51997IR0268

Alueiden komitean lausunto aiheesta "Metsien hoito, käyttö ja suojelu EU:n alueella"

(98/C 64/04)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon 15. tammikuuta 1997 tekemänsä päätöksen antaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 198 c artiklan neljännen alakohdan mukaisesti lausunto aiheesta "Metsien hoito, käyttö ja suojelu EU:n alueella" sekä määrätä lausunnon valmistelu valiokunta 2:n "Aluesuunnittelu Maatalous Metsästys Kalatalous Metsätalous Meri- ja vuoristoalueet" tehtäväksi,

ottaa huomioon valiokunta 2:n 15. lokakuuta 1997 hyväksymän lausuntoluonnoksen (CdR 268/97 rev.), jonka esittelijä oli Kaija-Maija Perkkiö,

hyväksyi 19. ja 20. marraskuuta 1997 pitämässään 20. täysistunnossa (marraskuun 19. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon.

1. Johdanto

1.1. Metsät ovat keskeinen uusiutuva luonnonvara EU:n alueella. Monien tekijöiden johdosta metsien käyttömuodot painottuvat eri tavalla eri maissa ja alueilla, mutta yleisesti voidaan puhua metsien moninaiskäytön periaatteen noudattamisesta.

1.2. Moninaiskäyttö tarkoittaa metsien hyödyntämistä niin taloudellisiin kuin virkistys- ja suojelutarkoituksiin. Metsien talouskäytön avulla taataan metsien säilyminen taloudellisen hyvinvoinnin lähteenä ja työllistäjänä Euroopassa. Taloudellinen hyvinvointi mahdollistaa paremmin myös suojeluohjelmien toteuttamismahdollisuudet ja toisaalta virkistyspalveluiden rahoituksen.

1.3. Metsien hoidon ja käytön periaatteeksi on hyväksyttävä kestävyyden periaate. Tällöin on otettava huomioon niin ekologinen, taloudellinen kuin sosiaalinenkin kestävyys.

1.4. Koska metsäsektorin eli metsätalouden ja -teollisuuden merkitys ja olosuhteet sekä metsän eri käyttömuotojen painotus vaihtelevat eri EU-maissa ja jopa alueittain, on järkevää, että toimialaa koskevassa päätöksenteossa noudatetaan toissijaisuusperiaatetta eli kukin jäsenvaltio luo oman metsäpolitiikkansa. On kuitenkin eräitä toimintoja, kuten ilman saasteiden torjunta, tutkimus ja koulutus sekä kansainvälinen toiminta, joihin EU:n metsäpolitiikka toisi lisäarvoa.

1.5. Alueiden komitea on päättänyt laatia oma-aloitteisen lausunnon metsien hoidosta, käytöstä ja suojelusta tuodakseen esille metsien merkityksen alueiden kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta. Erityisen tärkeäksi kannanotto koetaan nyt, kun Euroopan parlamentti on hyväksynyt 18.12.1996 Euroopan unionin metsästrategian, jossa esitetyt toimenpide-ehdotukset ovat komission jatkovalmistelussa. Samoin käynnissä oleva rakennerahastouudistus tulee vaikuttamaan myös metsäsektorin kehittämismahdollisuuksiin tulevaisuudessa.

2. Yleistä

2.1. Metsäalan nykytilanne EU:n jäsenmaissa

2.1.1. Metsien pääasiallinen taloudellinen hyväksikäyttö on puuraaka-aineen hankintaa mekaaniselle ja kemialliselle metsäteollisuudelle sekä energiakäyttöön. Metsistä saadaan myös marjoja, sieniä, korkkia ja riistaa. Eräillä alueilla matkailukäyttö ja metsästys ovat merkittäviä tulonlähteitä.

2.1.2. Lisäksi metsät suojaavat maaperää eroosiolta ja ovat suoja lumivyöryjä sekä myrskyn ja tulvan aiheuttamia vahinkoja vastaan, suodattavat vesiä sekä toimivat hiilivarastona ja siten puskurina kasvihuoneilmiötä vastaan. Näitä tekijöitä on kuitenkin vaikea mitata rahassa toisin kuin edellisessä kohdassa mainittuja käyttömuotoja, mutta kansantaloudellisesti merkitys voi olla huomattava.

2.1.3. EU-maiden metsäteollisuuden tuotannon arvo oli v. 1991 runsaat 70 miljardia US-dollaria (FAO). Suurin tuotannon arvo oli Saksassa: 17 miljardia dollaria. Ruotsi, Ranska ja Suomi ylsivät 10 miljardiin dollariin. Metsäteollisuuden osuus EU-maiden bruttokansantuotteesta on keskimäärin 2,4 %. Suurin osuus on Suomessa 6 % ja pienin Luxemburgissa 1,2 %.

2.1.4. Osa jäsenmaista saa merkittävästi vientituloja metsätaloustuotteista. Vuonna 1993 metsäteollisuustuotteiden viennin arvo oli koko EU:n alueella 37 miljardia US-dollaria ja raakapuun viennin arvo 1 miljardi dollaria. Metsäviennin osuus kokonaisviennistä vaihtelee paljon maittain, 0,4 %:sta 31,5 %:iin. Itävallassa, Ruotsissa ja Suomessa suhteellinen osuus on suuri, koska maat tuottavat paljon, mutta kuluttavat suhteellisesti vähän tuotteita. Muita suuria viejiä ovat Saksa ja Ranska, vaikka niissä metsäteollisuustuotteiden kulutuskin on korkeaa.

2.1.5. Uusien jäsenmaiden mukaantulo Euroopan unioniin paransi alueen metsätaloustuotteiden omavaraisuutta huomattavasti. Esimerkiksi sahatavaratuotannon osalta omavaraisuusaste nousi 56 %:sta 89 %:iin, puumassan osalta 47 %:sta 82 %:iin sekä paperin ja kartongin osalta 76 %:sta 106 %:iin. Maittain omavaraisuusaste vaihtelee suuresti mm. puuston määrästä ja hyödyntämisasteesta johtuen. Toisaalta tämä on esimerkki unionin jäsenmaiden välisestä luontevasta työnjaosta.

2.1.6. Metsät ovat merkittävä työllistäjä EU:n alueella. Yksistään metsäteollisuus työllistää 4 miljoonaa työntekijää. Metsätalouden eli hoito- ja hakkuutöiden työllistävyyttä ei ole tilastoitu, mutta vaikutus on merkittävä työvoimavaltaisella alalla. EU:n 12 miljoonaa pienmetsänomistajaa tekevät itse hakkuu- ja hoitotöitä, minkä lisäksi yritysten palkkalistoilla on metsureita ja metsäkoneenkuljettajia.

2.1.7. Metsäsektori työllistää paljon välillisesti mm. rakennus-, metalli-, kemian- ja kuljetusalalla.

2.1.8. Metsäsektorin työllisyysvaikutus korostuu entisestään EU:n maaseutu- ja vuoristoalueilla. Metsien hoito- ja hakkuutyöt sekä kuljetus työllistävät syrjäisillä alueilla. Myös pienimuotoinen mekaaninen puunjalostus on näiden alueiden mahdollisuus.

2.1.9. Metsien kasvuedellytykset EU:n alueella vaihtelevat suuresti ilmastollisista, ekologisista ja biologisista syistä johtuen. Esimerkiksi kasvimaantieteellisesti Välimeren maat kuuluvat submediterraaniseen vyöhykkeeseen ja Pohjoismaat arktis-alpiiniseen vyöhykkeeseen. Etelä-Euroopan metsät ovat lehtipuuvaltaisia kun taas pohjoiset ja vuoristoalueiden metsät ovat havupuuvaltaisia. Euroopan unionin vuoristoalueilla metsillä on erityisasemansa, jotka kuuluvat niille ominaisiin maantieteellisiin piirteisiin.

2.1.10. EU:n metsätalousmaan kokonaispinta-ala on 130 miljoonaa hehtaaria, josta 87 miljoonaa hehtaaria on talousmetsiä. Eniten metsiä on Pohjoismaissa, Ranskassa ja Saksassa. Talousmetsien osuus koko maan pinta-alasta on korkein Suomessa (58 %) ja pienin Irlannissa (6 %). EU:n keskiarvo on 27 %.

2.1.11. Viime vuosikymmeninä EU:n metsien kasvu on ylittänyt hakkuut selvästi. Viidentoista jäsenmaan yhteenlaskettu puuston tilavuus on kasvanut neljän viimeisen vuosikymmenen aikana 4,1 miljardilla m3:lla 11,5 miljardiin m3:iin. Suurimmat puuvarat ovat Saksassa, Ruotsissa, Ranskassa ja Suomessa. Näissä maissa on myös suurin vuosittainen puuston kokonaiskasvu, 73 % koko EU:n metsien kasvusta. Kyseisissä maissa hakataan 75 % unionin kokonaishakkuumäärästä. Hakkuiden osuus puuston kasvusta on keskimäärin 70 % (v. 1990). Suurin osuus on Portugalilla (96 %) ja pienin Italialla (45 %).

2.1.12. Kasvun lisääntymisen syitä on useita. Mm. metsänhoitotoimet kuten ojitukset, lannoitukset ja taimikonhoitotyöt sekä laajat istutukset ja peltojen jättäminen viljelemättä ovat lisänneet kasvua. Pitkällä aikavälillä kielteisesti vaikuttava typpilaskeuma ja kohonnut hiilidioksidipitoisuus ovat niin ikään vaikuttaneet metsän rehevöitymiseen ja kasvuun osassa Eurooppaa.

2.1.13. Erilaiset puuston kasvuolosuhteet eri EU-maissa näkyvät hehtaarikohtaisissa kasvuluvuissa. Suurinta kasvu on Irlannissa (8,4 m3/ha/v) ja Tanskassa (7,5 m3/ha/v) ja pienintä Kreikassa (1,5 m3/ha/v) sekä Suomessa (3,6 m3/ha/v).

2.1.14. Metsistä saatavan ensikuidun rinnalle on metsäteollisuuden raaka-aineeksi noussut keräyspaperi. Keräyspaperin talteenottoaste on keskimäärin 40 % vaihdellen Irlannin 7 %:sta Itävallan 66 %:iin. Luontevaa on, että ne maat, joissa keräyspaperia syntyy paljon, myös tuottavat keräyspaperipohjaisia tuotteita. Tilannetta ei tule pyrkiä muuttamaan keinotekoisilla säännöksillä, jos keräyspaperimarkkinoiden avoimuus on varmistettu.

2.1.15. Kaksi kolmasosaa EU:n metsäpinta-alasta on yksityisten omistuksessa. Kreikassa ja Irlannissa valtio omistaa yli puolet metsistä. Yksityisomistus on jakaantunut 12 miljoonalle metsänomistajalle, joista suurin osa on perhemetsänomistajia. Joissakin maissa, kuten Ruotsissa, Espanjassa ja Portugalissa, yritykset omistavat merkittävästi metsiä. Metsänomistusolot saattavat vaihdella myös saman maan sisällä. Suuri metsänomistajamäärä alentaa myös keskimääräistä metsälökokoa. Metsänomistuksen ja taloudellisten rakenteiden monimuotoisuus vaikuttaa eri jäsenvaltioiden metsästrategioiden muotoutumiseen ja edellyttää jokaiselta jäsenmaalta ja/tai alueelta läheisyysperiaatteen mukaisesti eriytettyä metsäpolitiikkaa.

2.1.16. Metsien hyvinvointi ja terveydentila on erittäin tärkeä, kun niitä ajatellaan hyvinvoinnin lähteenä ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäjänä. Metsät ovat myös hiilivarasto (85 120 miljoonaa tonnia hiiltä/vuosi sitoutuneena), johon sitoutuneen hiilen määrä kasvaa koko ajan puuston määrän kasvaessa. Mikäli hoito- ja hakkuutöitä ei suoriteta ajallaan eikä metsäalueiden saastumista ehkäistä ajoissa, alkaa hiili vapautua kiertokulkuun puuston lahotessa. Tällöin metsät eivät enää voi toimia kasvihuoneilmiön torjujina kuten ne nyt toimivat.

2.1.17. Ilmansaasteet kulkeutuvat maasta toiseen rajoista välittämättä. Rikin ja typen oksidit ja ammoniakki happamoivat maaperää etenkin tiheästi asutuilla teollisuusalueilla. Toisaalta myös happamoitumiselle herkät pohjoisen ja eteläisen Euroopan metsät sekä vuoristometsät ovat vaaravyöhykkeessä.

2.1.18. Euroopan metsiä vaivaavat myös myrskyt sekä hyönteiset ja sienitaudit. Osalle EU-maista metsäpalot ovat suuri ongelma. Koko EU:n alueella palaa vuosittain 300 500 000 hehtaaria metsää, josta n. 97 % Espanjan, Ranskan, Italian, Kreikan ja Portugalin alueella. Ko. alueet on luokiteltu ns. erittäin suuren palovaaran alueiksi EU:n luokituksessa.

2.1.19. Viimeisten kymmenen vuoden aikana erilaisten torjunta- ja valvontahankkeiden ansiosta palojen pinta-alaa ja kestoa on saatu alennettua, mutta toisaalta palojen lukumäärä on lisääntynyt selvästi. Metsäpalojen syiden selvittäminen ja palojen ennaltaehkäisy ovat tästä syystä erityisen tärkeitä. Tässä yhteydessä on myös huomattava, että tietyt maat käyttävät suunniteltua ja kontrolloitua metsän kulottamista luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

2.2. Metsätalouden toimenpiteiden oikeudellinen perusta

2.2.1. Rooman sopimus ja Maastrichtin sopimus eivät kumpikaan sisällä metsäpolitiikkaa. Metsäasioita käsitellään kuitenkin monien muiden poliitikkojen yhteydessä, ja päätökset pohjautuvat seuraaviin oikeusperusteisiin:

maatalouspolitiikka (43 artikla),

kilpailupolitiikka (92 artikla),

yhdenmukaistaminen (100 artikla),

kauppapolitiikka (113 artikla),

ympäristöpolitiikka (130 r ja 130 s artikla),

235 artikla.

2.2.2. Vuosina 1989 ja 1992 neuvosto hyväksyi ja täydensi Metsätalouden toimintaohjelman, joka sisälsi metsätaloutta tukevia toimenpiteitä. Seuraavissa kohdissa on lyhyt kuvaus kunkin toimenpiteen sisällöstä.

2.2.3. Asetus metsien suojelusta ilman saasteilta [(ETY) N:o 2157/92 ja (EY) N:o 307/97]. Asetuksen mukaisilla tukitoimilla on luotu v. 1992 1996 Euroopan laajuinen tarkkailuverkosto metsien yleiskunnon seuraamiseksi sekä koealaverkosto metsien ekosysteemien seurantaan. Yhteisön tukea on myönnetty myös kokeiluhankkeille, joilla tutkitaan metsien ekosysteemien toimintaa ja vahingoittuneiden metsien toimintaa. Helmikuussa 1997 voimaan astuneella uusitulla asetuksella jatketaan toimintasuunnitelman toteuttamista vuosina 1997 2001. EU:n rahoituskehys on 40 miljoonaa ecua (1992 1996 29,4 miljoonaa ecu).

2.2.4. Asetus metsäpalojen torjunnasta [(ETY) N:o 2158/92 ja (EY) N:o 308/97] on mahdollistanut unionin tuen v. 1992 1996 metsäpalojen torjuntahankkeille ja valvontahankkeille, esimerkiksi metsäpolkujen, palolinjojen ja vesipisteiden rakentamiseen sekä raivaus- ja valvontavälineiden hankintaan. Metsäpalojen syitä selvittelevät hankkeet sekä tiedotuskampanjat samoin kuin tietojärjestelmähankkeet saivat myös rahoitusta. Komissio on hyväksynyt asetuksen toteutusajan jatkamisen vuosiksi 1997 2001, joilloin rahoituskehys on 70 miljoonaa ecua (vuosina 1992 1996 määrä oli 70 miljoonaa ecua).

2.2.5. Asetus metsien vahvistamistoimista maaseudun kehittämisen yhteydessä [(ETY) N:o 1610/89 asetuksen (ETY) N:o 4256/88 yhteydessä] mahdollistaa maaseutualueilla, kehityksestä jälkeen jääneillä alueilla ja myös nykyisin harvaan asutuilla alueilla (1/5b/6) metsätalouden tukitoimia. Näitä ovat esimerkiksi metsitys, metsämaiden parantaminen sekä metsäinfrastruktuurin kehittäminen. Ensisijaisia ovat alueet, joilla voidaan metsän avulla parantaa taloutta ja luoda työpaikkoja tai alueilla, joilla ko. toimia tarvitaan eroosiovaaran tai maaperän sekä vesien suojelun takia. Perusteena voi olla myös matkailun ja vapaa-ajantoimintojen suuri merkitys alueelle.

2.2.6. Asetus metsätaloustuotteiden jalostuksesta ja markkinoinnista [(ETY) N:o 867/90] tukee toimia metsätalousketjun alkupään kehittämiseksi 1/5b/6-tavoitealuiella. Näitä ovat puun kaato, karsiminen, kuoriminen, katkonta ja säilytys. Jatkojalostus, esim. sahaus, ei enää kuulu tuen piiriin.

2.2.7. Asetus tuesta maatilojen metsätaloustoimenpiteisiin [(ETY) N:o 2080/92] antaa mahdollisuuden tukea maatilojen peltojen metsitystä ja muita metsänhoitotoimia kuten taimikonhoitoa, energiapuun talteenottoa ja metsäteiden sekä nykyaikaisten puunkorjuumenetelmien kuten köysiratanostureiden rakentamista. Tämä tukimuoto on yksi YMP:n uudistamisen oheistoimista. EU:n tuki v. 1993 1997 on yhteensä n. 1,2 miljardia ecua.

2.2.8. Euroopan metsätieto- ja viestintäjärjestelmä (EFICS) asetuksen (ETY) N:o 1615/89 ja (EY) N:o 400/94 mukaisesti kerää vertailukelpoista ja tasapuolista tietoa metsävaroista, metsätalouden tuotteista, metsätalouden rakennejärjestelyistä sekä yhteisön toimista ja kansallisista metsäpolitiikoista. Budjetti vuosille 1993 1997 on 3,9 miljoonaa ecua.

2.2.9. Vuonna 1994 EU hyväksyi asetuksen maa- ja metsätalouden geenivarojen säilyttämisestä, keräämisestä yms. toimista [(EY) N:o 1467/94]. Käytännössä yhtään metsien geenivaroja koskevaa hanketta ei ole vielä rahoitettu EU-varoin.

2.2.10. Metsätalouteen liittyvää tutkimusta on rahoitettu osana EU:n tutkimuksen puiteohjelmia. Koska metsien merkitys oli suhteellisen vähäinen ennen uusien jäsenmaiden mukaantuloa, metsätaloudellisen tutkimuksen saamat määrärahat ovat olleet vähäisiä ja rahoitus on hoidettu mm. maatalous-, ympäristö-, biotekniikka- ja energiaohjelmahankkeiden kautta. Esimerkiksi neljännen puiteohjelman Fair-tutkimusohjelma on rahoittanut metsähankkeita. Viides puiteohjelma on suunnitteilla alkavaksi vuonna 1998.

2.3. Muita säännöksiä

2.3.1. EU:n rakennerahastojen tuella rahoitetaan metsäsektorin kehittämishankkeita1/5b/6-tavoitealueilla ja jossakin määrin myös 2-tavoitealueella. EMOTR rahoittaa maaseudun pieniä mikrotason yrityksiä, kun ne tekevät tuotekehitystyötä, markkinaselvityksiä tai logistiikan optimointihankkeita. Tällä tavoin voidaan maaseudun työllisyyttä parantaa ja samalla lisätä alueille jäävää tuloa, koska tuotteiden jalostusarvo nousee. Samalla tavoin EAKR:n tuen turvin kehitetään pk-sektorin metsäyrityksiä. ESR mahdollistaa metsien hoitoa, käyttöä ja suojelua käsittelevien koulutushankkeiden rahoituksen.

2.3.2. Leader II -yhteisöaloitteen alatoimenpidekokonaisuus B3 "Maa-, metsä- ja kalataloustuotteiden arvon kohottaminen" on kanava innovatiivisten ja mallina toimivien pienimuotoisten jatkojalostushankkeiden synnyttämiselle.

2.3.3. Metsäpuiden siementen ja taimien kauppaa säätelevät direktiivit 66/404/ETY (alkuperädirektiivi) ja 71/161/ETY (laatudirektiivi). Alkuperädirektiivi sisältää määräykset EU:n alueella markkinoitavan metsänviljelyaineiston luokittelusta alkuperän perusteella ja metsänviljelyaineiston kaupan yhteydessä annettavista tiedoista. Laatudirektiivissä on määritelty pakolliset laatuvaatimukset siementen kaupalle ja laatuvaatimukset taimille, joita myydään ETY-norminimikkeen alla.

2.3.4. Puun mittausta ja laatuvaatimuksia koskee direktiivi (68/89/ETY), jota ollaan myös uudistamassa.

2.4. Metsäasioiden hallinnointi EU:ssa

2.4.1. Komissiossa ei ole omaa metsäasioita käsittelevää pääosastoa, vaan toimiala koskevia asioita käsitellään useilla osastoilla. Tärkein yksikkö on PO VI:ssa sijaitseva "Maaseudun eritystoimenpiteet" -yksikkö eli ns. metsäyksikkö. Myös PO III (teollisuus), PO IV (kilpailu), PO XI (ympäristönsuojelu), PO VIII (kehitysyhteistyö), PO XII (tiede, tutkimus ja kehityspolitiikka), PO I (ulkosuhteet) ja PO XVII (energia) käsittelevät metsäasioita. Teollisuuden pääosastoon on perustettu metsäteollisuusyksikkö, mikä on vahvistanut metsäteollisuuden huomioon ottamista päätöksenteossa.

2.4.2. Maatalouden pääosastolla on myös ns. pysyvä metsäkomitea, jossa eri jäsenmaiden edustajat voivat keskustella mm. kannanotoista kansainvälisiin metsäkysymyksiin. Sama elin toimii myös hallintokomiteana päätettäessä esim. metsien terveydentilan seurantahankkeiden rahoittamisesta.

2.4.3. EU:n jäsenmaissa metsäasioiden hallinnointi on järjestetty monin tavoin sen perusteella, kuinka tärkeitä metsäasiat ovat maan taloudelle, mikä on metsien pääasiallinen käyttötarkoitus tai mikä on metsien ekologinen, sosiaalinen tai kulttuurinen merkitys. Hallinnoivana ministeriönä voi olla maa- ja metsätalous-, ympäristö- tai teollisuusministeriö. Vaihtelua on myös siinä, kuinka asioita on delegoitu aluetasolla päätettäväksi.

2.4.4. Unionin jäsenvaltioiden ja alueiden metsävarojen käyttöä ja suojelua säädellään lainsäädännöllä ja normituksella sekä institutionaalisin keinoin. Tukipolitiikka vaihtelee suuresti, samoin metsäverotus ja tutkimuksen, koulutuksen ja neuvonnan järjestäminen. Esimerkiksi metsäverotus voi olla järjestetty pääomaverotuksena joko kiinteistö- tai myyntitulojen verotuksen pohjalle tai tuloverotuksena. Samat seikat, jotka vaikuttavat hallinnon erilaisuuteen, määräävät myös eri maiden metsäpolitiikan painotukset.

2.5. Kansainvälinen metsäpolitiikka

2.5.1. Jäsenvaltiot esiintyvät aina itsenäisinä sopijaosapuolina kansainvälisissä yhteyksissä, koska EU:lla ei ole siihen toimivaltaa, mutta yleensä ne koordinoivat toimintansa yhteisiksi kannanotoiksi. Vuonna 1992 Rio de Janeirossa pidetyssä YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa hyväksyttiin biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus sekä YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus. Samalla hyväksyttiin Agenda 21:n luku 11, joka käsittelee metsien häviämisen estämistä.

2.5.2. Helsingissä v. 1993 Euroopan maat ja Euroopan unioni sopivat Rion sopimuksen soveltamisesta alueellaan. Tuolloin hyväksyttiin mm. päätöslauselmat "Euroopan metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä" sekä "Euroopan metsien biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä". Jäsenmaiden tulee niin kansallista kuin EU:n metsästrategiaa muokatessaan ottaa nämä sopimukset huomioon sekä toisaalta pyrkiä vaikuttamaan sopimusten sisällön tarkentumiseen mm. vuonna 1998 Portugalissa pidettävässä seurantakokouksessa.

2.5.3. Nyt käsiteltävänä olevassa lausunnossa painopiste on EU:n alueen metsäsektorin kehittymisellä, joten kansainvälistä kehitysaputoimintaa ei käsitellä laajasti. EU:n lähialueiden kehittäminen on kuitenkin huomionarvoinen seikka, koska unionin toimilla edesautetaan tulevien jäsenmaiden sopeutumista jäsenyyteen. Ympäristöongelmat, erityisesti ilmansaasteet, kulkeutuvat yli rajojen, joten yhteistyötä ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan. Helsingin konferenssissa allekirjoittajavaltiot hyväksyivät metsävarojen hallinnointia ja kestävää käyttöä koskevan päätöslauselman. Yhteistyömuotoina voisivat olla tiedon siirto sekä kahden- ja monenväliset projektit, joissa keskityttäisiin teknisiin, tieteellisiin, institutionaalisiin ja oikeudellisiin ongelmiin.

2.5.4. Lähialueyhteistyön rahoitusmuotoja ovat Phare- ja Tacis-ohjelmat sekä Interreg-yhteisöaloite, joista kahden ensimmäisen rahoituspanos kohdistuu yhteistyömaassa ja jälkimmäisen EU-maassa toteutettaviin toimenpiteisiin.

2.6. Kestävän metsätalouden tunnukset

2.6.1. Metsien kestävä hoito ja käyttö on hyväksytty yleiseurooppalaiseksi periaatteeksi. Kestävyydellä tarkoitetaan metsien ja metsämaiseman käyttöä siten, että säilytetään niiden monimuotoisuus, tuottavuus, uusiutumiskyky ja elinvoimaisuus. On myös säilytettävä mahdollisuus toteuttaa nyt ja tulevaisuudessa merkityksellisiä ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia toimintoja paikallisella, kansallisella ja maailmanlaajuisella tasolla. Metsien hoidosta ja käytöstä ei saa aiheutua vahinkoja muille ekosysteemeille. Metsien hoidossa ja käytössä on siis otettava huomioon sekä ekologinen, taloudellinen että sosiaalinen kestävyys.

2.6.2. Kestävän metsätalouden tunnuksia on useita Helsinki-prosessin aikana kestävyyden tunnukset jaettiin kuuteen ryhmään:

1) metsävarat ja hiilen kierto,

2) metsien tuotannolliset toiminnot,

3) sosiaaliset ja taloudelliset toiminnot,

4) monimuotoisuus,

5) metsien suojelutoiminnot,

6) metsien terveys.

Kuhunkin ryhmään kehitettiin omat seurattavat tunnusluvut ja indikaattorit. Alueiden tulisi osallistua aktiivisesti omien indikaattoriensa laatimiseen.

2.6.3. Aikaisempien vuosikymmeninä on metsien käsittelyssä pidetty puuntuotannollisia seikkoja merkittävinä, mutta metsien biologisen monimuotoisuuden eli biodiversiteetin korostaminen muuttaa tilannetta. Monimuotoisuudella ymmärretään sekä lajien sisäistä ja lajien välistä sekä ekosysteemien monimuotoisuutta.

2.6.4. Talousmetsien käsittelyssä monimuotoisuus voidaan ottaa huomioon käsittelemällä metsikköjä pienpiirteisesti ja luonnon omia käyttäytymismalleja matkien. Uhanalaisten lajien suojelemiseksi tarvitaan kuitenkin myös erityisiä suojelutoimia kuten suojelualueiden perustamista tai metsänkäytön rajoituksia. Joissakin tapauksissa on tarkoituksenmukaisinta perustaa kokonaan tai osittain talouskäytön ulkopuolella olevia suojelualueita ekosysteemien säilyttämiseksi.

2.6.5. Tällä hetkellä EU tukee luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja lisäämistä ns. lintudirektiivin (79/409/ETY) ja ns. Habitat-direktiivin (92/43/ETY) avulla. Habitat-direktiivin perusteella ollaan parhaillaan luomassa yhtenäistä Euroopan kattavaa suojelualueiden verkostoa Natura 2000:a, jossa erilaisten luontotyyppien tulisi olla kattavasti edustettuina.

2.6.6. Metsien terveyteen liittyviä osatekijöitä kuten hapanta laskeumaa ja tuhoja käsiteltiin luvussa 2.1. Muita terveyttä kuvastavia tunnuksia ovat mm. maaperän ja puuston ravinnetasapaino ja puiden latvusten harsuuntuminen. Harsuuntuneiden metsien osuus metsäpinta-alasta vaihtelee Portugalin 6 %:sta Tanskan 37 %:iin. Harsuuntumisen syitä ovat mm. epäedulliset sääolot, puuston ikääntyminen, tuholaiset ja sieni-infektiot sekä ilmansaasteet.

2.6.7. Metsät suojelevat maaperää eroosiolta ja kuivumiselta sekä vuoristoalueilla lumivyöryiltä ja edistävät juomaveden säännöllistä uusiutumista. Metsät pystyvät kuitenkin vähentämään vain rajoitetusti happo- ja ravinnelisäyksiä, mikäli ne ylittävät metsäekosysteemin luonnollisen sietokyvyn.

2.6.8. Metsävarat kestävyyden lähteenä perustuvat mm. puuston tilavuuden ja metsäalan suotuisaan kehitykseen (vrt. kohdat 2.1.10 ja 2.1.11). Puuston ikärakenteen tulisi olla optimaalinen siten, että kaikkia ikäluokkia olisi riittävästi ja alueittain tasapainoisesti tasaisen hakkuutason säilyttämiseksi. Mikäli vanhoja tai heikkokuntoisia hoitamattomia metsiä on runsaasti, vaarantuu myös hiilitase, koska metsien lahotessa niistä vapautuu hiilidioksidia enemmän kuin muu puusto pystyy itseensä sitomaan.

2.6.9. Metsien tuotannollisten toimintojen mittareita ovat mm. kasvun ja poistuman suhde ja metsänhoito- sekä perusparannustöiden vaikutukset (vrt. kohdat 2.1.11 2.1.14). Puutavaran hinta määräytyy pitkälti markkinatilanteen mukaan, mutta hinnan ollessa riittävän korkea se innostaa metsänomistajia hoitamaan metsäänsä ja ottamaan myös metsien monimuotoisuuden huomioon metsänkäsittelyssä. Metsistä saatavien muiden hyödykkeiden kuten sienien ja marjojen taloudellista arvoa ei ole tilastoitu, mutta alueellisesti niillä voi olla suurikin merkitys.

2.6.10. Metsätalouden kestävyys sosiaalisten ja taloudellisten toimintojen osalta on moninainen. Metsäsektorin ja sen lähitoimialojen työllistävä vaikutus on merkittävä, samalla kun EU:n alue kärsii korkeasta työttömyysasteesta. Vaikeasti mitattavia, mutta selkeästi tunnistettavia sosiaalisia tunnuksia ovat metsien kulttuuriarvot, jotka näkyvät niin ihmisten suhtautumisessa luontoon kuin eri kulttuurialojen teoksissa. On tärkeää korostaa perhemetsänviljelyn merkitystä kestävän metsätalouden sekä elävän maaseudun kannalta.

2.6.11. Kansalaisten osallistumista metsätaloutta koskevaan päätöksentekoon on viime aikoina korostettu. Osallistumisen muotoja käytännössä mietittäessä on todettu, kuinka vaikeaa on löytää kaikkia osapuolia tyydyttävä käytäntö. Metsänomistajien, metsäteollisuuden ja luonnonsuojelijoiden arvostukset eivät aina sovi yhteen. Valtion ja kuntien omistamissa metsissä, jotka tavallaan ovat kansalaisten yhteistä omaisuutta, osallistuva suunnittelu on helpompaa toteuttaa. Yksityismetsissä ohjaus toteutuu pitkälti lainsäädännön, metsänkäsittelyohjeiden, koulutuksen, neuvonnan ja puutavaran ostajien laatuvaatimusten tuloksena.

2.6.12. Puutavaran ja metsätaloustuotteiden ostajien vaatimukset kestävällä tavalla tuotettujen tuotteiden saatavuudesta ovat johtaneet metsien sertifiointitarpeeseen ja tuotteiden ekomerkintään. Parhaillaan sertifiointijärjestelmiä ja muita järjestelmiä kestävän metsätalouden edistämiseksi mietitään niin jäsenvaltioiden kuin yhteisön tasolla.

3. Metsäalan ongelmat ja mahdollisuudet EU:ssa

3.1. Metsäalan ongelmat EU:n alueella

3.1.1. Metsien kannalta suurin ongelma pitkällä aikavälillä on saasteiden aiheuttamat vauriot puustolle ja maaperälle. Erityisesti teollisuuden rikkidioksidipäästöjä on onnistuttukin vähentämään kahden viimeisen vuosikymmenen aikana, mutta liikenteen päästöt, erityisesti typen oksidit ja maan pinnan lähellä olevan otsonikonsentraation kasvu ovat mittava ongelma.

3.1.2. Kuten kohdassa 2.1.19 todetaan, metsäpalot ovat eteläisessä Euroopassa merkittävä rasite. Useat paloalueet ovat karuja, vähäpuustoisia ja vaikeakulkuisissa maastoissa sijaitsevia alueita, joilla sekä ennakkotorjunta että metsänuudistaminen ovat vaikeita toteuttaa. Ko. maissa koetaan, ettei EU:n tuki palojen torjunnalle ja paloalueiden uudelleenmetsitykselle ole riittävä tuhojen laajuuteen nähden. Varsinkin palojen ennaltaehkäisy tunnustetaan tärkeäksi yhteisön rahoitusmuodoksi. Jotta metsäpaloja voitaisiin ehkäistä nykyistä paremmin, palojen syyt tulisi tietää tarkemmin. Syyt vaihtelevat alueittain. Esim. ilmasto, kuivuminen, maaseudun autioituminen, sopimattomat karjanlaiduntamismenetelmät tai turismi voivat olla tuhon alkusyy.

3.1.3. Niissä EU-maissa, joissa metsiä on vähän tai niiden taloudellinen merkitys on vähäinen, ongelmaksi saattaa muodostua väestön vieraantuminen metsistä. Tämä johtaa metsien taloudellisen ja suojelullisen arvon yliarviointiin. Kaupungistumisen myötä myös metsissä tehtävien toimenpiteiden hoito, hakkuut, suojelutoimet merkityksen ja vaikutuksen ymmärtäminen heikkenee.

3.1.4. Metsiä uhkaavia muita vaaroja ovat sieni- ja hyönteistuhot, pohjavesien saastuminen ja kuivuminen, eräissä EU-maissa kuten Ruotsissa ja Suomessa jokamiehenoikeuksien väärinkäyttö sekä myrsky- ja lumituhot. Kun puutavaraa tuodaan EU:n alueelle tai sitä liikutellaan maasta toiseen EU:n alueella, tulisi pystyä varmistamaan, ettei sen mukana tule alueelle tuhohyönteisiä.

3.1.5. Metsien virheelliset hakkuu- ja hoitotoimet voivat vaarantaa metsien monimuotoisuuden ja toisaalta heikentää niiden vastustuskykyä saasteita vastaan. Mm. laajat yhdelle puulajille uudistettavat hakkuualueet, alueelle vieraiden puulajien käyttäminen samoin kuin geneettisesti liian kaukaista alkuperää olevan uudistamismateriaalin istuttaminen tai kylväminen vaarantavat metsien menestymisen mahdollisuudet. Samaan lopputulokseen johtaa myös metsien laaja jättäminen hakkuu- ja hoitotoimien ulkopuolelle.

3.1.6. Ympäristöterminologia vaihtelee suuresti maasta toiseen. Tämän havaitsi alueiden komiteakin käsitellessään oma-aloitteista lausuntoa alueellisista seutupuistoista. Jotta vertailukelpoisia tietoja esim. suojelualueista saataisiin, tulisi ainakin tilastoinnin tasolla terminologiaa yhdenmukaistaa. Tällöin samantyyppiset suojelualueet kuuluisivat saman nimikkeen alle, vaikka kunkin maan "arkikäytännössä" olisi omat nimikkeet.

3.1.7. Tasapainon löytäminen metsien eri käyttömuotojen välillä ei ole helppoa. Maanomistajien kuulemiselle suojeluohjelmia toteutettaessa ei ole aina jäänyt riittävästi aikaa, mikä on saattanut hidastaa järkevienkin hankkeiden toteutumista. Paikallis- ja aluehallinnon vastuualueeseen kuuluva metsien ja maankäytön suunnittelu tarjoaa hyvän mahdollisuuden eri metsän- ja maankäyttömuotojen välisten ristiriitojen yhteensovittamiselle.

3.1.8. Euroopan ulkopuolisen, erityisesti Itä- ja Kaakkois-Aasian metsäteollisuuden tuotanto ja tuotteiden kilpailukyky ovat parantuneet eurooppalaisiin tuottajiin verrattuna. Nopeakasvuiset viljelymetsät tuottavat hyvälaatuista raaka-ainetta, jota paikalliset jalostuslaitokset käyttävät. Kun EU-maat tuottavat nyt maailman selluloosan tuotannosta 20 % ja paperintuotannosta 26 %, vaatii kilpailuaseman säilyttäminen voimakasta panostusta tuotekehittelyyn ja tuottavuuden parantamiseen. Koska tuotteiden kauppaa rajoittavia suojatulleja ei ole mahdollista käyttää muutoin kuin polkumyyntiä vastaan, ainoaksi keinoksi jää kilpailukyvyn parantaminen.

3.1.9. Metsäteollisuustuotteiden laadullista tai kustannustehokasta kilpailukykyä vakavampi uhka saattavat olla kuluttajien asenteet, mikäli ne muuttuvat kielteisiksi metsätaloustuotteita kohtaan. Jos tuotteiden ekologisesta kilpailukyvystä ei tiedoteta riittävästi, se unohtuu.

3.1.10. Metsien pirstoutunut omistusrakenne monissa EU-maissa on muodostunut ongelmaksi, koska hyvin pienillä metsäpalstoilla ei ole taloudellista merkitystä omistajalleen. Näiden metsänomistajien saavuttaminen neuvonnan ja koulutuksen piiriin on myös vaikeaa. Toisaalta pienipiirteinen metsänomistus johtaa metsien pienipiirteiseen käsittelyyn ja on siten tae metsien monimuotoisuuden säilymiselle.

3.1.11. EU:n hallinnossa metsäasioita käsitellään useilla pääosastoilla. Aina ei välttämättä edes tiedosteta yksittäisen päätöksen vaikuttavan metsäsektorin toimintaan. Vaikka metsätoimiston ja pysyvän metsäkomitean roolia onkin vahvistettu, ei metsäasioiden koordinointi vieläkään ole riittävän laajaa. Sama ongelma näkyy myös tutkimuksen puiteohjelmien rakenteessa, kun tarkastellaan metsähankkeiden sijoittumista eri tutkimusohjelmiin.

3.2. Metsäalan mahdollisuudet EU:ssa

3.2.1. Metsien lisääntyneet puuvarat ja pitkään jatkunut hakkuiden alimitoitus kasvuun verrattuna mahdollistavat metsäteollisuuden kapasiteetin kasvattamisen. Tämän ansiosta EU:n alueen metsäteollisuustuotteiden omavaraisuusaste kohoaisi entisestään ja vientimahdollisuudet EU:n ulkopuolelle paranisivat. Samalla luotaisiin uusia työpaikkoja niin metsäsektorille kuin liitännäistoimialoille.

3.2.2. Maaseudulle puun pienimuotoinen mekaaninen jatkojalostus voisi tuoda uusia työtilaisuuksia. Varsinkin syrjäiset maaseutualueet ovat usein raaka-aineen tuottajan asemassa, kun puutavara kuljetetaan kauemmaksi jalostettavaksi. Onnistuakseen toiminta vaatii yhteistyötä, mm. veturiyritysten varaan muodostettavia alihankintaketjuja tai pienistä yrityksistä koostuvia osuuskuntia. Myös yrittäjien kouluttamiseen tulee kiinnittää huomiota. Mm. yrittäjätaitojen, tuotekehittelyn, markkinoinnin ja tuotteiden laatujärjestelmien kehittämistä ja koulutusta tarvitaan.

3.2.3. Tavoiteohjelmat 1/5b/6 mahdollistavat rakennerahastovarojen käyttämisen edellisessä kohdassa mainittujen toimenpiteiden rahoittamiseen. Lisäksi Leader II -yhteisöaloite (alatoimenpidekokonaisuus B3 "Maa-, metsä ja kalataloustuotteiden arvon kohottaminen" sekä toimenpidekokonaisuus C "Kansainväliset yhteistyöhankkeet" antaa hyvät mahdollisuudet juuri innovatiivisten ja mallina toimivien projektien toteuttamiseen.

3.2.4. Em. tavoitealueilla ESR:n varat tarjoavat mahdollisuuden eri intressipiireille suunnattuun, kestävään metsätaloutta koskevaan koulutukseen.

3.2.5. Puusta saadaan myös muita tuotteita kuin paperia, rakennuspuuta tai huonekaluja. Esimerkkinä voi mainita kemikaalit, väriaineet, koriste-esineet, savustustarvikkeet tai jopa elintarvikkeet. Korkkitammesta saatava korkki on pitkään käytetty raaka-aine. Uusiutumattomista luonnonvaroista valmistettuja metallisia tai muovisia esineitä tai varaosia voitaisiin korvata puusta valmistetuilla, mikäli tutkimukseen ja tuotekehittelyyn panostettaisiin riittävästi.

3.2.6. Puun energiakäyttöä voitaisiin lisätä huomattavasti. Useissa maissa on saatavissa muuhun tuotantoon kelpaamatonta pieniläpimittaista puuta runsaasti. Esimerkiksi metsänomistajien osuuskunnat voivat huolehtia kiinteistöjen, kylien tai jopa pienien kuntakeskusten lämmittämisestä. Samassa yhteydessä on mahdollista tuottaa myös sähköä. Energialaitoksissa voidaan polttaa myös sahojen hukkapuuta sekä keräyspaperia ja kartonkia.

3.2.7. Puun energiakäytöllä olisi kokonaistaloudellisia hyötyjä niin koko unionia kuin yksittäisiä alueita ajatellen. Puu korvaisi fossiilisten polttoaineiden tuontia sekä niiden pitkiä ja vaarallisia kuljetuksia sekä loisi työmahdollisuuksia maaseutualueille. Puupolttoaine aiheuttaa oikein poltettuna vain suhteellisen vähäisiä päästöjä ja on ennen kaikkea hiilidioksidin suhteen neutraali. Puun energiakäytön logistiikan kehittäminen vaatii vielä jatkotoimia, samoin hakkeen jalostaminen briketeiksi tai hakkeen polttaminen märkänä.

3.2.8. Puun energiakäyttöä voitaisiin suosia verotusratkaisuilla ja/tai myöntämällä investointitukea verrattain kalliisiin polttolaitoksiin.

3.2.9. Kierrätyspaperin käyttäminen raaka-aineena on sekä mahdollisuus että ongelma. Kaikki käytetty paperi on pois kaatopaikoilta. Kuitua ei voi kuitenkaan kierrättää loputtomasti, vaan aina tarvitaan ensikuitua mukaan. Kierrätyskuidun käyttämisestä tulisikin tehdä kokonaistaloudellisia selvityksiä, jotta vältyttäisiin keinotekoisilta ratkaisuilta kierrätyskuidun hyväksi. Yksi varteenotettava käyttömuoto on myös kierrätyskuidun polttaminen.

3.2.10. Peltojen "non-food" -kasvien käyttäminen paperintuotannossa on mahdollisuus. Toisaalta pellot voidaan pitää tuotannossa ja toisaalta kasveista saatavalla kuidulla voidaan parantaa paperin paino-ominaisuuksia.

3.2.11. Metsien käyttäminen matkailu- ja virkistystarkoituksiin tarjoaa kasvavia mahdollisuuksia. Matkailuyrittäjät tarjoavat metsästys- ja retkeilypaketteja, mutta alueella harjoitettavan metsätalouden esittelykin voisi olla matkailutuote. EU-tavoiteohjelmat ja Leader II tarjoavat rahoitusta kehittämishankkeiden toteuttamiseen.

3.2.12. Metsiä voitaisiin käyttää nykyistä tietoisemmin kasvihuoneilmiön torjumiseen sekä ihmisen ja luonnon itsensä aiheuttamien ympäristövaurioiden ehkäisemiseen.

4. Euroopan parlamentin päätöslauselma Euroopan unionin metsästrategiasta

4.1. Euroopan parlamentti hyväksyi 18.12.1996 päätöslauselman Euroopan unionin metsästrategiasta. Päätöslauselman mukaan EU:n metsästrategian tulee pohjautua seuraaviin periaatteisiin:

a) sen tulee olla globaali ja luonteeltaan yhtenäinen,

b) sen tulee kannustaa alan sisäiseen solidaarisuuteen,

c) sen tulee noudattaa toissijaisuusperiaatetta eli sen tulee olla kansallisiin hankkeisiin nähden toissijainen ja täydentävä.

4.2. Läheisyysperiaatteen huomioonottaviksi toimenpidekokonaisuuksiksi EU:n tasolla määriteltiin:

a) metsävarojen suojelu,

b) palontorjunta,

c) biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen,

d) koko ympäristöön vaikuttavat toimenpiteet,

e) metsien virkistyskäytön kehittäminen,

f) metsävarojen arvon lisääminen.

4.3. Metsävarojen suojelun painopisteiksi päätettiin seuraavaa:

asetetaan kestävän metsänhoidon suuntaviivat,

edistetään metsämaiden uusiutumista,

valvotaan tuontitavaroiden laatustandardeja (tuholaisia, loiseläimiä ja tauteja vastaan),

lisätään kasviston terveyden seurantaa niin, että siihen sisältyvät kaikki metsätalouden osat, ja lisätään rahoitusta tarpeen mukaan,

kannustetaan ympäristön kannalta hyväksyttävien menetelmien tutkimusta ja kehittämistä hyönteisten ja tautien torjunnassa,

varmistetaan, että metsätalous otetaan huomioon muussa ilmansaasteisiin liittyvässä EU-politiikassa, rakennushankkeissa jne.,

ratifioidaan YK:n ilmastosopimus,

pyritään löytämään ihmisen, eläinten ja metsän välinen kokonaisvaltainen ja kestävä tasapaino, joka vastaa tämän päivän ekologisia, sosiaalisia ja kulttuuriin liittyviä sekä taloudellisia vaatimuksia,

otetaan huomioon eläinten tarpeet metsien suojelussa ja hoidossa,

tehdään riistavahinkojen syitä sekä metsästysoikeuden haltijoiden, metsänomistajien ja muiden kansalaisten osallistumista koskeva lisätutkimus.

4.4. Palontorjunnan toimintateemoiksi päätettiin seuraavaa:

asetuksen (ETY) N:o 2158/92 mukainen toiminta on alirahoitettu ja lisärahoitusta tarvitaan tuhoalueiden uudelleen metsittämiseen,

rakennerahastojen metsien palontorjuntaan osoitettujen varojen käyttö tulisi koordinoida paremmin,

metsäpalojen ehkäisemiseen, havaitsemiseen ja sammutukseen liittyviä järjestelmiä tulisi edelleen tutkia ja alan tutkimuslaitoksia tulisi avustaa,

koordinoidaan käytössä olevat toimenpiteet paremmin kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla, jolloin mukana olisivat toimivaltaiset viranomaiset ja pysyvä metsäkomitea,

kehitetään metsäpalojen torjuntajärjestelmien tietokantaa.

4.5. Hyväksytyt biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen toimintateemat:

lisätään asetusta (EY) N:o 1467/94 varten käytettävissä olevia varoja, jotta se voitaisiin panna kokonaisuudessaan täytäntöön metsätaloussektorilla,

määrätään suuntaviivat biologisen monimuotoisuuden säilyttämiselle, ylläpidolle ja kohentamiselle kaikkien metsien kohdalla,

edistetään metsänistutusta (varsinkin monokulttuuria) koskevaa tutkimusta,

edistetään biologisen monimuotoisuuden lisäämistä koskevaa tietoutta,

edistetään biologisen monimuotoisuuden arvioinnin ja sen kustannus-hyötysuhteeltaan parhaan kohentamisen tutkimusta,

edistetään niiden vaikutusten tutkimusta, joita metsätalouden menetelmillä on biologiseen monimuotoisuuteen.

4.6. Koko ympäristöön vaikuttavat toimenpiteet: EU:n tulee:

edistää metsien ympäristövaikutusten tutkimista,

myöntää suurempaa metsitysavustusta yksityishenkilöille sekä paikallisille ja alueellisille viranomaisille,

suostua korottamaan jäsenvaltioille maksettavia vuosittaisia tukipalkkioita lähemmäksi reaalikustannuksia,

koordinoida yhteistä politiikkaa niin, että metsätalous otetaan siinä huomioon,

lisätä rahoitusta yhteiseen maatalouspolitiikkaan kuuluvissa, metsätalouteen liittyvissä toimenpiteissä.

4.7. Metsien virkistyskäytön kehittämisen hyväksytyt painopisteet ovat seuraavat:

yhteistyötä on edistettävä alueilla, joilla metsät levittäytyvät kansallisten rajojen yli,

metsien virkistyskäyttö on liitettävä EU:n maaseudun kehittämispolitiikkaan.

4.8. Hyväksytyt metsävarojen arvon lisäämisen painopisteet ovat seuraavat:

käyttöbudjettia lisätään viiden vuoden ajan,

autetaan asianmukaisten metsätyyppikohtaisten hoitosuuntaviivojen kehittämisessä,

edistetään metsäopetusta ja koulutusta, jossa painotetaan erityisesti muiden jäsenvaltioiden toimintamenetelmien tuntemusta,

edistetään metsien antaman yleisen hyödyn tutkimusta ja sen laajempaa tuntemusta,

edistetään parempien toimintamenetelmien tutkimusta ja käyttöä,

kehitetään yhteistyötä käyttäjien ja omistajien sekä julkisen ja yksityisen tahon välillä,

edistetään puun markkinointimahdollisuuksien tutkimusta,

edistetään tutkimusta puun mahdollisuuksista energialähteenä,

edistetään paremman geenikannan käyttöä laadun parantamiseksi,

edistetään puuvaroja koskevaa parempaa tiedottamista puujalostusteollisuudelle.

4.9. Toimielinten järjestelyn osalta esitetään pysyvän metsäkomitean toimialaa laajennettavaksi käsittämään ympäristömerkin myöntäminen, kasvinsuojelutoimet, metsänviljelyaineisto ja metsäntutkimus, jotta siitä tulisi metsäpolitiikan yhteensovittamisen väline. Samoin tehdään esityksiä EFICS-järjestelmän kehittämisen tehostamisesta.

4.10. Päätöslauselmassa esitettyjen toimenpiteiden toteuttaminen vaatii nykyiseen EU-rahoitukseen verrattuna lisärahoitusta 353 miljoonaa ecua/vuosi eli viisivuotiskaudella n. 1 765 miljardia ecua.

5. Alueiden komitean kannanotot

5.1. Yleistä

5.1.1. Alueiden komitea yhtyy Euroopan parlamentin kantaan siitä, että EU:n kestävää metsänhoitoa, ilmansaasteiden torjuntaa ja metsäpalojen vähentämistä koskevien toimien tulee olla Helsingin ja Rion konferenssien suuntaviivojen mukaisesti jäsenvaltioiden metsäpolitiikkoja täydentäviä.

5.1.2. Alueiden komitea korostaa kestävän metsätalouden periaatteiden käyttöönottoa metsien hoidossa ja käytössä niin EU-, jäsenvaltio- kuin aluetasolla. Komission tulee kaikissa toimissaan edistää näiden periaatteiden toteutumista siten, että kestävyyden kaikki elementit ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys otetaan tasavertaisesti huomioon.

5.1.3. Alueiden komitean näkemysten mukaan EU:n rooli kansainvälisessä metsäkysymyksissä on tuoda esille jäsenvaltioidensa yhteensovitetut kannat neuvoteltavista asioista. Edistettäviä asioita ovat mm. ilmastonmuutosten ehkäisy sekä kestävän metsätalouden ja biodiversiteetin edistämiseen liittyvien toimien ja yleisindikaattoreiden selvittäminen ja niistä sopiminen. Myös puutavaran mukana kulkeutuvien tuholaisten ennakkotorjunta kuuluu tähän kategoriaan.

5.1.4. EU voi tukea metsäalaa parhaiten edistämällä koulutusta, tutkimusta, tiedotusta ja neuvontaa sekä tukemalla maaseudun kehittämistoimia.

5.1.5. Metsätaloustoiminta on osa taloudellista toimintaa, joka kehittyy jatkuvasti ja jolle ei ole tarkoituksenmukaista luoda YMP:n kaltaista tukijärjestelmää. Alueiden komitean käsityksen mukaan metsätalouden tukitoimintaan nykyisin käytettävien varojen määrä on riittävä myös jatkossa, varsinkin kun ottaa huomioon EU:n budjettitaloudellisen tilanteen. Rahoituskehyksen sisällä voidaan kuitenkin, mikäli muut tarpeet eivät ole esteenä, tehdä painotuksia siten, että Etelä-Euroopan metsäpalovahinkojen torjuntaan ja jälkihoitoon olisi enemmän varoja käytettävissä.

5.1.6. Alueiden komitea kehottaa komissiota kiirehtimään neuvoa-antavan metsäkomitean perustamista, jotta alueiden ja eri intressipiirien, mm. jäsenvaltioiden metsänomistajien, teollisuuden, metsästysluvan haltijoiden, työntekijöiden ja luonnonsuojelujärjestöjen kannanotot tulisivat komission tietoon.

5.1.7. Alueiden komitea tukee metsäalan tuntemuksen ja kokemustenvaihdon kehittämiseen tähtäävien kansainvälisten kokousten järjestämistä. Mielipiteitä voitaisiin vaihtaa ennen muuta Atlantin, Baltian, Pohjanmeren, Välimeren jne. alueilla jo tehtävää yhteistyötä varten perustetuissa rakenteissa.

5.2. Esityksiä metsänhoitotoimenpiteistä

5.2.1. Alueiden komitea on yhtä mieltä Euroopan parlamentin kanssa siitä, että EU:n tulee sopia metsänhoidon suuntaviivoista ja yleisistä periaatteista, kuten kestävän metsänhoidon periaatteista. Jäsenvaltioiden ja alueiden tehtäviin kuuluu laatia varsinaiset metsänkäsittelyohjeet, jotka perustuvat mm. metsien ekologiseen tilaan, olemassa olevan puuston rakenteeseen ja ikään sekä metsän eri käyttömuotojen painotukseen. Useimpien maiden sisällä tarvitaan lisäksi täydentäviä alueellisia ohjeita. Komitea korostaa kuitenkin, että useissa jäsenvaltioissa ja monilla alueilla on voimassa kestävää ja sääntöjenmukaista metsänhoitoa koskevia konkreettisia metsäoikeudellisia säädöksiä, jotka tulee ottaa huomioon.

5.2.2. Komission tulee tukea jäsenmaita niiden pyrkimyksissä metsien hoidon ja käytön pitkän aikavälin ja säännöllisesti tarkistettavien suunnitelmien laatimisessa, sillä vain suunnitelmallisuudella voidaan saavuttaa pysyviä myönteisiä tuloksia.

5.2.3. Alueiden komitea painottaa komission tukitoimien kuten tutkimustoiminnan rahoituksen tärkeyttä ekologisten metsänkäsittelymenetelmien kehittämisessä ja näiden menetelmien kokonaistaloudellisten hyötyjen selvittämisessä. Ekologisiin hoitomenetelmiin kuuluu mm. metsien uudistaminen pienipiirteisesti, pääasiassa paikallisten puulajien käyttäminen monipuolisesti metsää uudistettaessa. Uudistusmateriaalin tulee olla alkuperältään alueelle sopivaa.

5.2.4. Alueiden komitea esittää komissiolle, että metsäpuiden siementen ja taimien kauppaa sääteleviä direktiivejä uudistettaessa otettaisiin huomioon kullekin alueelle parhaiten soveltuvan materiaalin käyttömahdollisuudet. Näitä ovat ainakin materiaalin alkuperä, taimien koko ja taimityyppi.

5.2.5. Jotta EU:lla ja jäsenvaltiolla olisi käytettävissä luotettavaa tietoa metsien määrästä ja tilasta, metsäninventointijärjestelmäksi tulisi ottaa käyttöön paras mahdollinen yhteinen järjestelmä.

5.3. Esityksiä metsien käytöstä

5.3.1. Alueiden komitea on ilahtunut metsien moninaiskäyttöä tukevasta parlamentin päätöslauselmasta. Useimmilla metsäalueilla voidaan metsien talouskäyttö ja virkistyskäyttö yhdistää ottamalla huomioon kestävän käytön periaatteet.

5.3.2. Alueiden komitean mielestä EU:n metsätaloustuotteiden suhteellisen kilpailukyvyn säilyttämiseksi komission tulee tukea tutkimus- ja kehittämistoimintaa uusien, jalostusasteeltaan korkeiden tuotteiden synnyttämiseksi.

5.3.3. Alueiden komitea tukee komission esitystä tutkimustoiminnan viidennen puiteohjelman rakenteen yksinkertaistamisesta. Esitettyihin painopisteisiin "kilpailukyvyn ja kestävän kasvun edistäminen" ja "elinympäristö ja ekosysteemi" tulisi varata selkeä rahoituspanos metsätalouden ja metsätuotteiden jatkojalostuksen kehittämiseen ottaen huomioon, että hankkeiden toteutukseen kuluu paljon aikaa.

5.3.4. Alueiden komitea yhtyy parlamentin esityksiin puun energiakäytön edistämisestä.

5.3.5. Rakennerahastouudistuksen yhteydessä on erittäin tärkeää taata, että maaseutualueilla voidaan tukea puuta jalostavien mikro- ja pienyritysten kehittämistä. Tähän kuuluu myös yritysten yhteistyön edistäminen ja rohkaiseminen alueellisten laatumerkkien kehittämiseen.

5.3.6. Alueiden komitean mielestä on tärkeää, että tutkimus- ja kokeilutoiminnassa rahoitetaan hankkeita, joissa selvitetään ensiasteen ja kierrätyskuidun sekä pelloilta saatavan kuidun käyttöä metsäteollisuustuotteissa. Tutkimuksissa tulisi paneutua kuidun kokonaistaloudellisen kiertoajan selvittämiseen, hyvien sekoitussuhteiden selvittämiseen sekä etsimään kierrätyskuidulle myös muita käyttömahdollisuuksia esim. energiantuotannossa.

5.3.7. Ensi- ja kierrätyskuidun käytön määrää ei tule säädellä keinotekoisilla rajoitteilla tai tukitoimilla eikä myöskään verotusratkaisuilla.

5.3.8. Alueiden komitea kannattaa lämpimästi parlamentin esitystä metsien ja metsätaloustuotteiden merkityksestä kertovasta koulutus- ja tiedotuskampanjasta. Kampanjan aikana tulisi tiedottaa erityisesti puutavaran ominaisuuksista ekologisena raaka-aineena. Kampanjan kohteina voisivat olla sekä kuluttajat, koululaiset ja opiskelijat että myös teollisuus ja virkamiehet.

5.4. Esitykset suojelutoimista

5.4.1. Alueiden komitean mielestä EU:n tehtävänä on luoda metsien biologisen monimuotoisuuden suositukset, joita kukin jäsenvaltio voi täsmentää alueellisten näkökohtien mukaisesti.

5.4.2. AK painottaa, että on tärkeää suojella metsän yksityistä omistusoikeutta ja yksityisomistuksen merkitystä metsänsuojeluun liittyvissä kysymyksissä sekä kestävän metsätalouden kehittämisessä.

5.4.3. Alueiden komitea tukee toimia arvokkaiden luontoalueiden ja maisema-alueiden suojelemiseksi. Natura 2000 -ohjelman toteuttaminen on tässä mielessä tärkeää. Suojelutoimia toteutettaessa on kuitenkin muistettava läheisyysperiaate eli alueen ihmisten ja erityisesti metsänomistajien kuuleminen. Samoin suojeluohjelmien laajuus on suhteutettava käytettävissä oleviin määrärahoihin. Alueiden komitea myös korostaa, että alueiden ja kuntien vastuulla oleva maankäytön suunnittelu tarjoaa hyvät mahdollisuudet suojelualueiden määrittämiselle ja intressiristiriitojen sovittelulle. Lisäksi esimerkiksi alueellisten tai kansallisten puistojen perustaminen vastaa näitä tavoitteita.

5.4.4. Alueiden komitea painottaa, että EU:n tulee metsien sertifiointijärjestelmän suosituksia ja yleiskriteerejä määrittäessään ottaa huomioon, että kullekin jäsenmaalle ja alueelle tulee mahdollistaa alueen erikoisolosuhteisiin soveltuva järjestelmä. Järjestelmän tulee olla vapaaehtoinen, sopia metsänomistuksen rakenteeseen, puukaupan käytäntöihin ja luonnonoloihin. Järjestelmän tulee olla kustannustehokas niin, ettei millekään osapuolelle tule kohtuuttomia kustannuksia sertifioinnin toteuttamisesta tai valvonnasta.

5.4.5. EU:n viidennen tutkimuspuiteohjelman sisältöä suunniteltaessa tulisi ottaa huomioon rahoitus toisaalta tutkimuksille ympäristötuhojen vaikutuksista metsille ja toisaalta tutkimuksille, joissa selvitetään metsien ja metsätaloustoimien ympäristövaikutuksia.

5.4.6. Alueiden komitean mielestä asetuksen (ETY) N:o 307/86 toteuttamisessa on erityisen tärkeää se, että metsien tilaa mittaava koealaverkosto saadaan toimimaan täydessä mitassaan ja että metsätietojärjestelmä EFICS saadaan valmiiksi.

Bryssel, 19. marraskuuta 1997.

Alueiden komitean puheenjohtaja

Pasqual MARAGALL i MIRA