51997AC0462

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto `ulevaisuuden energia: uusiutuvat energialähteet yhteisön strategiaa koskeva vihreä kirja`"

(97/C 206/09)

Komissio päätti 26. marraskuuta 1996 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 198 artiklan mukaisesti pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta tiedonannosta.

Asian valmistelusta vastannut energia-, ydinvoima- ja tutkimusjaosto antoi lausuntonsa 2. huhtikuuta 1997. Esittelijänä oli Peter Morgan.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23. ja 24. huhtikuuta 1997 pitämässään täysistunnossa (huhtikuun 24. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 40 ääntä puolesta, yksi vastaan, ja yksi pidättyi äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Talous- ja sosiaalikomitea on tyytyväinen komission vihreään kirjaan. Yhteisön energiapolitiikkaa käsitelleessä lausunnossaan () ja vihreästä kirjasta "Kohti Euroopan unionin energiapolitiikkaa" () antamassaan lausunnossa TSK esitteli näkemyksensä uusiutuvan energia-alan strategisesta merkityksestä.

1.2. Vihreä kirja on kaksiosainen

ensimmäisissä viidessä luvussa esitellään uusiutuvia energiamuotoja ja niiden markkinaosuuden kasvun tiellä olevia esteitä,

kuudennessa ja seitsemännessä luvussa komissio hahmottelee strategiaa, joka tähtää uusiutuvien energiamuotojen osuuden kasvattamiseen, ja esittää siihen liittyviä kysymyksiä, joihin myös TSK:lta odotetaan vastausta.

1.3. Komitean lausunto on kolmiosainen:

osassa kaksi esitellään komission teesit ja ilmaistaan komitean kanta tärkeimmistä seikoista,

osassa kolme esitetään TSK:n vastaukset komission strategiaa koskeviin kysymyksiin,

osassa neljä esitetään yhteenveto ja päätelmät.

2. Komission teesit

2.1. Taustaa

2.1.1. Unionin nykyinen energiatilanne edellyttää kaikkien käytettävissä olevien energiavarojen hyödyntämistä yhteisön päämäärien saavuttamiseksi. Tasapainoinen energiayhdistelmä, jossa eri energiamuodoilla on oma osansa, on kestävän kehityksen kannalta välttämätön. Nykyään uusiutuvia energialähteitä hyödynnetään EU:ssa epätasaisesti ja liian vähän.

2.1.2. Uusiutuvat energialähteet ovat ehtymättömiä energiamuotoja. Niihin luetaan etenkin vesi-, tuuli- ja aurinkoenergia (sekä aurinkolämpö että -sähkö), biomassa ja maalämpö. Yleensä myös yhdyskunta- ja orgaanista jätettä pidetään uusiutuvina energialähteinä, vaikkei niitä luetakaan ehtymättömiin energiamuotoihin. Lisäksi aalto- ja vuorovesienergian sekä kallioon varastoituvan lämmön hyödyntämisen kaltaisia energiamuotoja pidetään uusiutuvina energialähteinä, vaikka niiden hyödyntämistekniikka on vielä kokeiluasteella tai niiden taloudellinen kannattavuus osoittamatta.

2.1.3. Uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisen edistäminen on kuulunut jo huomattavan kauan yhteisön energiapolitiikan kolmeen keskeiseen tavoitteeseen, eli kilpailukyvyn parantamiseen, energiahuollon varmistamiseen ja ympäristönsuojeluun. Muun politiikan ohella pidetään uusiutuvien energiamuotojen edistämistä tärkeänä osana näiden tavoitteiden saavuttamista.

2.1.4. Uusiutuvia energiamuotoja koskeva strategia on tarpeellinen monista syistä:

2.1.4.1. Tärkein niistä on, että uusiutuvien energiamuotojen osuus yhteisön energiataseessa ei kasva merkittävästi ilman tavoitteiden asettelua ja tukitoimia.

2.1.4.2. Uusiutuvien energiamuotojen kehittämisessä mukana olevien taloudellisten toimijoiden ensisijainen tehtävä on luoda niiden kehitykselle vakaat ja kestävät poliittiset, lainsäädännölliset, hallinnolliset, taloudelliset ja markkinointiin liittyvät näkökohdat kattavat puitteet.

2.1.4.3. Euroopalla on uusiutuviin energiavaroihin liittyvän teknologian alalla johtava asema.

2.1.4.4. Paras ja ainoa tapa säilyttää maailmanmarkkinoilla vahva kilpailuasema ja vahvistaa sitä perustuu merkittäviin ja kasvaviin kotimarkkinoihin. Selkeästi määritelty strategia säilyttää ja vahvistaa tässä suhteessa Euroopan unionin asemaa.

2.1.4.5. Uusiutuvien energiamuotojen edistäminen edellyttää yleisiä, yhteisön toimialat, eli mm. maatalouden, ulkosuhteet, tutkimuksen ja kehityksen (esittely mukaanlukien), verotuksen sekä alue- ja ympäristöpolitiikan, laajasti kattavia aloitteita.

2.1.5. Käsiteltävä vihreä kirja on ensimmäinen huomattava askel kohti edellä kuvailtua, uusiutuvia energialähteitä varten luotavaa strategiaa. Se sisältää uusiutuviin energialähteisiin liittyvää poliittista filosofiaa ja siinä määritellään alat, joilla jatkotoimiin voidaan ryhtyä.

2.2. "Uusiutuvien energialähteiden nykytilanne; uusiutuvien energialähteiden mahdollisuuksia on hyödynnetty epätasaisesti ja riittämättömästi Euroopan unionissa"

2.2.1. Etenkin biomassan ja energiakasvien sekä tuuli- ja aurinkoenergian kohdalla hyödyntämättömien teknisten mahdollisuuksien osuus on erityisen huomattava.

2.2.2. Jäsenvaltioiden väliset suuret erot voidaan osittain selittää toisistaan poikkeavilla maantieteellisillä ja ilmasto-oloilla. Tärkeitä tekijöitä ovat myös teollisuuden rakenne ja kansallinen energiapolitiikka. Esimerkki uusiutuvien energiamuotojen kannustusaloitteiden myönteisestä vaikutuksesta on, että 70 prosenttia EU:n tuulivoimaloista sijaitsee Tanskassa ja Saksassa.

2.2.3. Suurvesivoima hallitsee nykyistä uusiutuvien energiamuotojen valikoimaa.

2.2.4. Biomassa kattaa metsä- ja maatalouden jätteet, energiakasvit ja biopolttoaineet. Nykyään tärkein biomassan muoto on metsätalouden jätteet, pääasiassa hake (teollisesti valmistetut pelletit mukaan luettuna). Energiakasveille ei vielä ole järjestäytyneitä markkinoita. Joissain jäsenvaltioissa biopolttoaineilla, etenkin rapsiöljyllä ja bioetanolilla, on pienehköt markkinat.

2.2.5. Eräissä jäsenvaltioissa tuulivoima on kaikkein nopeimmin kasvava sähkön tuotantomuoto.

2.2.6. Auringon lämpöenergian hyödyntämistekniikka on lähes täysin kehittynyt. Varsinkin unionin eteläosissa se on veden lämmittämisen osalta kustannuksiltaan kilpailukykyinen sähkön kanssa. Aurinkosähköön liittyvä tekniikka on kaikkein arvostetuinta uusiutuviin energiamuotoihin liittyvää tekniikkaa. Kustannuksiltaan aurinkosähkö on kuitenkin huomattavasti tavanomaisilla polttoaineilla tuotettua sähköä kalliimpaa.

2.2.7. Jätteillä tuotettu energia on huomattava energialähde. Jätteiden uudelleen käyttöön ja kierrätykseen liittyvän tekniikan kehittymisen odotetaan tulevaisuudessa vähentävän jätteiden määrää.

2.2.8. Maalämpö ei ole Euroopan unionissa merkittävä uusiutuva energialähde.

2.2.9. Vuorovesi- ja aaltoenergiaan sisältyy huomattavia mahdollisuuksia.

2.2.10. Uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämiseen liittyvä tekniikka ei juurikaan vaadi lisää tutkimus- ja kehitysponnisteluja kilpailukyvyn vuoksi. Markkinoille pääsyn kannalta tärkein tekijä on niillä vallitsevien esteiden ja markkinoiden epätäydellisyyksien voittaminen. Passiiviseen aurinkoenergiaan, biomassaan, jätteisiin, pienvesivoimaan, maalla toimiviin tuulivoimaloihin ja perinteiseen maalämpöön liittyvän tekniikan kannalta tarpeelliset poliittiset kannusteet liittyvät markkinoille pääsyn helpottamiseen. Aurinkosähkön, merellä toimivien suurten tuulivoimaloiden ja energiakasvien osalta tarvitaan lisää tutkimus- ja kehitysponnistuksia ja erityisesti esittelyvaihetta tulee korostaa. Vuorovesi- ja aaltoenergian sekä kallioon varastoituvan lämpöenergian hyödyntäminen edellyttää puolestaan lisää perustutkimusta.

2.3. "Ennusteet uusiutuvien energialähteiden markkinoille pääsystä: uusiutuvilla energialähteillä saattaa olla suuri osuus EU:n lopullisessa energiankulutuksessa"

2.3.1. "Euroopan energia vuoteen 2020 asti" on komission tuorein pitkän aikavälin energiaennuste. Komissio on aloittanut Teres II -tutkimuksen, jonka tarkoitus on kuvata uusiutuviin energialähteisiin liittyvien poliittisten erityisaloitteiden mahdollisia vaikutuksia. Tutkimuksessa on kehitetty erilaisia hahmotelmia.

2.3.2. Viimeinen Teres II -tutkimukseen liittyvistä hahmotelmista perustuu "parhaan käytännön" politiikkaan. Sen mukaan politiikkaa, joka on edistänyt uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämistä kaikkein tehokkaimmin, sovelletaan koko unionissa. Siihen kuuluvat:

hallitusten ohjelmat, jotka keskittyvät uusiutuviin energiamuotoihin liittyvän tekniikan kaupallistamiseen ja paikallisen suunnittelun parantamiseen,

tutkimuksen ja kehityksen lisääminen, jonka ansiosta kustannukset alenevat 20 prosenttia

energiakasvien viljelyalan lisääminen 25 prosentilla ja kesannointituen takaaminen 12 prosentille ravintokasvien viljelykäytöstä poistetusta maasta vuoteen 2000 asti,

perinteisen polttoainekierron ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin.

2.3.3. "Parhaan käytännön politiikan" hahmotelman sisältämien toimintaohjelmaa koskevien oletusten mukaan uusiutuvan energian osuus on vuoteen 2010 mennessä 12,5 prosenttia unionin bruttokulutuksesta. Vertailun vuoksi osuus oli 5 prosenttia vuonna 1990 ja 5,4 prosenttia vuonna 1994. Hahmotelmaan sisältyvän haasteen valtavuus on ilmeinen, kun suurvesivoiman rajalliset kasvumahdollisuudet otetaan huomioon.

2.3.4. On epärealistista olettaa, että uusiutuvien energiamuotojen suuret mahdollisuudet voidaan hyödyntää ilman erityisiä kannusteita.

2.4. "Uusiutuvien energialähteiden edut: uusiutuvat energialähteet myötävaikuttavat energiapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen, työllisyyteen ja alueelliseen kehittämiseen"

2.4.1. Komissio uskoo, että kattavan strategian ansiosta lisääntyvä uusiutuvan energian käyttö on eduksi energia-alalle ja talouselämälle:

2.4.2. Ympäristönsuojelu

2.4.2.1. Viime vuosien kehitys on korostanut fossiilisiin polttoaineisiin ja etenkin hiilidioksidipäästöihin ja ilmastonmuutokseen suoraan liittyviä ympäristöongelmia. Ydinenergian lisääntynyt käyttö tarjoaa näihin ongelmiin vain osittaisen ratkaisun, koska kovin moni jäsenvaltio ei ole valinnut ydinvoimaa. Nykyinen energiamuotojen valikoima ei vastaa kestävälle kehitykselle pitkällä aikavälillä asetettavia vaatimuksia.

2.4.3. Energiahuollon varmuus

2.4.3.1. Uusiutuvat energiamuodot ovat ehtymättömiä ja paikallisia. Niiden hyväksikäytön tehostaminen voi lisätä energiahuollon varmuutta.

2.4.4. Kilpailukyky

2.4.4.1. Uusiutuvien energiamuotojen edistämiselle on olemassa selvät perusteet unionin energiapolitiikan kolmannen tavoitteen, Euroopan teollisuuden yleisen kilpailukyvyn parantamisen, huomioon ottaen. Kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä käsittelevässä komission valkoisessa kirjassa todetaan, että puhdas teknologia on avainasemassa taloudellisen hyvinvoinnin tulevaisuuden suhteen ja ettei voimavarojen optimaalinen jakaminen ole nykyisen verotusjärjestelmän vuoksi mahdollista. Näin ollen uusiutuvat energialähteet voivat vaikuttaa suuresti kestävän ja kilpailukykyisen eurooppalaisen energiajärjestelmän luomiseen. Tähän vaikuttaa myös ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin tulevaisuudessa.

2.4.4.2. Uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämiseen liittyvän teollisuuden kasvumahdollisuudet ovat toinen tärkeä seikka. Uusiutuvien energiamuotojen maailmanmarkkinoilla on kaikkiaan ja etenkin kehitysmaissa huomattavat kasvumahdollisuudet. Arvoltaan niiden on arvioitu vuoteen 2020 mennessä ylittävän 1 700 miljardia ecua. Vientimarkkinoiden lisäämisen kannalta on välttämätöntä, että unionin teollisuus voi kasvaa kotimarkkinoillaan.

2.4.5. Alueellinen kehitys, sosiaalinen ja taloudellinen yhteenkuuluvuus ja työllisyys

2.4.5.1. Uusiutuvat energiamuodot ovat luonteeltaan paikallisia. Uusiutuvalla energialla tuotettava lämpö- ja sähkövoima sekä uusiutuvia energiamuotoja käyttävien voimaloiden asentaminen ei usein riipu jo rakennetusta perusrakenteesta. Muita vähemmän kehittyneillä alueilla on usein hyvät uusiutuvat energiavarat. Uusiutuvan energian käytön edistäminen on aluepolitiikan keskeinen osa.

2.4.5.2. Myös pk-sektorilla on mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen ja kehitykseen.

2.4.5.3. Matkailualalla on hyvät mahdollisuudet lisätä uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä. Matkailualueilla ympäristönsuojelun merkitys korostuu erityisesti. Uusiutuvien energiamuotojen nykyistä laajempi hyväksikäyttö voi matkailualueilla tarjota tavanomaiselle energiantuotannolle mielenkiintoisen vaihtoehdon.

2.5. "Käsiteltävät ongelmat: joukko esteitä haittaa uusiutuvien energialähteiden laajempaa käyttöä"

2.5.1. Uusiutuvien energiamuotojen markkinoille pääsyn rajoittuneisuus johtuu pitkälti poliittisen tahdon puutteesta, jota tarvitaan niiden käytön lisäämisen tiellä olevien esteiden poistamiseen. Näitä esteitä ovat:

2.5.2. Kustannuksiin liittyvät esteet

2.5.2.1. Uusiutuvien energiamuotojen entistä laajemman markkinoille pääsyn tärkein este on niiden hyödyntämiskustannusten korkeus. Uusiutuvan energian mahdollisimman laaja hyödyntäminen riippuu jossainmäärin tavanomaisten energiamuotojen ulkoisten kustannusten sisällyttämisestä hintoihin. Tutkimukset osoittavat, että mikäli fossiilisten polttoaineiden ulkoiset, etenkin ympäristönsuojeluun liittyvät kustannukset sisällytettäisiin niiden hintoihin täysimääräisinä, olisi uusiutuvilla energiamuodoilla jopa nykytekniikalla nykyistä paljon suurempi markkinaosuus.

2.5.3. Tekniset ja muut esteet

2.5.3.1. Sijoittajien asenteet ovat kielteisiä. Useimmille uusiutuviin energiamuotoihin liittyville hankkeille yhteinen ja tärkein rahoitukseen liittyvä este on nykyisestä hintatasosta johtuva pitkä kuoletusaika. Ilman selvää käsitystä kauas tulevaisuuteen ulottuvista suunnitelmista eivät osakesijoittajat ja rahoituslaitokset pysty tarkastelemaan hankkeita pitkällä aikavälillä. Rahoituslaitokset, sijoittajat, välineiden hankkijat, kuluttajat ja muut yliarvioivat usein sekä tekniset että markkinoihin liittyvät riskit.

2.5.3.2. Uusiutuviin energiamuotoihin liittyvä tieto, tiedostaminen ja kokemus eivät jakaudu unionissa tasaisesti.

2.5.3.3. Kansalliset voimayhtiöt ja etenkin monopolit suhtautuvat usein kielteisesti uusiutuviin energiamuotoihin.

2.5.3.4. Yleiseen sähköverkkoon liittyminen aiheuttaa teknisiä ja taloudellisia ongelmia. Tiettyjen verkkoon kytkettyjen uusiutuvien energiamuotojen, etenkin tuuli- ja aurinkoenergian, ongelmat liittyvät päivittäin ja vuodenajoittain esiintyviin vaihteluihin.

2.5.3.5. Biopolttoaineiden käyttö liikenteessä edellyttää sopivaa perusrakennetta.

2.5.3.6. Tekniset vaatimukset muodostavat esteitä etenkin niiden uudistuvien energiamuotojen kohdalla, joita ei kytketä verkkoon. Rakennusmääräyksissä ei usein oteta huomioon uusiutuvan energian hyödyntämisen asettamia erityisvaatimuksia. Kuluttajille suunnattujen tuotteiden, kuten aurinkoenergialla toimivien vedenlämmittimien, toimivuutta koskevat laatustandardit lisäävät kuluttajien luottamusta, mikä on laajan markkinoinnin kannalta välttämätöntä. Teknisen yhdenmukaistamisen puutteellisuus haittaa vakavasti uusiutuviin energiamuotoihin liittyvällä tekniikalla käyttävää kauppaa.

2.5.3.7. Koska uusiutuviin energiamuotoihin liittyvät hankkeet toteutetaan usein lähellä energialähdettä, ne voivat harvinaisuutensa vuoksi kohdata paikallisten asukkaiden vastustusta, joka perustuu ympäristönsuojeluun.

2.6. Komission teesejä koskeva TSK:n lausunto

2.6.1. Komitea on tyytyväinen vihreään kirjaan ja tukee väitettä, jonka mukaan "nykyinen energiamuotojen valikoima ei vastaa kestävälle kehitykselle pitkällä aikavälillä asetettavia vaatimuksia". Vaikka TSK tukeekin laajasti komission esittämiä teesejä se haluaa esittää seuraavat kommentit:

2.6.2. Vaikka "Euroopalla on uusiutuviin energiavaroihin liittyvän teknologian alalla johtava asema" myös USA:ssa, Japanissa ja Israelissa alaan on sijoitettu todistettavasti huomattavia summia ja tehdään kaupallista tutkimusta. Yhdysvaltalaiset yritykset kohdistavat ponnistuksensa etenkin kehitysmaiden markkinoille. Komitea on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että EU:n tulee säilyttää johtava asemansa uusiutuviin energiamuotoihin liittyvässä teknologiassa, muttei usko, että aseman säilyttäminen on mahdollista ilman vihreässä kirjassa hahmotellun kaltaista tutkimusta, kehitystä ja esittelyä huomattavalla tavalla tukevaa ja entistä enemmän kulutuskysyntään keskittyvää ohjelmaa. Erityisen tärkeitä ovat uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisteknologian vientiä tukevat ohjelmat.

2.6.3. Vaikka Teres II -hahmotelmat ovat voimassa vuoteen 2020, vihreän kirjan käsittelyjakso päättyy vuoteen 2010. Komitea ymmärtää uusiutuviin energiamuotoihin liittyvien talousnäkymien ennustamisen vaikeuden, mutta sen mielestä komission suunnittelemaa toimintaohjelmaa tulisi tarkastella pitkäaikaisempaa hahmotelmaa vasten. Olettaen, että uusiutuvien energialähteiden osuus on ensi vuosisadan puoliväliin mennessä kasvanut huomattavaksi, voidaan suurinta osaa toimista, joita vihreässä kirjassa on esitetty uusiutuviin energiamuotoihin liittyvän tekniikan markkinoille pääsyn edistämiseksi, pitää lyhyellä aikavälillä perusteltuina.

2.6.4. Uusiutuvien energiamuotojen tulee edistää kestävää kehitystä. Energiantuotanto ja -käyttö vaikuttaa aina ympäristöön. Uusiutuvien energiamuotojen ympäristövaikutus vaihtelee valtavasti niin luonteeltaan kuin laajuudeltaankin. Kestävän kehityksen edistämiseksi tulee jokaiseen uusiutuvaan energiamuotoon liittyvästä teknologiasta laatia oma ympäristöselvitys. Hyödyntämisteknologian ympäristövaikutuksien arvioinnissa on tärkeää ottaa laajasti huomioon kasvihuonekaasujen vaikutukset. Ensisijaisesti tulee tukea energiamuotoja, joiden ympäristötase on erityisen hyvä ja jotka siten voivat tarjota puhtaan vaihtoehdon fossiilisille polttoaineille.

2.6.5. TSK:n mielestä ulkoisten kulujen sisällyttäminen hintoihin on monimutkaista. Energiaveron yleinen nostaminen ei ole tarpeen. Uusiutuvien energiamuotojen edistäminen edellyttää kannustusrahoitusjärjestelmää. Mikäli ne eivät aiheuta sisämarkkinoiden vääristymistä olettaa komitea järjestelmien yleensä olevan kansallisia. Tuen koordinointia unionin sisällä tulee kuitenkin harkita, jotta uusiutuvien energiamuotojen markkinoille luodaan niillä toimivien tuote- ja palveluyritysten sekä niiden sijoittajien ja asiakkaiden kannalta vakaat ja ennustettavissa olevat olot.

2.6.6. Yleiseen sähköverkkoon liittyminen aiheuttaa teknisiä ja taloudellisia ongelmia.

2.6.6.1. Nykyisellään nämä ongelmat eivät haittaa, koska uusiutuvalla energialla tuotettua sähköä syötetään verkkoon vähän ja se voidaan helposti toimittaa normaalin virhemarginaalin puitteissa. Nykyisillä sähköverkon ajallisilla jaksotustavoilla ei kuitenkaan ole mahdollista toimittaa verkkoon suurta, mutta vaihtelevaa volyymiä uusiutuvalla energialla tuotettua sähköä. Tämä merkitsee, että tulee kehittää edistyneitä sähkön varastointijärjestelmiä ja keskittyä uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisessä verkon ulkopuolisiin ratkaisuihin. Kehittynyt energian varastointitekniikka on uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisen kannalta elintärkeää. Komitea olettaa, että kyseistä teknologiaa tuetaan viidennen puiteohjelman nojalla.

2.6.6.2. Lämpimissä kehitysmaissa tuuli- ja aurinkosähkö on jo nyt taloudellisesti kannattavaa ja sitä voidaan hyödyntää verkon ulkopuolella, jollainen tulee kuitenkin rakentaa fossiilisilla polttoaineilla tuotettua sähköä varten. Edellä mainituista syistä uusiutuvien energialähteiden kaupallisesta hyödyntämisestä on vielä matkaa niiden taloudelliseen hyödyntämiseen kehittyneiden maiden sähköverkoissa. Tämän perusteella tulisi myös kehitysmaiden uusiutuvan energian markkinoiden edistäminen asettaa etusijalle lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

2.6.7. Kohdassa 2.6.6.2 esitetyn painotuksen tasapainottamiseksi tulisi kehittyneissä maissa kaikkein tarmokkaammin pyrkiä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä parantamaan energiatehokkuutta. Itse asiassa kaikki energiatehokkuuden parantamiseen liittyvät toimet ovat käytännöllisesti katsoen kannattavampia kuin uusiutuvista energialähteistä nykytekniikalla tuotettu energia. Samalla kun etsitään uusia energialähteitä on tarpeen keskittyä kysynnän hallintaan. Energiatehokkuutta parantavien, budjettivaroista myönnettävien tukien tulee olla tasapainossa energia-alan muiden sijoitusten kanssa, jotta ne vastaavat mahdollisuutta pienentää fossiilisten polttoaineiden suhteellista osuutta lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Tästä syystä komitea pitää viidennen puiteohjelman ehdotettuihin tavoitteisiin kuuluvaa järkevän energianhallinnan painottamista tervetulleena.

2.6.8. Toinen syy energian säästämisen erityiseen tukemiseen liittyy sen ajan pituuteen, joka vielä tarvitaan, ennen kuin uusiutuvan energian hyödyntäminen on kannattavaa. Vaikka monet uusiutuvista energiamuodoista ovatkin kustannuksiltaan lähes fossiilisilla polttoaineilla tuotetun sähkön tasolla, voidaan olettaa, että fossiilisten polttoaineiden tuotannon tehostumisen myötä myös niillä tuotetun sähkön hinta laskee. Fossiilisten polttoaineiden hinnan aleneminen johtuu tekniikasta, uusista polttoaineista (kaasu) ja säästöistä, jotka syntyvät alan jakeluteollisuuden kilpailun vapautumisen mukanaan tuomasta uudelleen organisoinnista. Näin ollen uusiutuvan energian hintatavoite vaihtelee vielä jonkin aikaa, ja voi olla, että uusiutuvaan energiaan liittyvän tekniikan parantamiseksi suunnitellut tutkimus- ja kehitysohjelmat joutuvatkin keskittymään fossiilisten polttoaineiden energiatehokkuuden parantumisesta aiheutuvan etumatkan kiinni kuromiseen.

2.6.9. Vihreässä kirjassa ei keskitytä tarpeeksi kuluttajiin.

2.6.9.1. Varsinkin paikallisten ja mahdollisesti verkon ulkopuolisten energialähteiden osalta tulisi pyrkiä parantamaan yleisön tietoisuutta mahdollisuuksista ja lisäämään uskoa uusiutuvan energian luotettavuuteen ja saatavuuteen. Talokohtaisten katolle asennettavien aurinkokennojen, uima-altaan vedenlämmittimien jne. asentamisen ja käyttämisen tulisi olla yhtä helppoa kuin tavallisen jääkaapin. Hinnoittelun, rahoituksen ja rahoituskannusteiden tulee riittää synnyttämään yksityisten kuluttajien ensiaalto. Markkinat kasvavat omalla painollaan, kunhan kuluttajista riittävän moni on hankkinut tuotteita. Näin pitäisi käydä, jos uusiutuvien energiamuotojen ohjelmat keskitetään yksityis- ja yritysasiakkaisiin.

2.6.9.2. Aivan kuten joissain jäsenvaltiossa on perustettu erityisiä toimistoja kannustamaan energiansäästöön tulisi myös uusiutuvien energiamuotojen kysynnän lisäämiseksi ryhtyä toimiin. Uusiutuvien energiamuotojen edistämistoimistojen tehtävänä olisi valistaa kansalaisia sekä avainasemassa olevia ammattiryhmiä kuten putki- ja sähköasentajia, rakentajia ja arkkitehtejä.

2.6.9.3. Toinen mahdollisuus on lisätä kysyntää julkisiin hankintoihin liittyvien ohjelmien avulla.

2.6.10. Lopuksi on todettava, ettei uusiutuvan energian suurtuotannon kielteisiä vaikutuksia oteta komission teeseissä huomioon. Tuotantomäärän kasvaessa myös tuotantoon liittyvät haitat, kuten jännitevaihtelut sähköverkossa sekä energiakasvien tehoviljelyyn ja suuriin tuulivoimaloihin liittyvät haitat, kasvavat eksponentiaalisesti.

3. Komission strategia

3.1. Strategian osat

Komission strategia on neliosainen:

3.1.1. Ensimmäinen on selvä ja kunnianhimoinen, mutta päämäärältään realistinen tavoite lisätä uusiutuvien energiamuotojen osuutta yhteisön energiataseessa.

3.1.2. Toiseksi ehdotetaan uusiutuviin energiavaroihin liittyvän jäsenvaltioiden yhteistyön vahvistamista.

3.1.3. Kolmanneksi ehdotetaan, että yhteisö vahvistaa uusiutuvien energialähteiden kehittämispolitiikkaansa.

3.1.4. Strategian neljäs osa on asetettuihin tavoitteisiin pyrkimiseen liittyvän arvioinnin ja seurannan tehostaminen.

3.2. Tavoitteet

3.2.1. Komissio uskoo, että uusiutuvien energiamuotojen osuuden lisäämistavoite voi olla hyvä poliittinen väline ja antaa toimille suuntaa. On kuitenkin esitettävä kysymys, pitäisikö yhteisön suuntaa-antava tavoite asettaa vuoteen 2010 ja mille tasolle? Eräillä jäsenvaltioilla on jo omat tavoitteensa.

Talous- ja sosiaalikomitean mielestä ohjeellisesta unionitason tavoitteesta olisi hyötyä.

Monet uusiutuvista energiamuodoista ovat vaihtoehtoisia sähköntuotantotapoja. Sähköä voidaan hyödyntää vain rajoitetusti esim. liikenteessä, etenkin ilmaliikenteessä, ja runsaasti korkeaa lämpötilaa vaativissa teollisissa prosesseissa. Tämän vuoksi asetettaville tavoitteille on olemassa yläraja.

Vaikka jäsenvaltiokohtaisten tavoitteiden määritteleminen onkin mahdollista, se ei olisi järkevää koska a) tavoitteet eivät olisi sitovia, b) jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja uusiutuvien energiavarojen suhteen.

Kuten jäljempänä käy ilmi, komitea kannattaa tavoitteiden asettamista uusiutuvien energiamuotojen eri hyödyntämistekniikoille. Tämä olisi järkevää a) ko. tekniikan edistämiseksi, b) unionin ja jäsenvaltioiden tuen tehokkuuden vuoksi, c) toimitusvarmuuden vuoksi, d) kansainvälisen kilpailukyvyn vuoksi, e) tarvittaessa tekniikan viennin onnistumisen mittaamiseksi. Talous- ja sosiaalikomitea on samaa mieltä komission kanssa, että "epäonnistuminen uusiutuvien energiamuotojen osuuden lisäämisessä vaikuttaa kielteisesti energia-alan toimintaohjelman tavoitteisiin, varsinkin energiahuollon varmuuteen, taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja taloudelliseen kilpailukykyyn".

3.2.2. Komissio pyytää näkemyksiä siitä, tulisiko uusiutuvien energiamuotojen osuuden lisäämiselle unionin energian bruttokulutuksessa nykyistä vuoteen 2005 asetettua suuntaa-antavaa tavoitetta siirtää kauemmaksi olettaen, että vuodelle 2010 asetettu kunnianhimoinen, mutta realistinen tavoite kannustaisi toimintaan ja auttaisi päättäjiä keskittymään aiheeseen. Talous- ja sosiaalikomitean mielestä tavoite olisi hyödyllinen.

3.2.3. Komissio uskoo, että uusiutuvien energiavarojen kehityksen nykyisessä, kriittisessä vaiheessa mittavien tulosten saavuttaminen edellyttää huomattavan tehokasta ja eteenpäin suuntautuvaa politiikkaa. Uusiutuvan energian osuuden kaksinkertaistaminen vuoteen 2010 mennessä on kunnianhimoinen, mutta realistinen tavoite ja merkitsisi 12 % prosenttia unionin energian bruttokulutuksesta. Tämä on minimitavoite, mikäli ydinvoiman osuus sähköntuotannossa laskee odotetulla tavalla vuoteen 2020 mennessä.

3.2.3.1. Koska nykyinen uusiutuvien energiamuotojen 6 prosentin osuus sisältää myös suurvesivoiman, jonka laajentamismahdollisuudet ovat EU:ssa rajalliset, nykyisen energiantuotannon tason kaksinkertaistaminen muita uusiutuvia energialähteitä hyödyntämällä edellyttäisi niiden käytön huomattavaa lisäämistä.

3.2.3.2. Taulukosta 1 käy ilmi Teres II -ohjelman "parhaan käytännön" hahmotelmaan kuuluvien tekniikan eri lajien kehitys. Siitä ilmenee "parhaisiin käytänteisiin" perustuvan hahmotelman oletettu tulos ja saavutettava uusiutuvien energiamuotojen kaikkiaan 12,51 prosentin osuus.

3.2.3.3. Taulukossa 2 vertaillaan "nykyisen politiikan" ja "parhaan käytännön" hahmotelmaa eteenpäin vuoteen 2010. "Nykyisen politiikan" hahmotelmassa jäsenvaltioiden oletetaan jatkavan uusiutuvien energiamuotojen tukemista nykyisellä tasolla ja että muihin vihreässä kirjassa hahmoteltuihin toimiin ei ryhdytä. Taulukossa 2 esitettyjen kahden tuloksen perusteella on selvää, että "parhaan käytännön" hahmotelma ei vaikuttaisi kovinkaan paljon esim. suurvesivoiman kaltaiseen jo vakiintuneeseen tekniikkaan. Tähdellä (*) merkitty tekniikka näyttää menestyvän nykyistä politiikkaa noudatettaessa, mutta vielä paremmin "parhaita käytänteitä" sovellettaessa. Kahdella tähdellä (**) merkitty tekniikka ei vaikuta kannattavalta "nykyistä politiikkaa" jatkettaessa ja tarvitsee tukea myös "parhaita käytänteitä" sovellettaessa, mikäli sen halutaan lyövän itsensä pysyvästi läpi. Vuoden 2020 oletettu tilanne "parhaan käytännön" hahmotelmaa sovellettaessa on myös otettu mukaan taulukkoon, koska se osoittaa, etenkin tuulivoimaan, energiapuuhun, aurinkolämpöön ja -sähköön, vuorovesienergiaan sekä biodieseliin ja -etanoliin liittyvän teknologian jatkokehitysmahdollisuuksia.

3.2.3.4. Teknologialla, jota ei ole merkitty tähdellä, näyttäisi olevan kohtuulliset mahdollisuudet nykyistä politiikkaa noudatettaessa. Vaikka niiden markkinoille tuloa voitaisiinkin vielä parantaa, vaikuttaa sopivalta keskittyä teknologiaan, joka tarvitsee "parhaan käytännön" hahmotelman mukaista tukea. On myös tärkeää huomata, että nykyinen ympäristölainsäädäntö vaikuttaa suoraan "jäteteknologiaan", eli kaatopaikkakaasuun, yhdyskunta- ja teollisuusjätteeseen sekä maa- ja metsätalouden jätteisiin.

TAULUKKO 1 "Parhaat käytänteet" hahmotelma Teres II

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

3.2.3.5. Komission ehdottaman 12 prosentin osuuden saavuttaminen vuonna 2010 riippuu selvästi kaikkein kehittyneimmän tekniikan menestymisestä jäsenvaltiotasolla. Valtiokohtaisten tavoitteiden sijasta komitea haluaisi puhua teknologiatavoitteista. Taulukossa 2 esitetyt tärkeimmät teknologian lajit ovat riippuvaisia siitä, että rajattu maiden joukko saavuttaa ennakoidut tavoitteensa. Tämän perusteella on kohtuullista nimetä avainteknologioiden osalta ennusteiden perusteella vuonna 2010 todennäköisesti johtavat maat taulukon 3 mukaisesti.

3.2.3.6. Talous- ja sosiaalikomitean mielestä 12 prosentin tavoite on haastava, mutta saavutettavissa, mikäli eri teknologioiden kasvun rohkaisemisessa onnistutaan. Taulukon 3 lähempi tarkastelu näyttäisi osoittavan, että joidenkin jäsenvaltioiden kohdalla uuden teknologian soveltamiseen sitoutumista voitaisiin lisätä, esim. tuulivoimaa Isossa-Britanniassa ja aurinkolämpöä Kreikassa.

3.2.4. Uusiutuvan energian markkinaosuuden lisäämiseen liittyvien näkemysten lisäksi komissio pyytää kannanottoja, jotka liittyvät yksittäisiä uusiutuvia energiamuotoja koskeviin osatavoitteisiin sekä eri alojen, kuten sähkön ja lämmöntuotannon osuuteen. Joka tapauksessa tulisi olla selvää, että kaikkiin mahdollisesti ehdotettaviin tavoitteisiin tulee pyrkiä omaehtoisesti eikä lainsäädännön voimalla.

Talous- ja sosiaalikomitean mielestä osatavoitteiden määritteleminen olisi hyödyllistä, etenkin kohdassa 3.2.3 esitettyjen näkemysten perusteella.

TAULUKKO 2 "Avainteknologiat" Teres II

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

3.3. Jäsenvaltioiden välisen yhteistyön vahvistaminen

3.3.1. Komissio uskoo, että uusiutuvien energiamuotojen osuuden lisäämisessä onnistuminen edellyttää jäsenvaltioiden täydellistä sitoutumista tavoitteeseen kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Herää kuitenkin kysymys, miten laaja liikkuma-ala kansallisten aloitteiden yhdenmukaistamiseksi tarvitaan.

3.3.2. Talous- ja sosiaalikomitean mielestä "Ehdotus neuvoston päätökseksi yhteisön sovittujen energia-alan tavoitteisiin liittyvän yhteistyön järjestämiseksi" käsittelee tätä kysymystä. TSK on antanut ehdotuksesta erillisen lausunnon, joka tukee komission aikomusta.

3.3.3. Komitea korostaa maiden välisen yhteistyön merkitystä. Sen tärkeimmät edut ovat: a) unionin laajuisten markkinoiden luominen kullekin teknologian lajille, b) jäsenvaltioiden ja mahdollisten tulevien jäsenmaiden standardien ja määräysten yhdenmukaistaminen, c) esim. tieliikenteen uusien polttoaineiden ja voimanlähteiden käytön edellyttämän yhteisen perusrakenteen luominen.

3.4. Yhteisön politiikan vahvistaminen

3.4.1. Sisämarkkinat

3.4.1.1. Energia-alan sisämarkkinoiden luominen on yksi yhteisön avaintavoitteista. Komissio on määritellyt joukon tähän liittyviä toimia.

3.4.1.2. Uusiutuvaan energiaan liittyvä pistejärjestelmä

Sitä, että jäsenvaltion sähkönkulutuksesta tietty prosenttiosuus tulisi kattaa uusiutuvalla energialla tuotetulla sähköllä, tulee harkita. Tämä koskisi yksilöllisine velvoitteineen jokaista sähkön vähittäistoimittajaa. Sitoumukset olisivat vaihdettavissa "uusiutuva energia" -pistejärjestelmän kautta.

Komitea uskoo, että ehdotus on kannatettava, mikäli kukin jäsenvaltio voi soveltaa sitä omat erityisolonsa ja uusiutuviin energiamuotoihin liittyvät tavoitteensa huomioon ottavalla tavalla.

3.4.1.3. Ulkoisten kulujen sisällyttäminen hintoihin ja verotuksen yhdenmukaistaminen

3.4.1.3.1. Komission mielestä verotuksen yhdenmukaistaminen voi olla sisämarkkinoiden oikean toiminnan varmistamisen kannalta tärkeää ja siten ratkaisevassa asemassa uusiutuvien energianmuotojen nykyistä nopeamman käyttöönoton kannalta.

3.4.1.3.2. Talous- ja sosiaalikomitean mielestä liikenteen polttoaineen hiilidioksidivero korottaminen ei olisi järkevää, koska polttoaineiden hintojen vero-osuus on jo valtava. Mitä suuremmaksi veron osuus suhteessa raakaöljyn hintaan nousee, sitä suuremmaksi kasvaa riski, että öljyntuottajamaat haluavat nostaa hintoja. Komitean mielestä pitäisikin keskittyä polttoaineen tehokkuuteen, vaihtoehtoisiin voimanlähteisiin ja tulevaisuuden liikennestrategioihin.

3.4.1.3.3. Mitä voimanlähteenä, lämmitykseen ja valaistukseen käytettävän kaasun ja sähkön hintaan tulee, ei hiilidioksidiveron käyttöönotto ole uusiutuvien energiamuotojen edistämisen vuoksi tarpeen. TSK kannattaa tuottajille ja/tai kuluttajille myönnettäviä verohelpotuksia, jotka kannustaisivat uusiutuvan energian entistä laajempaan käyttöön. Komitea uskoo, ettei suurimpaan osaan perinteisellä tavalla tuotettavaan energiaa kohdistuvia veroja ole tarpeen korottaa, jotta pienelle osalle uusiutuvilla energiavaroilla tuotettavaa energiaa voitaisiin myöntää verohelpotuksia. Edeltävässä kohdassa 3.2.3 esitetty analyysi avainteknologiasta osoittaa, että käsiteltävät määrät ovat eniten tukea tarvitsevan teknologian osalta hyvin vaatimattomat. Vastaavasti tällaiselle teknologialle myönnettävät verohelpotukset tai muu tuki ei vaikuttaisi markkinoihin kokonaisuutena. Tällaisen kannustuksen kulutkin jäisivät alhaisiksi eivätkä edellyttäisi suurehkoa verotaakan tasapainottamista toisaalle. Koska yleinen energiaveron korotus ei lisäksi olisi tarpeen, talouden kokonaiskulut pysyisivät hallinnassa. Uuden avainteknologian (edellä * ja **) osuus ei vuonna 2010 ole 12 prosenttia käytetystä kokonaisenergiasta vaan pikemmin 2 tai 3 prosenttia.

3.4.1.3.4. TSK huomauttaa myös, että energia-alan sisämarkkinoiden vapauttamisen myötä eri energiamuotojen todellisten kustannusten peittäminen ei ole mahdollista. Monissa maissa ydinpolttoaineen ulkoiset kulut on siirretty hintoihin, ydinvoiman purkamisen rahoittamiseksi. Uusiutuvien energiamuotojen kohdalla tämä merkitsee, ettei niiden edistämiseen myönnettävää tukea tule sisällyttää muiden polttoaineiden hintoihin vaan sitä on myönnettävä avoimesti.

3.4.1.4. Valtion tuki

Komissio on viime vuosina saanut käsiteltäväkseen yhä useampia uusiutuvien energiamuotojen valtiontukiin liittyviä tapauksia. Kuten valkoisessa kirjassa "Euroopan unionin energiapolitiikka" ennakoidaan komissio tulee nykyisten ohjeiden tarkastuksen yhteydessä harkitsemaan, tarvitaanko uusiutuvien energiamuotojen ja niiden energiapoliittisen roolin osalta tarkastuksia.

Talous- ja sosiaalikomitean mielestä erilaiset valtion tuet ovat hyväksyttävissä, mikäli ne edistävät uusiutuvien energiamuotojen kasvua eivätkä johda niiden markkinoiden vääristymiseen. Toistaiseksi uusiutuvien energiamuotojen tukeminen ei juurikaan vääristä energia-alan sisämarkkinoita. Aiheutuvat vääristymät ovat hyvin pieniä ja uusiutuvien energiamuotojen edistämisen vuoksi niitä on siedettävä. Komitea suosisi erityisesti uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisteknologiaan sijoittamista.

3.4.1.5. Standardointi

Uusiutuvia energialähteitä koskevat Euroopan laajuiset standardit palvelevat kahdenlaista tarkoitusta. Ne helpottavat uuden teknologian pääsyä sisämarkkinoille ja parantavat luottamusta siihen. Tämä toinen näkökohta on tässä yhteydessä erityisen tärkeä. Uusiutuvia energiamuotoja koskevia standardeja valmistellaan parhaillaan. Talous- ja sosiaalikomitean mielestä standardoinnissa on edettävä ripeästi. Komissiota kehotetaan kuulemaan jo ennalta alan teollisuutta. Kansainväliset standardit ovat uusiutuviin energiamuotoihin liittyvän teknologian viennin edistämisen kannalta erityisen tärkeitä, ja unionin tuleekin tarttua aloitteeseen.

3.4.1.6. Kuluttajakysyntä

Komissio on eritellyt joukon keinoja, joiden avulla uusiutuvat energiamuodot voivat saavuttaa sisämarkkinoilla niille sopivan osan. Komitea tukee laajasti näitä pääasiassa tuottajiin suunnattuja toimia. TSK:n mielestä vihreässä kirjassa ei kiinnitetä riittävästi huomiota kuluttajaan. Komitea kannattaakin ajatusta, että jäsenvaltiot perustavat tai vahvistavat entisestään kuluttajatoimistoja, joiden tarkoituksena on edistää yksittäisten kuluttajien sijoituksia uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen (ks. kohta 2.6.9).

Julkisilla laitoksilla on merkittävä rooli järkevän energiankäytön sekä uusiutuvien energiamuotojen kehittämisessä, hyödyntämisessä ja käyttöönotossa. Myös julkisilla hankinnoilla on oma panoksensa annettavana.

3.4.2. Rahoitustuki uusiutuvien energialähteiden edistämistoimille

3.4.2.1. Neuvosto hyväksyi 1993 Altener-ohjelman erityisesti uusiutuvien energiamuotojen edistämiseksi. Riippumattoman arvion mukaan ohjelman rahoitus on liian alhainen, jotta uusiutuvan energian alalla asetetut tavoitteet voitaisiin sen avulla saavuttaa. Komissio ehdottaakin Altener II -ohjelman hyväksymistä uusiutuvien energiamuotojen edistämiseksi edelleen.

3.4.2.2. Altener II -ohjelman mukaiset vahvistetut ponnistukset voisivat luoda uusiutuviin energiamuotoihin liittyvälle teollisuudelle kilpailukykyiset markkinat ja siten alentaa kustannuksia ja luoda alalle työpaikkoja. Teres II -selvityksessä korostetaan tarvetta kehittää uusiutuviin energiamuotoihin liittyvää teknologiaa edelleen, mikäli sen halutaan valtaavan huomattavan markkinaosuuden. Yhteisön tason toimet tulisi kohdistaa muutamalle tarkasti määritellylle alueelle kuten mm. rakennusten katoille ja ulkoseiniin asennettaviin aurinkosähkökennoihin sekä aurinkolämmön hyödyntämiseen urheilu-, matkailu- ja terveyslaitoksissa, aktiiviseen ja passiiviseen aurinkoarkkitehtuuriin, biometaanin tuottamiseen kiinteästä ja luonnossa hajoavasta yhdyskuntajätteestä sekä verkkojen ulkopuolella toimiviin voimalaitoksiin. Tähän liittyvän yhteisön tuen tulee olla niin alhaista, ettei se aiheuta markkinavääristymiä. Lisäksi tukea määriteltäessä on otettava välttyminen ulkoisilta kuluilta.

Talous- ja sosiaalikomitea antaa aikanaan todennäköisesti myönteisen lausunnon Altener II -ohjelmasta.

3.4.2.3. Uusiutuviin energiamuotoihin liittyville hankkeille ehdotetaan myönnettävän nykyistä enemmän rahoitusta Euroopan investointipankilta, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankilta sekä muilta kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta.

Komitea kannattaa tätä ehdotusta. Sen lisäksi myös julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus ja julkisten hankintojen yksityinen rahoittaminen ovat mahdollisia ja komission tulisikin toimia sen mukaisesti.

Lisäksi tarvitaan vientitukea jäsenvaltioissa valmistetun uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämiseen liittyvän välineistön ja järjestelmien (ks. kohta 3.4.6) vientiä varten.

3.4.3. Tutkimus, kehitys ja esittely

Muuhun kuin ydinvoimaan liittyvän perinteisen tutkimuksen, kehityksen ja esittelyn kattavan Joule-Thermie-ohjelman varoista aiotaan osoittaa huomattava osa (45 %) uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen ja edistämiseen. Komitea panee merkille tämän sitoumuksen ja toivoo, että jäsenvaltioissa valmistettaisiin uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämiseen liittyviä laitteita ja järjestelmiä enemminkin kuin tuotaisiin niitä muualta.

3.4.3.1. Fair-ohjelman mukaan muun kuin elintarviketuotannon edistämisellä maataloudessa ja biomassan tuotannon edistämisellä metsätaloudessa on osansa maaseutualueiden kehittämisessä.

Altener I -ohjelmassa tavoitteeksi asetetun biopolttoaineiden 5 prosentin osuuden liikenteessä ja vihreän kirjan 12 prosentin tavoitteen perusteella on todennäköistä, että energiakasvien viljelyyn tarvitaan 15 20 miljoonaa hehtaaria viljelysmaata.

3.4.3.2. Sitoutuminen uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisteknologian kehittämiseen vaihtelee jäsenvaltioiden välillä huomattavasti. Tämän vuoksi on ehdotettu, että yhteisön siihen liittyviä tukiohjelmia vahvistettaisiin. Osana strategiaa on tärkeää määrittää viidennelle puiteohjelmalle selkeät tavoitteet.

3.4.3.2.1. Komission tiedonannossa "Huomisen keksiminen" (), joka edeltää tutkimuksen ja teknologisen kehityksen viidettä puiteohjelmaa, yksi kohdassa III.1.1. esitetyistä ensisijaisista tavoitteista on kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen edistäminen, johon sisältyy seuraava ehdotus:

"Energian alalla etusija voitaisiin antaa toimintavarmojen ja hyväksyttävien energiajärjestelmien kehittämiselle ja esittelylle ottaen huomioon standardit ja ympäristö- ja kilpailunäkökohdat tuotantokustannusten ja maailmantalouden suhteen. Tutkimus voisi kattaa myös energian järkiperäisen hallinnan arkielämän tasolla (esimerkiksi käsite `tulevaisuuden kaupunki ja asunto`), samoin kuin olemassa olevat eri vaihtoehdot energian tuotantoa ja varastointia varten keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä."

3.4.3.2.2. Komitean mielestä energiatehokkuuden ja uusiutuvien energiamuotojen tulee olla viidennessä puiteohjelmassa etusijalla. On tärkeää keskittyä kannustamaan kuluttajia käyttämään energiaa tehokkaasti ja asentamaan käyttöönsä uusiutuvia energiamuotoja hyödyntäviä järjestelmiä.

3.4.3.2.3. Talous- ja sosiaalikomitea ei usko, että EU:lla voisi ilman vahvaa tukipolitiikkaa olla johtoasema maailmanmarkkinoilla uusiutuvaan energiaan liittyvässä teknologiassa. TSK:n käsityksen mukaan EU:n tulisi perustaa uusiutuvan energian laboratorioita tai toimistoja USA:n kansallisen uusiutuvan energian laboratorion ja EU:n ympäristötoimiston mallin mukaisesti.

3.4.3.3. Komitea odottaa, että telemaattisia sovelluksia ja palveluja kehitetään uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämistekniikan rinnalla. Komiteasta olisi yllättävää, jos tietoyhteiskunnan sovelluksia varten tarvittaisiin uusiutuviin energiamuotoihin liittyvän tekniikan ja teollisuuden kehittämisestä erillisiä tutkimus-, kehitys- ja esittelyhankkeita.

3.4.3.4. Komissio harkitsee uudelleen eri energiasektoreille myönnettävää rahoitusta ja siinä yhteydessä rahoitusjakaumaa ydinvoiman ja muiden energialähteiden tutkimuksen välillä.

Talous- ja sosiaalikomitean mielestä olisi strateginen virhe pienentää ydinenergian tutkimuksen osuutta. Nykykäsitys on, että ydinvoimasta luovutaan asteittain, kun nykyiset laitokset tulevat käyttöikänsä päähän, koska useimmat maat eivät aio korvata niitä uusilla ydinvoimaloilla. Niinpä ei pitkällä aikavälillä ole poissa laskuista, että jäsenvaltiot päätyvät tulevaisuudessakin käyttämään ydinenergiaa rauhanomaisesti tai avaavat uusia ydinreaktoreita. Tästä syystä on ylläpidettävä tutkimusta ja kehitystä ydinteknologian turvallisuuden ja tehokkuuden parantamiseksi.

3.4.3.5. Vaikka komissio myöntääkin, että teknisesti muita vähemmän kehittyneiden uusiutuvien energiamuotojen kehittämistyö on välttämätöntä, on se samalla vakuuttunut, että markkinointivaihe on nykyisen markkinaosuuden kasvattamisen kannalta avainasemassa. Tämä on TSK:n mielestä erittäin tärkeä näkökohta. Komission tulisi miettiä, miten rohkaista "ympäristöystävällistä" kohtuuhintaisen uusiutuvan energian kysyntää.

3.4.4. Aluepolitiikka

3.4.4.1. Uusiutuvien energiamuotojen suurista taloudellisista ja yhteiskunnallisista mahdollisuuksista syrjäisillä alueilla ja saarilla ei ole epäilystäkään. Erityisesti tämä pitää paikkansa alueilla, joilla kansallisen verkon ylläpitäminen ei ole kannattavaa eikä mahdollista. Uusiutuvan energian onnistunut hyödyntäminen edellyttää, että siihen liittyvät hankkeet liitetään osaksi alueellista kehityspolitiikkaa ja että toiminnasta vastaavat taho on olemassa. Näihin toimiin kuuluu paikallisen energiantuotannon järjestäminen, energian verkkojakelu ja verkon ulkopuolisten voimalaitosten asentaminen. Parhaat edellytykset näiden tehtävien hoitamiseen on julkisilla laitoksilla.

3.4.4.2. Uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistekniikan alalla toimivilla pk-yrityksillä on samat ongelmat kuin muilla teknisen alan pk-yrityksillä. Koska vihreästä kirjasta käy ilmi, että avainteknologian läpimurto on "nykyisen politiikan" vallitessa hankalaa, nämä yritykset tarvitsevat menestyäkseen "parhaisiin käytäntöihin" perustuvan ympäristön.

3.4.4.3. Vaikka korkean teknologian yrityksillä ei yleensä ole pulaa riskipääomasta, sijoittajat haluavat tietää, että uusiutuviin energiamuotoihin liittyvällä teknologialla on varmat markkinat. Jäsenvaltioiden hallitusten aikeet tulee saattaa sijoittajien tietoon.

3.4.4.4. Koska uudelle energiatekniikalle suotuisten markkinaolojen luominen vaatii kovia ponnisteluja, on julkiseen keskusteluun osallistumisen kannalta tärkeää, että alakohtaiset kauppayhdistykset ovat varoissaan ja että niiden henkilökunta on pätevää. Näiden yhdistysten edustama teollisuus on pientä ja kehittyvää ja tarvitsee julkista tukea.

3.4.4.5. Matkailu tarjoaa huomattavia mahdollisuuksia uusiutuvien energiavarojen hyödyntämiseen etenkin syrjäisten alueiden sesonkiluonteisten kysyntähuippujen vuoksi. Tällaisille alueille tyypillisiä piirteitä käsiteltiin jo kohdassa 3.4.4.1. Perinteisesti kulutushuippuihin liittyy mahdollisuus suunnitella julkisten palvelulaitosten toimintaa järkevällä tavalla. Monissa matkailukohteissa uusiutuvien energiamuotojen käyttämisen pitäisi olla mahdollista ja siten voidaan vähentää tarvetta rakentaa uutta, fossiilista polttoainetta käyttävää energiantuotantokapasiteettia. Niihin uusiutuviin energiavaroihin, joita julkisten laitosten tulisi edistää kuuluu sekä verkkoon kytkettyjä että sen ulkopuolisia järjestelmiä.

3.4.5. Maa- ja metsätalous

3.4.5.1. Energiakasvien kasvatukseen liittyy maa- ja metsätaloudessa huomattavia mahdollisuuksia viljelijöiden lisäansioihin ja kasvien määrän lisääntymisestä johtuvaan hiilidioksidin määrän vähenemiseen. Myös maaseudun työllisyysmahdollisuudet paranevat.

3.4.5.2. Asetetun 12 % tavoitteen saavuttamisessa on maataloudella huomattava osuus. Mikäli uusiutuvan energian käyttöä ja hiilidioksidipäästöjä koskevat tavoitteet halutaan saavuttaa tarvitaan kasveja, joiden koko sato tai osa siitä voidaan käyttää energiantuotannossa. Peltojen käyttämistä energiakasvien viljelyyn kannustavat erityisohjelmat vaikuttavat myönteisesti unionin maaseutualueiden talouteen ja luovat uusia työpaikkoja maanviljely- ja kuljetusalalla sekä niihin liittyvillä aloilla.

3.4.5.3. Talous- ja sosiaalikomitea haluaa muistuttaa viljelystuotteiden kolmesta pääluokasta: ravinto (tärkkelys, valkuaisaineet ja sokerit), rehu (valkuaisaineet, kuidut) ja osat, jotka eivät sovellu kumpaankaan tarkoitukseen (olki). Osa maataloustuotteista soveltuu ainoastaan eläinten rehuksi, kuten heinä ja rehumaissi. Osaa maataloustuotteista, esim. puuvillaa ja hamppua, ei käytetä sen enempää elintarvikkeena kuin rehunakaan.

>TAULUKON PAIKKA>

Ravinto-osia, eli luokkaa A1 voidaan käyttää biopolttoaineina tieliikenteessä. Yleensä sähkön ja lämmöntuotannossa käytetään voimaloissa A3-luokkaan kuuluvia osia, jotka eivät sovellu elintarvikkeiksi eivätkä rehuksi, vaikka myös C-luokkaan kuuluvien tuotteiden käyttö on mahdollista.

3.4.5.4. Energiakasvien tuotantoa koskevaa strategiaa ei ole. Viljelijöiden halukkuus sijoittaa energiakasvien tuotantoon riippuu: a) elintarvikekasveista maksettavasta hinnasta, b) kesannointikorvauksesta, c) energiakasveista maksettavasta hinnasta.

3.4.5.5. Kohdan 3.4.5.3 taulukon perusteella on selvää, että liikenteen polttoaineiden sekä sähkön ja lämmön tuotannon välinen ero tulisi ottaa maatalouden kehitysstrategiassa huomioon. Jälkimmäinen on hallittavissa ja alan tasainen kasvu on mahdollista. Mitä tulee liikenteessä käytettävien polttoaineiden tuotantoon on todennäköistä, että sen sekä elintarvike- ja rehukasvien viljelyn välillä ilmenee ristiriitoja. Maailmanlaajuisen maataloustuotannon yllättävistä vaihteluista johtuva elintarvike- ja rehumarkkinoiden heilahtelu voi tehdä biopolttoaineiden tuotannon pitkän aikavälin suunnittelun erittäin vaikeaksi.

3.4.5.6. Komitea uskoo, että maanviljelystuotteiden ravinto-, rehu- ja selluloosaosien hyödyntäminen energiantuotannossa on alue, jolla pikaisesti tarvitaan tutkimus-, kehitys- ja esittelytoimintaa. On laadittava strategia, joka kattaa tulevaisuuden energian, ravinto- ja rehutuotannon vaatimukset sekä maatalouden ja siihen liittyvän teollisuuden joustavuuden vaatimukset.

3.4.5.7. Biopolttoaineet ovat riippuvaisia riippuu ravinto- ja rehusadoista. Pitkän aikavälin suunnittelun kannalta on välttämätöntä varata tietty viljelysala ja luoda rahoitusrakenne tätä tarkoitusta varten. Jotta energiamuotojen vaihtamiseen liittyvät tavoitteet saavutettaisiin tarvitaan energiapuun tehoviljelyä. Perinteisten metsäalueiden muuttaminen energiametsiksi voi kohdata vastustusta, ja viljelymaahan kohdistuu jo nyt kaksitahoisia vaateita ravinto- ja biopolttoaineiden suhteen.

3.4.5.8. Komitea pitää takuutukia energiakasvien viljelylle elintarviketuotantoon tarkoitetuilla viljelyalueilla (viljellyn pinta-alan poisto-ohjelmien yhteydessä) järkevinä vain silloin, kun soveltuvilla seurantatoimilla varmistetaan, ettei näin synny yrityksiä, jotka eivät alun pitäenkään ole kilpailukykyisiä ja joilla ei tukien päätyttyä ole taloudellista perustaa.

3.4.6. Ulkopolitiikka

3.4.6.1. Talous- ja sosiaalikomitean mielestä unionin ulkopolitiikalla on valtava osa sekä oman uusiutuvaan energiaan liittyvän teollisuuden kehityksen edistämisessä että kolmannen maailman energiapolitiikasta ajan myötä aiheutuvan ympäristökriisin torjumisessa. Komitean mielestä komission tulisikin antaa ulkosuhteiden alalla uusiutuviin energiamuotoihin liittyville seikoille paljon nykyistä tärkeämpi asema.

3.4.6.2. Komissio myöntää, että uusiutuviin energialähteisiin on kiinnitettävä unionin ja Keski- ja Itä-Euroopan maiden suhteissa entistä enemmän huomiota, koska niiden alueilla on huomattavia uusiutuvia energiavaroja ja koska uusiutuvien energiavarojen hyödyntäminen vahvistaa alueellista kehitystä etenkin maaseudulla.

TSK:n mielestä komission tulisi unionin tulevaa itälaajentumista ajatellen keskittyä idässä järkevään suunnitteluun ja korkeaan energiaintensiteettiin liittyviin mahdollisuuksiin.

3.4.6.3. Luotaessa pohjaa unionin ja Välimeren alueen kolmansien maiden väliselle yhteistyölle on otettava huomioon mahdollisuus tyydyttää alueen energiantarve uusiutuvilla energiavaroilla. Etenkään aurinko- ja tuulivoimaan liittyviä mahdollisuuksia ei nykyään hyödynnetä täysimääräisesti.

Uusiutuvien energialähteiden mahdollisuuksien kehittäminen EU:ssa ja kolmansissa maissa edellyttää lisää koordinointia, esittelyä ja julkisuutta. Tätä markkinointitehtävää voisi hoitaa unionin uusiutuvan energian toimisto (ks. kohta 3.4.3.3.2). Tämä edistäisi teknologiavaihtoa ja kehittäisi liiketoiminnan mahdollisuuksia.

3.4.6.4. Uusiutuvilla energiamuodoilla voi kehitysmaissa olla avainasema talouden kasvun ja kestävän kehityksen nopeuttamisessa. Uusiutuvaan energiaan liittyvä teknologia soveltuu hyvin kehitysmaiden syrjäisille, usein sähköverkon ulkopuolella oleville alueille. Osalla näistä alueista on mahdollisuuksia matkailualalla ja "vihreää" matkailua tuleekin rohkaista. Lisäksi ilmastolliset tekijät suosivat useissa kehitysmaissa uusiutuvien energiamuotojen, varsinkin aurinkoenergian hyödyntämistä.

Uusiutuvaan energiaan liittyvän unionin teollisuuden kannalta nämä mahdollisuudet ovat tärkeitä. Jäsenvaltioiden markkinoilla uusiutuvan energian alalla toimivien yritysten mahdollisuudet rajoittuvat selkeästi unionin alueelle. Näiden yritysten menestymisen kannalta on välttämätöntä, että komissio ponnistelee tarmokkaasti luodakseen kaupallisia mahdollisuuksia unionin ulkopuolella. Vientiluotot ovat vain yksi mahdollinen keino.

3.4.6.5. Tulevaisuudessa kehitysmaiden energiankulutuksen kasvu on yksi ilmakehän saastumisen päätekijöistä. Uusiutuvien energiamuotojen käyttäminen voi vähentää tätä kielteistä vaikutusta.

Unionin ja kolmansien maiden välisessä yhteistyössä uusiutuvat energiamuodot edustavat valtavaa taloudellisen yhteistyön mahdollisuutta. EU voi saada suoraa ja epäsuoraa kaupallista hyötyä ja kehitysmaat hyötyvät kestävän kehityksen nopeutumisesta. Selkeästi määritelty ja kunnianhimoinen uusiutuviin energiamuotoihin liittyvä strategia on välttämätön ja mahdollistaa unionin teollisuuden menestyksen maailmanlaajuisessa kilpailussa.

3.4.6.6. Unionin täytyy kotimarkkinoiden lisäksi kehittää vientimarkkinoita, koska uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen liittyvän edistyneen teknologian kotimarkkinat ovat pienet. Tästä ja muista edellä mainituista syistä tulisi unionin kauppapolitiikassa antaa etusija energiateollisuuden viennille.

TSK:n mielestä tämän strategian tulisi olla nyt käynnissä olevaa kuulemisprosessia seuraavan valkoisen kirjan keskeinen osa.

3.5. Arviointi ja seuranta

3.5.1. Komissio ilmoittaa tehostavansa Eurostatin nykyistä tietojen keruuta ja koordinointia. Erään ehdotuksen mukaan komissio selvittää mahdollisuuksia luoda tietokanta, johon rekisteröitäisiin

nykyisiä perustilastoja yksityiskohtaisemmin tietoa uusiutuvasta energiasta, kenttätutkimuksista ja määrällisestä seurannasta saatavat tiedot mukaanlukien,

edistyminen yhteisön strategiassa ja tavoitteissa,

uusiutuville energiamuodoille myönnettävä yhteisön tuki,

komissiolle sääntöjen perusteella ilmoitettavan valtiontuen lisäksi toteutettavat kansallisen tason toimet,

uusiutuviin energiamuotoihin vaikuttavat toimet,

edistyminen uusiutuvan energian osuuden lisäämisessä.

3.5.2. Koska TSK tukee komission ehdottamia kohteita ja tavoitteita, se kannattaa komission arviointiin ja seurantaan liittyvää ehdotusta.

4. Yhteenveto ja päätelmät

4.1. Yhteenveto

4.1.1. Talous- ja sosiaalikomitea suosittelee uusiutuvien energiamuotojen tukemista yhtenä kestävän kehityksen varmistamiskeinona.

4.1.2. Mikäli Euroopan unioni haluaa säilyttää johtoasemansa on viennin tukeminen elintärkeää.

4.1.3. Uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisteknologian läpimurron edistämiseksi voidaan lähitulevaisuudessa ja 21. vuosisadan puoliväliin saakka perustella useimpiin vihreässä kirjassa esitettyihin toimiin turvautumista.

4.1.4. Kaikesta uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisteknologiasta tulee sen laatia ympäristöselvitys ympäristövaikutuksen arvioimiseksi.

4.1.5. Perinteisten energiamuotojen yleistä veronkorotusta ei tarvita.

4.1.6. Uusiutuvien energiamuotojen läpimurron nopeuttamiseksi tarvitaan unionin koordinoimia rahoituskannusteita, jotta luodaan energia-alan tuottaja- ja palveluyrityksien, niiden sijoittajien ja asiakkaiden kannalta vakaat ja ennustettavissa olevat markkinat.

4.1.7. Huomiota tulisi kiinnittää myös niihin teknisiin ja taloudellisiin vaikeuksiin, jotka liittyvät uusiutuvilla energiamuodoilla tuotetun sähkön suuren, mutta vaihtelevan volyymin syöttämiseen yleiseen sähköverkkoon. Etenkin varastointitekniikan kehittäminen on ratkaisevan tärkeää.

4.1.8. Kehitysmaiden uusiutuvien energiamuotojen markkinoiden edistämiselle tulisi antaa etusija.

4.1.9. Energiatehokkuuden parantamista tulisi lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä pitää rinnakkaistavoitteena, mutta sen tulisi olla viidennen puiteohjelman ensisijainen tavoite.

4.1.10. Uusiutuviin energiamuotoihin liittyvän teknologian tehokkuuden parantamiseksi ja hinnan alentamiseksi tarvitaan suunniteltua tutkimus- ja kehitysohjelmaa, koska komitea olettaa fossiilisten polttoaineiden hintojen putoavan edelleen tekniikan kehittymisen, uusien polttoaineiden (kaasu) ja energian jakelumarkkinoiden vapautumisen myötä tapahtuvien organisaatioiden hallinnollisten säästöjen ansiosta.

4.1.11. Uusiutuvan energian kuluttajakysynnän lisäämiseksi tulisi ryhtyä toimiin ja perustaa mm. uusiutuvien energiamuotojen edistämistoimistoja kansalaisten sekä avainasemassa olevien ammattiryhmien kuten putki- ja sähköasentajien, rakentajien ja arkkitehtien valistamiseksi.

4.1.12. On tunnustettava julkisten laitosten merkittävä rooli järkevän energian käytön sekä uusiutuvien energiamuotojen kehittämisessä ja hyödyntämisessä.

4.1.13. Julkisiin hankintoihin liittyviä ohjelmia tulisi hyödyntää uusiutuvien energiamuotojen kysynnän edistämiseksi.

4.1.14. Uusiutuvan energian osuudelle unionin sisäisessä energian bruttokulutuksessa tulee asettaa 12 prosentin suuntaa-antava tavoite.

4.1.15. Komitea kannattaa välitavoitteiden asettamista eri uusiutuviin energiamuotoihin liittyvälle tekniikalle.

4.1.16. Onnistuminen uusiutuvan energian osuuden huomattavassa nostamisessa edellyttää jäsenvaltioiden täyttä sitoutumista kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla.

4.1.17. "Uusiutuva energia" -pistejärjestelmä: tietty prosenttiosuus jäsenvaltion energiantarpeesta voitaisiin kattaa uusiutuvilla energiamuodoilla tuotetulla energialla, jokaiselle sähkön vähittäistoimittajalle asetettujen vaihdettavien tavoitteiden avulla. Jäsenvaltioiden tulisi voida vapaasti soveltaa esitettyä järjestelmää omien erityisolosuhteidensa mukaisesti.

4.1.18. Ulkoisten kulujen sisällyttäminen hintoihin ja verotuksen yhdenmukaistaminen: Hiilidioksidiveron nostaminen ei ole sopivaa, koska veron osuus polttoaineiden hinnoittelussa on jo valtava ja verotus kuuluu läheisyysperiaatteen piiriin. Tulisikin keskittyä polttoainetehokkuuteen, vaihtoehtoisiin voimanlähteisiin ja tulevaisuuden kuljetusstrategioihin.

4.1.19. Verokannusteet: TSK kannattaa verohelpotuksia tuottajille ja/tai kuluttajille, kunnes avainteknologian markkinat ovat saavuttaneet riittävän volyymin.

4.1.20. Valtiontuki: Ei saa aiheuttaa vääristymiä uusiutuvan energian markkinoilla, mutta on muuten tarvittaessa hyväksyttävissä.

4.1.21. Standardointi: Standardointia tulee edistää pikaisesti laadun ja luotettavuuden edistämiseksi. Komissiota kehotetaan kuulemaan alan teollisuutta jo ennalta.

4.1.22. Mikäli uusiutuvien energiamuotojen halutaan valtaavan huomattava markkinaosuus, teknologiaa on edistettävä jatkossakin.

4.1.23. Uusiutuvaan energiaan liittyvien hankkeiden tulisi saada rahoitusta Euroopan investointipankilta, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankilta sekä muilta kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta. Sen lisäksi myös julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus ja julkisten hankintojen yksityinen rahoittaminen voisi tulla kysymykseen.

4.1.24. Vientiä on tuettava.

4.1.25. Talous- ja sosiaalikomitea panee merkille sitoumuksen käyttää 45 prosenttia Joule-Thermie -ohjelman talousarviosta uusiutuvien energiamuotojen tukemiseen ja edistämiseen. Eurooppalaista teknologiaa tulisi tukea mahdollisuuksien mukaan.

4.1.26. Kaikkien strategioiden tulee määritellä selkeät energiatavoitteet viidettä puiteohjelmaa varten.

4.1.27. Unionin tulisi perustaa uusiutuvan energian laboratorio tai toimisto USA:n kansallisen uusiutuvan energian laboratorion ja EU:n ympäristötoimiston mallin mukaisesti.

4.1.28. Komitea odottaa, että telemaattisia sovelluksia ja palveluita kehitetään uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämistekniikan rinnalla.

4.1.29. Uusiutuvan energian onnistunut hyödyntäminen edellyttää alueellista kehityspolitiikkaa, ja että sen johdossa ovat pätevät alueelliset elimet.

4.1.30. Koska sijoittajat haluavat tietää, että uusiutuviin energiamuotoihin liittyvällä teknologialla on varmat markkinat tulee jäsenvaltioiden hallitusten keskipitkän aikavälin aikeet saattaa sijoittajien tietoon.

4.1.31. Alakohtaisia kauppayhdistyksiä on tarpeen tukea.

4.1.32. Matkailu- ja syrjäseuduilla tulisi tukea kysyntähuippuihin liittyvän ylimääräisen energiatarpeen kattamista uusiutuvalla energialla.

4.1.33. Olisi tuettava peltojen käyttämistä energiakasvien viljelyyn kannustavia erityisohjelmia, jotka vaikuttavat myönteisesti unionin maaseutualueiden talouteen ja luovat uusia työpaikkoja maanviljely- ja kuljetusalalla sekä niihin liittyvillä aloilla.

4.1.34. Maatalouden strategian kehittämisessä tulisi kiinnittää huomiota liikenteen polttoaineiden sekä sähkön- ja lämmöntuotannon erottamiseen.

4.1.35. Maatalouden ravinto-, rehu- ja selluloosatuotteiden käyttö energiantuotannossa edellyttää pikaisesti tutkimusta, kehitystä ja esittelyä.

4.1.36. Yhteisen maatalouspolitiikan ja etenkin markkinavoimien uudelleen hyödyntämisen yhteensovittamista tällä alalla tulisi tutkia, koska energiakasvien tehoviljelyllä tulee olemaan huomattava vaikutus.

4.1.37. Komission tulisi ulkosuhteita hoitaessaan antaa uusiutuviin energiamuotoihin liittyville seikoille paljon nykyistä tärkeämpi asema kolmannen maailman kasvavasta energiankulutuksesta johtuvan mahdollisen ympäristökriisin torjumiseksi.

4.1.38. EU:n ja Keski- ja Itä-Euroopan maiden suhteissa uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen edellyttää aikaisempaa enemmän huomiota ja täydentää Tacis- ja Phare-ohjelmien toimia.

4.1.39. Lähi- ja Kauko-Idän osalta unionin tulisi keskittyä painokkaasti mahdollisuuksiin, jotka liittyvät järkevään suunnitteluun ja entistä parempaan energiaintensiivisyyteen.

4.1.40. On luotava puitteet unionin ja Välimeren alueen kolmansien maiden väliselle yhteistyölle uusiutuvan energian alalla ja täydennettävä siten samalla Meda-ohjelmaa.

4.1.41. Uusiutuvaan energiaan liittyvän EU:n teknologian viennille tulee antaa etusija kauppapolitiikassa.

4.1.42. Talous- ja sosiaalikomitea tukee komission uusiutuvan energia-alan arviointiin ja seurantaan liittyvää ehdotusta.

4.1.43. Komission tulisi huomata, että uusiutuviin energiamuotojen hyödyntämisteknologiaan liittyvät ongelmat kasvavat eksponentiaalisesti hyödyntämisen yleistymisen myötä.

4.2. Päätelmät

On selvää, että ainoastaan kaksi ei-fossiilista voimalähdettä, eli ydinvoima ja uusiutuvat energialähteet, voivat auttaa EU:n jäsenvaltioita saavuttamaan hiilidioksidipäästöihin ja kestävään kehitykseen liittyvät tavoitteet. Koska on todennäköistä, että EU:n ydinvoimakapasiteetti laskee 21. vuosituhannen kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana, uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisessä edistyminen on tärkeää. Uuden teknologian rajallisten mahdollisuuksien vuoksi ja koska sen käytön laajentuessa törmätään merkittäviin rajoituksiin, ei tämän ajanjakson kuluessa vaikuta todennäköiseltä, että ydinvoima voidaan kokonaan korvata uusiutuvalla energialla. Kuitenkin kaikki voitavissa oleva tulisi tehdä niin nykyisten ja mahdollisten tulevien jäsenvaltioiden energiahuollon kuin uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisen teknologian vienninkin alalla.

Uusiutuvia energiamuotoja käsittelevä komission vihreä kirja on arvokas virike tarpeelliselle keskustelulle. TSK on tyytyväinen voidessaan osallistua keskusteluun ja toivoo näkemystensä heijastuvan tulevaan valkoiseen kirjaan. Varmaa on, ettei "nykypolitiikan" noudattaminen riitä alaan liittyvän teknologian edistämiseksi. Komitea toivoo, että "parhaan käytännön" politiikka määritellään valkoisessa kirjassa ja että jäsenvaltiot sen puolestaan hyväksyvät.

Bryssel, 24. huhtikuuta 1997.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Tom JENKINS

() EYVL N:o C 393, 31.12.1994

() EYVL N:o C 256, 2.10.1995

() KOM(96) 332 lopull.