52000PC0193

Ehdotus NEUVOSTON ASETUS sianliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 2759/75 muuttamisesta

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Euroopan unionin sianlihamarkkinoilla on jo pitkään esiintynyt kausivaihtelua. Kausia, jolloin sianlihamarkkinat ovat tasapainossa ja hinnat tyydyttäviä, ovat seuranneet kaudet, jolloin sianlihasta on paljon tarjontaa ja näin ollen markkinahinnat alhaiset ja voittoa tuottamattomat. Viime vuosina kausivaihtelu ja kriisiajat ovat pahentuneet, mikä uhkaa siankasvattajien käyttövaroja. Alan nykyinen kriisi alkoi vuonna 1998 ja on jatkunut jo 20 kuukautta.

2. Neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2759/75 käyttöön otettu sianliha-alan yhteinen markkinajärjestely on erittäin kevyt järjestely, jossa ei käytännössä ole kuin kaksi markkinatukitoimenpidettä eli vientituet ja yksityisen varastoinnin tuet. Päävastuu markkinoiden tasapainosta ja siitä johtuvasta hintatasosta on siankasvattajilla, jotka itse päättävät tuotantonsa laajuudesta ja sitä myöten alan tulevaisuudesta. Edellä mainituilla kahdella tukitoimenpiteellä mahdollista kriisiä voidaan lieventää muttei estää sitä.

Markkinahinnat olivat erittäin korkeat vuosina 1996 ja 1997 ja erittäin matalat vuosina 1998 ja 1999. Näiltä neljältä viime vuodelta saadut kokemukset osoittavat selvästi, että on tarpeen perustaa sääntelymekanismi, jolla tuottajien tulotaso voidaan vakauttaa perimällä tuottajilta maksuja korkeasuhdanteen aikana ja suorittamalla tuottajille maksuja kriisiaikoina. Koska tuottajilla on suuri vastuu sianlihan yhteisessä markkinajärjestelyssä, on syytä myös säätää, että tuottajat itse rahoittavat uuden järjestelmän, ja sisällyttää siihen sianlihantuotannon hallintaa koskevia seikkoja.

3. Tämän ehdotuksen tarkoituksena on sisällyttää sääntelymekanismi perusasetukseen (ETY) N:o 2759/75. Ehdotuksen pääkohdat ovat seuraavat:

-jäsenvaltiot voivat perustaa sääntelyrahastoja omalla alueellaan. Siankasvattajien liittyminen siihen on vapaaehtoista, mutta jäsenyyden on jatkuttava vähintään viiden vuoden ajan,

-siankasvattajat rahoittavat itse sääntelyrahaston maksuilla, joita peritään jokaisesta lihasiasta. Jäsenvaltio voi rahaston perustamiseen liittyvien hallinnollisten kustannusten kattamiseksi myöntää käynnistystukea, jonka määrä vähenee asteittain. Rahastoihin voidaan hakea lainaa pankista markkinaehdoin,

-sääntelymekanismi on kaksiosainen: siinä on perimiskynnys, jonka ylittyessä siankasvattajalta peritään rahastoon tietty määrä lihasikaa kohden, ja maksamiskynnys, jonka alittuessa kasvattajalle maksetaan rahastosta tietty määrä sikaa kohden. Rahasto vahvistaa kynnykset, ja komissio hyväksyy ne hallintokomiteamenettelyä noudattaen,

-jos rahaston on aloitettava maksujen suorittaminen kasvattajille ilman, että sillä on riittävät varat, asianomainen jäsenvaltio voi myöntää sille korottoman lainan. Rahaston on maksettava laina takaisin kokonaisuudessaan,

-jos sääntelyrahastolla on riittävästi varoja, se voi väliaikaisesti keskeyttää maksujen perimisen rahastoon,

-siankasvattajan on rahastoon liittyessään ilmoitettava hallussaan olevien lihasikapaikkojen lukumäärä. Hänen on sitouduttava olemaan lisäämättä lukumäärää jäsenyysaikanaan. Komissio voi kuitenkin sallia, että jäsenvaltio poikkeaa tästä velvoitteesta markkinanäkymien perusteella.

2000/0076 (CNS)

Ehdotus NEUVOSTON ASETUS sianliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 2759/75 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 36 ja 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Euroopan unionin sianlihamarkkinoilla on jo pitkään esiintynyt kausivaihtelua. Kausia, jolloin sianlihamarkkinat ovat tasapainossa ja hinnat tyydyttäviä, ovat seuranneet kaudet, jolloin sianlihasta on paljon tarjontaa ja näin ollen markkinahinnat alhaiset. Viime vuosina kausivaihtelu ja kriisiajat ovat pahentuneet, mikä uhkaa siankasvattajien käyttövaroja. Neuvoston asetus (ETY) N:o 2759/75 [1], sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 3290/94 [2], olisi muutettava ja sallittava jäsenvaltioiden perustaa sääntelyrahastoja, joihin kasvattajat voivat halutessaan liittyä markkinahintojen vaihteluista selviytyäkseen. Rahastojen moitteettoman toiminnan ja erityisesti rahoituksen varmistamiseksi on syytä säätää jäsenyyden vähimmäisajasta ja asianomaisten kasvattajien asettamasta vakuudesta.

[1] EYVL L 282, 1.11.1975, s. 1.

[2] EYVL L 349, 31.12.1994, s. 105.

(2) Rahastojen perustamiseksi nopeasti ja tehokkaasti kansallisella tasolla on suotavaa käyttää tarvittaessa nykyisiä elimiä. On varmistettava, että kasvattajat osallistuvat rahastojen hallintoon ja johtamiseen. Rahastojen on vahvistettava toimintansa kannalta tarvittavat säännökset ja ilmoitettava tästä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

(3) Rahastot rahoitetaan maksuilla, joita peritään jäseninä olevilta kasvattajilta näiden tuottamien lihasikojen lukumäärän mukaan. Jäsenvaltio voi myöntää asteittain alenevaa käynnistystukea rahastojen perustamiseen liittyvien hallinnollisten kustannusten kattamiseksi. Rahastot voivat rahoituksen täydentämiseksi hakea lainaa pankista ja muista laitoksista markkinaehdoin.

(4) Rahastot rakentuvat sääntelymekanismin ympärille, sillä se määrittää toisaalta perimiskynnyksen, jonka perusteella markkinahintojen ollessa tyydyttävät rahastoihin peritään siankasvattajilta tietty määrä lihasikaa kohden, ja toisaalta maksamiskynnyksen, jonka alittuessa kasvattajille suoritetaan kriisiaikana rahastoista tietty maksu lihasikaa kohden. Rahastojen on vahvistettava nämä kynnykset markkinoiden ja taloudellisen tilanteensa perusteella. Koska sääntelymekanismi on olennainen rahastojen toiminnalle, komission on sallittava se asetuksen (ETY) N:o 2759/75 24 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Alan rakenne olisi voitava ottaa huomioon ja sitä olisi pyrittävä parantamaan mukauttamalla rahastoon perittäviä määriä tai rahastosta suoritettavien maksujen määriä.

(5) Jos kriisi ilmaantuu heti rahastojen perustamisen jälkeen, maksujen suorittaminen rahastosta on aloitettava, vaikkei niihin ole ollut mahdollisuutta kerätä tarvittavia varoja. Tällöin asianomaisen jäsenvaltion on sallittava myöntää koroton laina, jotta rahasto voi suorittaa tehtävänsä. Laina on maksettava takaisin. Kun rahastoilla on riittävät varat tulevan kriisin varalta, ne voivat väliaikaisesti keskeyttää maksujen perimisen rahastoon.

(6) Perustettaessa rahastoja asianomaisessa jäsenvaltiossa on otettava huomioon eräät sianlihan tuotannon hallintaan Euroopan unionissa liittyvät seikat. Rahastoissa jäseninä olevien kasvattajien tulot ovat tietyllä tavalla taatut lihasikojen osalta. On siis perusteltua edellyttää niiltä tuotantoon liittyvää kurinalaisuutta, jonka avulla voidaan parantaa markkinoiden tasapainoa ja pitää rahastojen toiminta moitteettomana. On kuitenkin säädettävä mahdollisuudesta poiketa kyseisestä säännöksestä markkinanäkymien sen salliessa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Lisätään asetuksen (ETY) N:o 2759/75 7 artiklan jälkeen I a osasto seuraavasti:

"Osasto I a

Sääntelyrahasto

7 a artikla

1. Jäsenvaltion sallitaan perustaa alueelleen sääntelyrahasto siankasvattajille, jotka harjoittavat sikojen lihotusta niiden alueella. Rahastojen tarkoituksena on auttaa siankasvattajia selviytymään markkinahintojen vaihtelusta.

2. Rahastoihin liittyminen on siankasvattajille vapaaehtoista. Siankasvattaja voi liittyä rahastoon joko suoraan tai tuottajaryhmittymän tai muun sellaisen yhteisen elimen kautta, jonka jäsen kasvattaja on. Rahastoihin liittyvien kasvattajien ja ryhmittymien on sitouduttava noudattamaan rahastojen vahvistamia sääntöjä. Sääntöjen noudattaminen varmistetaan asetetulla vakuudella.

3. Siankasvattajan on oltava rahaston jäsen vähintään viiden vuoden ajan ja kaikkien asianomaisen jäsenvaltion alueella hallussaan olevien tuotantoyksiköiden osalta.

7 b artikla

1. Sääntelyrahaston organisoivat ja sitä hallinnoivat nykyiset tai tätä tarkoitusta varten perustetut kansalliset elimet. Siankasvattajat ovat edustettuina rahastojen hallinnossa ja niiden valvontaelimissä.

2. Sääntelyrahaston on vahvistettava tarvittavat säännökset ja erityisesti liittymisehdot, sääntelymekanismi sekä perintää ja maksuja koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

7 c artikla

1. Sääntelyrahaston rahoittavat siankasvattajat siten, että rahastoon peritään tietty määrä lihasikaa kohden siankasvattajalta tai sellaiselta tuottajaryhmittymältä, jonka kautta kasvattaja pitää kyseisiä sikoja kaupan.

2. Sääntelyrahaston perustamisen helpottamiseksi jäsenvaltio voi myöntää tukea rahaston käynnistysvaiheessa aiheutuvien hallinnollisten kustannusten kattamiseksi. Tukikelpoisina menoina pidetään tässä tarkoituksessa sopivien tilojen vuokrausta, toimistotarvikkeiden ostoa (atk-laitteet ja ohjelmistot mukaan luettuina), hallinnollisia kustannuksia (henkilöstö mukaan luettuna) sekä kiinteitä ja sekalaisia maksuja. Tuen määrä ei voi olla yli 100 prosenttia ensimmäisen vuoden kustannuksista; kunakin seuraavana vuonna sitä vähennetään 20 prosenttiyksiköllä siten, että viidentenä eli viimeisenä vuonna se on korkeintaan 20 prosenttia tosiasiallisista kustannuksista.

3. Rahastot voivat lainata rahaa pankista ja julkisista tai yksityisistä laitoksista sääntelykassansa toiminnan kannalta tarvittavien varojen saamiseksi. Tällöin lainojen on oltava markkinakorkoisia, eivätkä ne saa sisältää valtiontueksi katsottavaa tukea.

7 d artikla

1. Rahastojen soveltamaan sääntelymekanismiin kuuluvat seuraavat:

-perimiskynnys, jonka ylittyessä rahasto perii siankasvattajalta maksun kustakin lihasiasta ajanjaksoina, jolloin hintataso on tyydyttävä,

-maksamiskynnys, jonka alittuessa rahastosta maksetaan siankasvattajalle maksu kustakin lihasiasta kriisiaikoina.

2. Rahastojen on annettava komissiolle tiedoksi toimivaltaisten viranomaisten välityksellä sääntelymekanismi ja erityisesti 1 kohdassa tarkoitetut kynnykset, jotka vahvistetaan ottaen huomioon vakiolaatuisen teurastetun sian markkinahinta asianomaisessa jäsenvaltiossa, tuotantokustannukset kyseisessä jäsenvaltiossa, rahastojen taloudellinen tilanne ja tilanne yhteisön sianlihamarkkinoilla. Komissio sallii kyseisen mekanismin 24 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3. Sääntelyrahastot voivat mukauttaa lihasikaa kohden myönnettyjä määriä ja tukikelpoisten sikojen lukumäärää tuottajakohtaisesti erityisesti asianomaisen jäsenvaltion sikatilojen koon ja rakenteen perusteella. Myös perittävää määrää voidaan mukauttaa.

7 e artikla

1. Jos on ehdottoman välttämätöntä, jäsenvaltio voi myöntää sääntelyrahastolle korotonta lainaa välttääkseen tilanteen, jossa rahasto ei voi varojen puutteen vuoksi toimia perustamista seuraavien kolmen vuoden aikana. Rahaston on maksettava laina takaisin kokonaisuudessaan viiden vuoden kuluessa. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle lainan määrä ja sen laskutapa. Komissio ilmoittaa tästä muille jäsenvaltioille.

2. Kun sääntelyrahastolla on riittävästi varoja, se voi keskeyttää väliaikaisesti maksujen perimisen. Rahastojen mahdollisesti saamat korkotulot on käytettävä rahastojen sääntömääräisiin tavoitteisiin.

7 f artikla

Siankasvattajien on sääntelyrahastoon liittyessään ilmoitettava lihasikapaikkojensa lukumäärä asianomaisessa jäsenvaltiossa. Niiden on sitouduttava olemaan lisäämättä kyseistä määrä liittymisen aikana. Komissio voi kuitenkin 24 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen jäsenvaltion pyynnöstä sallia, että tästä velvoitteesta poiketaan markkinanäkymien perusteella.

7 g artikla

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän osaston soveltamiseksi ja erityisesti määritettävä kaikki menettelyt sääntelyrahaston perustamiseksi ja hallinnoimiseksi.

2. Niiden on annettava komissiolle tiedoksi tämän osaston soveltamiseksi vahvistetut säännökset ja niiden mahdolliset muutokset. Komissio ilmoittaa tästä muille jäsenvaltioille.

7 h artikla

Yksityiskohtaiset säännöt tämän osaston soveltamisesta annetaan 24 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen."

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2000.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

>TAULUKON PAIKKA>