51997AG1210(03)

Neuvoston 13 päivänä lokakuuta 1997 vahvistama YHTEINEN KANTA (EY) N:o 43/97 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/. . ./EY antamiseksi selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä (97/C 375/03)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 100 a artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen (1),

ottavat huomioon Euroopan rahapoliittisen instituutin lausunnon,

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 189 b artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsovat, että

1) G10-maiden keskuspankkien pääjohtajille vuonna 1990 toimitetussa Lamfalussyn selonteossa osoitettiin, että maksujen useamman laillisen nettoutusmuodon, erityisesti monenvälisen nettoutuksen käyttöön perustuviin maksujärjestelmiin liittyy aina huomattava järjestelmäriski; maksujen reaaliaikaisiin bruttoselvitysjärjestelmiin osallistumiseen liittyvien oikeudellisten riskien vähentäminen on toisaalta ensisijaisen tärkeää ottaen huomioon näiden järjestelmien jatkuva kehittyminen,

2) on myös vähennettävä arvopaperien selvitysjärjestelmiin osallistumiseen liittyvää riskiä erityisesti silloin, kun kyseisten järjestelmien ja maksujärjestelmien välillä on läheinen yhteys,

3) tämän direktiivin tavoitteena on myötävaikuttaa siihen, että maasta toiseen suoritettavat maksujärjestelyt ja arvopaperien selvitysjärjestelyt yhteisössä ovat toimivia ja kustannustehokkaita, mikä vahvistaa pääoman vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla; direktiivi on siten jatkoa sisämarkkinoiden lopulliseen toteuttamiseen johtavaan kehitykseen ja erityisesti palvelujen tarjoamisen vapauteen ja pääomanliikkeiden vapauttamiseen tähtääville pyrkimyksille talous- ja rahaliiton toteuttamista silmällä pitäen,

4) jäsenvaltioiden lainsäädännössä olisi pyrittävä siihen, että järjestelmään osallistujaa koskeva maksukyvyttömyysmenettely aiheuttaa järjestelmälle mahdollisimman vähän häiriötä,

5) vuonna 1985 annettu ehdotus direktiiviksi luottolaitosten uudelleen järjestämisestä ja selvitystilaan asettamisesta, jota muutettiin 8 päivänä helmikuuta 1988, on edelleen neuvoston käsiteltävänä; neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden 23 päivänä marraskuuta 1995 hyväksymässä ehdotuksessa maksukyvyttömyysmenettelyjä koskevaksi yleissopimukseksi nimenomaisesti suljetaan soveltamisalan ulkopuolelle vakuutusyritykset, luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset,

6) tämän direktiivin on tarkoitus käsittää sekä kansalliset että rajojen yli toimivat maksujärjestelmät ja arvopaperien selvitysjärjestelmät; sitä sovelletaan yhteisön järjestelmiin ja vakuuksiin, joita niihin osallistujat, olivatpa ne yhteisöstä tai yhteisön ulkopuolisista maista olevia osallistujia, ovat antaneet näihin järjestelmiin osallistumisen yhteydessä,

7) jäsenvaltiot voivat soveltaa tämän direktiivin säännöksiä sekä kansallisiin laitoksiinsa, jotka osallistuvat suoraan yhteisön ulkopuolisen maan järjestelmiin, että vakuuksiin, jotka annetaan kyseisiin järjestelmiin osallistuttaessa,

8) jäsenvaltioiden olisi voitava nimetä tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaksi järjestelmäksi järjestelmä, jossa pääasiallisesti selvitetään arvopapereita, vaikka järjestelmässä rajoitetussa määrin käsitellään myös raaka-aineisiin perustuvia johdannaissopimuksia,

9) järjestelmäriskin vähentäminen vaatii erityisesti selvityksen lopullisuutta ja vakuuksien täytäntöönpanokelpoisuutta; vakuutena pidetään kaikkia välineitä, jotka osallistuja antaa muille maksujärjestelmään ja/tai arvopaperien selvitysjärjestelmään osallistujille oikeuksien ja velvoitteiden turvaamiseksi kyseiseen järjestelmään osallistumisen yhteydessä; tällaisia välineitä ovat takaisinostosopimukset, lakisääteiset etuoikeudet tai fidusiaariset siirrot; tämän direktiivin määritelmä "vakuudesta" ei saisi vaikuttaa kansallisen lainsäädännön säännöksiin siitä, millaisia vakuuksia voidaan käyttää,

10) tämä direktiivi koskee myös jäsenvaltioiden keskuspankkien toimenpiteiden yhteydessä annettua vakuutta niiden hoitaessa keskuspankkitoimintoja rahapoliittiset toimenpiteet mukaan luettuina; direktiivi tukee Euroopan rahapoliittista instituuttia sen pyrkiessä tehostamaan maasta toiseen tapahtuvien maksujen suorittamista talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen valmistelua silmällä pitäen ja siten osaltaan kehittämään tarpeellisia oikeudellisia puitteita, joissa tuleva Euroopan keskuspankki voi kehittää rahapolitiikkaansa,

11) siirtomääräysten ja niiden nettoutuksen olisi oltava kaikissa jäsenvaltioissa oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisia ja sivullisia sitovia,

12) nettoutuksen lopullisuutta koskevat säännöt eivät saa olla esteenä sille, että ennen nettoutuksen suorittamista järjestelmässä selvitetään, ovatko järjestelmään tulleet määräykset kyseisen järjestelmän sääntöjen mukaiset ja voidaanko järjestelmän mukainen selvitys suorittaa,

13) tällä direktiivillä ei estetä osallistujaa tai sivullista käyttämästä kaikkia lakiin perustuvia oikeuksiaan tai esittämästä vaateita jonkin taustalla olevan toimen seurauksena järjestelmään tulleen siirtomääräyksen takaisinsaamiseksi tai palauttamiseksi esimerkiksi silloin, kun on kyse petoksesta tai teknisestä virheestä edellyttäen, että tämä ei johda nettoutuksen purkamiseen tai maksumääräyksen peruuttamiseen järjestelmässä,

14) on tarpeen varmistaa, että siirtomääräyksiä ei voi peruuttaa järjestelmän säännöissä määrätyn ajankohdan jälkeen,

15) jäsenvaltion on välittömästi ilmoitettava toisille jäsenvaltioille järjestelmään osallistujaa koskevan maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta,

16) maksukyvyttömyysmenettely ei saa vaikuttaa taannehtivasti järjestelmään osallistujien oikeuksiin ja velvoitteisiin,

17) jos aloitetaan järjestelmään osallistujaa koskeva maksukyvyttömyysmenettely, tämän direktiivin tavoitteena on lisäksi määritellä kyseisen osallistujan oikeuksiin ja velvoitteisiin sovellettava maksukyvyttömyyslaki sen järjestelmään osallistumisen osalta,

18) vakuus olisi suojattava maksukyvyttömäksi joutuneeseen osallistujaan sovellettavan maksukyvyttömyyslain vaikutuksilta,

19) 9 artiklan 2 kohdan säännöksiä sovelletaan vain rekisteriin, tiliin tai keskitettyyn talletusjärjestelmään, joka toimii todisteena omistusoikeudesta kyseisiin arvopapereihin tai oikeudesta niiden toimittamiseen tai siirtoon,

20) 9 artiklan 2 kohdan säännöksillä on tarkoitus varmistaa, että jos osallistujalla, jäsenvaltion keskuspankilla tai perustettavalla Euroopan keskuspankilla on sen jäsenvaltion lainsäädännön mukainen pätevä ja voimassa oleva vakuus, jossa asianmukainen rekisteri, tili tai keskitetty talletusjärjestelmä sijaitsee, niin kyseisen vakuuden pätevyyden ja toimeenpanokelpoisuuden järjestelmään (ja sen toimijaan) nähden ja kaikkiin niihin henkilöihin nähden, jotka esittävät suoraan tai välillisesti sen kautta vaateita, olisi määräydyttävä yksinomaan kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan,

21) 9 artiklan 2 kohdan säännösten tavoitteena ei ole rajoittaa sen jäsenvaltion lain soveltamista ja voimassaoloa, jonka lainsäädännön alaisuudessa arvopaperit on perustettu tai sen jäsenvaltion lain soveltamista ja voimassaoloa, jossa ne muuten sijaitsevat (eikä myöskään missään tapauksessa lakia, joka koskee sellaisten arvopaperien tai arvopapereihin kohdistuvien oikeuksien liikkeeseen laskemista, omistamista tai siirtämistä), eikä niitä saisi tulkita siten, että jokainen sellainen vakuus olisi suoraan täytäntöönpanokelpoinen tai että se voitaisiin tunnustaa missä tahansa sellaisessa jäsenvaltiossa muutoin kuin kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti,

22) on suotavaa, että jäsenvaltiot pyrkivät luomaan riittävät yhteydet kaikkien tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien arvopaperien selvitysjärjestelmien välille arvopapereilla suoritettavien toimien mahdollisimman suuren avoimuuden ja oikeusvarmuuden lisäämiseksi, ja

23) tämän direktiivin antaminen on asianmukaisin tapa saavuttaa edellä mainitut tavoitteet eikä se mene pidemmälle kuin on välttämätöntä niiden saavuttamiseksi,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I JAKSO SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan:

a) jäljempänä 2 artiklan a alakohdassa määriteltyyn järjestelmään, johon sovelletaan jäsenvaltion lakia ja joka toimii missä tahansa valuutassa, ecuissa tai eri valuutoissa, jotka järjestelmässä muunnetaan toisiinsa nähden,

b) kyseiseen järjestelmään osallistujaan,

c) vakuuteen, joka annetaan:

- järjestelmään osallistuttaessa tai

- jäsenvaltioiden keskuspankkien toimenpiteiden yhteydessä niiden hoitaessa keskuspankkitoimintoja.

2 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) `järjestelmällä' muodollista järjestelyä:

- kolmen tai useamman osallistujan välillä lukuun ottamatta mahdollista selvitysosapuolta, mahdollista keskuksena toimivaa vastapuolta tai mahdollista selvitysyhteisöä taikka mahdollista epäsuoraa osallistujaa; järjestelyssä on osallistujien välisten siirtomääräysten suorittamista koskevat yhteiset säännöt ja vakioidut järjestelyt,

- johon sovelletaan osallistujien valitseman jäsenvaltion lakia; osallistujat voivat kuitenkin valita vain sellaisen jäsenvaltion lain, jossa vähintään yhdellä niistä on hallinnollinen keskustoimipaikkansa, ja

- jonka se jäsenvaltio, jonka lakia sovelletaan, on nimennyt järjestelmäksi ja ilmoittanut komissiolle sen jälkeen, kun jäsenvaltio on katsonut järjestelmän säännöt asianmukaisiksi sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen muiden yleisesti sovellettavien tiukempien ehtojen soveltamista.

Jäsenvaltio voi nimetä järjestelmäksi sellaisen muodollisen järjestelyn, jonka toiminta koskee siirtomääräysten täytäntöönpanoa i alakohdan toisessa luetelmakohdassa määritetyllä tavalla ja jossa rajoitetussa määrin pannaan täytäntöön muita rahoitusvälineitä koskevia määräyksiä, jos kyseinen jäsenvaltio katsoo, että nimeäminen on perusteltua järjestelmäriskin takia, ja jollei ensimmäisen alakohdan edellytyksistä muuta johdu.

Jäsenvaltio voi myös tapauskohtaisesti nimetä järjestelmäksi sellaisen kahdenvälisen muodollisen järjestelyn, jossa on mahdollista selvitysyhteisöä, mahdollista keskuksena toimivaa vastapuolta, mahdollista selvitysyhteisöä tai mahdollista epäsuoraa osallistujaa lukuunottamatta kaksi osallistujaa, jos se katsoo, että nimeäminen on perusteltua järjestelmäriskin takia;

b) `laitoksella'

- luottolaitoksia sellaisina kuin ne määritellään direktiivin 77/780/ETY (1) 1 artiklan ensimmäisessä luetelmakohdassa, mukaan luettuina kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 kohdan luettelossa tarkoitetut laitokset,

- sijoituspalveluyrityksiä sellaisina kuin ne määritellään direktiivin 93/22/ETY (2) 1 artiklan 2 kohdassa, lukuun ottamatta kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 kohdan a-k alakohdan luettelossa tarkoitettuja laitoksia,

- viranomaisia ja julkisyhteisöjen takaamia yrityksiä, tai

- yrityksiä, joiden hallinnollinen keskustoimipaikka on yhteisön ulkopuolella ja joiden toiminta vastaa ensimmäisessä ja toisessa luetelmakohdassa määritellyn yhteisön luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen toimintaa,

ja jotka osallistuvat järjestelmään ja vastaavat siirtomääräyksistä syntyvien taloudellisten velvoitteiden täyttämisestä järjestelmässä.

Jos järjestelmää valvotaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja siinä pannaan täytäntöön ainoastaan i alakohdan toisessa luetelmakohdassa määriteltyjä siirtomääräyksiä sekä tällaisista määräyksistä johtuvia maksuja, jäsenvaltio voi päättää, että kyseiseen järjestelmään osallistuvia yrityksiä, jotka vastaavat siirtomääräyksistä syntyvien taloudellisten velvoitteiden täyttämisestä kyseisessä järjestelmässä, voidaan pitää laitoksina edellyttäen, että järjestelmään osallistujista vähintään kolme kuuluu yhteen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista luokista ja että kyseinen päätös on perusteltu järjestelmäriskin takia;

c) `keskuksena toimivalla vastapuolella' elintä, joka toimii järjestelmään kuuluvien laitosten välillä ja on kyseisten laitosten yksinomainen vastapuoli niiden hoitaessa siirtomääräyksiä;

d) `selvitysosapuolella' elintä, joka tarjoaa järjestelmiin osallistuville laitoksille ja/tai keskuksena toimivalle vastapuolelle selvitystilejä, joiden avulla kyseisissä järjestelmissä annetut siirtomääräykset selvitetään, ja tarvittaessa antaa näille laitoksille ja/tai keskuksena toimiville vastapuolille luottoa selvitystarkoituksiin;

e) `selvitysyhteisöllä' laitosten, mahdollisen keskuksena toimivan vastapuolen ja/tai mahdollisen selvitysosapuolen nettopositioiden laskemisesta vastuussa olevaa elintä;

f) `osallistujalla' laitosta, keskuksena toimivaa vastapuolta, selvitysosapuolta tai selvitysyhteisöä;

Järjestelmän sääntöjen mukaan sama osallistuja voi toimia keskuksena toimivana vastapuolena, selvitysosapuolena tai selvitysyhteisönä tai hoitaa kaikkia edellä mainittuja tehtäviä tai osaa niistä.

Jäsenvaltio voi päättää, että tätä direktiiviä sovellettaessa epäsuoraa osallistujaa voidaan pitää osallistujana, jos se on perusteltua järjestelmäriskin takia ja edellyttäen, että epäsuora osallistuja tunnetaan järjestelmän piirissä;

g) `epäsuoralla osallistujalla' b alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa määriteltyä luottolaitosta, jolla on sopimussuhde sellaiseen järjestelmään osallistuvan laitoksen kanssa, jossa pannaan täytäntöön i alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa määriteltyjä siirtomääräyksiä, jolloin edellä mainittu luottolaitos voi suorittaa siirtomääräykset järjestelmän kautta;

h) `arvopapereilla' kaikkia direktiivin 93/22/ETY liitteen B osassa mainittuja välineitä;

i) `siirtomääräyksellä'

- osallistujan antamaa määräystä asettaa saajan käyttöön tietty rahamäärä tekemällä kirjaus luottolaitoksen, keskuspankin tai selvitysosapuolen tileihin tai määräystä, jonka seurauksena on maksuvelvoitteesta vastaaminen tai sen suorittaminen järjestelmän säännöissä määritellyllä tavalla, tai

- osallistujan antamaa määräystä siirtää arvopaperiin tai arvopapereihin kohdistuva omistusoikeus tai muu oikeus tekemällä siitä merkintä rekisteriin tai muulla tavoin;

j) `maksukyvyttömyysmenettelyllä' jäsenvaltion tai yhteisön ulkopuolisen maan laissa säädettyä kaikkia velkojia koskevaa yhteistä menettelyä, jonka tarkoituksena on joko osallistujan asettaminen selvitystilaan tai osallistujaa koskeva uudelleenjärjestely silloin, kun edellä mainittuun menettelyyn liittyy siirtojen tai maksujen keskeyttäminen tai rajoitusten asettaminen niille;

k) `nettoutuksella' sitä, että osallistujan tai osallistujien yhdelle tai useammalle muulle osallistujalle antamat tai yhdeltä tai useammalta osallistujalta saamat siirtomääräyksistä johtuvat saatavat ja velvoitteet muunnetaan yhdeksi nettosaatavaksi tai yhdeksi nettovelaksi, jolloin vain nettosaatava voidaan velkoa tai nettovelka jäädä velkaa;

l) `selvitystilillä' keskuspankin, selvitysosapuolen tai keskuksena toimivan vastapuolen hoitamaa tiliä, jolla säilytetään varoja ja arvopapereita sekä selvitetään järjestelmään osallistujien välisiä liiketoimia;

m) `vakuudella' kaikkia rahaksi muutettavissa olevia varoja (pantiksi annettu raha mukaan lukien), jotka on annettu panttaus-, takaisinosto- tai vastaavaan sopimukseen perustuen tai muutoin niiden oikeuksien ja velvoitteiden täyttämisen turvaamiseksi, jotka mahdollisesti syntyvät järjestelmässä, tai jotka on annettu jäsenvaltioiden keskuspankeille tai perustettavalle Euroopan keskuspankille.

II JAKSO NETTOUTUS JA SIIRTOMÄÄRÄYKSET

3 artikla

1. Siirtomääräykset ja nettoutus ovat oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisia, ja ne sitovat sivullista siinäkin tapauksessa, että on aloitettu osallistujaa koskeva maksukyvyttömyysmenettely, jos siirtomääräykset ovat tulleet järjestelmään ennen 6 artiklan 1 kohdassa määriteltyä maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisajankohtaa tai ne on toteutettu maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamispäivänä, paitsi jos järjestelmä tiesi tai sen olisi pitänyt tietää tällaisen menettelyn aloittamisesta.

2. Mikään laki, asetus, määräys tai käytäntö niiden sopimusten purkamisesta ja toimien peruuttamisesta, jotka on tehty ennen 6 artiklan 1 kohdan mukaista maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisajankohtaa, ei johda nettoutuksen purkamiseen.

3. Siirtomääräyksen järjestelmään tulon ajankohta on määriteltävä järjestelmän säännöissä. Jos sen valtion kansallisessa lainsäädännössä, jonka lakia sovelletaan, on tuloajankohtaa koskevia säännöksiä, kyseisen järjestelmän sääntöjen on oltava kyseisten säännösten mukaiset.

4 artikla

Jäsenvaltiot voivat määrätä, että osallistujaa koskevan maksukyvyttömyysmenettelyn aloittaminen ei estä kyseisen osallistujan selvitystilillä olevien varojen tai arvopaperien käyttämistä kyseisen osallistujan velvoitteiden täyttämiseen järjestelmässä maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamispäivänä. Lisäksi jäsenvaltiot voivat myös määrätä, että sellaisen osallistujan järjestelmään yhteydessä olevaa luottojärjestelyä voidaan käyttää saatavilla ja olemassa olevaa vakuutta vastaan kyseisen osallistujan velvoitteiden täyttämiseen järjestelmässä.

5 artikla

Järjestelmään osallistuja tai kolmas osapuoli ei saa peruuttaa siirtomääräystä kyseisen järjestelmän säännöissä määrätyn ajankohdan jälkeen.

III JAKSO MAKSUKYVYTTÖMYYSMENETTELYÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

6 artikla

1. Tässä direktiivissä maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisajankohdalla tarkoitetaan ajankohtaa, jona asianomainen oikeudellinen tai hallinnollinen viranomainen antoi päätöksensä.

2. Kun päätös on tehty 1 kohdan mukaisesti, asianomaisen oikeudellisen tai hallinnollisen viranomaisen on välittömästi ilmoitettava päätöksestä kyseisen jäsenvaltion nimeämälle asianmukaiselle viranomaiselle.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava tästä muille jäsenvaltioille.

7 artikla

Maksukyvyttömyysmenettely ei vaikuta taannehtivasti ennen 6 artiklan 1 kohdan mukaista maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisajankohtaa syntyneisiin, järjestelmään osallistumisen yhteydessä muodostuneisiin osallistujan oikeuksiin ja velvoitteisiin.

8 artikla

Jos aloitetaan järjestelmään osallistujaa koskeva maksukyvyttömyysmenettely, osallistujan kyseiseen järjestelmään osallistumisesta johtuvat tai sen yhteydessä syntyneet oikeudet ja velvoitteet määräytyvät sen lainsäädännön mukaan, jonka alainen järjestelmä on.

IV JAKSO VAKUUDEN HALTIJAN OIKEUKSIEN SUOJAAMINEN VAKUUDEN ANTAJAN MAKSUKYVYTTÖMYYDEN VAIKUTUKSILTA

9 artikla

1. Vakuuden antanutta osallistujaa tai jäsenvaltioiden keskuspankkien tai perustettavan Euroopan keskuspankin vastapuolta koskeva maksukyvyttömyysmenettely ei vaikuta

- osallistujan oikeuksiin sille järjestelmän yhteydessä annettuun vakuuteen eikä

- jäsenvaltioiden keskuspankkien tai perustettavan Euroopan keskuspankin oikeuksiin niille annettuun vakuuteen.

Vakuus voidaan muuttaa rahaksi kyseisten oikeuksien turvaamiseksi.

2. Silloin kun arvopaperit (arvopapereihin kohdistuvat oikeudet mukaan lukien) annetaan vakuutena osallistujille ja/tai jäsenvaltioiden keskuspankeille tai perustettavalle Euroopan keskuspankille 1 kohdan mukaisesti, ja niiden (tai kaikkien niiden puolesta toimivien nimettyjen henkilöiden, edustajien tai kolmansien osapuolten) arvopapereita koskeva oikeus on lainmukaisesti merkitty jäsenvaltiossa sijaitsevaan rekisteriin, tiliin tai keskitettyyn talletusjärjestelmään, niin kyseisten elinten oikeudet tällaisiin arvopapereihin kohdistuvan vakuuden haltijoina määräytyvät kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

V JAKSO LOPPUSÄÄNNÖKSET

10 artikla

Jäsenvaltioiden on yksilöitävä ne järjestelmät, jotka kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan ja ilmoitettava ne komissiolle sekä tiedotettava komissiolle viranomaisista, jotka ne ovat nimenneet 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Järjestelmän on ilmoitettava sille jäsenvaltiolle, jonka lakia sovelletaan, järjestelmään osallistujat, mukaan luettuina mahdolliset epäsuorat osallistujat, sekä niitä koskevat muutokset.

11 artikla

Jäsenvaltiot voivat antaa järjestelmien suojaamiseksi järjestelmiä koskevia tässä direktiivissä annettuja säännöksiä tiukempia säännöksiä.

12 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan . . . (*) mennessä. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansallisen lainsäädännön säännökset kirjallisina komissiolle. Tämän tiedonannon osana jäsenvaltioiden on annettava taulukko, josta ilmenevät kutakin tämän direktiivin artiklaa vastaavat voimassa olevat tai uudet kansalliset säännökset.

13 artikla

Komission on annettava viimeistään kolmen vuoden kuluttua 12 artiklan 1 kohdassa mainitusta päivämäärästä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus tämän direktiivin soveltamisesta sekä tarvittaessa sen tarkistamista koskevat ehdotukset.

14 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

15 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty . . .

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) EYVL C 207, 18.7.1996, s. 13.

(2) EYVL C 56, 24.2.1997, s. 1.

(3) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 9. huhtikuuta 1997 (EYVL C 132, 28.4.1997, s. 79), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 13. lokakuuta 1997 ja Euroopan parlamentin päätös, tehty. . . (sitä ei ole vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

NEUVOSTON PERUSTELUT

I JOHDANTO

1. Komissio toimitti 30 päivänä toukokuuta 1996 neuvostolle Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 100 a artiklaan perustuvan ehdotuksen direktiiviksi selvityksen lopullisuudesta ja vakuuksista.

Talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa 31 päivänä lokakuuta 1996 ja Euroopan parlamentti lausuntonsa 9 päivänä huhtikuuta 1997. Euroopan rahapoliittinen instituutti antoi lausuntonsa 21 päivänä marraskuuta 1996.

Näiden lausuntojen pohjalta komissio antoi muutetun ehdotuksen 4 päivänä heinäkuuta 1997.

2. Neuvosto vahvisti yhteisen kannan 13 päivänä lokakuuta 1997 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 189 b artiklan mukaisesti.

II TARKOITUS

Direktiivillä on tarkoitus vähentää järjestelmäriskiä maksujärjestelmissä ja arvopapereiden selvitysjärjestelmissä ja minimoida järjestelmään osallistujaa koskevan maksukyvyttömyysmenettelyn järjestelmälle aiheuttamat häiriöt säätämällä, että

- maksumääräykset ja nettoutus ovat oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisia ja sivullista sitovia siinä tapauksessa, että on aloitettu järjestelmään osallistujaa koskeva maksukyvyttömyysmenettely,

- että vakuuden antanutta järjestelmään osallistujaa koskeva maksukyvyttömyysmenettely ei vaikuta järjestelmään osallistumisen yhteydessä annettuun vakuuteen.

Direktiivin soveltamisalaan kuuluvat lisäksi jäsenvaltioiden keskuspankkien ja perustettavan Euroopan keskuspankin toimenpiteiden yhteydessä annetut vakuudet.

Siten direktiivillä osaltaan edistetään maksujärjestelmien ja arvopaperien selvitysjärjestelmien toimivuutta Euroopan unionissa sekä tarvittavien oikeudellisten puitteiden kehittämistä talous- ja rahaliiton kolmatta vaihetta varten.

III YHTEISEN KANNAN ANALYYSI

A. Direktiivin nimi

Direktiivin nimi on muutettu kuulumaan "Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä". Uudessa nimessä yhdistyvät alkuperäisessä komission ehdotuksessa oleva: "selvityksen lopullisuus" ja Euroopan parlamentin ehdotuksesta otettu viittaus "maksujärjestelmiin ja arvopaperien selvitysjärjestelmiin", ja nimenomainen viittaus vakuuksiin on poistettu. Näin ollen yhteiseen kantaan sisältyy osittain Euroopan parlamentin ehdottaman tarkistuksen n:o 1 henki.

B. I JAKSO - Soveltamisala ja määritelmät (1 ja 2 artikla)

a) Soveltamisala (1 artikla)

Muutetun komission ehdotuksen mukaisesti yhteisessä kannassa

- direktiivin soveltamisalaan on lisätty arvopaperien selvitysjärjestelmät säätämällä, että järjestelmällä voidaan tarkoittaa joko maksujärjestelmää ja/tai arvopaperien selvitysjärjestelmää. Tässä kohden yhteiseen kantaan sisältyy Euroopan parlamentin ehdottamien tarkistusten 1, 4 (osittain), 7, 8, 9, 11 (osittain), 14, 15, 16, 17 (osittain) ja 20 (osittain) periaate,

- selvennetään, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat myös järjestelmät, jotka toimivat eri valuutoissa, jotka järjestelmässä muunnetaan toisiinsa nähden. Nimenomaista viittausta euroon ei ole sisällytetty samoista syistä, joiden vuoksi komissio jätti kyseisen viittauksen pois muutetusta ehdotuksestaan, koska viittaus on tarpeeton ja koska ecun ja euron mainitseminen samassa tekstissä voisi antaa vaikutelman, että molemmat voivat olla olemassa samaan aikaan. Tässä kohden yhteisessä kannassa on osittain otettu huomioon Euroopan parlamentin ehdottama tarkistus n:o 4.

Komission ehdotukseen verrattuna yhteisessä kannassa

- direktiivin soveltamisalaan ei sisälly yhteisön laitoksien osallistuminen kolmansien maiden järjestelmiin, vaan soveltamisala on rajattu järjestelmiin, joihin sovelletaan jäsenvaltion lakia. Johdanto-osan seitsemännessä kappaleessa selvennetään kuitenkin, että jäsenvaltiot voivat soveltaa direktiivin säännöksiä kolmansien maiden järjestelmiin osallistuviin kansallisiin laitoksiinsa ja vakuuksiin, jotka on annettu kyseisiin järjestelmiin osallistumisen yhteydessä. Tästä syystä yhteiseen kantaan ei ole otettu Euroopan parlamentin ehdottamaa tarkistusta n:o 5,

- ei erityisesti viitata vakuuksien soveltamisalaa määriteltäessä rahapoliittisiin toimenpiteisiin, vaan keskuspankkien toimenpiteisiin niiden hoitaessa keskuspankkitoimintoja.

b) Määritelmät (2 artikla)

1. Direktiivin soveltamisala rajataan täsmällisemmin direktiivin määritelmissä.

Yhteinen kanta eroaa useassa kohdassa komission ehdotuksesta. Tärkeimmät erot ovat seuraavat:

- määritelmien laajentaminen siten, että niissä voidaan ottaa huomioon arvopaperien selvitysjärjestelmien sisällyttäminen direktiivin soveltamisalaan. Koska direktiivin säännökset koskevat yhtä lailla arvopaperien selvitysjärjestelmiä kuin maksujärjestelmiäkin, määritelmissä ei tehdä eroa näiden kahden järjestelmätyypin välillä;

- kolmansien maiden maksujärjestelmät on jätetty soveltamisalan ulkopuolelle,

- järjestelmän perustamiseen ja sen osallistujiin liittyvät ehdot.

2. Edellytykset, jotka järjestelyn on täytettävä, jotta sitä voidaan pitää järjestelmänä direktiivissä tarkoitetussa merkityksessä, esitetään "järjestelmän" määritelmässä 2 artiklan a kohdassa. Yhteinen kanta perustuu komission ehdotuksessa esitettyihin "maksujärjestelmän" ja "yhteisön maksujärjestelmän" määritelmiin, mutta siinä näitä määritelmiä on muutettu ja siihen on lisätty useita oikeudellisia suojatoimia. Erityisesti:

- järjestelmän on oltava muodollinen järjestely, jossa on osallistujien välisten siirtomääräysten suorittamista koskevat yhteiset säännöt ja vakioidut järjestelyt. Yhteisessä kannassa otetaan siten osittain huomioon Euroopan parlamentin ehdottaman tarkistuksen n:o 10 periaate, jossa edellytetään sääntöjen laatimista maksumääräysten suorittamiselle;

- osallistujien vähimmäismäärän on oltava kolme laitosta eikä kaksi kuten komission ehdotuksessa. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tietyissä tapauksissa nimetä järjestelmän, johon osallistuu ainoastaan kaksi laitosta;

- järjestelmään sovellettava laki on osallistujien päättämä laki komission ehdotuksen mukaisesti. Komission ehdotuksessa säädettiin lisäksi, että jos laista ei ole päätetty, maksujärjestelmän katsottaisiin sijaitsevan siinä jäsenvaltiossa, jossa selvitys tapahtuu. Monissa tapauksissa voi olla vaikea määritellä täsmällisesti, missä selvitys tai kirjaus tapahtuu, ja oikeudellisen epäselvyyden välttämiseksi yhteiseen kantaan ei ole otettu tällaista säännöstä. Yhteiseen kantaan ei näin ollen sisälly sitä Euroopan parlamentin tarkistuksen n:o 11 osaa, joka liittyy selvityksen tai kirjauksen paikkaan;

- sen jäsenvaltion, jonka lakia sovelletaan, on nimettävä järjestelmä;

- jäsenvaltion, joka nimeää järjestelmän, on hyväksyttävä kyseisen järjestelmän säännöt asianmukaisina;

- soveltamisalaan kuuluvat ainoastaan järjestelmät, joissa toteutetaan rahaa tai arvopapereita koskevia toimeksiantomääräyksiä direktiivissä määritellyllä tavalla. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tietyissä tapauksissa nimetä järjestelmiä, joissa toteutetaan muita rahoitusvälineitä, erityisesti raaka-aineita koskevia määräyksiä.

Euroopan parlamentin ehdottamaa tarkistusta n:o 6 ei ole otettu mukaan, koska yhteisessä kannassa omaksuttu suhtautuminen järjestelmän muodostamisedellytyksiin eroaa komission ehdotuksessa esitetystä sekä Euroopan parlamentin esittämästä. Koska yhteisessä kannassa esitetään erityiset järjestelmän muodostamisedellytykset, siinä otetaan kuitenkin huomioon Euroopan parlamentin ilmaisema huoli asiasta.

3. Direktiivin soveltamisalaan kuuluvien järjestelmien vakauden lisäämiseksi yhteisessä kannassa annetaan tietyt perusteet niiden yritysten määrittämiseksi, jotka voivat osallistua järjestelmään.

Direktiivin 2 artiklan f kohdassa otetaan käyttöön uusi "osallistujan" määritelmä, joka kattaa kaikki järjestelmään osallistuvat yksiköt, mutta toisaalta mahdollistaa tarvittaessa eriyttämisen niiden välillä. Yksiköt ovat: 2 artiklan b kohdassa määritelty laitos, keskuksena toimiva vastapuoli, joka määritellään 2 artiklan c kohdassa, 2 artiklan d kohdassa määritelty selvitysosapuoli, ja/tai 2 artiklan e kohdassa määritelty selvitysyhteisö. Jäsenvaltiot voivat myös tietyissä tapauksissa pitää 2 artiklan g kohdassa määriteltyä epäsuoraa osallistujaa osallistujana, katso jäljempänä 4 kohta.

2 artiklan b kohdassa annetussa "laitoksen" määritelmässä esitetään edellytykset sille, että yritystä voidaan pitää laitoksena direktiivissä tarkoitetussa merkityksessä. Määritelmä perustuu käsitteisiin "laitos" ja "epäsuora osallistuminen" (komission ehdotuksen 2 artiklan a ja b kohta) ja sen mukaan soveltamisalaan kuuluvan yrityksen on

- kuuluttava yhteen neljästä keskeisestä yritysryhmästä: luottolaitokset, sijoituspalveluyritykset, viranomaiset tai julkisyhteisöjen takaamat yritykset tai kolmansissa maissa sijaitsevat yritykset, jotka suorittavat vastaavia toimia ja

- osallistuttava järjestelmään ja vastattava siirtomääräyksistä syntyvien taloudellisten velvoitteiden täyttämisestä järjestelmässä.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää, että yrityksiä, jotka eivät ole laitoksia direktiivissä tarkoitetussa merkityksessä, voidaan pitää laitoksina, jos ne osallistuvat arvopaperien selvitysjärjestelmään ja jos ainakin kolme muuta osallistujaa kuuluu edellä esitettyyn keskeiseen laitosryhmään. Tietyn viranomaisvalvonnan varmistamiseksi järjestelmät, joissa on keskeisen ryhmän ulkopuolisia osallistujia, on valvottava kansallisen lain mukaisesti. Yhteisessä kannassa otetaan huomioon tietyissä jäsenvaltioissa vallitseva tilanne, joissa arvopaperien siirtoihin liittyvät maksut suoritetaan erikseen, ja määrätään, että tällaiset järjestelmät kuuluvat soveltamisalaan.

2 artiklan c kohdassa oleva "keskuksena toimiva vastapuoli", 2 artiklan d kohdassa oleva "selvitysosapuoli" ja 2 artiklan e kohdassa oleva "selvitysyhteisö" määritellään niiden toimien mukaisesti, joita niissä suoritetaan järjestelmään liittyen.

4. Komission ehdotukseen verrattuna yhteiseen kantaan on otettu uusi vaihtoehto siten, että jäsenvaltiot voivat sisällyttää epäsuorat osallistujat järjestelmiinsä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

i. Epäsuora osallistuja on luottolaitos.

ii. Ainoastaan maksujärjestelmissä voi olla epäsuoria osallistujia.

iii. Epäsuoran osallistujan on oltava sopimussuhteessa osallistujaan.

(Kyseiset kolme ehtoa on otettu uuteen "epäsuoran osallistujan" määritelmään 2 artiklan g kohdassa.)

iv. Epäsuoraa osallistujaa voidaan pitää osallistujana ainoastaan, jos se on perusteltua järjestelmäriskin takia.

v. Epäsuoran osallistujan on oltava tunnettu sen järjestelmän piirissä, johon se epäsuorasti osallistuu.

(Kyseiset edellytykset on esitetty 2 artiklan f kohdassa olevassa "osallistujan" määritelmässä.)

vi. Myös epäsuorasta osallistujasta on ilmoitettava muiden osallistujien ohella jäsenvaltiolle, jonka lakia sovelletaan.

(Kyseinen ehto esitetään 10 artiklan toisessa alakohdasa.)

5. Koska arvopaperien selvitysjärjestelmät otettiin direktiivin piiriin komission muutetun ehdotuksen mukaisesti, komission ehdotuksessa ollut määritelmä "maksumääräys" muutettiin ja korvattiin 2 artiklan i kohdan ilmaisulla "siirtomääräys", johon sisältyvät nyt rahasiirrot ja arvopaperien siirrot. Siten yhteisessä kannassa on otettu huomioon, joskin hieman eri sanamuodossa, Euroopan parlamentin ehdottama tarkistus n:o 9. Käsite "arvopaperit" on määritelty erikseen 2 artiklan h kohdassa, jossa viitataan sijoituspalveluista arvopaperimarkkinoilla annettuun direktiiviin 93/22/ETY. Se osa "siirtomääräyksen" määritelmää, jossa viitataan rahamäärän siirtoon, on ulotettu koskemaan kaikkia olemassa olevia järjestelyjä siirtomääräyksen käsittelemiseksi järjestelmässä.

6. "Maksukyvyttömyysmenettelyn", "nettoutuksen" ja "vakuuden" määritelmiä on muutettu komission ehdotukseen verrattuna:

- "maksukyvyttömyysmenettelyn" määritelmää 2 artiklan j kohdassa on tehty joustavammaksi ja siinä keskitytään nyt direktiivin keskeisimpään piirteeseen, nimittäin maksujen tai arvopaperien siirtojen keskeyttämiseen tai rajoituksiin,

- "nettoutuksen" määritelmä 2 artiklan k kohdassa perustuu "maksujen nettoutuksen" määritelmään, mutta siinä otetaan huomioon arvopaperien sisällyttäminen soveltamisalaan,

- "vakuuden" määritelmää 2 artiklan m kohdassa on muutettu komission ehdotukseen verrattuna ja se on kirjoitettu täsmällisempään muotoon. Johdanto-osan yhdeksännessä kappaleessa tehdään selväksi, että määritelmä ei kuitenkaan vaikuta kansallisessa oikeudessa olevaan säädökseen siitä, minkälaisia vakuuksia voidaan käyttää. Sen seurauksena, että viittaus rahapoliittisiin toimiin on poistettu direktiivin soveltamisalasta, vakuuden määritelmässä viitataan nyt kaikkiin jäsenvaltioiden keskuspankeille tai perustettavalle Euroopan keskuspankille annettuihin varoihin.

Uuden 4 artiklan lisäämisen jälkeen on 2 artiklan l kohtaan lisätty uusi "selvitystilin" määritelmä.

7. Koska komission ehdotuksessa ollutta direktiivin soveltamisalaa on muutettu, "yhteisön laitosta", "kolmannen maan laitosta", "kolmannen maan maksujärjestelmää" ja "rahapoliittista toimenpidettä" koskevat määritelmät on poistettu tarpeettomina, eikä yhteiseen kantaan näin ollen sisälly Euroopan parlamentin ehdottamia tarkistuksia n:o 12 ja 13.

C. II JAKSO - Nettoutus ja siirtomääräykset (3, 4 ja 5 artikla)

1. Yhteisen kannan 3 artiklassa (komission ehdotuksen 3 artiklassa) esitetään direktiivin keskeisin piirre, jonka mukaisesti nettoutus ja siirtomääräykset ovat oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisia ja ne sitovat sivullista siinäkin tapauksessa, että on aloitettu osallistujaa koskeva maksukyvyttömyysmenettely. Muuttamatta säännösten keskeisiä piirteitä 3 artiklan 1 ja 2 kohdan sanamuotoa on muutettu komission ehdotukseen verrattuna ja siinä otetaan nyt huomioon, että "osallistuja" on määritelty 2 artiklassa ja maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisajankohta on määritelty 6 artiklassa (ks. jäljempänä).

Jotta ei syntyisi epäilyksiä joko velvoitteensa laiminlyöneen laitoksen tai toisen osallistujan maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen hyvässä uskossa tekemien liiketoimien osalta, yhteiseen kantaan on otettu uusi säännös 3 artiklan 1 kohdassa. Siinä säädetään, että maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen täytäntöön pannut siirtomääräykset käsitellään kuten ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista saapuneet siirtomääräykset, jos järjestelmä ei tiennyt kyseisen menettelyn aloittamisesta. Se, miten järjestelmä saa tiedon menettelyn aloittamisesta, määräytyy kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Johdanto-osan 12 kappaleessa selvennetään, että nettoutuksen lopullisuutta koskevat säännöt eivät saa estää järjestelmiä selvittämästä, ovatko järjestelmään tulleet määräykset kyseisen järjestelmän sääntöjen mukaiset ja voidaanko selvitys tehdä niiden perusteella. Johdanto-osan 13 kappaleessa täsmennetään samoin, että direktiivissä ei millään tavalla estetä osallistujaa tai sivullista käyttämästä kaikkia lakiin perustuvia oikeuksiaan tai esittämästä vaateita jonkin liiketoimen seurauksena järjestelmään tulleen siirtomääräyksen takaisinsaamiseksi tai palauttamiseksi esimerkiksi silloin, kun on kyse petoksesta tai teknisestä virheestä edellyttäen, että tämä ei johda nettoutuksen purkamiseen tai siirtomääräyksen peruuttamiseen järjestelmässä.

2. Komission ehdotuksen 3 artiklan 1 kohdan viimeiseen virkkeeseen perustuvassa yhteisen kannan 3 artiklan 3 kohdassa esitetään erityiset säännöt siirtomääräyksen järjestelmään saapumisajankohdan määrittämiseksi.

3. Jotta ei estettäisi muutamissa jäsenvaltioissa vallitsevaa käytäntöä, yhteisen kannan 4 artiklassa säädetään jäsenvaltioille annettavasta mahdollisuudesta määrätä, että selvitysosapuolen hallussa osallistujan tilillä olevia varoja tai arvopapereita tai olemassa olevaa luottojärjestelyä voidaan käyttää velvollisuutensa laiminlyöneen osallistujan järjestelmään kohdistuvan mahdollisen nettovelan maksamiseen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamispäivänä.

4. Yhteisen kannan 5 artiklassa säilytetään komission ehdotuksen mukaisesti tietty joustavuus 4 artiklassa, jossa järjestelmä määrittelee siirtomääräyksen peruuttamista koskevat säännöt. Kielto koskee muita järjestelmään osallistujia ja sivullisia. Euroopan parlamentin ehdottaman tarkistuksen n:o 17 osa, joka liittyy siirtomääräyksen peruuttamiseen, on siis poistettu yhteisestä kannasta.

D. III JAKSO - Maksukyvyttömyysmenettelyä koskevat säännökset (6, 7 ja 8 artikla)

1. Euroopan parlamentin ehdottaman tarkistuksen n:o 21 mukaisesti yhteiseen kantaan sisällytettiin 6 artiklan 1 kohdan säännös, jossa määritellään maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisajankohta. Jotta sen ajankohdan, jolloin päätös maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta on tehty, ja sen ajankohdan, jolloin kyseinen päätös katsotaan tehdyksi, välille ei jäisi "harmaata aluetta", yhteisessä kannassa määritellään maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisajankohdaksi se ajankohta, jolloin toimivaltainen oikeudellinen tai hallinnollinen viranomainen antoi päätöksensä.

Tämän päätöksen voitaisiin olettaa tulevan markkinoiden tietoon sähköisten viestimien kautta tai muuten erittäin pian sen antamisen jälkeen ja yhteisessä kannassa ei siksi ole vaatimuksia sen ilmoittamisesta yleisölle. Sen varmistamiseksi, että viranomaisille kuitenkin aina välittömästi ilmoitetaan tällaisesta päätöksestä, yhteisen kannan 6 artiklan 2 kohdan mukaan säädetään, että jokainen jäsenvaltio määrää viranomaisen, jolle päätöksen tehneen oikeudellisen tai hallinnollisen viranomaisen on ilmoitettava päätöksestä. Jäsenvaltiot voivat päättää, mille viranomaiselle ilmoitus annetaan sekä mitä ilmoitusmenettelyjä mahdollisesti olisi otettava käyttöön kansallisella tasolla.

Kansallisen viranomaisen saadessa tällaisen tiedon se ei todennäköisesti tiedä, onko velvoitteensa laiminlyönyt laitos yhden vai useamman järjestelmän jäsen tai minkä järjestelmän jäsen se on. Yhteisen kannan 6 artiklan 3 kohdassa edellytetäänkin sen jäsenvaltion, jossa maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, ilmoittavan kaikille muille jäsenvaltioille. Jotta jäsenvaltioille jäisi tietty liikkumavara, yhteisessä kannassa jätetään määrittelemättä ilmoituksen antavat ja vastaanottavat laitokset. Komissio on ottanut tehtäväkseen koota luettelon jäsenvaltioiden antamista tiedoista ilmoitusmenettelyn helpottamiseksi.

Jotta maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisajankohdan määrittäminen olisi oikeudellisesti selkeä, yhteisessä kannassa esitetty lähestymistapa eroaa Euroopan parlamentin tarkistuksessaan n:o 21 ehdottamasta tavasta, eikä kyseinen tarkistus siten sisälly yhteiseen kantaan.

2. Järjestelmän suojaamiseksi niiden säännösten vaikutuksilta, joiden nojalla maksukyvyttömyysmenettelyn aloittaminen voi tulla voimaan keskiyöllä ennen menettelyn tosiasiallista aloittamista, yhteisen kannan 7 artiklassa noudatetaan komission ehdotuksen 6 artiklassa esitettyä lähestymistapaa ja säädetään, että järjestelmään osallistujaa koskeva maksukyvyttömyysmenettely ei vaikuta taannehtivasti järjestelmään osallistumisen yhteydessä syntyneisiin osallistujan oikeuksiin ja velvoitteisiin. Sanamuotoa on muutettu komission ehdotukseen verrattuna täsmällisyyteen pääsemiseksi ja yhteisessä kannassa otetaan näin ollen huomioon Euroopan parlamentin ehdottaman tarkistuksen n:o 18 henki.

3. Komission ehdotuksen 6 artiklan mukainen yhteisen kannan 8 artikla on tärkeä, koska sillä poistetaan epäselvyys sovellettavasta laista siinä tapauksessa, että aloitetaan järjestelmään osallistujaa koskeva maksukyvyttömyysmenettely. Komission ehdotuksessa viitataan sen valtion lakiin, jossa järjestelmä sijaitsee, mutta koska yhteisessä kannassa ei määritellä, missä järjestelmä fyysisesti sijaitsee, sovellettava laki määritellään siihen järjestelmään sovellettavana lakina, joka yhteisen kannan 2 artiklan a kohdan mukaisesti on osallistujien valitsema laki.

Näin ollen yhteiseen kantaan ei ole sisällytetty Euroopan parlamentin ehdottamaa tarkistusta n:o 19.

E. IV JAKSO - Vakuus (9 artikla)

Yhteisen kannan 9 artiklan 1 kohtaan (komission ehdotuksen 7 artikla), joka koskee oikeuksia vakuuteen, sisältyy pääpiirteissään Euroopan parlamentin ehdottama tarkistus n:o 20 ainoastaan vähäisin sanamuotomuutoksin, jotka johtuvat "osallistujan" määritelmän ottamisesta tekstiin ja muutoksesta direktiivin soveltamisalaan, jolloin viittaus "rahapolitiikkaan" poistettiin.

Komission ehdotuksen 7 artiklan 2 kohta on poistettu Euroopan parlamentin ehdotuksen mukaisesti. Tämän sijaan yhteisen kannan 9 artiklan 2 kohtaan on otettu uusi säännös, jossa määritellään sovellettava laki tapauksissa, jolloin arvopapereita annetaan vakuudeksi ja vakuuden haltijan oikeudet kirjataan rekisteriin, tilille tai keskitettyyn talletusjärjestelmään, mikä on todisteena omistusoikeuksista kyseisiin arvopapereihin tai omistukseen perustuva oikeus toimittaa tai siirtää kyseisiä arvopapereita.

F. V JAKSO - Loppusäännökset (10, 11, 12, 13, 14 ja 15 artikla)

Yhteisen kannan 10 artikla koskee tiettyjä ilmoitusmenettelyjä, joita on pidettävä tarpeellisina täydennyksinä 2 artiklassa tarkoitetuille "järjestelmän" ja "epäsuoran osallistujan" määritelmille sekä 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulle ilmoittamista koskevalle vaatimukselle.

Yhteisen kannan 11 artiklassa selvennetään, että tämä direktiivi on vähimmäisdirektiivi ja että jäsenvaltiot voivat järjestelmiä suojatakseen säätää tiukemmista ehdoista kuin direktiivissä säädetyt.

Toisin kuin komission ehdotuksessa yhteisen kannan 12 artiklassa vahvistetaan täytäntöönpanopäivämäärä viittaamalla direktiivin julkaisemispäivään, koska vielä on epäselvyyttä tarkasta päivämäärästä, jolloin direktiivi lopullisesti annetaan.

Direktiivin seurannan varmistamiseksi yhteisen kannan 13 artikla noudattelee komission ehdotuksen 9 artiklaa, jossa komissio velvoitetaan antamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus direktiivin soveltamisesta ja tarvittaessa ehdotuksia sen tarkistamiseksi.

G. Johdanto-osa

Johdanto-osa on mukautettu komission ehdotukseen tehtyjä muutoksia vastaavaksi. Yhteisen kannan johdanto-osan viides kappale sisältää suurelta osin Euroopan parlamentin ehdottaman tarkistuksen n:o 2, vaikkakin hieman eri sanamuodossa. Maksukyvyttömyysmenettelyjä koskeva yleissopimus ja ehdotus direktiiviksi luottolaitosten uudelleen järjestämisestä ja selvitystilaan asettamisesta perustuvat periaatteeseen konkurssilakien molemminpuolisesta tunnustamisesta, ei yhdenmukaistamisesta. Tarkistuksen n:o 2 ensimmäistä virkettä ei näin ollen ole sisällytetty yhteiseen kantaan, jotta ei rajoitettaisi yhteisön tulevaa lainsäädäntöä. Yhteiseen kantaan ei ole sisällytetty Euroopan parlamentin ehdottamaa tarkistusta n:o 3, koska Euroopan yhteisö ei ole velvollinen ottamaan huomioon kansainvälisen järjestelypankin suosituksia.

H. Loppupäätelmät

Neuvosto katsoo, että kaikki komission ehdotukseen tehdyt muutokset ovat direktiivin tavoitteiden mukaisia, koska sillä pyritään ennen kaikkea pienentämään järjestelmäriskiä maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä sekä minimoimaan osallistujaa koskevan maksukyvyttömyysmenettelyn järjestelmälle aiheuttamat häiriöt. Komission ehdotukseen tehdyillä muutoksilla pyritään tasapainottamaan toisaalta osallistujien ja sivullisten oikeuksien varmistamisen edellyttävien oikeussuojakeinojen säätäminen sekä toisaalta direktiivin soveltamisalaan kuuluvien järjestelmien toiminnan edellyttämä riittävä joustovara.