51997AG0619(02)

Neuvoston 29 päivänä huhtikuuta 1997 vahvistama YHTEINEN KANTA (EY) N:o 25/97 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/. . ./EY antamiseksi yhteisön postipalvelujen kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä (97/C 188/02)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 57 artiklan 2 kohdan, 66 artiklan ja 100 a artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen (1),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (3),

noudattavat perustamissopimuksen 189 b artiklassa määrättyä menettelyä (4),

ottavat huomioon postipalvelujen yhtenäismarkkinoiden kehittämistä koskevasta vihreästä kirjasta 22 päivänä tammikuuta 1993 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman (5),

ottavat huomioon yhteisön postipalvelujen kehittämisestä 7 päivänä helmikuuta 1994 annetun neuvoston päätöslauselman (6),

sekä katsovat, että

(1) olisi hyväksyttävä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on toteuttaa sisämarkkinat perustamissopimuksen 7 a artiklan mukaisesti; nämä markkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla taataan tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus,

(2) postialan sisämarkkinoiden toteuttamisen on osoitettu olevan tärkeää yhteisön taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta, koska postipalvelut ovat keskeinen tiedonvälityksen ja kaupan käyttämä apuväline,

(3) komissio on 11 päivänä kesäkuuta 1992 esittänyt postipalvelujen yhtenäismarkkinoiden kehittämistä koskevan vihreän kirjan ja 2 päivänä kesäkuuta 1993 antanut tiedonannon yhteisön postipalvelujen kehittämisen yleislinjoista,

(4) komissio on julkisesti ja laajalti kuullut monia tahoja niistä postipalveluihin liittyvistä näkökohdista, joilla on merkitystä yhteisölle, ja postialan asianomaiset tahot ovat toimittaneet huomautuksiaan komissiolle,

(5) tämänhetkinen postin yleispalvelun laajuus ja sen tarjoamisen ehdot vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen; erityisesti palvelun laadullinen suoritustaso on jäsenvaltioissa hyvin epätasainen,

(6) ulkomaan postiyhteydet eivät aina vastaa käyttäjien ja Euroopan kansalaisten odotuksia, ja palvelun laadullinen suoritustaso on yhteisön sisäisissä postipalveluissa tällä hetkellä epätyydyttävä,

(7) postialalla todetuilla eroavuuksilla on huomattava vaikutus niillä toimialoilla, jotka ovat erityisen riippuvaisia postipalveluista, ja ne hidastavat voimakkaasti kehitystä kohti yhteisön sisäistä yhteenkuuluvuutta, koska alueet, joilla ei ole riittävän korkealaatuisia postipalveluita, ovat epäsuotuisessa asemassa sekä kirjeiden että tavaroiden jakelun osalta,

(8) toimenpiteet, joilla pyritään varmistamaan markkinoiden asteittainen ja säännelty vapauttaminen ja turvaamaan asianmukainen tasapuolisuus sen toteuttamisessa, ovat välttämättömiä postialan palvelujen vapaan tarjoamisen takaamiseksi yhteisön koko alueella yleispalvelujen tarjoajien velvollisuudet ja oikeudet huomioon ottaen,

(9) yhteisön tasolla tapahtuva toiminta on siten välttämätöntä postialan toimintaedellytysten paremman yhdenmukaistamisen varmistamiseksi, minkä vuoksi on toteutettava toimenpiteet yhteisten sääntöjen vahvistamiseksi,

(10) yhteisön tasolla olisi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti hyväksyttävä yleisiä periaatteita, kun taas yksityiskohtaisten menettelyjen valitsemisen olisi kuuluttava jäsenvaltioille, joiden olisi vapaasti voitava valita omiin olohinsa parhaiten sopiva järjestelmä,

(11) on erityisen tärkeää taata yhteisön tasolla postin yleispalvelu, joka käsittää kaikissa jäsenvaltioissa kaikkien käyttäjien saatavilla olevien kohtuuhintaisten, laatuvaatimuksia vastaavien hyvälaatuisten palvelujen vähimmäisvalikoiman, riippumatta siitä, missä kohdin yhteisön aluetta käyttäjät ovat maantieteellisesti,

(12) yleispalvelun tarkoituksena on tarjota kaikille käyttäjille vaivaton pääsy postiverkkoon tarjoamalla erityisesti riittävä määrä lähetyspaikkoja ja varmistamalla, että keräily ja jakelu tapahtuvat riittävän usein; yleispalvelun tarjoamisen on vastattava perustarpeeseen, varmistaa toiminnan jatkuvuus samalla, kun sen on voitava edelleen mukautua käyttäjien tarpeisiin sekä taattava heille asianmukainen ja syrjimätön kohtelu,

(13) yleispalvelun on käsitettävä sekä kotimaan- että ulkomaanpalveluja,

(14) yleispalvelun käyttäjille tulee antaa asianmukaisia tietoja tarjottavien palvelujen valikoimasta, niiden toimittamista ja käyttöä koskevista ehdoista, tarjottavien palvelujen laadusta sekä hinnoista,

(15) yleispalvelun tarjoamista koskevat tämän direktiivin säännökset eivät rajoita yleispalvelun tarjoajien oikeutta neuvotella sopimuksia erikseen kunkin asiakkaan kanssa,

(16) sellaisten palvelujen valikoiman säilyttäminen, jotka voidaan perustamissopimuksen sääntöjen mukaisesti mutta kilpailua koskevien sääntöjen soveltamista kuitenkaan rajoittamatta varata, on ilmeisesti perusteltua tasapainoisten rahoitusedellytysten vallitessa toteutettavan yleispalvelun toiminnan varmistamiseksi; vapautumiskehitys ei saisi rajoittaa tiettyjen jäsenvaltioissa käyttöön otettujen sokeille ja osittain näkövammaisille henkilöille tarkoitettujen ilmaispalvelujen edelleen tarjoamista.

(17) vähintään 350 grammaa painavien kirjelähtysten osuus on alle 2 prosenttia kirjepostin määrästä ja alle 3 prosenttia julkisten toimijoiden tuloista; hinnan määräytymisperusteen (viisinkertainen perushinta) avulla voidaan paremmin tehdä ero varatun palvelun ja vapautetun pikalähetyspalvelun välillä,

(18) koska tärkein pikapostipalvelun ja postin yleispalvelun välinen ero on pikapostipalvelun asiakkaille tuottamassa ja asiakkaiden toteamassa (millaisessa muodossa hyvänsä esiintyvässä) lisäarvossa, tehokkain tapa määritellä todettu lisäarvo on selvittää sen lisähinnan suuruus, jonka asiakkaat ovat valmiita siitä maksamaan, mutta joka ei kuitenkaan saa vaikuttaa varattujen palvelujen alan enimmäishintaan, jota on noudatettava,

(19) on kohtuullista sallia väliaikaisesti, että suoramainontaposti ja ulkomaanposti voidaan edelleen varata säädettyjä hinta- ja painorajoja noudattaen; Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi seuraavana askeleena kohti postipalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamista viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2000 tehtävä tätä alaa koskevan selvityksen pohjalta tehtävän komission ehdotuksen perusteella päätös postimarkkinoiden asteittaisen ja säännellyn vapauttamisen jatkamisesta, erityisesti ulkomaanpostin ja suoramainonnan osalta, sekä hinta- ja painorajojen edelleen tarkistamisesta,

(20) jäsenvaltioilla voi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vuoksi olla perusteltuja syitä myöntää yhdelle tai useammalle nimeämälleen taholle oikeus postilähetysten vastaanottamiseen tarkoitettujen postilaatikoiden sijoittamiseen yleisille alueille; samoista syistä niillä on oikeus nimetä yksi tai useampi taho, joiden tehtävänä on huolehtia lähtömaan osoittavien postimerkkien liikkeelle laskemisesta, sekä ne tahot, joiden tehtävänä on huolehtia kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti oikeudellisissa ja hallinnollisissa menettelyissä käytettävien kirjattuja lähetyksiä koskevien palvelujen tarjoamisesta; ne voivat myös osoittaa jäsenyytensä Euroopan unionissa 12 tähteä käsittävää symbolia käyttämällä,

(21) uudet palvelut (palvelut, jotka selvästi eroavat perinteisistä palveluista) ja asiakirjojen vaihto eivät kuulu yleispalveluun, eikä sen vuoksi ole perusteltua varata niitä yleispalvelun tarjoajille; tämä koskee myös sellaista itse tuotettua palvelua (postin lähettäjänä olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön hoitamia postipalveluja tai näiden lähetysten noutamista ja kuljettamista yksinomaan mainitun henkilön puolesta toimivan sivullisen toimesta), joka ei kuulu palvelujen ryhmään,

(22) jäsenvaltioiden olisi voitava alueellaan asianmukaista valtuutusmenettelyä noudattaen säännellä niiden postipalvelujen tarjontaa, joita ei ole varattu yleispalvelun tarjoajille; näiden menettelyjen on oltava avoimia, syrjimättömiä sekä suhteellisia ja niiden on perustuttava objektiivisiin arviointiperusteisiin,

(23) jäsenvaltioilla on oltava mahdollisuus asettaa toimilupien myöntämisen edellytykseksi joko yleispalvelujen tarjoaminen tai tukiosuuksien maksaminen korvausrahastoon, jonka tarkoituksena on maksaa yleispalvelun tarjoajalle korvaus niiden palvelujen tarjomisesta, joista aiheutuu kohtuuton taloudellinen rasite; jäsenvaltioiden olisi voitava sisällyttää valtuutuksiin velvoite, jonka mukaan valtuutuksen piiriin kuuluvat toiminnot eivät saa loukata yleispalvelun tarjoajien varattuja palveluja varten saamia yksinoikeuksia tai erityisoikeuksia; valvontaa varten voidaan ottaa käyttöön suoramainontapostin tunnistamisjärjestelmä, kun suoramainontaposti on vapautettu,

(24) on hyväksyttävä tarpeellisia toimenpiteitä jäsenvaltioiden säätämien niiden valtuutusmenettelyjen yhdenmukaistamiseksi, jotka koskevat sellaisten palvelujen kaupallista tarjoamista, jotka eivät ole varattuja,

(25) on hyväksyttävä toimenpiteitä yleiseen postiverkkoon pääsyä jäsenvaltioissa koskevien edellytysten avoimuuden ja syrjimättömyyden varmistamiseksi, jos tämä osoittautuu tarpeelliseksi,

(26) yleispalvelun moitteettoman hoidon varmistamiseksi ja kilpailun vääristymien välttämiseksi olisi yleispalvelun hinnoittelun oltava objektiivista, avointa, syrjimätöntä ja kustannuksiin sovitettua,

(27) yhteisön sisäisistä ulkomaan postipalveluista perittävä korvaus olisi sovitettava jakelukustannuksiin yksilöityjen laatutavoitteiden mukaisesti, minkä perusteella voidaan luoda sopivia järjestelmiä, joilla varmistetaan, että kustannukset katetaan asianmukaisella tavalla, ja jotka liittyvät erityisesti saavutettuun palvelujen laatutasoon, tämän kuitenkaan rajoittamatta Maailman postiliiton säännöistä johtuvien vähimmäisvelvoitteiden soveltamista,

(28) eri varattuja palveluja ja muita kuin varattuja palveluja koskevan laskennan pitäminen erillään on välttämätöntä, jotta eri palvelujen todelliset kustannukset olisivat selkeästi nähtävissä ja sen varmistamiseksi, että varattujen palvelujen alalta muiden kuin varattujen palvelujen alalle siirrettävät avustukset eivät vaikuta haitallisesti viimeksi mainitun kilpailuolosuhteisiin,

(29) kolmessa edellä olevassa kappaleessa esitettyjen periaatteiden soveltamisen varmistamiseksi yleispalvelujen tarjoajien olisi kohtuullisessa ajassa otettava käyttöön kustannuslaskentajärjestelmät, jotka voivat olla riippumattoman tarkastuksen kohteina ja joiden avulla kustannukset voidaan selkeiden menettelyjen perusteella mahdollisimman tarkasti kohdistaa eri palveluihin; nämä vaatimukset voidaan täyttää esimerkiksi soveltamalla täysin eritellyn kustannuslaskelman periaatetta; tällaisia kustannuslaskentajärjestelmiä ei saa vaatia, jos vapaan kilpailun edelytykset ovat aidosti olemassa,

(30) olisi kiinnitettävä huomiota korkealaatuisiin palveluihin oikeutettujen käyttäjien etuihin; tämän vuoksi olisi kaikin keinoin pyrittävä parantamaan ja nostamaan yhteisön tasolla tarjottavien palvelujen laatua; tämä laadun parantaminen edellyttää, että jäsenvaltiot asettavat standardeja, jotka yleispalvelujen tarjoajien on täytettävä tai ylitettävä niiden palvelujen osalta, jotka kuuluvat yleispalveluun,

(31) käyttäjien edellyttämä palvelun laatu on olennainen osa tarjottua palvelua; tämän palvelun laadun arvioinnissa käytettävät standardit sekä saavutetut laatutasot on käyttäjien edun vuoksi julkaistava; on välttämätöntä, että saatavilla on yhdenmukaistettuja palvelun laatua koskevia standardeja ja yhteisiä mittausmenetelmiä, joilla voidaan arvioida palvelun laadun yhdenmukaistumista koko yhteisössä,

(32) jäsenvaltioiden on määritettävä kansalliset laatustandardit, jotka vastaavat yhteisön vaatimustasoa; vähintään kahden, kahdesta eri jäsenvaltiosta olevan yleispalvelun tuottajan yhdistettyjä ponnisteluja edellyttävien yhteisön sisäisten palvelujen osalta laatustandardit on määriteltävä yhteisön tasolla,

(33) näiden standardien noudattamista on tarkistettava riippumattomalla tavalla säännöllisesti ja yhdenmukaistetulta pohjalta; käyttäjillä tulee olla oikeus saada tietoja tämän tarkistamisen tuloksista, ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että oikaisutoimiin ryhdytään tulosten osoittaessa, että standardeja ei saavuteta,

(34) kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5 päivänä huhtikuuta 1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/13/ETY (7) sovelletaan postialan toimijoihin,

(35) tarve parantaa palvelun laatua merkitsee, että erimielisyydet on ratkaistava nopeasti ja tehokkaasti; kansallisen ja yhteisön lainsäädännön nojalla käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen lisäksi olisi säädettävä valitusten käsittelymenettelystä, jonka olisi oltava selkeä, yksinkertainen ja kustannuksiltaan kohtuullinen sekä kaikkien asianomaisten osapuolten käytettävissä,

(36) edistyminen postiverkkojen yhteenliittämisessä sekä käyttäjien edut edellyttävät teknisen standardoinnin rohkaisemista; tekninen standardointi on välttämätöntä kansallisten verkkojen yhteentoimivuuden edistämiseksi ja tehokkaan yleispalvelun aikaansaamiseksi yhteisössä,

(37) Euroopan tasolla tapahtuvan yhdenmukaistamisen yleislinjojen mukaisesti on erikoistunut tekninen standardointi annettava Euroopan standardointikomitean tehtäväksi,

(38) olisi perustettava komitea, joka avustaa komissiota tämän direktiivin täytäntöönpanossa erityisesti kehitettäessä edelleen yhteisön ulkomaanpostipalvelujen laatua ja teknistä standardointia koskevia toimenpiteitä,

(39) yleispalvelun moitteettoman toiminnan ja muiden kuin varattujen palvelujen alan vääristymättömän kilpailun varmistamiseksi on tärkeää erottaa toisistaan toisaalta sääntelijälle ja toisaalta toimijalle kuuluvat tehtävät; mikään postialan toimija ei voi olla sekä tuomari että asianosainen; jäsenvaltion asiana on vahvistaa perussääntö yhdelle tai useammalle kansalliselle sääntelyviranomaiselle, jollaiseksi voidaan valita julkinen viranomainen tai tätä varten nimetty riippumaton taho,

(40) yhdenmukaistetuilla edellytyksillä olevia vaikutuksia postipalvelujen sisämarkkinoiden toimintaan on arvioitava; tämän vuoksi komissio antaa kolmen vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta, kuitenkin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2000, Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin soveltamista koskevan kertomuksen, johon sisältyvät asianmukaiset tiedot alan kehityksestä, erityisesti taloudellisista, yhteiskunnallisista sekä työllisyyttä ja teknologiaa koskevista näkökohdista ja palvelun laadusta,

(41) tämä direktiivi ei vaikuta perustamissopimuksen sääntöjen, erityisesti sen kilpailusääntöjen soveltamiseen eikä palvelujen tarjoamisen vapauteen,

(42) mikään ei estä jäsenvaltioita pitämästä edelleen voimassa tai ottamasta käyttöön sellaisia postialaa koskevia toimenpiteitä, jotka johtavat pidemmälle menevään alan vapauttamiseen kuin tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet, eikä, jos tämä direktiivi lakkaa olemasta voimassa, jatkamasta tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi toteuttamiaan toimenpiteitä edellyttäen, että kyseiset toimenpiteet ovat perustamissopimuksen mukaisia,

(43) jolleivät Euroopan parlamentti ja neuvosto komission ehdotuksesta toisin päätä, tätä direktiiviä on aiheellista soveltaa 31 päivään joulukuuta 2004 saakka,

(44) tätä direktiiviä ei sovelleta yhteisön oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle jäävään, esimerkiksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V ja VI osaston alaan kuuluvaan toimintaan, eikä missään tapauksessa yleistä turvallisuutta, puolustusta, valtion turvallisuutta (mukaan lukien valtion taloudellinen hyvinvointi silloin, kun toiminta liittyy valtion turvallisuuskysymyksiin) koskevaan toimintaan eikä valtion rikosoikeuden aloilla suorittamaan toimintaan,

(45) tämä direktiivi ei estä hyväksymästä yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneiden yritysten osalta sellaisia sekä yhteisön oikeuden että olemassa olevien kansainvälisten velvoitteiden mukaisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on varmistaa jäsenvaltioiden kansalaisille yhdenvertainen kohtelu yhteisön ulkopuolisissa maissa; yhteisön yrityksien olisi saatava yhteisön ulkopuolisissa maissa samankaltainen kohtelu ja tosiasiallinen pääsy markkinoille kuin kyseisten yhteisön ulkopuolisten maiden kansalaisilla on yhteisön markkinoilla,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 LUKU Tavoitteet ja soveltamisala

1 artikla

Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteiset säännöt, jotka koskevat

- postin yleispalvelujen tarjoamista yhteisössä,

- niiden palvelujen määrittämisen perusteita, jotka voidaan varata yleispalvelun tarjoajille, ja muiden kuin varattujen palvelujen ehtoja,

- yleispalvelun tarjoamisesta perittäviä maksuja koskevia periaatteita ja sitä koskevan laskennan avoimuutta

- yleispalvelun tarjoamista koskevien laatustandardien vahvistamista ja niiden noudattamista valvovan järjestelmän perustamista

- teknisten standardien yhdenmukaistamista

- riippumattomien kansallisten sääntelyviranomaisten perustamista.

2 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1. `postipalveluilla` palveluja, joihin kuuluu postilähetysten keräily, lajittelu, kuljetus ja jakelu,

2. `yleisellä postiverkolla` yleispalvelun tarjoajan tai tarjoajien käyttämän järjestelmän ja keinojen kokonaisuutta, jonka avulla toteutetaan erityisesti:

- yleispalvelun tarjoajan velvoitteisiin kuuluva postilähetysten keräily lähetyspaikoista koko alueella

- näiden postilähetysten kuljetus ja käsittely postiverkon lähetyspaikasta jakelukeskukseen

- jakelu lähetyksessä mainittuun osoitteeseen,

3. `lähetyspaikoilla` fyysisiä toimipaikkoja, myös joko yleisille alueille tai yleispalvelun tarjoajan tiloihin sijoitettuja yleisön käyttöön tarkoitettuja postilaatikoita, joihin asiakkaat voivat jättää yleiseen postiverkkoon toimitettavat postilähetykset,

4. `keräilyllä` lähetyspaikkoihin jätettyjen postilähetysten keräilyä,

5. `jakelulla` toimenpiteitä alkaen jakelukeskuksissa tapahtuvasta postilähetysten lajittelusta ja päättyen niiden toimittamiseen vastaanottajille,

6. `postilähetyksellä` yleispalvelun tarjoajan kuljetettavaa valmista lähetystä, joka on osoitettu jollekin vastaanottajalle. Nämä lähetykset voivat kirjelähetysten lisäksi olla esimerkiksi kirjoja, luetteloita, sanomalehtiä ja aikakausjulkaisuja sekä postipaketteja, jotka sisältävät joko kaupallista arvoa omaavaa tai sitä vailla olevaa tavaraa,

7. `kirjelähetyksellä` minkä tahansa laatuiselle fyysiselle alustalle kirjoitettua viestiä, joka kuljetetaan ja toimitetaan lähettäjän itse lähetykseen tai sen kuoreen merkitsemään osoitteeseen. Kirjoja, luetteloita, sanomalehtiä ja aikakausjulkaisuja ei pidetä kirjelähetyksinä,

8. `suoramainontapostilla` viestiä, joka koostuu yksinomaan mainos-, markkinointi- tai myynninedistämisaineistosta ja sisältää vastaanottajan nimeä, osoitetta, yksilöintinumeroa sekä muita viestin luonnetta muuttamattomia eroavaisuuksia lukuun ottamatta vain samansisältöisen, merkittävälle vastaanottajamäärälle osoitetun sanoman, joka toimitetaan ja jaetaan lähettäjän itse lähetykseen tai sen kuoreen merkitsemään osoitteeseen. Kansallisen sääntelyviranomaisen on kussakin valtiossa esitettävä käsitettä `merkittävä vastaanottajamäärä` koskeva tulkintansa ja julkaistava sen asianmukainen määritelmä. Suoramainontapostina ei pidetä laskuja, tavaralaskuja, tiliotteita eikä muita sisällöltään toisistaan eroavia viestejä. Suoramainontapostina ei pidetä viestiä, jossa yhdistetään suoramainontapostia ja muita lähetyksiä samaan kuoreen. Suoramainontaposti käsittää sekä ulkomaille suunnatun että kotimaisen suoramainontapostin,

9. `kirjatulla lähetyksellä` lähetystä, jota koskee kiinteämääräinen vakuus lähetyksen katoamisen, varastamisen tai vahingoittumisen varalta ja josta lähettäjälle annetaan, tarvittaessa tämän sitä pyytäessä, kuitti postilähetyksen jättämisestä ja/tai sen toimittamisesta vastaanottajalle,

10. `vakuutetulla lähetyksellä` lähetystä, jonka lähettäjä vakuuttaa ilmoittamastaan arvosta katoamis-, varkaus- tai vahingoittumistapauksen varalta,

11. `ulkomaanpostilla` jäsenvaltioiden välistä tai jäsenvaltion ja kolmannen maan välistä postia,

12. `asiakirjojen vaihdolla` sellaisten keinojen, myös väliaikaisten tilojen sekä sivullisen hoitaman kuljetuksen, tarjoamista, joilla tehdään mahdolliseksi omatoiminen postilähetysten toimittaminen vaihtamalla niitä tämän palvelun tilaajien kesken,

13. `yleispalvelujen tarjoajalla` julkista tai yksityistä tahoa, jonka jäsenvaltio on nimennyt huolehtimaan kokonaan tai osittain postin yleispalveluista,

14. `valtuutuksella` mitä tahansa lupaa, jossa määritellään erityisesti postialaa koskevia oikeuksia ja velvoitteita ja jonka nojalla yritykset voivat tarjota postipalveluja sekä tarvittaessa perustaa ja/tai käyttää postiverkkoja tällaisten palveluiden tarjoamiseen joko `yleisvaltuutuksen` tai `yksittäisten toimilupien` muodossa, sellaisina kuin ne ovat seuraavasti määriteltyinä:

- `yleisvaltuutuksella` tarkoitetaan valtuutusta, jota voidaan säännellä joka `yleisellä toimiluvalla` tai yleisellä lainsäädännöllä, jolloin ei ole merkitystä, edellyttääkö tämä sääntely rekisteröinti- tai ilmoitusmenettelyä, ja joka ei edellytä, että kyseisen yrityksen olisi saatava kansalliselta sääntelyviranomaiselta nimenomainen päätös ennen tästä valtuutuksesta johtuvien oikeuksien käyttämistä,

- `yksittäisellä toimiluvalla` kansallisen sääntelyviranomaisen myöntämää valtuutusta, jolla annetaan yritykselle erityisiä oikeuksia tai jolla mahdollisesti sovellettavan yleisvaltuutuksen lisäksi tarvittaessa asetetaan yrityksen toiminnalle erityisiä velvoitteita, jolloin yrityksellä ei ole oikeutta käyttää kyseisiä oikeuksia ennen kuin se on saanut kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksen asiasta,

15. `päätemaksuilla` korvausta, joka suoritetaan muista jäsenvaltioista tai kolmansista maista saapuvia postilähetyksiä käsittävän ulkomaanpostin jakelusta huolehtiville yleispalvelujen tarjoajille,

16. `lähettäjällä` luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka lähettää postilähetyksen,

17. `käyttäjällä` luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka lähettäjänä tai vastaanottajana käyttää hyväkseen tarjottuja yleispalveluja,

18. `kansallisella sääntelyviranomaisella` kussakin jäsenvaltiossa elintä tai elimiä, joille jäsenvaltio uskoo muun muassa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat sääntelytehtävät,

19. `olennaisilla vaatimuksilla` yleistä etua koskevia, muita kuin taloudellisia syitä, joiden vuoksi jäsenvaltio saattaa joutua säätämään postipalvelujen tarjoamista koskevia ehtoja. Näitä syitä ovat kirjesalaisuus, verkon turvallisuus vaarallista tavaraa kuljetettaessa ja perustelluissa tapauksissa tietosuoja, ympäristön suojelu ja aluesuunnittelu.

Tietosuoja voi käsittää henkilötietojen suojaamisen, välitettyjen tai talletettujen tietojen luottamuksellisuuden sekä yksityiselämän suojaamisen.

2 LUKU Yleispalvelu

3 artikla

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että käyttäjillä on oikeus yleispalveluun, johon sisältyy tietyn laatuisten postipalvelujen pysyvä tarjonta kaikille käyttäjille kohtuullisin hinnoin jäsenvaltioiden koko alueella.

2. Tätä varten jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä siitä huolehtimiseksi, että yhteyspisteiden ja lähetyspaikkojen tiheydessä otetaan huomioon käyttäjien tarpeet.

3. Niiden on toteutettava toimenpiteitä siitä huolehtimiseksi, että yleispalvelujen tarjoaja tai tarjoajat takaavat jokaisena työpäivänä (vähintään viitenä päivänä viikossa), lukuun ottamatta kansallisen sääntelyviranomaisen poikkeuksellisiksi katsomia tilanteita tai maantieteellisiä olosuhteita, vähintään

- yhden keräilyn

- yhden jakelun jokaiselle oikeushenkilölle tai luonnolliselle henkilölle perillekantona tai poikkeuksellisesti kansallisen sääntelyviranomaisen harkintansa mukaan määrittelemin ehdoin yhden jakelun asianmukaisesti asennettuihin laitteisiin,

4. Kunkin jäsenvaltion on annettava tarvittavat toimenpiteet huolehtiakseen siitä, että yleispalveluun kuuluvat vähintään seuraavat palvelut:

- enintään kahden kilogramman painoisten postilähetysten keräily, lajittelu, kuljetus ja jakelu

- enintään kymmenen kilogramman painoisten postipakettien keräily, lajittelu, kuljetus ja jakelu

- kirjattuja ja vakuutettuja lähetyksiä koskevat palvelut.

5. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat nostaa yleispalvelua koskevaa postipakettien painorajaa enintään 20 kg:aan asti ja määrätä tällaisten pakettien perillekantoa koskevista erityisjärjestelyistä.

Huolimatta yksittäisen jäsenvaltion määräämästä yleispalvelua koskevasta postipakettien painorajasta jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden alueen sisällä toimitetaan muista jäsenvaltioista tulevat enintään 20 kg:n painoiset postipaketit.

6. Kyseisten postilähetysten vähimmäis- ja enimmäiskoot on vahvistettu Maailman postiliiton hyväksymässä postipaketteja koskevassa yleissopimuksessa ja sopimuksessa.

7. Tässä artiklassa määriteltyyn yleispalveluun kuuluvat sekä kotimaan- että ulkomaanpalvelut.

4 artikla

Kunkin jäsenvaltion on aiheelliseksi katsomiaan menettelyjä noudattaen nimettävä yksi tai useampi postialan toimija huolehtimaan yleispalvelun tarjoamisesta ja ilmoitettava komissiolle nimetty toimija tai nimetyt toimijat. Yhteisön lainsäädännön mukaisesti junkin jäsenvaltion on määriteltävä ja julkaistava yleispalvelun tarjoajan tai tarjoajien velvoitteet ja oikeudet.

5 artikla

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava toimenpiteet huolehtiakseen siitä, että yleispalvelun saatavuus ja vaatimustenmukaisuus taataan ja että ne vastaavat seuraavia vaatimuksia:

- ne tarjoavat palvelun, jolla taataan olennaisten vaatimusten noudattaminen

- ne tarjoavat samanlaisen palvelun samankaltaisessa asemassa oleville käyttäjille

- ne ovat käytettävissä ilman minkäänlaista, erityisesti poliittisista, uskonnollisista tai aatteellisista syistä johtuvaa syrjintää

- ne jatkuvat keskeytyksittä eikä niitä lopeteta muutoin kuin ylivoimaisen esteen sattuessa

- ne kehittyvät teknisen, taloudellisen ja sosiaalisen ympäristön sekä käyttäjien tarpeiden mukaan.

2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei estä sellaisia toimenpiteitä, joita jäsenvaltiot toteuttavat perustamissopimuksessa ja erityisesti sen 36 ja 56 artiklassa tunnustettujen, yleistä etua, muun muassa julkista moraalia, yleistä turvallisuutta, mukaan lukien rikostutkimus, ja yleistä järjestystä koskevien vaatimusten mukaisesti.

6 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet huolehtiakseen siitä, että yleispalvelun tarjoaja tai tarjoajat antavat käyttäjille säännöllisesti riittävän tarkkaa ja ajanmukaista tietoa tarjottavan yleispalvelun ominaisuuksista, erityisesti palveluiden käytön yleisistä ehdoista sekä hinnoista ja laatutasosta. Nämä tiedot on julkaistava asianmukaisella tavalla.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kahdentoista kuukauden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta siitä, miten ensimmäisen kohdan mukaisesti julkaistavat tiedot asetetaan saataville. Kaikista myöhemmistä muutoksista on ilmoitettava komissiolle viipymättä.

3 LUKU Niiden palvelujen yhdenmukaistaminen, jotka voidaan varata

7 artikla

1. Siinä määrin kuin yleispalvelun ylläpitämiseksi on tarpeen, yleispalvelun tarjoajalle tai tarjoajille saadaan kussakin jäsenvaltiossa palveluista, lähetysten toimitusnopeudesta riippumatta, varata sellaisten kotimaan kirjelähetysten keräily, lajittelu, kuljetus ja jakelu, joiden hinta on vähemmän kuin viisi kertaa alimpaan painoluokkaan kuuluvan, mahdollisesti käytössä olevan nopeimman vakioluokan kirjelähetyksen normaali hinta ja paino enintään 350 gramma.

2. Siinä määrin kuin yleispalvelun ylläpitämiseksi on tarpeen, ulkomaanposti ja suoramainontaposti voivat edelleen 1 kohdassa mainittujen hinta- ja painorajojen puitteissa kuulua varattuihin palveluihin.

3. Seuraavana askeleena kohti postipalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamista Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2000 1 päivästä tammikuuta 2003 alkaen tapahtuvasta postimarkkinoiden asteittaisesta ja säännellystä pitemmälle menevästä vapauttamisesta erityisesti ulkomaanpostin ja suoramainontapostin osalta sekä hinta- ja painorajojen myöhemmästä tarkistamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission toimivaltaa, ottaen huomioon siihen mennessä tapahtuneen, erityisesti taloudellisen, sosiaalisen ja teknologisen kehityksen sekä myös yleispalvelun tarjoajan tai tarjoajien taloudellisen tasapainon.

Näiden päätösten on perustuttava alaa koskevan selvityksen tuloksena tehtävään komission ehdotukseen, joka on tuotava käsiteltäväksi ennen vuoden 1998 loppua. Jäsenvaltioiden on komission pyynnöstä annettava kaikki tarvittavat tiedot kyseisen selvityksen laatimiseksi.

4. Asiakirjojen vaihtoa ei voi varata.

8 artikla

Edellä olevan 7 artiklan säännöksillä ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta järjestää postilaatikkojen asettaminen yleisille alueille, postimerkkien liikkeeseen laskeminen ja oikeudellisissa tai hallinnollisissa menettelyissä käytettäviä kirjattuja lähetyksiä koskevat palvelut kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

4 LUKU Muiden kuin varattujen palvelujen tarjoamisen ja verkkoon pääsyn edellytykset

9 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat ottaa 3 artiklassa määriteltyihin yleispalveluihin kuulumattomia, muita kuin varattuja palveluja varten käyttöön yleisvaltuutuksia, siinä laajuudessa kuin se on tarpeen olennaisten vaatimusten noudattamisen takaamiseksi.

2. Jäsenvaltiot voivat ottaa 3 artiklassa määriteltyihin yleispalveluihin kuuluvia muita kuin varattuja palveluja varten käyttöön valtuutusmenettelyjä, yksittäiset toimiluvat mukaan lukien, siinä laajuudessa kuin se on tarpeen olennaisten vaatimusten noudattamisen takaamiseksi ja yleispalvelun turvaamiseksi.

Valtuutuksen myöntämisen edellytykseksi voidaan:

- tarvittaessa määrätä yleispalveluvelvoitteita,

- tarvittaessa asettaa kyseisten palvelujen laatua, saatavuutta ja tehokkuutta koskevia vaatimuksia,

- määrätä velvoite olla loukkaamatta yleispalvelun tarjoajalle tai tarjoajille 7 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla myönnettyjä postipalvelujen tarjoamista koskevia erityis- ja yksinoikeuksia.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa esitettyjen menettelyjen on oltava avoimia, syrjimättömiä ja suhteellisia ja niiden on perustuttava objektiivisiin arviointiperuteisiin. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perusteet, joilla valtuutus on kokonaan tai osittain evätty, saatetaan hakijan tietoon, ja niiden on määrättävä asianmukaisesta muutoksenhakumenettelystä.

4. Jos jäsenvaltio toteaa, että tässä direktiivissä säädetyt yleispalveluvelvoitteet ovat yleispalvelun tarjoajalle kohtuuton taloudellinen rasite, se voi yleispalvelun turvaamiseksi perustaa korvausrahaston, jota tätä varten hallinnoi edunsaajasta tai edunsaajista riippumaton elin. Tässä tapauksessa se voi valtuutuksen myöntämisen edellytykseksi asettaa kyseiseen rahastoon maksettavan rahoitusosuuden. Jäsenvaltion on varmistettava, että korvausrahaston perustamisessa ja rahoitusosuuksien suuruutta vahvistettaessa noudatetaan avoimuuden, syrjimättömyyden ja suhteellisuuden periaatteita. Ainoastaan 3 artiklassa tarkoitettuja palveluja voidaan rahoittaa tällä tavalla.

5. Jäsenvaltiot voivat määrätä suoramainontapostin tunnistamisjärjestelmästä, jonka avulla näitä palveluja voidaan valvoa, kun ne on vapautettu.

10 artikla

1. Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät komission ehdotuksesta ja perustamissopimuksen 57 artiklan 2 kohdan ja 66 sekä 100 a artiklan perusteella toimenpiteet, jotka ovat tarpeen 9 artiklassa tarkoitettujen, muiden kuin varattujen postipalvelujen kaupallista yleisölle tarjoamista koskevien menettelyjen yhdenmukaistamiseksi.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut yhdenmukaistamistoimenpiteet koskevat erityisesti perusteita ja menettelyjä, joita postialan toimijan on noudatettava, tapaa, jolla nämä perusteet ja menettelyt julkaistaan, sekä noudatettavia muutoksenhakumenettelyjä.

11 artikla

Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät komission ehdotuksesta ja perustamissopimuksen 57 artiklan 2 kohdan ja 66 sekä 100 a artiklan perusteella yhdenmukaistamistoimenpiteet, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että käyttäjillä ja yleispalvelun tarjoajalla tai tarjoajilla on pääsy yleiseen postiverkkoon avoimin ja syrjimättömin edellytyksin.

5 LUKU Hinnoitteluperiaatteet ja tilinpidon avoimuus

12 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kukin yleispalvelu hinnoitellaan seuraavien periaatteiden mukaisesti:

- hintojen on oltava kohtuulliset ja sellaiset, että palvelut ovat kaikkien käyttäjien saatavilla,

- hinnat on sovitettava kustannuksiin; jäsenvaltiot saavat päättää yhtenäisen hinnoittelun käyttämisestä koko alueellaan,

- hinnoittelun on oltava avointa ja syrjimätöntä.

13 artikla

1. Ulkomaanpostin yleispalvelun tarjoamisen takaamiseksi jäsenvaltioiden on kannustettava yleispalvelun tarjoajiaan pitämään huolta siitä, että niiden tekemissä yhteisön sisäisen ulkomaanpostin päätemaksuja koskevissa sopimuksissa noudatetaan seuraavia periaatteita:

- päätemaksut on vahvistettava suhteessa saapuvan ulkomaanpostin käsittely- ja jakelukustannuksiin,

- maksujen suuruuden on oltava yhteydessä saavutettuun palvelun laatuun,

- päätemaksujen on oltava julkisia ja syrjimättömiä.

2. Näiden periaatteiden voimaansaattaminen voi käsittää siirtymäjärjestelyjä, joiden tarkoituksena on välttää haitalliset postimarkkinoiden häiriöt tai talouden toimijoihin kohdistuvat epäsuotuisat seuraukset, edellyttäen, että lähtömaan ja vastaanottajamaan toimijat ovat keskenään sopineet asiasta; tällaiset järjestelyt on kuitenkin rajoitettava vain näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavaan vähimmäismäärään.

14 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yleispalvelun tarjoajat noudattavat tämän artiklan säännösten mukaista laskentajärjestelmää kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta.

2. Yleispalvelun tarjoajien on sisäisessä laskennassaan pidettävä erillään ainakin kukin varattuihin palveluihin kuuluva palvelu ja muut kuin varatut palvelut. Muita kuin varattuja palveluja koskevassa laskennassa on tehtävä selvä ero yleispalveluihin kuuluvien ja muiden kuin niihin kuuluvien palvelujen välillä. Näitä sisäisiä laskentajärjestelmiä on hoidettava johdonmukaisesti sovellettavien ja objektiivisesti perusteltavissa olevien kustannuslaskennan periaatteiden mukaisesti.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetuissa laskentajärjestelmissä on kunkin varatun ja muun kuin varatun palvelun kustannukset kohdennettava seuraavasti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista:

a) tiettyyn palveluun suoraan kohdistettavissa olevat kustannukset kohdistetaan siihen,

b) yleiskustannukset, joita ei voida suoraan kohdistaa tiettyyn palveluun, kohdennetaan seuraavasti:

i) yleiskustannukset kohdennetaan aina kun se on mahdollista niiden alkuperän välittömän selvittämisen perusteella,

ii) jos välitön selvittäminen ei ole mahdollista, yhteiset kustannusluokat kohdistetaan niiden epäsuorien yhteyksien perusteella, joita niillä on sellaiseen toiseen kustannusluokkaan tai kustannusluokkien ryhmään, joihin tapahtuva suora osoittaminen tai kohdistaminen on mahdollista; epäsuoran yhteyden on perustuttava vertailtavissa oleviin kustannusrakenteisiin,

iii) kun ei voida löytää suoria eikä epäsuoria kustannusten kohdentamiskeinoja, kustannusluokka kohdistetaan yleisen kustannusten kohdentamisperusteen mukaan, joka lasketaan käyttämällä kaikkien toisaalta kuhunkin varattuun palveluun ja toisaalta muihin palveluihin suoraan tai epäsuorasti kohdistettujen kustannusten välistä suhdelukua.

4. Muita laskentamenetelmiä voidaan käyttää vain, jos ne ovat 2 kohdan säännösten mukaisia ja kansallinen sääntelyviranomainen on ne hyväksynyt. Komissiolle tehdään niistä ilmoitus ennen niiden käyttöönottoa.

5. Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että yleispalvelun tarjoajasta riippumaton toimivaltainen elin tarkastaa, että jotakin 3 ja 4 kohdassa mainituista laskentamentelmistä noudatetaan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että noudattamista koskeva lausunto julkaistaan määräajoin.

6. Kansallisen sääntelyviranomaisen on pidettävä saatavilla riittävän yksityiskohtaisia tietoja yleispalvelun tarjoajan käyttämistä kustannuslaskentamenetelmistä ja sen on pyynnöstä annettava nämä tiedot komissiolle.

7. Näiden järjestelmien perusteella saatavat yksityiskohtaiset laskentatiedot on pyynnöstä annettava luottamuksellisina sekä kansalliselle sääntelyviranomaiselle että komissiolle.

8. Jos jokin jäsenvaltio ei ole varannut yhtään 7 artiklan mukaisesti varattavissa olevaa palvelua eikä ole perustanut korvausrahastoa yleispalvelun tarjoamista varten, mihin 9 artiklan 4 kohdassa annetaan mahdollisuus, ja jos kansallinen sääntelyviranomainen katsoo, että yksikään kyseisessä jäsenvaltiossa nimetyistä yleispalvelun tarjoajista ei saa valtiolta piilo- eikä muuta tukea, kansallinen sääntelyviranomainen voi päättää olla soveltamatta tämän artiklan 2, 3, 4, 5, 6 ja 7 kohdan vaatimuksia. Kansallisen sääntelyviranomaisen on ilmoitettava kaikki tällaiset päätökset komissiolle.

15 artikla

Kaikkien yleispalvelun tarjoajien tilinpäätökset on laadittava, annettava riippumattoman tilintarkastajan tarkastettavaksi ja julkaistava kaupallisia yrityksiä koskevan soveltuvan yhteisön ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

6 LUKU Palvelujen laatu

16 artikla

Jäsenvaltioiden on korkealaatuisten postipalveluiden varmistamiseksi varmistettava, että yleispalvelun laatustandardit asetetaan ja julkaistaan.

Laatustandardit koskevat erityisesti kuljetusaikoja sekä palvelujen säännöllisyyttä ja luotettavuutta.

Nämä standardit vahvistetaan:

- jäsenvaltioiden toimesta kansallisten palvelujen osalta;

- Euroopan parlamentin ja neuvoston toimesta yhteisön sisäisten ulkomaanpalvelujen osalta (katso liite). Tulevaisuudessa teknisen kehityksen ja markkinakehityksen johdosta tehtävät näiden standardien tarkennukset toteutetaan 21 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

Ulkopuolisten elinten, jotka eivät ole sidoksissa yleispalvelun tarjoajiin, on vähintään kerran vuodessa riippumattomina tarkkailtava suoritustasoa tarkemmin vahvistettavissa vakio-olosuhteissa 21 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti, ja tuloksista on julkaistava kertomus vähintään kerran vuodessa.

17 artikla

Jäsenvaltioiden on vahvistettava kotimaan postin laatustandardit ja varmistettava, että ne vastaavat yhteisön sisäisille ulkomaanpalveluille vahvistettuja standardeja.

Jäsenvaltiot ilmoittavat kotimaanpalvelujen laatustandardinsa komissiolle, joka julkaisee ne samalla tavoin kuin 18 artiklassa tarkoitetut, yhteisön sisäisten ulkomaanpalvelujen standardit.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että riippumaton tarkkailu suoritetaan 16 artiklan neljännen kohdan mukaisesti, etä tulokset perustellaan ja että tarvittaessa ryhdytään oikaisutoimiin.

18 artikla

1. Liitteessä vahvistetaan 16 artiklan mukaisesti yhteisön sisäisten ulkomaanpalveluiden laatustandardit.

2. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat, jos poikkeukselliset infrastruktuuriin liittyvät tai maantieteelliset olosuhteet niin vaativat, myöntää poikkeuksia liitteessä määrätyistä laatustandardeista. Jos kansalliset sääntelyviranomaiset myöntävät tällä tavoin poikkeuksia, niiden on ilmoitettava asiasta viipymättä komissiolle. Komissio antaa vuosittain 21 artiklan nojalla perustetulle komitealle tiedoksi kertomuksen 12 edeltävän kuukauden aikana saaduista ilmoituksista.

3. Komissio julkaisee kaikki yhteisön sisäisten ulkomaanpalveluiden laatustandardeihin tehdyt tarkennukset Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ja toteuttaa toimenpiteet varmistaakseen säännöllisen riippumattoman valvonnan sekä näiden standardien noudattamista ja saavutettua edistystä osoittavien tulosten julkaisemisen. Kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava, että tarvittaessa ryhdytään oikaisutoimiin.

19 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistuttava, että palveluiden käyttäjien valitusten käsittelylle vahvistetaan selkeät, yksinkertaiset ja kustannuksiltaan kohtuulliset, erityisesti lähetysten katoamis-, varastamis-, vahingoittumis- tai palvelujen laatustandardien noudattamattajättämistapauksissa noudatettavat menettelyt.

Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että riitaisuudet voidaan kyseisten menettelyiden avulla ratkaista oikeudenmukaisti ja joutuisasti, ja menettelyjen on tarvittaessa käsitettävä korvaus- ja/tai hyvitysjärjestelmä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käyttäjät, jotka toimivat itsenäisesti tai kansallisen lainsäädännön niin salliessa yhdessä käyttäjien ja/tai kuluttajien etujärjestöjen kanssa, voivat antaa toimivaltaisen kansallisen viranomaisen käsiteltäviksi tapaukset, joissa kuluttajien yleispalvelujen tarjoajille tekemät valitukset eivät ole tuottaneet tyydyttävää tulosta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita kansallisen tai yhteisön lainsäädännön mukaisia muutoksenhakumahdollisuuksia.

Jäsenvaltioiden on 16 artiklan mukaisesti varmistettava, että yleispalvelun tarjoajat julkaisevat yhdessä suoritustason tarkkailua koskevan vuosikertomuksen kanssa tiedot, joista käy ilmi valitusten määrä ja niiden käsittelytapa.

7 LUKU Teknisten standardien yhdenmukaistaminen

20 artikla

Teknisten standardien yhdenmukaistamista jatketaan ottamalla huomioon erityisesti käyttäjien edut.

Postialalla sovellettavien teknisten standardien laatiminen annetaan Euroopan standardointikomitean tehtäväksi teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 28 päivänä maaliskuuta 1983 annetun neuvoston direktiivin 83/189/ETY (8) periaatteiden mukaisesti.

Tässä työssä otetaan huomioon kansainvälisellä tasolla hyväksytyt, erityisesti Maailman postiliitossa päätetyt yhdenmukaistamistoimenpiteet.

Sovellettavat standardit julkaistaan vuosittain Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleispalvelun tarjoajat noudattavat Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistuja standardeja, jos se on käyttäjien edut huomioiden tarpeen ja erityisesti antaessaan 6 artiklan mukaisia tietoja.

Jäljempänä 21 artiklassa tarkoitetulle komitealle annetaan tietoja Euroopan standardointikomiteassa käytävistä keskusteluista sekä sen tällä alalla aikaan saamasta edistyksestä.

8 LUKU Komitea

21 artikla

Komissiota avustaa komitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa niiden päätösten edellytykseksi määrätyllä enemmistöllä, jotka neuvosto tekee komission ehdotuksesta. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainitussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

Komissio päättää toimenpiteistä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset.

Jos suunnitellut toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä.

Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

Jos neuvosto ei ole ratkaissut asiaa kolmen kuukauden määräajassa siitä, kun asia on tullut vireille neuvostossa, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä.

9 LUKU Kansallinen sääntelyviranomainen

22 artikla

Kunkin jäsenvaltion on nimettävä postialalle yksi tai useampi oikeudellisesti ja toiminnallisesti postialan toimijoista riippumaton kansallinen sääntelyviranomainen.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tästä direktiivistä johtuvia tehtäviä hoitamaan nimeämänsä kansalliset sääntelyviranomaiset.

Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on erityisesti tehtävänään varmistaa tästä direktiivistä johtuvien velvoitteiden täyttäminen. Niiden tehtävänä voi myös olla kilpailusääntöjen noudattamisen varmistaminen postialalla.

10 LUKU Loppusäännökset

23 artikla

Kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta, kuitenkin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2000 komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin soveltamista koskevan kertomuksen, johon sisältyvät asianmukaiset tiedot alan kehityksestä, erityisesti taloudellisista, yhteiskunnallisista sekä työllisyyttä ja teknologiaa koskevista näkökohdista ja palvelun laadusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan 3 kohdan soveltamista.

Kertomukseen liitetään mahdolliset ehdotukset Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

24 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset vuoden kuluessa sen voimaantulosta. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan.

25 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

26 artikla

1. Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita pitämästä edelleen voimassa tai ottamasta käyttöön sellaisia toimenpiteitä, jotka johtavat pidemmälle menevään alan vapauttamiseen kuin tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet. Kyseisten toimenpiteiden on oltava perustamissopimuksen mukaisia.

2. Jos tämä direktiivi lakkaa olemasta voimassa, jäsenvaltioiden direktiivin täytäntöön panemiseksi toteuttamia toimenpiteitä voidaan jatkaa edellyttäen, että ne ovat perustamissopimuksen mukaisia.

27 artikla

Tämän direktiivin säännöksiä, 26 artiklaa lukuun ottamatta, sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2004, jollei 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti toisin päätetä.

28 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty. . .

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) EYVL N:o C 322, 2.12.1995, s. 22 ja EYVL N:o C 300, 10.10.1996, s. 22.

(2) EYVL N:o C 174, 17.6.1996, s. 41.

(3) EYVL N:o C 337, 11.11.1996, s. 28.

(4) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 9. toukokuuta 1996 (EYVL N:o C 152, 27.5.1996, s. 20), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 29. huhtikuuta 1997 ja Euroopan parlamentin päätös, tehty . . . (sitä ei ole vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(5) EYVL N:o C 42, 15.2.1993, s. 240.

(6) EYVL N:o C 48, 16.2.1994, s. 3.

(7) EYVL N:o L 95, 21.4.1993, s. 29.

(8) EYVL N:o L 109, 26.4.1983, s. 8, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 96/139/EY (EYVL N:o L 32, 10.2.1996, s. 31).

LIITE

Yhteisön sisäisen ulkomaanpostin laatustandardit

Yhteisön sisäistä ulkomaanpostia koskeva laatustandardi määritellään suhteessa nopeimman vakioluokan postilähetysten kuljetusten aikarajaan, joka lasketaan lähetyksen jättämisestä sen perille toimitukseen (1) kaavan D + n mukaan, jossa D tarkoittaa jättöpäivää (2) ja n kyseisen ajankohdan ja lähetyksen perille toimittamisen väliin jäävien työpäivien lukumäärää.

>TAULUKON PAIKKA>

Standardit on saavutettava sekä koko yhteisön sisäisessä postissa että kahden jäsenvaltion välisessä postiliikenteessä.

(1) Lähetyksen kuljetusaika mitataan lähetyksen jättämisestä postiverkkoon lähetyspaikalla sen perille toimittamiseen.

(2) Huomioon otettava jättöpäivä on se, jona lähetys on jätetty toimitettavaksi, jos lähetys on jätetty ennen ilmoitettua viimeistä keräysajankohtaa, jolloin lähetykset kerätään lähetyspaikalta kyseessä olevaan verkkoon. Jos lähetys on jätetty tämän aikarajan jälkeen, huomioon otettava jättöpäivä on sitä seuraava keräyspäivä.

NEUVOSTON PERUSTELUT

I JOHDANTO

1. Komissio esitti 22. marraskuuta 1995 EY:n perustamissopimuksen 57 artiklan 2 kohtaan, 66 artiklaan ja 100 a artiklaan perustuvan ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä koskevista yhteisistä säännöistä ja palvelun laadun parantamisesta.

2. Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä 9. toukokuuta 1996.

Talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa 28. maaliskuuta 1996 ja alueiden komitea 13. kesäkuuta 1996.

Euroopan parlamentin lausunnon seurauksena komissio esitti muutetun ehdotuksen 31. heinäkuuta 1996.

3. Neuvosto vahvisti 29. huhtikuuta 1997 yhteisen kantansa perustamissopimuksen 189 b artiklan mukaisesti.

II TAVOITE

Komission ehdotus on yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden toteutumiseen ja palvelujen kehittämiseen tähtäävän politiikan ensimmäinen vaihe. Tämän vuoksi ehdotuksen tarkoituksena on ottaa käyttöön yhdenmukaistetut säännökset, jotka koskevat postin yleispalveluja, yleispalvelun tarjoajalle varattuja postipalveluja sekä palvelun laadun parantamista, standardoinnin edistämistä sekä tiettyjä näihin liittyviä kysymyksiä.

III YHTEISEN KANNAN ERITTELY

1. Yleiset huomautukset

Yleisesti ottaen neuvosto on sisällyttänyt yhteiseen kantaansa komission ehdotuksen tämän direktiivin tavoitteeksi ja soveltamisalaksi (ehdotuksen ensimmäinen artikla). Varattujen palvelujen alan kehittämistä koskevien keskeisten säädösten osalta neuvosto yhtyi Euroopan parlamentin monissa tarkistuksissaan esittämiin huolenaiheisiin ja päätyi komission suunnitelmaa varovaisempaan toimintatapaan. Tältä pohjalta se on pyrkinyt yhdistämään keskenään 7. helmikuuta 1994 antamansa päätöslauselman hengessä postialan asteittaisen ja hallitun vapauttamisen edistämisen ja takuun pysyvästä yleispalvelujen tarjonnasta. Se piti lisäksi toivottavana laajentaa tai täsmentää tiettyjä keskeisiä säännöksiä, joiden tarkoituksena on luoda tarpeelliset puitteet postialan kehitykselle, erityisesti niitä säännöksiä, jotka koskevat hinnoitteluperiaatteita, tilinpidon avoimuutta ja muiden kuin varattujen palvelujen myöntämisehtoja.

Kun neuvosto on katsonut tarpeelliseksi tehdä muutoksia komission ehdotukseen ja kun se on päättänyt suhtautumisestaan Euroopan parlamentin tarkistuksiin, sen pyrkimyksenä on ollut:

- täsmentää tiettyjen säännösten soveltamisalaa,

- antaa jäsenvaltioille enemmän joustovaraa kansallisten tilanteiden erilaisuuden huomioon ottamiseksi,

- selventää direktiivin asiasisältöä ja parantaa sen muotoilua.

Euroopan parlamentin tarkistusten osalta neuvosto on ottanut yhteiseen kantaansa useissa tapauksissa komission kannan sellaisena kuin se on komission muutetussa ehdotuksessa.

2. Erityiset huomautukset

(Jollei toisin mainita, viitataan yhteisen kannan tekstiin)

i) Edellä mainituista syistä neuvosto on yhteisessä kannassaan tehnyt komission ehdotukseen seuraavat pääasialliset muutokset, joista komissio on ollut samaa mieltä.

Määritelmät (2 artikla)

Yleisesti ottaen määritelmät on mukautettu ottamalla huomioon CERP:n (Euroopan postialan sääntelyviranomaisten komitea) Euroopan posti- ja telehallintojen konferenssissa (CEPT) tekemä työ. Joitain määritelmiä on joko lisätty tai poistettu, koska on pyritty yhdenmukaisuuteen direktiivin tekstin kanssa. Eräinä merkittävimmistä muutoksista on mainittava lisäys "lupia" ja "olennaisia vaatimuksia" koskeviin määritelmiin sekä "suoramainonnan" määritelmään tehdyt muutokset.

Yleispalvelun laajuus (3 artikla)

Ottaakseen huomioon jäsenvaltioiden erilaiset tilanteet neuvosto on halunnut antaa kyseiselle artiklalle enemmän väljyyttä kuin komission ehdotuksessa erityisesti seuraavien kohtien osalta:

- kansallisten sääntelyviranomaisten harkintavalta myönnettäessä palvelujen tiheyttä tai jakelua omaan osoitteeseen koskevia poikkeuksia,

- pakettien painorajan vahvistaminen 10 kg:ksi, tämän kuitenkaan rajoittamatta kansallisten sääntelyviranomaisten mahdollisuutta nostaa raja 20 kg:ksi, sillä edellytyksellä, että tällaisten pakettien jakelu hoidetaan myös koko yhteisön sisäisessä postiliikenteessä.

Toisaalta on korostettava sitä, että postinlajittelutoimien kuuluminen yleispalveluihin on nimenomaisesti mainittu, ja toisaalta sitä, että komission ehdotuksen 7 artiklassa mainittu vaatimus pysyvistä yleispalveluista on nyt yhteisen kannan 3 ja 5 artiklassa.

Yleispalvelulle asetettavat vaatimukset (5 artikla)

"Olennaisten vaatimusten" uudelleen määrittelyllä kyseiset vaatimukset laajennettiin koskemaan verkon turvallisuutta, tietojen suojaa (Euroopan parlamentin muutoksen n:o 38 mukaisesti), ympäristöä ja aluesuunnittelua. Sitä paitsi jäsenvaltioiden mahdollisuus vedota muihin, yleistä etua koskeviin ja perustamissopimuksessa, etenkin sen 36 ja 56 artiklassa, määriteltyihin vaatimuksiin, sisältyy uuteen 2 kohtaan.

Niiden palvelujen yhdenmukaistaminen, jotka voidaan varata (7 ja 8 artikla)

Näiden direktiivin keskeisten säännösten osalta neuvosto on yleisesti ottaen poikennut komission muutetusta ehdotuksesta ottamalla huomioon, vaikkakin eri muotoon laadittuina, Euroopan parlamentin tarkistuksissaan n:o 16, 17, 18, 19, 20, 28, 40 ja 54 esittämät huolenaiheet. Neuvoston tekemän poliittisen kompromissin päätteeksi 7 artiklassa määrätään erityisesti mahdollisuudesta säilyttää ulkomaanposti ja suoramainonta varattujen palvelujen piirissä, varsinkin kun Euroopan parlamentin ja neuvoston on päätettävä yhteispäätösmenettelyä noudattaen 1 päivään tammikuuta 2000 mennessä komission ennen vuoden 1998 loppua esittämän ehdotuksen perusteella postialan asteittaisesta ja valvotusta vapauttamisesta. Tämän taloudellisen, sosiaalisen ja teknologisen kehityksen huomioon ottavan päätöksen tarkoituksena on ulkomaanpostin ja suoramainonnan vapauttaminen sekä hinta- että painorajojen uudelleentarkastelu, ja se tulee voimaan 1 päivästä tammikuuta 2003. Artiklassa selvennetään myös, että asiakirjojen vaihto ei ole varattava palvelu.

Lisäksi ottaen huomioon 7 artiklassa olevat julkista toimintaa koskevat vaatimukset ja hintarajoitusten vaikutuksen neuvosto on lisännyt 8 artiklaan yhden olennaisen osan Euroopan parlamentin tarkistuksesta n:o 41 täsmentämällä, että jäsenvaltiot voivat järjestää myös oikeudellisissa ja hallinnollisissa menettelyissä käytettäviä kirjattuja lähetyksiä koskevat palvelut.

Muiden kuin varattujen palvelujen tarjonta (9 artikla)

Yhteisen kannan 2 artiklaan otettuun "lupia" koskevaan määritelmään liittyen neuvosto katsoi, että tässä artiklassa on aiheellista eritellä yleispalvelun piiriin kuuluvat ja kuulumattomat palvelut, koska jäsenvaltiot voivat käyttää tiukempaa lupamenettelyä vain ensimmäisessä tapauksessa. Lisäksi luotiin hyvin selvä yhteys olennaisten vaatimusten noudattamiseen sekä lisättiin suhteellisuuden periaate vaatimuksiin, joita menettelyissä on noudatettava.

Päätemaksut (13 artikla)

Yleisesti ottaen yhteisen kannan teksti on viimeistellympi kuin komission ehdotuksen 14 artiklassa oleva teksti, erityisesti niiden periaatteiden osalta, joita on noudatettava yleispalvelujen tarjoajien tekemissä päätemaksuja koskevissa sopimuksissa. Neuvosto ei kuitenkaan mennyt niin pitkälle kuin Euroopan parlamentti tarkistuksessaan n:o 81 komission esittämien syiden vuoksi eli pääasiallisesti siksi, että on otettava huomioon toimijoiden päävastuu hinnoittelujärjestelmissä kuten päätemaksujärjestelmissä ja se seikka, että tietyissä jäsenvaltioissa tariffeja ei suhteuteta kuluihin.

Tilinpidon avoimuus (14 ja 15 artikla)

Neuvosto päätyi näiden kahden artiklan nykyiseen sanamuotoon lähinnä kahdesta syystä. Neuvosto katsoi toisaalta, että eriyttävän tilinpidon osalta oli annettava yksityiskohtaisemmat säännökset, jotta yleispalvelutoimijoiden tarjoamien eri postipalvelujen kehitystä voidaan seurata ja siten paremmin varmistaa postialan tarpeellinen kehitys. Edellä sanotun huomioon ottaen neuvosto kuitenkin toisaalta katsoi, ettei ollut tarpeellista päättää kaupallisten yhtiöiden tilinpitoon sovellettavia yhteisön ja kansallisten lakien säännöksiä tiukemmista vaatimuksista edellyttämällä taseen ja tilinpäätöksen eriyttämistä sekä varattujen palvelujen että muiden kuin varattujen palvelujen osalta erikseen, kuten komission ehdotuksessa ehdotettiin.

Ulkomaanpostin laatustandardit (16 ja 17 artikla)

16 artiklassa neuvosto katsoi, että standardien ensimmäinen vahvistaminen kuuluu lainsäätäjälle eikä komissiolle, jolloin komissiolle kuitenkin kuuluu 21 artiklassa tarkoitetun komitean avustamana näiden standardien mukauttaminen tekniseen kehitykseen ja markkinoiden kehitykseen. Perusstandardeiksi ja ottaen huomioon yhteisön alueella vallitsevat erilaiset tilanteet neuvosto vahvisti yhteisen kannan liitteessä standardit, jotka ovat hieman lievemmät kuin komission ehdotuksen 18 artiklassa mainitut väliaikaiset standardit. Neuvosto katsoi myös, että tietyissä poikkeuksellisissa olosuhteissa on oltava mahdollisuus poikkeuksiin, joista on ilmoitettava komissiolle. Lisäksi 18 artiklan tekstiin lisättiin maininta, että kansallisten sääntelyviranomaisten on toteutettava vaadittavat korjaavat toimenpiteet.

Kotimaanpostin laatustandardit (16 ja 17 artikla)

Neuvosto vahvisti komission ehdotuksen mukaisesti, että jäsenvaltiot päättävät kyseisistä standardeista, mutta se ei ottanut direktiiviin ehdotuksessa olleita määrällisiä laatutavoitteita. Se katsoi, että toisaalta laadun parantaminen varmistetaan täysin tyydyttävästi edellyttämällä yhtenäisyyttä jäsenvaltioiden välisiä palveluja koskevissa standardeissa sekä toisaalta sisällyttämällä 17 artiklaan uusi säännös, jonka mukaan komissio julkaisee yhteisön tasolla nämä standardit.

Riitoja ja korvauksia koskevat säännöt (19 artikla)

Korvaus- ja/tai hyvitysjärjestelmän perustamisen osalta neuvosto on samaa mieltä komission ehdotuksessaan esittämästä tavoitteesta ja halusi Euroopan parlamentin tarkistuksen n:o 50 mukaisesti jättää jäsenvaltioille tiettyä joustoa kehottaen niitä perustamaan tällaisen järjestelmän, kun siihen on aihetta.

Komitea (21 artikla)

Ottaen huomioon komissiolle tässä direktiivissä myönnetyt toimeenpanovaltuudet neuvosto katsoi asianmukaisemmaksi korvata komission ehdottaman neuvoa-antavan komitean komitealla, joka toimii IIIa-menettelyn mukaisesti.

Kansallinen sääntelyviranomainen (22 artikla)

Ottaen huomioon sen suuren tiedon määrän, joka kansallisten sääntelyviranomaisten on jo toimitettava komissiolle, erityisesti 6, 14, 17, 18 ja 22 artiklan mukaisesti, neuvosto katsoi, että näiden viranomaisten hallinnollisten tehtävien keventämiseksi ei ollut asianmukaista säilyttää tässä artiklassa vaatimusta vuosittaisesta kertomuksesta.

Uudelleen tarkastelu (23 artikla)

Koska komissiossa ja kansallisilla sääntelyviranomaisilla on asiantuntemus ja ottaen huomioon 21 artiklassa säädetyn komitean, neuvosto ei katsonut tarpeelliseksi perustaa asiantuntijakeskusta seuraamaan alan kehitystä, kuten komissio ehdotti.

ii) Euroopan parlamentin ehdottamien tarkistusten osalta neuvosto noudatti monessa tapauksessa komission muutetussa ehdotuksessa olevaa komission kantaa:

- sisällyttämällä yhteiseen kantaansa (tekemällä joskus joitakin muutoksia sanamuotoon)

- kokonaan tarkistukset n:o 4, 9, 13, 21 ja 57,

- osittain tarkistuksen n:o 1,

- periaatteeltaan tarkistukset n:o 15, 38, 39 (komissio oli ottanut kyseisen viimeisen tarkistuksen kokonaisuudessaan muutosehdotukseensa) ja 41 (toinen osa).

- neuvosto ei ottanut yhteiseen kantaansa tarkistuksia n:o 2, 3, 5, 6, 7, 8, 10, 11, 12, 14, 22, 23 (toinen osa), 24, 25, 29, 32, 33, 36, 37 (ensimmäinen ja kolmas osa), 42, 43, 44, 45, 47, 50, 51, 52, 53, 58 ja 81.

iii) Neuvosto ei sen sijaan voinut noudattaa komission kantaa sellaisena kuin se esitettiin komission muutetussa ehdotuksessa seuraavien Euroopan parlamentin tarkistusten osalta:

Neuvoston hyväksymät, mutta komission hylkäämät tarkistukset

Komissiosta poiketen neuvosto sisällytti yhteiseen kantaansa:

- kokonaan tarkistuksen n:o 34 (hieman erilaisessa sanamuodossa)

- osittain tarkistukset n:o 23 (ensimmäinen osa), 35 ja 41 (ensimmäinen osa)

- periaatteiltaan tarkistukset n:o 26, 31 ja 49,

- epäsuorasti joukon tarkistuksia, jotka koskivat varattuja palveluja ja vapauttamisaikataulua, eli Euroopan parlamentin tarkistukset n:o 16, 17, 18, 19, 20, 28, 40, 54 (ks. edellä oleva i kohta, 7 artiklaa koskevat huomautukset).

Komission hyväksymät, mutta neuvoston hylkäämät tarkistukset

Tarkistus 27 (komission ehdotuksen johdanto-osan 37 kappale)

Neuvosto katsoi, ettei tämän direktiivin yhteydessä ollut tarpeellista viitata tutkimukseen mahdollisesta "euro"-postimerkkien liikkeelle laskemisesta.

Tarkistus 30 (komission ehdotuksen johdanto-osan 41 kappale)

Kompromissina Euroopan parlamentin tarkistuksissaan 29 ja 30 esittämän kannan ja komission kannan välillä yhteisessä kannassa ehdotetaan poistettavaksi komission ehdotuksen johdanto-osan 40 kappale ja säilytettäväksi sen johdanto-osan 41 kappale.

Tarkistus 37 (3 artikla)

Kyseisen tarkistuksen toinen osa - ainoa, jonka komissio hyväksyi - koskee niitä edellytyksiä, joiden vallitessa kansalliset sääntelyviranomaiset voivat poiketa tässä artiklassa mainituista yleispalveluiden tarjonnan tiheydestä. Neuvosto katsoi, että oli tarkoituksenmukaista säilyttää täsmennyksen vuoksi komission alkuperäisessä ehdotuksessa mainittu poikkeuksellisista olosuhteista tai poikkeuksellisista maantieteellisistä olosuhteista johtuva ero.

Tarkistus 48 (17 artikla)

Neuvosto ei hyväksynyt kyseistä tarkistusta syistä, jotka mainittiin edellä i kohdassa 17 artiklan yhteydessä.

Tarkistukset 55 ja 56 (23 artikla)

Tarkistus n:o 55 on tarpeeton yhteisessä kannassa ottaen huomioon edellä mainitussa i kohdassa mainitut 23 artiklaa koskevat muutokset.

Neuvosto lähti siitä periaatteesta, että koska komissio varmasti kertomusta laatiessaan käsittelee Euroopan parlamentin tarkistuksessaan n:o 56 esittämiä oikeutettuja huolenaiheita, neuvoston ei ole syytä edellyttää sitä lisäämällä tätä koskeva uusi kohta.