52000DC0056

KOMISSION KERTOMUS SLIM-HANKKEEN NELJÄNNEN VAIHEEN TULOKSET

KOMISSION KERTOMUS

SLIM-HANKKEEN NELJÄNNEN VAIHEEN TULOKSET

JOHDANTO

Komissio käynnisti sisämarkkinalainsäädännön yksinkertaistamista koskevan SLIM-aloitteen toukokuussa 1996. Hankkeen tavoitteena oli selvittää, miten yhtenäismarkkinoita koskevaa lainsäädäntöä voitaisiin yksinkertaistaa.

Lokakuussa 1998 komissio ilmoitti SLIM-hankkeen [1] neljännen vaiheen käynnistämisestä. Tässä vaiheessa keskityttiin kolmeen lainsäädännön osa-alueeseen: yhtiölainsäädäntöön, vaarallisista aineista annettuihin direktiiveihin sekä direktiiveihin, jotka koskevat pakkaamista valmispakkauksiin. Osa-alueet valittiin jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin, talous- ja sosiaalikomitean sekä liike- ja elinkeinoelämän edustajien kuulemisen jälkeen.

[1] SEC(1998)1944, "Simpler Legislation for the Single Market (SLIM) : Extension to a fourth phase".

SLIM-HANKKEEN NELJÄS VAIHE

YHTIÖLAINSÄÄDÄNTÖ

Johdanto

SLIM-hankkeen neljännen vaiheen käynnistämistä käsittelevässä komission valmisteluasiakirjassa korostettiin kahden yhtiölainsäädäntöä koskevan direktiivin, nk. ensimmäisen ja toisen neuvoston direktiivin [2], säännösten tarkistamisen tarvetta.

[2] Ensimmäinen neuvoston direktiivi 68/151/ETY, annettu 9 päivänä maaliskuuta 1968, niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi, EYVL L 65, 14.3.1968, ja toinen neuvoston direktiivi 77/91/ETY, annettu 13 päivänä joulukuuta 1976, niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa, EYVL L 26, 30.1.1977.

Ensimmäisen direktiivin säännökset koskevat lähinnä tiettyjen olennaisten, yhtiötä koskevien tietojen julkistamisvelvollisuutta ja näiden tietojen asettamista asianomaisten tahojen saataville. Nämä tiedot julkaistaan yleensä valtioiden virallisissa lehdissä, ja ne ovat saatavana paperilla kansallisista rekistereistä. Tietotekniikan kehityksen katsottiin hyvin yleisen näkemyksen mukaan edellyttävän näitä tietoja sisältävien asiakirjojen laadinnan ja levityksen yksinkertaistamista ja uudistamista.

Toinen direktiivi, jossa säädetään muun muassa julkisten osakeyhtiöiden (public limited companies) perustamisesta, pääoman säilyttämisestä ja muuttamisesta sekä osakkeenomistajien ja velkojien yhdenmukaisesta suojasta, on ollut voimassa vuodesta 1977. Tämän direktiivin soveltamisen yhteydessä on käynyt ilmeiseksi, että joitakin direktiivin säännöksistä, etenkin osakepääomaa koskevia säännöksiä, on tarpeen muuttaa, jotta yhtiöille ja osakkeenomistajille voidaan tarjota joustavammat toimintaolosuhteet. Lisäksi katsottiin, että yhtiöiden perustamista koskevat säännökset aiheuttavat liikaa hallinnollisia rasitteita ja että ne olisi korvattava vähemmän rasitteita aiheuttavilla säännöksillä.

Suositukset [3]

[3] Yhtiöitä koskevaan kahteen direktiiviin liittyvät suositukset on lueteltu liitteessä 1.

Ensimmäinen neuvoston direktiivi

SLIM-ryhmä totesi ensimmäistä direktiiviä tarkastellessaan, että nykyisin saatavilla olevaa uutta tietotekniikkaa olisi hyödynnettävä rekisteröintiä ja julkistamisvelvollisuutta koskevien, vuodesta 1967 voimassa olleiden säännösten uudistamisessa ja yksinkertaistamisessa. Ryhmä suositti tämän perusteella, että 2-6 artiklan mukaiset nykyiset menettelyt olisi korvattava seuraaviin osatekijöihin perustuvalla järjestelmällä:

- yhtiötä koskevien asiakirjojen sähköinen rekisteröinti, jonka avulla näiden tietojen saanti ja levitys helpottuu

Tässä yhteydessä otettiin huomioon se, että kaikki toimenpiteet, joiden tavoitteena on täysin sähköisiin yhtiörekistereihin siirtyminen, on suunniteltava ja valmisteltava huolellisesti, ja että jäsenvaltioilla tulisi olla siirtymäaika, jonka enimmäispituus on viisi vuotta. Tänä aikana jäsenvaltiot voisivat halutessaan jatkaa sen hetkisen (muun kuin sähköisen) arkistointijärjestelmänsä käyttöä sillä edellytyksellä, että asiakirjat muunnetaan sähköiseen muotoon. Yhtiöitä koskevat asianmukaiset tiedot olisi siirtymäajan päätyttyä arkistoitava ja levitettävä sähköisesti, ja (arkistoitujen) tietojen olisi oltava samassa muodossa.

- yhdellä tai useammalla yhteisökielellä (myös silloin, kun yhtiö ei ole sijoittautunut ulkomaille) laadittujen yhtiötä koskevien asiakirjojen arkistoiminen yhtiön kotipaikkavaltion sääntöjen mukaisesti

- muunkielisten asiakirjojen vapaaehtoinen arkistointi ja levitys sillä ehdolla, että yksi kieliversio ilmoitetaan todistusvoimaiseksi ja sille annetaan vastaava asema.

Ryhmä käsitteli myös niitä yhdennentoista direktiivin sisältämiä julkistamisvaatimuksia, jotka koskevat sivuliikkeen avaamista toisessa Euroopan yhteisön jäsenvaltiossa. Nykyisten vaatimusten poistamiseksi ryhmä suositti, ettei isäntäjäsenvaltion pitäisi enää asettaa lisävaatimuksia vaan että sen olisi käytettävä kaikkia niitä (julkistamisvelvollisuuden alaisia) tietoja, jotka on arkistoitu kotijäsenvaltion yhtiörekisterissä olevaan (ehdotettuun) sähköiseen tietokantaan, ja jotka ovat haettavissa kyseisestä tietokannasta.

Ryhmän jäsenet tarkastelivat lisäksi nykyistä julkistamismenettelyä ja julkistettavia tietoja (9 artiklan 2 ja 3 kohta), jotka liittyvät yhtiön työntekijöiden kelpoisuuteen edustaa yhtiötä. Ryhmän päätelmien mukaan menettely pitäisi ulottaa koskemaan myös niitä edustajia, joilla on yleinen kelpoisuus toimia yhtiön nimissä. Jos toimivalta on rajoitettu, julkistamista ei vaadittaisi.

Komission kanta

-Sähköinen julkistaminen

Komissio tukee annettuja suosituksia ja ottaa tehtäväkseen sen selvittämisen, miten ensimmäistä direktiiviä voidaan parhaiten muuttaa suositusten edellyttämällä tavalla. Komissio tutkii tässä yhteydessä tarkkaan siirtymäajan pituuteen sekä sähköisessä muodossa olevan tiedon saatavuuteen ja tietoturvaan liittyvät kysymykset.

-Kielten käyttö

Komissio on samaa mieltä ehdotuksen yleistavoitteesta, ja se tutkii asiaa tarkemmin selvittääkseen, voidaanko ehdotus toteuttaa käytännössä.

-Sivuliikkeen avaaminen toisessa jäsenvaltiossa (yhdestoista direktiivi)

Komissio ottaa tehtäväkseen tutkia, missä määrin julkistamista koskevia, sivuliikkeisiin sovellettavia nykyisiä vaatimuksia voidaan yksinkertaistaa ryhmän antaman suosituksen mukaisesti.

-Kelpoisuus edustaa yhtiötä

Komissio huomauttaa, että tämä suositus merkitsisi uutta julkistamisvelvoitetta yhtiöille. Komissio katsoo, että asiaa on tutkittava tarkemmin, ennen kuin se ottaa tehtäväkseen direktiivin muuttamista koskevan säädösehdotuksen laatimisen.

Toinen neuvoston direktiivi

Toista direktiiviä tarkastellessaan työryhmä keskittyi seuraaviin kysymyksiin:

-Muu vastike kuin raha (10, 11 ja 27 artikla)

Jos yrityksen perustamisen yhteydessä tai sen jälkeen yrityksen pääomaan sisällytetään muuta vastiketta kuin rahaa, tästä vastikkeesta on nykyisen direktiivin säännösten mukaan pyydettävä yhden tai useamman riippumattoman asiantuntijan lausunto. Ryhmän mukaan asiantuntijalausuntojen tarvetta voidaan vähentää, koska ne eivät kaikissa tilanteissa ole ehdottoman välttämättömiä, ja ryhmä suosittaa, ettei asiantuntijalausuntoja ei vaadittaisi seuraavissa tapauksissa:

- (vastikkeena annettavat) varat, joiden arvosta on äskettäin annettu luotettava, riippumattoman asiantuntijan lausunto, edellyttäen kuitenkin, ettei kyseisissä varoissa ole tapahtunut merkittäviä muutoksia

- arvopaperit sillä edellytyksellä, että ne arvotetaan hintaan, johon niillä käydään kauppaa "säännellyillä" markkinoilla.

Ryhmä otti esille myös joitakin ongelmia, jotka liittyvät muun vastikkeen kuin rahavastikkeen määrittelyyn sekä erityisesti saatavat hyväksyneeseen yhtiöön kohdistuvien vaateiden arvottamiseen.

- Osakkeiden nimellisarvo (8 artikla)

Ryhmä tarkasteli 8 artiklan soveltamista. Artiklassa säädetään sellaisten osakkeiden liikkeeseenlaskemisesta, joilla on tai joilta puuttuu nimellisarvo. Ryhmä huomautti, että on jonkin verran epäselvää, sovelletaanko artiklaa yhtiön perustamiseen ja/tai uusien osakkeiden liikkeeseenlaskuun. Ryhmä pohti lisäksi, olisiko nykyiseen 8 artiklaan sisältyvät käsitteet "nimellinen arvo" ja kirjapidollinen vasta-arvo" säilytettävä ennallaan vai voitaisiinko (nykyisiä) sääntöjä yksinkertaistaa sellaisen järjestelmän käyttöönotolla, jossa osake edustaa tiettyä osuutta yhtiön kokonaisarvosta.

-Osakkeiden takaisin ottaminen (36 artikla)

Nykyisten sääntöjen mukaan osakkeiden takaisin ottaminen on mahdollista vain, jos (takaisin otettavien) osakkeiden merkintähetkellä voimassa olevat yhtiöjärjestyksen tai perustamisasiakirjan määräykset valtuuttavat yhtiön kyseisten osakkeiden takaisin ottamiseen. Ryhmä katsoi, ettei tämä ei takaa riittävää joustavuutta, ja suositti nykyisten sääntöjen muuttamista.

-Osakkeiden hankkiminen (19 artikla)

Tarkastellessaan nykyistä menettelyä, joka koskee yhtiön oikeutta hankkia omia osakkeitaan, ryhmä totesi, että säännöstä, jossa rajaksi asetetaan 10 prosenttia merkitystä pääomasta, voidaan kiertää, ja ehdotti uuden menettelyn käyttöönottoa.

-Rahoituksen tarjoaminen (23 artikla)

Ryhmä katsoi, että rahoituksen tarjoamista koskevia nykyisiä kieltoja olisi muokattava siten, että saavutetaan tarkoituksenmukaisempi vähimmäissuojan taso, ja ryhmä antoi seuraavat tasoa koskevat suositukset:

- rahoitus rajoitetaan jaettavissa olevan nettovarallisuuden määrään tai

- rahoitus rajoitetaan liikkeeseenlaskettujen uusien osakkeiden merkitsemiseen.

-Merkintäetuoikeudet pörssiyhtiöissä (29 artikla)

Ryhmä suositti kahta merkintäetuoikeuksia koskevaa muutosta. Ensimmäisen suosituksen mukaan yhtiön hallitus olisi valtuutettava enintään viiden vuoden ajaksi laskemaan liikkeeseen uusia osakkeita rahavastiketta vastaan ilman merkintäetuoikeutta edellyttäen kuitenkin, että näiden osakkeiden merkintähinta on vähintään niiden markkinahinta tai hieman sitä alhaisempi hinta. Toisen suosituksen mukaan asiantuntijalausuntoa (osakkeiden arvosta) ei enää vaadittaisi.

Komission kanta

-Muu vastike kuin raha

Komissio hyväksyy molemmat suositukset ja tulee laatimaan asianmukaiset ehdotukset, joilla direktiiviä muutetaan suositusten mukaisesti. Komissio on samaa mieltä siitä, että muun vastikkeen kuin rahavastikkeen määritelmää on tarpeen selkiyttää.

- Nimellisarvo

Komissio ottaa huomioon, että nykyisen 8 artiklan soveltamisalaa on tarpeen selkiyttää ja että on tutkittava tarkemmin mahdollisuutta ottaa käyttöön osakkeita, jotka vastaavat tiettyä osuutta yhtiöstä ja joiden arvo ei ole suoraan suhteessa yhtiön pääomaan.

-Osakkeiden takaisin ottaminen / Osakkeiden hankkiminen / Rahoituksen tarjoaminen / Merkintäetuoikeudet

Komissio hyväksyy näitä neljää kohtaa koskevat suositukset ja tulee aloittamaan työn asianmukaisten ehdotusten esittämiseksi.

Yhtiöoikeutta koskevat päätelmät

SLIM-ryhmä on tehnyt useita kauaskantoisia ehdotuksia, jotka koskevat kahta tärkeää yhtiöoikeuden osa-aluetta. Näiden suositusten lähtökohtana on tarve uudistetun, yksinkertaistetun ja euroopanlaajuisen yhtiöoikeudellisen rekisteröintijärjestelmän luomiseen, jonka ansiosta yhtiötä koskevat asiakirjat voisivat olla helpommin, edullisemmin ja laajemmin saatavilla. Tämä parantaisi oikeusturvaa ja helpottaisi sivuliikkeiden perustamista toisiin jäsenvaltioihin. Yhdessä nämä suositukset tarjoavat mahdollisuuden järjestelmän merkittävään yksinkertaistamiseen ja uudistamiseen, kustannussäästöihin sekä menettelyvaiheiden karsimiseen heikentämättä kuitenkaan osakkeenomistajien ja velkojien asemaa.

Komissio on ilmoittanut, että se hyväksyy pääosin kaikki esitetyt suositukset, joskin se on tietyissä tapauksissa pidättänyt itselleen oikeuden tutkia ja analysoida asiaa tarkemmin sekä kuulla eri osapuolia, ennen kuin se ottaa tehtäväkseen edellä mainitun kahden direktiivin muuttamista koskevien ehdotusten laatimisen. Jäsenvaltioille on toimitettu jäljennös SLIM-ryhmän kertomuksesta ja niitä on pyydetty esittämään huomautuksensa suosituksista. Komissio tutkii nämä huomautukset ja julkaisee ensi vuonna tiedonannon, jossa selvitetään, miten se aikoo edetä asiassa.

VAARALLISISTA AINEISTA ANNETTU DIREKTIIVI

Taustaa

SLIM-ryhmä tarkasteli vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 67/548/ETY [4] soveltamista. Vaarallisista aineista annettu direktiivi on tärkeä yhtenäismarkkinoita sääntelevä direktiivi, ja yksi sen tärkeimmistä tavoitteista on varmistaa yhtenäismarkkinoiden toteutuminen kemiallisten aineiden alalla siten, että samalla varmistetaan ihmisten terveyden ja ympäristön korkeatasoinen suoja.

[4] Neuvoston direktiivi 67/548/ETY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1967, vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä, EYVL L 96, 16.8.1967; komission direktiivi 93/67/ETY, annettu 20 päivänä heinäkuuta 1993, neuvoston direktiivin 67/548/ETY mukaisesti ilmoitettujen aineiden ihmisille ja ympäristölle aiheuttamien vaarojen arviointiperiaatteiden vahvistamisesta, EYVL L 227, 8.9.1993; komission direktiivi 91/155/ETY, annettu 5 päivänä maaliskuuta 1991, yksityiskohtaisten järjestelyjen määrittelemisestä ja vahvistamisesta vaarallisia valmisteita koskevaa erityistietojärjestelmää varten direktiivin 88/379/ETY 10 artiklan täytäntöönpanemiseksi, EYVL L 76, 22.3.1991; neuvoston asetus (ETY) N:o 793/93, annettu 23 päivänä maaliskuuta 1993, olemassa olevien aineiden vaarojen arvioinnista ja valvonnasta, EYVL L 74, 5.4.1993; neuvoston direktiivi 76/769/ETY, annettu 27 päivänä heinäkuuta 1976, tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä, EYVL L 262, 27.9.1976; neuvoston direktiivi 98/24/EY, annettu 7 päivänä huhtikuuta 1998, työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisesta työpaikalla esiintyviin kemiallisiin tekijöihin liittyviltä riskeiltä, EYVL L 131, 5.5.1998; neuvoston direktiivi 90/394/ETY, annettu 28 päivänä kesäkuuta 1990, työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta, EYVL L 196, 26.7.1990; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 99/45/EY, annettu 31 päivänä toukokuuta 1999, vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä, EYVL L 200, 30.7.1999.

Direktiivillä otettiin käyttöön yhdenmukaistetut säännökset, jotka koskevat vaarallisten aineiden luokittelua (vaaran mukaan) viiteentoista luokkaan, vaarallisten aineiden merkitsemistä sekä niiden käsittelyä ja käyttöä. Sen jälkeen kun direktiiviä vuonna 1979 muutettiin kuudennen kerran, se on lisäksi sisältänyt säännöksiä, jotka koskevat uusien kemiallisten aineiden saattamista yhteisön markkinoille. Yhteisön markkinoille on edellä mainitun ajankohdan jälkeen saatettu noin 2 400 uutta ainetta.

Direktiivi annettiin vuonna 1967, ja sitä on tämän jälkeen muutettu yhdeksän kertaa. Sen yhdeksää liitettä on muutettu 25 kertaa niiden mukauttamiseksi vaarallisten aineiden alalla tapahtuneeseen tieteen ja tekniikan kehitykseen.

Direktiivi liittyy läheisesti muuhun, kemiallisia ja vaarallisia aineita koskevaan yhteisölainsäädäntöön, johon kuuluvat muun muassa seuraavat direktiivit: "uusien" aineiden vaarojen arviointiperiaatteista annettu direktiivi 93/67/ETY, turvallisuustiedotteesta annettu direktiivi 91/155/ETY, olemassa olevien aineiden vaarojen arvioinnista ja valvonnasta annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 793/93, tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamista ja käytöstä annettu direktiivi 76/769/ETY, direktiivi 98/24/ETY työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisesta työpaikalla esiintyviin kemiallisiin tekijöihin liittyviltä riskeiltä, direktiivi 90/394/ETY työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttavilta tekijöiltä sekä jokin aika sitten annettu vaarallisia valmisteita koskeva direktiivi.

SLIM-ryhmän tarkistustyön tavoitteena oli sellaisten ehdotusten esittäminen, joilla voidaan muun muassa

- järkeistää direktiivin rakennetta erottamalla politiikkaan liittyvät kysymykset teknisistä yksityiskohdista ja lisätä siten lainsäädännön avoimuutta sekä helpottaa muutosten tekemistä

- helpottaa aineiden entistä nopeampien luokittelumenettelyjen käyttöönottoa sekä tehostaa saatavilla olevan vaarallisia aineita koskevan tiedon käyttöä

- yksinkertaistaa välituotteiden ja muuttaa pieniä pitoisuuksia sisältävien aineiden ilmoitusmenettelyä

- jakaa uudelleen hallinnointi- ja valvontatehtävät (komission, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja valmistajien välillä) sekä yksinkertaistaa toimintatapoja tehokkuuden lisäämiseksi sekä nykyisten resurssien ja asiantuntemuksen entistä tehokkaammaksi hyödyntämiseksi.

Direktiivin tarkistustyön kanssa samaan aikaan oli käynnissä myös laajempi arviointi, jossa tarkasteltiin kemiallisia tuotteita koskevaa yhteisön lainsäädäntöä ja politiikkaa sekä käynnissä olevia kansainvälisiä hankkeita, joilla pyritään kansainvälisellä tasolla yhdenmukaisen kemiallisten aineiden luokitus- ja merkitsemisjärjestelmän luomiseen.

Suositukset [5]

[5] Vaarallisia aineita koskevat suositukset on lueteltu liitteessä 2.

Ryhmä antoi neljäkymmentäkahdeksan suositusta mm. seuraavista kysymyksistä: direktiivin rakenne, aineiden luokittelu, uusista aineista ilmoittaminen ja direktiivin säännösten noudattaminen.

Kaikkia näitä suosituksia ei tässä käsitellä yksityiskohtaisesti, vaan tarkoituksena on ottaa esille joitakin tärkeimmistä ehdotuksista sekä esittää tiivistelmä komission vastauksesta ryhmän laatimaan selvitykseen. Yksityiskohtainen luettelo suosituksista on tämän kertomuksen liitteessä 2.

-Direktiivin rakenne (5 suositusta)

Koska kyseessä on tärkeä direktiivi ja koska siinä säädetyt menettelyt ovat monimutkaisia, ryhmä suositti, että (direktiivin) oikeusperustaa tarkistetaan osana kemiallisiin aineisiin liittyvän yhteisöpolitiikan laajempaa tarkastelua, että politiikkaan liittyvät säännökset erotetaan entistä selkeämmin teknisistä säännöksistä ja että harkitaan erillisten säädösten antamista luokittelusta ja ilmoitusmenettelystä. Lisäksi olisi harkittava direktiivin kodifiointia.

-Luokittelu, pakkaaminen ja merkitseminen (13 suositusta)

Ryhmä otti huomioon kansainvälisen työn, johon yhteisö osallistuu ja jonka tavoitteena on kansainvälisellä tasolla yhdenmukaisen luokitus- ja merkitsemisjärjestelmän luominen. Ryhmä korosti lisäksi, että komission olisi jatkossakin arvioitava tämän työn edistymistä sekä sitä, miten tämä työ mahdollisesti vaikuttaa direktiiviin ja miten direktiiviä voidaan jatkossa joutua muuttamaan.

Ryhmä otti lisäksi esille luokitteluperusteiden tarkistamisen tarpeen, jotta aineen vahvuus voitaisiin ottaa kaikilta osin huomioon luokittelussa ja merkitsemisessä. Jotta direktiivin soveltamista voitaisiin tehostaa, ryhmä suosittaa (turvaohjeita ja varoituksia koskevan) liitteen IV perusteellista tarkistamista, jolla pyritään sen yleiseen yksinkertaistamiseen.

Merkitsemisen osalta ryhmä ehdotti liian teknisinä pitämiensä 23-24 artiklan tarkistamista, sellaisten säädösten antamista, joilla voidaan varmistaa, että merkinnät sisältävät vain asianmukaiset tiedot, sekä niiden merkitsemistä koskevien vaatimusten perusteellista tarkistamista, joita sovelletaan yhteisöön väliaikaisesti tuotuihin aineisiin.

-Uusien aineiden ilmoitusmenettely (21 suositusta)

Työryhmä tarkasteli ilmoitusmenettelyssä noudatettavaa käytäntöä perusteellisesti ja totesi, että vaikka menettely yleisesti ottaen oli tyydyttävä, noudatettavan käytännön ja vaatimusten joustavuutta voitiin lisätä. Käytännössä on saavutettava tasapaino yleisen turvallisuuden takaamiseksi asetettujen, ilmoitusmenettelyä koskevien vaatimusten ja toisaalta sellaisten asianmukaisten poikkeusten välillä, jotka kannustavat kehittämään uusia ja turvallisia aineita nykyisten (myrkyllisempien) aineiden tilalle.

-Menettely ja tehtävienjako (4 suositusta)

Ryhmä katsoi, että paljon voitaisiin saavuttaa tarkistamalla perusteellisesti ne (direktiivin) säännökset, jotka koskevat komission, Euroopan kemian toimiston (European Chemicals Bureau), jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja valmistajien/ilmoittajien tehtäviä. Ryhmä suositti lisäksi, että olisi tutkittava, miten näitä tehtäviä voitaisiin hoitaa avoimemmin, tehokkaammin ja joustavammin.

Komission kanta

Komissio arvostaa SLIM-ryhmän selvityksen tarjoamaa merkittävää panosta, ja se tulee tarkastelemaan selvitystä huolellisesti. Alustavan tarkastelun perusteella vaikuttaa siltä, että useiden suositusten (noin 65 %) virallinen hyväksyminen edellyttää direktiivin muuttamista. Koska parhaillaan käynnissä olevasta laajemmasta kemian alan politiikan tarkastelusta, joka oletettavasti saadaan päätökseen vuoden 2000 puoliväliin mennessä, on todennäköisesti seurauksena lisää muutosehdotuksia, komissio käsittelee SLIM-ryhmän suosituksiin perustuvia yksittäisiä säädösehdotuksia tämän laajemman tarkastelun yhteydessä. Tällä välin komissio aloittaa kuitenkin useiden sellaisten ehdotusten yksityiskohtaisen tarkastelun, joiden käsittelyn se katsoo olevan mahdollista lyhyellä aikavälillä, ja se kehottaa jäsenvaltioita aloittamaan vastaavan työn niiden suositusten osalta, jotka kuuluvat kansallisten viranomaisten toimivaltaan.

Vaarallisia aineita koskevat päätelmät

Vaarallisia aineita tarkastelevan SLIM-ryhmän selvitys sisältää useita tarkoituksenmukaisia suosituksia, jotka koskevat nykyisen direktiivin puutteita sekä niitä ongelmia, joita jäsenvaltioilla ja komissiolla on direktiivin soveltamisessa Euroopan yhteisössä, ja jotka antavat ohjeita siitä, miten direktiiviä olisi jatkossa muutettava. Suositukset tukevat lisäksi merkittävällä tavalla tämänhetkistä laajempaa kemian alan tarkastelua.

Monissa suosituksissa ilmoitetaan, miltä osin ja missä määrin yksinkertaistamista ja selkiyttämistä tarvitaan, sekä annetaan viitteitä siitä, miten asetetut tavoitteet voitaisiin parhaiten saavuttaa.

VALMISPAKKAUKSIIN PAKKAAMISTA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ

Taustaa

Valmispakkauksiin pakkaamista käsittelevä SLIM-ryhmä tarkasteli sellaisiin tuotteisiin (nesteet / muut kuin nesteet, elintarvikkeet / muut kuin elintarvikkeet) sovellettavia sääntöjä, joita pakataan pakkaukseen tietty määrä ilman, että ostaja on läsnä. Suurin osa näistä säännöistä sisältyy kolmeen direktiiviin, jotka annettiin 1970-luvun puolivälissä ja 1970-luvun lopulla ja joita on sen jälkeen merkittävästi muutettu.

Kahdessa direktiivissä (75/106/EEC ja 80/232/EEC) säädetään nesteiden [6] (viini, kivennäisvesi jne.) ja muiden tuotteiden kuin nesteiden (elintarvikkeiden ja muiden kuin elintarvikkeiden) osalta valmispakkausten tilaavuuksista ja määristä (yksikkömäärät). Lisäksi direktiiveissä 75/106/ETY ja 76/211/ETY [7] säädetään valmistajien tai pakkaajien antamien, määriä ja tilavuutta koskevien ilmoitusten oikeellisuuden tarkistamisesta yhdenmukaistettujen mittausmenetelmien avulla.

[6] Neuvoston direktiivi 75/106/ETY tiettyjen nesteiden pakkaamisesta valmispakkauksiin tilavuuden mukaan koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä, EYVL L 42/1, 15.2.1975, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna.

[7] Neuvoston direktiivi 76/211/ETY tiettyjen tuotteiden pakkaamisesta valmispakkauksiin painon tai tilavuuden mukaan koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä, EYVL L 46, 26.2.1976, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna.

Alkuaan nämä direktiivit annettiin, koska jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavat lait muodostivat esteen kaupankäynnille ja kuluttajien asianmukaiselle tiedonsaannille.

SLIM-ryhmä tarkisti nämä direktiivit, koska niiden sisältämät säännökset ovat monimutkaisia (niitä sovelletaan noin 40 tuotteeseen, tietyt yksikkömääräsarjat ovat monimutkaisia jne.), koska kuluttajien kulutustottumukset ovat direktiivien antamisen jälkeen muuttuneet ja koska tämäntyyppisen lainsäädännön säilyttämisen tarkoituksenmukaisuudesta on esitetty varauksia. Lisäksi peräkkäiset muutossäädökset ja vuonna 1975 annetun direktiivin soveltamisalan laajentaminen ovat vaikeuttaneet tämän lainsäädäntökokonaisuuden soveltamista.

Kuten SLIM-ryhmä totesi selvityksessään, direktiivien soveltamista ovat erityisesti vaikeuttaneet erilaiset yksikkömääriä koskevat säännöt ja käytännöt: toisissa tapauksissa yksikkömäärät ovat pakollisia (esim. viini), toisissa taas vapaaehtoisia. Lisäksi jäsenvaltiot ovat pidättäneet itselleen oikeuden asettaa yksikkömääriä kansallisella tasolla, koska yhteisölainsäädännön soveltaminen on näiltä osin vapaaehtoista. Erilaiset säännöt aiheuttivat osaltaan sen, että yhteisön markkinat eriytyivät kansallisiksi markkinoiksi.

Lisäksi uusien tuotteiden ja pakkaustyyppien käyttöönotto (markkinoilla) ja niiden luokittelu olemassa olevan yksikkömääräjärjestelmän mukaisesti pahensi jo ennestään sekavaa tilannetta.

Tarkasteltuaan, miten perusteellisesti ja asianmukaisesti jäsenvaltiot olivat toteuttaneet tilavuuden ja määrän mittaustekniset tarkistukset, ryhmä totesi selvityksessään, että kansallisten viranomaisten toimintaan liittyi selvästi mahdollisuus erilaisiin tulkintoihin, ja korosti, että tähän osa-alueeseen liittyvistä ongelmista olisi saavutettava yhteisymmärrys.

Suositukset [8]

[8] SLIM-ryhmän antamat suositukset on lueteltu liitteessä 3.

Tarkasteltuaan perusteellisesti lainsäädäntöä ryhmä totesi, että yhteisön nykyiseen lainsäädäntöön liittyi monia puutteita. Ryhmä otti esille säännöksiä, jotka aiheuttivat ongelmia ja joiden käsittely oli tarpeen.

Erityisesti ryhmä katsoi, että etenkin niitä säännöksiä voitaisiin yksinkertaistaa ja parantaa, jotka koskevat valmispakkauksiin pakatuille tuotteille yhteisölainsäädännössä asetettuja yksikkömääriä sekä ilmoitettujen määrien tarkistamisessa sovellettavia mittausmenetelmiä.

-Valmispakkauksiin pakatuille tuotteille asetetut yksikkömäärät

Suurin osa ryhmän jäsenistä katsoi, että yhteisölainsäädännön mukaiset yksikkömäärät olisi periaatteessa säilytettävä, koska niiden avulla voitiin tehokkaasti varmistaa pääsy kaikille kansallisille markkinoille ja parantaa yhtenäismarkkinoiden toimintaa. Lisäksi huomautettiin, että yksikkömäärät olivat tietyissä tilanteissa edelleen tärkeitä kuluttajansuojan kannalta direktiivin 98/6/EY mukaisten merkitsemisvaatimusten (hinta kiloa tai litraa kohti) käyttöönotosta huolimatta.

Edellä esitetyn perusteella ryhmä ehdotti nykyisin voimassa olevien kansallisten ja yhteisölainsäädännön mukaisten yksikkömäärien perusteellista tutkimista.

Tavoitteena on sellaisten tuoteryhmien tunnistaminen, joita varten tarvitaan yhteisölainsäädännössä asetettuja yksikkömääriä, sekä sellaisten tuoteluokkien yhdistäminen, joita voidaan pitää vertailukelpoisina silloin, kun tavoitteena on markkinoiden avoimuuden lisääminen.

Ryhmä katsoi, että uutta yksikkömääräjärjestelmää koskeva tuleva sääntelykehys voisi perustua "täydelliseen yhdenmukaistamiseen" sillä edellytyksellä, että järjestelmästä tehdään riittävän joustava. Direktiivien sijasta suositetaan asetusten antamista.

-Ilmoitettujen määrien oikeellisuuden tarkistamiseksi tehtäviä mittauksia koskevat vaatimukset

Tämän kohdan osalta SLIM-ryhmä ehdotti seuraavia toimenpiteitä:

Nykyisen lainsäädännön yksinkertaistaminen:

- direktiiviin 75/106/ETY ja direktiiviin 76/211/ETY sisältyvien mittausteknisten vaatimusten kokoaminen yhteen säädökseen

- (näiden direktiivien mukaisen) keskiarvojärjestelmän säilyttäminen ja nykyisin vapaaehtoisten säännösten muuttaminen pakollisiksi

- sellaisten muuhun yhteisölainsäädäntöön sisältyvien säännösten tarkistaminen, jotka koskevat valmispakkauksiin pakattujen tuotteiden määrien ilmoittamista, jotta nämä säännökset voidaan koota yhteen uuteen direktiiviin.

Direktiivien soveltamisalan muuttaminen:

- Kun otetaan huomioon markkinoiden kehitys, nykyisen lainsäädännön soveltamisalaa olisi laajennettava siten, että se kattaisi pakkaukset, jotka ovat nimellispainoltaan enintään 25 kg tai nimellistilavuudeltaan enintään 25 l. Tällöin on tarkasteltava myös useita kysymyksiä, jotka liittyvät näiden suurempien määrien tarkastuksiin mittausmenetelmien avulla.

- Mittaustekniset tarkistukset olisi laajennettava koskemaan myös valutetun nettopainon määrittämistä ja samalla olisi otettava huomioon tarve nettopainon määrittämisessä käytettävän yhteisesti hyväksytyn yhteisön menetelmän luomiseen.

- Nykyisiä säädöksiä tarkistettaessa olisi samalla selkiytettävä määritelmiä, joihin liittyy tulkintaongelmia.

Komission kanta

Komissio tulee tarkastelemaan ryhmän selvitykseen sisältyviä suosituksia huolellisesti ja tarvittaessa ehdottamaan suositusten edellyttämiä toimenpiteitä läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja muiden asianosaisten kanssa.

Valmispakkauksiin sovellettavaa lainsäädäntöä koskevat päätelmät

SLIM-ryhmän selvitys on hyödyllinen katsaus nykyisen lainsäädännön soveltamisvaikeuksiin, ja siinä tuodaan esille ne osa-alueet, joita on selkiytettävä ja parannettava.

LIITE 1

YHTIÖLAINSÄÄDÄNTÖÄ KÄSITTELEVÄN SLIM-RYHMÄN SUOSITUKSET

1. Ensimmäinen yhtiölainsäädäntöä koskeva direktiivi ( 68/151/ETY)

1.1. Sähköisessä muodossa julkistaminen - 2-6 artikla

Ryhmä totesi, että perinteinen järjestelmä, jossa yhtiöitä koskevat tiedot arkistoidaan ja julkistetaan paperilla, olisi korvattava sähköiseen tiedonkäsittelyyn perustuvalla järjestelmällä, jotta tiedot olisivat saatavilla euroopanlaajuisesti. Yhtiöitä koskevien tietojen sähköiseen arkistointiin ja levittämiseen siirryttäisiin asteittain sitä mukaa kuin tekniset resurssit antavat siihen mahdollisuuden. Siirtymäaika olisi kuitenkin rajallinen, esimerkiksi viisi vuotta.

1.2. Käytössä olevat kielet - 2-6 artikla

Jotta yhtiöitä koskevat tiedot olisivat paremmin myös muiden maiden saatavilla, ehdotetaan, että myös silloin, kun yritys ei ole sijoittautunut toiseen maahan

- asiakirjat olisi laadittava yhdellä tai useammalla yhteisökielellä ja arkistoitava ja levitettävä yhtiön kotijäsenvaltiossa voimassa olevien sääntöjen mukaisesti

- kansallisten lainsäädäntöelinten olisi sallittava se, että yhtiö vapaaehtoisesti arkistoi ja levittää vieraskielisiä asiakirjoja, edellyttäen kuitenkin, että vain yksi jollakin yhteisökielellä laadittu versio on todistusvoimainen. Jäsenvaltiot voivat lisäksi sallia myös muiden kielten käyttämisen.

1.3. Toisessa jäsenvaltiossa olevaa sivuliikettä koskevien asiakirjojen sähköinen julkistaminen (yhdestoista yhtiölainsäädäntöä koskeva direktiivi (89/666/ETY))

Kun kyseessä ovat toisessa yhteisön jäsenvaltiossa sijaitsevat sivuliikkeet, käytettäväksi ehdotetaan "kotijäsenvaltioperiaatetta". Isäntäjäsenvaltiossa ei näin saisi olla voimassa arkistointia koskevia lisävaatimuksia. Kaikki tarvittavat yhtiötä koskevat tiedot olisivat saatavilla yhtiön kotijäsenvaltion yhtiörekisterin sähköisestä tietokannasta.

Direktiivissä olisi määritettävä ne vähimmäistiedot, jotka on käsiteltävä kotijäsenvaltiossa. Isäntäjäsenvaltiot eivät voisi asettaa julkistamista koskevia lisävaatimuksia. Tiedot olisi tarvittaessa käännettävä isäntäjäsenvaltion kielelle.

1.4. Kelpoisuus edustaa yhtiötä - 9 artiklan 2 ja 3 kohta

On tarpeen selkiyttää julkistamisvaatimuksia, jotka koskevat muiden kuin yhtiön toimielinten (hallituksen tai yhdessä tai erikseen toimivien hallituksen jäsenten) kelpoisuutta edustaa yhtiötä.

Ehdotetaan, että direktiivissä edellytetään niiden yhtiötä edustamaan valtuutettujen (muiden kuin toimielinten) kirjaamista rekisteriin, joilla on yleisvaltuutus. Jos valtuutus on rajoitettu, sitä ei tarvitse julkistaa.

2. Toinen yhtiölainsäädäntöä koskeva direktiivi (77/91/ETY)

2.1. Muu vastike kuin raha - 10, 11 ja 27 artikla

Muun vastikkeen kuin rahan arvottamista koskevien asiantuntijalausuntojen vaatiminen ei aina ole tarkoituksenmukaista tai tarpeellista, eikä niitä tulisi vaatia, jos

- varojen arvosta on jo annettu riippumattoman asiantuntijan lausunto (edellyttäen, että lausunnot ovat riittävän uusia ja luotettavia, että ne perustuvat samoihin lähtökohtiin ja etteivät vastineeksi annetut varat ole merkittävästi muuttuneet), tai

- vastineeksi annetaan arvopapereita, jotka arvotetaan hintaan, johon niillä käydään kauppaa "säännellyillä" markkinoilla.

Ryhmä ottaa lisäksi esille muun vastikkeen kuin rahan määritelmään liittyvät ongelmat sekä erityisesti ne vaikeudet, jotka liittyvät yhtiöön kohdistuvien saatavien arvottamiseen.

2.2. Nimellisarvo, kirjanpidollinen vasta-arvo - 8 artikla

Direktiivin 8 artiklaa sovelletaan useimmissa jäsenvaltioissa silloin, kun yhtiö perustetaan ja/tai yhtiö laskee liikkeeseen uusia osakkeita. Jos artiklaa ei sovelleta jälkimmäisessä tapauksessa, voitaisiin ehkä harkita sellaisen kolmannen järjestelmän käyttöönottoa, jossa osake vastaa tiettyä prosenttiosuutta koko yhtiöstä. Ryhmä suosittaa, että nimellisarvon ja kirjanpidollisen vasta-arvon käsitteiden säilyttämistä tutkitaan tarkemmin sekä selvitetään, voitaisiinko sääntelyä yksinkertaistaa kolmannen järjestelmän avulla.

2.3. Osakkeiden takaisin ottaminen - 36 artikla

Ryhmä suosittaa, että jos jäsenvaltioissa ei ole käytössä säännöksiä osakkeiden takaisinhankinnasta määrävähemmistötapauksissa, yhtiön liikkeeseen laskemien osakkeiden takaisin ottaminen voitaisiin sallia. Takaisinottamisesta voitaisiin antaa määräyksiä joko osakkeiden liikkeeseenlaskun yhteydessä tai liikkeeseenlaskettuja osakkeita koskevalla myöhemmällä yhtiökokouksen päätöksellä. Tämä olisi sallittua ainoastaan silloin, kun yksi osakkeenomistajista omistaa vähintään 90 % yhtiön osakkeista.

2.4. Yhtiön omien osakkeiden hankkiminen - 19 artikla

Ryhmä suosittaa, että yhtiö voi hankkia omia osakkeitaan edellyttäen, että hankittujen osakkeiden arvo ei ylitä jaettavissa olevan nettovarallisuuden arvoa. Jäsenvaltiot voivat päättää, haluavatko ne rajoittaa omien osakkeiden hankkimista asettamalla merkityn osakepääoman perusteella määritetyn kiintiön. Nykyistä valtuuden voimassaoloaikaa olisi pidennettävä viiteen vuoteen. Omat osakkeet olisi hankittava markkinahintaan.

2.5. Rahoitustuen tarjoaminen -23 artikla

Rahoitustuen tarjoamista koskevaa kieltoa olisi muutettava siten, että varmistetaan tarkoituksenmukainen vähimmäissuoja rajoittamalla rahoituksen enimmäismäärä jaettavissa olevan nettovarallisuuden määrään, tai rajoittamalla rahoitustuki vain tilanteisiin, joissa merkitään juuri liikkeeseen laskettuja osakkeita.

2.6. Merkintäetuoikeudet - 29 artikla

Ryhmä ehdottaa 29 artiklan 4 kohdasta poiketen, että ellei yhtiöjärjestyksestä muuta johdu, yhtiökokous voisi valtuuttaa hallituksen enintään viiden vuoden pituiseksi jaksoksi laskemaan liikkeeseen uusia osakkeita ilman merkintäetuoikeutta sillä edellytyksellä, että näiden osakkeiden merkintähinta on vähintään niiden markkinahinta (tai hieman sitä alhaisempi hinta). Asiantuntijalausuntoa ei tällöin tarvittaisi.

LIITE 2

VAARALLISIA AINEITA TARKASTELEVAN SLIM-RYHMÄN SUOSITUKSET

SUOSITUKSET

Direktiivin rakenne

1. Kemian alan EU-politiikkaa koskevan laajemman tarkastelun yhteydessä olisi tutkittava, millaisen oikeus- ja säädösperustan avulla voitaisiin parhaiten saavuttaa luokittelua, pakkaamista ja merkitsemistä sekä jäsenvaltioissa sovellettavia ilmoitusmenettelyjä koskevat tavoitteet.

2. Direktiivin sanamuoto olisi saatettava ajan tasalle siten, että kemian alan hyvän toimintatavan perustana nykyisin oleva ajattelutapa ja käytäntö otetaan kokonaisvaltaisella tavalla huomioon.

3. Direktiivin rakennetta olisi järkeistettävä, jotta voidaan varmistaa, että varsinainen säädösosa sisältää vain politiikkaa ja periaatekysymyksiä koskevat asiat ja että tekniset yksityiskohdat käsitellään liitteissä.

4. Olisi tutkittava, millaisia etuja saavutetaan ja millaisia haittoja aiheutuu, jos luokittelua ja merkitsemistä koskevat säännökset kootaan eri säädökseen kuin ilmoitusmenettelyä koskevat säännökset siten, että sekä vaarallisten aineiden että valmisteiden luokittelua ja merkitsemistä koskevat säännökset kootaan samaan säädökseen ja luokittelusta ja merkitsemisestä säädetään asetuksella ainakin siltä osin, kuin kyseessä ovat luokittelua ja merkitsemistä koskevat liitteet (liitteet I-VI ja liite IX). Tässä ehdotuksessa otettaisiin huomioon direktiivin vaikutukset asiaan liittyvään muuhun yhteisölainsäädäntöön.

5. SLIM-ryhmä korosti, että vaarallisia aineita koskevasta direktiivistä on tarpeen julkaista kodifioitu toisinto, jossa on otettu huomioon tässä kertomuksessa esitetyt suositukset.

Tavoitteet, soveltamisala ja määritelmät

6. Direktiivin 1 artiklan 1 kohtaa olisi tarkistettava, jotta tavoitteet saataisiin nykykäytännön mukaisiksi ja jotta eri kohtia voitaisiin selkiyttää.

7. Direktiivin 1 artiklan 2 kohdan mukaisten poikkeuksien voimassaolon jatkamista olisi tarkasteltava uudelleen siten, että huomioon otetaan kansainvälisen yhdenmukaistamistyön tulokset sekä kemian alan EU-politiikan laajempi tarkastelu.

8. Direktiivissä käytettyjä määritelmiä ja erityisesti käsitteitä "markkinoille saattaminen" ja "yksinedustaja" olisi tarkistettava ja lisäksi olisi tutkittava mahdollisuutta ottaa käyttöön määritelmät kierrätystuotteisiin liittyville käsitteille "tuote" ja "jäte".

9. Jotta 2 artiklan 2 kohdan sisältämien, vaarallisia aineita ja valmisteita koskevien määritelmien ajantasaistamista voitaisiin helpottaa, olisi tutkittava, voitaisiinko kyseisten määritelmien tekniset ja tieteelliset yksityiskohdat sisällyttää direktiiviin liitteessä.

Vaarallisten aineiden luokittelu, pakkaaminen ja merkitseminen

Luokittelu, myös kansainvälisesti yhdenmukainen luokitus

10. Komission olisi otettava huomioon OECD:n, ILO:n ja YK:n muiden erityisjärjestöjen kehittämä kemiallisten aineiden kansainvälinen luokitus- ja merkitsemisjärjestelmä (Globally Harmonised System, GHS) ja arvioitava, miten kyseinen järjestelmä vaikuttaa direktiiviin 67/548/ETY sekä alan muuhun yhteisölainsäädäntöön.

11. Luokittelussa ja merkitsemisessä käytettäviä luokitteluperusteita tarkasteltaessa olisi otettava huomioon, että ihmisten terveyteen kohdistuvien lopullisten vaikutusten (esim. ärsytys, karsinogeenisuus, mutageenisuus sekä myrkyllisyys ja lisääntyminen) osalta on joissakin tapauksissa tarpeen tarkastella "vahvuutta" ja/tai "biologista toimintatapaa".

12. Liitettä VI olisi tarkistettava sen selkiyttämiseksi siten, että huomioon otetaan liitteen soveltaminen sekä aineisiin että valmisteisiin.

13. Lisäksi olisi pyrittävä löytämään ratkaisuja niihin ongelmiin, joita luokittelemattomien aineiden käsittely tietojen puuttuessa aiheuttaa.

14. Aineiden luokittelua koskevat tiedot olisi saatettava laajemmin ja paremmin yleisön saataville siten, että otetaan huomioon 23.-25. kesäkuuta 1998 tehty Århusin yleissopimus, joka koskee kansalaisten tiedonsaantia, oikeusturvaa ja osallistumista päätöksentekoon ympäristöasioissa. Tässä yhteydessä olisi harkittava muun muassa seuraavia vaihtoehtoja: komission (Euroopan kemian alan toimiston) toteuttamia luokittelu- ja merkitsemistoimenpiteitä koskevien tietojen julkaiseminen Internetissä, aineiden tärkeimpiä ominaisuuksia koskevien tietojen asettaminen saataville sekä vielä kehitysvaiheessa olevien aineiden alustavien luokittelujen ja merkintöjen julkaiseminen tiedonantotarkoituksessa.

Vaarojen ilmoittaminen: merkitseminen ja turvallisuustiedotteet

15. Merkitsemistä koskevia direktiivin säännöksiä sekä merkintöjen sisältöä olisi tarkasteltava uudelleen, jotta niistä saataisiin selkeämpiä ja tarkoituksenmukaisempia ja jotta tarpeettomat tiedot voitaisiin poistaa. Tarkastelussa olisi otettava huomioon tätä osa-aluetta koskevat saatavilla olevat tutkimukset.

16. Merkitsemistä koskeviin artikloihin sisältyvät tekniset tiedot olisi siirrettävä artikloista direktiivin liitteeseen.

17. EU:hun tuotavien ja ennen jakelua varastoitavien aineiden merkintävaatimuksia olisi tarkistettava toiminnan tehostamiseksi ja liiallisten rasitteiden poistamiseksi. Samalla olisi kuitenkin varmistettava, että aineista annetaan riittävästi tietoja, jotta ihmisten terveyttä ja turvallisuutta sekä ympäristöä voidaan varastoinnin aikana suojata asianmukaisin toimenpitein.

Liite I: Rakenne ja täytäntöönpanomenettely

18. Olisi tutkittava tapoja, joilla voitaisiin paremmin hyödyntää jo olemassa olevaa, luokittelua ja merkitsemistä koskevaa tietoa ja etenkin tietoja, jotka sisältyvät IUCLID-tietokantaan (International Uniform Chemical Information Database) sekä nopeuttaa tämän tiedon sisällyttämistä direktiivin 67/548/ETY liitteeseen I.

19. Liitteessä I tai liitteen I luetteloon sisältyvien aineiden yksityiskohtaisia tietoja sisältävässä tietokannassa olisi ilmoitettava luokittelua ja merkitsemistä koskevan tiedon ajantasaisuus, kuten tiettyä luokitusta ja merkitsemistä suosittaneen, luokittelua ja merkitsemistä käsittelevän komission työryhmän kokouksen päivämäärä tai päivämäärä, jona komissio hyväksyi luokitusta ja merkitsemistä koskevat tiedot.

20. Liitteen I julkaisemista ja täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa olisi tehostettava, jotta liitteen käyttö olisi helpompaa.

21. Lisäksi olisi tutkittava mahdollisuuksia aineiden kemiallisten nimien eri kieliversioiden selkiyttämiseen.

22. Olisi tutkittava, millaisin menettelyin voidaan nopeuttaa luokittelua ja merkitsemistä koskevien ehdotusten sisällyttämistä liitteeseen I, jotta luokitusta ja merkitsemistä koskevat tiedot olisivat nopeammin käytettävissä. Nykyisen järjestelmän luotettavuus ja jäsenvaltioiden välinen luottamus olisi säilytettävä.

Uusien aineiden ilmoittaminen

Uusien aineiden ilmoitusmenettely

23. Olisi tutkittava, voidaanko ilmoitusten määrää vähentää tieteellisin perustein tai olemassa olevia aineita koskevan nykytietämyksen perusteella esimerkiksi siten, että samantyyppiset aineet, kuten tietyn aineen suolat, ilmoitetaan samalla ilmoituksella.

24. Sellaisten aineiden osalta, jotka on jo ilmoitettu ja hyväksytty muissa tunnustetuissa ilmoitusjärjestelmissä, olisi harkittava suppean ilmoituksen käyttöönottoa. Lisäksi olisi tutkittava mahdollisuuksia joustaa määräajoissa ja arvioiden tunnustamisessa.

Erityisvaatimukset

25. Tutkimusta ja kehittämistä koskevia poikkeuksia olisi tarkistettava siten, että tavoitteena on joustavuuden lisääminen, kun kyseessä ovat tieteelliseen tutkimukseen ja kehittämiseen liittyvät määrärajoitukset sekä tuotantotutkimukseen ja -kehitykseen (PORD) liittyvät aikarajat.

26. Niitä perusteita, joita käytetään määritettäessä, pidetäänkö polymeeriä uutena aineena, olisi tarkistettava edellyttäen, että perusteiden tukena on riittävästi tieteellistä näyttöä. Erityisesti olisi tarkasteltava polymeerien testausvaatimuksia, jotka olisi suhteutettava paremmin tarkoitukseensa.

27. Markkinoille saatettuja välituotteita koskevia ilmoitusvaatimuksia olisi tutkittava, jotta ne voitaisiin paremmin suhteuttaa tilanteeseen, jossa ihmisten ja ympäristön altistuminen on rajoitettua. Vaatimukset olisi kuitenkin samalla suhteutettava näiden välituotteiden tavanomaisessa käsittelyssä ja käytössä kyseeseen tuleviin ainemääriin ja turvallisuusvaatimuksiin.

28. Lisäksi olisi tarkasteltava tietyn laitoksen alueelle rajoitettuja yksittäisiä välituotteita, jotka eivät kuulu nykyisen direktiivin soveltamisalaan. Olisi tutkittava eri vaihtoehtoja, joilla voidaan varmistaa, että kyseisellä alueella on käytettävissä riittävästi tietoja, jotta työntekijöitä ja ympäristöä voidaan suojata ja hätätilanteisiin varautua asianmukaisella tavalla.

29. Suppeaa ilmoitusta koskevia vaatimuksia, joita sovelletaan aineisiin, joita lasketaan markkinoille alle tonnin verran valmistajaa kohti vuodessa, olisi tarkistettava. Olisi tutkittava mahdollisuutta korvata nykyiset ilmoitusmenettelyä koskevat vaatimukset toimialan vastuullisesti suorittamalla rekisteröinnillä, joka olisi toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa ja seurannassa.

Menettelytavat, tehtävät ja vastuut

30. Olisi tutkittava, miten uusien aineiden ilmoittamisessa nykyisin sovellettavia menettelytapoja voitaisiin parantaa. Olisi selvitettävä, millä osa-alueilla tietojenkäsittelyn keskittämisellä voitaisiin lisätä ilmoitusjärjestelmän tehokkuutta.

31. Etusijalle olisi asetettava riippumattoman selvityksen laatiminen kaikista ilmoitusmenettelyn osatekijöistä, joihin kuuluvat myös hallinto ja vastuunjako komission, toimivaltaisten viranomaisten ja ilmoittajien välillä. Selvityksessä olisi esitettävä keinoja, joilla voidaan lisätä eri osapuolten toiminnan avoimuutta sekä tehostaa nykyistä menettelyä ja asiantuntijaresurssien käyttöä.

32. Toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava mahdollisuus joustaa uudelleen ilmoitettujen aineiden (aineet, jotka ilmoitetaan toistamiseen sen jälkeen, kun asiakirjat on saatettu direktiivin vaatimusten mukaisiksi) hyväksymiseen sovellettavissa määräajoissa tarkoituksenmukaisten aikarajojen puitteissa, jotka voivat olla myös lyhyempiä kuin 60 päivää.

33. Ilmoitusmenettelyn tulos olisi annettava ilmoittajalle tiedoksi ja ilmoittajaa olisi kuultava, jos tuloksena päädytään erilaisiin päätelmiin.

34. Olisi tutkittava mahdollisuutta laajentaa yksinedustajan asema koskemaan sellaisia EU:ssa ja EU:n ulkopuolella toimivia valmistajia, jotka eivät ole kyseisen maahantuodun uuden aineen alkuperäisiä valmistajia, jotta voitaisiin välttää päällekkäisiä ilmoituksia.

35. Tiedonvaihtoa olisi tehostettava, jotta eläinkokeiden toistaminen voidaan välttää eläinten suojelua koskevien voimassaolevien yhteisösäännösten mukaisesti. Mahdollisuutta jäsenvaltioiden näkökantojen yhdenmukaistamiseen olisi tarkasteltava. Lisäksi olisi löydettävä tehokkaita tapoja tiedonvaihdon helpottamiseksi ja "ensimmäisen ilmoittajan" eli tiedot antaneen yrityksen oikeuksien suojaamiseksi.

36. Olisi tutkittava mahdollisuutta ilmoitusvelvollisuuden käyttöönottoon sellaisten uusien EU:ssa valmistettujen aineiden osalta, jotka on tarkoitettu yksinomaan kolmansiin maihin vietäviksi, jos ainetta ei ole ilmoitettu minkään muun tunnustetun järjestelmän mukaisesti. Vaatimusten olisi oltava tiettyjen vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2455/92 sekä Rotterdamin yleissopimukseen sisältyvien, ilmoitettua ennakkosuostumusta (PIC) koskevien määräysten mukaisia.

Testausmenetelmät

37. Komission olisi tutkittava, miten OECD:n antamien koeohjeiden ottamista osaksi direktiivin 67/548/ETY mukaisia testausmenetelmiä voitaisiin nopeuttaa.

38. Olisi tarkasteltava tiettyjä osa-alueita, kuten entsyymien arviointia, joita varten olisi kehitettävä tarkoituksenmukaisempia testausmenetelmiä.

Uusien aineiden vaarojen arviointi

39. Uuden aineen ilmoittajan olisi vastattava ensimmäisen vaarojen arvioinnin valmistelutyöstä. Ensisijaisina olisi pidettävä teknisen ohjauksen sekä käytettävissä olevien soveltuvien ohjelmistojen riittävyyttä. Tämän muutoksen ei tulisi vaikuttaa toimivaltaisten viranomaisten oikeuteen pyytää lisätietoja vaarojen arvioinnin yhteydessä.

40. Vaarojen arvioinnin valmistelua koskevan vaatimuksen olisi oltava tarkoitukseensa nähden suhteellinen. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tarkoituksenmukaisten kynnysten, kuten tonnimäärien tai vaaran tasojen, tarpeeseen.

41. Vaarojen arviointia koskevat tiedot olisi asetettava laajemmin ja paremmin yleisön saataville. Olisi tutkittava muun muassa mahdollisuuksia vaaroja koskevien arviointien julkaisemiseen ja arviointitietoja sisältävän keskitetyn tietokannan luomiseen siten, että ilmoittajan antamia salassapidettäviä tietoja suojataan samalla riittävästi.

42. Tasoja 1 ja 2 koskevista lisätesteistä päätettäessä sovellettavia periaatteita olisi yhdenmukaistettava. Perusasiakirjan tietoihin perustuvan vaarojen arvioinnin tulokset olisi otettava huomioon sen sijaan, että suoritetaan kaikki liitteen VIII mukaiset testit.

Salassapidettävät tiedot

43. Olisi tutkittava, miten yleisölle voitaisiin tarjota tarkoituksenmukaista ja yleisluontoista tietoa aineiden vaarojen arvioinnista siten, että samalla otetaan huomioon tietojen salassapitovaatimukset ja suojataan ensimmäisen ilmoittajan oikeuksia. Direktiivin 9 artiklaan sisältyvän, jo ilmoitettuihin aineisiin sovellettavan 10 vuoden säännön sanamuotoa olisi tarkistettava sen selkiyttämiseksi.

Muut kysymykset

Direktiivin noudattaminen

44. Direktiivin tehokasta noudattamista jäsenvaltioissa olisi kannustettava. Lisäksi olisi tarkasteltava pysyvien, rajat ylittävien yhteistyöverkostojen käyttöä tarkastustoimien yhteydessä sekä nykyisten täytäntöönpanosta vastaavien verkostojen tehokkaampaa hyödyntämistä.

45. Direktiivistä olisi lyhyellä aikavälillä laadittava konsolidoitu toisinto, jotta sen käyttöä ja soveltamista voidaan helpottaa.

Toistuva mukauttaminen tekniseen kehitykseen

46. Olisi tutkittava, miten säännösten toistuva mukauttaminen vaikuttaa toimialoihin ja jäsenvaltioiden viranomaisiin. Tätä selvitystä olisi käytettävä pyrittäessä löytämään tasapaino tieteellisten ja teknisten muutosten nopean huomioonottamisen ja tarpeettomien rasitteiden välttämisen välillä.

Mainonta

47. Mainontaa koskevaa direktiivin 26 artiklaa olisi tarkistettava sen yhdenmukaistamiseksi vaarallisista valmisteista annettuun direktiiviin sisältyvän vastaavan artiklan kanssa.

Kertomukset

48. Direktiivin täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa koskevan kertomuksen laadintaväliä olisi tarkistettava.

LIITE 3

VALMISPAKKAUKSIIN PAKKAAMISTA KÄSITTELEVÄN SLIM-RYHMÄN SUOSITUKSET

1. Valmispakkauksiin pakattujen tuotteiden yksikkömääriä koskevat säännökset

Enemmistö ryhmän jäsenistä katsoi, että yksikkömäärät olisi säilytettävä sillä edellytyksellä, että nykyistä sääntelyä muutetaan sen selkiyttämiseksi ja sen joustavuuden lisäämiseksi.

1.1. Olisi harkittava sekä jäsenvaltioiden että yhteisön säännösten mukaisten nykyisten yksikkömäärien (eli yhteisön direktiiveissä asetettujen yksikkömäärien, jäsenvaltioiden yhteisölainsäädännön piiriin kuuluville tuotteille asettamien lisäyksikkömäärien sekä direktiivien soveltamisalaan kuulumattomille tuotteille asetettujen kansallisten yksikkömäärien) tarkistamista siten, että määritetään ne tuotteet, joiden osalta yksikkömäärät säilytetään, ja yhdistetään sellaiset tuoteryhmät, joita voidaan pitää vertailukelpoisina, kun tavoitteena on markkinoiden avoimuuden lisääminen. Tarkistusten tavoitteena on yhteisölainsäädännön mukaisten yksikkömäärien asettaminen vain niille tuoteryhmille, joiden osalta ne ovat tarpeen, jolloin voidaan välttää kauppaa haittaavien yksikkömäärien käyttöönotto.

1.2. Yksikkömäärien "täydellistä yhdenmukaistamista" yhteisön tasolla (eli kansallisten yksikkömäärien korvaamista yhteisölainsäädännössä asetetuilla pakollisilla yksikkömäärillä) voitaisiin harkita yhtenä vaihtoehtona sillä perusteella, että se mahdollistaisi oikeusvarmuuden turvaamisen ja olisi yhtenäismarkkinoiden näkökulmasta tarkoituksenmukaisempi ratkaisu.

Uudet säännökset olisi annettava direktiivin sijasta asetuksella, koska asetusta on sovellettava välittömästi. Täydellisen yhdenmukaistamisen yhteydessä olisi kuitenkin otettava huomioon myös joustavuus, jotta voitaisiin turvata sekä vapaa liikkuvuus että riittävä oikeusvarmuus. Tämä merkitsee, että asetetaan riittävän joustavat kokovalikoimat, jotta markkinoiden kehitys ja muuttuvat tarpeet voitaisiin ottaa huomioon (esimerkiksi soveltamalla kasvuun perustuvaa lähestymistapaa). Lainsäädännön mukauttaminen tekniseen kehitykseen voitaisiin tehdä myös käyttämällä komission komiteamenettelyä.

1.3. Nykyisen yhteisölainsäädännön mukaiset pakkausten yksikkömäärät olisi säilytettävä.

2. Määriä koskevien ilmoitusten oikeellisuuden tarkistamisessa käytettävät mittaustekniset menetelmät

SLIM-ryhmä suositti, että nykyisen lainsäädännön laadun parantamiseksi harkitaan seuraavia toimenpiteitä:

2.1. Lainsäädännön yksinkertaistaminen

On suositeltavaa, että direktiiveihin 75/106/ETY ja 76/211/ETY sisältyvät mittaustekniset vaatimukset, jotka koskevat valmispakkauksiin pakattujen tuotteiden määrien ilmoittamista, kootaan yhteen säädökseen.

Näiden direktiivien perustana oleva keskiarvojärjestelmä olisi säilytettävä ja nykyisin vapaaehtoiset säännökset olisi muutettava pakollisiksi (kaikilta osin sovellettaviksi). Kaikessa nykyisen lainsäädännön tarkistustyössä olisi otettava huomioon muuhun yhteisölainsäädäntöön sisältyvät säännökset, jotka koskevat valmispakkauksiin pakattujen tuotteiden määrien ilmoittamista, sekä tutkittava, voitaisiinko kaikki tähän liittyvät vaatimukset koota yhteen direktiiviin. Kun harkitaan kaikilta osin sovellettavien säännösten käyttöönottoa, voitaisiin samalla tutkia, onko "e"-merkin säilyttäminen tarkoituksenmukaista.

2.2. Direktiivien ja mittausteknisten tarkistusten soveltamisalan mukauttaminen

Valmispakkauksiin pakattujen tuotteiden määrien ilmoittamista koskevien nykyisten säännösten soveltamisalaa olisi laajennettava siten, että siihen kuuluvat valmispakkaukset, joiden nimellispaino on enintään 25 kg tai nimellistilavuus enintään 25 l, jotta voitaisiin ottaa huomioon kehitys markkinoilla, joilla tiettyjen kuluttajille tarkoitettujen tuotteiden (kuten ruokaöljyn, lannoitteiden ja vihannesten) pakkaukset jo ylittävät nykyisen 10 kilon/litran rajan. Tässä yhteydessä nousee esille myös kysymys mittausteknisten tarkistusten mukauttamisesta, ja mukauttamiseen liittyviä kysymyksiä, kuten otettavien näytteiden määrää ja käytettäviä tilastomenetelmiä, olisi käsiteltävä.

2.3. Valutettu nettopaino

Mittausteknisiä tarkistuksia koskevia nykyisiä säännöksiä olisi laajennettava koskemaan valutettua nettopainoa. Tällöin tarvittaisiin hyväksyttäviä enimmäisvirheitä koskeva yhteinen määritelmä sekä yhteiseen sopimukseen perustava, valutetun nettopainon määrittämisessä käytettävä yhteisön menetelmä. Tässä yhteydessä voitaisiin ottaa huomioon kansainvälisellä tasolla tehtävä (asiaa koskeva) työ.

2.4. Määritelmät

Lainsäädännön tarkistustyön yhteydessä olisi hyödynnettävä mahdollisuutta sellaisten määritelmien ja käsitteiden selkiyttämiseen, jotka aiheuttavat tulkintaongelmia, jolloin voitaisiin varmistaa yhteisölainsäädännön entistä suurempi johdonmukaisuus, kuten nettopainon määritelmä, yhdenmukaisuus pakkaamista koskevan direktiivin 94/62/EY kanssa. Kansainvälisellä tasolla (OIML ja Welmec) tehtävästä työstä voisi tässä yhteydessä olla hyötyä.