51999AG0225(03)

Neuvoston 21 päivänä joulukuuta 1998 vahvistama YHTEINEN KANTA (EY) N:o 10/1999 neuvoston asetuksen (EY) N:o . . ./1999 antamiseksi . . . päivänä . . .kuuta. . ., yhteisön sisävesiliikenteen aluskapasiteettia koskevista toimintalinjoista sisävesiliikenteen edistämiseksi (1999/C 55/03)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 75 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattaa perustamissopimuksen 189 c artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsoo, että

1) sisävesiliikenteen rakenteellisista parannuksista 27 päivänä huhtikuuta 1989 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1101/89 (4) säädettiin toimenpiteistä sisävesiliikenteen rakenteelliseksi parantamiseksi Belgian, Saksan, Ranskan, Luxemburgin, Alankomaiden ja Itävallan toisiinsa yhteydessä olevissa sisävesiverkoissa liikennöivien aluskalustojen osalta; asetuksella pyrittiin vähentämään sisävesiliikenteen aluskapasiteettia yhteisön tasolla yhteen sovitetulla romutusohjelmalla; asetuksen voimassaolo päättyy 28 päivänä huhtikuuta 1999,

2) tähän rakenteellisen parantamisen ohjelmaan liittyvistä toimenpiteistä, joilla pyritään välttämään olemassa olevan ylikapasiteetin paheneminen tai uuden ylikapasiteetin syntyminen, "vanha uudesta" -järjestelmä on osoittautunut välttämättömäksi sisävesiliikenteen markkinoiden tasapainoiselle toiminnalle; järjestelmä on myös keskeinen väline puuttua kyseisillä markkinoilla ilmenevään, direktiivin 96/75/EY (5) 1 artiklassa määriteltyyn vakavaan häiriöön; lisäksi on estettävä se, että vuodesta 1990 lähtien toteutettujen romutustoimien vaikutukset mitätöidään ottamalla käyttöön uutta kapasiteettia heti järjestelmän voimassaolon päätyttyä; on siis tarpeen pitää "vanha uudesta" -järjestelmä voimassa enintään neljän vuoden ajan ja pienentää suhdelukuja asteittain kohti nollatasoa, niin että varmistetaan siirtyminen ja voidaan lopettaa yhteisön puuttuminen markkinoiden toimintaan; on myös tärkeää säilyttää "vanha uudesta" -järjestelmä yhteisön aluskapasiteetin hallitsemisen välineenä näiden neljän vuoden kuluttuakin mutta nollatasolla ja valvontamekanismina, joka voidaan ottaa uudelleen käyttöön ainoastaan direktiivin 96/75/EY 7 artiklassa tarkoitetun vakavan markkinahäiriön ilmetessä,

3) on tarpeen varmistaa, että uuden ylikapasiteetin syntyminen hallitaan tehokkaasti sisävesiliikenteen markkinoiden kaikilla lohkoilla, joten säädettävien toimenpiteiden on oltava yleisiä ja niiden on katettava kaikki kuljetusalukset ja työntöalukset; asetuksen ulkopuolelle on jätettävä alukset, jotka liikennöivät ainoastaan kansallisilla markkinoilla tai suljetuilla kansainvälisillä markkinoilla ja jotka eivät näin ollen aiheuta ylikapasiteettia toisiinsa yhteydessä olevien sisävesiväylien verkossa ja asetuksen ulkopuolelle on oltava mahdollista jättää alukset, joiden kuollut paino on alle 450 tonnia ja jotka eivät näin ollen myöskään aiheuta mainitunlaista ylikapasiteettia; sen sijaan on tärkeää, että toimenpiteiden ulkopuolelle ei jätetä kuljetuksia omaan lukuun harjoittavia yksityisiä aluksia niiden kuljetusmarkkinoihin kohdistuvan vaikutuksen vuoksi,

4) yhteinen toimintaperiaate, jonka mukaan jäsenvaltiot toteuttavat yhteisiä toimenpiteitä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi, on olennainen edellytys yhteisön koko aluskapasiteetin sääntelemiselle; sen vuoksi niissä jäsenvaltioissa, joita sisävesiliikenne koskee, on ylläpidettävä asetuksessa (ETY) N:o 1101/89 tarkoitettuja romutusrahastoja uudella nimellä ja varmistettava "vanha uudesta" -järjestelmän hallinto näiden rahastojen kautta; 28 päivään huhtikuuta 1999 mennessä toteutettujen rakenteellisten parannustoimien mahdolliset rahoitusylijäämät, jotka koostuvat ammattikunnan rahoitusosuuksista, on sijoitettava vararahastoon, joka liitetään edellä mainittuihin rahastoihin,

5) kuivalasti- ja nestelastimarkkinoiden sekä työntöalusmarkkinoiden peruserojen takia on suotavaa perustaa kuhunkin rahastoon erilliset tilit kuivalastialuksille, säiliöaluksille ja työntöaluksille,

6) perustamissopimuksen mukaisessa talouspolitiikassa aluskannan sääntely kuuluu ensisijaisesti alan toiminnan harjoittajille; toteutettavista toimista aiheutuvat kustannukset lankeavat siis sisävesiliikenteen alalla toimivien yritysten maksettaviksi; tässä asetuksessa määritellään ehdot, joita sovelletaan tietyn uuden kapasiteetin käyttöönottoon siten, että markkinoillepääsyä ei kuitenkaan kokonaan estetä; ehtoja voidaan rajoittaa keston ja vaikutuksen suhteen, ja niitä voidaan muuttaa joustavasti markkinoiden kehittymisen myötä, mutta suhdeluvut on saatettava asteittain nollatasolle huhtikuun 29 päivää 1999 seuraavien neljän vuoden kuluessa; "vanha uudesta" -järjestelmän nimellä tunnettu sääntelymekanismi olisi pidettävä voimassa valvontamekanismina siitä lähtien, kun suhdeluku on saavuttanut nollatason; "vanha uudesta" -järjestelmän perusteella maksetut erityisrahoitusosuudet olisi sijoitettava vararahastoihin ja niitä olisi voitava käyttää romutuskorvausten myöntämiseen silloin, kun markkinoihin puuttuminen on välttämätöntä,

7) on varmistettava, että tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ja niiden soveltaminen eivät vääristä kilpailua tai uhkaa vääristää sitä erityisesti suosimalla tiettyjä yrityksiä yhteisen edun vastaisesti; jotta asianomaisten yritysten kilpailuedellytykset olisivat yhtäläiset, uusien alusten rakentamisen yhteydessä rahastoihin suoritettavien erityisosuuksien ja romutuskorvausten määrien ja ehtojen on oltava samanlaiset, mikäli sellaiset korvaukset osoittautuvat välttämättömiksi vakavan markkinahäiriön ilmetessä ja direktiivin 96/75/EY 8 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti,

8) aluskaluston sääntelyä koskevan mekanismin toimimiseksi tarvittavat päätökset on tehtävä yhteisön tasolla, sillä sisävesiliikenteen aluskanta on koko yhteisöä koskeva asia; toimivalta näiden päätösten tekemiseen ja niiden täytäntöönpanon sekä tässä asetuksessa tarkoitettujen kilpailuedellytysten ylläpitämisen valvontaan on annettava komissiolle; komissio tekee päätöksensä kuultuaan jäsenvaltioita ja sisävesiliikennettä yhteisön tasolla edustavia järjestöjä, ja

9) nykyaikaistettaessa ja parannettaessa yhteisön aluskantaa ympäristötekijät ja turvallisuusnäkökohdat huomioon ottaen olisi suunniteltava työmarkkina-alan toimia niiden henkilöiden auttamiseksi, jotka haluavat siirtyä sisävesiliikenteen alalta muualle tai kouluttautua työhön toisella alalla; samoin olisi suunniteltava toimenpiteitä, joilla pyritään kannustamaan yritysryhmittymien perustamista, lisäämään alalla toimivien pätevyyttä ja edistämään alusten teknistä mukauttamista,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tässä asetuksessa vahvistetut yhteisön aluskannan kapasiteettiin liittyvät toimenpiteet koskevat sisävesialuksia, joita käytetään kahden tai useamman paikan välisiin tavaroiden kuljetuksiin jäsenvaltioiden sisävesiväylillä.

Enintään neljän vuoden ajanjakson aikana huhtikuun 29 päivästä 1999 näihin kapasiteettiin liittyviin toimenpiteisiin sisältyy tämän asetuksen mukaisesti uuden kapasiteetin käyttöönottoa koskevia ehtoja.

2 artikla

1. Tätä asetusta sovelletaan lasti- ja työntöaluksiin, jotka suorittavat kuljetuksia toisen tai omaan lukuun ja jotka on rekisteröity jäsenvaltiossa tai, jos niitä ei ole rekisteröity, niillä liikennöi jäsenvaltioon sijoittautunut yritys.

Tässä asetuksessa `yrityksellä` tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa taloudellista toimintaa teollisesti tai muutoin kuin teollisesti.

2. Tätä asetusta ei sovelleta seuraaviin:

a) alukset, jotka liikennöivät yksinomaan sellaisilla kansallisilla vesiväylillä, jotka eivät ole yhteydessä muihin vesiväyliin yhteisössä;

b) alukset, jotka mittojensa vuoksi eivät voi poistua kansallisilta vesiväyliltä, joilla ne toimivat, eivätkä voi päästä muille yhteisön vesiväylille ("vankialukset"), edellyttäen, ettei ole todennäköistä, että tällaiset alukset kilpailisivat niiden alusten kanssa, joita tämä asetus koskee;

c) alukset, jotka liikennöivät yksinomaan Tonavan (ja sen sivujokien) Kelheimiin asti poistumatta sieltä koskaan;

d) työntöalukset, joiden käyttövoima on enintään 300 kilowattia;

e) merenkulkukelpoiset sisävesialukset ja laivaproomut, jos niitä käytetään yksinomaan kansainvälisiin tai kansallisiin kuljetuksiin matkoilla, joihin sisältyy meriosuus;

f) alukset, joita käytetään yksinomaan tavaroiden varastointiin, toisin sanoen alukset, joihin tavara lastataan ja joista se puretaan samassa paikassa;

g) ruoppauskalusto, kuten ruoppausalukset ja ponttonit, sekä rakennusyritysten koneita kuljettavat lautat sikäli kuin tätä kalustoa ei käytetä 1 artiklassa tarkoitettuihin tavaroiden kuljetuksiin;

h) lautat;

i) alukset, jotka tarjoavat voittoa tuottamattomia julkisia palveluja.

3. Jäsenvaltio voi jättää tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle aluksensa, joiden kuollut paino on alle 450 tonnia. Jäljempänä 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun asianomaisen jäsenvaltion käyttäessä tätä mahdollisuutta sen on ilmoitettava siitä kuuden kuukauden kuluessa komissiolle, joka ilmoittaa asiasta muille jäsenvaltioille.

3 artikla

1. Jäsenvaltioiden, joiden sisävesiväylät ovat yhteydessä toisen jäsenvaltion sisävesiväyliin ja joiden aluskaluston tonnisto on yli 100 000 tonnia, jäljempänä `asianomaiset jäsenvaltiot`, on perustettava maansa kansallisen lainsäädännön mukainen, omin hallinnollisin voimavaroin toimiva `sisävesiliikennerahasto`, jäljempänä `rahasto`.

2. Asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on hoidettava rahaston hallintoa. Jäsenvaltioiden on otettava hallintoon mukaan maansa sisävesiliikennettä edustavia kansallisia järjestöjä.

3. Kullakin rahastolla on vararahasto, jossa on kolme erillistä tiliä: yksi kuivalastialuksille, yksi säiliöaluksille ja yksi työntöaluksille.

Vararahastoon sijoitetaan:

- 28 päivään huhtikuuta 1999 mennessä toteutettujen rakenteellisten parannustoimien mahdolliset rahoitusylijäämät, jotka koostuvat ainoastaan ammattikunnan rahoitusosuuksista,

- 4 artiklassa tarkoitetut erityisrahoitusosuudet,

- varat, jotka voidaan asettaa käyttöön direktiivin 96/75/EY 7 artiklassa tarkoitetun vakavan markkinahäiriön ilmetessä.

4. Vararahastoa voidaan käyttää direktiivin 96/75/EY 7 artiklassa tarkoitettuihin aiheellisiin toimenpiteisiin ja erityisesti tämän asetuksen 3 artiklan 6 kohdassa ja 6 artiklassa esitettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti yhteisön tasolla toteutettujen parannustoimenpiteiden yhteydessä.

5. Vararahastoa voidaan käyttää esimerkiksi 8 artiklassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin, jos sisävesiliikennettä edustavat järjestöt pyytävät sitä yksimielisesti. Tässä tapauksessa kyseiset toimenpiteet on toteutettava yhteisön laajuisesti.

6. Rahastojen välille luodaan vastavuoroinen rahoitustukijärjestelmä 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen erillisten tilien osalta. Järjestelmää sovelletaan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuihin rahastojen kaikkiin menoihin ja kaikkiin varoihin yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi kaikille liikenteenharjoittajille, jotka kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan, riippumatta siitä, mihin rahastoon alus kuuluu.

7. Asianomaiset jäsenvaltiot jatkavat asetuksen (ETY) N:o 1101/89 3 artiklassa tarkoitetun rahaston hoitamista siihen asti, kunnes edellä 1 kohdassa tarkoitettu uusi rahasto on perustettu.

4 artikla

1. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia uusia tai yhteisön ulkopuolisista maista tuotuja aluksia tai sellaisia aluksia, jotka poistuvat 2 artiklan 2 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitetuilta reiteiltä, saadaan ottaa käyttöön sillä edellytyksellä ("vanha uudesta" -sääntö), että käyttöön otettavan aluksen omistaja

- romuttaa ilman romutuskorvausta sellaisen tonniluvun aluskalustoa, joka vastaa komission määräämää vanhan ja uuden tonniluvun välistä suhdetta, josta tässä käytetään nimitystä `suhdeluku`, tai

- suorittaa rahastoon, johon uusi alus kuuluu tai jonka hän on valinnut 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti, mainitun suhdeluvun perusteella määräytyvän erityisrahoitusosuuden, tai jos hän romuttaa aluskalustoa vähemmän kuin suhdeluku edellyttää, maksaa uuden aluksen tonniluvun ja romutetun aluskaluston tonniluvun välisen erotuksen.

2. Suhdeluku voidaan määrittää eri tasolle eri markkinalohkoilla eli kuivalastialusten, säiliöalusten ja työntöalusten osalta.

Suhdeluku saatetaan mahdollisimman nopeasti ja vaiheittain nollatasolle viimeistään 29 päivänä huhtikuuta 2003.

Kun suhdeluku on nolla, järjestelmä muuttuu valvontamekanismiksi, ja se voidaan ottaa uudelleen käyttöön ainoastaan 6 artiklan mukaisen vakavan markkinahäiriön ilmetessä.

3. Aluksen omistajan on maksettava erityisrahoitusosuutensa tai romutettava vanhaa aluskalustoa:

- joko vahvistaessaan rakennettavan uuden aluksen tilauksen tai tehdessään tuontihakemuksen, mikäli alus otetaan käyttöön seuraavien 12 kuukauden kuluessa,

- tai ottaessaan uuden aluksen tai maahantuodun aluksen tosiasiallisesti käyttöön.

Valinnasta on ilmoitettava tilausta tai tuontihakemusta tehtäessä.

Alus, jota tarjotaan romutettavaksi vastikkeena uudesta aluksesta, on romutettava ennen uuden aluksen käyttöönottoa.

Käyttöön otettavan aluksen omistaja, joka on romuttanut aluskalustoa vaadittua enemmän, ei saa korvausta ylimääräisestä osuudesta.

Jokainen asianomainen jäsenvaltio voi antaa luvan käyttää kompensaatioaluksina, toisin sanoen rinnastaa ne romutettuihin aluksiin, aluksia, jotka on poistettu lopullisesti markkinoilta ja joita on tarkoitus käyttää muuhun kuin tavaroiden kuljetuksiin, esimerkiksi humanitäärisiin tarkoituksiin käytettävät alukset, museoalukset, Euroopan ulkopuolelle kehitysmaihin lähetettävät alukset tai voittoa tavoittelemattomien instituutioiden käyttöön tarkoitetut alukset. Asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa tästä neuvostolle, joka tiedottaa asiasta muille asianomaisille jäsenvaltioille.

4. Jos kyseessä on työntöalus, käsite tonniluku korvataan käsitteellä käyttövoima.

5. Edellä 1 kohdassa mainittuja edellytyksiä sovelletaan myös kapasiteetin lisäykseen, joka johtuu alusten pidentämisestä ja työntöaluksen moottorin vaihtamisesta.

6. Komissio voi jättää erikoisalukset jäsenvaltioita ja yhteisön tasolla sisävesiliikennettä edustavia järjestöjä kuultuaan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle.

Erikoisalusten on oltava erityisesti ja teknisesti suunniteltuja ainoastaan yhdenlaisen lastin kuljetukseen, ne eivät saa teknisesti soveltua muunlaisen lastin kuljetukseen, kyseisenlaista lastia ei voi kuljettaa aluksissa, joissa ei ole teknisiä erityislaitteita, ja alusten omistajien on annettava kirjallinen vakuutus siitä, että heidän aluksillaan ei kuljeteta muunlaista lastia niin kauan kuin "vanha uudesta" -sääntöä sovelletaan.

5 artikla

1. Erityisrahoitusosuus asianomaisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyistä aluksista on suoritettava sen jäsenvaltion rahastoon, jossa alus on rekisteröity. Erityisrahoitusosuus rekisteröimättömistä aluksista, joilla liikennöi johonkin asianomaisista jäsenvaltioista sijoittautunut yritys, on suoritettava sen jäsenvaltion rahastoon, johon yritys on sijoittautunut.

2. Erityisrahoitusosuus muussa kuin asianomaisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyistä aluksista tai rekisteröimättömistä aluksista, joilla liikennöi muuhun kuin asianomaiseen jäsenvaltioon sijoittautunut yritys, on suoritettava johonkin asianomaisissa jäsenvaltioissa perustetuista rahastoista aluksen omistajan valinnan mukaan.

6 artikla

Direktiivin 96/75/EY 7 artiklassa määritellyn vakavan markkinahäiriön ilmetessä komissio voi jäsenvaltion pyynnöstä sekä mainitun direktiivin 8 artiklassa tarkoitetun komitean lausunnon saatuaan ja kyseisessä 8 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen ottaa "vanha uudesta" -järjestelmän uudelleen käyttöön mainitun direktiivin 7 artiklan mukaiseksi rajoitetuksi ajaksi ja toteuttaa tai olla toteuttamatta sen lisäksi rakenteellisia parannustoimia.

Näiden rakenteellisten parannustoimien nojalla 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun aluksen omistaja voi aluksen romuttaessaan, toisin sanoen, jos hän särkee aluksen rungon täysin tai jos hän tuhoaa työntöaluksen rungon ja moottorin, saada romutuskorvauksen rahastosta, johon hänen aluksensa kuuluu, käytettävissä olevien varojen rajoissa. Korvauksen määrästä päättää komissio 7 artiklassa esitettyjen ehtojen mukaisesti.

Korvaus voidaan myöntää ainoastaan aluksesta, jonka omistaja osoittaa aluksen olevan osa hänen aktiivista aluskalustoaan, toisin sanoen:

- alus on hyvässä käyttökunnossa,

- aluksella on joko voimassa olevat katsastustodistukset ja mittakirjat tai asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama lupa harjoittaa kansallista liikennettä, ja

- alus on tehnyt vähintään kymmenen matkaa romutuskorvaushakemusta edeltäneiden 24 kuukauden aikana. `Matkalla` tarkoitetaan tässä kaupallista kuljetusta, jonka välimatka on tavanomainen samantyyppisten tavaroiden kuljetuksessa (yli 50 kilometriä) ja kuljetetun lastin volyymi on järkevässä suhteessa laivan lastauskapasiteettiin (vähintään 70 prosenttia).

Korvausta ei myönnetä eikä makseta aluksista, jotka haaksirikon tai muun vaurioitumisen vuoksi eivät ole enää korjauskelpoisia tai joiden korjauskustannukset ovat suuremmat kuin romutuskorvaus.

Jos toimivaltaisilla viranomaisilla on perusteltu syy epäillä sellaisen aluksen hyvää toimintakuntoa, josta on tehty romutuskorvaushakemus, he voivat pyytää asiantuntijoiden antamaa todistusta siitä, että kyseinen alus on teknisesti sellaisessa kunnossa, että se voi hoitaa kuljetuksia. Romutuskorvaus evätään, jos alus ei vastaa näitä vaatimuksia.

7 artikla

1. Komissio vahvistaa jäsenvaltioita ja yhteisön tasolla sisävesiliikennettä edustavia järjestöjä kuultuaan erikseen kuivalastialusten, säiliöalusten ja työntöalusten osalta:

- "vanha uudesta" -järjestelmän suhdeluvut 2 artiklassa tarkoitettujen alusten osalta,

- erityisrahoitusosuuksien määrät,

- 6 artiklassa tarkoitettujen romutuskorvausten ajanjakson, myöntämisehdot ja määrät,

- tasoituskertoimet (vastaavat tonniluvut) jokaiselle sisävesialustyypille ja -luokalle.

2. Erityisrahoitusosuudet ja romutuskorvaukset on ilmaistava euroina. Niiden on oltava yhtä suuret joka rahastossa.

3. Erityisrahoitusosuudet ja romutuskorvaukset on laskettava joko kuolleen painon tonniluvun mukaan lastia kuljettaville aluksille tai aluksen käyttövoiman mukaan työntöaluksille.

4. Komissio vahvistaa jäsenvaltioita ja yhteisön tasolla sisävesiliikennettä edustavia järjestöjä kuultuaan yksityiskohtaiset säännöt 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitetulle vastavuoroiselle rahoitustuelle.

5. Päätöksiä tehdessään komissio ottaa huomioon myös yhteisön kuljetusmarkkinoiden tarkkailun tulokset ja markkinoiden todennäköiset muutokset sekä tarpeen välttää kilpailun vääristymiä, jotka olisivat yhteisen edun vastaisia. Markkinoiden tarkkailun helpottamiseksi rakenteilla olevien tai maahan tuotujen alusten omistajien on ilmoitettava niistä rahastoille kuusi kuukautta ennen alusten käyttöönottoa.

8 artikla

Jäsenvaltiot voivat toteuttaa erityisesti toimenpiteitä:

- helpottaakseen toimialan jättävien sisävesiliikenteen harjoittajien varhaiseläkkeen saamista tai muuhun taloudelliseen toimintaan siirtymistä,

- järjestääkseen ammatillista koulutusta tai uudelleenkoulutusta työntekijöille, jotka siirtyvät toimialalta muualle,

- kannustaakseen sisävesiliikenteen pienyrittäjiä muodostamaan kaupallisia yhdistyksiä,

- edistääkseen alusten teknistä mukauttamista työolojen ja teknisten turvallisuusvaatimusten parantamiseksi ja

- parantaakseen ammattikunnan pätevyyttä toimialan kehittämiseksi ja sen tulevaisuuden turvaamiseksi,

sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 artiklan 5 kohdan soveltamista.

9 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän asetuksen soveltamisen edellyttämät toimenpiteet ja ilmoitettava niistä komissiolle.

Näissä toimenpiteissä on erityisesti säädettävä tässä asetuksessa ja sen soveltamiseksi annetuissa kansallisissa säännöksissä yrityksille asetettujen velvoitteiden noudattamisen jatkuvasta ja tehokkaasta valvonnasta sekä aiheelliset seuraamukset rikkomisesta.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain kaikki asiaan kuuluvat tiedot "vanha uudesta" -järjestelmän tuloksista sekä rahastojen ja niiden vararahastojen taloudellisesta tilanteesta.

3. Komissio tekee päätökset, jotka sen on 7 artiklan nojalla tehtävä.

4. Komissio valvoo, että rahastot soveltavat tätä asetusta yhdenmukaisesti, ja vastaa niiden koordinoinnista.

10 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä huhtikuuta 1999.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty . . .

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) EYVL C 320, 17.10.1998, s. 4.

(2) Lausunto annettu 2. joulukuuta 1998 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 3. joulukuuta 1998 (EYVL C 398, 21.12.1999), neuvoston yhteinen kanta, annettu 21 päivänä joulukuuta 1998, ja Euroopan parlamentin päätös . . . (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4) EYVL L 116, 28.4.1989, s. 25, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 2 päivänä huhtikuuta 1998 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 742/98 (EYVL L 103, 3.4.1998, s. 3).

(5) Neuvoston direktiivi 96/75/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 1996, rahtausta ja hinnanmuodostusta koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tavaroiden kansallisissa tai kansainvälisissä sisävesikuljetuksissa yhteisössä (EYVL L 304, 27.11.1996, s. 12).

NEUVOSTON PERUSTELUT

I JOHDANTO

Komissio esitti 28. syyskuuta 1998 neuvostolle ehdotuksen neuvoston asetukseksi yhteisön sisävesiliikenteen aluskapasiteettia koskevista toimintalinjoista sisävesiliikenteen edistämiseksi (1).

Ehdotus perustuu EY:n perustamissopimuksen 75 artiklaan.

Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa komission ehdotuksesta 3. joulukuuta 1998 (2) ja talous- ja sosiaalikomitea omansa 2. joulukuuta 1998 (3).

Komissio esitti Euroopan parlamentin lausunnon pohjalta 11. joulukuuta 1998 neuvostolle muutetun ehdotuksen.

Neuvosto vahvisti yhteisen kantansa EY:n perustamissopimuksen mukaisesti 21 päivänä joulukuuta 1998.

II EHDOTUKSEN TAVOITTEET

Komission muutetun ehdotuksen tarkoituksena on korvata sisävesiliikenteen rakenteellisista parannuksista 27 päivänä huhtikuuta 1989 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1101/89 (4), jonka voimassaolo päättyy 28. huhtikuuta 1999. Tässä asetuksessa säädetään sisävesiliikenteen aluskannan ylikapasiteetin vähentämisestä yhteisön tasolla yhteensovitetulla romutusohjelmalla.

Komission ehdotuksen tarkoituksena on pitää voimassa enintään viiden vuoden ajan tällä hetkellä voimassa oleva markkinoiden sääntelymekanismi ("vanha uudesta" -sääntö), jotta estettäisiin se, että vuodesta 1990 lähtien toteutettujen romutustoimien vaikutukset mitätöitäisiin ottamalla käyttöön uutta kapasiteettia heti asetuksen (ETY) N:o 1101/89 voimassaolon päättymisen jälkeen.

Tämän jakson aikana käyttöön otettavan aluksen omistaja

- joko romuttaa ilman romutuskorvausta aluskannasta sellaisen määrän, joka vetoisuudeltaan vastaa komission asettamaa vanhan ja uuden aluskannan vetoisuuden välistä suhdetta, josta käytetään nimitystä `suhdeluku`

- tai suorittaa sisävesiliikennerahastoon erityisen rahoitusosuuden.

Komissio ehdottaa, että suhdeluku saatettaisiin asteittain nollatasolle edellä mainitun viiden vuoden jakson aikana.

Sen jälkeen kun suhdeluku olisi viimeistään edellä tarkoitetun jakson päätyttyä nolla, kapasiteetin sääntelyjärjestelmä muutettaisiin valvontajärjestelmäksi, jonka perusteella voitaisiin ottaa uudelleen käyttöön "vanha uudesta" -sääntö joko yhdessä rakenteellisten parannustoimien kanssa tai ilman niitä, mutta yksinomaan vakavan markkinahäiriön yhteydessä ja rajoitetun ajan.

III YHTEISEN KANNAN ERITTELY

Neuvoston yhteinen kanta vastaa keskeisiltä osiltaan komission muutettua ehdotusta. Yhteisessä kannassa on kuitenkin tiettyjä muutoksia, joista tärkeimmät ovat seuraavat:

- "Vanha uudesta" -säännön soveltamisajan enimmäiskesto on lyhennetty viidestä vuodesta neljään vuoteen alkaen 29. huhtikuuta 1999 (johdanto-osan 2 ja 6 kappale, 1 artikla ja 4 artiklan 2 kohta),

- suhdelukua on pienennettävä jatkuvasti ja säännöllisin väliajoin siten, että se saatetaan nollatasolle mahdollisimman nopeasti, mutta viimeistään neljän vuoden kuluttua 29 päivästä huhtikuuta 1999 (johdanto-osan 6 kappale ja 4 artiklan 2 kohta),

- jäsenvaltiot voivat jättää asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle alukset, joiden kantavuus on alle 450 tonnia (kuten säädetään tällä hetkellä voimassa olevassa asetuksessa (ETY) N:o 1101/89) (johdanto-osan 3 kappale ja 2 artiklan 3 kohta),

- vararahastoihin tarkoitetut rakenteellisten parannustoimien mahdolliset rahoitusylijäämät koostuvat yksinomaan sisävesiliikenteen ammatinharjoittajien rahoitusosuuksista (johdanto-osan 4 kappale ja 3 artiklan 3 kohta),

- ennen kuin komissio tekee päätöksiä "vanha uudesta" -järjestelmän toimivuudesta, on kuultava jäsenvaltioita sekä sisävesiliikennettä yhteisön tasolla edustavia järjestöjä (johdanto-osan 8 kappale ja 7 artiklan 1 ja 4 kohta),

- poistettiin komission ehdottamat 9 artiklan ja sitä vastaava johdanto-osan kappale, jotka liittyivät neuvotteluihin, jotka yhteisön oli määrä aloittaa Sveitsin ja muiden kolmansien maiden kanssa asetuksen soveltamiseksi. Neuvosto katsoi, ettei tällaista säännöstä voida pitää neuvoston komissiolle antamana valtuutuksena vaan pikemminkin poliittisena ohjeena. Neuvoston ja komission mielestä on kuitenkin toivottavaa, että Sveitsi toteuttaa tämän asetuksen toimenpiteitä vastaavia toimenpiteitä niiden alustensa osalta, jotka liikennöivät asianomaisten jäsenvaltioiden keskenään yhteydessä olevien sisävesiväylien verkossa, jotta vältetään kilpailun vääristyminen sisävesiliikennemarkkinoilla ja tehostetaan yhteisön kyseisiä markkinoita koskevia toimenpiteitä.

IV EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET

1. Neuvoston hyväksymät Euroopan parlamentin tarkistukset

a) Komission hyväksymät tarkistukset

Neuvosto noudatti komission muutettua ehdotusta hyväksyessään jäljempänä esitetyt Euroopan parlamentin tarkistukset:

- Yhteisen kannan 4 artiklan 2 kohtaan on otettu tarkistus 4, jonka mukaan "vanha uudesta" -järjestelmä otetaan uudelleen käyttöön ainoastaan, jos markkinoilla ilmenee vakavia häiriöitä, millä tarkoitetaan yhteisen kannan 6 artiklassa eikä direktiivin 96/75/EY 7 artiklassa määriteltyä tilannetta.

Yhteiseen kantaan ei kuitenkaan otettu tarkistusta 6, jossa esitetään 6 artiklan 1 kohdan muuttamista (yhteisen kannan 6 artikla, katso jäljempänä IV osan 2 kohta).

- Yhteisen kannan 4 artiklan 3 kohtaan on otettu tarkistus 5, jossa alennetaan kahdeksitoista kuukaudeksi komission aluksen käyttöönotolle ehdottama kahdeksantoista kuukauden määräaika.

b) Tarkistukset, joita komissio ei hyväksynyt

Yhteisen kannan 1 artiklaan on otettu asiasisällön osalta tarkistuksen 2 ensimmäinen osa, johon sisältyy uusien aluksien käyttöönoton sijasta uuden kapasiteetin käyttöönoton käsite.

2. Euroopan parlamentin tarkistukset, joita neuvosto ja komissio eivät hyväksyneet

Neuvosto noudatti komission muutettua ehdotusta, eikä hyväksynyt

- tarkistuksia 1, 2 ja 7, jotka liittyvät romutusjärjestelmän palauttamiseen

- tarkistusta 1, jonka tarkoituksena on lisätä asetukseen uusi johdanto-osan kappale, jossa todetaan, että on tarpeen huolehtia siitä, ettei romutusjärjestelmä aiheuta kaikkien vetoisuudeltaan pienten alusten katoamista

- tarkistuksen 2 toista osaa, jonka tarkoituksena on muuttaa 1 artikla siten, että romutusjärjestelmä palautetaan käyttöön, jonka jälkeen se poistetaan vähitellen yhdessä "vanha uudesta" -järjestelmän asteittaisen poistamisen kanssa

- tarkistusta 7, jonka tarkoituksena on lisätä asetukseen uusi 6 a artikla, jossa toistetaan asetuksessa (ETY) 1101/89 oleva 1 artikla niiden rakenteellisten parannustoimien täsmentämiseksi, joita sisävesialuksiin sovelletaan.

Neuvosto katsoo, että yhteisen kannan tavoitteena on pitää yllä vuodesta 1989 toteutetuilla romutustoimilla aikaansaadut vaikutukset, eikä kehittää uusia rakenteellisia parannustoimia, koska uusi käyttöön otettu kapasiteetti kompensoidaan vanhan kapasiteetin romutuksella.

Neuvoston mielestä on aiheellista päästä asteittain pois yhteisön interventiopolitiikasta kohti vapaan kapasiteetin markkinoita, jotka vapautettaisiin lopulta kokonaan 1. tammikuuta 2000 alkaen. Neuvosto katsoo, että aluksia ei pitäisi enää ottaa romutusohjelmaan 29. huhtikuuta 1999 alkaen ja että neljän vuoden siirtymäaikana on tarpeen pitää voimassa ainoastaan kapasiteetin sääntelymekanismi, joka muodostuu "vanha uudesta" -järjestelmästä, ja että siirtymäajan jälkeen tätä järjestelmää voitaisiin käyttää ainoastaan, jos markkinoilla ilmenee vakavia häiriöitä. Neuvosto korostaa lisäksi, että alukset, joiden kantavuus on alle 450 tonnia, voidaan jättää tulevan asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

- tarkistusta 3, jonka tarkoituksena on muuttaa 3 artiklan 6 kohtaa (yhteisen kannan 3 artiklan 5 kohtaa) siten, että myös asianomaisia jäsenvaltioita kuultaisiin, kun vararahastoa alan järjestöjen yksimielisestä pyynnöstä käytetään 8 artiklassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin (esimerkiksi asianomaisten jäsenvaltioiden tarjoamat edut niille työntekijöille, jotka lähtevät vapaaehtoisesti alalta). Neuvosto totesi, että yhteisen kannan 3 artiklan 5 kohdassa säädetään, että tarvittavat toimenpiteet on toteutettava yhteisön tasolla. Komissio tekisi näin ollen päätökset kuultuaan alan järjestöjen lisäksi myös asianomaisia jäsenvaltioita.

- tarkistusta 6, jonka tarkoituksena on muuttaa 6 artiklan 1 kohtaa (yhteisen kannan 6 artiklaa), jossa säädetään, että komissio voi ottaa uudelleen käyttöön "vanha uudesta" -järjestelmän yhdessä rakenteellisten parannustoimien kanssa tai ilman niitä, jos markkinoilla ilmenee vakavia häiriöitä, siten, että komissio voi toteuttaa kyseiset toimenpiteet vasta siirtymäajan jälkeen ja näin ollen vasta "vanha uudesta" -järjestelmän sekä romutusjärjestelmän käytöstäpoistamisen jälkeen.

Neuvosto on sitä mieltä, että vaikka yhteisen kannan tavoitteena on pienentää "vanha uudesta" -järjestelmän nojalla sovelletut suhdeluvut mahdollisimman nopeasti nollaan neljän vuoden kuluessa 29 päivästä huhtikuuta 1999, on kuitenkin tarpeen antaa komissiolle mahdollisuus ryhtyä toimiin suhdelukujen osalta 6 artiklan mukaisesti myös siirtymäaikana, jos tänä aikana markkinoilla ilmenee sellaisia vakavia häiriöitä, joilla voidaan perustella sillä hetkellä voimassa olevien suhdelukujen säilyttäminen ennallaan tai jopa niiden tiukentaminen.

(1) EYVL C 320, 17.10.1998, s. 4.

(2) EYVL C 398, 23.12.1998.

(3) Asiak. CES 1449/98.

(4) EYVL L 116, 28.4.1989, s. 25. Asetusta on viimeksi muutettu 2. huhtikuuta 1998 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 742/98 (EYVL L 103, 3.4.1998, s. 3).