51999IE0066

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista "Maailman kauppajärjestö WTO"

(1999/C 101/12)

Talous- ja sosiaalikomitea päätti 29. tammikuuta 1998 työjärjestyksensä 23 artiklan 3 kohdan nojalla antaa lausunnon aiheesta "Maailman kauppajärjestö WTO".

Asian valmistelusta vastannut "ulkosuhteet"-jaosto antoi lausuntonsa 17. joulukuuta 1998. Esittelijä oli Helmut Giesecke.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 27. 28. tammikuuta 1999 pitämässään 360. täysistunnossa (tammikuun 27. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 87 ääntä puolesta, viisi vastaan yhden pidättyessä äänestämästä.

0. Tiivistelmä

0.1. Vuosikymmeniä jatkunut maailmantalouden kehittyminen on hidastunut. Heikkouksia etsitään rahoitusjärjestelmästä, ei maailmankaupan järjestelmästä, joka on 50 vuotta toimineen GATTin ja uuden WTO:n kautta vaikuttanut huomattavasti hyvinvoinnin lisääntymiseen maailmassa. Maailmankauppaa koskevan uuden neuvottelukierroksen suuntaviivat muotoillaan kriittisessä nykytilanteessa. Nykyisten saavutusten vahvistaminen sekä markkinoiden uusien osa-alueiden avaaminen kilpailulle antavat komitean mielestä maailmantaloudelle jälleen uutta dynamiikkaa.

0.2. Komitean mielestä EU:n on nykyisessä kansainvälisessä tilanteessa omaksuttava johtava rooli muun muassa ainutlaatuisten integraatiokokemustensa vuoksi. Tätä varten unionin on omaksuttava yhtenäinen kanta ja valmisteltava yhteinen strategia.

0.3. Komitea, joka on jatkuvasti arvioinut liberalisointiprosesseja rakentavasti ja kriittisesti, käsittelee lausunnossaan jälleen nykyisessä maailmantaloudellisessa tilanteessa omalta kannaltaan erityisen tärkeiltä vaikuttavia aiheita.

0.4. Heikkojen maailmantaloudellisten kokonaisnäkymien lisäksi nopeutuneen maailmanlaajuistumisen vaikutukset moniin väestöryhmiin ovat nähtävissä miltei kaikissa maailman maissa. Kansantalouksien mukauttamispaineet tuntuvat aluksi vaikuttavan kielteisesti etenkin työllisyyteen. Myönteiset näkökohdat, kuten huoltovarmuus, entistä alhaisemmat tuontihinnat, tuotteiden laadun parantuminen sekä monet muut seikat eivät ole yhtä selvästi nähtävissä.

0.5. Maailmanlaajuistumiseen liittyvä valtioiden itsemääräämisoikeuden heikkeneminen herättää kysymyksen kansainvälisten organisaatioiden demokraattisesta oikeutuksesta ja niiden "oikeudesta".

0.6. Kaikkien jäsenvaltioidensa yhteisymmärryksen pohjalta toimivan WTO:n piirissä on kehitetty laajalti tunnustettu riitojensovittelumenettely, jota on kuitenkin laajennettava kasvavien vaatimusten mukaan.

0.7. Riitojensovittelumenettely on toiminut hyvin, mikä johtuu varmastikin myös mahdollisuudesta uhata kauppapakotteilla ja panna ne tiukan säännönmukaisesti toimeen. Näin ollen välinettä voitaisiin soveltaa mainiosti myös muilla kansainvälisesti säädellyillä aloilla, esim. ympäristönsuojelun, työntekijöiden oikeuksien, kuluttajansuojan ja ihmisoikeuksien yhteydessä. Ei tule kuitenkaan toimia WTO:n yksittäisten jäsenvaltioiden virallista kantaa vastaan. Epäkohtien muuttamiseksi olisi alakohtaisten toimivaltaisten kansainvälisten organisaatioiden tasolla vahvistettava tavoitteellista valistustoimintaa ja käytävä konkreettisia neuvotteluja. Komitea on tyytyväinen Kansainvälisen työjärjestön ILOn työkokouksen 18. kesäkuuta 1998 antamaan juhlalliseen julistukseen ja toivoo, että hyväksytyt periaatteet työntekijöiden vähimmäisoikeuksista toteutetaan pian maailmanlaajuisesti.

0.8. Kansainvälisiä kauppaneuvotteluja ja riitojensovittelua ei kuitenkaan enää saa käydä suljettujen ovien takana. Kansalaisyhteiskunnan erilaisten järjestöjen oikeutetut intressit olisi soveltuvasti vastuun säilyessä selkeänä otettava mukaan prosessiin. Komitea on vakuuttunut siitä, että kauppapolitiikan kestävä kehittyminen sekä teollisuusmaissa että nimenomaan kehitys- ja siirtymätalousmaissa on mahdollista vain, jos sitä edeltää tiedotusvälineiden ja kansalaisjärjestöjen välityksellä tapahtuva vakuuttava tiedotus.

0.9. Seuraava kauppaa käsittelevä neuvottelukierros rakentuu Uruguayn kierroksen tuloksille, joiden toteutus on analysoitava sitä ennen. Neuvottelujen edellytyksenä ei kuitenkaan tule olla sovittujen velvoitteiden täydellinen noudattaminen.

0.10. Maatalous- ja palvelualaa koskevia neuvotteluja olisi jatkettava sopimusten mukaisesti täsmällisesti vuonna 2000.0.11. EU olisi strategisesti paremmassa asemassa, jos neuvottelukierroksella käsiteltäisiin huomattavasti laajempaa aihepiiriä. Sekä pidättyvästi suhtautuvia Yhdysvaltoja että ennen kaikkea kehitys- ja siirtymätalousmaita on suostuteltava tähän. Viimeksi mainitut pitävät liberaalin maailmankauppajärjestelmän jatkumista tällä hetkellä kyllä hyvin tärkeänä, mutta ne olisi saatava erityisesti kiinnostumaan liberalisoinnin edistämisestä.

0.12. Lähtökohtia on tarjolla monella alalla, ja juuri maatalousalalla EU:n olisi ohjattava neuvotteluja aktiivisesti YMP:n uudistuksen pohjalta. Palvelualan tarjoamat mahdollisuudet luoda työpaikkoja on tuotava nykyistä selvemmin esille.

0.13. Ympäristönormien ja työntekijöiden oikeuksien alalla lienee vaikeampi edetä, sillä monien kehitysmaiden ennakkoasenteet ja pelot ovat vielä liian suuria. Komitea haluaa, että ympäristönormeja ja työntekijöiden vähimmäisoikeuksia aletaan soveltaa laajemmin ja kehottaa komissiota pitämään tätä ennakkoehtona unionin osallistumiselle seuraavaan neuvottelukierrokseen. Kehitysmaita on tässä yhteydessä valistettava erityisesti.

0.14. Komitea ehdottaa, että WTO:n piiriin perustetaan "kauppa ja työllisyys" -työryhmä. Monet kehitysmaat puoltanevat kansainvälisiä kilpailusääntöjä aiempaa enemmän. Ne ovat todennäköisesti myös entistä kiinnostuneempia suorista sijoituksista, vaikkei sopimusmalli olekaan edennyt OECD:n tasolla. Juuri kehitys- ja siirtymätalousmaille tarjoutuu mahdollisuuksia elektronisen kaupankäynnin maailmanlaajuisesta sääntelystä, jonka ensimmäiset suuntaviivat alkavat hahmottua.

1. Johdanto

1.1. Tähän asti hyvin sujuneella liberalisointiprosessilla, jolle GATT pystyi yli 50 vuoden ajan tarjoamaan maailman väestön yhä suurempaa osaa hyödyttäviä virikkeitä, on nyt edessään suuria tulevaisuuden suuntaa koskevia ongelmia ja avoimia kysymyksiä. Tämä on tosiasia, vaikka tilanteen tasapainottaminen kansainvälisen oikeuden tasolla Maailman kauppajärjestö WTO:n muodossa avaa mahdollisuuksia valtioiden yhä tiiviimmälle taloudelliselle yhteistyölle.

1.2. Syyt tähän ovat moninaisia, sekä rakenteisiin että suhdanteihin perustuvia. Useat heikoimmin kehittyneet maat tuntevat nykyään olevansa syrjitympiä kuin ennen. Niiden osuus maailmankaupasta on vähentynyt.

Muut kehitysmaat ja tietyt siirtymätalousmaat osallistuvat yhä laajemmin kansainväliseen kauppaan, mutta suhtautuvat kuitenkin epäillen lännestä käsin ohjattuun ja läntisten arvojen mukaiseen kaupan järjestelmään.

Yhdysvaltain nykyinen kongressi on Nafta-sopimusten solmimisesta lähtien suhtautunut varauksellisesti WTO:n piirissä käytäviin laajoihin liberalisointineuvotteluihin. Yhdysvaltain presidentin kutsu vuonna 1999 pidettävään seuraavaan ministerikokoukseen Yhdysvaltoihin herättää kuitenkin toiveita.

1.3. Aasiasta maailmanlaajuisesti leviävä rahoitus- ja talouskriisi saattaa olla huomattava este liberalisoinnin laajentamiselle kansainvälistä kauppaa koskevalla uudella neuvottelukierroksella. Monissa kehitys- ja myös siirtymätalousmaissa työllisyyden kannalta välttämätön kansantuotteen kasvu tyrehtyy. Pankkeihin kohdistuu huomattavia paineita ja ne vaarantavat väistämättä rahoittamansa yritykset. Miljoonat työntekijät joutuvat työttömiksi, eikä heitä tukemassa ole riittävää sosiaalisen suojelun järjestelmää. Monille menestykseen tottuneille maille tämä on takaisku, jonka seuraukset eivät vielä ole nähtävissä.

1.4. Komitean mielestä maailmankaupan järjestelmä ei ole aiheuttanut tai vahvistanut kyseisiä kriisejä. Päinvastoin: komitean mielestä rikkumaton WTO-järjestelmä on ainoa luotettava perusta, jolta kriisiin joutuneet kansantaloudet voivat jälleen lähteä nousuun. Koska kyseiset maat ovat vahvasti riippuvaisia ulkomaankaupasta, jonka osuus kansantuotteesta on (kehitysmaissa) keskimäärin 38 %, ja koska ne tarvitsevat ulkomaista pääomaa ja taitotietoa, avoimet markkinat tarjoavat uudistusten suunnittelijoille vahvan perustan. Kehitysmaat tarvitsevat samalla erityisapua rakennemuutoksessa muita heikompaan asemaan jääneille ryhmille.

1.5. Komitean mielestä etenkin rahoitussektorilla vastuuta kantavien kansainvälisten instituutioiden olisi otettava opikseen tästä kriisistä sekä edistettävä osaltaan maailman talous- ja rahoitusjärjestelmän uudistumista. Kauppapoliittinen protektionismi tai ulkomaisten suorasijoitusten vaikeuttaminen eivät olisi tässä tilanteessa tuhoisia vain yksittäiselle maalle, vaan aiheuttamansa ketjureaktion vuoksi vaarallisia myös koko maailmantaloudelle.

1.6. Kansainvälisen kaupan nykyinen laajuus tuo kansalaisille yhä enemmän etuja, mutta myös liberalisoinnin haittapuolia on havaittavissa. Koska työllisyyskysymykset, terveydensuojelu, kuluttajansuoja, ympäristönsuojelu ja työntekijöiden perusoikeuksien noudattaminen ovat maailmanlaajuisesti yhä tärkeämpiä, olemme vielä uudenlaisessa vaiheessa, jossa kauppapolitiikkaa välineistetään laajalti. Sopimusten toteuttamispaineiden vahvistamiseksi sanktiomahdollisuuksin WTO:lta odotetaan entistä selkeämmin toimenpiteitä tähän asti vakuuttavasti toimineen kansainvälisen kaupan säännöstön suhteen. Samalla esiin nousee vakava kysymys siitä, millainen käsitys olemassa olevien kaupan esteiden poistamiseen keskittyneellä Maailman kauppajärjestöllä on itsestään.

1.7. Niinpä ei olekaan ihme, että WTO:n edellisen ministerikokouksen (18. 20. toukokuuta 1998) yhteydessä lukuisat kansalaisjärjestöt vaativat painokkaasti, että neuvotteluihin on otettava mukaan aiempaa enemmän osallistujia, avoimuutta on lisättävä ja kansalaisyhteiskunnan edustajille on taattava entistä merkittävämpi asema. Komitean mielestä uusi transatlanttinen vuoropuhelu, jota se kannattaa, on esimerkki siitä, miten kauppapoliittiseen keskusteluun voidaan liittää sitä pidemmällekin meneviä aihepiirejä.

1.8. Komitea kiinnittää ajoissa ennen maailmankauppaa koskevan uuden neuvottelukierroksen linjoista päättämistä huomiota aiheisiin, joista sillä on erityisasiantuntemusta, joihin se on erityisen sitoutunut ja joista se toivoo neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission olevan erityisen kiinnostunut, sillä komitean mielestä EU:n on omaksuttava johtava rooli nykyisessä poliittisessa ja taloudellisessa toimintaympäristössä.

2. WTO:n institutionaaliset kysymykset

2.1. Komitea muistuttaa perustavanlaatuisesta konfliktista, joka koostuu siitä, että kaikki WTO:n jäsenvaltiot toivovat vapaata pääsyä maailmanmarkkinoille, minkä esteenä saattaa olla moninainen ja täysin oikeutettu säännöstelytarve. Kyseisessä konfliktitilanteessa WTO:n jäsenvaltioiden olisi asetettava etusijalle WTO:n päätavoite eli markkinoiden avaaminen ketään syrjimättä. Kaikki kansainvälistä kauppaa koskevat säännöstelytoiveet on tutkittava huolellisesti, ja sitä koskevissa toimissa olisi noudatettava "minimal invasion" -periaatetta.

2.2. Komitea pitää tärkeänä, että WTO:hon hyväksytään pian uusia jäseniä, jotta sen yhä kattavammaksi muodostuvan säännöstön piiriin tulee uusia taloudellisia voimavaroja.

2.3. Viisikymmentä vuotta toimineen GATTin ja nyttemmin WTO:n menestyksen salaisuus piilee ennen kaikkea kahdella taholla: Kaupan normit on luotu yhteisymmärryksessä kaikkien jäsenvaltioiden kanssa ja niissä on näin ollen otettu huomioon jäsenvaltioiden erilaiset tarpeet. Riitojen sovittelu taas perustuu huolelliseen, tapauskohtaisesti mukautettuun pragmatismin ja legalismin yhdistelmään. Riitojensovittelupaneelissa tehtyjen ratkaisujen takana piilevä kauppapoliittisten pakotteiden uhka on ollut ja on edelleen varmastikin ratkaiseva.

2.4. GATT ja WTO ovat tähän mennessä jäsenvaltioidensa ja niiden hallintojen huomattavista kehityseroista huolimatta onnistuneet saamaan aikaan yhtenäiset kauppasäännöt, joita kuitenkin tietyissä tapauksissa aletaan noudattaa erilaisten siirtymäaikojen jälkeen.

Järjestelmän joustavuudesta kertovat myös WTO:n piirissä solmitut monenväliset sopimukset, joita ovat tehneet vain tietyn ongelman ratkaisusta kiinnostuneet maat.

2.5. Monimutkaisten normien lisääntymisen ja siten jäsenvaltioiden hallinnolle asetettavien korkeiden laatuvaatimusten vuoksi neuvonnan merkitys kasvaa. Komitea toivoo, että kulloisellakin alalla toimivaltaiset kansainväliset organisaatiot ottavat hoitaakseen ja jakavat tämän laajan tehtävän. Esimerkkinä tästä ovat yhteistyö muiden kansainvälisten asiantuntijaorganisaatioiden, etenkin kansainvälisen kaupan keskuksen (International Trade Centre, ITC) kanssa, heikoimmin kehittyneiden kehitysmaiden kaupan erityinen tukeminen sekä yhteistyö Maailman henkisen omaisuuden järjestön (World Intellectual Property Organisation, WIPO) kanssa tekijäoikeuksien kauppaan liittyvien näkökohtien (Trade Related Aspects of Intellectual Property Rights, TRIPs) monimutkaisella alalla. Tässä yhteydessä kyse ei kuitenkaan ole vain organisaatioiden keskinäisestä suhteesta ja rahoituksesta, vaan myös riippumattomien asiantuntijoiden käyttöön asettamisesta. Teollisuusmaiden olisi vaikutettava osaltaan hyvän hallintotavan (Good Governance) edistämiseen kehitys- ja siirtymätalousmaissa.

2.6. WTO:n riitojensovittelumenettelyssä on korjattu aiemman GATTin vastaavan menettelyn heikkouksia, ja se on lyhyessä ajassa saanut jalansijaa kansainvälisellä tasolla. Menettelyä pidetään tuloksellisena etenkin siksi, että Yhdysvallat on tähän asti mukautunut paneelin ratkaisuihin.

Tarkkailijat pitävät WTO:n itsenäisen kauppaoikeuden vähittäistä syntymistä siirtymisenä legalistiseen periaatteeseen. Tämä huolestuttaa kuitenkin yhä enemmän heikkoja jäsenvaltioita. Komitea kehottaa tässäkin tapauksessa äärimmäiseen varovaisuuteen, sillä valtioiden yhteisön koossa pysyminen on hyvin arvokas asia.

Vuodesta 2000 alkaen tekijänoikeuksien kauppaan liittyvien sovitteluanomusten määrä asettaa erityisiä vaatimuksia riitojensovitteluelinten kapasiteetille ja menettelylle. Tämän vuoksi on tutkittava mahdollisuuksia parantaa menettelyä etenkin tekijänoikeuksien kauppaan liittyvien riitatapausten suhteen.

2.7. Komitea tukee komission ehdotuksia riitojensovittelumenettelyn parantamiseksi. Ehdotukset kattavat osittain seikkoja, joita Yhdysvallat on kritisoinut. Ehdotusten mukaan paneelin jäsenten tekemät tutkimukset yksinkertaistuisivat ja lyhenisivät, jos niitä varten olisi käytettävissä kokopäivätoimisia asiantuntijoita, jotka tuntevat menettelyn kaikki yksityiskohdat. Etenkin paneelimenettelyhakemuksen ja vetoomuselimen (Appellate Body) antaman lopullisen suosituksen välisen ajan lyhentäminen tehostaisi menettelyä entisestään, vaikka määräajat ovat jo nyt huomattavasti lyhyempiä ja selkeämmin määriteltyjä kuin vanhassa GATT-menettelyssä.

Menettelyyn liittyvien asiakirjojen ja muun tiedon olisi oltava myös niiden WTO:n jäsenten ulottuvilla, jotka eivät suoraan ole osallisina menettelyssä, mutta joiden etuja se koskee. Näin ne voisivat tarpeen vaatiessa esittää näkemyksensä ja mielipiteensä.

2.8. Etenkin Yhdysvallat pitää paneelisuositusten täytäntöönpanovälineitä riittämättöminä. Sovittelumenettelyssä häviölle jäänyt maa voi hyvin helposti ryhtyä uusiin rajoittaviin toimiin, joilla on entisten kaltainen tavoite. Vahinkoa kärsineiden WTO-maiden on tällöin käynnistettävä uusi riitojensovittelumenettely pitkine määräaikoineen. Tämän vuoksi komitea suosittaa, että kiertotoimiin liittyviä ongelmia tutkitaan pakotesääntöjen yhteydessä. Komission toiminta banaanikiistassa yhteensä neljän yhteisön kannalta kielteisesti päättyneen suosituksen jälkeen antaa aihetta epäillä valmiutta toimia WTO:n sääntöjen mukaisesti. Tämä voi vakavasti vahingoittaa WTO:n riitojensovittelumenettelyn maailmanlaajuista hyväksyntää.

2.9. Komitea on pannut tyytyväisenä merkille, että 1990-luvulla valmistellussa WTO:n säännöstön johdanto-osassa mainitaan vapaakaupan yhtenä tavoitteena nimenomaan kestävän kehityksen (Sustainable Development) edistäminen sekä sitoutuminen ympäristönsuojeluun. Komitea pahoittelee tässä yhteydessä sitä, ettei useampia jäsenvaltioita ole tähän mennessä onnistuttu vakuuttamaan siitä, että myös Kansainvälisen työjärjestön ILOn puitteissa sovitut työntekijöiden perusoikeudet (Core Labour Standards) kokoontumisvapaus ja oikeus solmia työehtosopimuksia, pakkotyön ja lapsityövoiman käytön kielto sekä kaikenlaisen syrjinnän kieltäminen työelämässä olisi sisällyttävä kansainvälisen kaupan periaatteisiin.

2.10. Komitea on myös sitä mieltä, että kansainvälisen yhteisön toivoma kansainvälisen kaupan järjestelmä on arvokas asia, jota ei saa vaarantaa ja jonka instituutiota ei saa ylikuormittaa ympäristönormien ja työntekijöiden vähimmäisoikeuksien piiriin kuulumattomilla seikoilla. Tämä on otettava huomioon etenkin valtioiden keskinäisen yhteenkuuluvuuden ongelmaa ajatellen: 80 % WTO:n jäsenvaltioista on kehitys- tai siirtymätalousmaita.

2.11. Maailmantalouden tuorein kriisikehitys osoittaa, että kansainvälisen talouden organisaatioiden politiikan on oltava nykyistä yhtenäisempää. Oikeutetusti on todettu, etteivät kansalliset eivätkä kansainväliset instituutiot pysty vastaamaan maailmanlaajuisten talousrakenteiden vaatimuksiin. Koska kaikkia talouspoliittisia kysymyksiä käsittelevä maailmanlaajuinen instanssi lienee utopiaa, komitea kannattaa myös asiaan liittyvät ongelmat tiedostaen mahdollisimman monen kansainvälisen organisaation välttämättömän pakkoyhteistyön nopeaa institutionalisoimista.

2.12. Komitea on tyytyväinen WTO:n, IMF:n ja Maailmanpankin välisen korkean tason työryhmän perustamiseen. Se pahoittelee kuitenkin, ettei ILO ole edustettuna tässä korkean tason ryhmässä, ja katsoo, että puute on korjattava. Työryhmän on määrä valmistella yhteiset suuntaviivat kyseisten instituutioiden yhteistyötä varten. Tällaisesta yhteistyöstä saatava hyöty oli ilmeistä jo Uruguayn kierroksen lopussa, minkä johdosta Marrakechin ministerikokous antoi asiaa koskevan suosituksen.

2.13. Aasian talouskriisi ja sen voittamiseen liittyvät ongelmat tekevät selväksi, että nykyisten pääoma- ja tavaramarkkinoiden vahva sidonnaisuus vaatii selkeitä sääntelypoliittisia puite-ehtoja. Tätä varten monien muidenkin kansainvälisten organisaatioiden olisi tiivistettävä yhteistyötään vastavuoroiseen tukemiseen ja jatkuvaan ajanmukaistamiseen tähdäten. Kansainvälisen järjestelypankin (BIS) normeja voitaisiin toteuttaa nykyistä enemmän kansainvälisten rahoitusorganisaatioiden välityksellä. Rahoitusalan ohella on mainittava ensi sijassa YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi (UNCTAD), Maailman terveysjärjestö (WHO), YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO), YK:n ympäristöohjelma (UNEP), Maailman henkisen omaisuuden järjestö (WIPO) sekä Kansainvälinen työjärjestö (ILO). Kaikkien, toisiaan osittain täydentävien instituutioiden yhteensovitettu toiminta voi edistää rahoitusmarkkinoiden kurinalaisuutta, tervettä makrotaloudellista perustaa, sosiaalisia turvaverkkoja sekä syrjimätöntä pääsyä tavara- ja palvelumarkkinoille. Vain näiden tekijöiden yhdistelmällä voidaan päästä korkealaatuiseen talouskasvuun, joka luo työpaikkoja, vähentää köyhyyttä ja edistää maailmantalouden kestävää kehitystä.

2.14. Komitea muistuttaa Euroopan kansalaisyhteiskunnan eturyhmien edustajana siitä, ettei WTO:n toiminta ole vielä kovinkaan avointa eikä sen kussakin tapauksessa asianomaisten kansalaisjärjestöjen kanssa tekemä yhteistyö kovinkaan kehittynyttä. Komitea myöntää, että Genevessä pidetyn viimeisimmän ministerikokouksen jälkeen asiassa on edistytty etenkin Internetissä tarjolla olevan tiedon suhteen. Ennen kaikkea on toivottavaa, että salaisiksi luokittelemattomat asiakirjat julkistetaan nykyistä aiemmin.

2.15. Koska lisääntyvään maailmanlaajuistumiseen liittyy erilaisia pelkoja, olisi ajanmukaiseen kauppapolitiikkaan nivottava valistustoimia ensisijaisesti jäsenvaltioissa, mutta myös kansainvälisellä tasolla. Myös tässä yhteydessä olisi otettava huomioon valistuksen tarve etenkin kehitys- ja siirtymätalousmaissa. Vakuuttava valistus ja tiedotus voi juuri näissä maissa olla esimerkki demokraattisesta kanssakäymisestä kansalaisten kanssa. Kehitysmaiden laajojen väestöryhmien ulkomaisia sijoituksia kohtaan tuntemia epäilyjä olisi hälvennettävä siten, että sijoittajat toimivat OECD:n monikansallisia yrityksiä koskevien linjausten mukaisesti.

Komitea uskoo, että tulevina kriisiaikoina kansainvälisessä kaupassa voidaan saavuttaa edistystä vain, jos kansalaiset saadaan vakuuttuneiksi avoimien markkinoiden eduista. Tällainen työ vaatii henkilökuntaa, mutta se on ehdottoman välttämätöntä.

2.16. Tässä yhteydessä asianomaisten, edustavien kansalaisjärjestöjen myötävaikutus on yhä tärkeämpää. Kansalaisjärjestöille olisi sekä jäsenvaltioissa että kansainvälisellä tasolla tiedotettava asioista mahdollisimman nopeasti ja täydellisesti, ja niitä olisi kuultava etenkin ennen suuntaviivojen asettamista ja päätöksentekoa. Molemmille osapuolille olisi laadittava selkeät säännöt mahdollisuudesta kirjallisiin kannanottoihin sekä oikeudesta tulla otetuksi huomioon tai saada kannanottoon vastaus.

Komitea toteaa, että merkittävien kansalaisjärjestöjen yhteistyö on yhä tiiviimpää kansainvälisellä tasolla. Se toivoo, että myös tässä yhteydessä kehitys- ja siirtymätalousmaiden edut otetaan erityisesti huomioon ja että niitä tuetaan taloudellisesti mahdollisimman paljon. WTO:n on kehityksen myötä varmastikin tutkittava myös kysymystä kansainvälisesti tunnustettujen kansalaisjärjestöjen tarkkailija-asemasta.

Kansalaisjärjestöjen osallistumista ei tule ulottaa aloihin, joilla se vaikuttaa hallitusten ja parlamenttien vastuuseen sekä WTO:n työn tehokkuuteen.

2.17. Koska riitojensovittelu vaikuttaa oleellisesti WTO-oikeuden kehittymiseen, monet kansalaisjärjestöt ovat erityisen kiinnostuneita tästä alasta. Riitoja koskevaa aineistoa ja menettelytapaa on käsiteltävä erityisen hienovaraisesti. Kaikki riitojen osapuolet eivät halua mennä kannanottojen ja asiantuntijalausuntojen julkaisemisessa yhtä pitkälle kuin mitä Yhdysvallat on ilmoittanut presidenttinsä välityksellä.

Kaikissa riitatapauksissa osapuolten kanssa olisi sovittava julkisuuden rajoista. Tässä yhteydessä GATTin aikaisesta asioiden lähtökohtaisesta salaamisesta olisi kuitenkin luovuttava. Avoimuutta lisättäessä olisi tutkittava komission ehdotusta järjestää paneelin jäsenten ja asiaan liittyvien asiantuntijaryhmien kuulemistilaisuuksia. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa menettelyn pitkittymiseen.

3. Uruguayn kierroksen tulosten toteuttaminen

3.1. Komitea on sitä mieltä, ettei Uruguayn kierroksella sovittujen velvoitteiden täyttämistä pidä kartoittaa byrokraattisin ja rutiininomaisin menetelmin. On tärkeää, että havaituista heikkouksista tehdään poliittisia johtopäätöksiä vapaakaupan tulevan kehittämisen suhteen. Tämä on välttämätöntä etenkin maailmantalouden huonontuvan tilanteen vuoksi. Niin tarpeellista kuin kehittäminen onkin, sen on tapahduttava vakaalta pohjalta.

3.2. Mikäli yksittäiset maat ovat jääneet jälkeen velvoitteidensa täyttämisessä, niille olisi huomautettava tästä soveltuvalla tavalla. Jos velvoitteita ei ole täytetty hallinnon heikkouksien vuoksi, kyseiselle maalle olisi annettava mahdollisimman paljon hallinnollista apua.

3.3. Maailmantalouden kehitystä ajatellen WTO-järjestelmän kehittäminen edelleen ei saa riippua kaikkien tähänastisten velvoitteiden täyttämisestä. Pikemminkin olisi hyödynnettävä lukuisilla aloilla olevia virikkeitä jatkaa liberalisointia.

4. Neuvottelustrategia

4.1. Uruguayn kierroksella sovitut maatalous- ja palvelualaa koskevat jatkoneuvottelut olisi aloitettava täsmällisesti vuonna 2000. Kaikkien WTO:n jäsenvaltioiden olisi edelleenkin valmisteltava huolellisesti ja yhteisymmärryksessä Marrakechin ja Singaporen kokouksissa päätettyjä seuraavan neuvottelukierroksen aiheita, jotta neuvottelutulokset talouskasvuun ja työllisyyteen kohdistuvine myönteisine vaikutuksineen ilmenisivät nopeasti käytännössä. Koska maailmantaloudelliset ongelmat ovat polttavia, WTO-järjestelmän uskottavuus kärsisi, mikäli neuvottelut kestävät yli kolme vuotta.

4.2. Komitea kannattaa Euroopan unionin toivetta sisällyttää jo sovittuihin maatalous- ja palvelualaa koskeviin neuvotteluihin mahdollisimman laaja aihekokonaisuus. Olisi huolellisesti tutkittava, ovatko Singaporen kokouksessa käsitellyt aiheet tarpeeksi kiinnostavia ja voidaanko ne käsitellä riittävän lyhyessä ajassa. Pelkästään Euroopan yhteisön ja mahdollisesti Yhdysvaltojen aiheita kohtaan osoittama kiinnostus tuskin riittää.

4.3. Koska Yhdysvallat ja kehitysmaat eivät erilaisista syistä liene kovinkaan innostuneita aloittamaan piakkoin kansainvälistä kauppaa koskevaa laajempaa neuvottelukierrosta, olisi Euroopan unionin ponnisteltava erityisesti, jotta etenkin kehitysmaat 80 % WTO:n jäsenvaltioista kiinnostuisivat edistysaskeleista.

4.4. Komitea pitää lähtökohtana kehitys- ja siirtymätalousmaille suunnatun neuvonnan vahvistamista WTO:n välineiden, myös riitojensovittelumenettelyn, käytöstä. Tämä vaatii tosin paljon henkilökuntaa ja myös varoja, mutta OECD-maiden ja niiden instituutioiden olisi tunnettava velvollisuudekseen laajentaa tukeaan. Kyseisellä alalla voitaisiin ehkä vahvistaa YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) kanssa tehtävää yhteistyötä esimerkiksi Kansainvälisen kaupan keskuksen (ITC) vienninedistämismallin mukaan.

4.5. Kehitys- ja siirtymätalousmaat hyötyisivät myös kaupan helpottamisesta edelleen. Lähtökohtia tarjoavat teollisuustullien nollatasolle konsolidoimisen (Lomé-maiden kohtelu) ohella tullimenettelyt, tullausarvot ja alkuperäsäännöt. Myös teollisuusmaiden yritykset hyötyisivät, jos byrokratiaa vähennettäisiin näillä aloilla.

4.6. Atlantin ylittävää taloudellista kumppanuutta (Transatlantic Economic Partnership, TEP) koskeva komission toimintasuunnitelma tarjoaa komitean mielestä maailmantalouden suurimmille kauppakumppaneille mahdollisuuden omaksua edelläkävijän rooli monenvälisessä liberalisoinnissa. Komitea on erityisen tyytyväinen komission ilmoittamiin realistisiin tavoitteisiin, joita ovat kahdenvälisten kaupan esteiden poistaminen, kauppariitojen välttäminen sekä tiukkojen ympäristön- ja kuluttajansuojanormien edistäminen. Tuotestandardien ja tarkistusmenettelyjen vastavuoroinen tunnustaminen (Mutual Recognition Agreement, MRA) tietyillä aloilla on käytännön tulos, ja komitea toivoo, että se voidaan ulottaa pian myös muille aloille. On toivottavaa, että Atlantin ylittävä taloudellinen kumppanuus vaikuttaa osaltaan siihen, että uhkaava riita yhteisön banaanituonnista voidaan ratkaista sovittelulla. Yhdysvaltain äskettäistä mielivaltaista ilmoitusta asettaa yksipuolisesti EU:n tuotteille valikoivia pakotteita ei pidä hyväksyä, koska sen vuoksi sekä WTO:n riitojensovittelumenettelyn että koko TEP:n uskottavuus kärsii.

4.7. Komitea varoittaa kuitenkin kuten jo lausunnossaan aiheesta "Uusi transatlanttinen markkina-alue" (CES 859/98) vahingoittamasta kahdenvälisillä sopimuksilla monenvälistä WTO-järjestelmää. WTO:n pienet jäsenmaat, ennen kaikkea kehitysmaat, saattavat menettää kiinnostuksensa tulevaan WTO-neuvottelukierrokseen, minkä vuoksi EU:n ja Yhdysvaltojen kahdenvälisen kumppanuuden edut voivat kääntyä haitoiksi niiden suhteessa kolmansiin maihin. Myös koko maailmantalouden kannalta olisi etenkin nykyisen tilanteen epävakauden vuoksi pelättävissä vakavia haittoja. Tämän vuoksi komitea toistaa kehotuksensa siitä, että Yhdysvaltojen kanssa käydään kahdenvälisiä neuvotteluja vain WTO:n seuraavan monenvälisen neuvottelukierroksen valmistelujen rinnalla.

5. Seuraavan maatalousneuvottelukierroksen valmistelu

5.1. Kun komitea käsitteli komission Agenda 2000:n yhteydessä esittämiä, maataloutta koskevia ehdotuksia, sille tuli yhä selkeämmäksi, että maailman eri kriisipesäkkeiden tulehtuessa paine EU:n maatalouspolitiikan liberalisointiin kasvaa. Sekä Yhdysvallat että Cairns-ryhmän valtiot lienevät painostuksen kärkijoukkoa. Tämän vuoksi komitea otti asiaan kantaa tavanomaiseen rakentavaan ja kriittiseen tapaansa, mutta painotti tulevien kansainvälisten ja liittymisneuvottelujen vuoksi erityisesti sitä, millaisia seurauksia tästä on kaikille maatalouteen liittyvillä aloilla työskenteleville väestöryhmille (). Komitea tukee kantaa, jonka mukaan Luxemburgin huippukokouksessa määriteltyä Euroopan maatalouden mallia on ehdottomasti ylläpidettävä.

5.2. Komitean mielestä Agenda 2000:n maataloutta käsittelevä osuus tarjoaa yksityiskohtaisen perustan YMP:n kehittämisestä käytäville jatkokeskusteluille ja vastaaville päätöksille. Komitea kannattaa komission näkökantaa, jonka mukaan tavoitellussa uudistuksessa on otettava huomioon seuraavat neljä seikkaa:

1) maailman väkiluvun lisääntyminen noin yhdellä miljardilla tulevana vuosikymmenenä;

2) 2 vuonna 2000 jälleen aloitettavat neuvottelut kansainvälisten maatalousmarkkinoiden liberalisoinnin jatkamisesta;

3) Keski- ja Itä-Euroopan maiden sekä Kyproksen ennakoitu liittyminen EU:hun;

4) EU:n ja Välimeren alueen maiden välisen kumppanuuden jatkaminen.

5.3. Komitea kannattaa myös tulevan YMP:n osatavoitteita, joita ovat yhteisen maatalouden kilpailukyvyn vahvistaminen sekä sisämarkkinoilla että maailmanmarkkinoilla, elintarvikkeiden turvallisuuden ja laadun takaaminen kuluttajille, maataloudesta saatavien tulojen vakauden edistäminen, ympäristönäkökohtien sisällyttäminen YMP:hen, kestävän maatalouden ja uudistuvien energianlähteiden edistäminen, vaihtoehtoisten tulonsaantimahdollisuuksien luominen maanviljelijöitä ja heidän perheitään varten sekä unionin lainsäädännön yksinkertaistaminen.

Komitea pahoittelee kuitenkin sitä, että seuraaviin aloihin on kiinnitetty muita aihepiirejä vähemmän huomiota: alueelliset ominaispiirteet huomioon ottavan maankäytön edistäminen, YMP:n vaikutukset maatalouteen liittyvillä aloilla sekä tuottajajärjestöjen vahvistaminen. Yleisesti ottaen komitea on sitä mieltä, että tietyt komission ehdotukset kallistuvat liikaa YMP:n uudelleenkansallistamisen suuntaan.

5.4. Tulevan strategian suhteen komitea korostaa, että Euroopan unionin olisi kaikkien tähänastisten kokemustensa perusteella puolustuskannalle joutumista seuraavalla WTO:n neuvottelukierroksella. Agenda 2000:n yksittäisiä kohtia koskeviin ehdotuksiin sisältyy riittävästi toimintavaraa yksittäisiä neuvotteluasemia varten.

5.5. On hyvin tärkeää, ettei unioni aseta kyseenalaisiksi maanviljelijöille vuosiksi 2000 2006 suunnittelemiaan suoramaksuja myöskään neuvottelujen lopussa. Mahdollisten hinnanalennusten vuoksi olisi jäljellä olevaa ulkosuojaa voitava lisäksi ylläpitää riittävässä määrin. Erityistä huomiota on tässä yhteydessä kiinnitettävä terveys- ja laatustandardeihin, joita olisi todellakin noudatettava.

Sellaisten elintarvikkeiden ja rehujen merkintä, jotka sisältävät geneettisesti muunneltuja organismeja, hormoneja jne., on komitean käsityksen mukaan suuri haaste tulevissa kansainvälisissä neuvotteluissa. EU:n olisi puolustettava kansainvälisellä tasolla EU:n terveys- ja elintarvikenormien tunnustamista.

Komitea on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että maailmanlaajuiset ympäristönormit ja työntekijöiden perusoikeudet on otettava käyttöön ja kuluttajien toiveisiin kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota.

5.6. Komitea korostaa, että seuraavat WTO-neuvottelut eivät ole viimeiset lajissaan. Kansainväliset kauppasopimukset ovat nykyään jatkuva suuntaus. Nyt tavoitteena olevan YMP:n uudistuksen, jonka on määrä astua voimaan vuonna 2000, on tarjottava unionille riittävä pohja kansainvälisistä sitoumuksista neuvoteltaessa. Joka tapauksessa on vältettävä, että maanviljelijöitämme rahastetaan toistamiseen. Tämä aktiivisuutta korostava lähestymistapa koskee sekä vilja-, öljy- ja valkuaiskasveja että muita tuotantoaloja, etenkin naudanliha- ja maitoalaa.

6. Palvelualaa koskevien neuvottelujen jatkaminen (GATS)

6.1. Komitea katsoo, että palvelujen yleissopimuksen (GATS) avulla saavutettu palvelumarkkinoiden liittäminen WTO:n maailmankauppajärjestelmään on suuri edistysaskel. Näin ollen komitea pahoittelee sitä, että markkinoille pääsyä ja kansallista kohtelua koskevat erityisvelvoitteet, joita WTO:n jäsenmaat sitoutuivat noudattamaan, eivät useimmissa tapauksissa poikkea vallitsevasta tilanteesta, jota hallitukset muutenkin noudattavat. Tämän vuoksi komitea toivoo, että vuonna 2000 alkavissa neuvotteluissa asiassa edistytään syvällisesti ja perustavanlaatuisesti, jotta kiinnostus ulkomaankaupan laajaan liberalisointiin jatkuu maailmanlaajuisesti. On tärkeää, että neuvottelujen piiriin kuuluvat kaikki palvelualan sektorit. Neuvotteluissa olisi käsiteltävä myös aloja, jotka eivät sisältyneet Uruguayn kierrokseen, kuten lähetti-, ympäristönsuojelu-, koulutus- tai lääkintäpalvelut. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon kuluttajansuoja.

Tulevissa neuvotteluissa olisi käsiteltävä muitakin kuin markkinoille pääsyä ja kansallista kohtelua koskevia kysymyksiä. Kansallisten säännösten ja lisenssivaatimusten on oltava avoimia, tarkoituksenmukaisia ja mahdollisimman vähän kuormittavia, jotta koti- ja ulkomaisilla kilpailijoilla on samat mahdollisuudet, työllisyysvaikutukset ovat suuret ja jotta kuluttajat hyötyvät intensiivisestä hintaja laatukilpailusta.

6.2. GATSin tähänastiset sopimukset ovat epäselviä ja vaikeasti ymmärrettäviä. Niiden myönteiset vaikutukset palvelujen tarjoajiin ja ennen kaikkea kuluttajiin teollisuus- ja kehitysmaissa ovat vain vaikeasti arvioitavissa. WTO:n olisi näin ollen muutettava säännöstöä nykyistä avoimemmaksi standardisoimalla sitä.

6.3. Komitea on tyytyväinen tietoliikenteen peruspalvelujen ja rahoituspalvelujen liberalisointia koskevien neuvottelujen tulokseen (). Samalla se muistuttaa siitä, että sähköisten välineiden mahdollistamien työn uusien muotojen (etätyö) on kuuluttava samojen työntekijäoikeuksien piiriin kuin perinteistenkin työmuotojen. On myös varmistettava, että uusi tietoliikennetekniikka on kaikkien väestöryhmien ulottuvilla ja että kuluttajien oikeudet taataan täysin. Komitea mielestä neuvottelut onnistuivat, koska kyseisten alojen liberalisoinnista koituvat edut olivat jäsenvaltioiden kansantalouksien kannalta ilmeiset. Kustannusten lasku ja tietoliikennepalvelujen parantuminen hyödyttävät koko taloutta samoin kuin rahoitusmarkkinoiden tehostuminen. Vapaita ammatteja (Professional Services) koskevat neuvottelut ovat sitä vastoin valitettavasti keskeytyneet. Komitea olettaa, että ammatinharjoittamisen vapauden myönteisistä kokonaistaloudellisista vaikutuksista ei olla tarpeeksi tietoisia, joten neuvottelupaine on alalla heikko.

6.4. Tämän vuoksi komitea suosittaa, että komissio tutkii tärkeiden palvelualojen (esim. kauppa, vapaat ammatit, kuljetus) liberalisoinnin kokonaistaloudellisia vaikutuksia työllisyyteen ja ansioihin ja että se ottaa tässä yhteydessä myös huomioon kyseisten alojen panoksen ajanmukaisiin perusrakenteisiin. Tällainen tutkimus paljastaisi liberalisoinnista palvelujen käyttäjille jotka ovat laajassa mielessä kuluttajia koituvat edut sekä vahvistaisi näin suuren yleisön kiinnostusta neuvottelujen nopeaan edistymiseen Tämä ei koske vain EU:ta, vaan ehkä vieläkin enemmän kehitysmaita, joissa ei ole vielä havaittu palvelualoilla piileviä kehitysmahdollisuuksia. UNCTADin tehtävä onkin valistaa kehitysmaita tässä asiassa.

6.5. Tulevia neuvotteluja varten olisi tutkittava, voidaanko liberalisointisitoumusluetteloita (Schedules of Commitments) muuttaa luetteloiksi yleisen liberalisoinnin poikkeuksista. Neuvottelujen lähtökohtana olisi tällöin yleinen markkinoille pääsy sekä kansallinen kohtelu kulloisellakin alalla, ja niissä käsiteltäisiin kyseisiä poikkeuksia. Näin sekä neuvottelut että niiden tulokset olisivat nykyistä avoimempia.

7. Kauppa ja ympäristö

7.1. Komitea käsitteli jo ennen Singaporen ministerikokousta seikkaperäisesti kansainvälisen kaupan liberalisoinnin ja ympäristön välisestä suhdetta (). Komitea korosti tuolloin antamassaan lausunnossa Maailmanpankin toteamusta, jonka mukaan ympäristöongelmien pääaiheuttajia ei tule etsiä kaupan liberalisoinnista, vaan markkinoiden ja viranomaisten kyvyttömyydestä ottaa ympäristö soveltuvalla tavalla huomioon hinnoissa. Tämän vuoksi komitea rohkaisi OECD:tä jatkamaan aiheuttajaperiaatetta koskevaa työtään, joka antanee hyvät mahdollisuudet sisällyttää ympäristökustannukset hintoihin.

Ennaltaehkäisyperiaate on kuitenkin asetettava etusijalle. Tämä koskee sekä ympäristöön että kansanterveyteen ja kuluttajansuojaan vaikuttavia päätöksiä.

7.2. Jokaisella maalla on oikeus soveltaa omia tuotteitaan koskevia sääntöjä myös tuontitavaroihin. Tavaroiden alkuperämaan viejille ja hallinnolle on kuitenkin jatkuvasti tiedotettava säännöistä. Ympäristönsuojelupolitiikan mahdolliset erot yksittäisissä maissa eivät saa johtaa siihen, että kotimaiselle taloudelle aiheutuvien suhteellisten haittojen tasoittamiseksi otetaan käyttöön tasausmaksuja tai vientikorvauksia. Rajanylittävissä alueellisissa tai maailmanlaajuisissa ympäristöongelmissa kyseisten maiden on löydettävä yhteinen ratkaisu. Voi olla tarpeen, että tällaisiin monenvälisiin ympäristösopimuksiin (multilateral environmental agreement, MEA) sisällytetään täydentäviä kauppapoliittisia toimia, kuten on tähän mennessä tehty 18:ssa yhteensä 180 monenvälisestä ympäristösopimuksesta.

7.3. Komitea on komission kanssa yhtä mieltä myös siitä, että tuontimaiden on vältettävä yksipuolisia toimia sellaisten rajanylittävien tai maailmanlaajuisten ympäristöongelmien ratkaisemiseksi, jotka esiintyvät niiden ulkopuolella. Tämänkaltaiset ongelmat olisi ratkaistava monenvälisillä ympäristösopimuksilla. Kauppaa rajoittaviin toimiin olisi tulevaisuudessa ryhdyttävä vain tiiviissä yhteisymmärryksessä WTO:n kanssa, ja niissä saadaan mennä vain niin pitkälle kuin tavoitteiden saavuttamisen kannalta on ehdottoman välttämätöntä. Kyseiset sopimukset on valmisteltava kansainvälisissä ympäristönsuojeluelimissä, ja tulevaisuudessa UNEPilla on tässä yhteydessä tärkeä rooli.

7.4. Myös komitea on sitä mieltä, että kehitys- ja siirtymätalousmaiden ongelmiin on suhtauduttava hyvin vakavasti. Kauppa- ja ympäristöpolitiikassa on otettava huomioon, ettei näiden maiden taloudellisia kehitysnäkymiä ja vientimahdollisuuksia vaaranneta. Tämä näkökulma huomioon ottaen on etsittävä sopivia tapoja vähentää ympäristön liiallista kuormittamista. Komitea kannattaa komission aiheesta tekemiä ehdotuksia ja ajatuksia sekä viittaa nimenomaan koulutusohjelmiin sekä teknologiseen tutkimukseen ja neuvontaan.

7.5. Komitea ehdotti edellämainitussa lausunnossa, että juuri kyseisillä aloilla ilmenneet riitatapaukset olisi soviteltava mahdollisimman julkisesti ja kansalaisjärjestöjen myötävaikutuksella. Paneeleilla tulisi luonnollisesti olla riittävät mahdollisuudet hyödyntää tieteilijöiden, teknikoiden ja ympäristöasiantuntijoiden mielipiteitä.

7.6. Komitea toteaa, että sekä kansalaiset että parlamentit antavat ympäristönäkökohdille nykyään entistä enemmän arvoa kansainvälisessä kauppapolitiikassa. Näin ollen komitea on tyytyväinen siihen, että komission jäsen Sir Leon Brittan on kutsunut WTO:n kauppa- ja ympäristöministerit keväällä 1999 pidettävään kokoukseen, jossa voi syntyä uusia virikkeitä kyseisten politiikan alojen oikealla hetkellä tapahtuvaan ja tehokkaaseen koordinointiin. Rion ympäristökokouksesta lähtien on nimittäin yritetty päästä eroon yksittäisiä vastuualueita korostavasta ajattelutavasta.

7.7. Komitean mielestä olisi käsiteltävä toistakin keskeistä ongelmaa. OECD-maat käsittelevät omissa organisaatioissaan alan yhä monimutkaisemmaksi käyviä kysymyksiä ja pohtivat niiden ratkaisua. Useissa kehitysmaissa ei vielä lainkaan käsitellä näitä kysymyksiä ja ongelmia, mikä ilmenee WTO:n ympäristökomitean keskusteluista. OECD esimerkiksi ajaa kansallisten ympäristötaseiden sisällyttämistä kauppavälineisiin ja -sopimuksiin. Kansainvälisiä kauppasopimuksia valmistellessaan OECD:n jäsenmaiden olisi laadittava ympäristötase aina kun on odotettavissa huomattavia ympäristövaikutuksia. On selvää, että kehitysmaat suhtautuvat epäillen tällaisiin valmisteluihin ja tuntevat itsensä syrjityiksi jo etukäteen. Tämän vuoksi UNEP:n ja UNCTADin on vahvistettava antamaansa apua.

7.8. Komitean mielestä huomattavat ponnistelut ovat tarpeen, jotta kyseisille maille voidaan tehdä selväksi, että esimerkiksi ennaltaehkäisyperiaatteesta käytävä keskustelu on hyvin tärkeää myös niille ainakin pitkällä aikavälillä. Komitean käsityksen mukaan tämä on WTO:n tehtävä, ja sen on tässäkin yhteydessä tehtävä yhteistyötä toimivaltaisten YK:n erityisjärjestöjen kanssa.

8. Kauppa ja työntekijöiden vähimmäisoikeudet

8.1. Komitea on jo pidemmän aikaa eri yhteyksissä toiminut sen puolesta, että ILOn päättämiä työntekijöiden perusoikeuksia (Core Labour Standards) sovellettaisiin koko maailmassa, ja nimenomaan kehitysmaissa. Komitea myöntää kuitenkin, että vähimmäisoikeuksien soveltaminen on monissa kehitysmaissa vallitsevien olosuhteiden vuoksi vaikeaa, vaikka hallitukset osoittaisivatkin näennäistä valmiutta. Komitea on tämän vuoksi tyytyväinen ILOn neuvontatyöhön tässä yhteydessä.

8.2. Kesäkuussa 1998 pidetyssä kansainvälisessä työkonferenssissa korostettiin, että kaikki jäsenvaltiot, vaikkeivat ne vielä olisikaan ratifioineet työtekijöiden vähimmäisoikeuksia koskevia yleissopimuksia, ovat sitoutuneet soveltamaan politiikassaan tämän lausunnon kohdassa 2.9 lueteltuja perusoikeuksia. Koska asiaa koskevat vetoomukset eivät ole viime vuosina johtaneet tuloksiin, komitea ilmaisee tyytyväisyytensä työkonferenssin päätökseen tutkia vuosittain työntekijöiden perusoikeuksien käytännön soveltamista kyseisissä maissa entistä yksinkertaisemman menettelyn avulla. Sen tueksi suunnitellaan erityisen asiantuntijaryhmän perustamista.

8.3. Komitea toivoo, että nämä uudet toimet johtavat myönteisiin tuloksiin.

8.4. Vaikka eräät maat, jotka tähän asti ovat kieltäneet työntekijän perusoikeuksien sitovuuden, vaikuttavatkin muuttaneen asennettaan, kauppapoliittisten rajoitusten käyttö kohtaa edelleen vastarintaa. Työntekijöiden perusoikeudet on kuitenkin pyrittävä toteuttamaan maailmanlaajuisesti mahdollisimman pian. Tämä on kohdassa 8.2 mainitun kolmiosaisen, työntekijöiden perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteuttamista koskevan periaatejulistuksen mukaan ILOn jäsenvaltioiden velvollisuus kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Komitea kehottaa tämän vuoksi vahvistamaan valistustyötä ja pyrkimään kansainväliseen yksimielisyyteen tässä arkaluontoisessa kysymyksessä. WTO:n työryhmä olisi tähän soveltuva foorumi. Komitea on jo aiemmassa lausunnossaan () kannattanut erityisten yhteisön tullietuuksien soveltamista niihin maihin, joissa kunnioitetaan työntekijöiden vähimmäisoikeuksia ja ympäristönormeja. Komitea pahoittelee, että monet maat eivät ole hyödyntäneet tätä mahdollisuutta.

8.5. Komitea on tietoinen siitä, että kehitysmaissa työoloja ja sosiaalista suojelua voidaan tehokkaimmin parantaa vähentämällä köyhyyttä ja luomalla demokraattisia rakenteita. Kehitysmaiden tuotteiden pääsy markkinoille sekä muut soveltuvilta vaikuttavat toimet, mutta myös myönteiset kannustimet voivat osaltaan vaikuttaa tähän. Komitea toivoo lisäksi, että kesäkuussa 1998 järjestetyn kansainvälisen työkonferenssin juhlallisesti antamalla julistuksella on myönteisiä vaikutuksia.

9. Kauppa ja työllisyys

9.1. Komitea on sitä mieltä, että olisi harkittava "kauppa ja työllisyys" -työryhmän perustamista WTO:n piiriin. Kansainvälisestä kaupasta syntyvä hyvinvointi ei koidu kaikkien kumppaneiden hyödyksi tasapuolisesti. Rakenteita muutettaessa tilapäiset sopeutumiskulut yksittäisillä alueilla ja sektoreilla voivat nousta huomattaviksi.

9.2. Jotta maailmantalouden liberalisointi hyväksytään mahdollisimman laajalti, rakenteita on muutettava työntekijöiden kannalta mahdollisimman siedettävällä tavalla. Tämän vuoksi työryhmän olisi tutkittava erilaisia mahdollisuuksia ottaen huomioon tähänastiset kokemukset ja jo olemassa olevat suojalausekkeet.

10. Kauppa ja kilpailu

10.1. Komitea toteaa, että valtiokohtaisten kaupan esteiden maailmanlaajuisen purkamisprosessin jatkuessa kansainvälinen kilpailu tulee vaikuttamaan merkittävästi hyvinvoinnin kasvuun. Kansainvälisen yhteisön lisäksi entistä useammat kansalaiset suhtautuvat epäilevästi kansainvälisten yritysfuusioiden lisääntymiseen ja strategisiin liittoutumiin. Vaaditaan kansainvälisiä kilpailusääntöjä, joita olisi sovellettava maailmanlaajuisesti mikäli mahdollista.

10.2. Komitean tietämyksen mukaan tällä hetkellä keskustellaan useista eri mahdollisuuksista. Jonkin verran kokemusta on kertynyt kansallisen kilpailuoikeuden soveltamisesta maan rajojen ulkopuolella, kun erilaiset kansalliset tai alueelliset kartelliviranomaiset ovat tehneet yhteistyötä. Tiedonvaihdossa ja kartelliviranomaisten vastavuoroisessa avunannossa on käytetty yhteistyön toteuttamista koskevaa Positive Comity -periaatetta. Kansainvälisen kilpailun valvonta on kuitenkin tässä muodossa monista syistä rajallista: Merkityksellisen tiedon saaminen yrityksistä ja muiden maiden markkinoista on työlästä. Lisäksi kilpailuviranomaiset voivat antaa toisilleen tietoa tietystä asiaintilasta mikäli asianomaiset yritykset sen hyväksyvät mutta koska kriteerit ovat erilaiset, ne voivat tehdä erilaiset johtopäätökset. Kahdenväliset järjestelyt johtaisivat lopulta vaikeasti hahmotettavaan säännöstöön, joka olisi jatkuvasti keskeneräinen ja edesauttaisi asioiden manipuloimista.

10.3. Markkinataloudellisten kilpailurakenteiden ylläpidon kannalta olisi tärkeää luoda kansainvälisesti tunnustettu kilpailuoikeus ja sisällyttää siihen maailmanlaajuisesti toimiva kartelliviranomainen, koska rajatylittävät yritysfuusiot näyttävät olevan yleismaailmallinen suuntaus.

10.4. Komitean mielestä kansainvälisellä tasolla edistystä saavutetaan vain hitaasti, koska teollisuusmaissa ja itsemääräämisoikeudestaan tietoisissa kehitys- ja siirtymätalousmaissa on edelleen voimakkaita kansallisia suuntauksia. Lisäksi kilpailupoliittinen ajattelu ei ole tähän mennessä levinnyt kovin laajalle, ja se eroaa selvästi kauppaan erikoistuneiden poliitikkojen tehtävästä avata markkinat ja poistaa kaupan esteitä.

10.5. Komitea on pannut tyytyväisenä merkille, että yhä useampi kehitys- ja siirtymätalousmaa on oivaltanut kansainvälisestä kaupasta sen, että avoimet rajat vaativat ennen kaikkea kansainvälistä kilpailukykyä ja että oman maan yritysten suosiminen missä muodossa tahansa vähentää kilpailukykyä. Oma kilpailulainsäädäntö on myös näissä maissa tunnustettu tapa edetä kohti kansainvälistä kilpailukykyä. Niistä yli 40:ssä on kahdenkymmenen viime vuoden aikana otettu käyttöön oma kilpailulainsäädäntö. Siksi Singaporessa pidetyssä WTO:n ministerikokouksessa päästiin kaikkien jäsenmaiden kesken yksimielisyyteen kilpailukysymyksiä tarkastelevan työryhmän perustamisesta. Samassa yhteydessä myös YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi (UNCTAD) esitti maaryhmälleen vakuuttavia esimerkkejä siitä, kuinka kilpailun puute johtaa kehityksen taantumiseen.

10.6. Tätä taustaa vasten komitea ehdottaa kilpailukysymyksistä vastaavan EU:n komission jäsenen Karel Van Miertin tavoin, että seuraavalla neuvottelukierroksella pyritään siihen, mikä on mahdollista tehdä tällä hetkellä. Myös nykyisissä vaikeissa olosuhteissa voidaan pyrkiä seuraaviin päämääriin:

a) Sellaisten kilpailulainsäädäntöä koskevien vähimmäisnormien kehittäminen, jotka sisällytettäisiin valtioiden omaan kilpailulainsäädäntöön myös kehitysmaissa. Näitä ovat esimerkiksi rajoittavien kauppakäytänteiden määrittely, määräävän markkina-aseman väärinkäyttö sekä eräät fuusioita koskevat säännökset.

b) Muutamista kansainvälisistä perusperiaatteista sopiminen, esimerkiksi miten toimitaan tuontikartellien tai markkina-alueiden jaon suhteen.

c) Kansallisten kilpailuviranomaisten entistä tiiviimmän yhteistyön edistäminen yleisesti, koska ne huolehtivat ennen kaikkea kokemusten vaihdosta, joka voisi yksittäistapauksissa johtaa salaiseksi luokittelemattoman tiedon vaihtoon.

d) Ainakin harkita selvittämismekanismin kehittämistä sellaisille riitatapauksille, joissa yritykset ovat suoraan osallisina. WTO:n riitojensovittelumenettelystä saadut kokemukset voidaan ottaa tässä huomioon.

10.7. Tässä yhteydessä ei välttämättä tarvitsisi ottaa puheeksi WTO:n polkumyyntisäännöksiä, joihin monet kehitysmaat ovat suhtautuneet kriittisesti. Kilpailuoikeus ja polkumyyntioikeus kuuluvat ainakin eurooppalaisen käsityksen mukaan eri tasoille.

11. Kauppa ja investoinnit

11.1. Maailmanlaajuistumiselle ovat tunnusomaisia kansainvälisen kaupankäynnin nopea kasvu sekä rajatylittävien yritysinvestointien lisääntyminen sekä lisäksi pääoman liikkeillä keinottelu, joka WTO-järjestelmässä jää vaille huomiota. Tärkeimmät investointimaat ovat aikaisemmin solmineet tärkeimpien sijoitusmaiden kanssa monia tähän liittyviä, osittain hyvinkin erilaisia kahdenkeskisiä sopimuksia, joissa määrätään sijoittajien pääsystä markkinoille, oikeussuojasta ja riitojen sovittelusta. Tähänastisten kokemusten ja kansainvälisten suorien investointien määrän nopean kasvun vuoksi on kuitenkin syntynyt tarve luoda maailmanlaajuisesti mahdollisimman kattava säännöstö.

11.2. Talousalueiden kilpailun kiristyessä ja kriisitilanteiden aiheuttamassa paineessa monien maiden hallitukset yrittävät työpaikkoja luodakseen huolehtia siitä, että ulkomaisilla sijoittajilla on suotuisat olosuhteet. OECD-maat eivät kuitenkaan ole tähän mennessä edes onnistuneet solmimaan monenvälistä investointisopimusta (MAI-sopimusta). Syynä tähän ovat monet poliittiset erimielisyydet, esimerkiksi kysymys siitä, kuinka laajalti ympäristönormit ja työntekijöiden perusoikeudet voidaan sisällyttää tällaiseen sopimukseen. Sopimukseen kriittisesti suhtautuvat tahot viittaavat siihen, että tavoiteltavia normeja muotoiltaessa pyritään liialliseen täydellisyyteen.

Komitea huomauttaa kuitenkin, että vain kaikkien puite-ehtojen korkea taso johtaa ulkomaisen yrityspääoman pitkäaikaiseen sitomiseen sekä ensiluokkaisen taitotiedon ja huippulaatuisen teknologian toivottuun siirtoon.

11.3. Herää kuitenkin kysymys, onko MAI-sopimuksen riitojensovittelusäännöksissä mentävä niin pitkälle, että kullekin yksittäiselle ulkomaiselle sijoittajalle annetaan oikeus nostaa kanne pääomansijoitusvaltion hallitusta vastaan. Monet valtiot eivät varmasti voi hyväksyä yksityisten sijoittajien kanneoikeutta, koska se rajoittaa valtion itsemääräämisoikeutta kyseessä on rajoitus, joka ylittää reilusti MAI-sopimukseen kirjattavan koti- ja ulkomaisen pääoman tasavertaisen kohtelun. Monet valtiot eivät ole valmiita alistamaan kansallista politiikkaansa näin pitkälle kansainvälisten talousintressien mukaiseksi. Siksi OECD-neuvottelujen epäonnistuminen joulukuun 1998 alussa sai monien kehitysmaiden ja kehitysasteeltaan teollisuusmaiden tasoa lähellä olevien maiden sympatiat osakseen. Ilmeisesti pyrkimyksissä saavuttaa mahdollisimman täydellinen säännöstö oli tässä kohdin menty liian pitkälle.

11.4. Komitea katsoo, että on välttämätöntä luoda mahdollisimman pian yksi yhtenäinen maailmanlaajuinen säännöstö. Se on hyvissä ajoin ajanut näiden kysymysten käsittelyä WTO:ssa (). Mikäli OECD:n aloite ei johda tulokseen, komitea ehdottaa, että WTO:n työryhmä valmistelee OECD:n aineiston ja nykyisten kahdenkeskisten sopimusten perusteella tällaisen kansainvälisen sopimuksen tärkeimmät osatekijät. Komitean mielestä kulttuuritoiminta sekä erityisesti kirjailijoihin, taiteilijoihin ja näyttelijöihin sovellettavat perinteiset tekijänoikeudet on kuitenkin jätettävä sääntelyn ulkopuolelle.

11.5. Komitean mielestä siihen olisi otettava sekä tärkeimmät ympäristönormit että työntekijöiden perusoikeudet (Core Labour Standards). Tämä tulisi kuitenkin tehdä siten, että väärät protektionistiset tulkinnat eivät ole mahdollisia (mikä ei liene kovin helppoa. Määritelmien ja määräysten on siksi oltava selkeitä. Myös OECD:n monikansallisia yrityksiä koskevat linjaukset olisi otettava soveltuvalla tavalla huomioon. Kansallisvaltioiden tulee edelleenkin voida määrätä investointiehdot niin koti- kuin ulkomaisille sijoittajille työ-, sosiaali-, ympäristö- ja verolainsäädäntönsä puitteissa. Kokemus on osoittanut, että ulkomaiset sijoittajat ovat vaikuttaneet kehitysmaiden ympäristönormien ja työntekijöiden perusoikeuksien parantumiseen. Sopimukseen kirjattava koti- ja ulkomaisten sijoittajien tasavertainen kohtelu tarkoittaa implisiittisesti, ettei nykyisiä valtiokohtaisia normeja saa alittaa.

11.6. Tässä yhteydessä olisi komitean mielestä säädettävä myös siitä, että erityistalousalueilla on kunnioitettava kyseisessä maassa voimassa olevia työntekijöiden perusoikeuksia. Verotus- ja tullietuudet sekä hallinnolliset helpotukset kannustavat kuitenkin edelleen sijoituksiin.

12. Elektroninen kaupankäynti

12.1. Komitea on ilmaissut tyytyväisyytensä tietoliikennetekniikan edistysaskeleisiin sekä antanut asiasta myös kriittisiä lausuntoja. Viimeisimpänä se on antanut lausunnon välillisistä veroista (). Sähköisissä medioissa voidaan nykyään tehdä liiketoimia tai käydä kauppaa tiedolla ja palveluilla. Kuluttajan kannalta tarjonta kasvaa ja halpenee. Tällä tavoin myös kilpailun kannalta heikommassa asemassa olevien kehitysmaiden yritykset parantavat kilpailukykyään. Ennen kaikkea pienyritykset voivat täten parantaa epäsuotuisaa asemaansa, joka niillä on suuriin kilpailijoihinsa nähden, koska tiettyjen tuotteiden kauppa helpottuu eikä haarakonttoreista muodostuvaa jakeluverkkoa tarvita.

12.2. Jotta kuluttajat ja yritykset voivat käyttää luotettavasti ja maailmanlaajuisesti uuden tekniikan suomia mahdollisuuksia hyvinvointia edistävään kaupankäyntiin entistä pienemmin kustannuksin, tarvitaan sopiva oikeudellinen ja sääntelyllinen kehys, joka kattaa ennen kaikkea tietosuojan, kuluttajansuojan ja oikeusvarmuuden sekä Internetin väärinkäytön rikoksen tunnusmerkistön kansainvälisesti täyttävään toimintaan. Kehyksen tulisi olla niin joustava, ettei se rajoita tuotteen tai palvelun tarjoajan ja asiakkaan liikkumavapautta eikä tieto- ja viestintätekniikan kehitystä.

12.3. Kaikista kansainvälisistä organisaatioista WTO tarjoaa parhaimmat edellytykset luoda tasapainoiset puitteet näille vaatimuksille. Ministerikokouksen toukokuussa 1998 päättämä ja yleisneuvoston syyskuussa 1998 täsmentämä toimintaohjelma ansaitsevat siksi EU:n täyden tuen. Tämä ei sulje pois sitä, että OECD:n tekemä työ on hyödyksi selvitettäessä osittain monimutkaisia asiakysymyksiä (esimerkiksi verotus, kuluttajansuoja, tekijänoikeus, luottamuksellisuus, sähköinen allekirjoitus).

12.4. Kansainvälisen yhteisön tulee tutkia huolellisesti Yhdysvaltain hallituksen ehdotus Internetin julistamisesta vapaakauppavyöhykkeeksi ja kaikkien digitaalisessa muodossa toimitettavien tuotteiden ja palveluiden vapauttamisesta tulleista ja muista maksuista. WTO:n toisessa ministerikokouksessa toukokuussa 1998 hyväksytyn, vuoden 1999 loppuun asti voimassa olevan tullivapaussopimuksen tulisi riittää kokeiluksi.

12.5. Myös komitean käsityksen mukaan erityisongelmia aiheutuu digitaalisten palveluiden verotuksesta. Verotuksen tasapuolisuus edellyttää, että samanlaisia liiketoimia koskee sama verotus riippumatta siitä, toimitetaanko suoritteet fyysisessä vai elektronisessa muodossa.

12.6. Komitea pitää epätarkoituksenmukaisena niin kutsuttua bittiveroa, joka on eräänlainen liikennevero tietoverkossa siirretylle tietomäärälle. Ainoastaan elektronista kaupankäyntiä koskeva vero jarruttaisi kyseisen välineen kasvu- ja työllistämispotentiaalin kehitystä ja rajoittaisi yksityistä aloitteellisuutta ja luovuutta.

12.7. Kuten komitea totesi viimeisimmässä lausunnossaan elektronisesta kaupankäynnistä ja välittömistä veroista, eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset viranomaiset harkitsevat ryhtymistä läheiseen yhteistyöhön talouselämän kanssa elektronista kaupankäyntiä koskevien veropoliittisten toimien suhteen. Kauppa, yritykset ja muut talous- ja yhteiskuntaelämän ryhmät erityisesti kuluttajat ja työntekijät olisi otettava mukaan tähän työhön. Huolta aiheuttaa, että maailmanlaajuisen kontekstin huomiotta jättävät veropoliittiset toimenpiteet voivat vaikuttaa kielteisesti talouden suorituksiin, investointeihin ja työllisyystilanteeseen (esimerkiksi tuotannon siirtäminen, investointeja ehkäisevä ympäristö, kilpailuhaitat). Komitea viittaa lausunnossaan siihen, että on vaarallista kehittää elektronisen kaupan verotukseen osaratkaisuja. Tämä kaupantekomuoto, joka on osa yhteiskunnan ja yritysten toimintatapojen syvältäluotaavaa muutosta, luo uusia ongelmia kaikilla verojärjestelmän alueilla. Lisäksi nykyään on havaittavissa, että työnteon verotus nousee edelleen, mikä johtaa siihen, että verojärjestelmistä tulee entistäkin epäoikeudenmukaisempia.

12.8. Komitea ilmaisi lausunnossaan laajasti perustellun kantansa komission ehdotuksiin sekä kiinnitti huomiota eräisiin ristiriitaisuuksiin.

Bryssel 27. tammikuuta 1999.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Beatrice RANGONI MACHIAVELLI

() TSK:n antamat lausunnot aiheista: "Komission tiedonannon 'Agenda 2000' maatalousnäkökohdat", EYVL C 407, 28.12.1998; "Ehdotus Neuvoston asetus (EY) N:o annettu yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia suoran tuen järjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä", EYVL C 407, 28.12.1998; "Ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) N:o /98 naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä", EYVL C 407, 28.12.1998; "Ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) N:o maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä" ja "Neuvoston asetus (EY) N:o maito- ja maitotuotealan lisämaksusta annetun asetuksen (ETY) N:o 3950/92 muuttamisesta", EYVL C 407, 28.12.1998; "Ehdotus: Neuvoston asetus (EY) N:o annettu vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 1766/92 muuttamisesta ja tavallisen vehnän, rukiin, ohran, maissin ja durumvehnän vakiolaadusta annetun asetuksen (ETY) N:o 2731/75 kumoamisesta" ja "Ehdotus: Neuvoston asetus (EY) N:o annettu tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille", EYVL C 407, 28.12.1998; "Ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) N:o annettu Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen", EYVL C 407, 28.12.1998.

() TSK:n lausunto aiheesta "Ehdotus neuvoston päätökseksi maailman kauppajärjestön alaisuudessa käytyjen rahoituspalvelualan neuvottelujen tulosten hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta sen toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta", EYVL C 407, 28.12.1998.

() TSK:n lausunto aiheesta "Kansainvälinen kauppa ja ympäristö", EYVL C 407, 28.12.1998. Komitea käsitteli lausunnossa perusteellisesti komission tiedonantoa 96/54.

() EYVL C 40, 4.2.1999.

() EYVL C 153, 28.5.1996, kohta 1.2.

() EYVL C 407, 28.12.1998.