51999PC0220

Ehdotus NEUVOSTON ASETUKSEKSI (EY) tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa

(komission esittämä)

PERUSTELUT

Sisällysluettelo

1. YLEISTÄ

1.1. Taustaa

1.2. Tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa avioliittoasioissa koskevan yleissopimuksen neuvottelut

2. EHDOTUS NEUVOSTON ASETUKSEKSI

2.1. Aihe

2.2. Oikeusperusta

3. EHDOTUKSEN PERUSTELU SUHTEELLISUUSPERIAATE JA TOISSIJAISUUSPERIAATE HUOMIOON OTTAEN

4. EHDOTUKSEN SISÄLTÄMIEN SÄÄNNÖSTEN TARKASTELU

4.1. Yleinen tavoite

4.2. Jatkuvuus

4.3. Mukautukset

4.4. Vertaileva taulukko

4.5. Artiklakohtaiset perustelut

1. YLEISTÄ

1.1. Taustaa

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan mukaisesti unioni asettaa tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää unionia vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvana alueena, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus ja jossa oikeussubjektit voivat saattaa voimaan oikeutensa ja saada samanlaista suojaa kuin he saavat omien valtioidensa tuomioistuimissa.

Tällaisen alueen asteittaista toteuttamista varten yhteisö toteuttaa muun muassa yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta. Yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön vahvistaminen, joka on kehittynyt monien mielestä liian hitaasti, on perustavanlaatuinen vaihe luotaessa Euroopan oikeusaluetta, joka tarjoaa todellisia etuja jokaiselle unionin kansalaiselle. (1)

(1) Neuvoston ja komission toimintasuunnitelma parhaista tavoista panna täytäntöön Amsterdamin sopimuksen määräykset vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamisesta, 16 kohta, EYVL C 19, 23.1.1999.

Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää muiden muassa sellaisten toimenpiteiden toteuttamista, joiden tavoitteena on parantaa tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa avioliittoa ja lapsen huoltoa koskevissa asioissa. Täytäntöönpanomenettelyjen nopeus ja oikeusvarmuus ovat tältä osin olennaisia vaatimuksia eri kansallisuutta olevien tai eri jäsenvaltioissa asuvien henkilöiden välillä solmittujen perhesuhteiden yleistyessä, mikä johtaa riita-asioiden lisääntymiseen.

1.2. Tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa avioliittoasioissa koskevan yleissopimuksen neuvottelut

Euroopan unionissa on jo pitkään keskusteltu tarpeesta laatia yleissopimus, jolla laajennettaisiin vuoden 1968 Brysselin yleissopimusta avioliitto- kysymyksiin, jotka eivät alunperin kuuluneet sen soveltamisalaan.

Brysselissä 10 ja 11 päivänä joulukuuta 1993 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi, että Maastrichtin sopimuksen voimaantulo avasi Euroopan kansalaiselle uusia näkymiä, mikä Eurooppa-neuvoston mukaan edellytti, että kansalaisen perhe-elämän tiettyihin oikeudellisiin näkökohtiin liittyvää työtä oli täydennettävä.

Tämän 10 ja 11 päivänä joulukuuta 1993 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen puheenjohtajamaa Kreikka toimitti jäsenvaltioille kyselyn yleissopimuksen yleislinjojen määrittämiseksi. Vastausten pohjalta laadittiin yhteenveto, jonka perusteella Eurooppa-neuvosto antoi kesäkuussa 1994 hyväksyntänsä sille, että aloitetaan yleissopimusehdotuksen laatiminen. Vuoden 1994 jälkimmäisellä puoliskolla puheenjohtajavaltiona toiminut Saksa esitti yleissopimusehdotuksen, joka koski ainoastaan avioeroa, asumuseroa ja avioliiton pätemättömäksi julistamista. Myöhemmin yleissopimuksen soveltamisalaan päätettiin sisällyttää yhteisen lasten huoltoon liittyvät kysymykset.

Neuvosto antoi 28 päivänä toukokuuta 1998 säädöksen yleissopimuksen tekemisestä, jonka kaikkien jäsenvaltioiden edustajat allekirjoittivat samana päivänä. Neuvoston antamaan säädökseen yleissopimuksen tekemisestä liittyy useita julistuksia (2).

(2) EYVL C 221, 16.7.1998, s. 27.

2. Ehdotus neuvoston asetukseksi

Koska 28 päivänä toukokuuta 1998 tehtyä yleissopimusta ei ratifioitu ennen Amsterdamin sopimuksen voimaantuloa, sen säännöt eivät ole voimassa. Yleissopimus on toinen kahdesta oikeudellisen yhteistyön alalla Maastrichtin sopimuksen voimassaoloaikana toteutetusta saavutuksesta. Sen tavoitteena on selvittää kansalaisten jokapäiväisessä elämässään kohtaamia käytännön vaikeuksia. Muuntamalla yleissopimus yhteisön asiakirjaksi taataan erityisesti se, että se pannaan täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa samana päivänä lähitulevaisuudessa.

2.1. Aihe

Tämän asetusehdotuksen tavoitteena on yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden kansainvälistä yksityisoikeutta tuomiovallan alalla koskevat säännöt ja parantaa avioliiton purkamista ja yhteisten lasten huoltoa koskevien tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Sillä korvataan tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoasioissa tehdyn yleissopimuksen sisältö varmistaen laajalti sen neuvottelutulosten jatkuvuus. Komissio siis siirtää tähän asetusehdotukseen suuren osan mainitun yleissopimuksen sisällöstä.

2.2. Oikeusperusta

Yleissopimuksessa käsitelty asia on kuulunut Amsterdamin sopimuksen voimaantulosta alkaen perustamissopimuksen 65 artiklan soveltamisalaan ja tämän ehdotuksen oikeusperustana on EY:n perustamissopimuksen 61 artiklan c kohta.

Valittua muotoa (asetus) voidaan perustella siten, että toimivallan, tunnustamisen ja täytäntöönpanon alalla on tarpeen soveltaa tarkoin määriteltyjä ja yhdenmukaistettuja sääntöjä, joita ilman tuomioiden kansainvälistä tunnustamista ei voida asianmukaisesti toteuttaa. Nämä säännöt muodostavat joukon täsmällisiä ja ehdottomia säännöksiä, joita on sovellettava sellaisenaan ja yhdenmukaisesti, ja jotka eivät luonteensa perusteella edellytä toimenpiteitä, joilla ne saatettaisiin osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä.

Säädös on hyväksyttävä noudattamalla perustamissopimuksen 67 artiklassa tarkoitettua menettelyä, jonka mukaisesti neuvosto hyväksyy viiden vuoden siirtymäkauden aikana yksimielisesti yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alaan liittyvät toimenpiteet komission ehdotuksesta tai jäsenvaltion aloitteesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen uutta IV osastoa, jonka soveltamisalaan tässä asetusehdotuksessa käsiteltävä asia kuuluu, ei sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Irlantiin, paitsi jos nämä maat haluavat osallistua tähän toimintaan perustamissopimuksiin liitetyssä pöytäkirjassa määritellyin ehdoin. Nämä maat ovat kuitenkin ilmoittaneet 12 päivänä maaliskuuta 1999 kokoontuneelle oikeus- ja sisäasioiden neuvostolle aikovansa osallistua täysimääräisesti yhteisön toimintaan yksityis- oikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla. Kyseisillä mailla on mahdollisuus aloittaa pöytäkirjan 3 kohdan mukainen menettely.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen IV osastoa ei sovelleta myöskään Tanskaan sen asemasta annetun pöytäkirjan nojalla. Tanska voi kuitenkin päättää milloin tahansa, että se osallistuu kyseiseen toimintaan. Tanska ei ole ilmoittanut, että se aikoisi aloittaa pöytäkirjan 3 kohdan mukaisen menettelyn.

Tämä asetus on laadittu nykyisen tilanteen pohjalta. Jos asetus tulee sovellettavaksi jossakin edellä mainituista jäsenvaltioista, siihen olisi tehtävä asianmukaiset muutokset.

3. EHDOTUKSEN PERUSTELU SUHTEELLISUUSPERIAATE JA TOISSIJAISUUSPERIAATE HUOMIOON OTTAEN

Mitkä ovat suunnitellun toiminnan tavoitteet suhteessa yhteisön velvoitteisiin?

Ehdotuksen tavoitteena on parantaa ja nopeuttaa vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla avioliittoa ja lapsen huoltoa koskevien tuomioiden osalta. Nämä tavoitteet ovat osa Euroopan unionin tavoitetta ottaa käyttöön vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus ja jossa oikeussubjektit voivat saattaa voimaan oikeutensa ja saada samanlaista suojaa kuin he saavat omien valtioidensa tuomioistuimissa. Tällaisen alueen asteittaista käyttöönottoa varten yhteisö toteuttaa muun muassa yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta.

Täyttääkö suunniteltu toiminta toissijaisuutta koskevat vaatimukset?

Jäsenvaltiot eivät pysty yksin toimimalla toteuttamaan näitä tavoitteita, joten ne on rajatylittävän vaikutuksensa vuoksi toteutettava yhteisön tasolla.

Ovatko yhteisön tasolla käytettävät keinot oikeassa suhteessa tavoitteisiin?

Ehdotetussa säädöksessä rajoitutaan näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeellisiin vähimmäisvaatimuksiin eikä siten ylitetä sitä, mikä tarvitaan tähän tarkoitukseen.

4. EHDOTUKSEN SISÄLTÄMIEN SÄÄNNÖSTEN TARKASTELU

4.1. Yleinen tavoite

Tämä asetus täyttää sillä korvattavan yleissopimuksen tavoin vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksen aineellisessa soveltamisalassa olevan aukon, sillä Brysselin yleissopimuksen 1 artiklassa suljetaan henkilöiden asemaan liittyvät kysymykset sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Asetuksen rakenne vastaa yleissopimuksen rakennetta ja siinä toistetaan suurin osa yleissopimuksen pääperiaatteista.

Tämän asetuksen tavoitteena on

1) ottaa käyttöön yhtenäiset ja nykyaikaiset oikeudellista toimivaltaa koskevat säännöt avioliiton pätemättömäksi julistamiseen, avioeroon ja asumuseroon liittyvissä asioissa ja helpottaa jäsenvaltioissa kyseisissä asioissa annettujen tuomioiden nopeaa ja ilman eri toimenpiteitä tapahtuvaa tunnustamista jäsenvaltioiden välillä,

2) luoda nykyaikaiset ja yhtenäiset toimivaltasäännöt yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa ja yksinkertaistaa näin ollen muodollisuudet, jotta tuomiot tunnustettaisiin nopeasti ja ilman eri toimenpiteitä ja ne pantaisiin täytäntöön yksinkertaistettua menettelyä käyttäen.

On huomattava, että toimivaltaa koskevat säännöt ovat suoraan sovellettavia, joten asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa kannetta ensin käsitelleen tuomioistuimen on noudatettava niitä. Nämä säännökset eivät kuitenkaan vaikuta valtion sisäisen toimivallan alueelliseen jakoon tai niiden valtioiden tilanteeseen, joissa ei ole yhtenäistä oikeusjärjestelmää.

Lisäksi on todettava, että asetusehdotuksessa sallitaan yleissopimuksen tavoin erityisjärjestelyt (38 ja 42 artikla).

4.2. Jatkuvuus

Komissio on siirtänyt tähän ehdotukseen suuren osan yleissopimuksen sisällöstä varmistaakseen mahdollisuuksien mukaan sopimusneuvotteluissa saavutettujen tulosten säilymisen. Se on kuitenkin poistanut määräyksiä, jotka ovat ristiriidassa ehdotetun säädöksen luonteen ja yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön suuntaviivojen kanssa Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan.

Koska yleissopimuksen määräykset ja asetuksen säännökset vastaavat suurelta osin toisiaan, tämän ehdotuksen säännösten tarkastelu perustuu yleissopimuksesta laadittuun selitysmuistioon, jonka neuvosto hyväksyi 28 päivänä toukokuuta 1998. (3)

(3) EYVL C 221, 16.7.1998, s. 27.

4.3. Mukautukset

Selvät eroavaisuudet näiden kahden asiakirjan välillä kuitenkin oikeuttavat asetuksen poikkeamaan yleissopimuksen sisällöstä useassa kohdassa:

- Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta: toisin kuin yleissopimuksen 45 artiklassa asetuksessa ei ole tarpeen määritellä yhteisöjen tuomioistuimen tehtäviä, koska EY:n perustamissopimuksen 220 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sovelletaan myös tähän alaan, jollei 68 artiklan erityisistä määräyksistä muuta johdu.

- Sopimukset, jotka täydentävät tai helpottavat asetuksen soveltamista: selkeyden vuoksi vastaavat yleissopimuksen määräykset eli 38 artiklan 3 ja 4 kohta osittain ja sen 41 artikla on hyväksytty ja koottu 41 artiklaan.

- Varaumat: asetus on luonteeltaan kaikissa jäsenvaltioissa suoraan sovellettavaa oikeutta eikä siihen voida tehdä varaumia, joten yleissopimuksen 46 artiklan 1 kohta on poistettu, mutta erityisjärjestelyt ovat mahdollisia: 38 artiklan 2 kohta (Pohjoismaiden sopimus) ja 42 artikla (konkordaatit). Niiden valtioiden, joita 46 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut julistukset koskevat ja jotka sitoutuvat asetukseen, eli Irlannin ja Italian, olisi pyydettävä, että kyseinen julistus otetaan neuvostossa suulliseen käsittelyyn, jos ne katsovat tämän tarpeelliseksi.

- Muodolliset säännökset: yleissopimuksen 47, 48, 49 ja 50 artiklat eivät sovellu yhteisön asiakirjaan. Asetuksen voimaantulon osalta sovelletaan täysimääräisesti perustamissopimuksen 249 ja 254 artiklaa. Lisäksi komissio vastaa EY:n perustamissopimuksen 211 artiklan mukaisesti mahdollisten muutosten ehdottamisesta asetuksen säännöksiin.

- Yleissopimuksen 43 artikla, jonka mukaan oli sallittua allekirjoittaa kahdenvälisiä sopimuksia, joiden tavoitteena oli jättää tunnustamatta kolmansien maiden kansalaisia koskeva tuomio toimivaltaristiriidan perusteella, ei sovellu yhteisön asiakirjaan. Tällaiset sopimukset vaikuttavat yhteisön tasolla toteutettavaa tunnustamista koskeviin sääntöihin, ja asetuksen antamisen jälkeen tällaisia sopimuksia koskevat neuvottelut kuuluvat yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan, mistä ei tarvitse erikseen säätää. Yleissopimuksen 16 artiklan 1 ja 2 kohtaa ja sen 43 artiklaa ei ole tästä syystä siirretty asetukseen.

- Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Tanskan kannan vuoksi asetukseen ei ole siirretty tiettyjä yleissopimuksen määräyksiä:

. Tiettyjen kansallisten oikeusjärjestysten erityispiirteiden vuoksi yleissopimuksen 2 artiklassa määriteltiin vaihtoehtoisiksi perusteiksi kansallisuus ja kotipaikka, sen merkityksen mukaisesti, joka kotipaikalle annetaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa. Koska nämä valtiot eivät ole sitoutuneet noudattamaan asetusta, tätä viittausta ei ole otettu 2 artiklaan eikä säännöksiin, joissa yleissopimuksessa oli viittaus 2 artiklaan.

. Yleissopimuksen 19 artiklan 2 kohtaa, 20 artiklan 2 kohtaa ja 27 artiklan 2 kohtaa, jotka sisälsivät Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja/tai Irlantia koskevia erityismääräyksiä.

. Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Irlantia ja Tanskaa koskevia yleissopimuksen 21, 26, 28 ja 29 artiklan viittauksia toimivaltaisiin tuomioistuimiin ja muutoksenhakutuomio- istuimiin ei siirretä asetukseen.

. Yleissopimuksen 31 artiklan 2 kohtaa, joka sisältää Tanskaa koskevan erityismääräyksen, ei siirretä asetukseen.

4.4. Vertaileva taulukko

Vuoden 1998 yleissopimus // Asetusehdotus

Johdanto-osa // Poistettu

// Johdanto-osan 1 kappale (tavoite)

// Johdanto-osan 2 kappale (ehdotuksen aihe)

// Johdanto-osan 3 kappale (ala)

// Johdanto-osan 4 kappale (yhdenmukaistaminen)

// Johdanto-osan 5 kappale (suhteellisuus ja toissijaisuus)

// Johdanto-osan 6 kappale (jatkuvuus)

// Johdanto-osan 7 kappale (soveltamisala)

// Johdanto-osan 8 kappale (menettelyt)

// Johdanto-osan 9 kappale (soveltamisala)

// Johdanto-osan 10 kappale (lasten huolto)

// Johdanto-osan 11 kappale (toimivaltaperusteet)

// Johdanto-osan 12 kappale (lasten huoltoa koskevat toimivaltaperusteet)

// Johdanto-osan 13 kappale (tuomio)

// Johdanto-osan 14 kappale (tunnustaminen täytäntöönpanoa varten)

// Johdanto-osan 15 kappale (tuomion tarkistaminen)

// Johdanto-osan 16 kappale (tunnustaminen rekisteröintiä varten )

// Johdanto-osan 17 kappale (Pohjoismaiden sopimus)

// Johdanto-osan 18 kappale (konkordaatit)

// Johdanto-osan 19 kappale (jäsenvaltioiden väliset sopimukset)

// Johdanto-osan 20 kappale (tuomioistuinten ja muutoksenhakutuomioistuinten luettelon muuttaminen)

// Johdanto-osan 21 kappale (uudelleentarkastelu)

// Johdanto-osan 22 kappale (Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin tilanne)

1 artikla // 1 artikla

2 artikla // 2 artikla (4)

(4) Mukautettu – ks. 4.3 kohdan 6 alakohta.

3 artikla // 3 artikla

4 artikla // 4 artikla

5 artikla // 5 artikla

6 artikla // 6 artikla

7 artikla // 7 artikla (5)

(5) Mukautettu – ks. 4.3 kohdan 6 alakohta.

8 artikla // 8 artikla (6)

(6) Mukautettu – ks. 4.3 kohdan 6 alakohta.

9 artikla // 9 artikla

10 artikla // 10 artikla (7)

(7) Mukautettu – ks. 10 artiklan perustelut.

11 artikla // 11 artikla

12 artikla // 12 artikla

13 artikla // 13 artikla

14 artikla // 14 artikla

15 artikla // 15 artikla

16 artikla Tunnustamatta jättäminen ja tosiseikat // 16 artikla Tuomion antaneen tuomioistuimen toimivallan tutkimista koskeva kielto (8)

(8) Mukautettu – ks. 4.3 kohdan 5 alakohta.

17 artikla // 17 artikla

18 artikla // 18 artikla

19 artikla // 19 artikla (9)

(9) Mukautettu – ks. 4.3 kohdan 6 alakohta.

20 artikla // 20 artikla (10)

(10) Mukautettu – ks. 4.3 kohdan 6 alakohta.

21 artikla // 21 artikla (11)

(11) Mukautettu – ks. 4.3 kohdan 6 alakohta.

22 artikla // 22 artikla

23 artikla // 23 artikla

24 artikla // 24 artikla

25 artikla // 25 artikla

26 artikla // 26 artikla (12)

(12) Mukautettu – ks. 4.3 kohdan 6 alakohta.

27 artikla // 27 artikla (13)

(13) Mukautettu – ks. 4.3 kohdan 6 alakohta.

28 artikla // 28 artikla (14)

(14) Mukautettu – ks. 4.3 kohdan 6 alakohta.

29 artikla // 29 artikla (15)

(15) Mukautettu – ks. 4.3 kohdan 6 alakohta.

30 artikla // 30 artikla

31 artikla // 31 artikla (16)

(16) Mukautettu – ks. 4.3 kohdan 6 alakohta.

32 artikla // 32 artikla

33 artikla // 33 artikla

34 artikla // 34 artikla

35 artikla // 35 artikla

36 artikla // 36 artikla

37 artikla // 37 artikla (17)

(17) Mukautettu – ks. 37 artiklan perustelut.

38 artikla // 38 artikla (18)

(18) Mukautettu – ks. 4.3 kohdan 2 alakohta.

39 artikla // 39 artikla

40 artikla // 40 artikla

41 artikla // 41 artikla (19)

(19) Mukautettu – ks. 4.3 kohdan 2 alakohta.

42 artikla // 42 artikla

43 artikla: 8 artiklan mukaisten tuomioiden tunnustamatta ja täytäntöönpanematta jättäminen // (20)

(20) Poistettu – ks. 4.3 kohdan 5 alakohta.

44 artikla: Jäsenvaltiot, joissa on kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä // 43 artikla: Jäsenvaltiot, joissa on kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä

45 artikla: Euroopan yhteisöjen tuomioistuin // (21)

(21) Poistettu – ks. 4.3 kohdan 1 alakohta

46 artikla: Julistukset ja varaumat // (22)

(22) Poistettu – ks. 4.3 kohdan 3 alakohta

47 artikla: Hyväksyminen ja voimaantulo // 46 artikla: Voimaantulo (23)

(23) Ks. 4.3 kohdan 4 alakohta.

48 artikla: Liittyminen // poistettu (24)

(24) Ks. 4.3 kohdan 4 alakohta.

49 artikla: Muutokset // 44 artikla: Uudelleentarkastelu sekä 45 artikla: Tuomioistuinten ja muutoksenhakutuomioistuinten luetteloiden muuttaminen (25)

(25) Ks. 4.3 kohdan 4 alakohta.

50 artikla: Tallettaja ja julkaiseminen // poistettu (26)

(26) Ks. 4.3 kohdan 4 alakohta.

4.5. Artiklakohtaiset perustelut

I luku - Soveltamisala

1 artikla

Asetuksen 1 artiklassa määritellään niiden menettelyjen laji, joihin asetusta sovelletaan, sekä asetuksen kattama ala. Yksityisoikeudellisten menettelyjen lisäksi asetuksen soveltamisalaan kuuluvat tietyissä jäsenvaltioissa avioliittoasioissa käytettävät muut kuin oikeudenkäyntimenettelyt. Jossakin jäsenvaltiossa virallisesti tunnustetut hallinnolliset menettelyt kuuluvat näin ollen soveltamisalaan. Asetuksen soveltamisalaan eivät sitä vastoin kuulu puhtaasti uskonnollisluontoiset menettelyt. Artiklan 2 kohdassa tarkennetaan, että ilmaisu "tuomioistuimet" kattaa asetuksen kaikkien säännösten osalta avioliittoasioissa toimivaltaiset oikeudelliset tai muut viranomaiset.

Asetuksessa käsitellään ainoastaan varsinaisia avioliittoasioita, toisin sanoen avioliiton pätemättömäksi julistamista, avioeroa ja asumuseroa. Näin ollen avioeroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevien tuomioiden tunnustaminen koskee vain avioliiton purkamista ja pätemättömäksi julistamista. Asetuksessa ei käsitellä esimerkiksi kysymystä puolisoiden syyllisyydestä, avioliiton varallisuusoikeudellisia vaikutuksia tai elatusvelvollisuutta, eikä muita asiaan mahdollisesti liittyviä kysymyksiä (oikeus nimeen jne.), vaikka ne liittyvätkin edellä tarkoitettuihin menettelyihin.

Lapsen huoltoa koskevat kysymykset on tärkeää sisällyttää asetuksen aineelliseen soveltamisalaan, sillä joissakin valtioissa kansallinen lainsäädäntö edellyttää, että avioliittoa koskevien tuomioiden on sisällettävä lapsen huoltoa koskevien kysymysten ratkaisu. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat kuitenkin ainoastaan sellaiset lapsen huoltoa koskevat asiat, jotka liittyvät vireillä olevaan avioliitto-oikeudenkäyntiin. "Lapsen huollon" käsite on määriteltävä sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä, jossa kysymys lapsen huollosta on tutkittavana. Asetusta sovelletaan kuitenkin ainoastaan puolisoiden yhteisiin lapsiin ottaen huomioon, että kyseessä ovat sellaiset lapsen huoltoa koskevat oikeudenkäynnit, jotka liittyvät läheisesti avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevaan oikeudenkäyntiin.

Päätös rajoittaa asetuksen soveltamisala lapsen huollon osalta "molempien puolisoiden lapsia" koskeviin tuomioihin ei kuitenkaan estä jäsenvaltioita päättämästä vastaisuudessa soveltaa samoja toimivaltaperusteita, joita 3 artiklan mukaisesti sovelletaan edellä mainittuun ryhmään kuulumattomiin "perheen lapsiin". Asetus ei vaikuta kuitenkaan "perheen lapsiin" sovellettaviin toimivaltaperusteisiin, ja siten kyseisiä lapsia koskeva toimivalta ja tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano määräytyvät kansallisen oikeuden mukaan.

II luku - Oikeudellinen toimivalta

1 jakso - Yleiset säännökset

2 artikla - Avioero, asumusero ja avioliiton pätemättömäksi julistaminen

Hyväksytyt toimivaltaperusteet ovat objektiivisten vaatimusten mukaisia ja ne ottavat huomioon osapuolten edut. Lisäksi ne edustavat henkilöiden liikkuvuuteen mukautettua joustavaa sääntelyä.

Asetuksen 2 artiklaan sisältyy vain objektiivisia perusteita, jotka on tarkistettava 9 artiklan mukaisesti. Ne ovat näin ollen keskenään vaihtoehtoisia, eikä sisältymistä joko a tai b alakohtaan voida tulkita tärkeysjärjestykseksi. Tässä artiklassa esitetyt perusteet ovat ainoat, joita soveltamisalaan kuuluvissa asioissa voidaan käyttää. Luettelo on näin ollen tyhjentävä, eikä siihen voida lisätä mitään.

Niiden perusteiden lähtökohtana, joilla määritetään tietyn valtion tuomioistuinten toimivalta ratkaista asetuksen soveltamisalaan kuuluvia avioliittoasioita, on periaate, jonka mukaan asianosaisella on oltava todellinen side jäsenvaltioon. Artiklan 1 kohdan a alakohdassa esitettyjä perusteita ovat seuraavat:

- puolisoiden vakinainen asuinpaikka hakemuksen tekemisajankohtana,

- puolisoiden viimeinen asuinpaikka, jos toinen puolisoista asuu siellä edelleen,

- "vastaajan vakinainen asuinpaikka",

- yhteisen hakemuksen tapauksessa hakemus voidaan jättää jommankumman puolison asuinpaikan viranomaisille.

Näiden perusteiden lisäksi sovelletaan poikkeuksellisesti kahta perustetta, jotka liittyvät kantajan oikeuspaikkaan (forum actoris), jos muut edellytykset täyttyvät. Näin ollen

- toimivaltaisia ovat sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa kantajalla on vakinainen asuinpaikka, jos hän on asunut siellä vähintään yhden vuoden ajan,

- toimivaltaisia ovat sen valtion tuomioistuimet, jossa kantajalla on vakinainen asuinpaikka, jos hän on asunut siellä vähintään kuuden kuukauden ajan välittömästi ennen hakemuksen tekemistä, edellyttäen, että asianosainen on joko kyseisen jäsenvaltion kansalainen.

3 artikla - Lapsen huolto

Asetuksen 3 artiklassa säädetään, missä tapauksissa ja millä edellytyksillä viranomaiset siinä valtiossa, jonka oikeusviranomaiset ovat 2 artiklassa säädettyjen perusteiden nojalla toimivaltaisia avioliittoasioissa, ovat toimivaltaisia myös puolisoiden yhteisen lapsen huoltajuutta koskevassa asiassa. Tämän vuoksi 3 artikla on jaettu kolmeen kohtaan.

Artiklan 1 kohdassa määritellään kansainvälinen toimivalta asioissa, jotka koskevat puolisoiden yhteisten lasten huoltoa silloin, kun lasten asuinpaikka on siinä jäsenvaltiossa, jonka viranomaiset ovat toimivaltaisia ratkaisemaan myös avioliitto-oikeudenkäynnin. Tämä ei missään tapauksessa tarkoita, että samojen viranomaisten on ratkaistava kyseisessä valtiossa avioliittoasia ja lapsen huoltoa koskeva asia; tarkoituksena on vain vahvistaa, että saman valtion viranomaiset ratkaisevat molemmat asiat.

Artiklan 2 kohdassa esitetään edellytykset, joiden on täytyttävä, jotta sen valtion viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia ratkaisemaan avioeroasian, ovat toimivaltaisia ratkaisemaan myös lapsen huoltoa koskevan asian, jos lapsen asuinpaikka ei ole kyseisessä valtiossa vaan jossakin muussa jäsenvaltiossa. Tällaisissa tapauksissa 2 kohdassa esitetään kaksi edellytystä, joiden on täytyttävä samanaikaisesti: ainakin toisen vanhemmista on oltava lapsen huoltaja, ja kyseisten tuomioistuinten toimivalta on puolisoiden hyväksymä ja lapsen edun mukainen.

Artiklan 3 kohdassa säädetään 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun toimivallan lakkaamisesta kolmessa vaihtoehtoisessa tilanteessa:

Kyseisessä a alakohdassa lähtökohtana on, että avioliittoasiassa annetulla tuomiolla on lainvoima eli siihen ei voida enää hakea muutosta eikä sitä voida tarkistaa. Tässä tapauksessa 2 ja 3 kohtaa ei enää sovelleta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta b alakohdan soveltamista. Lapsen huolto on tällöin määriteltävä joko kansallisen lainsäädännön tai asiaa koskevien kansainvälisten yleissopimusten perusteella.

Tämän hyvin tunnetun tilanteen lisäksi, ottaen myös huomioon c alakohdassa oleva muita tapauksia koskeva säännös, b alakohdassa mainitaan tilanne, jossa sinä ajankohtana, jona avioliittoasiassa annettu tuomio tulee lainvoimaiseksi eikä siihen voida enää hakea muutosta, lapsen huoltoa koskeva oikeudenkäynti on edelleen vireillä. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaisuuden on jatkuttava, kunnes huoltoa koskeva tuomio tulee lainvoimaiseksi. Lapsen huoltoa koskeva toimivaltaisuus voi myös jatkua avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevan päätöksen tultua lainvoimaiseksi.

Artiklan 3 kohdan c alakohdassa käsitellään muita tapauksia, jolloin oikeudenkäynti on päättynyt muusta syystä (esimerkiksi kun avioerohakemus peruutetaan tai kun toinen puolisoista kuolee.)

4 artikla - Lapsikaappaus

Ehkä merkittävin riski puolisoiden yhteisten lasten suojelussa avioliiton hajotessa on se, että toinen vanhemmista vie lapsen pois maasta, kaikkine lapsen tasapainolle ja suojelulle aiheutuvine ongelmineen. Tämä avioliittoasioita koskeva asetus voi vaikuttaa kielteisesti lapsen palauttamiseen, jos asianmukaisia toimia ei toteuteta. Tämä on 4 artiklan tarkoitus.

Tässä artiklassa esitetään erityinen toimivaltasääntö. Siinä säädetään, että 3 artiklaan perustuvaa toimivaltaa on käytettävä vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen (27) ja erityisesti sen 3 ja 16 artiklan mukaisesti. Tämä turvaa vakinaisen [oikean] asuinpaikan toimivaltaperusteena silloin, kun lapsen luvattoman poisviemisen tai palauttamatta jättämisen seurauksena lapsen asuinpaikka on tosiasiasiallisesti muuttunut.

(27) Kansainvälisestä lapsikaappauksesta 25 päivänä lokakuuta 1980 tehty Haagin yleissopimus.

5 artikla - Vastakanne

Tässä artiklassa esitetään tavanomainen vastakanteita koskeva sääntö, jonka mukaan toimivalta on sillä tuomioistuimella, jossa alkuperäisen kanteen käsittely on vireillä, jos vastakanne esitetään edellyttäen, että molemmat kanteet koskevat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa asiaa. Kyseinen säännös on nähtävä yhteydessä 11 artiklaan, jotta kummassakin artiklassa tarkoitetut tilanteet pidettäisiin erillään, vaikka niiden vaikutukset voivatkin monissa tapauksissa olla samanlaisia.

6 artikla - Asumuseron muuntaminen avioeroksi

Joissakin oikeusjärjestyksissä on varsin tavallista, että asumusero muunnetaan avioeroksi. Tietyissä valtioissa asumusero on välttämätön avioeroa edeltävä vaihe, ja asumuseron ja avioeron välillä on yleensä kuluttava määrätty aika. Joissakin muissa oikeusjärjestyksissä tätä eroa ei kuitenkaan tehdä.

Kyseisissä tapauksissa avioeron saaminen on mahdollista joko 2 artiklan mukaisesti toimivaltaisen valtion tuomioistuimissa tai sen valtion tuomioistuimissa, jossa asumusero on myönnetty; tällöin on selvää, että muuntamisen mahdollisuus ei riipu asetuksesta, vaan kyseessä olevan valtion kansalliseen lainsäädäntöön perustuvasta mahdollisuudesta.

7 artikla - 2–6 artiklassa tarkoitettu yksinomainen toimivalta

Ainoastaan 2–6 artiklassa lueteltuja perusteita voidaan käyttää, ja ne ovat vaihtoehtoisia eikä niillä ole keskinäistä tärkeysjärjestystä. Asetuksen 7 artiklassa on kuitenkin haluttu korostaa edeltävissä artikloissa olevien perusteiden yksinomaisuutta tietyn valtion viranomaisten toimivallan määrittämisessä. Yksinomainen toimivalta koskee vain avioliittoasioita ja niihin liittyviä lapsen huoltoa koskevia kysymyksiä, eikä se näin ollen vaikuta toimivaltasääntöihin alaikäisten suojelua koskevissa asioissa, jotka eivät ole yhteydessä avioliitto-oikeudenkäyntiin. Yksinomaisuus ei vaikuta 8 artiklan 1 kohdan ja 38 artiklan 2 kohdan sääntöihin.

Koska 2 artiklassa esitetyt perusteet ovat tiettyjen edellytysten mukaisesti puolison asuinpaikka sekä kansalaisuus, hakemus voidaan 7 artiklan mukaisesti esittää tuomioistuimelle vain edeltävissä artikloissa olevien säännösten mukaisesti.

8 artikla - Toimivalta muissa tapauksissa

Asetuksen 7 artiklan (2–6 artiklassa tarkoitettu yksinomainen toimivalta) jälkeen tässä artiklassa käsitellään kansalliseen oikeusjärjestykseen kuuluvia järjestelyjä, joita voidaan soveltaa vain tämän artiklan yhteydessä. Kun toinen puolisoista asuu kolmannessa valtiossa ja kun mikään asetuksen mukaisista toimivaltaperusteista ei täyty, toimivalta on määritettävä kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti. Tällaisen tilanteen ratkaisemiseksi kantaja, joka on jonkin jäsenvaltion kansalainen ja jonka asuinpaikka on toisessa jäsenvaltiossa, voi vedota kyseisessä valtiossa sovellettaviin toimivaltasääntöihin samoin kuin valtion omat kansalaiset. Tämä edellyttää, että vastaajalla ei ole sovellettavan perusteen mukaisesti asuinpaikkaa missään jäsenvaltiossa eikä hän ole minkään jäsenvaltion kansalainen.

Kyseistä toimivaltaa nimitetään "toimivallaksi muissa tapauksissa" ottaen huomioon sen luonne ja asema asetuksessa määriteltyihin toimivaltaperusteisiin nähden.

Asetuksen 2–6 artiklassa tarkoitetut toimivaltaperusteet huomioon ottaen 1 kohdassa erotetaan toisistaan asetuksessa määritellyt yksinomaiset perusteet ja kansallisten toimivaltasääntöjen soveltamisen periaate, mistä siis käyvät ilmi asetuksen maantieteelliset rajat. Asetuksen 8 artiklan 2 kohdassa määriteltyjä vaatimuksia on tarkasteltava seuraavalta kannalta:

a) kantajan on oltava jonkin jäsenvaltion kansalainen, jolla on asuinpaikka toisessa jäsenvaltiossa. Näin toteutuu jäsenvaltioiden kansalaisten välisen yhtäläisen kohtelun periaate 1 kohdan mukaisesti,

b) vastaajan on täytettävä kaksi edellytystä: toisaalta hänen asuinpaikkansa on oltava jäsenvaltioiden ulkopuolella ja toisaalta hän ei saa olla minkään jäsenvaltion kansalainen. Molempien edellytysten on täytyttävä, koska muutoin tilanteessa olisi sovellettava jotakin 2 artiklan perusteista.

2 jakso - Tuomioistuimen toimivallan ja menettelyn edellytysten tutkiminen

9 artikla - Toimivallan tutkiminen

On erittäin tärkeää, että asiaa ensin käsitellyt tuomioistuin tutkii toimivaltaa omasta aloitteestaan ottaen huomioon jäsenvaltioiden kansallisten lainsäädäntöjen väliset merkittävät erot ja sovellettavien lainvalintasääntöjen jättämä liikkumavara.

10 artikla - Menettelyn edellytysten tutkiminen

Tämän säännöksen tavoitteena on taata vastaajan oikeudet. Pelkkä edellisessä artiklassa tarkoitettu tuomioistuimen suorittama oman toimivallan tutkiminen ei riitä. Lisäksi on luotava sääntö asian käsittelyn keskeyttämisestä, kunnes on selvitetty, että vastaajalla on ollut mahdollisuus saada haastehakemus riittävän ajoissa voidakseen valmistautua vastaamaan asiassa tai että on tehty kaikki voitava tämän varalta. Tarkoituksena on, että tuomioistuin voi varmistautua kansainvälisten toimivalta- perusteiden asianmukaisuudesta ja näin välttää mahdollisimman pitkälle tuomion tunnustamatta jättämisen mahdolliset syyt.

Oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa Euroopan unionin jäsenvaltioissa koskeva direktiivi (28) korvaa ensimmäisen alakohdan säännökset silloin, kun se saatetaan osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä. Siihen asti sovelletaan oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskevan 15 päivänä marraskuuta 1965 tehdyn Haagin yleissopimuksen määräyksiä, jos haastehakemus on pitänyt toimittaa ulkomaille mainitun yleissopimuksen mukaisesti.

(28) EYVL

3 jakso - Vireilläolo ja samassa yhteydessä käsiteltävät kanteet

11 artikla

Jäsenvaltioiden avioliittoasioita koskevien oikeusjärjestysten väliset erot oikeuttavat tekemään muutoksia vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksessa tarkoitettuun vireilläolojärjestelmään. Eräissä jäsenvaltioissa ei tunneta esimerkiksi avioliiton julistamista pätemättömäksi eikä asumuseroa. Nämä eroavaisuudet vaikuttavat myös itse vireilläolon käsitteeseen, joka on tiukemmin rajattu sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa edellytyksenä on sama asia, sama peruste ja samat asianosaiset. Toisissa jäsenvaltioissa käsite on laajempi ja edellyttää vain samaa asiaa ja samoja asianosaisia.

Artiklan 1 kohdassa on perinteinen vireilläoloa koskeva prior temporis -sääntö, jota sovelletaan kaikkiin asetuksen soveltamisalaan kuuluviin riita-asioihin, jos ne koskevat samaa asiaa samojen asianosaisten välillä ja niillä on sama peruste. Toimivaltaristiriidan välttämiseksi säädetään, että tuomioistuin, jossa kanne on nostettu myöhemmin, keskeyttää omasta aloitteestaan asian käsittelyn, kunnes on ratkaistu, että tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen.

Artiklan 2 kohdassa on säännös, jossa otetaan tarkoin huomioon erot, joita valtioiden oikeusjärjestyksissä on asumuseroon, avioeroon tai avioliiton pätemättömäksi julistamiseen liittyvissä menettelyissä. Tämä säännös koskee näin ollen "samassa yhteydessä käsiteltäviä kanteita", mitä voitaisiin kutsua myös "vääräksi vireilläoloksi". Siinä säädetään, että vaikka kanteet eivät koske samaa asiaa ja samaa perustetta, samojen asianosaisten väliset kanteet luovat väärän vireilläolon tilanteen, joka mahdollistaa prior temporis -säännön soveltamisen. Päinvastoin kuin artiklan 1 kohta, joka kattaa myös lapsen huollon, 2 kohta on tarkoituksellisesti rajattu avioeroon, asumuseroon ja avioliiton pätemättömäksi julistamiseen.

Artiklan 3 kohdassa esitetään, mitä seuraa siitä, että tuomioistuin, jossa kanne ensin nostettiin, on todennut itsensä toimivaltaiseksi. Pääsäännön mukaan sen tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu myöhemmin, on jätettävä asia ensiksi mainitun tuomioistuimen tutkittavaksi. Kyseisessä kohdassa esitetään myös erityinen sääntö, jonka mukaan myöhemmän kanteen nostaja voi halutessaan siirtää asian siihen tuomioistuimeen, joka on todennut itsensä toimivaltaiseksi sillä perusteella, että kanne on nostettu siinä ensin.

Artiklan 3 kohdan toisen alakohdan alussa oleva sana "tällöin" on tulkittava siten, että vasta silloin kun se tuomioistuin, jossa kanne on nostettu myöhemmin, jättää asian tutkimatta, kantajalla on mahdollisuus siirtää asia siihen tuomioistuimeen, joka on todennut itsensä toimivaltaiseksi sillä perusteella, että kanne nostettiin ensin siinä.

4 jakso - Väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet

12 artikla

On korostettava, että väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia koskevaan säännökseen ei sovelleta asetuksen toimivaltasääntöjä sen soveltamisalaan kuuluvien menettelyjen osalta, vaan säännös perustuu kansallisen lainsäädännön soveltamiseen. Säännöksessä täsmennetään, että toimenpiteet voidaan toteuttaa jossakin valtiossa, vaikka toisen valtion tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan asian. Lisäksi tätä artiklaa sovelletaan vain kiireellisissä tapauksissa.

Säännöksen sisällön osalta on huomattava, että vaikka väliaikaisia toimenpiteitä tai turvaamistoimia voidaan toteuttaa asetuksen piiriin kuuluvien menettelyjen yhteydessä ja vain kiireellisissä tapauksissa, ne koskevat sekä henkilöitä että omaisuutta, jotka siis eivät kuulu asetuksen alaan, kun kyse on kansallisissa säännöksissä tarkoitetuista toimenpiteistä. Mahdollisia toimenpiteitä on hyvin paljon, koska ne voivat koskea sekä henkilöitä että omaisuutta kyseisessä valtiossa, mikä onkin välttämätöntä avioero-oikeudenkäynneissä. Asetuksessa ei ole mainintaa toimenpiteiden laadusta eikä niiden yhteydestä avioero-oikeudenkäynteihin. Tämän vuoksi toimenpiteet voivat myös koskea asioita, jotka eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan. Toimenpiteitä ei kuitenkaan voida enää toteuttaa, kun toimivaltainen viranomainen on antanut asetuksen johonkin toimivaltaperusteeseen perustuvan päätöksen, ja tämä päätös on tunnustettu (tai pantu täytäntöön) tämän asetuksen mukaisesti. Muita asetuksen soveltamisalaan kuulumattomia asioita, esimerkiksi aviovarallisuussuhteita, koskevia toimenpiteitä voidaan edelleen toteuttaa siihen asti, kunnes toimivaltainen tuomioistuin antaa asianmukaiset tuomiot.

Tässä artiklassa olevalla säännöllä rajoitetaan toimenpiteiden alueelliset vaikutukset valtioon, jossa ne toteutetaan.

III luku - Tunnustaminen ja täytäntöönpano

13 artikla - Tuomion määritelmä

Tämän artiklan säännösten tarkoituksena on määritellä, mitä tarkoitetaan "tuomiolla" tunnustamisen ja täytäntöönpanon yhteydessä. Tämän vuoksi 1 kohdassa olevan yleisen määritelmän lisäksi 2 kohdassa on selvennys siitä, että III luvun säännöksiä sovelletaan myös menettelyistä aiheutuvien kustannusten määrän vahvistamiseen sekä niitä koskevaan määräykseen tai päätökseen. Tätä artiklaa sovellettaessa on otettava huomioon, että se koskee myös 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten antamia päätöksiä.

"Tuomiolla" tarkoitetaan vain myönteisiä eli avioeroon, asumuseroon tai avioliiton pätemättömäksi julistamiseen johtaneita päätöksiä.

Mitä tulee lapsen huoltoa koskeviin päätöksiin, jotka kuuluvat asetuksen soveltamisalaan ja joihin sovelletaan 3 artiklan toimivaltasääntöjä, joillakin avioliittoasioissa annetuilla myönteisillä päätöksillä voi olla lapsen huollon kannalta kielteisiä vaikutuksia toiseen henkilöön kuin siihen, jonka eduksi tuomio annettiin. On selvää, että tällainen tuomio kuuluu asetuksen soveltamisalaan.

"Lapsen huoltoa" koskevien toimenpiteiden määritteleminen kuuluu asetuksen mukaisesti kansalliseen lainsäädäntöön.

Kustannusten osalta on otettava huomioon 38 artiklan 1 kohdassa oleva säännös.

Erilaisten kansallisten järjestelmien huomioon ottamiseksi 3 kohdassa rinnastetaan "viralliset asiakirjat, jotka on asianmukaisesti laadittu jossakin jäsenvaltiossa ja jotka ovat siellä täytäntöönpanokelpoisia, sekä tuomion antaneen valtion tuomioistuimessa oikeudenkäynnin kuluessa tehty sovinto, joka tunnustetaan ja joka on täytäntöönpanokelpoinen kyseisessä jäsenvaltiossa" saman artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin "tuomioihin".

1 jakso - Tunnustaminen

14 artikla - Tunnustaminen

Tässä artiklassa vahvistetaan periaate 13 artiklassa tarkoitettujen tuomioiden tunnustamisesta ilman erityistä menettelyä. Tämän ilman eri menettelyä toteutetun tunnustamisen tärkein vaikutus on se, että tietojen päivittäminen jonkin jäsenvaltion siviilisäätyä koskevassa rekisterissä ei edellytä erityistä menettelyä, vaan riittää, että asiasta on olemassa toisessa jäsenvaltiossa annettu lopullinen tuomio. Kyseessä ei näin ollen ole oikeudellinen tunnustaminen, vaan tunnustaminen rekisteröintiä varten.

Asetuksen 14 artiklan säännös merkitsee Euroopan kansalaisille merkittävää helpotusta, sillä siviilisäätyä koskevien asiakirjojen päivittäminen on tuomion täytäntöönpanon vaikutuksista se, johon useimmin pyritään: asetuksen tultua voimaan tämä säännös merkitsee ajan ja rahan säästöä, sillä siviilisäätyä koskevat rekisterit päivitetään ilman muuta päätöstä.

On huomattava, että tuomion on oltava lopullinen, eikä siihen siis saa hakea muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin tuomion antaneen valtion lainsäädännön mukaisesti.

15 artikla - Tunnustamatta jättämisen perusteet

Artiklan 1 kohdassa mainitaan perusteet, joiden nojalla avioeroa, asumuseroa ja avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevaa tuomiota ei tunnusteta, kun taas 2 kohdassa mainitaan perusteet, joiden nojalla avioliittoasian käsittelyn yhteydessä annettua lapsen huoltoa koskevaa tuomiota ei tunnusteta. Tämä jäsentely johtuu siitä, että vaikka nämä molemmat tuomiotyypit liittyvät kiinteästi avioliitto-oikeudenkäynteihin, ne voivat olla eri viranomaisen antamia riippuen siinä valtiossa noudatettavasta kansallisesta toimivaltajaosta, jossa tuomio on annettu. Toinen syy jäsentelyyn on se, että avioliittoasiaan liittyvän menettelyn ja lapsen huoltoa koskevan menettelyn tavoitteet ovat siinä määrin erilaisia, että tunnustamatta jättämisen perusteet eivät voi olla samat molemmissa tapauksissa.

Ensimmäinen peruste avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevien tuomioiden tunnustamatta jättämiseen on perinteisesti ollut se, että tuomio on selvästi sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen, jossa tunnustamista pyydetään. On kuitenkin syytä huomata, että asetuksen 18 artiklassa kielletään tuomion asiaratkaisun uudelleen tutkiminen, 17 artiklassa kielletään ulkomaisen tuomion tunnustamatta jättäminen sillä perusteella, että valtiossa, jossa tunnustamista pyydetään, ei myönnetä avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista samojen tosiseikkojen perusteella, ja 16 artiklan 3 kohdassa todetaan, että tuomioistuimen toimivaltaa koskevat säännökset eivät kuulu oikeusjärjestyksen perusteisiin.

Artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään tuomion tunnustamatta jättämisestä silloin, kun tuomio on annettu poisjäänyttä vastaajaa vastaan eikä asiaa ole annettu asianmukaisesti tiedoksi niin hyvissä ajoin, että tämä olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa. Tuomio on kuitenkin tunnustettava, mitä asetuksen asianmukainen soveltaminen edellyttääkin, jos vastaaja yksiselitteisesti hyväksyy tuomion esimerkiksi solmittuaan uuden avioliiton.

Kahdessa eri säännöksessä, nimittäin 1 kohdan c ja d alakohdassa käsitellään tapauksia, joissa tuomio, jonka tunnustamista pyydetään, on ristiriidassa muiden tuomioiden kanssa. Tuomioiden ei tarvitse koskea samaa asiaa eikä niiden perusteen tarvitse olla sama.

Ensimmäinen, c alakohdan säännös koskee tuomion ristiriitaisuutta sellaisen tuomion kanssa, joka on annettu oikeudenkäynnissä samojen asianosaisten välillä siinä valtiossa, jossa tunnustamista pyydetään, riippumatta siitä, onko viimeksi mainitussa valtiossa annettu tuomio aikaisempi vai myöhäisempi kuin tuomio, jonka tunnustamista pyydetään.

Toinen, d alakohdan säännös koskee tapauksia, joissa toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa samojen asianosaisten välillä annettu tuomio täyttää seuraavat edellytykset:

a) se on annettu ennen toista tuomiota, ja

b) se täyttää ne edellytykset, jotka ovat tarpeen sen tunnustamiseksi siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään.

Artiklan 2 kohdassa mainitaan perusteet, joiden nojalla voidaan jättää tunnustamatta lapsen huoltoa koskevat tuomiot, ymmärrettynä laajasti siten, että niihin kuuluvat tuomioistuimien antamien tuomioiden lisäksi kaikenlaiset muiden viranomaisten tekemät, avioeroon liittyvät päätökset.

Oikeusjärjestyksen perusteita koskeva säännös, joka esitetään myös 2 kohdan a alakohdassa on seuraava: tuomiota ei voida jättää tunnustamatta vain siksi, että se on selvästi vastoin oikeusjärjestyksen perusteita, vaan lisäksi on samanaikaisesti otettava huomioon lapsen etu, joka on myös asetettava etusijalle. Vastaajan poisjääminen on mainittu c alakohdassa ja huomautukset, jotka liittyvät saman artiklan 1 kohdan b alakohtaan, koskevat myös sitä.

Myös se, että tuomio on annettu varaamatta lapselle tilaisuutta tulla kuulluksi tai kuulematta henkilöä, jonka huoltajan asemaa tuomio loukkaa, on peruste tuomion tunnustamatta jättämiseen (d alakohta).

Artiklan 2 kohdan e ja f alakohdassa tunnustamatta jättämisen perusteeksi mainitaan ristiriita toisen tuomion kanssa ja annetaan eri sääntö sen mukaan, onko tuomio annettu siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään, vai toisessa jäsenvaltiossa vai yhteisöön kuulumattomassa valtiossa, jossa lapsella on asuinpaikka. Koska kyseessä on ainoastaan lapsen huolto, on tuomio, jonka kanssa se tuomio, jonka tunnustamista pyydetään, on ristiriidassa, täytynyt antaa myöhemmin, koska aiemmat tuomiot on tällöin jo otettu huomioon avioeroa koskevassa päätöksessä. Tarkoituksena on välttää ristiriita, joka voisi syntyä esimerkiksi, jos toisessa jäsenvaltiossa annettu tuomio avioerosta ja lapsen huollosta eroaa isyyden kieltävästä tuomiosta.

16 artikla - Tuomion antaneen tuomioistuimen toimivallan tutkimista koskeva kielto

Se tuomioistuin, jossa tunnustamista pyydetään, ei voi tutkia tuomion antaneen tuomioistuimen toimivaltaa, eivätkä tuomioistuimen toimivaltaa koskeviin säännöksiin, jotka esitetään 2–8 artiklassa, voida soveltaa oikeusjärjestyksen perusteita.

17 artikla - Sovellettavan lainsäädännön eroavuus

Tämä säännös liittyy 15 artiklan 1 kohdan a alakohdassa olevaan säännökseen. Sen taustalla on se, että jäsenvaltiot, joiden kansalliset avioeron myöntämistä koskevat säännökset ovat joustavampia, pelkäävät, että niiden tuomioistuinten antamia tuomioita ei tunnusteta toisessa jäsenvaltiossa, koska tämän lainsäädännössä ei tunneta samoja perusteita. Tällä säännöksellä pyritään näin ollen siihen, että oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisuuteen ei vedottaisi harkitsematta.

Sen jäsenvaltion, jossa tunnustamista pyydetään, "lainsäädännön" käsite kattaa kyseisen jäsenvaltion kansallisen ja kansainvälisen yksityisoikeuden säännökset.

18 artikla - Asiaratkaisun uudelleen tutkimisen kieltäminen

Artikla sisältää tavanomaisen kiellon tutkia uudelleen asiaratkaisua tuomion tunnustamis- tai täytäntöönpanovaiheessa. Tämä sääntö on tarpeen, jotta ei vääristettäisi täytäntöönpanomenettelyn merkitystä. Se ei tarkoita, että tuomioistuin valtiossa, jossa tunnustamista pyydetään, antaisi uuden tuomion asiasta, josta on jo annettu tuomio toisessa valtiossa.

Tällä säännöksellä pyritään siihen, että täytäntöönpanomenettelyssä näitä toimenpiteitä ei tutkita uudelleen, mutta se ei myöskään missään tapauksessa saa johtaa niiden muuttamattomuuteen.

Perusperiaate on siis, että siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään, ei saa tutkia uudelleen alkuperäistä tuomiota. Olosuhteiden muuttuessa turvaamistoimenpiteiden tarkistaminen saattaa kuitenkin käydä tarpeelliseksi, sillä usein tilanteet, jotka ovat varsin pysyviä, edellyttävät säännösten muutoksia, jotka kuuluvat tällöin lapsen huollon alalla toimivaltaisen viranomaisen vastuulle.

19 artikla - Asian käsittelyn lykkääminen

Tätä säännöstä on tarkasteltava yhdessä 14 artiklan 2 kohdan säännösten kanssa, joiden mukaan siviilisäätyä koskevien rekistereiden automaattinen tunnustaminen ja erityisesti niiden päivittäminen ei edellytä mitään menettelyä, jos tuomioon ei saa hakea muutosta sen valtion lainsäädännön mukaan, jossa se on annettu.

Sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa pyydetään tuomion tunnustamista, voi lykätä asian käsittelyn, jos tuomioon on haettu muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin. Täytäntöönpanon lykkäämisestä katso 27 artikla.

2 jakso - Täytäntöönpano

20 artikla - Täytäntöönpanokelpoiset tuomiot

Tässä artiklassa säädetään, että yhdessä jäsenvaltiossa annetun tuomion panemiseksi täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa tarvitaan täytäntöönpanomääräys (exequatur). Siinä säädetään yksinkertaisesti, että nimetyt tuomioistuimet päättävät asianosaisen hakemuksesta, voidaanko tuomio panna täytäntöön siinä valtiossa, jota pyyntö koskee. Tuomioistuimet voivat hylätä hakemuksen vain 15 ja 16 artiklassa luetelluista syistä. Avioliittoasioissa riittää tunnustamiseen liittyvä säätely, sillä asetuksen soveltamisala on rajoitettu ja tunnustaminen merkitsee siviilisäätyä koskevien rekistereiden muuttamista, mutta kun kyseessä on puolisoiden yhteisen lapsen huolto, myös täytäntöönpanoa on säänneltävä.

"Asianosaisiksi", jotka voivat esittää pyynnön, ei katsota vain puolisoita tai lapsia, vaan myös valtion viranomaiset (yleinen syyttäjä tai vastaava viranomainen) niissä maissa, joissa tämä on mahdollista.

Tämän säännöksen tarkoituksena on vain tehdä mahdolliseksi lapsen huollosta annetun tuomion täytäntöönpano toisessa valtiossa, koska varsinaista täytäntöönpanomenettelyä säännellään kunkin valtion kansallisessa lainsäädännössä. Kun täytäntöönpanomääräys on siis saatu jossakin valtiossa, täytäntöönpano toteutetaan käytännössä kyseisen valtion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Jäljempänä annetuilla säännöksillä pyritään luomaan kaikille jäsenvaltioille yhteinen menettely täytäntöönpanomääräyksen saamista varten ja näin korvaamaan kansalliseen lainsäädäntöön tai muihin yleissopimuksiin sisältyvät vastaavat säännöt.

21 artikla - Alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin

Tämä artikla on jaettu kolmeen kohtaan, joista ensimmäisessä ilmoitetaan viranomainen, jolla on kansainvälinen toimivalta täytäntöönpanon osalta, ja kahdessa seuraavassa luetellaan valtion sisällä alueellisesti toimivaltaiset tuomioistuimet. Näitä säännöksiä voidaan soveltaa sekä tunnustamiseen (14 artiklan 3 kohdan perusteella) että täytäntöönpanoon. Niiden tarkoituksena on helpottaa Euroopan kansalaisten elämää, koska näin he tietävät tarkoin, minkä tuomioistuimen puoleen kääntyä.

Artiklan 1 kohdassa luetellaan viranomaiset, jotka ovat kansainvälisesti toimivaltaisia panemaan tuomion täytäntöön. Hyväksytyssä ratkaisussa erotetaan kaksi erilaista tapausta sen mukaan, pyydetäänkö täytäntöönpanoa vai tunnustamista.

Ensin annetaan yleinen sääntö, joka koskee täytäntöönpanomääräyksen hakemista. Artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään, että alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin määräytyy sen henkilön asuinpaikan mukaan, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan tai sen lapsen asuinpaikan mukaan, jota pyyntö koskee. Voitiin kuitenkin olettaa syntyvän sellaisiakin tilanteita, joissa vastaajan ja lapsen asuinpaikat eivät sijaitse jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoa pyydetään. Tällöin b alakohdassa säädetään, että pyyntö esitetään täytäntöönpanopaikan tuomioistuimelle.

Jos sen sijaan on kyseessä pyyntö, joka koskee toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustamista tai tunnustamatta jättämistä, toimivalta määritetään 3 kohdan nojalla sen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jossa pyyntö on esitetty.

22 artikla - Täytäntöönpanomenettely

Tässä ja seuraavissa artikloissa säädetään tuomioiden täytäntöönpanossa noudatettavasta menettelystä.

Menettely aloitetaan asianosaisen pyynnöstä ja se koskee koko yhteisöä, toisin sanoen samaa nopeaa ja yksinkertaista menettelyä sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa, mistä on epäilemättä etua. Tässä säännöksessä käsitellään sitä, miten hakijan on toimittava.

Ensiksi ilmoitetaan, että täytäntöönpanoa pyydetään täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaisesti (1 kohta). Tämä merkitsee, että kansallista lainsäädäntöä on noudatettava hakemukseen sisältyvien tietojen, tuomioistuimelle toimitettavien hakemusten kappalemäärän, asiaa hoitavan viranomaisen, mahdollisesti hakemuksen laatimiseen käytettävän kielen ja myös sen suhteen, onko asianajajan, muun edustajan tai asiamiehen osallistuminen tarpeen.

Artiklan 2 kohdassa säädetään myös, että hakijan on ilmoitettava osoite tiedoksiantoja varten tai nimettävä oikeudenkäyntiasiamies asiaa käsittelevän tuomioistuimen tuomiopiiristä. Tämän säännöksen merkitys liittyy 24 artiklaan (päätöksestä ilmoittaminen hakijalle) ja 26 artiklaan (muutoksenhaku täytäntöönpanoa koskevaan päätökseen kontradiktorisen menettelyn mukaisesti). Artiklan 3 kohdassa säädetään, että 33 ja 34 artiklassa mainitut asiakirjat on liitettävä hakemukseen.

23 artikla - Tuomioistuimen päätös

Artiklan 1 kohdassa säädetään asianosaisen pyynnöstä käytävän täytäntöönpanoa koskevan oikeudenkäynnin yksipuolisuudesta. Sen asianosaisen kuuleminen, jota vastaan täytäntöönpanoa pyydetään, ei ole poikkeustapauksissakaan mahdollista, koska sen muuttaisi heti yksipuolisen menettelyn kontradiktoriseksi. Puolustuksen oikeudet otetaan huomioon antamalla henkilölle, jota vastaan täytäntöönpanoa pyydetään, mahdollisuus hakea muutosta täytäntöönpanoa koskevaan päätökseen.

Tuomioistuin voi päättää vain täytäntöönpanosta, eikä se saa tässä vaiheessa tutkia uudelleen lapsen huoltoa koskevia toimia, minkä estää 39 artikla. Tuomioistuimen on annettava päätöksensä "viipymättä", mutta määräaikaa ei ole asetettu, sillä oikeuskäytännöissä ei ole tällaista määräaikaa eikä sen noudattamatta jättämisestä olisi seuraamuksia. Täytäntöönpanomääräys annetaan yleensä sen keskinäisen luottamuksen perusteella, joka syntyy ajatuksesta, että kaikki yhteisön tuomioistuimet soveltavat yleissopimusta oikein. Tästä syystä menettely säilytetään yksipuolisena ja nopeana, koska asetuksen seuraavissa artikloissa säädetään joka tapauksessa menettelyistä, joita sovelletaan ongelmallisissa tapauksissa. Artiklassa säädetään, että hakemus voidaan hylätä vain 15 artiklassa mainitulla perusteella ja että päätöstä ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa uudelleen käsiteltäväksi (3 kohta).

24 artikla - Päätöksestä ilmoittaminen

Tämän artiklan mukaan hakijalle on ilmoitettava päätöksestä täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaisesti. Säännös osoittaa, miten tärkeää on ilmoittaa osoite tiedoksiantoja varten tai nimetä oikeudenkäyntiasiamies (katso 22 artikla), ja se vaikuttaa muutoksenhakuun, jota käsitellään seuraavissa artikloissa.

25 artikla - Muutoksenhaku täytäntöönpanoa koskevaan päätökseen

Tämän artiklan mukaan henkilö, jota vastaan täytäntöönpanoa pyydetään, voi hakea muutosta päätökseen, jolla täytäntöönpano sallitaan.

Koska asetuksen tavanomainen toteutuminen johtaa täytäntöönpanomääräyksen antamiseen, on johdonmukaista, että muutoksenhakuaika on lyhyt, vain yksi kuukausi (1 kohta). Jos henkilö, jota vastaan täytäntöönpanoa pyydetään, asuu toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa täytäntöönpanon salliva päätös on annettu, muutoksenhakuaika on kaksi kuukautta siitä, kun päätös on annettu tiedoksi hänelle joko henkilökohtaiseksi tai toimitettu hänen asunnolleen. Tätä määräaikaa ei voida pidentää etäisyyden perusteella.

26 artikla - Muutoksenhakutuomioistuimet ja muutoksenhakukeinot

Artiklan 1 kohdassa luetellaan tuomioistuimet, joilta voi hakea muutosta päätökseen, jolla täytäntöönpano sallitaan. Tällöin menettely on kontradiktorinen toisin kuin hakemusta ja alkuperäistä tuomiota koskeva menettely, joka on yksipuolinen. On korostettava sitä, että ainoa asetuksessa asetettu vaatimus on se, että muutosta haetaan kontradiktorista oikeudenkäyntiä koskevien säännösten mukaisesti päinvastoin kuin alkuperäistä tuomiota, jota koskeva oikeudenkäynti on yksipuolinen. Tämä asia on otettava erityisesti huomioon kielellisten erojen vuoksi, jotta missään vaiheessa ei rinnastettaisi sanoja "kontradiktorinen" ja "riidanalainen". Joissakin valtioissa menettely ei ole ainoastaan kontradiktorinen, vaan myös riidanalainen, mutta näin ei ole kaikissa valtioissa. Menettelyn on siten aina oltava kontradiktorinen, mutta se, onko se riidanalainen vai ei, määräytyy kunkin valtion kansallisten lakien mukaan, samalla tavoin kuin oikeudenkäynti määräytyy oikeuspaikan mukaan (lex fori regit processum).

Muutoksenhaun johdosta annettuun päätökseen voi hakea muutosta vain kassaatiovalituksella tai valtioissa, joissa ei ole tätä järjestelmää, valittamalla muuhun ylioikeuteen. Rajoittamalla tällä tavoin muutoksenhakukeinoja pyritään estämään tarpeettomat muutoksenhaut, jotka voivat olla perusteettomia viivytyskeinoja. Näin pyritään turvaamaan asetuksen tavoite, joka on tuomioiden vapaan liikkuvuuden helpottaminen.

27 artikla - Asian käsittelyn keskeyttäminen

Joissakin tapauksissa on mahdollista, että tuomio on täytäntöönpanokelpoinen sen antamisvaltiossa siitä huolimatta, että muutosta on jo haettu tai että muutoksenhakukeinon käyttämiselle säädetty aika ei ole päättynyt. Tällöin ei haluta mutkistaa tilannetta, joka syntyisi antamalla tuomiolle täytäntöönpanomääräys. Tämän vuoksi artiklassa säädetään muutoksenhakua käsittelevän tuomioistuimen mahdollisuudesta, ei velvollisuudesta, keskeyttää asian käsittely, jos varsinaista muutoksenhakua ei ole ratkaistu päätöksen antamisvaltiossa tai jos sellaisen muutoksenhakukeinon käyttämiselle säädetty aika ei ole vielä kulunut umpeen. Käsittely voidaan keskeyttää ainoastaan muutoksenhakijan pyynnöstä.

Tunnustamisen lykkäämisestä katso 19 artiklaan liittyvät huomautukset.

28 artikla - Muutoksenhakutuomioistuin täytäntöönpanohakemuksen hylkäävän päätöksen osalta

Aivan kuten muutosta voidaan hakea tapauksissa, joissa täytäntöönpano sallitaan, myös hakija voi hakea muutosta, jos täytäntöönpano evätään; artiklan 1 kohdassa luetellaan toimivaltaiset muutoksenhakutuomioistuimet. Muutoksenhaulle ei kuitenkaan tässä tapauksessa aseteta määräaikaa. Syynä tähän on se, että jos hakemus hylätään, hakijalla on oikeus hakea muutosta sopivaksi katsomanaan ajankohtana ja saatuaan esimerkiksi koottua tarvittavat asiakirjat. Menettelyn valinta johtuu jälleen asetuksen tavoitteesta: tavanomainen lopputulos on, että tuomio pannaan täytäntöön, ja tämän vuoksi nopeasti ja yksipuolisella menettelyllä annetun ensimmäisen päätöksen jälkeen on edistettävä kaikin tavoin mahdollisuuksia saavuttaa kyseinen tavoite.

Menettely on kontradiktorinen ja sen asianosaisen, jota koskevaa täytäntöönpanoa pyydettiin, oikeudet on turvattava; tästä johtuen 2 kohdan mukaan kyseiselle asianosaiselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi, ja jos henkilö jää saapumatta, sovelletaan 10 artiklan säännöksiä (menettelyn edellytysten tutkiminen) riippumatta siitä, asuuko henkilö jäsenvaltiossa vai kolmannessa maassa.

29 artikla - Muutoksenhaku muutoksenhakemuksen johdosta annettuun päätökseen

Muutoksenhaun johdosta annettuun päätökseen voidaan hakea muutosta vain tietyissä tuomioistuimissa, jotka ovat samat kuin ne, jotka luetellaan 26 artiklan 2 kohdassa.

30 artikla - Osittainen täytäntöönpano

Tässä artiklassa käsitellään kahta eri kysymystä.

Artiklan 1 kohdassa säädetään tapauksesta, jossa tuomio koskee useita vaatimuksia ja niiden kaikkien täytäntöönpanoa ei voida sallia: tällöin tuomioistuimen on sallittava täytäntöönpano vain yhden tai useamman vaatimuksen osalta.

Artiklan 2 kohdassa viitataan hakijan mahdollisuuteen pyytää tuomion osittaista täytäntöönpanoa.

31 artikla - Oikeusapu

Tässä artiklassa säädetään, että jos hakijalle on jäsenvaltiossa, jossa tuomio on annettu, myönnetty kokonaan tai osittain maksuton oikeusapu tai jos hänet on vapautettu kulujen tai maksujen suorittamisesta, on hänelle myös valtiossa, jossa täytäntöönpanoa pyydetään, myönnettävä maksuton oikeusapu tai vapautus kulujen ja maksujen suorittamisesta niin laajalti kuin se on mahdollista sen valtion lain mukaan, jolle pyyntö on osoitettu.

32 artikla - Vakuus, takuu tai talletus

Tässä artiklassa toistetaan jo vakiintunut periaate, jonka mukaan asianosaiselta, joka jäsenvaltiossa pyytää toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustamista tai täytäntöönpanoa, ei saa vaatia vakuutta, takuuta, talletusta tai muuta senkaltaista suoritusta ("cautio judicatum solvi").

3 jakso - Yhteiset säännökset

33 artikla - Asiakirjat

Artiklan 1 kohdassa esitetään asiakirjat, jotka asianosaisen, joka vaatii tuomion tunnustamista tai sen tunnustamatta jättämistä, on aina annettava. Kaikissa täytäntöönpanoa koskevissa sopimuksissa tuomiosta vaaditaan sellainen jäljennös, joka täyttää sen alkuperäisyyden toteamisen edellyttämät vaatimukset locus regit actum -säännön mukaan, toisin sanoen sen paikan lainsäädännön mukaan, jossa tuomio on annettu. Tarvittaessa on annettava myös asiakirja, josta ilmenee, että hakijalle on myönnetty oikeusapu tai maksuton oikeudenkäynti siinä valtiossa, jossa tuomio on annettu.

Artiklan 2 kohdassa esitetään asiakirjat, jotka on annettava, jos tuomio on annettu saapumatta jättänyttä asianosaista vastaan. Siten tuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa hakevan osapuolen on todistettava vaaditulla tavalla, että kirjallinen hakemus tai vastaava asiakirja on annettu tiedoksi, tai avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevan tuomion osalta, että vastaaja on yksiselitteisesti hyväksynyt kyseisen tuomion sisällön.

Artiklan 2 kohdan b alakohta on laadittu siten, että se on yhdenmukainen 15 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 15 artiklan 2 kohdan c alakohdan kanssa.

Artiklan 3 kohdassa mainitaan asiakirja, joka on annettava 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen lisäksi haettaessa siviilisäätyä koskevien rekisteritietojen päivittämistä. Koska siviilisäätyä koskevissa rekistereissä olevat tiedot ovat virallisia, niiden päivittämistä varten on esitettävä asiakirja sen osoittamiseksi, että tuomioon ei saa hakea muutosta sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa tuomio on annettu.

34 artikla - Muut asiakirjat

Asianosaisen, joka pyytää täytäntöönpanoa, on 33 artiklassa vaadittujen asiakirjojen lisäksi esitettävä asiakirjat, joista ilmenee, että tuomio on täytäntöönpanokelpoinen sen jäsenvaltion lain mukaan, jossa se on annettu, ja että se on annettu tiedoksi.

35 artikla - Asiakirjojen puuttuminen

Tällä artiklalla helpotetaan asiakirjojen antamista koskevien menettelyjen loppuun saattamista: siinä säädetään, että tuomioistuin voi asettaa asiakirjojen antamiselle määräajan, hyväksyä vastaavia asiakirjoja tai, jos se pitää asiaa riittävästi selvitettynä, vapauttaa asiakirjan antamisvelvollisuudesta (esimerkiksi jos asiakirjat on tuhottu). Tämä mahdollisuus koskee kuitenkin vain 33 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja, mutta ei 3 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja (siviilisäätyä koskevien rekisteritietojen päivittäminen). Jäljennös kyseisestä tuomiosta vaaditaan näin ollen aina.

Tätä säännöstä ja sen vaikutuksia on tarkasteltava 22 artiklan yhteydessä vastaavassa tilanteessa, jossa täytäntöönpanohakemuksen liitteenä ei ole edellisissä artikloissa vaadittuja asiakirjoja. Jos esitetyt asiakirjat eivät asiakirjojen antamista koskevista helpottavista toimenpiteistä huolimatta ole riittäviä eikä tuomioistuin saa haluamiaan tietoja, se voi jättää hakemuksen tutkimatta.

Yksinkertaistamista tukee se, että asiakirjoista on annettava käännös ainoastaan toimivaltaisen viranomaisen vaatimuksesta. Käännös voi lisäksi olla sellaisen henkilön oikeaksi todistama, jolla on siihen jossakin jäsenvaltiossa kelpoisuus, mutta ei välttämättä siinä valtiossa, jossa tuomio on annettu tai jossa täytäntöönpanoa pyydetään.

36 artikla - Laillistaminen tai vastaava muodollisuus

Laillistamista tai vastaavaa muodollisuutta ei vaadita 33 ja 34 artiklassa tai 35 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen osalta eikä täytäntöönpanomenettelyyn liittyvän asianajovaltakirjan osalta.

IV luku - Siirtymäsäännökset

37 artikla

Asetusta sovelletaan pääsäännön mukaan ainoastaan sellaisiin oikeudenkäynteihin, jotka on pantu vireille, sellaisiin virallisiin asiakirjoihin, jotka on laadittu ja sellaisiin sovintoihin, jotka tuomioistuin on hyväksynyt asian käsittelyn aikana sen jälkeen, kun tämä asetus on tullut voimaan.

Koska kyseessä on asetus, se tulee voimaan samanaikaisesti jäsenvaltiossa, jossa tuomio on annettu, ja jäsenvaltiossa, josta pyyntö on peräisin.

Tuomio voidaan kuitenkin panna täytäntöön asetuksen säännösten mukaisesti, vaikka oikeudenkäynti on pantu vireille ennen asetuksen voimaantuloa, jos tuomion antaneen tuomioistuimen soveltamat toimivaltasäännöt vastaavat II luvun säännöksiä tai sellaisen yleissopimuksen määräyksiä, joka asian tullessa vireille oli voimassa kyseisten kahden valtion välillä.

Vaatimus, jonka mukaan sovellettujen toimivaltasääntöjen on "vastattava II luvun säännöksiä" tarkoittaa, että sen valtion tuomioistuimen, jossa tuomio pannaan täytäntöön, on tutkittava sen valtion tuomioistuimen toimivalta, jossa tuomio on annettu, koska asetuksen perusteella sitä ei ole voitu tutkia vastaajan pyynnöstä jäsenvaltiossa, jossa tuomio on annettu.

On huomattava, ettei 37 artikla koske ennen asetuksen voimaantuloa annettuja tuomioita, vaikka tuomion antaneen tuomioistuimen soveltamat toimivaltasäännöt olisivat II luvun mukaiset. Jos tällaisen tuomion tunnustaminen kuuluu kahden- tai monenvälisen sopimuksen piiriin, kyseiseen tilanteeseen sovelletaan 40 artiklan 2 kohtaa.

V luku - Yleiset säännökset

38 artikla - Suhde muihin yleissopimuksiin

Artiklan 1 kohdassa esitetyn pääsäännön mukaan tämä asetus korvaa sen osapuolina olevien jäsenvaltioiden välillä voimassa olevat kahden- tai monenväliset yleissopimukset. Siinä ei luetella voimassa olevia yleissopimuksia, koska tämä asetus on soveltamisalansa osalta perusasiakirja suhteessa muihin yleissopimuksiin (1 artikla). Niitä yleissopimuksia, joissa käsitellään osaa tämän ehdotuksen asetukseksi kattamista asioista, tarkastellaan 39 ja 40 artiklassa.

Suomi ja Ruotsi ovat Islannin, Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan kesken 6 päivänä helmikuuta 1931 tehdyn, avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälis-yksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävän yleissopimuksen sopimuspuolia. Tätä sopimusta tarkistettiin viimeksi Tukholmassa vuonna 1973 tehdyllä sopimuksella. Euroopan unionin tasolla joulukuussa 1997 saavutetun poliittisen yhteisymmärryksen tuloksena 38 artiklan 2 kohdassa viitataan tähän erityiseen tilanteeseen ja todetaan, että pohjoismaiset jäsenvaltiot voivat edelleen soveltaa pohjoismaista sopimusta keskinäisissä suhteissaan. Kyseisessä artiklassa asetettujen edellytysten on kuitenkin täytyttävä.

Tämän asetuksen 38 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan kullakin pohjoismaisella jäsenvaltiolla on oikeus ilmoittaa, että vuoden 1931 pohjoismaista sopimusta sovelletaan kokonaisuudessaan tai osittain näiden valtioiden keskinäisissä suhteissa tämän asetuksen säännösten sijasta.

Artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetaan syrjimättömyysperiaate. Säännöksellä on ainoastaan toteava arvo, sillä EY:n perustamissopimuksen 6 artiklaa sovelletaan kaikkiin perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluviin aloihin ja näin ollen kaikkiin asetuksessa käsiteltyihin kysymyksiin. Tämän periaatteen noudattamisen valvonta kuuluu yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan.

Komission mielestä niiden jäsenvaltioiden, jotka haluavat käyttää tätä oikeuttaan, olisi toistettava yleissopimuksen liitteenä oleva julistus, joka on alaviitteessä (29).

(29) Yleissopimukseen liitettävä 38 artiklan 2 kohdan mukaisen ilmoituksen tekemiseen oikeutetun pohjoismaisen jäsenvaltion julistus.

Artiklan 2 kohdan c alakohdan säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että pohjoismaisten jäsenvaltioiden välisiin, tämän asetuksen piiriin kuuluvia asioita koskeviin tulevaisuudessa tehtäviin sopimuksiin sisältyvät toimivaltasäännöt ovat tämän asetuksen mukaisia.

Pohjoismaisessa jäsenvaltiossa pohjoismaisen sopimuksen nojalla annettu tuomio tunnustetaan ja pannaan täytäntöön myös muissa jäsenvaltioissa tämän asetuksen III luvun säännösten nojalla aina, kun pohjoismaisen tuomioistuimen soveltama toimivaltaperuste vastaa jotakin tämän asetuksen II luvussa tarkoitetuista perusteista.

Kyseisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaisista sopimuksista sekä niihin tehtävistä muutoksista tai niiden irtisanomisista.

Tällaisen järjestelmän säilyttämisen hyödyllisyyttä tarkastellaan komission esittämän kertomuksen perusteella (45 artikla).

39 artikla - Suhde tiettyihin monenvälisiin yleissopimuksiin

Tässä artiklassa vahvistetaan tämän asetuksen ensisijaisuus muihin kansainvälisiin yleissopimuksiin nähden, joiden sopimuspuolina jäsenvaltiot ovat, niiden asioiden osalta, joista säädetään tässä asetuksessa.

Asetuksen ensisijaisuus tarkoittaa, että sen säännöksiä on sovellettava kyseisten muiden sopimusten sijasta.

Tässä artiklassa tarkoitettujen yleissopimusten osalta on todettava, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole sopimuspuolina kaikissa mainituissa yleissopimuksissa eikä niiden sisällyttäminen tähän artiklaan merkitse, että jäsenvaltioille suositettaisiin liittymistä kyseisiin yleissopimuksiin. Säännös on vain konkreettinen sääntö tämän asetuksen ja muiden yleissopimusten välisestä suhteesta.

40 artikla - Voimassaolo

Tässä artiklassa säädetään 38 artiklan 1 kohdassa ja 39 artiklassa mainittujen yleissopimusten soveltamisesta sellaisiin asioihin, joihin tätä asetusta ei sovelleta (1 kohta), ja niihin tuomioihin, jotka on annettu ennen tämän asetuksen voimaantuloa (2 kohta). Jälkimmäisessä tapauksessa ei anneta sääntöä siirtymäkaudesta lukuun ottamatta 37 artiklaan sisältyvää säännöstä, joka mahdollistaa tuomion tunnustamisen tämän asetuksen perusteella, jos se on annettu tässä asetuksessa tunnustetun toimivaltaperusteen nojalla.

41 artikla - Jäsenvaltioiden väliset sopimukset

Asetuksen 41 artiklassa yhdistetään yleissopimuksen 38 artiklan 3 kohta ja 41 artikla. Asetuksen 41 artiklan 1 kohdan mukaan kaksi jäsenvaltiota tai useammat jäsenvaltiot voivat tehdä keskenään sopimuksia, joiden tavoitteena on täydentää tätä asetusta tai helpottaa sen soveltamista. Jäsenvaltioiden välisistä yksityiskohtaisista säännöistä voidaan sopia siltä osin kuin vastaavia toimia ei toteuteta yhteisön tasolla.

Komissio valvoo tämän oikeuden käyttöä: sille on toimitettava jäljennökset tällaisista sopimusluonnoksista. Sille on ilmoitettava myös sopimuksiin tehtävistä mahdollisista muutoksista tai sopimusten irtisanomisista. Tätä asetusta täydentävät sopimukset eivät saa olla ristiriidassa II ja III luvun säännösten kanssa.

42 artikla- Pyhän istuimen kanssa tehdyt sopimukset

Tässä artiklassa käsitellään kolmansien valtioiden kanssa tehtyjä sopimuksia ja erityisesti tapausta, jossa kirkollisilla tuomioistuimilla on yksinomainen toimivalta julistaa konkordaatin mukainen avioliitto pätemättömäksi. Portugali itse asiassa loukkaisi konkordaatin mukaisia kansainvälisiä velvoitteitaan, jos sen olisi sovellettava 2 artiklaa ja sitä seuraavien artikloja siviilituomioistuimiin, kun Portugalissa konkordaatin mukaisesti solmittu avioliitto julistetaan pätemättömäksi.

Asetuksen 42 artiklan 1 kohdan mukainen konkordaattia koskeva suojalauseke antaa siis Portugalille mahdollisuuden olla tunnustamatta tätä toimivaltaa tai näiden tuomioistuimien antamia tuomioita edellä mainittujen avioliittojen julistamisesta pätemättömiksi.

Lisäksi artiklan 2 kohdan mukaan konkordaatin tai Portugalin siviililain säännösten mukaisesti annetut tuomiot pätemättömäksi julistamisesta tunnustetaan muissa jäsenvaltioissa, kun ne sisällytetään Portugalin oikeusjärjestykseen.

Portugalin tilanne poikkeaa Espanjan ja Italian tilanteesta, missä kirkollisten tuomioistuinten toimivalta julistaa avioliitto pätemättömäksi ei ole yksinomainen vaan rinnakkainen, ja siviilioikeudessa on käytössä erityinen tunnustamismenettely. Tämän vuoksi nämä konkordaatit mainitaan omana kohtanaan, jonka mukaan tuomioihin sovelletaan samaa tunnustamisjärjestelyä, vaikka yksinomaista toimivaltaa ei ole.

Espanjan kohdalla on kyseessä Pyhän istuimen ja Espanjan välillä oikeusasioista 3 päivänä tammikuuta 1979 tehty sopimus. Asumusero ja avioero kuuluvat siviilituomioistuinten toimivaltaan. Vuoden 1978 perustuslain tultua voimaan kirkollisten tuomioistuinten yksinomainen toimivalta julistaa avioliitto pätemättömäksi lakkasi; siviilituomioistuimilla ja kirkollisilla tuomioistuimilla on nyt vaihtoehtoinen toimivalta ja siviilioikeudellisten vaikutusten tunnustaminen on välttämätöntä. Tällaisissa tapauksissa on edellä mainitun vuoden 1979 sopimuksen lisäksi otettava huomioon siviililain 80 artikla ja 7 päivänä heinäkuuta 1981 annetun lain 30/1981 toinen lisäsäännös, jolla muutetaan siviililain avioliittosäännöksiä ja vahvistetaan avioliiton pätemättömäksi julistamista, asumuseroa ja avioeroa koskevissa asioissa noudatettava menettely. Näillä säännöksillä on seuraavat vaikutukset:

1) Kanonisen oikeuden päätöksillä ja tuomioilla on siviilioikeudellisia vaikutuksia vain, jos molemmat osapuolet antavat suostumuksensa tai jos kumpikaan ei kiistä niitä.

2) Jos tuomiota tai päätöstä ei ole kiistetty, siviilituomioistuin ratkaisee, onko kanonisen oikeuden tuomiolla siviilioikeudellisia vaikutuksia; jos tällaisia vaikutuksia on, se aloittaa tuomion täytäntöönpanon avioliiton pätemättömäksi julistamista ja purkamista koskevien siviililain säännösten mukaisesti.

3) Pätemättömäksi julistamiseen liittyvät asiat eivät ole yhdenmukaisia kanonisessa lainsäädännössä ja siviililainsäädännössä. Tämän vuoksi ainoastaan "valtion lainsäädännön mukaiset" kanoniset tuomiot voivat olla siviilioikeudellisesti päteviä.

4) Siviililain 80 artiklassa viitataan siviilioikeudenkäyntiä koskevan lain 954 artiklaan ulkomaisten tuomioiden täytäntöönpanon edellytyksistä. Tällä viittauksella on merkitystä siinä tapauksessa, että vastaaja jättää saapumatta oikeuteen. Oleellista siis on, onko kumpikaan osapuolista vastustanut hakemusta avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevien kanonisten tuomioiden ja päätösten siviilioikeudellisen pätevyyden tunnustamiseksi.

Italian ja Pyhän istuimen välillä 18 päivänä helmikuuta 1984 tehdyllä sopimuksella muutettiin 11 päivänä helmikuuta 1929 tehtyä concordato lateranense -sopimusta. Ensiksi mainitun sopimuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaan kirkollisten tuomioistuinten antamilla avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevilla täytäntöönpanokelpoisilla tuomioilla on oikeusvaikutuksia Italiassa toimivaltaisen Corte d'appello -tuomio- istuimen päätöksellä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) kirkollinen tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään asian, koska kyseessä on kyseisessä artiklassa vahvistettujen vaatimusten mukaan solmittu avioliitto,

b) kirkollisissa tuomioistuimissa noudatetulla menettelyllä on turvattu asianosaisten oikeus olla saapuvilla ja puolustaa itseään oikeudessa Italian oikeusjärjestyksen perusperiaatteiden mukaisesti,

c) ulkomailla annettujen tuomioiden päteväksi julistamista koskevassa Italian lainsäädännössä vaaditut muut edellytykset täyttyvät. Vaikka Codice di Procedura Civilen (oikeudenkäymiskaaren) 796 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja muutettiin 31 päivänä toukokuuta 1995 annetulla lailla N:o 218 Italian kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan järjestelmän uudistamisesta (73 artikla), käytännössä pidetään sovittuna, että sen 2 artiklan (kansainväliset sopimukset) nojalla kyseiset artiklat ovat edelleen voimassa avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevien kirkollisten tuomioiden tunnustamista varten.

43 artikla - Jäsenvaltiot, joissa on kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä

Tämän artiklan tavoitteena on löytää tällaisten jäsenvaltioiden osalta lisäperusteita alueiden määrittämiseksi. Siinä otetaan huomioon kuitenkin vain ne perusteet, jotka liittyvät tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin asioihin.

VI luku - Loppusäännökset

44 artikla - Uudelleentarkastelu

Tämä säännös on uusi suhteessa yleissopimukseen. Komissio valvoo EY:n perustamissopimuksen 211 artiklan nojalla tämän asetuksen täytäntöönpanoa. Tarvittaessa komissio esittää viiden vuoden kuluttua parannusehdotuksia sen kertomuksen perusteella, jonka se laatii asetuksen täytäntöönpanosta ja erityisesti erityisjärjestelmistä (38 ja 42 artikla), tarvittaessa 41 artiklassa tarkoitetuista jäsenvaltioiden välisistä sopimuksista.

45 artikla -Tuomioistuinten ja muutoksenhakutuomioistuinten luettelon muuttaminen

Toimivaltaisten tuomioistuinten luettelon muuttaminen on tämän asetuksen täytäntöönpanotoimenpide. Yleissopimuksen vastaavan määräyksen muotoilun perusteella neuvosto on pidättänyt itselleen oikeuden soveltaa täytäntöönpanosäännöksiä suoraan, mikä merkitsee poikkeusta EY:n perustamissopimuksen 202 artiklan pääsäännöstä. Komissio on luonnollisesti valmis ottamaan vastaan ilmoitukset mahdollisista muutoksista ja ottaa vastatakseen muutosten julkaisemisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä

46 artikla - Voimaantulo

Tämä säännös on uusi suhteessa yleissopimukseen.

Artiklassa säädetään asetuksen voimaantulosta perustamissopimuksen 254 artiklan mukaisesti.

Ehdotus NEUVOSTON ASETUKSEKSI (EY) tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 61 artiklan c kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (30),

(30) EYVL C....

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (31),

(31) EYVL C....

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (32),

(32) EYVL C....

sekä katsoo, että

(1) Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää unionia vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvana alueena, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus; tällaisen alueen asteittaista toteuttamista varten yhteisö toteuttaa muun muassa yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta,

(2) sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää yksityisoikeuden alalla annettujen tuomioiden vapaan liikkuvuuden parantamista ja nopeuttamista,

(3) tämä asia kuuluu perustamissopimuksen 65 artiklassa tarkoitetun yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön soveltamisalaan,

(4) toimivaltaa ja tuomioiden tunnustamista koskevien kansallisten sääntöjen väliset erot vaikeuttavat henkilöiden vapaata liikkuvuutta ja sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa; näin ollen on perusteltua antaa säädöksiä, joilla voidaan yhdenmukaistaa tuomioistuimen valintaa avioliitto- ja lapsenhuoltoasioissa koskevat säännöt ja yksinkertaistaa näin ollen muodollisuudet, jotta tuomiot tunnustettaisiin nopeasti ja yksinkertaisin menettelyin ja ne pantaisiin täytäntöön,

(5) perustamissopimuksen 5 artiklassa esitetyn toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti, jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitteita, jotka voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla; tämä asetus rajoittuu vähimpään näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tarpeelliseen eikä siten ylitä sitä, mikä tarvitaan tähän tarkoitukseen,

(6) neuvosto vahvisti 28 päivänä toukokuuta 1998 antamallaan säädöksellä (33) yleissopimuksen tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoasioissa, ja suositti, että jäsenvaltiot hyväksyvät sen valtiosääntöjensä asettamien vaatimusten mukaisesti; kyseinen yleissopimus ei ole tullut voimaan; olisi varmistettava yleissopimusta tehtäessä saavutettujen tulosten jatkuvuus; sen vuoksi yleissopimuksen olennainen sisältö toistetaan suurelta osin tässä asetuksessa,

(33) EYVL C 221, 16.7.1998, s. 1.

(7) avioliittoasioista ja lasten huollosta annettujen tuomioiden vapaan liikkuvuuden tavoitteen saavuttamiseksi yhteisössä on tarpeen ja asianmukaista, että avioliiton purkamista ja yhteisten lasten huoltoa koskevien tuomioiden tunnustaminen toteutetaan yhteisön säädöksellä, joka on velvoittava ja suoraan sovellettava,

(8) tämän asetuksen soveltamisalan olisi käsitettävä "yksityisoikeudelliset oikeudenkäynnit" sekä tietyissä jäsenvaltioissa avioliittoasioissa käytettävät muut kuin oikeudenkäyntimenettelyt lukuun ottamatta puhtaasti uskonnollisluonteisia menettelyjä; tätä varten olisi tarkennettava, että ilmaisu "tuomioistuimet" kattaa avioliittoasioissa toimivaltaiset oikeudelliset tai muut viranomaiset,

(9) tämän asetuksen olisi rajoituttava ainoastaan avioliiton purkamiseen ja avioliiton pätemättömäksi julistamista koskeviin menettelyihin eikä tuomioiden tunnustaminen näin ollen kohdistu esimerkiksi kysymykseen puolisoiden syyllisyydestä, avioliiton varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin tai elatusvelvollisuuteen eikä muihin asiaan mahdollisesti liittyviin kysymyksiin, vaikka ne liittyvät edellä tarkoitettuihin menettelyihin,

(10) lapsen huoltoa koskeva kysymys kuuluu asetuksen soveltamisalaan sillä edellytyksellä, että menettelyt liittyvät läheisesti avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevaan oikeudenkäyntiin; kyseisten lasten on oltava puolisoiden yhteisiä lapsia; "lapsen huollon" käsite on määriteltävä sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä, jossa kysymys lapsen huollosta on tutkittavana,

(11) hyväksytyt toimivaltaperusteet nojautuvat periaatteeseen, jonka mukaan asianosaisella on oltava todellinen side toimivaltaa käyttävään jäsenvaltioon; päätös tiettyjen perusteiden sisällyttämisestä asetukseen perustuu siihen tosiseikkaan, että ne ovat voimassa eri jäsenvaltioiden kansallisissa oikeusjärjestelmissä ja että muut jäsenvaltiot hyväksyvät ne,

(12) yksi huomioon otettavista riskeistä puolisoiden yhteisten lasten suojelussa avioliiton hajotessa on se, että toinen vanhemmista vie lapsen pois maasta; näin ollen oikea asuinpaikka pysyy toimivaltaperusteena silloin, kun lapsen luvattoman poisviemisen tai palauttamatta jättämisen seurauksena lapsen asuinpaikka on tosiasiasiallisesti muuttunut,

(13) käsitteellä 'tuomio' tarkoitetaan ainoastaan hyväksyviä eli avioeroon, asumuseroon tai avioliiton pätemättömäksi julistamiseen johtaneita päätöksiä; viralliset asiakirjat, jotka on asianmukaisesti laadittu jossakin jäsenvaltiossa ja jotka ovat siellä täytäntöönpanokelpoisia, rinnastetaan edellä määriteltyihin tuomioihin,

(14) jäsenvaltioiden tuomioistuinten antamien tuomioiden tunnustamatta ja täytäntöönpanematta jättämisen on perustuttava keskinäisen luottamuksen periaatteeseen; tästä syystä tunnustamatta jättämisen perusteita on rajoitettu välttämättömimpiin; tunnustamismenettelyn on kuitenkin sisällettävä mahdollisuus muutoksenhakuun, jotta varmistetaan tunnustamista pyytäneen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen noudattaminen, puolustautumisoikeus ja asianosaisten oikeudet ja jotta vältetään ristiriitaisten tuomioiden tunnustaminen,

(15) tunnustamista pyytäneen valtion ei ole tutkittava tuomion antaneen valtion toimivaltaa tai tuomion sisältämää asiaratkaisua,

(16) tietojen päivittäminen jonkin jäsenvaltion siviilisäätyä koskevassa rekisterissä ei saa edellyttää erityistä menettelyä, jos ne perustuvat toisessa jäsenvaltiossa annettuun lopulliseen tuomioon,

(17) Pohjoismaiden vuonna 1931 tekemän sopimuksen määräyksiä sovelletaan tässä asetuksessa ilmoitetuissa rajoissa,

(18) Espanja, Italia ja Portugali ovat tehneet konkordaatin ennen kuin näistä asioista otettiin määräyksiä perustamissopimukseen; olisi vältettävä tilannetta, jossa nämä jäsenvaltiot rikkoisivat Pyhän istuimen kanssa tekemiään kansainvälisiä sitoumuksia,

(19) jäsenvaltioilla on edelleen oikeus sopia keskenään asetuksen soveltamista koskevista yksityiskohtaisista käytännön säännöistä, jollei asiassa ole toteutettu yhteisön toimenpiteitä,

(20) neuvosto pidättää oikeuden päättää toimivaltaisten tuomioistuinten luetteloiden muuttamisesta kyseisen jäsenvaltion pyynnöstä,

(21) komission on viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen antamisesta tarkasteltava sen soveltamista ehdottaakseen tarvittaessa siihen tehtäviä muutoksia, ja

(22) Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin sekä Tanskan asemasta annettujen pöytäkirjojen 1 ja 2 artiklan mukaisesti nämä valtiot eivät osallistu tämän asetuksen antamiseen; tämä asetus ei näin ollen ole Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Irlantia eikä Tanskaa velvoittava eikä sitä sovelleta näihin valtioihin,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU - SOVELTAMISALA

1 artikla

1. Tätä asetusta sovelletaan:

a) avioeroa, asumuseroa ja avioliiton pätemättömäksi julistamista koskeviin yksityisoikeudellisiin oikeudenkäynteihin,

b) puolisoiden yhteisten lasten huoltoa koskeviin yksityisoikeudellisiin oikeudenkäynteihin a alakohdassa tarkoitettujen avioliitto-oikeuden alaan kuuluvien kanteiden yhteydessä.

2. Muut jäsenvaltiossa virallisesti tunnustetut menettelyt rinnastetaan oikeudenkäynteihin. 'Tuomioistuimella' tarkoitetaan jäsenvaltioiden kaikkia asiassa toimivaltaisia viranomaisia.

II LUKU - OIKEUDELLINEN TOIMIVALTA

1 JAKSO - YLEISET SÄÄNNÖKSET

2 artikla

Avioero, asumusero ja avioliiton pätemättömäksi julistaminen

Puolisoiden avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevassa asiassa ovat toimivaltaisia sen jäsenvaltion tuomioistuimet,

a) jonka alueella

- puolisoilla on asuinpaikka, tai

- puolisoilla oli viimeinen asuinpaikka, jos toinen puolisoista asuu siellä edelleen, tai

- vastaajalla on asuinpaikka, tai

- jommallakummalla puolisoista on asuinpaikka, jos puolisot jättävät yhteisen hakemuksen, tai

- kantajalla on asuinpaikka, jos hän on asunut siellä vähintään vuoden ajan välittömästi ennen hakemuksen tekemistä, taikka

- kantajalla on asuinpaikka, jos hän on asunut siellä vähintään kuuden kuukauden ajan välittömästi ennen hakemuksen tekemistä, ja hän on kyseisen jäsenvaltion kansalainen,

b) jonka kansalaisia molemmat puolisot ovat.

3 artikla

Lapsen huolto

1. Sen jäsenvaltion tuomioistuimet, joka on 2 artiklan nojalla toimivaltainen avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevissa hakemuksissa, ovat toimivaltaisia puolisoiden yhteisen lapsen huoltoa koskevassa asiassa, jos lapsen asuinpaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa.

2. Jos lapsen asuinpaikka ei ole 1 kohdassa tarkoitetussa jäsenvaltiossa, tämän valtion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia tällaisessa asiassa, jos lapsen asuinpaikka on jossakin jäsenvaltiossa ja

a) ainakin toinen vanhemmista on lapsen huoltaja ja

b) näiden tuomioistuinten toimivalta on puolisoiden hyväksymä ja lapsen edun mukainen.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu toimivalta lakkaa,

a) kun avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevan hakemuksen johdosta annettu hyväksyvä tai hylkäävä tuomio tulee lainvoimaiseksi, tai

b) jos lapsen huoltoa koskeva oikeudenkäynti on vireillä edellä a alakohdassa tarkoitettuna ajankohtana, silloin kun huoltoa koskeva tuomio tulee lainvoimaiseksi, taikka

c) kun a ja b alakohdassa tarkoitettu oikeudenkäynti päättyy muusta syystä.

4 artikla

Lapsikaappaus

Edellä 3 artiklassa tarkoitetut toimivaltaiset tuomioistuimet käyttävät toimivaltaansa Haagissa 25 päivänä lokakuuta 1980 kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen ja erityisesti sen 3 ja 16 artiklan mukaisesti.

5 artikla

Vastakanne

Tuomioistuimella, jossa oikeudenkäynti on vireillä 2–4 artiklan nojalla, on toimivalta käsitellä myös vastakanne, jos vastakanne kuuluu tämän asetuksen soveltamisalaan.

6 artikla

Asumuseron muuntaminen avioeroksi

Sillä jäsenvaltion tuomioistuimella, joka on tehnyt asumuseropäätöksen, on toimivalta myös muuntaa tämä päätös avioeroksi, jos tämän jäsenvaltion laissa niin säädetään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan säännösten soveltamista.

7 artikla

2–6 artiklassa tarkoitettu yksinomainen toimivalta

Puoliso,

a) jolla on asuinpaikka jäsenvaltion alueella, tai

b) joka on jäsenvaltion kansalainen,

voidaan haastaa oikeuteen toisessa jäsenvaltiossa ainoastaan 2–6 artiklan nojalla.

8 artikla

Toimivalta muissa tapauksissa

1. Jos millään jäsenvaltion tuomioistuimella ei ole 2–6 artiklan mukaan toimivaltaa, toimivalta määräytyy kussakin jäsenvaltiossa kyseisen valtion oman lainsäädännön mukaan.

2. Jäsenvaltion kansalainen, jolla on asuinpaikka toisen jäsenvaltion alueella, voi samoin edellytyksin kuin kyseisen valtion kansalaiset turvautua siinä valtiossa sovellettaviin toimivaltasääntöihin sellaista vastaajaa vastaan, jolla ei ole asuinpaikkaa jonkin toisen jäsenvaltion alueella ja joka ei ole jonkin toisen jäsenvaltion kansalainen.

2 JAKSO - TUOMIOISTUIMEN TOIMIVALLAN JA MENETTELYN EDELLYTYSTEN TUTKIMINEN

9 artikla

Toimivallan tutkiminen

Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa nostettu kanne koskee asiaa, jossa se ei tämän asetuksen mukaan ole toimivaltainen, mutta jonka toisen jäsenvaltion tuomioistuin on tämän asetuksen mukaan toimivaltainen tutkimaan, tuomioistuimen on omasta aloitteestaan jätettävä asia tutkimatta.

10 artikla

Menettelyn edellytysten tutkiminen

1. Jos vastaaja ei vastaa, toimivaltaisen tuomioistuimen on keskeytettävä asian käsittely, kunnes on selvitetty, että vastaajalla on ollut mahdollisuus saada tieto haastehakemuksesta tai vastaavasta asiakirjasta niin hyvissä ajoin, että hän on voinut valmistautua vastaamaan asiassa, tai että kaikkiin tätä varten tarpeellisiin toimenpiteisiin on ryhdytty.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen säännösten asemesta sovelletaan oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa … päivänä …kuuta … annetun neuvoston direktiivin .../EY (34) soveltamiseksi annettuja kansallisia säännöksiä, jos haastehakemus oli annettava tiedoksi kyseisen direktiivin mukaisesti.

(34) EYVL

Ennen mainitun direktiivin soveltamiseksi annettavien kansallisten säännösten voimaantuloa sovelletaan oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskevan 15 päivänä marraskuuta 1965 tehdyn Haagin yleissopimuksen määräyksiä, jos haastehakemus on toimitettu ulkomaille kyseisen yleissopimuksen mukaisesti.

3 JAKSO - VIREILLÄOLO JA SAMASSA YHTEYDESSÄ KÄSITELTÄVÄT KANTEET

11 artikla

1. Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa nostetaan samojen asianosaisten välillä samaa asiaa koskevia kanteita, tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu myöhemmin, on omasta aloitteestaan keskeytettävä asian käsittely, kunnes on ratkaistu, että tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen.

2. Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa nostetaan samojen asianosaisten välillä eri asiaa koskevia avioeroon, asumuseroon tai avioliiton pätemättömäksi julistamiseen liittyviä kanteita, tuomioistuimen, jossa kanne on myöhemmin nostettu, on omasta aloitteestaan keskeytettävä asian käsittely, kunnes on ratkaistu, että tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen.

3. Kun on ratkaistu, että se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen, tuomioistuimen, jossa kanne on myöhemmin nostettu, on jätettävä asia tutkimatta.

Tällöin asian vireille pannut kantaja voi siirtää asian siitä tuomioistuimesta, jossa kanne on myöhemmin nostettu, siihen tuomioistuimeen, jossa kanne on ensiksi pantu vireille.

4 JAKSO - VÄLIAIKAISET TOIMENPITEET JA TURVAAMISTOIMET

12 artikla

Tämän asetuksen säännökset eivät estä jäsenvaltion tuomioistuimia toteuttamasta kiireellisissä tapauksissa jäsenvaltion laissa säädettyjä turvaamistoimia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä, jotka koskevat valtiossa oleskelevia henkilöitä tai siellä olevaa omaisuutta, myös silloin, kun toisen jäsenvaltion tuomioistuin on tämän asetuksen mukaan toimivaltainen tutkimaan pääasian.

III LUKU - TUNNUSTAMINEN JA TÄYTÄNTÖÖNPANO

13 artikla

Tuomion määritelmä

1. Tässä asetuksessa 'tuomiolla' tarkoitetaan jäsenvaltion tuomioistuimen julistamaa avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista sekä tällaisen avioliittoasian käsittelyn yhteydessä annettua puolisoiden lapsen huoltoa koskevaa ratkaisua, riippumatta siitä, kutsutaanko sitä tuomioksi, päätökseksi, täytäntöönpanomääräykseksi vai joksikin muuksi.

2. Tämän luvun säännöksiä sovelletaan myös tämän asetuksen mukaan aloitetuista menettelyistä aiheutuvien oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistamiseen sekä tällaisia oikeudenkäyntikuluja koskevan määräyksen tai päätöksen täytäntöönpanoon.

3. Tätä asetusta sovellettaessa viralliset asiakirjat, jotka on asianmukaisesti laadittu jossakin jäsenvaltiossa ja jotka ovat siellä täytäntöönpanokelpoisia, sekä jäsenvaltion tuomioistuimessa oikeudenkäynnin aikana tehty sovinto, joka tunnustetaan ja joka on täytäntöönpanokelpoinen mainitussa jäsenvaltiossa, ovat täytäntöönpanokelpoisia samoin edellytyksin kuin 1 kohdassa tarkoitetut tuomiot.

1 JAKSO - TUNNUSTAMINEN

14 artikla

Tuomion tunnustaminen

1. Jäsenvaltiossa annettu tuomio tunnustetaan muissa jäsenvaltioissa vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista.

2. Mitään erityistä menettelyä ei vaadita siviilisäätyä koskevien jäsenvaltioiden rekistereiden päivittämiseksi toisessa jäsenvaltiossa avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevan tuomion perusteella, johon kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ei saa hakea muutosta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista.

3. Jokainen, jonka etua tuomion tunnustaminen koskee, voi pyytää tämän luvun 2 ja 3 jaksossa tarkoitetussa menettelyssä vahvistettavaksi, että tuomio on tunnustettava tai jätettävä tunnustamatta.

4. Jos kysymys tuomion tunnustamisesta tulee esille jäsenvaltion tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa, asiaa käsittelevä tuomioistuin voi ratkaista tuomion tunnustamista koskevan kysymyksen.

15 artikla

Tunnustamatta jättämisen perusteet

1. Avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevaa tuomiota ei tunnusteta seuraavissa tapauksissa:

a) jos tunnustaminen on selvästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, jossa tunnustamista pyydetään,

b) jos tuomio on annettu poisjäänyttä vastaajaa vastaan eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu asianmukaisesti tiedoksi niin hyvissä ajoin, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, paitsi jos vastaajan katsotaan yksiselitteisesti hyväksyneen tuomion,

c) jos tuomio on ristiriidassa sellaisen tuomion kanssa, joka on annettu oikeudenkäynnissä samojen asianosaisten välillä siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään,

d) jos tuomio on ristiriidassa toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa samojen asianosaisten välillä aikaisemmin annetun tuomion kanssa ja tämä aikaisemmin annettu tuomio täyttää ne edellytykset, jotka ovat tarpeen sen tunnustamiseksi siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään.

2. Puolisoiden lapsen huoltoa koskevaa tuomiota, joka on annettu 13 artiklassa tarkoitetun avioliittoasian käsittelyn yhteydessä, ei tunnusteta seuraavissa tapauksissa:

a) jos tunnustaminen on selvästi, ottaen huomioon lapsen etu, vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, jossa tunnustamista pyydetään,

b) jos tuomio on annettu, kiireellistä tilannetta lukuun ottamatta, antamatta lapselle tilaisuutta tulla kuulluksi vastoin sen jäsenvaltion olennaisia oikeudenkäyntiä koskevia periaatteita, jossa tunnustamista pyydetään,

c) jos tuomio on annettu poisjäänyttä henkilöä vastaan eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu asianmukaisesti tiedoksi poisjääneelle henkilölle niin hyvissä ajoin, että hän olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, paitsi jos vastaajan katsotaan yksiselitteisesti hyväksyneen tuomion,

d) kenen tahansa sellaisen henkilön vaatimuksesta, jonka huoltajan asemaa tuomio loukkaa, jos tälle henkilölle ei ole varattu tilaisuutta tulla kuulluksi,

e) jos tuomio on ristiriidassa lapsen huoltoa koskevassa asiassa myöhemmin siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään, annetun tuomion kanssa, tai

f) jos tuomio on ristiriidassa sellaisessa toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, jossa lapsella on asuinpaikka, lapsen huoltoa koskevassa asiassa myöhemmin annetun tuomion kanssa, siitä alkaen kun tämä myöhemmin annettu tuomio täyttää ne edellytykset, jotka ovat tarpeen sen tunnustamiseksi siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään.

16 artikla

Tuomion antaneen tuomioistuimen toimivallan tutkimista koskeva kielto

Tuomion antaneen jäsenvaltion tuomioistuimen toimivaltaa ei saa tutkia. Tuomioistuimen toimivaltaa koskeviin säännöksiin, joista säädetään 2–8 artiklassa, ei voida soveltaa 15 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja oikeusjärjestyksen perusteita.

17 artikla

Sovellettavan lainsäädännön eroavuus

Avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevan tuomion tunnustamisesta ei voida kieltäytyä sillä perusteella, että sen jäsenvaltion, jossa tunnustamista pyydetään, lainsäädännössä ei sallita avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista samojen tosiseikkojen perusteella.

18 artikla

Asiaratkaisun uudelleen tutkimisen kieltäminen

Tuomiota ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi.

19 artikla

Asian käsittelyn lykkääminen

Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa pyydetään toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustamista, tämä voi lykätä asian käsittelyn, jos tuomioon on haettu muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin.

2 JAKSO - TÄYTÄNTÖÖNPANO

20 artikla

Täytäntöönpanokelpoiset tuomiot

Yhteisen lapsen huollosta jäsenvaltiossa annettu tuomio, joka on siinä jäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoinen, on pantava täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, kun se asiaan osallisen hakemuksesta on siellä julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi.

21 artikla

Alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin

1. Täytäntöönpanoa koskeva pyyntö toimitetaan seuraaville viranomaisille:

- Belgiassa "tribunal de première instance" tai "Rechtbank van eerste aanleg" tai "erstinstanzliche Gericht",

- Saksassa "Familiengericht",

- Kreikassa "MoæoìåëÝò (ùôoäéxåßo",

- Espanjassa "Juzgado de Primera Instancia",

- Ranskassa "tribunal de grande instancen" puheenjohtaja,

- Italiassa "Corte d'appello",

- Luxemburgissa "tribunal d'arrondissementin" puheenjohtaja,

- Itävallassa "Bezirksgericht",

- Alankomaissa "arrondissementsrechtbankin" puheenjohtaja,

- Portugalissa "Tribunal de Comarca" tai "Tribunal de família",

- Suomessa "käräjäoikeus"/"tingsrätt",

- Ruotsissa "Svea hovrätt",

2. Täytäntöönpanoa koskevan pyynnön osalta alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin määräytyy sen henkilön asuinpaikan mukaan, jota vastaan täytäntöönpanoa pyydetään tai sen lapsen asuinpaikan mukaan, jota pyyntö koskee.

Jos kumpikaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista paikoista ei ole sen jäsenvaltion alueella, jossa täytäntöönpanoa pyydetään, alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin määräytyy täytäntöönpanopaikan mukaan.

3. Edellä 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen osalta alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin määräytyy sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa tunnustamista tai tunnustamatta jättämistä koskevat menettelyt pannaan vireille.

22 artikla

Täytäntöönpanomenettely

1. Täytäntöönpanoa pyydetään sen jäsenvaltion lain mukaisesti, jossa täytäntöönpanoa pyydetään.

2. Hakijan on ilmoitettava osoite tiedoksiantoja varten sen tuomioistuimen tuomiopiirin alueella, jolta täytäntöönpanoa pyydetään. Jos sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa täytäntöönpanoa pyydetään, ei tunneta sellaisen paikallisen osoitteen ilmoittamista, hakijan on nimettävä oikeudenkäyntiasiamies.

3. Hakemukseen on liitettävä 33 ja 34 artiklassa tarkoitetut asiakirjat.

23 artikla

Tuomioistuimen päätös

1. Tuomioistuimen, jolta täytäntöönpanoa on pyydetty, on annettava päätöksensä viipymättä. Menettelyn tässä vaiheessa henkilölle, jota vastaan täytäntöönpanoa pyydetään, ei varata oikeutta tulla kuulluksi hakemuksen johdosta.

2. Hakemus voidaan hylätä ainoastaan jollakin 15 artiklassa mainitulla perusteella.

3. Tuomiota ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi.

24 artikla

Päätöksestä ilmoittaminen

Tuomioistuimen asianomaisen virkamiehen on viipymättä ilmoitettava hakijalle hakemuksen johdosta annetusta päätöksestä sen jäsenvaltion lain mukaisesti, jossa täytäntöönpanoa pyydetään.

25 artikla

Muutoksenhaku täytäntöönpanoa koskevaan päätökseen

1. Jos täytäntöönpanoon suostutaan, vastapuoli voi kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta hakea siihen muutosta.

2. Jos kyseisellä henkilöllä on asuinpaikka toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, missä on annettu päätös, jolla täytäntöönpanoon on suostuttu, muutoksenhakuaika on kaksi kuukautta siitä päivästä, jona päätös annetaan tiedoksi hänelle joko henkilökohtaisesti tai toimitettu hänen asunnolleen. Tätä määräaikaa ei voida pidentää etäisyyden perusteella.

26 artikla

Muutoksenhakutuomioistuimet ja muutoksenhakukeinot

1. Muutosta päätökseen, jolla täytäntöönpanoon on suostuttu, haetaan kontradiktorista oikeudenkäyntiä koskevien säännösten mukaisesti

– Belgiassa "tribunal de première instance" tai "Rechtbank van eerste aanleg" tai "erstinstanzliche Gericht",

– Saksassa "Oberlandesgericht",

– Kreikassa "Eöåôåßo",

– Espanjassa "Audiencia Provincial",

– Ranskassa "Cour d'appel",

– Italiassa "Corte d'appello",

– Luxemburgissa "Cour d'appel",

– Alankomaissa "arrondissementsrechtbank",

– Itävallassa "Bezirksgericht",

– Portugalissa "Tribunal de Relação",

– Suomessa "hovioikeus"/"hovrätt",

– Ruotsissa "Svea hovrätt".

2. Muutoksenhakemuksen johdosta annettuun päätökseen saa hakea muutosta ainoastaan

– Belgiassa, Kreikassa, Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Luxemburgissa ja Alankomaissa kassaatiovalituksella,

– Saksassa "Rechtsbeschwerdellä",

– Itävallassa "Revisionsrekursilla",

– Portugalissa "recurso restrito à matéria de direitolla",

– Suomessa "valittamalla korkeimmalta oikeudelta"/"genom besvär hos högsta domstolen",

– Ruotsissa valittamalla "högsta domstolenilta".

27 artikla

Asian käsittelyn keskeyttäminen

Tuomioistuin, jolta muutosta on haettu, voi muutoksenhakijan pyynnöstä keskeyttää asian käsittelyn, jos tuomioon on siinä jäsenvaltiossa, jossa tuomio on annettu, haettu muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin tai jos sellaisen muutoksenhakukeinon käyttämiselle säädetty aika ei ole vielä kulunut umpeen. Viimeksi mainitussa tapauksessa tuomioistuin voi määrätä ajan, jonka kuluessa muutosta on haettava.

28 artikla

Muutoksenhakutuomioistuin täytäntöönpanohakemuksen hylkäävän päätöksen osalta

1. Jos täytäntöönpanohakemus on hylätty, hakija voi hakea muutosta

– Belgiassa "Cour d'appel" tai "hof van beroep",

– Saksassa "Oberlandesgericht",

– Kreikassa "Eöåôåßo",

– Espanjassa "Audiencia Provincial",

– Ranskassa "Cour d'appel",

– Italiassa "Corte d'appello",

– Luxemburgissa "Cour d'appel",

– Alankomaissa "gerechtshof",

– Itävallassa "Bezirksgericht",

– Portugalissa "Tribunal de Relação",

– Suomessa "hovioikeus"/"hovrätt",

– Ruotsissa "Svea hovrätt".

2. Muutoksen hakemusta käsittelevän tuomioistuimen on varattava vastapuolelle tilaisuus tulla kuulluksi. Jos kyseinen henkilö jää pois, sovelletaan 10 artiklan säännöksiä.

29 artikla

Muutoksenhaku muutoksenhakemuksen johdosta annettuun päätökseen

Edellä 28 artiklassa tarkoitetun muutoksenhakemuksen johdosta annettuun päätökseen voidaan hakea muutosta ainoastaan

- Belgiassa, Kreikassa, Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Luxemburgissa ja Alankomaissa kassaatiovalituksella,

- Saksassa "Rechtsbeschwerdellä",

- Itävallassa "Revisionsrekursilla",

- Portugalissa "recourso restrito à matéria de direitolla",

- Suomessa "valittamalla korkeimmalta oikeudelta"/"genom besvär hos högsta domstolen",

- Ruotsissa valittamalla "Högsta domstolenilta".

30 artikla

Osittainen täytäntöönpano

1. Jos tuomiolla on ratkaistu useampia vaatimuksia ja jos täytäntöönpanoa ei voida sallia kaikkien vaatimusten osalta, tuomioistuimen on sallittava täytäntöönpano yhden tai useamman vaatimuksen osalta.

2. Hakija voi pyytää tuomion osittaista täytäntöönpanoa.

31 artikla

Oikeusapu

Jos siinä jäsenvaltiossa, jossa tuomio on annettu, täytäntöönpanon hakijalle on myönnetty kokonaan tai osittain maksuton oikeusapu tai hänet on vapautettu kulujen tai maksujen suorittamisesta, on hänelle myös 21–24 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä myönnettävä maksuton oikeusapu ja vapautus kulujen tai maksujen suorittamisesta niin laajalti kuin se on mahdollista sen jäsenvaltion lain mukaan, jolle pyyntö on osoitettu.

32 artikla

Vakuus, takuu tai talletus

Asianosaiselta, joka jäsenvaltiossa pyytää toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion täytäntöönpanoa, ei saa vaatia vakuutta, takuuta, talletusta tai muuta senkaltaista suoritusta sillä perusteella, että hän on ulkomaalainen tai että hänellä ei ole asuinpaikkaa siinä jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoa pyydetään.

3 JAKSO - YHTEISET SÄÄNNÖKSET

33 artikla

Asiakirjat

1. Asianosaisen, joka vaatii tuomion tunnustamista tai sen tunnustamatta jättämistä tai pyytää sen täytäntöönpanoa on annettava

a) tuomiosta sellainen jäljennös, joka täyttää tarvittavat vaatimukset sen alkuperäisyyden toteamiseksi,

b) tarvittaessa asiakirja, josta ilmenee, että hakijalle on myönnetty oikeusapu tai maksuton oikeudenkäynti siinä jäsenvaltiossa, jossa tuomio on annettu.

2. Jos tuomio on annettu saapumatta jättänyttä asianosaista vastaan, tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyytävän asianosaisen on lisäksi toimitettava

a) alkuperäisenä tai oikeaksi todistettuna jäljennöksenä asiakirja, josta ilmenee, että haastehakemus tai vastaava asiakirja on annettu saapumatta jättäneelle asianosaiselle tiedoksi, tai

b) asiakirja, josta ilmenee, että vastaaja on yksiselitteisesti hyväksynyt tuomion.

3. Henkilön, joka hakee 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua päivitystä siviilisäätyä koskeviin jäsenvaltion rekisteritietoihin, on niin ikään annettava asiakirja, josta ilmenee, että tuomioon ei saa hakea muutosta sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa tuomio on annettu.

34 artikla

Muut asiakirjat

Asianosaisen, joka pyytää täytäntöönpanoa, on 33 artiklassa tarkoitettujen asiakirjojen lisäksi annettava asiakirjat, joista ilmenee, että päätös on täytäntöönpanokelpoinen sen jäsenvaltion lain mukaan, jossa tuomio on annettu, ja että se on annettu tiedoksi.

35 artikla

Asiakirjojen puuttuminen

1. Jollei 33 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tai 2 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja ole annettu, tuomioistuin voi asettaa asiakirjojen antamiselle määräajan tai hyväksyä sanotuissa kohdissa tarkoitettuja asiakirjoja vastaavia muita asiakirjoja tai, jos se pitää asiaa riittävästi selvitettynä, vapauttaa asiakirjan antamisvelvollisuudesta.

2. Tuomioistuimen vaatimuksesta asiakirjoista on annettava käännös. Käännöksen on oltava sellaisen henkilön oikeaksi todistama, jolla on siihen jossakin jäsenvaltiossa kelpoisuus.

36 artikla

Laillistaminen tai vastaava muodollisuus

Edellä 33 ja 34 artiklassa sekä 35 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen samoin kuin asianajovaltakirjan osalta ei saa vaatia laillistamista tai vastaavaa muodollisuutta.

IV LUKU - SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET

37 artikla

1. Tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan ainoastaan sellaisiin oikeudenkäynteihin, jotka on pantu vireille, sellaisiin virallisiin asiakirjoihin, jotka on laadittu ja sellaisiin sovintoihin, jotka tuomioistuin on hyväksynyt asian käsittelyn aikana sen jälkeen, kun tämä asetus on tullut voimaan.

2. Tuomiot, jotka on annettu sen jälkeen, kun tämä asetus on tullut voimaan, ja jotka on annettu ennen tämän asetuksen voimaantuloa vireille pannuissa asioissa, tunnustetaan ja pannaan kuitenkin täytäntöön III luvun säännösten mukaisesti, jos sovelletut toimivaltasäännökset vastaavat joko II luvun säännöksiä tai sellaisen yleissopimuksen määräyksiä, joka asian tullessa vireille oli voimassa kyseisten jäsenvaltioiden välillä.

V LUKU - YLEISET SÄÄNNÖKSET

38 artikla

Suhde muihin yleissopimuksiin

1. Rajoittamatta tämän asetuksen 37 ja 40 artiklan ja tämän artiklan 2 kohdan soveltamista, tämä asetus korvaa voimaantullessaan jäsenvaltioiden osalta ne voimassa olevat yleissopimukset, jotka on tehty kahden tai useamman jäsenvaltion välillä ja jotka koskevat tällä asetuksella säänneltyjä asioita.

2. Ruotsi ja Suomi voivat ilmoittaa, että avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälis-yksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävää Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken 6 päivänä helmi-kuuta 1931 tehtyä sopimusta sekä siihen liittyvää lisäpöytäkirjaa sovelletaan kokonaisuudessaan tai osittain näiden valtioiden keskinäisissä suhteissa tämän asetuksen säännösten sijasta. Kyseiset ilmoitukset julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ja liitetään tähän asetukseen. Mainitut jäsenvaltiot voivat peruuttaa nämä ilmoituksensa kokonaisuudessaan tai osittain milloin tahansa.

Euroopan unionin kansalaisten kansallisuudesta riippumattoman, tasa-arvoisen kohtelun periaatetta on noudatettava.

Kaikki 1 alakohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden väliset sopimukset, jotka koskevat tämän asetuksen piiriin kuuluvia asioita, voidaan tulevaisuudessa tehdä vain, jos niissä olevat toimivaltaperusteet ovat tämän asetuksen mukaiset.

Tuomiot, jotka on annettu 1 alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen antaneessa Pohjoismaassa tämän asetuksen II luvun säännöstä vastaavan toimivaltamääräyksen nojalla, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön muissa jäsenvaltioissa tämän asetuksen III luvun säännösten mukaisesti.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle

a) jäljennös 2 kohdan 1 ja 3 alakohdassa tarkoitetuista sopimuksista tai sopimusluonnoksista ja niiden täytäntöönpanoa koskevasta yhdenmukaisesta lainsäädännöstä, ja

b) tieto tällaisten sopimusten tai yhdenmukaisen lainsäädännön irtisanomisesta tai niihin tehdyistä muutoksista.

39 artikla

Suhde tiettyihin monenvälisiin yleissopimuksiin

Tämän asetuksen säännökset syrjäyttävät niissä jäsenvaltioissa, joissa sitä sovelletaan, seuraavien yleissopimusten määräykset niiltä osin, kuin ne koskevat tällä asetuksella säänneltyjä asioita:

– alaikäisten suojelun suhteen toimivaltaisista viranomaisista ja sovellettavasta lainsäädännöstä 5 päivänä lokakuuta 1961 tehty Haagin yleissopimus,

– avioliittojen pätevyyttä koskevien päätösten tunnustamisesta 8 päivänä syyskuuta 1967 tehty Luxemburgin yleissopimus,

– avioerojen ja asumuserojen tunnustamisesta 1 päivänä kesäkuuta 1970 tehty Haagin yleissopimus,

– lasten huoltoa koskevien päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja lasten palauttamisesta 20 päivänä toukokuuta 1980 tehty eurooppalainen yleissopimus,

– toimivallasta, sovellettavasta lainsäädännöstä, tunnustamisesta, täytäntöön- panosta ja yhteistyöstä lasten huoltoa ja lastensuojelutoimenpiteitä koskevissa asioissa 19 päivänä lokakuuta 1996 tehty Haagin yleissopimus, edellyttäen, että lapsen asuinpaikka on jossakin jäsenvaltiossa.

40 artikla

Voimassaolo

1. Edellä 38 artiklan 1 kohdassa ja 39 artiklassa mainitut sopimukset ja yleissopimukset ovat edelleen voimassa niissä asioissa, joissa tätä asetusta ei sovelleta.

2. Ne ovat edelleen voimassa myös niiden tuomioiden osalta, jotka on annettu, ja niiden virallisten asiakirjojen osalta, jotka on laadittu ennen tämän asetuksen voimaantuloa.

41 artikla

Jäsenvaltioiden väliset sopimukset

1. Kaksi jäsenvaltiota tai useammat jäsenvaltiot voivat tehdä keskenään sopimuksia tai järjestelyjä, joiden tavoitteena on täydentää tätä asetusta tai helpottaa sen soveltamista.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle:

a) jäljennös kyseisistä sopimusluonnoksista,

b) tieto näiden sopimusten irtisanomisesta tai muuttamisesta.

2. Nämä sopimukset tai järjestelyt eivät voi missään olosuhteissa poiketa tämän asetuksen II ja III luvun säännöksistä.

42 artikla

Pyhän istuimen kanssa tehdyt sopimukset

1. Tämä asetus ei rajoita Vatikaanissa 7 päivänä toukokuuta 1940 allekirjoitetun Pyhän istuimen ja Portugalin välillä tehdyn kansainvälisen sopimuksen (konkordaatti) soveltamista.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen mukaisesti tehty päätös avioliiton mitättömäksi julistamisesta tunnustetaan jäsenvaltioissa tämän asetuksen III luvussa säädetyin edellytyksin.

3. Mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, sovelletaan myös seuraaviin Pyhän istuimen kanssa tehtyihin kansainvälisiin sopimuksiin (konkordaatteihin):

- Italian tasavallan ja Pyhän istuimen välillä 11 päivänä helmikuuta 1929 tehty concordato lateranense, sellaisena kuin se on muutettuna Roomassa 18 päivänä helmikuuta 1984 allekirjoitetulla sopimuksella ja sen lisäpöytäkirjalla,

- Pyhän istuimen ja Espanjan välillä oikeusasioista 3 päivänä tammikuuta 1979 tehty sopimus.

4. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle

a) jäljennös 1 ja 3 kohdassa tarkoitetuista sopimuksista,

b) tieto sopimusten irtisanomisesta tai muuttamisesta.

43 artikla

Jäsenvaltiot, joissa on kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä

Sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa on kaksi oikeusjärjestelmää tai säännöstöä tai useita oikeusjärjestelmiä tai säännöstöjä, joita sovelletaan sen eri alueilla tämän asetuksen soveltamisalaan liittyvissä asioissa,

a) viittauksella asuinpaikkaan tässä jäsenvaltiossa tarkoitetaan viittausta asuinpaikkaan alueella,

b) viittauksella kansallisuuteen tarkoitetaan viittausta jäsenvaltion lainsäädännössä määrättyyn alueeseen,

c) viittauksella jäsenvaltioon, jonka viranomaisen käsiteltäväksi on saatettu avioero tai asumusero tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskeva hakemus, tarkoitetaan viittausta alueeseen, jonka viranomaisen käsiteltävänä tällainen hakemus on,

d) viittauksella jäsenvaltion sääntöihin tarkoitetaan viittausta sen alueen sääntöihin, jossa toimivaltaan, tunnustamiseen tai täytäntöönpanoon vedotaan.

VI LUKU - LOPPUSÄÄNNÖKSET

44 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle ja talous- ja sosiaalikomitealle viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta kertomuksen tämän asetuksen ja erityisesti sen 38, 41, 42 ja 44 artiklan soveltamisesta. Tähän selvitykseen liitetään tarvittaessa asetuksen mukauttamiseen tähtääviä ehdotuksia.

45 artikla

Tuomioistuinten ja muutoksenhakutuomioistuinten luettelojen muuttaminen

Edellä 21 artiklan 1 kohdassa, 26 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 28 artiklan 1 kohdassa ja 29 artiklassa ilmoitettujen tuomioistuinten ja muutoksenhakutuomioistuinten luetteloa voidaan muuttaa neuvoston päätöksellä.

46 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja