51996IE1269

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Julkinen palvelutehtävä energia-alalla"

(97/C 56/16)

Talous- ja sosiaalikomitea päätti 25. huhtikuuta 1996 työjärjestyksensä 23 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti antaa lausunnon aiheesta "Julkinen palvelutehtävä energia-alalla".

Asian valmistelusta vastannut energia-, ydinvoima- ja tutkimusjaosto antoi lausuntonsa 13. syyskuuta 1996. Esittelijänä oli Bernardo Hernández Bataller.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 339. täysistunnossaan 31. lokakuuta 1996 seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 45 ääntä puolesta, 10 vastaan, ja 5 pidättyi äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Eräät yleisen edun tarpeet edellyttävät erityispiirteidensä sekä markkinoiden tehokkuuden luonnollisten rajoitusten vuoksi erityismääräyksiä. Euroopan valtiot ovat kukin historiansa, maantieteellisen asemansa ja perinteidensä mukaan kehittäneet erilaisia ratkaisuja, jotka näennäisistä eroistaan huolimatta heijastavat yhteisiä tai samantapaisia ongelmia.

1.1.1. Varsinkin sähköalalla julkisen vallan sääntely on tarpeen mm. seuraavista syistä:

a) Sähkönjakelu on keskeinen peruspalvelu, ja sähkö on ensimmäisen tärkeysluokan hyödyke, jonka saatavuus kaikkina aikoina on varmistettava.

b) Sähkönjakelujärjestelmän sektorit muodostavat kukin eräänlaisen luonnollisen monopolin.

1.1.2. Peruspalveluihin, kuten energiantuotantoon ja -jakeluun, liittyy usein kalliita investointeja, jotka ovat kannattavia vasta keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä ja joissa suurtuotannon avulla on mahdollista saada aikaan säästöjä. Nämä verkkomuotoisille perusrakenteille tyypilliset piirteet oikeuttavat tietyin edellytyksin erityis- tai yksinoikeudet, joita on tarpeen myöntää korvaukseksi vapaan kilpailun puuttumisesta sekä yritysten ottamista konkreettisista velvoitteista.

1.2. Energia-alan sisämarkkinoiden toteuttaminen on yhteisön keskeinen tavoite. Sisämarkkinoiden luominen on erityisen tärkeää energian tuotannon, siirron ja jakelun kannalta ja parantaa toimitusvarmuutta yhteisön alueella, ja sen avulla taataan kaikille kuluttajille yhtäläiset ostoehdot ja vältetään näin energiaa kuluttavan teollisuuden kilpailuvääristymät.

1.2.1. Lisäksi lämpö ja valo ovat ihmisen perustarpeita, minkä vuoksi markkinavoimien on taattava koko yhteiskunnalle niiden jatkuva saanti kohtuuhintaan.

1.3. Sähköala tarjoaa esimerkin tilanteesta, jossa markkinat eivät pysty jakamaan voimavaroja tehokkaasti. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että eräät sähköntoimituksiin liittyvät toiminnot (jakelu ja kuljetus), joissa suuri kysyntä mahdollistaa suurtuotannosta saatavat kustannusedut, muodostavat luonnollisia monopoleja.

1.3.1. Tämän vuoksi olisi hyvä erottaa ne sähköntuotantojärjestelmän sektorit, joilla kilpailu on mahdollista, niistä, joilla kilpailu ei käy päinsä. Kun lopullisena päämääränä on, että yritykset toimittavat palveluja kuluttajille parhaalla mahdollisella tavalla, voidaan näin löytää markkinoihin perustuvia ratkaisuja. Energian tuotanto ja myynti voidaan kilpailuttaa sääntelemällä sähköverkon käyttöoikeutta tasapuolisesti, kun taas kuljetusta ja jakelua valvoisi luonnollinen monopolijärjestelmä.

1.4. Tämän lausunnon tavoitteena on siis laatia joitain vähimmäisohjeita, jotka takaisivat mahdollisuuksien mukaan tasapainon kahden tekijän välillä. Nämä tekijät ovat:

energia-alan lisääntyvä avautuminen kilpailulle niiltä osin kuin se on mahdollista ja

julkisen palvelutehtävän velvoitteiden täyttäminen eräissä jäsenvaltioissa; näihin velvoitteisiin kuuluu muun muassa peruspalvelun tarjoaminen kaikkialla, sosiaalisten oikeuksien kunnioittaminen sekä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteisiin pyrkiminen, mikä merkitsee mainittujen velvoitteiden täyttämistä; loppujen lopuksi julkisten palvelujen saatavuus on yksi kansalaisten perusoikeuksista.

1.4.1. Tietyissä tilanteissa julkispalvelujen toimittamiseen liittyy erikois- tai yksinoikeuksia, jolloin palveluja toimittaviin yrityksiin sovelletaan kilpailusääntöjä perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti siinä määrin kuin ne eivät todellisuudessa tai oikeudellisesti haittaa niille uskotun erityistehtävän hoitamista.

1.5. Komitea myönsi jo yhteisön energiapolitiikasta antamassaan lausunnossa (), että

"sähkö- ja maakaasualoilla julkisen palvelutehtävän velvoitteiden yhteiseen määritelmään tulee kuulua velvoite hoitaa toimitukset kaikkialle, sikäli kuin se on mahdollista ja järkevää, sekä hintojen tasausjärjestelmä niille kuluttajaryhmille, jotka eivät ole luopuneet tästä oikeudesta",

ja totesi, että

"talous- ja sosiaalikomitea kannattaa sitä, että kaikki jäsenvaltiot määrittelevät nämä julkisen palvelutehtävän velvoitteet."

1.6. Cannesin Eurooppa-neuvosto julisti, että "unionin tulee erityisesti taata Euroopan yleisten taloudellisten etujen mukaisten tehtävien toiminta, jotta voidaan varmistaa Euroopan kansalaisten tasavertainen kohtelu (tähän kuuluvat miesten ja naisten yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet), maantieteellisesti tasapuolinen sijoittelu, palvelujen laatu, jatkuvuus ja joustavuus sekä pitkäaikaisten strategisten intressien puolustaminen".

1.7. On myös syytä mainita asiakirjan "Muutettu ehdotus direktiiviksi sähköalan sisämarkkinoiden yhteisistä standardeista" sisältämät viittaukset julkiseen palvelutehtävään. Neuvosto on yksimielisesti tehnyt tästä asiakirjasta poliittisen sovitteluratkaisun, joka heijastuu sen äskettäin hyväksymässä yhteisessä kannassa.

1.7.1. Direktiiviehdotuksessa (3 artikla) mainitaan mahdollisuus, että jäsenvaltiot voivat asettaa perustamissopimuksen määräysten varsinkin 90 artiklan puitteissa sähköalan yrityksille yleisen edun edellyttämiä julkispalveluvelvoitteita, jotka voivat koskea turvallisuutta (myös toimitusvarmuutta), säännöllisyyttä, palvelujen laatua ja hintaa sekä ympäristönsuojelua. Näiden velvoitteiden tulee myös tarkistuksen jälkeen olla avoimia ja julkisia, tasapuolisia sekä valvottavia ja niistä tulee ilmoittaa Euroopan komissiolle.

1.7.2. Ehdotuksessa esitetään myös mahdollisuus, että jäsenvaltiot voivat jättää (perustamissopimuksen 90 artiklan mukaisesti) soveltamatta tuotantojärjestelyjä, verkkojen käyttöoikeutta ja suorien linjojen rakentamista koskevia ehdotuksen 5, 6, 17, 18 ja 20 artiklaa, jos niiden soveltaminen voi haitata tosiasiallisesti tai oikeudellisesti yleisen edun nimessä sähköalan yrityksille asetettuja velvoitteita ja jos tämä ei vaikuta kauppavaihdon kehitykseen yhteisön edun vastaisesti.

1.7.3. Jäsenvaltioille annetaan myös oikeus velvoittaa jakeluyritykset toimittamaan sähköä tietyn alueen asukkaille, joiden sähkömaksu voidaan määrätä tietyn suuruiseksi asiakkaiden tasapuolisen kohtelun takaamiseksi.

1.7.4. Direktiiviehdotuksessa annetaan läheisyysperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioille oikeus käyttää pitkän aikavälin suunnittelua yhtenä keinona julkisten palvelujen velvoitteiden täyttämiseen.

1.7.5. Direktiiviehdotuksesta otettu yhteinen kanta on merkittävä askel sähköalan sisämarkkinoiden luomisessa, sillä se sisältää määräyksiä, jotka avaavat alaa yhä enemmän. Tämä merkitsee mm. sähköntuotannon avaamista kilpailulle, riippumattoman verkonhoitajan käyttöönottoa, ainoan ostajan järjestelmän sekä kolmansien osapuolien neuvotellun verkonkäyttöoikeuden järjestelmän rinnakkaisuutta, markkinoiden yhtenäistä ja jatkuvaa avaamista loppukäyttäjille tietystä kysynnän tasosta lähtien, mahdollista avaamista jakelijoille sekä sähkön tuotannon, kuljetuksen ja jakelun laskennallista eriyttämistä sähköyhtiöissä.

2. Yleinen etu suojelukohteena

2.1. Kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa on voimassa julkisia palveluja koskevaa lainsäädäntöä, jolla pyritään enemmän tai vähemmän tiukasti sääntelemään toimia, joilla viranomaiset alistavat valvontaansa yhden tai useampia strategisten alojen tai välttämättömiä hyödykkeitä toimittavia yrityksiä. Tällaisen sääntelyn tavoitteena on suojella yleistä ja etenkin palvelujen käyttäjien etua (tästä johtuvat saksankielisen lainsäädännön termi "Daseinsvorsorge", anglosaksinen "public utility" sekä latinalaisen lainsäädännön "service publique", "servicio público" tms.).

2.1.1. Niin kansallisella kuin yhteisönkin tasolla puhutaan epämääräisesti yleisistä taloudellisista eduista, julkisista palveluista ja universaalipalveluista. Tämä aiheuttaa joskus sekaannusta, minkä vuoksi komission olisi hyvä yhteisön tasolla selvittää ja rajata nämä kolme käsitettä.

2.2. Seuraavat seikat ovat joka tapauksessa enemmän tai vähemmän tyypillisiä Euroopan unionin jäsenvaltioiden julkisille palveluille:

a) Tarpeet joita niillä tyydytetään. Palvelut perustuvat yhteisön tunnustamaan tarpeeseen, johon yksityiset yritykset eivät aina kykene vastaamaan. Tämä tarve voi liittyä perusvapauksiin tai solidaarisuussyihin.

b) Palvelujen käyttäjien tai asiakkaiden etuudet. Käyttäjille kuuluu tiettyjä oikeuksia, ja tässä mielessä he voivat vaatia palveluja, joita markkinat eivät omaehtoisesti toimittaisi.

c) Niillä tavoiteltava päämäärä on asianomaisen yhteisön kaikkien jäsenten sosiaalisten tarpeiden tyydyttäminen. Kukaan ei saa jäädä palvelujen ulkopuolelle fyysisistä, taloudellisista tai muista syistä. Maan ja luonnonvarojen tehokasta ja tasapainoista käyttöä tulee edistää. Yleinen etu voi edellyttää palvelua, jota markkinat eivät pysty tuottamaan.

d) Viranomaiset, jotka järjestävät palvelut ja, sikäli kun se katsotaan tarpeelliseksi, huolehtivat olosuhteita, joissa palvelu voidaan suorittaa.

2.3. On olemassa eräitä yleisiä, kaikille julkisille palveluille yhteisiä toimintaperiaatteita: suhteellisuus, jatkuvuus, yhtäläinen käyttöoikeus kaikille (tasa-arvo), mukautuvuus (tai joustavuus), universaalisuus, käyttäjien tai asiakkaiden osallistuminen sekä palvelun laatua koskevien vähimmäisstandardien määrittäminen.

2.4. Markkinat eivät yleensä piittaa solidaarisuuden, yhteenkuuluvuuden ja tasa-arvon tavoitteista, jotka voidaan kuitenkin saavuttaa eräiden maksuntasaustoimien avulla. Joidenkin sosiaaliryhmien syrjäytyminen tai sulkeminen tiettyjen jokapäiväisten peruspalvelujen ulkopuolelle voi aiheuttaa vaikeuksia. Riittävät ja kohtuuhintaiset julkiset palvelut auttavat liittämään huono-osaiset kansalaiset muuhun yhteiskuntaan.

2.4.1. Konkreettisesti viranomaisten tulee kaasu- ja sähköaloilla mahdollisuuksien mukaan sovittaa kilpailutavoitteet toimitusvarmuuteen ja sosiaalisiin tavoitteisiin. Viranomaiset voivat tietyissä asioissa säädellä näiden alojen yritysten toimintaa varsinkin tuotantoa tai kuljetus- ja jakeluverkon käyttöä yleisen edun suojelemiseksi. Sähköalan sisämarkkinoita koskevien yhteisten sääntöjen mukaisesti tulee kuitenkin soveltaa avoimuuden ja laskennallisen eriyttämisen periaatteita.

2.5. Euroopan unionin talousjärjestelmä on markkinatalous, jota eivät kuitenkaan hallitse sen omat spontaanit mekanismit, sillä se on juridisin keinoin luotu ja johdetun oikeuden avulla tiukasti säännelty talousjärjestelmä, jota joskus hallinnoivat itse yhteisön viranomaiset.

2.6. Näyttää siltä, että perinteinen julkisen palvelun käsite, johon liittyy monopoliasema tai julkisen vallan pakollinen vastuu tietyistä palveluista sekä niiden hallinnosta ja johtamisesta, täytyy ajanmukaistaa yhteisöoikeuden ja mahdollisuuksien mukaan varsinkin kilpailusääntöjen mukaiseksi.

2.7. Tämä julkisen palvelun määritelmä ei saa missään tapauksessa vaikuttaa palveluja tuottavien yritysten oikeudelliseen sääntelykehykseen jäsenvaltioissa; se olisi perustamissopimuksen 222 artiklan vastaista. On jokaisen jäsenvaltion omassa toimivallassa päättää läheisyysperiaatteen mukaisesti ja perussopimusten määräyksiä kunnioittaen palvelujen järjestelyistä.

3. Julkinen palvelutehtävä sähkö- ja kaasualalla

3.1. Tästä eteenpäin käytetään termiä "julkinen palvelutehtävä", joka on yhdenmukainen sähköalan sisämarkkinoiden yhteisiä sääntöjä koskevassa direktiiviehdotuksessa käytettyjen käsitteiden kanssa.

3.2. Ottaen huomioon eri jäsenmaiden kaasun- ja sähköntoimituksia koskevan lainsäädännön erot sekä erilaiset syyt, joiden vuoksi hallitukset voivat käyttää organisoinnin kannalta erilaisia julkisen palvelun käsitteitä, komitea katsoo, että olisi hyvä sopia yhteisötasolla jäsenvaltioiden kaasun- ja sähkönjakelusta vastaaville yrityksille asettamien julkispalveluvelvoitteiden vähimmäistasosta.

3.3. Yhdenmukaistamisen tarve on seurausta näiden energia-alojen sisämarkkinoiden perustamisesta, ja yhdenmukaistamalla saataisiin aikaan sopivat puitteet, joissa palveluja toimittavat yritykset voidaan liittää osaksi markkinoiden toimintaa vääristämättä jäsenvaltioiden yleisen edun nimessä näille aloille antamia tehtäviä.

3.3.1. Tavoitteena, johon voitaisiin päästä myös tiukentamalla sisämarkkinadirektiivin 3 artiklan määräyksiä, tulisi olla sellaisen tilanteen välttäminen, jossa tiettyjen periaatteiden "joustavalla" tulkinnalla saatetaan luoda pakotteita ja esteitä, joilla kyseenalaistetaan direktiivin tarjoamat "avautumisen" mahdollisuudet.

3.4. Sähkön ja maakaasun toimittaminen on sähkö- ja kaasualan yritysten tärkein velvoite ja niiden olemassaolon syy, ja siitä seuraa joukko toimitusten toteutusta koskevia velvoitteita:

3.4.1. Toimitusten säännöllisyyden ja luotettavuuden ylläpito: jakeluverkko on pidettävä teknisesti kunnossa, ja kysynnän ja tarjonnan jatkuva tasapaino on taattava.

3.4.2. Määriteltävän laatutason säilyttäminen: läheisyysperiaatteen mukaisesti jokaisen jäsenvaltion on laadittava omat kansalliset tavoitteensa, joita on valvottava avoimuuden varmistamiseksi. Jokaisen jäsenvaltion tulee myös julkaista tiedot palvelun toiminnasta ja laatutavoitteiden saavuttamisesta. Vaikka tämä käytäntö tuokin mukanaan avoimuutta, se on tehokas vain, jos tavoitteiden täyttymistä valvotaan ja jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa määrätä rangaistuksia laiminlyönneistä.

3.4.3. Sähköalan palvelujen universaalisuus: tämä edellyttää tarvittaessa jakelulaitteistojen laajentamista, jotta pystytään vastaamaan kysynnän kasvuun, joka johtuu vaatimuksesta vastata energian toimituspalveluista, vaikka ne sinällään eivät olisi kannattavia.

3.4.3.1. Mitä tulee kehitysalueiden ja harvaan asuttujen seutujen palveluihin, kansallisia verkkoja tulee kehittää aluepolitiikan mukaisesti rakennerahastojen kautta.

3.4.4. Kohtuullisten ja vertailukelpoisten maksujen käyttöönotto käyttäjien luokituksen mukaan: Suljetuilla aloilla voidaan säilyttää yhdenmukaiset maksut. Kilpailulle avaamisen myötä hinnat määrätään markkinoiden kehityksen mukaan. Tämä ei kuitenkaan saa estää jäsenvaltioita säätämästä enimmäishintaa tai sosiaalisin perustein määräytyviä maksuja, joita kansalliset viranomaiset valvovat.

3.4.5. Ympäristönsuojelusta huolehtiminen: kilpailumarkkinoiden luominen ei saa merkitä valtiollisen ympäristönsuojelu-, energiatehokkuus-, järkiperäisen voimavarasuunnittelu-, monimuotoisten voimavarojen tai teknologisen innovaatiopolitiikan loppumista. Ympäristönsuojelun takaamisen sekä tehokkaan energiankäytön tulee olla keskeinen osa sääntelykehystä.

3.5. Jäsenvaltiot määrittävät näiden tavoitteiden pohjalta ne julkisen palvelun velvoitteet, jotka ne asettavat palvelut tarjoaville yrityksille tämän estämättä pitkän aikavälin suunnittelua. Näiden toimien tulee joka tapauksessa olla suhteellisia, eikä niistä saa seurata mielivaltaista syrjintää eikä, sikäli kuin mahdollista, kilpailun rajoituksia.

3.5.1. Avoimuuden ja oikeusturvan takaamiseksi jäsenvaltioiden tulee ilmoittaa velvoitteista komissiolle, joka voi näin tarkistaa, että kansalliset määräykset ovat perustamissopimuksen mukaisia.

3.5.2. Komitea tietää, että kyseisillä aloilla toimiviin yrityksiin kohdistuu eräissä jäsenvaltioissa myös muita vaatimuksia, jotka vaikuttavat sähkön- ja kaasuntoimitusta edeltäviin energiahuollon vaiheisiin ja voivat haitata vapaata kilpailua. Tällaisia vaatimuksia voivat olla esimerkiksi kansallisesta energiasuunnittelusta johtuvat velvoitteet, jotka koskevat kansallisten energialähteiden käyttöä, uusiutuvia energialähteitä, tutkimus- ja kehitysinvestointeja, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta jne.

4. Oikeudellisen peruskehyksen luominen

4.1. Sähköalan sisämarkkinoiden yhteisiä sääntöjä koskevan muutetun direktiiviehdotuksen suunniteltu hyväksyminen tuo mukanaan tarpeen yhdistää tasapainoisesti toisiinsa vapaan kilpailun säännöt ja julkinen palvelutehtävä. Siksi olisi mielekästä ottaa käyttöön oikeudellinen peruskehys, jossa määritetään pelisäännöt ja joka koskisi mahdollisuuksien mukaan kaikkia talouden toimijoita. Tästä oikeuskehyksestä vastaisivat läheisyysperiaatteen mukaisesti jäsenvaltiot.

4.1.1. Tällaisen säännöstön tarkoituksena tulee olla markkinoiden toiminnan varmistaminen vapaan kilpailun, järjestelmän teknisen tehokkuuden ja kuluttajansuojelun avulla säilyttäen kuitenkin sosiaaliset perusoikeudet sekä taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus vähintään nykyisellä tasollaan.

4.1.2. Tämän oikeudellisen peruskehyksen tavoitteina tulee olla:

4.1.2.1. Kilpailukykyisen teollisuusrakenteen kehittäminen ja kuluttajahintojen laskeminen sekä kuluttajien energiatarpeiden tyydyttäminen kohtuullisin ja oikeudenmukaisin kustannuksin säilyttäen samalla toimitusten varmuus ja luotettavuus ja vahingoittaen mahdollisimman vähän ympäristöä.

4.1.2.2. Työpaikkojen luominen, elin- ja työolojen parantaminen, sopiva sosiaaliturva, kaikkien osapuolten välinen yhteiskunnallinen vuoropuhelu, inhimillisten voimavarojen kehittäminen korkeamman ja kestävämmän työllisyyden saavuttamiseksi sekä syrjäytymisen torjumiseksi.

4.1.3. Lisäksi jäsenvaltioilla on oikeus asettaa palveluille lisävaatimuksia ja määrätä maantieteellistä kattavuutta koskevia tavoitteita, sikäli kun nämä ovat suhteellisia, ketään syrjimättömiä, avoimella ja julkisella menettelyllä asetettuja sekä perustamissopimuksen mukaisia.

4.2. Oikeudellisen peruskehyksen tulee pohjautua seuraavassa esitettyihin periaatteisiin.

4.2.1. Ensinnäkin sen tulee noudattaa perussopimusten määräyksiä, mikä tarkoittaa muun muassa seuraavien periaatteiden noudattamista:

syrjimättömyyden periaate;

kilpailua koskevat säännöt;

sisämarkkinoiden toteuttaminen;

avoimuusperiaate;

sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen;

työllisyyden ja sosiaaliturvan korkea taso;

kaikkien kansalaisten elintason ja elämänlaadun parantaminen.

4.2.2. Oikeuskehyksessä tulee ottaa huomioon eräät perusvapaudet:

a) Energiakaupan vapaus: Tuonnin ja viennin yksinoikeudet tulee mahdollisuuksien mukaan poistaa.

b) Alan markkinoille pääsyn vapaus: Alan tulee olla avoin yksityisille yrityksille ja yksinoikeudet tulee mahdollisuuksien mukaan poistaa, mikä mahdollistaa palvelujen monipuolisen tarjonnan ja toimitukset. Toimijoiden pääsy markkinoille voidaan järjestää tarjouskilpailujen muodossa tai säännellyn lupamenettelyn avulla, ja pääsyehdoiksi voidaan asettaa joukko avoimia ja puolueettomia vaatimuksia, joihin voidaan sisällyttää julkisen palvelutehtävän täyttäminen.

c) Verkkojen vapaa käyttöoikeus: Oikeuksien jakomenettely ja niiden ehdot tulee määrittää läheisyysperiaatteen mukaisesti jäsenvaltiotasolla joko verkon neuvotellun käyttöoikeuden mallin tai ainoan ostajan mallin mukaisesti.

d) Markkinoiden avautumisen myötä lisääntyvä sopimuksen teon vapaus ja kilpailuun perustuva hinnoittelu, tämän kuitenkaan estämättä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten valtaa kontrolloida hintoja markkinoiden säätelemiseksi tai talouspoliittisista syistä.

e) Investointivapaus: Kilpailuympäristössä yritysten on itse tehtävä investointipäätökset ja samoin kannettava itse investointien kaupalliset riskit. Jäsenvaltiot voivat valita lupamenettelyyn tai tarjouskilpailuun perustuvan järjestelmän, mutta molempien on oltava puolueettomia, avoimia ja tasapuolisia.

4.2.3. Edellä mainittuja julkisen palvelutehtävän velvoitteita on noudatettava.

4.2.4. Kuluttajien oikeuksien suojelu

4.2.4.1. Oikeuskehyksen tulee suojella kuluttajien oikeuksia, joihin kuuluu oikeus saada esteettömästi asianmukaista tietoa palveluista ja niiden toimitusehdoista, edullisemmista hinnoista ja teknisistä ominaisuuksista sekä oikeus laadukkaaseen asiakaspalveluun.

4.2.4.2. Tulisi myös huolehtia kuluttajien edustuksesta toimivaltaisella hallinnonalalla, heidän osallistumisestaan edustajiensa välityksellä itseään koskevaan päätöksentekoon sekä säätää nopeita ja vaivattomia riita-asioiden sovittelumenettelyjä.

4.2.4.3. Palvelujen yleisen saatavuuden takaamiseksi olisi hyvä soveltaa erityisiä tietyille käyttäjille suunnattuja hinnoittelujärjestelmiä, joiden avulla yleispalvelut saadaan paremmin joidenkin käyttäjien tai käyttäjäryhmien saataville. On taattava riittävät pienituloisille suunnatut sekä vanhuksille ja vammaisille tarkoitetut hinnoittelujärjestelmät, joihin tarvittava lisätuki saadaan kunkin jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmästä.

4.3. Näitä edellä esitettyjä periaatteita pyritään toteuttamaan seuraavilla keinoilla:

4.3.1. Toimintojen laskennallinen eriyttäminen. Energian tuotanto-, kuljetus- ja jakelutoiminnot sekä toimitus loppukäyttäjille on syytä eriyttää.

4.3.2. Hinnoittelujärjestelmä. Hinnoittelussa on ennen muuta tärkeää avoimuus, ja tässä mielessä jokaisessa jäsenvaltiossa olisi hyvä laatia virallinen laskumalli energiapalvelujen laskutusta varten.

4.3.3. Sääntely- ja markkinatoimintojen erottaminen toisistaan. Jäsenvaltiot voivat läheisyysperiaatetta noudattaen ja omien perustuslakiensa mukaisesti järjestää energia-alan valvonnan. Valvonnan täytyy olla puolueetonta ja avointa, ja se voidaan toteuttaa esimerkiksi valvomalla, ettei alan toimijoiden menettely vääristä kilpailua, antamalla markkinatoimijoita koskevia erityismääräyksiä, valvomalla yrityksille annetun julkisen palvelutehtävän täyttämistä, takaamalla palvelun käyttäjien suojan varsinkin hintojen ja palvelun laadun suhteen sekä solmimalla kansallisella ja alueellisella tasolla kuluttajajärjestöihin ja edustaviin yhteiskunnallis-ammatillisiin järjestöihin yhteyksiä, joiden avulla voidaan kerätä kuluttajien palveluita, hintoja ja palveluvelvoitteita koskevia valituksia sekä ratkaista mahdolliset riita-asiat.

5. Päätelmät

5.1. TSK toistaa, että on tarpeen luoda energia-alan sisämarkkinat, jotka muodostavat yhden yhteisön energiapolitiikan peruspilareista.

5.2. TSK ymmärtää kaasu- ja sähkötoimitusten elintärkeän merkityksen kaikille kansalaisille, ja sen vuoksi taloudellisen tehokkuuden on oltava tässä asiassa vasta toisella sijalla yleisen edun jälkeen, joka vaatii säännöllistä ja jatkuvaa kaasun ja sähkön saantia. Tämä on sosiaalisesta näkökulmasta katsoen välttämätön tavoite.

5.3. Tämän vuoksi komitea katsoo, että on tarpeen laatia yhteisötasolla vähimmäisvaatimukset viitekehykseksi kaikille energiapalveluita tuottaville yrityksille. Tämä mahdollistaa nykyistä aidomman ja tiukemman kilpailun, jonka avulla voidaan saavuttaa sähkö- ja kaasualan sisämarkkinoiden taloudelliset ja sosiaaliset tavoitteet.

5.4. Komitea haluaa korostaa vielä uudelleen, että tässä sääntelykehyksessä tulee mahdollisuuksien mukaan pyrkiä tasapainoon kilpailusääntöjen ja julkisen palvelutehtävän velvoitteiden välillä.

5.5. Julkisen palvelutehtävän täyttäminen kilpailuympäristössä edellyttää, että jäsenvaltioiden asettamille energia-alan velvoitteille määritetään vähimmäisperusteet ja luodaan näin oikeudellinen peruskehys alan toimijoiden tueksi. Menettelyiden, joilla jäsenvaltiot asettavat velvoitteet, on oltava avoimia, syrjimättömiä sekä yhteisölainsäädännön mukaisia ja niistä on ilmoitettava komissiolle.

5.6. Koska julkiset palvelut takaavat sosiaaliset perusoikeudet ja taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, komitea kehottaa Euroopan parlamentin kantaan yhtyen, tämän kuitenkaan estämättä mitä edellä on esitetty, komissiota hallituskonferenssissa tehtävässä perustamissopimuksen tarkistuksessa lisäämään sopimukseen julkisten palvelujen käsitteen sekä periaatteet, joihin se perustuu, tai sitten hyväksymään "julkisten palvelujen peruskirjan", joka liitettäisiin perustamissopimuksen liitteeksi ja joka tulkintoja selkeyttämällä lisäisi yhteisölainsäädännön avoimuutta ja varmuutta.

Bryssel, 31. lokakuuta 1996.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Tom JENKINS

() EYVL N:o C 393, 31.12.1994, s. 95 (ei julkaistu suomeksi).

LIITE talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Seuraavat talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon tehdyt muutosehdotukset hylättiin käsittelyssä:

Neville Bealen ja Kenneth Walkerin muutosehdotukset

Kohta 2.4.1

Korvataan ilmaus "kaasu- ja sähköaloilla" ilmauksella "sähköalalla".

Kohta 3

Korvataan ilmaus "ja kaasualalla" ilmauksella "alalla".

Kohta 3.2

Poistetaan sanat "kaasun- ja " molemmista kohdan ilmauksista.

Kohta 3.4

Poistetaan sanat "ja maakaasun" sekä "ja kaasu-".

Kohta 5.2

Poistetaan sanat "kaasu- ja " sekä "kaasun ja ".

Perustelu

Lausunto ja liite koskevat pelkästään sähköalaa, kuten lausunnon kohdassa 1.7 mainitusta direktiiviluonnoksesta ilmenee. Julkinen palvelutehtävä kaasualalla tarvitsee erillistä tutkimusta sekä käytännöllisistä että oikeudellisista syistä.

Äänestyksen tulos

Jaa-ääniä: 14, ei-ääniä: 34, tyhjiä: 3.

Wilfred Aspinallin muutosehdotus

Kohta 5.6

Poistetaan.

Perustelu

Tällä lähestymistavalla ei ole mitään tekemistä sähköalan sisämarkkinoiden julkisen palveluvelvoitteen käsitteen kanssa. Se ei todellakaan ole aihe, josta pitäisi keskustella tämän lausunnon yhteydessä. Se ylittää selvästi tämän oma-aloitteisen lausunnon viitekehyksen, ja siitä olisi keskusteltava laajemmin, jotta ymmärrettäisiin täysin, millaisia vaikutuksia tällaisella politiikalla olisi paitsi sähköalalle myös kaasun, öljyn, hiilen, uusiutuvien luonnonvarojen, televiestinnän, rautateiden, lentoliikenteen jne. suhteen.

Äänestyksen tulos

Jaa-ääniä: 21, ei-ääniä: 41, tyhjiä: 2.

Angel Panero Florezin muutosehdotus

Kohta 5.6

Poistetaan koko kohta.

Perustelu

Komissio on juuri julkaissut Euroopan unionin julkisia palveluita koskevan tiedonannon, josta komitea luultavasti tulee antamaan lausunnon.

Näissä olosuhteissa tuntuisi järkevämmältä odottaa, kunnes tätä tärkeää tiedonantoa mahdollisesti käsittelemään perustettava alakomitea saa valmiiksi työnsä, joka koskee energia-alan ohella myös muita kuten postia, liikennettä ja tietoliikennettä ennen kuin päätetään, millainen oikeudellinen muoto näiden julkisten palvelujen tulee saada perustamissopimuksessa.

Äänestyksen tulos

Jaa-ääniä: 21, ei-ääniä: 41, tyhjiä: 2.

Ulla Sirkeisen muutosehdotus

Kohta 5.6

Ehdotetaan korvattavaksi seuraavalla tekstillä:

Energiasektori on yksi niistä aloista, joihin liittyy ajankohtainen periaatteellinen keskustelu yleishyödyllisille palveluille asetettavien yhteiskunnallisten vaatimusten täyttämisestä avoimessa markkinataloudessa.

Tässä keskustelussa esillä olevaa kysymystä siitä, mihin toimiin hallitusten välisessä konferenssissa mahdollisesti tulisi asiassa ryhtyä, komitea käsittelee myöhemmin ottaessaan kantaa komission tiedonantoon "Yleishyödylliset palvelut Euroopassa".

Perustelu

Kohta 5.6 on laajakantoisempi kuin ainoastaan energiasektoria koskeva, eikä komitean tule ottaa siihen kantaa vain yhden julkisen palvelun sektorin yhteydessä tai näkökulmasta.

Äänestyksen tulos

Jaa-ääniä: 27, ei-ääniä: 35, tyhjiä: 3.