51999XG0723

AJOKIELTOJA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN SELITYSMUISTIO

(1999/C 211/01)

(Neuvoston 24. kesäkuuta 1999 hyväksymä teksti)

Johdanto

1. Tieliikenne on kasvanut kaikkialla Euroopan unionissa yhtenäismarkkinoiden johdosta ja tarkastusten poistuttua useimpien jäsenvaltioiden välisiltä sisärajoilta, ja se edellyttää määrätietoista yhteistä toimintaa tieturvallisuuden parantamiseksi. Erityisen tarpeellista on huolehtia siitä, ettei ajokieltopäätöksiä vastaisuudessa panna täytäntöön ainoastaan yhden jäsenvaltion alueella vaan kaikkialla Euroopan unionissa.

2. Jo kauan sitten on todettu, että omassa maassaan ajokieltoon määrättyjen kuljettajien ja muussa maassa kuin vakinaisessa asuinmaassaan ajokieltoon määrättyjen kuljettajien kohtelussa oli eroja. Ensimmäisessä tapauksessa ajo-oikeuden menettäminen estää ajokortin haltijaa ajamasta missään niistä maista, joissa hänellä ajokortin perusteella oli aikaisemmin lupa ajaa. Jälkimmäisessä tapauksessa ajokieltoa sovelletaan kuitenkin vain siinä maassa, jossa se määrättiin, ja vain niin kauan, kun asianomainen on kyseisessä maassa. Jos kyseisen valtion viranomaiset ovat ottaneet ajokortin haltuunsa, niiden on itse asiassa palautettava se ajokortin haltijalle, kun hän poistuu kyseisestä maasta.

3. Ensimmäisessä tapauksessa kuljettajan teko johtaa siihen, että hän on ajokiellossa yhtä lailla muissa maissa kuin kotimaassaan (asuinvaltio), jossa ajokielto määrättiin, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa asia ei ole näin; kuljettaja voi lisäksi välittömästi ajaa laillisesti missä tahansa muussa maassa, joka hyväksyy hänen ajokorttinsa.

4. Tällainen erilainen kohtelu ei ollut pelkästään vastoin Euroopan unionin liikenneturvallisuuden etuja vaan myös erittäin epäoikeudenmukaista. Alankomaat ottikin asian sen ratkaisemiseksi esiin puheenjohtajakaudellaan vuonna 1991 oikeudellisen yhteistyön työryhmässä. Mutta vasta vuonna 1995 silloinen puheenjohtajavaltio Ranska antoi ensimmäisen yleissopimusehdotuksen käsiteltäväksi, ja siitä keskusteltiin useiden puheenjohtajakausien ajan. Luxemburgin puheenjohtajakaudella vuonna 1997 asiassa edistyttiin huomattavasti, ja yleissopimus valmistui Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakaudella vuonna 1998. Yleissopimuksen pääsisältönä on järjestelmä, jonka mukaan kuljettajalle kaikkein törkeimmistä liikennerikoksista muussa jäsenvaltiossa kuin hänen asuinvaltiossaan määrättyä ajokieltoa voidaan soveltaa kaikissa jäsenvaltioissa.

1 artikla

Tässa artiklassa määritellään, mitä termeillä "ajokielto", "rikoksentekovaltio", "asuinvaltio" ja "moottoriajoneuvo" tarkoitetaan tässä yleissopimuksessa.

1.1 "Ajokiellon" määritelmässä a alakohdassa otetaan huomioon jäsenvaltioissa voimassa olevien, ajokieltoon liittyvien lakien ja järjestelmien kirjavuus. Joissakin maissa ajokieltoon määrääminen on ensisijainen toimenpide, esimerkiksi osa rikosoikeudellista rangaistusta. Joissakin muissa maissa se on toissijainen toimenpide tai oheisrangaistus, joka määrätään vaikkapa syylliseksi tuomitsemisen seurauksena, ja edelleen joissakin muissa maissa henkilö saatetaan määrätä ajokieltoon täysin riippumatta rikoksen johdosta määrätystä langettavasta tuomiosta ja jopa täysin erillisessä hallinnollisessa viranomaisessa pelkästään turvaamistoimena. Tässä yleissopimuksessa termillä "ajokielto" on tarkoitus kattaa kaikki toimenpiteet, jotka liittyvät sellaisen liikennerikoksen(1) tekoon, josta on seurauksena ajokortin tai ajo-oikeuden(2) peruuttaminen lopullisesti tai väliaikaisesti. Tähän ei sisälly ajokortin peruuttaminen esimerkiksi yksinomaan terveydellisistä syistä tai pelkästään niin sanotun pistejärjestelmän perusteella. Lisäksi yleissopimusta sovelletaan vain ajokieltoihin, joita muutoksenhakuoikeus ei enää koske joko sen takia, että kaikki muutoksenhakukeinot on jo käytetty tai että tavanomainen muutoksenhakuaika on umpeutunut eikä muutosta ole haettu.

On pantava merkille, että yleissopimuksen hyväksymisen yhteydessä oltiin yksimielisiä siitä, että jokainen rikoksentekovaltiossa määrätty ajokielto, myös hallintoviranomaisten määräämä, voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

1.2 Artiklan b alakohdassa ilmaus "rikoksentekovaltio" määritellään EU:n jäsenvaltioksi, jossa ajokieltoon johtanut liikennerikos on tehty.

1.3 Artiklan c alakohdassa "asuinvaltio" määritellään jäsenvaltioksi, jossa kuljettajan yhteisön ajokortista 29 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/439/ETY(3)9 artiklassa tarkoitettu vakituinen asuinpaikka sijaitsee. Siinä todetaan seuraavaa:

"Tässä direktiivissä 'vakinaisella' asuinpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa henkilö asuu tavanomaisesti eli vähintään 185 päivää kalenterivuodessa sellaisten henkilökohtaisten tai ammatillisten siteiden vuoksi tai, jos kyse on henkilöstä, jolla ei ole ammatillisia siteitä, sellaisten henkilökohtaisten siteiden vuoksi, jotka osoittavat läheistä yhteyttä tämän henkilön ja hänen asuinpaikkansa välillä.

Jos henkilön ammatilliset siteet ja henkilökohtaiset siteet ovat eri paikoissa ja henkilö tästä syystä asuu vuorotellen kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa olevissa eri paikoissa, hänen vakituisena asuinpaikkanaan pidetään sitä paikkaa, jossa hänen henkilökohtaiset siteensä ovat, jos hän palaa sinne säännöllisesti. Viimeksi mainitun edellytyksen ei tarvitse täyttyä, jos henkilö asuu jäsenvaltiossa suorittaakseen siellä tietyn ajan kestävän tehtävän. Opiskelu yliopistossa tai muussa koulussa ei merkitse vakinaisen asuinpaikan muutosta."

1.4 Artiklan d alakohdassa "moottoriajoneuvo" määritellään viittaamalla direktiivin 91/439/ETY 3 artiklan 3 kohtaan. Määritelmä kattaa moottorikäyttöiset ajoneuvot, jotka edellyttävät jonkin mainitun direktiivin 3 artiklassa määritellyn luokan tai alaluokan ajokorttia, mukaan lukien kyseisen direktiivin 10 artiklassa tarkoitettu ajokorttien luokat.

2 artikla

2. Yleissopimuksen 2 artiklassa jäsenvaltiot sitoutuvat toimimaan yhteistyössä yleissopimuksen määräysten mukaisesti, jotta kuljettajat, jotka on määrätty ajokieltoon muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa heidän vakituinen asuinpaikkansa on, eivät pelkästään rikoksentekovaltiosta poistumalla välttyisi kiellon vaikutuksilta.

3 artikla

3.1 Yleissopimuksen 3 artiklassa perustetaan järjestelmä, jolla pannaan alkuun yleissopimuksessa määrätty täytäntöönpanomenettely ja jonka mukaan rikoksentekovaltio on velvollinen ilmoittamaan määräämästään ajokiellosta asuinvaltiolle. Artiklan 1 kohdan mukaan ilmoitus on tehtävä "viipymättä". On tärkeää sekä liikenneturvallisuuden vuoksi että viivytysten minimoimiseksi ajokiellon täytäntöönpanossa, että asuinvaltio voi ryhtyä toimiin mahdollisimman nopeasti. Ilmoituksen lähettämiselle ei ole asetettu erityistä määräaikaa, mutta jäsenvaltioiden odotetaan perustavan järjestelmiä, jotka ovat tämän artiklan hengen mukaisia ja joilla varmistetaan nopea ilmoittaminen.

3.2 Yleissopimuksen 3 artiklan 2 kohdan perusteella jäsenvaltiot voivat sopia keskenään siitä, että 1 kohdan mukaista ilmoitusta ei tehdä tietyissä tapauksissa, joissa sovellettaisiin 6 artiklan 2 kohdan a alakohtaa. Jäljempänä 6 artiklan 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että asuinvaltio voi kieltäytyä panemasta täytäntöön ajokieltoa, jos menettely, jonka johdosta rikoksentekovaltio on määrännyt ajokiellon, ei ole asuinvaltion lainsäädännön mukaan rikos, eli kaksoisrangaistavuus puuttuu. Yleissopimuksen 3 artiklan 2 kohdan tarkoituksena on välttää tarpeettomat ilmoitukset silloin, kun tiedetään, että asuinvaltio aina jättäisi panematta ajokiellon täytäntöön kaksoisrangaistavuuden puuttumisen taki.

3.3 Direktiivin 91/439/ETY 8 artiklan johdosta jäsenvaltio, jolle annetaan yleissopimuksen 3 artiklan mukainen ilmoitus, voi olla muu jäsenvaltio kuin kyseisen ajokortin antanut valtio. Sen vuoksi yleissopimuksen hyväksymisen yhteydessä oltiin yhtä mieltä siitä, että näissä tapauksissa asuinvaltio ilmoittaa tilanteesta ajokortin antaneelle jäsenvaltiolle.

4 artikla

4.1 Yleissopimuksen mukaan asuinvaltiona olevalla jäsenvaltiolla on kolme mahdollista tapaa, joilla se voi panna täytäntöön ajokieltopäätöksen. Ne selvitetään 1 kohdassa. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot ovat velvollisia panemaan ajokieltoa koskevan päätöksen täytäntöön viipymättä. Tämä on erityisen tärkeää niissä tapauksissa, joissa ajokieltoa koskevat päätökset tulevat voimaan välittömästi tai rikoksentekovaltiossa säädetyn muutoksenhakuajan päätyttyä, koska asuinvaltio on velvollinen ottamaan huomioon ajokiellosta sen ajan, joka on jo suoritettu kyseisessä valtiossa. Tämä on keskeisen tärkeää tarpeettoman hallinnollisen työn minimoimiseksi ja se johtaa yleissopimuksen tehokkaaseen täytäntöönpanoon.

4.2 Ensimmäisen vaihtoehdon mukaan (1 kohdan a alakohta) ajokieltopäätös pannaan täytäntöön valittömästi. Asunvaltio tunnustaa rikoksentekovaltiossa annetun päätöksen ja voi panna sen täytäntöön vain vähäisin muodollisuuksin ilman, että päätöstä tarvitsee hyväksyä tai vahvistaa millään tavalla asuinvaltion tuomioistuimessa. Ainoa asuinvaltiolle asetettu ehto rikoksentekovaltion päätöksen välittömässä täytäntöönpanossa on se, että asuinvaltion on otettava huomioon, toisin sanoen vähennettävä, ajokiellosta se aika, joka on jo suoritettu rikoksentekovaltiossa. Asuinvaltion olisi voitava laskea tämä niiden tietojen perusteella, jotka rikoksentekovaltio on antanut sille 8 artiklan 1 kohdan viidennen luetelmakohdan mukaisesti.

4.3 Toinen mahdollinen menettely ajokieltojen täytäntöön panemiseksi esitetään 1 kohdan b alakohdassa ja se koskee ajokieltopäätöksen välillistä täytäntöönpanoa oikeus- tai hallintoviranomaisen päätöksellä. Tällä menettelyllä rikoksentekovaltion päätökselle saadaan asuinvaltion oikeus- tai hallintoviranomaisen hyväksyntä tai vahvistus. Se, miten tämä tapahtuu, jätetään jäsenvaltion yksityiskohdiltaan päätettäväksi ja tapa todennäköisesti vaihtelee erilaisten kansallisten järjestelmien mukaan.

4.4 Kolmannessa täytäntöönpanomenettelyssä (1 kohdan c alakohta) ajokieltopäätös muunnetaan asuinvaltion oikeus- tai hallintoviranomaisen päätökseksi, jolloin rikoksentekovaltion päätös korvataan uudella asuinvaltion päätöksellä.

4.5 Edellä 4 artiklan 1 kohdan b tai c alakohdan mukaista täytäntöönpanoa koskee joukko ehtoja, joista määrätään 2 ja 3 kohdassa. Niiden pääasiallisena tarkoituksena on antaa joustovaraa siten, että jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen erot otetaan huomioon. Lukuun ottamatta vaatimusta, joka koskee ajokiellon jo suoritetun osan huomioon ottamista ja joka on kaikille kolmelle täytöntöönpanomenettelylle yhteinen, mitään 2 ja 3 kohdan muista ehdoista ei tarvitse soveltaa ensimmäiseen täytäntöönpanomenettelyyn, koska välittömässä täytäntöönpanossa sen enempää ajokiellon kestoa kuin sen luonnettakaan ei voida muuttaa.

4.6 Artiklan 2 kohdassa esitetään kolme vaatimusta 1 kohdan b alakohdan (välillinen täytäntöönpano) mukaiselle täytäntöönpanolle:

a) Ajokiellosta rikoksentekovaltiossa jo suoritettu osa on otettava huomioon (toisin sanoen vähennettävä alunperin määrätystä kestosta). Jos ajokiellon kestoa lyhennetään b alakohdan nojalla, tätä alakohtaa sovelletaan lyhennetyn keston pohjalta.

b) Asuinvaltio voi lyhentää ajokiellon kestoa, jos kesto on pidempi kuin sen kansallisessa lainsäädännössä säädetty enimmäiskesto, mutta kuitenkin vain sen oman lainsäädännön mukaista enimmäiskestoa vastaavaksi.

c) Asuinvaltio ei saa pidentää rikoksentekovaltion määräämää ajokiellon kestoa. Tämä noudattaa tuomioiden siirtoa koskevien yleissopimusten vakiintunutta periaatetta, jonka mukaan vastaanottava valtio voi lyhentää tuomiota mutta ei pidentää sitä eikä toteuttaa toimia, jotka vaikeuttavat asianosaisen rikosoikeudellista asemaa.

4.7 3 kohdassa esitetään viisi vaatimusta 1 kohdan c alakohdan (muuttaminen) mukaiselle täytäntöönpanolle:

a) Asuinvaltiota sitoo todettu teko sellaisena kuin se mainitaan rikoksentekovaltion määräämässä ajokieltopäätöksessä. Tämä tarkoittaa, että asuinvaltiolla ei ole oikeuttaa kiistää ajokiellon perustetta, joka on rikoksentekovaltion asia. Koska 1 artiklan a kohdan nojalla vain sellaiset ajokiellot, johon ei voi enää hakea muutosta, voidaan ilmoittaa, kuljettajalla olisi pitänyt jo olla mahdollisuus kiistää päätös rikoksentekovaltiossa. Jos hän kuitenkin yrittää asuinvaltiossa väittää, ettei hänelle ole annettu mahdollisuutta puolustautua rikoksentekovaltiossa, asuinvaltion olisi sovellettava 6 artiklan 1 kohdan e alakohtaa ja 8 artiklan 3 kohtaa.

b) Muuntaessaan ajokieltopäätöksen asuinvaltion on otettava rikoksentekovaltion määräämästä ajokiellosta huomioon se osa, joka on jo suoritettu tuossa valtiossa. Jos ajokiellon kestoa lyhennetään c alakohdan nojalla, tätä alakohtaa sovelletaan tämän lyhennetyn keston pohjalta.

c) Muuntaessaan ajokieltopäätöksen asuinvaltiolla on oikeus lyhentää ajokiellon kestoa siten, että se vastaa sitä, mitä asuinvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti olisi kyseisessä tapauksessa sovellettu, jos tapaus olisi käsitelty kokonaan asuinvaltiossa.

d) Samalla tavoin kuin 2 kohdan mukaisissa täytäntöönpanotapauksissa, ei asuinvaltio ajokieltopäätöstä muuntaessaan saa pidentää sen kestoa.

e) Asuinvaltio ei ajokieltopäätöstä muuntaessaan saa korvata ajokieltoa sakolla tai muulla toimenpiteellä. Tällä rajoituksella on tarkoitus estää se, että toimenpiteen luonnetta muutetaan.

4.8 Artiklan 4 kohdassa edellytetään, että asuinvaltio määrittää tarvittaessa päivän, josta lukien se panee täytäntöön sille ilmoitetun ajokiellon. Tämän määräyksen katsottiin olevan tarpeen eräille jäsenvaltioille niiden ajokieltojen täytäntöönpanemiseksi, joista ne saavat ilmoituksen jäsenvaltioilta, jotka kansallisen lainsäädäntönsä perusteella mahdollisesti eivät ole aloittaneet ajokiellon täytäntöönpanoa ilmoituksen tekohetkellä joko sen vuoksi, että kuljettaja oli poistunut rikoksentekovaltiosta hyvin nopeasti ennen kuin toimenpide voitiin käytännössä toteuttaa tai koska ajokortti ei ollut silloin saatavilla, kun hän poistui maasta. (Joissakin maissa ei voida vahvistaa täytäntöönpanon aloituspäivää ennen kuin viranomaiset ovat ottaneet ajokortin haltuunsa, joten jos rikoksentekovaltio ei ole sitä vahvistanut, asuinvaltion on tehtävä se.)

4.9 Artiklan 5 kohdassa edellytetään, että antaessaan 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen kukin jäsenvaltio ilmoittaa julistuksella, mitä 1 kohdassa kuvatuista kolmesta menettelystä se asuinvaltiona aikoo soveltaa.

Tämän kohdan perusteella voidaan annettu julistus korvata milloin tahansa uudella julistuksella.

Jäsenvaltio voi myös julistaa, että se soveltaa pääsääntöisesti yhtä kyseisistä menettelyistä mutta että se soveltaa niistä jotain toista tietyissä tapauksissa, jotka määritellään sen antamassa julistuksessa objektiivisiin perusteisiin viittaamalla. Jäsenvaltio voisi esimerkiksi ilmoittaa, että se soveltaa yleensä 1 kohdan a alakohtaa (suora täytäntöönpano) mutta että se soveltaa 1 kohdan b alakohtaa (välillinen täytäntöönpano) sellaisissa tapauksissa, joissa rikoksentekovaltion määräämä ajokielto on pidempi kuin julistuksen antavassa jäsenvaltiossa samanlaisesta teosta määrättävän ajokiellon enimmäiskesto.

5 artikla

5. Yleissopimuksen 5 artiklan tarkoituksena on tuoda esiin se, että pantuaan täytäntöön ajokiellon, jonka rikoksentekovaltio on määrännyt jollekin sen asukkaista, asuinvaltiota ei kielletä panemasta täytäntöön muita liikenneturvallisuustoimenpiteitä, jotka se katsoo tarpeellisiksi ja jotka ovat sen oman lainsäädännön mukaisia. Yleissopimuksen 4 artiklan 2 kohdan c alakohta ja 3 kohdan d alakohta sulkevat pois mahdollisuuden, että asuinvaltio pidentää sille ilmoitetun ja yhdestä tai useammasta yksittäisestä rikoksesta määrätyn tietyn ajokiellon kestoa. Joissakin jäsenvaltioissa rankaisevien liikenneturvallisuustoimenpiteiden määrääminen kuljettajalle (ajokielto mukaan lukien) ei välttämättä liity rikoksesta tuomitsemiseen. Näissä jäsenvaltioissa tällaisia toimenpiteitä voidaan ehkä määrätä jo silloin, kun tulee tietoon, että maassa vakituisesti asuva ajokortin haltija on tehnyt toisessa maassa sellaisen rikoksen tai muun sellaisen teon, joka saa kyseisen henkilön turvallisuuden kuljettajana vaikuttamaan arveluttavalta. Yleissopimus ei rajoita tällaisen maan mahdollisuutta toteuttaa kyseistä toimenpidettä.

6 artikla

6.1 Yleissopimuksen 6 artiklassa esitetään syyt, jotka oikeuttavat asuinvaltion kieltäytymään panemasta täytäntöön rikoksentekovaltion ilmoitusta. Artiklan 1 kohdassa esitetään olosuhteet, joissa asuinvaltion on kieltäydyttävä panemasta täytäntöön sille ilmoitettu ajokielto. Artiklan 2 kohdassa esitetään olosuhteet, joissa asuinvaltio voi kieltäytyä tekemästä sitä.

6.2 Kieltäytymiseen velvoittavat seuraavat 6 artiklan 1 kohdassa mainitut seikat:

a) Ajokielto on jo kokonaisuudessaan pantu täytäntöön rikoksentekovaltiossa. Tällöin ei asuinvaltion tehtäväksi ole selvästikään jäänyt mitään.

b) Ilmoituksen kohteena oleva henkilö on asuinvaltiossa samojen tekojen osalta jo määrätty ajokieltoon, joka on pantu täytäntöön tai jota pannaan täytäntöön.

c) Rikoksentekijä olisi asuinvaltiossa saanut armahduksen tai kuulunut yleisen armahduksen piiriin, jos hänen rikoksentekovaltiossa suorittamansa teot olisi suoritettu asuinvaltiossa. Tällainen määräys on yhteinen useille tuomioiden siirtoa koskeville yleissopimuksille.

d) Asuinvaltion lainsäädännön mukaan määrätty ajokielto olisi jo päättynyt.

e) Saatuaan 8 artiklan mukaisesti annetut tiedot asuinvaltio katsoo yksittäisessä tapauksessa, ettei asianosaiselle ole kyseisessä tapauksessa annettu riittävää mahdollisuutta puolustautua. Yleissopimuksen 8 artiklassa on esitetty tiedot, jotka rikoksentekovaltion on toimitettava asuinvaltiolle 3 artiklan mukaisessa ilmoituksessa. Jos asianosainen ei ollut itse läsnä oikeudenkäynnissä tai hänellä ei ollut siinä edustajaa, näissä tiedoissa on oltava selvitys siitä, että asianosaiselle oli asianmukaisesti ilmoitettu oikeudenkäynnistä rikoksentekovaltion lain mukaisesti. Yleissopimuksen 8 artiklan 3 kohdan perusteella on mahdollista, että asuinvaltio pyytää rikoksentekovaltiota antamaan tarvittavat lisätiedot, jos asuinvaltio katsoo 1 ja 2 kohdan mukaisesti annettujen tietojen perusteella, että ne ovat riittämättömät päätöksen tekemiselle tämän yleissopimuksen nojalla, erityisesti, jos voidaan epäillä, ettei asianomaiselle henkilölle ole annettu riittävää mahdollisuutta puolustautua. Asuinvaltio voi esimerkiksi haluta varmistua siitä, että asianomaisella henkilöllä oli mahdollisuus käyttää omaa kieltään voidakseen ilmaista itseään selvästi ajokiellon asettamiseen johtaneessa menettelyssä.

Artiklan e alakohdan tarkoituksena ei ole sallia asettaa yleisellä tasolla kyseenalaiseksi toisten jäsenvaltioiden oikeus- tai oikeudenkäyntijärjestelmiä.

6.3 Asuinvaltio voi yleissopimuksen nojalla päättää kieltäytyä panemasta täytäntöön sille ilmoitettua ajokieltoa seuraavissa 6 artiklan 2 kohdassa mainituissa olosuhteissa:

a) Kaksoisrangaistavuus puuttuu, toisin sanoen menettely, jonka johdosta rikoksentekovaltio on määrännyt ajokiellon, ei ole asuinvaltion lainsäädännön mukaan rikos.

b) Ajokieltoa on jäljellä vähemmän kuin kuukausi silloin, kun asuinvaltio vastaanottaa ilmoituksen ja voi panna sen täytäntöön. Tämä tarkoittaa, että asuinvaltio voi kieltäytyä panemasta täytäntöön sille ilmoitettua ajokieltoa, jos voidaan todeta ennakolta, että ajokieltoa on jäljellä vähemmän kuin kuukausi sen täytäntöönpanon mahdollisena aloitusajankohtana. Harkintavallalla on tarkoitus välttää suhteeton vaivannäkö, mutta asuinvaltio voi halutessaan panna täytäntöön tällaisenkin ajokiellon.

c) Teko, jonka perusteella ajokielto määrättiin, on kylläkin molemmissa valtioissa rikos, mutta ei sellainen, jonka perusteella asuinvaltion lainsäädännön mukaan voidaan määrätä ajokielto.

6.4 Artiklan 3 kohdan perusteella jäsenvaltio voi 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta antaessaan julistaa, että se käyttää aina 2 kohdan mukaista harkintavaltaa kieltäytykseen panemasta ajokieltoa täytäntöön joissakin tai kaikissa 2 kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa. Jos tällainen julistus on annettu, muiden jäsenvaltioiden ei tarvitse ilmoittaa julistuksessa tarkoitettuja ajokieltoja. Jäsenvaltio voi peruuttaa julistuksensa milloin tahansa. Määräystä on tarkasteltava suhteessa eroihin, joita jäsenvaltioiden järjestelmien välillä on eri rikosten yhteydessä sovellettavien ajokieltojen keston ja ajokieltopäätösten täytäntöönpanotapojen osalta.

7 artikla

7. Yleissopimuksen 7 artikla koskee 3 artiklan mukaisesti annettujen ilmoitusten käsittelyyn liittyviä käytännön järjestelyjä. Rikoksentekovaltion toimivaltainen viranomainen toimittaa 1 kohdan mukaan ajokieltoilmoituksen asuinvaltion keskusviranomaiselle. Kunkin jäsenvaltion on 2 kohdan mukaan ilmoitettava kyseiset viranomaiset 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen yhteydessä. Se voi nimetä yhden tai useamman keskusviranomaisen vastaanottamaan ilmoituksia. Sen on myös ilmoitettava toimivaltainen viranomainen, jonka tehtävänä on antaa ilmoitukset. Kukin jäsenvaltio päättää täysin itsenäisesti näistä eri viranomaisista. Tämän yleissopimuksen soveltamiseksi nimetyn keskusviranomaisen ei esimerkiksi tarvitse olla se, joka on nimetty muiden yleissopimusten kuten keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan vuoden 1959 eurooppalaisen yleissopimuksen soveltamiseksi.

8 artikla

8.1 Yleissopimuksen 8 artikla koskee tietoja, jotka rikoksentekovaltion on toimitettava lähettäessään 3 artiklan mukaisen ilmoituksen.

8.2 Artiklan 1 kohdassa esitetyt tiedot ovat seuraavat:

- Ajokieltoon määrätyn henkilön yhteystiedot.

Tarkoituksena on antaa tiedot, joiden perusteella asuinvaltio voi tavoittaa asianomaisen henkilön voidakseen panna ajokiellon täytäntöön. Tarvittavia tietoja ovat tietenkin asianosaisen koko nimi (jos käytettävissä), syntymäaika, osoite asuinvaltiossa, muu säännöllinen osoite (esimerkiksi jos kuljettaja parhaillaan työskentelee jonkin aikaa muussa maassa kuin asuinvaltiossa). Hyödyllistä on myös antaa ajokortin numero (se on tosin tarpeetonta, jos itse ajokortti on käytettävissä ja rikoksentekovaltio toimittaa sen asuinvaltiolle 1 kohdan viimeisen luetelmakohdan mukaisesti).

- Ajokieltoa koskeva päätös alkuperäisenä tai virallisena jäljennöksenä.

- Lyhyt selostus teosta sekä viittaus niihin rikoksentekovaltion lain säännöksiin, joiden perusteella ajokielto on määrätty, jollei säännöksiä ole esitetty päätöksessä.

On todennäköistä, että ajokieltoa koskevaan "päätökseen" sisältyvät kaikissa jäsenvaltioissa rikosta koskevat tiedot, rikokseen liittyvät oikeudelliset säännökset ja kyseistä rikosta koskevat erityiset olosuhteet, mutta jos asia ei ole näin, nämä tiedot olisi myös toimitettava päätöksen mukana.

- Todistus siitä, että ajokieltoa koskeva päätös on lopullinen.

Koska 3 artiklan nojalla on ilmoitettava 1 artiklan a kohdan mukaisesti vain sellaiset ajokiellot, joihin ei enää voida hakea muutosta, asuinvaltiolle on vahvistettava, että päätös on todellakin lopullinen eikä siihen voida enää hakea muutosta.

- Tiedot siitä, miltä osin ajokielto on pantu täytäntöön rikoksentekovaltiossa, mukaan luettuina ajokiellon kesto ja sen alkamis- ja päättymispäivät, jos ne ovat tiedossa.

Rikosentekovaltion olisi annettava asuinvaltiolle aina mahdollisimman täydelliset tiedot, joiden perusteella asuinvaltio voi olla perillä ajokiellon kestosta sekä siitä, milloin sitä alettiin panna täytäntöön ja milloin ajokiellon on rikoksentekovaltion alkuperäisen päätöksen mukaan määrä päättyä (jollei 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tai 4 artiklan 3 kohdan c alakohdassa sallituista vähennyksistä muuta johdu).

- Ajokortti, jos se on otettu haltuun.

Jos ajokortti on otettu haltuun eikä sitä ole palautettu kuljettajalle, se on yleissopimuksen 8 artiklan mukaan lähetettävä asuinvaltiolle. Sen kautta saadaan suuri osa 8 artiklan mukaisesti toimitettavista tiedoista.

8.3 Artiklan 2 kohdassa otetaan huomioon tilanteet, joissa kuljettaja ei ole ollut itse läsnä oikeudenkäynnissä, jossa hänelle on määrätty ajokielto, tai hänellä ei ole ollut siinä edustajaa. Kaikissa jäsenvaltioissa on kansallisia säännöksiä siitä, miten oikeudenkäynnistä annetaan tieto vastaajalle. Artiklan 2 kohdan ja 1 kohdassa vaadittujen tietojen seurauksena on, että rikoksentekovaltion on osoitettava aina, kun asianosainen ei ollut itse läsnä tai hänellä ei ollut edustajaa, että oikeudenkäynnistä oli ilmoitettu asianosaiselle asianmukaisesti maan lainsäädännön mukaisesti.

8.4 Artiklan 3 kohdassa otetaan huomioon mahdollisuus, että päätöstä voi olla mahdoton tehdä ilmoituksen perusteella, vaikka 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot olisikin annettu. Näin on erityisesti, jos asuinvaltion toimivaltaiset viranomaiset epäilevät, ettei asianomaiselle ole annettu riittävää mahdollisuutta puolustautua. Asuinvaltion on tällöin hankittava lisätietoja rikoksentekovaltiolta, jolla on velvollisuus toimittaa tiedot viipymättä. Asuinvaltion viranomaisten harkintavallassa on päättää, voidaanko tällaista epäillä. Jos epäily kuitenkin on olemassa, tarvitaan lisätietoja, jotta asuinvaltio voi tarkastella 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti, oliko asianosaisella riittävä mahdollisuus puolustautua ja olisiko asuinvaltion tämän vuoksi kieltäydyttävä panemasta ajokielto täytäntöön.

9 artikla

9.1 Yleissopimuksen 9 artikla koskee ilmoitusten ja niiden liitteiden kääntämistä ja asiakirjojen oikeaksi todistamista. Se myötäilee keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan vuoden 1959 eurooppalaisen yleissopimuksen 16 ja 17 artiklaa.

9.2 Artiklan 1 kohdassa määrätään periaatteesta, jonka mukaan rikoksentekovaltion asuinvaltiolle toimittaman aineiston kääntämistä ei vaadita. Tämä ei estä jäsenvaltioita sopimasta kahdenvälisesti yleissopimuksen soveltamiseen liittyvien asiakirjojen kääntämisestä.

Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioilla on oikeus poiketa tästä periaatteesta ja 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen antaessaan ilmoittaa, että 1 kohdassa tarkoitettuihin rikoksentekovaltion sille toimittamiin asiakirjoihin on liitettävä ilmoituksessa mainitulle jollekin Euroopan yhteisöjen toimielimissä käytettävälle viralliselle kielelle tehty käännös.

9.3 Artiklan 3 kohdan mukaan 1 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja ei yleensä tarvitse todistaa virallisesti oikeiksi. Ainoana poikkeuksena on 8 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu ajokieltoa koskevan päätöksen virallinen jäljennös.

10 artikla

10. Tämä artiklan mukaan asuinvaltio ilmoittaa rikoksentekovaltiolle, miten sille toimitetun ilmoituksen osalta on menetelty. Tietoihin on sisällyttävä kaikki ilmoituksen johdosta tehdyt ja täytäntöönpanoa koskevat päätökset (esimerkiksi ajokiellon keston lyhentäminen 4 artiklan mukaisesti). Lisäksi, jos se 6 artiklassa sallittujen syiden nojalla kieltäytyy panemasta ajokieltoa täytäntöön, sen on ilmoitettava kieltäytymisen syyt. Näillä tiedoilla on välitön vaikutus rikoksentekovaltion 11 artiklan 1 kohdan mukaiseen oikeuteen panna täytäntöön ajokielto alkuperäisen kestoisena omalla alueellaan. Tietoja voidaan tarvita myös 6 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen soveltamiseksi.

11 artikla

11.1 Artiklan 1 kohta säilyttää rikoksentekovaltion oikeuden panna alkuperäinen ajokielto täysimääräisenä täytäntöön rikoksentekovaltiossa, jos asuinvaltio on esimerkiksi lyhentänyt ajokiellon alkuperäistä kestoa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että suoritettuaan asuinvaltion 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan tai 3 kohdan c alakohdan mukaisesti määräämän lyhennetyn ajokiellon kuljettaja voisi ajaa asuinvaltiossa. Lisäksi hän voisi ajaa myös muualla, jollei 11 artiklan 1 kohta sitä estäisi. Rikoksentekovaltiolla on kuitenkin 1 kohdan mukaan oikeus pitää ajokiellon alkuperäinen kesto voimassa alueellaan. Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltio voi 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta antaessaan ilmoittaa, ettei se rikoksentekovaltiona sovella 11 artiklan 1 kohtaa. Kuljettajalle on tietenkin tärkeää tietää, mikä hänen asemansa on suhteessa rikoksentekovaltioon ja onko hän suoritettuaan asuinvaltiossa ajokieltonsa loppuun edelleen ajokiellon alainen, jos hän ajaa rikoksentekovaltiossa ajokiellon alkuperäisen keston aikana. Artiklan 4 kohdan mukaan rikoksentekovaltion, joka aikoo soveltaa 1 kohtaa, onkin ilmoittaessaan asianosaisielle ajokieltopäätöksestä ilmoitettava hänelle myös tästä seikasta. Artiklan 4 kohdan mukaan rikoksentekovaltion on myös vahvistettava 3 artiklan mukaisesti antamassaan ilmoituksessa, että se on ilmoittanut asiasta kuljettajalle.

11.2 Artiklan 3 kohdan mukaan rikoksentekovaltion ja asuinvaltion on täytettävä yleissopimuksen mukaiset velvollisuutensa siten, että ne varmistavat, ettei molemmissa valtioissa suoritetun ajokiellon kokonaiskesto ylitä rikoksentekovaltion alunperin määräämän ajokiellon kestoa. Tämä tukee 8 artiklan 1 viidettä luetelmakohtaa, jonka mukaan rikoksentekovaltion on annettava ajokiellon alkamis- ja päättymisajankohtaa koskevat tiedot, jos ne tiedetään.

12 artikla

12. Tässä artiklassa velvoitetaan jokainen jäsenvaltio toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta se voi saattaa alueellaan tapahtuvan moottoriajoneuvon kuljettamisen rangaistavaksi teoksi, jos kuljettajalle on tämän yleissopimuksen mukaisesti määrätty ajokielto asuinvaltiossa. Jokaisella jäsenvaltiolla on lainsäädännössään säännös, jonka mukaan kuljettaminen on rangaistava teko, kun henkilölle on määrätty ajokielto kyseisessä maassa. Tämän artiklan mukaan valtioiden on kuitenkin saatettava ajoneuvon kuljettaminen alueellaan rangaistavaksi teoksi, jos kuljettajalle on määrätty ajokielto toisessa maassa (ts. asuinvaltiossa). Neuvosto pani merkille yleissopimusta tehtäessä, että Tanskan valtuuskunta käsittää 12 artiklan siten, että jäsenvaltion käytössä on oltava seuraamuksia, joita se voi soveltaa henkilöön, joka kuljettaa moottoriajoneuvoa sen alueella sen jälkeen, kun toinen jäsenvaltio on määrännyt hänet ajokieltoon, mutta että jäsenvaltio ei ole velvollinen käyttämään ajoneuvon kuljettamista ajokiellon aikana koskevaa kansallista erityissäännöstä.

13 artikla

13. Tämän artiklan mukaan yleissopimuksen täytäntöönpanosta johtuvista kustannuksista vastaa se jäsenvaltio, jossa ne aiheutuvat.

14 artikla

14. Tässä artiklassa käsitellään Europpan yhteisöjen tuomioistuimen tähtävää yleissopimuksen osalta. Se on mahdollisimman pitkälti laadittu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston nojalla hyväksyttyjen muiden asiakirjojen jo voimassa olevien, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaa koskevien säännösten pohjalta.

Artiklan 1 kohdan mukaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta ratkaista yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat jäsenvaltioiden väliset riidat. Toimivalta tulee voimaan kuitenkin vain, jos riitaa ei ole voitu sopia neuvostossa kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun jäsenvaltio on saattanut sen neuvoston käsiteltäväksi.

Tuomioistuimella on myös toimivalta ratkaista yleissopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat jäsenvaltioiden ja komission väliset riidat. Tällöin ei vaadita, että riita olisi ensin pyrittävä sopimaan neuvostossa.

Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltio voi antaa julistuksen, jonka mukaan se hyväksyy yhteisöjen tuomioistuimen toimivallan antaa ennakkoratkaisuja yleissopimuksen tulkinnasta. Jäsenvaltio voi antaa tällaisen julistuksen ratifioidessaan yleissopimuksen, siihen liittyessään tai myöhemmin.

Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltion on 2 kohdan mukaista julistusta antaessaan täsmennettävä, voiko ennakkoratkaisua pyytää vain sellainen tuomioistuin, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea mutosta (a alakohta), vai kaikki sen lainkäyttövaltaan kuuluvat tuomioistuimet (b alakohta). Kohdassa asetetaan lisäksi edellytykset, joiden vallitessa ennakkoratkaisua voidaan pyytää. Tässä yhteydessä asianomaisen tuomioistuimen on pyydettävä ratkaisua yleissopimuksen tulkintaa koskevasta kysymyksestä, jotta se voi antaa päätöksen sen käsiteltävänä olevassa asiassa.

Artiklan 4 kohdan mukaan yhteisöjen tuomioistuimen perussääntöä ja työjärjestystä sovelletaan tämän artiklan mukaisissa menettelyissä yhteisöjen tuomioistuimessa. Lisäksi jäsenvaltio voi sen mukaan riippumatta siitä, onko se antanut 2 kohdassa tarkoitetun julistuksen, antaa tapausta koskevia lausuntoja tai kirjallisia huomautuksia yhteisöjen tuomioistuimelle 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

15 artikla

15. Tämän artiklan mukaan yleissopimus tulee voimaan Euroopan unionin neuvoston tätä varten vahvistamien tavanomaisten määräysten mukaisesti.

Yleissopimus tulee voimaan yhdeksänkymmenen päivän kuluttua siitä, kun viimeinen niistä viidestätoista valtiosta, jotka olivat Euroopan unionin jäseniä 17 päivänä kesäkuuta 1998, jolloin neuvosto antoi säädöksen yleissopimuksen tekemisestä, on ilmoittanut tallettaneensa hyväksymiskirjansa.

Jäsenvaltioiden välillä aikaisemmin tehtyjen oikeudellista yhteistyötä koskevien järjestelyjen osalta 4 kohdassa määrätään, että jokainen jäsenvaltio voi yleissopimusta hyväksyessään tai myöhemmin ilmoittaa, että yleissopimusta sovelletaan ennakoivasti sen ja muiden samanlaisen ilmoituksen tehneiden jäsenvaltioiden välisissä suhteissa. Nämä ilmoitukset tulevat voimaan yhdeksänkymmenen päivän kulutta niiden tallettamispäivästä.

Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan voi ilmoittaa, että yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta yleissopimusta koskevissa asioissa ennakoivan soveltamisen aikana, koska tämä edellyttää yleissopimuksen täyttä voimaantuloa viidentoista jäsenvaltion hyväksyttyä sen.

Olisi pantava merkille myös se, että 5 kohdan mukaan yleissopimusta sovelletaan vain rikoksiin, jotka on tehty sen jälkeen, kun yleissopimus on tullut voimaan tai kun yleissopimusta on 4 kohdan mukaisesti alettu soveltaa asianomaisten jäsenvaltioiden välillä.

16 artikla

16. Tämän artiklan mukaan yleissopimukseen voi liittyä jokainen valtio, josta tulee Euroopan unionin jäsen ja joka suorittaa liittymismenettelyt. Yleissopimukseen ei kuitenkaan voi liittyä valtio, joka ei ole Euroopan unionin jäsen.

Jos yleissopimus on jo tullut voimaan uuden jäsenvaltion liittyessä siihen, yleissopimus tulee voimaan kyseisen valtion osalta yhdeksänkymmenen päivän kuluttua siitä, kun se on tallettanut liittymisasiakirjansa. Jos yleissopimus ei ole tullut voimaan yhdeksänkymmenen päivän kuluttua siitä, kun uusi jäsenvaltio on tallettanut liittymisasiakirjansa, yleissopimus tulee voimaan kyseisen valtion sekä kaikkien muiden jäsenvaltioiden osalta 15 artiklan 3 kohdassa määrättyjen edellytysten mukaisesti. Tässä tapauksessa yleissopimukseen liittyvä valtio voi tehdä ennakoivaa soveltamista koskevan ilmoituksen.

Uuden jäsenvaltion liittyminen ei ole edellytys yleissopimuksen voimantulolle muiden valtioiden osalta, jotka olivat unionin jäseniä silloin, kun neuvosto antoi säädöksen yleissopimuksen tekemisestä.

17 artikla

17. Tämän artiklan tarkoituksena on selventää, ettei yleissopimukseen saa tehdä varaumia.

18 artikla

18. Tässä artiklassa määrätään yleissopimuksen alueellisesta soveltamisalasta Yhdistyneen kuningaskunnan osalta.

19 artikla

19. Tämän artiklan mukaan neuvoston pääsihteeri on yleissopimuksen tallettaja.

Pääsihteeri julkaisee Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä yleissopimuksen hyväksymiset ja siihen liittymiset sekä julistukset samoin kuin muut tätä yleissopimusta koskevat ilmoitukset.

Seuranta

20. Neuvosto pani yleissopimusta tehtäessä merkille sen, että neuvoston apuelimissä on syytä seurata tarkasti yleissopimuksen täytäntöönpanoa ja soveltamista, ottaen erityisesti huomioon yleissopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä mahdollisesti esille tulevat käytännölliset ja tekniset näkökohdat.

(1) Termi "rikos" koskee myös tapauksia, joissa samanaikaisesti tehdyt useat rikokset johtavat yhteen ainoaan ajokieltoon edellyttäen, että ainakin yksi näistä rikoksista sisältää yleissopimuksen liitteessä tarkoitetun menettelyn.

(2) Joissakin kansallisissa säännöksissä viitataan "ajo-oikeuden" sijasta "ajokorttiin", mikä on pikemminkin terminologinen kuin sisältöä koskeva seikka. Tässä yhteydessä "ajokortilla" olisi ymmärrettävä tarkoitettavan kansallista ajokorttia, jonka jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat myöntäneet kansallisen lainsäädäntönsä nojalla.

(3) EYVL 237, 24.8.1991, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 97/26/EY (EYVL L 150, 7.6.1997, s. 41).