51997AC1408

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto Euron käyttöönoton vaikutukset pääomamarkkinoihin"

(98/C 73/32)

Komissio päätti 4. heinäkuuta 1997 Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 198 artiklan mukaisesti pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta tiedonannosta.

Asian valmistelusta vastannut talous-, raha- ja valuutta-asiain jaosto antoi lausuntonsa 5. joulukuuta 1997. Esittelijä oli Robert Pelletier.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 10. ja 11. joulukuuta 1997 pitämässään 350. täysistunnossa (joulukuun 10. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 106 ääntä puolesta, 4 vastaan, ja 10 pidättyi äänestämästä.

Lausuntopyynnön aiheena oleva tiedonanto on syntynyt asiantuntijaryhmässä, jonka työtä johti A. Giovannini. Lausunnossa esitetään ennen muuta teknisiä suosituksia obligaatioiden, osakkeiden ja johdannaisinstrumenttien denominaation muuntamisesta euromääräiseksi sekä uusien euromääräisten pääomamarkkinoiden markkinakäytännöistä.

1. Yleistä

1.1. Kyseistä asiakokonaisuutta pohdittaessa on korostettava markkinakäytäntöjä eli markkinoiden ammattilaisten itsesäätelyä. Tästä syystä komissio on viisaasti päättänyt turvautua ensisijaisesti asiantuntijoiden näkemyksiin.

1.1.1. Komission omaksuma linja, jonka mukaan tulee antaa mieluummin suosituksia kuin säädöksiä, vastaa markkinoiden toiveita. Eri jäsenvaltioita edustavat asiantuntijat ovat tehneet teknisistä suosituksista yhteenvedon, johon on koottu markkinatoimijoiden mielipiteitä siitä, missä määrin yhdenmukaistamista tarvitaan, jotta euromääräisistä arvopaperimarkkinoista saadaan mahdollisimman likvidit ja avoimet.

1.2. Lähestymistapa on pragmaattinen ja porrasteinen, ja siinä otetaan huomioon erilaisia menetelmiä, käytäntöjä ja kansallisia normeja, jotka toistaiseksi ovat voimassa jäsenvaltioiden markkinoilla ja jäävät eräissä jäsenmaissa voimaan 4:nnen tammikuuta 1999 jälkeen.

1.2.1. Komissio ansaitsee kiitoksen siitä, että se on kuullut hyvin kattavasti markkinatoimijoiden ammatillisia organisaatioita.

1.3. Talous- ja sosiaalikomitean järjestämät kuulemistilaisuudet vahvistavat, että komission näkemys on useimmiten oikea. Tämä puoltaa näkemystä, jonka mukaan markkinaosapuolilla on yhtenäinen, kansainvälinen näkemys mm. joukkovelkakirja-, korko-, osake- ja johdannaismarkkinoiden toiminnasta.

1.4. Koska komission tiedonannossa käsitellään lukuisia teknisiä kysymyksiä, ja toisaalta välttääkseen suotta pitkittämästä lausuntoaan talous- ja sosiaalikomitea esittää näkemyksensä vain sellaisista kysymyksistä, joiden käsittelyyn se pystyy tuomaan "arvonlisää". Mikäli jotain kysymystä ei oteta esiin, tämä tarkoittaa, että TSK hyväksyy komission ratkaisun.

1.5. Komission tiedonannossa selvitetään havainnollisesti euron käyttöönottoon liittyviä hyvin monimutkaisia vaiheita pääomamarkkinoilla. TSK antaa komissiolle tunnustusta siitä, että se on liittänyt rahaliiton tätä puolta koskevan näkemyksen osaksi kokonaisprosessia hiljattain julkistamassaan tiedonannossa () euron käyttöönoton käytännön kysymyksistä.

1.6. Edellä mainittu asiakirja täydentää erittäin onnistuneesti tämä lausunnon aiheena olevaa tiedonantoa selvittämällä euroon liittyviä oikeudellisia, verotuksellisia, kirjanpidollisia ym. ongelmia.

2. Erityistä

2.1. Joukkovelkakirjamarkkinat

2.1.1. Joulukuussa 1995 Madridin Eurooppa-neuvosto päätti, että talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen alusta lähtien kaikki jälkimarkkinakelpoiset julkiset velkakirjat lasketaan liikkeeseen euromääräisinä, mikä on välttämätön edellytys, jotta rahoitusmarkkinoilla voidaan siirtyä euroon 4. tammikuuta 1999. Päätös ei kuitenkaan riittänyt, ja suurimmat maat ilmoittivatkin myöhemmin, että mainittuna päivänä ne muuntavat euroiksi huomattavan osan velkasalkustaan luoden siten kriittisen massan, jonka ansiosta voidaan varmistaa markkinoiden likviditeetti ja edellytykset euromääräisten viitekorkojen noteeraamiseksi. Ranska ja Belgia ovat vahvistaneet konvertoivansa julkisen velkansa euroiksi. Saksa puolestaan on hyväksynyt 24. syyskuuta 1997 ministerineuvostossa lakialoitteen, jonka mukaan se voi muuntaa lainoja euromääräisiksi 730 miljardin Saksan markan arvosta. Myös repo- ja johdannaismarkkinoiden toiminnalle muodostuu hyvät lähtökohdat, kun euromääräiset joukkovelkakirjamarkkinat ovat syvät ja laajat.

2.1.2. Kaikesta huolimatta eräissä maissa tietyt valtion joukkovelkakirjaemissiot toteutetaan edelleen kansallisina rahayksikköinä.

2.1.3. Useimmissa maissa valtion joukkovelkakirjamarkkinoiden likviditeettiä, avoimuutta ja tehokkuutta vahvistaa velkasitoumusten noteeraaminen ja selvittäminen euroina. On selvää, että jälkimarkkinakelpoisten julkisten joukkovelkakirjojen muuttaminen euromääräisiksi vetää mukanaan suuren määrän yksityisten liikkeeseenlaskemia joukkovelkakirjoja. Vastaavasti pääomaltaan ja likviditeetiltään vähäiset velkakirjat pysynevät takaisinmaksupäiväänsä asti määrältään kotimaan rahayksikköinä.

TÄRKEIMMÄT DENOMINAATION MUUTTAMISMENETELMÄT

2.1.4. Se, että euro ei vastaa mitään tasalukua, aiheuttaa huomattavia totutteluongelmia yrityksille, yksityishenkilöille ja markkinoille: on vaikea käsittää, miksi esimerkiksi arvopaperin nimellisarvossa pitää pilkun jälkeen olla kaksi desimaalia. Luonnollisten henkilöiden mahdollisuudet käydä kauppaa eivät ainakaan helpotu. Niinpä monet maat joutunevat arvopaperien senteiksi muuntamisen jälkeen pyöristämään yhden, 10:n tai 100 euron ylittävän osuuden myymällä sen markkinoille.

2.1.5. Tästä syystä talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että jälkimarkkinakelpoisten velkakirjojen muuttaminen pitäisi toteuttaa joko lähimpään senttiin pyöristämällä tai nimellisarvoa muuttamalla, jotta päästään euromääräiseen tasalukuun, samalla kun maksetaan rahallinen korvaus. Molemmilla menetelmillä on etunsa.

2.1.5.1. Joka tapauksessa asiasta on annettava kansallisia säädöksiä, jotta vältytään arvopapereiden haltijoihin kohdistuvilta veroseuraamuksilta.

2.1.6. Yksittäisten velkakirjojen denominaation muuttaminen

2000 kansallisen rahayksikön (kry) määräinen velkakirja voidaan muuntaa esimerkiksi Ranskan tapauksessa 312,60 euron velkakirjaksi laskutoimituksella 2000/6,39785 (muuntokertoimessa viisi desimaalia). Tulos pyöristetään lähimpään senttiin.

Muunnon seurauksena velkakirjan euromääräinen nimellisarvo ei ole tasaluku.

2.1.7. Denominaation muuttaminen kiinteän vähimmäisnimellisarvon ja rahallisen korvauksen avulla

Edelleen Ranskaa esimerkkinä käyttäen arvoltaan 2000 kry:n velkakirja muunnetaan nimellisarvoltaan yhden euron velkakirjoiksi, joiden lukumäärä on 312. Muunnon 2000/6,39785 (muuntokertoimessa viisi desimaalia) yhteydessä suoritetaan 60 sentin korvausmaksu. Tämä muuntotapa johtaa siihen, että velkakirjan nimellisarvo on euroina tasaluku. Tällä muuntotavalla lisättäisiin markkinoiden likviditeettiä, ja yleisön olisi myös helpompi ymmärtää muuntoprosessia.

Tällöin arvopaperit noteerattaisiin ja niillä käytäisiin kauppaa euron kerrannaisina (100, 1000 jne.).

2.1.8. Mikä muuntomenetelmä valitaankin, muuntamisessa tarvitaan aina pyöristyssääntöä. Pyöristämisen vaikutukset on otettava huomioon neljällä tasolla:

yksittäiset salkut;

rahoituslaitosten salkut;

säilytyskeskukset;

liikkeeseenlaskettujen arvopaperien kokonaismäärä.

2.1.9. Selvityksessä asetetaan etusijalle alhaalta ylös (bottom up) -menetelmä. Yksi tämän menetelmän eduista on, että emission arvo ei muutu ja pyöristyksestä johtuva virhe jää pieneksi, koska pyöristys tehdään lähellä asiakastasoa (kukin yksittäinen omistus muunnetaan erikseen). Menetelmä, jossa velkakirja pyöristetään alaspäin ja asiakkaalle maksetaan erotuksesta korvaus, on alhaalta ylös -menetelmän mukainen, toisin kuin tiedonannossa annetaan ymmärtää. Tältä osin komission selvitystä pitäisi korjata.

2.1.10. Komitean käsityksen mukaan tiedonannossa kuvattuja kolmea muuta muuntomenetelmää käytetään vähemmän.

2.1.11. Euroopan pankkiyhdistyksen kyselytutkimuksen pohjalta on todettavissa, että jäsenvaltiot ovat päättämässä valtionvelkaa koskevista yksityiskohtaisista muunto-ohjeista. On välttämätöntä, että komissiolle toimitetaan jäsenvaltiokohtaisesti vahvistetut tiedot käytettävästä tekniikasta ja että komissio voi tiedottaa niistä yleisesti.

2.2. Markkinakäytännöt

2.2.1. On välttämätöntä yhdenmukaistaa markkinakäytäntöjä tehokkuuden ja avoimuuden lisäämiseksi.

2.2.2. Markkinoiden tärkeimmät laskentakäytännöt koskevat;

koronlaskua;

kupongin maksuväliä;

pankkipäiviä;

arvopäiviä eurojen käytössä.

Rahoitusmarkkinoita edustavat ammatilliset organisaatiot ovat määritelleet markkinakäytännöt, joista ollaan laajalti yksimielisiä ja jotka ovat nopeasti vakiintumassa sisämarkkinoilla sovellettavaksi käytännöksi.

2.2.3. Selvityksessä esitetyt eri kohtia koskevat suositukset ovat kannatettavia, mutta erityisesti pankkipäivien osalta ne edellyttävät jäsenvaltioiden säädöksiä. Lisäksi selvityksessä korostetaan aivan oikein, että yhdenmukaistaminen aiheuttaa kustannuksia ja vie aikaa.

2.3. Osakemarkkinat

2.3.1. Osakemarkkinoilla noudatetaan kansallisia toimintatapoja herkemmin kuin korkomarkkinoilla. Kysymys on suuresta piensäästäjien joukosta, jotka ovat sijoittaneet joko suoraan tai sijoitusrahastojen kautta arvopapereihin.

2.3.2. Perusoletus kuitenkin on, että niin juridisista syistä kuin emissioiden käytännön järjestelyiden helpottamisen ja yleisen ymmärrettävyyden vuoksi noteeraukset perustuvat vain yhteen denominaatioon.

2.3.3. Yritysten osakepääoman muuntamista euromääräiseksi tulee helpottaa. Suurempi ongelma liittyy epäilemättä kirjanpidon muuttamiseen euromääräiseksi kuin osakkeiden euromääräiseen noteeraamiseen. Olisi joka tapauksessa suotavaa, että yritykset voisivat muuntaa osakepääomansa euroiksi mahdollisimman joustavasti. Jäsenvaltion lainsäädännön tulisi antaa mahdollisuus siihen, että yhtiön johtoelimet voivat halutessaan päättää osakepääoman muuntamisesta euroiksi tarvitsematta kutsua koolle yhtiökokousta.

2.3.4. Yhtiöllä on käytössään neljä vaihtoehtoa osakkeidensa muuntamiseksi euromääräisiksi:

osakkeiden jättäminen toistaiseksi pyöristämättömään euromääräiseen nimellisarvoon;

kunkin osakkeen muunto euroiksi ja pyöristäminen lähimpään senttiin;

osakkeiden nimellisarvon yhtenäistäminen ja muuttaminen euromääräiseksi tasaluvuksi;

siirtyminen ei-nimellisarvoisiin osakkeisiin.

2.3.4.1. Eri jäsenmaiden lainsäädännöt sisältävät erilaisia määräyksiä yhtiön osakepääoman muuttamisesta. Tästä syystä suositus yhtiökokoukselle tai hallitukselle annettavista valtuuksista osakepääoman muuttamiseksi on aiheellinen.

2.3.5. Talous- ja sosiaalikomitea toivoo, että siirtymistä ei-nimellisarvoisiin osakkeisiin suosittaisiin. Asiaa koskevia säädöksiä valmistellaan niissä maissa, joissa tällaisiin muutoksiin halutaan kannustaa.

2.3.6. Komissio kiinnittää osakemarkkinoita käsittelevässä Yleiset näkökohdat -luvussa osuvasti huomiota siihen, että "liikkeeseenlaskijat toimivat yleensä pääasiassa omilla kansallisilla osakemarkkinoillaan".

2.3.7. Sitä vastoin arviota, että "yhteisen rahan käyttöönotto ja valuuttakurssiriskin poistuminen euroalueella eivät ainakaan lyhyellä aikavälillä muuta liikkeeseenlaskijoiden ja niiden kotimarkkinoiden välillä vallitsevaa suhdetta", pitäisi täsmentää.

2.3.8. Kun ajatellaan kilpailun kiristymistä sijoituspalveludirektiivin antamisen seurauksena, ei ole syytä aliarvioida laajojen euromarkkinoiden avautumisen seurannaisvaikutuksia sopeuduttaessa osakkeiden liikkeeseenlaskua koskeviin kansainvälisiin standardeihin. Ne asettavat liikkeeseenlaskijoille tiukempia vaatimuksia, jotka koskevat luottokelpoisuusluokituksia, tulosten julkistamista, kannattavuutta ilmaisevia tunnuslukuja ja emissioiden mainostamista. Ehtojen tiukkuus sulkee nämä markkinat keskisuurilta yrityksiltä, jotka eivät pysty kilpailemaan suuryritysten kanssa euromääräisillä markkinoilla ja samalla menettävät mahdollisuuden hyödyntää perinteisiä kotimarkkinoita.

2.3.9. Vastuullisten viranomaisten tulisi selvittää tarkemmin euromarkkinoiden kansainvälistymisen vaikutukset pk-yritysten rahoitusmahdollisuuksiin.

2.4. Johdannaismarkkinat

2.4.1. Keskeinen kysymys on sopimusten jatkuvuus. Neuvoston hyväksymät kaksi asetusta euron käyttöönotosta () luovat vankan oikeusperustan rahaliiton kolmannen vaiheen aloitukselle. Eräät valtiot, mm. Yhdysvallat, ovat sisällyttäneet asiaa koskevia määräyksiä lainsäädäntöönsä.

2.4.2. Komitea on tyytyväinen komission tekemiin oikeudellisiin selvityksiin, jotka vahvistavat rahoituslakeihin perustuvan tärkeimmillä rahoitusmarkkinoilla yleisesti tunnustetun periaatteen, että denominaatioltaan euroksi muutettujen sopimusten voimassaolon tulee jatkua myös kolmansissa maissa. Näiden selvitysten tulokset tulee kuitenkin vielä varmistaa tietyissä painoarvoltaan vähäisemmissä maissa.

2.4.3. Olisi suotavaa, että komissio järjestäisi EU:n ulkopuolisiin maihin suunnatun tiedotuskampanjan, jossa selvitettäisiin, mitkä ovat yhteiseen rahaan liittyviä todellisia ongelma-alueita, jotta liiketoimissa vältyttäisiin väärinkäsityksiltä.

2.5. Hintalähteet

2.5.1. Markkinoiden hintalähteinä käytetään nykyään useita kansallisia hintalähdepaneeleja. Ajan mittaan euron käyttöönotto merkitsee kansallisiin rahayksikköihin perustuvien hintalähteiden häviämistä.

2.5.2. Luottolaitoksia ja markkinatoimijoita edustavat yhdistykset ovat tehneet aloitteen Euriborin käyttöönottamiseksi. Samaa päämäärää silmälläpitäen Euroopan rahapoliittinen instituutti (EMI) on lupautunut laskemaan Eurimeanin, jonka tietoja Euroopan pankkiyhdistyksen on määrä levittää. Luottolaitoksia edustavat erilaiset yhteistyöelimet ovat mukana hintalähdepaneelien muodostamisessa.

2.5.3. Mikäli euroalueella vallitsevasta viitekorosta päättää alueen pankeista valittu edustava joukko kuten on kaavailtu, uusissa sopimuksissa voidaan vuoden 1999 alusta lähtien noudattaa euromääräisiä viitekorkoja. Olisi toivottavaa, että kotimaiset viitekorot poistettaisiin käytöstä niissä maissa, missä laki tämän sallii, tai ainakaan niille ei annettaisi julkisuutta. Tämä on välttämätöntä rahoitusmarkkinoiden yhtenäistymisen kannalta.

2.5.4. Sopimusten jatkuvuuden periaate ei merkitse, että nykyiset hintalähteet jatkaisivat toimintaansa 4. tammikuuta 1999 jälkeen, mikäli aiempi hintalähde voidaan korvata uudella, lähellä entistä olevalla hintalähteellä.

2.6. Varantovelvoitteet ()

2.6.1. Rahoitusmarkkinoiden toimintaa on pyritty tehostamaan monin tavoin. Varantovelvoitteiden asettaminen haittaa kuitenkin ratkaisevasti yhtenäisten euromääräisten rahoitusmarkkinoiden toteuttamista.

2.6.2. Talous- ja sosiaalikomitea katsoo velvollisuudekseen korostaa, että on olemassa vaara toimintojen siirtymisestä sellaisille euromarkkinoille, joita varantovelvoitteet eivät koske. Olisi erityisen huolestuttavaa, jos syntymässä olevat yhdenmukaiset euromarkkinat joutuisivat epäsuotuisaan asemaan ja alkaisivat sääntelysyistä kehittyä talous- ja rahaliittoon osallistuvien maiden ulkopuolella.

2.7. Verotus

2.7.1. Talous- ja sosiaalikomitea on yhtä mieltä komission tiedonannossaan esittämästä näkemyksestä, että "markkinakäytäntöjen yhdenmukaistamisen tasosta riippumatta tulee silti jäämään eriävistä kansallisista verojärjestelmistä johtuvia vääristymiä".

2.7.2. Niinpä talous- ja sosiaalikomitean mielestä ei voida jäädä odottamaan, että euron käyttöönotto aiheuttaisi vääristymiä, ennen kuin ryhdytään etsimään ratkaisua kilpailun kannalta epätyydyttävän tilanteen korjaamiseksi.

2.7.2.1. Tästä näkökulmasta talous- ja sosiaalikomitea haluaa korostaa komission hiljattain tekemien ehdotusten tärkeyttä, etenkin kun ne toimivat ohjeistuksena, jonka avulla estetään vahingollista verojärjestelmien välistä kilpailua.

3. Päätelmät

3.1. Talous- ja sosiaalikomitea pitää tiedonantoa laadukkaana. Komitea toivoo, että komissio seuraa vastedes tarkasti markkinatoimijoiden näkemyksiä, ilman että markkinoiden toimintaan puututaan sääntelyn keinoin. Sääntelyn vaarana on, että se ei seuraa kyllin nopeasti markkinakehitystä.

3.1.1. Markkinoita edustavien ammatillisten organisaatioiden tekemät aloitteet osoittavat, että ne pystyvät yhdenmukaistamaan markkinakäytäntöjä, mikä on välttämätöntä euromarkkinoiden läpinäkyvyyden ja likviditeetin kannalta.

3.2. Talous- ja sosiaalikomitea korostaa, että on välttämätöntä miltei päivittäin seurata alati muuttuvien markkinakäytäntöjen kehittymistä.

3.3. Talous- ja sosiaalikomitea tarjoaa jäsentensä asiantuntemuksen kautta komission käyttöön syvällistä teknistä tietämystä euromarkkinoiden käyttöönotossa vielä ratkaisua odottaviin ongelmiin. Se toivoo myös saavansa olla tiiviisti mukana euron käyttöönoton valmisteluprosessissa.

Bryssel, 10. joulukuuta 1997.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Tom JENKINS

() KOM (97) 491, 1.10.1997. Ks. myös komitean lausunto kyseisestä tiedonannosta.

() Neuvoston asetus (EY) N:o 1103/97, annettu 17 päivänä kesäkuuta 1997, tietyistä euron käyttöön ottamiseen liittyvistä säännöksistä (hyväksytty perustamissopimuksen 235 artiklan perusteella), EYVL L 162, 19.6.1997

Neuvoston asetusluonnos euron käyttöön ottamisen vaikutuksista (annettu 7. päivänä heinäkuuta 1997; asetus hyväksytään perustamissopimuksen 109 l artiklan 4 kohdan nojalla sen jälkeen kun euron käyttöön ottavista jäsenvaltioista on tehty päätös), EYVL C 236, 2.8.1997

() Ks. myös talous- ja sosiaalikomitean lausunto 24. maaliskuuta 1993 aiheesta "Varantovelvoitteet sisämarkkinoilla" (Esittelijä: Meyer-Horn), EYVL C 129, 10.5.1993, s. 10