52000PC0613

Muutettu ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI ilman otsonista

(komission EY:n perustamissopimuksen 250 (2) artiklan nojalla esittämä)

PERUSTELUT

A. Periaatteet

Komissio teki 9. kesäkuuta 1999 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ilman otsonista ((KOM(1999) 125-2 - 1999/0068(COD)). Direktiivi annetaan yhteispäätösmenettelyllä, josta määrätään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklassa. Ehdotus laadittiin samanaikaisesti kuin toinen ehdotus direktiiviksi kansallisista päästörajoista tietyille ilman epäpuhtauksille (KOM(1999) 125-1 - 1999/0067(COD)), jotta voitiin käsitellä happamoitumista, rehevöitymistä ja alailmakehän otsonia yhteisesti. Toiseksi mainittua ehdotusta koskeva yhteinen kanta hyväksyttiin ympäristöneuvostossa 22. kesäkuuta 2000.

Ilman otsonia koskeva ehdotus on laadittu kehysdirektiivin 96/62/EY (EYVL L 296, 21.11.1996, s. 55) perusteella. Ensimmäinen johdannaisdirektiivi 1999/30/EY ilmassa olevien rikkidioksidin, typpidioksidin ja typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien raja-arvoista annettiin kesäkuussa 1999 (EYVL L 163, 29.6.1999, s. 41). Yhteinen kanta ilmassa olevan bentseenin ja hiilimonoksidin raja-arvoja koskevasta toisesta johdannaisdirektiivistä vahvistettiin 10. huhtikuuta 2000 (EYVL C 195, 11.7.2000, s. 1.).

Talous- ja sosiaalikomitea antoi myönteisen lausunnon ilman otsonia koskevasta komission ehdotuksesta 15. marraskuuta 1999. Alueiden komitea antoi myönteisen lausunnon 14. kesäkuuta 2000.

Euroopan parlamentti hyväksyi komission ehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssään 15. maaliskuuta 2000 ja teki siihen 19 tarkistusta. Komissio esitti tuolloin kantansa kaikkiin tarkistuksiin ja ilmoitti, mitkä tarkistukset se voisi hyväksyä ja mitä tarkistuksia ei voitaisi ottaa huomioon.

Tämän perusteella komissio on laatinut muutetun ehdotuksen. Ehdotukseen tehtiin useita muutoksia, joiden tarkoituksena on vahvistaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja lisätä hakijamaiden osallistumista. Toinen ryhmä muutoksia tehtiin sen vuoksi, että voitaisiin vahvistaa jäsenvaltioiden velvollisuutta tiedottaa yleisölle ja selventää komission velvollisuuksia laatia kertomuksia. Lisäksi tehtiin joitakin luonteeltaan teknisempiä muutoksia, joilla selkeytetään ehdotusta. Muutokset eivät vaikuta ehdotuksen yleiseen lähestymistapaan.

B. Tärkeimpien muutosten selitykset

1. Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö ja hakijamaiden osallistuminen

Otsonin aiheuttaman pilaantumisen siirtyminen helposti maasta toiseen edellyttää yhteistyötä yhteisen rajan omaavien maiden kesken. Tämän vuoksi johdanto-osan 12 kappaletta muutetaan lisäämällä siihen nimenomainen vaatimus siitä, että jäsenvaltiot ja niiden kanssa yhteisen rajan omaavat hakijamaat tekevät yhteistyötä toimintasuunnitelmiensa laatimisessa ja tiedottamisessa yleisölle. Jotta artiklat vastaisivat johdanto-osaa, 8 artiklaan lisätään 4 kohta. Komissio ottaa näin huomioon parlamentin tarkistuksen 2, jonka se hyväksyy periaatteessa.

Tarkistus 3 hyväksyttiin siten, että 1 artiklaan lisätään uusi e kohta, jonka mukaan direktiivin tarkoituksena on varmistaa, että torjuntatoimia koskevaa jäsenvaltioiden yhteistyötä tehostetaan.

Parlamentin 15 tarkistus edellyttäisi, että laatiessaan strategiaa direktiivissä säädettyjen ilmanlaatutavoitteiden saavuttamiseksi komissio ottaa huomioon hakijamaiden edistymisen yhteisön ilmanlaatulainsäädännön täytäntöönpanoa koskevissa valmisteluissa. Komissio hyväksyy tämän tarkistuksen siten, että muutetaan 11 artiklan 3 kohdan c alakohtaa.

2. Tiedotusta ja kertomusten laatimista koskevat velvollisuudet

Komissio hyväksyy periaatteessa parlamentin tarkistuksen 9 viimeisen osan sekä tarkistuksen 10. Näissä tarkistuksissa vaaditaan jäsenvaltioita tiedottamaan komissiolle lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia koskevista tutkimuksista ja päätöksistä sekä kyseisten toimintasuunnitelmien täytäntöönpanosta. Muutetussa ehdotuksessa nämä vaatimukset on sisällytetty 10 artiklan 1 kohdan uuteen d alakohtaan. Tämä kohta kattaa myös 10 artiklan 2 kohdan d alakohdan iii alakohdassa tarkoitetun asian, joten kyseinen kohta on poistettu, mikä vastaa parlamentin 11 tarkistusta.

Direktiivin 10 artiklan 3 kohtaan lisätään uusi b alakohta. Sen mukaan komission on julkaistava jäsenvaltioiden antamat tiedot muodossa, joka mahdollistaa jäsenvaltioiden tulosten välittömän vertailun. Komissio hyväksyy parlamentin tarkistuksen 12 periaatteessa, mutta rajoittaa vaatimusta lisäämällä ilmaisun "silloin, kun se on järkevää". Parlamentin tarkistus 25 on hyväksytty, ja sen mukaisesti 10 artiklan 3 kohdan entinen b alakohta - nykyinen c alakohta - muutetaan lisäämällä siihen vaatimus siitä, että ilman pilaantumisen suuntauksia tutkittaessa olisi otettava huomioon sääolosuhteet.

Kun hyväksytään parlamentin tarkistukset 13 ja 14, tiukennetaan 11 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua komission kertomusta koskevaa vaatimusta siten, että siinä on otettava huomioon erityisen herkät väestöryhmät ja vertailla malliennusteita todellisiin mittauksiin. Komissio hyväksyy parlamentin tarkistuksen 16 periaatteessa ja lisää 11 artiklan 3 kohdan f alakohtaan sen, että otsoniin liittyvien ilmanlaatutavoitteiden saavuttamiseksi laaditussa strategiassa on otettava huomioon erityisesti ilmastonmuutokseen liittyvät tavoitteet.

3. Muut tarkistukset

Parlamentin tarkistus 4 ja tarkistuksen 5 toinen osa hyväksyttiin, mutta niiden sanamuotoa muutetaan hieman 2 artiklan ja 4 artiklan 2 kohdassa. Komissio hyväksyy parlamentin tarkistuksen 6 lisäämällä 5 artiklaan sen, että alueilla ja taajamissa, joissa otsonitasot vastaavat jo pitkän aikavälin tavoitetta, ympäristön ja ihmisten terveyden korkea taso on säilytettävä.

Direktiivin 6 artiklan 1 kohdan sanamuotoa muutetaan ensimmäisen johdannaisdirektiivin 1999/30/EY mukaisesti, mikä tarkoitti parlamentin tarkistuksen 7 hyväksymistä. Direktiivin 7 artiklaa muutetaan sisällyttämällä siihen osittain tarkistus 9, mikä selkeyttää merkitystä.

4. Parlamentin tarkistukset, joita komissio ei hyväksy

Parlamentin tarkistus 1, jolla muutettaisiin johdanto-osan 3 kappaletta, edellyttäisi, että hakijamaat osallistuvat otsonin aiheuttaman pilaantumisen torjumista koskevan strategian laatimiseen. Tätä ei voida edellyttää EY-direktiivissä eikä tarkistusta voida sen vuoksi hyväksyä.

Parlamentin tarkistuksen 5 ensimmäisessä kohdassa sekä tarkistuksessa 17 ja 18 asetettaisiin vuosi 2020 tavoitevuodeksi, johon mennessä pitkän aikavälin tavoitteet on saavutettava. Koska prekursoripäästöjä koskevia suunnitelmia ei ole tehty, olisi ennenaikaista asettaa pitkän aikavälin tavoitteita. Koska otsoni on laaja koko pallonpuoliskoa koskeva ongelma, mahdollisuudet saavuttaa kyseiset tavoitteet tiettynä tavoitevuotena riippuvat päästöjen kehityksestä myös yhteisön ulkopuolella. Tarkistuksella 18 poistettaisiin myös ilmaisu "mikäli mahdollista" liitteen I taulukosta II. Tämä ei vastaisi 2 artiklassa olevaa tavoitearvon määritelmää. Näistä syistä ei hyväksytä tarkistuksissa tehtyjä muutoksia 4 artiklaan ja liitteeseen I.

Tarkistuksella 8 poistettaisiin ilmaisu "mahdollisuuksien mukaan" 6 artiklan 2 kohdan vaatimuksesta, jonka mukaan yleisölle on tiedotettava, kun on odotettavissa tiedotuskynnyksen tai varoituskynnyksen ylittyminen. Koska tarvittavat tiedot eivät aina ole käytettävissä, komissio ei hyväksy tätä muutosta.

Tarkistuksen 9 ensimmäinen osa muuttaisi 7 artiklaa siten, että lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmat olisi laadittava paikallisesti. Yleensä lyhyen aikavälin toimien mahdollisuudet vähentää otsonin huippupitoisuuksia lisääntyvät, kun laajennetaan aluetta, joilla toimia toteutetaan. Tämän vuoksi päätös asianmukaisesta laajuudesta olisi jätettävä asiasta vastaaville viranomaisille. Komissio ei tämän vuoksi hyväksy tätä tarkistusta. Komissio hylkää myös tarkistuksen 9 sen osan, jonka perusteella olisi aina selvitettävä ja arvioitava, millaisia vähennyksiä lyhyen aikavälin toimenpiteillä on mahdollista saavuttaa. Komissio katsoo, että tämä vaatisi jäsenvaltioilta suhteettomia ponnisteluja, mutta ei kuitenkaan antaisi lisätietoa toimenpiteiden tehokkuudesta.

1999/0068 (COD)

Muutettu ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

ilman otsonista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [1],

[1] EYVL C 56E, 29.2.2000, s. 40.

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [2],

[2] EYVL C 51, 23.2.2000, s. 11.

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [3],

[3] ...

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Perustamissopimuksen 174 artiklassa määriteltyjen periaatteiden mukaisesti viidennessä ympäristöalan toimintaohjelmassa, jonka neuvosto ja neuvostossa kokoontuneet jäsenvaltioiden hallitusten edustajat hyväksyivät 1 päivänä helmikuuta 1993 antamassaan päätöslauselmassa ympäristöä ja kestävää kehitystä koskevasta Euroopan yhteisön poliittisesta toimintaohjelmasta [4], ehdotetaan erityisesti muutoksia voimassa olevaan ilman epäpuhtauksia koskevaan lainsäädäntöön. Ohjelmassa suositellaan ilmanlaatua koskevien pitkän aikavälin tavoitteiden asettamista.

[4] EYVL C 138, 17.5.1993, s. 1.

(2) Ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/62/EY [5] 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti neuvoston on annettava saman artiklan 1 kohdassa tarkoitetut säädökset sekä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut säännökset.

[5] EYVL L 296, 21.11.1996, s.55.

(3) On tärkeää varmistaa ihmisten terveyden tehokas suojelu otsonille altistumisen vaikutuksilta. Otsonin haitallisia vaikutuksia kasvillisuuteen, ekosysteemeihin ja koko ympäristöön on mahdollisuuksien mukaan vähennettävä. Koska otsoni siirtyy helposti maasta toiseen, on toteutettava toimia yhteisön tasolla.

(4) Direktiivissä 96/62/EY säädetään, että raja-arvoja koskevien lukuarvojen on perustuttava tämän alan kansainvälisten tieteellisten ryhmien töiden tuloksiin. Komission on otettava huomioon kyseeseen tulevien epidemiologisten ja ympäristöalan tutkimusten viimeisimmät tulokset sekä mittausmenetelmissä tapahtunut viimeisin kehitys niiden tekijöiden uudelleenarvioimiseksi, joihin kyseiset lukuarvot perustuvat.

(5) Direktiivissä 96/62/EY edellytetään raja- ja/tai tavoitearvojen asettamista otsonille. Koska otsoni siirtyy helposti maasta toiseen, ihmisten terveyden ja kasvillisuuden suojelemiseksi on asetettava tavoitearvot. Näiden tavoitearvojen on perustuttava alailmakehän otsonin torjuntaa koskevaan yhteisön strategiaan sisältyviin välitavoitteisiin.

(6) Direktiivissä 96/62/EY edellytetään toimien toteuttamista niillä alueilla ja niissä taajamissa, joissa otsonipitoisuudet ylittävät tavoitearvot, jotta tavoitearvot voitaisiin mahdollisuuksien mukaan saavuttaa määräaikaan mennessä. Tällainen toiminta perustuu pitkälle rajoitustoimiin, joita toteutetaan asianomaisen yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

(7) Joissakin tapauksissa paikalliset erityisolosuhteet edellyttävät paikallistason lisätoimenpiteiden toteuttamista tavoitearvoihin pääsemiseksi. Paikallistason toimenpiteitä ei edellytetä, jos niillä saavutettavien hyötyjen voidaan osoittaa olevan suhteettomat kustannuksiin nähden.

(8) Pitkän aikavälin tavoitteet on asetettava niin, että niillä pyritään ihmisten terveyden ja ympäristön tehokkaaseen suojeluun. Pitkän aikavälin tavoitteiden on perustuttava otsonin torjuntastrategiaan ja siihen sisältyvään tavoitteeseen kuroa mahdollisuuksien mukaan umpeen nykyisten otsonitasojen ja pitkän aikavälin tavoitteen välinen kuilu.

(9) Mittausten on oltava pakollisia alueilla, joilla pitkän aikavälin tavoitearvot ylittyvät. Täydentävillä arviointimenetelmilä ja yhdistetyillä typpidioksidin mittauksilla on mahdollista vähentää vaadittavien näytteenottopaikkojen määrää.

(10) Otsonille on asetettava varoituskynnys väestön suojelemiseksi. Erääksi varoituskynnykseksi olisi asetettava tiedotuskynnys alttiina olevien väestöryhmien suojelemiseksi. Yleisön saatavilla on oltava ajantasaista tietoa ilman otsonipitoisuuksista.

(11) On laadittava lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia silloin kuin voidaan merkittävästi vähentää varoituskynnyksen ylittymisriskiä. Mahdollisuuksia vähentää ylittymisten määrää, kestoa ja vakavuutta on selvitettävä ja arvioitava.

(12) Otsonin aiheuttaman pilaantumisen siirtyminen helposti maasta toiseen voi edellyttää yhteistyötä yhteisen rajan omaavien jäsenvaltioiden kesken sekä yhteisen rajan omaavien jäsenvaltioiden ja hakijamaiden kesken toimintasuunnitelmien laatimisessa ja täytäntöönpanossa sekä yleisölle tiedottamisessa.

(13) Komissiolle on toimitettava tiedot mitatuista pitoisuuksista, joita käytetään määräaikaiskertomusten perustana.

(14) Komissio tarkastelee tämän direktiivin säännöksiä uudelleen viimeisimpien, erityisesti otsonin vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöön koskevien tutkimustulosten valossa; kyseisen tarkastelun on oltava osa yhtenäistä ilmanlaatustrategiaa, jonka tarkoituksena on tarkastella uudelleen ilmanlaatua koskevia yhteisön tavoitteita ja tarvittaessa muuttaa niitä, myös happamoitumisen ja rehevöitymisen osalta. Tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi strategiaan on sisällyttävä toimenpiteitä, joilla vähennetään kaikista lähteistä peräisin olevia päästöjä ja joissa on otettu huomioon tekninen toteutettavuus ja kustannustehokkuus. Otsonin osalta tarkastelulla on mahdollisuuksien mukaan pyrittävä saavuttamaan pitkän aikavälin tavoitteet lähitulevaisuudessa.

(15) Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, jotka koskevat tämän direktiivin säännösten rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia, ja jäsenvaltioiden on varmistettava niiden täytäntöönpano. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(16) Perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistettujen toissijaisuus- ja suhteellisuusperi-aatteiden mukaisesti tämän direktiivin tavoitteita, jotka ovat varmistaa ihmisten terveyden tehokas suojelu otsonille altistumisen vaikutuksilta ja vähentää otsonin haitallisia vaikutuksia kasvillisuuteen, ekosysteemeihin ja koko ympäristöön, ei voida riittävästi saavuttaa jäsenvaltioiden tasolla otsonin rajat ylittävän luonteen vuoksi, ja tavoitteet voidaan siten paremmin saavuttaa yhteisön tasolla. Tässä direktiivissä säädetään vain vähimmäisvaatimuksista näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, eikä siinä ylitetä sitä, mikä on tämän vuoksi tarpeen.

(17) Otsonin aiheuttamasta ilman pilaantumisesta 21 päivänä syyskuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/72/ETY [6] on tämän vuoksi kumottava,

[6] EYVL L 297, 13.10.1992, s. 1.

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla Tavoitteet

Tämän direktiivin tarkoituksena on:

(a) määritellä ihmisten terveydelle ja koko ympäristölle haitallisten vaikutusten välttämiseksi, ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi pitkän aikavälin tavoitteet, tavoitearvot, varoituskynnys ja tiedotuskynnys ilman otsonipitoisuuksille yhteisössä,

(b) varmistaa yhteisten menetelmien ja perusteiden käyttö arvioitaessa ilman otsonin ja tarvittaessa otsonin prekursorien (typen oksidit ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet) pitoisuuksia jäsenvaltioissa,

(c) varmistaa, että ilman otsonitasoista on saatavilla riittävästi tietoja ja että niistä tiedotetaan yleisölle,

(d) varmistaa, että ilmanlaatua ylläpidetään silloin, kun se on otsonin suhteen hyvä, ja että sitä muussa tapauksessa parannetaan.

(e) varmistaa, että jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä otsonitasojen vähentämiseksi lisätään, rajojen yli vaikuttavien toimenpiteiden mahdollisuuksia hyödynnetään ja kyseisistä toimenpiteistä sovitaan.

2 artikla Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

(1) "ilmalla" ulkoilmaa alailmakehässä lukuun ottamatta työpaikkoja,

(2) "epäpuhtaudella" ihmisen suoraan tai välillisesti ilmaan päästämiä aineita, joilla voi olla haitallisia vaikutuksia ihmisten terveydelle ja/tai koko ympäristölle,

(3) "tasolla" otsonin tai sen prekursorien pitoisuutta ilmassa tai niiden laskeumaa tiettynä aikana,

(4) "arvioinnilla" menetelmiä, joilla mitataan, lasketaan, ennustetaan tai arvioidaan epäpuhtauden taso ilmassa,

(5) "kiinteillä mittauksilla" direktiivin 96/62/EY 6 artiklan 5 kohdan mukaisesti tehtyjä mittauksia,

(6) "alueella" jäsenvaltioiden niiden alueesta rajaamaa osaa,

(7) "taajamalla" aluetta, jolla on 250 000:ta asukasta suurempi väestökeskittymä tai, jos väestökeskittymä on enintään 250 000 asukasta, sellaista aluetta, jonka asukastiheys neliökilometriä kohden edellyttää kyseisen jäsenvaltion mielestä ilmanlaadun arviointia ja hallintaa,

(8) "tavoitearvolla" tasoa, joka on vahvistettu ihmisten terveyteen ja/tai koko ympäristöön kohdistuvien haitallisten vaikutusten välttämiseksi pitkällä aikavälillä ja joka on mahdollisuuksien mukaan saavutettava määrätyssä ajassa,

(9) "pitkän aikavälin tavoitteella" ilmakehän otsonipitoisuutta, jota pienemmällä pitoisuudella ei nykytieteen mukaan pitäisi olla välittömiä haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja/tai koko ympäristöön ja joka on mahdollisuuksien mukaan saavutettava pitkällä aikavälillä ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi tehokkaasti,

(10) "varoituskynnyksellä" tasoa, jonka ylittyessä lyhytaikainen altistuminen vaarantaa ihmisten terveyden ja jäsenvaltioiden on ryhdyttävä viipymättä tässä direktiivissä säädettyihin toimiin,

(11) "tiedotuskynnyksellä" herkkiä väestöryhmiä koskevaa varoituskynnystä,

(12) "haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä" orgaanisia yhdisteitä, joista voi muodostua valokemiallisia oksidantteja, kun ne reagoivat auringonvalossa typen oksidien kanssa.

3 artikla Tavoitearvot

1. Ilman otsonipitoisuuksia koskevat tavoitearvot, jotka on saavutettava viimeistään vuonna 2010, on annettu liitteen I osassa II.

2. Jäsenvaltioiden on laadittava luettelo niistä alueista ja taajamista, joissa 9 artiklan mukaisesti arvioidut ilman otsonitasot ovat korkeammat kuin edellä kohdassa 1 tarkoitetut tavoitearvot.

3. Jäsenvaltioiden on 2 kohdassa tarkoitetuilla alueilla ja taajamissa toteutettava toimenpiteitä sellaisen suunnitelman tai ohjelman laatimisen ja täytäntöönpanon varmistamiseksi, jonka avulla tavoitearvo pyritään saavuttamaan mahdollisuuksien mukaan liitteen I osassa II annettuun määräaikaan mennessä.

Silloin, kun muita epäpuhtauksia varten on direktiivin 96/62/EY 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti laadittava tai pantava täytäntöön suunnitelma tai ohjelma, jäsenvaltioiden on laadittava ja pantava täytäntöön kaikki kyseeseen tulevat epäpuhtaudet kattava yhtenäinen suunnitelma tai ohjelma. Näihin suunnitelmiin ja ohjelmiin on sisällyttävä vähintään direktiivin 96/62/EY liitteessä IV luetellut tiedot, ja ne on toimitettava yleisön ja asianomaisten organisaatioiden, kuten ympäristö- ja kuluttajajärjestöjen, herkkiä väestöryhmiä edustavien organisaatioiden ja muiden asianomaisten terveydenhuoltoalan elimien saataville.

4 artikla Pitkän aikavälin tavoitteet

1. Ilman otsonipitoisuuksia koskevat pitkän aikavälin tavoitteet on annettu liitteen I osassa III.

2. Jäsenvaltioiden on laadittava luettelo niistä alueista ja taajamista, joissa 9 artiklan mukaisesti arvioidut ilman otsonitasot ovat korkeammat kuin edellä 1 kohdassa tarkoitetut pitkän aikavälin tavoitteet, mutta enintään yhtä korkeat kuin liitteen I kohdassa II tarkoitetut tavoitearvot. Tällaisilla alueilla ja taajamissa jäsenvaltioiden on valmisteltava ja toteutettava toimenpiteet pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi mahdollisuuksien mukaan.

5 artikla Niitä alueita ja taajamia koskevat vaatimukset, joissa otsonitasot vastaavat pitkän aikavälin tavoitteita

Jäsenvaltioiden on laadittava luettelo niistä alueista ja taajamista, joissa otsonitasot vastaavat pitkän aikavälin tavoitetta. Jäsenvaltioiden on pidettävä näiden alueiden ja taajamien otsonitasot pitkän aikavälin tavoitteiden alapuolella ja pyrittävä säilyttämään kestävän kehityksen kannalta paras mahdollinen ilmanlaadun taso sekä korkea ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun taso.

6 artikla Ajantasaisen tiedon jakaminen yleisölle, tiedotuskynnys ja varoituskynnys

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilman otsonipitoisuuksia koskevaa ajantasaista tietoa toimitetaan rutiiniluonteisesti yleisölle sekä asianmukaisille organisaatioille, kuten ympäristö- ja kuluttajajärjestöille, herkkiä väestöryhmiä edustaville organisaatioille ja muille asiaankuuluville terveydenhuoltoalan elimille, esimerkiksi radiota ja televisiota, lehdistöä, tietoruutuja tai tietoverkkopalveluja hyväksi käyttäen. Tietoja on annettava myös kyseeseen tulevista prekursoriaineista, jos ne eivät kuulu voimassa olevan yhteisön lainsäädännön soveltamisalaan.

Tiedot on päivitettävä vähintään kerran päivässä, tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan kerran tunnissa.

Tiedot on annettava kaikista pitoisuuksista, jotka ylittävät pitkän aikavälin tavoitteet, tavoitearvot, tiedotuskynnyksen ja varoituskynnyksen, sekä tarpeen mukaan liitteen II osassa III annetut vertailutasot keskiarvon kyseeseen tulevana laskentajaksona. Lisäksi on annettava lyhyt arviointi pitkän aikavälin tavoitteisiin sekä tiedotus- ja varoituskynnyksiin liittyvistä kysymyksistä sekä tarpeelliset tiedot terveysvaikutuksista.

2. Liitteen II osassa I vahvistetaan tiedotuskynnys ja varoituskynnys ilman otsonipitoisuuksille. Kumman tahansa kynnysarvon ylittyessä yleisölle on tiedotettava direktiivin 96/62/EY 10 artiklan mukaisesti vähintään liitteen II osassa II mainituista asioista. Jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan toteutettava toimenpiteitä näiden tietojen antamiseksi myös silloin, kun tiedotuskynnyksen tai varoituskynnyksen ylittyminen on odotettavissa.

3. Edellä 1 ja 2 kohdan mukaisesti yleisölle ja asianomaisille organisaatioille annettavien tietojen on oltava selkeitä, ymmärrettäviä ja helposti saatavilla.

7 artikla Lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmat

Jäsenvaltioiden on direktiivin 96/62/EY 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti laadittava asianomaisilla hallintotasoilla toimintasuunnitelmat, joista käy ilmi erityiset toimenpiteet, jotka on toteutettava lyhyellä aikavälillä varoituskynnyksen ylittymisen uhatessa sekä silloin, kun vaaraa tai minkä tahansa varoituskynnyksen ylittymisen kestoa tai vakavuutta on todennäköisesti mahdollista vähentää merkittävästi.

Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on selvitettävä ja arvioitava, millaisia otsonitason vähennyksiä näillä lyhyen aikavälin toimenpiteillä on mahdollista saavuttaa. Arvioinnissa on otettava huomioon 12 artiklassa tarkoitetuissa ohjeissa annetut perusteet.

Jäsenvaltioiden on otettava kyseiset ohjeet huomioon myös silloin, kun ne tämän artiklan nojalla laativat näitä lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia ja panevat niitä täytäntöön.

Jäsenvaltioiden on tiedotettava yleisölle, asianmukaisille organisaatioille, kuten ympäristö- ja kuluttajajärjestöille ja herkkiä väestöryhmiä edustaville organisaatioille, ja terveydenhuoltoalan elimille sekä tutkimustensa tuloksista että lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmien sisällöstä ja täytäntöönpanosta.

8 artikla Valtioiden rajat ylittävä pilaantuminen

1. Silloin kun tavoitearvot tai pitkän aikavälin tavoitteet ylittävät otsonipitoisuudet ovat seurausta pääasiassa muissa jäsenvaltioissa syntyvistä prekursorien päästöistä, asianomaisten jäsenvaltioiden on tarvittaessa tehtävä yhteistyötä laatiakseen yhteisiä suunnitelmia ja ohjelmia tavoitearvojen tai pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi mahdollisuuksien mukaan. Komissio voi olla tässä työssä avuksi. Komission on sille 11 artiklan nojalla kuuluvia velvollisuuksia hoitaessaan harkittava, olisiko yhteisön tasolla toteutettava lisätoimia prekursoripäästöistä johtuvan valtioiden rajat ylittävän otsonin aiheuttaman pilaantumisen vähentämiseksi.

2. Jäsenvaltioiden on tämän direktiivin 7 artiklan nojalla tarvittaessa laadittava ja pantava täytäntöön yhteisiä lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia, jotka kattavat eri jäsenvaltioissa sijaitsevat naapurialueet. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niille eri jäsenvaltioissa sijaitseville naapurialueille, joissa on laadittu lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia, toimitetaan kaikki niiden tarvitsemat tiedot.

3. Silloin kun tiedotuskynnys tai varoituskynnys ylittyy kansallisten rajojen läheisyydessä sijaitsevilla alueilla, asiasta olisi tiedotettava mahdollisimman pian asianomaisten yhteisen rajan omaavien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille yleisölle tiedottamisen helpottamiseksi kyseisissä valtioissa.

4. Kun jäsenvaltiot laativat suunnitelmia ja ohjelmia 1 ja 2 kohdan mukaisesti ja tiedottavat yleisölle 3 kohdan mukaisesti, niiden on tarvittaessa tehtävä yhteistyötä toistensa sekä hakijamaiden kanssa.

9 artikla Ilman otsonin ja sen prekursoriaineiden pitoisuuksien arviointi

1. Mittaukset ovat pakollisia alueilla, joissa otsonia koskeva pitkän aikavälin tavoite on ylittynyt viimeksi kuluneiden viiden mittausvuoden aikana. Jos tietoja on saatavilla lyhyemmältä kuin viiden vuoden ajalta, jäsenvaltiot voivat määrittää ylitykset yhdistämällä tiedot, jotka on saatu sellaisina ajankohtina ja sellaisissa paikoissa, joille korkeimmat epäpuhtaustasot ovat todennäköisesti tyypillisiä, sekä päästökartoituksista ja mallintamisesta saadut tiedot.

2. Liitteessä IV vahvistetaan ohjeet näytteenottopaikkojen sijainnin määrittelemiseksi otsonin ja sen kyseeseen tulevien prekursoriaineiden mittaamista varten.

3. Liitteen V osassa I vahvistetaan kiinteiden näytteenottopaikkojen vähimmäismäärä otsonin jatkuvaa mittausta varten niillä alueilla ja taajamissa, joissa mittaukset ovat pakollisia, jos mittaukset ovat ainoa ilmanlaadun arvioimisessa käytettävä tiedonlähde.

4. Alueilla ja taajamissa, joissa otsonimittaukset ovat pakollisia, myös typpidioksidia on liitteen V osan I mukaisesti mitattava jatkuvasti vähintään puolessa näytteenottopaikoista, joita on oltava kullakin alueella tai kussakin taajamassa.

5. Alueilla ja taajamissa, joissa kiinteiltä mittausasemilta peräisin olevia tietoja täydennetään muista lähteistä - esimerkiksi objektiivisella arvioinnilla, mallintamisella, satunnaisotannalla ja suuntaa-antavilla mittauksilla - saatavilla tiedoilla, liitteen V osassa I määriteltyä näytteenottopaikkojen kokonaismäärää voidaan vähentää kolmanneksella. Jäljellä olevien asemien määrän on oltava riittävä, jotta arviointi voidaan suorittaa liitteessä VII määritellyllä tarkkuudella, ja kullekin alueelle tai kuhunkin taajamaan on jäätävä vähintään yksi näytteenottopaikka. Tällöin typpidioksidia on mitattava kaikilla jäljelle jäävillä näytteenottopaikoilla lukuun ottamatta asumattoman maaseudun asemia.

6. Mittauksia on tehtävä myös alueilla, joissa pitoisuudet ovat alle pitkän aikavälin tavoitteiden. Tällöin jatkuvia mittauksia suorittavien asemien määrä määritellään liitteen V osan II mukaisesti.

7. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että niiden alueella toimii vähintään yksi asema, jossa mitataan liitteessä VI lueteltuja otsonin prekursoriaineiden pitoisuuksia. Kunkin jäsenvaltion on määriteltävä niiden asemien määrä ja sijainti, joilla otsonin prekursoriaineita mitataan kyseisessä liitteessä vahvistetut tavoitteet, menetelmät ja suositukset huomioon ottaen.

Osana 12 artiklassa tarkoitettuja ohjeita on laadittava suuntaviivat otsonin prekursoriaineiden asianmukaista mittausstrategiaa varten niin, että otetaan huomioon voimassa olevan yhteisön lainsäädännön ja EMEP-ohjelman [7] vaatimukset.

[7] Ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen tarkkailun ja arvioinnin Euroopan yhteistyöohjelma.

8. Otsonin analysoinnissa käytettävät vertailumenetelmät on määritelty liitteen VIII osassa I. Vertailumenetelmät ilmanlaadun mallintamiseksi ja objektiiviseksi arvioimiseksi on määritelty saman liitteen osassa II.

9. Tarvittavat muutokset tämän artiklan ja liitteiden IV-VIII mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen on tehtävä direktiivin 96/62/EY 12 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

10 artikla Tietojen ja kertomusten toimittaminen

1. Toimittaessaan komissiolle tietoja direktiivin 96/62/EY 11 artiklan nojalla jäsenvaltioiden on myös:

(a) lähetettävä komissiolle luettelot tämän direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa, 4 artiklan 2 kohdassa ja 5 artiklassa tarkoitetuista alueista ja taajamista vuosittain viimeistään yhdeksän kuukauden kuluttua kunkin kalenterivuoden päättymisestä,

(b) lähetettävä komissiolle tämän direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut suunnitelmat tai ohjelmat viimeistään kahden vuoden kuluttua sen vuoden päättymisestä, jonka kuluessa otsonia koskevat tavoitearvot ylittyivät,

(c) tiedotettava komissiolle edellä tarkoitetun suunnitelman tai ohjelman edistymisestä kolmen vuoden välein,

(d) tiedotettava komissiolle mahdollisten tutkimusten tuloksista ja tämän direktiivin 7 artiklan mukaisia lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia koskevista päätöksistä ja niiden sisällöstä. Jäsenvaltioiden on myös toimitettava vuosittain yksityiskohtaiset tiedot kyseisten lyhyen aikavälin toimien toteuttamisesta.

2. Jäsenvaltioiden on lisäksi:

(a) lähetettävä komissiolle tämän direktiivin liitteessä III määritellyt alustavat tiedot kuukausittain kunkin vuoden huhti-syyskuun välisenä aikana viimeistään seuraavan kuukauden loppuun mennessä,

(b) lähetettävä komissiolle liitteessä III määritellyt validoidut tiedot vuosittain viimeistään seuraavan kalenterivuoden 1 päivään heinäkuuta mennessä,

(c) ilmoitettava komissiolle liitteessä VI määriteltyjen otsonin prekursoriaineiden vuotuiset keskimääräiset pitoisuudet yhdeksän kuukauden kuluessa kunkin kalenterivuoden päättymisestä,

(d) toimitettava komissiolle neuvoston direktiivin 91/692/ETY [8] 4 artiklassa tarkoitetun alakohtaisen kertomuksen yhteydessä joka kolmas vuosi viimeistään yhdeksän kuukauden kuluttua kunkin kolmivuotiskauden päättymisestä:

[8] EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48.

(i) yhteenveto havaituista tai arvioiduista otsonitasoista, tapauksesta riippuen, tämän direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa, 4 artiklan 2 kohdassa ja 5 artiklassa tarkoitetuilla alueilla ja taajamissa,

(ii) tiedot tämän direktiivin 4 artiklan 2 kohdan nojalla toteutetuista tai suunnitelluista toimenpiteistä.

3. Komission on:

(a) julkaistava vuosittain 1 kohdan a alakohdan mukaisesti lähetettävä luettelo alueista ja taajamista sekä kunkin vuoden lokakuun loppuun mennessä kertomus otsonitilanteesta kuluvan vuoden kesänä ja edellisenä kalenterivuotena,

(b) julkaistava jäsenvaltioiden antamat tiedot sellaisessa muodossa, että voidaan silloin, kun se on järkevää, suoraan vertailla jäsenvaltioiden tuloksia.

(c) valvottava 1 kohdan b alakohdan nojalla toimitettujen suunnitelmien tai ohjelmien täytäntöönpanoa seuraamalla niiden etenemistä ja ilmanlaadun kehittymistä sääolosuhteet huomioon ottaen.

(d) otettava huomioon 1 ja 2 kohdan nojalla toimitetut tiedot laatiessaan ilmanlaatua koskevia kolmivuotiskertomuksia direktiivin 96/62/EY 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti,

(e) huolehdittava lyhyen aikavälin suunnitelmien laatimiseen ja täytäntöönpanoon liittyvien, 2 kohdan d alakohdan iii alakohdan mukaisesti toimitettujen tietojen ja kokemusten vaihdosta.

4. Komissio käyttää tarvittaessa hyväkseen Euroopan ympäristökeskuksen asiantuntemusta laatiessaan 3 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettuja kertomuksia.

5. Määräaika, johon mennessä jäsenvaltioiden on direktiivin 96/62/EY 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla ilmoitettava komissiolle ilmanlaadun alustavassa arvioinnissa käyttämänsä menetelmät, on 18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta.

11 artikla Uudelleentarkastelu ja kertomukset

1. Komission on annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään [31 päivään joulukuuta 2004] mennessä kertomus tämän direktiivin soveltamisesta saaduista kokemuksista ja erityisesti viimeisimmistä tutkimustuloksista, joita on saatavilla otsonille altistumisen vaikutuksista ihmisten terveyteen ja ympäristöön, samoin kuin tekniikan kehityksestä, mukaan luettuna niiden menetelmien kehitys, joita käytetään otsonipitoisuuksien ja niiden kehittymisen mittaamiseen tai muuhun arviointiin Euroopassa. Kertomuksessa on verrattava malliennusteita todellisiin mittauksiin.

2. Kyseisessä kertomuksessa tarkastellaan tämän direktiivin säännöksiä ottaen huomioon viimeisimmät tutkimustulokset erityisesti otsonin vaikutuksista ympäristöön ja ihmisten terveyteen, ottaen erityisesti huomioon herkät väestöryhmät.

3. Kertomus on kiinteä osa ilmanlaatustrategiaa, jonka tarkoituksena on tarkastella ja ehdottaa yhteisön ilmanlaatutavoitteita ja kehittää täytäntöönpanostrategioita kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Strategiassa on otettava huomioon:

(a) voimassa olevien ilmanlaatua, happamoitumista ja rehevöitymistä koskevien vaatimusten täytäntöönpano, mukaan luettuna direktiivin 96/62/EY 4 artiklan mukaisesti vahvistettujen raja-arvojen ja tavoitearvojen saavuttamisessa tapahtunut edistys, ja erityisesti jäsenvaltioiden toimittamat tiedot tämän direktiivin 3 ja 4 artiklan mukaisesti suunnitelluista ja täytäntöönpannuista suunnitelmista ja ohjelmista, tämän direktiivin 7 artiklaan perustuvien lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmien täytäntöönpanosta saatu kokemus sekä olosuhteet, joissa ilmanlaatumittaukset on tehty,

(b) epäpuhtauksien kulkeutuminen yli kansallisten rajojen ottaen huomioon hakijamaiden edistyminen yhteisön ilmanlaatulainsäädännön täytäntöönpanoa koskevissa valmisteluissa,

(c) tarve uudistaa ja tarkistaa ilmanlaatua, happamoitumista ja rehevöitymistä koskevia tavoitteita,

(d) nykyinen ilmanlaatu ja kehitysnäkymät vuoteen 2010 ja sen jälkeen,

(e) kaikista kyseeseen tulevista lähteistä peräisin olevien epäpuhtauspäästöjen vähentämismahdollisuudet laajasti ottaen, myös niiden tekninen toteutettavuus ja kustannustehokkuus,

(f) epäpuhtauksien väliset suhteet ja yhdistettyjen strategioiden tarjoamat mahdollisuudet ilmanlaatua koskevien ja siihen liittyvien yhteisön tavoitteiden, erityisesti ilmastonmuutokseen liittyvien tavoitteiden, saavuttamiseksi,

(g) tämän direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa saatu kokemus mukaan luettuina erityisesti liitteessä IV vahvistetut olosuhteet, joissa mittaukset on tehty,

(h) nykyiset ja tulevat vaatimukset yleisölle tiedottamisesta ja tietojenvaihdosta jäsenvaltioiden ja komission välillä,

(i) mahdollisuudet saavuttaa Maailman terveysjärjestön (WHO) suosituksiin perustuva otsonia koskeva pitkän aikavälin tavoite lähitulevaisuudessa.

4. Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia tämän direktiivin muuttamiseksi.

12 artikla Ohjeet

1. Komission on laadittava ohjeet tämän direktiivin säännösten täytäntöönpanemiseksi. Tässä työssä se käyttää tarvittaessa hyväkseen jäsenvaltioiden, Euroopan ympäristökeskuksen ja muiden asiantuntijatahojen asiantuntemusta.

2. Ohjeet on annettava direktiivin 96/62/EY 12 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Ohjeilla ei voida suoraan tai välillisesti muuttaa tavoitearvoja, pitkän aikavälin tavoitteita, varoituskynnystä eikä tiedotuskynnystä.

13 artikla Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, jotka koskevat tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia, ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

14 artikla Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 1 päivänä tammikuuta [2001] ja sovellettava niitä 1 päivästä tammikuuta [2001]. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säädökset kirjallisina komissiolle.

15 Kumoamiset

Kumotaan direktiivi 92/72/EY [14 artiklan päivämäärästä] alkaen.

16 artikla Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

17 artikla Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies[...] Puheenjohtaja[...]

LIITE I

Otsonia koskevat määritelmät, tavoitearvot ja pitkän aikavälin tavoitteet

I. Määritelmät

Kaikki arvot ilmoitetaan mikrogrammoina kuutiometrissä (µg/m³). Tilavuus on standardoitava seuraaviin olosuhteisiin: lämpötila 293 K ja paine 101,3 kPa. Ajat on ilmoitettava Keski-Euroopan aikoina (CET).

AOT40 tarkoittaa suurempien tuntipitoisuuksien kuin 80 µg/m³ (= 40 ppb) ja 80 µg/m³ tuntipitoisuuksien välisen erotuksen summaa määrättynä ajanjaksona käyttäen ainoastaan päivittäin klo 8.00 ja 20.00 CET välillä mitattuja tuntiarvoja.

Jotta ylittymisiä koskevat vuositiedot, joiden avulla tarkistetaan oheisten tavoitearvojen ja pitkän aikavälin tavoitteiden toteutuminen, olisivat valideja, niiden on täytettävä liitteen III osassa II annetut vaatimukset.

II. Tavoitearvot

>TAULUKON PAIKKA>

1 Tavoitearvojen toteutumista arvioidaan tästä päivämäärästä alkaen, eli 2010 on ensimmäinen vuosi, jota koskevia tietoja käytetään laskettaessa tavoitearvojen toteutumista seuraavien kolmen tai viiden vuoden aikana tapauksesta riippuen.

Jos kolmen tai viiden vuoden keskiarvoja ei voida laskea täydellisten ja perättäisten vuositietojen perusteella, tavoitearvojen toteutumisen tarkistamiseksi vaadittavat vuosittaiset vähimmäistiedot ovat:

*ihmisten terveyden suojelua koskeva tavoitearvo: validit tiedot vuoden ajalta

*kasvillisuuden suojelua koskeva tavoitearvo: validit tiedot kolmen vuoden ajalta

III. Pitkän aikavälin tavoitteet

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

Tiedotuskynnys ja varoituskynnys sekä vertailutasot yleisölle tiedottamista varten

I. Otsonia koskeva tiedotus- ja varoituskynnys

>TAULUKON PAIKKA>

II. Yleisölle annettavat vähimmäistiedot tiedotus- tai varoituskynnyksen ylittyessä tai silloin, kun pitoisuuden ennustetaan ylittyvän

Riittävän laajalle yleisölle mahdollisimman pian annettavat vähimmäistiedot ovat:

(1) Tiedot havaitusta ylittymisestä/havaituista ylittymisistä:

-sijainti tai alue, jossa ylittyminen on tapahtunut,

-onko kysymyksessä tiedotus- vai varoituskynnyksen ylittyminen,

-ylittymisen ajankohta ja kesto,

-suurin tunnin ja kahdeksan tunnin keskipitoisuus.

(2) Ennuste seuraavalle iltapäivälle ja/tai vuorokaudelle/-kausille:

-tiedotus- ja/tai varoituskynnyksen odotettavissa olevien ylittymisten ajankohta ja maantieteellinen sijainti,

-ennustettavissa oleva suurin tuntipitoisuus tai pitoisuuksien vaihteluväli,

-pilaantumisessa oletettavasti tapahtuva muutos (tilanteen paraneminen, vakiintuminen tai huononeminen),

-syy tilanteen syntymiseen ja/tai siinä olettavasti tapahtuvaan muutokseen.

(3) Tiedot asianomaisista väestöryhmistä ja mahdollisista terveysvaikutuksista sekä suositeltava toimintatapa:

-tiedot väestön riskiryhmistä,

-todennäköisten oireiden kuvaus,

-asianomaisille väestönosille suositeltavat varotoimet,

-mistä saa lisätietoja.

(4) Tiedot ennalta ehkäisevistä toimista pilaantumisen vähentämiseksi:

Alat, joilla päästöjä syntyy eniten; toimintasuositukset päästöjen vähentämiseksi.

III. Materiaaleihin ja metsiin kohdistuvien vahinkojen sekä viljelykasveihin kohdistuvien näkyvien vahinkojen vertailutasot

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE III

Jäsenvaltioiden komissiolle toimittamat tiedot ja perusteet tietojen yhdistämiseksi ja tilastollisten parametrien laskemiseksi

I. Komissiolle toimitettavat tiedot

Seuraavasta taulukosta käy ilmi, mitä tietoja jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle.

>TAULUKON PAIKKA>

* suurempien kuin 80 µg/m³:n ja 80 µg/m³:n tuntipitoisuuksien välisen erotuksen summa käyttäen päivittäin klo 8.00 ja 20.00 CET välillä mitattuja arvoja.

Vuosittaisiin kertomuksiin on sisällyttävä myös seuraavat tiedot:

*otsonin sekä otsonin ja typpidioksidin summan (µg/m³) osalta enimmäisarvo, 99,9:s, 98:s ja 50:s persentiili sekä validoitujen tuntiarvojen lukumäärä,

*enimmäisarvo, 98:s ja 50:s persentiili vuorokauden 8 tunnin enimmäisarvoista,

*typpidioksidin ja typpioksidin [9] (NOx) vuosikeskiarvot.

[9] Typpimonoksidin ja typpidioksidin summa yhteenlaskettuna ppb-arvoina ja ilmaistuna typpidioksidina (µg/m³).

Neuvoston päätöksen 97/101/EY [10] liitteessä II määritellyt uusia asemia koskevat tiedot on toimitettava ensiksi toimitettavien tietojen mukana, paitsi jos ne on toimitettu kyseisen neuvoston päätöksen soveltamisen yhteydessä.

[10] EYVL L 35, 5.2.1997, s. 14.

Kuukausittaisissa kertomuksissa annettuja tietoja pidetään alustavina, ja niitä on tarvittaessa päivitettävä myöhemmin toimitettavissa kertomuksissa.

II. Perusteet tietojen yhdistämiseksi ja tilastollisten parametrien laskemiseksi

Persentiilit lasketaan käyttämällä neuvoston päätöksessä 97/101/EY määriteltyä menetelmää.

Tietoja yhdistettäessä ja tilastollisia parametrejä laskettaessa on käytettävä seuraavia perusteita validiteetin tarkistamiseksi:

Parametri // Validien tietojen vaadittava osuus

Tuntiarvot // 75 % (45 minuuttia)

8 tunnin arvot // 75 % tuntiarvoista (6 tuntia)

AOT40 // 90 % tuntiarvoista AOT40-arvon laskenta-ajalta

Vuosikeskiarvo // 75 % tuntiarvoista erikseen kesältä (huhti-syyskuu) ja talvelta (tammi-maaliskuu, loka-joulukuu)

Ylittymiskertojen määrä ja kuukausittaiset enimmäisarvot // 90 % vuorokauden korkeimmista 8 tunnin keskiarvoista (23 käytettävissä olevaa vuorokausiarvoa kuukaudessa) 90 % tuntiarvoista klo 8.00 ja 20.00 CET välisenä aikana

Ylittymiskertojen määrä ja vuosittaiset enimmäisarvot // 5 kuukaudelta kesän 6 kuukaudesta (huhti-syyskuu)

Liite IV

Perusteet otsonipitoisuuksien arviointia varten perustettavien näytteenottopaikkojen luokittelemiseksi ja sijoittamiseksi

Seuraavia perusteita sovelletaan kiinteisiin mittauksiin:

I. Makrotason sijoitusperusteet

>TAULUKON PAIKKA>

Tarvittaessa on harkittava maaseudun ja asumattoman maaseudun asemia koskevien vaatimusten yhteensovittamista yhteisön metsien suojelua ilmansaasteilta koskevaan komission asetukseen (EY) N:o 1091/94 sisältyvien seurantavaatimusten kanssa [11].

[11] EYVL L 125, 18.5.1994, s. 1.

II. Mikrotason sijoitusperusteet

Seuraavia ohjeita on mahdollisuuksien mukaan noudatettava:

(1) Näytteenottoanturin lähellä ei saa olla ilmavirtaa rajoittavia esteitä, jotka vaikuttavat ilmavirran kulkuun näytteenottolaitteen läheisyydessä (virtauksen on oltava vapaa vähintään 270 asteen kaaressa); näytteenottimen on sijaittava rakennuksiin, parvekkeisiin, puihin ja muihin esteisiin nähden etäisyydellä, joka on vähintään kaksi kertaa se mitta, jonka este kohoaa näytteenottimen yläpuolelle.

(2) Näytteenottokohdan olisi yleensä oltava vähintään 1,5 metrin (hengitystaso) ja enintään 4 metrin korkeudella maanpinnasta. Sijainti voi olla korkeampi kaupunkialueilla tietyissä olosuhteissa ja puita kasvavilla alueilla.

(3) Näytteenottoanturi on sijoitettava riittävän etäälle uunien ja polttohormien tyyppisistä lähteistä ja vähintään 10 metrin päähän lähimmältä tieltä;välimatkaa on pidennettävä suhteessa liikenteen määrän kasvuun.

(4) Näytteenottimen poistoaukon on oltava sellaisessa asennossa, että poistoilma ei kierrä näytteenottimen sisäänottoaukkoon.

Myös seuraavat tekijät voidaan ottaa huomioon:

(1) häiriöitä aiheuttavat lähteet,

(2) toimintavarmuus,

(3) kulkuyhteydet,

(4) sähkön ja puhelinyhteyksien saatavuus,

(5) paikan näkyvyys suhteessa ympäristöönsä,

(6) väestön ja mittaajien turvallisuus,

(7) eri epäpuhtauksien mittauksissa käytettävien näytteenottopaikkojen sijoittaminen yhteen,

(8) suunnittelun vaatimukset.

III. Dokumentointi ja valitun näytteenottopaikan tarkastaminen

Näytteenottopaikan valintamenettely on dokumentoitava asianmukaisesti luokitteluvaiheessa esimerkiksi ympäristöstä eri ilmansuunnista otettujen valokuvien ja yksityiskohtaisten karttojen avulla. Näytteenottopaikat olisi tarkastettava ja dokumentoitava säännöllisin väliajoin, jotta voidaan varmistaa, että ne täyttävät edelleen valintaperusteet.

Tämä edellyttää seuranta-aineiston perusteellista läpikäymistä ja tulkintaa niin, että otetaan huomioon ne meteorologiset ja valokemialliset prosessit, jotka vaikuttavat kulloisellakin alueella mitattuihin otsonipitoisuuksiin.

LIITE V

Otsonin ja sen prekursoriaineiden pitoisuuksien kiinteissä mittauksissa käytettävien näytteenottopaikkojen vähimmäismäärän määrittämisperusteet

I. Kiinteissä jatkuvissa mittauksissa käytettävien näytteenottopaikkojen vähimmäismäärä tavoitearvojen, pitkän aikavälin tavoitteiden, tiedotuskynnyksen ja varoituskynnyksen noudattamisen arvioimiseksi siellä, missä jatkuvat mittaukset ovat ainoa tiedonlähde

>TAULUKON PAIKKA>

* 1 asema/25 000 km2, kun kyseessä on vaihteleva maasto 55 leveysasteen alapuolella

II. Kiinteissä mittauksissa käytettävien näytteenottopaikkojen vähimmäismäärä alueilla ja taajamissa, joissa pitkän aikavälin tavoitteet on saavutettu

Otsonin näytteenottopaikkoja on oltava riittävästi, jotta otsonin aiheuttaman pilaantumisen kehittymistä voidaan tutkia ja varmistaa pitkän aikavälin tavoitteiden toteutuminen. Lisäksi on käytettävä muita täydentäviä arviointikeinoja, kuten ilmanlaadun mallintamista ja samasta paikasta tehtyjä typpidioksidin mittauksia. Esikaupunkialueilla ja taajamia ympäröivillä maaseutualueilla sijaitsevien asemien määrää voidaan vähentää kolmannekseen osassa I annetusta määrästä. Jos tämän tuloksena alueelle ei jää yhtään asemaa, naapurialueiden eri asemien välisellä koordinoinnilla on varmistettava, että otsonipitoisuuksia arvioidaan riittävästi pitkän aikavälin tavoitteisiin nähden. Syrjäisellä maaseudulla on oltava 1 asema 100 000 neliökilometriä kohden.

LIITE VI

Otsonin prekursoriaineiden mittaukset

Tavoitteet

Mittausten tärkeimmät tavoitteet ovat otsonin prekursorien tilanteen kehittymisen analysointi, päästöjen vähentämisstrategioiden tehokkuuden validointi, päästökartoitusten johdonmukaisuuden tarkistaminen ja epäpuhtauspäästöjen paikantaminen niiden lähteisiin.

Lisätavoitteena on tukea otsonin muodostumisen ja prekursorien leviämisprosessien ymmärtämistä sekä valokemiallisten mallien soveltamista.

Aineet

Otsonin prekursoriaineista on mitattava ainakin typpioksidit, hiilimonoksidi ja kyseeseen tulevat haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC). Ohessa luettelo haihtuvista orgaanisista yhdisteistä, joiden mittaamista suositellaan:

>TAULUKON PAIKKA>

Vertailumenetelmät

Typpioksideihin sovelletaan direktiivissä 85/203/ETY tai sen jälkeen annetussa yhteisön lainsäädännössä määriteltyä vertailumenetelmää.

Hiilimonoksidiin sovelletaan direktiivin 96/62/EY nojalla myöhemmin annettavassa lainsäädännössä määriteltyä menetelmää sen jälkeen, kun kyseinen säädös on tullut voimaan.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, mitä menetelmiä ne käyttävät näytteiden ottamiseksi haihtuvista orgaanisista yhdisteistä ja niiden mittaamiseksi. Komission on vertailtava niitä mahdollisimman pian ja selvitettävä mahdollisuus määritellä vertailumenetelmät näytteiden ottamiseksi prekursoreista ja prekursorien mittaamiseksi, jotta mittausten vertailukelpoisuutta ja tarkkuutta voitaisiin parantaa direktiivin 11 artiklan perusteella tehtävää uudelleentarkastelua varten.

Sijainti

Mittauksia on tehtävä erityisesti kaupunki- ja esikaupunkialueilla sellaisilla direktiivin 96/62/EY vaatimusten mukaisilla seurantapaikoilla, joiden katsotaan olevan edellä mainittujen seurantatavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaisia.

LIITE VII

Mittaustulosten laatutavoitteet ja ilmanlaadun arviointitulosten laatiminen

I. Mittaustulosten laatutavoitteet

Seuraavassa taulukossa on esitetty mittaustuloksia koskevat laatutavoitteet, jotta voidaan varmistaa arviointimenetelmiltä edellytettävä tarkkuus.

// Otsoni, NO ja NO2

Jatkuvat mittaukset

Yksittäisten mittausten tarkkuus

Mittauksia rekisteröitävä vähintään

//

15%

90 % kesällä

75 % talvella

Ohjeelliset mittaukset

Yksittäisten mittausten tarkkuus

Mittauksia rekisteröitävä vähintään

Mittausten ajallinen vähimmäiskattavuus //

30%

90%

> 10 % kesäaikaan

Mallintaminen

Tarkkuus

tuntikeskiarvot (päivällä)

8 tunnin enimmäisarvot/vrk

//

50%

50%

Objektiivinen arvio

Tarkkuus //

75%

Mittausten tarkkuus määritellään julkaisun Guide to the Expression of Uncertainty of Measurements (ISO 1993) tai julkaisun ISO 5725-1 Accuracy (trueness and precision) of measurement methods and results (1994) mukaisesti. Taulukon prosenttiarvot on annettu yksittäisille mittauksille laskettuna keskiarvona tavoitearvojen ja pitkän aikavälin tavoitteiden laskenta-ajanjaksolle 95 prosentin luottamusvälille. Jatkuvilta mittauksilta vaadittava tarkkuus on tulkittava siten, että sitä sovelletaan kyseiselle kynnysarvolle käytetyllä pitoisuusalueella.

Mallintamisen ja objektiivisen arvioinnin tarkkuus määritellään enimmäispoikkeamana mitatuista ja lasketuista pitoisuustasoista asianomaisen kynnysarvon laskentajaksolla ilman, että tapahtumien ajoitus otetaan huomioon.

Ajallinen kattavuus määritellään epäpuhtauden mittaamiseen käytetyn ajan prosenttiosuutena kynnysarvon asettamiseen käytetystä ajasta. Mittaustulosten määrä määritellään prosenttiosuutena mittausajasta, jonka kuluessa laite tuottaa valideja tietoja. Mittaustulosten vähimmäismäärää ja ajallista kattavuutta koskevissa vaatimuksissa ei oteta huomioon tulostietohävikkiä, joka aiheutuu laitteiden normaalin kunnossapidon vaatimasta säännöllisestä kalibroinnista.

II. Ilmanlaadun arviointitulokset

Niiltä alueilta ja taajamista, joissa mittaustietoja täydennetään muista lähteistä saaduilla tiedoilla, on kerättävä seuraavat tiedot:

*kuvaus toteutetuista arviointitoimista,

*käytetyt erityismenetelmät ja niiden kirjallisuusviitteet,

*tiedonlähteet,

*kuvaus tuloksista, mukaan luettuina tarkkuudet ja erityisesti sellaisten kyseisillä alueilla tai taajamissa sijaitsevien osa-alueiden koko laajuus, joissa pitoisuudet ylittävät pitkän aikavälin tavoitteet tai tavoitearvot,

*ihmisten terveyden suojelua koskevien pitkän aikavälin tavoitearvojen tai tavoitearvojen kynnysrajan ylittäville pitoisuuksille täsmennetään mahdollisesti altistuva väestö.

Jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan laadittava karttoja, joista ilmenee pitoisuuksien jakautuminen kullakin alueella ja kussakin taajamassa.

III. Standardointi

Otsonin tilavuus on standardoitava seuraaviin olosuhteisiin: lämpötila 293 K ja paine 101,3 kPa. Typpioksidien osalta sovelletaan direktiivissä 85/203/ETY tai sitä myöhemmässä lainsäädännössä säädettyä standardointia.

LIITE VIII

Otsonin analysoinnissa käytettävä vertailumenetelmä ja analysointilaitteiden kalibrointi

I. Otsonin analysoinnissa käytettävä vertailumenetelmä ja analysointilaitteiden kalibrointi

-Analysointimenetelmä: UV-fotometrimenetelmä (ISO FDIS 13964)

-Kalibrointimenetelmä: vertailu-UV-fotometri (ISO FDIS 13964, VDI 2468, Bl 6)

Menetelmän standardointi on meneillään CEN:ssä [12]. Heti kun CEN on julkaissut kyseisen standardin, siinä kuvatuista menetelmästä ja tekniikoista tulee tässä direktiivissä tarkoitettu vertailu- ja kalibrointimenetelmä.

[12] Euroopan standardointikomitea.

Jäsenvaltiot voivat käyttää otsonin analysointiin mitä tahansa muuta menetelmää, jos ne voivat osoittaa, että sillä saadaan vastaavat tulokset kuin edellä mainitulla menetelmällä.

II. Otsonin mallintamisen vertailumenetelmä

Mallintamisen vertailumenetelmiä ei toistaiseksi voida määritellä. Muutokset tämän kohdan mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen tehdään direktiivin 96/62/EY 12 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.