51996IP1106

B4-1106, 1127, 1136, 1150, 1161, 1169 ja 1202/96

Päätöslauselma Afganistanista

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon aikaisemmat Afganistania koskevat päätöslauselmansa ja erityisesti 18. tammikuuta 1996 annetun päätöslauselman ((EYVL C 32, 5.2.1996, s. 99)),

- ottaa huomioon komission 9. lokakuuta 1996 antaman julkilausuman naisten tilanteesta Afganistanissa ja erityisesti sen kansainvälisille instituutioille osoittaman vetoomuksen käyttää kaikkia hallussaan olevia laillisia keinoja, jotta Afganistanissa alettaisiin noudattaa kansainvälisiä ihmisoikeuksia koskevia yleissopimuksia,

A. ottaa huomioon Afganistanin sisällissodan laajentumisen,

B. katsoo, että kun Talebanin joukot valloittivat Kabulin syyskuun lopussa ja pakottivat hallituksen jättämään kaupungin, Afganistanin väestön jatkuviin kärsimyksiin lisättiin uusi luku,

C. ottaa huomioon, että Kabulin valtauksen jälkeen Talebanin joukot aloittivat kaupungissa julmuudet: vastustajia kidutettiin ja hirtettiin julkisilla paikoilla ja heidän ruumiitaan häpäistiin,

D. ottaa huomioon, että humanitääristen järjestöjen jäsenet ovat joutuneet Talebanin hyökkäyksen kohteeksi, esimerkkinä Kansainvälisen punaisen ristin komitean valtuutettu, jonka Talebanin joukot pahoinpitelivät ja vangitsivat,

E. ottaa huomion, että Taleban otti käyttöön valvonnassaan olevilla alueilla islamin lain äärimmäisen tulkinnan, josta seuraa epäinhimillisiä rangaistuksen muotoja kuten raajan irtileikkaaminen varkaudesta, kaulan katkaiseminen murhasta, naisten kivittämisen aviorikoksesta, ja tuomioistuimet antavat käytännössä tuomion jo parissa minuutissa,

F. ottaa huomioon, että ulkomaisia filmejä ja kirjoja on poltettu,

G. katsoo, että Talebanin joukot ovat panneet alulle naisten täydellisen ja järjestelmällisen syrjinnän kieltäen heiltä työnteon ja koulutuksen ja oikeuden puhua julkisesti sekä vähentäen heidän liikkumisvapautensa minimiin vaatimalla heitä kulkemaan täysin peitettynä hunnutetuin silmin,

H. katsoo, että niistä Kabulin naisista, joilta nyt on kielletty työnteko, suurelle enemmistölle siitä saatu tulo oli heidän elinehtonsa,

I. on järkyttynyt entisen presidentin Muhammed Najibullahin ja hänen veljensä teloittamisesta sekä YK:n Kabulin päämajan loukkauksesta, joka kansainvälisen oikeuden mukaan on maan vallan ulkopuolella oleva alue,

J. panee merkille, että kansainvälinen avustajayhteisö harkitsee joulukuussa 1996 tulevaa apua Afganistanille,

K. panee levottomana merkille kertomukset, joiden mukaan Talebanin sotilasjoukot ovat ottaneet Kabulissa jopa 1 000 vankia talosta taloon suoritettujen etsintöjen seurauksena, huolimatta lupauksesta myöntää armahdus hallituksen tukijoille,

L. on huolissaan afgaanipakolaisten uudesta aallosta, joka pahentaa epävakaisuutta jo sodan ja väkivallan koettelemalla alueella,

M. korostaa ulkopuolisten voimien, erityisesti Pakistanin ja Yhdysvaltojen, merkitystä Talebanin hyökkäyksen tukemisessa,

N. ottaa huomioon Alma-Atassa järjestetyn Afganistanin tilannetta koskevan huippukokouksen, johon osallistuivat Uzbekistan, Tadzikistan, Kazakstan, Kirgisia sekä Venäjä;

1. Pyytää kaikkia konfliktin osapuolia osallistumaan rauhanneuvotteluihin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamiseksi, sopimaan aselevosta, käsittelemään vakavasti ehdotusta muuttaa Kabul demilitarisoiduksi vyöhykkeeksi ja pyrkimään konfliktin ratkaisun löytymiseen;

2. Tuomitsee painokkaasti afgaaninaisiin kohdistuvan järjestelmällisen syrjinnän, lukuisat ihmisoikeuksien loukkaukset sekä afgaanikansan pakottamisen noudattamaan yhtä oppia, jotka ovat seuraus Kabulin joutumisesta Talebanin haltuun, ja muistuttaa, että Talebanin joukot ovat toistuvasti syyllistyneet tällaisiin väärinkäytöksiin viime vuosina;

3. Toteaa, että naisiin kohdistuva sorto on vastoin Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1979 kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaa yleissopimusta sekä Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1966 taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia koskevaa yleissopimusta, jotka Afganistan on ratifioinut;

4. Ilmaisee tyrmistyksensä entisen presidentin Najibullahin kauhistuttavasta teloituksesta ja tuomitsee Yhdistyneiden kansakuntien päämajan loukkauksen;

5. Kehottaa kaikkia kansainvälisiä avunantajia, EU ja sen jäsenvaltiot mukaan lukien, luopumaan uudesta avusta tai yhteistyöohjelmista hätäapua lukuun ottamatta, kunnes hallinto alkaa kunnioittaa miesten ja naisten ihmisoikeuksia;

6. Kehottaa Yhdysvaltoja, Pakistanin hallitusta ja muita alueen maita pidättäytymään kaikesta Talebanin ja muiden sodassa mukana olevien sotilasryhmittymien tukemisesta;

7. Kehottaa kaikkia Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltioita olemaan solmimatta diplomaattisuhteita Kabulin nykyisten viranomaisten kanssa;

8. Tukee kaikkia poliittisia ja diplomaattisia aloitteita, erityisesti Keski- Aasian maiden ja muiden alueen maiden aloitteita, rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi alueen erilaisiin ongelmiin tavoitteena ihmisoikeuksien noudattaminen ja fundamentalismin lopettaminen Afganistanissa;

9. Toistaa vaatimuksensa aseiden vientikiellosta, mutta katsoo kuitenkin, että maassa olevan suuren asemäärän vuoksi ainoa tehokas keino sodan lopettamiseksi olisi kielto, joka lisäksi kohdistuisi kaikkiin muihin laitteisiin;

10. Katsoo, että on ehdottoman välttämätöntä, että Euroopan unioni omaksuu päättäväisen, ehdottoman ja yksimielisen kannan ihmisoikeuksien noudattamiseen ja puolustamiseen Afganistanissa;

11. Tukee ja kannattaa komission kantaa tuomita erityisesti afgaaninaisten kohtelu;

12. Pyytää jälleen EU:ta ja sen jäsenvaltioita jatkamaan ja lisäämään sekä Pakistanissa ja Iranissa oleville afgaanipakolaisille että hätäsiirtolaisille, erityisesti maan pohjoisosissa turvapaikkaa etsivälle siviiliväestölle, kohdistamaansa apua, jonka tarve on erityisen polttava talven lähestyessä;

13. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, YK:n pääsihteerille ja Pakistanin, Uzhbekistanin, Iranin, Intian, Tadzikistanin, Venäjän ja Yhdysvaltojen hallituksille, Afganistanin edustajalle Yhdistyneissä kansakunnissa ja Talebanille.