51998IE0976

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Lasten hyväksikäyttö ja seksimatkailu"

(98/C 284/16)

Talous- ja sosiaalikomitea päätti täysistunnossaan 19. maaliskuuta 1997 työjärjestyksensä 11 artiklan 4 kohdan ja 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustaa alakomitean valmistelemaan lausunnon aiheesta "Lasten hyväksikäyttö ja seksimatkailu".

Alakomitea antoi lausuntonsa 8. kesäkuuta 1998. Esittelijänä oli Georgios Sklavounos.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 1. 2. heinäkuuta 1998 pitämässään 356. täysistunnossa (heinäkuun 2. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 72 ääntä puolesta kolmen pidättyessä äänestämästä.

YHTEENVETO TÄRKEIMMISTÄ SUOSITUKSISTA

Talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että laajalle levinnyt ja hälyttävä lasten pahoinpiteleminen ja hyväksikäyttäminen sekä heihin kohdistuva siveettömyys edellyttävät perustavanlaatuista yhteiskunnallista kannanottoa ja valistusta. Tavoitteen tulee olla laajempi kuin julkinen paheksunta ja tuomiot tai vaurioiden supistamiseen perustuva porrastettu politiikka. Yhteiskunnan tulee käydä lasten hyväksikäyttämistä aiheuttavien tekijöiden kimppuun, eikä vain ottaa kantaa hyväksikäytön seurauksiin. Komitea vaatii, että asiaa käsitellään ymmärtäväisesti, ennalta ehkäisevästi ja aktiivisesti asettaen lapset tärkeysjärjestyksen kärkeen jokapäiväisessä politiikassa, yhteiskunnallisessa toiminnassa ja kulttuurin kehittämisessä.

A. Lasten pahoinpitelyä, hyväksikäyttöä ja heihin kohdistuvaa siveettömyyttä aiheuttavien tekijöiden estäminen kansainvälisellä tasolla

A.1. Euroopan unioni voi johtaa pyrkimyksiä auttaa YK:ta ja muita kansainvälisiä kehitysorganisaatioita toimimaan tehokkaasti köyhyyden ja lasten hyväksikäytön törkeimpien muotojen torjumiseksi. Keinoja ovat varojen entistä tehokkaampi käyttö, EU-lainsäädäntö ja kansainväliset oikeusvälineet sekä lasten oikeuksien selkeä sisällyttäminen EU:n ulkopolitiikkaan.

A.2. Oman rakenteellisen vuoropuhelunsa kautta ja yhteistyössä jäsenvaltioissa ja EU:n ulkopuolella toimivien vastaavien elinten sekä edustamiensa järjestöjen kanssa talous- ja sosiaalikomitea tehdä aloitteen tukeakseen ja helpottaakseen aktiivisten ja tehokkaiden lapsipoliittisten elinten perustamista.

B. Ehdotukset tehokkaan politiikan koordinoimiseksi Euroopan tasolla

B.1. Perinteisiä perheen ja lapsien tukemiseen tähtääviä politiikkoja, esimerkiksi päivähoitopaikkojen tarjoamista, vanhempainlomaa ja lapsilisää on syytä täydentää uudenlaisella, lapsiystävällisellä kaupunkisuunnittelu- ja kaupunkien uudistamispolitiikalla.

B.2. TSK kehottaa myös luomaan politiikkaa, jonka avulla pyritään uudistamaan "kaupunkia" yhteiskunnallisena, osallistumiseen perustuvana ja kulttuurisena kokonaisuutena. Komitea ehdottaa erityisesti lapsiystävällisten kaupunkien verkoston luomista. Verkosto rohkaisisi esimerkiksi ottamaan ikäihmiset takaisin yhteiskunnan valtavirtaan ja hyödyntämään heidän taitojaan luomalla vapaaehtoistoimintaa yhteistyössä päivähoitopaikkojen, koulujen, julkisten puistojen jne. kanssa. Halukkaille nuorten ja iäkkäiden ryhmille luotaisiin mahdollisuuksia toimia yhteishankkeissa. Kouluihin luotaisiin opintopiirejä, joissa tutustuttaisiin mieluisalla tavalla taiteisiin ja teknologiaan. Pyrittäisiin systemaattisesti elvyttämään "naapurusto" -ajatus. Muutettaisiin getot kulttuurisen vuorovaikutuksen paikoiksi. Luotaisiin organisatorisia yhteyksiä kaupungin ja maaseudun välille. Kehitettäisiin vaihtoehtoisia matkailumuotoja. Perustettaisiin julkisia liikennejärjestelmiä, joissa huomioitaisiin lasten tarpeet. Julkisista tiloista, asemarakennuksista, puistoista ja aukioista tehtäisiin turvallisia. Lapsille perustettaisiin virkistysalueita ja korttelikoulut tarjoaisivat kasvattavia ja opettavia virkistysmahdollisuuksia.

B.3. EU:n tulisi rohkaista kaikkia asianomaisia tahoja pitämään 2000-luvun koulua ja koulujen avaamista yhteiskunnalle edelleen ensisijaisen tärkeinä tavoitteina. 2000-luvun koulun tulisi antaa organisatorisia virikkeitä ja olla määräävä voima Euroopan kaupunkien ja sosiaalisen elämän tulevaisuuteen valmistautumisen ja uudelleenintegroitumisen takana. TSK voi yhdessä jäsenvaltioissa ja alueilla toimivien vastaavien elinten kanssa auttaa avaamaan ja edistämään keskustelua "tulevaisuuden koulusta". Keskusteluun osallistuisivat talous- ja yhteiskuntaelämän asianomaiset toimijat, asiantuntijat, vanhempain ryhmät ja viranomaiset.

C. Nuorten ja muiden kansalaisten kannustaminen osallistumaan suoraan kansalais-, yhteiskunnalliseen ja kulttuuritoimintaan kaikilla tasoilla

C.1. Nuorten ja nuorisojärjestöjen osallistumiskulttuuri tulisi elvyttää euroopanlaajuisella kampanjalla. Yhteistyössä komission, Euroopan parlamentin, Unicefin, alueiden komitean ja nuorison eurooppalaisten keskusjärjestöjen kanssa TSK voi järjestää yleiseurooppalaisen konferenssin, jonka aiheena on nuorten osallistuminen Euroopassa.

C.2. "Euroopan nuoriso 2000+" -ohjelmaan voisi ehkä uuden nuorisoasioista vastaavan komission jäsenen alaisuudessa sisältyä erityyppisiä toimia ja kokeiluhankkeita, esimerkiksi nuorten "haastaminen" osallistuvaan toimintaan, pysyvät, kansainväliset aihekohtaiset sekä kulttuurisen vuoropuhelun ja kirkkokuntien välisen vuoropuhelun foorumit, joukkotiedotusvälineisiin liittyvät aloitteet ja pysyvä keskus, joka jakaisi tietoa hyvistä käytännöistä sekä eurooppalainen lastenkulttuuripolitiikka (), johon sisältyisi:

eurooppalainen lastenkirjasto;

vuosittainen lastenviihteen festivaali;

Euroopan lasten musiikkiakatemia;

eurooppalainen nuorisoteatterin ja -elokuvan festivaali;

nuorten fyysistä, henkistä ja moraalista kehitystä suojelevien EU-direktiivien nykyistä tehokkaampi soveltaminen ohjelmissa ja TV-mainoksissa;

EU:n nuorisourheilutapahtumat ja yhteensovitettu politiikka, jolla pyritään torjumaan väkivaltaa ja rasismia urheilussa;

erityistukea tarvitseville lapsille suunnatut positiiviset EU-ohjelmat, joissa heikkoudet nähdään taitojen ja herkkyyden potentiaalisena lähteenä;

nuorten kulttuurimatkailu (kansainvälinen perhevaihto, kansainväliset nuorisoleirit ja monikulttuuriset lasten lomapaketit);

lasten tarpeiden huomioiminen Euroopan kulttuuripääkaupunki -ohjelmissa ja muissa vastaavissa tapahtumissa;

Raphael-ohjelman laajentaminen kulttuuriperinnön suojelemiseen ja hyödyntämiseen, erityisesti perinnekäsityöpajojen, kansanperinnemuseoiden sekä kansan- ja perinnemusiikkikoulujen kaltaisille uusille alueille;

poliittista apatiaa torjuvat, poliittiseen elämään osallistumiseen kannustavat sekä suvaitsevaisuutta ja ymmärtämystä edistävät ohjelmat;

elinvoimaisemman, lapsikeskeisemmän kumppanuuden luominen vanhempien, viranomaisten, kansalaisjärjestöjen, liike-elämän, talous- ja yhteiskuntaelämän sekä koulujen välille;

uudet määräykset perustamissopimuksessa.

D. Yleisen tietoisuuden lisääminen yhteiskunnassa ja TSK:n rooli

D.1. Talous- ja sosiaalikomitea voi ottaa tehtäväkseen perustaa pysyvä komitea Euroopan tasolle. Komitean tehtävänä olisi analysoida ja esittää malleja, keinoja ja metodeja, joilla yhteiskunta, yhteiskuntaryhmät, eturyhmät ja vapaaehtoisjärjestöt saadaan liikkeelle vastustamaan yhteiskunnasta vieraantumista ja lasten hyväksikäyttöä. Tavoitteena on tukea "uutta lasten eurooppalaista yhteiskuntasopimusta".

E. Lasten seksuaalisen pahoinpitelyn ja lapsiseksimatkailun ongelma

E.1. Euroopassa tällä hetkellä rekisteröity lasten hyväksikäytön laajuus ei ole seurausta vain köyhyydestä ja hädästä, vaan merkki yhteiskunnan kriisistä, materialismin aiheuttamasta eettisestä ja moraalisesta rappiosta. "Eroottinen kulttuuri", Euroopassa vallalla olevat arvot, normit sekä käytösetiikka ovat kaikki jossain määrin vaakalaudalla, eikä niitä voida muuttaa nopeasti saati mahtikäskyillä. Lapsiprostituution ja lasten hyväksikäytön lopettamiseen tähtäävän politiikan suunnittelu alueellisella, jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla on äärimmäisen tärkeä, vaikkakin epäilemättä vaikea, pitkän tähtäimen hanke, johon myös joukkotiedotusvälineiden on ehdottomasti osallistuttava. Se edellyttää sellaisen arvojärjestelmän luomista, jossa ensi sijalla on ihmisen koskemattomuus ja loukkaamattomuus yhdessä sellaisen solidaarisuuden kanssa, joka ei ole "poliittinen velvollisuus" vaan tervetullut lähimmäisyyden ilmaus.

E.2. Lapsiseksimatkailu on aspekti ja oire yleisestä tilanteesta, mutta siihen voidaan puuttua nykyistä nopeammin ja tarkemmin. Toimintasäännöt on luotava viipymättä, jotta eurooppalaiset toimijat paljastetaan ja asia sisällytetään EU:n laajentumisesta Itä- ja Keski-Euroopan maiden kanssa käytävän keskustelun asialistaan, Eurooppa Välimeri -vuoropuheluun ja (kuten Aasian ja Euroopan välisessä ASEM-konferenssissa Lontoossa) vuoropuheluun Kaukoidän kanssa.

F. Lapsityövoima

F.1. Talous- ja sosiaalikomitea tukee lapsityövoimaa käsitelleen ILOn Amsterdamin konferenssin suuntaviivaehdotuksia sekä uuden sopimuksen valmistelua lapsityövoiman räikeimpien muotojen lopettamiseksi. Komitea tähdentää asiassa erityisesti tyttöjen ja nuorten naisten haavoittuvuutta. Tästä syystä on välttämätöntä edistää hallitusten, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen yhteisiä toimia.

1. Johdanto

1.1. Lasten oikeuksia loukataan kaikkialla maailmassa. Lasten hyväksikäyttö ja lapsikauppa, lapsiin kohdistettava väkivalta, pakkotyö ja muut lapsityövoiman käytön muodot, lapsiseksimatkailu, lapsipornografia, huumekauppa, sota ja lasten kiduttaminen ovat dramaattisen nopeasti lisääntyviä ilmiöitä. Nämä ongelmat eivät koske ainoastaan teollisuusmaita tai kehitysmaita, eivätkä ne liity mihinkään tiettyyn uskonnolliseen tai poliittiseen perinteeseen.

1.2. Hyväksikäytön ja väkivallan muodot sekä niiden peittelemisen muodot vaihtelevat riippuen kunkin yhteiskunnan taloudellisen ja organisatorisen kehityksen tasosta. Kehitysmaissa pääongelmia ovat esimerkiksi lasten pakkotyö ja lapsiseksimatkailun tarjonta, kehittyneissä maissa puolestaan lapsipornografia ja lapsiseksimatkailun järjestäytynyt kysyntä. Kehitysmaissa lapsia käytetään työvoimana perinteisten huumeiden valmistuksessa ja niiden kaupassa. Kehittyneissä maissa lapsia hyödynnetään puolestaan perinteisten ja synteettisten huumeiden kaupassa.

1.3. Huolimatta kansainvälisten järjestöjen (YK, Unesco, Unicef, Euroopan neuvosto, Kirkkojen maailmanneuvosto, ILO, kansainvälinen ammattiyhdistysliike, kansalaisjärjestöt jne.) tähänastisista ponnisteluista yhteiskunta on vasta äskettäin saatu vastustamaan ongelmaa riittävästi Euroopan tai koko maailman tasolla. Pyrkimyksenä on ollut pikemminkin rajoittaa vaurioita kuin poistaa lasten hyväksikäytön ja heihin kohdistuvan väkivallan syitä.

1.4. Kyseessä on vakava ja monitahoinen ongelma, joka paitsi häpäisee nykyisen kulttuurimme, on myös kiistämätön todiste siitä, millä tavoin sotien jälkeiset sukupolvet ovat laiminlyöneet inhimillisen ja sosiaalisen pääoman sekä arkipäivän kulttuurin.

1.5. Julkinen paheksunta sekä moralistinen ja legalistinen lähestymistapa ongelmaan yhdessä lakien täytäntöönpanon kanssa ei ole lisännyt lain ja järjestyksen kunnioittamista eikä tarjonnut tehokkaita ennaltaehkäiseviä mekanismeja.

1.6. Ongelma ei ole yksinomaan moraalinen. Se vaikuttaa laajuudessaan koko eurooppalaiseen yhteiskuntaan ja ihmiskuntaan riippumatta yhteiskuntaluokasta, tuloista tai kulttuurista.

1.7. Ongelman luonne ja laajuus ovat osoitus kasvavasta piittaamattomuudesta ihmisyksilön ja ihmiselämän kunnioitusta ja loukkaamattomuutta kohtaan sekä ihmisen kehon ja sukupuolisuhteiden alhaisesta kaupallistamisesta.

1.8. Näiden ilmiöiden vaikutukset ja yhteiskunnan tottuminen niiden levinneisyyteen vaarantaa ne perusarvot ja periaatteet, joille eurooppalainen ja inhimillinen kulttuuri perustuvat ja joiden varassa ne ovat kehittyneet. Arvojen ja toimintatapojen rappeutuminen on tunkeutunut yhteiskunnan kaikille tasoille. Rappiosta sekä sen kasvaneesta tiedostamisesta ja siihen kohdistuvista reaktioista todistavat viimeaikaiset esimerkit Euroopan maista.

1.9. Kiitettävästi lähes yleismaailmallisesti hyväksytty yleissopimus lapsen oikeuksista () ei valitettavasti ole vapauttanut kansainvälistä yhteisöä tästä ongelmasta. Poliittiseen päiväjärjestykseen asian ovat tuoneet Unesco Pariisin huippukokouksessaan vuonna 1994, Euroopan neuvosto ministereiden ja parlamentaarisen yleiskokouksen hyväksymien päätöslauselmiensa kautta sekä Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto. Tukholmassa vuonna 1996 järjestetty lasten kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön vastainen maailmankongressi ja sitä seuranneena vuonna Amsterdamissa järjestetty lapsityövoiman räikeimpien muotojen vastaisten toimien huippukokous ovat tuoreimmat yritykset puuttua ongelmaan. Talous- ja sosiaalikomitea on myös kiinnittänyt asiaan huomiota (). Nyt toivotaan, että Ilon sopimus lapsityövoiman räikeimpien muotojen kitkemiseksi hyväksytään ja ratifioidaan pian. Lasten kaupallinen hyväksikäyttö tulisi ottaa myös Maailman kauppajärjestön WTO:n asialistalle.

2. Ongelman luonne ja laajuus

2.1. Lapsityövoima

2.1.1. ILOn ja komission tietojen mukaan maailmassa on noin 400 miljoona iältään 10 14 -vuotiasta lapsityöntekijää (luku olisi tätäkin korkeampi, jos mukaan laskettaisiin kotitöitä tekevät tytöt). Arviolta 80 miljoonaa näistä lapsista työskentelee vaarallisissa olosuhteissa, heistä 15 miljoonaa vientiteollisuudessa. Yli 300 miljoonaa lasta ei käy koulua. Lukutaidottomia aikuisia on lähes miljardi, lähes 600 miljoonaa heistä naisia. Alakouluikäisiä lapsia, jotka eivät käy koulua ja ovat siten mahdollista lapsityövoimaa, on prosentuaalisesti arvioitu olevan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 47 %, Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa 16 %, Etelä-Aasiassa 34 %, Itä-Aasian ja Tyynenmeren valtioissa 6 %, Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla 12 % sekä Keski- ja Itä-Euroopan, IVY- ja Baltian maissa 13 % (). Euroopassa alaikäisiä työtä tekeviä lapsia on vähintään 5 miljoonaa.

2.1.2. Lapsityövoima on sekä köyhyyden että epäonnistuneen työllisyyspolitiikan tuote että tuottaja. Se on esimerkki "sosiaalisesta polkumyynnistä" pahimmillaan. Se johtaa kansainvälisesti työn siirtymiseen sinne, missä lapset tekevät työtä pimeillä markkinoilla vähäisellä tai puuttuvalla suojalla. Se rikkoo ILOn sopimusta N:o 138 ja kaivaa maata Gatt-määräysten alta. Sekä lapsityövoima että lasten kaupallinen/seksuaalinen hyväksikäyttö kukoistaa siellä, missä köyhyys vallitsee.

2.1.3. Unicefin mukaan (The State of the World's Children 1997) lainsäädäntö, oppivelvollisuus, perheiden tulojen kasvu ja teknologian kehitys ovat vähentäneet lapsityövoiman käyttöä länsimaissa. Vaihtoehto ei enää houkuttele työnantajia.

2.2. Katulapset

2.2.1. YK:n tietojen mukaan ja Unicefin katulapsimääritelmää käyttäen noin 100 miljoonaa lasta maailmassa elää kadulla. Maantieteellinen jakauma on seuraava:

Latinalainen Amerikka: 40 miljoonaa;

Aasia: 25 30 miljoonaa;

Afrikka: 10 miljoonaa.

Loput 20 25 miljoonaa katulasta elävät Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa.

Suurin osa näistä lapsista on myös huumeiden käyttäjiä sekä prostituution ja rikollisten piirien uhreja.

2.2.2. Tässä yhteydessä on huomattava, että käytännössä on mahdotonta löytää tilastotietoa lasten hyväksikäytöstä, heihin kohdistuvasta väkivallasta, pahoinpitelystä ja laiminlyönnistä Euroopan unionissa, samoin kuin siitä, kuinka moni lapsi EU:ssa elää kaduilla tai lastenkodeissa, tai kuinka monet ovat mukana prostituutiossa. On valitettavaa, että EU:n toimielimet tekevät selkoa ongelmasta maailmanlaajuisesti kertomatta mitään sen yleisyydestä Euroopan unionissa. Suurella yleisöllä (ja omat tilastonsa käyttöömme antavalla maailmalla) on oikeus tietää ongelman laajuus Euroopassa. Vaikka useista Euroopan neuvoston tai Unicefin kaltaisista luotettavista lähteistä ei saadakaan tarkkaa tilastotietoa, käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että ongelma on vakava ja pahentumassa entisestään Euroopassa. Katulapset ja lapsiprostituutio ovat myös eurooppalaisia ilmiöitä.

2.3. Lapsiprostituutio, -pornografia, -kauppa ja pedofilia

2.3.1. Vuosittain vähintään miljoona uutta lasta joutuu mukaan prostituutioon ().

2.3.2. Kansainvälinen lapsikauppa Euroopassa (kuten äskettäiset traagiset tapaukset kaikkialla Euroopassa ovat osoittaneet) on jatkuvasti pahentunut Berliinin muurin sortumisen ja siitä seuranneiden taloudellisten ja yhteiskunnallisten mullistusten jälkeen. Hyvin suuren määrän Itä-Euroopan maiden lapsia arvellaan nykyään elävän laittomasti EU:n alueella. He elävät pääasiassa prostituution tai "seksiteollisuuden" varassa. Tällä on ilmeisiä suoria ja epäsuoria vaikutuksia kansanterveyteen, rikollisuuteen ja huumekauppaan.

2.4. Lasten köyhyys

2.4.1. Unicefin (Maailmanpankin tutkimukseen perustuvan) huhtikuun 18. päivänä 1997 julkaiseman "Information Newsline" -tiedotteen mukaan yli 650 miljoonaa lasta elää alle dollarilla päivässä. Komission tutkimuksesta () käy edelleen ilmi, että 14 miljoonaa lasta kuolee vuosittain alle 5-vuotiaina.

2.4.2. Toisin kuin Euroopassa noin 50 % maailman väestöstä on alle 25-vuotiaita vuoteen 2000 mennessä ja enemmistö heistä elää köyhyysrajan alapuolella. Kaupungeissa elävien 5 19 -vuotiaiden lasten määrä tulee tuolloin olemaan 247 miljoonaa enemmän kuin vuonna 1980.

2.4.3. Vuodelta 1993 olevat tiedot kahdestatoista EU:n jäsenmaasta (Eurostat 1997 6) kertovat 13 miljoonan alle 16-vuotiaan lapsen elävän köyhyydessä. Tämä merkitsee yhtä viidestä lapsesta EU:ssa. Erityisesti ongelmia on yksinhuoltajaperheiden lapsilla, naimattomien äitien ja alaikäisten äitien lapsilla sekä etnisten vähemmistöjen lapsilla.

2.5. Muut lasten hyväksikäytön muodot sosiaalinen vieraantuminen, pelko, rikollisuus ja väkivalta

2.5.1. Pelot ja vaarat kaupunkikeskustoissa

Euroopan väestöstä 80 % (263,3 miljoonaa) elää kaupungeissa. "Kaupungit eivät enää monin paikoin Eurooppaa ole hyvä paikka kasvattaa lapsia." Monet eurooppalaiset lapset elävät tällä hetkellä peläten julkisia paikkoja, yhteiskunnan, kaupungin ja laajemman sosiaalisen ympäristön säikyttäminä ja uhkaamina. Heidän pelkonsa ja heidän julkisilla paikoilla kohtaamansa vaarat saavat heidät turvautumaan yhä enemmän televisioon ja elektronisiin peleihin. Yhä suurempi osa Euroopan lapsista kasvaa ilman asianmukaisia mahdollisuuksia terveeseen sosiaalistumiseen. Ongelmaa pahentavat kunnollisten leikkipaikkojen puute erityisesti köyhillä alueilla sekä yksinhuoltajaperheiden lasten sekä yksinäisten, toivonsa menettäneiden ja köyhien lasten määrän lisääntyminen Euroopan kaupungeissa.

2.5.2. Sosiaalinen vieraantuminen (jengit ja ääriryhmät)

Lähiöjengi on yleinen ilmiö tänä päivänä erityisesti kaupunkien köyhillä alueilla. Ilmiö on levinnyt kaikkialle Eurooppaan. Yhteiskunnanvastaiseen ja rikolliseen ryhmäkäyttäytymiseen liittyvät rikostyypit huliganismi, vandalismi, varkaudet, pahoinpitelyt ja vanhojen ihmisten ryöstäminen lisääntyvät. Tärkeiden ihmissuhteiden, kontaktien ja kommunikaation tarve, jota tämän päivän lapset Euroopassa tuntevat, eristyneisyys ja halu kuulua johonkin saavat heidät liittymään lähiöjengiin tai ääriryhmiin. Ongelma kärjistyy päivä päivältä köyhillä, etnisten vähemmistöjen asuttamilla alueilla, joista on tulossa etnisen ja uskonnollisen vihan sekä rasismin kasvupaikkoja. Ihmisen luontainen sosiaalisuus ilmenee yhteiskunnanvastaisena ryhmätoimintana. Tämä johtaa jengien ja järjestäytyneen rikollisuuden välisten yhteyksien syntyyn, varastettujen tavaroiden kauppaan, huumekauppaan ja prostituutioon. Fanaattiset fundamentalistit ja rasistiset ryhmät hyödyntävät tilannetta poliittisiin tarkoituksiinsa.

2.5.3. Perhe ja koulu

Samaan aikaan "sosiaaliset instituutiot", joiden on määrä toimia vieraantumisen ja yhteiskunnanvastaisen käyttäytymisen vastavoimana, ovat itse uhattuna samojen kumulatiivisten ilmiöiden vuoksi. Esimerkiksi lapsia laiminlyödään, heihin kohdistetaan väkivaltaa ja haureutta lähinnä perheissä. Koulutkin ovat yhä enemmän taantumassa sosiaalisen vieraantumisen paikoiksi, joissa kuri, kunnioituksen puute, koulupinnaus ja kiusaaminen ovat joissakin tapauksissa pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

3. Ongelman aiheuttajia

Lasten hyväksikäytön ja huonon kohtelun moninaiset muodot ja laajuus huomioon ottaen ei ongelmaan voida esittää yhtä yksittäistä tekijää tai syytä. Ongelma on tulosta kaikkien edellä mainittujen taustatekijöiden kumulatiivisista ja eksponentiaalisista yhteisvaikutuksista. Monet taustasyyt ovat vuorovaikutuksessa keskenään vaikuttaen:

vanhempiin ja perheeseen;

lapsiin sekä;

yhteiskuntaan kokonaisuutena.

Ongelmien taustalla katsotaan olevan seuraavia tekijöitä ():

perheinstituution hajoaminen;

koulujärjestelmän kriisi;

kaupunkien kriisi ja yhteiskunnan hajautuminen;

kulttuurikriisi (joka ilmenee vallalla olevana individualistisen kulutuskeskeisyyden ilmapiirinä);

laki- ja järjestysinstituutioiden (oikeuslaitos, poliisi jne.) tehottomuus ja uskottavuuskriisi;

sosiaalista yhteenkuuluvuutta perinteisesti ylläpitäneiden instituutioiden (kirkon, poliittisten ja yhteiskunnallisten organisaatioiden, ammattiyhdistysten jne.) luottamuspula;

työttömyys, sosiaalinen syrjäytyminen ja köyhyys;

riittämätön poliittinen tahto tai kyky puuttua taustatekijöihin.

Tämän tunnustaminen on avain ongelman tehokkaiden ratkaisustrategioiden kehittämiseen.

3.1. Perheinstituution kriisi ja keinot ongelman ratkaisemiseksi

3.1.1. Yhteiskunnan vanhimman instituution, perheen kriisiä pidetään yhtenä pääasiallisena syynä Euroopan ja maailman lasten ongelmiin.

3.1.2. Se, mitä perheelle instituutiona on tapahtunut, johtuu monista pääasiassa yhteiskunnallis-taloudellisista tekijöistä, jotka vaikuttavat tuotannon ja työn organisointiin, työntekijöiden asuinpaikkoihin sekä yhteyksiin ihmisten työ- ja asuinpaikkojen välillä.

3.1.3. "Tehdasmallin" hallitsevuus tuotannon, työn ja asumisen (sekä perhesuhteiden, toisin sanoen tämän mallin seurauksena syntyneiden perhetyyppien) järjestämisessä on päättymässä. Uudet tuotannon ja työn muodot, ja yleisemmin "tietoyhteiskunta" vaikuttavat nyt puolestaan perheinstituutioon.

3.1.4. Uusien työn ja tuotannon järjestelytapojen vuoksi entisen kaltaista erottelua ihmisen työskentelypaikan ja asuinpaikan välillä, erottelua ikäryhmien välillä tai perheen roolia sosiaalisena ja kulttuurisena yhdistävänä voimana ei välttämättä enää tarvita. Pk-yritysten uusi rooli ja etätyö tarjoavat perheelle uudenlaisia tulevaisuudennäkymiä.

3.1.5. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen tähtääviä politiikkoja ei tule käsitellä yksittäin, vaan strategisesti ja monipuolisesti EU:n tärkeimmissä päätöksissä sekä osana kaupunkien kestävää kehitystä, kaupunkien toimintaohjelmaa, kestävää yhteiskunnallista kehitystä jne. koskevia strategioita.

3.1.6. Tämänhetkisiin, perhettä ja lapsia perinteisesti tukeviin politiikkoihin kuten päivähoitopaikkojen tarjoaminen, vanhempainloma ja lapsilisät on yhdistettävä uusia politiikkoja ja niitä on sovitettava yhteen näiden uusien politiikkojen kanssa, joita ovat esim. kaupunkisuunnittelu, kaupunkialueiden elvyttäminen, turvallisten leikkialueiden tarjoaminen lapsille sekä tarvittavien edellytysten luominen "naapuruston" elvyttämiselle usein laajalle levinneen pelon ja turvattomuuden ilmapiirin vastaiseksi paikaksi ja sosiaaliseksi järjestelmäksi. Tämä merkitsee koulujärjestelmän radikaalia uudistamista tulevaisuuden demografisia, koulutuksellisia jne. tarpeita vastaavaksi sekä instituutioiden luomista etäopetuksen toteuttamiseksi sekä strategiaa iäkkäiden ihmisten integroimiseksi jälleen yhteiskuntaan.

3.1.7. Strategia ikäihmisten integroimiseksi takaisin yhteiskuntaan ei merkitsisi asumista yhdessä työikäisten perheenjäsenten kanssa. Sitä ei välttämättä edes tavoiteltaisi. Strategian tavoitteena olisi rinnakkaiselo ilman varsinaista yhdessä asumista asuinalueilla, joilla ei olisi ikäsyrjintää.

3.1.8. Kaikkien perheiden riippumattomuuden tukeminen uudistamalla päivähoito-, esikoulu- ja koulujärjestelmää niin, että vanhemmat pystyisivät paremmin yhdistämään työn ja lastenhoidon voisi myös vähentää monien lapsien katulapseksi joutumisen vaaraa.

3.1.9. Perheen kriisin ja vanhempien kotoa poissaolon vaikutuksia koskeviin politiikkoihin tulee yhdistää myös lasten televisio-ohjelmien parannustoimia sekä tarjota eurooppalaisen, valtakunnallisen ja paikallisen tason kannustimia.

3.1.10. Liiketilojen tarjoamiseen sekä pk-yritysten auttamiseen tähtäävät politiikat tulee myös sovittaa yhteen kaupunkiympäristön elinkelpoisuuden säilyttämiseen pyrkivien politiikkojen kanssa.

3.1.11. On merkille pantavaa, että perheinstituutiota Euroopassa koettelevasta kriisistä huolimatta ja todennäköisesti juuri sen vuoksi perhe on kaikkein tärkein arvo nuorille. Euroopan nuoret arvostavat perhettä ja ystävyyttä eniten ja niiden jälkeen tulee kolmantena arvona työ.

3.1.12. Vakaa ja pysyvä kaupunkiympäristö on omiaan edistämään aitoa viestintää ja aitoja ihmissuhteita perinteisissä perhe- ja ystävyysinstituutioissa. Kaupunkien kriisillä yhdessä perheinstituution kriisin, esikaupunkeihin muuttamisen sekä kaupunkirakenteen ja naapurustojen hajoamisen kanssa on monenlaisia kumulatiivisia vaikutuksia eurooppalaisten lasten ongelmiin. Eristyneisyys, epätoivo, liika television katsominen sekä ääriryhmien, jengien ja huumejengien syntymiseen johtava tyydyttävien ihmissuhteiden hakeminen eivät ole ylipääsemättömiä ongelmia, vaan ongelmia, joihin voidaan ja joihin täytyy puuttua. Tarvitaan uutta, laaja-alaista, yhtenäistä politiikkaa, jossa perheitä koskettavat ongelmat nähdään osana kestävää kaupunkikehitystä.

3.2. Koulujen kriisi

3.2.1. Yhdessä perheen kriisin kanssa koululaitoksen kriisi on perustavaa laatua oleva osatekijä nuorisorikollisuudessa ja rikollisuudessa sekä lasten hyväksikäytössä Euroopassa.

3.2.2. Euroopan koulut ovat vakavissa vaikeuksissa. Koulujen ongelmia pidetään yhtenä syynä siihen, että suuri määrä eurooppalaisia lapsia lopettaa koulunkäynnin ja siten vieraantuu, syrjäytyy, joutuu hyväksikäytön ja väkivallan kohteeksi.

3.2.3. Euroopan koulujen ongelmat vaihtelevat luonnollisestikin riippuen siitä, millainen koulun sosiaalinen ympäristö on, mutta voidaan olla yhtä mieltä siitä, että Euroopan kouluilla on tiettyjä yhteisiä ongelmia.

3.2.4. Tyypillisiä Euroopan koulujen perusongelmia ovat kiinnostuksen puute oppimista kohtaan, lasten perheongelmien tuonti kouluihin, televisiokulttuuri, kouluväkivalta, opettajan ja oppilaan välinen suhde sekä itsekurin ja keskinäisen kunnioituksen puute.

3.2.5. Yleensä ottaen koulu paikkana ja järjestelmänä, sen rooli naapurustossa, sen tarkoitus, sen käyttämät keinot sekä sen yhteydet yhteiskuntaan ovat osa koulutuspolitiikkaa, Euroopan koulujen kilpailukykyä ja tehokkuutta sekä jatkuvaa koulutusta.

3.2.6. Siinä missä tehdas oli teollista Eurooppaa muovannut ohjaava voima, koulutuksen, elinikäisen oppimisen ja 2000-luvun koulun tulee multimedian tuella olla tulevaisuuden organisatorinen virike ja Euroopan kaupunkien määräävä voima.

3.2.7. On selvää, etteivät massatuotannon tarpeisiin räätälöidyt koulut sovellu kognitiiviseen ja tietoyhteiskuntaan. On myös selvää, että 2000-luvun koulun tulee elinikäisen oppimisen välineenä olla sosiaalisen yhteenkuuluvuuden koulu, joka ylläpitää yhteyttä sukupolvien välillä, arvostaa iäkkäiden ihmisten kykyjä, tarjoaa Euroopan lapsille vankeuden ja valvonnan sijaan ystävyyttä. Koulun tulee olla paikka, jossa koulutus, oppiminen, ammattikoulutus, virkistys sekä intellektuaalisen ja kulttuurisen yhteenkuuluvuuden elpyminen yhdistyvät, ja paikka, jossa Euroopan kaupunkien kadonnut yhteishenki ja "kansalaishyveet" saavat uutta elinvoimaa ja vahvistuvat. Euroopalla on tässä oma tehtävänsä.

3.3. Kaupunkien kriisi

3.3.1. Euroopan komissio pitää tiedonannossaan "Kohti kaupunkien toimintaohjelmaa Euroopan unionissa" () Euroopan kaupunkialueiden ongelmia koskevan keskustelun pääasiana seuraavaa:

"Kaupungit eivät useissa Euroopan osissa ole enää paikkoja, joissa ihmiset haluaisivat kasvattaa lapsensa, viettää vapaa-aikaansa tai asua. Kaupunkikuvan heikkeneminen on ehkä suurin uhka eurooppalaiselle kehitysmallille ja yhteiskunnalle sekä kysymys, jonka ratkaiseminen edellyttää laajaa keskustelua."

3.3.2. Kriisin perusaspektit ovat väestön liikakeskittyminen, kaupunkialueen pirstoutuminen taloudellisten, poliittisten, uskonnollisten ja etnisten jakolinjojen mukaan, tiettyjen ikäryhmien (vanhukset, nuoret) syrjäytyminen, gettoutuminen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kulttuuri-identiteetin kriisi sekä demokraattisten instituutioiden ja prosessien kriisi (paikallisviranomaiset, ammatilliset järjestöt, poliittiset puolueet).

3.3.3. Ympäristökriisi: Euroopan ympäristökeskuksen selvityksen mukaan vuonna 1995 noin 70 80 % yli 500 000 asukkaan kaupungeista Euroopassa ei täyttänyt Maailman terveysjärjestön normeja.

3.3.4. Liikenneruuhkat: klassinen osoitus liikenneongelmasta Lontoon ja Pariisin kaltaisissa Euroopan suurkaupungeissa on, että autojen ja kuorma-autojen keskinopeus on pudonnut vuosisadan alun liikenteen keskinopeuteen. Liikkuvuus ja saavutettavuus Euroopan kaupungeissa ovat vähentyneet, millä on haitallisia vaikutuksia työ- ja koulumatkoihin sekä vapaa-ajanliikenteeseen harrastusmahdollisuuksia tarjoavissa kaupungeissa.

3.3.5. Poliittiset ongelmat: uusfasistiset, rasistiset ja muukalaisvihamieliset rikolliset liikkeet ovat lisääntyneet nopeasti, samoin kun fanaattisten ja äärijärjestöjen määrä getoissa. Mukana on erityisesti nuoria, ja tietenkin myös pieniä lapsia.

3.3.6. Teollisuuden vähentyminen, työttömyys ja köyhyys: köyhyys koskettaa pahimmin yksinhuoltajaperheitä, yksinhuoltajaäitejä, nuoria äitejä ja tietenkin heidän lapsiaan. Tämä koskee myös lapsia, jotka heidän vanhempansa ovat "hylänneet", koska kummankin vanhemman on pakko tai he haluavat työskennellä ja ura on heille tärkeämpi kuin lapset.

3.3.7. Lasten leikkipaikkojen puute: lapsille ei ole kylliksi turvallisia leikkialueita. Tämä aiheuttaa ongelmia erityisesti yksinhuoltajaperheille (joiden määrä lisääntyy nopeasti Euroopassa) sekä perheitä, joissa molemmat vanhemmat käyvät työssä.

3.3.8. Näissä olosuhteissa on selvää, että olemme vaarassa menettää Euroopan suurkaupungeista ne erityisolosuhteet, jolle kaupunkikulttuuri rakentui, perustan, jolle kaupungit luotiin ja joissa kansalaisesta kehittyi läntisen sivilisaation yhdistävä tekijä.

3.3.9. Euroopan suurkaupungeista ei enää löydä keskiaikaisen kaupungin tyypillisia piirteitä, joista killat saivat alkunsa, ei renessanssin ja valistuksen ajan kaupunkien, ei myöskään teollisen vallankumouksen synnyttäneiden kaupunkien piirteitä.

3.3.10. Kaupunki on rappeutunut sosiaalisen kehityksen, solidaarisuuden, demokraattisen osallistumisen ja sosiaalisen kanssakäymisen ilmentymästä yksityisyyteen vetäytymisen paikaksi. Julkisista paikoista tulee päivä päivältä vaarallisempia.

3.3.11. Tällaisessa ympäristössä lasten normaali sosiaalistuminen on mahdotonta. Kun 80 % Euroopan väestöstä asuu kaupungeissa, kaupunkien kriisiä voidaan pitää eurooppalaisena kriisinä.

3.3.12. Kriisin syvyys, laajuus ja vaikutukset ovat saaneet komission tunnustamaan tarpeen kehittää yhteisön politiikan kaupunkiperspektiiviä:

"Kaupunkiyhteisö joutuu taistelemaan voimakkaasti rikollisuutta ja yhteiskunnanvastaisen käyttäytymisen seurauksia vastaan, jos kehittämisen yhteydessä saavutetun taloudellisen kasvun myönteiset tulokset jakautuvat epätasaisesti." "Koko Euroopan laajuista haittaa aiheutuu siitä, että kansalaiset ovat tyytymättömiä ja eurooppalainen yhteiskuntamalli ei saa kannatusta." "Lopuksi Euroopan talous kärsii muutosvauhdin nopeudesta johtuvista sopeutumisvaikeuksista. Euroopan kaupunkien kilpailukyvyn säilyttäminen onnistuu vain, jos voidaan turvata mahdollisimman laaja yhteisymmärrys."

3.3.13. Valmisteluasiakirjassaan "Kohti viidettä puiteohjelmaa: tieteelliset ja teknologiset tavoitteet" () sekä ehdotuksessaan Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi tutkimusta, teknologista kehittämistä ja esittelyä koskevasta Euroopan yhteisön viidennestä puiteohjelmasta (1998 2002) () komissio toteaa seuraavaa:

"Tämän toimintakokonaisuuden on tarkoitus kehittää harmonisesti kaupunkilaisten elinympäristöä kokonaisvaltaisilla, innovatiivisilla ja edullisemmilla tavoilla, jotka kunnioittavat ympäristöä, perustuvat kehittyneisiin organisaatiomalleihin ja yhdistävät toisiinsa elämänlaadun parantamisen, sosiaalisen tasapainon palauttamisen ja kulttuuriperinnön suojelun ja hyödyntämisen."

3.3.14. Komission mukaan yksinomaan (arkkitehtonisen) kulttuuriperinnön rappeutumisen kustannuksien arvioidaan olevan yli 14 miljardia ecua vuodessa.

3.3.15. TSK:n mielestä on kuitenkin syytä huomauttaa, ettei Agenda 2000:ssa kiinnitetä kaupunkeihin niin paljon huomiota kuin niiden väestömäärä, niiden ongelmat ja kaupunkialueiden kriisin laajuus edellyttäisivät.

3.4. Kulttuurikriisi

3.4.1. Koska lasten hyväksikäyttöä, lapsikauppaa, lasten huonoa kohtelua ja prostituutiota esiintyy, vaikka tällaisen toiminnan estävä lainsäädäntö onkin olemassa, on ilmeistä, että ongelma ei ole lainsäädännön puuttuminen, vaan jokapäiväinen välinpitämättömyys lakeja ja yhteiskunnan arvoja kohtaan.

3.4.2. Sietäminen ja hyväksyntä, salaiset sopimukset ja aktiivinen mukanaolo lapsikaupassa, laittoman lapsityövoimalla valmistettujen tuotteiden myynti sekä lapsiprostituutio ja -pornografia antavat syytä myöntää, että ongelmalla on myös kulttuurinen ulottuvuus.

3.4.3. Euroopassa tällä hetkellä todettujen lasten hyväksikäyttötapausten suuri määrä ei ole seurausta vain köyhyydestä ja työttömyydestä, vaan myös merkki laajojen väestönosien hädästä, korruptiosta, turmeltuneisuudesta ja kriisistä.

3.4.4. Kulttuurin näkökannalta Euroopan unionin tulisi puuttua ongelmaan kolmella tasolla:

3.4.4.1. Meidän tulee pyrkiä palauttamaan aikuisväestön arvot ja moraalinormit sekä välinpitämättömien, ongelmaa sietävien tai toimintaan "kykenemättömien" toisiinsa liittyvien virallisen ja rinnakkaistalouden ryhmien sekä yhteiskunnan toimivaltaisten, mutta välinpitämättömien viranomaisten inhimillinen ja sosiaalinen vastuuntunto.

3.4.4.2. Meidän on pohdittava, kuinka tällaisten asenteiden olemassaolo ja niiden perusteella toimiminen sekä kyvyttömyys tai haluttomuus puuttua niihin vaikuttavat yhteiskuntaan kokonaisuudessaan.

3.4.4.3. Lasten osalta meidän on pohdittava vallalla olevia arvoja ja moraalinormeja, sosiaalisen vastuun tunnetta, jonka katulapset kehittävät ja jakavat elinympäristössään, sekä ruumistaan myymällä elävien ja huumekauppaan sotkeutuneiden lasten ongelmaa.

3.4.5. Yhteiskunnassa vallitsevaa moraalia, arvojärjestystä, esteettisiä mieltymyksiä ja Euroopan "eroottista kulttuuria" ei muuteta hallituksen julkaisuilla eikä niitä voida muuttaa hetkessä, koska ne heijastavat monien vuosien aikana kehittyneitä monimutkaisia prosesseja.

3.4.6. Tämän alan kulttuurin kehittämispolitiikan suunnittelu alueellisella, jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla on olennaisen tärkeä, mutta myös vaikea tehtävä.

3.4.7. Sellaisen Euroopan luominen, jossa ei ole lasten hyväksikäyttöä, pahoinpitelyä, lapsikauppaa, lapsiprostituutiota, ei lapsiseksimatkailun tarjontaa eikä kysyntää, edellyttää samanaikaisesti arvojärjestelmää, jossa kunnioitetaan ihmisen loukkaamattomuutta ja ihmiselämää sekä noudatetaan ihmisoikeuksia.

3.4.8. Haluamme Euroopan, jonka kansalaiset kunnioittavat lakeja ja noudattavat niitä ja jossa kansalaiset luottavat poliisiin ja oikeuslaitokseen ja kunnioittavat niitä. Kulttuuriperustan on tuettava lainkuuliaisuutta sekä lakien, poliittisen järjestelmän ja lähimmäisten kunnioittamista.

3.4.9. Rikoksiin välinpitämättömästi suhtautumisen ja rikosten sietämisen ongelmaan voidaan puuttua vain, mikäli arvojärjestelmämme ja kulttuuriperustamme ovat omiaan edistämään sosiaalista vastuuntuntoa, osallistumista, poliittista vastuuta käsitteen syvimmässä merkityksessä sekä demokratian, vapauden ja lainkuuliaisuuden poliittista kulttuuria.

3.4.10. Mikäli kestävä kehitys on määrä hyväksyä ja sitä on määrä alkaa soveltaa mallina ja strategiana kestävien kaupunkiympäristöjen kehittämisessä, ihmisillä on oltava erilainen, nykyistä vastuuntuntoisempi ja harkitumpi suhde luontoon sekä aiemmasta poikkeava käsitys luonnonvarojen ja inhimillisten voimavarojen käytöstä.

3.4.11. Kriisin ja rappion ilmentymiä kuvataan huonosti taiteessa.

3.4.12. Kulttuurin rappio ja häikäilemättömyys ilmenevät kuitenkin aivan liian usein jokapäiväisessä elämässä: kotona, massaviihteen alalla (esim. jalkapallo), työssä, koulussa, joukkotiedotusvälineissä ja muiden kanavien välityksellä, jotka luovat ja edistävät elämisen, kulutuksen ja käyttäytymisen malleja.

3.4.13. Olisi syytä harjoittaa aktiivisesti paikallisia kulttuuripiirteitä tukevaa politiikkaa, joka suojaa abstrakteja ideologioita ja sovinistista identiteettiä vastaan. Euroopan sitoutumista kansallisten kulttuurien säilyttämiseen ja kehittämiseen sekä sen vakaumusta monikulttuurisen kehityksen puolesta ei tule uhrata kyvyttömyydelle puuttua käytännössä kriisin ilmentymiin. TSK ei hyväksy kulttuuripolitiikan merkityksen halveksuntaa Euroopassa ja mm. sen poissaoloa Agenda 2000:sta.

3.4.14. TSK:n mielestä on rohkaistava, vahvistettava ja edistettävä Euroopan nuorten osallistumista "kulttuurituotantoon" sekä rohkaistava heitä ja muita osallistumaan paikallistason kulttuuritoimintaan.

3.4.15. Sen lisäksi, että nämä prosessit tutustuttavat ihmiset taiteisiin ja kulttuuriin, ne elvyttävät yhteishenkeä ja osallistumista demokraattiseen järjestelmään ruohonjuuritasolla. Ne luovat uutta elämää yhteiskunnan rakenteeseen, jolloin sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja solidaarisuus koetaan välittömästi tervetulleena lähimmäisyyden ilmauksena eikä "poliittisena velvollisuutena".

3.5. Miksi kulmakuntien jengit houkuttelevat Euroopan nuoria?

3.5.1. Euroopalla, maailmalla, Euroopan kaupungeilla ja maaseudulla on niin paljon ongelmia, että Euroopan lapsille voidaan antaa mahdollisuus auttaa ongelmien ratkaisemisessa ja tyydyttää siten tarpeitaan, jotka tällä hetkellä tyydyttyvät yhteiskunnanvastaisesti lähiöjengeissä.

3.5.2. Tarkastelemalla lähiöjengien toimintaa ja tunnistamalla tarpeet, joita jengit Euroopan taajama-alueiden lapsissa tyydyttävät, pystymme näkemään, millaista politiikkaa tarvitaan Euroopan lasten läpitunkevan vieraantumisen vähentämiseksi. Näin pystymme myös kommunikoimaan kaduille siirtymässä olevien tai jo kaduilla olevien lasten kanssa.

3.5.3. Lähiöjengit korvaavat usein "puuttuvan perheen". Ne tyydyttävät tarvetta kuulua laajempaan todellisuuteen tai tarkoin määrättyyn ryhmään. Ne tarjoavat mahdollisuuden toimintaan, seikkailuun, vaaran tuntuun, arvostukseen sekä mahdollisuuden ansaita välitöntä tunnustusta ryhmässä. Ne tarjoavat todellista, suoraa, emotionaalisesti merkityksellistä vuorovaikutusta, vaaran, jännityksen ja mielihyvän jakamista. Lähiöjengit antavat jäsenilleen mahdollisuuden kokea osallistuvansa ryhmäkokemuksiin. Siksi paikallisella, jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla on ryhdyttävä varmistamaan, että lähiöjengien lisäksi on muitakin, jotka tarjoavat Euroopan nuorille tällaisia mahdollisuuksia.

3.5.4. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi perinteiset nuorten kansalaisjärjestöt, poliittiset nuorisoryhmät sekä kirkkojen nuorisojärjestöt voidaan innostaa toimintaan perustamalla uusia osastoja ja mukauttamalla niiden organisaatiota ja toimintaa. Joukkoviestimiä voidaan rohkaista kiinnittämään paikallisella ja jäsenvaltioiden tasolla huomiota aloitteisiin, jotka tarjoavat purkautumisteitä nuorille ei hedelmättömien, menneisyyden jäykkien asenteiden pohjalta, eikä myöskään antisankarillisen alistuneisuuden tai "rikollisuuden sankarillisen marginalisoitumisen" kautta.

3.5.5. Nuorillemme voidaan antaa purkautumistie uuden poliittisen aktiivisuuden, vastuun ja "haastavan osallistumisen" kulttuurin kautta demokraattisen osallistumisen ilmapiirissä. Tällainen purkautumistie voidaan tarjota kehittämällä paikallisten ja kansallisten kulttuurien erityispiirteitä ja perinteitä sekä järjestöissä että "Nuoret eurooppalaiset vapaaehtoiset" kaltaisten EU:n toimintaohjelmien avulla.

3.6. Köyhyys ja työttömyys

3.6.1. On yleisesti tunnustettu tosiasia, ettei köyhyys yksin ole (eikä ole aiemmin ollut) itsessään syy moraaliseen rappioon. Syynä on köyhyys yhdistettynä toivon menettämiseen paremmasta tulevaisuudesta ja kyvyttömyyteen osallistua prosesseihin, jotka muuttavat yksilön ja yhteiskunnan olosuhteita, toisin sanoen köyhyys yhdistettynä syrjäytymiseen ja marginalisoitumiseen.

3.6.2. Enää ei myöskään oteta vakavasti perinteistä näkemystä, että työttömiksi jäävät luonnostaan työttömyyteen taipuvaiset tai sosiaaliset ryhmät, joiden "kulttuuri" tekee heistä alttiita laiskuuteen ja passiivisuuteen ja saa heidät vaatimaan maksua työttömänä olostaan. Pitkäaikaistyöttömien perheet ja lapset saattavat kokea (epäoikeudenmukaisesti) työssä käyvän "roolimallin" puuttumisen syynä nolouteen tai jopa häpeään.

3.6.3. Amsterdamin huippukokouksessa luotiin viimein perusta konkreettisille toimenpiteille yhteisen eurooppalaisen työllisyysstrategian luomiseksi. Perustamissopimuksessa työllisyydestä tehtiin yhteistä etua koskeva asia. Uusi työllisyyttä koskeva osasto vahvistaa työllisyyspolitiikan yhteensovittamista yhteisten suuntaviivojen puitteissa. Luvussa sanotaan selvästi, että yhteisö myötävaikuttaa työllisyyden korkeaan tasoon edistämällä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja tukemalla sekä tarvittaessa täydentämällä niiden toimintaa. Jäsenvaltiot sitoutuvat myös ottamaan työllisyyden korkeaa tasoa koskevan tavoitteen huomioon kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen suunnittelussa ja toteutuksessa.

3.6.4. Luxembourgissa viime marraskuussa pidetty ylimääräinen Euroopan työllisyyskokous päätti aiheellisesti panna perustamissopimuksen uudet työllisyyttä koskevat säännökset välittömästi täytäntöön ja toteuttaa jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan yhteensovittamista koskevat säännökset jo vuodesta 1998 lähtien. Ajatuksena on tuoda työllisyyspolitiikkaan samanlainen päättäväisyys kuin talouspolitiikassa jo on: pyrkimyksenä on lähentyä kohti yhteisesti määriteltyjä, todennettavia, säännöllisesti päivitettäviä tavoitteita.

3.6.5. Ei kuitenkaan pidä kuvitella kuten talous- ja sosiaalikomitea usein on tähdentänyt että työpaikkoja voitaisiin luoda pelkästään ylhäältä annetuilla määräyksillä. Työpaikkojen syntymisen ponnahduslautana on terveen, yhteensovitetun makrotalouspolitiikan jatkuva kehittäminen, jota tukevat tehokkaat sisämarkkinat. Näin luodaan pohja kestävälle kasvulle, uudelle elinvoimalle ja työllisyyttä edistävän luottamuksen ilmapiirin syntymiselle. Kuten Luxemburgin työllisyys-huippukokouksen päätteeksi todettiin, tavoitteena on auttaa vapauttamaan Euroopan talouden potentiaalinen elinvoima ja yrittäjyys.

3.6.6. Vaikkakin terveeseen rahapolitiikkaan perustuva suotuisa taloudellinen ympäristö, joka sopeutuu markkinoiden tarpeisiin ja rakennemuutokseen sekä pystyy puolustautumaan hyökkääviä valuuttaspekulaatioita vastaan, on omiaan edistämään kasvua ja työllisyyttä, se ei silti itsessään aktiivisesti edistä ja ylläpidä työpaikkoja ja niissä tarvittavia taitoja. Aivan kuten työpaikkoja ei voida vain "määrätä" ylhäältä, ne eivät myöskään "ilmesty tyhjästä" luottamalla markkinoihin. Työpaikkoja ei luoda määräilyllä, ei "antaa mennä" -ajattelulla eikä ihmelääkkeillä. Tarvitaan monipuolista yhdistelmäpolitiikkaa, joka edistää kestävää kasvua ja työllisyyttä. Politiikan yhdistelmään tulee sisältyä yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuus, joustavuus ja varmuus, talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden liikkeelle innostaminen kaikilla tasoilla sekä solidaarisuus, jota parhaiten kuvaa termi "eurooppalainen sosiaalimalli". Tällaisen kestävän kasvun ja työllisyyden mallin aktivointiin tarvittavaa yhtenäisyyttä ja käytännön hankkeita tulee tukea ja niiden yhdistävänä tekijänä tulee olla Euroopan demokratioita yhdistävät perusarvot. Tämä on meidän haasteemme: kuinka valjastaa kaikki käytettävissä olevat voimavarat työttömyyden torjuntaan ja konkreettisen edistyksen saavuttamiseen todellisten työpaikkojen ja työllisyyden luomiseksi?

4. Nykyiset politiikat

4.1. TSK huomauttaa, että tähänastiset poliittiset pyrkimykset tämän valtavan ongelman ratkaisemiseksi ovat olleet riittämättömiä eikä niillä ole ollut vaikutusta. Tämä on pahentanut tilannetta entisestään ja paisuttanut ongelman uhkaaviin maailmanlaajuisiin mittasuhteisiin.

4.2. Eurooppalaisella ja kansainvälisellä tasolla laaditut julistukset, järjestetyt konferenssit, kampanjat ja kansanliikkeet ovat osoittaneet ongelman vakavuuden ja sen traagiset ulottuvuudet, mutta niihin ei vielä ole liittynyt konkreettisia toimenpiteitä eikä tehokasta torjuntaa ja valvontaa, ja siksi ne ovat vaikuttaneet kielteisesti yleiseen mielipiteeseen.

4.3. Vaarana on, että yleinen mielipide joko turtuu ongelman olemassaoloon ja alistuu elämään sen kanssa tai tulee siihen lopputulokseen, ettei yhteiskunta pysty puuttumaan asiaan.

4.3.1. Tavallista eurooppalaista huolestuttaa lapsikaupan, laajamittaisen lapsipornografian ja huumekaupan osalta se, kykeneekö yhteiskuntamme tarjoamaan tarpeellista suojaa ja suojelumekanismeja, vai ovatko päättäjät olleet niin tehottomia, että todelliset torjunta- tai valvontayritykset ovat hyödyttömiä.

4.4. Viranomaisten ja instituutioiden uskottavuus on asetettu kyseenalaiseksi. Yksityiselämään vetäytyminen yleistyy kaikkialla Euroopassa aktiivisen julkisiin asioihin osallistumisen kustannuksella.

4.5. Tähänastisissa politiikoissa ja toimenpiteissä on keskitytty pääasiassa ongelman oireiden estämiseen hillitsemällä sen kielteisiä vaikutuksia (rajoittamalla vahinkoja). Pyrkimykset poliittisten lähestymistapojen suuntaamiseksi uhrien auttamiseen ja syyllisten rankaisemiseen eivät myöskään ole riittäneet.

4.6. Pääasiallinen lähestymistapa on perustunut laajalti poliittiseen logiikkaan sekä terveys-, sosiaalija hyväntekeväisyyspalveluiden toimittamiseen. Toimintakehyksenä on jako "uhreihin" ja "syyllisiin". Kun joku rikkoo lakia, pyritään löytämään syyllinen osapuoli ja, mikäli mahdollista, korvaamaan vahingot uhrille. Terveessä yhteiskunnassa on sairaita ihmisiä ja ihmisryhmiä. Vaikka yksilön terveys onkin hänen omalla vastuullaan, yhteiskunta pyrkii tukemaan terveyttä. Poliittisesti asia ja siihen liittyvät perusteet on perinteisesti muotoiltu jännitteeksi seuraavien käsitteiden välillä:

enemmän tai vähemmän asioihin puuttumista;

enemmän tai vähemmän suvaitsevaisuutta;

enemmän tai vähemmän uhrien suojelua.

4.7. On selvää, etteivät nämä kolme lähestymistapaa ole ennaltaehkäisevää politiikkaa sen paremmin kuin niiden paras mahdollinen yhdistelmäkään. Ne eivät ole osa strategiaa ongelman taustalla oleviin syihin ja aiheuttajiin puuttumiseksi, vaan ne keskittyvät ainoastaan ongelman kielteisten vaikutusten rajoittamiseen (vahinkojen supistamiseen).

4.8. Vaikka kansainvälisessä yhteisössä ollaankin yhtä mieltä ongelman taustalla olevista syistä, toteutettu politiikka ja sen tulokset osoittavat selvästi, ettei näihin syihin ole puututtu.

4.9. Ongelmaan puuttumisen (taloudelliset ja sosiaaliset) suorat, välilliset ja kokonaiskustannukset kasvavat jatkuvasti.

4.10. Yhteiskunta ja hallinto ovat taipuvaisia väistämään vastuuta pyytäessään kansalaisjärjestöjä etsimään ratkaisuja tähän ensisijassa yhteiskunnalliseen ongelmaan.

4.11. Yhteiskunnasta syrjäytymisen ja saamattomuuden jatkuminen sekä uusien, valtion rahoittamien useimmiten sääntelemättömien elinten kehittäminen kansainvälisine yhteyksineen ei näyttäisi olevan paras lähestymistapa tämän tai tähän liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi.

4.12. Se, että kokonaiset taloudenalat elävät rikollisuuden tai rikollisuuden pelon varassa esim. yksityiset poliisivoimat, julkisten ja yksityisten tilojen sekä kauppojen elektroninen valvonta jne. on sekä merkittävä tuottamaton kustannustekijä että jakautuneen yhteiskunnan syy ja seuraus.

5. Kohti "lasten eurooppalaista yhteiskuntasopimusta"

5.1. Perusperiaatteet

5.1.1. Ongelman luonne, ilmenemismuodot, laajuus ja seuraukset vaikuttavat luonnollisestikin siihen, millainen politiikka sen käsittelemiseen valitaan.

5.1.2. Poliittisten valintojen ja strategian on oltava yhdenmukaisia EU:n yleisten poliittisten tavoitteiden kanssa.

5.1.3. EU:n kestävää kehitystä, kaupunkistrategiaa, elinikäistä oppimista ja eurooppalaisten koulujen suorituskykyä koskevat politiikat ovat kaikki tärkeitä. Niiden on heijastettava toisiaan ja oltava yhdenmukaisia edistääkseen inhimillisen ja sosiaalisen pääoman kestävää kehitystä.

5.1.3.1. Ilman inhimillisen ja sosiaalisen pääoman kestävää kehittämistä eurooppalainen yhteiskunta ja talous eivät pysty säilyttämään osuuttaan maailman hyvinvoinnista ja tiedosta eikä vaikuttamaan Aasian nouseviin voimiin.

5.1.4. Euroopan kannalta on suoraan ja välillisesti äärimmäisen tärkeää, että tätä ongelmaa ryhdytään käsittelemään päättäväisesti ja tehokkaasti Euroopan rajojen sisällä ja että Euroopasta tulee johtava moraalinen, poliittinen ja organisatorinen voima käsiteltäessä ongelmaa kansainvälisellä tasolla.

5.1.5. Euroopan väestötieteellinen ongelma eli Euroopan väestön ikääntyminen yhdistettynä vaaraan, että 30 % nuorista (toisin sanoen rikollisuuteen ja huumeisiin sekaantuneet lapset) syrjäytyy, on erittäin vakava jatkuva uhka sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle ja Euroopan taloudelliselle ja yhteiskunnalliselle kilpailukyvylle.

5.1.6. Eurooppalaiseen yhteiskuntaan kohdistuva taloudellinen taakka sekä hylättyjen lasten yhteiskunnanvastaisen ja rikollisen toiminnan torjumiseen käytettävissä oleviin jäsenvaltioiden varoihin kohdistuva paine sekä järjestäytyneessä rikollisuudessa toimivien lasten aiheuttama sosiaalinen taakka vahingoittavat taloutta valtavasti.

5.1.6.1. Toisaalta ennaltaehkäisyyn ja inhimillisten voimavarojen, inhimillisen ja sosiaalisen pääoman sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kehittämiseen investoiminen on selvästikin muita tehokkaampi ja keskipitkällä aikavälillä taloudellisempikin ratkaisu.

5.1.7. Mikäli ongelmaa on tarkoitus käsitellä alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, on luotava politiikan muotoiluun ja toimeenpanoon tarvittavat oikeudelliset ja institutionaaliset puitteet. Toimenpiteet on pantava täytäntöön kansainvälisesti hyväksyttyjen sääntöjen mukaan ja niihin on liitettävä kansainvälisesti hyväksytyt rangaistukset.

Esimerkiksi lapsityövoiman räikeimpien muotojen estämisen suhteen on pohdittava, kuka tekee päätökset ja mitä objektiivisia perusteita käytetään, kun päätetään eri maihin kohdistettavien toimien tärkeysjärjestyksestä.

Pitäisikö "kysyntävaltiot" vai "tarjontavaltiot" asettaa etusijalle torjuttaessa lapsiseksimatkailua? Kuka tekee päätökset, millä valtuuksilla ja minkälaisella kansainvälisellä hyväksynnällä tai tuella?

Ongelmaan on käytävä kiinni erityisten yhteensovitettujen ohjelmien ja järjestelmällisen yhteistyön avulla. Valtiot ja toiminnan kohteet on asetettava selvään tärkeysjärjestykseen.

5.1.8. Tehokas toiminta edellyttää yhtenäisiä, koordinoituja ohjelmia.

5.1.8.1. Lapsityövoiman käyttöä valvovien puolueettomien tarkkailijoiden nimeäminen on esimerkiksi tehokasta vain silloin, kun kansallisella tasolla on reiluja ja objektiivisia järjestelmiä rangaistusten täytäntöönpanemiseksi sekä riippumaton oikeusjärjestelmä ja puolueettomat poliisivoimat.

5.2. Kansainvälisen tason uudet puitteet

5.2.1. Agenda 2000:ssa esitettyjen EU:n uusien tavoitteiden () perusteella TSK voi tehdä erityisaloitteita, joiden avulla pyritään sovittamaan yhteen toimijoiden pyrkimyksiä ja toimintaa lasten (kaikenlaisen) hyväksikäytön taustasyiden ja aiheuttajien selvittämiseksi

Euroopan unionin tasolla;

yleiseurooppalaisella tasolla sekä;

maailmanlaajuisesti.

5.2.2. EU voi johtaa maailmanlaajuisia pyrkimyksiä suunnitella erityisiä ja asianmukaisia ohjelmia, joilla edistetään maailman kehittymättömämpien alueiden taloudellista kehitystä Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa.

5.2.3. Talous- ja sosiaalikomitean mielestä EU voi ja sen on syytä ryhtyä seuraaviin toimenpiteisiin:

YK:n ja sen elinten uudenaikaistaminen niin, että ne voivat toimia tehokkaasti köyhyyden vastaisessa taistelussa 2000-luvun alkupuoliskolla;

riittävien resurssien varmistaminen tähän tarkoitukseen YK:lle ja sen erityisjärjestöille (UNDP, Ilo, Unicef, Unesco, WHO, FAO);

kansainvälisten rahoituslaitosten (esim. Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto) uudenaikaistaminen siten, että työllisyys sekä sosiaaliset, koulutus- ja terveydenhoitotarpeet sisällytetään niiden politiikkoihin ja ohjelmiin;

pohjois etelä -suhteiden uusien kehitysprosessien vahvistaminen;

yhteiskunnallista kehitystä käsitelleen maailman huippukokouksen (World Summit for Social Development) päätösten tukeminen ja niiden paneminen aktiivisesti täytäntöön;

yhteiskunnallisen ulottuvuuden edistäminen kansainvälisissä kauppasopimuksissa.

5.2.4. EU:n jäsenvaltioiden olisi syytä vahvistaa jatkossa osallistumistaan lapsityövoiman käytön kansainvälisiin torjuntaohjelmiin (IPEC) ja osallistua työmarkkinaosapuolten kanssa aktiivisesti uuden ja kattavan lasten hyväksikäytön räikeimpien muotojen vastaisen ILO-sopimuksen valmistelemiseen ja hyväksymiseen. Jäsenmaiden tulisi auttaa edistämään sopimuksen maailmanlaajuista hyväksymistä ja tehokasta noudattamista, mukaan lukien asianmukainen tuki kehitysmaille, jotka haluavat saattaa voimaan lasten suojelemista hyväksikäytöltä koskevat ILO-sopimukset.

5.2.5. EU:n tulisi viipymättä pyrkiä varmistamaan toimintaan tarvittavan olennaisen lainsäädännön kehittäminen joko Euroopan unionin puitteissa tai eri jäsenmaiden valtuuskunnista koostuvana ryhmänä YK:ssa.

5.2.6. Eurooppalaista aloitetta tarvitaan varmistamaan sekä YK:n ja kansainvälisten elinten resurssien avoin ja tehokas käyttö että asianmukaiset resurssit ja tehokas yhteistyö jäsenvaltioiden ja YK:n elinten välillä.

5.2.7. Kansainvälisenä koordinoijana talous- ja sosiaalikomitea jäsenineen voi tehdä aloitteen kannustaakseen ja helpottaakseen seuraavia toimia:

Itä- ja Länsi-Euroopan lapsia koskevien politiikkojen koordinointielimen perustaminen yhteistyössä TSK:n kumppanuusjärjestöjen kanssa EU:n laajenemisprosessi huomioon ottaen, sekä yhteistyössä mahdollisuuksien mukaan Euroopan neuvoston, ILOn, Maailman kauppajärjestön WTO:n, Unicefin, Kirkkojen maailmanneuvoston ja vastaavien järjestöjen kanssa;

Afrikan, Amerikan ja Aasian alueellisten koordinointielinten perustaminen talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmien kanssa käytävän vuoropuhelun yhteydessä;

pitää kirjaa kansainvälisten kehitysjärjestöjen tekemästä työstä ja arvioida köyhyyden estämiseksi tehtyjen toimien tehokkuus joka toinen vuosi.

5.2.7.1. TSK uskoo myös EU:n ulkopolitiikkaa koskevien ihmisoikeusehdotustensa tulevan hyvään aikaan.

5.2.7.2. TSK:n mielestä yhteistyötä Interpolin, Europolin ja jäsenvaltioiden kansallisten poliisivoimien välillä olisi syytä vahvistaa.

5.3. Euroopan taso

5.3.1. Tehokkaan Euroopan tason politiikan suunnittelu ja toteuttaminen edellyttää:

poliitikkojen ja muiden toimivaltaisten ryhmien työn sovittamista yhteen jäsenvaltioittain, sekä;

toiminnan sovittamista yhteen Euroopan unionin sisällä ja muun Euroopan kanssa.

5.3.2. Euroopan tasolla talous- ja sosiaalikomitea voi ottaa tehtäväkseen pysyvän komitean perustamisen. Tämän komitean tehtävänä olisi analysoida ja esittää malleja, keinoja ja menetelmiä yhteiskunnan toimintavalveuden herättämiseksi ja innostaa yhteiskunnallisia ryhmiä ja eturyhmiä toimimaan lasten hyväksikäyttöä vastaan.

5.3.3. Kun ongelmaa ei enää nähdä pelkkänä taloudellisena, oikeudellisena tai hyvinvointia koskevana ongelmana, yhteensovittamisen tarve saa erilaisen ulottuvuuden.

5.3.4. Jos ongelmaa pidetään yhteiskunnallisen kehityksen ongelmana, vaarassa olevan inhimillisen ja yhteiskunnallisen pääoman pelastamisena, ja jos politiikkoja muutetaan niin, että ne vaikuttavat taustasyihin eivätkä rajoitu vain ongelman vaikutuksiin, on seuraavista aloista vastaavien viranomaisten, laitosten, poliittisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen toimintaa sovitettava kansallisella tasolla aktiivisesti ja päättäväisesti yhteen:

esikoulut ja peruskoulutus sekä niiden pitkäaikainen suunnittelu;

elinikäinen oppiminen ja koulutus;

ammatinvalinnanohjaus ja työllisyys;

kulttuuri, urheilu ja vapaa-aika;

kaupunkisuunnittelu, kaupunkialueiden elvyttäminen, turvallisten leikkipaikkojen tarjoaminen lapsille kaupunkikortteleissa, lasten pelit;

työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen;

kodin ja työn suhteen uudelleenajattelu;

julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö seuraavilla aloilla:

lasten vapaa-ajantoiminta (yksilöllinen ja ryhmätoiminta);

lapsille suunnattu viihde;

lasten televisio-ohjelmat;

lastenkirjat;

perinteiset sosiaalisen elämän toimintamuodot, hyväntekeväisyys, kirkot, ammatilliset järjestöt, yhteisöt;

oikeuslaitos, poliisi, yhteiskunnalliset palvelut;

paikallinen itsehallinto.

6. Ehdotuksia politiikaksi

6.1. Taajamapolitiikka

6.1.1. TSK:n mielestä lapsiystävällisen taajamapolitiikan kehittäminen ei merkitse niinkään sosiaalimenojen kasvua vaan investointia inhimillisten voimavarojen parantamiseen, inhimillisen ja yhteiskunnallisen pääoman kestävään kehitykseen sekä Euroopan kaupunkien kilpailukyvyn jatkuvaan parantamiseen.

6.1.2. Monissa yhteisön asiakirjoissa tunnustetaan tarvittavan sellaista taajamapolitiikkaa, joka kohdistuu Euroopan kaupunkien nykyisiin suuriin ongelmiin. Pyrkimystä kehittää integroitua lähestymistapaa sekä yhteensopivia ja täydentäviä politiikkoja jotka vastaavat myös Euroopan lasten tarpeisiin on pidettävä pienenä investointina, joka tuo suuret tulokset.

6.2. Lapsiystävällisten kaupunkien verkosto

6.2.1. Lapsiystävällisten kaupunkien verkoston perustaminen voisi jouduttaa sellaisen pitkän aikavälin politiikan luomista, jonka tehokkaat, kokeillut menetelmät voisivat hyödyttää suurta yleisöä (kaupunkisuunnittelu, kaupunkien uudistaminen, historiallisten kaupunkikeskustojen restaurointi).

6.2.2. Julkisen liikenteen järjestelmien suunnittelussa ja juna- ja linja-autoasemien suunnittelussa ja uudistuksissa voidaan ja täytyy ottaa huomioon lasten tarpeet.

6.2.3. Julkisten tilojen, asemien, puistojen ja aukioiden on täytettävä monia tehtäviä ollakseen turvallisia.

6.2.4. Riittävien leikkialueiden tarjoaminen lapsille sekä iltapäiväkerhojen ja korttelikoulujen rohkaiseminen tarjoamaan koulutuksellisia, opettavaisia virkistysmahdollisuuksia ovat toimia, jotka palvelevat lasten, vanhempien ja erityisesti yksinhuoltajaperheiden etua.

6.2.5. Voidaan pyrkiä integroimaan ikäihmiset uudelleen yhteiskunnan valtavirtaan ja hyödyntämään heidän taitojaan vapaaehtoisjärjestelmien kautta yhteistyössä päivähoitopaikkojen, koulujen, puistojen jne. kanssa.

6.2.6. Lapsiväestön vähentymisen vuoksi käytöstä poistettuja kouluja voidaan käyttää eri tavoin, esimerkiksi työpajatoimintaan, jossa ihmiset voivat miellyttävällä tavalla tutustua taiteisiin ja teknologiaan.

6.2.7. Muita toimia voisivat olla esimerkiksi gettojen muuttaminen kulttuurisen vuorovaikutuksen paikoiksi, joista löytyy esimerkiksi matkailutoimistoja, lähetystöjä, näyttelykeskuksia sekä koulutus- ja ammattikoulutuskeskuksia.

6.2.8. Tulisi systemaattisesti pyrkiä elvyttämään "naapuruston" ajatus paikallisten kirkkojen, koulujen, yritysten ja niiden edustajien, yhdistysten, ammattiliittojen ja poliittisten puolueiden avustuksella.

6.2.9. Voidaan pyrkiä luomaan organisatorisia yhteyksiä kaupungin ja maaseudun välille (esim. tuottaja- ja kuluttajajärjestöjen tai ympäristönsuojelujärjestöjen avulla).

6.2.10. Voitaisiin kehittää toimintaa (edullisten) opintomatkojen tarjoamiseksi Euroopan kauniisiin luontokohteisiin. Matkoihin liittyisi ympäristökasvatusohjelmia ja mahdollisuuksia kehittää vaihtoehtoista matkailua, esim. teollisuusvallankumouksen, uskonpuhdistuksen tai Euroopan historiallisesti tai kulttuurisesti tärkeiden kaupunkien verkkoihin perustuvaa historia- ja kulttuurimatkailua.

6.3. Yhteiskunnan yleisen toimintainnostuksen herättäminen

6.3.1. TSK ja sen jäsenet, työnantajat, ammattiyhdistysliike ja useat yhteiskunnallis-taloudelliset etujärjestöt, voivat tehdä aloitteita edistääkseen yhteiskunnan halua päästä eroon EU:n valtavan inhimillisen ja sosiaalisen pääoman kaikenlaisesta hyväksikäytöstä, vääristämisestä ja tuhoamisesta.

6.3.2. TSK katsoo, että yleisen tiedostamisen ilmapiirin muodostaminen yhteiskuntaan edellyttää uudenlaisia lähestymis- ja toimintamuotoja, joiden tulee olla paljon perinteisiä tiedotuskampanjoita integroidumpia ja yhtenäisempiä. Tällainen ilmapiiri poistaisi yksityiselämään vetäytymisen ja laajalti yhteiskunnassa vallitsevan alistuneisuuden ja voimattomuuden.

6.3.3. Työmarkkinaosapuolilla ja laajemmin niiden välisellä eurooppalaisella vuoropuhelulla voi olla hyvin rakentava asema tässä pyrkimyksessä.

6.3.4. Tarvitaan myös sekä perinteisten sosiaalisen yhteenkuuluvuuden toimijoiden että uusien toimijoiden ja laitosten, kuten kansalaisjärjestöjen ja paikallishallinnon uusia toimintamuotoja. Kansalaisjärjestöjen on syytä mukauttaa toimintaansa tai syntyy uusi kansalaisjärjestöjen sukupolvi. Nykyiset kansalaisjärjestöt ovat toimineet lähinnä yhteiskunnan toimesta ja yhteiskuntaa varten. Ehdotetut uudenlaiset kansalaisjärjestöt eivät ota tehtäväkseen yhteiskunnan ongelmien hoitamista eivätkä ne korvaa yhteiskuntaa tai valtiota. Niiden pyrkivät päinvastoin parantamaan yhteiskunnan kykyä löytää vastaus ongelmiin. Niiden tavoitteena on auttaa paikallisyhteisöjä, saada aikaan muutosta ja hankkia ongelmalähtöisesti järjestelytaitoja ja tietoa niiden ratkaisemiseen tarvittavista resursseista. Ne eivät korvaa perinteisiä yhteiskunnan instituutioita, vaan pikemminkin auttavat niitä nykyaikaistamaan toimintakeinonsa ja -menetelmänsä sekä yhteiskunnan väliintulon. Tavoitteidensa mukaisesti kyseiset kansalaisjärjestöt ovat pieniä, joustavia ja vähävaraisia. Ne verkottuvat vähitellen, jotta ne voivat vakiintua ja vastata helposti paikallisiin erityispiirteisiin ja toimia siten ilman monikansallista hierarkista ja byrokraattista mallia. Näitä pyrkimyksiä voidaan edistää enemmän Euroopan ja jäsenvaltioiden tasolla.

6.3.5. Yleisen yhteiskunnallisen toimintahalun lisäämistä ei ole syytä kohdistaa pelkästään ns. riskiryhmiin tai ihmisiin, joita ongelma koskettaa läheisimmin.

6.3.5.1. Yleisen yhteiskunnallisen toimintahalun lisäämisen kohteena voi ja tulee olla yhteiskuntakerrosten laajempi "harmaa alue" sekä nuoret, jotka kärsivät kriisipaineista esim. perheessään, kaupungissaan tai työttömien keskuudessa.

6.3.5.2. Tämän alan toiminta saattaa olla välitöntä, mutta samanaikaisesti täydentävää ja yhdistävää. Esimerkkinä tästä on radikaali, eteenpäinpyrkivä euroopanlaajuinen pyrkimys vahvistaa, edistää ja kohottaa nuorten kansalaisjärjestöjen (mm. partiolaisten) statusta ja kehittää kaikkia vakaumuksia vastaavia poliittisia nuorisojärjestöjä. Tähän pyritään euroopanlaajuisella kampanjalla selkeän osallistumiskulttuurin elävöittämiseksi nuoremmassa sukupolvessa vastapainona nykypäivän alistuneisuudelle, välinpitämättömyydelle ja ääriliikkeille.

6.3.5.3. On pyrittävä varmistamaan, ettei poliittisista eikä ei-poliittisistakaan nuorisojärjestöistä tule liian ammattimaisia ja byrokraattisia. Niiden avoimuutta yhteiskuntaa kohtaan on syytä tukea.

6.3.5.4. Kaikki Euroopan parlamentissa edustettuina olevat vakaumukset voidaan ja tulee ottaa mukaan tähän pyrkimykseen.

6.3.5.5. Kirkkojen maailmanneuvosto voi järjestää oman kampanjansa kirkollisten nuorisojärjestöjen aseman elävöittämiseksi ja parantamiseksi entisestään. Ne voivat siis kohottaa omaa asemaansa. Vastikään Pariisissa järjestetty katolisten nuorten tapaaminen osoitti myös, että nuoret osallistuvat, kun heidät kutsutaan.

6.3.5.6. Olisi syytä ryhtyä toimeen eurooppalaisten apurahojen ja palkintojen myöntämiseksi yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuun pyrkiville nuorisojärjestöjen ohjelmille ja toiminnalle.

6.3.5.7. Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio voivat institutionaalistaa palkinnot nuorisopolitiikoissaan, eri maiden parlamentit ja kirkot (Kirkkojen maailmanneuvosto ja paikalliset kirkot) puolestaan mainostaa niitä.

6.3.5.8. Yhteistyössä komission toimivaltaisten yksiköiden, Unicefin, alueiden komitean ja eurooppalaisten nuorisojärjestöjen kanssa TSK voi järjestää yleiseurooppalaisen konferenssin nuorten osallistumisesta Euroopassa.

6.3.5.9. "Nuoret Euroopan puolesta 2000+" -ohjelmaan voisi mahdollisesti uuden nuorisoasioista vastaavan komission jäsenen alaisuudessa liittää nuorisoaiheita käsitteleviä monenlaisia nuorten sukupolven asianmukaista ruumiillista, psykologista ja kulttuurista kehitystä edistäviä kokeiluhankkeita, dynaamisia vertailuanalyyseja ja esittelytoimia. Esimerkkejä:

nuorille suunnattua "elämysmatkailua" sekä monikulttuurisia ympäristökoulutus- ja viestintäohjelmia voitaisiin järjestää Euroopan suurimpien jokien tai historiallisesti merkittävien jokien ympäristössä. Tonavan varrella voisi esimerkiksi olla leirejä ja monenvälinen ohjelma "Matka halki Tonavan kulttuurien" niiden maiden kesken, joiden halki Tonava virtaa,

vastaavia ohjelmia voitaisiin järjestää Alpeilla tai Adrianmeren ja Joonianmeren rantavaltioiden kesken,

Euroopan taidekorkeakoulut voisivat perustaa pysyvän kulttuurivuoropuhelun foorumin, joka sijoitettaisiin johonkin eurooppalaiseen kaupunkiin ja jota muutama korkeakoulu vetäisi monenvälisenä ohjelmana,

voitaisiin järjestää pysyvä uskontokuntien välinen foorumi osana teologian oppilaitosten ja monien kirkkojen edustajien kansainvälistä ohjelmaa, jolla pyritään kehittämään yhteenkuuluvuuden, suvaitsevuuden ja miksei jopa yhteistyön kulttuuri eri kirkkokuntiin kuuluville ja eri vakaumuksia tunnustavien nuorten välille heidän ongelmiensa esiin tuomiseksi.

6.3.5.10. Olisi syytä suostutella paikallishallinto ja jäsenvaltioiden hallitukset tarjoamaan houkuttimia joukkotiedotukselle, jotta saadaan ohjelmia, jotka edistävät osallistumisen ja demokratian vastuukulttuuria, jossa eri kansat ja kulttuurit ovat tasa-arvoisia. Tarvitaan myös ohjelmia, jotka edistävät nuorisotoiminnan malleja, nuorten tapoja järjestäytyä, terveellisiä elämäntyylejä, sosiaalisen vuorovaikutuksen demokraattisia muotoja sekä nuorten toimintahalua ja tehokasta työllistämistä.

6.3.5.11. Olisi perustettava pysyvä keskus hyvien käytänteiden levittämiseksi nuorisojärjestöjen toimiin liittyvissä ohjelmissa paikallisella ja Euroopan tasolla.

6.3.5.12. TSK:n mielestä seuraavat asiat ovat välttämättömiä ennakkoedellytyksiä yhteiskunnan toimintahalun herättämiseksi, sen osallistumisen lisäämiseksi ongelmien selvittämiseen ja lapsille haitallisten laittomuuksien estämiseksi:

euroopanlaajuinen kampanja tuomioistuinten auktoriteetin ja tehokkuuden palauttamiseksi,

jäsenvaltioiden johtama euroopanlaajuinen kampanja poliisivoimien korruption lopettamiseksi,

jäsenvaltioiden johtama euroopanlaajuinen kampanja rikollisuuden poistamiseksi ja poissa pitämiseksi vankilajärjestelmistä,

lastenkodit ovat erityisen huolestuttava asia, joka edellyttää toimintaa niin Euroopan kuin jäsenmaidenkin tasolla sekä Länsi- että Itä-Euroopassa. TSK katsoo asian edellyttävän erityistä täydentävää lausuntoa.

6.3.5.13. On äärimmäisen tärkeää, että Eurooppa kehittää vain joitakin nuoria koskevan kulttuurivaihdon lisäksi pysyviä vuorovaikutus- ja viestintäinstituutioita sekä menetelmiä yhteisten ongelmien käsittelemiseksi ja Euroopan nuorison laajojen rivien toimintaan innostamiseksi. Tämän tuloksena muodostuu pysyviä siteitä ja Euroopan nuoriso ymmärtää ongelmien olevan yhteisiä.

6.3.5.14. Rasismin, muukalaisvihan, rasistisen väkivallan ja nuorisorikollisuuden estämisen kohonneet kustannukset voidaan muuttaa sijoituksiksi sosiaaliseen koheesioon uuden eurooppalaisen nuorisopolitiikan avulla. Tämä politiikka heijastaa Euroopan kansojen perintöä ja toiveita.

6.4. Työttömyys ja köyhyys

6.4.1. Talous- ja sosiaalikomitea on korostanut tinkimättömästi työllisyyden ensiarvoisuutta osana kestävän taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen mallia. Se on kiinnittänyt paljon huomiota talous- ja rahaliiton toteuttamiseen aikataulun mukaisesti, jotta se herättäisi luottamusta ja synnyttäisi työpaikkoja. Se on tukenut ajatusta työllisyyden suhteellisista tuottavuusperusteista ja monivuotisesta suunnitelmasta, joka sisältää erityistoimenpiteitä ja sitovia aikatauluja sekä jäsenvaltioiden itselleen säätämiä välinein ja tarkkailumekanismeja. Se on suosinut dynaamisia vertailuanalyysejä, eurooppalainen työllisyysvaikutusten arviointi mukaan lukien. Se on herkeämättä kehottanut komissiota kehittämään erityissektoreille ja -aloille kasvun ja työllisyyden puiteohjelmia, jotka sisältävät soveltuvaa yhteistyötä ja panostusta teollisuuden molempien osapuolten toimijoilta. Se on vaatinut rakennerahastojen kokonaisvaltaista tarkistamista saadakseen aikaan pysyviä "lisätyöpaikkoja". Se on erityisesti kannattanut tavoitetta euroopanlaajuisesta nuorten takuusta päästä työhön vuoden sisällä koulunsa päättämisestä, saada työkokemusta tai jatkokoulutusta. Komitea on vaatinut nykyistä tarkempia määrällisiä ja laadullisia kasvatus- ja koulutustavoitteita. Komitea on myös ehdottanut, että eurooppalainen verotuspolitiikka arvioitaisiin uudelleen työllisyysvaikutusten näkökulmasta, ja vakuuttanut, että yhteensovitettu ja yhdessä sovittu eurooppalainen verostrategia vähentäisi yleisesti palkan lisäksi kertyviä työvoimakustannuksia. Se on vaatinut nykyistä matalampaa arvonlisäveroa tuotteille ja palveluille, joiden valmistamiseen ja toimittamiseen tarvitaan paljon työvoimaa ja jotka tarjoavat muita enemmän mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen. Se on ilmaissut vahvan tukensa yrittäjyydelle ja sijoittamiselle työpaikkoja luoviin pk-yrityksiin ja mikroyrityksiin. Komitea on tyytyväinen Euroopan investointipankin "Amsterdamin erityiseen toimintaohjelmaan". Se on kehottanut EIP:a omaksumaan riskeihin avoimemman asenteen ja suuntautumaan hankkeisiin, jotka voivat lisätä työllistymistä ja työpaikkojen laatua, ottaen huomioon niiden kaupallinen elinkelpoisuus. Talous- ja sosiaalikomitea on myös vaatinut työehtosopimusneuvotteluin sovittavaa työajan uudelleenjärjestelyä ja lyhentämistä, mikä saattaa toiminnallisen joustavuuden, kiintoisien osa-aikatyön mahdollisuuksien sekä pidempien aukiolo- ja toiminta-aikojen ansiosta vaikuttaa myönteisesti työllisyyteen.

6.4.2. Työttömyys ja sosiaalinen syrjäytyminen

6.4.3. Komitea on säännöllisesti ehdottanut eurooppalaisen sosiaalimallin mukaisia tulotuki- ja köyhyyden ehkäisypolitiikkoja.

7. Lapsiseksimatkailun torjuminen

Komission tiedonanto ().

7.1. Yleistä

7.1.1. Komission asiakirja voidaan nähdä osana Euroopan unionin laajempaa pyrkimystä estää lasten seksuaalinen ja muu hyväksikäyttö.

7.1.2. Tiedonannossa tuodaan esiin Tukholmassa elokuussa 1996 pidetyn lasten kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön vastaisen maailmankongressin päätelmät, erityisesti kongressin tuloksena syntynyt toimintaohjelma.

7.1.3. Komission tiedonantoa voidaan pitää perustaltaan tasapainoisena tapana käsitellä sekä lapsiseksimatkailun kysynnän että sitä vastaavan tarjonnan aiheuttamia ongelmia.

7.1.4. Komission pääehdotukset ovat:

lasten seksuaalisen hyväksikäytön estäminen ja rankaiseminen;

erityistoiminta sekä lapsiseksimatkailun tarjonta- että kysyntämekanismien hillitsemiseksi;

jäsenvaltioiden kannustaminen yhteisen kannan ottamiseen tätä ongelmaa vastaan.

Lasten seksuaalisen hyväksikäytön estäminen ja rankaiseminen

7.1.5. Komissio myöntää, että ensimmäisen tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan oikeudellista yhteistyötä ja lainsäädännön yhdenmukaistamista. Lainsäädännön yhdenmukaistamista on epäilemättä nopeutettava aina määritelmistä rangaistuksiin.

7.1.6. Sikäli kun lapsiseksimatkailijoita vastaanottavat maat ja alueet ovat tiedossa, hyväksikäyttäjiä voitaisiin pelottaa nykyistä tehokkaammin perustamalla seurantakeskuksia, joissa on ammattitaitoista henkilökuntaa sekä kyseisten matkailijoiden lähtö- ja kohdemaista. Työntekijöiden tehtävänä olisi rekisteröidä, paljastaa ja julkistaa tapaukset, joissa lasta on käytetty hyväksi seksuaalisesti.

7.1.7. Uhka asian paljastumisesta omassa kotimaassa lukeutuu todennäköisesti tehokkaimpiin pelotteisiin.

7.1.8. Päättäväisin toimin olisi varmistettava, ettei kysyntämaissa tarjota näitä palveluja järjestetysti. Rangaistusten määrääminen yrityksille, jotka mainostavat, järjestävät tai edistävät lapsiseksimatkailua ja ko. yritysten johtajien ja työntekijöiden nimien julkaiseminen olisi voimakas pelote.

7.2. Jäsenvaltioista olevien pedofiilimatkailijoiden virran katkaiseminen

7.2.1. Tässä kappaleessa komissio korostaa tiedotuskampanjoiden ja käytännesääntöjen laatimisen merkitystä.

7.2.2. Tietoisuutta lisäävät ehdotukset ovat tärkeitä kunhan otetaan huomioon, etteivät ko. kampanjat myös turruta julkista mielipidettä ongelman olemassaoloon ja laajuuteen ja johda siten välinpitämättömyyteen ja suvaitsemiseen.

7.2.3. Ottaen huomioon käytännesääntöjen ja itsesääntelymekanismien edistämisen matkailuteollisuudessa TSK katsoo, että käytännesäännöt on laadittava viipymättä, ja ihmisiä on kannustettava kunnioittamaan ja noudattamaan niitä ottamalla käyttöön palkintoja paikallisella, valtakunnallisella ja Euroopan tasolla. Matkailuteollisuus voi hyödyntää palkintoja mainonnassaan.

7.2.4. TSK pitää ongelmaa niin laajalle levinneenä ja vakavana, että se oikeuttaa monipuolisen pelotepolitiikan, joka käsittää sekä markkinoimisesta kysyntämaissa annettavia että lapsiseksimatkailuun liittyvien palveluiden kauppaamisesta ja toimittamisesta annettavia rangaistuksia.

7.2.5. Julkilausumien antaminen ei ole estämispolitiikkaa.

7.2.6. Saksalaiset matkanjärjestäjät harjoittavat itsesääntelyä esimerkillisesti. Tämä osoittaa, että matkanjärjestäjillä on avainasema matkailuteollisuudessa ja että on tarpeen muodostaa yksiselitteinen politiikka niiden toiminnan sääntelemiseksi kaikilla tasoilla käytännesäännöistä rangaistustoimiin.

7.2.7. Olisi rohkea askel oikeaan suuntaan tutkia, voidaanko tai kannattaako perustaa matkailuun erikoistuneita poliisiyksiköitä jäsenvaltioihin, joissa niitä ei ole. Europol ja Interpol koordinoisivat näiden poliisivoimien toimintaa, ja niitä vahvistettaisiin ja ne varustettaisiin olennaisella perusrakenteella sopivin järjestelyin.

7.3. Osallistuminen lapsiseksimatkailun torjuntaan yhteisön ulkopuolisissa maissa

7.3.1. Komission ehdotuksista on suurta apua pyrkimyksissä ratkaista ongelma.

7.3.1.1. TSK katsoo, etteivät kolmannet maat muodosta yhtä yhtenäistä aluetta. Poliittiset, taloudelliset, uskonnolliset ja kulttuuriset erot edellyttävät ja mahdollistavat erilaisten politiikkojen, toimien ja yhteisten pyrkimysten kehittämisen.

7.3.2. TSK ehdottaa tämän aiheen liittämistä Keski- ja Itä-Euroopan, Välimeren ja Asean-maiden kanssa käytävän vuoropuhelun asialistalle.

7.3.3. Jotta asia tulisi kaikin puolin selväksi, EU:n laajenemisesta käytävän vuoropuhelun yhteydessä on syytä ottaa erityisesti huomioon, että ihmisoikeuksien, erityisesti lasten oikeuksien kunnioittaminen sekä lasten kauppaamista seksimatkailutarkoituksiin koskevien lakien harmonisointi ja noudattaminen ovat EU:lle äärimmäisen tärkeitä asioita.

7.4. TSK:n rooli

7.4.1. Talous- ja sosiaalikomitea voi toimia aloitteellisesti ja käsitellä asiaa neuvotteluissaan kyseisissä maissa ja maaryhmissä sijaitsevien vastaavien elinten kanssa.

7.5. Muita yleisiä politiikkoja

7.5.1. TSK katsoo, että EU voi kansainvälisessä toiminnassaan korostaa asian ensiarvoisuutta kansainväliselle yhteisölle.

7.5.2. YK:n, Unescon ja Unicefin kaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa käytävässä vuoropuhelussa, pohjoinen etelä -keskustelussa, Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa jne. EU:n tulee edistää politiikkoja, joilla on täsmälliset määräajat ja maantieteelliset kohteet ongelman erityisten perimmäisten syiden voittamiseksi.

7.5.3. TSK:n ehdotuksia lasten hyväksikäytön ongelman ratkaisemiseksi kansainvälisellä ja eurooppalaisella tasolla voidaan ilman muuta soveltaa myös lapsiseksimatkailun perimmäisten syiden selvittämiseen.

7.5.4. Ehdotusta alueellisten koordinaatioelinten perustamiseksi käsittelemään lasten hyväksikäyttöä (TSK:n aloitteesta) voidaan ilman muuta soveltaa myös lapsiseksimatkailun käsittelemiseen.

Bryssel 2. heinäkuuta 1998.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Tom JENKINS

() TSK:n lausunto EYVL C 153, 28.5.1996.

() "Sopimusvaltiot tunnustavat lapselle oikeuden tulla suojelluksi taloudelliselta hyväksikäytöltä sekä sellaiselta työnteolta, joka todennäköisesti vaarantaa tai haittaa hänen koulunkäyntiään tai on vahingollista hänen terveydelleen tai hänen ruumiilliselle, henkiselle, hengelliselle, moraaliselle tai sosiaaliselle kehitykselleen." Yleissopimus lapsen oikeuksista, 32 artiklan 1 kohta, 1989.

() TSK:n lausunto "Eurooppalainen lastenkulttuuripolitiikka" CES 250/96.

() The State of the World's Children 1997, Unicef.

() KOM(96) 547 lopull.

() "The future of North-South relations/Towards Sustainable Economic and Social Development", Tulevaisuudentutkimuksen yksikön julkaisuja, N:o 1, 1997.

() Unesco, Unicef, Kirkkojen maailmanneuvosto, Euroopan neuvosto, kansalaisjärjestöt.

() KOM(97) 197 lopull., Bryssel 6.5.1997.

() KOM(97) 47 lopull., 10.2.1997.

() KOM(97) 142 lopull., 30.4.1997.

() Euroopan unionin tekeminen maailmanlaajuiseksi toimijaksi, yhtenäisyyden varmistaminen sisä- ja ulkopolitiikkojen välillä, inhimillisten voimavarojen kehittämisstrategia.

() KOM(96) 547 lopull., 27.11.1996.

LIITE I talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Yhteisen terminologian tarve

Termien selvittäminen on hyödyllinen väline tehokkaassa viestinnässä, politiikan suunnittelussa, suuntaviivojen soveltamisessa ja politiikan harmonisoinnissa.

Koska tämän aiheen parissa toimii hyvin monia kansalaisjärjestöjä, on tarpeen määritellä yhteinen terminologia ja käyttää näitä yhteisiä määritelmiä.

Perustermit ja määritelmät

Mitä tarkoitetaan "lapsella"?

YK:n lasten oikeuksien julistuksen mukaan termi"lapsi" tarkoittaa kaikkia alle 18-vuotiaita henkilöitä.

ILOn sopimuksessa N:o 138 sanotaan laillisen työn teettämisen alaikärajan olevan 15 vuotta. Tämä on laskettu oppivelvollisuuden päättymisen alaikärajan perusteella (6 + 9 = 15).

Eri lainsäädäntöjärjestelmät määrittelevät eri tavoin 15 18 -vuotiaille lapsille sallitun työn. Saksan laissa, joka koskee lasten suojelua työssä sekä tuen tarjoamista lapsille ja nuorille, määritellään lapseksi alle 14-vuotias henkilö tai henkilö, jota koskee oppivelvollisuuslainsäädäntö, toisin sanoen nuoret 15 ikävuoteen saakka. Oppivelvollisuudesta vapautettuja 14 18 -vuotiaita nuoria henkilöitä kutsutaan "nuoriksi".

Oppivelvollisuus kestää Saksassa ja Itävallassa 15 ikävuoteen, Ranskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Alankomaissa 16 ikävuoteen.

Yleensä laillisen työnteon ikäraja osuu yksiin oppivelvollisuuden päättymisen kanssa.

Seksuaalisen kanssakäymisen laillinen alaikäraja

Komitean mielestä asianomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten tulisi käsitellä seksuaalisen kanssakäymisen laillisen alaikärajan mahdollista yhdenmukaistamista.

Lasten hyväksikäyttö

Lasten hyväksikäytöllä tarkoitetaan:

a) lasten käyttöä toisen osapuolen oman edun mukaisesti johonkin sellaiseen tarkoitukseen, joka haittaa heidän ruumiillista, psykologista tai henkistä hyvinvointiaan;

b) kaikkea, mikä on YK:n julistuksessa ilmaistujen lasten oikeuksien vastaista;

c) kaikkea, mikä loukkaa joko hyväksikäyttäjän tai hyväksikäytön uhrin yhteiskunnan moraalinormeja.

Lapsiin kohdistuva väkivalta

TSK katsoo kaikenlaisen lapseen kohdistettavan henkisen, psykologisen tai henkisen väkivallan missä tarkoituksessa tahansa kuuluvan tämän otsikon alaisuuteen.

Väkivallan kohdistaminen lapsiin oman mielihyvän tai itsetyydytyksen tavoittelemiseksi katsotaan väkivaltaiseksi hyväksikäyttämiseksi. Lasten pakottaminen suoraan tai välillisesti tuottamaan toiselle hyötyä tai tyydytystä on hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyä. Psykologisen, henkisen tai ruumiillisen väkivallan kohdistaminen lapsiin "sosiaalisen", "perheen" tai "kansallisen" edun nimessä määritellään myös hyväksikäytöksi. Lasten käyttäminen aikuisten eroottisen/seksuaalisen tyydytystä ja mielihyvää varten on myös lasten (ruumiillista, psykologista ja henkistä) hyväksikäyttöä.

Laiminlyöminen ja pahoinpiteleminen

Lasten ruumiillisten, psykologisten tai henkisten tarpeiden laiminlyöminen ja heidän pahoinpitelemisensä ovat ilmiöitä, joiden määritelmä saattaa vaihdella eri sosiaaliryhmissä tai yhteiskunnissa vallalla olevan moraalikäsityksen mukaan. Oli miten oli, suvaitsevuudella on käytännöllisesti katsoen kaikkialla mittansa, jonka täyttyessä valtio puuttuu asiaan.

Tähän kategoriaan on kiinnitettävä erityishuomiota, koska erittäin monet lapset lähestyvät tilannetta tai ovat jo saavuttaneet sen, jossa he elävät kaduilla tai kotona vaikeissa oloissa. Tämä kategoria saattaa kasvattaa katulasten määrää. Sosiaalinen tai virallinen väliintulo on jossakin määrin mahdotonta. Kyseessä on kuitenkin samalla kategoria, johon ennaltaehkäisyllä saatetaan vaikuttaa tosiasiallisesti.

Hylkääminen

Lasten hylkääminen

TSK määrittelee lasten hylkäämisen vanhempien tai sukulaisten lapsia kohtaan osoittaman kiinnostuksen, huolehtimisen tai yhteyden katkeamisena.

Kotinsa ja perheensä hylkäävät lapset

Määriteltäessä lasten vieraantumista kodistaan ja perheestään käytetään ilmausta kotiinsa ja perheensä väliaikaisesti, toistuvasti tai pysyvästi hylkäävistä lapsista.

Yllä mainituista määritelmistä käy selvästi ilmi, että lasten hyväksikäyttö ja pahoinpitely on kasvava, monitahoinen, monimutkainen ja kehittyvä prosessi. Mikäli ongelmaa lähestytään yksittäisten tapausten kasaumana, jäävät ydinsyyt selvittämättä ja käsittelemättä.

Lasten hyväksikäyttö on kaikissa muodoissaan ja kaikilla asteilla ennen muuta yhteiskunnallinen ongelma, merkki sairaasta yhteiskunnasta. Se on myös rikos, joka henkilöi yhteiskunnallisen ongelman rikoksen tekijään ja sen uhriin. Yhteiskunnallisen ongelman naamioiminen pelkästään rikoksiksi ennakoi ongelman ja rikoksen käsittelemiseen valittavia politiikkoja.

Lapsiseksimatkailu

Määrittelemme lapsiseksimatkailun järjestetyksi matkailuksi, jonka päätarkoituksena on tarjota asiakkaille "lapsiseksipalveluja" tai matkoiksi, joihin sisältyy kyseisiä palveluita valmiiksi järjestettyinä, tai yhteyksiä "verkkoihin", jotka toimittavat tämäntyyppisiä palveluita.

TSK yhtyy komission tiedonannossa () esitettyihin lapsiseksimatkailuun sotkeutuneiden erityisten matkailijatyyppien kuvaukseen ja määritelmään.

() KOM(96) 547 lopull.

LIITE II talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Komissio kartoittaa lasten hyväksikäytön ongelmaa 24. kesäkuuta 1997 ilmestyneessä asiakirjassaan ().

() SEK(97) 1265, 24.6.1997.