51998AC0978

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Puolustukseen liittyviä teollisuudenaloja koskevan Euroopan unionin strategian täytäntöönpano"

(98/C 284/18)

Komissio päätti 4. joulukuuta 1997 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 198 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta tiedonannosta.

Asian valmistelusta vastannut teollisuus-, kauppa-, käsiteollisuus- ja palvelujaosto antoi lausuntonsa 3. kesäkuuta 1998. Esittelijä oli Michael Mobbs.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 1. 2. heinäkuuta 1998 pitämässään 356. täysistunnossa (heinäkuun 2. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 68 ääntä puolesta, 20 vastaan ja 17 pidättyi äänestämästä.

1. Päätelmät

1.1. Yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan (YUTP) liittyvä eurooppalainen poliittinen tahto on tarpeen tuoda selvästi julki ja myöntää, että eurooppalainen puolustusteollisuus on olennainen osa kyseistä politiikkaa.

1.2. Toimintaan liittyvien vaatimusten lähentäminen on yhteisiin eurooppalaisiin puolustustarvikemarkkinoihin johtavan kehityksen perusta. Sen rinnalla tarvitaan puolustusmateriaalin hankintamenettelyjen, määräysten ja standardien yhdenmukaistamista. Etua toisi myös Euroopan varustelutoimiston perustaminen vastaamaan yhteisestä toiminnasta.

1.3. Tehokkaan toimintakyvyn ylläpitäminen edellyttää, että eurooppalaisilla asevoimilla on käytettävissään teknisesti ja hinta laatu-suhteeltaan korkeatasoisia ja kohtuuhintaisia välineitä. Euroopan ei pidä poliittisista, teknisistä ja taloudellisista syistä joutua puolustusvälineiden osalta riippuvaiseksi unionin ulkopuolisista maista. Sen vuoksi on tärkeää ylläpitää ajanmukaista, tehokasta ja kilpailukykyistä puolustusteollisuutta elintärkeänä osana Euroopan omia turvallisuuteen tähtääviä toimia.

1.4. Jotta eurooppalainen puolustusteollisuus pystyy tukemaan tulevaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, on luotava eurooppalaiset puolustusvälinemarkkinat. Niiden pohjalta eurooppalainen puolustustarviketeollisuus voi ryhtyä toimintansa jäsenvaltioiden väliseen järkiperäistämiseen säilyttääkseen kilpailukykynsä maailmanmarkkinoilla.

1.5. Eurooppalaisten puolustusvälinemarkkinoiden toiminta edellyttää, että valtiot myöntävät teollisuuden, teknologian ja toimitusvarmuuden osalta keskinäisen riippuvuutensa.

1.6. Pitkällä aikavälillä eurooppalaisen puolustusteollisuuden teknologisen perustan ylläpitäminen edellyttää kaikkein tärkeimmän "eturivin" tekniikan yksilöimistä. Lisäksi tukena tarvitaan Euroopan laajuista, keskitetysti hallinnoitua ja rahoitettua yhteistoimintaan perustuvaa TTK-prosessia. Esimerkkinä tarvittavista hankkeista mainittakoon hiljattain päätöksen saatettu Länsi-Euroopan varusteluryhmän (WEAG) tiede- ja teknologiaselvityksen ensimmäinen vaihe.

1.7. Jäsenvaltioiden hallitusten on ryhdyttävä välittömästi myönteisiin toimiin ilmaistakseen Euroopalle, että niillä on poliittista tahtoa kehittää YUTP:aa, asettaa tavoitteita ja kiinnittää huomiota eurooppalaisen puolustusteollisuuden rakennemuutokseen ja järkiperäistämiseen. Mikäli ne eivät ole valmiita tai kykene tähän, niiden tulee ottaa täysi vastuu alan jatkuvasta taantumisesta ja siitä, että Eurooppa on puolustustarvikkeiden osalta yhtä riippuvampi muista lähteistä. On kuitenkin saatu rohkaisevia merkkejä siitä, että osa hallituksista myöntää puolustusteollisuuden ongelmat ja että ne ovat ryhtymässä myönteisiin toimiin tukeakseen eurooppalaista teollisuutta rakennemuutoksessa.

2. Taustaa

2.1. Viime aikoihin asti yhteisössä ei ole kiinnitetty erityistä huomiota puolustukseen liittyviin teollisuudenaloihin. Syy tähän on ollut jäsenvaltioiden näkemys perustamissopimuksen 223 artiklan väljähkön tulkinnan mukaan että puolustukseen ja kansalliseen turvallisuuteen liittyvät asiat kuuluvat itsenäisten valtioiden omalle vastuulle.

2.2. Komissio julkaisi ensimmäisen kattavan tiedonannon aiheesta "Puolustukseen liittyvän teollisuuden haasteet" () tammikuussa 1996. Komitea antoi aiheesta lausunnon maaliskuussa 1997 ().

2.3. Tässä yhteydessä on hyvä palauttaa mieliin komission ja komitean tärkeimpinä pitämät seikat, vaikkei tässä lausunnossa olekaan tarkoitus käsitellä komission asiakirjan yksityiskohtia.

2.3.1. Kylmän sodan päättymisen ja neuvostoblokin hajoamisen myötä puolustusympäristö muutti asteittain luonnettaan. Uhkakuva, johon puolustustarpeet pohjautuivat, muuttui ja hallitusten oli sopeuduttava muutoksen toiminnallisiin ja Euroopan puolustusteollisuuteen vaikuttaviin seurauksiin.

2.3.2. Eurooppalainen puolustukseen liittyvä teollisuus on tilanteessa, jossa sen taloudellinen ja poliittinen toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti ja jossa siltä edellytetään jäsenvaltiotasolla tapahtuvaa järkiperäistämistä pidemmälle meneviä toimia. Yksittäisten yritysten kohdalla on puolustusbudjettien leikkauksista ja tiukasta kansainvälisestä kilpailusta johtuvien kaupallisten syiden aiheuttama voimakas rakennemuutos siihen liittyvine työpaikkojen menetyksineen jo käynnissä. Tärkein este aidon eurooppalaisen strategian soveltamiselle alan teollisuuteen on kuitenkin Euroopan puolustustarvikemarkkinoiden hajanaisuus.

2.3.3. Hallitusten kannalta on ongelmallista säilyttää tasapainossa poliittinen tarve, joka edellyttää unionin aidosti itsenäisen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) kannalta avainasemassa olevaa vahvaa, teknisesti pätevää ja itsenäistä teollisuutta, ja tarve käyttää sotilaallisen uhan pienentymisen tarjoama puolustusmenojen säästömahdollisuus muiden tärkeiden yhteiskunnallisten ja ympäristöasioiden hyväksi.

2.3.4. Komitea kehotti aiemmassa lausunnossaan komissiota ottamaan toimissaan huomioon turvallisuus- ja puolustuspolitiikan, tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä tuotannon organisoinnin ja puolustustarviketeollisuuden välisen yhteyden sekä toimialan markkinoiden riippuvuuden puolustusministeriöissä tehtävistä päätöksistä. Kysynnän vähetessä puolustustarvikemarkkinoilla edellyttää työpaikkojen ja teknologian tason säilyttäminen lisäksi tuotannon entistä ripeämpää muuntamista siviiliteollisuudeksi ja sen monipuolistamista sekä huomion kiinnittämistä kaksikäyttötekniikan tarjoamiin mahdollisuuksiin.

2.4. Komissio julkaisi syyskuussa 1997 Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuutta käsittelevän tiedonannon (). Lisäksi on paikallaan huomata, että komissio julkaisi joulukuussa 1996 avaruusalaa käsittelevän tiedonannon (). Komitea antoi tiedonannoista lausunnot tammikuussa 1998 ().

2.5. Mainitut tiedonannot ovat ajankohtaisia, koska a) usein samat yritykset toimivat molemmilla aloilla, b) tekniikka on molemmilla aloilla pitkälti samaa ja c) markkinoilla kilpailuun liittyvät ongelmat ovat usein samanlaisia, vaikka asiakaskunta ja markkinaolosuhteet poikkeavatkin toisistaan.

3. Nykyinen kanta

3.1. Ensimmäinen puolustukseen liittyvää teollisuutta käsittelevä komission tiedonanto (ks. alaviite 1) julkaistiin hallitustenvälisen konferenssin edellä tammikuussa 1996. Valitettavasti heinäkuussa 1997 allekirjoitettu Amsterdamin sopimus ei sisällä selkeitä yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä päätöksiä. Tämän vuoksi eurooppalainen puolustusteollisuus on edelleen yleensä lokeroitunutta ja hajanaista. Tyypillistä on myös yritysten pienehkö koko, mikä estää riittävää sopeutumista tarpeelliseen rationalisointi- ja keskittymisprosessiin. Huolimatta käynnissä olevasta rakennemuutoksesta, joka on pääasiassa jäsenvaltiokohtaista ja johon ei juurikaan liity rajat ylittävää ohjailua, ei alalla ole poliittisesti sovittua perustaa kattavalle rakennemuutokselle, joka tarvitaan, mikäli toimiala haluaa kilpailla maailmanmarkkinoilla. Tämä on erityisen tärkeää jos halutaan kilpailla Yhdysvaltojen puolustusteollisuuden kanssa, joka on "hallinnon avoimen ja konkreettisen tuen avulla" () käynyt nopeasti läpi huomattavan rakennemuutoksen.

3.2. Nykyiset kaupalliset ja liike-elämän paineet, joista tärkeimpänä mainittakoon sotilastarvikkeiden kysynnän pieneneminen, pakottavat Euroopan puolustusteollisuuden kilpailukyvyn säilyttämiseksi rationalisoimaan ja järjestämään uudelleen toimintaansa. Nykyisellään rationalisointiin ja rakennemuutokseen on ryhdytty em. kaupallisten ja liike-elämän paineiden vuoksi. Samalle ei kuitenkaan välttämättä oteta huomioon yksittäisten jäsenvaltioiden tai koko EU:n strategisia tarpeita.

3.3. Eurooppalainen puolustusteollisuus on viimeksi kuluneiden 25:n vuoden aikana keskittynyt yhteishankkeissaan yksittäisiin hankeohjelmiin, joiden hallinnosta, kuluista, kehityksestä ja tuotannosta valtiot ovat jakaneet vastuun. Tuloksena syntyneet rakenteet eivät kuitenkaan ole olleet kaupallisesti kannattavia tai kustannustehokkaita. Samalla kun esimerkiksi ilmoitus aikeesta aloittaa Eurofighter-hävittäjäkoneen tuotanto on tervetullut, tulee muistaa, että se on osa yhteisyritys- tai konsortiohanketta, joka aloitettiin 1980-luvulla paljon ennen kuin jäsenvaltiot tai komissio pohtivat vakavasti nyt ajankohtaista huolta eurooppalaisen puolustusteollisuuden tulevasta koosta ja muodosta. Tulevaisuudessa huomattavat eurooppalaiset hankkeet edellyttävät kaupalliselle pohjalle rakentuvaa keskitettyä hallintoa. "Airbus Military" -konsortio, jonka tarkoituksena on kehittää nk. FLA-lentokone (European Future Large Military Aircraft), on esimerkki tarvittavasta uudesta yritysrakenteesta.

3.4. Ranskan, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan johtajien joulukuussa 1997 julkituoma kehotus järjestää eurooppalainen ilmailu- ja avaruus- sekä puolustuselektroniikkateollisuus uudelleen oli ensimmäinen poliittinen askel eurooppalaisen puolustusteollisuuden rakennemuutoksen aloittamiseksi. On kuitenkin ymmärrettävä, että mikäli jäsenvaltiot eivät muuta politiikkaansa perusteellisesti ja sovi yhdenmukaisesta YUTP:sta kaikkine siihen liittyvine seikkoineen, säilyvät monet puolustusteollisuuden ongelmista ja alan teollisuushankkeilla on vain rajalliset onnistumisen mahdollisuudet. Aikaa on vähän, mikäli ala haluaa säilyttää nykyisen kilpailukykynsä maailman puolustustarvikemarkkinoilla. Kuten komitea totesi Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuudesta antamassaan lausuntonsa (ks. alaviite 5, s. 116) kohdassa 3.15, "näiden alojen nousukausi voi alkaa vain, jos jäsenvaltiot toimivat täysin yhdensuuntaisesti, hyväksyvät yhteisiä taloudellisia tavoitteita ja asettavat välineensä yhteiseen käyttöön".

3.5. Koska (EU:n) neuvoston ja komission lisäksi on olemassa tai ehdotettu perustettavaksi monia muita eurooppalaiseen puolustusteollisuuteen liittyviä elimiä ja organisaatioita, luetellaan seuraavassa niistä tärkeimmät ja kuvaillaan samalla lyhyesti niiden tehtäviä. Tämän lausunnon liitteet 3 (osallistuminen) ja 4 (suhteet) sisältävät tarkempia tietoja.

3.5.1. NATO. Tämän lausunnon yhteydessä ei Naton tehtävien tarkempi kuvailu ole tarpeen.

WEU (Länsi-Euroopan unioni) on puolustus- ja turvallisuuskysymyksiä käsittelevä järjestö. Se perustettiin vuonna 1954 allekirjoitetulla Pariisin sopimuksella, jolla muutettiin Brysselin sopimusta vuodelta 1948. WEU:lla on keskeinen asema EU:n ja NATO:n ohella, koska sillä on järjestöistä ainoana valmius toteuttaa humanitaariseen apuun, rauhanturvaamiseen ja kriisinhallintaan liittyviä sotilasoperaatioita.

WEAG (Länsi-Euroopan varusteluryhmä) on järjestö, jonka tehtävänä on koordinoida WEU:n varusteluyhteistyötä.

WEAG:n tavoitteena on

tehostaa voimavarojen käyttöä mm. lähentämällä toimintaan liittyviä vaatimuksia;

avata jäsenvaltioiden puolustustarvikemarkkinat rajat ylittävälle kilpailulle;

vahvistaa Euroopan puolustusteknologian ja -teollisuuden perustaa;

tehdä tutkimus- ja kehitysyhteistyötä.

WEAO (Länsi-Euroopan varustelujärjestö). Marraskuussa 1996 perustettu WEAO on LänsiEuroopan unionin uusin alajärjestö. Se on ensimmäinen eurooppalainen kansainvälisesti oikeuskelpoinen varusteluelin. Se luo oikeudellisen toimintakehyksen varusteluyhteistyölle, josta WEAG:n ministerit päättävät.

JOAC (Joint Organisation for Armaments Cooperation) on puolustusmateriaaliyhteistyötä käsittelevä järjestö. Ranskan, Saksan, Italian ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset päättivät perustaa sen ensiaskeleena kohti Euroopan varustelutoimiston (EAA) perustamista, koska toimiston perustaminen ei nykyisellään ole mahdollista. JOAC:n tavoitteena on

ottaa käyttöön uudet ja optimaaliset ohjelmahallintamenettelyt;

yhdenmukaistaa toimintaan liittyvät vaatimukset;

tehostaa ponnisteluja eurooppalaisen varustelualan teollisuus- ja teknologiaperustan kilpailukyvyn parantamiseksi;

vahvistaa teollisuusyhteistyötä;

varmistaa lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä asevoimien tuki kaikissa olosuhteissa.

EEA (Euroopan varustelutoimisto). Amsterdamin sopimukseen liitetty julistus Länsi-Euroopan unionista mahdollistaa Euroopan varustelutoimiston perustamisen tulevaisuudessa WEU:n piirissä tehtävän varusteluyhteistyön välineeksi.

4. Komission tiedonanto

4.1. Komission joulukuussa 1997 julkaisemassa tiedonannossa toistetaan joulukuussa 1996 julkaistussa tiedonannossa (ks. alaviite 1, s. 116) ilmaistu huoli ja todetaan, että esim. työllisyyden ja Yhdysvaltojen kanssa käytävän kaupan epätasapainon osalta tilanne on pahenemassa. Komission mielestä puolustusteollisuuden tuotteille on kaikin käytettävissä olevin keinoin luotava yhtenäiset eurooppalaiset markkinat ja se ehdottaa strategian toteuttamiseksi kattavaa lähestymistapaa, joka sisältäisi

ehdotuksen yhteiseksi kannaksi eurooppalaisen varustelupolitiikan suunnittelusta komission ehdottamassa muodossa. Aluksi se kattaisi erityisesti (puolustukseen liittyvien tuotteiden) yhteisön sisäisen siirrot, julkiset hankinnat ja yhteiset tullijärjestelyt;

puolustukseen liittyviä teollisuudenaloja koskevan toimintasuunnitelman. Suunnitelmassa kuvaillaan alat, joilla välittömiä toimia pidetään tarpeellisina ja joihin liittyen komissio laatii yksityiskohtaiset ehdotukset.

4.1.1. Komissio katsoo näiden toimien täydentävän toisiaan ja aikoo edetä molempien osalta samanaikaisesti.

4.2. Toimintasuunnitelman osalta komissio ehdottaa, että toimiin puolustusteollisuuden teknisen ja teollisen perustan suojelemiseksi ryhdytään välittömästi eikä odoteta uuden institutionaalisen kehyksen luomista. Komissio aikoo kehittää alaa varten yksityiskohtaisia toimintaehdotuksia ja kehottaa eurooppalaista puolustukseen liittyvää teollisuutta ja muita asianosaisia yhteistyöhön toimintasuunnitelman toteutuksessa.

4.3. Komission tiedonannon liitteenä 1 on "Yhteinen kanta eurooppalaisen puolustusmateriaalipolitiikan laatimisesta (vahvistettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen J.2 artiklan perusteella)".

4.3.1. Ehdotetun yhteisen kannan avainkohtia ovat

varustelualaa koskevien erityistoimien huomioon ottaminen;

yhteisön ja YUTP:n nykyisten välineiden hyödyntäminen tehokkaan eurooppalaisen varustelupolitiikan kehittämisessä;

varustelupolitiikan yhteys yhteisön muuhun, etenkin teollisuus-, kauppa-, tulli-, alue-, kilpailu-, innovaatio- ja tutkimuspolitiikkaan;

toimintasuunnitelmaan perustuvan eurooppalaisen varustelupolitiikan kehittäminen;

yhteisen kannan uudelleentarkastelu 18 kuukauden kuluttua sen vahvistamisesta.

4.3.2. Liitteen 1 lisäyksenä on Euroopan varustelupolitiikan tilapäisen työryhmän (POLARM) laatima "Puolustukseen liittyvän alan erityispiirteiden määrittely", jonka Coreper hyväksyi 10. joulukuuta 1996.

4.3.3. Liitteen avainkohtia ovat mm. seuraavat toteamukset:

varustelualan erityispiirteet, jotka on tunnustettu yhteisön perustamisesta lähtien, otetaan huomioon Rooman sopimuksen 223 artiklan määräyksissä;

90 % unionin puolustustarviketuotannosta keskittyy muutamiin jäsenvaltioihin (Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta, Italia ja Ruotsi);

alan markkinat poikkeavat useimmista talouden aloista, koska hallitukset ovat alan ainoat asiakkaat ja joskus myös puolustusteollisuuden huomattavimmat omistajat;

asetuotanto ja -kauppa edellyttää hallituksen lupaa;

hinta laatu-suhde ei ole ainoa hankintapolitiikan peruste, vaan (korvaavat) vastaostot, teollisuusyhteistyösopimukset mukaan lukien, sekä strategiset poliittiset, taloudelliset ja turvallisuusnäkökohdat voivat myös olla tärkeitä tekijöitä.

4.4. Toimintaohjelman keskeiset tavoitteet ovat

vahvistaa eurooppalaisen puolustusteollisuuden kilpailukykyä;

säilyttää puolustusteknologian ja -teollisuuden perusta;

edistää Euroopan puolustusteknologian ja teollisen perustan lähentämistä muuhun talouselämään puolustus- ja siviilialan päällekkäisyyden välttämiseksi;

luoda edellytykset eurooppalaiselle puolustus- ja turvallisuusidentiteetille.

4.4.1. Seuraavilla aloilla tarvittavia toimia käsitellään komission tiedonannossa yksityiskohtaisesti:

1. Yhteisön sisäisten siirtojen yksinkertaistaminen;

2. Eurooppalaisen yhtiön perussääntö;

3. Julkiset hankinnat;

4. TTK (tutkimus ja teknologinen kehittäminen);

5. Standardointi;

6. Tullit;

7. Innovaatiot, teknologian siirto ja pk-yritykset;

8. Kilpailupolitiikka;

9. Vienti;

10. Rakennerahastot;

11. Verotus;

12. Markkinoille pääsyn periaatteet;

13. Esikuva-analyysi;

14. Laajentuminen.

4.4.2. Tiedonannon lopussa on lisäksi vuoden 1998 alkupuoliskolta vuoteen 2000 ulottuva yksityiskohtainen tavoiteaikataulu toimintasuunnitelman toteuttamiseksi.

5. Yleistä

5.1. Komitea on tyytyväinen tilaisuuteen kommentoida komission tiedonantoa luonnollisena jatkona aikaisemmin julkaistuille tiedonannoille "Euroopan puolustukseen liittyvän teollisuuden haasteet" (ks. alaviite 1, s. 116) ja "Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuus ja maailmanlaajuisen haasteen kohtaaminen" (ks. alaviite 3, s. 116).

5.2. Komitea on yleisesti ottaen tyytyväinen toimintasuunnitelmaan. Se panee merkille, että komissio pitää ehdotettua yhteistä kantaa ja toimintasuunnitelmaa itsenäisinä osina (vaikka ne sisältyvätkin samaan tiedonantoon). Vaikka komitea onkin tietoinen komission näkemyksestä, ei ehdotettujen yhteisen kannan ja toimintasuunnitelman välillä ole tiedonannossa sen mielestä riittävän selkeää yhteyttä ja komitea toivoisi tämän suhteen ilmaisemista nykyistä selvemmin. Komitean mielestä poliittisen tahdon puute ja riittämätön sitoutuminen lähentymiseen rajoittavat komission liikkumatilaa, vaikka komission mielestä esitetyssä toimintasuunnitelmassa ehdotettujen toimien pitäisikin edetä omalla painollaan.

5.2.1. Komitea on samalla huolissaan, että monet komission esittämistä ehdotuksista edellyttävät jäsenvaltioilta huomattavia päätöksiä ja myönteisiä toimia. Tähän mennessä merkit tämäntyyppisistä jäsenvaltioiden päätöksistä ja toimista "loistavat poissaolollaan". Todellista edistystä tapahtuu vasta, kun jäsenvaltioiden hallitusten päämiehet tekevät tarvittavat puolustusta ja turvallisuutta koskevat päätökset. Jopa Ranskan, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan päämiesten joulukuussa 1997 antama sinänsä tervetullut ilmoitus (ks. kohta 3.4 edellä) oli parhaimmillaankin ainoastaan ensimmäinen osoitus kyseisten valtioiden toimintahakuisesta realismista.

5.3. Hallitustasolla ratkaistavien ongelmien laajuus on havainnollistettavissa. Hallituksista ja yrityksistä tai molemmista osa suhtautuu myönteisesti sellaisen eurooppalaisen siviili- ja puolustusteollisuusyhteenliittymän muodostamiseen, jota kaikki jäsenvaltiot voivat pitää riittävän kotimaisena valitakseen sen asehankkijakseen, samalla kun toiset suosivat monialaisempaa lähestymistapaa. Osa hallituksista on kuitenkin kansallisista poliittisista syistä haluttomia ostamaan ulkomaisilta yrityksiltä tai lähentämään hankintapolitiikkaansa. Lisäksi Euroopan eri maiden puolustusteollisuuden yritysten erilainen oikeudellinen asema voi hankaloittaa yksityisten osakkeenomistajien kannalta taloudellisesti houkuttelevien yhtymien muodostamista.

5.3.1. Osalla eurooppalaisista yrityksistä on Yhdysvalloissa huomattavia liiketaloudellisia etuja valvottavanaan (esim. tytäryhtiöitä). Tietyissä tapauksissa voikin käydä niin, etteivät nämä yritykset ole innostuneita tulevasta laajasta Euroopan tasolla tapahtuvasta järkiperäistämisestä, koska se voisi heikentää Yhdysvaltain kanssa käytävän kaupan näkymiä.

5.4. Yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sopiminen ja yhteinen puolustuspolitiikka ovat edistyksen avaintekijöitä. Ilman niitä on olemassa vaara, että kaikki komission ehdotukset esitetään summittaisesti ottamatta täysin huomioon puolustusteollisuuden erityisluonnetta, johon viitataan yhteiseksi kannaksi laaditun luonnoksen liitteessä.

5.4.1. Komitea ymmärtää, että eräät jäsenvaltiot saattavat pitää velvollisuutenaan säilyttää puolustus tietyiltä osin oman toimivaltansa piirissä. Itsenäisen eurooppalaisen puolustusteollisuuden perustan säilyminen ei kuitenkaan ole mahdollista ilman huomattavia muutoksia, kuten esim.

politiikkaa, jossa lähdetään siitä, että markkinat ovat maailmanlaajuiset;

ryhtymistä toimiin suurtuotannon etujen hyödyntämiseksi;

vähennetään jäsenvaltioiden markkinajohtajien määrää markkinoiden vaatimusten mukaisesti;

"kohtuullisen tuoton" käsitteen asianmukaista korvaamista.

5.5. Komitea tukee komission tavoitetta korjata eurooppalaisten puolustustarvikemarkkinoiden nykyinen pirstaleisuus. Monet jäsenvaltiot pyrkivät yhä ylläpitämään omavaraisuutta, mikä ei pitkällä aikavälillä todennäköisesti kannata. Olipa jäsenvaltioiden hallitusten sopima poliittinen ja institutionaalinen kehys millainen tahansa, se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti entistä läheisempään yhteistyöhön ja eurooppalaisten puolustustarvikemarkkinoiden luomiseen. Todellisiin eurooppalaisiin puolustusvälinemarkkinoihin kuuluu eurooppalainen toimielin, joka vastaa toimintaan liittyvien vaatimusten yhdenmukaistamisesta eri maiden välillä, yhdenmukaisten hankinta- ja ostosääntöjen määrittelystä ja siitä, että rakenteen osalta luodaan menettelyt, joilla varmistetaan kilpailu ja todellinen taloudellinen tuotto samalla päällekkäistä kapasiteettia välttäen. Toimielimen luominen edellyttää, että jäsenvaltioiden hallitukset sopivat yhteisistä taloudellisista ja sotilaallisista päämääristä. Tehokkaasti toimiva Länsi-Euroopan varusteluryhmä (WEAG) voisi täyttää nämä tehtävät.

5.6. Eurooppalaisten puolustusvälinemarkkinoiden ansiosta jäsenvaltioiden puolustusteollisuus voi ylläpitää teknologian tason riittävän korkeana kilpaillakseen maailmanmarkkinoilla ja mikä tärkeintä toimittaa jäsenvaltioiden asevoimille korkealaatuisia ja kustannus hyötysuhteeltaan edullisia välineitä, joita ne tarvitsevat tehtäviensä suorittamiseen. Ilman toimituskykyä Eurooppa voi hyvinkin joutua puolustusvälinehankintojen osalta riippuvaiseksi unionin ulkopuolisista maista ja kärsimään tilanteen mukanaan tuomasta poliittisen liikkumavapauden kaventumisesta. Näin ollen modernin, tehokkaan ja kilpailukykyisen eurooppalaisen puolustusteollisuuden ylläpitäminen on elintärkeä osa Euroopan unionin turvallisuutta.

5.7. Komission tammikuussa 1996 ja marraskuussa 1997 julkaisemien aiheeseen liittyvien tiedonantojen tarkastelu paljastaa, kuinka vähän vuoden 1996 alussa esille otettujen aiheiden rakentavassa käsittelyssä on itse asiassa edistytty. Ajan myötä osa tuolloin tunnistetuista ongelmista on pahentunut. Vaikka komitea suhtautuukin tietyin varauksin komission ehdotuksiin, sisältävät monet niistä rakentavia ratkaisuehdotuksia eurooppalaista puolustusteollisuutta uhkaaviin ongelmiin, kuten eurooppalaisten puolustusvälinemarkkinoiden pirstaleisuuteen, eurooppalaisen kysynnän laskuun, vientikaupoista käytävän kilpailun kiristymiseen ja lisääntyvään työpaikkojen menetykseen. Komissio voi hyvinkin turhautua ponnisteluissaan, mikäli jäsenvaltiot eivät anna sille todellisia valtuuksia edistää asiaa.

5.8. Puolustukseen liittyvän teollisuuden rakennemuutoksen tuloksena muodostuu nykyistä harvempia ja kooltaan suurempia (eurooppalaisia) holdingyhtiöitä. Operatiivisella tasolla tämä merkitsee keskittymistä projektihallintoon, järjestelmien yhdentymiseen ja kokoamiseen.

5.8.1. Alihankinta on muuttamassa luonnettaan erikoistumisen ja "vastuun jakamisen" (kumppanuuden) lisääntyessä. Suuntaus oletettavasti jatkuu, vaikka nk. "toimialavastuun jakaminen" todennäköisesti koskee ainoastaan tärkeimpiä alihankkijoita. Taloudelliset vaikutukset kuitenkin varmasti heijastuvat alihankintaketjussa alaspäin ja siten myös pk-yrityksiin.

5.8.2. Vaikka komitea myöntääkin, että muutos on välttämätön, se pelkää, että etenkin mukana oleville pk-yrityksille siitä aiheutuu haittaa. Komitea suosittelee, että komission tulisi tehdä aloitteita mm. innovaation, aluekehityksen, suunnittelun ja rahoituksen osalta.

5.8.3. Kuten edellä todettiin (kohdassa 2.3.2) paljon työpaikkoja on jo menetetty alan rakennemuutoksen vuoksi. Eurooppalaisen puolustukseen liittyvän teollisuuden alasajon henkilöstöseuraukset edellyttävät erityisen huomion kiinnittämistä vaihtoehtoisiin työtilaisuuksiin ja taitoja parantavaan (uudelleen-)koulutukseen, jotta tekninen asiantuntemus voidaan säilyttää korkeatasoisena. Tämä näkökohta komission tulisi ottaa huomioon.

5.9. Kaikki kansainvälisesti tärkeimmät puolustusvälinen tuottajat pyrkivät viemään tuotteitaan ulkomaille. Muutamat Euroopan maat ovat menestyneet kohtuullisesti vientiponnisteluissaan ja turvanneet samalla huomattavan määrän työpaikkoja ja kattaneet omaan käyttöönsä tulevien uusien välineiden kehitys- ja hankintakustannuksia. Komitean mielestä Eurooppa-neuvoston Luxemburgissa 1991 hyväksymien ja 1992 Lissabonissa vahvistamien kahdeksan perusteen mukainen yhteinen kauppapolitiikka voisi tukea eurooppalaista vientiä.

6. Erityistä

6.1. Komitea panee merkille komission mainitsemat 14 keskeistä toimenpidettä ja näkemyksen, jonka mukaan niissä voidaan edetä odottamatta yhteisen kannan vahvistamista (ks. kohdat 4.1.1 ja 5.2.1 edellä). Koska monet toimenpiteistä ovat tärkeitä myös muille kuin puolustukseen liittyville teollisuudenaloille, komitea on tyytyväinen moniin ehdotetuista toimista. Tässä lausunnossa komitea kommentoi ainoastaan niitä toimintasuunnitelman kohtia, joiden osalta se on huolissaan komission ehdotusten vaikutuksesta puolustukseen liittyviin teollisuudenaloihin.

6.2. Toimintasuunnitelman kohta V.2. Eurooppalaisen yhtiön perussääntö

Tästä aiheesta sopiminen voi hyvinkin osittain helpottaa puolustusteollisuuden rakennemuutosta ja komitea on jo ilmaissut kannattavansa asiasta sopimista.

6.3. Toimintasuunnitelman kohta V.3. Julkiset hankinnat

Toimitusvarmuus on tässä yhteydessä avaintekijä. Materiaalien jakaminen kolmeen ryhmään vaikuttaa epäkäytännölliseltä eikä vastaa todellisuutta. Komitea suosittelee, että arvio tehdään komission ja WEAG:n yhteistyönä.

6.3.1. Ainakin aluksi kaikki Euroopan markkinoiden avaamiseen tähtäävät toimet tulisi määritellä oikeudellisesti, jottei avautumista tulkittaisi unionin ulkopuolella markkinoiden avautumiseksi EU:n ulkopuolisille maille ja yrityksille. Toimia, joilla eurooppalaiset markkinat avataan"maailmanlaajuiselle" kilpailulle, tulee valvoa, jotta varmistetaan maailmanmarkkinoiden kilpakentän todellinen tasapuolisuus (vastavuoroisuus).

6.3.2. Monet jäsenvaltiot eivät ole vielä panneet täytäntöön julkisia hankintoja koskevia nykyisiä direktiivejä. Tästä syystä direktiivien soveltamisessa puolustustarvikemarkkinoiden kaltaisella erikoisalalla ei pidä edetä liian pitkälle eikä liian nopeasti tai molempia. Varovainen lähestymistapa voi osoittautua onnistuneimmaksi, etenkin toimitusvarmuuden kannalta.

6.4. Toimintasuunnitelman kohta V.4. Tutkimus ja teknologinen kehittäminen (TTK)

Eurooppalainen lähestymistapa TTK-toimintaan kärsii huomattavasta heikkoudesta. Nykyinen menettelyjen ja rahoituksen mielivaltainen jako "puolustus-" ja "siviilialaan" on turhaa ja tehotonta varsinkin nk. "kaksikäyttöisen" teknologian yleistymistä ajatellen.

6.4.1. Vaikka "puolustus-" ja "siviilialan" rahoitusmekanismit eroavatkin toisitaan, koska "puolustus-TTK" sisältää tuotekehittelyosan, yhteisöllä ei ole varaa jatkaa nykyisiä rahoitusmenettelyjä. Vaikka jäsenvaltiossa lieneekin edelleen tarpeen osoittaa varoja "puolustusalan kehitystyöhön", tarvitaan lisäponnistuksia varainkäytön koordinoimiseksi alalla yhteisönlaajuisesti, jotta parhaan mahdollisen tuloksen saavuttaminen voidaan varmistaa ja vähentää yhteisten ja jäsenvaltioiden tutkimusohjelmien päällekkäisyys mahdollisimman pieneksi.

6.4.2. Tutkimukseen käytettävissä olevien summien suuruus määrää todennäköisesti sen, minkälaista puolustusmateriaalia tulevaisuudessa voidaan kehittää. Euroopan komission tulisi yhdessä WEAG:n kanssa tutkia uusia järjestelyjä siviili- ja sotilastutkimuksen koordinoimiseksi, jotta näiden kahden organisaation toiminnan päällekkäisyys voidaan minimoida ja samalla maksimoida jäsenvaltioiden sijoituksistaan saama tuotto.

6.5. Toimintaohjelman kohta V.5. Standardointi

Komitea kannattaa komission ajatusta standardien järkiperäistämisestä aina kun se on mahdollista ja taloudellisen edun mukaista, tapahtuipa se jäsenvaltioiden puolustusministeriöiden, siviili- ja sotilassovellusten tai Euroopan ja USA:n välillä. Kun komitea käsitteli standardointiin liittyviä ongelmia () ilmeni, että monet ongelmista liittyivät "kaupalliseen puoleen" ja että lainsäädäntö, toteuttaminen ja toimeenpano jäivät kautta unionin odotuksista jälkeen. Tältä osin toimintaa ja tuloksia, olivatpa aikomukset niiden takana miten hyviä tahansa, joudutaan todennäköisesti odottamaan kunnes saadaan aineellista hyötyä. Hiljattain alulle pantu komission selvitys, jossa tarkastellaan standardien nykytilaa Euroopan unionissa ja USA:ssa, selventää toivottavasti nykyistä epätarkkaa kuvaa ja on askel kohti entistä koordinoidumpaa lähestymistapaa sekä EU:ssa että USA:ssa.

6.5.1. Komitea panee merkille, ettei tiedonannossa viitata lainkaan Itä-Euroopan tai entisen Neuvostoliiton maihin. Ottaen huomioon näiden maiden kiinnostavuuden unionin kannalta, tarvitaan lisäselvityksiä, miten läntistä alkuperää olevat teolliset standardit vaikuttavat kyseisten maiden teollisuuteen.

6.6. Toimintasuunnitelman kohta V.7. Innovaatiot, teknologian siirto ja pk-yritykset

6.6.1. Pk-yritysten tulisi saada tukea puolustustarvikemarkkinoita laajemmilta markkinoilta. "Korvauksia, kohtuullista tuottoa tai sopivaa vaihtoehtoista taloudellista tuottoa" voisi olla saatavilla muilta kuin puolustusvälinemarkkinoilta.

6.6.2. Pk-yrityksiin kohdistuvien tukitoimien osalta on otettava huomioon, että alihankkijat ovat usein pien- ja käsiteollisuusyrityksiä.

Sopeutuakseen puolustusvälinemarkkinoiden kehitykseen ja kaksikäyttöisyyteen ne joutuvat selviytymään välineiden nopeasta vanhentumisesta ja panostamaan laatuun, koulutukseen ja viestintään.

6.6.3. Komitea ehdottaa tässä yhteydessä, että komissio ryhtyisi markkinoillepääsyyn liittyen lisätoimiin kolmella tavalla:

sijoituksien tukeminen järjestämällä muillakin kuin aluerahastojen kohdealueilla nopeasti ja helposti toimivia rahoitusmekanismeja;

teknisen koulutuksen vahvistaminen ja sopeuttaminen sekä taitotiedon siirron helpottaminen;

tekniikkaan, laadun edistämiseen, rahoitukseen ja koulutukseen liittyvää asiantuntemusta omaavien tekniikka-asiamiesten konsultoinnin helpottaminen.

6.7. Toimintasuunnitelman kohta V.8. Kilpailupolitiikka

Kilpailupolitiikkaa on tarkasteltava julkisten hankintojen rinnalla. Koska vapaa kilpailu eurooppalaisilla puolustusvälinemarkkinoilla suurelta osin puuttuu, kehittyy kilpailu näillä markkinoilla vuosien kuluessa ainoastaan hitaasti. Kilpailupolitiikassa voidaan joutua myöntämään ja hyväksymään se tosiseikka, että kilpailukyky maailmanmarkkinoilla edellyttää, että tietyillä aloilla syntyy (esim. lentokoneet, moottorit ja välineet) "eurooppalaisia mestariosaajia".

6.8. Toimintasuunnitelman kohta V.9. Vienti

6.8.1. Kaksikäyttöisyys. Komitea odottaa kiinnostuneena tuloksia komission selvityksestä, jossa tarkastellaan nykyisten sääntöjen ja määräysten toimivuutta ja niiden yksinkertaistamista ilman uutta lainsäädäntöä.

6.8.2. Tavanomainen aseistus. Komitea on tietoinen, että komissio on valmis julkaisemaan valkoisen kirjan tavanomaisen aseistuksen vientipolitiikasta, mutta odottaa Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakaudellaan tekemän "Eurooppalaiset menettelysäännöt" -aloitteen tuloksia. Komitea on tyytyväinen, että neuvosto hyväksyi nämä asevientiä koskevat säännöt virallisesti (8. 9. kesäkuuta 1998) ja toivoo, että jäsenvaltiot toteuttavat niitä tarkasti. Komitea suhtautuu myönteisesti lausuntoon, jonka mukaan jäsenvaltiot pyrkivät parhaansa mukaan toimimaan siten, että muutkin aseita vievät valtiot noudattaisivat samoja menettelysääntöjä.

6.8.3. Puolustusvälineiden suunnitteluun liittyvän yhteistyön yleistyessä on ratkaistava kysymys, joka koskee yhteisesti kehiteltyjen puolustusvälineiden vientiä unionin ulkopuolelle. Ehdotusta, jonka mukaan lähtökohdaksi otettaisiin tärkeimpänä sopimusosapuolena olevan maan, eli "varsinaisen viejän" säännöt, kannattaa punnita tarkasti. Menettelysäännöillä ei saa vaarantaa eräiden jäsenvaltioiden soveltamaa tiukkaa viennin valvontaa.

6.8.4. Tiettyjen merkittävien asevientitilausten saantiin liittyy usein asiakasmaiden poliittista painostusta aseita toimittavien maiden hallituspiirien taholta. Jopa valtionpäämiehet saattavat olla tässä suoraan osallisina.

Neuvoston ja komission tulisi nähdä, että viennin edistäminen on yhteinen etu, jota niiden olisi hyödyllistä tukea.

6.8.5. Komitea osallistuu mielellään näistä asioista parhaillaan ja vastaisuudessa käytävään laajaan keskusteluun.

6.9. Toimintasuunnitelman kohta V.12. Markkinoille pääsyn periaatteet

Markkinoillepääsyn vastavuoroisuutta tulee entisestään korostaa. Se on julkisten hankintamenettelyjen avaamisen keskeinen tekijä (kohta 6.3) yhtäläisten toimintaedellytysten varmistamiseksi ja sen takaamiseksi, ettei ulkopuolisille maille avaudu eurooppalaisilla puolustustarvikemarkkinoilla mahdollisuuksia, joita eurooppalaisella teollisuudella ei ole. Vastavuoroisuuden tulisi tässä yhteydessä kattaa eurooppalaisten yritysten sijoitusmahdollisuudet ja ulkomaista osaomistusta sekä täydellistä ulkomaalaisomistusta tai turvallisuutta koskevien rajoitusten poistamisen.

6.10. Toimintasuunnitelman kohta V.13. Esikuva-analyysi

Komitea on selvittänyt esikuvaanalyysia muissa yhteyksissä ja kommentoinut sitä lausunnoissaan. Puolustusteollisuuden osalta komission tulee kuitenkin komitean mielestä olla selväsanaisempi ja ilmoittaa odotuksistaan täsmällisemmin.

6.11. Toimintasuunnitelman kohta V.14. Laajentuminen

Laajentuminen sisältää sekä mahdollisuuksia että ongelmia. Komission toimintasuunnitelmassa tulee huomata, että puolustus- ja siviilimarkkinat poikkeavat vaikutuksiltaan toisistaan ja että yleiset taloudelliset tekijät voivat olla tärkeä osa poliittista päätöksentekoa.

6.12. Euro

Komission toimintasuunnitelmassa ei viitata euroon (jonka käyttöönotosta päätettiin toukokuussa 1998). Komitea suosittelee, että komissio selvittää a) euron käyttöönoton mahdolliset vaikutukset puolustukseen liittyvän teollisuuden toimintaan ja b) mahdollisuudet käyttää euroa vaihtoehtona Yhdysvaltain dollarille kansainvälisissä yhteyksissä.

Bryssel, 2. heinäkuuta 1998.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Tom JENKINS

() Komission tiedonanto Euroopan puolustukseen liittyvän teollisuuden haasteet, toimet Euroopan tasolla, KOM(96) 10 lopull.

() TSK:n lausunto, EYVL C 158, 26.5.1997, s. 32.

() Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan ilmailuja avaruusteollisuus ja maailmanlaajuisen haasteen kohtaaminen, KOM(97) 466 lopull.

() Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unioni ja avaruus: sovellusten, markkinoiden ja teollisuuden kilpailukyvyn edistäminen, KOM(96) 617 lopull.

() TSK:n lausunnot 28. tammikuuta 1998; EYVL C 95, 30.3.1998, s. 6 ja 11.

() KOM(97) 583 lopull., kohta 1 "Asiayhteys", kolmas kappale.

() TSK:n lausunto aiheesta "Tekniset standardit ja vastavuoroinen tunnustaminen", EYVL 212, 22.7.1996.

LIITE I talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

1. Vuoden 1998 maaliskuun lopulla Airbus Industriesin (AI) neljä osapuolta (Ranskan Aerospatiale, Yhdistyneen kuningaskunnan British Aerospace, Espanjan CASA ja Saksan Daimler-Benz) julkaisivat vastauksensa valtioiden päämiesten joulukuussa 1997 antamaan julistukseen, joka koski eurooppalaisen ilmailu-, avaruus- ja puolustuselektroniikkateollisuuden uudelleenjärjestelyä.

1.1. Selvityksessään AI:n osapuolet ilmaisivat olevansa hallitusten kanssa yhtä mieltä siitä, että vahvan eurooppalaisen ilmailu-, avaruus- ja puolustusteollisuuden luominen on strategisesti tärkeää. Selonteko heijastelee osapuolten välistä laajaa periaatteellista yksimielisyyttä yhteisen eurooppalaisen ilmailu-, avaruus- ja puolustusteollisuusyrityksen (European Aerospace and Defence Company, EADC) perustamisesta. Samalla siinä kuitenkin todetaan, että etenkin omistussuhteiden selvittäminen edellyttää vielä paljon työtä. Tämän vuoksi aikataulusta ei vielä päätetty ja kumppanuuteen liittyviä selvityksiä jatketaan.

1.2. Selonteossa tunnustetaan myös muun eurooppalaisen, etenkin ruotsalaisten ja italialaisten, ilmailu-, avaruus- ja puolustusteollisuuden yritysten merkitys uudelleenjärjestelyprosessin kannalta.

1.3. Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, että eurooppalaisen puolustusteollisuuden oletetaan itse kantavan päävastuun alan rakennemuutoksesta. On kuitenkin selvää, että jäsenvaltioiden hallitukset ovat avainasemassa puolustusvälinemarkkinoiden kehittämisessä ja määriteltäessä eurooppalaiselle puolustukselle asetettavia vaatimuksia. Hallitusten tulee kantaa tämä vastuu, koska silläkin on rajansa, mitä teollisuus voi ja saa itsenäisesti tehdä.

2. Ranskan, Saksan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Italian ja Espanjan puolustusministerit vahvistivat julkilausumassaan 20. huhtikuuta 1998 halunsa nopeuttaa eurooppalaisen puolustusteollisuuden lujittamista ja tarkoituksensa hyväksyä kesäkuussa aiejulistus, joka koskisi "tiettyjen teollisuuden uudelleenjärjestelyjen tiellä olevien esteiden" poistamista. Tämä on osoitus, että tiettyjen hallitusten halukkuus edetä asiassa on lisääntymässä.

LIITE II talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE III talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Outline organisation chart to show the inter-relationships between the various organisations mentioned in the opinion of the economic and social committee

(N.B.: This diagram is not an official document. It has been prepared by the rapporteur as an aide-memoire)