51997PC0030

Ehdotus neuvoston direktiiviksi energiatuotteiden verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta (97/C 139/07) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) KOM(97) 30 lopull. - 97/0111(CNS)

(Komission esittämä 17 päivänä maaliskuuta 1997)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 99 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

sekä katsoo, että

kivennäisöljyjen valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta annetun direktiivin 92/81/ETY (1) ja kivennäisöljyjen valmisteverojen määrien lähentämisestä annetun direktiivin 92/82/ETY (2) soveltamisala rajoittuu kivennäisöljyihin,

sellaisten yhteisön säännösten puuttuminen, joiden mukaisesti muihin energiatuotteisiin kuin kivennäisöljyihin sovelletaan vähimmäisverokantaa, on haitallista sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle,

perustamissopimuksen 130 r artiklan mukaisesti ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä yhteisön muiden politiikkojen määrittelyyn ja toteuttamiseen,

Euroopan unioni vahvisti lokakuussa 1990 pidetyssä energia- ja ympäristöasioiden neuvoston kokouksessa tavoitteekseen vakiinnuttaa CO2-päästönsä vuoden 1990 tasolle vuoteen 2000 mennessä,

Euroopan unioni on ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen mukaisesti sitoutunut toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet vakiinnuttaakseen kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä sellaiselle tasolle, että ilmastojärjestelmä säästyy vaarallisilta häiriöiltä,

energiatuotteiden verotus on yksi keino näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä koskevassa komission valkoisessa kirjassa vahvistettujen puitteiden mukaisesti uusien järjestelyjen käyttöönoton ei pitäisi johtaa yleisen kokonaisverotaakan kasvuun jäsenvaltioissa,

verotuksen neutraalisuusperiaatteen toteuttaminen johtaa verotusjärjestelmien uudistamiseen ja muuttamiseen rohkaisemalla sellaista toimintaa, joka edistää ympäristön suojelua ja lisääntyvää työvoiman käyttämistä,

verotuksen neutraalisuuden tasapuolisuuden takaamiseksi toteutettavien järjestelyjen määrittäminen on jokaisen jäsenvaltion tehtävä,

energiatuotteiden hinnat ovat yhteisön energia- ja liikennepolitiikan tärkeimpiä muuttujia,

energiatuotteiden hinnat määritellään osittain verotuksella,

sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja yhteisön muiden politiikkojen tavoitteiden toteutuminen edellyttävät, että kaikkien energiatuotteiden, sähkö mukaan lukien, verotuksen vähimmäistasot vahvistetaan yhteisön tasolla,

jäsenvaltioille on kuitenkin jätettävä tarvittava joustovara kansallisiin olosuhteisiin mukautetun politiikan määrittelemistä ja täytäntöönpanoa varten,

jäsenvaltiot haluavat ottaa käyttöön tai säilyttää erilaisia energiatuotteiden veroja,

tätä varten on syytä antaa jäsenvaltioiden yhdistää valintansa mukaisia veroja (alv:tä lukuun ottamatta) yhteisön verotuksen vähimmäistasoja noudattaen,

tätä tavoitetta vastaa myös mahdollisuus soveltaa samaan tuotteeseen erilaisia kansallisia verotasoja kuitenkin yhteisön vähimmäistasoja ja sisämarkkinoita koskevia sääntöjä ja kilpailusääntöjä noudattaen,

energiatuotteiden käytön mukaisesti eriytetyt yhteisön verotuksen erilaiset vähimmäistasot on vahvistettava,

sellaisia energiatuotteita, joita käytetään tiettyihin teollisuuden ja kaupan tarkoituksiin moottoripolttoaineina, ja lämmityspolttoaineina käytettäviä energiatuotteita verotetaan tavallisesti vähemmän kuin moottoripolttoaineina käytettäviä energiatuotteita,

merkittävät erot jäsenvaltioiden soveltamien kansallisten verotustasojen välillä haittaavat sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa,

nykyisiä eroja voidaan tasoittaa vahvistamalla yhteisön vähimmäisverojen asianmukaiset tasot,

verotuksen vähimmäistasojen on kuvastettava eri energiatuotteiden kilpailuasemaa,

tämän vuoksi nämä vähimmäistasot on mahdollisuuksien mukaisesti laskettava tuotteiden energiasisällön perusteella,

tätä menetelmää ei ole kuitenkaan syytä soveltaa moottoripolttoaineisiin eikä sitä voida muiden käyttötarkoitusten osalta soveltaa ilman siirtymäaikaa,

muihin energiatuotteisiin kuin kivennäisöljyihin sovellettavia verotuksen vähimmäistasoja on nostettava asteittain,

yhteisön vähimmäistasojen arvonalennuksen välttämiseksi on tarpeen vahvistaa aikataulu näiden vähimmäistasojen nostamiseksi joka toinen vuosi ja säätää, että neuvosto määrittelee seuraavaa kautta koskevat uudet yhteisön vähimmäistasot 1 päivään tammikuuta 2001 mennessä,

on tarpeen säätää eräistä yhteisön tasolla noudatettavista pakollisista verovapautuksista,

on syytä antaa jäsenvaltioiden niin halutessaan soveltaa omalla alueellaan eräitä muita vapautuksia tai yhteisön vähimmäistasoja alhaisempaa verotusta, kun se ei haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa eikä saa aikaan kilpailun vääristymiä,

tällaiset verovapautukset tai veronalennukset helpottaisivat huomattavasti tehokkaampien liikenteen hinnoitteluvälineiden käyttöönottoa,

vaihtoehtoisten energialähteiden käytön edistämiseksi uusiutuville energialähteille on voitava antaa suosituimmuuskohtelu,

on tarpeen säätää menettelystä, jolla sallitaan jäsenvaltioiden ottaa käyttöön muita verovapautuksia tai veronalennuksia määrätyksi ajaksi,

on tarpeen ottaa käyttöön menettely näiden verovapautusten tai veronalennusten tarkistamiseksi säännöllisesti,

on syytä antaa jäsenvaltioiden palauttaa veroja yrityksille, joilla on energiatehokkuuden parantamisesta johtuvia investointimenoja, ja yrityksille, joiden energiakustannukset vastaavat merkittävää osaa myynnin arvosta,

tietojen saamiseksi on syytä säätää, että jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tieto eräistä kansallisista toimenpiteistä,

tällainen tietojenanto ei vapauta jäsenvaltioita perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tiettyjä kansallisia toimenpiteitä koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta, ja

valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta annetun direktiivin 92/12/ETY (3) soveltamisala on laajennettava koskemaan kaikkia tämän direktiivin kattamia tuotteita ja välillisiä veroja,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I. Soveltamisala

1 artikla

1. Jäsenvaltioiden on kannettava energiatuotteista veroa tämän direktiivin mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden on tätä direktiiviä täytäntöönpantaessa pyrittävä välttämään yleisen verotaakkansa kasvattamista. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on erityisesti pyrittävä samanaikaisesti vähentämään lain mukaisia työvoimakustannuksia.

2 artikla

1. Tässä direktiivissä "energiatuotteilla" tarkoitetaan seuraavia tuotteita:

a) CN-koodeihin 1507-1518 kuuluvat tuotteet,

b) CN-koodiin 2207 kuuluvat tuotteet,

c) CN-koodeihin 2701-2715 kuuluvat tuotteet,

d) CN-koodeihin 2901 ja 2902 kuuluvat tuotteet,

e) CN-koodiin 2905 kuuluvat tuotteet,

f) CN-koodiin 3403 kuuluvat tuotteet,

g) CN-koodiin 3811 kuuluvat tuotteet,

h) CN-koodiin 3817 kuuluvat tuotteet,

i) CN-koodeihin 4401 ja 4402 kuuluvat tuotteet.

2. Tätä direktiiviä sovelletaan myös

a) CN-koodiin 2716 kuuluvaan sähköön,

b) sähkön tuotannossa syntyvään lämpöön.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen veronalaisten tuotteiden lisäksi kaikkia muita tuotteita, jotka on tarkoitettu käytettäviksi tai joita myydään taikka käytetään moottoripolttoaineina tai lämmityspolttoaineina, lisäaineina tai tällaisten tuotteiden tilavuutta lisäävinä aineina, on verotettava moottori- tai lämmityspolttoaineiden tavoin.

4. Tässä direktiivissä tarkoitetut yhdistetyn nimikkeistön koodit ovat 1 päivänä lokakuuta 1996 voimassa olevan yhdistetyn nimikkeistön koodit.

3 artikla

Direktiivissä 92/12/ETY tarkoitettujen "kivennäisöljyjen" ja "valmisteveron" (sikäli kuin sitä sovelletaan kivennäisöljyihin) katsotaan koskevan kaikkia tämän direktiivin 2 artiklassa tarkoitettuja energiatuotteita ja 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja kansallisia välillisiä veroja.

II. Verotustasot

4 artikla

1. Verotustasot, joita jäsenvaltioiden on sovellettava 2 artiklassa tarkoitettuihin energiatuotteisiin, eivät saa olla tässä direktiivissä säädettyjä vähimmäistasoja alemmat.

2. Muista veronalaisista energiatuotteista kuin niistä, joiden osalta verotuksen vähimmäistaso määritellään tässä direktiivissä, on kannettava käyttötarkoituksen mukaan veroa tasolla, joka ei ole vastaavaan lämmityspolttoaineeseen tai moottoripolttoaineeseen sovellettavaa vähimmäistasoa alempi.

3. Tässä direktiivissä "verotustasolla" tarkoitetaan kaikkia kannettuja välillisiä veroja (alv:a lukuunottamatta), jotka suoraan tai välillisesti lasketaan kulutetun tuotteen määrän perusteella.

5 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat soveltaa tuotteen käytön tai ominaisuuksien perusteella eriytettyjä verokantoja, jos ne noudattavat tässä direktiivissä säädettyjä verotuksen vähimmäistasoja ja ovat yhteisön oikeuden mukaisia.

2. Kun yhteisön tasolla vahvistetaan ympäristö- ja/tai terveyspoliittisista syistä erilaisia normeja tässä direktiivissä tarkoitettujen tuotteiden osalta, niiden jäsenvaltioiden, jotka haluavat soveltaa johonkin tuotteeseen sen ominaisuuksien perusteella eriytettyä verokantaa, on nojauduttava yhteisön tasolla vahvistettuihin perusteisiin.

6 artikla

Moottoripolttoaineisiin 1 päivästä tammikuuta 1998 sovellettavat verotuksen vähimmäistasot vahvistetaan seuraavasti:

- bensiini: 417 ecua 1 000 litralta 15 °C:n lämpötilassa olevaa tuotetta. Jäsenvaltioiden on lisäksi sovellettava lyijypitoiseen bensiiniin korkeampaa verokantaa kuin lyijyttömään bensiiniin;

- kaasuöljy: 310 ecua 1 000 litralta 15 °C:n lämpötilassa olevaa tuotetta;

- lentopetroli: 310 ecua 1 000 litralta 15 °C:n lämpötilassa olevaa tuotetta;

- nesteytetty maaöljykaasu: 141 ecua 1 000 kilogrammalta;

- maakaasu: 2,9 ecua gigajoulelta.

7 artikla

1. Sen estämättä, mitä tämän direktiivin 6 artiklassa säädetään, seuraaviin, tämän artiklan 2 kohdassa lueteltuihin tarkoituksiin moottoripolttoaineena käytettäviin tuotteisiin sovellettavat verotuksen vähimmäistasot vahvistetaan seuraavasti:

- kaasuöljy: 32 ecua 1 000 litralta 15 °C:n lämpötilassa olevaa tuotetta;

- lentopetroli: 30 ecua 1 000 litralta 15 °C:n lämpötilassa olevaa tuotetta;

- nesteytetty maaöljykaasu: 41 ecua 1 000 kilogrammalta;

- maakaasu: 0,3 ecua gigajoulelta.

2. Tätä artiklaa sovelletaan seuraaviin teollisuuden ja kaupan tarkoituksiin:

a) maatalouteen, puutarhaviljelyyn tai kalanviljelyyn ja metsänhoitoon;

b) kiinteästi asennettuihin moottoreihin;

c) rakennusteollisuudessa, maa- ja vesirakentamisessa sekä julkisissa rakennusurakoissa käytettäviin koneisiin ja laitteisiin;

d) muussa kuin tieliikenteessä käytettäviksi tarkoitettuihin ajoneuvoihin tai ajoneuvoihin, joiden käyttö pääasiassa julkisilla teillä ei ole sallittu;

e) matkustajaliikenteeseen ja julkisyhteisöille palveluja tarjoaviin aluksiin. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin rajoittaa alennetun verotustason soveltamisalan paikalliseen matkustajaliikenteeseen.

Edellä e alakohdassa tarkoitetun käytön osalta tätä artiklaa sovelletaan ainoastaan nesteytettyyn maaöljykaasuun ja maakaasuun.

8 artikla

Lämmityspolttoaineisiin 1 päivästä tammikuuta 1998 sovellettavat verotuksen vähimmäistasot vahvistetaan seuraavasti:

- kaasuöljy: 21 ecua 1 000 litralta 15 °C:n lämpötilassa olevaa tuotetta;

- CN-koodiin 2710 00 74 kuuluva raskas polttoöljy: 18 ecua 1 000 kilogrammalta;

- CN-koodiin 2710 kuuluva muu raskas polttoöljy: 22 ecua 1 000 kilogrammalta;

- lentopetroli: 7 ecua 1 000 litralta 15 °C:n lämpötilassa olevaa tuotetta;

- nesteytetty maaöljykaasu: 10 ecua 1 000 kilogrammalta;

- maakaasu: 0,2 ecua gigajoulelta;

- kiinteät energiatuotteet: 0,2 ecua gigajoulelta.

9 artikla

Sähköön ja sen tuotannossa syntyvään lämpöön 1 päivästä tammikuuta 1998 alkaen sovellettavaksi verotuksen vähimmäistasoksi vahvistetaan yksi ecu megawattitunnilta.

10 artikla

1. Tässä direktiivissä säädettyjä verotuksen vähimmäistasoja muutetaan 1 päivänä tammikuuta 2000 liitteessä I esitettyjen määrien mukaisiksi.

2. Neuvosto vahvistaa Euroopan parlamenttia kuultuaan yksimielisesti viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2001 komission kertomuksen ja ehdotuksen perusteella verotuksen vähimmäistasot 1 päivänä tammikuuta 2002 alkavaa kautta varten ja toteuttaa muita energiatuotteiden verotusjärjestelmän toiminnan parantamiseksi mahdollisesti tarvittavia toimenpiteitä. Jäsenvaltioiden on pidettävä liitteessä I esitettyjä määriä verotuksen tavoitetasoina 1 päivästä tammikuuta 2002 siihen asti, kun neuvosto vahvistaa uudet verotustasot komission kertomuksen ja ehdotuksen perusteella.

Komission kertomuksessa ja neuvoston käsittelyssä otetaan huomioon sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, todellinen verotustaso, ympäristöpoliittisten tavoitteiden saavuttaminen ja muut perustamissopimuksen tavoitteet. Siihen sisältyy myös analyysi jäsenvaltioiden toteuttamista toimenpiteistä verotuksen tasapuolisuuden saavuttamiseksi tämän direktiivin täytäntöönpanemisessa, ja komission ehdotuksessa otetaan tämä seikka huomioon.

11 artikla

Jäsenvaltiot voivat ilmoittaa kansalliset verotustasonsa muissa yksiköissä kuin tämän direktiivin 6 ja 9 artiklassa säädetyissä, jos vastaavat verotustasot eivät kyseisiin yksikköihin muuntamisen jälkeen ole tässä direktiivissä säädettyjä vähimmäistasoja alemmat.

12 artikla

1. Verotustasoihin sovellettava ecun arvo kansallisina valuuttoina vahvistetaan kerran vuodessa. Sovellettavat kurssit ovat ne, jotka ovat voimassa lokakuun ensimmäisenä työpäivänä ja jotka julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä; niitä on sovellettava seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivästä lähtien.

2. Jäsenvaltiot voivat säilyttää voimassa ne veron määrät, jotka ovat voimassa 1 kohdassa säädetyn vuosittaisen mukautuksen aikana, jos näiden ecuina ilmoitettujen verotustason määrien vasta-arvot kansallisena valuuttana aiheuttaisivat alle viiden prosentin tai alle viiden ecun verotustason nousun, kun huomioon otetaan määrä, joka kulloinkin on alempi.

III. Verovapautukset ja veronpalautukset

13 artikla

1. Sen lisäksi, mitä direktiivissä 92/12/ETY säädetään veronalaisten tuotteiden vapauttamisesta verosta tiettyjen käyttötarkoitusten perusteella, jäsenvaltioiden on vapautettava verosta jäljempänä luetellut tuotteet edellytyksin, jotka jäsenvaltioiden on vahvistettava verovapautuksien oikean ja selkeän soveltamisen varmistamiseksi sekä veropetosten, veron kiertämisen tai muiden väärinkäytösten estämiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön muiden säännösten soveltamista:

a) Energiatuotteet, joita käytetään muutoin kuin moottori- tai lämmityspolttoaineina. Tässä direktiivissä tarkoitetussa merkityksessä lämmityspolttoaineisiin eivät sisälly pääasiallisesti kemialliseen pelkistykseen ja metallurgisissa ja elektrolyyttisissä menetelmissä käytetyt energiatuotteet.

b) Energiatuotteet, joita käytetään tuottamaan sähköä, ja sähkön tuotannossa syntyvä lämpö. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin ympäristöpoliittisista syistä määrätä näille tuotteille veroja ilman, että niiden tarvitsee noudattaa tässä direktiivissä vahvistettuja verotuksen vähimmäistasoja. Tällöin näiden tuotteiden verotusta ei oteta huomioon tämän direktiivin 9 artiklassa tarkoitetun vähimmäistason noudattamista laskettaessa.

c) Energiatuotteet, jotka toimitetaan käytettäviksi moottoripolttoaineina muussa ilmailussa kuin yksityisessä huvi-ilmailussa, sikäli kuin tällaiset tuotteet on kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti vapautettava veroista.

Tässä direktiivissä "yksityisellä huvi-ilmailulla" tarkoitetaan ilma-aluksen käyttöä luonnollisen tai oikeushenkilön toimesta sen omistajana, vuokraajana tai sen muulla tavoin käyttöönsä saaneena muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin ja erityisesti muihin tarkoituksiin kuin vastiketta vastaan tai julkisten viranomaisten tarkoituksiin tapahtuviin henkilöiden tai tavaroiden kuljetuksiin taikka palvelujen suorituksiin.

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa tämän vapautuksen soveltamisen lentopetrolien toimituksiin (CN-koodi 2710 00 51).

d) Energiatuotteet, jotka toimitetaan käytettäviksi moottoripolttoaineina laivaliikenteeseen (kalastus mukaan lukien) yhteisön aluevesillä muutoin kuin yksityisillä huvialuksilla.

Tässä direktiivissä "yksityisellä huvialuksella" tarkoitetaan alusta, jota luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö käyttää sen omistajana, vuokraajana tai sen muulla tavoin käyttöönsä saaneena muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin ja erityisesti muihin tarkoituksiin kuin vastiketta vastaan tai julkisten viranomaisten tarkoituksiin tapahtuviin matkustajien tai tavaroiden kuljetuksiin taikka palvelujen suorituksiin.

2. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa 1 kohdan c ja d alakohdassa säädettyjen vapautusten soveltamisen kansainväliseen ja yhteisön sisäiseen liikenteeseen. Lisäksi jos jäsenvaltio on tehnyt toisen jäsenvaltion kanssa kahdenvälisen sopimuksen, se voi olla soveltamatta tämän artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa säädettyjä vapautuksia. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltiot voivat soveltaa tässä direktiivissä säädettyä vähimmäistasoa alempaa verotustasoa.

14 artikla

1. Rajoittamatta muiden yhteisön säännösten soveltamista jäsenvaltiot voivat soveltaa täydellisiä tai osittaisia verotustasoa koskevia vapautuksia tai alennuksia:

a) energiatuotteisiin, joita käytetään verovalvonnassa kokeiluhankkeissa, joiden tarkoituksena on ympäristöystävällisempien tuotteiden tai uusiutuvista luonnonvaroista saatavien polttoaineiden tekninen kehittäminen,

b) CN-koodeihin 1507-1518, 2207 20 00 ja 2905 11 00 sekä 4401 ja 4402 kuuluviin energiatuotteisiin;

c) energiamuotoihin, joiden lähteenä on aurinko, tuuli, vuorovesi, maalämpö tai biomassa taikka jäte;

d) energiamuotoihin, jotka on tuotettu vedestä kapasiteetiltaan yli 10 megawatin vesivoimaloissa;

e) sähkön tuotannossa syntyvään lämpöön;

f) energiatuotteisiin, joita käytetään kuljetettaessa tavaroita ja matkustajia rautateitse;

g) energiatuotteisiin, joita käytetään sisävesiväylillä liikennöintiin lukuun ottamatta yksityisiä huvialuksia;

h) maakaasuun jäsenvaltioissa, joiden kaasumarkkinat ovat kehittymässä, niin kauan kuin kaasun osuus kansallisista ja teollisista markkinoista on vähemmän kuin kymmenen prosenttia ja enintään kymmenen vuoden ajan tämän direktiivin voimaantulosta.

2. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa tässä artiklassa mainitut verotustasoa koskevat vapautukset tai alennukset palauttamalla maksetun veron määrän kokonaan tai osittain.

3. Komissio toimittaa neuvostolle kertomuksen 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti myönnettyjen vapautusten tai alennusten verotukseen, talouteen, maatalouteen, teollisuuteen ja ympäristöön liittyvistä näkökohdista ennen 1 päivää tammikuuta 2001 ja tekee ehdotuksia niiden poistamisesta, muuttamisesta tai laajentamisesta.

15 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat palauttaa energian tehokkaampaan käyttöön pyrkivälle yritykselle aiheutuneista investointimenoista kannetusta verosta enintään 50 prosenttia aiheutuneista palautuskelpoisista menoista.

2. Jäsenvaltiot voivat palauttaa yritykseltä kannetun veron kokonaan tai osittain, siltä osin kuin yrityksen muut kuin liikenteeseen liittyvät energiakustannukset ylittävät kymmenen prosenttia sen kokonaistuotantokustannuksista.

Jos kuitenkin yrityksen muut kuin liikenteeseen liittyvät energiakustannukset ovat enemmän kuin 20 prosenttia sen kokonaistuotantokustannuksista, jäsenvaltio palauttaa yrityksen maksaman veron koko määrän siltä osin kuin yrityksen muut kuin liikenteeseen liittyvät energiakustannukset ylittävät 10 prosenttia sen kokonaistuotantokustannuksista.

Yrityksen maksaman veron nettomäärän on kahdessa edellisessä alakohdassa tarkoitettujen palautusten jälkeen oltava vähintään yksi prosentti sen myynnin arvosta.

3. Lisäksi jäsenvaltiot voivat palauttaa tuottajalle kokonaan tai osittain kuluttajan sähköstä ja sen tuotannon aikana syntyneestä lämmöstä maksaman veron määrän silloin, kun sähkö on tuotettu 14 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa määritellyistä tuotteista.

16 artikla

1. Edellisissä artikloissa esitettyjen säännösten lisäksi jäsenvaltioille voidaan antaa lupa soveltaa tietyistä poliittisista syistä ja tiettynä aikana verovapautuksia tai tässä direktiivissä säädettyjä vähimmäistasoja alempia verotustasoja.

Jäsenvaltioille voidaan erityisesti antaa lupa soveltaa moottoripolttoaineisiin verotustasoa, joka on 60-100 prosenttia tässä direktiivissä vahvistetuista vähimmäistasoista, jos se syrjimättömyyden periaatetta noudattaen ottaa käyttöön erityisen tiemaksujärjestelmän, jolla pyritään korvaamaan sellaisia liikennekustannuksia kuten infrastruktuuri-, ruuhka- ja ympäristökustannukset, tai muuttaa tällaista erityistä järjestelmää.

2. Jäsenvaltion, joka haluaa ottaa käyttöön tällaisen toimenpiteen, on ilmoitettava asiasta komissiolle ja toimitettava sille kaikki merkitykselliset tai tarpeelliset tiedot ja arviointi toimenpiteen ennakoiduista vaikutuksista.

Komissio tarkastelee pyyntöä ottaen huomioon muun muassa sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan, tarpeen varmistaa tasapuolinen kilpailu ja yhteisön ympäristönsuojelupolitiikan sekä tarvittaessa liikennepolitiikan.

3. Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla lupaa annettaessa sovelletaan seuraavaa menettelyä.

Toimenpide voidaan sallia kolmen vuoden määräajaksi, joka voidaan uusia, noudattamalla valmisteveron alaisten tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta annetun direktiivin 92/12/ETY 24 artiklassa säädettyä menettelyä.

Jos komissio katsoo, että 1 kohdassa tarkoitettuja vapautuksia tai alennuksia ei voida enää jatkaa erityisesti tasapuolisen kilpailun, sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan tai yhteisön ympäristönsuojelupolitiikan vuoksi, se esittää aiheelliset ehdotukset valmisteverokomitealle. Näitä ehdotettuja toimenpiteitä koskeva päätös tehdään direktiivin 92/12/ETY 24 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Edellä 1 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä verovapautuksia ja veronalennuksia koskeva tilanne tarkistetaan komission kertomuksen perusteella kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta ja sen jälkeen joka kolmas vuosi. Direktiivin 92/12/ETY 24 artiklassa vahvistettua menettelyä noudattaen määritetään, onko jokin niistä tai ne kaikki poistettava tai onko niitä muutettava taikka niiden soveltamista laajennettava.

4. Edellä 1 kohdan toisen alakohdan nojalla lupaa annettaessa sovelletaan seuraavaa menettelyä.

Direktiivin 92/12/ETY 24 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen voidaan antaa lupa sellaisten tuotteiden hallussapitoon, liikkumiseen ja valvontaan, joita valmistevero koskee.

Komissio seuraa 1 kohdan toisen alakohdan nojalla tehtyjen päätösten vaikutuksia ja antaa joka kolmas vuosi kertomuksen tällaisten toimenpiteiden täytäntöönpanosta. Direktiivin 92/12/ETY 24 artiklan menettelyä sovelletaan voimassa olevan luvan kumoamista tai muuttamista koskeviin komission ehdotuksiin.

5. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa tässä artiklassa mainitut verotustasoa koskevat vapautukset tai alennukset palauttamalla maksetun veron määrän kokonaan tai osittain.

IV. Tuotteiden hallussapito ja liikkuminen

17 artikla

1. Direktiivin 92/12/ETY II-IV osaston säännöksiä sovelletaan ainoastaan seuraaviin energiatuotteisiin:

a) CN-koodeihin 1507-1518 kuuluvat tuotteet, kun ne on tarkoitettu käytettäviksi tai myytäviksi moottoripolttoaineina,

b) CN-koodiin 2207 20 00 kuuluvat tuotteet, kun ne on tarkoitettu käytettäviksi tai myytäviksi moottoripolttoaineina,

c) CN-koodeihin 2707 10, 2707 20, 2707 30 ja 2707 50 kuuluvat tuotteet,

d) CN-koodeihin 2710 00 11-2710 00 78 kuuluvat tuotteet. CN-koodeihin 2710 00 21, 2710 00 25 ja 2710 00 59 kuuluvien tuotteiden osalta valvonta- ja liikkumissäännöksiä sovelletaan kuitenkin ainoastaan kaupallisessa tarkoituksessa liikkuvaan irtotavaraan,

e) CN-koodiin 2711 (lukuun ottamatta koodeja 2711 11 00, 2711 21 00 ja 2711 29 00) kuuluvat tuotteet,

f) CN-koodiin 2901 10 kuuluvat tuotteet,

g) CN-koodeihin 2902 20, 2902 30, 2902 41 00, 2902 42 00, 2902 43 00 ja 2902 44 kuuluvat tuotteet,

h) CN-koodiin 2905 11 00 kuuluvat tuotteet, kun ne on tarkoitettu käytettäviksi tai myytäviksi moottoripolttoaineina.

2. Jos jäsenvaltio havaitsee, että muita energiatuotteita kuin 1 kohdassa lueteltuja tarkoitetaan käytettäviksi tai myydään taikka käytetään lämmityspolttoaineena tai moottoripolttoaineena tai ne antavat muutoin aihetta veropetoksiin, veron kiertämiseen tai väärinkäytöksiin, sen on viipymättä ilmoitettava asiasta komissiolle. Komission on toimitettava tiedonanto muille jäsenvaltioille kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta. Tämän jälkeen tehdään direktiivin 92/12/ETY 24 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti päätös siitä, onko kyseisiin tuotteisiin sovellettava direktiivin 92/12/ETY valvonta- ja liikkumissäännöksiä.

3. Jäsenvaltiot voivat kahdenvälisin sopimuksin luopua joistakin tai kaikista direktiivissä 92/12/ETY säädetyistä valvontatoimenpiteistä joidenkin tai kaikkien edellä mainittujen tuotteiden osalta, jos ne eivät kuulu tämän direktiivin 6 artiklan soveltamisalaan. Tällaiset järjestelyt eivät vaikuta niihin jäsenvaltioihin, jotka eivät ole sopimuspuolia. Kaikista tällaisista kahdenvälisistä järjestelyistä on ilmoitettava komissiolle, joka antaa niistä tiedon muille jäsenvaltioille.

V. Veron aiheuttava tosiseikka ja verosaatavan syntyminen

18 artikla

1. Sen lisäksi, mitä veron aiheuttavan tosiseikan määritelmän sisältävissä yleisissä säännöksissä ja direktiivissä 92/12/ETY olevissa maksamista koskevissa säännöksissä säädetään, energiatuotteiden veron määrä on kannettava myös jonkin tämän direktiivin 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun veron aiheuttavan tosiseikan toteutuessa.

2. Tässä direktiivissä sisällytetään tarvittaessa "poraaminen" direktiivin 92/12/ETY 5 artiklan 1 kohdassa olevaan käsitteeseen "tuottaminen".

3. Energiatuotteiden kulutusta CN-koodeihin 2707, 2709-2715, 2901, 2902 38 11 ja 3817 kuuluvia energiatuotteita tuottavan laitoksen alueella ei ole pidettävä veron aiheuttavana tosiseikkana, jos se liittyy tämän tuotannon tarkoituksiin.

4. Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että energiatuotteista on kannettava veroa, jos todetaan, että niiden käyttö ei täytä tai on lakannut täyttämästä jotakin kansallisissa säännöksissä alennetun veron määrän tai verovapautuksen soveltamiseksi vahvistetuista loppukäyttöön liittyvistä edellytyksistä.

5. Sovellettaessa direktiivin 92/12/ETY 6 artiklaa ja sähkön ollessa kyseessä jäsenvaltiot voivat kohdella mitä tahansa vaihetta sähkönjakelussa kulutukseen luovuttamisena.

19 artikla

Jos yhtä tai useampaa verokantaa muutetaan, kulutukseen luovutettuihin energiatuote-eriin voidaan soveltaa verojen korotuksia tai alennuksia.

20 artikla

Jäsenvaltiot voivat palauttaa sellaisista energiatuotteista jo maksetun veron, jotka ovat saastuneet tai vahingossa sekoittuneet ja jotka on lähetetty takaisin verovapaaseen varastoon uutta käyttöä varten.

21 artikla

1. Jossakin jäsenvaltiossa kulutukseen luovutettuja, hyötyajoneuvojen tavanomaisissa polttoainesäiliöissä olevia energiatuotteita, jotka on tarkoitettu käytettäviksi näiden samojen ajoneuvojen polttoaineena, sekä polttoainetta, joka on tarkoitettu käytettäväksi kuljetuksen aikana samoissa ajoneuvoissa niiden järjestelmien toimintaan, joilla erityiskäyttöön tarkoitetut kontit on varustettu, ei veroteta missään muussa jäsenvaltiossa.

2. Tässä artiklassa "tavanomaisella polttoainesäiliöllä" tarkoitetaan: kiinteätä polttoainesäiliötä, joka on suorassa yhteydessä moottoriin, ja/tai lisävarusteita, jotka täyttävät Euroopan talouskomission säännössä N:o 34, sellaisena kuin se on muutettuna, tai direktiivissä 70/221/ETY vahvistetut tekniset vaatimukset (siltä osin kuin ne liittyvät polttoainesäiliöihin). Kiinteiden säiliöiden kokonaiskapasiteetti ei saa olla yli 1 500 litraa kuljetusyksikköä kohti eikä perävaunuun kiinnitetyn säiliön kapasiteetti yli 500 litraa. Vetoautojen ylimääräiset säiliöt katsotaan suorassa yhteydessä oleviksi, vaikka polttoaine kulkisikin tavanomaisen säiliön kautta. Ylimääräisiä säiliöitä voi perävaunussa käyttää ainoastaan perävaunua varten. Polttoaine voidaan kuljettaa myös siirrettävissä polttoainesäiliöissä, mutta tällaisissa säiliöissä kuljetettavan polttoaineen määrä on rajoitettu 60 litraan ajoneuvoa kohti.

"Erityiskäyttöön tarkoitetuilla konteilla" tarkoitetaan kontteja, jotka on varustettu erityisesti jäähdytys-, hapetus-, lämmöneristys- tai muita järjestelmiä varten mukautetuilla laitteilla.

VI. Loppusäännökset

22 artikla

1. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tieto tämän direktiivin 2 artiklassa lueteltuihin tuotteisiin soveltamistaan verotustasoista kunkin vuoden 1 päivänä tammikuuta ja aina, kun kansallisia lakeja on muutettu. Jäsenvaltioiden on erityisesti annettava komissiolle tieto niistä toimenpiteistä, jotka ne ovat toteuttaneet, ja edellytyksistä, joita ne ovat soveltaneet pyrkimyksissään varmistaa verotuksen tasapuolisuus 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

2. Kun jäsenvaltioiden soveltamat verotustasot ilmoitetaan muissa mittayksiköissä kuin kunkin tuotteen osalta 6-9 artiklassa tarkoitetuissa, jäsenvaltioiden on ilmoitettava myös vastaavat verotustasot kyseisiin yksiköihin muuntamisen jälkeen.

23 artikla

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän direktiivin 5 artiklan, 7 artiklan 2 kohdan e alakohdan, 13 artiklan 2 kohdan, 14 artiklan ja 15 artiklan nojalla toteutetuista toimenpiteistä.

2. Sellaiset tämän direktiivin nojalla suunnitellut toimenpiteet kuin verovapautukset ja veronalennukset, verojen eriyttäminen ja veronpalautukset voivat olla perustamissopimuksen 92 artiklassa tarkoitettua valtion tukea ja siitä on niissä tapauksissa ilmoitettava komissiolle perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Komissiolle tämän direktiivin perusteella tehdyt tiedonannot eivät vapauta jäsenvaltioita perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta.

3. Tämän artiklan 1 kohdan mukainen velvollisuus ilmoittaa komissiolle tämän direktiivin 5 artiklan nojalla toteutetuista toimenpiteistä ei vapauta jäsenvaltioita direktiivin 83/189/ETY mukaisesta tietojenantovelvollisuudesta.

24 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1997. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

25 artikla

Kumotaan direktiivit 92/81/ETY ja 92/82/ETY.

26 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

(1) Kivennäisöljyjen valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta 19 päivänä lokakuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/81/ETY (EYVL N:o L 316, 31.10.1992, s. 12).

(2) Kivennäisöljyjen valmisteverojen määrien lähentämisestä 19 päivänä lokakuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/82/ETY (EYVL N:o L 316, 31.10.1992, s. 19).

(3) Valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta 25 päivänä helmikuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/12/ETY (EYVL N:o L 76, 23.3.1992, s. 1).

LIITE I

VEROTUKSEN VÄHIMMÄISTASOT 1.1.1998, 1.1.2000 JA 1.1.2002

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>