksenmukaisuuden ja luotettavuuden osalta. Samalla on syytä muistaa, etteivät lukuarvot milloinkaan pysty antamaan täysin totuudenmukaista kuvaa yhteiskunnallisesta todellisuudesta.

4.4. Komitea katsoo, että avoin koordinointimenetelmä, jota sovelletaan talous-, sosiaali- ja rakennepolitiikan alalla, voi mitä suurimmassa määrin hyötyä konkreettisesti jäsennellystä perustasta, jollaisen komission tiivistelmä voi tarjota. Tiivistelmäraportillaan komissio pystyy antamaan tämäntyyppisen perustan myös tuleville keskusteluille, joita neuvoston on syytä eri kokoonpanoissaan käydä.

Bryssel 28. helmikuuta 2001.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs