51997IE0468

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Rajaseutujen pk-yritykset rajanylittävissä liikesuhteissa todettuja ongelmia teknisiin vaatimuksiin liittyvät ongelmat mukaan lukien"

(97/C 206/15)

Talous- ja sosiaalikomitea päätti 26. maaliskuuta 1996 työjärjestyksensä 23 artiklan 3 kohdan mukaisesti antaa lausunnon aiheesta "Rajaseutujen pk-yritykset rajanylittävissä liikesuhteissa todettuja ongelmia teknisiin vaatimuksiin liittyvät ongelmat mukaan lukien".

Asian valmistelusta vastannut teollisuus-, kauppa-, käsiteollisuus- ja palvelujaosto antoi lausuntonsa 3. maaliskuuta 1997. Esittelijänä oli Eugène Muller, apulaisesittelijänä Christos Folias.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23. ja 24. huhtikuuta 1997 pitämässään 345. täysistunnossa (huhtikuun 24. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon 79:n äänestäessä puolesta ja kahden pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Jos Euroopasta halutaan "rajaton", kaikkeen, mitä tapahtuu pitkin "poistettavia" rajoja, on kiinnitettävä erityistä huomiota. Yhteisön sisärajaseudut muodostavat suuren osan EU:n pinta-alasta. Yhteisöpolitiikkojen rajanylittävä vaikutus on ilmeinen, mutta niiden toteuttamisessa on vierekkäisten jäsenvaltioiden kesken joskus merkittäviäkin eroja. Kansalaiset kokevat nämä erot yhdentymisen ja yhteenkuuluvuuden hyväksi tehtävien ponnistusten tavoin tavallista välittömämmin kyseisillä alueilla, joiden poliittiset, väestölliset, taloudelliset, yhteiskunnalliset, kulttuuriset, maantieteelliset ja historialliset erityispiirteet on pidettävä mielessä. Rajaseuduilla puolin ja toisin todettava rajojen avoimuusaste antaa arvokkaita viitteitä siitä, milloin ja miten mahdollisia puutteita on korjattava.

1.2. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että Euroopan unionin pk-yritykset () muodostavat kokonaisuutena yhteiskunnallista vakautta ja taloudellista kehitystä edistävän tekijän. Näin ollen on helppo myöntää, että pk-yritysten anti on ratkaiseva pyrittäessä vahvistamaan vedenjakaja- ja sillanpääasemaa, jota rajaseudut näyttelevät yhtenäismarkkinoiden tulevaisuuden kannalta. Pk-yritykset toimivat hyvin eri aloilla. Ne suuntaavat toimintansa yleensä lähimarkkinoiden helposti tunnistettavalle asiakaskunnalle. Ne eivät voi käyttää etunaan etäisyyden mahdollisesti suomaa "nimettömyyttä". Niiden on järjestäydyttävä keskenään ja kehitettävä oma strategia sopeutuakseen rajanylittävien paikallismarkkinoiden mittasuhteisiin ja erityispiirteisiin.

1.3. Tämä anti ei ole pelkästään taloudellista ja yhteiskunnallista. Se voi vauhdittaa useita aloja, kuten kulttuurielämää, kokemusten vaihtoa, "parhaiden käytänteiden" etsintää, ihmisten välisten suhteiden hyödyntämistä, keskinäistä ymmärtämystä ja kyseisten alueiden erityispiirteiden kunnioittamista. Jotta tämä anti toteutuisi ja tuottaisi tuloksia, pk-yritysten on voitava toimia yhteismarkkinoiden perusedellytysten mukaisissa olosuhteissa ja ympäristössä.

1.4. Tämän lausunnon tavoitteena onkin tutkia suoraan taloudellisilta ja yhteiskunnallisilta eturyhmiltä kerättyjen tietojen valossa, missä määrin perusedellytykset täyttyvät ja millaisia ongelmia rajaseutujen pk-yrityksillä voi olla.

1.5. Näin saatujen tietojen pohjalta, joita eräiltä rajaseuduilta laaditut tutkimukset täydentävät, voidaan tehdä rajaseuduilla toimivia pk-yrityksiä yleisesti koskevia johtopäätöksiä.

1.6. Talous- ja sosiaalikomitea ja erityisesti sen "sisämarkkinoiden tarkkailuelin" ovat sitä mieltä, että tällaiset erityistutkimukset ja ongelmien selvittäminen itse paikalla kansalaisten tässä tapauksessa pk-yritysten tasolla, on sisämarkkinoiden toimivuuden oikea arviointitapa.

1.7. Euroopan unionin talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmien edustajana komitea ei tyydy pelkästään toteamaan. Sen velvollisuutena on viestittää, ottaa kantaa ja ehdottaa komissiolle, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimia ja hankkeita, joilla mahdollisia ongelmia voidaan ratkaista ja poistaa esteitä, joiden vuoksi laajentuneiden markkinoiden tervehdyttävät vaikutukset saattavat jäädä kokematta suurelta osalta kansalaisia. Kansalaisten odotuksia ei saa pettää. TSK viittaa tässä yhteydessä yhtenäismarkkinoiden toimivuutta koskeviin lausuntoihinsa ().

1.8. Tosiasia on, että pk-yritysten kohtaamat ongelmat yhteisön sisärajaseuduilla ovat nykyisin merkitykseltään ja kiireellisyydeltään eriasteisia. Paljastuneilla ongelmilla on kuitenkin lukuisia yhteisiä piirteitä. Voidaan sanoa, että ne koskevat tietyssä määrin myös sellaisia EU:n jäsenvaltioita, joilla on vain vähän tai ei lainkaan yhteisiä rajoja toisen tai toisten jäsenvaltioiden kanssa. Maantieteellisestä ja poliittisesta tilanteesta johtuvia erityisongelmia ei pidä väheksyä. Niitä olisi tutkittava erikseen varsinkin EU:n laajentumispolitiikan kannalta.

1.9. On myös korostettava, että yhteisön sisäisestä kaupankäynnistä ja vapaan liikkuvuuden periaatteesta tähän asti aiheutuneet ongelmat ovat varsin moninaiset 1.1.1994 voimaan astuneen ETA-sopimuksen allekirjoittajamaissa Norjassa, Islannissa ja Liechtensteinissa, jotka kuuluvat tältä osin EU:n toiminnan piiriin.

2. Toteamukset

2.1. Yleistä

2.1.1. Luxemburgin ja Innsbruckin kuulemistilaisuuksista kerätyt tiedot koskevat eräitä merkittäviä ongelmia, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Näitä ongelmia on mahdoton käsitellä yksityiskohtaisesti tässä lausunnossa, mutta komitea on kuitenkin katsonut tarpeelliseksi antaa niistä luettelon liitteen tai yhteenvedon luonteisessa raportissa. Tämä ei mitenkään vähennä kerättyjen tietojen merkitystä. Mainittakoon, että kyseisissä kahdessa kokouksessa esiin tulleita ongelmia olivat mm. rajanylittävän kaupan määrään ja tiheyteen nähden suhteettomat hallinnolliset velvoitteet ja lainsäädännölliset pakotteet, yritysten rekisteröintimenettely, pakkausehtoihin liittyvä vanhentunut ympäristöverotus, verotuksellinen ja sosiaalinen edustavuus, yritysten ja palkansaajien kaksoisverotus, vanhentunut valitusmenettely, huonot pääsymahdollisuudet julkisille markkinoille...

2.1.2. Havaitut ongelmat ovat pk-yritysten yleisiä ongelmia. Niillä on kuitenkin erityispiirteensä sillä ne tunnistetaan ja mielletään omalla tavallaan, koska ne liittyvät samalla kertaa niin valtakunnalliseen vastakkainasetteluun kuin rajanylittävään alueelliseen yhteenkuuluvuuteen.

2.1.3. Komitea korostaa tarkastelun kohteena olevia yrityksiä suosivaa integraatiopolitiikkaa nimenomaan yhtenäismarkkinoiden toimivuuden vuoksi sekä yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi Euroopassa. Itse asiassa monet EU:n rajaseudut ovat syrjäisen sijaintinsa tähden jatkuvasti huonommassa asemassa kuin valtioiden keskisemmät alueet. Niiden talouskasvun edistämiseen ja työllisyysmahdollisuuksien parantamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Näin pk-yritykset voivat laajentaa vaikutuspiiriään, joka aikaisemmin törmäsi naapurivaltioiden rajoihin.

2.1.4. Pk-yritysten ammatillisten järjestöjen aloitteesta ja komission (etenkin pääosasto XXIII:n) tuella kyseisten alueiden tilannetta sekä ratkaisuehdotuksia on selvitetty erinäisin tutkimuksin ja mielipidetiedusteluin sekä ennen sisämarkkinoiden toteutumista vuonna 1993 että sen jälkeen. Nämä tutkimukset ovat sisämarkkinoiden tarkkailuelimen käytettävissä eikä sen näin ollen tarvitse selvittää käsillä olevassa lausunnossaan kaikkia yhtenäismarkkinoiden toimintaa haittaavia tekijöitä kyseisillä aloilla ja alueilla ().

2.1.5. Kyseiset tutkimukset, raportit, puheenvuorot ja mielipidetiedustelut samoin kuin alan ammatillisten etujärjestöjen kanssa järjestetyt kokoukset osoittavat enemmän tai vähemmän selkeästi, että jäljempänä 2.2 kohdassa luetelluista esteistä huolimatta rajojen avaaminen ja vapaa liikkuvuus vilkastuttavat ainakin tietyillä aloilla yritysten toimintaa ja lujittavat niiden organisaatiota julkisen tahon ja Euroopan unionin tuella ().

2.1.6. Yhtenäismarkkinoiden toimivuuden kannalta myönteisistä vaikutuksista ja tulevaisuudennäkymistä mainittakoon:

Dynaamiset yritykset voivat laajentaa ja eriyttää toimintaansa uudella tavoin, eikä laajentumassa olevan yrityksen tarvitse kärsiä paikkakunnan vaihdoksen aiheuttamista ongelmista.

Pk-yritykset ponnistelevat sopeutuakseen kiristyvään kilpailuun suhteellisen suppealla alueella sekä "uusien" kuluttajien tarpeisiin ja kuluttajatottumuksiin.

Harjaannutaan ponnistelemaan kilpailukyvyn parantamiseksi ja tiedostetaan eri toimintatasojen vaatimukset kuten tarve sopeuttaa johtamismenetelmät uusiin haasteisiin, ammatillisten valmiuksien parantuminen, investointipolitiikkojen tehokkuus, rajanylittävä yhteistyö, yhteisvaikuttaminen ja tiedottaminen, yhteisten ongelmien etsintä ja sovittujen ratkaisumallien soveltaminen käytäntöön. Tätä myönteistä lähestymistapaa ilmentävät konkreettiset, toteutuneet toimet, jotka perustuvat usein kumppanuushengessä tehtyihin kahdenkeskisiin sopimuksiin.

Yhteistyön vahvistuminen ja kysynnän monipuolistuminen rajaseuduilla synnyttävät pk-yrityksiin oheistoimintoja ja kokonaan uusiakin toimintoja, mikä puolestaan mahdollistaa uusien työpaikkojen luomisen.

Pk-yrityksissä koetellaan paitsi yrityksen joustavuutta ja liikkuvuutta, myös rakennetta, toimintatapoja ja ammatillisten ym. tukiorganisaatioiden tehokkuutta; tässä yhteydessä on korostettava, että näiden organisaatioiden toiminnalla on vilkastuttavia kerrannaisvaikutuksia.

Komission tuella perustettujen Euro-tietokeskusten palveluiden käyttö ja yleisluonteisten tai alakohtaisten paikallis- ja aluehankkeiden edistäminen: tiedotus- ja koordinointiyksiköiden panos erityisaloilla kuten julkiset markkinat, tekniset normit, jätehuolto ja ympäristönsuojelu. Rajanylittävät markkinatutkimukset, vientitiedotus ja -valistus, osallistuminen yhdessä tai erikseen alueella järjestettäville messuille, yritystenvälisen yhteistyön edistäminen toisinaan yhteistyössä alueen tutkimuslaitosten kanssa.

2.2. Esteet

Komitea pyrkii ymmärtämään paremmin pk-yritysten ongelmia, ja sisämarkkinoiden tarkkailuelimen mielestä on painotettava yritysten todellisia huolenaiheita.

2.2.1. Edellä 2.1.5 kohdassa sanotun tarkoituksena ei ole vähätellä rajaseutujen pk-yritysten huolenaiheita. Komitea pyrkii suhtautumaan objektiivisesti tehtyyn työhön ja viitoittaa näillä muutamalla rivillä myönteistä lähestymistapaa vallitsevan olotilan parantamiseksi. Paikallistasolla vaikuttavien eturyhmien kanssa käytyjen tosin hajanaisten keskustelujen perusteella komitea korostaa seuraavia seikkoja:

2.2.2. Komitean lausunnoissa, erityisesti niissä, jotka sisämarkkinoiden tarkkailuelin on laatinut, viitataan ongelmiin, joihin pk-yritykset ovat yleisesti törmänneet yhtenäismarkkinoiden toiminnassa. Käsillä olevassa lausunnossa tarkasteltavien erityisongelmien osalta komissiolla on käytettävissään erittäin yksityiskohtaista tietoa rajaseuduilla toimivien pk-yritysten kohtaamista vaikeuksista. Tilanne ei voi olla outo kysymykseen tulevien jäsenvaltioiden poliittisille päätöksentekijöille, ja myös Euroopan parlamentin jäsenille asiasta on tiedotettu. Komitean ei siis tarvitse ryhtyä uusiin tutkimuksiin tämän lausunnon tarpeita ajatellen.

2.2.3. Niistä esteistä ja haitoista, joihin komitea katsoo olevan aihetta kiinnittää huomiota kokonaisvaltaisesti, osa on väistämättä yleisluonteisia eikä yksinomaan rajaseutujen pk-yrityksiä koskevia, joissa ne voivat kuitenkin ilmetä korostuneempina, polttavampina ja kiireellisempinä kuin muualla. Niitä on siis tarkasteltava tästä näkökulmasta.

2.2.4. Jotkut väittävät EU:n kehityksestä ja välttämättömästä rajojen avaamisesta puhuessaan, että "rajat ovat ihmisten mielissä". Yhtä hyvin voidaan sanoa, että "tosiasiat ovat tiukassa", mikä ei suinkaan vähennä tarvetta selvittää näiden psykologisten esteiden todellisia ja todennäköisiä syitä. Myös tapaamamme pk-yritysten edustajat viittasivat näihin esteisiin.

2.2.4.1. Tässä suhteessa voidaan todeta, että syitä löytyy kaikilta päättäjä- ja toimijatasoilta. Ne ovat saattaneet saada alkunsa puutteellisesta tiedotuksesta, "asiantuntijoiden" käyttämästä kielestä, jota "maallikon" on vaikea ymmärtää ja joka haittaa menestyksellisten ja monesti arvaamattomien Eurooppa-toimien normaalia ymmärtämistä. Syyt voivat olla seurausta asiaintilan epätarkasta ja virheellisestäkin arvioinnista ja harhakuvista, jotka liittyvät yhtenäismarkkinoiden toimivuuteen rajaseutujen kansalaisten ja pk-yritysten jokapäiväisen elämän tasolla. Syynä voi olla yksinkertaisesti milloin alatasoon, milloin ylätasoon kohdistuva kuuntelun puute.

2.2.4.2. Syynä saattavat olla liian uskaliaat tai liian spekulatiiviset, tarpeettomasti harhakuvia luovat tai vaarallisen lamaannuttavat kannanotot tai näytösluonteiset poliittiset julistukset. Ne juontavat juurensa nuivasta suhtautumisesta politiikan, talouden, yhteiskunnan ja kulttuurin kehitykseen sekä piintyneiden tapojen ja kannanottojen epätodennäköiseen muuttumiseen.

2.2.4.3. Tällaisten jarruttavien tekijöiden lieventäminen tai kitkeminen on hankalaa ja aikaavievää. Syyt ja syiden vaikutukset voidaan kumota vain konkreettisin, myönteisin ja toistettavin tosiasioin. Tarkastelun kohteena olevien yritysten osalta tämä tarkoittaa, että on luotava ympäristö, joka kannustaa pk-yrityksiä aktiivisuuteen omalla rajaseudullaan ja rohkaisee niitä raivaamaan esteet aloitteellisesti ja omin voimin.

2.2.5. Näiden psykologisten esteiden lisäksi on olemassa pk-yritysten olemuksesta johtuvia erityisongelmia, jotka erottavat pk-yritykset suuryrityksistä ennen kaikkea alueellisten rajanylittävien kysymysten osalta. Halutessaan laajentaa tai joutuessaan laajentamaan toimintaansa yli rajojen pk-yritysten johtajat saattavat törmätä sellaisiin esteisiin kuin yrityksen pienuus tai yritysrakenteen heikkous, tietämättömyys naapurimarkkinoista, kaupallisen kokemuksen puute, strategisen johdon ja asianmukaisen koulutuksen puute, rahoituksen puute, tukivälineiden tarjoaman tuen riittämättömyys, toimenpiteiden lukuisuuden, hallinnollisten muodollisuuksien ja säännösvelvoitteiden aiheuttama epätietoisuus. Valtakunnallisella tasolla ja ammatillisten järjestöjen piirissä on tietenkin vahvistettava asianmukaisia toimia mahdollisesti komission tuella.

2.2.6. Rajaseuduilla ilmenee maantieteellisiä, historiallisia ja poliittisia esteitä, jotka voivat olla ratkaisevia niin kutsutun "rajaseutukulttuurin" olemassaolon ja kehittyneisyyden kannalta. Mikäli kielelliset ongelmat sivuutetaan, tämä kulttuuri edistää merkittävästi pk-yritysten rajanylittävää yhdentymistä ja markkinamahdollisuuksia. Rajaseuduilla ja -vyöhykkeillä, joilta puuttuu tällainen rajaseutukulttuuri, tulisi eri kehitysohjelmin edistää järjestelmällisesti sellaista taloudellista perusrakennetta, jossa eri alojen pk-yrityksillä on oma paikkansa. Ohjelmia suunniteltaessa ja niitä käynnistettäessä tulisi varmistaa pk-yritysten edustajien mukanaolo. Tässä yhteydessä on mielenkiintoista todeta, että pyrittäessä paremmin koordinoituun ja yhtenäisempään rajanylittävään aluepolitiikkaan Saksan, Ranskan, Belgian ja Luxemburgin muodostamalla "Saar-Lor-Luxin suuralueella", ollaan näköjään harkitsemassa alueidenvälisen talous- ja sosiaalineuvoston perustamista, jolloin talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmät voisivat osallistua entistä suoranaisemmin tällaisen politiikan toteuttamiseen.

2.2.7. Yhdentymisestä rajaseuduilla tehdyt tutkimukset osoittavat, että kuten kaikilla muillakin EU:n alueilla lainsäädäntöön ja säännöstöön ja etenkin niiden yhdenmukaistamiseen ja soveltamiseen liittyvät esteet ovat merkittävät. Rajaseuduilla nämä esteet ovat jatkuvia ja häiritseviä. Ne saavat toisinaan irvokkaita piirteitä ja panevat pk-yritykset joko lopettamaan toimintansa tai raivaamaan esteet keinoin, jotka kaikessa nerokkuudessaan ovat yleensä mahdottomia hyväksyä, sillä ne johtavat syrjintätilanteisiin ja vääristävät kilpailua. Monet sanotuista vaikeuksista ovat seurausta yhteisön lainsäädännön monimutkaisuudesta ja sen soveltamisesta käytäntöön. Tähän liittyen esiintyy nimenomaisia kehotuksia keventää ja yksinkertaistaa hallinnollisia velvoitteita ja erityisesti "Intrastat"-järjestelmää.

2.2.7.1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön ja säännöstön väliset eroavuudet etenkin verotuksen, sosiaaliturvan, työoikeuden ja julkisten projektien esillepanosääntöjen alalla voivat aiheuttaa suuria hankaluuksia ja jopa sietämättömiä esteitä johtaessaan syrjintätilanteisiin, vääristäessään kilpailua tai silloin, kun niitä käytetään liian raskaiden hallinnollisten velvoitteiden verukkeina.

2.2.8. Euroopan unionin kehittymisen kannalta huolestuttavimpia ja masentavimpia ovat rajaseutujen pk-yritysten kohtaamat hallinnolliset esteet, raskaat menettelytavat ja vanhentuneet valituskeinot. Komitea painottaa erityisesti, että kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten tulee osoittaa nykyistä suurempaa joustavuutta säännösten soveltamisessa.

2.2.8.1. Erityisen hankalia kysymyksiä ovat vapaa pääsy naapurimaan rajamarkkinoille ja erilaiset sijoittautumismuodot (pysyvä sijoittautuminen, määräaikainen ja epäsäännöllinen palvelutoiminta). Vaikeudet koetaan usein kiusantekona ja syrjintänä erityisesti silloin kun velvoitteet rasittavat nimenomaan muita kuin alueen alkuperäisyrityksiä.

2.2.9. Loputtomalta vaikuttavaa kysymystä teknisistä standardeista on käsitelty laajasti TSK:n lausunnossa CES 690/96 aiheesta "Tekniset standardit ja vastavuoroinen tunnustaminen" () (esittelijä Johannes Jaschick), josta järjestettiin kuulemistilaisuudet Tukholmassa ja Milanossa tammikuussa 1996. Lähemmin tarkastellen komitea käsitteli em. lausunnossaan "yrityksiä" poistaa kaupan teknisiä esteitä, kuvaili nykytilannetta ja teki useita suosituksia, jotka ovat edelleen voimassa.

2.2.9.1. On laskettu, että vuonna 1985 silloisessa ETY:ssä oli voimassa yli 100 000 erilaista kansallista teknistä määräystä. Lisäksi komissiolle tehdään vuosittain ilmoitus keskimäärin yli 450 uudesta kansallisesta teknisestä säännöksestä. Mikäli tilanne jatkuu tällaisena, yhtenäismarkkinoista tulee saavuttamaton utopia, jossa on valittava toinen kahdesta pahasta: joko kohoavat tuotanto- ja soveltuvuuskustannukset tai olemattomat vientimahdollisuudet. Kannattaa muistaa, että 76 % EU:n sisäisestä kaupasta kuuluu teknisten määräysten piiriin.

2.2.9.2. Tekniset vaatimukset saattavat vaikuttaa suunnitteluun, tuotantoon, myyntiin ja markkinointiin sekä myynninjälkeiseen huoltopolitiikkaan ja huoltokustannuksiin tuhoten myyntihankkeet, joita oli tarkoitus tukea. Erilaisista lähestymistavoista johtuvien vaatimusten vaikutukset pk-yrityksiin näkyvät koko laajuudessaan tarkasteltaessa tähän mennessä saavutettua yhdenmukaisuusastetta ().

2.2.9.3. Alat, joilla teknisten esteiden vaikutus on rajanylittävässä kaupassa erityisen merkittävä:

rakennusalan tuotteet ja palvelut: yhtenäistettyjen standardien puute; rakennuksille asetetut vaatimukset; rakennuskoodisto; rakentamismääräykset; tekniset ehdot/viitteet; asennustöiden turvatoimet (sähkö-, kaasu-, LVI- ym. asennukset);

ravintoaineet (leipomo-, liha- ja meijerituotteet): eläinlääketieteellinen lainsäädäntö; maakohtaisesti sallitut tuotteet; jakelun aikaiset varastointiehdot; laskutus; pakkausmerkinnät; rekisteröintimääräykset.

2.2.9.4. Muut teknisten esteiden vaivaamat alat rajanylittävä kauppa mukaan lukien:

lääkeaineet: kansalliset korvausjärjestelmät; hintavalvonta; luvattomat valmisteet; rekisteröintimenettely

moottoriajoneuvot: erilainen verokohtelu; käytettyjen autojen ikä

koneet ja laitteet: korkeat testaus- ja soveltuvuuskustannukset; jännite-erot; erilainen kaasunjakelujärjestelmä; erityyppiset pistorasiat

leikkikalut: mainostamiselle asetetut esteet; turvallisuusmääräykset

lääkekeksinnöt

2.2.10. Komitean lausunnoissaan käsittelemistä pk-yrityksille enemmän tai vähemmän hankalista teknisistä vaatimuksista mainittakoon edellä lueteltujen lisäksi eräitä aloja, joilla erityisesti rajaseutujen pk-yrityksillä saattaa olla ongelmia.

2.2.10.1. Vuosittain määritellään noin 500 tuotestandardia, mutta soveltamis- ja täytäntöönpanostandardeista säätäminen ei etene samassa tahdissa. Tämä aiheuttaa epävarmuutta varsinkin sellaisille pk-yrityksille, jotka liikkuvat päivittäisessä toiminnassaan yli rajojen ja joutuvat noudattamaan suhteellisen lyhyitä toimitusaikoja, jotka eivät salli epäröintiä tai epätarkkojen teknisten vaatimusten aiheuttamia viivytyksiä.

2.2.10.2. Eräät turvallisuusmääräyksiin liittyvät tekniset vaatimukset kuten kaasu- ja sähköasennuksia sekä rakennusalaa yleensä koskevat määräykset saattavat aiheuttaa hankaluuksia, mikäli jäsenvaltiossa voimassa olevat erityissäännökset poikkeavat naapurivaltiossa käytössä olevista. Tällaisissa tapauksissa on tärkeää tarkastella mahdollisia syrjintätilanteita ja kilpailuvääristymiä.

2.2.10.3. Yleisesti ottaen rajaseutujen pk-yritykset odottavat naapurimaissa voimassa olevien teknisten määräysten avoimuuden lisääntyvän. Kieliongelmien lisäksi niin yhteisön kuin jäsenvaltioiden teknisten säädösten määrittelyssä ja tulkinnassa voi ilmetä muita esteitä ja haittaa rajanylittävälle kanssakäymiselle.

2.2.10.4. Rajaseuduilla saattaa osoittautua hyödylliseksi tarkastella lähemmin rajanylittävän yhteistyön mahdollisuuksia ja muotoja uuden teknologian vaihdon alalla tarvittaessa yhteistyössä teknologiakeskusten ja tutkimuslaitosten kanssa.

3. Ehdotukset

3.1. Sivuuttaen tällä kertaa noin kuudessakymmenessä sisämarkkinoita koskevassa lausunnossaan tekemänsä ehdotukset sekä sisämarkkinoiden tarkkailuelimen perustamisestaan vuodesta 1994 lähtien antamat lukuisat suositukset () sekä täydentäen osittain komission tuella toteutettujen tutkimusten, mielipidetiedustelujen ja analyysien johtopäätöksiä TSK tähdentää erilaisia toimia, joilla edellä kuvattua tilannetta voidaan parantaa. Kyseiset toimet kuuluvat erilaisille toimivalta-, tehtävä- ja vastuutasoille.

3.2. EU:n tasolla

3.2.1. Komission yhtenäismarkkinoista laatimien raporttien toteamuksissa ja johtopäätöksissä viitataan yleensä makrotaloudellisiin ongelmiin. TSK ei mitenkään arvostele tällaista lähestymistapaa arvioitaessa sisämarkkinoiden tuloksia. Komitea katsoo kuitenkin, että tilannetta on tarkasteltava pikemminkin siltä kannalta, millaisena se nähdään ruohonjuuritasolla, "Euroopan kansojen syvissä riveissä", sillä komitean mielestä "pienillä asioilla" saattaa olla huomattavaa merkitystä "suurten asioiden" kehitykselle. Lausunnot, jotka TSK haluaisi laatia täsmälleen rajatuista erityisongelmista, ansaitsevat siis komissiolta ja neuvostolta täyden huomion.

3.2.2. Tämä lähestymistapa edellyttää epäilemättä tiettyjen komissiossa vielä vallitsevien "raja-aitojen" kaatamista, sillä ne saattavat estää järjestelmällisen koordinoinnin, yhdentymisen ja yhteistyön toteutumisen. Esimerkkinä mainittakoon asianosaisten eturyhmien vaatimus rajaseutujen pk-yritysten tarpeita palvelevan vademecum-luettelon julkaisemisesta. Asiassa tarvitaan tietenkin eri pääosastojen tehokasta yhteistyötä yhteisötoimien ja -politiikkojen limittäisyyden vuoksi (tässä nimenomaisessa tapauksessa aluepolitiikan, rakennerahastojen, koheesiorahaston, pk-yritysten integraatio-ohjelmien, ympäristönsuojelun jätehuolto mukaan lukien , vapaan liikkuvuuden ja sijoittautumisen, tutkintojen ja todistusten vastavuoroisen tunnustamisen, alakohtaisen kaupan vapauttamisen, julkisten markkinoiden, verotuksen, kilpailupolitiikan jne. alalla). Euro-tietokeskukset voidaan saada omalta osaltaan mukaan tähän toimintaan.

3.2.3. Komitea kannattaa erityisten rajaseututukitoimistojen kehittämistä, jollaisia on perustettu komission tuella Ranskaan ja Belgiaan (Bureau de Développement Transfrontalier des Entreprises BDTE). Tämäntapaisille hankkeille tulisi antaa laajempaa tukea varsinkin sellaisilla alueilla, joilla ei itsellään ole käytettävissä asianmukaisia rakenteita. Toimistojen tulisi olla täysin kansallisesta hallinnosta riippumattomia ja niillä tulisi olla komission kansallisten ja alueellisten edustustojen sekä Euro-tietokeskusten tuki. Niiden pitäisi pystyä ilmoittamaan yhteisön viranomaisille yhtenäismarkkinoiden toimintaa haittaavista esteistä ja välittää valitukset tarvittaessa toimivaltaisille elimille.

3.2.4. Komitea arvostaa suuresti komission tämänhetkisiä ponnisteluja toimintojen koordinoimisen tehostamiseksi. Niin ikään komitea toteaa tyytyväisenä, että komissio ja neuvosto pitävät tärkeänä pk-yritysten nykyistä parempaa huomioon ottamista politiikoissaan. Komitea toivoo, ettei tätä yleistä myönteistä menettelyä vesitetä rajaseuduilla ratkaisuaan odottavien ongelmien epäoikeudenmukaisella vähättelyllä.

3.2.5. Näin ollen komitea kehottaa komissiota ottamaan huomioon tässä lausunnossa esitetyt huomiot sen laatiessa vuoden 1997 työohjelman asiakirjoja. Tässä yhteydessä mainittakoon pääosasto XVI:n suunnitelmat antaa rajanylittävän yhteistyön vahvistamista, alueiden välisen yhteistyön saavutuksia ja tulevaisuudennäkymiä koskeva suositus sekä alue- ja kilpailupolitiikkaa käsittelevä tiedonanto.

3.2.6. Pk-yrityksiä tukevien komission toimintaohjelmien (Leonardo, Sokrates, Craft, Brite-Euram, Interreg, Leader, Adapt, Urban, Interprise, Eures, Lingua, rakennerahastot jne.) tulee olla ennen kaikkea avoimempia ja vastata paremmin säännöksiä ja hallinnollisia määräyksiä sekä rajaseutujen erityisoloja.

3.2.7. Yhteistyötä tarkastelun kohteena olevalla alalla parantaisi komission tasolla todennäköisesti se, että pk-yritysten osalta toimivaltaiselle pääosasto XXIII:lle annettaisiin kokoajan ja koordinaattorin tehtävä, johon kuuluisi myös tiedotus- ja pohdintajärjestelyjen toteuttaminen TSK:n sisämarkkinoiden tarkkailuelimen kanssa.

3.2.8. Komitea kehottaa komissiota ottamaan myös pk-yritysten edustajat vastaisuudessa mukaan työstämään SLIM-aloitetta, koska he tuntevat rajaseutujen käytännön ongelmat. Sama koskee EU:n säännöstön koontamista, joka tulisi toteuttaa mahdollisimman pian.

3.2.9. Komission tiedonannossa yhtenäismarkkinoiden vaikutuksesta ja tehokkuudesta (KOM(96) 520 lopull., 30. lokakuuta 1996) mainitaan toimintaohjelma, jonka tarkoituksena on mm. vielä jäljellä olevien esteiden poistaminen. Jotta toimintaohjelmasta saataisiin hyötyä, on pidettävä mielessä sellaiset kuulemismuodot, joiden avulla rajaseutujen erityistilanne voidaan ottaa huomioon.

3.2.10. Yritysten valitus- ja vetoomusmahdollisuuksissa todetut puutteet, nopean, perustellun ja tehokkaan seurannan puuttuminen sekä välikäsien suhteellinen voimattomuus esteiden edessä ovat omiaan viemään pk-yrityksiltä ja niiden edustajilta luottamuksen EU:hun. On otettava käyttöön asianmukainen vetoomusjärjestelmä viimeistään komission valmisteleman yhtenäismarkkinoiden toimivuutta koskevan toimintaohjelman puitteissa. Etukäteen on luonnollisesti tarkkaan eriteltävä valitus- ja vetoomusmahdollisuuksien nykytilanne.

3.2.11. Euro-tietokeskusten tehtävää tulee tarkentaa tiedottamisessa yhteismarkkinoiden toiminnasta niin alhaalta ylöspäin kuin päinvastoin. Tähän liittyen tulisi taata Euro-tietokeskusten toimivaltaisilta hallintoelimiltä saaman tiedon yhdenmukaisuus ja luotettavuus. Samoin voisi olla hyödyllistä pyrkiä yhteistyöhön pk-yritysten Euro-tietokeskusten ja kuluttajien Euro-tietokeskusten välillä.

3.2.12. Yhteisen kannan ja käytännön määrittelemiseksi ja jotta voitaisiin ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin, komission tulisi aloittaa mahdollisimman pian yhteistyössä TSK:n sisämarkkinoiden tarkkailuelimen kanssa Euro-tietokeskusten, BDTE:iden sekä alan ammatillisten järjestöjen määräaikainen ja säännöllinen kuuleminen. Erityisesti on paikallaan pohtia Yhtenäisten tiedotus- ja neuvontapisteiden (First-Stop-Shops) tarpeellisuutta.

3.2.13. TSK toteaa, että tarkastelun kohteena olevalla alalla on olemassa välittäjä- ja tukielimiä, jotka ovat jo tehneet kiinnostavia ja uutta luovia, joskin vielä huonosti tunnettuja ja aliarvostettuja aloitteita. Näiden tahojen työtä tulee kannustaa.

3.2.14. Rohkaistakseen asianosaisia osapuolia panemaan alulle ja toteuttamaan ohjelmia ja toimia, jotka helpottavat pk-yritysten integraatiota rajaseuduilla, komitea kehottaa perustamaan toiminta- ja kannustusohjelman, jonka puitteissa järjestettäisiin kilpailuja ja jaettaisiin palkintoja ja taloudellisia etuja "parhaiden käytänteiden" perusteella, joita voidaan tarpeen vaatiessa käyttää mallina muilla rajaseuduilla.

3.2.15. Teknisten normien määrittelyssä ja soveltamisessa on tuettava sellaisia elimiä kuin Euroopan unionin pk-yritysten liiton yhteydessä toimiva NORMAPME, jonka tarkoituksena on tehdä tunnetuksi pk-yritysten erityisongelmia yleensä ja rajaseutujen kysymyksiä erityisesti.

3.3. Jäsenvaltioiden ja aluehallinnon tasolla

3.3.1. Useat komissiolle, komitean lähimmälle keskustelukumppanille tässä tehtävistä ehdotuksista on tarkoitettu ehdotettaviksi edelleen jäsenvaltio- ja aluetasolle ja siellä myös toteuttavaksi.

3.3.2. On luonnollisesti välttämätöntä siirtää yhteisösäännöstö kansalliseen lainsäädäntöön ja myös soveltaa sitä oikein. Tässä yhteydessä kansallisten viranomaisten tulisi huolehtia siitä, että kunkin valtion rajaseuduilla vaikuttavien "toimijoiden" etenkin pk-yritysten ongelmat todella huomioidaan.

3.3.3. Oikeudellisten toimien osalta jäsenvaltiot voivat osaltaan helpottaa kieliongelmien ratkaisemista.

3.3.4. Tiedottamalla hallintoelimistä ja viranomaisista, joilta saa arvokasta ensikäden tietoa, sekä keskittämällä yritysten ja niitä edustavien järjestöjen jäsenvaltioille osoittamat valitukset yhteen järjestelmään päästäisiin paremmin eroon kaikille osapuolille haitallisesta "nimettömyydestä".

3.3.5. Jäsenvaltioiden ja alueviranomaisten kannattaisi toteuttaa selkeästi määritelty järjestelmä, jonka tarkoituksena olisi kehittää suhteita naapurivaltion tai naapurivaltioiden toimivaltaisiin viranomaisiin sekä helpottaa käytännönläheisten ratkaisujen ja kahdenkeskisten sopimusten toteuttamista. Tällainen lähestymistapa olisi erittäin merkittävä pyrittäessä poistamaan esteitä, jotka eivät aina johdu lainsäädännöllisistä eroista, vaan voidaan ratkaista käytännön tasolla. Samalla tavoin voitaisiin komission tasolla erilaisten esiin nousevien ongelmien ratkomiseen erikoistuneiden elinten avulla auttaa palauttamaan hiipuva luottamus yhtenäismarkkinoihin. Siksi onkin suotavaa, että talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmät osallistuvat toimintaan mahdollisimman tiiviisti.

3.3.6. TSK on tietoinen siitä, että hallitusten ja virastojen tasolla näissä asioissa esiintyy yhä refleksinomaista vastustusta ja erimielisyyttä eri syistä ja enemmän tai vähemmän objektiivisin (lainsäädännön ja hallintokäytännön eroavuudet) tai enemmän tai vähemmän subjektiivisin (tapojen muuttuminen, epävarmuuden tunne, protektionistiset pyrkimykset) perustein. Siksi onkin suunniteltava toimia, joiden avulla voidaan paremmin ymmärtää keskinäistä käyttäytymistä, niin että kaikki osapuolet hyväksyvät yhteisen toimintalinjan. Tällöin on pidettävä mielessä paikallis- ja alueviranomaisten osuus sekä yritysten ja niiden etujärjestöjen tekemät myönteiset aloitteet, joita ei tule pitää marginaalisina vaan päinvastoin konkreettisesti kannustettava.

3.3.7. Vaikka komissio katsookin, että voimassa olevat yhteisösäännökset vastaavat tyydyttävästi teknisiä vaatimuksia, saattaisi olla paikallaan käyttää kahdenkeskisten sopimusten tarjoamia mahdollisuuksia, mikä voi eräissä tapauksissa, mikäli tietyt neuvotteluehdot täytetään, olla rajaseutujen yrityksille halvempaa.

3.4. Ammatillisten järjestöjen sekä tuki- ja välittäjäorganisaatioiden tasolla

3.4.1. Edellä on useassa kohdin korostettu pk-yritysten ammatillisten yhteenliittymien osuutta rajanylittävän toiminnan kehittämisessä sekä niiden käynnistämien valistus- ja yhteistyöhankkeiden myönteisiä vaikutuksia.

3.4.2. Näiden organisaatioiden vaikutus- ja painostusmahdollisuudet pk-yritysten alalla ovat kuitenkin rajalliset. Ne ovat erityisen vähäiset silloin, kun "rajaseutukulttuurin" vapaaehtoistoimet ja tulevaisuudennäkymät ovat jatkuvasti vastatuulessa ja niihin suhtaudutaan nuivasti. Toimien valikoima voi olla hyvinkin laaja. Ne voidaan suunnata vaimentamaan protektionismin haittavaikutuksia tai vähentämään tyytymättömyyden ja itseluottamuksen puutteen kielteisiä vaikutuksia. Toimet voivat konkretisoitua eri tasoilla: rehellisinä ja suorina tiedotuskampanjoina, asianmukaisina toimintastrategioina yritysten pyrkiessä vastaamaan rajanylittävän kaupan haasteisiin, tukitoimina yhteistyömuodoille, jotka korostavat kaikkien asianosaisten myönteisen suhtautumisen välttämättömyyttä ja hyödyllisyyttä, sijoitusluottojärjestelmien kohentamisena mahdollisesti kilpailuttamalla rajaseuduilla toimivia rahoitus- tai luottolaitoksia , sekä totuudenmukaisina perusteluina, jotka liittyvät kokonaisvaltaisempaan näkemykseen asioista ja kehitysmahdollisuuksista. Työ ei ole helppoa ja sitä saatetaan arvostella eri tahoilta. Työn merkitys riippuu siten tahdosta ja kyvystä kantaa vastuu yritysten tukemisesta ja uhmata kaikenlaista horjutusta. Ratkaiseva tekijä on tässäkin jälleen kerran usko "kansalaisten Eurooppaan". EU:n poliittisten vastuunkantajien ei pidä tuhota tätä uskoa.

3.4.3. Organisaatiot, joita asia suoranaisesti koskee, tulisi paitsi kyetä näkemään, millaisia uusia mahdollisuuksia yrityksille avautuu, myös tarttua tilaisuuteen suunnitella ja käynnistää uusia toimia, jotka tähtäävät kyseisten toimialojen ja muidenkin talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmien sekä yleensä kuluttajien laajaan yksimielisyyteen. Näiden organisaatioiden tulisi täyttää kunnolla ehkä uusikin sovittelijan tehtävänsä ja vahvistaa rakenteitaan, uskottavuuttaan ja tehokkuuttaan.

3.4.4. Yritysten omiin huolenaiheisiin ja onnistumisiin tukeutuen näiden organisaatioiden tulee saada osakseen keskusteluhalukkuutta, ymmärtämystä ja tukea kaikilta asianosaisilta, jotka voivat puolestaan edistää sellaisen ilmapiirin luomista, joka sallii yritysten sijoittaa voimavaransa laajentuneille rajanylittäville markkinoille.

3.4.5. Komitea vetoaa Euroopan pk-yritysten ammatillisiin järjestöihin, jotta ne kiinnittäisivät entistä painokkaampaa huomiota tässä lausunnossa esitettyihin ongelmiin, ja tarjoaa niille asiassa etenemiseksi jatkuvaa, tehokasta yhteistyötä.

4. Päätelmät

4.1. Edellä esitetyt toteamukset ja ehdotukset huomioon ottaen komitea ja sen sisämarkkinoiden tarkkailuelin tekee tietyt johtopäätökset koskien asemaansa talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmiä myös pk-yrityksiä edustavana neuvoa-antavana elimenä ja sisämarkkinoiden toimivuutta tarkkailevana toimielimenä.

4.2. Talous- ja yhteiskuntaelämän ryhmittymiin ylläpitämiensä suhteiden vuoksi ja niiden ansiosta komitean velvollisuutena on pohtia keskustelukumppaneittensa kanssa, miten tehdä paremmin tunnetuksi rajaseutujen yritysten tarpeita ja niiden mahdollisuuksia tulla mukaan kehitysprosessiin. Samanaikaisesti on määriteltävä tiedonvälityskanavat, joiden avulla voidaan nykyistä järjestelmällisemmin seurata yhteisön politiikkojen ja ohjelmien edistymistä sekä rajaseuduilla toimivien yritysten saavuttamia tuloksia.

4.3. Tämän lausunnon ja siinä esitettyjen toteamusten sekä ehdotettujen toimenpiteiden pohjalta komitea toivoo saavansa täyttää täysipainoisesti tehtävänsä komission ja Euroopan parlamentin kanssa käytävän vuoropuhelun välittömänä ja etuoikeutettuna osapuolena.

4.4. Komitea tulee epäilemättä tarkastelemaan kyseisen aiheen yhteydessä, miten voidaan parhaiten edistää saatujen kokemusten keräämistä ja tunnetuksi tekemistä ja ennen kaikkea Euroopan unionin rajaseuduilla toteutettujen mallihankkeiden tuloksia.

Bryssel, 23. huhtikuuta 1997.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Tom JENKINS

() Kauppa, käsiteollisuus, matkailu, palvelut jne.

() Strategiaohjelma Sisämarkkinat, EYVL N:o C 304, 10.11.1993, s. 10

Kertomus sisämarkkinoiden toimivuudesta, EYVL N:o C 195, 18.7.1994, s. 6

Pk-yritykset: integroitu ohjelma, verotusympäristö ja pk-yritysten eurooppalaisen tarkkailuelimen toinen vuosikertomus, EYVL N:o C 102, 24.4.1995

Toinen vuosikertomus sisämarkkinoiden toimivuudesta, EYVL N:o C 39, 12.2.1996, s. 70

Pk-yritysten tarkkailuelimen kolmas vuosikertomus, EYVL N:o C 82, 19.3.1996

Yhtenäismarkkinoiden kolmas vuosikertomus, EYVL N:o C 212, 22.7.1996, s. 40

Integroitu ohjelma pk-yrityksille, (toistaiseksi julkaisematta EYVL:ssä), EYVL N:o C 56, 24.2.1997

() a) Kaksitoista vuosina 1995 1996 rajaseutujen pienyrityksistä ja käsiteollisuudesta tehtyä tutkimusta.

b) Seitsemän Itävallan ja Italian, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin, Espanjan ja Ranskan, Saksan ja Belgian, Ranskan ja Belgian, Italian ja Ranskan välisillä rajaseuduilla sijaitsevan "Rajaseutuyritysten kehitysyksikön" (BDTE) laatimaa toimintakertomusta.

c) "Rajaseutujen käsityöläiset ja pienyritykset" yksi Berliinissä 26. 27. syyskuuta 1993 pidetyn Euroopan 2. käsityöläis- ja pienyrityskonferenssin pääaiheista.

() Luxemburgissa 11. marraskuuta 1996 pidetty kuulemistilaisuus: Reininmaa Pfalz, Saar, Lorraine, Belgian Luxemburg-maakunta, Luxemburgin suurherttuakunta; sekä Innsbruckissa 21. marraskuuta 1996 pidetty kuulemistilaisuus: Itävalta, Italia, Bayer.

() EYVL N:o C 212, 22.7.1996

() Kaupasta on tähän mennessä yhdenmukaistettu 34 % vanhan lähentymistavan mukaisesti (yksityiskohtainen yhdenmukaistaminen).

Uusi lähentymistapa kattaa tällä hetkellä tai lähiaikoina 17 % kaupasta

25 % kaupasta kuuluu yhdenmukaistamattoman kansallisen teknisen säännöstön piiriin ja sitä säätelevät siis vastavuoroisen tunnustamisen periaatteet

Vastavuoroiset tunnustamissopimukset kattavat 19 % kaupasta, mistä 10 % on uuden lähentymistavan mukaisesti yhdenmukaistettuja tuotteita

Yhdentymismenettelyn tai vastavuoroisten tunnustamissopimusten piiriin kuulumattoman kaupan osuus on ainoastaan 15 %.

() Yhtenäismarkkinat vuonna 1993, EYVL N:o C 393, 31.12.1994

Yhtenäismarkkinat vuonna 1994, EYVL N:o 39, 12.2.1996

Yhtenäismarkkinat vuonna 1995, EYVL N:o C 212, 22.7.1996

Kaupallinen viestintä, EYVL N:o 66, 3.3.1997

Tekniset standardit, EYVL N:o C 212, 22.7.1996

Julkiset markkinat, EYVL N:o C 212, 22.7.1996

Suojatut palvelut, EYVL N:o C 30, 30.1.1997