51998AC1166

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus neuvoston päätökseksi maailman kauppajärjestön alaisuudessa käytyjen rahoituspalvelualan neuvottelujen tulosten hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta sen toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta"

(98/C 407/47)

Neuvosto päätti 28. heinäkuuta 1998 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 198 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Talous- ja sosiaalikomitea päätti antaa asian valmistelun yleisesittelijä Robert Pelletier'n tehtäväksi.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9. 10. syyskuuta 1998 pitämässään 357. täysistunnossa (syyskuun 10. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 69 puolesta, 3 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

Talous- ja sosiaalikomitea on saanut tietoonsa, että Euroopan yhteisö aikoo tehdä neuvostolle päätösehdotuksen, joka koskee maailman kauppajärjestön (WTO) käymien rahoituspalvelualan neuvottelujen lopullisia tuloksia.

1. Taustaa

1.1. 28. heinäkuuta 1995 tehty väliaikainen sopimus

Komitea palauttaa mieliin, että kun Maailman kauppajärjestö WTO oli perustettu vuonna 1993 monenvälisten neuvottelujen, ns. Uruguayn kierroksen päätteeksi, ja sen loppuasiakirja allekirjoitettu virallisesti Marrakeshissa 15. huhtikuuta 1994 GATTin (General Agreement on Tariffs and Trade) ministeritason konferenssissa, hyväksyttiin myös palvelukaupan yleissopimus (GATS) ja sovittiin tiettyjä palvelualoja kuten rahoituspalveluja koskevien neuvotteluiden puitteista ja aikataulusta.

Rahoituspalveluja koskevat neuvottelut sovittiin aloitettavaksi 1. tammikuuta 1995, ja ne oli määrä päättää puolessa vuodessa. Neuvottelut päättyivät 28. heinäkuuta 1995 osittaiseen tappioon; Yhdysvallat kieltäytyi allekirjoittamasta sopimusta, koska se piti tärkeimpien kehitysmaiden (erityisesti Kaakkois-Aasian ja Latinalaisen Amerikan maiden) esittämiä tarjouksia riittämättöminä. Ainoastaan Euroopan unionin viime hetken aloitteen ansiosta pystyttiin lopulta hyväksymään Yhdysvaltain pidättyessä äänestämästä väliaikainen sopimus, jonka ydin on palvelukaupan yleissopimuksen toinen pöytäkirja.

Pöytäkirjan liitteenä olivat sitoumustarjoukset ja MFN-poikkeusten (suosituimmuuskohtelua koskevien poikkeusten) luettelot. Niitä oli tarkoitus soveltaa 1. marraskuuta 1997 alkaen. Sitä ennen jäsenmailla oli 60 päivää aikaa muuttaa sitoumuksiaan tai peruuttaa ne kokonaan tai osittain, ja/tai esittää poikkeuksia MFN-lausekkeen nojalla. Uusi neuvottelukierros oli määrä aloittaa vuoden 1997 jälkipuoliskolla lopullisen sopimuksen aikaansaamiseksi.

1.2. Vuoden 1997 jälkipuoliskolla käydyt neuvottelut

Komitea pitää tärkeinä vuoden 1997 jälkipuolella aloitettuja neuvotteluita, jotka johtivat uuteen sopimukseen 12. joulukuuta 1997. Palvelukaupan yleissopimuksen liitteenä olevan viidennen pöytäkirjan on allekirjoittanut 102 valtiota. Niistä seitsemänkymmentä () (Euroopan yhteisö lasketaan yhdeksi) on toimittanut uudet sitoumustarjoukset, ja 32 maata on pitänyt muuttamattomana voimassa vuoden 1995 tarjouksensa.

2. Joulukuun 12 päivän 1997 sopimus

2.1. Voimaantulo

Komitea toteaa, että sopimuksen on määrä tulla voimaan 1. maaliskuuta 1999 sen jälkeen, kun allekirjoittajavaltiot ovat hyväksyneet GATS- sopimuksen (General Agreement on Trade in Services) viidennen pöytäkirjan allekirjoituksin tai ratifioinnein 29. tammikuuta 1999 mennessä. Mikäli kaikki asianomaiset jäsenet eivät ole 30. tammikuuta 1999 mennessä hyväksyneet viidettä pöytäkirjaa, ne jäsenet, jotka ovat hyväksyneet sen ajoissa, voivat päättää, että pöytäkirja tulee kuitenkin voimaan, pidentää hyväksymisaikaa tai päättää, ettei pöytäkirja tule voimaan. Helmikuun 28 päivän 1999 jälkeen varataan 60 päivän ajanjakso, jona pöytäkirjan ratifioineiden maiden on tehtävä päätös viidennen pöytäkirjan soveltamisesta siinä tapauksessa, että jotkut sopimuksen allekirjoittaneista jäsenistä eivät katso voivansa noudattaa menettelyä.

Komitea toteaa, että teknisen tarkastuksen jälkeen WTO:n palvelukauppaneuvosto hyväksyi viidenteen pöytäkirjaan liitettävät yksittäiset sitoumusluettelot 26. helmikuuta 1998.

2.2. Yleisarvio sopimuksesta

Komitea antaa tunnustusta sopimuksen avulla saavutetulle kehitykselle. Sopimus kattaa 95 prosenttia rahoituspalvelujen maailmanlaajuisista markkinoista. Sen merkittävin saavutus on heinäkuusta 1995 saakka vallinneen väliaikaisen ja epätyydyttävän tilanteen lopettaminen. Yhdysvaltain tuolloin tekemä päätös olla liittymättä väliaikaiseen sopimukseen merkitsi käytännössä sitä, että maailman tärkein taloudellinen toimija kieltäytyi noudattamasta monenvälisen sopimuksen periaatetta, joka olennaisesti perustuu "most favoured nation" -periaatteen eli suosituimmuuskohtelua koskevan lausekkeen käyttöön. Se merkitsee toisin sanoen yhtä jäsenvaltiota hyödyttävien toimenpiteiden laajentamista koskemaan automaattisesti kaikkia sopimuksen allekirjoittaneita valtioita.

Eräiden WTO:n jäsenvaltioiden sitoumusluettelot eivät suinkaan ole moitteettomat, mutta joulukuussa 1997 solmittu sopimus perustuu yhtä kaikki syrjimättömyyden, kansallisen kohtelun ja suosituimmuuskohtelun periaatteiden noudattamiseen. Sopimus tuo rahoituspalvelut (pankit, vakuutukset, investointipalvelut) kokonaisuudessaan GATS-sopimuksen kansainvälisten sääntöjen piiriin. Sopimus on tärkeä kahdesta syystä:

Sopimuksen voimassaololla ei ole aikarajoitusta. Tämä merkitsee sitä, että kuten muutkin WTO:n piiriin jo kuuluvat talouden sektorit, rahoituspalvelutkin ovat tästä lähtien WTO:n jatkuvan valvonnan alaiset. Lisäksi mikään suurista maista ei ole esittänyt yleispoikkeusta MFN-periaatteesta. Lopuksi jokainen sopimuksen allekirjoittanut valtio voi vedota WTO:n riitojenratkaisujärjestelmään, jos se epäilee, ettei toinen WTO:n jäsenvaltio noudata tähän sopimukseen kuuluvia sitoumuksiaan.

Vuoden 1995 tilanteeseen verrattuna suurin osa tärkeimpien maiden toimittamista tarjouksista osoittaa selvää edistystä kyseisten valtioiden sitoutumisessa kilpailun vapauttamiseen.

3. Yleistä

Seuraavassa esitetyt kolme näkökohtaa huomioon ottaen komitea kannattaa ehdotusta neuvoston päätökseksi.

3.1. Pankkialan kanta

Euroopan unionin pankkialan liitto Banking Federation of the European Economic Community on toiminut monin tavoin sellaisen lopullisen sopimuksen puolesta, joka sisältäisi olennaisia sitoumuksia mahdollisimman monelta maalta, ja ollut läheisissä suhteissa Euroopan yhteisöjen edustajiin ja Euroopan unionin hallitusten edustajiin.

3.2. Vaikutukset pankkien strategiaan

Pankkien kuten kaikkien talouselämän toimijoiden kannalta maailmanlaajuisten markkinoiden avautuminen on olennaisen tärkeä strateginen tekijä. Sitä tarvitaan parantamaan asiakkaille tarjottavan palvelun laatua tilanteessa, jossa asiakkaat itse kansainvälistävät toimintaansa markkinavoimien paineessa; se on tärkeää myös toimijoiden oman toimintapiirin laajentamiseksi uusille alueille. Näin pystytään takaamaan sääntöjen avoimuus ja varmuus siitä, että kaikkiin pankkeihin ja talouselämän toimijoihin pätevät samat säännöt.

3.2.1. Markkinoiden maailmanlaajuistuminen

Talouden maailmanlaajuistuminen on tosiasia, oltiin sen hyvyydestä tai pahuudesta mitä mieltä tahansa, toivottiin sitä tai ei. Suuret, keskisuuret ja pienetkin yritykset ovat usein ahtaalla kansallisilla markkinoillaan ja niiden on ylitettävä kansainvälistymisen kynnys. Tätä ilmiötä tulee epäilemättä korostamaan yhtenäisvaluuttaa käyttävien markkinoiden syntyminen.

Pankkien velvollisuutena on seurata asiakkaidensa tarpeita. On totta, että suuryritykset ovat jo kansainvälistyneet, mutta yhtä selvää on, että keskisuuriin yrityksiin vaikuttava toinen aalto on väistämätön. Teollisuusmaiden sisämarkkinat kaventuvat liikatuotannon ja kysynnän tyydyttymisen vaikutuksesta. Uusien näköalojen löytäminen koko tuotantosektorilla on välttämätöntä. Niinpä pankkien on maailmanlaajuistettava toimintaverkostonsa, jotta ne voivat tarjota maantieteellisesti oleellisesti laajemman palveluvalikoiman.

3.2.2. Avoimuus

Yhtenäisten, ymmärrettävien ja pysyvien sääntöjen luominen kannustaa luottolaitosten toimintaa ja suo pankeille mahdollisuuden lisätä rahoitusosuuttaan kehitysmaissa luottamuksen ilmapiirissä ja paremmin hallituin riskein. Teollisuusmaiden pankeille toiminnan ja rahoituksen kansainvälistyminen tulee siten tarjoamaan lisätuloja, joita kotimarkkinat eivät enää aina pysty tarjoamaan.

Lainanantajien ja -saajien välinen uusi maailmanlaajuinen tasapaino, jota tukevat yleisesti hyväksytyt pankkitoimintasäännöt, on omiaan luomaan rahoitustoiminnan ja valuuttojen joustavuutta, joka takaa valtioiden välisten suhteiden vakauden.

3.2.3. Syrjimättömyys

GATTin perusperiaatteen (suosituimmuuskohtelun periaatteen) hyväksyminen ja soveltaminen kaikkien kumppanien asettaminen tasavertaiseen asemaan ja sitoutuminen siihen, ettei ketään sopimuspuolta syrjitä alkuperämaan tai kansallisuuden perusteella pakottaa valtiot poistamaan etuoikeudet, joita niillä on taipumus antaa omille kansalaisilleen.

Tässä suhteessa Genevessä viime joulukuussa hyväksytyt sopimukset merkitsevät huomattavaa edistystä.

3.3. Nouseviin kehitysmaihin ja heikosti kehittyneisiin maihin suuntautuvien pääomavirtojen pysyvä kasvu

Nouseviin kehitysmaihin ja heikosti kehittyneisiin maihin suuntautuvien pääomavirtojen kasvu auttanee edelleen näiden maiden talouden kehitystä. Se voi helpottaa niiden talouden tervehdyttämistä ja palauttaa sijoittajien luottamuksen nyt kriisistä kärsiviin Aasian maihin (esim. Etelä-Korea, Thaimaa, Indonesia).

4. Kilpailun vapauttamisen vaikutukset vakuutusalalla

4.1. Euroopan vakuutusala pitää samasta syystä kuin pankkisektori WTO:n neuvottelujen tuloksena aikaansaatua sopimusta tärkeänä edistysaskeleena Euroopan unionin ja eurooppalaisten vakuuttajien kannalta.

4.2. WTO:n jäsenmaiden kesken neuvoteltu viides pöytäkirja ja komission tarjouksessaan esittämät sitoumukset eivät aiheuta vaikeuksia eurooppalaisille vakuutusmarkkinoille.

4.3. Vakuutusala korostaa, että verrattuna EU:n aloitteesta heinäkuussa 1995 tehtyyn väliaikaiseen sopimukseen, 12. joulukuuta 1997 solmittu sopimus on lopullinen, eikä siihen sisälly suosituimmuuskohtelua koskevia poikkeuksia.

4.4. Sopimus päättää tilanteen, joka oli erittäin haitallinen monenvälisen järjestelmän toimivuudelle, eurooppalaisille rahoituspalveluille ja vakuutusalalle USA:n kesäkuussa 1995 tekemien päätösten vuoksi. Tuolloin USA päätti säilyttää suosituimmuuskohtelua koskevan poikkeuksen ja solmia kahdenvälisiä markkinoiden avaussopimuksia.

4.5. Vakuutusalalla sopimus merkitsee huomattavaa määrällistä ja laadullista parannusta Aasian, Latinalaisen Amerikan, Keski- ja Itä-Euroopan, Afrikan ja Lähi-idän maiden tarjouksiin.

4.6. Jätetyistä kuudestakymmenestä sitoumustarjouksesta suurin osa mahdollistaa ulkomaisen enemmistöosakkuuden, haarakonttoreiden avaamisen, saman kohtelun kuin kotimaisille vakuutusyhtiöille sekä täydelliset mahdollisuudet rajanylittäviin operaatioihin niin kuljetusvakuutus- kuin jälleenvakuutusalalla.

4.7. On tärkeää muistaa, että Japani on suostunut sisällyttämään tarjoukseensa lisäsitoumuksen muodossa koko kahdenvälisen vakuutussopimuksen, jonka se teki joulukuussa 1996 Yhdysvaltain kanssa.

5. Päätelmät

Komitea pitää viime joulukuussa WTO:ssa hyväksyttyä sopimusta merkittävänä askeleena kohti kilpailun vapauttamista rahoitusmarkkinoilla. Komitea kannattaa komission neuvostolle antamaa suositusta hyväksyä viidennen pöytäkirjan teksti Euroopan yhteisön puolesta sen toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta.

On kuitenkin tehtävä vielä paljon työtä: maailman kaksi suurinta markkina-aluetta, Kiina ja Venäjä, ovat edelleen sopimuksen ulkopuolella. Lisäksi eri maiden tekemät sitoumukset ovat hyvin erilaisia. On jatkettava neuvotteluita näiden sitoumusten parantamiseksi ja pyrittävä torjumaan kilpailua rajoittavat säännöt. Lopputavoitteena tulee olla esteiden kertakaikkinen purkaminen. Edelleen on huolehdittava siitä, että uusissa neuvotteluissa käsitellään myös tarkastusta ja valvontaa.

Bryssel 10. syyskuuta 1998.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Tom JENKINS

() Australia, Bahrain, Bolivia, Brasilia, Bulgaria, Kanada, Chile, Kolumbia, Costa Rica, Kypros, T Osekin tasavalta, Dominikaaninen tasavalta, Ecuador, Egypti, El Salvador, Euroopan yhteisöjen jäsenvaltiot, Ghana, Honduras, Hongkong (Kiina), Unkari, Islanti, Intia, Indonesia, Israel, Jamaika, Japani, Kenia, Korea, Kuwait, Macao, Malesia, Malta, Mauritius, Meksiko, Uusi-Seelanti, Nicaragua, Nigeria, Norja, Pakistan, Peru, Filippiinit, Puola, Romania, Senegal, Singapore, Slovakia, Slovenia, Etelä-Afrikka, Sri Lanka, Sveitsi, Thaimaa, Tunisia, Turkki, Yhdysvallat, Uruguay ja Venezuela.