51998AR0101

Alueiden komitean lausunto aiheesta "Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi päätöksen N:o 1692/96/EY muuttamisesta merisatamien, sisävesisatamien ja intermodaaliterminaalien sekä liitteessä III olevan hankkeen N:o 8 osalta"

(98/C 373/03)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi aiheesta "Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi päätöksen N:o 1692/96/EY muuttamisesta merisatamien, sisävesisatamien ja intermodaaliterminaalien sekä liitteessä III olevan hankkeen N:o 8 osalta" (KOM(97) 681 lopull. 97/0358 COD) (),

ottaa huomioon neuvoston 24. maaliskuuta 1998 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 129 d artiklan ja 198 c artiklan ensimmäisen kohdan nojalla tekemän päätöksen pyytää aiheesta alueiden komitean lausunto,

ottaa huomioon työvaliokuntansa 13. toukokuuta 1998 tekemän päätöksen antaa lausunnon valmistelu valiokunta 3:n "Euroopan laajuiset verkot Liikenne Tietoyhteiskunta" tehtäväksi,

ottaa huomioon valiokunta 3:n toukokuun 18. päivänä 1998 hyväksymän lausuntoluonnoksen CdR 101/98 rev., jonka esittelijä oli Johan Sauwens,

hyväksyi 16. 17. syyskuuta 1998 pitämässään 25. täysistunnossa (syyskuun 17. päivän kokouksessa) yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1. Johdanto: komission asiakirjan sisältö

1.1. Yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN) kehittämiseksi tehdyllä päätöksellä N:o 1692/96/EY annetaan yleiskehys yhtenäisen multimodaaliliikennettä palvelevan perusrakenneverkon perustamiseksi ().

1.2. Komission esittämän muutoksen tarkoituksena on selkeyttää ja vahvistaa meri- ja sisävesisatamien ja intermodaaliterminaalien asemaa TEN-verkossa.

1.3. Nämä liityntäkohdat ovat välttämättömiä siirryttäessä kuljetusmuodosta toiseen. Intermodaalikuljetuksen kehityksen olisi osaltaan tehostettava koko verkon toimintaa niin operatiivisesti kuin ympäristönkin kannalta.

1.4. Arvioidessaan TEN-verkkoon kuuluvia meri- ja sisävesisatamia sekä intermodaaliterminaaleja komissio kuuli jäsenvaltioita ja muita asianosaisia osapuolia.

1.5. Jäsenvaltiot ja muut osapuolet tukivat yleisesti ottaen aloitetta, jonka mukaan meri- ja sisävesisatamat sekä intermodaaliterminaalit on integroitava tehokkaammin multimodaaliseen TEN-verkkoon.

1.6. Komissio toteaa, että mielipide-eroja syntyi lähinnä ehdotuksen yksityiskohdista, kuten liityntäkohtien määrästä ja sijainnista, samoin kuin yhteisen edun mukaisten hankkeitten määrittelyperusteista.

1.7. TEN-verkon tavoitteena on kehittyä sellaiseksi multimodaaliseksi perusrakenneverkoksi, joka yhdistää asteittain eri kuljetusmuodot ja kansalliset verkot.

1.8. Perustana on oletus, että kuljetusmuotojen ja kansallisten verkkojen yhdentyminen lisää yleistä tehokkuutta, mikä puolestaan vähentää ruuhkia ja saastumista.

1.9. Eri kuljetusmuotojen yhdistäminen on olennaista, mikäli on tarkoitus, että liikenteen odotettu kasvu nojaa tulevina vuosina merkittävissä määrin kuljetusmuotoihin, jotka aiheuttavat muita vähemmän ruuhkia ja ympäristöhaittoja.

1.10. Komissio toteaa myös, että erillisten liikenneverkkojen yhdistäminen lisännee samalla yhteyksiä unionin eri alueiden välillä ja siten kauppaa ja tuottavuutta.

1.11. TEN on multimodaalinen verkko, joten se koostuu yhteyksistä ja solmukohdista. Koska verkon tavoitteena on eri liikennemuotojen yhdistäminen, suuntaviivoja voidaan kuitenkin pitää puutteellisina, mikäli niihin ei sisällytetä täsmällisiä kriteerejä ja verkostokaavioita keskeisten liityntäkohtien kehittämiseksi.

1.12. Jotta multimodaalisessa perusrakenneverkossa voidaan harjoittaa toimivaa intermodaalista kuljetustoimintaa, tarvitaan meri- ja sisävesisatamia sekä yhdistettyjen kuljetusten uudelleenlastauskohtia.

1.13. Nykymuotoista TEN-verkkoa on siis pidettävä keskeneräisenä.

1.14. TEN-verkkoon kuuluvien merisatamien yksilöinti on tärkeä askel kohti multimodaalista perusrakenneverkkoa. Historia osoittaa, että sisämaan liikenneyhteyksien kehittyminen onkin usein alkanut juuri merisatamista. Nykyään merisatamilla on merkittävä asema sisämaan liikennejärjestelmien suunnittelussa ja toteuttamisessa.

1.15. Koska merisatamat ja sisämaan liityntäkohdat ovat keskinäisessä riippuvuussuhteessa ja yhtä merkittäviä tekijöitä intermodaalisten kuljetusten kehittämisessä, komissio päätti sisällyttää ehdotukseensa sisämaan liityntäkohdat.

1.16. Yhteenvetona voidaan todeta, että komission ehdotus tarkentaa Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevaa päätöstä N:o 1692/96/EY lisäämällä sekä rajoittavia että soveltamisalaa laajentavia perusteita merisatamien, sisävesisatamien ja intermodaaliliikenteen terminaalien valintaan.

2. Lausunto: yleistä

2.1. Alueiden komitea tukee komission pyrkimyksiä määritellä entistä tarkemmin, mikä merisatamien ja sisävesisatamien asema on yhdistetyissä kuljetuksissa Euroopan tasolla.

2.2. Komitea viittaa aiempiin lausuntoihinsa, joissa se on todennut, että vesiliikenteellä ja yhdistetyillä kuljetuksilla on oltava merkittävämpi asema Euroopan liikennepolitiikassa.

2.3. Peruslähtökohtana tulee olla integroitu kokonaisnäkemys liikennepolitiikasta, jossa aluesuunnittelunäkökulma otetaan huomioon jo ensimmäisestä päätöksentekovaiheesta lähtien.

2.4. Painokkaita reunaehtoja ovat myös liikenteen todellisten kustannusten ottaminen huomioon sekä kilpailuehtojen yhdenmukaistamispolitiikka.

2.5. Alueiden komitea ei ole täysin tyytyväinen siihen, että ehdotuksessa käsitellään melkeinpä ainoastaan tavaraliikennettä, vaikka satamat ovat merkittävä TEN-verkon osa myös henkilöliikenteessä.

2.6. On todettava selvästi, että Euroopan kansalaisten oikeus liikkuvuuteen on sosiaaliselta kannalta merkittävä, mikä pätee varmasti Euroopan syrjäseutujen asukkaisiin. Satamien merkitystä matkailun kannalta ei myöskään voida aliarvioida.

2.7. Komitea pahoittelee myös sitä, ettei ehdotuksessa hyödynnetä tilaisuutta tarkentaa ja selvittää perusteellisesti yhteisen edun mukaisten vesiliikenneverkkohankkeiden perusteita ja teknisiä erittelyjä.

2.8. Komitea ei myöskään ymmärrä, miksi liitteen I karttoihin ei ole sisällytetty lukuisia sisävesisatamia, joiden liikenne voi lisätä Euroopan sisävesiliikenneverkkojen käyttöä merkittävästi. Komitean mielestä sisävesisatamien verkkoa tulee tihentää huomattavasti.

2.9. Euroopan vesiliikenneverkko tulee optimoida TEN-verkon puitteissa, ja tiettyjen rajat ylittävien yhteyksien kokoa tulee suurentaa ja kapasiteettia lisätä riittävästi. Vasta silloin sisävesiliikenteen satamat voivat todella täyttää niiltä odotetun tehtävän.

2.10. Myös komitea on koordinoinnista sitä mieltä, että merisatamia, sisävesiliikennesatamia ja intermodaalikuljetusten terminaaleja kehitetään melkein pelkästään markkinoilta tulevien virikkeiden mukaan.

2.11. Alueiden komitea pitää erityisen tervetulleena merisatamien sisällyttämistä Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin (TEN-verkkoihin). Näin varmistetaan kansainvälisen tavaraliikenteen solmukohtina toimivien merisatamien liittäminen muihin alueiden välisiin TEN-liikenneverkkoihin.

2.12. Intermodaaliliikenne on tärkeä osa tasapainoista liikennepolitiikkaa. Komitea ei ymmärrä, miksi liitteen I karttoihin ei ole sisällytetty lukuisia yhdistelmäliikenteen terminaaleja, joiden toiminta voi lisätä intermodaaliliikenteen käyttöä merkittävästi. Komitean mielestä yhdistelmäliikenteen verkkoa tulee tihentää huomattavasti.

2.13. Siksi komitea tukee komission aikomusta tukea taloudellisesti myös satamahankkeita yhteistä etua koskevina hankkeina Euroopan laajuisia liikenneverkostoja rakennettaessa. Satamahankkeiden huomioiminen korostaa merisatamien merkitystä logistisina keskuksina ja liikenneväylien leikkauskohtina eurooppalaisissa liikennejärjestelmissä. Satamahankkeiden arvioinnissa ja valinnassa tarvitaan kuitenkin kriittisyyttä.

2.14. Alueiden komitea pitää tervetulleena sitä, ettei suuntaviivoissa kaavailla merisatamien luokittelemista samalla tavoin asteittain kuin lentokenttiä, eikä tiettyjä satamia siten suunnitella luokiteltaviksi "Euroopalle tärkeiksi merisatamiksi".

2.15. Jotta kilpailuvääristymiltä vältyttäisiin, satama-alueilla tehtäviä hankkeita ei myöskään alueiden komitean mielestä tulisi pääsääntöisesti rahoittaa TEN-budjetista. Näin osoitetaan myös selvästi, että suprarakennehankkeiden rahoittaminen on pois suljettu mahdollisuus. Komissio on tunnustanut, että yksittäisten hankkeiden kilpailuvaikutukset on otettava huomioon.

2.16. Suunnitellut kolme poikkeusta siitä periaatteesta, etteivät infrastruktuurihankkeet satama-alueilla ole tukikelpoisia, eivät saisi koskea ainoastaan liikenteen hallinnointi- ja tietojärjestelmiä kuten elektronista tietojenvaihtojärjestelmää (EDI), vaan niiden tulisi koskea myös yhdistettyihin kuljetuksiin liittyviä hankkeita. Siten kaikki II liitteen 7 jaksossa luetellut toimenpiteet voivat olla myös satama-alueilla tukikelpoisia. Tämä johtaisi kuitenkin huomattaviin kilpailun vääristymiin, koska kyse on erityisesti muutosten suprastruktuuri-investoinneista. Tällöin perustana oleva periaate, jonka mukaan merisatama-alalla tukikelpoisia ovat ainoastaan infrastruktuurihankkeet, ikään kuin kumottaisiin jälleen tietyssä määrin "takaoven kautta". Siksi laajentaminen yhdistettyihin kuljetuksiin liittyviin hankkeisiin on tarpeen.

2.17. Lisäksi tukialueilla satama-alueiden hankkeita tuettaisiin koheesio- ja rakennerahastovaroilla, jolloin tuki voisi poikkeustapauksissa koskea myös suprastruktuuri-investointeja. Tällä toimella komissio puuttuu aktiivisesti eurooppalaisten satamien väliseen kilpailuun. Tämä ei kuitenkaan saa aiheuttaa haittaa pohjoisille satamille sellaisen politiikan muodossa, jonka tavoitteena on ohjata liikennevirtaa eurooppalaisten merisatamien välillä tai "jakaa liikennettä oikeudenmukaisesti", tapahtuupa tämä sitten taloudellisen tuen tai parempien puite-ehtojen kautta. EU:n toimet eivät saa rajoittaa eurooppalaisten merisatamien välistä kilpailua. Ei voida hyväksyä sitä, että julkisten varojen käyttö aluetuen puitteissa vaarantaa yksityisinvestointien käyttöä taloudessa toisaalla. Jos tiettyjä alueita on aluepolitiikan vuoksi tuettava, sen olisi tapahduttava niin, että perustetaan ja tuetaan sijoittautumisen kannalta sopivia yrityksiä. AK vastustaa päättäväisesti pyrkimystä muuttaa nykyisiä hyvin järjestäytyneitä liikennevirtoja.

2.18. On siis hyviä syitä yhteisön mukaantuloon asiassa, mutta sen tulee tapahtua tiiviissä yhteistyössä alueiden, jäsenvaltioiden sekä myös paikallishallinnon kanssa ja toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen.

2.19. Sitä paitsi useat hallinnon tasot ovat jo (toisin kuin käsiteltävässä ehdotuksessa sanotaan) ponnistelleet liityntäkohtien koordinoimiseksi, ja niiden lähtökohtana on ollut kokonaisvaltainen suunnitelma liikenteestä ja kuljetuksista sekä liikkuvuudesta.

2.20. Tämä johtaa tulevaisuudessa varmasti siihen, että merisatamat asetetaan tärkeysjärjestykseen Euroopan tasolla.

3. Päätelmät

3.1. Komitea on toistaiseksi samaa mieltä niistä merisatamien teknisten erittelyjen perusteista, jotka on esitetty liitteessä I ja listassa TEN-verkkoon otettavista 300 merisatamasta. Komitea kannattaa myös Aigeian- ja Joonianmeren saarille esitettyä poikkeusta.

3.2. Eurooppalaisen liikenne- ja kuljetuspolitiikan kehittämisen tässä vaiheessa komitea tukee myös terminaalien ja sisävesisatamien teknisille erittelyille määriteltyjä perusteita liitteessä I täsmennetyn mukaisesti (verkostokaaviot).

3.3. Kaikkia sisävesisatamia ja intermodaaliterminaaleja ei tosin ole merkitty liitteen I karttoihin. Monet muutkin paikat täyttävät kriteerit. Siksi karttoja tulee täydentää.

3.4. Mitä tulee liitteessä III olevaan kuvaukseen hankkeesta 8, komitea huomauttaa, että tärkeimmät hankkeet ja niiden määrittely etenevät nopeasti kaikissa yhteisön jäsenvaltioissa ja usein alue- tai paikallishallinnon aloitteesta.

3.5. Olisi ollut parempi, että liitettä III ehdotettaisiin ajantasaistettavaksi säännöllisesti ja että alue- ja paikallishallintoa kuultaisiin laajasti sitä ennen.

Bryssel 17. syyskuuta 1998.

Alueiden komitean puheenjohtaja

Manfred DAMMEYER

() EYVL L 228, 9.9.1996, s. 1.

() EYVL C 120, 18.4.1998, s. 14.