52000DC0285

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE Euroopan yhteisön terveysstrategiasta

TIIVISTELMÄ

Ihmiset pitävät terveyttä erittäin tärkeänä asiana. He odottavat, että heitä suojellaan sairauksilta, ja vaativat, että elintarvikkeet ovat turvallisia ja terveellisiä ja että markkinoilla olevat tuotteet ja palvelut täyttävät tiukat turvallisuusnormit. He tahtovat kasvattaa lapsensa terveellisessä ympäristössä ja olettavat, että heidän työpaikkansa on turvallinen ja hygieeninen. Heille on tarjottava luotettavaa ja korkealuokkaista terveysneuvontaa sekä terveydenhuoltopalveluita, kun he matkustavat Euroopan yhteisön alueella. Jäsenvaltioiden viranomaisten on varmistettava, että kaikki edellä mainitut seikat otetaan huomioon niiden toimintalinjoissa. Myös yhteisöllä on merkittävä asema, koska sen on täytettävä velvollisuudet, jotka kuuluvat sille perustamissopimusten mukaan.

Tässä tiedonannossa esitetään yhteisön laaja-alainen terveysstrategia ja kerrotaan, kuinka sen avulla voidaan laatia eri politiikan alueilla esiintyviä terveysnäkökohtia koskeva yhtenäinen ja tehokas lähestymistapa. Tässä yhteydessä ensisijaisessa asemassa on uusi kansanterveyden puiteohjelma, johon sisältyy liitteenä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelmasta.

Puiteohjelman avulla yhteisö voi täyttää velvollisuutensa tehokkaammin, sillä ohjelmassa esitetään selkeät tavoitteet ja politiikan välineet. Tämä on erityisen tärkeää, sillä

* ihmiset odottavat, että yhteisö takaa kansalaisten terveyden suojelun

* Euroopan yhteisön kansanterveyteen liittyvät velvollisuudet ovat lisääntyneet viime vuosina erityisesti useiden perustamissopimukseen tehtyjen muutosten vuoksi

* terveydenhuoltopalveluihin ennen kaikkea EU:n laajenemisen myötä kohdistuvat lisääntyvät vaatimukset ja väestörakenteen muutos ovat tuoneet terveydenhuoltoalalle uusia haasteita ja painopisteitä

* nykyisten kansanterveysalan toimien toteuttamisesta on saatu kokemuksia vuonna 1993 laaditun ohjelman puitteissa

* yhteisön muiden toimielinten, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston mielestä uusi lähestymistapa on tarpeen tulevien haasteiden vuoksi.

Tiedonannossa otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon komission tiedonantoon kansanterveyspolitiikan kehittämisestä Euroopan yhteisössä liittyneissä perusteellisissa keskusteluissa todettu tarve laatia yhteisölle kunnianhimoisempi terveysstrategia. Perustamissopimuksen 3 ja 152 artiklaan sisältyvät kansanterveyttä koskevat tavoitteet ovat terveysstrategian kannalta keskeisiä.

Kansanterveyspolitiikassa keskitytään kolmeen painopistealueeseen:

1) Terveyteen liittyvän tiedotuksen ja tietoisuuden lisääminen

Luodaan kattava terveystietojärjestelmä, jonka avulla politiikan laatijat, terveydenhuollon työntekijät ja yleisö saavat tarvitsemiaan terveyttä koskevia tärkeitä tietoja.

2) Nopea reagoiminen terveysuhkiin

Luodaan valmiudet nopeisiin toimenpiteisiin, jotta esimerkiksi tartuntatautien aiheuttamia terveysuhkia voitaisiin käsitellä. EU:n integraatio perustuu vapaan liikkuvuuden periaatteelle, ja tämä lisää tarvetta pysyä valppaana.

3) Terveyteen vaikuttaviin tekijöihin puuttuminen

Ohjelman avulla parannetaan väestön terveystilannetta ja vähennetään EU:ssa esiintyviä ennenaikaisia kuolemantapauksia siten, että huonon terveystilanteen taustalla oleviin syihin vaikutetaan tehokkailla toimilla terveyden edistämiseksi ja sairauksien ennaltaehkäisemiseksi.

Kansanterveysalan toimintaohjelma on merkittävä aloite. Se luo paljon lisäarvoa, ja siinä noudatetaan samalla perustamissopimukseen sisältyvää säännöstä, jonka mukaan yhteisön toiminnassa kansanterveyden alalla otetaan täysimääräisesti huomioon jäsenvaltioiden terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestämiseen ja tarjoamiseen liittyvät velvollisuudet.

Kansanterveysalan ohjelman lisäksi uusi puiteohjelma kattaa myös muita lainsäädäntötoimia. Näihin kuuluu mahdollisuus yhtenäistää toimenpiteitä, jotka liittyvät eläinlääkintä- ja kasvinsuojelualaan ja ihmisestä peräisin oleville elimille ja aineille sekä verelle ja verituotteille asetettaviin laatu- ja turvallisuusvaatimuksiin.

Lisäksi tarkoituksena on perustaa uusi mekanismi, eurooppalainen terveysfoorumi, jotta kaikki kansanterveysalan toimijat saisivat mahdollisuuden vaikuttaa terveyspolitiikan kehittämiseen.

EU:n terveysalaa koskeva toimivalta ei rajoitu ainoastaan kansanterveysalan erityistoimiin. Perustamissopimukseen sisältyy erityisvaatimus, jonka mukaan ihmisten terveyden suojelun korkea taso varmistetaan kaikkien yhteisön toimintalinjojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa. Tämä tarkoittaa sitä, että muita yhteisön toiminnan painopistealueita (sisämarkkinoita, sosiaalipolitiikkaa, tutkimusta ja kehitystä, maataloutta, kauppa- ja kehitysyhteistyö politiikkaa, ympäristöä jne.) koskevissa ehdotuksissa pitäisi aktiivisesti edistää terveyden suojelua. Uuteen terveysstrategiaan sisältyykin useita erityistoimia, jotta tämä edellytys täyttyisi: esimerkiksi järjestelyjä yhteensovittamiseksi tehostetaan ja lisäksi osoitetaan, miten toteutettavissa toimissa otetaan huomioon mahdolliset terveysvaikutukset.

Tässä asiakirjassa kuvattu yhteisön terveysstrategia on tärkeä ja oikeaan aikaan esitetty aloite. Se antaa yhteisölle mahdollisuuden osallistua terveyspolitiikkaan kokonaisvaltaisesti ja luoda lisäarvoa jäsenvaltioiden toimille. Se on näin ollen tehokas ja realistinen vastaus kansalaisten perusteltuihin odotuksiin ja huolenaiheisiin.

SISÄLLYSLUETTELO

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE Euroopan yhteisön terveysstrategiasta

TIIVISTELMÄ 2

1. JOHDANTO 5

2. TERVEYSSTRATEGIAN TAUSTA 6

2.1 Oikeudellinen tausta 6

2.2 Terveysalan kehityssuuntaukset ja haasteet 7

3. YHTEISÖN STRATEGIAN OSATEKIJÄT 10

3.1 Kansanterveyden toimintapuitteet: toimintaohjelma 10

3.2 Kansanterveyden toimintapuitteet: muita keskeisiä tekijöitä 15

3.3 Kansanterveyden toimintapuitteiden tärkeimmät ominaispiirteet 16

4. YHTENÄISEN LÄHESTYMISTAVAN SAAVUTTAMINEN 18

5. PÄÄTELMÄT 22

EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖKSEKSI yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelman hyväksymisestä (2001-2006) 25

LIITE 35

1. JOHDANTO

Kansalaiset pitävät terveyttä ensiarvoisen tärkeänä asiana.

Useat eri tekijät vaikuttavat siihen, kuinka pitkään ihmiset elävät, kuinka terveitä he ovat ja mitä sairauksia heillä on. Merkittäviä tekijöitä ovat henkilökohtaisen geeniperimän lisäksi sosiaaliset ja taloudelliset olosuhteet, omat tottumukset - tupakointi, alkoholinkäyttö ja ruokavalio - sekä työ- ja elinolosuhteet.

Nämä seikat kuuluvat kansanterveyden toimialaan. Kansanterveyden alalla keskitytään tarkastelemaan koko väestön terveystilannetta sekä suojelemaan ja parantamaan sitä. Tämä kunnianhimoisen tavoitteen saavuttamiseksi voidaan käyttää useita eri keinoja. Tärkeimpiin menetelmiin kuuluu ennaltaehkäisevien keinojen käyttö: otetaan käyttöön rokotukset ja seulonnat sekä yleiset varotoimet, joilla ihmisiä voidaan suojella erilaisilta riskeiltä ja vaaroilta. Myös koulutusta ja tiedotuskampanjoita voidaan käyttää tässä yhteydessä. Terveyden edistäminen on puolestaan laajempi käsite, ja sen tarkoituksena on saada ihmiset ja yhteisöt osallistumaan terveystyöhön siten, että ne tekevät oikeita ratkaisuja parantaakseen terveyttään. Kansanterveysalalla on myös tarkasteltava terveydenhuoltojärjestelmien toimintaa ja varmistettava, että ne toimivat parhaalla mahdollisella tavalla. Kansanterveydessä keskitytään siis ennen kaikkea vaikuttamaan huonon terveystilanteen taustalla oleviin syihin. Koska kansanterveyteen vaikuttavia tekijöitä on useita, alan tavoitteita on pyrittävä tukemaan myös muilla kuin terveysalaan liittyvillä toimintalinjoilla.

Kansanterveyden ylläpitäminen ja parantaminen edellyttävät tämän vuoksi monipuolisen lähestymistavan omaksumista. Yhteisön ja yksittäisten jäsenvaltioiden tilanteet eivät vastaa toisiaan. Yhteisö ei nimittäin itse vastaa terveyspalveluiden eikä sairaanhoidon järjestämisestä, sillä tämä tehtävä kuuluu perustamissopimuksen mukaan selkeästi jäsenvaltioille. Yhteisö täydentää jäsenvaltioiden toimia kansanterveyden alalla, luo lisäarvoa niiden toimiin ja käsittelee erityisesti kysymyksiä, joita jäsenvaltiot eivät pysty yksin ratkaisemaan. Esimerkiksi tartuntataudit eivät pysähdy jäsenvaltioiden rajoille, ja sama koskee ilman ja veden saasteita. Tämän vuoksi yhteisölle on annettu perustamissopimuksessa tärkeä vastuu: sen on löydettävä ratkaisuja terveyteen liittyviin yleisiin huolenaiheisiin.

Tämä vastaa Euroopan väestön odotuksia. Ihmiset odottavat oikeutetusti, että heitä suojellaan sairauksilta, ja vaativat, että elintarvikkeet ovat turvallisia ja terveellisiä ja että markkinoilla olevat tuotteet ja palvelut täyttävät tiukat turvallisuusnormit. He tahtovat kasvattaa lapsensa terveellisessä ympäristössä ja olettavat, että heidän työpaikkansa on turvallinen ja hygieeninen. Heille on tarjottava luotettavaa ja korkealuokkaista terveysneuvontaa sekä terveydenhuoltopalveluita, kun he matkustavat Euroopan yhteisön alueella.

Yhteisöllä on merkittävä asema kaikilla edellä mainituilla alueilla.

Tässä asiakirjassa esitetyt ehdotukset ovat erittäin kunnianhimoisia. Uusi kansanterveysalan toimintaohjelma on merkittävä uusi aloite sekä laajuutensa että voimavarojen jakamisen kannalta. Se on kuitenkin vain yksi, vaikkakin ensiarvoisen tärkeä osa yhteisön laajaa terveysstrategiaa, jonka välityksellä kaikkien yhteisön toimintalinjojen ja toimien on osaltaan vaikutettava korkean terveyden suojelun tason saavuttamiseen.

Tiedonanto on osoituksena siitä, että yhteisö toimii jo väestön terveyden edistämiseksi. Yhteisö on tämän lisäksi osoittanut olevansa sitoutunut tekemään tulevaisuudessa enemmän kaikkien yhteisön asukkaiden elämänlaadun parantamiseksi.

2. TERVEYSSTRATEGIAN TAUSTA

Euroopassa tapahtuvilla nopeilla muutoksilla on syvällinen vaikutus ihmisten elämään ja terveyteen. Nyt onkin tarpeen laatia yhteisön terveysstrategia, jonka avulla voidaan löytää vastauksia sekä tämänhetkisiin oloihin että tuleviin kehityssuuntauksiin. Strategian on heijastettava perustamissopimuksen mukaista kansanterveysalan uutta toimivaltaa, ja sen on tämän lisäksi kyettävä vastaamaan kansanterveyteen kohdistuviin ensisijaisiin haasteisiin.

2.1 Oikeudellinen tausta

Perustamissopimukseen sisältyy lukuisia terveyteen liittyviä artikkeleita. Ne luetellaan taulukossa 1. Tärkeimmät kansanterveyttä koskevat tavoitteet sisältyvät 3 ja 152 artikloihin. Tavoitteisiin kuuluu:

* myötävaikuttaminen korkean terveyden suojelun tason saavuttamiseen

* kansanterveyden parantaminen

* ihmisten sairauksien ja tautien ehkäiseminen sekä

* ihmisten terveyttä vaarantavien tekijöiden torjunta.

Nämä tavoitteet sisältyvät yhteisön politiikkaan lukuisilla eri aloilla, joita ovat esimerkiksi sisämarkkinat, ympäristö, kuluttajansuoja, sosiaalipolitiikka (myös työterveys ja työturvallisuus), maatalous, tutkimus, kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikka jne. Yhteisön toimintalinjojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa on sekä edellä mainituilla että muilla aloilla varmistettava ihmisten terveyden suojelun korkea taso.

152 artiklaan sisältyy erityisiä säännöksiä, joiden mukaan yhteisöllä on oikeus toteuttaa toimia, joilla on suora yhteys terveyden suojeluun, kun yhteisön toiminnassa kansanterveyden alalla otetaan täysimääräisesti huomioon jäsenvaltioiden terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestämiseen ja tarjoamiseen liittyvät velvollisuudet.

Näihin toimiin kuuluu:

Eläinlääkintä- ja kasvinsuojelualalla toimenpiteitä, joiden välittömänä tarkoituksena on kansanterveyden suojeleminen. Merkittävä määrä yhteisön terveysalan lainsäädäntöä pohjautuu jo näihin toimiin. Erona on, että tämänkaltaiset ehdotukset kuuluvat nyt kansanterveysalan piiriin.

Toimenpiteitä, joilla asetetaan ihmisestä peräisin oleville elimille ja aineille sekä verelle ja verituotteille korkeat laatu- ja turvallisuusvaatimukset. Uuden säännöksen soveltamisalaa ja siihen sisältyviä mahdollisuuksia ei ole vielä täysin selvitetty. Koska turvallisen verivaraston takaaminen on terveyden suojelun kannalta erittäin tärkeää ja koska ihmisestä peräisin olevia elimiä ja aineita tarvitaan jatkuvasti enemmän, mahdollisuudet ovat kuitenkin huomattavat, kun otetaan huomioon kansalliset säännökset elinten ja veren luovuttamisesta tai lääketieteellisestä käytöstä.

Edistämistoimia, joilla on tarkoitus suojella ja parantaa kansanterveyttä. Näillä säännöksillä ei yhtenäistetty lainsäädäntöä, mutta ne olivat pohjana kahdeksalle tämänhetkiselle kansanterveysohjelmalle, tartuntatautien epidemiologisen seurannan ja valvonnan verkostoa koskevalle päätökselle sekä uudelle toimintaohjelmalle.

Perustamissopimuksessa määrätään myös neuvoston antamista suosituksista kansanterveysalan tavoitteiden toteuttamiseksi. Vaikka suositukset eivät olekaan sitovia, niiden pohjalta on tehty esimerkiksi sähkömagneettiseen säteilyyn liittyviä aloitteita [1].

[1] Kaikki ohjelmat ja muut toimet sisältyvät taulukkoon 2.

2.2 Terveysalan kehityssuuntaukset ja haasteet

Terveysalan kehityssuuntaukset

Yleisesti ottaen yhteisön väestön terveystilanne ei ole koskaan ollut näin hyvä. Imeväiskuolevuus on laskenut viime vuosina jyrkästi. Ihmiset elävät pitempään: vastasyntyneiden elinajanodote on noussut 75-79 vuoteen kaikissa jäsenvaltioissa. Viime vuosikymmenien aikana tapahtunut elinajanodotteen nousu on itse asiassa ollut dramaattista: esimerkiksi vuosina 1970-1996 elinajanodote kasvoi Ranskassa kuudella vuodella (72,9 vuodesta 78,9 vuoteen) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa viidellä vuodella (71,8 vuodesta 77,1 vuoteen).

Vakavia kansanterveydellisiä ongelmia on kuitenkin vielä olemassa, eikä niitä saa jättää huomiotta:

* elämäntapaan liittyvien sairauksien, erityisesti sydän- ja verisuonitautien ja syövän, sekä onnettomuuksien aiheuttamien ennenaikaisten kuolemien suuri määrä (viidesosa kuolemista on ennenaikaisia eli ne tapahtuvat ennen 65 vuoden ikää). [2] Tupakointi on merkittävä tekijä. Se aiheuttaa Euroopan unionissa vuosittain yli puoli miljoonaa kuolemantapausta. Lähes puolet tupakan uhreista kuuluu 35-69-vuotiaiden ikäryhmään. [3]

[2] Yleisimmät kuolinsyyt ovat koko väestön osalta tärkeysjärjestyksessä: iskeemiset sydänsairaudet ja aivojen verisuonisairaudet, syöpä, krooniset maksasairaudet, liikenneonnettomuudet ja itsemurhat, Eurostatin kuolinsyytilastot.

[3] Peto R, Lopez AD, Boreham J, Thun M, Heath C, Mortality From Tobacco in Developed Countries, 1950-2000, Oxford, OUP, 1998. Ischaemic heart disease, cerebrovascular disease, chronic obstructive pulmonary disease and lung cancer, all linked with smoking, are four of the top ten causes of death world-wide, according to The Global Burden of Disease Study of Murray and Lopez (mainittu Lancet-julkaisun pääkirjoituksessa, Vol. 349, No 9061).

* psyykkiset sairaudet, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet sekä diabetes aiheuttavat huomattavan määrän sairastuvuutta ja kuolevuutta

* esiin on nousemassa uusia terveysriskejä, jotka aiheutuvat esimerkiksi uusista sairauksista, kuten Creutzfeldt-Jacobin taudin (CJD) uudesta esiintymismuodosta ja ruokaperäisten tartuntojen leviämisestä

* tärkeät tartuntataudit, kuten tuberkuloosi, tulevat uudelleen esiin. Tilannetta vaikeuttaa lisäksi kasvavia ongelmia aiheuttava resistenssi antimikrobisille lääkkeille

* vanhuusiän sairaudet, kuten syöpä, sydän- ja verisuonitaudit, aivohalvaukset sekä liikuntaelinten sairauksista ja psyykkisistä häiriöistä aiheutuva toimintakyvyn heikkeneminen, yleistyvät elinajanodotteen kasvun seurauksena. Esimerkiksi noin neljäsosan 85-vuotiaista tai sitä vanhemmista henkilöistä oletetaan sairastavan jonkinlaista dementiaa [4]

[4] 'The Prevalence of Dementia in Europe: A Collaborative Study of 1980-1990 Findings', International Journal of Epidemiology, 20, 1991, A. Hoffman et al.

* terveystilanteessa (sekä sairastuvuuden että kuolevuuden osalta) on suuria vaihteluita ja eriarvoisuutta. On merkittävää näyttöä siitä, että köyhempien ihmisten ja heikossa asemassa olevien sekä sosiaalisesti syrjäytyneiden väestöryhmien terveysriskit ja sairastuvuus ovat huomattavasti suurempia kuin muilla ryhmillä.

Terveydenhuoltojärjestelmään kohdistuvat haasteet

Terveydenhuoltojärjestelmien kustannukset ovat jäsenvaltioiden budjetteihin kohdistuva merkittävä rasite, joka kasvaa myös jatkossa, kun budjetista rahoitetaan terveydenhuoltopalveluiden lisääntyvää kysyntää. Terveydenhuoltokustannusten osuus bruttokansantuotteesta on viimeksi kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana kasvanut huomattavasti kaikissa jäsenvaltioissa. Italiassa ne olivat vuonna 1977 yhteensä 5,7 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja vuonna 1997 niiden osuus oli 7,4 prosenttia. Espanjassa terveydenhuoltokustannusten osuus kasvoi samalla aikavälillä 5,6 prosentista 7,3 prosenttiin. Vastauksena tähän kehitykseen jäsenvaltiot ovat toteuttaneet laajalti erilaisia rakenteellisia uudistuksia ja säästötoimenpiteitä parantaakseen terveydenhuoltojärjestelmiensä suorituskykyä ja tehokkuutta. Useat sekä terveyspalveluiden tarjontaan että niiden kysyntään vaikuttavat tekijät ovat osaltaan johtaneet terveydenhuollon menojen kasvuun.

Väestölliset kehitysnäkymät ovat tärkeä seikka. Yhteisön väestö ikääntyy laskevan syntyvyyden ja kasvavan elinajanodotteen seurauksena. Vuoteen 2020 mennessä 75-vuotiaita tai sitä vanhempia on 40 prosenttia enemmän kuin vuonna 1990. Tämä lisää todennäköisesti terveyspalvelujen kysyntää ja edellyttää muutoksia niiden organisaatioon ja rakenteeseen. Kun yhä useammat ihmiset elävät 80- ja 90-vuotiaiksi, pitkäaikaisia terveydenhuoltopalveluita ja erikoistuneita sosiaalipalveluita tarvitaan lisää. Nämä kehityssuuntaukset saattavat johtaa kustannusten merkittävään kasvuun. Terveydenhuollon kustannukset henkeä kohden ovat vanhusten osalta huomattavasti suuremmat kuin työikäisen väestön osalta. Kysymys siitä, kuinka kasvavat kustannukset pystytään maksamaan, vaikeutuu entisestään sen vuoksi, että kokonaishuoltosuhde (huollettavien suhde työssäkäyviin) todennäköisesti nousee nykyiseltä tasoltaan.

Lääketieteellisen teknologian kehitys vaikuttaa todennäköisesti tulevina vuosikymmeninä terveyspalveluihin enemmän kuin tähän asti. Merkittäviä innovaatioita ovat muun muassa tietokoneiden ja robottien käyttö, viestintä- ja tietotekniikan soveltaminen, uudet diagnosointitekniikat, geenitekniikka, kloonaus, uudentyyppisten lääketuotteiden tuotanto sekä aluillaan oleva työ siirtokudosten ja -elinten keinotekoisen kasvattamisen alalla. Tämä kehitys saattaa osaltaan parantaa terveystilannetta merkittävästi. Asiaan liittyvät tärkeät eettiset kysymykset jätetään tässä käsittelemättä. Kehitys tulee vaikuttamaan kustannuksiin esimerkiksi siten, että sairaalassaoloaika lyhenee tai että monimutkaisia leikkauksia tarvitaan vähemmän. Kehitys saattaa kuitenkin lisätä kokonaiskustannuksia, koska uusi teknologia antaa mahdollisuuden hoitaa useampia sairauksia kuin aikaisemmin. Kysymystä uuden tekniikan ja tuotteiden rahoitusmahdollisuudesta ja niiden oikeutuksesta ei näin ollen voida välttää. Vaikka kysymys onkin resurssien jakamisen kannalta merkittävä, vain melko harvojen uusien tekniikoiden tai toimien kustannustehokkuutta on tutkittu tarkasti.

Terveydenhuoltopalveluiden on oltava ihmisten odotusten mukaisia ja vastattava heidän huolenaiheisiinsa. On rohkaisevaa, että jäsenvaltioissa on palvelujen suunnittelun ja painopisteiden asettamisen yhteydessä alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota kansalaisten mielipiteisiin. Tämä tervetullut kehitys lisää kuitenkin myös palveluihin ja budjetteihin kohdistuvia paineita, sillä ihmiset ovat haluttomia hyväksymään minkäänlaista palvelujen säännöstelyä tai niiden tason leikkaamista. Eurobarometri-tutkimus [5] osoitti, että vain viisi prosenttia yhteisön kansalaisista oli valmiita vähentämään terveydenhuoltoon käytettävää julkisista rahoitusta ja että 50 prosenttia halusi lisätä sitä.

[5] Vuoden 1996 alussa suoritettu Eurobarometri-tutkimus 44.3.

Tilanne on muuttunut monimutkaisemmaksi, koska terveysriskeihin, sairauksiin ja hoitomuotoihin liittyvää tietoa on aikaisempaa enemmän saatavilla ennen kaikkea Internetin välityksellä. Lisääntyneet tiedonsaantimahdollisuudet ovat kuitenkin lisänneet myös terveydenhuoltopalveluihin kohdistuvia odotuksia ja vaatimuksia.

Komission aloitteesta "Vuoropuhelua kansalaisten kanssa" saadut kokemukset osoittavat, että sosiaaliturva ja valtioiden rajat ylittävät terveydenhuoltokysymykset ovat merkittäviä huolenaiheita. Niihin kuuluu ongelmia, jotka liittyvät sosiaaliturvasääntöihin ja tutkintojen tunnustamiseen tai työnsaantiin terveysalalla. Näihin seikkoihin on puututtava, jotta sisämarkkinat voivat toimia kunnolla.

3. YHTEISÖN STRATEGIAN OSATEKIJÄT

Yhteisön laaja-alainen terveysstrategia vastaa yhteisölle lainsäädännön mukaan kuuluvia velvoitteita. Siinä otetaan täysimääräisesti huomioon merkittävimmät terveysalan kehityssuuntaukset, kuten edellä on esitetty. Strategiaan kuuluu:

kansanterveyden toimintapuitteet, joka muodostuu toimintaohjelmasta ja siihen liittyvästä kansanterveysalan politiikasta ja lainsäädännöstä. Toimintapuitteet esitellään jäljempänä.

Yhteisön muiden alojen politiikan ja toiminnan panos, joka auttaa osaltaan terveyden suojelun korkean tason saavuttamisessa, sekä yhtenäisen lähestymistavan varmistamisessa käytetyt mekanismit. Yhtenäistä lähestymistapaa käsitellään asiakirjan osassa 4 [6].

[6] Useat komission raportit, jotka koskevat terveyden suojelun vaatimusten liittämistä osaksi yhteisön toimintalinjoja, tarjoavat lisätietoja kyseisistä toimista. Ks. KOM(95) 196 lopullinen, 29.5.1995, KOM(96) 407 lopullinen, 4.9.1996, KOM(1998) 34 lopullinen, 27.1.1998 ja KOM(1999) 587 lopullinen, 16.11.1999.

3.1 Kansanterveyden toimintakehys: toimintaohjelma

Komissio hyväksyi vuonna 1998 tiedonannon kansanterveyspolitiikan kehittämisestä Euroopan yhteisössä [7]. Tiedonannossa painotettiin, että nykyisen toimintakehyksen puitteissa tehtiin paljon arvokasta työtä, mutta siinä otettiin myös esille useita puutteita. Komissio ehdotti, että perustamissopimuksen uusien määräysten täytäntöönpanoa varten laadittaisiin uusi kansanterveysalan ohjelma, jotta lainsäädäntövälineiden kehittämistä ja politiikkaa tuettaisiin ja jotta voitaisiin ottaa vastaan uudet haasteet ja huomioon tähän mennessä saavutettu kokemus. Toiminnan kolme päälinjaa nimettiin: parannetaan terveyteen liittyvää tietoa, luodaan valmiudet nopeisiin toimenpiteisiin ja puututaan terveyteen vaikuttaviin tekijöihin. Muut yhteisön toimielimet hyväksyivät tämän laajan strategian.

[7] KOM(98) 230 lopullinen, 15.4.1998.

Ohjelman perusta ja tavoitteet

Liitteenä oleva ehdotus uudeksi kansanterveysalan toimintaohjelmaksi perustuu toimielinten väliseen yhteisymmärrykseen. Ehdotuksessa asiaa viedään eteenpäin lisäämällä avoimuutta ja vastaamalla väestön huolenaiheisiin. Jäsenvaltioita tuetaan niiden pyrkimyksissä parantaa väestön terveystilannetta ja tehostaa omien terveydenhuoltojärjestelmiensä toimintaa, ja lisäksi luodaan kestäviä rakenteita, jotka auttavat jäsenvaltioita koordinoimaan terveyteen liittyvää toimintaa. Ohjelma antaa yhteisölle mahdollisuuden täyttää tärkeän velvollisuutensa eli myötävaikuttaa ihmisten terveyden korkeatasoisen suojelun toteuttamiseen perustamissopimuksen määräysten mukaisesti.

Jäsenvaltiot käyttävät suuren osan bruttokansantuotteestaan terveysalan kustannuksiin (yhteisön keskiarvo on nyt noin 8 prosenttia). Terveydenhuoltokustannukset ovat kasvaneet ja tulevat edelleen kasvamaan esimerkiksi väestön ikääntymisen, tekniikan kehityksen sekä yleisen kysynnän lisääntymisen seurauksena. Jäsenvaltiot pyrkivätkin tämän vuoksi tehostamaan terveydenhuoltojärjestelmiensä kustannustehokkuutta, jotta voitaisiin samalla ottaa huomioon sekä uudet painopistealueet että budjetin rajoitukset. Ne tarvitsevat tässä parempia ja vertailukelpoisia tietoja esimerkiksi terveystilanteesta ja erityisten terveystoimien tehokkuudesta. Yhteisö pystyy toimittamaan suuren osan tarvittavista tiedoista.

On myös otettava huomioon, että jäsenvaltiot joutuvat käsittelemään valtioiden rajat ylittäviä terveysuhkia. Ne eivät voi tässä yhteydessä toimia yksin, sillä kaikilla jäsenvaltioilla ei ole käytettävissään tarvittavia voimavaroja, infrastruktuureja eikä asiantuntemusta. Esimerkkinä voidaan mainita Creutzfeldt-Jakobin taudin (CJD) uusi esiintymismuoto, HIV ja saasteperäiset sairaudet. Yhteisö voi auttaa jäsenvaltioita yhteensovittamaan näihin terveysuhkiin liittyviä toimia.

Nykyään tunnustetaan yhä laajemmin, että terveyteen vaikuttaviin tekijöihin on puututtava tehokkaasti, jotta sairastuvuutta ja kuolevuutta voitaisiin alentaa. Esimerkiksi tupakointiin (yhteisön yleisimpään kuolinsyyhyn) puuttuminen edellyttää yhtenäistä tupakoinnin rajoittamisstrategiaa, johon kuuluu sekä jäsenvaltioiden että yhteisön tasolla toteutettavia toimia. Yhteisö voi myös yleisemmin tunnistaa parhaita toimintatapoja ja tehdä esikuva-analyysia (benchmarking) parantaakseen laatua ja normeja Euroopan unionissa.

Jos toiminta keskitetään aloille, joilla yhteisö voi todella vaikuttaa asioihin ja toteuttaa toimia, joihin yksittäiset jäsenvaltiot eivät pysty, toimintaohjelmalla ja sen rajallisella budjetilla voidaan vaikuttaa positiivisesti yhteisön kansalaisten terveyteen ja tehostaa jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmien toimintaa. Sen avulla voidaan siis luoda todellista yhteisön tasolla ilmenevää lisäarvoa.

Ohjelman yleistavoitteet ovat seuraavat:

* parantaa tiedotusta ja tietoisuutta, jotta kansanterveyttä voitaisiin kehittää ja jotta terveysalan tehokkaita toimenpiteitä sekä järjestelmiä voitaisiin vahvistaa ja ylläpitää

* parantaa valmiutta reagoida terveysuhkiin nopeasti ja yhteensovitetusti siten, että kehitetään, vahvistetaan ja tuetaan seurannan, varhaisvaroitusten ja nopean reagoinnin mekanismien mahdollisuuksia, käyttöä ja niiden välisiä yhteyksiä

* puuttua terveyteen vaikuttaviin tekijöihin terveyden edistämisen ja sairauksien ennaltaehkäisyn kautta sekä tukemalla ja kehittämällä laaja-alaisia toimia terveyden tukemiseksi ja sairauksien ennaltaehkäisemiseksi ja laatimalla erityisvälineitä riskien vähentämiseksi ja poistamiseksi.

Tulokset

Toteutettavat toimet esitetään ohjelmaehdotuksen liitteessä. Otamme kuitenkin tässä esille joitakin ohjelmasta saatavia tärkeimpiä tuloksia, jotta voisimme osoittaa, kuinka ne tuottavat lisäarvoa yhteisölle.

Ensin luodaan kattava terveystietojärjestelmä, joka on suunnattu suurelle yleisölle, terveysalan työntekijöille ja muille asianosaisille tahoille sekä terveysalan viranomaisille. Järjestelmän avulla taataan, että koko yhteisö saa luotettavia ja päivitettyjä tietoja merkittävimmistä terveyteen liittyvistä aiheista. Järjestelmän laatimisessa käytetään täysimittaisesti hyväksi Internetiä, myös linkkejä jäsenvaltioiden www-sivustoille, sekä liikevoimaa, jota e-Europe-aloite antaa tietotekniikan käyttöönottamiseen terveydenhuoltoalalla. Terveystietojärjestelmän tilastoja koskeva osa kehitetään osana yhteisön tilasto-ohjelmaa.

Järjestelmä perustuu yhteisön laajuisten hyväksyttyjen indikaattorien laatimiseen. Nämä indikaattorit kuvaavat terveystilannetta, sairauksia ja terveyteen vaikuttavia tekijöitä, ja ne kattavat väestötieteelliset ja sosiaaliset tekijät, elämäntavat, elin- ja työolosuhteet sekä terveyden edistämiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn tähtäävät toimet ja niistä aiheutuvat kustannukset, mikäli mahdollista. Tietoa kerätään terveydenhuoltojärjestelmien kehityksestä ja tehokkuudesta, terveyteen liittyvästä teknologiasta, laatuvaatimuksista ja parhaita toimintatapoja koskevista kriteereistä. Lisäksi kehitetään yleisiä tietokantoja sekä järjestelmiä tietojen siirtämistä ja jakamista varten.

Järjestelmä tuottaa erilaisia tietopaketteja, jotka vastaavat eri kohderyhmien tarpeisiin. Kohderyhmiä ovat

* väestö - tietoa jaetaan, jotta kansalaiset tekisivät oikeita ratkaisuja elämäntapaan ja terveysriskeihin liittyvissä kysymyksissä ja jotta heille voitaisiin neuvoa, mistä he saavat tuki- ja asiantuntijapalveluita, joita ovat esimerkiksi sairaille tarkoitetut tukiryhmät. Erityistä huomiota kiinnitetään EU:n sisällä liikkuvien ihmisten tarvitsemaan tietoon esimerkiksi sairaus- ja sosiaaliturvajärjestelmän kattavuudesta sekä erityisten terveyspalveluiden saamisesta.

* terveydenhuollon työntekijät ja muut asianosaiset tahot - tiedot auttavat heitä parantamaan taitojaan ja tietojaan. Näille kohderyhmille suunnattuihin tietoihin sisältyy luetteloita ja hakemistoja, tutkimustuloksia, arvioita terveysalan toimenpiteistä ja tekniikasta, selvityksiä hyvistä toimintatavoista sekä suuntaviivoja, neuvoja ja suosituksia.

* kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset - terveysalan suuntauksiin ja kehitykseen liittyvä tuore ja vertailukelpoinen aineisto auttaa viranomaisia politiikan laatimisessa ja päätöksenteossa, ja esikuva-analyysi auttaa arvioimaan terveysalan toimien ja strategioiden kehitystä ja tehoa.

Järjestelmästä saa näin ollen aineistoa ja tietoa, joita tarvitaan terveyspolitiikan ja -aloitteiden kehittämiseen yhteisön tasolla ja jäsenvaltioissa. Se tarjoaa myös helposti saatavaa tietoa, joka on suunnattu terveysalan työntekijöille ja yleisölle.

Toiseksi laaditaan mekanismeja, joiden avulla vastataan merkittäviin terveysuhkiin. Näitä ovat esimerkiksi nopean reagoinnin mekanismit. Mekanismit ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että yhteisö voi reagoida tehokkaasti ja yhteensovitetusti sellaisiin kansanterveyteen kohdistuviin vakaviin uhkiin, jotka muodostuvat sairauksista ja esille nousevista riskeistä ja joita jäsenvaltiot eivät yksin kykene tehokkaasti käsittelemään. Näiden mekanismien laatiminen edellyttää, että terveysviranomaisten ja terveyden valvonnasta vastaavien viranomaisten sekä asiantuntijakeskusten voimavaroja käytetään ja että tämän lisäksi jäsenvaltioissa ja ehdokasmaissa on käytettävissä tarvittavat taidot. Toimiin kuuluu asianomaisten kansallisten viranomaisten välisen viestinnän parantaminen, yhteisön lukuisten varoitusjärjestelmien välisten yhteyksien luominen, valvontaan ja tiedonsiirtoon liittyvien tarvittavien järjestelyjen toteuttaminen sekä keinojen laatiminen esille tuleviin terveysuhkiin vastaamisen edellyttämien voimavarojen ja asiantuntemuksen käyttöönottamiseksi.

Näillä toimilla tuetaan samanaikaisesti politiikan kehittämistä ja täytäntöönpanoa muilla kansanterveyden piiriin kuuluvilla tärkeillä aloilla, joita ovat esimerkiksi ihmisestä peräisin oleville elimille ja aineille sekä verelle ja verituotteille asetettavat korkeat laatu- ja turvallisuusvaatimukset sekä tartuntatautien epidemiologisen seurannan ja valvonnan vahvistaminen. Toimiin kuuluu myös vastausten kehittäminen sellaisiin terveysuhkiin, joiden aiheuttajia ovat tarttumattomat taudit, laittomat huumausaineet ja fysikaaliset tekijät, jotka saattavat liittyä erityisiin terveysoloihin. Lisäksi niissä tarkastellaan tapaturmia ja onnettomuuksien ennaltaehkäisyä. Edellä mainituilla aloilla luodaan yhteydet tämänhetkisiin valvonta-, ilmoitus- ja varoitusjärjestelmiin.

Kaikki uudet terveysuhat saavat väestön väistämättä huolestumaan oman terveytensä suojelusta. Valmiudet nopeisiin toimenpiteisiin auttavat lieventämään väestön huolestumista, sillä ne antavat mahdollisuuden toteuttaa ratkaisevia toimia silloin, kun jäsenvaltiot eivät pysty yksin toimimaan tehokkaasti.

Lopuksi ohjelmassa käsitellään terveyteen vaikuttavia tekijöitä eli taustalla olevia syitä, jotka vaikuttavat ihmisten terveyteen. Ensisijaisiin tavoitteisiin kuuluu pyrkimys vähentää Euroopan unionissa esiintyviä ennenaikaisia kuolemia ja vakavia sairauksia, joiden syynä ovat syöpä, sydän- ja verisuonitaudit sekä psyykkiset sairaudet. Tässä keskitytään elämäntapoihin liittyviin tärkeisiin tekijöihin kuten tupakointiin, alkoholinkäyttöön, liikuntaan, stressiin ja huumausaineiden väärinkäyttöön (myös urheilussa käytettävä doping) sekä sosio-ekonomisiin ja ympäristöstä aiheutuviin merkittäviin tekijöihin. Toimet suunnataan ensisijaisesti nuorille, koska merkittävimmät elämäntapoihin ja terveyteen vaikuttavaan käyttäytymiseen liittyvät päätökset tehdään nuoruuden tai kasvukauden aikana. Ohjelmassa laaditaan kaikkia edellä mainittuja aloja varten mekanismeja, joilla tehostetaan terveysalan toimia siten, että terveysviranomaisille, alan työntekijöille ja väestölle annetaan koko yhteisöä koskevia tarkkoja tietoja tärkeimmistä kehityssuuntauksista. Lisäksi tuetaan innovatiivisia hankkeita, arvioidaan uutta tekniikkaa, parannetaan laatua ja laaditaan hyviä toimintatapoja koskevia suuntaviivoja. Ohjelmassa kehitetään myös keinoja politiikan vertailua ja analysointia varten, jotta päätöksentekijät ja yhteisön muu väestö voivat nähdä, mitä lähestymistapoja jäsenvaltioissa käytetään, ja jotta ne voivat päättää, mikä toimii parhaiten ja minkä vuoksi.

Toimet auttavat jäsenvaltioita ja yhteisöä laatimaan toimintatapoja, joilla on positiivinen vaikutus terveyteen vaikuttaviin tekijöihin. Terveydenhuollon työntekijät ja väestö hyötyvät eri toimista saatavista tuloksista, kuten parhaiden toimintatapojen tunnistamisesta ja levittämisestä. Yhteisö voi näin ollen todella vaikuttaa terveyden edistämiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn tähtääviin toimiin, jotka vaikuttavat elämän laatuun ja auttavat keventämään terveydenhuoltopalveluihin kohdistuvia paineita.

Ohjelma on lisäksi erityisen tärkeä ehdokasmaille, joissa esiintyy erityisiä ja usein vakavia terveysongelmia. Ehdokasmaat voivat usein asettaa terveydenhuoltoalan käyttöön vain rajalliset voimavarat, ja joillakin aloilla niillä ei ole tarvittavaa infrastruktuuria. Ehdokasmaat saavat ohjelmasta arvokasta tukea ongelmien ratkaisemiseksi.

Uuden ohjelman pohjana ovat myös tämänhetkisistä kansanterveysalan ohjelmista ja toimista peräisin olevat osat, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi ja jotka liittyvät niihin huolenaiheisiin ja haasteisiin, joita yhteisö joutuu lähivuosina kohtaamaan. [8] Tulevia haasteita ovat mm. terveysindikaattoreiden kehittäminen ja jäsenvaltioiden väliseen terveysalan tietojen vaihtamiseen tarkoitetun yhteisön telemaattisen verkoston luominen sekä monet muut verkostot, jotka liittyvät sairauksien ennaltaehkäisyyn ja terveyden edistämiseen (myös mielenterveyden edistämiseen).

[8] Tässä käytetään hyväksi tämänhetkisten ohjelmien arviointia; ks. lopullinen kertomus Eurooppa syöpää vastaan -ohjelman toisen toimintasuunnitelman arvioinnista, KOM(1999) 408 lopullinen, 8.9.1999, ja väliraportti syöpää, aidsia ja huumausaineiden väärinkäyttöä koskevien yhteisön toimintaohjelmien täytäntöönpanosta KOM(1999) 463 lopullinen, 14.10.1999.

Arviointi

Komissio pitää erittäin tärkeänä varmistaa, että kansanterveysohjelma toteutetaan tehokkaasti. Se on asettanut yleistavoitteet, jotka aikaisemmista kansanterveysalan ohjelmista saatuihin kokemuksiin perustuvan uuden ohjelman on täytettävä. Yksityiskohtaisemmat tavoitteet ja tulokset muodostavat merkittävän osan vuosittaisia työohjelmia.

Komissio takaa myös kansanterveysohjelman riippumattoman ulkopuolisen arvioinnin sekä ohjelman puolivälissä että sen lopussa. Arviot perustuvat indikaattoreihin ja vuosittaisten työohjelmien tuloksiin. Niissä arvioidaan käytettyjen voimavarojen vaikutusta ja tehokkuutta, hienosäädetään ohjelman hallintoa ja osoitetaan mahdollisesti tarpeelliset muutokset. Arviointiraportit ja toteutetuista toimista saadut tulokset julkaistaan.

Uuden ohjelman rakenne

Uuden ohjelman rakenne esitellään tämän tiedonannon liitteenä olevassa ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi.

Ohjelman kesto on kuusi vuotta, jotta voitaisiin varmistaa, että aika riittää kestävien toimien kehittämiseen ja täytäntöönpanoon (1 artikla). Ohjelmassa pyritään saavuttamaan terveyden suojelun korkea taso, ja sillä on seuraavat päätavoitteet: 1) lisätään tiedotusta ja tietoisuutta kansanterveyden edistämiseksi, 2) tehostetaan valmiutta reagoida nopeasti terveysuhkiin, ja 3) puututaan terveyteen vaikuttaviin tekijöihin terveyden edistämiseksi ja tautien ennaltaehkäisemiksi toteutettavilla toimenpiteillä (2 artikla). Tämän ohjelman puitteissa toteutettavista toimista sekä niiden täytäntöönpanoa koskevista toimenpiteistä säädetään 3 artiklassa. Ohjelmaan sisältyviä toimenpiteitä voidaan toteuttaa yhteistoimina rinnakkaisten yhteisön ohjelmien ja toimien kanssa (4 artikla). 5 artiklassa kerrotaan, kuinka ohjelmaan kuuluvat toimet pannaan täytäntöön. Tässä käytetään apuna muun muassa vuosittaista työohjelmaa ja komission ja jäsenvaltioiden toteuttamia asianmukaisia mekanismeja. 6 artiklaan sisältyvät keinot sen takaamiseksi, että ohjelmassa toteutettavat toimet ovat yhdenmukaisia muissa yhteisön toimintalinjoissa ja toiminnassa toteutettavien toimien kanssa ja täydentävät niitä. Ohjelman rahoitukseen on myönnetty 300 miljoonaa euroa (7 artikla). Komitea perustetaan avustamaan komissiota ohjelman täytäntöönpanossa (8 artikla). EFTA/ETA-valtiot, Keski- ja Itä-Euroopan assosioituneet maat sekä Kypros, Malta ja Turkki voivat osallistua ohjelmaan (9 artikla). Ohjelman täytäntöönpanossa tuetaan yhteistyötä kolmansien maiden ja kansanterveysalalla toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa (10 artikla). Järjestelyjä arvioidaan ja seurataan perusteellisesti, jotta toteutettujen toimien tehokkuus voitaisiin varmistaa (11 artikla). Päätös tämän ohjelman täytäntöönpanosta kumoaa tällä hetkellä voimassa olevat kansanterveysalan ohjelmat (12 artikla). Tämä päätös tulee voimaan sinä päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (13 artikla). Ohjelman erityistavoitteet ja -toimet on esitetty yksityiskohtaisesti liitteessä.

Tämänhetkisten kansanterveysalan ohjelmien jatkaminen

Tämänhetkisistä ohjelmista neljä päättyy tänä vuonna ja kaksi ensi vuoden lopussa. On tärkeää, etteivät näihin ohjelmiin sisältyvät ja uudessa toimintaohjelmassa jatkettavat merkittävät toimet keskeydy tai viivästy. Tämän vuoksi voi olla välttämätöntä jatkaa näitä ohjelmia jonkin aikaa, kunnes uusi ohjelma tulee voimaan. Näin voidaan taata toimien jatkuvuus.

Komissio aikoo tehdä asiaa koskevan ehdotuksen.

3.2 Kansanterveyden toimintapuitteet: muita keskeisiä tekijöitä

Useiden keskeisten alojen politiikkaa ja lainsäädäntöä kehitetään parhaillaan osana kansanterveyden toimintapuitteita. Kansanterveysohjelmasta tuetaan tähän työhön liittyvää kehittelytyötä.

Yhteisöön perustettiin vuonna 1999 tartuntatautien epidemiologisen seurannan ja valvonnan verkosto [9]. Verkostossa on kaksi pääosaa: varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmä sekä tautien epidemiologinen seuranta. Verkoston osat liittyvät tiiviisti toisiinsa ja ne ovat pohjana tartuntatautien ennaltaehkäisyä ja valvontaa koskeville strategioille yhteisössä. Tähän työhön liittyy myös kansainvälinen ulottuvuus, johon sisältyy muuan muassa yhteistyö Maailman terveysjärjestön ja Yhdysvaltojen kanssa. Lähiaikoina julkaistaan työasiakirja verkoston tulevasta strategiasta.

[9] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 2119/98/EY, EYVL L 268, 3.10.1998, s. 1.

Ohjelmassa tuetaan huumausaineiden väärinkäytön ehkäisemisen osalta Euroopan unionin huumausaineiden vastaista toimintaohjelmaa, joka kattaa vuodet 2000-2004. Toimintaohjelmaan kuuluu useita aloitteita, joiden tarkoituksena on vähentää huumausaineiden kysyntää ja niiden aiheuttamia terveyshaittoja. Ohjelman puitteissa jatketaan myös toimia Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen kanssa. Nämä toimet liittyvät erityisesti tietoon huumausaineisiin liittyvistä kysymyksistä ja niissä tuetaan jäsenvaltioiden toimintalinjoja koskevaa tiedonvaihtoa.

Tupakoinnista ja sen rajoittamisesta on tehty lukuisia merkittäviä aloitteita. Komissio hyväksyi marraskuussa 1999 ehdotuksen uudeksi direktiiviksi, jolla on tarkoitus tehostaa tupakoinnin rajoittamiseen tähtääviä menetelmiä ja saattaa ne ajan tasalle [10]. Ehdotukseen sisältyy muutettuja säännöksiä tupakkatuotteiden tuotetiedoista ja pakkausmerkinnöistä, siinä säädetään savukkeita poltettaessa syntyvän nikotiinin ja hiilimonoksidin enimmäismääristä ja esitetään tuotekuvauksia koskevia rajoituksia sekä edellytetään, että tupakkatuotteiden sisältämistä lisäaineista ilmoitetaan. Tupakointia pidetään kansanterveysalan toimintaohjelmassa merkittävänä terveyteen vaikuttavana tekijänä, ja alan ennaltaehkäiseville toimille myönnetään tukea.

[10] KOM(99) 594 lopullinen, 16.11.1999

Alustavaa työtä on jo tehty ihmisestä peräisin olevien elinten ja aineiden laadun ja turvallisuuden parantamiseksi. Parhaillaan kehitetään yleisstrategiaa, jossa määritetään perustamissopimuksen 152 artiklan mukaisesti parametrit lainsäädännön valmistelua sekä ihmisestä peräisin olevien aineiden lääketieteellistä käyttöä varten.

Verta ja verituotteita koskeva työ on edistynyt. Valmisteilla on laatu- ja turvallisuusvaatimuksia koskeva direktiiviehdotus. Parhaillaan valmistellaan verensiirtojen valvontaverkoston perustamista Euroopan yhteisöön sekä veren ja verivalmisteiden parhaan mahdollisen käytön edistämistä.

Perustamissopimuksen 152 artiklassa säädetään myös eläinlääkintä- ja kasvinsuojelualalla toteutettavista toimenpiteistä. Komissio hyväksyi tammikuussa 2000 valkoisen kirjan [11] elintarvikkeiden turvallisuudesta. Siihen sisältyy kattava suunnitelma lainsäädäntötoimista, joiden tarkoituksena on luoda elintarvikkeiden turvallisuutta (maatilalta ruokapöytään) koskevat korkeat standardit. Valkoiseen kirjaan sisältyy myös ehdotus Euroopan elintarvikeviranomaisesta, jonka tehtäviin kuuluisi riippumattomien tieteellisten lausuntojen antaminen, nopeiden hälytysjärjestelmien käyttäminen, kuluttajille suunnattu tiedotus ja vuoropuhelu heidän kanssaan sekä verkostojen muodostaminen jäsenvaltioiden virastojen ja tieteellisten elinten kanssa. Tällä toiminnalla voidaan saavuttaa huomattavia yhteisvaikutuksia kansanterveysalan kaikkien kolmen ohjelmalohkon, ja erityisesti ravitsemukseen liittyvien toimien kanssa.

[11] KOM(99) 719 lopullinen, 12.1.2000.

3.3 Kansanterveyden toimintapuitteiden tärkeimmät ominaispiirteet

Avoimuus ja väestön huolenaiheisiin vastaaminen

Avoimuus on keskeinen yhteisön lähestymistapaan liittyvä teema. Väestön huolenaiheisiin ja odotuksiin vastaaminen edellyttää avoimuutta. Komissio aikoo tämän vuoksi perustaa eurooppalaisen terveysfoorumin neuvoa-antavaksi elimeksi varmistaakseen, että väestö ymmärtää yhteisön terveysstrategian tavoitteet ja keinot sen toteuttamiseksi, ja voidakseen vastata väestön huolenaiheisiin. Potilaita, terveysalan työntekijöitä ja muita asianosaisia tahoja edustavat organisaatiot pääsevät vaikuttamaan terveyspolitiikkaan ja toiminnan painopistealueiden valintaan. Foorumi tarjoaa myös tilaisuuden järjestää keskustelutilaisuuksia ja esittää näkemyksiä monista erilaisista aiheista. Komissio aikoo myöhemmin tänä vuonna käynnistää kuulemismenettelyn, jossa käsitellään yksityiskohtaisesti foorumin toimintaa, organisaatiota ja kokoonpanoa.

Lisäksi komissio tukeutuu toiminnassaan epävirallisiin verkostoihin, joita on pidetty yllä jo tämänhetkisten kansanterveysalan toimintaohjelmien aikana. Verkostot käsittelevät esimerkiksi syöpärekistereitä, syövän seulontaa ja terveyden edistämistä. Edellä mainittujen verkostojen toimintaa täydennetään sekä komission tutkimusohjelmista tuettujen lukuisten verkoistojen toiminnalla että uusilla verkostoilla, jotka toimivat sellaisilla painopistealueilla kuten tietojen kerääminen, terveysteknologian arviointi, tupakoinnin ja huumausaineiden väärinkäytön ennaltaehkäisy. Komissio tukee myös kansanterveysalalla toimivia kattojärjestöjä.

Keskeisenä panoksena tässä prosessissa on huomattava määrä terveyttä ja terveyteen liittyviä aiheita koskevaa tutkimusaineistoa, joka on laadittu yhteisön TTK-ohjelmissa.

Jäsenvaltioiden osallistuminen

Yhteisön olisi suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti toteutettava kansanterveysalan toimia vain jos se pystyy jäsenvaltioita paremmin saavuttamaan toimien tavoitteet. Tämä vahvistetaan perustamissopimuksen 152 artiklassa, jossa määrätään, että yhteisön toiminnassa kansanterveyden alalla otetaan täysimääräisesti huomioon jäsenvaltioiden terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestämiseen ja tarjoamiseen liittyvät velvollisuudet.

Toimien on näin ollen suuntauduttava lisäarvon luomiseen ja jäsenvaltioiden työn täydentämiseen. Niissä olisi keskityttävä kysymyksiin, joilla on kansainvälinen ulottuvuus ja jotka edellyttävät joko yleisluontoista lähestymistapaa tai tehokasta yhteistyötä ja yhteensovittamista. Ohjelman tavoitteiden toteutuminen edellyttää, että kaikki jäsenvaltiot ovat aktiivisia ja sitoutuvat tekemään yhteistyötä. On olennaista, että jäsenvaltiot osallistuvat toimintaan aktiivisesti, sillä vain siten voidaan taata, että toiminnasta saadaan niiden kannalta konkreettisia ja mitattavissa olevia tuloksia.

Kansainvälinen ulottuvuus

Uutta ohjelmaa koskevassa päätösluonnoksessa annetaan Keski- ja Itä-Euroopan assosioituneille maille, Kyprokselle, Maltalle ja Turkille samoin kuin EFTA/ETA-maille mahdollisuus osallistua ohjelmaan. On erittäin tärkeää, että ehdokasmaat osallistuvat ohjelmaan mahdollisimman pian, jotta ne olisivat täysimääräisesti kehittämässä toimia, joista niitä tuetaan, kun ne pyrkivät ratkaisemaan vakavia terveysongelmiaan. [12] Lisäksi ehdokasmaihin pidetään jatkuvasti yhteyttä ennen kuin ohjelma tulee voimaan. Tarkoituksena on varmistaa, että yhteisön laaja terveysstrategia heijastaa mahdollisimman hyvin ehdokasmaiden tarpeita ja huolenaiheita.

[12] Terveyttä ja laajentumista käsittelevässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa, SEC(99) 713, 18.5.1999, kuvataan näitä seikkoja yksityiskohtaisesti.

Tämän lisäksi painotetaan myös yhteistyötä muiden maiden kanssa. Täysimittaisesti tullaan käyttämään mekanismeja kuten Euro-Välimeri-kumppanuus, transatlanttinen toimintaohjelma, yhteisöjen politiikan pohjoinen ulottuvuus sekä kumppanuus ja yhteistyö Venäjän kanssa.

Perustamissopimuksen 152 artiklassa kehotetaan tekemään yhteistyötä kansanterveyden alalla toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa. Maailman terveysjärjestöllä on keskeinen asema maailmanlaajuisten terveysuhkien käsittelyssä, ja se onkin tärkeä yhteistyökumppani. Yhteistyö kattaa monia yhteisön politiikan aloja. Yhteyksiä Maailman terveysjärjestöön on päätetty lujittaa uuden kirjeenvaihdon pohjalta. Asiasta on päästy poliittiseen sopimukseen. Valmistelut ovat jo edenneet pitkälle.

Lisäksi kehitetään edelleen yhteisön suhteita Euroopan neuvostoon (perustamissopimuksen 303 artiklan mukaisesti), Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöön (304 artikla) sekä Yhdistyneiden kansakuntien alajärjestöihin.

4. YHTENÄISEN LÄHESTYMISTAVAN SAAVUTTAMINEN

Kansanterveyden toimintapuitteissa suoritettavien toimien on liityttävä muilla politiikan aloilla toteutettaviin terveysaloitteisiin, jotta voitaisiin varmistua siitä, että yhteisön laaja terveysstrategia on yhtenäinen.

Yhtenäismarkkinoilla on merkittäviä seurauksia terveyden ja terveydenhuoltojärjestelmien kannalta. Kun komissio hyväksyi sisämarkkinoiden uuden strategian (KOM(1999) 624 lopullinen, 24.11.1999), tiedonannossa korostettiin tarvetta sekä parantaa yhteisössä vallitsevaa elämänlaatua että vastata yleisön kasvaviin odotuksiin. Korkeatasoista kuluttajansuojaa ja sitä koskevien sääntöjen noudattamisen valvontaa pidetään sisämarkkinoiden hyvän toiminnan välttämättömänä edellytyksenä. Monet strategiaan sisältyvät kohdennetut toimet auttavat sekä saavuttamaan toivotun korkeatasoisen kuluttajansuojan että samalla yhtenäistämään lainsäädäntöä koko Euroopan unionissa. Terveydenhuollon työntekijöiden vapaata liikkuvuutta hallinnoidaan ammattipätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta annetulla lainsäädännöllä. Yhteisön lainsäädännössä käsitellään myös muissa jäsenvaltioissa oleskelun aikana tapahtuvaa sairaanhoidon järjestämistä. Tavaroiden ja palveluiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvä lainsäädäntö kattaa terveydenhoitoon liittyvät tuotteet kuten lääketuotteet, lääkintälaitteet, sairasvakuutuksen, elintarvikkeet, alkoholin ja tupakan.

Lääketuotteille myönnettäviä lupia, niiden markkinointia ja vapaata liikkuvuutta koskevaa yhteisön politiikkaa täydennetään siten, että uusi kansanterveysalan ohjelma kattaa lääketuotteiden kustannuksiin, käyttöön ja kustannustehokkuuteen liittyviä kysymyksiä. Tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita löytämään ja levittämään hyviä toimintatapoja. Tässä yhteydessä toteutettavia toimia ovat tietojärjestelmien laatiminen lääkemääräyksiin ja lääkkeiden kulutukseen liittyvistä tottumuksista sekä lääketuotteiden hoitavaa vaikutusta koskevien arvioiden edistäminen. Lisäksi tutkitaan, kuinka jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä voitaisiin lujittaa kysymyksissä, jotka liittyvät esimerkiksi säästötoimenpiteisiin, terveysalan työntekijöille tarkoitettuihin suuntaviivoihin sekä tuotteiden mainonnan ja myynnin edistämisen valvontaan. Huomiota kiinnitetään myös yleisön saatavilla olevia lääkkeitä koskevan tiedon parantamiseen. Internet antaa mahdollisuuden tarjota virallista ja ymmärrettävää tietoa terveyden suojelusta ja parantamisesta sekä lääketuotteista.

Vuoropuhelu kansalaisten kanssa -aloite on osoittanut, että kuluttajat ovat valmiita ostamaan lääketuotteita ulkomailta, mikäli niitä on saatavilla vain muissa jäsenvaltioissa. Tämä voi olla osoitus siitä, että yhteisön lainsäädännössä on puutteita.

Kuluttajansuojan yhteydessä laaditaan tutkimuksia terveysvaikutuksiin liittyvistä väitteistä sekä ns. lääkitsevistä ravintoaineista [13] ja ilman reseptiä myytävistä lääkkeistä. Elintarvikkeiden turvallisuudesta annettuun valkoiseen kirjaan sisältyvien aloitteiden lisäksi toteutetaan elintarvikkeisiin ja ravintoon liittyviä täydentäviä toimia. Yhteisö voi tarjota tietoja ruokavaliosta, elintarvikkeiden ravintoarvosta sekä valmistus- ja lisäaineista rohkaistakseen ihmisiä tekemään terveellisiä ratkaisuja. Se voi myös toimia yhdessä elintarvikkeiden valmistajien kanssa parantaakseen jalostetun ruoan ravintosisältöä. Nopeiden hälytysjärjestelmien välisiä yhteyksiä kannattaisi myös tutkia.

[13] Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kaltaiset tuotteet, jotka on suunniteltu käytettäväksi erityisten terveysongelmien (esimerkiksi korkean kolestorolitason) ratkaisemiseen.

Komissio ehdotti sosiaalisen suojelun nykyaikaistamista ja kohentamista Euroopan unionissa koskevassa tiedonannossaan [14] strategiaa sosiaaliturvajärjestelmien välisestä yhteistyöstä ja yhteensovittamisesta. Strategiassa tarkastellaan myös tiettyjä terveydenhuolto järjestelmien piirteitä kuten terveydenhuolto kustannusten korvauksia eri järjestelmien kesken sekä kustannuksiin ja rahoitukseen liittyviä kysymyksiä. Näin täydennetään kansanterveysalan ohjelman yhteydessä toteutettavia toimia, jotka liittyvät esimerkiksi seuraaviin terveydenhuoltojärjestelmiä koskeviin kysymyksiin: kustannus tehokkuus ja terveysalan toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuus, laatu ja normit sekä terveyden edistämisen, sairauksien ennaltaehkäisyn, hoidon ja hoitopalvelujen väliset yhteydet ja parhaiden toimintatapojen tunnistaminen ja levittäminen.

[14] KOM(1997) 102 lopullinen, 12.3.1997

Yhteisön työterveys- ja työturvallisuuspolitiikka ovat kansanterveyden kannalta erittäin merkittävässä asemassa, ja ne edistävät osaltaan terveyden suojelun korkean tason saavuttamista. Työterveys- ja työturvallisuuspolitiikassa pyritään ennaltaehkäisemään työpaikoilla esiintyviä riskejä, työtapaturmia ja ammattitauteja.

Terveysalan teknologinen kehitys on yksi uuden ohjelman painopisteistä. Komissio aikoo vahvistaa terveysalan teknologian arvioinnissa käytettäviä rakenteita ja mekanismeja siten, että se tukee asianomaisten virastojen välistä yhteistyötä. Tarkoituksena on jalostaa käytettyjä menetelmiä, edistää yhteistyötä ja auttaa tutkimustulosten tehokasta levittämistä. Uutta teknologiaa voidaan myös käyttää validoitujen tietojen keräämiseen ja levittämiseen.

Yhteisön ympäristöpolitiikka pohjautuu ennalta varautumisen periaatteeseen, ja sen välittömänä tarkoituksena on ihmisten terveyden suojelu. Ympäristöpolitiikassa painotetaan ennaltaehkäisevien toimien merkitystä. Ympäristövahingot olisi torjuttava ensisijaisesti niiden lähteellä ja saastuttajan olisi vastattava ympäristön saastuttamisen kustannuksista. Ympäristöalalla on saatu aikaan lukuisia tehokkaita toimintalinjoja ja säännöksiä, jotka koskevat päästöjä, käytäntöjä ja aineiden sekä tekijöiden pitoisuuksia. Terveyden suojelun korkean tason saavuttamista tulee edesauttamaan merkittävästi se, että ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset sisällytetään kaikkeen yhteisön politiikkaan perustamissopimuksen 6 artiklan määräysten mukaisesti. Ehdotettuun ohjelmaan ja toimintaan sisältyvä kansainvälinen yhteistyö lujittaa edelleen terveyden ja ympäristön välisiä yhteyksiä. Kansainvälistä yhteistyötä on esimerkiksi Maailman terveysjärjestön järjestämä ministeritason konferenssi, jossa käsitellään terveyttä ja ympäristöä.

Euroopan yhteisön tutkimusta, teknologista kehittämistä ja esittelyä tarkoittavia toimia koskevaan viidenteen puiteohjelmaan [15] sisältyy elämänlaadun ja luonnonvarojen hoitamista [16] koskeva ohjelma, joka liittyy läheisesti terveyspolitiikkaan. Viidessä ohjelman kuudesta avaintoiminnosta - "ravinto, ravitsemus ja terveys", "tartuntatautien hallinta", "solutehdas", "ympäristö ja terveys" sekä "ikääntyvä väestö ja vammaisuus" - keskitytään ratkaisevan tärkeisiin terveyskysymyksiin. Tämän lisäksi suurimmassa osassa yleisluontoisempaa toimintaa käsitellään terveyden kannalta strategisia alueita, joita ovat esimerkiksi krooniset ja rappeuttavat taudit, perimä ja perinnölliset sairaudet, neurotieteet, kansanterveys ja terveydenhuoltopalvelut, vammaiset sekä bioetiikka. Ympäristö ja kestävä kehitys ovat aiheena toisessa erityisohjelmassa, jossa tuetaan terveyteen liittyviä toimia.

[15] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1999/182/EY, EYVL L 26, 1.2.1999, s. 1.

[16] Neuvoston päätös 1999/167/EY, EYVL L 64, 12.3.1999, s. 1.

Lisäksi INCO-ohjelmasta tuetaan tutkimukseen liittyvää kansainvälistä yhteistyötä monen maan kanssa. Näitä maita ovat esimerkiksi Keski- ja Itä-Euroopan maat sekä uudet itsenäiset valtiot (INCO-Kopernikus), Välimeren alueen kumppanit (INCO-Med) ja ennen kaikkea kehitysmaat (INCO-Dev). Myös käyttäjäystävällistä tietoyhteiskuntaa [17] koskevassa ohjelmassa käsitellään terveydenhuoltojärjestelmiin, kansanterveyteen ja erityisesti terveysalan telematiikkaan liittyviä seikkoja.

[17] Neuvoston päätös 1999/168/EY, EYVL L 64, 12.3.1999, s. 20.

Kaikissa näissä tutkimusohjelmissa korostetaan, että on tärkeää varmistaa hankkeista saatujen tulosten laaja levitys ja se, että ne otetaan huomioon politiikan laatimisen ja päätöksenteon yhteydessä ja että ne edistävät tarveyden suojelun korkeaa tasoa.

Euroopan tilastojärjestelmä on käynnistänyt yhteisön tilasto-ohjelman (1998-2002) puitteissa merkittäviä terveys- ja sosiaalitilastoihin liittyviä hankkeita, jotka koskevat ennen kaikkea terveydenhuoltopalveluita, alan resursseja sekä terveyteen vaikuttavia tekijöitä. Aloitteiden myötä kehitetään terveysalalla tarvittavia tilastoja.

Lopuksi voidaan todeta, että yhteisö on sitoutunut terveysnäkökohtiin laajemminkin, sillä ne ovat yhteisön laajenemiseen, kehitykseen, ulkosuhteisiin ja kauppapolitiikkaan sisältyvä peruselementti. Yhteisön ja kolmansien maiden väliset sopimukset antavat mahdollisuuden tarjota näille maille apua, kun ne puuttuvat niissä esiintyviin sairauksiin, luovat parempaa terveystilannetta edistäviä sosiaalisia ja taloudellisia oloja sekä laativat terveydenhuoltojärjestelmiä tarjotakseen väestölleen sen tarvitsemia palveluita. Sopimukset tarjoavat näin ollen suojaa myös yhteisön väestölle. Perustamissopimuksen 177 mukaan yhteisö edistää köyhyyden torjuntaa kehitysmaissa. Terveysala on erityisen merkittävässä asemassa köyhyyden vähentämiseen tähtäävissä strategioissa, ja se on avainasemassa myös yhteisön yleisessä kehitysyhteistyöpolitiikassa.

Mekanismit, joilla varmistetaan, että toimintalinjat ja toiminta edistävät terveyden suojelua

Yhteyksien luominen kansanterveysalan toimintapuitteiden ja muiden alojen toimintalinjojen välille on tärkeää, mutta se ei kuitenkaan sinällään riitä takaamaan, että yhteisön terveysstrategia on täysin yhteensopiva muiden toimintalinjojen ensisijaisten tavoitteiden kanssa. On myös tärkeää, että kaikessa mahdollisia terveysvaikutuksia omaavassa yhteisön toiminnassa edistetään yleisstrategian toteutumista. Tässä mielessä on kaksi rajoitusta, jotka ovat tähän asti vaikuttaneet siihen, kuinka terveysalan kysymyksiä on ratkaistu yhteisön tasolla:

* Ensiksi yksittäisten terveysalan aloitteiden muita kuin suoraan terveyteen kohdistuvia mahdollisia vaikutuksia ei ole aina pohdittu täysimittaisesti.

* Toiseksi lukuisilla terveysalaa koskevilla toiminnoilla ei aina ole välttämättä riittävää yhteyttä toisiinsa, eikä niitä toteuteta yhtenäisesti.

Nämä kaksi puutetta on korjattava. Monia säädöksiä otetaan tämän vuoksi käyttöön, jotta voitaisiin varmistaa, että terveyskysymykset otetaan riittävän laajasti huomioon yhteisön politiikkaa ja toimintaa kehitettäessä ja sovellettaessa.

Ensiksi terveysalan kannalta erityisen merkittäviin ehdotuksiin on vuodesta 2001 lähtien sisällytettävä selvitys siitä, kuinka terveyttä koskevat vaatimukset on täytetty. Tämä tehdään tavallisesti liittämällä asiaa koskeva lausunto ehdotuksen perusteluihin. Tarkoituksena on osoittaa selvästi, miten ja miksi terveyskysymykset on otettu huomioon. Lisäksi osoitetaan todennäköiset terveysvaikutukset.

Toiseksi perusteiden ja menetelmien kehittämistä pidetään kansanterveysalan toimintaohjelman puitteissa ensisijaisen tärkeänä tehtävänä. Esimerkiksi ennakkoarviointiin liittyviä suuntaviivoja ja tarkistuslistoja laaditaan, jotta toimenpide-ehdotuksia ja niiden toteuttamista voitaisiin arvioida. Lisäksi joitakin yhteisön toimia tai toimintalinjoja voidaan valita perusteellisen vaikutusten arvioinnin kohteeksi. Tarkoituksena on käynnistää alaan liittyviä pilottihankkeita, joissa voitaisiin myös tarkastella kysymyksiä, jotka koskevat yhteisön politiikan täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa. Kolmanneksi kansanterveysalan ohjelmaan kuuluu varaus, jonka mukaan yhteisiä toimia voidaan toteuttaa yhteistyössä muiden yhteisön ohjelmien ja virastojen kanssa. Tämä auttaa kehittämään alakohtaisia lähestymistapoja, joita voidaan käyttää terveyteen vaikuttavien merkittävien tekijöiden käsittelyssä.

Lopuksi vahvistetaan vielä komission sisäisiä mekanismeja, jotka takaavat, että terveyteen liittyvät toimet yhteensovitetaan asianmukaisesti.

Tämä uusi kehitys auttaa yhteisöä varmistamaan, että terveysstrategia on yhdenmukainen ja yhtenäinen. Koska perustamissopimukseen sisältyvät velvollisuudet koskevat kuitenkin myös jäsenvaltioita, strategian täytäntöönpano edellyttää onnistuakseen yhteisiä ponnisteluja.

5. PÄÄTELMÄT

Euroopan asukkaat odottavat, että terveyttä edistetään ja suojellaan julkisen politiikan kautta. Nämä odotukset koskevat laajasti monien eri alojen politiikkaa eivätkä ainoastaan politiikkaa, jolla on selkeä terveysulottuvuus. Tässä tiedonannossa osoitetaan, kuinka yhteisön politiikan avulla pyritään aktiivisesti täyttämään terveyden suojelun korkean tason takaamista koskeva tavoite. Ihmiset voivat näin ollen luottaa siihen, että merkittävä huolenaihe - heidän terveytensä - on etusijalla Euroopan integraatioprosessissa.

Kansanterveyden uudet toimintapuitteet, joiden keskeisen osan muodostaa kunnianhimoinen toimintaohjelma, on merkittävä sitoumus ja osoitus siitä, että kansanterveys on tärkeässä asemassa komission poliittisessa toiminnassa.

Komissio ryhtyy tarpeellisiin toimiin kehittääkseen laajaa terveysstrategiaansa jatkossa tavalla, joka on sekä tulevaisuuteen suuntautuva että innovatiivinen. Komissio toivoo, että myös muut toimielimet ja jäsenvaltiot osallistuvat väestön terveyden suojeluun ja parantamiseen, sillä kyseessä on ensiarvoisen tärkeä tehtävä. Eurooppalaisen hankkeen uskottavuus kärsii, jos hanketta ei toteuteta yhteistyössä.

TAULUKKO 1

Tärkeimmät perustamissopimukseen sisältyvät terveydensuojelua koskevat artiklat

43-48 artikla (sijoittautumisoikeus, joka kattaa mm. lääkärinammatin ja muut lääketieteeseen liittyvät ammatit)

49 ja 50 artikla (palvelut, myös lääketieteelliset ja muut palvelut)

71 artikla (liikenneturvallisuus)

95 artikla (lainsäädännön lähentäminen; artikla kattaa elintarvikkeiden turvallisuuden, tupakan, lääketuotteet, lääkintälaitteet, kemikaalit ja muut vaaralliset aineet sekä bioteknologian sovellutukset)

131-133 artikla (yhteinen kauppapolitiikka, esim. elintarvikkeiden ja lääketuotteiden osalta)

137 artikla (työntekijöiden sosiaaliturva ja sosiaalinen suojeleminen)

149 artikla (koulutus, ammatillinen koulutus, myös terveysalan henkilövaihto)

158 ja 161 artikla (taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus, esim. rakenne- ja koheesiorahastot, joista tuetaan mm. terveyteen liittyviä hankkeita)

163-173 artikla (tutkimus ja teknologinen kehittäminen, joka kattaa myös terveysalan)

177 artikla (kehitysyhteistyö, myös terveysalalla) sekä

300 ja 302 artikla (sopimusten tekeminen kolmansien maiden ja kansainvälisten organisaatioiden kanssa, myös terveyteen ja terveyskysymyksiin liittyvät sopimukset).

TAULUKKO 2

Vuoden 1993 kansanterveyden toimintapuitteiden toimet

Terveyden edistämistä, terveydestä tiedottamista, terveyskasvatusta ja -koulutusta koskeva yhteisön toimintaohjelma [18]

[18] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 645/96/EY, EYVL L 95, 16.4.1996, s. 1.

Syöväntorjunnan toimintaohjelma [19]

[19] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 646/96/EY, EYVL L 95, 16.4.1996, s. 9.

Aidsin ja eräiden muiden tartuntatautien ehkäisemistä koskeva yhteisön toimintaohjelma [20]

[20] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 647/96/EY, EYVL L 95, 16.4.1996, s. 16.

Yhteisön toimintaohjelma huumausaineiden väärinkäytön ehkäisemiseksi [21]

[21] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 102/97/EY, EYVL L 19, 22.1.1997, s. 25.

Terveystilanteen seurantaa koskeva yhteisön toimintaohjelma [22]

[22] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1400/97/EY, EYVL L 193, 22.7.1997, s. 1.

Henkilövahinkojen ehkäisemistä koskeva yhteisön toimintaohjelma [23]

[23] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 372/1999/EY, EYVL L 46, 20.2.1999, s. 1.

Harvinaisia sairauksia koskeva yhteisön toimintaohjelma [24]

[24] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1295/1999/EY, EYVL L 155, 22.6.1999, s. 1.

Saasteperäisten sairauksien vastainen yhteisön toimintaohjelma [25]

[25] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1296/1999/EY, EYVL L 155, 22.6.1999, s. 7.

Muut toimet

Tupakankulutusta koskeva strategia [26], direktiivi tupakkatuotteiden mainontaa ja niiden hyväksi tapahtuvaa sponsorointia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä [27], raportti tupakankulutuksen rajoittamisesta [28] ja ehdotus tupakkatuotteita koskevaksi direktiiviksi [29].

[26] Komission tiedonanto yhteisön nykyisestä ja ehdotetusta toiminnasta tupakankulutuksen vähentämiseksi, KOM(96) 609 lopullinen, 18.12.1996.

[27] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/43/EY, EYVL L 213, 20.7.1998, s. 8.

[28] KOM(99) 407 lopullinen, 8.9.1999.

[29] KOM(99) 594 lopullinen, 16.11.1999.

Verituotteiden turvallisuutta ja omavaraisuutta koskeva strategia [30] ja neuvoston suositus veren ja veriplasman luovuttajien soveltuvuudesta sekä luovutetun veren seulonnasta [31].

[30] KOM(94) 652 lopullinen, 21.12.1994.

[31] EYVL L 203, 21.7.1998, s. 14.

Komission raportit terveystilanteesta yhteisössä [32] ja terveyden suojelua koskevien vaatimusten liittämisestä osaksi yhteisön politiikkoja [33].

[32] KOM(95) 357 lopullinen, 19.7.1995 ja KOM(97) 224 lopullinen, 22.5.1997

[33] KOM(95) 196 lopullinen, 29.5.1995, KOM(96) 407 lopullinen, 4.9.1996, KOM(1998) 34 lopullinen, 27.1.1998 and KOM(1999) 587 lopullinen, 16.11.1999.

Komission yksiköiden valmisteluasiakirjat ja Creutzfeld-Jakobin taudin ja muiden spongiformisten enkefalopatioiden epidemiologiasta ja seurannasta.

Yhteisöön perustettu tartuntatautien epidemiologisen seurannan ja valvonnan verkosto [34].

[34] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 2119/98/EY, EYVL L 268, 3.10.1998, s. 1.

Neuvoston suositus väestön sähkömagneettisille kentille (0 Hz-300 GHz) altistumisen rajoittamisesta. [35]

[35] Neuvoston suositus annettu 12 päivänä heinäkuuta 1999, EYVL L 199, 30.7.1999, s. 59.