51997IP0415

A4-0415/97

Päätöslauselma eurosta ja kuluttajista

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon 28. marraskuuta 1996 antamansa lausunnon ehdotuksesta neuvoston asetukseksi eräistä euron käyttöönottoon liittyvistä säännöksistä ((EYVL C 380, 16.12.1996, s. 47.)),

- ottaa huomioon 28. marraskuuta 1996 antamansa lausunnon ehdotuksesta neuvoston asetukseksi euron käyttöön ottamisesta ((EYVL C 380, 16.12.1996, s. 50.)),

- ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 7. heinäkuuta 1997 antaman päätöslauselman euron käyttöönoton oikeudellisesta kehyksestä ja erityisesti mainitun päätöslauselman liitteen ((EYVL C 236, 2.8.1997, s. 7.)),

- ottaa huomioon työjärjestyksensä 148 artiklan,

- ottaa huomioon talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan mietinnön (A4-0415/97),

A. ottaa huomioon, että joulukuussa 1995 kokoontunut Madridin Eurooppa- neuvosto sai aikaan poliittisen sopimuksen euron käyttöönoton aikataulusta,

B. ottaa huomioon, että tämän sopimuksen jälkeen komissio on esittänyt kaksi ehdotusta asetuksiksi, joista toinen on hyväksytty ja jossa määritellään euroa koskeva rahalainsäädäntö,

C. ottaa huomioon, että jotkut jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön käytännön määräyksiä yksityistä sektoria (siirtymäkauden suunnitelmia, «schémas de place») ja julkista sektoria varten,

D. ottaa huomioon, että aikatauluun, rahalainsäädäntöön liittyviin asetuksiin sekä jäsenvaltioiden käyttöön ottamiin käytännön määräyksiin liittyy joukko kuluttajien kannalta kiinnostavia kysymyksiä, kuten siirtymäkauden kustannukset ja sopimusten oikeudellinen jatkuvuus,

E. katsoo, että rahaliiton menestys määräytyy suurelta osin sen mukaan, miten siihen liittyvien jäsenvaltioiden kansalaisia valmistellaan ennen euron käyttöönottoa,

F. katsoo, että jäsenvaltioiden julkisten viranomaisten samoin kuin pankki- ja rahoitusalan ja kaupallisen alan tulisi varmistaa asianmukaisten perehdytys-, koulutus- ja tiedotuskampanjoiden ja -politiikkojen täytäntöönpano,

G. katsoo, että euron käyttöönottoa koskevien perehdytys-, koulutus- ja tiedotuskampanjoiden täytäntöönpanossa on otettava huomioon, että kuluttajien käyttäytyminen vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen ja että se, missä määrin kuluttajat tulevat käyttämään euroa muiden maksutapojen kuin käteisen yhteydessä ennen setelien ja kolikkojen käyttöönottoa, saattaa vaihdella jäsenvaltiosta toiseen ja niiden sisällä,

H. ottaa huomioon, että euron käyttö ja kansallisten valuuttojen vaihtaminen euroiksi tapahtuu vaiheittain, sillä euroa tullaan todennäköisesti käyttämään muiden maksutapojen kuin käteisen yhteydessä 1. tammikuuta 1999 lähtien,

I. katsoo, että se, missä määrin siirtymis- ja vaihtokustannukset siirretään kuluttajille, määräytyy eri sektorien toimittajien välisten kilpailuolojen sekä kyseiseen tuotteeseen tai palveluun kohdistuvan kysynnän joustavuuden mukaan, ja että Euroopan toimielinten on siksi tehtävä kaikkensa varmistaakseen, että euron käyttöönotosta aiheutuvat kustannukset eivät lankea kuluttajien maksettavaksi,

J. katsoo, että rahaliittoon osallistuvien kansallisten valuuttojen välinen vaihto tulee aiheuttamaan ongelmia suurelle osalle väestöstä (kansalliset valuuttayksiköt ja euron ei-desimaaliset murto-osat), sillä noin 100 miljoonaa ihmistä Euroopan unionissa matkustaa ulkomaille joka vuosi ja ainakin 40 miljoonaa elää EU:n sisärajoilla,

K. katsoo, että ihmisiä on valmisteltava ja heille on tiedotettava niiden petosten ja väärinkäytösten mahdollisuuksista, joita saattaa liittyä hintojen pyöristykseen ja eurosetelien ja -kolikkojen käyttöönottoon; on myös perustettava vastaava seurantaelin,

L. katsoo, että setelien aitoustunnusten on edustettava korkeinta mahdollista turvatasoa, jotta väärennetyt setelit voidaan tunnistaa, kun kuluttajat käsittelevät niitä tai kun niitä käytetään koneissa;

1. Tunnustaa, että euron käyttöönotosta johtuva eri jäsenvaltioiden tavaroiden ja palvelujen suhteellisten hintojen avoimuus helpottaa rajat ylittävää kaupankäyntiä ja etämyyntiä ja auttaa alentamaan hintoja kilpailun lisääntyessä;

2. Korostaa niitä myönteisiä vaikutuksia, joita euroon siirtymisellä tulee olemaan Euroopassa ostoksia tekeville tai matkustaville kuluttajille valuuttariskien ja -vaihteluiden poistuessa; korostaa myös, että eurolla saattaa olla myönteisiä vaikutuksia sen kiihdyttäessä rahoituspalveluiden yhtenäismarkkinoita;

3. Kiinnittää huomiota myönteiseen vaikutukseen, joka ennakoiduilla matalilla koroilla on kulutusluottoihin ja kiinnelainoihin vakaan rahapolitiikan seurauksena; katsoo, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioissa voitaisiin edistää erityislainsäädäntöä esteiden (verot, rekisteröintimaksut jne.) poistamiseksi niiden kuluttajien tieltä, jotka haluavat vaihtaa pitkäaikaiset kiinteäkorkoiset kiinnelainansa tai lainansa toisenmuotoisiksi voidakseen hyötyä matalista koroista;

4. Panee merkille, että euron käyttö yhtenäisvaluuttana alkaa 1. tammikuuta 1999; huomauttaa, että vaikka eurosetelit ja -kolikot otetaan käyttöön vasta siirtymäkauden lopussa, euron käyttö arkielämässä tulee lisääntymään asteittain heti vuoden 1999 alusta lähtien; korostaa siksi, että on tärkeää hyödyntää siirtymäkautta ja kannustaa kuluttajia totuttelemaan euroon hintojen ja tulojen ilmoittamisyksikkönä sekä maksutapana (sekit, luottokortit jne.) ilman, että euron saatavilla oloon liittyy ylimääräisiä kustannuksia mahdollisesti liikkeessä oleviin valuuttoihin verrattuna;

5. Katsoo, että euroa koskeva perehdytys, koulutus ja tiedotus on äärimmäisen tärkeää alusta lähtien (1. tammikuuta 1999 lähtien), varsinkin haavoittuville ryhmille, kuten lukutaidottomille, vanhuksille ja näkövammaisille; korostaa, että tiedottaminen ei saisi olla vain mainostyyppistä kampanjointia, vaan se tulisi laajentaa kattamaan ne talouselämän alueet, joiden kanssa ihmiset joutuvat tekemisiin rahaa käyttäessään; korostaa tältä osin suurten palvelun tarjoajien (sähkö-, kaasu-, vesi- ja puhelinyhtiöiden) roolia ja sitä, että niiden olisi siirtymäkauden alussa käytettävä laskuissaan sekä entisiä kansallisia valuuttoja että euroja; huomauttaa, että tätä käytäntöä olisi sovellettava myös julkisessa hallinnossa, julkisissa rahapeleissä (lotto, toto, vedonlyönti, TV-ohjelmat) ja (joustavasti) yritysten palkanmaksussa;

6. Pitää erityisen tärkeänä, että kuluttajaryhmien, ammattiliittojen, pienten ja keskisuurten yritysten järjestöjen, naisjärjestöjen ja muiden eturyhmien kaltaiset edustukselliset järjestöt ovat mukana euroa koskevissa perehdytys-, koulutus- ja tiedotuskampanjoissa ja että tietoa jaetaan lapsille kouluissa sekä yliopistoissa ja muissa koulutusohjelmissa; tunnustaa, että euroa koskevissa tiedotuskampanjoissa on tärkeää käyttää mahdollisimman paljon uusia informaatioteknologioita, mutta korostaa myös populaari- ja paikallislehdistön merkitystä, sillä ne tavoittavat miljoonia kansalaisia;

7. Kiinnittää huomiota tärkeään rooliin, joka pankki- ja rahoitussektorilla on euroon siirtymisen helpottamisessa kolmannen vaiheen alussa; korostaa, että on tärkeää rohkaista kuluttajia käyttämään kaikkia olemassa olevia maksuvälineitä euroissa alusta alkaen; kehottaa tämän vuoksi komissiota antamaan ehdotuksen asetukseksi, jonka mukaan pankkeja kielletään veloittamasta asiakkailta tileihin tai maksuihin liittyviä muuntokuluja suunnitelman B ja C vaiheiden aikana; kehottaa pankkeja ilmoittamaan asiakkaille annettavat tiedot (tapahtumat, tiliotteet jne.) sekä kansallisena valuuttana että euroina kolmannen vaiheen alusta lähtien; korostaa myös pankkien tarvetta olla osallisina uuteen valuuttaan ja siirtymäkauteen liittyvän informaation tarjoamisessa;

8. Korostaa euron käyttöönottoon liittyvien kustannusten osalta sitä, että nämä kustannukset on tärkeää pitää mahdollisimman pieninä; korostaa siksi, että julkisten viranomaisten on tarpeen valvoa prosessia tarkasti, jotta saadaan riittävästi tietoa todellisista ylimääräisistä kustannuksista, jotta voidaan antaa yleisölle riittävästi tietoa näistä kustannuksista, taata tuotteiden toimittajien välinen kilpailu ja estää mahdolliset väärinkäytökset, kuten perusteettomat hinnankorotukset tai euroon liittymättömien kulujen periminen;

9. Panee merkille, että on tärkeää taata eri tuotteiden toimittajien välinen kilpailu, jotta estetään vaihtokulujen lankeaminen kuluttajien maksettavaksi;

10. Korostaa sitä, että nykyisten sopimusten jatkuvuus taataan eräistä euron käyttöönottoon liittyvistä säännöksistä 17 päivänä heinäkuuta 1997 annetulla neuvoston asetuksella (EY) 1103/97 ((EYVL L 162, 19.6.1997, s. 1.)), mutta että sopimuksia on mahdollista muuttaa erityisellä sopimuksella; pitää välttämättömänä, että standardisopimukset jätetään poikkeuslausekkeen ulkopuolelle; kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen kyseisen asetuksen muuttamiseksi, jotta estetään yksinomaan standardisopimuksien lausekkeisiin perustuva poikkeaminen periaatteesta, jonka mukaan euron käyttöönotto ei tule vaikuttamaan näiden sopimusten jatkuvuuteen;

11. Katsoo, että rahaliittoon osallistuvien kansallisten valuuttayksikköjen välisten vaihtokulujen arkaluonteisen kysymyksen osalta komission olisi asetusehdotuksella taattava, että siirtymäkauden aikana setelien ja kolikoiden vaihtaminen osallistuvien jäsenvaltioiden välillä on ilmaista; siinä tapauksessa, että tämänkaltaista asetusta ei hyväksytä:

- ehdottaa, että kansallisella tasolla kehitetään strategioita, jotka auttavat pienentämään näitä kustannuksia,

- muistuttaa siitä, että käytännöllinen tapa välttyä vaihtokuluilta voisi olla maksun suorittaminen luottokorteilla tai euromääräisillä sekeillä,

- korostaa joka tapauksessa, että kilpailua on kannustettava näiden kulujen pitämiseksi mahdollisimman pieninä;

12. Katsoo, että komission olisi asetusehdotuksella taattava, että kansallisen valuutan setelien ja kolikoiden vaihtamisen euroseteleihin ja -kolikoihin C vaiheessa on oltava kansalaisille ilmaista;

13. Pyytää komissiota tutkimaan edelleen mahdollisuutta perustaa seurantakeskuksia tarkkailemaan euroon siirtymistä ja euron käytön kehitystä paikallisella tasolla, koska tällaisilla elimillä saattaisi olla suuri merkitys kuluttajien tiedonsaannille ja hintojen seurannalle/kaksoishinnoittelulle tässä ratkaisevassa vaiheessa ja koska ne lisäisivät luottamusta euron käyttöönoton toteuttamistapaan;

14. Vaatii, että euroseteleiden valmistuksessa taataan mahdollisimman hyvä turvallisuustaso ja siten minimoidaan väärennösten vaara;

15. Tukee monien kuluttajien ja kuluttajajärjestöjen näkemystä, että lopullisen siirtymisen euroseteleihin ja -kolikkoihin olisi tapahduttava kaikissa osallistujamaissa mahdollisimman nopeasti ja enintään kolmen kuukauden kuluessa ja jäsenvaltioiden kesken koordinoidulla tavalla, jotta voidaan välttää sekaannuksia, vähentää kustannuksia ja minimoida kuluttajille aiheutuvat ongelmat;

16. On sitä mieltä, että EU:n tasolla on saatava aikaan lisää euron käyttöönottoa koskevia kuluttajansuojatoimia, jotta voidaan varmistaa, että kaikkien jäsenvaltioiden kuluttajia suojellaan mahdollisimman hyvin ja yhdenmukaisesti tällä alalla;

17. Katsoo, että euro-asetuksen C vaiheen alkamispäivän määrittelyssä EY:n perustamissopimuksen 109 l artiklan perusteella on huolehdittava siitä, että B vaiheen päättymispäivä on sama kuin C vaiheen alkamispäivä;

18. Vahvistaa, että vaikka kuluttajille eurosta annettava tieto on olennaisen tärkeää, niin samalla tarvitaan valistustyötä erityisesti kaupan alan yritysten ja niiden työntekijöiden suuntaan, jotta nämä voivat tehokkaasti vastata kuluttajien tarpeisiin;

19. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, ERI:n neuvostolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.