Access to European Union law
<a href="https://eur-lex.europa.eu/content/help/eurlex-content/experimental-features.html" target="_blank">More about the experimental features corner</a>
Choose the experimental features you want to try
EUR-Lex
Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

You are here
Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search

Document 42015X0331(01)

    Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö nro 100 – Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat ajoneuvojen hyväksyntää sähköiseen voimalaitteeseen sovellettavien erityisvaatimusten osalta [2015/505]

    EUVL L 87, 31.3.2015, p. 1–64 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    Legal status of the document In force: This act has been changed. Current consolidated version: 29/01/2016

    ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2015/100/oj

    31.3.2015   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    L 87/1

    Vain alkuperäiset UN/ECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä on hyvä tarkastaa UN/ECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta, joka on saatavilla osoitteessa: http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html

    Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö nro 100 – Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat ajoneuvojen hyväksyntää sähköiseen voimalaitteeseen sovellettavien erityisvaatimusten osalta [2015/505]

    Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin asti:

    Täydennys 1 muutossarjaan 02 – Voimaantulopäivä: 10. kesäkuuta 2014

    SISÄLLYS

    SÄÄNTÖ

    1.

    		 Soveltamisala

    2.

    		 Määritelmät

    3.

    		 Hyväksynnän hakeminen

    4.

    		 Hyväksynnän antaminen

    5.

    		 Osa I: Ajoneuvon sähköturvallisuusvaatimukset

    6.

    		 Osa II: Ladattavan energiavarastojärjestelmän (REESS-järjestelmä) turvallisuusvaatimukset

    7.

    		 Tyyppihyväksynnän muutokset ja laajentaminen

    8.

    		 Tuotannon vaatimustenmukaisuus

    9.

    		 Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

    10.

    		 Tuotannon lopettaminen

    11.

    		 Hyväksyntätesteistä vastaavien tutkimuslaitosten sekä tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet

    12.

    		 Siirtymäsäännökset

    LIITTEET

    1

    Osa 1 – Ilmoitus ajoneuvotyypin hyväksynnästä, hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta sen sähköturvallisuuden osalta säännön nro 100 mukaisesti

    Osa 2 – Ilmoitus REESS-järjestelmän tyypin hyväksynnästä, hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta osana tai erillisenä teknisenä yksikkönä säännön nro 100 mukaisesti

    2

    		 Hyväksyntämerkkien sijoittelu

    3

    		 Jännitteellisten osien suojaus suoralta kosketukselta

    4A

    		 Eristysresistanssin mittausmenetelmä ajoneuvoihin perustuvissa testeissä

    4B

    		 Eristysresistanssin mittausmenetelmä REESS-järjestelmän osiin perustuvissa testeissä

    5

    		 Eristysresistanssin sisäisen seurantajärjestelmän toimivuuden varmistusmenetelmä

    6

    Osa 1 – Tieliikenneajoneuvojen tai järjestelmien olennaiset ominaisuudet

    Osa 2 – REESS-järjestelmän olennaiset ominaisuudet

    Osa 3 – Sellaisten tieliikenneajoneuvojen tai järjestelmien olennaiset ominaisuudet, joiden alusta on kytketty virtapiireihin

    7

    		 REESS-järjestelmän lataustoimenpiteiden aikaisten vetypäästöjen määrittäminen

    8

    		 REESS-järjestelmän testausmenettelyt

    8A

    		 Tärinätesti

    8B

    		 Lämpöshokki- ja lämmönvaihtelutesti

    8C

    		 Mekaaninen isku

    8D

    		 Mekaaninen puristus

    8E

    		 Tulenkestävyys

    8F

    		 Ulkoinen oikosulkusuojaus

    8G

    		 Ylilataussuojaus

    8H

    		 Ylipurkautumissuojaus

    8I

    		 Ylikuumenemissuojaus

    1.   SOVELTAMISALA

    1.1   Osa I: Turvallisuusvaatimukset, jotka koskevat sellaisten M- ja N-luokkaan kuuluvien tieliikenneajoneuvojen (1) sähköisiä voimalaitteita, joiden suurin rakenteellinen nopeus on yli 25 km/h, jotka on varustettu yhdellä tai useammalla sähkökäyttöisellä ajomoottorilla ja joita ei ole kytketty pysyvästi sähköverkkoon, sekä tällaisten ajoneuvojen korkeajännitekomponentteja, jotka on galvaanisesti kytketty sähköisen voimalaitteen korkeajänniteväylään.

    Tämän säännön osaa I ei sovelleta tieliikenneajoneuvojen törmäystilanteen jälkeistä turvallisuutta koskeviin vaatimuksiin.

    1.2   Osa II: Turvallisuusvaatimukset, jotka koskevat sellaisten M- ja N-luokkaan kuuluvien tieliikenneajoneuvojen ladattavaa energiavarastojärjestelmää (REESS-järjestelmää), jotka on varustettu yhdellä tai useammalla sähkökäyttöisellä ajomoottorilla ja joita ei ole kytketty pysyvästi sähköverkkoon.

    Tämän säännön osaa II ei sovelleta REESS-järjestelmiin, joiden päätarkoituksena on antaa virtaa moottorin käynnistämiseen ja/tai valoihin ja/tai muihin ajoneuvon apulaitteisiin.

    2.   MÄÄRITELMÄT

    Tässä säännössä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

    2.1

    ’Aktiivisen ajon mahdollistavalla tilalla’ tarkoitetaan ajoneuvon tilaa, jossa kaasupolkimen painaminen (tai vastaavan ohjaimen aktivointi) tai jarrujärjestelmän vapauttaminen saa sähköisen voimalaitteen liikuttamaan ajoneuvoa.

    2.2

    ’Suojuksella’ tarkoitetaan osaa, joka estää suoran kosketuksen jännitteellisiin osiin kaikista suunnista.

    2.3

    ’Kennolla’ tarkoitetaan koteloitua sähkökemiallista yksikköä, joka sisältää yhden positiivisen ja yhden negatiivisen elektrodin ja jonka liittimien välillä on jännite-ero.

    2.4

    ’Liitäntäjohdolla’ tarkoitetaan ladattavaa energiavarastojärjestelmää (RESS) ladattaessa käytettävää, liittimillä varustettua liitäntää ulkoiseen virtalähteeseen.

    2.5

    ’Ladattavan energiavarastojärjestelmän (REESS) lataamisessa käytettävällä kytkentäjärjestelmällä’ tarkoitetaan sähkövirtapiiriä, jota käytetään, kun REESS-järjestelmää ladataan ulkoisesta virtalähteestä. Kytkentäjärjestelmään sisältyy ajoneuvon sisääntulo.

    2.6

    ’Latausvirralla n C’ tarkoitetaan testattavan laitteen vakiovirtaa, jolla testattavan laitteen lataaminen tai purkaminen 0-prosenttisen ja 100-prosenttisen varaustilan välillä kestää 1/n tuntia.

    2.7

    ’Suoralla kosketuksella’ tarkoitetaan henkilöiden kosketusta jännitteellisiin osiin.

    2.8

    ’Sähköisellä alustalla’ tarkoitetaan sähköliitännöillä yhteen kytkettyjen johtavien osien muodostamaa kokonaisuutta, jonka potentiaalia käytetään viitearvona.

    2.9

    ’Virtapiirillä’ tarkoitetaan toisiinsa kytkettyjen jännitteellisten osien kokonaisuutta, joissa on tarkoitus olla sähkövirta tavanomaisen käytön aikana.

    2.10

    ’Sähköenergian muunnosjärjestelmällä’ tarkoitetaan järjestelmää, joka tuottaa sähköenergiaa ja luovuttaa sitä sähköiselle käyttövoimajärjestelmälle.

    2.11

    ’Sähköisellä voimalaitteella’ tarkoitetaan virtapiiriä, joka sisältää ajomoottorin tai -moottorit ja joka voi sisältää REESS-järjestelmän, sähköenergian muunnosjärjestelmän, muuttajat, liittyvät johdinsarjat ja liittimet sekä REESS-järjestelmän lataamisessa käytettävän kytkentäjärjestelmän.

    2.12

    ’Elektronisella muuttajalla’ tarkoitetaan laitetta, joka säätää ja/tai muuttaa sähköenergiaa sähköistä käyttövoimajärjestelmää varten.

    2.13

    ’Koteloinnilla’ tarkoitetaan osaa, joka ympäröi sisäpuolella olevia yksiköitä ja estää suoran kosketuksen niihin kaikista suunnista.

    2.14

    ’Jännitteelle alttiilla kosketeltavalla osalla’ tarkoitetaan johtavaa osaa, jota on mahdollista koskettaa suojausluokan ollessa IPXXB ja joka tulee jännitteelliseksi eristyksen vikaantuessa. Tämä sisältää sellaiset suojuksen alla olevat osat, joiden suojus voidaan poistaa työkaluja käyttämättä.

    2.15

    ’Räjähdyksellä’ tarkoitetaan äkillistä energian vapautumista, joka on riittävän voimakas aiheuttaakseen paineaaltoja ja/tai projektiileja, jotka voivat aiheuttaa rakenteellista ja/tai fyysistä vahinkoa testattavan laitteen ympäristölle.

    2.16

    ’Ulkoisella virtalähteellä’ tarkoitetaan vaihtovirta- tai tasavirtalähdettä, joka sijaitsee ajoneuvon ulkopuolella.

    2.17

    ’Korkeajännitteisellä’ (’korkeajännite-’) tarkoitetaan sellaista sähköistä komponenttia tai piiriä, jonka toimintajännite on > 60 V ja ≤ 1 500 V DC tai > 30 V ja ≤ 1 000 V AC (tehollisarvo, rms).

    2.18

    ’Tulella’ tarkoitetaan testattavasta laitteesta tulevia liekkejä. Kipinöitä ja valokaaria ei pidetä liekkeinä.

    2.19

    ’Syttyvällä elektrolyytillä’ tarkoitetaan elektrolyyttiä, joka sisältää aineita, jotka on luokiteltu vaaraluokkaan 3 kuuluvaksi ”syttyväksi nesteeksi” vaarallisten aineiden kuljetusta koskeviin YK:n suosituksiin liittyvässä asiakirjassa ”UN Recommendations on the Transport of Dangerous Goods – Model Regulations (Revision 17 from June 2011), Volume I, Chapter 2.3” (2).

    2.20

    ’Korkeajänniteväylällä’ tarkoitetaan korkeajännitteellä toimivaa sähkövirtapiiriä, johon sisältyy REESS-järjestelmän lataamisessa käytettävä kytkentäjärjestelmä.

    Jos galvaanisesti toisiinsa kytketyt sähkövirtapiirit on kytketty galvaanisesti sähköiseen alustaan ja suurin jännite kaikkien jännitteisten osien ja sähköisen alustan tai kaikkien jännitteelle alttiiden kosketeltavien osien välillä on ≤ 30 V AC ja ≤ 60 V DC, vain korkeajännitteellä toimivat sähköisen piirin komponentit tai osat luokitellaan korkeajänniteväyläksi.

    2.21

    ’Epäsuoralla kosketuksella’ tarkoitetaan ihmisen kosketusta jännitteelle alttiisiin kosketeltaviin osiin.

    2.22

    ’Jännitteellisellä osalla’ tarkoitetaan johtavaa osaa, jossa on tarkoitus olla sähkövirta tavanomaisen käytön aikana.

    2.23

    ’Tavaratilalla’ tarkoitetaan ajoneuvossa olevaa tavaroiden kuljettamiseen tarkoitettua tilaa, jonka erottaa matkustamosta etu- tai takaväliseinä ja joka rajoittuu kattoon, luukkuun, lattiaan ja sivuseinämiin sekä suojuksiin ja kotelointeihin, joiden tarkoituksena on estää käyttäjien suora kosketus jännitteellisiin osiin.

    2.24

    ’Valmistajalla’ tarkoitetaan hyväksyntäviranomaiselle tyyppihyväksynnästä, kaikista tyyppihyväksyntämenettelyn tekijöistä sekä tuotannon vaatimustenmukaisuudesta vastuussa olevaa henkilöä tai elintä. Ei ole välttämätöntä, että tämä henkilö tai elin on suoraan mukana hyväksyttäväksi haetun ajoneuvon, järjestelmän tai osan kaikissa valmistusvaiheissa.

    2.25

    ’Sisäisellä eristysresistanssin seurantajärjestelmällä’ tarkoitetaan ajoneuvossa olevaa laitetta, jolla seurataan korkeajänniteväylien ja sähköisen alustan välistä eristysresistanssia.

    2.26

    ’Avoimella ajoakulla’ tarkoitetaan nesteakkua, johon on lisättävä vettä ja joka tuottaa ilmakehään vapautuvia vetypäästöjä.

    2.27

    ’Matkustamolla’ tarkoitetaan kuljettajalle ja matkustajille tarkoitettua tilaa, joka rajoittuu kattoon, lattiaan, sivuseiniin, oviin, ikkunalaseihin, moottoritilan väliseinään ja matkustamon takaosan väliseinään tai takaluukkuun sekä suojuksiin ja kotelointeihin, joiden tarkoituksena on estää käyttäjien suora kosketus jännitteellisiin osiin.

    2.28

    ’Suojausluokalla’ tarkoitetaan suojuksen ja/tai koteloinnin tarjoamaa suojaa kosketukselta jännitteellisiin osiin määritettynä liitteen 3 mukaisella koettimella, kuten testisormella (IPXXB) tai testipuikolla (IPXXD).

    2.29

    ’Ladattavalla energiavarastojärjestelmällä (REESS-järjestelmällä)’ tarkoitetaan ladattavaa energiavarastoa, joka luovuttaa sähköenergiaa sähköiselle käyttövoimajärjestelmälle.

    REESS-järjestelmä voi sisältää alajärjestelmiä sekä muita fyysisen tukirakenteen, lämmönhallinnan, sähköisen ohjauksen ja kotelointien edellyttämiä järjestelmiä.

    2.30

    ’Murtumalla’ tarkoitetaan jonkin tapahtuman toiminnallisen kennoasennelman kotelossa aiheuttamaa tai suurentamaa aukkoa, joka on niin suuri, että halkaisijaltaan 12 mm suuruinen testisormi (IPXXB) mahtuu sen läpi ja pääsee kosketuksiin jännitteellisten osien kanssa (ks. liite 3).

    2.31

    ’Huoltoerottimella’ tarkoitetaan laitetta, jolla virtapiiri voidaan katkaista, kun tarkastetaan ja huolletaan REESS-järjestelmää, polttokennoja yms.

    2.32

    ’Varaustilalla’ tarkoitetaan testattavan laitteen käytettävissä olevaa sähkövarausta ilmaistuna prosenttiosuutena sen nimelliskapasiteetista.

    2.33

    ’Kiinteällä eristyksellä’ tarkoitetaan johdinsarjojen eristyspinnoitteita, joiden tarkoituksena on peittää jännitteelliset osat ja estää suora kosketus niihin kaikista suunnista, sekä liittimien jännitteellisten osien eristämiseen tarkoitettuja päällyksiä ja eristäviä lakka- ja maalipintoja.

    2.34

    ’Alajärjestelmällä’ tarkoitetaan mitä tahansa REESS-järjestelmän osien toiminnallista kokonaisuutta.

    2.35

    ’Testattavalla laitteella’ tarkoitetaan joko koko REESS-järjestelmää tai REESS-järjestelmän alajärjestelmää, jolle tehdään tässä säännössä säädetyt testit.

    2.36

    ’REESS-järjestelmän tyypillä’ tarkoitetaan järjestelmiä, jotka eivät eroa merkittävästi toisistaan seuraavilta olennaisilta ominaisuuksiltaan:

    a)

    valmistajan nimi tai merkki;

    b)

    kennojen kemialliset ominaisuudet, kapasiteetti ja fyysiset mitat;

    c)

    kennojen lukumäärä, kytkentätapa ja fyysinen tukirakenne;

    d)

    koteloinnin rakenne, materiaalit ja fyysiset mitat; sekä

    e)

    fyysisen tukirakenteen, lämmönhallinnan, sähköisen ohjauksen ja kotelointien edellyttämät muut järjestelmät.

    2.37

    ’Ajoneuvotyypillä’ tarkoitetaan ajoneuvoja, jotka eivät eroa toisistaan seuraavilta olennaisilta ominaisuuksiltaan:

    a)

    sähköisen voimalaitteen ja galvaanisesti kytketyn korkeajänniteväylän asennus;

    b)

    sähköisen voimalaitteen ja galvaanisesti kytketyn korkeajänniteväylän laji ja tyyppi.

    2.38

    ’Käyttöjännitteellä’ tarkoitetaan valmistajan määrittelemää virtapiirin jännitteen korkeinta neliöllistä keskiarvoa (rms), joka voi ilmetä johtavien osien välillä avoimissa virtapiireissä tai normaaleissa käyttöolosuhteissa. Jos virtapiiri on jaettu osiin galvaanisella eristyksellä, käyttöjännite määritetään erikseen kullekin piirin osalle.

    2.39

    ’Sähköiseen piiriin kytketyllä alustalla’ tarkoitetaan sähköiseen alustaan galvaanisesti kytkettyjä tasa- ja vaihtovirtaisia sähköisiä piirejä.

    3.   HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

    3.1   Osa I: Ajoneuvotyypin hyväksyntä sen sähköturvallisuuden osalta, korkeajännitejärjestelmä mukaan luettuna

    3.1.1   Ajoneuvon valmistajan tai valmistajan valtuutetun edustajan on haettava ajoneuvotyypin hyväksyntää sähköistä voimalaitetta koskevien erityisvaatimusten osalta.

    3.1.2   Hakemukseen on liitettävä jäljempänä mainitut asiakirjat kolmena kappaleena ja seuraavat tiedot:

    3.1.2.1

    Yksityiskohtainen kuvaus ajoneuvotyypistä sähköisen voimalaitteen ja galvaanisesti kytketyn korkeajänniteväylän osalta.

    3.1.2.2

    REESS-järjestelmällä varustettujen ajoneuvojen osalta lisänäyttö, joka osoittaa, että REESS-järjestelmä on tämän säännön 6 kohdan vaatimusten mukainen.

    3.1.3   Hyväksyttäväksi tarkoitettua ajoneuvotyyppiä edustava ajoneuvo sekä valmistajan harkinnan mukaan ja tutkimuslaitoksen suostumuksella tarvittaessa joko lisäajoneuvo tai -ajoneuvoja taikka ne ajoneuvon osat, joita tutkimuslaitos katsoo tarvittavan tämän säännön 6 kohdassa tarkoitetuissa testeissä, on toimitettava hyväksyntätesteistä vastaavalle tutkimuslaitokselle.

    3.2   Osa II: Ladattavan energiavarastojärjestelmän (REESS-järjestelmä) hyväksyntä

    3.2.1   REESS-järjestelmän valmistajan tai valmistajan valtuutetun edustajan on haettava REESS-järjestelmän tai erillisen teknisen yksikön tyypin hyväksyntää REESS-järjestelmän turvallisuusvaatimusten osalta.

    3.2.2   Hakemukseen on liitettävä jäljempänä mainitut asiakirjat kolmena kappaleena ja seuraavat tiedot:

    3.2.2.1

    Yksityiskohtainen kuvaus REESS-järjestelmästä tai erillisestä teknisestä yksiköstä REESS-järjestelmän turvallisuuden osalta.

    3.2.3   Hyväksyttäväksi tarkoitettua REESS-järjestelmän tyyppiä edustavat osat sekä valmistajan harkinnan mukaan ja tutkimuslaitoksen suostumuksella tarvittaessa ne ajoneuvon osat, joita tutkimuslaitos katsoo tarvittavan testissä, on toimitettava hyväksyntätesteistä vastaavalle tutkimuslaitokselle.

    3.3   Tyyppihyväksynnästä vastaavan viranomaisen on ennen tyyppihyväksynnän antamista tarkastettava, että tuotannon vaatimustenmukaisuus on varmistettu tyydyttävin järjestelyin.

    4.   HYVÄKSYNNÄN ANTAMINEN

    4.1   Jos tämän säännön nojalla hyväksyttäväksi toimitettu ajoneuvo täyttää jäljempänä tämän säännön asiaan kuuluvien osien vaatimukset, kyseiselle ajoneuvotyypille on myönnettävä hyväksyntä.

    4.2   Kullekin hyväksytylle tyypille on annettava hyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (jotka tällä hetkellä ovat 02) käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle ajoneuvotyypille.

    4.3   Tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta ajoneuvotyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän epäämisestä, laajentamisesta tai peruuttamisesta tai ajoneuvotyypin tuotannon lopettamisesta tapauksen mukaan tämän säännön liitteen 1 osassa 1 tai osassa 2 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

    4.4   Kaikkiin tämän säännön perusteella hyväksytyn tyypin mukaisiin ajoneuvoihin, REESS-järjestelmiin tai erillisiin teknisiin yksikköihin on kiinnitettävä näkyvästi ja hyväksyntälomakkeessa määriteltyyn helposti havaittavaan paikkaan kansainvälinen hyväksyntämerkki, jonka osat ovat seuraavat:

    4.4.1

    E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (3) ympyrän sisällä;

    4.4.2

    tämän säännön numero, R-kirjain, viiva ja hyväksyntänumero, jotka sijaitsevat 4.4.1 kohdassa kuvatun ympyrän oikealla puolella.

    4.4.3

    Jos hyväksyntä on myönnetty REESS-järjestelmälle tai REESS-järjestelmän erilliselle tekniselle yksikölle, R-kirjaimen jälkeen merkitään tunnus ”ES”.

    4.5   Jos ajoneuvo tai REESS-järjestelmä on sellaisen tyypin mukainen, jolle on myönnetty hyväksyntä yhden tai useamman sopimukseen liitetyn säännön nojalla maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön nojalla, 4.4.1 kohdassa mainittua tunnusta ei tarvitse toistaa. Tällöin säännön numerot ja hyväksyntänumerot sekä muut tunnukset kaikkien niiden sääntöjen osalta, joiden nojalla on myönnetty hyväksyntä maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön nojalla, sijoitetaan pystysuoriin sarakkeisiin kohdassa 4.4.1 tarkoitetun tunnuksen oikealle puolelle.

    4.6   Hyväksyntämerkin on oltava helposti luettavissa ja pysyvä.

    4.6.1   Kun kyse on ajoneuvosta, hyväksyntämerkki on sijoitettava valmistajan kiinnittämään ajoneuvon tyyppikilpeen tai sen lähelle.

    4.6.2   Kun kyse on REESS-järjestelmästä tai REESS-järjestelmänä hyväksytystä erillisestä teknisestä yksiköstä, valmistajan on kiinnitettävä hyväksyntämerkki REESS-järjestelmän suurimpaan osaan.

    4.7   Tämän säännön liitteessä 2 annetaan esimerkkejä hyväksyntämerkin sijoittelusta.

    5.   OSA I: AJONEUVON SÄHKÖTURVALLISUUSVAATIMUKSET

    5.1   Suojaus sähköiskuilta

    Nämä sähköturvallisuusvaatimukset koskevat korkeajänniteväyliä silloin, kun ne eivät ole kytkettyinä ulkoiseen korkeajännitetehonlähteeseen.

    5.1.1   Suojaus suoralta kosketukselta

    Suojaus suoralta kosketukselta jännitteellisiin osiin vaaditaan myös sellaisten ajoneuvojen osalta, jotka on varustettu jollain tämän säännön osan II nojalla hyväksytyllä REESS-järjestelmän tyypillä.

    Jännitteellisten osien on oltava suojattuja suoralta kosketukselta 5.1.1.1 ja 5.1.1.2 kohdan vaatimusten mukaisesti. Suojien (kiinteiden eristimien, suojusten, koteloiden jne.) on oltava sellaisia, ettei niitä voi avata, purkaa tai poistaa ilman työkaluja.

    5.1.1.1   Matkustamossa tai tavaratilassa olevat jännitteelliset osat on suojattava suojausluokan IPXXD mukaisesti.

    5.1.1.2   Muualla kuin matkustamossa tai tavaratilassa olevat jännitteelliset osat on suojattava suojausluokan IPXXB mukaisesti.

    5.1.1.3   Liitäntälaitteet

    Liitäntälaitteiden (kuten ajoneuvon sisääntulon) katsotaan täyttävän vaatimukset,

    a)

    jos ne ovat 5.1.1.1 ja 5.1.1.2 kohdan vaatimusten mukaisia, kun ne voidaan irrottaa ilman työkaluja, tai

    b)

    jos ne on sijoitettu lattian alle ja varustettu lukitusmekanismilla, tai

    c)

    jos ne on varustettu lukitusmekanismilla ja muita osia on irrotettava työkaluja käyttämällä, jotta liitäntälaite voidaan irrottaa, tai

    d)

    jos jännitteellisten osien jännite asettuu arvoon enintään DC 60 V tai enintään AC 30 V (rms) 1 sekunnin kuluessa siitä, kun liitäntälaite on irrotettu.

    5.1.1.4   Huoltoerotin

    Huoltoerottimen, joka voidaan avata, purkaa tai irrottaa ilman työkaluja, on oltava suojausluokan IPXXB mukainen silloin, kun se avataan, puretaan tai irrotetaan ilman työkaluja.

    5.1.1.5   Merkinnät

    5.1.1.5.1   Jos REESS-järjestelmässä on korkeajännitevalmius, järjestelmään tai sen lähelle on kiinnitettävä kuvassa esitetty symboli. Symbolin taustan on oltava keltainen ja reunuksen ja nuolikuvion mustat.

    Korkeajännitelaitteen merkintä

    Image

    5.1.1.5.2   Edellä tarkoitetun symbolin on oltava näkyvissä myös koteloissa ja suojuksissa, joiden poistaminen paljastaisi korkeajännitepiirien jännitteellisiä osia. Tämän vaatimuksen soveltaminen korkeajänniteväylillä oleviin liitäntälaitteisiin on valinnaista. Vaatimusta ei sovelleta seuraavissa tapauksissa:

    a)

    kun suojuksia tai koteloita ei voida koskettaa fyysisesti, avata tai poistaa ilman että ajoneuvon osia poistetaan työkaluja käyttämällä;

    b)

    kun suojukset tai kotelot sijaitsevat ajoneuvon lattian alla.

    5.1.1.5.3   Korkeajänniteväylien kaapeleissa, jotka eivät ole koteloiden sisällä, on oltava oranssi ulkokuori.

    5.1.2   Suojaus epäsuoralta kosketukselta

    Suojaus epäsuoralta kosketukselta vaaditaan myös sellaisten ajoneuvojen osalta, jotka on varustettu jollain tämän säännön osan II nojalla hyväksytyllä REESS-järjestelmän tyypillä.

    5.1.2.1   Epäsuoran kosketuksen aiheuttamalta sähköiskulta suojauksen vuoksi jännitteelle alttiit kosketeltavat osat, kuten johtava suojus ja kotelo, on liitettävä galvaanisesti sähköiseen alustaan sähköjohtimella tai maajohtimella taikka hitsaamalla, ruuviliitoksella tai vastaavalla tavalla niin, että vaarallisia potentiaaleja ei pääse muodostumaan.

    5.1.2.2   Kaikkien jännitteelle alttiiden kosketeltavien osien ja sähköisen alustan välisen resistanssin on oltava pienempi kuin 0,1 ohmia, kun virran voimakkuus on vähintään 0,2 ampeeria.

    Tämä vaatimus täyttyy, jos galvaaninen liitäntä on muodostettu hitsaamalla.

    5.1.2.3   Sellaisissa moottoriajoneuvoissa, jotka on tarkoitettu kytkettäväksi maadoitettuun ulkoiseen tehonlähteeseen liitäntäjohdon kautta, on oltava laite, joka mahdollistaa sähköisen alustan galvaanisen kytkennän maahan.

    Laitteen on muodostettava yhteys maahan, ennen kuin ulkoinen jännite kytketään ajoneuvoon, ja säilytettävä yhteys, kunnes ulkoinen jännite on kytketty irti ajoneuvosta.

    Tämän vaatimuksen noudattaminen voidaan osoittaa joko käyttämällä ajoneuvon valmistajan määrittelemää liitintä tai analyysin avulla.

    5.1.3   Eristysresistanssi

    Tätä kohtaa ei sovelleta alustaan kytkettyihin virtapiireihin, kun jännitteellisten osien ja sähköisen alustan tai jännitteelle alttiiden kosketeltavien osien välinen enimmäisjännite ei ole suurempi kuin 30 V AC (rms) tai 60 V DC.

    5.1.3.1   Erillisistä tasavirta- tai vaihtovirtaväylistä koostuva sähköinen voimalaite

    Jos korkeajännitteiset tasa- ja vaihtovirtaväylät on erotettu toisistaan galvaanisesti, korkeajänniteväylän ja sähköisen alustan välisen eristysresistanssin on oltava vähintään 100 Ω tasavirtaväylien käyttöjännitteen volttia kohden ja vähintään 500 Ω vaihtovirtaväylien käyttöjännitteen volttia kohden.

    Mittaus on tehtävä liitteessä 4A, ”Eristysresistanssin mittausmenetelmä ajoneuvoihin perustuvissa testeissä”, esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

    5.1.3.2   Yhdistetyistä tasa- ja vaihtovirtaväylistä koostuva sähköinen voimalaite

    Jos korkeajännitteiset vaihto- ja tasavirtaväylät on yhdistetty galvaanisesti, korkeajänniteväylän ja sähköisen alustan välisen eristysresistanssin on oltava vähintään 500 Ω käyttöjännitteen volttia kohden.

    Jos korkeajännitteiset vaihtovirtaväylät kuitenkin on suojattu jollakin seuraavista kahdesta menetelmästä, korkeajänniteväylän ja sähköisen alustan välisen eristysresistanssin on oltava vähintään 100 Ω käyttöjännitteen volttia kohden:

    a)

    kaksi tai useampia kerroksia kiinteää eristettä, suojuksia tai koteloita, jotka erikseen täyttävät 5.1.1 kohdan vaatimuksen, esimerkiksi johdinsarja;

    b)

    mekaanisesti vahvat suojaukset, jotka ovat riittävän kestäviä ajoneuvon käyttöiän ajan, kuten moottorien suojukset, elektronisten muuttajien kotelot tai liittimet.

    Korkeajänniteväylän ja sähköisen alustan välinen eristysresistanssi voidaan osoittaa laskelmin tai mittauksin taikka molemmilla tavoilla.

    Mittaus on tehtävä liitteessä 4A, ”Eristysresistanssin mittausmenetelmä ajoneuvoihin perustuvissa testeissä”, esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

    5.1.3.3   Polttokennoajoneuvot

    Jos eristysresistanssia koskevaa vähimmäisvaatimusta ei voida täyttää pysyvästi, suojaus on saatava aikaan jollakin seuraavista tavoista:

    a)

    kaksi tai useampia kerroksia kiinteää eristettä, suojuksia tai koteloita, jotka erikseen täyttävät 5.1.1 kohdan vaatimuksen;

    b)

    ajoneuvon sisäinen eristysresistanssin seurantajärjestelmä, johon liittyy kuljettajalle annettava varoitus, jos eristysresistanssi laskee vaaditun vähimmäisarvon alapuolelle. REESS-järjestelmän lataukseen käytettävän kytkentäjärjestelmän korkeajänniteväylän (joka on jännitteellisenä vain latauksen aikana) ja sähköisen alustan välistä eristysresistanssia ei tarvitse seurata. Ajoneuvossa olevan eristysresistanssin seurantajärjestelmän toimivuus on osoitettava liitteessä 5 vahvistetulla tavalla.

    5.1.3.4   REESS-järjestelmän latauksessa käytettävää kytkentäjärjestelmää koskevat eristysresistanssivaatimukset

    Maadoitettuun ulkoiseen tehonlähteeseen kytkettäväksi tarkoitetun ajoneuvon sisääntulon ja REESS-järjestelmän latauksen aikana ajoneuvon sisääntuloon galvaanisesti kytkettynä olevan virtapiirin osalta korkeajänniteväylän ja sähköisen alustan välisen eristysresistanssin on oltava vähintään 1 ΜΩ silloin, kun latauskytkentä on irrotettuna. Mittauksen aikana REESS-järjestelmä voi olla irrotettuna.

    5.2.   Ladattava energiavarastojärjestelmä (REESS-järjestelmä)

    5.2.1   REESS-järjestelmällä varustetun ajoneuvon on täytettävä joko 5.2.1.1 tai 5.2.1.2 kohdassa määrätty vaatimus.

    5.2.1.1   REESS-järjestelmä, jolle on myönnetty tyyppihyväksyntä tämän säännön osan II mukaisesti, on asennettava REESS-järjestelmän valmistajan ohjeiden mukaisesti ja tämän säännön liitteen 6 osassa 2 esitetyn kuvauksen mukaisesti.

    5.2.1.2   REESS-järjestelmän on täytettävä tämän säännön 6 kohdan vaatimukset.

    5.2.2   Kaasun kerääntyminen

    Paikka, johon on sijoitettu avoin ajoakku, josta voi vapautua vetykaasua, on vetykaasun kertymisen estämiseksi varustettava tuulettimella tai tuuletuskanavalla.

    5.3   Toimintaturvallisuus

    Kuljettajalle on annettava ainakin lyhyt ilmoitus siitä, että ajoneuvo on aktiivisen ajon mahdollistavassa tilassa.

    Tätä vaatimusta ei kuitenkaan sovelleta, kun ajoneuvo saa käyttövoimansa suoraan tai epäsuorasti polttomoottorista.

    Kuljettajan on saatava ajoneuvosta poistuessaan ilmoitus (esimerkiksi valo- tai äänimerkki), jos ajoneuvo on vielä aktiivisen ajon mahdollistavassa tilassa.

    Jos käyttäjä voi ladata ajoneuvon REESS-järjestelmän ajoneuvon ulkopuolelta, ajoneuvon liikkuminen sen oman käyttövoimajärjestelmän avulla ei saa olla mahdollista, kun ulkoisen sähkövirtalähteen liitin on fyysisesti kytkettynä ajoneuvon sisääntuloon.

    Vaatimuksen täyttyminen on osoitettava käyttäen ajoneuvon valmistajan määrittelemää liitintä.

    Ajosuunnan valitsimen asento on ilmoitettava kuljettajalle.

    5.4   Vetypäästöjen määrittely

    5.4.1   Testi on tehtävä kaikilla ajoneuvoilla, jotka on varustettu avoimella ajoakulla. Jos REESS-järjestelmä on hyväksytty tämän säännön osan II nojalla ja asennettu 5.2.1.1 kohdan mukaisesti, ajoneuvolle voidaan myöntää hyväksyntä ilman tätä testiä.

    5.4.2   Testauksessa on noudatettava tämän säännön liitteessä 7 kuvattua menettelyä. Vedyn näytteenotto- ja analyysimenetelmien on oltava tämän säännön mukaisia. Muita analyysimenetelmiä voidaan hyväksyä, jos niistä saadaan todistetusti vastaavat tulokset.

    5.4.3   Vetypäästöjen on oltava viiden tunnin aikana alle 125 g tai alle 25 × t2 g ajassa t2 (aika tunneissa) normaalin lataustoimenpiteen aikana liitteessä 7 kuvatuissa olosuhteissa.

    5.4.4   Vetypäästöjen on oltava alle 42 g latauslaitteella suoritettavan latauksen aikana vikatilanteessa (liitteen 7 mukaisissa olosuhteissa). Lisäksi latauslaitteen on rajoitettava mahdollisen vian kesto 30 minuuttiin.

    5.4.5   Kaikkien REESS-järjestelmän lataamiseen liittyvien toimenpiteiden on oltava automaattisia, mukaan lukien latauksen lopetus.

    5.4.6   Latauksen vaiheisiin ei saa olla mahdollista vaikuttaa manuaalisesti.

    5.4.7   Latausvaiheiden ohjausjärjestelmään eivät saa vaikuttaa normaalit toiminnot, kuten kytkentä sähköverkkoon tai irrottaminen sähköverkosta, tai sähkökatkot.

    5.4.8   Merkittävistä lataushäiriöistä on annettava pysyvä ilmoitus. Merkittävänä pidetään häiriötä, joka voi myöhemmin johtaa laturin toimintahäiriöön latauksen aikana.

    5.4.9   Valmistajan on mainittava ajoneuvon käyttöohjeessa, että ajoneuvo vastaa näitä vaatimuksia.

    5.4.10   Vetypäästöjen osalta ajoneuvolle annettu tyyppihyväksyntä voidaan laajentaa koskemaan liitteen 7 lisäyksessä 2 annetun ajoneuvoperheen määritelmän nojalla samaan perheeseen kuuluvia ajoneuvotyyppejä.

    6.   OSA II: LADATTAVAN ENERGIAVARASTOJÄRJESTELMÄN (REESS-JÄRJESTELMÄ) TURVALLISUUSVAATIMUKSET

    6.1   Yleistä

    Sovelletaan tämän säännön liitteessä 8 määrättyjä menettelyjä.

    6.2   Tärinä

    6.2.1   Testi on suoritettava tämän säännön liitteen 8A mukaisesti.

    6.2.2   Tyyppihyväksynnän perusteet

    6.2.2.1   Testin aikana ei saa ilmetä

    a)

    elektrolyytin vuotamista;

    b)

    murtumia (sovelletaan ainoastaan korkeajännitteisiin REESS-järjestelmiin);

    c)

    tulta;

    d)

    räjähdyksiä.

    Elektrolyytin vuotaminen tarkastetaan näönvaraisella tarkastelulla purkamatta mitään testattavan laitteen osaa.

    6.2.2.2   Korkeajännitteisen REESS-järjestelmän osalta tämän säännön liitteen 4B mukaisesti testin jälkeen mitatun eristysresistanssin on oltava vähintään 100 Ω volttia kohden.

    6.3   Lämpöshokki ja lämmönvaihtelu

    6.3.1   Testi on suoritettava tämän säännön liitteen 8B mukaisesti.

    6.3.2   Tyyppihyväksynnän perusteet

    6.3.2.1   Testin aikana ei saa ilmetä

    a)

    elektrolyytin vuotamista;

    b)

    murtumia (sovelletaan ainoastaan korkeajännitteisiin REESS-järjestelmiin);

    c)

    tulta;

    d)

    räjähdyksiä.

    Elektrolyytin vuotaminen tarkastetaan näönvaraisella tarkastelulla purkamatta mitään testattavan laitteen osaa.

    6.3.2.2   Korkeajännitteisen REESS-järjestelmän osalta tämän säännön liitteen 4B mukaisesti testin jälkeen mitatun eristysresistanssin on oltava vähintään 100 Ω volttia kohden.

    6.4   Mekaaninen vaikutus

    6.4.1   Mekaaninen isku

    Testi voidaan suorittaa valmistajan valinnan mukaan joko

    a)

    ajoneuvoon perustuvana testinä tämän säännön 6.4.1.1 kohdan mukaisesti, tai

    b)

    osiin perustuvana testinä tämän säännön 6.4.1.2 kohdan mukaisesti, tai

    c)

    edellä olevien a ja b kohdan yhdistelmänä ajoneuvon eri liikkumasuuntien osalta.

    6.4.1.1   Ajoneuvoon perustuva testi

    Jäljempänä 6.4.1.3 kohdassa määrättyjen hyväksyntäperusteiden täyttyminen voidaan osoittaa REESS-järjestelmillä, jotka on asennettu ajoneuvoihin, joille on tehty säännön nro 12 liitteen 3 tai säännön nro 94 liitteen 3 mukainen törmäystesti etutörmäyksen osalta ja säännön nro 95 liitteen 4 mukainen törmäystesti sivuttaistörmäyksen osalta. Ympäristön lämpötilan ja varaustilan on oltava mainittujen sääntöjen mukaisia.

    Tämän kohdan nojalla testatun REESS-järjestelmän hyväksyntä rajoitetaan koskemaan kulloistakin ajoneuvotyyppiä.

    6.4.1.2   Osiin perustuva testi

    Testi on suoritettava tämän säännön liitteen 8C mukaisesti.

    6.4.1.3   Tyyppihyväksynnän perusteet

    Testin aikana ei saa ilmetä

    a)

    tulta;

    b)

    räjähdyksiä;

    c1)

    elektrolyytin vuotamista seuraavasti, jos testaus suoritetaan 6.4.1.1 kohdan mukaisesti:

    i)

    30 minuutin aikana törmäyksen jälkeen elektrolyyttiä ei saa vuotaa REESS-järjestelmästä matkustamoon;

    ii)

    REESS-järjestelmän elektrolyytin määrästä saa vuotaa enintään 7 tilavuusprosenttia matkustamon ulkopuolelle (avoimien ajoakkujen osalta sovelletaan myös 5 litran enimmäisrajaa);

    c2)

    elektrolyytin vuotamista, jos testaus suoritetaan 6.4.1.2 kohdan mukaisesti.

    Ajoneuvoon perustuvan testin (6.4.1.1 kohta) jälkeen matkustamossa sijaitsevan REESS-järjestelmän on oltava edelleen siinä paikassa, johon se on asennettu, ja REESS-järjestelmän komponenttien on oltava REESS-järjestelmän reunojen sisäpuolella. Mikään matkustamon ulkopuolella sijaitseva REESS-järjestelmän osa ei saa tunkeutua matkustamoon törmäystestin aikana tai sen jälkeen.

    Osiin perustuvan testin (6.4.1.2 kohta) jälkeen testattavan laitteen on oltava edelleen kiinni kiinnikkeissään ja sen osien on oltava sen reunojen sisäpuolella.

    Korkeajännitteisen REESS-järjestelmän osalta testattavan laitteen eristysresistanssin on oltava vähintään 100 Ω volttia kohden koko REESS-järjestelmän osalta mitattuna testin jälkeen tämän säännön liitteen 4A tai 4B mukaisesti, tai testattavan laitteen on täytettävä suojausluokan IPXXB vaatimukset.

    Tämän säännön 6.4.1.2 kohdan mukaisesti testattavan REESS-järjestelmän osalta elektrolyytin vuotaminen tarkastetaan näönvaraisella tarkastelulla purkamatta mitään testattavan laitteen osaa.

    Edellä olevan 6.4.1.3 kohdan c1 alakohdan vaatimusten toteutumisen varmistamiseksi fyysiseen suojaukseen (kotelointiin) on tarvittaessa levitettävä asianmukainen pinnoite, jotta voidaan todeta, vuotaako REESS-järjestelmästä elektrolyyttiä törmäystestin seurauksena. Ellei valmistaja toimita keinoa, jolla voidaan erottaa toisistaan erilaiset vuotaneet nesteet, kaikkea vuotanutta nestettä pidetään elektrolyyttinä.

    6.4.2   Mekaaninen puristus

    Tätä testiä sovelletaan vain REESS-järjestelmiin, jotka on tarkoitettu asennettaviksi luokan M1 ja N1 ajoneuvoihin.

    Testi voidaan suorittaa valmistajan valinnan mukaan joko

    a)

    ajoneuvoon perustuvana testinä tämän säännön 6.4.2.1 kohdan mukaisesti, tai

    b)

    osiin perustuvana testinä tämän säännön 6.4.2.2 kohdan mukaisesti.

    6.4.2.1   Ajoneuvoon perustuva testi

    Testi voidaan suorittaa valmistajan valinnan mukaan joko

    a)

    ajoneuvoon perustuvana dynaamisena testinä tämän säännön 6.4.2.1.1 kohdan mukaisesti, tai

    b)

    ajoneuvokohtaisena osiin perustuvana testinä tämän säännön 6.4.2.1.2 kohdan mukaisesti, tai

    c)

    edellä olevien a ja b kohdan yhdistelmänä ajoneuvon eri liikkumasuuntien osalta.

    Kun REESS-järjestelmä on asennettu paikkaan, joka sijaitsee ajoneuvon takareunasta kohtisuoraan ajoneuvon keskiviivaan nähden kulkevan viivan ja 300 mm tämän viivan etupuolella kulkevan siihen nähden samansuuntaisen viivan välissä, valmistajan on osoitettava tutkimuslaitokselle ajoneuvossa olevan REESS-järjestelmän mekaanista puristusta koskeva suorituskyky.

    Tämän kohdan nojalla testatun REESS-järjestelmän hyväksyntä rajoitetaan koskemaan kulloistakin ajoneuvotyyppiä.

    6.4.2.1.1   Ajoneuvoon perustuva dynaaminen testi

    Jäljempänä 6.4.2.3 kohdassa määrättyjen hyväksyntäperusteiden täyttyminen voidaan osoittaa REESS-järjestelmillä, jotka on asennettu ajoneuvoihin, joille on tehty säännön nro 12 tai nro 94 liitteen 3 mukainen törmäystesti etutörmäyksen osalta ja säännön nro 95 liitteen 4 mukainen törmäystesti sivuttaistörmäyksen osalta. Ympäristön lämpötilan ja varaustilan on oltava mainittujen sääntöjen mukaisia.

    6.4.2.1.2   Ajoneuvokohtainen osiin perustuva testi

    Testi on suoritettava tämän säännön liitteen 8D mukaisesti.

    Ajoneuvon valmistaja määrittää liitteessä 8D olevassa 3.2.1 kohdassa määrätyn voiman korvaavan puristuksen voimakkuuden käyttäen joko todellisista törmäystesteistä tai niiden simulaatioista saatuja tietoja sääntöjen nro 12 tai nro 94 liitteen 3 mukaisesti kulkusuunnan osalta ja säännön nro 95 liitteen 4 mukaisesti kulkusuuntaan nähden horisontaalisesti kohtisuoran suunnan osalta. Tutkimuslaitoksen on hyväksyttävä nämä voimat.

    Valmistajat voivat tutkimuslaitoksen suostumuksella käyttää vaihtoehtoisista törmäystestimenettelyistä saatuihin tietoihin perustuvia voimia, mutta näiden voimien on oltava vähintään yhtä suuret kuin voimien, jotka perustuvat edellä mainittujen sääntöjen mukaisten tietojen käyttöön.

    Valmistaja voi määritellä ajoneuvon rakenteen merkitykselliset osat, joita käytetään REESS-järjestelmän komponenttien mekaaniseen suojaamiseen. Testi on suoritettava siten, että REESS-järjestelmä on kiinnitetty tähän ajoneuvon rakenteeseen tavalla, joka vastaa sen kiinnitystä ajoneuvoon.

    6.4.2.2   Osiin perustuva testi

    Testi on suoritettava tämän säännön liitteen 8D mukaisesti.

    Tämän kohdan mukaisesti hyväksytty REESS-järjestelmä on kiinnitettävä paikkaan, joka sijaitsee seuraavien kahden tason välissä: a) ajoneuvon keskiviivaan nähden kohtisuorassa oleva pystysuora taso, joka kulkee 420 mm ajoneuvon etureunan takana, sekä b) ajoneuvon keskiviivaan nähden kohtisuorassa oleva pystysuora taso, joka kulkee 300 mm ajoneuvon takareunan etupuolella.

    Kiinnitystä koskevat rajoitukset on dokumentoitava liitteen 6 osassa 2.

    Liitteessä 8D olevassa 3.2.1 kohdassa määritetty puristuksen voimakkuus voidaan korvata valmistajan ilmoittamalla arvolla, jolloin puristuksen voimakkuus on kirjattava liitteen 6 osaan 2 kiinnitystä koskevana rajoituksena. Tässä tapauksessa tällaista REESS-järjestelmää käyttävän ajoneuvovalmistajan on osoitettava tämän säännön osan I hyväksyntämenettelyssä, että REESS-järjestelmään kohdistuva kosketusvoima ei ylitä REESS-järjestelmän valmistajan ilmoittamaa arvoa. Ajoneuvon valmistaja määrittää tämän voiman käyttäen joko todellisista törmäystesteistä tai niiden simulaatioista saatuja tietoja sääntöjen nro 12 tai nro 94 liitteen 3 mukaisesti kulkusuunnan osalta ja säännön nro 95 liitteen 4 mukaisesti kulkusuuntaan nähden horisontaalisesti kohtisuoran suunnan osalta. Valmistajan sekä tutkimuslaitoksen on hyväksyttävä nämä voimat.

    Valmistajat voivat tutkimuslaitoksen suostumuksella käyttää vaihtoehtoisista törmäystestimenettelyistä saatuihin tietoihin perustuvia voimia, mutta näiden voimien on oltava vähintään yhtä suuret kuin voimien, jotka perustuvat edellä mainittujen sääntöjen mukaisten tietojen käyttöön.

    6.4.2.3   Tyyppihyväksynnän perusteet

    Testin aikana ei saa ilmetä

    a)

    tulta;

    b)

    räjähdyksiä;

    c1)

    elektrolyytin vuotamista seuraavasti, jos testaus suoritetaan 6.4.1.1 kohdan mukaisesti:

    i)

    30 minuutin aikana törmäyksen jälkeen elektrolyyttiä ei saa vuotaa REESS-järjestelmästä matkustamoon;

    ii)

    REESS-järjestelmän elektrolyytin määrästä saa vuotaa enintään 7 tilavuusprosenttia matkustamon ulkopuolelle (avoimien ajoakkujen osalta sovelletaan myös 5 litran enimmäisrajaa);

    c2)

    elektrolyytin vuotamista, jos testaus suoritetaan 6.4.2.2 kohdan mukaisesti.

    Korkeajännitteisen REESS-järjestelmän osalta testattavan laitteen eristysresistanssin on taattava vähintään 100 Ω volttia kohden koko REESS-järjestelmän osalta mitattuna tämän säännön liitteen 4A tai 4B mukaisesti, tai testattavan laitteen on täytettävä suojausluokan IPXXB vaatimukset.

    Jos testi suoritetaan 6.4.2.2 kohdan mukaisesti, elektrolyytin vuotaminen tarkastetaan näönvaraisella tarkastelulla purkamatta mitään testattavan laitteen osaa.

    Edellä olevan 6.4.2.3 kohdan c1 alakohdan vaatimusten toteutumisen varmistamiseksi fyysiseen suojaukseen (kotelointiin) on tarvittaessa levitettävä asianmukainen pinnoite, jotta voidaan todeta, vuotaako REESS-järjestelmästä elektrolyyttiä törmäystestin seurauksena. Ellei valmistaja toimita keinoa, jolla voidaan erottaa toisistaan erilaiset vuotaneet nesteet, kaikkea vuotanutta nestettä pidetään elektrolyyttinä.

    6.5   Tulenkestävyys

    Tämä testi on suoritettava REESS-järjestelmille, jotka sisältävät syttyvää elektrolyyttiä.

    Tätä testiä ei vaadita, jos REESS-järjestelmä ajoneuvoon asennettuna on kiinnitetty siten, että sen koteloinnin alapinta on yli 1,5 m maanpinnan yläpuolella. Valmistajan valinnan mukaan tämä testi voidaan suorittaa, jos REESS-järjestelmän alapinta on yli 1,5 m maanpinnan yläpuolella. Testi suoritetaan yhdellä näytekappaleella.

    Testi voidaan suorittaa valmistajan valinnan mukaan joko

    a)

    ajoneuvoon perustuvana testinä tämän säännön 6.5.1 kohdan mukaisesti, tai

    b)

    osiin perustuvana testinä tämän säännön 6.5.2 kohdan mukaisesti.

    6.5.1   Ajoneuvoon perustuva testi

    Testi on suoritettava tämän säännön liitteessä 8E olevan 3.2.1 kohdan mukaisesti.

    Tämän kohdan nojalla testatun REESS-järjestelmän hyväksyntä rajoitetaan koskemaan kulloisenkin ajoneuvotyypin tyyppihyväksyntää.

    6.5.2   Osiin perustuva testi

    Testi on suoritettava tämän säännön liitteessä 8E olevan 3.2.2 kohdan mukaisesti.

    6.5.3   Tyyppihyväksynnän perusteet

    6.5.3.1   Testin aikana testattavassa laitteessa ei saa ilmetä viitteitä räjähdyksestä.

    6.6   Ulkoinen oikosulkusuojaus

    6.6.1   Testi on suoritettava tämän säännön liitteen 8F mukaisesti.

    6.6.2   Tyyppihyväksynnän perusteet

    6.6.2.1   Testin aikana ei saa ilmetä

    a)

    elektrolyytin vuotamista;

    b)

    murtumia (sovelletaan ainoastaan korkeajännitteisiin REESS-järjestelmiin);

    c)

    tulta;

    d)

    räjähdyksiä.

    Elektrolyytin vuotaminen tarkastetaan näönvaraisella tarkastelulla purkamatta mitään testattavan laitteen osaa.

    6.6.2.2   Korkeajännitteisen REESS-järjestelmän osalta tämän säännön liitteen 4B mukaisesti testin jälkeen mitatun eristysresistanssin on oltava vähintään 100 Ω volttia kohden.

    6.7   Ylilataussuojaus

    6.7.1   Testi on suoritettava tämän säännön liitteen 8G mukaisesti.

    6.7.2   Tyyppihyväksynnän perusteet

    6.7.2.1   Testin aikana ei saa ilmetä

    a)

    elektrolyytin vuotamista;

    b)

    murtumia (sovelletaan ainoastaan korkeajännitteisiin REESS-järjestelmiin);

    c)

    tulta;

    d)

    räjähdyksiä.

    Elektrolyytin vuotaminen tarkastetaan näönvaraisella tarkastelulla purkamatta mitään testattavan laitteen osaa.

    6.7.2.2   Korkeajännitteisen REESS-järjestelmän osalta tämän säännön liitteen 4B mukaisesti testin jälkeen mitatun eristysresistanssin on oltava vähintään 100 Ω volttia kohden.

    6.8   Ylipurkautumissuojaus

    6.8.1   Testi on suoritettava tämän säännön liitteen 8H mukaisesti.

    6.8.2   Tyyppihyväksynnän perusteet

    6.8.2.1   Testin aikana ei saa ilmetä

    a)

    elektrolyytin vuotamista;

    b)

    murtumia (sovelletaan ainoastaan korkeajännitteisiin REESS-järjestelmiin);

    c)

    tulta;

    d)

    räjähdyksiä.

    Elektrolyytin vuotaminen tarkastetaan näönvaraisella tarkastelulla purkamatta mitään testattavan laitteen osaa.

    6.8.2.2   Korkeajännitteisen REESS-järjestelmän osalta tämän säännön liitteen 4B mukaisesti testin jälkeen mitatun eristysresistanssin on oltava vähintään 100 Ω volttia kohden.

    6.9   Ylikuumenemissuojaus

    6.9.1   Testi on suoritettava tämän säännön liitteen 8I mukaisesti.

    6.9.2   Tyyppihyväksynnän perusteet

    6.9.2.1   Testin aikana ei saa ilmetä

    a)

    elektrolyytin vuotamista;

    b)

    murtumia (sovelletaan ainoastaan korkeajännitteisiin REESS-järjestelmiin);

    c)

    tulta;

    d)

    räjähdyksiä.

    Elektrolyytin vuotaminen tarkastetaan näönvaraisella tarkastelulla purkamatta mitään testattavan laitteen osaa.

    6.9.2.2   Korkeajännitteisen REESS-järjestelmän osalta tämän säännön liitteen 4B mukaisesti testin jälkeen mitatun eristysresistanssin on oltava vähintään 100 Ω volttia kohden.

    6.10   Päästöt

    Energianmuunnosprosessin tavanomaisen käytön aikana aiheuttamat mahdolliset kaasupäästöt on otettava huomioon.

    6.10.1   Avointen ajoakkujen on täytettävä tämän säännön 5.4 kohdan vaatimukset vetypäästöjen osalta.

    Suljettua kemiallista prosessia käyttävät järjestelmät on katsottava päästöttömiksi tavanomaisessa käytössä (esimerkiksi litiumioniakut).

    Akun valmistajan on kuvattava ja dokumentoitava suljettu kemiallinen prosessi liitteen 6 osassa 2.

    Valmistajan ja tutkimuslaitoksen on arvioitava muita tekniikoita tavanomaisen käytön aikana syntyvien mahdollisten päästöjen suhteen.

    6.10.2   Tyyppihyväksynnän perusteet

    Vetypäästöjen osalta ks. tämän säännön 5.4 kohta.

    Suljettua kemiallista prosessia käyttävien päästöttömien järjestelmien osalta ei tarvita varmennusta.

    7.   TYYPPIHYVÄKSYNNÄN MUUTOKSET JA LAAJENTAMINEN

    7.1   Kaikista muutoksista, jotka tehdään ajoneuvotyyppiin tai REESS-järjestelmän tyyppiin tämän säännön osalta, on ilmoitettava ajoneuvotyypin tai REESS-järjestelmän tyypin hyväksyneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle. Tämän jälkeen viranomainen voi joko

    7.1.1

    katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole olennaista kielteistä vaikutusta ja että ajoneuvo tai REESS-järjestelmä joka tapauksessa täyttää edelleen vaatimukset, tai

    7.1.2

    vaatia testien suorittamisesta vastaavalta tutkimuslaitokselta uuden testausselosteen.

    7.2   Epäämisen tai hyväksymisen vahvistus, jossa ilmoitetaan muutokset, on toimitettava edellä 4.3 kohdassa määritellyn menettelyn mukaisesti tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille.

    7.3   Hyväksynnän laajentamisen myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on annettava jokaiselle tällaisesta laajentamisesta laaditulle ilmoituslomakkeelle sarjanumero ja ilmoitettava siitä muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 (osassa 1 tai osassa 2) esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

    8.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

    8.1   Tämän säännön nojalla hyväksytyt ajoneuvot tai REESS-järjestelmät on valmistettava siten, että ne vastaavat hyväksyttyä tyyppiä ja täyttävät tämän säännön asianomaisten osien vaatimukset.

    8.2   Kohdassa 8.1 esitettyjen vaatimusten toteutumisen varmentamiseksi on tehtävä asianmukaisia tuotannontarkastuksia.

    8.3   Hyväksynnän haltijan on

    8.3.1

    varmistettava, että käytössä on tehokkaat menettelyt, joilla ajoneuvojen tai REESS-järjestelmien laatu voidaan tarkastaa;

    8.3.2

    huolehdittava siitä, että käytettävissä on jokaisen hyväksytyn tyypin vaatimustenmukaisuuden tarkastamisen edellyttämä testilaitteisto;

    8.3.3

    varmistettava, että testitulokset kirjataan ja että liiteasiakirjat ovat saatavilla tyyppihyväksynnästä vastaavan viranomaisen kanssa sovitun ajan;

    8.3.4

    analysoitava jokaisen testityypin tuloksia tarkastaakseen ja varmentaakseen, että ajoneuvon tai REESS-järjestelmän ominaisuudet säilyvät yhdenmukaisina, kun otetaan huomioon teollisuustuotannossa sallittu vaihtelu;

    8.3.5

    huolehdittava siitä, että kullekin ajoneuvo- tai komponenttityypille tehdään ainakin tämän säännön asianomaisissa osissa määrätyt testit;

    8.3.6

    varmistettava, että aina kun näytteet tai testikappaleet ovat vaatimusten vastaisia, otetaan lisänäytteitä ja tehdään lisätestit. Kaikkiin tarvittaviin toimiin on ryhdyttävä, jotta kyseisen tuotannon vaatimustenmukaisuus saadaan palautettua.

    8.4   Tyyppihyväksynnän myöntänyt tyyppihyväksyntäviranomainen voi milloin tahansa tarkastaa kussakin tuotantoyksikössä sovellettavat vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät.

    8.4.1   Tarkastajalle on annettava nähtäväksi testi- ja tuotantoasiakirjat jokaisella tarkastuskerralla.

    8.4.2   Tarkastaja voi ottaa sattumanvaraisia näytteitä testattavaksi valmistajan laboratoriossa. Näytteiden vähimmäismäärä voidaan määritellä valmistajan omien tarkastustulosten perusteella.

    8.4.3   Jos laatutaso vaikuttaa heikolta, tai kun 8.4.2 kohdan mukaisten testien pätevyys on syytä varmistaa, tarkastaja valitsee näytteet, jotka lähetetään tyyppihyväksyntätestit suorittaneelle tutkimuslaitokselle.

    8.4.4   Toimivaltainen viranomainen voi suorittaa minkä tahansa tässä säännössä määrätyn testin.

    8.4.5   Tyyppihyväksynnästä vastaava viranomainen tekee tarkastuksen tavallisesti kerran vuodessa. Jos jollakin tarkastuskäynnillä havaitaan epätyydyttäviä tuloksia, tyyppihyväksynnästä vastaavan viranomaisen on varmistettava, että kaikkiin tarvittaviin toimiin tuotannon vaatimustenmukaisuuden palauttamiseksi ryhdytään mahdollisimman pian.

    9.   SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

    9.1   Ajoneuvotyypille tai REESS-järjestelmän tyypille tämän säännön perusteella myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos 8 kohdassa asetetut vaatimukset eivät täyty tai jos ajoneuvo tai REESS-järjestelmä tai sen osat eivät läpäise edellä olevan 8.3.5 kohdan mukaisia tarkastuksia.

    9.2   Jos tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 (osassa 1 tai osassa 2) esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

    10.   TUOTANNON LOPETTAMINEN

    Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn ajoneuvotyypin tai REESS-järjestelmän tyypin valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen osapuolille tämän säännön liitteessä 1 (osassa 1 tai osassa 2) esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

    11.   HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TUTKIMUSLAITOSTEN SEKÄ TYYPPIHYVÄKSYNTÄVIRANOMAISTEN NIMET JA OSOITTEET

    Tätä sääntöä soveltavien vuoden 1958 sopimuksen osapuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tarkastuslaitosten sekä niiden tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnät ja joille toimitetaan lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta.

    12.   SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET

    12.1   Mikään tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli ei voi muutossarjan 02 virallisen voimaantulopäivän jälkeen kieltäytyä antamasta hyväksyntää tämän säännön perusteella, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 02.

    12.2   Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat [36] kuukauden kuluttua muutossarjan 02 voimaantulosta myöntää hyväksyntöjä vain sellaisille ajoneuvotyypeille, jotka täyttävät tämän säännön vaatimukset, sellaisena kuin sääntö on muutettuna muutossarjalla 02.

    12.3   Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on [36] kuukauden ajan muutossarjan 02 voimaantulosta annettava hyväksyntä ajoneuvotyypeille, jotka täyttävät tämän säännön vaatimukset, sellaisena kuin sääntö on muutettuna aiemmilla muutossarjoilla.

    12.4   Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät voi kieltäytyä laajentamasta hyväksyntää, joka on annettu tämän säännön aiempien muutossarjojen nojalla.

    12.5   Edellä esitetyistä siirtymämääräyksistä riippumatta sopimuspuolet, jotka alkavat soveltaa tätä sääntöä sen jälkeen, kun uusin muutossarja on tullut voimaan, voivat kieltäytyä hyväksymästä hyväksyntöjä, jotka on myönnetty tämän säännön jonkin aiemman muutossarjan perusteella.

    (1)  Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) määritelmän mukaisesti, asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.2, 2 kohta.

    (2)  www.unece.org/trans/danger/publi/unrec/rev17/17files_e.html

    (3)  Vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten tunnusnumerot annetaan ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) (asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.2/Amend.3) liitteessä 3.

    LIITE 1

    OSA 1

    Image

    Image

    OSA 1

    Image

    LIITE 2

    HYVÄKSYNTÄMERKKIEN SIJOITTELU

    Malli A

    (Ks. tämän säännön 4.4 kohta)

    Kuva 1

    Image

    Kuvassa 1 olevasta ajoneuvoon kiinnitetystä hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen maantiekäyttöön soveltuva ajoneuvotyyppi on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 100 mukaisesti hyväksyntänumerolla 022492. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä numeroa ilmaisevat, että hyväksyntä on myönnetty säännön nro 100 muutossarjan 02 vaatimusten mukaisesti.

    Kuva 2

    Image

    Kuvassa 2 olevasta ajoneuvoon kiinnitetystä hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen REESS-järjestelmän tyyppi (”ES”) on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 100 mukaisesti hyväksyntänumerolla 022492. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä numeroa ilmaisevat, että hyväksyntä on myönnetty säännön nro 100 muutossarjan 02 vaatimusten mukaisesti.

    Malli B

    (Ks. tämän säännön 4.5 kohta)

    Image

    Yllä oleva ajoneuvoon kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen maantiekäyttöön soveltuva ajoneuvotyyppi on hyväksytty Alankomaissa (E4) sääntöjen nro 100 ja 42 mukaisesti (1). Hyväksyntänumerosta käy ilmi, että hyväksynnän myöntämishetkellä sääntöön nro 100 sisältyi muutossarja 02 ja sääntö nro 42 oli alkuperäisessä muodossaan.

    (1)  Jälkimmäinen numero on ainoastaan esimerkki.

    LIITE 3

    JÄNNITTEELLISTEN OSIEN SUOJAUS SUORALTA KOSKETUKSELTA

    1.   KOETTIMET

    Koettimet, joilla tarkastetaan henkilöiden suojaus kosketukselta jännitteellisiin osiin, esitetään taulukossa.

    2.   TESTIOLOSUHTEET

    Koetinta työnnetään koteloinnin aukkoihin taulukon mukaisella voimalla. Jos koetin tunkeutuu kotelointiin osittain tai kokonaan, se asetetaan kaikkiin mahdollisiin asentoihin, mutta pysäytyspinta ei saa missään tapauksessa tunkeutua kokonaan aukon läpi.

    Sisäisiä suojuksia pidetään osana kotelointia.

    Tarvittaessa suojuksen tai kotelon sisällä olevien jännitteellisten osien ja koettimen välille liitetään pienitehoinen jännitelähde (vähintään 40 V ja enintään 50 V) joka on kytketty sarjaan sopivan lampun kanssa.

    Merkkilamppumenetelmää olisi sovellettava myös korkeajännitelaitteiden jännitteellisiin liikkuviin osiin.

    Koteloinnin sisällä olevia liikkuvia osia voidaan pitää hitaassa liikkeessä, jos se on mahdollista.

    3.   HYVÄKSYMISEHDOT

    Koetin ei saa koskettaa jännitteellisiä osia.

    Jos tämän vaatimuksen täyttyminen määritetään koettimen ja jännitteellisten osien välille kytkettävällä merkkilampulla, lamppu ei saa syttyä.

    Suojausluokan IPXXB koestuksessa nivelletty testisormi saa työntyä koteloon täyden 80 mm:n mittansa, mutta pysäytyslevy (läpimitta 50 mm × 20 mm) ei saa läpäistä aukkoa. Sormen molempia niveliä on taivutettava vuoron perään suorasta asennosta viereisen osan akseliin nähden 90 asteen kulmaan saakka, ja sormi on asetettava kaikkiin mahdollisiin asentoihinsa.

    Suojausluokan IPXXD koestuksessa koetin saa työntyä koteloon täyden mittansa, mutta pysäytyslevy ei saa läpäistä aukkoa.

    Koettimet jännitteellisten osien kosketussuojauksen koestuksessa

    1. tunnusnro

    Lisä-kirjain

    Kosketuskoetin

    (mitat mm)

    Voima kokeessa

    2

    B

    Nivelletty testisormi

    Image

    10 N ± 10 %

    4, 5, 6

    D

    Testipuikko, halkaisija 1,0 mm, pituus 100 mm

    Image

    1 N ± 10 %

    Nivelletty testisormi

    Image

    Materiaali: metalli, ellei toisin mainita

    Lineaariset mitat millimetreinä

    Mittojen toleranssit, kun toleranssia ei ole erikseen mainittu:

    a)

    Kulmat: 0/– 10°

    b)

    lineaariset mitat: enintään 25 mm: 0/– 0,05 mm; yli 25 mm: ± 0,2 mm

    Molempien nivelien on voitava liikkua samassa tasossa ja samaan suuntaan 90 asteen kulmaan saakka 0/+ 10 asteen toleranssilla.

    LIITE 4A

    ERISTYSRESISTANSSIN MITTAUSMENETELMÄ AJONEUVOIHIN PERUSTUVISSA TESTEISSÄ

    1.   YLEISTÄ

    Ajoneuvon kunkin korkeajänniteväylän eristysresistanssi on mitattava tai määritettävä laskemalla korkeajänniteväylän kunkin osan tai yksikön mittaustulosten perusteella (jäljempänä ’ositettu mittaus’).

    2.   MITTAUSMENETELMÄ

    Eristysresistanssi on mitattava sopivalla menetelmällä, joka valitaan tämän liitteen 2.1–2.2 kohdassa esitetyistä vaihtoehdoista esimerkiksi jännitteellisten osien sähkövarauksen tai eristysresistanssin perusteella.

    Mitattavan virtapiirin jännitealue on selvitettävä etukäteen esimerkiksi piirikaavioista.

    Laitteistoon voidaan tehdä erotusvastuksen mittauksen edellyttämiä muutoksia, kuten poistaa kansi jännitteellisten osien saamiseksi esille, kiinnittää mittausjohtimia tai muuttaa ohjelmistoa.

    Jos mitattavat arvot eivät ole vakaat siksi, että toiminnassa on esimerkiksi erotusvastuksen sisäinen seurantajärjestelmä, voidaan tehdä mittauksen edellyttämät muutokset, kuten keskeyttää kyseisen laitteen toiminta tai poistaa laite. Kun laite poistetaan, on osoitettava esimerkiksi piirustusten avulla, että poistaminen ei muuta jännitteellisten osien ja sähköisen alustan välistä eristysresistanssia.

    Tällöin on noudatettava erittäin suurta varovaisuutta oikosulkujen ja sähköiskujen yms. välttämiseksi, sillä menetelmä voi edellyttää suoraa yhteyttä korkeajännitepiiriin.

    2.1   Mittaus käyttäen ajoneuvon ulkopuolelta saatavaa virtaa

    2.1.1   Mittausväline

    Mittauksessa on käytettävä välinettä, johon voidaan johtaa tasavirta, jonka jännite on suurempi kuin korkeajänniteväylän toimintajännite.

    2.1.2   Mittausmenetelmä

    Jännitteellisten osien ja sähköisen alustan välille on kytkettävä eristysresistanssin testauslaite. Eristysresistanssi on sitten mitattava tasajännitteellä, joka on vähintään puolet korkeajänniteväylän toimintajännitteestä.

    Jos järjestelmässä on useita jännitealueita (esimerkiksi nostavan hakkuritehonlähteen käytön vuoksi) galvaanisesti kytketyssä piirissä, ja jotkin komponentit eivät kestä koko piirin toimintajännitettä, näiden osien ja sähköisen alustan välinen eristysresistanssi voidaan mitata erikseen osien ollessa irti kytkettyinä käyttämällä jännitettä, joka on vähintään puolet kyseisten osien omasta toimintajännitteestä.

    2.2   Mittaus käyttäen ajoneuvon omaa REESS-järjestelmää tasajännitelähteenä

    2.2.1   Ajoneuvon testaustila

    Korkeajänniteväylään on syötettävä virtaa ajoneuvon omasta REESS-järjestelmästä ja/tai energianmuunnosjärjestelmästä, ja REESS-järjestelmän ja/tai energianmuunnosjärjestelmän jännitteen on koko testauksen ajan oltava vähintään ajoneuvon valmistajan ilmoittama toimintajännite.

    2.2.2   Mittausväline

    Tässä testissä on käytettävä jännitemittaria, jolla mitataan tasavirta-arvoja ja jonka sisäinen resistanssi on vähintään 10 ΜΩ.

    2.2.3   Mittausmenetelmä

    2.2.3.1   Ensimmäinen vaihe

    Jännite mitataan kuvan 1 osoittamalla tavalla, ja korkeajänniteväylän jännite (Vb) kirjataan. Arvon Vb on oltava vähintään ajoneuvon valmistajan ilmoittama REESS-järjestelmän ja/tai energianmuunnosjärjestelmän nimellistoimintajännite.

    Kuva 1

    Arvojen Vb, V1 ja V2 mittaaminen

    Image

    2.2.3.2   Toinen vaihe

    Mitataan ja kirjataan korkeajänniteväylän negatiivisen puolen ja sähköisen alustan välinen jännite V1 (ks. kuva 1).

    2.2.3.3   Kolmas vaihe

    Mitataan ja kirjataan korkeajänniteväylän positiivisen puolen ja sähköisen alustan välinen jännite V2 (ks. kuva 1).

    2.2.3.4   Neljäs vaihe

    Jos V1 on suurempi tai yhtä suuri kuin V2, korkeajänniteväylän negatiivisen puolen ja sähköisen alustan väliin asetetaan tunnettu normiresistanssi (Ro). Kun Ro on asennettuna, mitataan korkeajänniteväylän negatiivisen puolen ja sähköisen alustan välinen jännite V1′ (ks. kuva 2).

    Sähköinen erotus (Ri) lasketaan seuraavasta kaavasta:

    Ri = Ro*(Vb/V1′ – Vb/V1) tai Ri = Ro*Vb*(1/V1′ – 1/V1)

    Kuva 2

    Arvon V1′ mittaaminen

    Image

    Jos V2 on suurempi tai yhtä suuri kuin V1, korkeajänniteväylän positiivisen puolen ja sähköisen alustan väliin asetetaan tunnettu normiresistanssi (Ro). Kun Ro on asennettuna, mitataan korkeajänniteväylän positiivisen puolen ja sähköisen alustan välinen jännite V2′ (ks. kuva 3). Sähköinen erotus (Ri) lasketaan esitetystä kaavasta: Sähköisen erotuksen arvo (Ω) jaetaan korkeajänniteväylän nimellisellä toimintajännitteellä (V).

    Sähköinen erotus (Ri) lasketaan seuraavasta kaavasta:

    Ri = Ro*(Vb/V2′ – Vb/V2) tai Ri = Ro*Vb*(1/V2′ – 1/V2)

    Kuva 3

    Arvon V2′ mittaaminen

    Image

    2.2.3.5   Viides vaihe

    Kun sähköisen erotuksen arvo Ri (Ω) jaetaan korkeajänniteväylän toimintajännitteellä (V), saadaan eristysresistanssi (Ω/V).

    Huomautus: Tunnetun normiresistanssin Ro (Ω) pitäisi olla pienimmän vaaditun eristysresistanssin arvo (Ω/V) kerrottuna ajoneuvon toimintajännitteellä ± 20 % (V). Ro:n arvon ei tarvitse olla täsmälleen tämä arvo, sillä yhtälöt koskevat kaikkia Ro-arvoja. Tällaisella Ro-arvolla saadaan kuitenkin jännitemittauksille hyvä tarkkuus.

    LIITE 4B

    ERISTYSRESISTANSSIN MITTAUSMENETELMÄ REESS-JÄRJESTELMÄN OSIIN PERUSTUVISSA TESTEISSÄ

    1.   MITTAUSMENETELMÄ

    Eristysresistanssi on mitattava sopivalla menetelmällä, joka valitaan tämän liitteen kohdissa 1.1–1.2 esitetyistä vaihtoehdoista esimerkiksi jännitteellisten osien sähkövarauksen tai eristysresistanssin perusteella.

    Jos testattavan laitteen toimintajännitettä (Vb, kuva 1) ei voida mitata (esim. pääkytkinten tai sulakkeiden toiminnan aiheuttaman sähköisestä piiristä irrottamisen vuoksi), testi voidaan suorittaa muutetulla testilaitteella, jotta voidaan mitata sisäiset jännitteet (ennen pääkytkimiä).

    Nämä muutokset eivät saa vaikuttaa testituloksiin.

    Mitattavan virtapiirin jännitealue on selvitettävä etukäteen esimerkiksi piirikaavioista. Jos korkeajänniteväylät on erotettu toisistaan galvaanisesti, eristysresistanssi on mitattava kunkin virtapiirin osalta.

    Laitteistoon voidaan tehdä erotusvastuksen mittauksen edellyttämiä muutoksia, kuten poistaa kansi jännitteellisten osien saamiseksi esille, kiinnittää mittausjohtimia tai muuttaa ohjelmistoa.

    Jos mitattavat arvot eivät ole vakaat siksi, että toiminnassa on esimerkiksi erotusvastuksen seurantajärjestelmä, voidaan tehdä mittauksen edellyttämät muutokset, kuten keskeyttää kyseisen laitteen toiminta tai poistaa laite. Kun laite poistetaan, on osoitettava esimerkiksi piirustusten avulla, että poistaminen ei muuta jännitteellisten osien ja sen maadoituksen, jonka valmistaja on nimennyt sähköiseen alustaan kytkettäväksi kohdaksi, välistä eristysresistanssia.

    Tällöin on noudatettava erittäin suurta varovaisuutta oikosulkujen ja sähköiskujen yms. välttämiseksi, sillä menetelmä voi edellyttää suoraa yhteyttä korkeajännitepiiriin.

    1.1   Mittaus käyttäen ulkopuolelta saatavaa virtaa

    1.1.1   Mittausväline

    Mittauksessa on käytettävä välinettä, johon voidaan johtaa tasavirta, jonka jännite on suurempi kuin testattavan laitteen nimellisjännite.

    1.1.2   Mittausmenetelmä

    Jännitteellisten osien ja maadoituksen välille on kytkettävä eristysresistanssin testauslaite. Tämän jälkeen eristysresistanssi mitataan.

    Jos järjestelmässä on useita jännitealueita (esimerkiksi nostavan hakkuritehonlähteen käytön vuoksi) galvaanisesti kytketyssä piirissä, ja jotkin komponentit eivät kestä koko piirin toimintajännitettä, näiden osien ja maadoituksen välinen eristysresistanssi voidaan mitata erikseen osien ollessa irti kytkettyinä käyttämällä jännitettä, joka on vähintään puolet kyseisten osien omasta toimintajännitteestä.

    1.2   Mittaus käyttäen testattavaa laitetta tasajännitelähteenä

    1.2.1   Testiolosuhteet

    Testattavan laitteen jännitteen on koko testauksen ajan oltava vähintään testattavan laitteen nimellistoimintajännite.

    1.2.2   Mittausväline

    Tässä testissä on käytettävä jännitemittaria, jolla mitataan tasavirta-arvoja ja jonka sisäinen resistanssi on vähintään 10 ΜΩ.

    1.2.3   Mittausmenetelmä

    1.2.3.1   Ensimmäinen vaihe

    Jännite mitataan kuvan 1 osoittamalla tavalla ja testattavan laitteen toimintajännite (Vb, kuva 1) kirjataan. Arvon Vb on oltava vähintään testattavan laitteen nimellistoimintajännite.

    Kuva 1

    Image

    1.2.3.2   Toinen vaihe

    Mitataan ja kirjataan testattavan laitteen negatiivisen navan ja maadoituksen välinen jännite V1 (kuva 1).

    1.2.3.3   Kolmas vaihe

    Mitataan ja kirjataan testattavan laitteen positiivisen navan ja maadoituksen välinen jännite V2 (kuva 1).

    1.2.3.4   Neljäs vaihe

    Jos V1 on suurempi tai yhtä suuri kuin V2, testattavan laitteen negatiivisen navan ja maadoituksen väliin asetetaan tunnettu normiresistanssi (Ro). Kun Ro on asennettuna, mitataan testattavan laitteen negatiivisen navan ja sähköisen alustan välinen jännite V1′ (ks. kuva 2).

    Sähköinen erotus (Ri) lasketaan seuraavasta kaavasta:

    Ri = Ro * (Vb/V1′ – Vb/V1) tai Ri = Ro * Vb * (1/V1′ – 1/V1)

    Kuva 2

    Image

    Jos V2 on suurempi kuin V1, testattavan laitteen positiivisen navan ja maadoituksen väliin asetetaan tunnettu normiresistanssi (Ro). Kun Ro on asennettuna, mitataan testattavan laitteen positiivisen navan ja maadoituksen välinen jännite V2′ (ks. kuva 3).

    Sähköinen erotus (Ri) lasketaan seuraavasta kaavasta:

    Ri = Ro * (Vb/V2′ – Vb/V2) tai Ri = Ro * Vb * (1/V2′ – 1/V2)

    Kuva 3

    Image

    1.2.3.5   Viides vaihe

    Kun sähköisen erotuksen arvo Ri (Ω) jaetaan testattavan laitteen nimellisjännitteellä (V), saadaan eristysresistanssi (Ω/V).

    Huomautus: Tunnetun normiresistanssin Ro (Ω) pitäisi olla pienimmän vaaditun eristysresistanssin arvo (Ω/V) kerrottuna testattavan laitteen nimellisjännitteellä ± 20 % (V). Ro:n arvon ei tarvitse olla täsmälleen tämä arvo, sillä yhtälöt koskevat kaikkia Ro-arvoja. Tällaisella Ro-arvolla saadaan kuitenkin jännitemittauksille hyvä tarkkuus.

    LIITE 5

    ERISTYSRESISTANSSIN SISÄISEN SEURANTAJÄRJESTELMÄN TOIMIVUUDEN VARMISTUSMENETELMÄ

    Ajoneuvossa olevan eristysresistanssin seurantajärjestelmän toimivuus on osoitettava seuraavalla menetelmällä:

    Kytketään järjestelmään vastus, joka ei alenna seurattavan liittimen ja sähköisen alustan välistä eristysresistanssia vaadittua vähimmäisarvoa pienemmäksi. Varoituksen on tällöin aktivoiduttava.

    LIITE 6

    OSA 1

    Tieliikenneajoneuvojen tai järjestelmien olennaiset ominaisuudet

    1.   Yleistä

    1.1

    Merkki (valmistajan kauppanimi):

    1.2

    Tyyppi:

    1.3

    Ajoneuvon luokka:

    1.4

    Kaupalliset nimet (jos on):

    1.5

    Valmistajan nimi ja osoite:

    1.6

    Valmistajan mahdollisen edustajan nimi ja osoite:

    1.7

    Ajoneuvon piirustus ja/tai valokuva:

    1.8

    REESS-järjestelmän hyväksyntänumero:

    2.   Sähkömoottori (ajomoottori)

    2.1

    Tyyppi (käämitys, magnetointi):

    2.2

    Suurin nettoteho ja/tai 30 minuutin enimmäisteho (kW):

    3.   REESS-järjestelmä

    3.1

    REESS-järjestelmän kauppanimi ja merkki:

    3.2

    Kaikkien kennojen tyypit:

    3.2.1

    Kennojen kemialliset ominaisuudet:

    3.2.2

    Fyysiset mitat:

    3.2.3

    Kennon kapasiteetti (Ah):

    3.3

    REESS-järjestelmän kuvaus, piirustukset tai kuvat, joista käy ilmi:

    3.3.1

    Rakenne:

    3.3.2

    Konfigurointi (kennojen määrä, kytkentätapa jne.)

    3.3.3

    Mitat:

    3.3.4

    Kotelointi (rakenne, materiaalit ja fyysiset mitat):

    3.4

    Sähkötekninen eritelmä:

    3.4.1

    Nimellisjännite (V):

    3.4.2

    Toimintajännite (V):

    3.4.3

    Kapasiteetti (Ah):

    3.4.4

    Enimmäisvirta (A):

    3.5

    Kaasurekombinaatioarvo (prosentteina):

    3.6

    REESS-järjestelmän asennusta ajoneuvoon koskeva kuvaus, piirustukset tai kuvat:

    3.6.1

    Fyysinen tukirakenne:

    3.7

    Lämmönhallinnan tyyppi

    3.8

    Elektroninen ohjaus:

    4.   Polttokenno (jos on)

    4.1

    Polttokennon kauppanimi ja merkki:

    4.2

    Polttokennotyypit:

    4.3

    Nimellisjännite (V):

    4.4

    Kennojen lukumäärä:

    4.5

    Jäähdytysjärjestelmän tyyppi (jos on):

    4.6

    Enimmäisteho (kW):

    5.   Sulake ja/tai suojakatkaisin

    5.1

    Tyyppi:

    5.2

    Virta-aluekaavio:

    6.   Johdinsarja

    6.1

    Tyyppi:

    7.   Suojaus sähköiskuilta

    7.1

    Suojausperiaatteen kuvaus:

    8.   Lisätiedot

    8.1

    Lyhyt kuvaus päävirtapiirin komponenttien asennuksesta sekä piirrokset/kuvat, joista käy ilmi päävirtapiirin komponenttien asennuspaikkojen sijainti:

    8.2

    Päävirtapiirin kaikkien sähkötoimintojen kytkentäkaavio:

    8.3

    Toimintajännite (V):

    OSA 2

    REESS-järjestelmän olennaiset ominaisuudet

    1.   REESS-järjestelmä

    1.1

    REESS-järjestelmän kauppanimi ja merkki:

    1.2

    Kaikkien kennojen tyypit:

    1.2.1

    Kennojen kemialliset ominaisuudet:

    1.2.2

    Fyysiset mitat:

    1.2.3

    Kennon kapasiteetti (Ah):

    1.3

    REESS-järjestelmän kuvaus, piirustukset tai kuvat, joista käy ilmi:

    1.3.1

    Rakenne:

    1.3.2

    Konfigurointi (kennojen määrä, kytkentätapa jne.)

    1.3.3

    Mitat:

    1.3.4

    Kotelointi (rakenne, materiaalit ja fyysiset mitat):

    1.4

    Sähkötekninen eritelmä

    1.4.1

    Nimellisjännite (V):

    1.4.2

    Toimintajännite (V):

    1.4.3

    Kapasiteetti (Ah):

    1.4.4

    Enimmäisvirta (A):

    1.5

    Kaasurekombinaatioarvo (prosentteina):

    1.6

    REESS-järjestelmän asennusta ajoneuvoon koskeva kuvaus, piirustukset tai kuvat:

    1.6.1

    Fyysinen tukirakenne:

    1.7

    Lämmönhallinnan tyyppi

    1.8

    Elektroninen ohjaus:

    1.9

    Ajoneuvoluokat, joihin REESS-järjestelmä voidaan asentaa:

    OSA 3

    Sellaisten tieliikenneajoneuvojen tai järjestelmien olennaiset ominaisuudet, joiden alusta on kytketty virtapiireihin

    1.   Yleistä

    1.1

    Merkki (valmistajan kauppanimi):

    1.2

    Tyyppi:

    1.3

    Ajoneuvon luokka:

    1.4

    Kaupalliset nimet (jos on):

    1.5

    Valmistajan nimi ja osoite:

    1.6

    Valmistajan mahdollisen edustajan nimi ja osoite:

    1.7

    Ajoneuvon piirustus ja/tai valokuva:

    1.8

    REESS-järjestelmän hyväksyntänumero:

    2.   REESS-järjestelmä

    2.1

    REESS-järjestelmän kauppanimi ja merkki:

    2.2

    Kennojen kemialliset ominaisuudet:

    2.3

    Sähkötekninen eritelmä:

    2.3.1

    Nimellisjännite (V):

    2.3.2

    Kapasiteetti (Ah):

    2.3.3

    Enimmäisvirta (A):

    2.4

    Kaasurekombinaatioarvo (prosentteina):

    2.5

    REESS-järjestelmän asennusta ajoneuvoon koskeva kuvaus, piirustukset tai kuvat:

    3.   Lisätiedot

    3.1

    Vaihtovirtapiirin toimintajännite (V):

    3.2

    Tasavirtapiirin toimintajännite (V):

    LIITE 7

    REESS-JÄRJESTELMÄN LATAUSTOIMENPITEIDEN AIKAISTEN VETYPÄÄSTÖJEN MÄÄRITTÄMINEN

    1.   JOHDANTO

    Tässä liitteessä kuvataan tämän säännön 5.4 kohdan mukaiset vetypäästöjen määrittelytoimenpiteet REESS-järjestelmän lataustoimenpiteiden aikana kaikissa tieliikenneajoneuvoissa.

    2.   TESTIN KUVAUS

    Vetypäästötestin (tämän liitteen kuva 7.1) tarkoitus on selvittää REESS-järjestelmän latauksen aikana syntyvät vetypäästöt, kun latauksessa käytetään latauslaitetta. Testi koostuu seuraavista vaiheista:

    a)

    ajoneuvon/REESS-järjestelmän valmistelu;

    b)

    REESS-järjestelmän purku;

    c)

    vetypäästöjen määrittely normaalin latauksen aikana;

    d)

    vetypäästöjen määrittely latauksen aikana latauslaitteen vikatilanteessa.

    3.   TESTIT

    3.1   Ajoneuvoon perustuva testi

    3.1.1   Ajoneuvon on oltava mekaanisesti hyväkuntoinen ja sillä on oltava ajettu vähintään 300 kilometriä testausta edeltävien seitsemän päivän aikana. REESS-järjestelmän, jonka vetypäästöjä testataan, on oltava asennettuna ajoneuvoon tämän jakson ajan.

    3.1.2   Jos käyttöympäristön lämpötila on huoneenlämpöä korkeampi, käyttäjän on varmistettava valmistajan ohjeiden mukaan, että REESS-järjestelmän lämpötila pysyy normaalilla toiminta-alueella.

    Valmistajan edustajan on pystyttävä todistamaan, että REESS-järjestelmän lämpötilansäätöjärjestelmä ei ole vaurioitunut ja että sen kapasiteetti on riittävä.

    3.2   Osiin perustuva testi

    3.2.1   REESS-järjestelmän on oltava mekaanisesti hyväkuntoinen ja sitä on oltava käytetty vähintään 5 vakiosykliä liitteen 8 lisäyksen 1 mukaisesti.

    3.2.2   Jos käyttöympäristön lämpötila on huoneenlämpöä korkeampi, käyttäjän on varmistettava valmistajan ohjeiden mukaan, että REESS-järjestelmän lämpötila pysyy sen normaalilla toiminta-alueella.

    Valmistajan edustajan on pystyttävä todistamaan, että REESS-järjestelmän lämpötilansäätöjärjestelmä ei ole vaurioitunut ja että sen kapasiteetti on riittävä.

    REESS-järjestelmän lataustoimenpiteiden aikaisten vetypäästöjen määrittäminen

    Image

    4.   VETYPÄÄSTÖTESTIN TESTILAITTEISTO

    4.1   Alustadynamometri

    Alustadynamometrin on oltava säännön nro 83 muutossarjassa 06 annettujen vaatimusten mukainen.

    4.2   Vetypäästöjen mittaustila

    Vetypäästöjen mittaustilana on käytettävä kaasutiivistä mittauskammiota, johon ajoneuvo/REESS-järjestelmä mahtuu testin ajaksi. Ajoneuvoa/REESS-järjestelmää on voitava lähestyä joka suunnasta, ja mittauskammion on oltava suljettuna kaasutiivis tämän liitteen lisäyksen 1 mukaisesti. Tilassa on oltava läpäisemätön sisäpinta, joka ei saa reagoida vedyn kanssa. Lämpötilansäätöjärjestelmän on kyettävä säätämään tilan sisäistä ilmalämpötilaa siten, että se noudattaa määrättyä lämpötilaa koko testin ajan, kun sallittu keskipoikkeama testin aikana on ± 2 K.

    Vetypäästöjen aiheuttamien mittaustilan tilavuusmuutosten vuoksi testissä voidaan käyttää joko tilavuudeltaan muuttuvaa tai toista testilaitteistoa. Tilavuudeltaan muuttuva mittaustila laajenee ja supistuu tilaan vapautuneiden vetypäästöjen mukaisesti. Kaksi mahdollista tapaa mittaustilan tilavuuden muuttamiseksi ovat liikkuvat paneelit tai paljerakenne, jossa mittaustilan sisällä olevat läpäisemättömät pussit laajenevat tai supistuvat tilan sisällä olevan paineen muutosten vaikutuksesta ottamalla korvausilmaa tilan ulkopuolelta. Tilavuuden muutoksiin mukautuvien rakenteiden osalta on varmistettava mittaustilan eheys tämän liitteen lisäyksen 1 mukaisesti.

    Tilavuutta mukauttavilla menetelmillä on rajoitettava mittaustilan sisällä olevan paineen ja ilmanpaineen välinen erotus enimmäisarvoon ± 5 hPa.

    Mittaustilan tilavuus on voitava lukita määrättyyn arvoon. Tilavuudeltaan muuttuvan mittaustilan on voitava muuttua nimellistilavuudestaan (katso liitteen 7 lisäyksessä 1 oleva 2.1.1 kohta) testauksen aikana tapahtuvien vetypäästöjen mukaisesti.

    4.3   Analysointijärjestelmät

    4.3.1   Vetyanalysaattori

    4.3.1.1   Mittauskammion ilmaa seurataan vetyanalysaattorilla (sähkökemiallinen anturityyppi) tai kromatografilla, jossa on termisen johtavuuden detektori. Näytekaasu on imettävä yhden sivuseinän tai kammion katon keskipisteestä, ja mahdolliset ohivirtaukset on johdettava takaisin mittaustilaan, mieluiten heti sekoitustuulettimen taakse.

    4.3.1.2   Vetyanalysaattorin vasteaika saa olla enintään 10 sekuntia lukemaan, joka on 90 prosenttia lopullisesta lukemasta. Stabiilisuuden on asteikon nollakohdassa sekä 80 ± 20 prosentin kohdassa täydestä asteikosta oltava parempi kuin 2 prosenttia täydestä asteikosta 15 minuutin ajan kaikilla käytettävillä alueilla.

    4.3.1.3   Keskihajonnan avulla ilmaistun analysaattorin toistettavuuden on oltava parempi kuin 1 prosentti täydestä asteikosta asteikon nollakohdassa sekä 80 ± 20 prosentin kohdassa täydestä asteikosta kaikilla käytettävillä alueilla.

    4.3.1.4   Analysaattorin käyttöalueet on valittava siten, että saadaan paras resoluutio mittauksessa, kalibroinnissa ja vuototarkastuksessa.

    4.3.2   Vetyanalysaattorin tietojen tallennusjärjestelmä

    Vetyanalysaattori on varustettava laitteella, joka tallentaa sähköistä signaalia ja jonka tallennustaajuus on vähintään kerran minuutissa. Tallennusjärjestelmän on oltava käyttöominaisuuksiltaan vähintään tallennettavaa signaalia vastaava ja tulosten on tallennuttava pysyvästi. Tallenteen tulee sisältää selkeä merkki normaalin lataustestauksen alkamisesta ja päättymisestä sekä latauksen vikatilasta.

    4.4   Lämpötilalukemien tallennus

    4.4.1   Mittauskammiossa vallitseva lämpötila tallennetaan kahdessa pisteessä lämpötila-antureiden avulla, jotka on kytketty näyttämään keskimääräistä arvoa. Mittauspisteet sijaitsevat mittaustilan sisällä noin 0,1 metrin etäisyydellä kummankin sivuseinän pystysuorasta keskiviivasta 0,9 ± 0,2 metrin korkeudella.

    4.4.2   Lämpötilat kennojen läheisyydessä tallennetaan anturien avulla.

    4.4.3   Lämpötilatietoja on tallennettava vähintään kerran minuutissa vetypäästöjen mittausten koko keston ajan.

    4.4.4   Lämpötilalukemien tallennusjärjestelmän tarkkuuden on oltava ± 1,0 K, ja lämpötila on voitava lukea ± 0,1 K:n tarkkuudella.

    4.4.5   Tallennus- tai tietojenkäsittelyjärjestelmästä on voitava lukea aika ± 15 sekunnin tarkkuudella.

    4.5   Painelukemien tallennus

    4.5.1   Testausalueen ilmanpaineen ja mittaustilan sisällä vallitsevan ilmanpaineen välinen erotus Dp on tallennettava vähintään kerran minuutissa vetypäästömittauksen koko keston ajan.

    4.5.2   Painelukemien tallennusjärjestelmän tarkkuuden on oltava ± 2 hPa, ja paine on kyettävä lukemaan ± 0,2 hPa:n tarkkuudella.

    4.5.3   Tallennus- tai tietojenkäsittelyjärjestelmästä on voitava lukea aika ± 15 sekunnin tarkkuudella.

    4.6   Jännitteen ja virran voimakkuuden tallennus

    4.6.1   Latauslaitteen jännite ja virran voimakkuus (akku) on tallennettava vähintään kerran minuutissa vetypäästöjen mittausten koko keston ajan.

    4.6.2   Jännitelukemien tallennusjärjestelmän tarkkuuden on oltava ± 1 V, ja jännite on voitava lukea ± 0,1 V:n tarkkuudella.

    4.6.3   Virran voimakkuuden tallennusjärjestelmän tarkkuuden on oltava ± 0,5 A, ja virran voimakkuus on voitava lukea ± 0,05 A:n tarkkuudella.

    4.6.4   Tallennus- tai tietojenkäsittelyjärjestelmästä on voitava lukea aika ± 15 sekunnin tarkkuudella.

    4.7   Tuulettimet

    Kammiossa on oltava yksi tai useampi tuuletin tai puhallin, joiden teho vastaa ilmavirtaa 0,1–0,5 m3/s, jotta kammion ilma saadaan kunnolla sekoitetuksi. Kammion lämpötila ja vetypitoisuus on kyettävä pitämään tasaisena mittausten ajan. Tuulettimien tai puhaltimien ilmavirtausta ei saa kohdistaa suoraan mittaustilassa olevaan ajoneuvoon.

    4.8   Kaasut

    4.8.1   Kalibrointia ja käyttöä varten on oltava saatavilla seuraavia puhtaita kaasuja:

    a)

    puhdistettua synteettistä ilmaa (epäpuhtauksia < 1 ppm C1-vastaava; < 1 ppm CO; < 400 ppm CO2; < 0,1 ppm NO); happipitoisuus 18–21 tilavuusprosenttia;

    b)

    vetyä (H2), vähimmäispuhtaus 99,5 prosenttia.

    4.8.2   Kalibrointi- ja vertailukaasujen on sisällettävä vedyn (H2) ja puhdistetun synteettisen ilman sekoitusta. Kalibrointikaasujen todellisen pitoisuuden on oltava ± 2 prosentin sisällä ilmoitetuista arvoista. Kaasunjakajaa käytettäessä saatujen laimennettujen kaasujen tarkkuuden on oltava ± 2 prosentin sisällä ilmoitetuista arvoista. Lisäyksessä 1 määritellyt pitoisuudet voidaan myös saada aikaan kaasunjakajan avulla käyttämällä laimennuskaasuna synteettistä ilmaa.

    5.   TESTAUSMENETTELY

    Testi koostuu seuraavista viidestä vaiheesta:

    a)

    ajoneuvon/REESS-järjestelmän valmistelu;

    b)

    REESS-järjestelmän purku;

    c)

    vetypäästöjen määrittely normaalin latauksen aikana;

    d)

    REESS-järjestelmän purku;

    e)

    vetypäästöjen määrittely latauksen aikana latauslaitteen vikatilanteessa.

    Jos ajoneuvon/REESS-järjestelmän siirtäminen kahden vaiheen välillä on tarpeen, ajoneuvo on työnnettävä seuraavalle testausalueelle.

    5.1   Ajoneuvoon perustuva testi

    5.1.1   Ajoneuvon valmistelu

    REESS-järjestelmän käyttöaika on tarkistettava, jotta voidaan todistaa, että ajoneuvolla on ajettu vähintään 300 km testausta edeltävien seitsemän päivän aikana. Tämän jakson aikana ajoneuvossa on käytettävä samaa REESS-järjestelmää kuin vetypäästötestissä. Jos tätä ei voida osoittaa, on toimittava seuraavan menettelyn mukaan:

    5.1.1.1   REESS-järjestelmän purkaminen ja alkulataus

    Toimenpide aloitetaan ajoneuvon REESS-järjestelmän tyhjennyksellä siten, että ajetaan testiradalla tai alustadynamometrillä tasaista nopeutta, joka on 70 prosenttia ± 5 prosenttia ajoneuvon enimmäisnopeudesta 30 minuutin aikana.

    Purku lopetetaan

    a)

    kun ajoneuvo ei kykene kulkemaan nopeudella, joka vastaa 65:tä prosenttia sen enimmäisnopeudesta 30 minuutin aikana, tai

    b)

    kun ajoneuvon vakiovarustukseen kuuluvat laitteet antavat ajajalle kehotuksen pysäyttää ajoneuvo, tai

    c)

    kun on ajettu 100 km:n matka.

    5.1.1.2   REESS-järjestelmän alkulataus

    Lataus tehdään

    a)

    latauslaitteella;

    b)

    ympäristön lämpötilassa 293–303 K.

    Toimenpiteessä ei saa käyttää minkään tyyppisiä ulkoisia latauslaitteita.

    REESS-järjestelmän latauksen lopettamisperusteena on latauslaitteen antama automaattinen lopetussignaali.

    Toimenpiteen yhteydessä sallitaan kaikki automaattisesti tai manuaalisesti käynnistyvät erikoislataukset, kuten tasauslataukset tai huoltolataukset.

    5.1.1.3   Kohtien 5.1.1.1 ja 5.1.1.2 toimenpiteet on tehtävä kaksi kertaa.

    5.1.2   REESS-järjestelmän purku

    REESS-järjestelmä tyhjennetään ajamalla testiradalla tai alustadynamometrillä tasaista nopeutta, joka on 70 ± 5 prosenttia ajoneuvon enimmäisnopeudesta 30 minuutin aikana.

    Purku lopetetaan

    a)

    kun ajoneuvon vakiovarustukseen kuuluvat laitteet antavat ajajalle kehotuksen pysäyttää ajoneuvo, tai

    b)

    kun ajoneuvon enimmäisnopeus on alle 20 km/h.

    5.1.3   Seisonta

    Ajoneuvo on pysäköitävä seisonta-alueelle viidentoista minuutin sisällä 5.2 kohdassa määritellyn akun purkamistoimenpiteen loppumisesta. Ajoneuvo säilytetään pysäköitynä vähintään 12 ja enintään 36 tunnin ajan REESS-järjestelmän purkamisen lopettamisen ja normaalilla latauksella toteutettavan vetypäästötestin aloittamisen välillä. Ajoneuvoa on seisotettava lämpötilassa 293 ± 2 K.

    5.1.4   Normaalilla latauksella toteutettava vetypäästötesti

    5.1.4.1   Mittauskammiota on ilmattava usean minuutin ajan ennen seisontajakson loppumista, jotta saavutetaan vakaa vetytilanne. Myös kammion sekoitustuulettimien on tällöin oltava toiminnassa.

    5.1.4.2   Vetyanalysaattori on nollattava ja sen mittausalue tarkastettava välittömästi ennen testin alkua.

    5.1.4.3   Kun seisotusjakso on ohi, testiajoneuvo on siirrettävä mittauskammioon siten, että ajoneuvon moottori on sammutettuna ja ikkunat sekä tavaratila ovat auki.

    5.1.4.4   Ajoneuvo kytketään verkkovirtaan. REESS-järjestelmä ladataan normaalien lataustoimenpiteiden mukaisesti jäljempänä 5.1.4.7 kohdassa esitetyllä tavalla.

    5.1.4.5   Mittaustilan ovet suljetaan ja tiivistetään kaasutiiviiksi kahden minuutin kuluessa normaalin latausvaiheen sähköliitännän tekemisestä.

    5.1.4.6   Normaali lataus vetypäästötestijaksoa varten alkaa, kun kammio on suljettu ja tiivis. Mitataan vetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Nämä ovat normaalin lataustestin alkulukemat CH2i, Ti ja Pi.

    Näitä lukemia käytetään vetypäästöjen laskemisessa (tämän liitteen 6 kohta). Mittaustilan lämpötilan T on pysyttävä alueella 291–295 K normaalin latausjakson ajan.

    5.1.4.7   Normaalin latauksen toimenpiteet

    Normaali lataus tehdään latauslaitteella ja se koostuu seuraavista vaiheista:

    a)

    lataaminen tasaisella teholla, kesto t1;

    b)

    ylilataaminen vakiovirralla, kesto t2. Ylilatauksen voimakkuuden määrittelee valmistaja, ja se vastaa tasauslatauksen yhteydessä käytettyä voimakkuutta.

    REESS-järjestelmän latauksen lopettamisperusteena on latauslaitteen antama automaattinen lopetussignaali latausajalle t1 + t2. Latausaika rajoitetaan t1 + 5 tuntiin, vaikka vakiolaitteiston antama selvä signaali ilmoittaisi, että akku ei ole latautunut täysin.

    5.1.4.8   Vetyanalysaattori on nollattava ja sen mittausalue tarkastettava välittömästi ennen testin loppua.

    5.1.4.9   Päästöjen näytteenottojakso päättyy t1 + t2 tai t1 + 5 h ensimmäisen näytteenoton tämän liitteen 5.1.4.6 kohdassa määritellyn alkamishetken jälkeen. Kuluneet ajanjaksot kirjataan. Vetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine mitataan, jolloin saadaan normaalin lataustestin loppulukemat CH2f, Tf ja Pf. Näitä lukemia käytetään tämän liitteen 6 kohdan laskutoimituksissa.

    5.1.5   Vetypäästötesti latauslaitteen vikatilanteen aikana

    5.1.5.1   Toimenpide tehdään, kun edellisestä testistä on kulunut enintään seitsemän päivää. Se aloitetaan ajoneuvon REESS-järjestelmän purkamisella tämän liitteen 5.1.2 kohdassa annettujen ohjeiden mukaan.

    5.1.5.2   Tämän liitteen 5.1.3 kohdan toimenpiteen vaiheet on toistettava.

    5.1.5.3   Mittauskammiota on ilmattava usean minuutin ajan ennen seisontajakson loppumista, jotta saavutetaan vakaa vetytilanne. Myös kammion sekoitustuulettimien on tällöin oltava toiminnassa.

    5.1.5.4   Vetyanalysaattori on nollattava ja sen mittausalue tarkastettava välittömästi ennen testin alkua.

    5.1.5.5   Kun seisotusjakso on ohi, testiajoneuvo on siirrettävä mittauskammioon siten, että ajoneuvon moottori on sammutettuna ja ikkunat sekä tavaratila ovat auki.

    5.1.5.6   Ajoneuvo kytketään verkkovirtaan. REESS-järjestelmä ladataan vikatilanteen lataustoimenpiteiden mukaisesti jäljempänä 5.1.5.9 kohdassa esitetyllä tavalla.

    5.1.5.7   Mittaustilan ovet suljetaan ja tiivistetään kaasutiiviiksi kahden minuutin kuluessa vikatilanteen latausvaiheen sähköliitännän tekemisestä.

    5.1.5.8   Vikatilanteen lataus vetypäästötestijaksoa varten alkaa, kun kammio on suljettu ja tiivis. Mitataan vetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Nämä ovat vikatilanteen lataustestin alkulukemat CH2i, Ti ja Pi.

    Näitä lukemia käytetään vetypäästöjen laskemisessa (tämän liitteen 6 kohta). Mittaustilan lämpötilan T on pysyttävä alueella 291–295 K vikatilanteen latausjakson ajan.

    5.1.5.9   Latauksen vikatilanteen menettely

    Vikatilanteen lataus tehdään asianmukaisella latauslaitteella ja se koostuu seuraavista vaiheista:

    a)

    lataaminen tasaisella teholla, kesto t′1;

    b)

    lataaminen valmistajan suosittelemalla enimmäisvirralla 30 minuutin ajan. Tämän vaiheen aikana latauslaitteen on annettava valmistajan suosittelemaa enimmäisvirtaa.

    5.1.5.10   Vetyanalysaattori on nollattava ja sen mittausalue tarkastettava välittömästi ennen testin loppua.

    5.1.5.11   Testijakso päättyy t′1 + 30 minuutin kuluttua siitä, kun näytteenotto on alkanut edellä 5.1.5.8 kohdassa määritellyllä tavalla. Kuluneet ajat kirjataan. Vetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine mitataan, jolloin saadaan vikatilanteen lataustestin loppulukemat CH2f, Tf ja Pf. Näitä lukemia käytetään tämän liitteen 6 kohdan laskutoimituksissa.

    5.2   Osiin perustuva testi

    5.2.1   REESS-järjestelmän valmistelu

    REESS-järjestelmän käyttöaika on tarkistettava, jotta voidaan vahvistaa, että se on suorittanut vähintään 5 liitteen 8 lisäyksessä määritettyä vakiosykliä.

    5.2.2   REESS-järjestelmän purku

    REESS-järjestelmä tyhjennetään teholla, joka on 70 ± 5 prosenttia järjestelmän nimellistehosta.

    Purku lopetetaan, kun valmistajan määrittelemä vähimmäisvaraustila on saavutettu.

    5.2.3   Seisonta

    REESS-järjestelmää on seisotettava lämpötilassa 293 ± 2 K vähintään 12 ja enintään 36 tunnin ajan alkaen 15 minuutin kuluessa edellä 5.2.2 kohdassa määritellyn REESS-järjestelmän purkutoimenpiteen päättymisestä ja ennen vetypäästötestin aloittamista.

    5.2.4   Normaalilla latauksella toteutettava vetypäästötesti

    5.2.4.1   Mittauskammiota on ilmattava usean minuutin ajan ennen REESS-järjestelmän seisontajakson loppumista, jotta saavutetaan vakaa vetytilanne. Myös kammion sekoitustuulettimien on tällöin oltava toiminnassa.

    5.2.4.2   Vetyanalysaattori on nollattava ja sen mittausalue tarkastettava välittömästi ennen testin alkua.

    5.2.4.3   Kun seisontajakso on ohi, REESS-järjestelmä on siirrettävä mittauskammioon.

    5.2.4.4   REESS-järjestelmä on ladattava normaalien lataustoimenpiteiden mukaisesti jäljempänä 5.2.4.7 kohdassa esitetyllä tavalla.

    5.2.4.5   Mittauskammio suljetaan ja tiivistetään kaasutiiviiksi kahden minuutin kuluessa normaalin latausvaiheen sähköliitännän tekemisestä.

    5.2.4.6   Normaali lataus vetypäästötestijaksoa varten alkaa, kun kammio on suljettu ja tiivis. Mitataan vetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Nämä ovat normaalin lataustestin alkulukemat CH2i, Ti ja Pi.

    Näitä lukemia käytetään vetypäästöjen laskemisessa (tämän liitteen 6 kohta). Mittaustilan lämpötilan T on pysyttävä alueella 291–295 K normaalin latausjakson ajan.

    5.2.4.7   Normaalin latauksen toimenpiteet

    Normaali lataus tehdään asianmukaisella latauslaitteella ja se koostuu seuraavista vaiheista:

    a)

    lataaminen tasaisella teholla, kesto t1;

    b)

    ylilataaminen vakiovirralla, kesto t2. Ylilatauksen voimakkuuden määrittelee valmistaja, ja se vastaa tasauslatauksen yhteydessä käytettyä voimakkuutta.

    REESS-järjestelmän latauksen lopettamisperusteena on latauslaitteen antama automaattinen lopetussignaali latausajalle t1 + t2. Latausaika rajoitetaan t1 + 5 tuntiin, vaikka asianmukaisen laitteiston antama selvä signaali ilmoittaisi, että REESS-järjestelmä ei ole latautunut täysin.

    5.2.4.8   Vetyanalysaattori on nollattava ja sen mittausalue tarkastettava välittömästi ennen testin loppua.

    5.2.4.9   Päästöjen näytteenottojakso päättyy t1 + t2 tai t1 + 5 h ensimmäisen näytteenoton edellä 5.2.4.6 kohdassa määritellyn alkamishetken jälkeen. Kuluneet ajanjaksot kirjataan. Vetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine mitataan, jolloin saadaan normaalin lataustestin loppulukemat CH2f, Tf ja Pf. Näitä lukemia käytetään tämän liitteen 6 kohdan laskutoimituksissa.

    5.2.5   Vetypäästötesti latauslaitteen vikatilanteen aikana

    5.2.5.1   Testimenettely aloitetaan, kun edellä 5.2.4 kohdassa kuvatun testin päättymisestä on kulunut enintään seitsemän päivää. Se aloitetaan ajoneuvon REESS-järjestelmän purkamisella edellä 5.2.2 kohdassa annettujen ohjeiden mukaan.

    5.2.5.2   Edellä olevan 5.2.3 kohdan toimenpiteen vaiheet on toistettava.

    5.2.5.3   Mittauskammiota on ilmattava usean minuutin ajan ennen seisontajakson loppumista, jotta saavutetaan vakaa vetytilanne. Myös kammion sekoitustuulettimien on tällöin oltava toiminnassa.

    5.2.5.4   Vetyanalysaattori on nollattava ja sen mittausalue tarkastettava välittömästi ennen testin alkua.

    5.2.5.5   Kun seisontajakso on ohi, REESS-järjestelmä on siirrettävä mittauskammioon.

    5.2.5.6   REESS-järjestelmä on ladattava vikatilanteen lataustoimenpiteiden mukaisesti jäljempänä 5.2.5.9 kohdassa esitetyllä tavalla.

    5.2.5.7   Mittauskammio suljetaan ja tiivistetään kaasutiiviiksi kahden minuutin kuluessa vikatilanteen latausvaiheen sähköliitännän tekemisestä.

    5.2.5.8   Vikatilanteen lataus vetypäästötestijaksoa varten alkaa, kun kammio on suljettu ja tiivis. Mitataan vetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Nämä ovat vikatilanteen lataustestin alkulukemat CH2i, Ti ja Pi.

    Näitä lukemia käytetään vetypäästöjen laskemisessa (tämän liitteen 6 kohta). Mittaustilan lämpötilan T on pysyttävä alueella 291–295 K vikatilanteen latausjakson ajan.

    5.2.5.9   Latauksen vikatilanteen menettely

    Vikatilanteen lataus tehdään asianmukaisella latauslaitteella ja se koostuu seuraavista vaiheista:

    a)

    lataaminen tasaisella teholla, kesto t′1;

    b)

    lataaminen valmistajan suosittelemalla enimmäisvirralla 30 minuutin ajan. Tämän vaiheen aikana latauslaitteen on annettava valmistajan suosittelemaa enimmäisvirtaa.

    5.2.5.10   Vetyanalysaattori on nollattava ja sen mittausalue tarkastettava välittömästi ennen testin loppua.

    5.2.5.11   Testijakso päättyy t′1 + 30 minuutin kuluttua siitä, kun näytteenotto on alkanut edellä 5.2.5.8 kohdassa määritellyllä tavalla. Kuluneet ajat kirjataan. Vetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine mitataan, jolloin saadaan vikatilanteen lataustestin loppulukemat CH2f, Tf ja Pf. Näitä lukemia käytetään jäljempänä 6 kohdan laskutoimituksissa.

    6.   LASKELMAT

    Edellä 5 kohdassa kuvattujen vetypäästötestien perusteella voidaan laskea normaalin latauksen ja latauksen vikatilanteen latausjaksojen vetypäästöt. Kunkin vaiheen vetypäästöt lasketaan mittaustilan vetypitoisuuden, lämpötilan ja paineen alku- ja loppulukemien sekä mittaustilan nettotilavuuden avulla.

    Laskutoimituksessa käytetään seuraavaa kaavaa:

    Formula

    jossa:

    MH2

    =

    vedyn massa grammoina

    CH2

    =

    mittaustilan mitattu vetypitoisuus ppm-tilavuutena

    V

    =

    mittaustilan nettotilavuus kuutiometreinä (m3) ja korjattuna ajoneuvon tilavuudella ikkunat ja tavaratila avoimina. Jos ajoneuvon tilavuutta ei ole määritelty, vähennetään tilavuus 1,42 m3.

    Vout

    =

    tasaustilavuus, m3, testissä käytetyssä lämpötilassa ja paineessa

    T

    =

    kammion ympäristölämpötila, K

    P

    =

    kammion absoluuttinen paine, kPa

    k

    =

    2,42

    jossa:

    i

    =

    alkulukema

    f

    =

    loppulukema

    6.1   Testin tulokset

    REESS-järjestelmän vetypäästöjen massat:

    MN

    =

    vetypäästöjen massa normaalin latauksen aikana grammoina

    MD

    =

    vetypäästöjen massa latauksen vikatilan aikana grammoina

    Lisäys 1

    Vetypäästöjen testauslaitteiston kalibrointi

    1.   KALIBROINTITIHEYS JA -MENETELMÄT

    Kaikki laitteet on kalibroitava ennen ensimmäistä käyttöä ja sen jälkeen niin usein kuin on tarpeellista ja joka tapauksessa tyyppihyväksyntätestiä edeltävän kuukauden aikana. Tässä lisäyksessä kuvataan käytettävät kalibrointimenetelmät.

    2.   MITTAUSTILAN KALIBROINTI

    2.1   Mittaustilan sisätilavuuden alkumääritys

    2.1.1   Kammion sisätilavuus määritellään ennen ensimmäistä käyttöä seuraavasti: Tilan sisämitat mitataan huolellisesti ottaen huomioon epäsäännöllisyydet, kuten tukipalkit. Kammion sisätilavuus määritetään näistä mittauksista.

    Mittaustila on lukittava määrättyyn tilavuusarvoon, kun mittaustilan lämpötila on 293 K. Tämä nimellistilavuus on pystyttävä toistamaan ± 0,5 prosentin tarkkuudella ilmoitetusta arvosta.

    2.1.2   Sisäinen nettotilavuus määritetään vähentämällä kammion sisätilavuudesta 1,42 m3. Vaihtoehtoisesti 1,42 m3:n sijasta voidaan käyttää testiajoneuvon tilavuutta ikkunoiden ja tavaratilan ollessa avattuina tai REESS-järjestelmän tilavuutta.

    2.1.3   Kammio on tarkastettava tämän liitteen kohdan 2.3 mukaisesti. Jos vetymassa ei vastaa syötettyä massaa ± 2 prosentin tarkkuudella, korjaustoimenpiteet ovat tarpeen.

    2.2   Kammion taustapäästöjen määritys

    Tällä toimenpiteellä varmistetaan, ettei kammio sisällä materiaaleja, joista vapautuu merkittäviä määriä vetyä. Tarkastus on tehtävä kammion ensimmäisen käyttöönoton yhteydessä, kaikkien sellaisten mittaustilassa tehtyjen töiden jälkeen, jotka voivat vaikuttaa taustapäästöihin, ja vähintään kerran vuodessa.

    2.2.1   Tilavuudeltaan muuttuvaa mittaustilaa voidaan käyttää joko lukittuna tiettyyn tilavuusasemaan tai tilavuudeltaan vapaasti muuttuvana edellä 2.1.1 kohdassa esitetyllä tavalla. Ympäristön lämpötilan on oltava 293 ± 2 K koko jäljempänä mainitun neljän tunnin jakson ajan.

    2.2.2   Mittaustila voidaan tiivistää ja sekoitustuuletin voi olla käynnissä enintään 12 tuntia ennen kuin neljä tuntia kestävä taustapitoisuuksien näytteenotto alkaa.

    2.2.3   Mahdollinen analysaattori kalibroidaan, nollataan ja sen mittausalue tarkastetaan.

    2.2.4   Mittaustilaa ilmataan, kunnes saadaan vakaa lukema vedylle. Sekoitustuuletin käynnistetään, jos se ei vielä käy.

    2.2.5   Kammio tiivistetään ja mitataan vetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Nämä ovat alkulukemat CH2i, Ti ja Pi, joita käytetään laskettaessa mittaustilan taustapitoisuuksia.

    2.2.6   Mittaustila jätetään lepoon ja sekoitustuuletin käyntiin neljän tunnin ajaksi.

    2.2.7   Kun kyseinen ajanjakso on päättynyt, kammion vetypitoisuus mitataan samalla analysaattorilla kuin aikaisemmin. Myös lämpötila ja ilmapaine mitataan. Nämä ovat loppulukemat CH2f, Tf ja Pf.

    2.2.8   Mittaustilassa testin aikana tapahtunut vedyn massan muutos lasketaan tämän liitteen 2.4 kohdan mukaisesti, ja se saa olla enintään 0,5 g.

    2.3   Kalibrointi ja vedyn pysyvyystesti kammiossa

    Kalibroinnilla ja vedyn pysyvyystestillä kammiossa tarkastetaan laskettu tilavuus (edellä oleva 2.1 kohta) ja mitataan myös mahdollisen vuodon määrä. Mittaustilan vuodon määrä on määritettävä, kun mittaustila otetaan käyttöön, jokaisen sen eheyteen mahdollisesti vaikuttavan toimenpiteen jälkeen ja tämän jälkeen vähintään kerran kuukaudessa. Jos kuutena peräkkäisenä kuukautena tehdyt pysyvyystarkastukset eivät ole antaneet aihetta korjauksiin, voidaan mittaustilan vuodon määrä vastedes määrittää neljännesvuosittain, edellyttäen, että korjaavia toimenpiteitä ei tarvita.

    2.3.1   Mittaustilaa ilmataan, kunnes päästään vakaaseen vetypitoisuuteen. Sekoitustuuletin käynnistetään, jos se ei vielä käy. Vetyanalysaattori nollataan, kalibroidaan tarvittaessa ja mittausalue tarkastetaan.

    2.3.2   Mittaustila lukitaan nimellistilavuusasentoon.

    2.3.3   Lämpötilan säätöjärjestelmä käynnistetään (jos se ei vielä ole toiminnassa) ja se säädetään aloituslämpötilaan 293 K.

    2.3.4   Kun mittaustilan lämpötila tasaantuu arvoon 293 ± 2 K, mittaustila tiivistetään ja mitataan taustapitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Nämä ovat alkulukemat CH2i, Ti ja Pi, joita käytetään mittaustilan kalibroinnissa.

    2.3.5   Mittaustila vapautetaan nimellistilavuusasennosta.

    2.3.6   Mittaustilaan ruiskutetaan noin 100 grammaa vetyä. Vedyn massa on mitattava vähintään ± 2 prosentin tarkkuudella mitatusta arvosta.

    2.3.7   Kammion sisällön annetaan sekoittua viiden minuutin ajan, minkä jälkeen mitataan vetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Nämä ovat mittaustilan kalibroinnin loppulukemat CH2f, Tf ja Pf ja pysyvyystarkastuksen alkulukemat CH2i, Ti ja Pi.

    2.3.8   Mittaustilassa olevan vedyn massa lasketaan käyttämällä edellä olevien 2.3.4 ja 2.3.7 kohdan lukemia ja jäljempänä olevan 2.4 kohdan kaavaa. Vedyn massa saa erota korkeintaan ± 2 prosenttia edellä 2.3.6 kohdassa mitatusta vedyn massasta.

    2.3.9   Kammion sisällön annetaan sekoittua vähintään 10 tunnin ajan. Tämän jälkeen mitataan lopullinen vedyn pitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Tulokset kirjataan. Nämä ovat vedyn pysyvyystarkastuksen loppulukemat CH2f, Tf ja Pf.

    2.3.10   Vedyn massa lasketaan edellä olevien 2.3.7 ja 2.3.9 kohdan lukemien perusteella jäljempänä olevan 2.4 kohdan kaavaa käyttäen. Massa saa poiketa korkeintaan 5 prosenttia edellä 2.3.8 kohdassa saadusta vedyn massasta.

    2.4   Laskelmat

    Kammiossa vallitsevan vedyn taustapitoisuuden ja vuodon määrän määrittämisessä käytetään laskutoimitusta vedyn massan nettomuutoksesta mittaustilassa. Vetypitoisuuden, lämpötilan ja ilmanpaineen alku- ja loppulukemia käytetään massan muutoksen laskemiseen seuraavan kaavan mukaisesti.

    Formula

    jossa:

    MH2

    =

    vedyn massa grammoina

    CH2

    =

    mittaustilan mitattu vetypitoisuus ppm-tilavuutena

    V

    =

    mittaustilan tilavuus kuutiometreinä (m3) edellä olevan 2.1.1 kohdan mukaisesti mitattuna

    Vout

    =

    tasaustilavuus, m3, testissä käytetyssä lämpötilassa ja paineessa

    T

    =

    kammion ympäristölämpötila, K

    P

    =

    kammion absoluuttinen paine, kPa

    k

    =

    2,42

    jossa:

    i

    =

    alkulukema

    f

    =

    loppulukema

    3.   VETYANALYSAATTORIN KALIBROINTI

    Analysaattori kalibroidaan käyttämällä vedyn ja ilman sekoitusta ja puhdistettua synteettistä ilmaa. Ks. liitteessä 7 oleva 4.8.2 kohta.

    Kaikki normaalisti käytettävät toiminta-alueet kalibroidaan seuraavan menettelyn mukaisesti.

    3.1

    Analysaattorin kalibrointikäyrä määritetään vähintään viiden mahdollisimman tasavälisen kalibrointipisteen avulla. Sen kalibrointikaasun, jonka pitoisuus on suurin, nimellispitoisuuden on oltava vähintään 80 prosenttia täydestä asteikkoarvosta.

    3.2

    Kalibrointikäyrä lasketaan pienimmän neliösumman menetelmällä. Jos saadun polynomin asteluku on suurempi kuin kolme, kalibrointipisteiden lukumäärän on oltava vähintään polynomin asteluku plus kaksi.

    3.3

    Kalibrointikäyrä saa poiketa korkeintaan 2 prosenttia kunkin kalibrointikaasun nimellisarvosta.

    3.4

    Edellä 3.2 kohdassa saadun polynomin kertoimia käyttäen tehdään taulukko osoitetuista lukemista ja todellisista pitoisuuksista siten, että porrastus on korkeintaan 1 prosentti täydestä asteikosta. Tämä suoritetaan kullekin kalibroidulle analysaattorin alueelle.

    Taulukossa on oltava myös muuta tärkeää tietoa, kuten:

    a)

    kalibrointipäivämäärä;

    b)

    alue- ja nollauspotentiometrien lukemat (jos mahdollista);

    c)

    nimellisasteikko

    d)

    kunkin käytetyn kalibrointikaasun vertailutiedot;

    e)

    kunkin käytetyn kalibrointikaasun todellinen ja osoitettu arvo sekä prosentuaaliset erot;

    f)

    analysaattorin kalibrointipaine.

    3.5

    Vaihtoehtoisia menetelmiä (esimerkiksi tietokone, elektronisesti ohjattu aluekytkin) voidaan käyttää, jos voidaan osoittaa, että näillä menetelmillä saavutetaan vastaava tarkkuus.

    Lisäys 2

    Ajoneuvoperheen olennaiset ominaisuudet

    1.   Ajoneuvoperheen määrittäminen vetypäästöjen osalta

    Perhe voidaan määritellä luettelemalla perusominaisuudet, joiden osalta perheeseen kuuluvien ajoneuvojen on oltava samanlaiset. Joissakin tapauksissa ominaisuudet voivat vaikuttaa toisiinsa. Tällainen yhteisvaikutus on myös otettava huomioon, jotta varmistetaan, että samaan perheeseen luetaan vain ajoneuvot, jotka ovat vetypäästöjensä osalta samanlaiset.

    2.   Edellä esitetyn tavoitteen kannalta katsotaan, että ajoneuvotyypit kuuluvat samaan perheeseen vetypäästöjen osalta, jos ne ovat jäljempänä annetuilta ominaisuuksiltaan samanlaisia.

    REESS-järjestelmä:

    a)

    REESS-järjestelmän kauppanimi tai merkki;

    b)

    kaikkien sähkökemiallisten parien lajit;

    c)

    REESS-järjestelmän kennojen lukumäärä;

    d)

    REESS-järjestelmän alajärjestelmien lukumäärä;

    e)

    REESS-järjestelmän nimellisjännite (V);

    f)

    REESS-järjestelmän energia (kWh);

    g)

    kaasurekombinaatioarvo (prosentteina);

    h)

    REESS-järjestelmän alajärjestelmien ilmastointi;

    i)

    jäähdytysjärjestelmän tyyppi (jos on).

    Ajoneuvoon asennettu latauslaite:

    a)

    latauslaitteen eri osien merkki ja tyyppi;

    b)

    antotehon nimellisarvo (kW);

    c)

    latauksen enimmäisjännite (V);

    d)

    latauksen enimmäisvoimakkuus (A);

    e)

    ohjausyksikön merkki ja tyyppi (jos on);

    f)

    kaavio käytöstä, ohjauksesta ja turvallisuudesta;

    g)

    latausjaksojen ominaisuudet.

    LIITE 8

    REESS-JÄRJESTELMÄN TESTAUSMENETTELYT

    Lisäys

    VAKIOSYKLIN SUORITTAMISEN TOIMENPITEET

    Vakiosykli aloitetaan vakiomuotoisella purkamisella, jonka jälkeen suoritetaan vakiomuotoinen lataus.

    Vakiomuotoinen purku:

     

    Purkausvirta:

    Valmistaja määrittelee purkumenettelyn sekä sen lopettamisen perusteet. Ellei purkuvirtaa ole määritelty, se on 1C.

    Purkamisen raja-arvo (loppujännite):

    Valmistaja määrittelee

    Toipumisaika purkamisen jälkeen:

    Vähintään 30 minuuttia

    Vakiomuotoinen lataus:

    Valmistaja määrittelee latausmenettelyn sekä sen lopettamisen perusteet. Ellei latausvirtaa ole määritelty, se on C/3.

    LIITE 8A

    TÄRINÄTESTI

    1.   TARKOITUS

    Testin tarkoituksena on varmentaa REESS-järjestelmän turvallisuustaso sellaisessa tärinäympäristössä, johon REESS-järjestelmä todennäköisesti joutuu ajoneuvon tavanomaisessa käytössä.

    2.   LAITTEISTOT

    2.1   Testi suoritetaan joko täydellisellä REESS-järjestelmällä tai siihen liittyvillä alajärjestelmillä, mukaan lukien kennot ja niiden sähkökytkennät. Jos valmistaja päättää suorittaa testin alajärjestelmillä, sen on osoitettava, että testitulosten voidaan kohtuudella katsoa edustavan täydellisen REESS-järjestelmän turvallisuustasoa samoissa olosuhteissa. Jos REESS-järjestelmän elektroninen hallintayksikkö ei ole kennoja ympäröivän koteloinnin sisällä, elektroninen hallintayksikkö voidaan valmistajan pyynnöstä jättää asentamatta testattavaan laitteeseen.

    2.2   Testattava laite kiinnitetään lujasti tärinälaitteen testialustalle siten, että tärinä välittyy suoraan testattavaan laitteeseen.

    3.   MENETTELYT

    3.1   Yleiset testausvaatimukset

    Testattavaan laitteeseen sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

    a)

    Testiä suoritettaessa ympäristön lämpötilan on oltava 20 ± 10 °C.

    b)

    Testin alussa varaustila säädetään arvoon, joka sijoittuu testattavan laitteen normaalin käyttövaraustila-alueen ylempään 50 prosenttiin.

    c)

    Testin alussa kaikkien suojalaitteiden, jotka vaikuttavat testituloksen kannalta merkityksellisiin testattavan laitteen toimintoihin, on oltava toiminnassa.

    3.2   Testausmenettelyt

    Testattavaan laitteeseen kohdistetaan sinimuotoista tärinää logaritmisella pyyhkäisyllä, jossa siirrytään taajuudesta 7 Hz taajuuteen 50 Hz ja takaisin taajuuteen 7 Hz 15 minuutissa. Tämä sykli toistetaan 12 kertaa yhteensä kolmen tunnin ajan pystysuunnassa valmistajan määrittelemään REESS-järjestelmän kiinnityssuuntaan nähden.

    Taajuuden ja kiihtyvyyden välisen korrelaation on oltava taulukossa esitetyn mukainen:

    Taajuus ja kiihtyvyys

    Taajuus (Hz)

    Kiihtyvyys (m/s2)

    7–18

    10

    18–30

    asteittain vähenevä 10:stä 2:een

    30–50

    2

    Valmistajan pyynnöstä voidaan käyttää suurempaa kiihtyvyyttä ja suurempaa enimmäistaajuutta.

    Taulukon taajuus-kiihtyvyyskorrelaation sijasta voidaan valmistajan pyynnöstä käyttää ajoneuvon valmistajan määrittämää tärinätestiprofiilia, joka on varmennettu ajoneuvoihin sovellettavaksi ja jonka tutkimuslaitos on hyväksynyt. Tämän ehdon nojalla testatun REESS-järjestelmän hyväksyntä rajoitetaan koskemaan kulloisenkin ajoneuvotyypin tyyppihyväksyntää.

    Tärinälle altistamisen jälkeen on suoritettava liitteen 8 lisäyksessä kuvattu vakiosykli, ellei testattava laite estä tätä.

    Testi päättyy 1 tunnin kestävään tarkkailujaksoon testausympäristön lämpötilassa.

    LIITE 8B

    LÄMPÖSHOKKI- JA LÄMMÖNVAIHTELUKOE

    1.   TARKOITUS

    Testin tarkoituksena on varmistaa REESS-järjestelmän kestokyky äkillisiä lämpötilan vaihteluja vastaan. REESS-järjestelmä altistetaan tietylle määrälle lämpötilasyklejä, jotka alkavat ympäristön lämpötilasta, josta lämpötilaa vaihdellaan korkeaan ja matalaan lämpötilaan. Näin simuloidaan nopeita ympäristön lämpötilan muutoksia, joille REESS-järjestelmä todennäköisesti altistuu käyttöikänsä aikana.

    2.   LAITTEISTOT

    Testi suoritetaan joko täydellisellä REESS-järjestelmällä tai siihen liittyvillä alajärjestelmillä, mukaan lukien kennot ja niiden sähkökytkennät. Jos valmistaja päättää suorittaa testin alajärjestelmillä, sen on osoitettava, että testitulosten voidaan kohtuudella katsoa edustavan täydellisen REESS-järjestelmän turvallisuustasoa samoissa olosuhteissa. Jos REESS-järjestelmän elektroninen hallintayksikkö ei ole kennoja ympäröivän koteloinnin sisällä, elektroninen hallintayksikkö voidaan valmistajan pyynnöstä jättää asentamatta testattavaan laitteeseen.

    3.   MENETTELYT

    3.1   Yleiset testausvaatimukset

    Testattavan laitteen on testin alussa täytettävä seuraavat vaatimukset:

    a)

    Varaustila säädetään arvoon, joka sijoittuu normaalin käyttövaraustila-alueen ylempään 50 prosenttiin.

    b)

    Kaikkien suojalaitteiden, jotka vaikuttavat testattavan laitteen toimintaan ja jotka ovat testituloksen kannalta merkityksellisiä, on oltava toiminnassa.

    3.2   Testausmenettely

    Testattavaa laitetta on säilytettävä vähintään kuusi tuntia testauslämpötilassa, joka on 60 ± 2 °C tai korkeampi, tai valmistajan pyynnöstä korkeammassa lämpötilassa, ja sen jälkeen vähintään kuusi tuntia testauslämpötilassa, joka on – 40 ± 2 °C tai alempi, tai valmistajan pyynnöstä matalammassa lämpötilassa. Äärimmäisten testauslämpötilojen välinen aikaväli saa olla enintään 30 minuuttia. Tämä menettely toistetaan, kunnes on suoritettu vähintään 5 täydellistä sykliä. Tämän jälkeen testattavaa laitetta säilytetään 24 tuntia ympäristön lämpötilassa, joka on 20 ± 10 °C.

    Tämän 24 tuntia kestävän säilytyksen jälkeen suoritetaan liitteen 8 lisäyksessä kuvattu vakiosykli, ellei testattava laite estä tätä.

    Testi päättyy 1 tunnin kestävään tarkkailujaksoon testausympäristön lämpötilassa.

    LIITE 8C

    MEKAANINEN ISKU

    1.   TARKOITUS

    Testin tarkoituksena on varmistaa REESS-järjestelmän turvallisuustaso, kun siihen kohdistuu sellaisia inertiakuormia, joita saattaa syntyä ajoneuvon törmäyksessä.

    2.   LAITTEISTOT

    2.1   Testi suoritetaan joko täydellisellä REESS-järjestelmällä tai siihen liittyvillä alajärjestelmillä, mukaan lukien kennot ja niiden sähkökytkennät. Jos valmistaja päättää suorittaa testin alajärjestelmillä, sen on osoitettava, että testitulosten voidaan kohtuudella katsoa edustavan täydellisen REESS-järjestelmän turvallisuustasoa samoissa olosuhteissa. Jos REESS-järjestelmän elektroninen hallintayksikkö ei ole kennoja ympäröivän koteloinnin sisällä, elektroninen hallintayksikkö voidaan valmistajan pyynnöstä jättää asentamatta testattavaan laitteeseen.

    2.2   Testattava laite on kiinnitettävä testauspidikkeeseen vain niillä kiinnikkeillä, jotka on tarkoitettu REESS-järjestelmän tai sen alajärjestelmän kiinnittämiseen ajoneuvoon.

    3.   MENETTELYT

    3.1   Yleiset testausvaatimukset

    Testiin sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

    a)

    Testiä suoritettaessa ympäristön lämpötilan on oltava 20 ± 10 °C.

    b)

    Testin alussa varaustila säädetään arvoon, joka sijoittuu testattavan laitteen normaalin käyttövaraustila-alueen ylempään 50 prosenttiin.

    c)

    Testin alussa kaikkien suojalaitteiden, jotka vaikuttavat testattavan laitteen toimintaan ja jotka ovat testituloksen kannalta merkityksellisiä, on oltava toiminnassa.

    3.2   Testausmenettely

    Testattavaa laitetta hidastetaan tai hakijan valinnan mukaan kiihdytetään taulukoissa 1–3 esitettyjen kiihtyvyysalueiden mukaisesti. Tutkimuslaitos päättää valmistajaa kuullen, suoritetaanko testit positiivisessa vai negatiivisessa suunnassa vai molemmissa suunnissa.

    Kussakin määrätyssä testipulssissa voidaan käyttää eri testattavaa laitetta.

    Testipulssin on oltava taulukoissa 1–3 esitettyjen vähimmäis- ja enimmäisarvojen välillä. Testattavaan laitteeseen voidaan valmistajan suosituksesta kohdistaa taulukoissa 1–3 määritettyä voimakkaampi isku ja/tai pidempi kesto.

    Testipulssien yleinen kuvaus

    Image

    Taulukko 1 – luokkiin M1 ja N1 kuuluvat ajoneuvot:

    Kohta

    Aika (ms)

    Kiihtyvyys (g)

    Pituussuunnassa

    Poikittaissuunnassa

    A

    20

    0

    0

    B

    50

    20

    8

    C

    65

    20

    8

    D

    100

    0

    0

    E

    0

    10

    4,5

    F

    50

    28

    15

    G

    80

    28

    15

    H

    120

    0

    0

    Taulukko 2 – luokkiin M2 ja N2 kuuluvat ajoneuvot:

    Kohta

    Aika (ms)

    Kiihtyvyys (g)

    Pituussuunnassa

    Poikittaissuunnassa

    A

    20

    0

    0

    B

    50

    10

    5

    C

    65

    10

    5

    D

    100

    0

    0

    E

    0

    5

    2,5

    F

    50

    17

    10

    G

    80

    17

    10

    H

    120

    0

    0

    Taulukko 3 – luokkiin M3 ja N3 kuuluvat ajoneuvot:

    Kohta

    Aika (ms)

    Kiihtyvyys (g)

    Pituussuunnassa

    Poikittaissuunnassa

    A

    20

    0

    0

    B

    50

    6,6

    5

    C

    65

    6,6

    5

    D

    100

    0

    0

    E

    0

    4

    2,5

    F

    50

    12

    10

    G

    80

    12

    10

    H

    120

    0

    0

    Testi päättyy 1 tunnin kestävään tarkkailujaksoon testausympäristön lämpötilassa.

    LIITE 8D

    MEKAANINEN PURISTUS

    1.   TARKOITUS

    Testin tarkoituksena on varmistaa REESS-järjestelmän turvallisuustaso, kun siihen kohdistuu sellaisia kontaktikuormia, joita saattaa syntyä ajoneuvon törmäyksessä.

    2.   LAITTEISTOT

    2.1   Testi suoritetaan joko täydellisellä REESS-järjestelmällä tai siihen liittyvillä alajärjestelmillä, mukaan lukien kennot ja niiden sähkökytkennät. Jos valmistaja päättää suorittaa testin alajärjestelmillä, sen on osoitettava, että testitulosten voidaan kohtuudella katsoa edustavan täydellisen REESS-järjestelmän turvallisuustasoa samoissa olosuhteissa. Jos REESS-järjestelmän elektroninen hallintayksikkö ei ole kennoja ympäröivän koteloinnin sisällä, elektroninen hallintayksikkö voidaan valmistajan pyynnöstä jättää asentamatta testattavaan laitteeseen.

    2.2   Testattava laite kytketään testauspidikkeeseen valmistajan suosituksen mukaisesti.

    3.   MENETTELYT

    3.1   Yleiset testausvaatimukset

    Testiin sovelletaan seuraavia ehtoja ja vaatimuksia:

    a)

    Testiä suoritettaessa ympäristön lämpötilan on oltava 20 ± 10 °C.

    b)

    Testin alussa varaustila säädetään arvoon, joka sijoittuu testattavan laitteen normaalin käyttövaraustila-alueen ylempään 50 prosenttiin.

    c)

    Testin alussa kaikkien sisäisten ja ulkoisten suojalaitteiden, jotka vaikuttavat testattavan laitteen toimintaan ja jotka ovat testituloksen kannalta merkityksellisiä, on oltava toiminnassa.

    3.2   Puristustesti

    3.2.1   Puristusvoima

    Testattavaa laitetta puristetaan vasteen ja kuvan 1 mukaisen puristinlevyn välissä voimalla, joka on vähintään 100 kN mutta ei enemmän kuin 105 kN, ellei tämän säännön 6.4.2 kohdassa toisin määrätä. Puristusvoima on saavutettava 3 minuutin kuluessa, ja pitoajan on oltava vähintään 100 ms ja enintään 10 s.

    Image

    Valmistajan pyynnöstä voidaan käyttää suurempaa puristusvoimaa, pidempää puristuksen kehittymisaikaa, pidempää pitoaikaa tai niiden yhdistelmää.

    Voiman kohdistamisesta päättää valmistaja yhdessä tutkimuslaitoksen kanssa ottaen huomioon REESS-järjestelmän kulkusuunnan suhteessa sen asennukseen ajoneuvoon. Voima kohdistetaan horisontaalisesti ja kohtisuoraan REESS-järjestelmän kulkusuuntaan nähden.

    Testi päättyy 1 tunnin kestävään tarkkailujaksoon testausympäristön lämpötilassa.

    LIITE 8E

    TULENKESTÄVYYS

    1.   TARKOITUS

    Testin tarkoituksena on varmentaa REESS-järjestelmän tulenkestävyys esimerkiksi jostain ajoneuvosta (joko itse ajoneuvosta tai lähellä olevasta ajoneuvosta) vuotaneen polttoaineen aiheuttamaa ajoneuvon ulkopuolista paloa vastaan. Tässä tilanteessa kuljettajalla ja matkustajilla olisi oltava riittävästi aikaa poistua ajoneuvosta.

    2.   LAITTEISTOT

    2.1   Testi suoritetaan joko täydellisellä REESS-järjestelmällä tai siihen liittyvillä alajärjestelmillä, mukaan lukien kennot ja niiden sähkökytkennät. Jos valmistaja päättää suorittaa testin alajärjestelmillä, sen on osoitettava, että testitulosten voidaan kohtuudella katsoa edustavan täydellisen REESS-järjestelmän turvallisuustasoa samoissa olosuhteissa. Jos REESS-järjestelmän elektroninen hallintayksikkö ei ole kennoja ympäröivän koteloinnin sisällä, elektroninen hallintayksikkö voidaan valmistajan pyynnöstä jättää asentamatta testattavaan laitteeseen. Jos asianomaiset REESS-järjestelmän alajärjestelmät on sijoiteltu eri puolille ajoneuvoa, testi voidaan suorittaa kullakin asianomaisella alajärjestelmällä.

    3.   MENETTELYT

    3.1   Yleiset testausvaatimukset

    Testiin sovelletaan seuraavia vaatimuksia ja ehtoja:

    a)

    Testiä suoritettaessa ympäristön lämpötilan on oltava vähintään 0 °C.

    b)

    Testin alussa varaustila säädetään arvoon, joka sijoittuu testattavan laitteen normaalin käyttövaraustila-alueen ylempään 50 prosenttiin.

    c)

    Testin alussa kaikkien suojalaitteiden, jotka vaikuttavat testattavan laitteen toimintaan ja jotka ovat testituloksen kannalta merkityksellisiä, on oltava toiminnassa.

    3.2   Testausmenettely

    Valmistajan harkinnan mukaan suoritetaan joko ajoneuvoon perustuva testi tai osiin perustuva testi:

    3.2.1   Ajoneuvoon perustuva testi

    Testattava laite kiinnitetään testauspidikkeeseen siten, että jäljitellään mahdollisimman pitkälti todellisia kiinnitysoloja; tähän ei pitäisi käyttää palavia materiaaleja, paitsi jos materiaali on osa REESS-järjestelmää. Menetelmän, jolla testattava laite kiinnitetään pidikkeeseen, on vastattava asianomaisia ajoneuvoon asentamista koskevia määräyksiä. Jos REESS-järjestelmä on suunniteltu käytettäväksi jossain tietyssä ajoneuvossa, palon kulkuun jollain tavoin vaikuttavat ajoneuvon osat on otettava huomioon.

    3.2.2   Osiin perustuva testi

    Testattava laite asetetaan astian yllä olevalle ritilälle valmistajan tarkoittamassa suunnassa.

    Ritilän on koostuttava terästangoista, joiden läpimitta on 6–10 mm ja joiden etäisyys toisistaan on 4–6 cm. Tarvittaessa terästangot voidaan tukea litteillä teräsosilla.

    3.3   Liekki, jolle testattava laite altistetaan, on tuotettava polttamalla astiassa ottomoottoreille tarkoitettua kaupallista polttoainetta (jäljempänä ’polttoaine’). Polttoainetta on oltava määrä, joka riittää liekin pitämiseen yllä vapaissa palo-olosuhteissa koko testimenettelyn ajan.

    Tulen on katettava koko astian pinta-ala koko tulelle altistamisen ajan. Astian mittasuhteiden on oltava sellaiset, että varmistetaan testattavan laitteen sivujen altistuminen tulelle. Astian on siksi ulotuttava testattavan laitteen laitojen yli vaakatasossa vähintään 20 cm mutta enintään 50 cm. Astian sivuseinät saavat ulottua enintään 8 cm korkeammalle kuin polttoaineen taso testin alkaessa.

    3.4   Polttoaineella täytetty astia asetetaan testattavan laitteen alle siten, että välimatka astiassa olevan polttoaineen pinnasta testattavan laitteen pohjaan vastaa testattavan laitteen suunniteltua korkeutta tien pinnasta kuormaamattomalla massalla, mikäli sovelletaan edellä olevaa 3.2.1 kohtaa, tai on noin 50 cm, mikäli sovelletaan edellä olevaa 3.2.2 kohtaa. Joko astian tai testilaitteen tai molempien on oltava vapaasti liikuteltavissa.

    3.5   Testin vaiheen C aikana astia on peitettävä ritilällä. Ritilä on asetettava 3 ± 1 cm mitatun polttoainetason yläpuolelle ennen polttoaineen sytyttämistä. Sen on oltava valmistettu liitteen 8E lisäyksessä kuvatusta tulenkestävästä materiaalista. Tiilien välissä ei saa olla rakoja, ja ne on tuettava polttoaineastian yläpuolelle siten, etteivät tiilissä olevat reiät tukkeudu. Kehikon pituuden ja leveyden on oltava 2–4 cm astian sisämittoja pienemmät siten, että kehikon ja astian seinän väliin jää 1–2 cm levyinen ilmanvaihdon mahdollistava rako. Ennen testiä ritilän lämpötilan on oltava vähintään sama kuin ympäristön lämpötila. Tulenkestävät tiilet voidaan kostuttaa toistettavien testiolosuhteiden varmistamiseksi.

    3.6   Jos testi tehdään ulkotiloissa, on varattava riittävä suoja tuulta vastaan, eikä tuulen nopeus polttoaineastian tasolla saa olla suurempi kuin 2,5 km/h.

    3.7   Testin on oltava kolmivaiheinen (vaiheet B–D), jos polttoaineen lämpötila on vähintään 20 °C. Muussa tapauksessa testin on oltava nelivaiheinen (vaiheet A–D).

    3.7.1   Vaihe A: Esilämmitys (kuva 1)

    Astiassa oleva polttoaine sytytetään vähintään 3 m etäisyydellä testattavasta laitteesta. Astia asetetaan testattavan laitteen alle 60 sekunnin esilämmitysvaiheen jälkeen. Jos astia on liian suuri siirrettäväksi ilman esimerkiksi nesteen läikkymisen vaaraa, testattava laite ja testausteline voidaan siirtää astian yläpuolelle.

    Kuva 1

    Vaihe A: Esilämmitys

    Image

    3.7.2   Vaihe B: Suora altistaminen liekille (kuva 2)

    Testattava laite altistetaan vapaasti palavan polttoaineen liekille 70 sekunnin ajan.

    Kuva 2

    Vaihe B: Suora altistaminen liekille

    Image

    3.7.3   Vaihe C: Epäsuora altistaminen liekille (kuva 3)

    Välittömästi vaiheen B päättymisen jälkeen asetetaan ritilä paloastian ja testattavan laitteen väliin. Testattava laite altistetaan tälle vaimennetulle liekille 60 sekunnin ajan.

    Testivaiheen C suorittamisen sijasta voidaan valmistajan harkinnan mukaan jatkaa vaihetta B vielä 60 sekunnin ajan.

    Tämä on kuitenkin sallittua vain, jos tutkimuslaitokselle voidaan hyväksyttävästi osoittaa, että se ei vähennä testaustarkkuutta.

    Kuva 3

    Vaihe C: Epäsuora altistaminen liekille

    Image

    3.7.4   Vaihe D: Testin päättäminen (kuva 4)

    Ritilällä peitetty palava astia siirretään takaisin vaiheessa A kuvailtuun asemaansa. Tulessa olevaa laitetta ei sammuteta. Astian poistamisen jälkeen testattavaa laitetta tarkkaillaan, kunnes sen pintalämpötila on laskenut ympäristön lämpötilaan tai lämpötila on laskenut vähintään 3 tunnin ajan.

    Kuva 4

    Vaihe D: Testin päättäminen

    Image

    Lisäys

    Tulenkestävien tiilien mitat ja tekniset tiedot

    Image

    Tulenkestävyys

    :

    (Seger-Kegel) SK 30

    Al2O3-pitoisuus

    :

    30–33 prosenttia

    Huokoisuus (Po)

    :

    20–22 tilavuusprosenttia

    Tiheys

    :

    1 900–2 000 kg/m3

    Rei'itetty pinta-ala

    :

    44,18 prosenttia

    LIITE 8F

    ULKOINEN OIKOSULKUSUOJAUS

    1.   TARKOITUS

    Testin tarkoituksena on varmistaa oikosulkusuojauksen suorituskyky. Jos tämän toiminto on käytössä, sen on katkaistava oikosulkuvirta tai rajoitettava sitä ja estettävä siten REESS-järjestelmälle oikosulkuvirrasta aiheutuvat muut tähän liittyvät vakavat vahingot.

    2.   LAITTEISTOT

    Testi suoritetaan joko täydellisellä REESS-järjestelmällä tai siihen liittyvillä alajärjestelmillä, mukaan lukien kennot ja niiden sähkökytkennät. Jos valmistaja päättää suorittaa testin alajärjestelmillä, sen on osoitettava, että testitulosten voidaan kohtuudella katsoa edustavan täydellisen REESS-järjestelmän turvallisuustasoa samoissa olosuhteissa. Jos REESS-järjestelmän elektroninen hallintayksikkö ei ole kennoja ympäröivän koteloinnin sisällä, elektroninen hallintayksikkö voidaan valmistajan pyynnöstä jättää asentamatta testattavaan laitteeseen.

    3.   MENETTELYT

    3.1   Yleiset testausvaatimukset

    Testiin sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

    a)

    Testiä suoritettaessa ympäristön lämpötilan on oltava 20 ± 10 °C, mutta se voi valmistajan pyynnöstä olla korkeampi.

    b)

    Testin alussa varaustila säädetään arvoon, joka sijoittuu testattavan laitteen normaalin käyttövaraustila-alueen ylempään 50 prosenttiin.

    c)

    Testin alussa kaikkien suojalaitteiden, jotka voivat vaikuttaa testattavan laitteen toimintaan ja jotka ovat testituloksen kannalta merkityksellisiä, on oltava toiminnassa.

    3.2   Oikosulku

    Testin alkaessa kaikkien asianomaisten latauksen ja purkamisen pääkytkinten on oltava suljettuina niin, että tila edustaa aktiivisen ajon mahdollistavaa tilaa sekä ulkoisen latauksen mahdollistavaa tilaa. Jos tätä ei voida tehdä yhdellä testillä, on suoritettava kaksi tai useampia testejä.

    Testattavan laitteen positiivinen ja negatiivinen liitin kytketään toisiinsa oikosulun tuottamiseksi. Tähän käytettävän kytkennän resistanssi saa olla enintään 5 mΩ.

    Oikosulkutilaa jatketaan, kunnes REESS-järjestelmän suojaustoiminnon oikosulkuvirran katkaiseva tai sitä rajoittava toiminta on vahvistettu tai kunnes on kulunut vähintään yksi tunti siitä, kun testattavan laitteen koteloinnista mitattu lämpötila on tasaantunut niin, että lämpötilagradientti vaihtelee vähemmän kuin 4 °C yhden tunnin kuluessa.

    3.3   Vakiosykli ja tarkkailujakso

    Välittömästi oikosulun lopettamisen jälkeen suoritetaan liitteen 8 lisäyksessä kuvattu vakiosykli, ellei testattava laite estä tätä.

    Testi päättyy 1 tunnin kestävään tarkkailujaksoon testausympäristön lämpötilassa.

    LIITE 8G

    YLILATAUSSUOJAUS

    1.   TARKOITUS

    Testin tarkoituksena on varmistaa ylilataussuojauksen suorituskyky.

    2.   LAITTEISTOT

    Testi suoritetaan tavanomaisissa käyttöolosuhteissa joko täydellisellä REESS-järjestelmällä (tämä voi olla koko ajoneuvo) tai siihen liittyvillä alajärjestelmillä, mukaan lukien kennot ja niiden sähkökytkennät. Jos valmistaja päättää suorittaa testin alajärjestelmillä, sen on osoitettava, että testitulosten voidaan kohtuudella katsoa edustavan täydellisen REESS-järjestelmän turvallisuustasoa samoissa olosuhteissa.

    Testi voidaan suorittaa muutetulla testattavalla laitteella, jos valmistaja ja tutkimuslaitos ovat niin sopineet. Nämä muutokset eivät saa vaikuttaa testituloksiin.

    3.   MENETTELYT

    3.1   Yleiset testausvaatimukset

    Testiin sovelletaan seuraavia vaatimuksia ja ehtoja:

    a)

    Testiä suoritettaessa ympäristön lämpötilan on oltava 20 ± 10 °C, mutta se voi valmistajan pyynnöstä olla korkeampi.

    b)

    Testin alussa kaikkien suojalaitteiden, jotka voivat vaikuttaa testattavan laitteen toimintaan ja jotka ovat testituloksen kannalta merkityksellisiä, on oltava toiminnassa.

    3.2   Lataus

    Testin alkaessa kaikkien asianomaisten latauksen pääkytkinten on oltava suljettuina.

    Testauslaitteiston varaustilan seurantajärjestelmän raja-arvot on kytkettävä pois päältä.

    Testattava laite ladataan latausvirralla, joka on vähintään 1/3C mutta joka ei ylitä valmistajan määrittelemän normaalin käyttövirta-alueen ylärajaa.

    Latausta jatketaan, kunnes testattava laite (automaattisesti) katkaisee latauksen tai rajoittaa sitä. Jos automaattinen katkaisutoiminto ei toimi tai tällaista toimintoa ei ole, latausta jatketaan, kunnes testattava laite on ladattu tilaan, joka on kaksi kertaa sen nimellinen latauskapasiteetti.

    3.3   Vakiosykli ja tarkkailujakso

    Välittömästi latauksen lopettamisen jälkeen suoritetaan liitteen 8 lisäyksessä kuvattu vakiosykli, ellei testattava laite estä tätä.

    Testi päättyy 1 tunnin kestävään tarkkailujaksoon testausympäristön lämpötilassa.

    LIITE 8H

    YLIPURKAUTUMISSUOJAUS

    1.   TARKOITUS

    Testin tarkoituksena on varmistaa ylipurkautumissuojauksen suorituskyky. Jos tämä toiminto on käytössä, sen on katkaistava purkuvirta tai rajoitettava sitä ja estettävä siten REESS-järjestelmälle valmistajan määritelmän mukaan liian matalasta varaustilasta aiheutuvat vakavat vahingot.

    2.   LAITTEISTOT

    Testi suoritetaan tavanomaisissa käyttöolosuhteissa joko täydellisellä REESS-järjestelmällä (tämä voi olla koko ajoneuvo) tai siihen liittyvillä alajärjestelmillä, mukaan lukien kennot ja niiden sähkökytkennät. Jos valmistaja päättää suorittaa testin alajärjestelmillä, sen on osoitettava, että testitulosten voidaan kohtuudella katsoa edustavan täydellisen REESS-järjestelmän turvallisuustasoa samoissa olosuhteissa.

    Testi voidaan suorittaa muutetulla testattavalla laitteella, jos valmistaja ja tutkimuslaitos ovat niin sopineet. Nämä muutokset eivät saa vaikuttaa testituloksiin.

    3.   MENETTELYT

    3.1   Yleiset testausvaatimukset

    Testiin sovelletaan seuraavia vaatimuksia ja ehtoja:

    a)

    Testiä suoritettaessa ympäristön lämpötilan on oltava 20 ± 10 °C, mutta se voi valmistajan pyynnöstä olla korkeampi.

    b)

    Testin alussa kaikkien suojalaitteiden, jotka voivat vaikuttaa testattavan laitteen toimintaan ja jotka ovat testituloksen kannalta merkityksellisiä, on oltava toiminnassa.

    3.2   Purku

    Testin alkaessa kaikkien asianomaisten pääkytkinten on oltava suljettuina.

    Testattava laite tyhjennetään purkuvirralla, joka on vähintään 1/3 C mutta joka ei ylitä valmistajan määrittelemää normaalin käyttövirta-alueen ylärajaa.

    Purkamista jatketaan, kunnes testattava laite (automaattisesti) katkaisee purkamisen tai rajoittaa sitä. Jos automaattinen katkaisutoiminto ei toimi tai tällaista toimintoa ei ole, purkamista jatketaan, kunnes testattava laite on purettu tilaan, joka on 25 prosenttia sen nimellisjännitetasosta.

    3.3   Vakiomuotoinen lataus ja tarkkailujakso

    Välittömästi purkamisen päättämisen jälkeen testattava laite ladataan liitteen 8 lisäyksessä kuvatulla vakiomuotoisella latauksella, ellei testattava laite estä tätä.

    Testi päättyy 1 tunnin kestävään tarkkailujaksoon testausympäristön lämpötilassa.

    LIITE 8I

    YLIKUUMENEMISSUOJAUS

    1.   TARKOITUS

    Testin tarkoituksena on varmistaa REESS-järjestelmän sisäiseltä ylikuumenemiselta suojaavien toimintojen suorituskyky tarvittaessa myös jäähdytystoiminnon vikatilanteessa. Mikäli mitään erityisiä toimenpiteitä ei tarvita estämään sitä, että REESS-järjestelmä saavuttaa vaarallisen tilan sisäisen ylikuumenemisen vuoksi, tämä turvallinen toiminta on osoitettava.

    2.   LAITTEISTOT

    2.1   Seuraava testi voidaan suorittaa joko täydellisellä REESS-järjestelmällä (tämä voi olla koko ajoneuvo) tai siihen liittyvillä alajärjestelmillä, mukaan lukien kennot ja niiden sähkökytkennät. Jos valmistaja päättää suorittaa testin alajärjestelmillä, sen on osoitettava, että testitulosten voidaan kohtuudella katsoa edustavan täydellisen REESS-järjestelmän turvallisuustasoa samoissa olosuhteissa. Testi voidaan suorittaa muutetulla testattavalla laitteella, jos valmistaja ja tutkimuslaitos ovat niin sopineet. Nämä muutokset eivät saa vaikuttaa testituloksiin.

    2.2   Jos REESS-järjestelmä on varustettu jäähdytystoiminnolla ja jos REESS-järjestelmä säilyy toimintakykyisenä ilman, että jäähdytystoiminto on käytössä, jäähdytysjärjestelmä kytketään testiä varten pois toiminnasta.

    2.3   Testattavan laitteen lämpötilaa mitataan testin aikana jatkuvasti koteloinnin sisäpuolelta kennojen läheisyydestä lämpötilamuutosten seuraamiseksi. Tässä voidaan käyttää ajoneuvoon asennettua anturia, jos sellainen on. Valmistajan ja tutkimuslaitoksen on sovittava käytettävien lämpötila-anturien sijoittelusta.

    3.   MENETTELYT

    3.1   Testin alussa kaikkien suojalaitteiden, jotka voivat vaikuttaa testattavan laitteen toimintaan ja jotka ovat testituloksen kannalta merkityksellisiä, on oltava toiminnassa, lukuun ottamatta edellä 2.2. kohdan mukaisesti mahdollisesti pois toiminnasta kytkettyjä järjestelmiä.

    3.2   Testin aikana testattavaa laitetta ladataan ja puretaan jatkuvasti jatkuvalla virralla, joka nostaa kennojen lämpötilaa mahdollisimman nopeasti valmistajan määrittelemällä normaalilla käyttöalueella.

    3.3   Testattava laite asetetaan konvektiouuniin tai ilmastoituun kammioon. Kammion tai uunin lämpötilaa nostetaan asteittain, kunnes se saavuttaa jäljempänä olevien 3.3.1 tai 3.3.2 kohdan mukaisesti määritellyn lämpötilan, ja pidetään tässä tai sitä korkeammassa lämpötilassa testin päättymiseen asti.

    3.3.1   Jos REESS-järjestelmä on varustettu suojatoiminnoilla sisäistä ylikuumenemista vastaan, lämpötila nostetaan siihen lämpötilaan, jonka valmistaja on määritellyt tällaisten suojatoimintojen käynnistymisen raja-arvoksi, jotta varmistetaan, että testattavan laitteen lämpötila nousee edellä 3.2 kohdan mukaisesti.

    3.3.2   Jos REESS-järjestelmää ei ole varustettu erityisillä toiminnoilla sisäistä ylikuumenemista vastaan, lämpötila nostetaan valmistajan määrittelemään suurimpaan käyttölämpötilaan.

    3.4   Testin päättyminen: Testi päätetään, kun havaitaan jotain seuraavista:

    a)

    Testattava laite estää ja/tai rajoittaa latausta ja/tai purkua lämpötilan nousun estämiseksi.

    b)

    Testattavan laitteen lämpötila on tasaantunut, mikä tarkoittaa sitä, että lämpötilagradientti vaihtelee alle 4 °C kahden tunnin aikana.

    c)

    Jokin tämän säännön 6.9.2.1 kohdassa määrätyistä tyyppihyväksynnän perusteista ei täyty.
    Top