51999IE0852

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Laajentumisen vaikutukset yhtenäismarkkinoihin" (yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmä)

(1999/C 329/11)

Talous- ja sosiaalikomitea päätti 29. tammikuuta 1998 työjärjestyksen 23 artiklan 3 kohdan mukaisesti laatia lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta "Laajentumisen vaikutukset yhtenäismarkkinoihin" (yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmä).

Asian valmistelusta vastannut "Yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus" -jaosto antoi lausuntonsa 22. heinäkuuta 1999. Esittelijä oli Bruno Vever.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 22. ja 23. syyskuuta 1999 pitämässään 366. täysistunnossa (syyskuun 22. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 77 puolesta, 3 vastaan 1:n pidättyessä äänestämästä.

1. Alustavia huomioita

1.1. Euroopan yhteisön perustamisesta lähtien kuuden perustajavaltion "yhteismarkkinat" ovat laajentuneet uusien liittymisten tuloksena ensin yhdeksään, sitten kymmeneen, kahteentoista ja tällä hetkellä 15 jäsenvaltioon. Laajentuminen on ollut suureksi eduksi yhtenäismarkkinoille. Se on kehittänyt niiden ulottuvuutta, lisännyt niiden vaikutusta ja mittakaavaetuja heikentämättä kuitenkaan markkinoita koskevia periaatteita saati niiden tarjoamia etuja. Laajentuminen on itse asiassa edennyt yhtaikaisesti yhtenäismarkkinoiden syventämisen kanssa Euroopan komission esittämien ja jäsenvaltioiden toimeenpanemien ohjelmien mukaisesti vuosiksi 1993 ja 1999 asetettuja määräaikoja noudattaen.

1.2. Tämän jakson aikana yhtenäismarkkinoiden taloudellinen ja kaupallinen vaikutus on laajentunut myös useisiin Euroopan unioniin kuulumattomiin eurooppalaisiin maihin. Tämä on toteutettu yhteistyö- ja assosiointisopimuksin, jotka koskevat erityisesti liikkumisvapautta ja yhtenäismarkkinoita edistävien yhteisön säädösten laajamittaista omaksumista. Nämä sopimukset velvoittavat Euroopan talousalueeseen kuuluvia maita (Euroopan unionin 15 jäsenmaata, Norja, Islanti ja Liechtenstein) ja kahdenvälisin järjestelyin myös Sveitsiä. Sen lisäksi, että yhtenäismarkkinoiden edut ja vaateet on sopimuksin ulotettu koskemaan neljää ei-jäsenmaata, ne helpottivat myös tuntuvasti Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymistä vuonna 1995 ilman siirtymäkautta, sillä ETA oli tarjonnut niille mahdollisuuden omaksua asteittain pääosan yhteisön säännöstöstä. Muistettakoon lisäksi, että myös Turkki on sidottu yhtenäismarkkinoihin vuonna 1962 solmitulla tulliliittosopimuksella.

1.3. Euroopan unionilla on nyt edessään uudet poliittiset laajentumisnäkymät. Tällä kertaa mittakaava on paljon suurempi. Uusi laajentumisprosessi koskee 12 hakijamaata, joista 10 on Keski- ja Itä-Euroopassa (Puola, Unkari, Tsekin tasavalta, Slovakia, Viro, Latvia, Liettua, Slovenia, Romania ja Bulgaria) ja kaksi Välimeren alueella (Kypros ja Malta). Nämäkin maat ovat jo sidoksissa yhtenäismarkkinoihin assosiointisopimuksin, jotka mahdollistavat laajan vapaakaupan ja yhteisön säännöstön vähittäisen omaksumisen. Tulevaisuudessa lienee odotettavissa myös muita liittymishakemuksia etenkin Kaakkois-Euroopan alueelta, jota ovat viime vuosina leimanneet useat paikalliset konfliktit, erityisesti Kosovon selkkaus vuonna 1999. Alueen maat halunnevat liittyä Euroopan unioniin sopivan ajankohdan tullen. Myös Turkki saattaa hakea unionin jäsenyyttä täytettyään Euroopan unionin määrittämät poliittiset ehdot.

1.4. Tässä syvällisessä geopoliittisessa murroksessa talous- ja sosiaalikomitean lausunnolla on kahtalainen tavoite:

- yhtäältä arvioida laajentumisvalmisteluiden kehitystä ja laajentumisen vaikutuksia yhtenäismarkkinoihin hyödyntämällä sekä Euroopan unionin että jäsenyyttä hakevien maiden yhteiskunnallis-ammatillisten tahojen kokemuksia,

- toisaalta antaa suosituksia keinoista hakijamaiden auttamiseksi integroitumaan yhtenäismarkkinoihin ja laajentuneiden yhtenäismarkkinoiden tehokkaaksi hallinnoimiseksi tulevaisuudessa.

1.5. Yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmä on pohtinut asiaa neljän kuulemistilaisuuden pohjalta, joiden kohteena olivat yhteiskunnallis-ammatilliset tahot. Brysselissä järjestettiin tapaaminen Keski- ja Itä-Euroopan hakijamaiden edustajien kanssa 13. ja 14. heinäkuuta 1998 ja EU:n jäsenmaiden edustajien kanssa 15. syyskuuta 1998. Myös kaksi suppeampaa kuulemista on järjestetty: yksi 23. kesäkuuta 1998 Berliinissä Saksan edustajien kanssa ja toinen 20. huhtikuuta 1999 Prahassa Tsekin edustajien kanssa. Seurantaryhmä on lisäksi ottanut huomioon Varsovassa 18. ja 19. maaliskuuta 1999 järjestetyssä laajenemista käsitelleessä talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmien konferenssissa esitetyt kannanotot.

2. Uudet näkymät

2.1. Yhtenäismarkkinoiden uudet laajentumisnäkymät sisältävät suuria mahdollisuuksia, joiden hyödyntäminen luonnollisesti edellyttää vastaavasti uusien vaatimusten täyttämistä.

Ennennäkemättömiä mahdollisuuksia

2.2. Euroopan unionin laajenemisen historiallinen ulottuvuus on poliittisesti itsestään selvä. Mantereen rauhanomainen ja demokraattinen yhdentyminen ja siihen liittyvä Saksojen yhdistymisen vuonna 1990 aloittama pitkä prosessi on ainutlaatuinen tapahtuma, joka varmistaa idässä tapahtuneen poliittisen ja taloudellisen muutoksen peruuttamattomuuden. Se takaa myös kaikkien prosessiin osallistuvien maiden ja niiden lähinaapureiden vakauden ja yhteistyön. Unionin laajeneminen mahdollistaa yhteisten arvojen puolustamisen kulttuurieroja kunnioittaen. Se lujittaa Euroopan unionin kasvanutta painoarvoa maailmassa ja on esimerkki prosessista, joka innostaa muita maailman alueita muodostamaan vastaavia poliittisia ja taloudellisia ryhmittymiä.

2.3. Yhtenäismarkkinoiden laajeneminen tarjoaa talouselämälle lukuisia mahdollisuuksia. Näitä ovat etenkin investointien lisääntyminen, markkinoiden laajeneminen, kauppavaihdon kasvu, tuottajien ja kuluttajien määrän kasvu, uudet yhteistyö- ja alihankintamahdollisuudet sekä mittakaavaedut, talouden uudet kasvunäkymät, uudet perusrakennehankkeet KIE-maissa sekä yleiseurooppalaisella tasolla kilpailukyvyn tehostaminen vastauksena maailmanlaajuistumisen haasteeseen.

2.4. Yhtenäismarkkinoiden laajentuminen on myös sosiaalisesti myönteinen seikka, jonka vaikutukset alkavat tuntua täydessä mitassaan vain vähitellen. Se helpottaa kaikenlaista vaihtoa ja mahdollistaa kiihtyvän kasvun ansiosta elintason nousun ja uusien työpaikkojen luomisen sekä laajentaa eurooppalaisen sosiaalilainsäädännön vaikutusaluetta ja tasapainottaa muuttovirtoja, kunhan sitä ohjataan oikein.

Vastaavasti kasvaneita haasteita

2.5. Yhtenäismarkkinoiden uuden laajenemisen vaatimukset vastaavat tarjolla olevia mahdollisuuksia ja ovat huomattavasti mutkikkaammat kuin aiempien laajenemisten yhteydessä.

2.6. Ensiksi on syytä todeta, että nykyisten 15 jäsenvaltion yhtenäismarkkinat integroituvat entisestään perustamissopimusten toistuvien tarkistusten, yhteisön säännöstön syventämisen ja euron käyttöönoton tuloksena. Jäsenyyttä nyt hakevilta mailta edellytetään huomattavasti vaativampaa integraatiota kuin niiden edeltäjiltä.

2.7. Toiseksi: jäsenyyttä tällä hetkellä hakevia maita on toistaiseksi ennennäkemätön määrä. On välttämätöntä pohtia uudella tavalla, kuinka organisoida ja hallinnoida yhtenäismarkkinoita, joihin jonkin ajan kuluttua osallistunee lähes kaksinkertainen määrä valtioita. Yhtenäismarkkina-alueeseen kuuluu lukuisia pieniä maita, alueella vallitsee suuri kielellinen ja kulttuurinen monimuotoisuus ja sen sisällä on mittavia kehityseroja. Tämä merkitsee monia haasteita: yksimielisyyttä edellyttävien päätösten hankaloitumista, yhteisöoikeuden ja yhteisön säännöstön omaksumisen valvontaa, tullilainsäädännön yhdenmukaistamista, jäsenmaiden monimuotoisuuden huomioonottoa, keskinäisten vastaavuuksien tunnustamista, taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden haastetta sekä uusien esteiden ehkäisemistä jäsenmaissa.

2.8. Etenkin sosiaalisiin näkökohtiin on kiinnitettävä paljon huomiota, jotta voidaan sovittaa yhteen moninaiset vaatimukset. Yhtäältä täytyy välttää, että hakijamaiden tällä hetkellä huomattavasti alhaisemmat sosiaalikulut laukaisisivat kohtuuttomia muuttoliikkeitä ja saisivat aikaan työllisyyshäiriöitä Euroopan unionin nykyisissä maissa. Unionissa voimassa olevat korkeat sosiaaliset normit on syytä ylläpitää. Toisaalta hakijamaiden talouskasvua ja työllisyyskehitystä tulee tukea ottaen huomioon tarpeet, joita ilmenee yhteisön sosiaalisäännöstön kaikinpuolisessa omaksumisessa. Vähitellen ja tasapainoisesti toteutettaviin muutoksiin sopeutuminen edellyttää siirtymäaikoja.

2.9. On ehdottomasti huolehdittava siitä, etteivät tulevat laajentumiset vähennä yhtenäismarkkinoiden yhteenkuuluvuutta, varsinkin kun Euroopan unionilla ei enää ole uutta suunnitelmaa yhtenäismarkkinoiden loppuun saattamiseksi, vaan se pyrkii täydentävien kohdetoimien lisäksi ainoastaan saattamaan loppuun aiempiin suunnitelmiin sisältyneiden direktiivien hyväksyttämisen ja siirrättämisen. Huonosti valmisteltu laajeneminen heikentäisi yhtenäismarkkinoiden yhteenkuuluvuutta. Se vaarantaisi myönteiset talous- ja yhteiskuntanäkymät, joita jokainen eurooppalainen niin lännessä kuin idässä voi siltä oikeutetusti odottaa. Hyvin toteutettu laajeneminen sitä vastoin tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää myös liittymistä edeltävää kautta täysipainoisesti siten, että mukauttamisissa ja uudelleenjärjestelyissä onnistutaan. Suunnitelmallisuus takaa yhtenäismarkkinoille kaikissa vaiheissa uuden dynaamisuuden ja ulottuvuuden, jotka oikeuttavat kaikki tämän historiallisen prosessin onnistumiseksi tehdyt ponnistelut.

3. Tilannearvio

3.1. Yhtenäismarkkinoiden laajeneminen liittymistä hakeneihin maihin jo nyt hyvällä alulla. Kyse ei ole vain tehdyistä sopimuksista ja jatkuvista neuvotteluista: tilanne on todettavissa kentällä. Suurin osa hakijamaiden ulkomaankaupasta kohdistuu nykyisin Euroopan unioniin, ja se on suurelta osin tullitonta.

Nykyiset kehityssuunnat

3.2. Kuulemisissa on todettu huomattavaa edistystä, ensimmäisenä hakijamaiden suopea suhtautuminen muutosprosessiin. Se kulkee rinnan Euroopan yhtenäismarkkinoiden tarjoamiin etuihin ja mahdollisuuksiin erottamattomasti liittyvien yhtenäismarkkinoiden logiikan, vaatimusten ja periaatteiden hyväksymisen kanssa. Myös yhteisöltä saatavan avun ehdollisuus ymmärretään ja siihen myönnytään. Tässä suhteessa yhtenäismarkkinoiden toimivuuden ja Keski- ja Itä-Eurooppaan laajenemisen välillä ei ole ilmennyt ristiriitaisuutta.

3.2.1. Havaittavan edistyksen taustalla on etenkin kasvua ja hintojen vakautta koskevien talouslukujen paraneminen. Keski- ja Itä-Euroopan maiden kauppavaihto Euroopan unionin kanssa lisääntyy jatkuvasti. Se muodostaa nykyään keskimäärin 60 prosenttia näiden maiden ulkomaankaupasta (mikä vastaa unionin jäsenvaltioiden keskinäisen kaupan osuutta niiden kauppavaihdosta), kun sen osuus vuonna 1993 oli tuskin 30 prosenttia. Yhdessä näistä maista on tullut Euroopan unionin toiseksi merkittävin kauppakumppani Yhdysvaltain jälkeen. Euroopan unionin investoinneilla, teknologiasiirroilla ja rahoitusavulla Keski- ja Itä-Eurooppaan on jo ollut useita myönteisiä vaikutuksia. Kyseiset toimet ovat auttaneet parantamaan alueen tuottavuutta, luomaan uudenlaisen yritys- ja johtokulttuurin sekä nykyaikaistamaan (mm. asumisen, liikenteen, energiahuollon) perusrakenteita ja teollisuuden tuotantovälineitä. Näin on mahdollistettu parhaillaan käynnissä olevan pankki-, vakuutus- ja muiden palvelualojen kuten kaupan ja audiovisuaalisen tarjonnan kehittyminen. Voidaan myös todeta, että tuotteiden ja palvelujen laatu on parantunut, uusia hajautettuja rakenteita on otettu käyttöön, saastuminen on vähentynyt jo huomattavasti (vesi, ilma, teollisuusjätteet, ydinenergia), yhteistyö teknisen standardoinnin alalla on lisääntynyt selvästi, terveys- ja turvallisuusstandardeja on nostettu ja kuluttajien järjestäytymistä ja kuluttajansuojaa on vahvistettu.

3.2.2. Euroopan unionin yhteiskunnallis-ammatillisten tahojen edustajat ovat korostaneet aktiivista ja myönteistä panostaan yhtenäismarkkinoiden laajenemiseen sekä haluaan laajentaa toimintakenttäänsä ja investointejaan sekä vahvistaa kumppanuuksiaan ja keskinäistä mielipiteenvaihtoa.

3.2.3. Hakijamaiden yhteiskunnallis-ammatillisten tahojen edustajat ovat tähdentäneet, ettei tarkoituksena ole tavoitella lisää suojelua sinänsä, vaan nykyistä parempia keinoja sopeutua markkinoiden avautumiseen ja kilpailuun sekä parempia asemia Euroopan yhtenäismarkkinoilla. Kyseiset tahot ovat valmiit mukautumisensa edellyttämiin toimiin ja luottavat kykyynsä hoitaa tehtävänsä täysipainoisesti yhtenäismarkkinoilla. Lisäksi ne korostavat, että niiden on tarpeen kehittää täydentävyyttään Euroopan unionin kanssa, jotta laajentuneista yhtenäismarkkinoista voidaan hyötyä molemmin puolin.

Todetut ongelmat

3.3. Yhtenäismarkkinoiden laajentumisen molemminpuolisia etuja ja havaittavaa edistystä koskevan yhteisymmärryksen lisäksi on myös mainittu huolenaiheita.

3.3.1. Niitä ovat molemmin puolin ensisijaisesti alulle pannun poliittisen prosessin tuntemattomat tekijät. Edelleen kysymyksiä herättävät neuvottelujen edistyminen maittain eri tahdissa, liittymisaikataulut, toistuvien laajentumisten ulottuvuus sekä laajentumisprosessin täysi ja lopullinen laajuus. On painotettu suunniteltua pidemmäksi osoittautuvan prosessin moninaisia vaikeuksia sekä myös ajattelutavan muutoksia ja siirtymistä ohjatusta valvontataloudesta oma-aloitteellisuuden ja vastuunjaon talouteen. Tulevien laajentumisten toimintaedellytysten huolellinen selvittäminen auttaisi yhteiskunnallis-taloudellisia toimijoita varmasti valmistautumaan laajentumiseen aiempaa tehokkaammin.

3.3.2. Mitä talouteen tulee, molemmin puolin ollaan huolissaan etenkin kauppa- ja kilpailuehtojen epävakauden vaaroista, sääntelyn ja rakenteiden mukauttamisvaikeuksista, ympäristönsuojeluongelmista, ajantasaistamisen kustannuksista, työvoiman kouluttamisesta, ammattikoulutuksen ja pätevöitymisen viipeistä, tuotantokoneiston ja kauppajärjestelmien nykyaikaistamistarpeista sekä maataloudessa liian runsaan mutta muilla aloilla liian vähäisen työvoiman sopeutumisedellytyksistä. Vaikeudet korostuvat niissä hakijamaissa, jotka ovat lykänneet uudistusten toteuttamista. On myös todettu, etteivät Keski- ja Itä-Euroopan maat tee riittävästi yhteistyötä (niiden keskinäinen kauppavaihto on pysynyt suhteellisen pienenä, ja sen osuus koko ulkomaankaupasta on vuosina 1993-1997 jopa pienentynyt 15 prosentista 13 prosenttiin) rajaseuduilla saavutetusta edistyksestä huolimatta. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että samanaikaisesti on huolehdittava kovin monista asioista, ryhdyttävä varotoimiin ja erotettava prosessin vaiheet toisistaan.

3.4. Hakijoiden taholta todetut ongelmat ovat lukuisat.

3.4.1. Yleisesti ottaen esiin tuodut ongelmat koskevat yhteisön säännöstön moniulotteisuutta ja sen toimeenpanovelvoitteita, varsinkin kun otetaan huomioon, että Keski- ja Itä-Euroopan maiden on kurottava kiinni 40 vuoden viive. On painotettu kilpailukyvyn jälkeenjääneisyyttä kovassa kilpailussa, kauppataseen vajeita, rajoituksia maataloustuotteiden pääsyssä EU:n markkinoille, yhteisötukien rajallisuutta, huolta ammattitaitoisen työvoiman maastamuutosta ja harmaan talouden kehittymiseen liittyviä ongelmia. On todettu perusrakenteiden olevan edelleen usein heikkotasoisia ja haittaavan kauppavaihdon kasvua (vrt. liikenne, televiestintä, energia, vesi). On myös tuotu esiin tarve parantaa varsinkin julkisen sektorin ja sen hallinnon toimivuutta, nehän kärsivät etenkin suurista palkkaeroista verrattuna yksityiseen sektoriin. On myös ilmaistu huoli palkkaerojen kasvusta hakijamaissa eri tahtia edistyvien työntekijäryhmien välillä.

3.4.2. Erityisesti on korostettu pk-yritysten ongelmia. Useimmilla niistä on kehitysvaikeuksia. Useimmat ovat valmistautuneet huonosti kansainvälisyyteen, niiltä puuttuu pääomaa ja luotonsaantimahdollisuuksia, ne hyötyvät vain vähän Euroopan unionin rahoitustuista eikä niillä ole riittävästi tietoa liittymisen todellisesta merkityksestä. Yhteisön säädösten soveltamisen monitahoisuus, erityisesti mukauttamisen sosiaalinen hinta, on kovin arka kohta näille pk-yrityksille. On myös ilmaistu huoli, että siirrytään valtion monopolien hallitsemasta tilanteesta toiseen, jossa yksityiset, varsinkin ulkomaiset mono- tai oligopolit hallitsevat liian voimakkaasti tiettyjä aloja. Tämä edellyttää, että paikallisyrityksille tarjotaan keinoja kehittyä ja mukauttaa rakenteensa, jotta ne voisivat pitää puolensa markkinoilla.

3.4.3. On pantu merkille, että yhteiskunnallis-ammatillisilta tahoilta, yrityksiltä ja kuluttajilta puuttuu konkreettisia mahdollisuuksia tiedon saamiseksi innovaatioista, jotka yhtenäismarkkinoihin integroituminen saa aikaan. Ei ole niinkään kyse rahoitustuesta vaan virkamatkoille ja komennuksille lähetettyjen asiantuntijoiden ja luennoitsijoiden tarjoamasta tuesta itse paikalla sekä ohjauksesta Internetin kaltaisten uusien viestinten käytössä. Euroopan unionin sekä eurooppalaisten organisaatioiden ja yritysten tulisi lisätä aloitteita näillä aloilla amerikkalaisen mallin mukaisesti. On erityisen välttämätöntä vahvistaa laajenemisprosessin ymmärtämistä, siihen osallistumista ja hakijamaiden julkisen mielipiteen täyttä kannatusta sille.

3.5. Myös Euroopan unionin taholta todetut ongelmat ovat lukuisat.

3.5.1. Erityisesti on tähdennetty sääntelyn mukauttamisen ja talouden avautumisen viipeitä hakijamaissa. Mainittakoon tulleihin liittymättömien kaupan esteiden sitkeys, sijoittautumisvapauden rajoittaminen, oikeus- ja verotuskehyksen noudattamatta jättäminen tai kyseenalaistaminen, hintasääntelyn ylläpitäminen, avoimuuden puute julkishankinnoissa, verotuksen monimutkaisuus ja taso, kiinteistöjen ja maan hankintarajoitukset, yksityistämisen viivästyminen varsinkin vakuutusalalla, usein vanhentuneen rahoitusjärjestelmän mukautumattomuus sekä vastaavat ongelmat kaupan jakelujärjestelmässä, teknisten ja kirjanpitostandardien yhdenmukaisuusongelmat, sijoittumisrajoitukset (lisenssit, sivuliikkeet) ja aukot henkisen omaisuuden suojassa. Esiin on tuotu valtionavun korkea taso, joka aiheuttaa tiettyjen alojen (vrt. tekstiili ja teräs) ylikapasiteettia Euroopan ja jopa maailman tasolla. On viitattu myös etenkin entisen Neuvostoliiton alueella sijaitsevista maista peräisin olevan kauppatavaran transitotullimenettelyjä koskeviin ongelmiin. Hintojen polkumyyntiin, ympäristövaatimusten täyttämättä jättämiseen ja laittomaan työntekoon perustuva kilpailu on epänormaalia. On korostettu työmarkkinoiden kahnauksia lännessä (etenkin Saksan uusissa osavaltioissa ja unionin rajalla sijaitsevissa jäsenvaltioissa), valvonnan puutteesta aiheutuvien sosiaalisten jännitteiden vaaroja sekä ongelmia, joita uhkaa kehittyä Keski- ja Itä-Euroopan maiden raja-alueilla, mikäli niitä ei avusteta. Lisäksi on mainittu yritysten ja toimintojen siirtyminen Keski- ja Itä-Euroopan maihin.

3.5.2. Esiintyvien sopeutumisongelmien ja jopa epäterveen kilpailun vuoksi hakijamaiden hallinnon institutionaalinen kapasiteetti on toisinaan asetettu kyseenalaiseksi. Hallinnon ongelmia ovat liian byrokraattiset menettelyt ja muutoksenhakumahdollisuuden puuttuminen, valvontaviranomaisten toimivalta- ja riippumattomuusongelmat, jatkuva tulliprotektionismi, tiettyjen sääntely-, vakiointi- ja sertifiointi-instanssien tehottomuus, keskinäiset tunnustamisvaikeudet sekä vilpin ja jopa lahjonnan esiintyminen.

Yhteiset vaateet

3.6. Eräs painopiste on varmasti vuoropuhelun tiivistäminen ja molemmin puolin ilmenevien pelkojen ehkäiseminen, varsinkin kun pelot koskevat jo nykyisiä ongelmia, kun taas mahdollisuuksien voidaan toisinaan katsoa toteutuvan pikemminkin keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

3.7. Yhtenä yhteisenä tavoitteena on varmistaa, että yhtenäismarkkinat laajenevat talouden ja yhteiskunnan kannalta tasapainoisesti ja järjestelmällisesti ja että molemmin puolin noudatetaan asetettua tärkeysjärjestystä ja painostetaan pitämään kiinni määräajoista. Laajentumisen ei varsinkaan tule vaikuttaa sosiaali-, ympäristö- ja kuluttaja-alan yhteisöllisiä standardeja alentavasti, vaan päinvastoin ulottaa standardit hakijamaihin. Kaikki hyötyvät, kun laajennettujen yhtenäismarkkinoiden taloudellinen kilpailukyky vaikuttaa kaikkien eurooppalaisten elämänlaatuun.

3.8. Yhtenäismarkkinoiden laajentumisnäkymiä ajatellen on aiheellista pohtia hakijamaiden edellytyksiä integroitua talous- ja rahaliittoon. Yhtäältä on ilmeistä, että yhtenäisvaluutan käyttöönotto on vain uusien jäsenmaiden integraation viimeinen vaihe. Toisaalta, vaikka tämä näköala onkin vielä kaukainen, sitä ei tule unohtaa laajentumisia valmisteltaessa, ja se tulee liittää tuleviin tavoitteisiin. Euro on itse asiassa yhtenäismarkkinoiden olennainen saavutus, ja on sovittu selvästi, ettei uusilla jäsenvaltioilla ole mahdollisuutta jättäytyä talous- ja rahaliiton ulkopuolelle, kun ne täyttävät sen liittymisen taloudelliset ehdot. Euroopan unionilla olisi näin ollen aihetta ryhtyä asianmukaisesti tarkkailemaan hakijamaiden talouden päälinjojen kehittymistä tulevaisuutta ajatellen ja asettaa avustustensa ehdoksi vähimmäisohjeiden noudattaminen tällä alalla ottaen huomioon hakijoiden oma kehitystaso ja pitkä taival, joka niillä on vielä edessään ennen EMU:un liittymistä.

3.9. Yhteiskunnallis-ammatillisilla tahoilla on erityisvastuu tämän laajan integraatioprosessin helpottamisessa: yhtenäismarkkinoiden laajeneminen koskee niitä suoraan, hallituksille ja viranomaisille kuuluvasta vastuusta riippumatta. Laajenemisen onnistuminen riippuu suuresti näiden tahojen suorasta osallisuudesta.

4. Hakijamaiden painopisteet

4.1. Komitea korostaa, että hakijamaiden tulee jatkaa sitkeästi mukautumistaan yhtenäismarkkinoihin, joiden ensimmäisistä osingoista ne jo nauttivat talouskehityksen ja kohonneen elintason muodossa. Yhteisön säännöstön omaksumista koskevan tavoitteen tulee olla kokonaisvaltainen, jotta taataan laajentuneiden yhtenäismarkkinoiden yhteenkuuluvuuden säilyminen ja toimivuus. Tietyissä tapauksissa ja tietyin edellytyksin voidaan kaavailla siirtymäkausia, mutta niiden ala ja kesto tulee supistaa mahdollisimman vähäiseksi varsinaisten Euroopan unioniin liittymisten yhteydessä. Jotta varmistetaan yhteisön säännöstön omaksuminen parhain edellytyksin ja mahdollisimman nopeasti, tarvittavan kansallisen lainsäädännön ja sääntelyn hyväksymisen lisäksi on erityisesti syytä edistää ko. säännösten edellyttämiä taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia ja valvoa, että säädösten siirtämisessä ollaan tehokkaita ja toimitaan laadukkaasti.

Ensisijaiset tehtäväkentät

4.2. Ensinnäkin tulee jatkaa ja vahvistaa jo todettua edistystä, varsinkin tiukkaa taloushallintoa, hyödykkeiden ja palveluiden tuottavuuden ja laadun parantamista, yrityskulttuuria sekä kuluttajavalistusta.

4.3. Komitea painottaa myös tarvetta paneutua esille tuotuihin ongelmiin, mikä edellyttää suuria uudistuksia seuraavilla aloilla:

4.3.1. Liittymisen ehtona olevaa kilpailun vapauttamista on tuettava nykyistä tehokkaammin erilaisin toimin. Erityisesti on syytä vahvistaa valtion- ja hallinnonuudistusta, nopeuttaa hajauttamista, lujittaa sopimussitoumuksiin kykeneviä riippumattomia ja edustavia yhteiskunnallis-ammatillisia organisaatioita, jatkaa ja nopeuttaa yksityistämistoimia, vapauttaa hinnat, aloittaa markkinatalouden toimivuutta tukevat verotusuudistukset, noudattaa valuuttakuria ja lisätä taloudellisten toimijoiden liikkumavapautta. On taattava talouden toimivuuden kannalta välttämättömät oikeudelliset menettelyt (mm. velkojen periminen), ja tämä edellyttää näiden maiden oikeusjärjestelmän tehostamista. Kilpailupolitiikka on aiheellista mukauttaa Euroopan unionissa voimassa oleviin säädöksiin. Tätä varten kaikkiin hakijamaihin on perustettava tehokkaita kansallisia elimiä, joiden tehtävänä on valvoa kilpailuedellytyksiä. Standardointia on tehostettava lisäämällä eurooppalaisten standardien ja varmistusten käyttöönottamista sekä keskinäistä tunnustamista. Tullimenettelyjä on syytä yhdenmukaistaa unionin menettelyjen kanssa. Tämä käsittää kolmansista maista (etenkin entisistä Neuvostoliiton maista) tulevien transitotuotteiden tehokkaan valvonnan.

4.3.2. On nopeutettava rakenteiden nykyaikaistamista. Semminkin tulee jatkaa perusrakenteiden kehittämistä (liikenne, vesi, energia ja televiestintä) ja yhdistää hakijamaiden perusrakenteet nykyistä paremmin Euroopan unionin maiden rakenteisiin Euroopanlaajuisten verkkojen muodossa. Lisäksi tulee ponnistella voimakkaasti tutkimuksen ja innovaation parantamiseksi nykyisestä. Talouden tehostamiseksi täytyy myös jatkaa myynti- ja asiakaspalvelurakenteiden nykyaikaistamista.

4.3.3. Erityisesti pk-yritysten tukea tulee tehostaa erilaisin toimin. Niitä ovat yrittäjähengen ja nykyaikaisten johtamistaitojen opettaminen, pääoman ja hyödyn kannustaminen, luotonsaantimahdollisuuksien parantaminen, yritysten kehitystä haittaamaton suotuisa verojen ja veroihin verrattavien maksujen kehys, sääntelyn yksinkertaistaminen, tiedottaminen ja kansainvälisyyteen kannustaminen.

4.3.4. Ympäristönsuojelua on parannettava erityisesti yhteisön avustuksin siitä huolimatta, että usein on kyse pitkäjännitteisemmästä toiminnasta.

4.3.5. On taattava yhteiskunnallisen edistymisen edellytykset kehittämällä yhteiskunnallista vuoropuhelua, siirtämällä yhteisön sosiaalisäännöstöä asteittain ko. maiden lainsäädäntöön ja kehittämällä ammattikoulutusta. On toivottavaa, että muuttoliikkeet pystytään hallitsemaan ja kanavoimaan, jotta yhtäältä hakijamaille tarjotaan mahdollisuus pitää kouluttamansa työvoima maassaan ja toisaalta estetään häiritsevien paineiden voimistuminen lännen työmarkkinoilla, vaikka työvoima-alalla jouduttaisiin järjestämään pitkiä siirtymäaikoja. Harmaan talouden vastaista toimintaa tulee vahvistaa. Siinä onnistuminen riippuu erityisesti aloitettujen talousuudistusten onnistumisesta.

Etusijalle asetettavat aloitteet

4.4. Jotta edellä mainitut ensisijaiset toimet voitaisiin toteuttaa asianmukaisesti, komitea suosittaa, että hakijamaat omaksuvat käytännönläheisen lähestymistavan, joka perustuu toiminnallisiin aloitteisiin tietyillä avainalueilla. Talous- ja yhteiskuntaelämän edustajat, joiden mielestä heidän omat hallituksensa ja Euroopan unioni eivät assosioi heitä riittävän tiiviisti laajentumisprosessiin, tulisi ottaa mukaan näihin aloitteisiin täysimääräisinä kumppaneina.

4.5. Hakijamaiden sopeutuminen yhtenäismarkkinoihin ei riipu pelkästään kunkin hakijamaan ja Euroopan unionin välisistä pyrkimyksistä. Keski- ja Itä-Euroopan maiden välille on lisäksi luotava yhteinen vapaakaupan ja yhteistyön alue. Esimerkkinä mainittakoon CEFTA (Keski-Euroopan vapaakauppaliitto), jota on rakennettu jo useamman vuoden ajan Visegrad-ryhmän ympärille. Yhteistyön syventämistä ja vapaakaupan lisäämistä olisi kannustettava CEFTA-alueella, ja alueen laajentamista ympäröiviin EU:n jäsenyyttä hakeneihin maihin olisi edistettävä. Romanian liittyminen CEFTAan on rohkaisevaa ja oikeansuuntaista kehitystä, joka edellyttää mm. raja-alueyhteistyön tehostamista sekä talous- ja yhteiskuntaelämän edustajien tekemien aloitteiden ohjaamista tähän suuntaan. Euroopan unionin tukiohjelmissa tulisi ottaa tämä tarve huomioon ja edistää entisestään ristikkäistä yhteistyötä.

4.6. Koko yhteisön säännöstö tulee omaksua, mutta tämä ei voi tapahtua yhdellä kertaa. Liittymistä edeltävänä aikana tietyt toimet ovat toisia kiireellisempiä. Ei ole tarpeen yrittää omaksua kaikkien alojen sääntöjä yhdellä kertaa, vaan yrittää saada nopeasti toimimaan tietyt rajalliset alueet, joita voidaan täydentää asteittaisin jatkotoimin tulevina vuosina.

4.7. Yhteisön säännöstön omaksuminen edellyttää, että Keski- ja Itä-Euroopan maissa on vahvat ja riippumattomat hallinto- ja oikeusviranomaiset, jotka valvovat uudistusten toimeenpanoa ja niiden edistystä, ja että näiden valvontaviranomaisten ja unionin elinten välillä on yhteistyörakenteet, joihin myös asianomaiset ammattialat kytkeytyvät.

4.8. Jotta hakijamaiden integroitumista yhtenäismarkkinoihin voitaisiin seurata, komitea suosittaa, että laaditaan säännöllisesti - vähintään kerran vuodessa - tulostauluja (scoreboards), joista käy ilmi yhteisön säännöstön omaksumisaste hakijamaissa. Tämä voisi tapahtua samaan tapaan kuin EU:n nykyisissä 15 jäsenvaltiossa viime vuosina toteutettu seuranta, joka koskee jäsenvaltioiden edistymistä yhtenäismarkkinoiden loppuunsaattamisessa. Yhteiskunnallis-ammatillisten järjestöjen edustajia olisi kuultava, ja heidät olisi otettava mukaan seurannan järjestämiseen ja valvontaan. On tärkeää kuulla heidän arvionsa uudistusten tosiasiallisesta toimeenpanosta, eikä tyytyä tarkastelemaan toimeenpanon edistymistä lainsäädäntö- ja sääntelyteksteissä.

4.9. Komitea suosittaa hakijamaille ehdotettavan niin ikään, että ne avaisivat yhtenäismarkkinoiden koordinaatiokeskuksia sekä yrityksille ja kansalaisille suunnattuja yhteyspisteitä samaan tapaan kuin niitä on avattu viime aikoina Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Toiminnan laajentamisesta olisi useita etuja.

4.9.1. Yleisesti ottaen edellä mainitulla aloitteella olisi merkittävä psykologinen ja toiminnallinen vaikutus. Se vahvistaisi hakijamaiden kuulumisen yhtenäismarkkinoiden vaikutuspiiriin tuomalla ne mukaan laajentuneiden yhtenäismarkkinoiden organisointiin ja tarjoamalle niille toiminnalliset edellytykset, jotta hakijamaiden viranomaiset, yritykset ja kansalaiset voisivat sopeutua yhtenäismarkkinoihin parhaalla mahdollisella tavalla.

4.9.2. Yhtenäismarkkinoiden koordinaatiokeskusten perustaminen hakijamaihin mahdollistaisi useiden konkreettisten ongelmien ratkaisemisen sopuisasti osapuolten välillä. Kyseiset ongelmat näet vahingoittavat Euroopan unionin ja hakijamaiden välistä vaihtoa, etenkin raskaan hallinnon ja byrokratian vuoksi (jota voi siis esiintyä sekä Euroopan unionissa että hakijamaissa).

4.9.3. Yrityksille ja kansalaisille suunnattujen yhtenäismarkkinoiden yhteyspisteiden rinnakkainen perustaminen hakijamaihin auttaisi muodostamaan käytännön tietoa yhtenäismarkkinoiden mahdollisuuksista etenkin pk-yrityksiä, kuluttajia ja talous- ja yhteiskuntaelämän edustajia varten sekä korjaamaan kuulemistilaisuuksissa esiin tulleet viestinnälliset puutteet.

4.9.4. Yhteiskunnallis-ammatilliset tahot hyötyisivät välittömästi koordinaatiokeskusten ja yhteyspisteiden sijoittamisesta valtioihinsa, ja niiden tulisi toimia etualalla koordinaatiokeskusten ja yhteyspisteiden toiminnan kehittämisessä.

4.10. On myös tärkeää edistää hakijamaissa käytävää yhteiskunnallista vuoropuhelua yleensä sekä EU:n ja hakijamaiden talous- ja yhteiskuntaelämän edustajien välistä sosiaalidialogia, kuten Varsovassa maaliskuussa 1999 järjestetyssä Euroopan talous- ja yhteiskuntaelämän edustajien konferenssissa todettiin. Useissa jäsenvaltioissa olevia talous- ja sosiaalineuvostoja vastaavien elinten perustaminen hakijamaihin voisi osaltaan edistää tämänsuuntaista kehitystä.

4.11. Yhtenäismarkkinoiden yhtenäisyys edellyttää myös Keski-Euroopan hakijamaiden ja Euroopan unionin välisen tulliyhteistyön kehittämistä ilman että tarvitsisi odottaa yhteisen kauppapolitiikan yhdenmukaistamista. Yhteistyötä tulisi kehittää kaikilla aloilla: tulliasemien toiminta (unionin ulkopuolisiin maihin suuntautuvan valvonnan lisääminen, koordinointi Euroopan unionin kanssa), menettelyjen parantaminen, unionin myöntämän kohtelun synnyttämän vastavuoroisuuden parantaminen, vapaa-alueiden ja -satamien valvonta, petosten ja väärennösten torjunta, alkuperää koskevien sääntöjen valvonta, tilastojärjestelmän luotettavuus ja yhteisen kauppapolitiikan asteittaisen yhdenmukaistamisen aloittaminen. Yhteistyön tulisi perustua hallinnollista apua koskeviin sopimuksiin, tutkintamatkoihin sekä tullialan koulutusohjelmiin. Tätä varten komitea ehdottaa, että perustetaan tulliyhteistyön seurantakeskus, joka auttaisi osaltaan valvomaan sopimusten molemminpuolista soveltamista ja jonka toimintaan yhteiskunnallis-ammatillisten tahojen tulisi voida osallistua.

4.12. Euroopan unionin jäsenyyttä hakeneiden Keski- ja Itä-Euroopan maiden ja entisen Neuvostoliiton maista muodostuvien naapurimaiden suhteita tulisi viimeinkin tarkastella useasta näkökulmasta: edellä mainittujen maiden välisen kaupan viimeaikainen ja tämänhetkinen kehitys, Keski- ja Itä-Euroopan maiden yhtenäismarkkinoihin liittymisen vaikutukset kyseiseen kauppaan, laajentuneen EU:n ja entisen Neuvostoliiton maiden välisten taloussuhteiden tuleva kehitys.

4.13. Olisi myös syytä tutkia unionin hakijamaiden ja yhtenäismarkkinoihin assosiaatiosopimuksin osallistuvien unionin ulkopuolisten Euroopan maiden (kolme Eta-maata, Sveitsi ja Turkki) välisiä talous- ja kauppasuhteita. Olisi hyödyllistä kuulla yhtenäismarkkinoita koskevan yhteisön säännöstön omaksuneiden maiden integraatiomenetelmistä ja -tuloksista. Myös tulevaisuudentutkimus ja pohdinnat laajentumisen jälkeisistä keskinäisistä suhteista olisivat aiheellisia.

5. Euroopan unionin painopistealat

5.1. Myös itse Euroopan unionin on valmistauduttava yhtenäismarkkinoiden laajentumiseen uudistamalla toimielimiään, vauhdittamalla yhtenäismarkkinoiden loppuunsaattamista avainalueilla ja pohtimalla yhdessä hakijamaiden edustajien kanssa laajentuneiden yhtenäismarkkinoiden tulevaa organisointia. Euroopan unioni vastaa edellä mainittuihin haasteisiin ja vahvistaa, että yhtenäismarkkinoiden laajentaminen ei ole ristiriidassa niiden syventämisen kanssa, vaan nimenomaan kasvaneiden vaatimusten vuoksi auttaa niitä kehittymään.

Toimielinten ennakkotoimet

5.2. Euroopan unionin on ensisijaisesti uudistettava toimielimensä ja päätösmenettelynsä voidakseen sopeutua uuteen laajenemiseen. Olisi ennen kaikkea päästävä siihen, että yksimieliset päätökset olisivat pakollisia ainoastaan harvoissa poikkeustapauksissa, koska ne tulevat muodostamaan todellisen esteen yhtenäismarkkinoilla, joilla toimii tulevaisuudessa melkein kaksinkertainen määrä valtioita. Määräenemmistöpäätökset näyttävät väistämättömältä ratkaisulta, jotta 20:n, 25:n tai jopa 30:n jäsenvaltion yhtenäismarkkinat voisivat toimia asianmukaisesti.

5.3. Komitea ilmaisee tyytyväisyytensä Eurooppa-neuvoston Kölnissä tekemään päätökseen hallitustenvälisen konferenssin koollekutsumisesta vuonna 2000. Konferenssi on määrä saada päätökseen ennen vuoden 2000 loppua, ja siinä on tarkoitus tarkistaa perustamissopimus institutionaalisilla avainalueilla Euroopan unionin yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi ja päätöksentekokyvyn vahvistamiseksi ennen seuraavia laajentumisia.

Yhtenäismarkkinoiden loppuunsaattaminen

5.4. Euroopan unionin tulee pitää yllä painetta yhtenäismarkkinoiden loppuunsaattamiseksi ja taata vuonna 1998 päättyneen toimintasuunnitelman sisältämien toimien toteuttaminen menettelyin, joista on vielä tehtävä päätös. Paineen ylläpitäminen on oleellista, koska tehtävää on vielä paljon. Komitea muistuttaa, että sääntelyn yhdenmukaistamisessa esiintyneet viipeet on kurottava kiinni, etenkin seuraavilla aloilla: lopullinen alv-järjestelmä, kansainvälisestä toiminnasta aiheutuvan kaksinkertaisen verotuksen poistaminen, yritysfuusiot mahdollistava järjestely, toimiva ja vetovoimainen eurooppalaisyhtiön perussääntö, rahoituspalvelujen vapauttaminen, julkisten hankintojen, liikennealan, televiestintäalan ja julkisten monopolien avaaminen kilpailulle sekä henkistä omaisuutta koskevan yhteisöpatentin laatiminen. Olisi myös sopeuduttava uudentyyppiseen elektroniseen kaupankäyntiin ja online-palveluihin, jotka mullistavat kaupankäynnin ehdot, sekä otettava huomioon euron käyttöönottoon liittyvä, entistä suurempi yhdenmukaistamisen tarve mm. verotuksen alalla.

5.5. Komitean mielestä samanaikaisesti on myös taattava, että kaikki jäsenvaltiot siirtävät kaikki direktiivit kurinalaisesti ja ajallaan, mitä ei aina tapahdu. Vuoden 1998 loppuun mennessä 15 % yhtenäismarkkinoita koskevista direktiiveistä oli panematta täytäntöön tietyissä jäsenvaltioissa. Tällaisten valtioiden on tiedostettava, että yhteisön koko säännöstön omaksumisen vaatiminen hakijamailta edellyttää unionin jäsenvaltioilta tiettyä kurinalaisuutta ja esimerkillisyyttä!

5.6. Komitea korostaa lisäksi, että laajentuneiden yhtenäismarkkinoiden toimivuuden vuoksi on pyrittävä parempaan tasapainoon valittaessa yhtenäismarkkinoilla sovellettavan säännöstön luomiseen tarvittavia oikeusvälineitä ja huolehdittava yhteisten sääntöjen tehostamisesta. Komitea viittaa aiempaan lausuntoonsa, jossa se suosittaa, että kun kysymys on suoranaisesti yhtenäismarkkinoiden koheesiota koskevasta yhteisestä edusta, yhteisön lainsäädännössä tulee lisätä välittömästi ja yhdenmukaisesti toimeenpantavien asetusten käyttöä sen sijaan, että suositaan järjestelmällisesti direktiivejä.

5.7. Komitea korostaa myös tarvetta varmistaa mitä huolellisimmin keskinäisten tunnustamisten moitteeton toimivuus. Tämä käy laajentumisen myötä yhä tärkeämmäksi, vaikka käytännön soveltamisen tiellä on nykyisinkin liikaa esteitä, kuten komissio hyvin osuvasti muistuttaa aiheesta äskettäin antamassaan tiedonannossa.

5.8. Komitean mielestä on myös lisättävä toimia, joilla pyritään yksinkertaistamaan yhteisön sääntelyä. Toimet on ennen kaikkea muutettava nopeasti oikeaksi sääntelyksi. Tämä on erittäin tärkeää hakijamaiden pk-yrityksille, joiden on omaksuttava yhteisön säännöstö.

5.9. Myös uusien kansallisten esteiden syntyminen on ehkäistävä, mikä on entistä tärkeämpää jäsenvaltioiden lukumäärän kasvaessa. Komitea palauttaa mieliin tästä kysymyksestä aiemmin antamansa suosituksen jonkinlaisesta jäsenvaltioiden välisestä "yhtenäismarkkinoiden hyvien käytänteiden ohjeistosta", jonka avulla varmistettaisiin sääntelyn yhteensopivuus yhteisön sääntelyn kanssa. Sääntelyn yhteensopivuuden takaaminen Euroopan tasolla auttaa sovittamaan yhteen kaksi tarvetta: laajentumisen tuloksena entisestään monipuolistuvien erilaisten poliittisten, kulttuuristen ja yhteiskunnallisten ympäristöjen säilyttäminen sekä hyvin toimivat yhtenäismarkkinat.

6. Euroopan unionin jäsenyyttä hakeneiden maiden yhteiset painopisteet

Hakijamaiden tukeminen

6.1. Euroopan unionin myöntämä tuki hakijamaille on erittäin tärkeä. Todettakoon, että vuoteen 2006 ohjelmoitu monivuotinen budjetti, joka on tulosta Agenda 2000:sta Berliinissä tehdylle sopimukselle, on varsin rajallinen, kun otamme huomioon hakijamaiden menestyksekkään integroitumisen synnyttämät valtavat tarpeet. Komitea korostaa, että tuet on käytettävä parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä edellyttää järjestelmällisiä arviointeja tukien vaikutuksista, tukien täsmällisempää kohdentamista ratkaiseviin tekijöihin (mm. yritystoiminnan kehyksen parantaminen sekä yhteisön säännöstön soveltamista valvovien elinten tukeminen), tukien asianmukaisen käytön ja ehdollisuusvaatimusten noudattamisen valvomista, kilpailuväärentymien ehkäisemistä sekä petosten vastaisen toiminnan lisäämistä. Yleisesti ottaen toiminta on pyrittävä keskittämään kehittämistyöhön eikä pelkkään tukemiseen, pitkällä aikavälillä on pyrittävä tukien vähentämiseen niiden jatkuvan ylläpitämisen ja lisäämisen sijaan, on turvauduttava entistä enemmän lainoihin tai korkohyvityksiin sekä edistettävä yksityispääomainvestointeja, jotka ovat kehityksen kannalta ratkaisevia. Lisäksi Phare-ohjelman suuntausta kohti sosiaalipoliittisten toimien tuen tehostamista tulee laajentaa ja vahvistaa edelleen.

6.2. Integraatio-prosessin onnistuminen edellyttää, että unionin ja hakijamaiden väliset neuvottelut ja yhteistyö eivät rajoitu jäsenvaltioiden, hallitusten ja viranomaisten välille. Niiden tulisi koskea välittömästi myös yhteiskunnallis-ammatillisia järjestöjä ja yrityksiä. Komitea korostaa, että vahvojen ja edustavien, aktiivisesti eurooppalaisen talous- ja yhteiskuntamallin mukaiseen vastuuntuntoiseen talouteen osallistuvien yhteiskunnallis-ammatillisten järjestöjen vakiintuminen kussakin hakijamaassa on yhtenäismarkkinoiden laajentamisen ehdoton edellytys.

6.2.1. Komitean mielestä Euroopan unionin jäsenvaltioiden yhteiskunnallis-ammatillisia järjestöjä tulee kannustaa tukemaan hakijamaissa toimivia kumppaneitaan yhtenäismarkkinoihin opastamisen ja sopeutumisen alalla. Tämä voi tapahtua yhteisön ohjelmien, etenkin Phare-ohjelman tuella. Järjestöjen välille tulisi luoda kumppanuussopimuksia, joiden avulla yhteistyö ja keskinäinen avunanto järjestetään sekä vaihtoa helpotetaan.

6.2.2. Pk-yritysten tukemista on painotettava erityisesti. Yhä useampi yrityksille suunnatuista tärkeimmistä eurooppalaisista ohjelmista (tutkimuksen puiteohjelma, pk- ja käsiteollisuusyritysten tukiohjelma, Euroopan investointipankin rahoitus jne.) tulisi avata hakijamaiden yrityksille, niitä tulisi auttaa rahoittamaan toimintaansa parhaissa oloissa (riskipääoman saatavuus, korkohyvitykset, eurooppalaisten rahoituslaitosten takuu jne.), niitä tulisi kannustaa käyttämään eurooppalaisia juridisia välineitä (eurooppalainen patentti, yhteisön tavaramerkki, CE-merkinnät jne.), jotka helpottavat niiden liittymistä yhtenäismarkkinoihin, sekä valtakunnan rajat ylittävää kumppanuutta tulisi edistää Euroopan unionissa toimivien yritysten kanssa.

6.2.3. Myös yhteiskunnallis-ammatillisten tahojen yhteistoimintaa tulisi luoda Euroopan tasolla käytävän sosiaalidialogin puitteissa. Tämä olisi jatkoa Euroopan komission tuella Varsovassa maaliskuussa 1999 järjestetylle talous- ja yhteiskuntaelämän edustajien ensimmäiselle kokoukselle.

Yhtenäismarkkinoiden tulevaisuutta koskevia yhteispohdintoja

6.3. Ei riitä, että hakijamaita kehotetaan sopeutumaan nykyisiin yhtenäismarkkinoihin. Hakijamailla tulee olla mahdollisuus valmistautua yhtenäismarkkinoiden tulevaan kehitykseen sekä ottaa kantaa yhteiseen tavoitteeseen, joka yhtenäismarkkinoille asetetaan 10-20 vuoden aikavälillä. 25:stä tai jopa 30:sta jäsenvaltiosta koostuvat yhtenäismarkkinat tulevat luonnollisesti asettamaan erilaisia vaatimuksia ja sisältämään erilaisia piirteitä kuin nykyiset viidentoista jäsenvaltion yhtenäismarkkinat. Tämän vuoksi komitean mielestä on syytä:

6.3.1. kutsua hakijamaiden edustajat mukaan yhtenäismarkkinoiden tulevaisuutta koskeviin pohdintatilaisuuksiin kuten neuvoston sisämarkkinaneuvoston kokouksiin,

6.3.2. kutsua hakijamaiden tarkkailijoita yhtenäismarkkinoiden toimintaa valvoviin komiteoihin ja foorumeihin,

6.3.3. kutsua hakijamaat ja niiden yhteiskunnallis-ammatillisten järjestöjen edustajat mukaan hallinnon yksinkertaistamista ja uusien esteiden torjuntaa koskeviin keskusteluihin,

6.3.4. jatkaa yhteisiä pohdintoja yhteisön politiikan uudistamisesta (maatalouspolitiikka mukaan luettuna) myös Agenda 2000:n ja ohjelmakauden 2006 jälkeen,

6.3.5. aloittaa viimein tulevaisuutta koskevat pohdinnat laajentuneiden yhtenäismarkkinoiden täydentävyydestä ja kauppasuuntauksista naapureiden, niin Eta-maiden, Sveitsin, entisen Neuvostoliiton maiden kuin Välimeren alueen maiden kanssa.

7. Talous- ja sosiaalikomitean aloitteet

7.1. Talous- ja sosiaalikomitea on tietoinen erityistehtävistä, jotka sille lankeavat pyrittäessä tukemaan hakijamaiden integroitumista yhtenäismarkkinoihin ja Euroopan unioniin. Koska komitea on järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustaja, sille kuuluu ennen kaikkea Keski- ja Itä-Euroopan maiden talous- ja yhteiskuntaelämän edustajien todellisten osallistumismahdollisuuksien valvominen tässä valtavassa prosessissa.

7.2. Komitea aikoo toteuttaa lähivuosina seuraavat aloitteet:

7.2.1. Komitea aikoo jatkaa yhteyksien ylläpitämistä hakijamaiden yhteiskunnallis-ammatillisten järjestöjen kanssa luotujen kahdenvälisten hallintokomiteoiden välityksellä sekä seurata tilanteen ja erityispainopistealueiden kehitystä.

7.2.2. Komitea tulee jatkamaan vuosittaisten tapaamisten järjestämistä Keski- ja Itä-Euroopan maiden yhteiskunnallis-ammatillisten tahojen kanssa. Tapaamisissa pyritään mm. seuraamaan tässä lausunnossa annettujen suositusten toteutusta.

7.2.3. Komiteassa toimiva yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmä jatkaa tulevina vuosina hakijamaiden assosiaatioprosessin sekä yhteiskunnallis-ammatillisten järjestöjen toiminnan seurantaa yhtenäismarkkinoiden laajentumisprosessissa. Komitea aikoo vähitellen laajentaa PRISM-tiedotusraportin (Progress Report Initiatives in the Single Market) tutkimuskentän hakijamaihin. Kyseisellä tutkimuksella kartoitetaan aloitteita ja parhaita käytänteitä yhtenäismarkkinoiden kehittämistä varten.

Bryssel 22. syyskuuta 1999.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Beatrice RANGONI MACHIAVELLI

LIITE

talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Laajentumiseen liittyviä tilastoja

Vuosi 1997

>TAULUKON PAIKKA>