51997AR0114

Alueiden komitean lausunto aiheesta "Vihreä kirja Euroopan yhteisön kilpailupolitiikan vertikaalisista rajoituksista"

(97/C 244/08)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon komission vihreän kirjan Euroopan yhteisön kilpailupolitiikan vertikaalisista rajoituksista, KOM(96) 721 lopull.,

ottaa huomioon komission 30. tammikuuta 1997 tekemän päätöksen pyytää alueiden komitealta lausunto tästä aiheesta Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 198 c artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti,

ottaa huomioon maaliskuun 8. päivän 1996 päätöksensä antaa lausunnon valmistelutyö alavaliokunta 1:n "Paikallinen ja alueellinen rahoitus" tehtäväksi,

ottaa huomioon alavaliokunta 1:n toukokuun 14. päivänä 1997 hyväksymän lausuntoluonnoksen (CdR 114/97 rev.), jonka esittelijänä oli Luigi Ricca,

ottaa huomioon Euroopan unionin perustamissopimuksen 85 90 artiklan,

hyväksyi 11. 12. kesäkuuta 1997 pitämässään 18. täysistunnossa (kesäkuun 12. päivän kokouksessa) yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1. Johdanto

1.1. Vihreässä kirjassa keskitytään ennen kaikkea jakeluketjussa ilmeneviin vertikaalisiin rajoituksiin. Siinä ei käsitellä moottoriajoneuvoja, kauppaedustajia eikä henkisen omaisuuden lisensoimista, joihin sovelletaan tai tullaan soveltamaan erityistoimia.

1.2. Vertikaaliset rajoitukset ovat tuottajien ja jakelijoiden välisiä sopimuksia, jotka koskevat markkinoille pääsyä. Niitä voidaan käyttää kilpailun hyväksi edistämään markkinoiden yhdentymistä ja tehokasta jakelua tai estämään yhdentymistä ja kilpailua.

1.3. EU:n perustamissopimuksen 85 artiklassa todetaan, että:

"yhtenäismarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhtenäismarkkinoilla .

Voidaan kuitenkin julistaa, että (tällaiset) määräykset eivät koske (sellaisia sopimuksia), jotka osaltaan tehostavat tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä ."

1.4. Vertikaaliset rajoitukset voivat edistää tai estää todellisten yhtenäismarkkinoiden toteutumisen. Ne voivat myös helpottaa tai jarruttaa kansainvälistä kauppaa, sillä Euroopan unioni on maailmankaupan suurin ryhmittymä.

2. Nykyinen tilanne

2.1. Kielletyt sopimukset ovat mitättömiä (EU:n perustamissopimuksen 85 artiklan 2 kohta), mikäli ne eivät kuulu saman artiklan kohdassa 3 mainittuihin poikkeuksiin.

2.2. Vain komissio voi myöntää määräyksiin poikkeuksia ja se on luonut ilmoitusjärjestelmän sopimuksille, joille anotaan poikkeusta tai todistusta siitä, ettei sopimus loukkaa perustamissopimuksen 85 artiklaa.

2.3. Ilmoitusten määrä on niin suuri, että komissio kykenee käsittelemään niitä vain rajoitetusti. Jotta vertikaalisia sopimuksia solmiville yrityksille taataan oikeusvarmuus, on päätetty soveltaa "ryhmäpoikkeuksia".

2.4. Näin määritellään sopimusryhmät, jotka periaatteessa vastaavat perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdassa mainittuja perusteita ja kuuluvat automaattisesti poikkeustapauksiin.

2.5. Komissio on eritellyt jakelutyyppejä ja hyväksynyt kullekin asianomaisen poikkeusasetuksen.

2.6. Voimassa olevat asetukset koskevat:

yksinmyyntiä (asetus (ETY) N:o 1983/83) (),

yksinostoa (olutta ja polttoainetta koskevin erityissäännöksin) (asetus (ETY) N:o 1984/83) (),

luvakemyyntiä (asetus (ETY) N:o 4087/88) ().

Mikäli edellä mainittuihin tyyppeihin lukeutuva sopimus vastaa asetusten vaatimuksia, komissiolta ei tarvitse erikseen anoa poikkeuslupaa.

2.7. Komissio on yksilöinyt toisenkin jakelutyypin, nimittäin valikoivan jakelun. Valikoivaan jakeluun sovelletaan yksittäisiä päätöksiä, sillä se ei muodosta suurta ryhmää koskevaa ongelmaa.

2.8. Komissio, joka on huolissaan kilpailun vääristymisestä, on tähän asti soveltanut tiukasti perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa. Tällaista sovelluspolitiikkaa on kuitenkin tarkistettava, koska rajoituksista säätävien asetusten voimassaoloaika on päättymässä ja koska jakelumenetelmissä on havaittu syviä muutoksia. Näistä syistä on tarkistettava, onko ongelman lähestymistapaa syytä muuttaa.

3. Kansallisten kilpailuviranomaisten asema

3.1. Kilpailua koskevissa kansallisissa määräyksissä on huomattavia eroja.

Yhdeksän jäsenvaltiota (Belgia, Ranska, Kreikka, Irlanti, Italia, Luxemburg, Portugali, Espanja ja Ruotsi) ovat noudattaneet yhteisön linjausta ja ottaneet käyttöön perustamissopimuksen 85 artiklaa vastaavat kansalliset lait. Kyseinen artikla sisältää yleisen kiellon ja poikkeukset.

Muutamat jäsenvaltiot soveltavat kuitenkin kansallista lainsäädäntöä, jossa mainitut perusteet eroavat komission hyväksymistä.

Kuudessa jäsenvaltiossa (Itävalta, Tanska, Suomi, Saksa, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta) kilpailun rajoittamiseen sovellettavat lait eivät ole yhteensoveltuvia yhteisölainsäädännön kanssa.

Yhdysvalloissa kartellien vastainen laki ei vaikeuta markkinoiden yhdentymistä, vaan edistää kuluttajan hyvinvointia.

Yhdysvalloissa ja Kanadassa sen paremmin kuin muutamissa jäsenvaltioissakaan ei ole ilmoitusjärjestelmää rajoittavia sopimuksia varten, sillä oletetaan, että vertikaaliset sopimukset ovat sinällään lainmukaisia.

4. Jakelurakenne

4.1. Jakelurakenne vaihtelee huomattavasti aloittain sekä keskittymisen asteen että organisaation suhteen. Samalla alallakin on jäsenvaltioiden välisiä koko- ja rakenne-eroja.

4.2. Jakelu on dynaaminen ala, joka työllistää 22 miljoonaa henkilöä. Sen parissa työskentelee 4,5 miljoonaa yritystä (3,4 miljoonaa vähittäismyynnissä ja 1,1 miljoonaa tukkumyynnissä).

4.3. Jakelussa havaittava nykyinen suuntaus keskittymiseen kuvastaa tuotannon keskittymistä. Suurimmassa osassa Pohjois-Eurooppaa suuret jakeluyritykset hallitsevat 50 % myynnistä, vaikka Etelä-Euroopassa nopeasti leviävien hypermarkettien kasvu on laantunut Pohjois-Euroopassa.

4.4. Jakelun luonne on muuttunut tietotekniikan kehityksen myötä. Tietotekniikan pohjalta voidaan parantaa vähittäismyynnin hallintoa ja helpottaa tuottajan, tavaran toimittajan ja vähittäismyyntirakenteen välistä suoraa yhteydenpitoa.

5. Polttoaine ja olut

5.1. Polttoaineen jakelijoiden määrä on laskussa, kun taas huoltoasemien keskikoko ja samalla tarvittavan sijoituksen määrä kasvaa (koon kasvu, ympäristöstandardit ja entistä laajempi palvelutarjonta). Myös muiden tuotteiden kuin polttoaineiden myynti lisääntyy (autotarvikkeiden ja öljyjen lisäksi kulutustarvikkeita tarjoavat myymälät).

5.2. Panimoalan rakenne vaihtelee suuresti jäsenvaltioittain. Vanhoissa "olutmaissa" jakelusopimus on perinteinen kauppaväline, mutta voidaan sanoa, ettei yksinmyyntisopimuksilla jäsenvaltioissa ole vaikutusta yhteisön sisäiseen olutkauppaan eikä markkinoille pääsyyn.

Rajoituksia soveltaviin maihin tuodaan olutta yleensä yhtä lailla kuin maihin, joissa ei ole rajoituksia.

5.3. Vaikka joissakin jäsenvaltioissa off-sales -kulutuksen (myyntipaikan ulkopuolisen kulutuksen) osuus kasvaa, säilyy myös tynnyrioluen kulutus korkeana ja on joissakin jäsenvaltiossa paikallisen julkisen kulutuksen todellinen "tukipilari".

5.4. Sopimukset luovat sopimusosapuolten välille tiiviin ja pitkäkestoisen yhteistyön, jonka ansiosta tuotetta ja tukipalveluja voidaan parantaa. Sopimusten avulla voidaan tukea huomattavia tarpeellisia sijoituksia, jotta vähittäismyyntipisteet ja -laitteet voidaan sopeuttaa asiakaskunnan tarpeiden mukaan.

6. Vihreässä kirjassa ehdotetut vaihtoehdot

6.1. Vihreässä kirjassa käsitellään säännösten tarkistamista ennakoiden neljää vaihtoehtoa:

vaihtoehto I: nykyisen järjestelmän säilyttäminen mukaanlukien olutta ja polttoainetta koskevat erityisjärjestelyt;

vaihtoehto II: nykyisen järjestelmän säilyttäminen, mutta ryhmäpoikkeuksia koskevien asetusten muuttaminen siten, että ryhmäpoikkeuksien sovellusalaa laajennettaisiin, joustavuutta lisättäisiin ja harvemmilta tapauksilta vaadittaisiin ilmoitus. Olutta ja polttoainetta koskevat erityisjärjestelyt säilyisivät voimassa;

vaihtoehto III: tarkemmin suunnatut ryhmäpoikkeukset ja markkinaosuuskynnyksen (alle 40 %) käyttöönotto ryhmäpoikkeuksen piiriin pääsemiseksi,

vaihtoehto IV: Tätä rajaa sovellettaisiin myös joko vaihtoehtoon II tai III: niiden osapuolten sopimusten, joiden markkinaosuus on alle 20 % oletettaisiin olevan 85 artiklan 1 kohdan mukaisia ("puuttumattomuustodistusoletus").

7. Yleistä

7.1. Arvioidessaan näin monitahoista aihetta alueiden komitea voi vain asettua lähimpien toimijoiden eli kuluttajien asemaan ja omaksua arvioinnin keskeisiä osatekijöitä, joiden avulla voidaan parhaiten erottaa, haittaavatko mahdolliset rajoittavat käytännöt markkinoiden kilpailurakennetta ja vaikuttavat siis kuluttajien etuihin.

7.2. Tässä mielessä ei voi todeta, että vertikaaliset sopimukset vääristävät sinällään kilpailua. Jotkin näistä sopimuksista ovat kilpailua vääristäviä, kun taas toiset edistävät kilpailua markkinoilla ja parantavat kuluttajalle tarjottavan lopputuotteen laatua.

7.3. Vertikaalisten rajoitusten kilpailua haittaavat vaikutukset ovat varmasti rajallisia. Niiden johdosta taloudellinen tehokkuus vahvistuu, mikä koituu kuluttajien eduksi.

8. Huomioita suurista jakeluyrityksistä

8.1. Onko keskittymissuuntaus hyödyllinen? Keskittymisestä seuraa jakelijoiden aseman vahvistuminen tavaran toimittajiin nähden. Se heikentää myös jakelijoiden omien markkinoiden kehitystä.

8.2. Hankintaliittoutumien luominen on johtanut kansallisella, eurooppalaisella ja jopa maailmanlaajuisella tasolla suurten, enemmän tai vähemmän integroituneiden jakeluyritysten kasvuun, ja toisinaan vaikeuksiin tuottajien ja jakelijoiden välisissä suhteissa.

8.3. Suojeleeko todellisen vallan keskittyminen suuriin yrityksiin kuluttajan etua vai halutaanko sen avulla pitkällä aikavälillä lopettaa kilpailu ja nopeuttaa vähittäismyyntialan keskittymistä?

8.4. Voimakas keskittyminen syrjäyttää markkinoilta pienet kauppiaat, jotka edustavat 95 %:ia EU:n kaupallisista yrityksistä, ja aiheuttaa sosiaalisia haittoja, joilla, vaikka niiden laajuutta ei voi välittömästi arvioida, on seuraavanlaisia sosiaalisia vaikutuksia:

yleensä suuret jakeluyritykset eivät toimi kaupunkien historiallisissa keskustoissa vaan reuna-alueilla (helppo kulkuisuus, pysäköintipaikat, mutta myös kulkuneuvojen keskittyminen),

historialliset keskukset tyhjenevät, ja asukasluvun pienentyessä niiden suojelu heikkenee,

yhteiskunnan heikoimpien jäsenten (esim. vanhusten) on vaikea hyödyntää jakelujärjestelmää,

välitön suhde kuluttajaan heikkenee,

tuotteen laatu ja saatavuus voi heiketä,

myyntineuvonta ja oston jälkeinen asiakastuki saattaa heiketä.

9. Huomioita oluen yksinostosopimuksista

9.1. Yhteisön sisäinen oluen myynti on lisääntynyt vuodesta 1985 vuoteen 1994 noin 10 miljoonasta hl:sta yli 20 miljoonaan hl:aan, mikä on osoitus alan toimivuudesta. Määrä vastaa 51,3 % EU:n oluen kokonaisviennistä (39 miljoonaa hl:aa). Yksinostosopimukset eivät ole aiheuttaneet esteitä Euroopan olutmarkkinoilla.

9.2. Olutsektorille on tyypillistä pääoman sitominen kiinteään omaisuuteen. Sijoitusten ja liikevaihdon välinen suhde on noin 2, ja sijoitusten ja bruttotuoton välinen suhde 15 20. Olutpanimot toimivat kuitenkin keskipitkän ja pitkän aikavälin mukaisesti saadakseen sijoituksensa takaisin ja ottavat siis paikallisten myyntimarkkinoiden jatkuvuuden ja vakauden huomioon.

9.3. Tällaisten sijoitusten ansiosta voidaan ylläpitää ravintolaverkostoa, joka työllisyyden lisäksi varmistaa maaseutualueilla hyvin tärkeän sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteisöelämän "laadukkaan" säilyttämisen sekä joidenkin perinteiden suojelun (esim. ranskalainen kahvila kaatuisi ilman panimon tekemää sijoitusta, jonka ehtona on oluen bistrojen myynnin "tukipilarin" myyntiin liittyviä rajoituksia).

9.4. Kuluttajalle on tarjolla tuotevalikoima pullotetusta oluesta tynnyriolueen järkevin hinnoin laadun, tuoreuden ja palvelun ollessa taattuja.

9.5. Olutpanimoiden paikallisille myyjille antaman tuen ansiosta rahoituksesta laitteiden ja sisustuksen lainaamiseen ja toimitusten ennakointiin ne voivat perustaa pienyrityksen pienellä taloudellisella riskillä myös rahoituslaitosten normaalisti pyytämien takuiden puuttuessa. Samalla ne ovat tärkeä taloudellinen tekijä rajoittaen myös epäkorrektien rahoittajien mahdollista markkinoille ujuttautumista (esim. kiskurikoron ottaminen).

9.6. Oluen toimitussopimus antaa pienille ja keskisuurille paikkakunnille näkyvyyttä ja kilpailukykyä alueellaan tiedotusvälineiden usein kalliista ja tehottomasta merkkimainonnasta riippumatta.

9.7. Nykyisten sääntöjen muuttaminen voisi johtaa vain taloudellisesti kaikkein kannattavimpien myyntipisteiden ylläpitämiseen. Tämän seurauksena työllisyys laskisi, kuluttajille tarjottu valikoima supistuisi ja yksi tärkeimmistä sosiaalisista tekijöistä häviäisi.

10. Huomioita valikoivan jakelun sopimuksista

10.1. Komitea katsoo aiheelliseksi tarkastella valikoivan jakelun verkostojen moninkertaistumisesta johtuvaa kumulatiivista vaikutusta, joka vähentää tehokasta kilpailua.

Joissakin tapauksissa (esim. kosmetiikka) kuluttajat joutuvat maksamaan hyvin korkeita hintoja tuotteesta, jota saa vain harvoista myyntipisteistä, jotka eivät kilpaile keskenään. Tässä tapauksessa kuluttaja maksaa myös valikoivan jakelun kustannuksia.

11. Päätelmät

11.1. Alueiden komitea katsoo, että vertikaalisiin rajoituksiin liittyvien ongelmien monimuotoisuus kilpailupolitiikassa vaikeuttaa sellaisen yksiselitteisen vaihtoehdon määrittelyä, joka olisi kaikkien alojen osalta puolueeton.

11.2. Komitea korostaa tarvetta jatkaa 85 artiklan yhtenäistä ja yhdenmukaista soveltamista vertikaalisten rajoitusten osalta kaikkialla yhteisössä nykyiseen tapaan.

11.3. Ne sopimukset (esim. olut) olisi suojeltava (mikä vaihtoehto sitten hyväksytäänkin), joista on ollut etua tehokkuuden ja markkinoille pääsyn osalta ja jotka mahdollistavat kilpailukykyisimmän tuotteen jakelun nykyisiä sijoituksia hyödyntämällä.

11.4. Sopimusmuodon arvioinnin sijaan olisi aiheellista analysoida markkinavaikutusta.

11.5. Komitea katsoo aiheelliseksi harkita mahdollisuutta varata edullisempi kohtelu niille vertikaalisille rajoituksille, joita tuetaan merkittävillä sijoituksilla.

11.6. Olisi aiheellista ottaa käyttöön tuottajiin ja jakelijoihin kuulumattoman tahon mielipide arvioitaessa kuluttajille koituvia hyötyjä, eli siis kuluttajan mielipide. Voitaisiinko ajatella kuluttajien kuulemista? (Tässä yhteydessä viitataan myös alueiden komitean lausuntoon aiheesta "Komission tiedonanto: Kuluttajapolitiikan ensisijaiset toimet") ().

11.7. Kuluttajien kuulemisen käyttöönottoon myös vertikaalisten rajoitusten vaikutusten osalta olisi liitettävä seurantamekanismin ja arviointiperusteiden yksilöinti.

11.8. Ehdotettujen vaihtoehtojen III ja IV osalta komitea korostaa, että markkinaosuuskynnyksen käyttöönotto on järkevää vain, jos se koskee yhteisön markkinoita kokonaisuudessaan tekemättä poikkeuksia kansallisten markkinoiden osalta. Näin varmistetaan, että samat määräykset (toisin kuin tällä hetkellä) koskevat kaikkia maita synnyttämättä haittoja jäsenvaltioiden välille.

11.9. Lopuksi alueiden komitea katsoo, että vaihtoehto I eli nykyisen tilanteen ylläpitäminen vaikuttaa asianmukaiselta ottaen huomioon vihreässä kirjassa esitetyt edut, ja suosittaa:

joustavuutta, entistä vähemmän ohjausta ja nykyistä laajempaa näkökulmaa ryhmäpoikkeuksia määriteltäessä,

huomion kiinnittämistä nykyistä enemmän sopimusten taloudellisiin vaikutuksiin,

valikoivaa jakelua koskevien määräysten uudelleen tarkastelua niin pääsyperusteiden avoimuuden ja puolueettomuuden kuin tuotteen valikoivan jakelun pysyvyyden ja valikoivan jakelun verkostojen moninkertaistumisesta johtuvan kumulatiivisen vaikutuksen suhteen,

pk-yritysten etujen suojelua,

ettei yhteisön sääntöjä yleisesti ottaen muutettaisi olutpanimoiden ja niiden myyntipisteiden välisten rajoittavien sopimusten hallinnoimiseksi.

Bryssel, 12. kesäkuuta 1997.

Alueiden komitean puheenjohtaja

Pasqual MARAGALL i MIRA

() EYVL L 173, 30.6.1983, s. 1

() EYVL L 173, 30.6.1983, s. 5

() EYVL L 359, 28.12.1988, s. 46

() EYVL C 337, 11.11.1996, s. 49