51997AC1200

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Komission kertomus neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle matkailuun vaikuttavista yhteisön toimenpiteistä (1995/1996)"

(98/C 19/30)

Talous- ja sosiaalikomitea päätti 8. heinäkuuta 1997 työjärjestyksensä 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti antaa lisälausunnon edellä mainitusta kertomuksesta.

Asiain valmistelusta vastannut aluekehityksen, yhdyskuntasuunnittelun ja maankäytön jaosto antoi lausuntonsa 21. lokakuuta 1997. Esittelijä oli Colin Lustenhouwer.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 29. 30. lokakuuta 1997 pitämässään 349. täysistunnossa (lokakuun 30. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 52 ääntä puolesta, kolme vastaan, ja kuusi pidättyi äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Talous- ja sosiaalikomitea on kiinnostuneena tutustunut komission ehdotukseen matkailuun vaikuttavista toimista, joihin on ryhdytty EU-tasolla vuosina 1995/1996. Komitea panee merkille, että kyseisen ehdotuksen lisäksi komissio on julkaissut myös erityisen työasiakirjan () muista samana ajanjaksona kehitetyistä komission matkailupolitiikkaan sisältyvistä toimista. Matkailua käsittelevään vihreään kirjaan () kohdistamiinsa huomautuksiin ja matkailun monivuotista ohjelmaa Philoxeniaa () käsittelevään komission ehdotukseen viitaten komitea rajoittuu tässä lisälausunnossa vain tiettyihin olennaisiin pääkohtiin.

1.2. Komission kertomus matkailuun vaikuttavista yhteisön toimenpiteistä osoittaa jälleen kerran, että Euroopan unionin eri aloilla harjoittama politiikka koskettaa usein matkailualaa.

Tämä on osittain loogista seurausta siitä, mitä matkailualalla tarkoitetaan: käytännössä se koostuu useilla elinkeinoaloilla toimivista monenlaisista yrityksistä, jotka ovat levittäytyneet koko Euroopan alueelle. Matkailualalle on tunnusomaista sen yritysten moninaisuus.

1.3. Komitea on tyytyväinen tähän komission kertomukseen, joka osoittaa, että Euroopan unioni työskentelee matkailualan yritysten ja niiden työntekijöiden hyväksi monin eri tavoin. Muuten voisi syntyä kuva varsin vaatimattomasta yhteisön toiminnasta kyseisellä alalla, mikäli rajoituttaisiin vain tämän tietyn politiikan puitteissa toteutettaviin toimiin.

1.4. Komitean on kuitenkin todettava kertomuksen jäävän jossain määrin yleisluonteiseksi. Komitean mielestä komission olisi uskallettava ilmoittaa yksityiskohtaisemmin, ei pelkästään aiemmin mainitussa työasiakirjassa vaan myös juuri tässä juridiselta merkitykseltään suuremmassa ja laajemmalle leviävässä kertomuksessa, mitä rahoitusvälineitä käytetään suoraan kyseisen alan hyväksi. Komitea kehottaa komissiota myös mittaamaan yksityiskohtaisemmin, miten eri toimenpiteet vaikuttavat alan työpaikkojen lisääntymiseen ja matkailutuotteiden laadun paranemiseen. Tällaisten vaikutus-analyysien pohjalta on nimittäin helpompi päättää politiikan tulevasta suunnasta ja jopa tehostamisesta.

2. Matkailupolitiikan suhde ympäristö- ja kuluttajapolitiikkaan

2.1. Kuten komitea on todennut jo aiemmissa matkailua käsitelleissä lausunnoissaan, matkailuala on taloudelliselta merkitykseltään maailmanlaajuinen. Vahvasta ja myös työllisyyden kannalta myönteisestä kehityksestään huolimatta matkailuelinkeinon markkinaosuus on kuitenkin jatkuvasti paineen alla. Komission sekä maailman matkailujärjestön (World Tourism Organisation, WTO) ja OECD:n tietojen mukaan näyttää siltä, että kilpailevat matkailukohteet Euroopan ulkopuolella ovat lisänneet vetovoimaansa ja tilanteen ennakoidaan jatkuvan samanlaisena tulevina vuosina.

2.2. Vaikka matkailutuotteiden puoleensavetävyys ensi kädessä riippuu yrityksistä itsestään, tuotteen luonteen vuoksi paikallisten, valtiollisten ja yhä enenevässä määrin myös yhteisön viranomaisten osuus on merkittävä edistettäessä mielikuvaa Euroopasta puoleensavetävänä matkailukohteena.

2.3. Matkailutuotteessa on aina kyse enemmästä kuin vain kuljetusvälineen (lentokoneen, junan jne.) tai hotellin laadusta. Kyse on myös tarjottavan tuotteen ympäristöllisestä laadusta. Juuri näihin seikkoihin viranomaisten harjoittama politiikka voi vaikuttaa merkittävästi. Mieleen tulevat matkakohteen saavutettavuus, turvallisuus sekä elämänlaatu laajassa mielessä (ympäristön saastuminen!).

2.4. Komitean mielestä Euroopan matkailuteollisuudelle on elintärkeää löytää tasapaino yhteisön tavoitteiden kuten kestävän kasvun, yhteenkuuluvuuden jne. sekä jatkuvuuden ja työllisyyden vuoksi tärkeän matkailuelinkeinon edistämisen välille.

2.5. Tasapainon löytäminen ei hyödytä pelkästään viranomaisia; myös itse elinkeinon kannalta ovat puhdas ympäristö ja saavutettavuuden parantaminen tärkeitä asioita. Komitean mielestä yhteisön ympäristöpolitiikassa on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota näihin matkailussa esiin tuleviin seikkoihin. EU:n on entistä pontevammin pyrittävä saattamaan ympäristöpolitiikka tasapainoon matkailualan yrittäjyyden edistämisen kanssa. Komitea huomauttaa, että näiden pyrkimysten lähtökohdaksi on otettava sekä alan yritysten todelliset mahdollisuudet että ympäristöpoliittisesti toivottavat tavoitteet ja toimet. Kokemus on osoittanut, että pelkästään ympäristönäkökulmaan perustuvat normit ja standardit eivät aina syystä tai toisesta (teknisistä tai kaupallisista) ole joka suhteessa elinkeinoelämän saavutettavissa. Matkailuelinkeinon edistämiseen yhteisön ulkopuolisissa maissa tähtäävissä EU:n ohjelmissa on huolehdittava siitä, että eurooppalaiset ympäristönsuojelunormit otetaan huomioon.

2.6. Kuten komission ehdotuksessa todetaan, on oikein muotoilla EU:n politiikka useiden tavoitteiden perusteella. Yksi tavoite on tietysti otollisen yritysilmaston luominen matkailualalle, mihin myös ympäristöstä huolehtiminen vaikuttaa. Mutta on myös oikeutettua kiinnittää EU-politiikassa huomiota kuluttajan eli matkailijan asemaan. Myös EU voi myötävaikuttaa matkailupalvelujen kuluttajan turvallisuuden ja varmuuden reunaehtoihin lisäämättä matkailuyritysten hallinnollista taakkaa. Toisin kuin muiden "tuotteiden" kohdalla, matkailualalla kuluttaja siirtyy aina tuotteen luo eikä päinvastoin. Siirtyessään kuluttajalla on oltava varmuus oikeudellisesta asemastaan, varsinkin kun on kyse hänen kotimaansa ulkopuolella sijaitsevista matkakohteista. Kuluttaja tuntee varmuuden entistä paremmin kukkarossaan euron käyttöönoton jälkeen.

3. Työllisyys ja matkailu

3.1. Kuten aiemmin todettiin, matkailualan vaikutus työllisyyteen on huomattava ja se kasvaa jatkuvasti. Ala työllistää noin 9 miljoonaa ihmistä mikä on 6 % kokonaistyöllisyydestä. Osuuden ennakoidaan kasvavan 9 %:iin vuoteen 2010 mennessä (). Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa matkailualan ennakoidaan olevan vuonna 2000 tärkein elinkeinoala. Euroopan unionin edelleen vaikean työllisyystilanteen huomioon ottaen onkin syytä kiinnittää erityistä huomiota työllisyyden kehittämiseen matkailu- ja virkistysaloilla. Komitean mielestä työmarkkinoilla toteutettavien toimenpiteiden, koulutuksen ja työpaikkoja luovien investointien yhteydessä on kiinnitettävä huomiota erityisesti niiden vaikutuksiin matkailuyritysten toimintaan. Mikäli täytetään komitean jo aikaisemmissa lausunnoissaan toteamat edellytykset, kasvua on vielä odotettavissa, ja taloudellinen kasvu luo suoraan työpaikkoja. Matkailuelinkeino tarjoaa monissa tehtävissä erittäin paljon työpaikkoja myös uuden teknologian käyttöönoton jälkeen. Mikäli toimia kehitetään kaikilla soveltuvilla tasoilla, myös kilpailukyky kasvaa. Komitea panee merkille, että viimeaikainen keskittymiskehitys voi aiheuttaa alalla huomattavia muutoksia, joita tulee tarkastella kriittisesti kilpailupolitiikan näkökulmasta.

3.2. Komitea on tyytyväinen, että puheenjohtajamaa Luxemburg ja komissio ovat tehneet aloitteen konferenssin järjestämiseksi marraskuun alussa 1997 aiheesta "Matkailu ja työllisyys". Komitea toivoo konferenssin tekevän jäsenvaltioille ja unionille konkreettisia suosituksia, jotka tuottavat uusia ja entistä korkealaatuisempia työpaikkoja matkailualalla ja selkeyttävät elinkeinon tulevaisuudennäkymiä. Juuri siksi, että matkailuelinkeino on yksi harvoista unionin työllisyyttä lisäävistä kasvualoista, komitea toivoo konferenssin suositusten tarjoavan aineistoa myös Euroopan työllisyystilannetta käsittelevälle EU:n ylimääräiselle huippukokoukselle. Kun puhutaan työmarkkinoiden järjestelyjen sekä epätyypillisen työn joustoista ja sen muotojen työllisyysvaikutuksista, matkailualan kokemukset (parhaiden käytäntöjen vaihto kuten Amsterdamin sopimusluonnoksen uuden työllisyysluvun 5 artiklassa todetaan) voivat toimia esimerkkinä aloille, joilla vastaava kehitys on vielä lapsenkengissä.

3.3. Komitean mielestä myös WTO:n hiljattain antamien suositusten tulee saada konferenssissa riittävästi huomiota ja ne on voitava ottaa käyttöön. Madridin julkilausumassaan matkailualan inhimillisten voimavarojen kehittämisestä () WTO vaati mm. seuraavia toimia:

kehotetaan kaikkia toimijoita asettamaan henkilöresurssien kehittäminen etusijalle,

puolletaan uusia malleja, joissa tarkastellaan muuttuviin olosuhteisiin parhaiten vastaavaa matkailualan perus- ja erityiskoulutusta,

tunnustetaan, että koulutus luo matkailualan ammattien kehittämisen perustan,

tarkastellaan yleisten normien, tutkinto- ja tunnustamisjärjestelmien kehittämistä vahvistamaan nykyisiä ohjelmia ja ohjaamaan uusien koulutusjärjestelmien muodostamista,

suositetaan uuden teknologian ja tietojärjestelmien käyttöönottoa matkailualan koulutuksessa,

tunnustetaan laadun ja ammattitaidon merkitys sekä koulutuksessa että palveluissa.

3.4. Koska alan pääasiassa pienet ja keskisuuret yritykset tarjoavat paljon työpaikkoja, kongressissa on keskusteltava perusteellisesti työvoimakustannusten alentamisesta. Lisäksi jäsenmaille on tulevaisuudessa myönnettävä oikeus asettaa yöpymisille ja ruokailupalveluille (elintarvikkeille) alhainen arvonlisäverokanta. Työn verottaminen ja sosiaalikustannukset merkitsevät työnantajalle yhä usein niin korkeita kokonaiskustannuksia, ettei uusien työntekijöiden palkkaaminen ole mielekästä. Siksi työnantajan kokonaiskustannusten ja työntekijän nettopalkan välistä kuilua on huomattavasti pienennettävä puuttumatta kuitenkaan palkkoihin tai vaarantamatta sosiaaliturvajärjestelmien rahoitusta. Mahdollisesti toteutettavat toimet eivät saa kuitenkaan koskea vain yksittäisiä aloja. Yhdistettynä työolosuhteiden parantamiseen tämä lähestymistapa vähentää myös "pimeän työn" käyttöä, joka on yhä yleisempää tietyillä unionin alueilla: työvoimaa hankitaan laittomasti unionin alueella oleskelevien, yhteisön ulkopuolisista maista tulleiden työntekijöiden keskuudesta.

4. Lopuksi

4.1. Komitea on aikaisemmissa, enemmistöäänin hyväksytyissä lausunnoissaan () todennut kannattavansa erityisen matkailuartiklan lisäämistä perussopimukseen. Komitea panee merkille, että Amsterdamin sopimukseen ei sisälly tällaista määräystä. Komitea on pettynyt, koska Amsterdamin sopimusta edeltävässä hallitustenvälisessä konferenssissa tätä niin komitean kuin Euroopan parlamentin () esittämää toivomusta ei ilmeisesti käsitelty juuri lainkaan.

4.2. Komitea on pettynyt myös siihen, että neuvosto ei vieläkään ole päässyt yksimielisyyteen ehdotuksesta, joka koskee matkailun monivuotista Philoxenia-ohjelmaa, vaikka neuvosto sai komission ehdotuksen jo yli vuosi sitten. Sen sijaan komitea on tyytyväinen, että Euroopan parlamentti kaikesta huolimatta varasi vuoden 1997 talousarvioon 4 miljoonan ecun määrärahan, ja kehottaa parlamenttia jatkamaan tämänsuuntaista matkailupolitiikkaa myös tulevina vuosina. Komitean mielestä neuvosto ei voi enää pidempään jättää vaille huomiota komitean ja Euroopan parlamentin toivomuksia täysimittaisesta yhteisön matkailupolitiikasta (). Komitea on tyytyväinen matkailuasiain neuvoston nykyisen puheenjohtajan ilmoitukseen (), että Luxemburgin puheenjohtajisto on tehnyt aloitteen Philoxenian ottamisesta uudelleen asialistalle. Komitea vaatii, että neuvosto tekee vielä tämän vuoden kuluessa päätöksen kaikista komission ehdotuksen kohdista ja että tämä myönteinen pyrkimys johtaa konkreettisiin toimiin alan, sillä toimivien henkilöiden sekä matkailutuotteiden kuluttajien hyväksi.

4.3. Komitean mielestä EU:n yleispolitiikassa on asian etenemisestä riippumatta joka tapauksessa mahdollisimman nopeasti toteutettavaa Philoxenia-ohjelmasta matkailupolitiikan vaakatason yhdentäminen sekä tiedonvaihto jäsenvaltioissa tapahtuvasta kehityksestä. Koska perussopimuksessa ei ole aiheesta erityistä lukua, ensiksi mainittu osa eli ns. matkailupolitiikan integrointi toimiin muilla politiikan aloilla (kuluttajasuojelu, ympäristö, liikenne, rakennerahastot, tekninen ja tieteellinen tutkimus jne.) on entistä tärkeämpi poliittinen tehtävä, johon komission ja myös neuvoston on tartuttava.

Bryssel, 30. lokakuuta 1997.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Tom JENKINS

() "Matkailuun vaikuttavat yhteisön toimenpiteet, komission osaston laatima työasiakirja" (Community actions affecting tourism, Commission staff working paper), Bryssel, 11.7.1997, SEC(97) 1419.

() Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Euroopan unionin merkitys matkailussa Komission vihreä kirja", KOM(95) 97 lopull., EYVL C 301, 13.11.1995

() Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ensimmäinen monivuotinen ohjelma Euroopan matkailun edistämiseksi, Philoxenia (1997 2000)", KOM(96) 168 lopull., EYVL C 30, 30.1.1997

() WTTC, Travel and Tourism Jobs for the milennium, Lontoo, 1997.

() WTO:n konferenssi Human Capital in the Tourism Industry of the Twenty-first Century, Madrid, 21. 23. tammikuuta 1996.

() Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Euroopan unionin merkitys matkailussa Komission vihreä kirja", KOM(95) 97 lopull., EYVL C 301, 13.11.1995; Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ensimmäinen monivuotinen ohjelma Euroopan matkailun edistämiseksi, Philoxenia (1997 2000)", KOM(96) 168 lopull., EYVL C 30, 30.1.1997

() Ks. tuorein julkaisu aiheesta: Päätöslauselma matkailusta, Euroopan parlamentti, 12.6.1997, PE 260.312.

() Ks. mm. Euroopan parlamentin päätöslauselma komission tiedonannosta aiheena käsiteollisuus ja pienyritykset, 24.4.1997, EYVL C 150, 19.5.1997. Päätöslauselman 21 kohdassa Euroopan parlamentti pahoittelee, että kilpailukyvyn lisäämistä ei pidetä eräällä tärkeällä pk-yrityssektorilla, nimittäin matkailualalla, kyllin merkittävänä, jotta siihen kohdistettaisiin erityisiä yhteisötoimia, erityisestä yhteisöpolitiikasta puhumattakaan. Lisäksi PSE-ryhmän edustaja L. Harrisson on todennut seuraavaa: "Kun neuvostolle tai jäsenvaltioille puhutaan aiheesta 'matkailu', vaikuttaa siltä, että yksikään niistä ei jaksa kiinnostua asiasta. Kun puhutaan matkailusta, kaikki näyttävät jättävän aivonsa rannalle paistumaan. Kun puhutaan Euroopan suurimmasta elinkeinosta, nämä päätöksentekijät eivät enää tiedä, mitä he haluavat. He lojuvat aurinkotuoleissaan ja ottavat aurinkoa ajatellen rauhallisina, että Euroopan menestyksekkäin elinkeino ei tarvitse apua eikä ymmärtämystä." (Euroopan parlamentin keskustelupöytäkirjat, 10.6.1997).

() Matkailuasiain neuvoston puheenjohtajan, Luxemburgin suurherttuakunnan matkailuministerin Fernand Bodenin esitys Euroopan parlamentin liikenne- ja matkailuvaliokunnalle 3. syyskuuta 1997 aiheesta yhteisön matkailu ja Luxemburgin puheenjohtajiston ohjelma.