Sääntö N:o 83 Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN-ECE) sääntö nro 83 — Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat ajoneuvojen hyväksyntää epäpuhtauspäästöjen osalta moottorin polttoainevaatimusten mukaan

Tarkistus 3

johon sisältyvät kaikki seuraavat voimassa olevat tekstit:

johon sisältyvät kaikki voimassa olevat tekstit muutossarjaan 05 asti – Voimaantulopäivä: 29. maaliskuuta 2001

täydennys 1 muutossarjaan 05 – Voimaantulopäivä: 12. syyskuuta 2001

täydennys 2 muutossarjaan 05 – Voimaantulopäivä: 21. helmikuuta 2002

oikaisu 1 muutossarjaan 05, ilmoitus tallettajille C.N.111.2002.TREATIES-1 päivätty 8. helmikuuta 2002

oikaisu 2 muutossarjaan 05, ilmoitus tallettajille C.N.883.2003.TREATIES-1 päivätty 2. syyskuuta 2003

täydennys 3 muutossarjaan 05 – Voimaantulopäivä: 27. helmikuuta 2004

täydennys 4 muutossarjaan 05 – Voimaantulopäivä: 12. elokuuta 2004

oikaisu 3 muutossarjaan 05, ilmoitus tallettajille C.N. 1038.2004.TREATIES-1 päivätty 4. lokakuuta 2004

täydennys 5 muutossarjaan 05 – Voimaantulopäivä: 4. huhtikuuta 2005

1.   SOVELTAMISALA

Tätä sääntöä sovelletaan (1)

1.1.1.   ottomoottorilla varustettujen vähintään nelipyöräisten moottoriajoneuvojen pakokaasupäästöihin normaalissa ja alhaisessa ympäristön lämpötilassa, haihtumispäästöihin, kampikammiokaasujen päästöihin, pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyteen ja OBD-järjestelmiin,

1.1.2.   dieselmoottorilla varustettujen vähintään nelipyöräisten M1- ja N1-luokan ajoneuvojen, joiden enimmäismassa on 3 500 kg, pakokaasupäästöihin, pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyteen ja OBD-järjestelmiin,

1.1.3.   ottomoottorilla varustettujen vähintään nelipyöräisten sähkökäyttöisten hybridiajoneuvojen pakokaasupäästöihin normaalissa ja alhaisessa ympäristön lämpötilassa, haihtumispäästöihin, kampikammiokaasujen päästöihin, pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyteen ja OBD-järjestelmiin,

1.1.4.   dieselmoottorilla varustettujen vähintään nelipyöräisten M1- ja N1-luokan sähkökäyttöisten hybridiajoneuvojen, joiden enimmäismassa on 3 500 kg, pakokaasupäästöihin, pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyteen ja OBD-järjestelmiin,

1.1.5.   Sääntöä ei sovelleta:

—	ajoneuvoihin, joiden enimmäismassa on alle 400 kg, ja ajoneuvoihin, joiden suurin rakenteellinen nopeus on alle 50 km/h,

—	ajoneuvoihin, joiden tyhjäpaino on enintään 400 kg, jos ne on tarkoitettu matkustajien kuljettamiseen, tai 550 kg, jos ne on tarkoitettu tavaroiden kuljettamiseen, ja joiden moottorin suurin teho on enintään 15 kW.

1.1.6.   Valmistajan pyynnöstä tämän säännön mukainen tyyppihyväksyntä voidaan laajentaa jo tyyppihyväksytyistä dieselmoottorilla varustetuista M1- tai N1-luokan ajoneuvoista koskemaan myös M2- ja N2-luokan ajoneuvoja, joiden vertailumassa ei ole suurempi kuin 2 840 kilogrammaa ja jotka vastaavat 7 kohdan vaatimuksia (hyväksynnän laajentaminen).

1.1.7.   Tätä sääntöä ei sovelleta dieselmoottorilla tai maakaasua tai nestekaasua polttoaineena käyttävällä ottomoottorilla varustettuihin N1-luokan ajoneuvoihin, mikäli ne on tyyppihyväksytty säännön N:o 49 nojalla, sellaisena kuin se on muutettuna viimeisimmällä muutossarjalla.

1.2.   Tätä sääntöä ei sovelleta maakaasua tai nestekaasua polttoaineena käyttävällä ottomoottorilla varustettuihin yli 3 500 kg:n painaviin M1-luokan sekä luokkien M2, M3, N2, N3 ajoneuvoihin, joihin sovelletaan sääntöä N:o 49.

2.   MÄÄRITELMÄT

Tässä säännössä tarkoitetaan:

”Ajoneuvotyypillä” moottorikäyttöisiä ajoneuvoja, jotka eivät eroa toisistaan olennaisilta osiltaan, kuten:

2.1.1.   ekvivalentti-inertialtaan, joka määritellään suhteessa vertailumassaan liitteessä 4 olevan 5.1. kohdan mukaisesti, ja

2.1.2.   moottorin ja ajoneuvon ominaisuuksiltaan, sellaisina kuin ne määritellään liitteessä 1.

”Vertailumassalla” ajoneuvon tyhjäpainoa lisättynä 100 kg:n vakioarvolla liitteiden 4 ja 8 mukaista testiä varten.

2.2.1.   ”Tyhjäpainolla” ajoneuvon painoa ajokunnossa ilman kuljettajaa, matkustajia tai kuormaa, mutta mukaan lukien 90-prosenttisesti täytetty polttoainetankki, tavanomaiset työkalut ja ajoneuvon varapyörä (tilanteen mukaan).

2.3.   ”Enimmäispainolla” ajoneuvon valmistajan ilmoittamaa teknisesti sallittua enimmäispainoa (joka saattaa olla suurempi kuin kansallisten viranomaisten sallima arvo).

2.4.   ”Kaasumaisilla epäpuhtauksilla” pakokaasujen hiilimonoksidipäästöjä, typen oksidipäästöjä typpidioksidiekvivalenttina (NO2) ilmaistuna ja hiilivetypäästöjä olettaen hiilivetysuhteeksi:

—	C1H1.85 bensiinin osalta

—	C1H1.86 dieselpolttoaineen osalta

—	C1H2.525 nestekaasun osalta

—	C1H4 maakaasun osalta.

2.5.   ”Hiukkasepäpuhtauksilla” pakokaasun osia, jotka poistetaan laimennetusta pakokaasusta enintään 325 K:n (52 °C) lämpötilassa liitteessä 4 esitettyjen suodattimien avulla.

2.6.   ”Pakokaasupäästöillä”:

—	ottomoottoreiden osalta kaasumaisia päästöjä,

—	dieselmoottoreiden osalta kaasumaisia päästöjä ja hiukkaspäästöjä.

”Haihtumispäästöillä” muita kuin pakoputken kautta moottoriajoneuvon polttoainejärjestelmästä pääseviä hiilivetyhöyryjä.

2.7.1.   ”Säiliön tuuletushäviöllä” hiilivetypäästöjä, jotka aiheutuvat lämpötilan muutoksista polttonestesäiliössä (olettaen hiilivetysuhteeksi C1H2.33).

2.7.2.   ”Polttoaineen haihtumilla” hiilivetypäästöjä ajojakson jälkeen pysäytetyn ajoneuvon polttoainejärjestelmästä (olettaen hiilivetysuhteeksi C1 H2.20).

2.8.   ”Moottorin kampikammiolla” moottorin sisä- tai ulkopuolella olevia tiloja, jotka ovat yhteydessä öljypohjaan sisäisillä tai ulkoisilla kanavilla, joiden kautta kaasut ja höyryt voivat poistua.

2.9.   ”Kylmäkäynnistyslaitteella” laitetta, joka rikastaa moottorin polttoaineen ja ilman suhdetta väliaikaisesti auttaen siten moottorin käynnistymistä.

2.10.   ”Käynnistysapulaitteella” laitetta, joka auttaa moottoria käynnistymään ilman polttoaineilmaseoksen rikastusta, esimerkiksi hehkutulpat, ruiskutuksen ajoituksen muutokset.

”Moottorin iskutilavuudella”:

2.11.1.   iskumäntämoottoreiden osalta moottorin nimellistä iskutilavuutta;

2.11.2.   kiertomäntämoottoreiden osalta (Wankel) palotilan kaksinkertaista nimellistä iskutilavuutta mäntää kohden.

2.12.   ”Pakokaasunpuhdistuslaitteilla” niitä ajoneuvon osia, jotka säätelevät tai rajoittavat pakokaasupäästöjä ja haihtumispäästöjä.

2.13.   ”OBD-järjestelmällä” ajoneuvossa sijaitsevaa päästöjenrajoituslaitteiden kunnonvalvontajärjestelmää, jonka on kyettävä ilmoittamaan toimintahäiriöiden todennäköiset sijainnit tietokoneen muistiin tallennettujen vikakoodien avulla.

2.14.   ”Käytössä olevan ajoneuvon testillä” tarkoitetaan tämän säännön 8.2.1. kohdan mukaisia testejä ja vaatimustenmukaisuuden arviointia.

2.15.   ”Asianmukaisesti huolletulla ja käytetyllä” testiajoneuvon osalta, että ajoneuvo täyttää valitun ajoneuvon hyväksymiselle asetettavat edellytykset, joista määrätään tämän säännön lisäyksessä 3 olevassa 2 kohdassa.

”Estolaitteella” rakenteeseen kuuluvaa laitetta, joka havainnoi lämpötilaa, ajoneuvon nopeutta, moottorin pyörimisnopeutta, vaihdetta, imusarjan painetta tai jotain muuta parametria aktivoidakseen, muuttaakseen, viivästääkseen tai palauttaakseen päästöjenrajoitusjärjestelmän jonkin osan toiminnan taikka joka vähentää päästöjenrajoitusjärjestelmän tehokkuutta sellaisissa olosuhteissa, joiden voidaan kohtuudella odottaa esiintyvän ajoneuvon tavanomaisen toiminnan ja käytön aikana. Tällaista rakenteeseen kuuluvaa laitetta ei tarvitse pitää estolaitteena, jos:

2.16.1.   laite on perustellusti tarpeen moottorin suojaamiseksi vaurioitumiselta tai vahingolta ja ajoneuvon turvallisen toiminnan varmistamiseksi tai

2.16.2.   laite ei toimi muutoin kuin moottorin käynnistämiseksi tai

2.16.3.   laitteen toimintaolosuhteet sisältyvät olennaisilta osiltaan tyyppi I tai tyyppi VI -testin piiriin.

2.17.   ”Ajoneuvoperheellä” ajoneuvotyyppien ryhmää, joka tunnistetaan kanta-ajoneuvon perusteella liitteen 12 tarkoitusta varten.

2.18.   ”Moottorin polttoainevaatimuksella” moottorin tavallisesti käyttämää polttoainetyyppiä:

—

bensiiniä

—	nestekaasua (LPG)

—	maakaasua (NG)

—	sekä bensiiniä että nestekaasua (LPG)

—	sekä bensiiniä että maakaasua (NG)

—	dieselpolttoainetta.

”Ajoneuvon hyväksynnällä” ajoneuvotyypin hyväksyntää seuraavien rajoitusten osalta (2):

2.19.1.   lyijyttömällä bensiinillä tai sekä lyijyttömällä bensiinillä että nestekaasulla tai maakaasulla toimivien ajoneuvojen pakokaasupäästöjä, haihtumispäästöjä, kampikammiopäästöjä, pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyttä, kylmäkäynnistyspäästöjä ja OBD-järjestelmiä koskevat rajoitukset (hyväksyntä B),

2.19.2.   dieselpolttoaineella toimivien ajoneuvojen kaasu- ja hiukkaspäästöjä, pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyttä ja OBD-järjestelmiä koskevat rajoitukset (hyväksyntä C),

2.19.3.   nestekaasulla tai maakaasulla toimivien ajoneuvojen moottorin kaasupäästöjä, kampikammiopäästöjä, pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyttä, kylmäkäynnistyspäästöjä ja OBD-järjestelmiä koskevat rajoitukset (hyväksyntä D).

2.20.   ”Jaksoittaisesti regeneroituvalla järjestelmällä” päästöjä vähentävää järjestelmää (kuten katalysaattoria tai hiukkasloukkua), joka on säännöllisesti regeneroitava enintään 4 000 ajokilometrin välein. Niiden jaksojen aikana, jolloin regenerointi tapahtuu, päästövaatimukset voivat ylittyä. Jos päästöjä vähentävän laitteen regenerointi tapahtuu ainakin kerran I-tyypin testin aikana ja se on jo regeneroitu ainakin kerran ajoneuvoa valmisteltaessa, sitä pidetään jatkuvasti regeneroituvana järjestelmänä, joka ei vaadi erillistä testimenettelyä. Liite 13 ei koske jatkuvasti regeneroituvia järjestelmiä.

Valmistajan pyynnöstä voidaan jaksoittaisesti regeneroituville laitteille tarkoitettu testi jättää suorittamatta regeneroituvalle laitteelle, mikäli valmistaja toimittaa tyyppihyväksynnästä vastaavalle viranomaiselle tiedot, joiden mukaan päästöt eivät niiden jaksojen aikana, jolloin regenerointi tapahtuu, ylitä 5.3.1.4. kohdassa ilmoitettuja kyseiseen ajoneuvoluokkaan sovellettavia vaatimuksia teknisen tutkimuslaitoksen hyväksyttyä asian.

Hybridiajoneuvot

2.21.1.   Hybridiajoneuvon yleinen määritelmä:

”Hybridiajoneuvolla” tarkoitetaan ajoneuvoa, jossa on vähintään kaksi erilaista energiamuunninta ja kaksi erilaista energianvarastointijärjestelmää (ajoneuvossa) ajoneuvon voimanlähteinä.

2.21.2.   Sähkökäyttöisen hybridiajoneuvon määritelmä:

”Sähkökäyttöisellä hybridiajoneuvolla” tarkoitetaan ajoneuvoa, joka käyttää mekaanisen liikkeen aikaansaamiseksi energiaa molemmista seuraavista ajoneuvossa sijaitsevista varastoidun energian/voiman lähteistä:

—	kulutuspolttoaine

—	sähköenergian/voiman varastointilaite (esim. akku, varaaja, vauhtipyörä/generaattori jne.).

2.22.   ”Yhdellä polttoaineella toimivalla ajoneuvolla” ajoneuvoa, joka on ensisijaisesti suunniteltu toimimaan pysyvästi nestekaasulla tai maakaasulla, mutta jossa voi myös olla bensiinijärjestelmä ainoastaan hätätapauksia ja käynnistystä varten ja jonka bensiinisäiliöön mahtuu enintään 15 litraa bensiiniä.

2.23.   ”kahdella polttoaineella toimivalla ajoneuvolla” ajoneuvoa, joka voi toimia osan ajasta bensiinillä ja osan ajasta myös joko nestekaasulla tai maakaasulla.

3.   HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

Ajoneuvon valmistajan tai valtuutetun edustajan on haettava ajoneuvotyypin hyväksyntää pakokaasupäästöjen, kampikammiopäästöjen, haihtumispäästöjen, pakokaasupuhdistuslaitteiden kestävyyden ja OBD-järjestelmän osalta.

Jos hakemus koskee OBD-järjestelmää, siihen liitetään liitteessä 1 olevassa 4.2.11.2.7. kohdassa vaaditut lisätiedot sekä

valmistajan ilmoitus

3.1.1.1.1.   kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta siitä sytytyskatkojen prosenttiosuudesta kaikista sytytystapahtumista, joka aiheuttaisi liitteessä 11 olevan 3.3.2 kohdan mukaisten päästörajojen ylittymisen, jos tämä sytytyskatkojen osuus esiintyisi tyyppi I -testissä käynnistyksestä lähtien, sellaisena kuin testi on kuvattu liitteessä 4 olevassa 5.3.1 kohdassa

3.1.1.1.2.   kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta siitä sytytyskatkojen prosenttiosuudesta kaikista sytytystapahtumista, joka saattaisi aiheuttaa katalysaattorin tai katalysaattoreiden liiallisen kuumenemisen ennen peruuttamatonta vaurioitumista

3.1.1.2.   yksityiskohtainen kirjallinen kuvaus OBD-järjestelmän toiminnallisista ominaisuuksista ja täydellinen luettelo ajoneuvon päästöjenrajoitusjärjestelmän asiaankuuluvista osista eli OBD-järjestelmän valvonnassa olevista antureista, toimilaitteista ja muista osista

3.1.1.3.   kuvaus OBD-järjestelmässä käytetystä vianilmaisimesta, jolla viasta ilmoitetaan ajoneuvon kuljettajalle

jäljennökset muista tyyppihyväksynnöistä, joissa on tarpeelliset tiedot hyväksynnän laajentamista varten

3.1.1.4.   tarvittaessa liitteen 11 lisäyksen 2 mukaiset ajoneuvoperheen olennaiset piirteet.

3.1.2.   Hyväksyttäväksi aiotulla OBD-järjestelmällä varustettu, ajoneuvotyyppiä tai ajoneuvoperhettä edustava ajoneuvo on toimitettava tyyppihyväksyntätesteistä vastaavalle tutkimuslaitokselle liitteessä 11 olevan 3 kohdan mukaisia testejä varten. Jos tutkimuslaitos katsoo, että toimitettu ajoneuvo ei ole kaikilta osin liitteen 11 lisäyksessä 2 kuvattua ajoneuvotyyppiä tai ajoneuvoperhettä edustava, tarvittaessa on toimitettava toinen ajoneuvo testattavaksi liitteessä 11 olevan 3 kohdan mukaisesti.

Pakokaasupäästöjä, haihtumispäästöjä, kestävyyttä ja OBD-järjestelmää koskevan ilmoituslomakkeen malli on liitteessä 1. Liitteessä 1 olevassa 4.2.11.2.7.6. kohdassa luetellut tiedot sisällytetään liitteessä 2 olevan tyyppihyväksyntäilmoituksen lisäykseen 1 (”OBD-järjestelmään liittyvät tiedot”).

3.2.1.   Tarvittaessa hakemukseen on liitettävä jäljennökset muista tyyppihyväksynnöistä, joissa on tarpeelliset tiedot hyväksynnän laajentamista ja huononemiskertoimien määrittämistä varten.

3.3.   Tämän säännön 5 kohdassa kuvattuja testejä varten on hyväksyntätesteistä vastaavalle tutkimuslaitokselle toimitettava ajoneuvo, joka vastaa hyväksynnän kohteena olevaa tyyppiä.

4.   HYVÄKSYNNÄN ANTAMINEN

4.1.   Mikäli tämän tarkistuksen nojalla hyväksyttäväksi esitettävä ajoneuvotyyppi täyttää jäljempänä 5 kohdassa asetetut vaatimukset, ajoneuvotyypille on myönnettävä hyväksyntä.

4.2.   Kullekin hyväksytylle tyypille on annettava hyväksyntänumero.

Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä numeroa ilmaisevat, minkä muutossarjan mukaan hyväksyntä on myönnetty. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle ajoneuvotyypille.

Tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta ajoneuvotyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta tai epäämisestä tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

4.3.1.   Mikäli tähän tekstiin tehdään muutoksia eli esimerkiksi jos asetetaan uusia raja-arvoja, sopimuspuolille ilmoitetaan, mitkä aiemmin hyväksytyistä ajoneuvotyypeistä ovat uusien määräysten mukaisia.

Kaikkiin tämän säännön nojalla hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaisiin ajoneuvoihin on kiinnitettävä näkyvästi ja hyväksyntälomakkeessa eriteltyyn helppopääsyiseen paikkaan kansainvälinen hyväksyntämerkki, jossa on:

4.4.1.   ympyrän sisällä oleva E-kirjain, jota seuraa hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (3),

4.4.2.   tämän säännön numero, jota seuraa R-kirjain, viiva ja 4.4.1 kohdassa tarkoitetun ympyrän oikealla puolella oleva hyväksyntänumero.

4.4.3.   Hyväksyntämerkissä on kuitenkin oltava R-kirjaimen perässä toinenkin kirjainmerkki, jonka tarkoituksena on ilmaista ne päästöjen raja-arvot, joiden osalta hyväksyntä on myönnetty. Jos annettu hyväksyntä merkitsee tämän säännön 5.3.1.4.1. kohdassa olevan taulukon rivillä A annettujen tyyppi I -testin raja-arvojen noudattamista, R-kirjaimen perään merkitään roomalainen numero I. Jos annettu hyväksyntä merkitsee tämän säännön 5.3.1.4.1. kohdassa olevan taulukon rivillä B annettujen tyyppi I -testin raja-arvojen noudattamista, R-kirjaimen perään merkitään roomalainen numero II.

4.5.   Jos ajoneuvo on sellaisen ajoneuvotyypin mukainen, jolle on myönnetty hyväksyntä yhden tai useamman sopimukseen liitetyn säännön nojalla maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön nojalla, 4.4.1 kohdassa tarkoitettua tunnusta ei tarvitse toistaa; tällöin sääntöjen ja hyväksyntien numerot sekä kaikkien niiden sääntöjen lisäsymbolit, joiden perusteella on myönnetty hyväksyntä maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön perusteella, on sijoitettava pystysarakkeisiin 4.4.1 kohdassa määritellyn symbolin oikealle puolelle.

4.6.   Hyväksyntämerkin on oltava selvästi luettavissa ja pysyvä.

4.7.   Hyväksyntämerkki on sijoitettava ajoneuvon tyyppikilpeen tai lähelle sitä.

4.8.   Tämän säännön liitteessä 3 annetaan esimerkkejä hyväksyntämerkin sijoittelusta.

5.   VAATIMUKSET JA TESTIT

Huomaa: Vaihtoehtona tämän kohdan vaatimuksille voi valmistaja, jonka maailmanlaajuinen vuosituotanto on vähemmän kuin 10 000 yksikköä, saada hyväksynnän seuraavissa asiakirjoissa esitettyjen vastaavien teknisten vaatimusten perusteella: Barclay's Publishingin julkaisema California Code of Regulations, Title 13, Paragraphs 1960.1(f)(2) tai (g)(1) ja (g)(2), 1960.1(p), jota sovelletaan mallivuodesta 1996, 1 968,1, 1976 ja 1975, jota sovelletaan henkilöautoihin mallivuodesta 1995.

5.1.   Yleistä

5.1.1.   Osat, jotka voivat vaikuttaa päästöihin, on suunniteltava, valmistettava ja koottava siten, että ajoneuvo tavanomaisessa käytössä täyttää tämän säännön vaatimukset kyseisiin osiin kohdistuvasta tärinästä huolimatta.

Valmistajan toteuttamien teknisten toimenpiteiden on oltava sellaisia, että pakokaasu- ja haihtumispäästöjä rajoitetaan tehokkaasti tämän säännön määräysten mukaisesti ajoneuvon tavanomaisen käyttöiän ajan tavanomaisissa käyttöolosuhteissa. Myös päästöjenrajoitusjärjestelmän letkujen, niiden liitosten ja liitäntöjen on oltava turvallisia ja järjestelmän rakenteen on oltava alkuperäisen suunnitelman mukainen. Pakokaasupäästöjä koskevien määräysten katsotaan täyttyvän, jos noudatetaan 5.3.1.4 kohdan ja 8.2.3.1. kohdan määräyksiä. Haihtumispäästöjä koskevien edellytysten katsotaan täyttyvän, jos noudatetaan 5.3.1.4 kohdan ja 8.2.3.1. kohdan määräyksiä.

5.1.2.1.   Estolaitteen käyttö on kielletty.

5.1.3.   Polttonestesäiliöiden täyttöaukot

5.1.3.1.   Noudattaen, mitä 5.1.3.2 kohdassa vahvistetaan, bensiinisäiliön täyttöaukko on suunniteltava siten, ettei säiliötä voida täyttää täyttöpistoolilla, jonka suuttimen halkaisija on 23,6 mm tai suurempi.

Edellä olevaa 5.1.3.1 kohtaa ei sovelleta ajoneuvoon, joka täyttää molemmat seuraavista edellytyksistä:

5.1.3.2.1.   ajoneuvo on suunniteltu ja rakennettu siten, ettei lyijyä sisältävän polttoaineen käytöstä ole haittaa millekään kaasumaisia päästöjä rajoittavalle laitteelle, ja

5.1.3.2.2.   ajoneuvoon on näkyvästi ja pysyvästi merkitty helposti luettava tunnus, joka määritellään standardissa ISO 2 575:1982, paikkaan, joka on bensiinisäiliötä täyttävän henkilön välittömästi nähtävissä. Lisämerkinnät sallitaan.

Polttoaineen täyttöaukon tulpan puuttumisesta aiheutuvat liialliset haihtumispäästöt ja polttoaineen läikkyminen on estettävä.

Tämä voidaan toteuttaa käyttämällä jotakin seuraavista:

5.1.4.1.   automaattisesti avautuvaa ja sulkeutuvaa polttoaineen täyttöaukon tulppaa, jota ei voi irrottaa

5.1.4.2.   rakenteellisia ominaisuuksia, joilla estetään liialliset haihtumispäästöt polttoaineen täyttöaukon tulpan puuttuessa

5.1.4.3.   muuta järjestelmää, jolla on sama vaikutus. Tällaisia voivat olla ketjulla varustettu täyttöaukon tulppa tai tulppa, joka avataan ajoneuvon käynnistämiseksi käytettävän virta-avaimen avulla. Tässä tapauksessa avain on voitava poistaa täyttöaukon tulpasta ainoastaan tulpan ollessa lukittuna.

5.1.5.   Elektroniikkalaitteiston suojausta koskevat määräykset

5.1.5.1.   Päästöjenvalvontatietokoneella varustetuissa ajoneuvoissa on oltava ominaisuuksia, joiden avulla estetään muiden kuin valmistajan sallimien muutosten tekeminen. Valmistajan on sallittava muutokset, jos muutokset ovat tarpeen ajoneuvon vianmäärityksen, huollon, tarkastuksen, jälkikäteen tapahtuvan vaihto-osien asentamisen tai korjauksen kannalta. Uudelleenohjelmoitavat tietokonekoodit ja käyttöparametrit on suojattava ja niillä on varmistettava vähintään sama suojelun taso kuin standardin ISO DIS 15031-7, päivätty lokakuussa 1998, (SAE J2 186, päivätty lokakuussa 1996) vaatimuksissa, jos tietoturvaan liittyvien tietojen vaihto tapahtuu yhteyskäytäntöjen ja vianmääritysliittimen avulla liitteen II lisäyksessä 1 olevan 6.5 kohdan mukaisesti. Kalibrointiin käytettävien muistipiirien on oltava valettuja ja sijaittava suljetuissa koteloissa tai ne on suojattava sähköisillä algoritmeilla eivätkä ne saa olla vaihdettavissa ilman erikoistyökaluja ja erityisiä työmenetelmiä.

5.1.5.2.   Ohjelmoidut moottorin ohjausparametrit eivät saa olla muutettavissa ilman erikoistyökaluja ja erityisiä työmenetelmiä (esimerkiksi juotetut tai valetut tietokoneen osat tai sinetöidyt (tai juotetut) koteloinnit).

5.1.5.3.   Jos puristussytytteisen polttomoottorin polttoaineensyötössä käytetään mekaanista pumppua, valmistajan on varmistettava polttoaineensyötön enimmäismäärän asetuksen suojaus ajoneuvon käytön aikana.

5.1.5.4.   Valmistajat voivat hakea tyyppihyväksyntäviranomaisilta vapautusta jostakin näistä vaatimuksista niiden ajoneuvojen osalta, jotka eivät todennäköisesti tarvitse suojaa. Harkitessaan vapautuksen myöntämistä viranomaiset ottavat huomioon suorittimien senhetkisen saatavuuden, ajoneuvon suorituskyvyn ja ajoneuvon todennäköisen myyntimäärän, mutta viranomaiset voivat ottaa huomioon muitakin tekijöitä.

5.1.5.5.   Uudelleenohjelmoitavia muisteja (esimerkiksi Electrical Erasable Programmable Read-Only Memory, EEPROM) käyttävien valmistajien on estettävä muistien luvaton uudelleenohjelmointi. Valmistajien on käytettävä tehokkaita suojausmenetelmiä, ja kirjoitussuojia, jotka vaativat yhteyttä valmistajan ylläpitämään ulkopuoliseen tietokoneeseen. Viranomaisten on hyväksyttävä menetelmät, joilla turvataan riittävä suojaus.

5.1.6.   Ajoneuvolle voidaan tehdä katsastus sen määrittämiseksi, mikä on sen suorituskyky tämän säännön 5.3.7 kohdan mukaisesti kerättyihin tietoihin verrattuna. Jos tarkastus edellyttää erityismenettelyä, se kuvataan käyttöohjeessa (tai vastaavassa). Erityismenettely ei saa edellyttää sellaisten erityislaitteiden käyttöä, joita ei ole toimitettu ajoneuvon mukana.

5.2.   Testien suoritus

Taulukko 1 esittää ajoneuvon tyyppihyväksynnän eri vaihtoehdot.

5.2.1.   Ottomoottoreilla varustetuille ajoneuvoille ja ottomoottoreilla varustetuille sähkökäyttöisille hybridiajoneuvoille on tehtävä seuraavat testit:

—	tyyppi I (kylmäkäynnistyksen jälkeisten keskimääräisten pakokaasupäästöjen tarkastus)

—	tyyppi II (hiilidioksidipäästöt joutokäyntinopeudella)

—	tyyppi III (kampikammiokaasujen päästöt)

—	tyyppi IV (haihtumispäästöt)

—	tyyppi V (pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyys)

—	tyyppi VI (alhaisessa ympäristön lämpötilassa kylmäkäynnistyksen jälkeen syntyvien pakokaasupäästöjen keskimääräisten hiilimonoksidi-hiilivetypäästöjen tarkastus)

—	OBD-järjestelmän testi.

5.2.2.   Ottomoottorilla varustetut ajoneuvot ja ottomoottorilla varustetut sähkökäyttöiset hybridiajoneuvot, joissa käytetään polttoaineena nestekaasua tai maakaasua (yhdellä polttoaineella tai kahdella polttoaineella toimivat ajoneuvot), on testattava seuraavissa testeissä (taulukon 1 mukaan):

—	tyyppi I -testi (kylmäkäynnistyksen jälkeisten keskimääräisten pakokaasupäästöjen tarkastus),

—	tyyppi II -testi (hiilimonoksidipäästöt joutokäynnillä),

—	tyyppi III -testi (kampikammiokaasujen päästöt),

—	tyyppi IV -testi (haihtumispäästöt), jos sovellettavissa,

—	tyyppi V -testi (pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyys),

—	tyyppi VI -testi (alhaisessa ympäristön lämpötilassa kylmäkäynnistyksen jälkeen syntyvien pakokaasupäästöjen keskimääräisten hiilimonoksidi-hiilivetypäästöjen tarkastus), jos sovellettavissa,

—	OBD-testi, jos sovellettavissa.

5.2.3.   Dieselmoottoreilla varustetuille ajoneuvoille ja dieselmoottoreilla varustetuille sähkökäyttöisille hybridiajoneuvoille on tehtävä seuraavat testit:

—	tyyppi I (kylmäkäynnistyksen jälkeisten keskimääräisten pakokaasupäästöjen tarkastus)

—	tyyppi V (pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyys)

—	ja, soveltuvissa tapauksissa OBD-järjestelmän testi.

Taulukko 1

Tyyppihyväksynnän ja laajennusten eri vaihtoehdot

Tyyppihyväk-syntätesti	Ottomoottorilla varustetut M- ja N-luokan ajoneuvot			Dieselmoottorilla varustetut M1- ja N1-luokan ajoneuvot
	Bensiinikäyttöinen ajoneuvo	Kahdella polttoaineella toimiva ajoneuvo	Yhdellä polttoaineella toimiva ajoneuvo
Tyyppi I	Kyllä (enimmäismassa ≤ 3,5 t)	Kyllä (testataan molemmilla polttoainetyypeillä) (enimmäismassa ≤ 3,5 t)	Kyllä (enimmäismassa ≤ 3,5 t)	Kyllä (enimmäismassa ≤ 3,5 t)
Tyyppi II	Kyllä	Kyllä (testataan molemmilla polttoainetyypeillä)	Kyllä	—
Tyyppi III	Kyllä	Kyllä (testataan ainoastaan bensiinillä)	Kyllä	—
Tyyppi IV	Kyllä (enimmäismassa ≤ 3,5 t)	Kyllä (testataan ainoastaan bensiinillä) (enimmäismassa ≤ 3,5 t)	—	—
Tyyppi V	Kyllä (enimmäismassa ≤ 3,5 t)	Kyllä (testataan ainoastaan bensiinillä) (enimmäismassa ≤ 3,5 t)	Kyllä (enimmäismassa ≤ 3,5 t)	Kyllä (enimmäismassa ≤ 3,5 t)
Tyyppi VI	Kyllä (enimmäismassa ≤ 3,5 t)	Kyllä (enimmäismassa ≤ 3,5 t) (testataan ainoastaan bensiinillä)	—	—
Laajennus	7 kohta	7 kohta	7 kohta	7 kohta; M2- ja N2-luokan ajoneuvot, joiden vertailumassa on ≤ 2 840 kg.
Ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä	Kyllä, 11.1.5.1.1 tai 11.1.5.3 kohdan mukaisesti	Kyllä, 11.1.5.1.2. tai 11.1.5.3 kohdan mukaisesti	Kyllä, 11.1.5.1.2 tai 11.1.5.3 kohdan mukaisesti	Kyllä, 11.1.5.2.1 tai 11.1.5.2.2. tai 11.1.5.2.3. tai 11.1.5.3 kohdan mukaisesti

5.3.   Testien määrittäminen

5.3.1.   Tyyppi I -testi (simuloi keskimääräisiä pakokaasupäästöjä kylmäkäynnistyksen jälkeen).

5.3.1.1.   Kuvassa 1 esitetään tyyppi I -testin eri vaihtoehdot. Tämä testi on suoritettava kaikille 1 jaksossa tarkoitetuille ajoneuvoille, joiden enimmäismassa ei ole suurempi kuin 3,5 tonnia.

Ajoneuvo asetetaan alustadynamometrille, joka on varustettu kuorma- ja inertiasimuloinnilla.

On suoritettava keskeytyksettä testi, jonka kokonaiskestoaika on 19 minuuttia ja 40 sekuntia ja jossa on kaksi osaa, osa I ja II. Valmistajan suostumuksella osan I lopun ja osan II alun välissä voi mittauslaitteiden säädön helpottamiseksi olla enintään 20 sekunnin jakso, jolloin näytteenottoa ei suoriteta.

5.3.1.2.1.1.   Nestekaasua tai maakaasua polttoaineena käyttävät ajoneuvot on testattava tyyppi I -testissä nestekaasun tai maakaasun koostumuksen vaihteluiden osalta liitteen 12 edellytysten mukaisesti. Ajoneuvot, joissa voidaan käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua, on testattava molempien polttoaineiden osalta, jolloin nestekaasulla tai maakaasulla käynti on testattava nestekaasun tai maakaasun koostumuksessa esiintyvien vaihteluiden osalta liitteen 12 vaatimusten mukaisesti.

5.3.1.2.1.2.   Sen estämättä mitä edellä 5.3.1.2.1.1 kohdassa säädetään, katsotaan ajoneuvot, jotka voivat käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että kaasumaista polttoainetta, mutta joiden bensiinijärjestelmä on asennettu ainoastaan hätätapauksia tai käynnistystä varten ja joiden bensiinisäiliöön mahtuu enintään 15 litraa bensiiniä, tyyppi I -testin osalta ajoneuvoiksi, jotka voivat käyttää polttoaineena ainoastaan kaasumaista polttoainetta.

5.3.1.2.2.   Testin osa I koostuu neljästä kaupunkiajosyklin perusosasta. Jokainen kaupunkiajosyklin perusosa koostuu viidestätoista vaiheesta (joutokäynti, kiihdytys, vakionopeus, hidastus jne.).

5.3.1.2.3.   Testin osa II käsittää yhden taajama-alueen ulkopuolisen ajosyklin. Taajama-alueen ulkopuolinen ajosykli käsittää 13 vaihetta (joutokäynti, kiihdytys, vakionopeus, hidastus jne.).

5.3.1.2.4.   Testin aikana pakokaasut laimennetaan ja edustava näyte kerätään yhteen tai useampaan pussiin. Testattavan ajoneuvon pakokaasut laimennetaan, näyte otetaan ja analysoidaan jäljempänä esitetyn menettelyn avulla ja laimennetun pakokaasun kokonaistilavuus mitataan. Hiilimonoksidi-, hiilivety- ja typen oksidipäästöjen lisäksi on tallennettava hiukkaspäästöt dieselmoottorilla varustetuista ajoneuvoista.

5.3.1.3.   Testi suoritetaan käyttäen liitteessä 4 esitettyä menettelyä. Kaasujen keräämiseen ja analysointiin ja hiukkasten irrotukseen ja punnitukseen käytettävien menetelmien on oltava vaatimusten mukaisia.

Jollei 5.3.1.5 kohdan vaatimuksissa toisin määrätä, testi toistetaan kolme kertaa. Jokaisen testin tulokset on kerrottava oikeilla huononemiskertoimilla, jotka saadaan 5.3.6 kohdasta, ja jos kyseessä on 2.20 kohdan määritelmän mukainen jaksottaisesti regeneroituva järjestelmä, tulokset on kerrottava myös liitteestä 13 saatavalla tekijällä Ki. Tuloksena saatavien kaasumaisten päästöjen massojen, sekä dieselmoottoreilla varustettujen ajoneuvojen hiukkaspäästöjen massan, on kussakin testissä oltava pienempiä kuin seuraavissa taulukoissa esitetyt raja-arvot:

Raja-arvot

			Vertailumassa (VM) (kg)	Hiilimomoksidin massa (CO)		Hiilivetyjen massa (HC)		Typen oksidien massa (NOx)		Hiilivetyjen ja typen oksidien yhteen-laskettu massa (HC + NOx)		Hiukkasten massa (4) (PM)
				L1 (g/km)		L2 (g/km)		L3 (g/km)		L2 + L3 (g/km)		L4 (g/km)
Ajoneuvoluokka		Alaluokka		Bensiini	Diesel	Bensiini	Diesel	Bensiini	Diesel	Bensiini	Diesel	Diesel
A(2000)	M (5)	—	kaikki	2,3	0,64	0,20	—	0,15	0,50	—	0,56	0,05
	N1  (6)	I	VM ≤ 1 305	2,3	0,64	0,20	—	0,15	0,50	—	0,56	0,05
		II	1 305 < VM ≤ 1 760	4,17	0,80	0,25	—	0,18	0,65	—	0,72	0,07
		III	1 760 < VM	5,22	0,95	0,29	—	0,21	0,78	—	0,86	0,10
B(2005)	M (5)	—	kaikki	1,0	0,50	0,10	—	0,08	0,25	—	0,30	0,025
	N1  (6)	I	VM ≤ 1 305	1,0	0,50	0,10	—	0,08	0,25	—	0,30	0,025
		II	1 305 < VM ≤ 1 760	1,81	0,63	0,13	—	0,10	0,33	—	0,39	0,04
		III	1 760 < VM	2,27	0,74	0,16	—	0,11	0,39	—	0,46	0,06

5.3.1.4.1.   Jokaisen epäpuhtauden osalta, joita tarkoitetaan 5.3.1.4 kohdassa, sallitaan yhden tuloksen kolmesta ylittää raja-arvo enintään 10 % edellyttäen, että kolmen tuloksen aritmeettinen keskiarvo on epäpuhtauksien rajan alapuolella. Jos vahvistetut rajat ylittyvät useamman kuin yhden epäpuhtauden osalta, on yhdentekevää, tapahtuuko ylitys samassa testissä vai eri testeissä.

5.3.1.4.2.   Kun testit suoritetaan kaasumaisilla polttoaineilla, tulokseksi saatavan kaasupäästöjen massan on oltava edellä olevassa taulukossa bensiinimoottoreilla varustetuille ajoneuvoille asetettuja raja-arvoja pienempi.

Edellä 5.3.1.4 kohdassa vahvistettua testien lukumäärää voidaan vähentää jäljempänä esitetyin edellytyksin, jossa V1 on ensimmäisen testin tulos ja V2 toisen testin tulos kustakin raja-arvoissa tarkoitetusta epäpuhtaudesta tai kahden epäpuhtauden yhdistelmästä.

5.3.1.5.1.   Vain yksi testi suoritetaan, jos testin tulos kustakin raja-arvoissa tarkoitetusta epäpuhtaudesta tai kahden epäpuhtauden yhdistelmästä on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,70 L (eli V1 ≤ 0,70 L).

5.3.1.5.2.   Jos 5.1.3.5.1 kohdan vaatimus ei täyty, suoritetaan vain kaksi testiä, jos testin tulos kustakin raja-arvoissa tarkoitetusta päästöstä tai kahden päästön yhdistelmästä täyttää seuraavat ehdot:

V1 ≤ 0,85 L ja V1 + V2 ≤ 1,70 L ja V2 ≤ L

5.3.2.   Tyyppi II -testi (hiilimonoksidipäästöjen testi joutokäyntinopeudella)

Testi on suoritettava kaikille ottomoottorilla varustetuille ajoneuvoille, joiden enimmäismassa ylittää 3,5 tonnia.

5.3.2.1.1.   Ajoneuvot, joissa voidaan käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua, on testattava tyyppi II -testissä molempien polttoaineiden osalta.

Kuvio 1

Etenemisjärjestys tyyppi I -hyväksynnässä

(katso 5.3.1 kohta)

5.3.2.1.2.   Sen estämättä mitä edellä 5.3.2.1.1 kohdassa säädetään, katsotaan ajoneuvot, jotka voivat käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että kaasumaista polttoainetta, mutta joiden bensiinijärjestelmä on asennettu ainoastaan hätätapauksia tai käynnistystä varten ja joiden bensiinisäiliöön mahtuu enintään 15 litraa bensiiniä, tyyppi II -testin osalta ajoneuvoiksi, jotka voivat käyttää polttoaineena ainoastaan kaasumaista polttoainetta.

5.3.2.2.   Liitteessä 5 tarkoitetuissa olosuhteissa suoritetussa tarkastuksessa joutokäynnillä mitattu hiilimonoksidipitoisuus pakokaasujen tilavuudesta ei saa olla suurempi kuin 3,5 % valmistajan vahvistamissa säätöä koskevissa olosuhteissa eikä se saa olla suurempi kuin 4,5 % kyseisessä liitteessä määritellyn säätöalueen sisällä.

5.3.3.   Tyyppi III -testi (kampikammiokaasujen päästöjen tarkastaminen)

Tämä testi on suoritettava kaikille 1 kohdassa tarkoitetuille ajoneuvoille, lukuun ottamatta dieselmoottorilla varustettuja ajoneuvoja.

5.3.3.1.1.   Ajoneuvot, joissa voidaan käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua, pitäisi testata tyyppi III -testissä ainoastaan bensiinin osalta..

5.3.3.1.2.   Sen estämättä mitä edellä 5.3.3.1.1 kohdassa säädetään, katsotaan ajoneuvot, jotka voivat käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että kaasumaista polttoainetta, mutta joiden bensiinijärjestelmä on asennettu ainoastaan hätätapauksia tai käynnistystä varten ja joiden bensiinisäiliöön mahtuu enintään 15 litraa bensiiniä, tyyppi III -testin osalta ajoneuvoiksi, jotka voivat käyttää polttoaineena ainoastaan kaasumaista polttoainetta.

5.3.3.2.   Jäljempänä liitteen 6 mukaisesti testattuna, moottorin kampikammion tuuletusjärjestelmä ei saa päästää kampikammiokaasuja ilmakehään.

5.3.4.   Tyyppi IV -testi (haihtumispäästöjen määritys)

Tämä testi on suoritettava kaikille 1 kohdassa tarkoitetuille ajoneuvoille lukuun ottamatta niitä, joissa on dieselmoottori, niitä, jotka käyttävät polttoaineena nestekaasua tai maakaasua, ja niitä, joiden enimmäismassa on yli 3 500 kg.

5.3.4.1.1.   Ajoneuvot, joissa voidaan käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua, pitäisi testata tyyppi III -testissä ainoastaan bensiinin osalta.

5.3.4.2.   Jäljempänä liitteen 7 mukaisesti testattuna haihtumispäästöjen on oltava alle 2 g/testi.

5.3.5.   Tyyppi VI -testi (alhaisessa ympäristön lämpötilassa kylmäkäynnistyksen jälkeen syntyvien pakokaasupäästöjen keskimääräisten hiilimonoksidi-hiilivetypäästöjen tarkastus)

Tämä testi on tehtävä kaikille M1- ja N1-luokan I-alaluokan ottomoottorilla varustetuille ajoneuvoille lukuun ottamatta useammalle kuin kuudelle matkustajalle suunniteltuja ajoneuvoja sekä ajoneuvoja, joiden enimmäismassa on yli 2 500 kg.

5.3.5.1.1.   Ajoneuvo asetetaan alustadynamometrille, joka on varustettu kuorma- ja inertiasimuloinnilla.

5.3.5.1.2.   Testi koostuu tyyppi I -testin ensimmäisen osan neljästä kaupunkiajosyklin perusosasta. Tyyppi I -testi on kuvattu liitteen 4 lisäyksessä 1 sekä lisäyksen kuvissa 1/1 ja 1/2 ja 1/3. Testi alhaisessa ympäristön lämpötilassa on kestoltaan 780 sekuntia pitkä, se on tehtävä yhtäjaksoisesti ja se on aloitettava moottorin käynnistämisestä.

5.3.5.1.3.   Testi alhaisessa lämpötilassa on tehtävä 266 K:n (–7 °C) ympäristön lämpötilassa. Testattavat ajoneuvot on vakautettava ennen testaamista yhdenmukaisella tavalla, jotta testin tulokset ovat toistettavissa. Vakauttaminen ja testin muut osat on tehtävä liitteessä 8 kuvatulla tavalla.

5.3.5.1.4.   Testin aikana pakokaasut laimennetaan ja niistä kerätään edustava näyte. Testattavan ajoneuvon pakokaasut laimennetaan, niistä otetaan näyte ja se analysoidaan liitteessä 8 esitetyn menettelyn avulla ja laimennetun pakokaasun kokonaistilavuus mitataan. Laimennetuista pakokaasuista analysoidaan hiilimonoksidi ja hiilivedyt.

Testi on suoritettava kolme kertaa 5.3.5.2.2 ja 5.3.5.3 kohdan määräyksiä noudattaen. Tuloksena saatavien hiilimonoksidi- ja hiilivetypäästöjen massojen on oltava pienempiä kuin seuraavassa taulukossa esitetyt raja-arvot:

Testilämpötila	Hiilimonoksidi L1 (g/km)	Hiilivedyt L2 (g/km)
266 K (–7 °C)	15	1,8

5.3.5.2.1.   Sen estämättä, mitä 5.3.5.2 kohdassa määrätään, kunkin epäpuhtauden osalta sallitaan enintään yhden tuloksen kolmesta ylittää raja-arvo enintään 10 prosenttia, edellyttäen että kolmen tuloksen aritmeettinen keskiarvo on pienempi kuin vahvistettu raja-arvo. Jos vahvistetut rajat ylittyvät useamman kuin yhden epäpuhtauden osalta, on yhdentekevää, tapahtuuko ylitys samassa testissä vai eri testeissä.

5.3.5.2.2.   Edellä 5.3.5.2 kohdassa vahvistettu testien lukumäärä voidaan valmistajan pyynnöstä nostaa kymmeneen, jos ensimmäisten kolmen tuloksen aritmeettinen keskiarvo on alempi kuin 110 prosenttia raja-arvosta. Tässä tapauksessa ainoa vaatimus on, että kaikkien kymmenen tuloksen aritmeettinen keskiarvo on pienempi kuin raja-arvo.

Edellä 5.3.5.2 kohdassa määrättyä testien lukumäärää voidaan vähentää 5.3.5.3.1 ja 5.3.5.3.2 kohdassa määrätyin edellytyksin.

5.3.5.3.1.   Vain yksi testi tehdään, jos ensimmäisen testin tulos kunkin epäpuhtauden osalta on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,70 L.

5.3.5.3.2.   Jos 5.3.5.3.1 kohdan vaatimus ei täyty, suoritetaan vain kaksi testiä, jos ensimmäisen testin tulos kunkin epäpuhtauden osalta on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,85 L ja kahden ensimmäisen tuloksen summa on pienempi tai yhtä suuri kuin 1,70 L sekä toisen testin tulos on pienempi tai yhtä suuri kuin L.

(V1 ≤ 0,85 L ja V1 + V2 ≤ 1,70 L ja V2 ≤ L)

5.3.6.   Tyyppi V -testi (pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyys)

Tämä testi on suoritettava kaikille 1 kohdassa tarkoitetuille ajoneuvoille, joita koskee 5.3.1 kohdan testi. Testi on vanhentamistesti, jossa ajoneuvolla ajetaan testiradalla, tiellä tai alustadynamometrillä 80 000 km liitteessä 9 esitetyn ohjelman mukaisesti.

5.3.6.1.1.   Ajoneuvot, joissa voidaan käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua, pitäisi testata tyyppi V -testissä ainoastaan bensiinin osalta.. Siinä tapauksessa lyijyttömän bensiinin osalta todetun huononemiskertoimen katsotaan pätevän myös nestekaasun ja maakaasun osalta.

5.3.6.2.   Poiketen 5.3.6.1 kohdan vaatimuksista, valmistaja voi halutessaan käyttää seuraavan taulukon huononemiskertoimia vaihtoehtona 5.3.6.1 kohdan testaukselle.

Moottoriluokka	Huononemiskertoimet
Pilaannuttava aine	CO	HC	NOx	HC + NOx  (7)	Hiukkaset
Kipinäsytytteinen polttomoottori	1,2	1,2	1,2	—	—
Puristussytytteinen polttomoottori	1,1	—	1	1	1,2

Valmistajan pyynnöstä tutkimuslaitos voi suorittaa tyyppi I -testin, ennen kuin tyyppi V -testi on suoritettu, käyttäen edellä esitetyn taulukon huononemiskertoimia. Kun tyyppi V -testi on suoritettu, tutkimuslaitos saa muuttaa liitteeseen 2 merkittyjä tyyppihyväksyntätuloksia vaihtamalla edellä esitetyn taulukon huononemiskertoimet tyyppi V -testissä mitattuihin kertoimiin.

5.3.6.3.   Huononemiskertoimet määritetään käyttämällä joko 5.3.6.1 kohdan menettelyä tai 5.3.6.2 kohdan taulukkoarvoja. Kertoimia käytetään tarkastettaessa, täyttyvätkö 5.3.1.4 ja 8.2.3.1 kohdan vaatimukset.

5.3.7.   Katsastusta varten tarvittavat päästötiedot

5.3.7.1.   Tämä vaatimus koskee kaikkia kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustettuja ajoneuvoja, joille haetaan tyyppihyväksyntää tämän tarkistuksen mukaisesti.

5.3.7.2.   Liitteen 5 (tyyppi II -testi) mukaisessa testissä, joka tehdään nimellisellä joutokäyntinopeudella, on kirjattava muistiin

a)	pakokaasupäästöjen hiilimonoksidipitoisuus tilavuusyksikköä kohti

b)	moottorin pyörimisnopeus testin aikana, mukaan lukien mahdolliset toleranssit.

5.3.7.3.   Suurella joutokäyntinopeudella (> 2 000 min.–1) tehtävässä testissä on kirjattava muistiin

a)	pakokaasupäästöjen hiilimonoksidipitoisuus tilavuusyksikköä kohti

b)	lambda-arvo (8)

c)	moottorin pyörimisnopeus testin aikana, mukaan lukien mahdolliset toleranssit

5.3.7.4.   Moottoriöljyn lämpötila testin aikana on mitattava ja kirjattava muistiin.

5.3.7.5.   On täydennettävä liitteessä 2 olevan 17 kohdan taulukko.

5.3.7.6.   Valmistaja vahvistaa 5.3.7.3 kohdan mukaisesti tyyppihyväksynnän yhteydessä tallennetun lambda-arvon oikeaksi ja tuotannossa tyypillisen ajoneuvon arvoa edustavaksi 24 kuukauden kuluessa siitä, kun tekninen tutkimuslaitos on antanut tyyppihyväksynnän. On suoritettava arviointi, joka perustuu tuotannosta otettujen ajoneuvojen tarkastuksiin ja tutkimuksiin.

5.3.8.   OBD-testi

Tämä testi on suoritettava kaikille 1 kohdassa tarkoitetuille ajoneuvoille. Testissä noudatetaan liitteessä 11 olevassa 3 kohdassa kuvattua menettelyä.

6.   AJONEUVOTYYPIN MUUTOKSET

Ajoneuvotyyppiin mahdollisesti tehtävistä muutoksista on ilmoitettava hallinnolliselle yksikölle, joka on hyväksynyt kyseisen ajoneuvotyypin. Viranomaiset voivat:

6.1.1.   katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole huomattavaa huonontavaa vaikutusta ja että ajoneuvo joka tapauksessa on edelleen vaatimuksen mukainen, tai

6.1.2.   vaatia uutta testausselostetta testien tekemisestä vastaavalta tekniseltä tutkimuslaitokselta.

6.2.   Hyväksynnän vahvistus tai epääminen, jossa eritellään muutokset, annetaan tiedoksi edellä olevan 4.3 kohdan mukaisella menettelyllä tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille.

6.3.   Hyväksynnän laajentamisen myöntäneen toimivaltaisen viranomaisen on annettava laajentamiselle sarjanumero ja ilmoitettava siitä muille vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille, jotka soveltavat tätä sääntöä, tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

7.   HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

Muutettaessa tämän säännön mukaisesti annettua tyyppihyväksyntää sovelletaan tilanteen mukaan seuraavia erityisiä määräyksiä:

7.1.   Pakokaasupäästöjä koskevat laajennukset (tyyppi I, II ja VI -testit)

7.1.1.   Ajoneuvotyypit, joiden vertailumassat ovat erilaiset

7.1.1.1.   Ajoneuvotyypille annettua tyyppihyväksyntää voidaan laajentaa koskemaan ainoastaan ajoneuvotyyppejä, joiden vertailumassa edellyttää kahden seuraavaksi korkeamman ekvivalentti-inertialuokan tai minkä tahansa alemman ekvivalentti-inertialuokan käyttämistä.

7.1.1.2.   Jos N1-luokkaan kuuluvien ajoneuvojen ja M-luokan 5.3.1.4 kohdan (2) huomautuksessa tarkoitettujen ajoneuvojen tyyppihyväksyttäväksi haetun ajoneuvotyypin vertailumassa edellyttää sellaisen ekvivalentti-inertialuokan käyttöä, joka on alhaisempi kuin jo tyyppihyväksytyssä ajoneuvotyypissä, tyyppihyväksynnän laajentaminen annetaan, jos tyyppihyväksytyn ajoneuvon päästöjen massat vastaavat sille ajoneuvolle, jolle tyyppihyväksynnän laajennusta haetaan, määriteltyjä raja-arvoja.

7.1.2.   Ajoneuvotyypit, joilla on eri kokonaisvälityssuhteet

Ajoneuvotyypille annettu hyväksyntä voidaan seuraavin edellytyksin laajentaa koskemaan ajoneuvotyyppejä, jotka eroavat hyväksytystä tyypistä vain välityssuhteiltaan.

7.1.2.1.   Jokaiselle tyyppi I ja tyyppi VI -testissä käytetylle välityssuhteelle määritetään suhde:

jossa V1 on hyväksytyn ajoneuvotyypin nopeus ja V2 laajennushakemuksen kohteena olevan ajoneuvotyypin nopeus moottorin kierrosnopeudella 1 000 min–1.

7.1.2.2.   Jos jokaisella välityssuhteella E ≤ 8 prosenttia, on laajennus annettava uusimatta tyyppi I ja tyyppi VI -testejä.

7.1.2.3.   Jos vähintään yhdellä välityssuhteella E > 8 prosenttia ja jokaisella välityssuhteella E ± 13 prosenttia, on tyyppi I ja tyyppi VI -testi uusittava, mutta testi voidaan tehdä valmistajan valitsemassa laboratoriossa teknisen tutkimuslaitoksen suostumuksella. Testien selosteet on lähetettävä tyyppihyväksyntätesteistä vastuussa olevalle tutkimuslaitokselle.

7.1.3.   Ajoneuvotyypit, joilla on eri vertailumassat ja eri kokonaisvälityssuhteet

Ajoneuvotyypille annettu hyväksyntä voidaan laajentaa ajoneuvotyypeille, jotka eroavat hyväksytystä tyypistä vain vertailumassaltaan ja kokonaisvälityssuhteiltaan, jos kaikki 7.1.1 ja 7.1.2 kohdassa määritellyt edellytykset täyttyvät.

Huomaa: Kun ajoneuvotyyppi on hyväksytty 7.1.1–7.1.3 kohdan määräysten mukaisesti, tätä hyväksyntää ei voida laajentaa koskemaan muita ajoneuvotyyppejä.

7.2.   Haihtumispäästöt (tyyppi IV -testi)

Hyväksyntä, joka on annettu haihtumispäästöjen valvontajärjestelmällä varustetulle ajoneuvotyypille, voidaan laajentaa seuraavin edellytyksin:

7.2.1.1.   Polttoaineen ja ilman annostelujärjestelmän perusperiaatteen (esimerkiksi yksipisteruiskutus, kaasutin) on oltava sama.

7.2.1.2.   Polttonestesäiliön muodon ja polttonestesäiliön ja polttoaineletkujen materiaalien on oltava samat. Testi tehdään tuoteperheen huonoimmalle tapaukselle letkunpituuden ja poikkipinnan osalta. Tyyppihyväksyntätesteistä vastaava tutkimuslaitos päättää, ovatko erilaiset haihtuneen ja nestemäisen polttoaineen erottimet hyväksyttävissä. Polttonestesäiliön tilavuuden toleranssi on ± 10 prosenttia. Säiliön paineventtiilin säädön on oltava sama.

7.2.1.3.   Polttoainekaasun varastointimenetelmän on oltava sama, esimerkiksi loukun muoto ja tilavuus, väliaine, ilmanpuhdistin (jos sitä käytetään haihtumispäästöjen valvontaan) ym.

7.2.1.4.   Kaasuttimen kohokammion tilavuuden toleranssi on ± 10 millilitraa.

7.2.1.5.   Varastoidun polttoainekaasun poistumismenetelmän on oltava sama (esimerkiksi ilmavirta, poistumisaika tai poistumistilavuus ajosyklin aikana).

7.2.1.6.   Polttoaineen syöttöjärjestelmän tiivistys- ja tuuletusmenetelmien on oltava samat.

7.2.2.   Täydentäviä huomautuksia:

i)	eri moottorikoot sallitaan;

ii)	eri moottoritehot sallitaan;

iii)	automaattiset ja käsivalintaiset vaihteistot sekä kaksi- ja nelipyörävedot sallitaan;

iv)	eri korimallit sallitaan;

v)	eri pyörä- ja rengaskoot sallitaan.

7.3.   Pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyys (tyyppi V -testi)

Ajoneuvotyypille annettu hyväksyntä voidaan laajentaa koskemaan eri ajoneuvotyyppejä edellyttäen, että moottorin ja pakokaasunvalvontajärjestelmän yhdistelmä on samanlainen kuin jo hyväksytyssä ajoneuvossa. Tätä tarkoitusta varten ne ajoneuvotyypit, joiden jäljempänä esitetyt parametrit ovat samat tai vahvistettujen rajojen sisällä, katsotaan kuuluviksi samaan moottori-pakokaasunvalvontajärjestelmäyhdistelmään.

—

Moottori:

—	sylinterien lukumäärä,

—	iskutilavuus (± 15 prosenttia),

—	sylinteriryhmän rakenne,

—	venttiilien lukumäärä,

—	polttoainejärjestelmä,

—	jäähdytysjärjestelmän tyyppi,

—	palamisprosessi,

—	mitat sylinterien keskikohdista keskikohtiin.

7.3.1.2.   Pakokaasunvalvontajärjestelmä:

Katalysaattorit:

—	katalyyttielementtien ja katalysaattorien lukumäärä,

—	katalysaattoreiden koko ja muoto (monoliitin massa ± 10 prosenttia),

—	katalyyttitoiminnan tyyppi (hapettava, kolmitie jne, …),

—	jalometallimäärä (sama tai suurempi),

—	jalometallisuhde (± 15 prosenttia),

—	korvaava aine (rakenne ja materiaali),

—	hilatiheys,

—	katalysaattori(e)n kotelon tyyppi,

—	katalysaattorien sijainti (paikka ja etäisyys pakojärjestelmässä, joka ei aiheuta yli ± 50 K:n lämpötilavaihtelua katalysaattorien ilmansyöttöaukossa).

Lämpötilanvaihtelu tarkistetaan tasaisissa olosuhteissa nopeuden ollessa 120 km/h ja kuorma-asetuksen tyyppi I -testin mukainen.

Ilmansyöttö: käytössä vai ei tyyppi (sykähdysilma, ilmapumput jne, …).

Pakokaasujen takaisinkierrätys: käytössä vai ei.

7.3.1.3.   Inertialuokka: kaksi välittömästi seuraavaa ylempää inertialuokkaa tai mikä tahansa alempi inertialuokka.

7.3.1.4.   Kestävyystesti voidaan suorittaa ajoneuvolla, jonka korimalli, vaihteisto (automaattinen tai käsivalintainen) ja pyörä- tai rengaskoko ovat erilaiset kuin tyyppihyväksyntäanomuksen kohteena olevassa ajoneuvotyypissä.

7.4.   Ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä

7.4.1.   Ajoneuvotyypille annettua sisäisen valvontajärjestelmän tyyppihyväksyntää voidaan laajentaa muihin ajoneuvotyyppeihin, jotka kuuluvat samaan OBD-ajoneuvoperheeseen liitteen 11 lisäyksen 2 mukaisesti. Moottorin päästöjenrajoitusjärjestelmän on oltava samanlainen kuin jo hyväksytyssä ajoneuvossa ja sen on vastattava liitteen 11 lisäyksessä 2 esitetyn OBD-moottoriperheen kuvausta lukuun ottamatta seuraavia ominaisuuksia:

—	moottorin lisälaitteet

—

renkaat

—	hitausmassaluokka

—	jäähdytysjärjestelmä

—	kokonaisvälityssuhde

—	vaihteiston tyyppi

—	korityyppi.

8.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

8.1.   Kaikkien ajoneuvojen, joihin on liitetty tämän säännön mukainen hyväksyntämerkki, on oltava hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaisia niiden osien osalta, jotka voivat vaikuttaa moottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöihin, kampikammiopäästöihin ja haihtumispäästöihin. Tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamismenettelyjen on oltava vuoden 1958 sopimuksen lisäyksessä 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) asetettujen menettelyjen ja seuraavien vaatimusten mukaisia:

Tuotannon vaatimustenmukaisuus ajoneuvon päästöihin sovellettavien rajojen osalta (tyyppi I, II, III ja IV -testit) tarkistetaan pääsääntöisesti ilmoituslomakkeessa ja sen liitteissä esitetyn kuvauksen perusteella.

Käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuus

Näillä toimenpiteillä on voitava varmistaa päästöjä koskeviin tyyppihyväksyntöihin liittyen, että päästöjenrajoituslaitteet toimivat ajoneuvon tavanomaisen käyttöiän ajan, kun ajoneuvoa käytetään tavanomaisissa olosuhteissa (asianmukaisesti huollettujen ja käytettyjen ajoneuvojen vaatimustenmukaisuus). Toimenpiteet toteutetaan tämän säännön mukaisesti viiden vuoden ikään saakka tai kunnes ajoneuvolla on ajettu 80 000 kilometriä, sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi, sekä 1 päivästä tammikuuta 2005 alkaen viiden vuoden ikään saakka tai kunnes ajoneuvolla on ajettu 100 000 kilometriä, sen mukaan kumpi ajankohta on aikaisempi.

Hallinnollinen yksikkö tarkastaa käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuuden valmistajalla olevien asiaa koskevien tietojen perusteella käyttäen vuoden 1958 sopimuksen lisäyksessä 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) kuvatun kaltaisia menettelyjä.

Lisäyksen 4 kuvissa 4/1 ja 4/2 esitetään käytönaikaisessa vaatimustenmukaisuuden tarkastuksessa käytettävä menettely.

8.2.1.1.   Käytössä olevien ajoneuvojen perheen määrittelevät ominaisuudet

Käytössä olevien ajoneuvojen perhe voidaan määritellä luettelemalla perusominaisuudet, joiden osalta perheeseen kuuluvien ajoneuvojen on oltava samanlaiset. Näin ollen niiden ajoneuvotyyppien, joille ainakin seuraavat ominaisuudet ovat yhteisiä tai ilmoitettujen toleranssien rajoissa, katsotaan kuuluvan samaan käytössä olevien ajoneuvojen perheeseen:

—	polttotapahtuma (kaksitahti-, nelitahti-, kiertomoottori),

—	sylinterien lukumäärä,

—	sylinterilohkon muoto (rivimoottori, V-moottori, tähtimoottori, vastaiskumoottori, muu). Sylinterien kaltevuus tai suunta ei ole arviointiperuste,

—	polttoaineensyöttömenetelmä (esim. epäsuora tai suora ruiskutus),

—	jäähdytysjärjestelmä (ilma, vesi, öljy),

—	moottorin kaasunvaihto (vapaasti hengittävä, ahdettu),

—	polttoaine, jota varten moottori on suunniteltu (bensiini, diesel, maakaasu, nestekaasu jne.). Kahta polttoainetta käyttävät ajoneuvot voidaan luokitella samaan ryhmään yhtä polttoainetta käyttävien ajoneuvojen kanssa, jos toinen polttoaineista on yleinen,

—	katalysaattorin tyyppi (kolmitiekatalyytti tai muu(t)),

—	hiukkasloukun tyyppi (kyllä tai ei),

—	pakokaasun takaisinkierrätys (kyllä tai ei),

—	perheeseen kuuluvan suurimman moottorin sylinteritilavuus, josta vähennetään 30 prosenttia.

Hallinnollinen yksikkö tarkastaa käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden valmistajan toimittamien tietojen perusteella. Näihin tietoihin on sisällyttävä, niihin kuitenkaan rajoittumatta, seuraavat tiedot:

8.2.1.2.1.   Valmistajan nimi ja osoite

8.2.1.2.2.   Valmistajan valtuutettujen edustajien nimet, osoitteet, puhelin- ja faksinumerot sekä sähköpostiosoitteet niillä alueilla, jotka valmistajan ilmoittamat tiedot kattavat

8.2.1.2.3.   Valmistajan ilmoittamien tietojen kattamien ajoneuvojen mallinimi (mallinimet)

8.2.1.2.4.   Tarvittaessa luettelo valmistajan ilmoittamien tietojen kattamista ajoneuvotyypeistä, eli 8.2.1.1 kohdan mukainen käytössä olevien ajoneuvojen perhe

8.2.1.2.5.   Ajoneuvon tunnusnumeron (VIN) koodit, joita sovelletaan käytössä olevien ajoneuvojen perheeseen kuuluviin ajoneuvotyyppeihin (VIN-etuliite)

8.2.1.2.6.   Käytössä olevien ajoneuvojen perheeseen kuuluviin ajoneuvotyyppeihin sovellettavien tyyppihyväksyntöjen numerot, mukaan luettuna tarvittaessa kaikkien laajennusten numerot sekä kaikkien sellaisten korjaavien toimenpiteiden numerot, joissa ajoneuvolle tehdään pieniä korjauksia seuraavan huollon yhteydessä tai ajoneuvo kutsutaan korjattavaksi (suuret muutokset).

8.2.1.2.7.   Tiedot valmistajan ilmoittamien tietojen kattamien ajoneuvojen tyyppihyväksyntöjen laajentamisista ja korjaavista toimenpiteistä, joissa ajoneuvolle tehdään pieniä korjauksia seuraavan huollon yhteydessä tai ajoneuvo kutsutaan korjattavaksi (jos hallinnollinen yksikkö näitä tietoja pyytää).

8.2.1.2.8.   Ajanjakso, jonka kuluessa valmistajan ilmoittamat tiedot on kerätty

8.2.1.2.9.   Valmistajan ilmoittamien tietojen kattama ajoneuvojen valmistusaika (esim. kalenterivuonna 2001 valmistetut ajoneuvot)

Valmistajan käytönaikaisessa vaatimustenmukaisuuden tarkastuksessa käyttämä menettely, mukaan luettuna:

8.2.1.2.10.1.   Ajoneuvon paikantamismenetelmä

8.2.1.2.10.2.   Ajoneuvon valinta- ja hylkäysperusteet

8.2.1.2.10.3.   Ohjelmassa käytetyt testityypit ja -menettelyt

8.2.1.2.10.4.   Valmistajan hyväksymis- ja hylkäysperusteet käytössä olevien ajoneuvojen perheelle

8.2.1.2.10.5.   Maantieteellinen alue (alueet), jolla (joilla) valmistaja on kerännyt tietoja

8.2.1.2.10.6.   Otoksen suuruus ja käytetty otantasuunnitelma

Valmistajan käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastusmenettelyn tulokset, mukaan luettuna:

8.2.1.2.11.1.   Tunnistetiedot ohjelmaan sisältyvistä ajoneuvoista (testatuista tai testaamattomista).

Näihin tietoihin on sisällyttävä:

—	mallinimi,

—	ajoneuvon tunnusnumero (VIN),

—	rekisterinumero,

—	valmistuspäivämäärä,

—	käyttöalue (jos tiedossa),

—	rengastus.

8.2.1.2.11.2.   Syy(t) ajoneuvon hylkäämiseen otoksesta

8.2.1.2.11.3.   Otoksen kunkin ajoneuvon huoltohistoria (mukaan luettuna kaikki suuret muutokset)

8.2.1.2.11.4.   Otoksen kunkin ajoneuvon korjaushistoria (jos tiedossa)

8.2.1.2.11.5.   Testitiedot, mukaan luettuna:

—	testauspäivämäärä,

—	testauspaikka,

—	ajoneuvon matkamittarin lukema,

—	testipolttoaineen eritelmät (esim. testin vertailupolttoaine tai kaupallinen polttoaine),

—	testausolosuhteet (lämpötila, kosteus, dynamometrin inertiapaino),

—	dynamometrin asetukset (esim. tehoasetus),

—	testitulokset (vähintään kolmesta eri ajoneuvosta kussakin ajoneuvoperheessä).

8.2.1.2.12.   OBD-järjestelmän tallenteet.

8.2.2.   Valmistajan keräämien tietojen on oltava riittävän täydelliset toiminnan arvioimiseksi käytettäessä ajoneuvoa tavanomaisissa käyttöolosuhteissa, siten kuin 8.2 kohdassa on määritelty, ja niiden on oltava valmistajan alueellisia osuuksia edustavia.

Tällä säännöllä valmistajaa ei velvoiteta tarkastamaan ajoneuvotyypin käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta, jos valmistaja pystyy osoittamaan tyyppihyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, että kyseisen ajoneuvotyypin maailmanlaajuinen myynti on alle 10 000 ajoneuvoa vuodessa.

Euroopan unionissa myytävien ajoneuvojen osalta valmistajaa ei velvoiteta tarkastamaan ajoneuvotyypin käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta, jos valmistaja pystyy osoittamaan tyyppihyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, että kyseisen ajoneuvotyypin myynti on alle 5 000 ajoneuvoa vuodessa Euroopan unionin alueella.

Kun tyyppi I -testi suoritetaan ja ajoneuvon tyyppihyväksyntään liittyy yksi tai useampia laajennuksia, testit suoritetaan joko alkuperäisessä ilmoituskokonaisuudessa tai asiaa koskevaa laajennusta koskevassa ilmoituskokonaisuudessa kuvatulla ajoneuvolla.

Ajoneuvon vaatimustenmukaisuus tyyppi I -testin perusteella

Kun viranomainen on suorittanut valinnan, valmistaja ei saa tehdä säätöjä valittuihin ajoneuvoihin.

Sähkökäyttöiset hybridiajoneuvot testataan liitteessä 14 määritetyissä olosuhteissa:

—	Ulkopuolelta eli sähköverkosta ladattavien ajoneuvojen päästöt mitataan siten, että ajoneuvo on sähköverkosta ladattaville hybridiajoneuvoille tehtävän tyyppi I -testin edellytyksen B mukaisessa testauskunnossa.

—	Pelkästään polttomoottorilla ladattavien ajoneuvojen päästöt mitataan samoissa olosuhteissa kuin pelkästään polttomoottorilla ladattaville hybridiajoneuvoille tehtävässä tyyppi I -testissä.

Sarjasta otetaan sattumanvaraisesti kolme ajoneuvoa ja ne testataan 5.3.1 kohdan mukaisesti. Huononemiskertoimia käytetään samalla tavalla. Raja-arvot esitetään 5.3.1.4 kohdassa.

8.2.3.1.1.1.   Edellä 2.20 kohdassa määriteltyjen jaksottaisesti regeneroitavien järjestelmien kohdalla tulokset on kerrottava tekijällä Ki, jonka arvo on saatu liitteessä 13 esitetyllä tavalla ajankohtana, jolloin tyyppihyväksyntä on myönnetty.

Valmistajan pyynnöstä testaus voidaan tehdä välittömästi regeneroinnin tapahduttua.

8.2.3.1.2.   Mikäli viranomainen hyväksyy valmistajan edellä olevan 8.2.1 kohdan mukaisesti ilmoittaman tuotannon keskihajonnan, testit suoritetaan lisäyksen 1 mukaisesti.

Mikäli viranomainen ei hyväksy valmistajan edellä olevan 8.2.1 kohdan mukaisesti ilmoittamaa tuotannon keskihajontaa, testit suoritetaan lisäyksen 2 mukaisesti.

8.2.3.1.3.   Sarjatuotantoa on pidettävä vaatimustenmukaisena tai -vastaisena näyteajoneuvoilla tehtyjen testien perusteella asianmukaisessa lisäyksessä käytettyjen testausperusteiden mukaisesti heti, kun kaikkien epäpuhtauksien osalta tehdään myönteinen päätös tai yhden epäpuhtauden osalta tehdään kielteinen päätös.

Jos yhden epäpuhtauden osalta tehdään myönteinen päätös, muiden epäpuhtauksien osalta tehtävien päätösten yhteydessä tehtävät täydentävät testit eivät vaikuta päätökseen.

Jos kaikkien epäpuhtauksien osalta ei tehdä myönteistä päätöstä ja jos yhden epäpuhtauden osalta ei tehdä kielteistä päätöstä, suoritetaan testi ylimääräisellä ajoneuvolla (ks. kuva 2 jäljempänä).

Poiketen siitä, mitä liitteessä 4 olevassa 3.1.1 kohdassa määrätään, testit suoritetaan ajoneuvoilla, jotka tulevat suoraan tuotantolinjalta.

Valmistajan pyynnöstä testit suoritetaan kuitenkin ajoneuvoille, joita on sisäänajettu

—	enintään 3 000 km ottomoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta,

—	enintään 15 000 km puristussytytysmoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta.

Molemmissa tapauksissa sisäänajon suorittaa valmistaja, joka sitoutuu olemaan tekemättä näihin ajoneuvoihin mitään säätöjä.

Kuva 2

8.2.3.2.2.   Kun valmistaja pyytää saada suorittaa sisäänajon (”x” km, missä x ≤ 3 000 km ottomoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta ja x ≤ 15 000 km puristussytytysmoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta), menetellään seuraavasti:

a)	epäpuhtauksien päästöt (tyyppi I) mitataan nollan ja ”x” km:n kohdalla ensimmäisen testattavan ajoneuvon osalta,

b)	päästöjen kehityskerroin nollan ja ”x” km:n välillä lasketaan kunkin epäpuhtauden osalta seuraavasti: päästöt ”x” km kohdalla/päästöt 0 km kohdalla Se voi olla pienempi kuin 1,

c)	muita ajoneuvoja ei sisäänajeta, mutta niiden päästöihin 0 km:n kohdalla vaikuttaa kehityskerroin.

Tässä tapauksessa huomioon otettavat arvot ovat:

i)	ensimmäisen ajoneuvon osalta arvo ’x’ km:n kohdalla,

ii)	muiden ajoneuvojen osalta arvot 0 km:n kohdalla kehityskertoimella kerrottuna.

8.2.3.2.3.   Testit voidaan tehdä kauppalaadun polttoaineella. Valmistajan pyynnöstä käytetään kuitenkin liitteessä 10 esitettyjä vertailupolttoaineita.

i)	Jos tyyppi III -testi on tehtävä, se tehdään kaikille tyypin I COP -testiin valituille ajoneuvoille. 5.3.3.2 kohdan edellytyksiä on noudatettava. Sähkökäyttöiset hybridiajoneuvot testataan liitteessä 14 olevassa 5 kohdassa määritetyissä olosuhteissa.

ii)	Jos tyyppi IV -testi on tehtävä, se tehdään liitteessä 7 olevan 7 kohdan mukaan.

8.2.4.   Liitteen 7 mukaisesti testattuna kaikkien hyväksytyn tyypin mukaisten tuotannosta otettujen ajoneuvojen keskimääräisten haihtumispäästöjen on oltava 5.3.4.2 kohdassa asetettua raja-arvoa alemmat.

8.2.5.   Rutiininomaisia tuotantolinjan päässä tehtäviä testejä varten hyväksynnän haltija voi osoittaa tuotannon vaatimustenmukaisuuden ottamalla näytteitä ajoneuvoista, jotka täyttävät liitteessä 7 olevan 7 kohdan vaatimukset.

8.2.6.   Ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä (OBD)

Jos OBD-järjestelmän suorituskyky tarkastetaan, se on tehtävä seuraavasti:

8.2.6.1.   Jos hyväksyntäviranomainen katsoo, että tuotteen laatu on epätyydyttävä, tuotantosarjasta otetaan satunnaisesti ajoneuvo, jolle tehdään liitteen 11 lisäyksessä 1 kuvatut testit.

Sähkökäyttöiset hybridiajoneuvot testataan liitteessä 14 olevassa 9 kohdassa määritetyissä olosuhteissa.

8.2.6.2.   Tuotanto katsotaan vaatimusten mukaiseksi, jos ajoneuvo täyttää liitteen 11 lisäyksessä 1 esitetyt testivaatimukset.

8.2.6.3.   Jollei sarjasta poimittu ajoneuvo täytä 8.2.6.1 kohdan vaatimuksia, otetaan samasta sarjasta uusi, neljän ajoneuvon satunnaisotos, jolle tehdään liitteen 11 lisäyksessä 1 kuvatut testit. Testit voidaan tehdä ajoneuvoille, joita on sisäänajettu enintään 15 000 kilometriä.

8.2.6.4.   Tuotanto katsotaan vaatimusten mukaiseksi, jos vähintään kolme ajoneuvoa täyttää liitteen 11 lisäyksessä 1 esitetyt testivaatimukset.

Edellä 8.2.1 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen perusteella hallinnollisen yksikön on joko

—	päätettävä, että ajoneuvotyypin tai käytössä olevien ajoneuvojen perheen vaatimustenmukaisuus käytössä toteutuu, ja pidätyttävä muista toimista,

—	päätettävä, että valmistajan toimittamat tiedot eivät riitä päätöksen tekemiseen, ja pyydettävä valmistajalta lisätietoja tai uusia testituloksia, tai

—	päätettävä, että ajoneuvotyypin tai käytössä olevien ajoneuvojen perheeseen kuuluvan ajoneuvotyypin (kuuluvien ajoneuvotyyppien) vaatimustenmukaisuus käytössä ei ole tyydyttävä, ja ryhdyttävä toimenpiteisiin ajoneuvotyypin (ajoneuvotyyppien) testauttamiseksi lisäyksen 3 mukaisesti.

Jos valmistajalle on annettu lupa olla tarkastamatta tiettyä ajoneuvotyyppiä 8.2.2 kohdan mukaisesti, hallinnollinen yksikkö saattaa testauttaa kyseiset ajoneuvotyypit lisäyksen 3 mukaisesti.

8.2.7.1.   Jos katsotaan tarpeellisiksi tehdä tyyppi I -testit sen tarkastamiseksi, että päästöjenrajoituslaitteet täyttävät niille asetettavat toimintavaatimukset käytössä ollessaan, testit on tehtävä noudattaen testimenettelyä, joka täyttää lisäyksessä 4 tarkoitetut tilastolliset kriteerit.

8.2.7.2.   Tyyppihyväksyntäviranomainen valitsee yhteistoiminnassa valmistajan kanssa otoksen ajoneuvoista, joilla on ajettu riittävän pitkä matka ja joita tiedetään kohtuullisella varmuudella käytetyn tavanomaisissa olosuhteissa. Valmistajaa on kuultava valittaessa ajoneuvoja otokseen ja valmistajan on sallittava olla läsnä tarkastettaessa ajoneuvojen vaatimustenmukaisuutta.

Valmistajalla on oikeus tehdä tyyppihyväksyntäviranomaisen valvonnassa päästöjen raja-arvot ylittäviin ajoneuvoihin kohdistuvia tarkastuksia, jotka voivat olla luonteeltaan myös ainetta hajottavia, selvittääkseen ajoneuvojen toiminnan heikkenemiseen johtaneet valmistajasta itsestään riippumattomat syyt (esimerkiksi lyijypitoisen bensiinin käyttö ennen testiajankohtaa). Jos tarkastusten tulokset vahvistavat tällaisten syiden olemassaolon, vastaavat testitulokset jätetään ottamatta huomioon tarkastettaessa vaatimustenmukaisuutta.

8.2.7.3.1.   Myös otokseen kuuluvien sellaisten ajoneuvojen testitulokset jätetään ottamatta huomioon vaatimustenmukaisuutta tarkastettaessa,

i)	joille on annettu hyväksyntätodistus, jonka mukaan ne noudattavat säännön 05-muutossarjan 5.3.1.4 kohdassa olevia luokan A päästörajoja, mikäli kyseisissä ajoneuvoissa on käytetty säännöllisesti polttoainetta, jonka rikkipitoisuus on yli 150 mg/kg (bensiini) tai 350 mg/kg (diesel), tai

ii)	joille on annettu hyväksyntätodistus, jonka mukaan ne noudattavat säännön 05-muutossarjan 5.3.1.4 kohdassa olevia luokan B päästörajoja, mikäli kyseisissä ajoneuvoissa on käytetty säännöllisesti polttoaineena bensiiniä tai dieseliä, jonka rikkipitoisuus on yli 50 mg/kg.

8.2.7.4.   Jos tyyppihyväksyntäviranomainen ei hyväksy testien tuloksia lisäyksessä 4 esitettyjen kriteereiden mukaisesti, vuoden 1958 sopimuksen lisäyksessä 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) tarkoitetut toimenpiteet ulotetaan koskemaan lisäyksessä 3 olevan 6 kohdan mukaisesti sellaisia samaa ajoneuvotyyppiä edustavia käytössä olevia ajoneuvoja, joiden voidaan olettaa kärsivän samoista puutteista.

Valmistajan esittämä suunnitelma korjaaviksi toimenpiteiksi on hyväksytettävä tyyppihyväksyntäviranomaisella. Valmistaja on vastuussa korjaavista toimenpiteistä tehdyn suunnitelman täytäntöönpanosta sellaisena kuin suunnitelma on hyväksytty.

Typpihyväksyntäviranomainen antaa päätöksensä tiedoksi sopimuspuolille 30 päivän kuluessa. Sopimuspuolet voivat vaatia, että samaa korjaavia toimenpiteitä koskevaa suunnitelmaa sovelletaan kaikkiin samaa tyyppiä edustaviin ajoneuvoihin, jotka on rekisteröity niiden alueella.

8.2.7.5.   Jos sopimuspuoli toteaa, että ajoneuvotyyppi ei ole siihen sovellettavien lisäyksessä 3 esitettyjen vaatimusten mukainen, sen on annettava asia tiedoksi viipymättä sille sopimuspuolelle, joka myönsi alkuperäisen tyyppihyväksynnän sopimuksen mukaisesti.

Jollei sopimuksesta muuta johdu, sen sopimuspuolen toimivaltainen viranomainen, joka myönsi alkuperäisen tyyppihyväksynnän, ilmoittaa valmistajalle, että ajoneuvotyyppi on näiden vaatimusten vastainen ja valmistajalta edellytetään tiettyjä toimenpiteitä. Valmistaja toimittaa viranomaiselle kahden kuukauden kuluessa ilmoituksesta korjaavia toimenpiteitä koskevan suunnitelman, jonka olisi vastattava sisällöltään lisäyksessä 3 olevien 6.1–6.8 kohdan vaatimuksia. Alkuperäisen tyyppihyväksynnän myöntänyt toimivaltainen viranomainen kuulee tämän jälkeen kahden kuukauden kuluessa valmistajaa saavuttaakseen yhteisymmärryksen toimenpidesuunnitelmasta ja sen toteuttamisesta. Jos alkuperäisen tyyppihyväksynnän myöntänyt toimivaltainen viranomainen toteaa, että yhteisymmärrykseen ei voida päästä, aloitetaan asiaankuuluvat sopimuksen mukaiset menettelyt.

9.   TUOTANNON VAATIMUSTENVASTAISUUDEN SEURAAMUKSET

9.1.   Ajoneuvotyypille tämän tarkistuksen perusteella myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos edellä olevan 8.1 kohdan vaatimukset eivät täyty tai jos valittu (valitut) ajoneuvo(t) ei(vät) läpäise edellä 8.2 kohdassa kuvattuja testejä.

9.2.   Jos tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on ilmoitettava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

10.   LOPULLISESTI KESKEYTETTY TUOTANTO

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn ajoneuvotyypin valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille lähettämällä niille jäljennökset tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisesta lomakkeesta.

11.   SIIRTYMÄMÄÄRÄYKSET

11.1.   Yleistä

11.1.1.   Mikään tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli ei voi 05-muutossarjan virallisen voimaantulopäivän jälkeen kieltäytyä antamasta hyväksyntää tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna 05-muutossarjalla, perusteella.

11.1.2.   Uudet tyyppihyväksynnät

11.1.2.1.   Ellei 11.1.4, 11.1.5 ja 11.1.6 kohdasta muuta johdu, tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat myöntää hyväksyntiä vain sellaisille ajoneuvotyypeille, jotka täyttävät tämän säännön vaatimukset, sellaisena kuin sääntö on muutettuna 05-muutossarjalla.

Näitä vaatimuksia sovelletaan M-luokan ja N1-luokan ajoneuvoihin alkaen siitä päivästä, jona 05-muutossarja tulee voimaan.

Ajoneuvojen on noudatettava tyyppi I -testin raja-arvoja, jotka on määritetty tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa olevan taulukon rivillä A tai rivillä B.

11.1.2.2.   Ellei 11.1.4, 11.1.5, 11.1.6 ja 11.1.7 kohdasta muuta johdu, tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat myöntää hyväksyntiä vain sellaisille ajoneuvotyypeille, jotka täyttävät tämän säännön vaatimukset, sellaisena kuin sääntö on muutettuna 05-muutossarjalla.

Vaatimuksia sovelletaan sellaisiin M-luokan ajoneuvoihin, joiden enimmäismassa on enintään 2 500 kg, ja N1-luokan (alaluokka I) ajoneuvoihin tammikuun 1 päivästä 2005.

Vaatimuksia sovelletaan sellaisiin M-luokan ajoneuvoihin, joiden enimmäismassa on yli 2 500 kg, ja N1-luokan (alaluokat II ja III) ajoneuvoihin tammikuun 1 päivästä 2006.

Ajoneuvojen on noudatettava tyyppi I -testin raja-arvoja, jotka on määritetty tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa olevan taulukon rivillä B.

11.1.3.   Olemassa olevien tyyppihyväksyntien voimassaolon päättyminen

11.1.3.1.   Ellei 11.1.4, 11.1.5 ja 11.1.6 kohdasta muuta johdu, tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, perusteella myönnettyjen hyväksyntien voimassaolo lakkaa sellaisten M-luokan ajoneuvojen, joiden enimmäismassa on enintään 2 500 kg, ja N1-luokan (alaluokka I) ajoneuvojen osalta siitä päivästä alkaen, jona 05-muutossarja tulee voimaan, ja sellaisten M-luokan ajoneuvojen, joiden enimmäismassa on yli 2 500 kg, ja N1-luokan (alaluokka II tai III) ajoneuvojen osalta tammikuun 1 päivästä 2002 alkaen, ellei hyväksynnän myöntänyt sopimuspuoli ilmoita muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille, että hyväksytty ajoneuvotyyppi täyttää tämän säännön vaatimukset edellä 11.1.2.1 kohdassa asetettujen edellytysten mukaisesti.

11.1.3.2.   Ellei 11.1.4, 11.1.5, 11.1.6 ja 11.1.7 kohdasta muuta johdu, tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 05, ja tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa olevan taulukon rivillä A esitettyjen raja-arvojen perusteella myönnettyjen hyväksyntien voimassaolo lakkaa sellaisten M-luokan ajoneuvojen, joiden enimmäismassa on enintään 2 500 kg, ja N1-luokan (alaluokka I) ajoneuvojen osalta tammikuun 1 päivästä 2006 alkaen ja sellaisten M-luokan ajoneuvojen, joiden enimmäismassa on yli 2 500 kg, ja N1-luokan (alaluokka II tai III) ajoneuvojen osalta tammikuun 1 päivästä 2007 alkaen, ellei hyväksynnän myöntänyt sopimuspuoli ilmoita muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille, että hyväksytty ajoneuvotyyppi täyttää tämän säännön vaatimukset edellä 11.1.2.1 kohdassa asetettujen edellytysten mukaisesti.

11.1.4.   Erityismääräykset

11.1.4.1.   Tammikuun 1 päivään 2003 saakka M1-luokan dieselmoottoriajoneuvoja, joiden enimmäismassa on yli 2 000 kg ja jotka

i)	on tarkoitettu yli kuuden henkilön kuljetukseen (kuljettaja mukaan lukien), tai

ii)	ovat ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) (9) / liitteen 7 määritelmän mukaan maastoajoneuvoja,

pidetään 11.1.3.1 ja 11.1.3.2 kohtaa sovellettaessa N1-luokan ajoneuvoina.

11.1.4.2.   Suoraruiskutusottomoottorilla varustetuille, useammalle kuin kuudelle matkustajalle (kuljettaja mukaan lukien) tarkoitetuille ajoneuvoille tämän säännön 5.3.1.4.1 kohdan, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, vaatimusten mukaisesti myönnetyt hyväksynnät ovat voimassa tammikuun 1 päivään 2002 asti.

11.1.4.3.   Tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, mukaisia tyyppihyväksyntä- ja vaatimustenmukaisuusmääräyksiä sovelletaan 11.1.2.1 ja 11.1.3.1 kohdassa mainittuihin päivämääriin asti.

11.1.4.4.   Liitteessä 8 määritettyä tyyppi VI -testiä sovelletaan tammikuun 1 päivästä 2002 alkaen uusiin M1-luokan ja N1-luokan alaluokan 1 ajoneuvotyyppeihin, jotka on varustettu ottomoottorilla. Tätä vaatimusta ei sovelleta ajoneuvoihin, jotka on suunniteltu useamman kuin kuuden matkustajan (kuljettaja mukaan lukien) kuljetukseen tai joiden enimmäismassa on yli 2 500 kg.

11.1.5.   Ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä (OBD-järjestelmä)

Ottomoottorilla varustetut ajoneuvot

11.1.5.1.1.   Bensiinillä toimiviin M1- ja N1-luokan ajoneuvoihin on asennettava tämän säännön liitteessä 11 olevassa 3.1 kohdassa kuvattu ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä 11.1.2 kohdassa määrätyistä päivämääristä alkaen.

11.1.5.1.2.   M1-luokan ajoneuvoihin, lukuun ottamatta ajoneuvoja, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg, ja N1-luokan I-alaluokan ajoneuvoihin, joissa käytetään polttoaineena pysyvästi tai osittain joko nestekaasua tai maakaasua, on asennettava ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä 1 päivästä lokakuuta 2004 uusien ajoneuvotyyppien osalta ja 1 päivästä heinäkuuta 2005 kaikkien ajoneuvotyyppien osalta.

M1-luokan ajoneuvoihin, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg, ja N1-luokan II- ja III-alaluokan ajoneuvoihin, joissa käytetään polttoaineena pysyvästi tai osittain joko nestekaasua tai maakaasua, on asennettava ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä 1 päivästä tammikuuta 2006 uusien ajoneuvotyyppien osalta ja 1 päivästä tammikuuta 2007 kaikkien ajoneuvotyyppien osalta.

Dieselmoottorilla varustetut ajoneuvot

11.1.5.2.1.   M1-luokan ajoneuvoihin, paitsi ajoneuvoihin, jotka on suunniteltu useammalle kuin kuudelle matkustajalle (kuljettaja mukaan lukien) tai joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg, on asennettava sisäinen valvontajärjestelmä 1 päivästä lokakuuta 2004 uusien ajoneuvotyyppien osalta ja 1 päivästä heinäkuuta 2005 kaikkien ajoneuvotyyppien osalta.

11.1.5.2.2.   M1-luokan ajoneuvoihin, joita 11.1.5.2.1 kohta ei koske, lukuun ottamatta ajoneuvoja, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg, ja N1-luokan I-alaluokan ajoneuvoihin on asennettava sisäinen valvontajärjestelmä 1 päivästä tammikuuta 2005 uusien ajoneuvotyyppien osalta ja 1 päivästä tammikuuta 2006 kaikkien ajoneuvotyyppien osalta.

11.1.5.2.3.   N1-luokan II- ja III-alaluokan ajoneuvoihin ja M1-luokan ajoneuvoihin, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg, on asennettava sisäinen valvontajärjestelmä 1 päivästä tammikuuta 2006 uusien ajoneuvotyyppien osalta ja 1 päivästä tammikuuta 2007 kaikkien ajoneuvotyyppien osalta.

11.1.5.2.4.   Jos ennen edellä olevassa kohdassa mainittuja päivämääriä käyttöön otetuissa dieselmoottorilla varustetuissa ajoneuvoissa on sisäinen valvontajärjestelmä, sovelletaan liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan 6.5.3–6.5.3.6 kohdan säännöksiä.

Sähkökäyttöisiin hybridiajoneuvoihin on asennettava sisäinen valvontajärjestelmä seuraavien vaatimusten mukaisesti:

11.1.5.3.1.   Ottomoottorilla varustettuihin sähkökäyttöisiin hybridiajoneuvoihin, dieselmoottorilla varustettuihin sähkökäyttöisiin hybridiajoneuvoihin, joiden enimmäismassa ei ole suurempi kuin 2 500 kg, ja dieselmoottorilla varustettuihin N1-luokan (alaluokka I) sähkökäyttöisiin hybridiajoneuvoihin 1 päivästä tammikuuta 2005 uusien ajoneuvotyyppien osalta ja 1 päivästä tammikuuta 2006 kaikkien ajoneuvotyyppien osalta.

11.1.5.3.2.   Dieselmoottorilla varustettuihin N1-luokan (alaluokat II ja III) sähkökäyttöisiin hybridiajoneuvoihin ja dieselmoottorilla varustettuihin M1-luokan ajoneuvoihin, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg 1 päivästä tammikuuta 2006 uusien ajoneuvotyyppien osalta ja 1 päivästä tammikuuta 2007 kaikkien ajoneuvotyyppien osalta.

11.1.5.4.   Muihin luokkiin kuuluvat ajoneuvot tai ne M1-luokan ja N1-luokan ajoneuvot, jotka eivät kuulu edellä olevan kohdan soveltamisalaan, voidaan varustaa sisäisellä valvontajärjestelmällä. Siinä tapauksessa niiden on noudatettava liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan 6.5.3–6.5.3.6 kohdan mukaisia OBD-järjestelmään liittyviä vaatimuksia.

11.1.6.   Hyväksynnät muutossarjalla 04 muutetun säännön perusteella

11.1.6.1.   Sopimuspuolet voivat 11.1.2 ja 11.1.3 kohdan vaatimuksista poiketen hyväksyä edelleen sellaisia ajoneuvoja ja tunnustaa sellaisten olemassa olevien hyväksyntien pätevyyden, jotka noudattavat

i)	tämän säännön muutossarjaan 04 sisältyvän 5.3.1.4.1 kohdan vaatimuksia, mikäli ajoneuvot on tarkoitettu vietäviksi sellaisiin maihin tai otettaviksi ensimmäistä kertaa käyttöön sellaisissa maissa, joissa lyijyttömän bensiinin käyttö ei ole yleisesti mahdollista, ja

ii)

tämän säännön muutossarjaan 04 sisältyvän 5.3.1.4.2 kohdan vaatimuksia, mikäli ajoneuvot on tarkoitettu vietäviksi sellaisiin maihin tai otettaviksi ensimmäistä kertaa käyttöön sellaisissa maissa, joissa lyijytöntä bensiiniä, jonka rikkipitoisuus on enintään 50 mg/kg, ei ole yleisesti saatavilla, ja

iii)	tämän säännön muutossarjaan 04 sisältyvän 5.3.1.4.3 kohdan vaatimuksia, mikäli ajoneuvot on tarkoitettu vietäviksi sellaisiin maihin tai otettaviksi ensimmäistä kertaa käyttöön sellaisissa maissa, joissa dieselpolttoainetta, jonka rikkipitoisuus on enintään 350 mg/kg, ei ole yleisesti saatavilla.

11.1.6.2.   Poikkeuksena sopimuspuolille tämän säännön nojalla kuuluvista velvoitteista, tämän säännön, sellaisena kuin se on muutossarjalla 04 muutettuna, perusteella myönnettyjen hyväksyntien voimassaolo Euroopan yhteisössä lakkaa

i)	1 päivänä tammikuuta 2001 sellaisten M-luokan ajoneuvojen osalta, joiden enimmäismassa on enintään 2 500 kg, ja N1-luokan (alaluokka I) ajoneuvojen osalta, ja

ii)	1 päivänä tammikuuta 2002 sellaisten M-luokan ajoneuvojen osalta, joiden enimmäismassa on yli 2 500 kg, tai N1-luokan (alaluokat II ja III) ajoneuvojen osalta,

ellei hyväksynnän myöntänyt sopimuspuoli ilmoita muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille, että hyväksytty ajoneuvotyyppi täyttää tämän säännön vaatimukset edellä 11.1.2.1 kohdassa esitetyn mukaisesti.

11.1.7.   Hyväksynnät muutossarjalla 05 muutetun säännön perusteella

11.1.7.1.   Sopimuspuolet voivat 11.1.2.2 ja 11.1.3.2 kohdan vaatimuksista poiketen hyväksyä edelleen ajoneuvoja ja tunnustaa ajoneuvoille tämän säännön muutossarjaan 05 sisältyvässä 5.3.1.4 kohdassa asetettujen vaatimusten (luokan A päästöt) perusteella myönnettyjen hyväksyntien pätevyyden, mikäli ajoneuvot on tarkoitettu vietäviksi sellaisiin maihin tai otettaviksi ensimmäistä kertaa käyttöön sellaisissa maissa, joissa lyijytöntä bensiiniä tai dieselpolttoainetta, jonka rikkipitoisuus on enintään 50 mg/kg tai vähemmän, ei ole yleisesti saatavilla.

11.1.7.2.   Poikkeuksena sopimuspuolille tämän säännön nojalla kuuluvista velvoitteista, tämän säännön muutossarjaan 05 sisältyvän 5.3.1.4 kohdan A-luokan päästörajojen noudattamista osoittavien hyväksyntien voimassaolo Euroopan yhteisössä lakkaa

i)	1 päivänä tammikuuta 2006 sellaisten M-luokan ajoneuvojen osalta, joiden enimmäismassa on enintään 2 500 kg, ja N1-luokan (alaluokka I) ajoneuvojen osalta, ja

ii)	1 päivänä tammikuuta 2007 sellaisten M-luokan ajoneuvojen osalta, joiden enimmäismassa on yli 2 500 kg, tai N1-luokan (alaluokat II ja III) ajoneuvojen osalta,

ellei hyväksynnän myöntänyt sopimuspuoli ilmoita muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille, että hyväksytty ajoneuvotyyppi täyttää tämän säännön vaatimukset edellä 11.1.2.2 kohdassa esitetyn mukaisesti.

12.   HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TEKNISTEN TUTKIMUSLAITOSTEN SEKÄ HALLINNOLLISTEN YKSIKÖIDEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnät ja joille toimitetaan lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta.

Lisäys 1

TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TARKASTAMISESSA NOUDATETTAVA MENETTELY, KUN VALMISTAJAN ILMOITTAMA TUOTANNON STANDARDIPOIKKEAMA ON TYYDYTTÄVÄ

1.   Tässä lisäyksessä kuvaillaan tyyppi I -testin tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevien vaatimusten tarkastamisessa noudatettavaa menettelyä, kun valmistajan ilmoittama tuotannon standardipoikkeama on tyydyttävä.

2.   Kun näytteen vähimmäiskoko on kolme ajoneuvoa, näytteenotto tehdään siten, että todennäköisyys sille, että valmistuserä läpäisee testin, kun 40 prosenttia siitä on viallista, on 0,95 (tuottajan riski = 5 prosenttia), ja todennäköisyys sille, että valmistuserä hyväksytään, kun 65 prosenttia siitä on viallista, on 0,1 (kuluttajan riski = 10 prosenttia).

3.   Kunkin tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa tarkoitetun epäpuhtauden osalta sovelletaan seuraavaa menettelyä (ks. tämän säännön kuva 2).

—	=	L	=	epäpuhtauden raja-arvon luonnollinen logaritmi,
—	=	xi	=	näytteen i:nnelle ajoneuvolle mitatun arvon luonnollinen logaritmi,
—	=	s	=	tuotannon arvioitu standardipoikkeama, kun mitattujen arvojen luonnolliset logaritmit on otettu,
—	=	n	=	näytekoko.

4.   Lasketaan näytteelle testimuuttuja, joka edustaa raja-arvon standardipoikkeamien summaa ja joka määritellään seuraavasti:

Siten:

5.1.   jos testimuuttuja on näytteen koolle määrättyä taulukossa (1/1, jäljempänä) olevaa hyväksymiskynnystä korkeampi, epäpuhtaus hyväksytään,

5.2. jos testimuuttuja on näytteen koolle määrättyä taulukossa (1/1, jäljempänä) olevaa hylkäämiskynnystä pienempi, epäpuhtaus hylätään; muutoin testataan ylimääräinen ajoneuvo ja laskentamenettelyä sovelletaan yhdellä yksiköllä lisättyyn näytteeseen.

Taulukko 1/1

Testattavien ajoneuvojen yhteismäärä (näytekoko)	Hyväksymiskynnys	Hylkäämiskynnys
3	3,327	–4,724
4	3,261	–4,79
5	3,195	–4,856
6	3,129	–4,922
7	3,063	–4,988
8	2,997	–5,054
9	2,931	–5,12
10	2,865	–5,185
11	2,799	–5,251
12	2,733	–5,317
13	2,667	–5,383
14	2,601	–5,449
15	2,535	–5,515
16	2,469	–5,581
17	2,403	–5,647
18	2,337	–5,713
19	2,271	–5,779
20	2,205	–5,845
21	2,139	–5,911
22	2,073	–5,977
23	2,007	–6,043
24	1,941	–6,109
25	1,875	–6,175
26	1,809	–6,241
27	1,743	–6,307
28	1,677	–6,373
29	1,611	–6,439
30	1,545	–6,505
31	1,479	–6,571
32	–2,112	–2,112

Lisäys 2

TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TARKASTAMISESSA NOUDATETTAVA MENETTELY, KUN VALMISTAJAN ILMOITTAMA TUOTANNON STANDARDIPOIKKEAMA EI OLE TYYDYTTÄVÄ TAI SAATAVILLA

1.   Tässä lisäyksessä kuvaillaan tuotannon vaatimustenmukaisuutta tyyppi I -testin osalta koskevien vaatimusten tarkastamisessa noudatettavaa menettelyä, kun valmistajan toimittama standardipoikkeama ei ole tyydyttävä tai saatavilla.

2.   Kun näytteen vähimmäiskoko on kolme ajoneuvoa, näytteenotto tehdään siten, että todennäköisyys sille, että valmistuserä läpäisee testin, kun 40 prosenttia siitä on viallista, on 0,95 (tuottajan riski = 5 prosenttia), ja todennäköisyys sille, että valmistuserä hyväksytään, kun 65 prosenttia siitä on viallista, on 0,1 (kuluttajan riski = 10 prosenttia).

3.   Tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa määriteltyjen epäpuhtauksien mitattujen arvojen oletetaan jakautuvan logaritminormaalisesti ja ne on ensin muunnettava niiden luonnollisen logaritmin avulla. Olkoon m0 ja m pienin ja suurin näytekoko (m0 = 3 ja m = 32), ja n käytettävän näytteen koko.

4.   Jos sarjasta mitattujen arvojen luonnolliset logaritmit ovat x1, x2 …, xi ja L on hyväksytyn tyypin epäpuhtauden raja-arvon luonnollinen logaritmi, määritellään:

d1 = x1 – L

ja

5.   Taulukossa 1/2 esitetään hyväksymisarvot (An) ja hylkäämisarvot (Bn) näytekoon mukaan. Testimuuttuja on dn/Vn -suhde ja sitä on käytettävä sarjan hyväksymisen tai hylkäämisen määrittämiseksi seuraavasti.

Kun m0 ≤ n ≤ m:

i)	sarja hyväksytään, jos

ii)	sarja hylätään, jos

iii)	testataan ylimääräinen ajoneuvo, jos

6.   Huomautuksia:

Seuraavat rekursiiviset kaavat ovat hyödyllisiä laskettaessa peräkkäisiä testimuuttujien arvoja:

Taulukko 1/2

Miniminäytekoko = 3

Näytekoko (n)	Hyväksymiskynnys (An)	Hylkäämiskynnys (Bn)
3	–0,80381	16,64743
4	–0,76339	7,68627
5	–0,72982	4,67136
6	–0,69962	3,25573
7	–0,67129	2,45431
8	–0,64406	1,94369
9	–0,61750	1,59105
10	–0,59135	1,33295
11	–0,56542	1,13566
12	–0,53960	0,97970
13	–0,51379	0,85307
14	–0,48791	0,74801
15	–0,46191	0,65928
16	–0,43573	0,58321
17	–0,40933	0,51718
18	–0,38266	0,45922
19	–0,35570	0,40788
20	–0,32840	0,36203
21	–0,30072	0,32078
22	–0,27263	0,28343
23	–0,24410	0,24943
24	–0,21509	0,21831
25	–0,18557	0,18970
26	–0,15550	0,16328
27	–0,12483	0,13880
28	–0,09354	0,11603
29	–0,06159	0,09480
30	–0,02892	0,07493
31	0,00449	0,05629
32	0,03876	0,03876

Lisäys 3

KÄYTÖSSÄ OLEVIEN AJONEUVOJEN VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TARKASTAMINEN

1.   JOHDANTO

Tässä lisäyksessä vahvistetaan tämän säännön 8.2.7 kohdassa tarkoitetut valintaperusteet, joita on sovellettava valittaessa testattavia ajoneuvoja, sekä menettelyt käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuuden testausta varten.

2.   VALINTAPERUSTEET

Tämän lisäyksen 2.1–2.8 kohdassa määritetään perusteet, joiden nojalla valittu ajoneuvo voidaan hyväksyä. Tiedot kerätään tarkastelemalla ajoneuvoa ja haastattelemalla omistajaa/kuljettajaa.

2.1.   Ajoneuvon on oltava tämän säännön mukaisesti tyyppihyväksyttyä ajoneuvotyyppiä, jolla on vuoden 1958 sopimuksen mukainen vaatimustenmukaisuustodistus. Ajoneuvon on oltava rekisteröity ja käytössä sopimusta soveltavassa valtiossa.

2.2.   Ajoneuvolla ajetun kilometrimäärän on oltava vähintään 15 000 tai ajoneuvon on täytynyt olla käytössä vähintään kuuden kuukauden ajan, sen mukaan, kumpi ehto täyttyy myöhemmin, ja sillä ajettu kilometrimäärä saa olla enintään 80 000 tai sen käyttöaika saa olla enintään viisi vuotta, sen mukaan kumpi ehto täyttyy aikaisemmin.

2.3.   Ajoneuvosta on oltava huoltokirja, josta käy ilmi, että ajoneuvoa on huollettu asianmukaisesti, esimerkiksi että huollot on tehty valmistajan suositusten mukaisesti.

2.4.   Ajoneuvossa ei saa olla merkkejä epäasianmukaisesta käytöstä (esimerkiksi kilpa-ajosta, ylikuormituksesta, väärän polttoaineen käytöstä tai muusta väärinkäytöstä) eikä muista tekijöistä (esimerkiksi virittäminen), jotka voivat vaikuttaa päästöihin. Jos ajoneuvossa on OBD-järjestelmä, on otettava huomioon tietokoneeseen tallennetut vikakoodit ja tiedot ajetusta matkasta. Ajoneuvoa ei valita testattavaksi, jos tietokoneessa olevista tiedoista käy ilmi, että ajoneuvo on ollut toiminnassa vikakoodin tallennuksen jälkeen eikä pikaista korjausta ole tehty.

2.5.   Moottoriin ei ole tehty luvattomia suuria korjauksia eikä ajoneuvoon suuria korjauksia.

2.6.   Ajoneuvon polttoainesäiliöstä otetun polttoainenäytteen lyijy- ja rikkipitoisuuden on noudatettava sovellettavia standardeja eikä väärää polttoainetta saa käyttää. Tarkastuksia voidaan tehdä pakokaasusta ym.

2.7.   Laboratorion henkilökunnan turvallisuuden vaarantavista seikoista ei ole merkkejä.

2.8.   Kaikki ajoneuvon pakokaasunpuhdistusjärjestelmän osat ovat sovellettavan tyyppihyväksynnän mukaiset.

3.   TARKASTUS JA HUOLTO

Testattavaksi hyväksytyt ajoneuvot tarkastetaan ja niihin tehdään tarvittaessa tavanomainen huolto 3.1–3.7 kohdan mukaisesti ennen pakokaasupäästöjen mittaamista.

3.1.   Tarkastetaan ilmansuodatin, kaikki ajohihnat, kaikkien nesteiden taso, jäähdyttimen tulppa, kaikki tyhjiöletkut ja pakokaasunpuhdistusjärjestelmän sähköjohdot; tarkastetaan sytytys, polttoaineen mittaus ja pakokaasunpuhdistusjärjestelmän osat väärien säätöjen ja/tai ohjeiden vastaisten muutosten havaitsemiseksi. Kirjataan muistiin kaikki poikkeavuudet.

3.2.   OBD-järjestelmän vahingoittumattomuus tarkastetaan. Kaikki OBD-muistin sisältämät vikatiedot on tallennettava ja tarvittavat korjaukset on toteutettava. Jos OBD-järjestelmän vianilmaisin havaitsee vian esivakauttavan ajosyklin aikana, vika voidaan tunnistaa ja korjata. Testi voidaan tehdä uudelleen, ja korjatulla ajoneuvolla saatuja tuloksia käytetään.

3.3.   Sytytysjärjestelmä on tarkastettava ja vialliset osat vaihdettava, esimerkiksi sytytystulpat, johdot jne.

3.4.   Puristukset on tarkastettava. Jos tulos ei ole tyydyttävä, ajoneuvo on hylättävä.

3.5.   Moottorin parametrit on tarkastettava valmistajan ohjeiden mukaisesti ja säädettävä tarvittaessa.

3.6.   Jos ajoneuvolle vahvistetun huoltovälin täyttymiseen on enintään 800 kilometriä, huolto tehdään valmistajan ohjeiden mukaisesti. Matkamittarin lukemasta riippumatta öljyt ja ilmansuodatin voidaan vaihtaa valmistajan pyynnöstä.

3.7.   Kun ajoneuvo on hyväksytty, polttoaine on vaihdettava asianmukaiseen päästötestin vertailupolttoaineeseen, jollei valmistaja hyväksy kaupallisen polttoaineen käyttöä.

Jos ajoneuvo on varustettu 2.20 kohdassa määritellyllä jaksottaisesti regeneroitavalla järjestelmällä, ajoneuvon regenerointikausi ei saa olla lähellä. (Valmistajalle on annettava tilaisuus vahvistaa asia.)

3.8.1.   Jos näin kuitenkin on, ajoneuvolla on ajettava regeneroinnin loppuun asti. Jos regenerointi tapahtuu päästömittausten aikana, on tehtävä lisätesti sen varmistamiseksi, että regenerointi on päättynyt. Sen jälkeen tehdään kokonaan uusi testi, eikä ensimmäisen ja toisen testin tuloksia oteta huomioon.

3.8.2.   Vaihtoehtoisesti 3.8.1 kohdan sijaan jos ajoneuvo lähestyy regenerointivaihetta, valmistaja voi vaatia, että käytetään erityistä mukautussykliä sen varmistamiseksi, että regenerointi ---- (tähän voi sisältyä esim. ajoa suurella nopeudella tai suurella kuormituksella).

Valmistaja voi vaatia, että testaus suoritetaan välittömästi regeneroinnin jälkeen tai valmistajan määrittämän mukautussyklin ja normaalin esivakiointivaiheen jälkeen.

4.   TESTAUS KÄYTÖSSÄ

4.1.   Kun ajoneuvon tarkastus katsotaan tarpeelliseksi, tämän säännön liitteen 4 mukaiset päästötestit tehdään esivakautetuille ajoneuvoille, jotka on valittu tämän lisäyksen 2 ja 3 kohdan vaatimusten mukaisesti.

4.2.   OBD-järjestelmällä varustetuista ajoneuvoista voidaan tarkastaa vianilmaisimen toiminta käytössä jne. (esimerkiksi tämän säännön liitteessä 11 määritellyt vianilmaisun rajat) tyyppihyväksynnän mukaisten päästötasojen osalta.

4.3.   OBD-järjestelmästä voidaan tarkastaa esimerkiksi, esiintyykö sovellettavia raja-arvoja korkeampia päästötasoja, jotka eivät aiheuta vikailmoitusta, vianilmaisimen järjestelmällistä virheellistä aktivoitumista, sekä onko OBD-järjestelmässä viallisia tai heikentyneitä osia.

4.4.   Jos osan tai järjestelmän toiminta on ristiriidassa kyseisen ajoneuvotyypin tyyppihyväksyntätodistuksessa ja/tai asiakirjoissa annettujen tietojen kanssa ja tällainen poikkeama ei ole luvallinen vuoden 1958 sopimuksen mukaisesti, mutta OBD-järjestelmä ei anna vikailmoitusta, osaa tai järjestelmää ei saa vaihtaa ennen päästötestiä, jollei todeta, että osaa tai järjestelmää on käsitelty ohjeiden vastaisesti tai väärinkäytetty tavalla, joka estää OBD-järjestelmää havaitsemasta syntyvää vikaa.

5.   TULOSTEN ARVIOINTI

5.1.   Testituloksia arvioidaan lisäyksessä 4 esitetyn menettelyn mukaisesti.

5.2.   Testituloksia ei saa kertoa huononemiskertoimilla.

5.3.   Edellä 2.20 kohdassa määriteltyjen jaksottaisesti regeneroitavien järjestelmien kohdalla tulokset on kerrottava tekijöillä Ki, joiden arvot on saatu tyyppihyväksynnän myöntämisen ajankohtana.

6.   SUUNNITELMA KORJAAVIKSI TOIMENPITEIKSI

6.1.   Jos yksi tai useampi ajoneuvo osoittautuu päästöiltään poikkeavaksi ja se joko

—	täyttää lisäyksessä 4 olevassa 3.2.3 kohdassa esitetyt ehdot ja hallinnollinen yksikkö ja valmistaja ovat yhtä mieltä siitä, että liiallisten päästöjen syy on sama, tai

—	täyttää lisäyksessä 4 olevassa 3.2.4 kohdassa esitetyt ehdot ja hallinnollinen yksikkö on selvittänyt, että liiallisten päästöjen syy on sama,

hallinnollisen yksikön on pyydettävä valmistajaa toimittamaan suunnitelma korjaaviksi toimenpiteiksi, joilla vaatimustenvastaisuus poistetaan.

6.2.   Suunnitelma korjaaviksi toimenpiteiksi on toimitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle viimeistään 60 työpäivän kuluttua 6.1 kohdassa tarkoitetusta tiedoksiantopäivämäärästä. Tyyppihyväksyntäviranomaisen on ilmoitettava korjaavia toimenpiteitä koskevan suunnitelman hyväksymisestä tai hylkäämisestä 30 työpäivän kuluessa. Lisäaikaa on kuitenkin myönnettävä, jos valmistaja voi osoittaa toimivaltaista tyyppihyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, että lisäaika on tarpeen vaatimustenvastaisuuden tutkimiseen, jotta voidaan toimittaa suunnitelma korjaaviksi toimenpiteiksi.

6.3.   Korjaavien toimenpiteiden piiriin on kuuluttava kaikkien ajoneuvojen, joissa on todennäköisesti sama vika. Tarve muuttaa tyyppihyväksyntäasiakirjoja on arvioitava.

6.4.   Valmistajalla on oltava jäljennös kaikesta korjaavia toimenpiteitä koskevaan suunnitelmaan liittyvästä kirjeenvaihdosta. Valmistajan on lisäksi pidettävä kirjaa käytössä olevien ajoneuvojen korjausmenettelystä ja toimitettava säännöllisesti tilannekatsauksia tyyppihyväksyntäviranomaiselle.

Korjaavia toimenpiteitä koskevan suunnitelman on täytettävä 6.5.1–6.5.11 kohdassa asetetut vaatimukset. Valmistajan on annettava korjaavia toimenpiteitä koskevalle suunnitelmalle sen yksikäsitteisesti yksilöivä nimi tai numero.

6.5.1.   Kuvaus kustakin korjaavia toimenpiteitä koskevaan suunnitelmaan sisältyvästä ajoneuvotyypistä.

6.5.2.   Kuvaus erityismuutoksista, mukautuksista, korjauksista ja muista muutoksista, jotka tehdään ajoneuvoihin niiden saattamiseksi vaatimustenmukaisiksi, mukaan lukien lyhyt tiivistelmä tiedoista ja teknisistä tutkimuksista, jotka tukevat valmistajan päätöstä valita kyseiset toimenpiteet ajoneuvon saattamiseksi vaatimustenmukaiseksi.

6.5.3.   Kuvaus tavasta, jolla valmistaja antaa tiedon ajoneuvojen omistajille.

6.5.4.   Mahdollinen kuvaus oikeasta huollosta ja käytöstä, jotka valmistaja vahvistaa edellytyksiksi oikeudelle tehdä korjauksia korjaavia toimenpiteitä koskevan suunnitelman puitteissa, sekä selvitys valmistajan syistä tällaisten edellytysten asettamiseen. Mitään huolto- tai käyttöedellytyksiä ei saa asettaa, jolleivät ne todistettavasti liity vaatimustenvastaisuuteen ja sitä korjaaviin toimenpiteisiin.

6.5.5.   Kuvaus menettelystä, jota ajoneuvon omistajan on noudatettava saadakseen vaatimustenvastaisuuden korjautetuksi. On mainittava ajankohta, jonka jälkeen korjaavat toimenpiteet voidaan toteuttaa, arvio korjaamon työhönsä tarvitsemasta ajasta ja tieto siitä, missä korjaus voidaan tehdä. Korjaus on tehtävä joutuisasti, kohtuullisen ajan kuluttua ajoneuvon toimittamisesta.

6.5.6.   Jäljennös ajoneuvon omistajalle toimitetuista tiedoista.

6.5.7.   Lyhyt kuvaus järjestelyistä, joita valmistaja käyttää varmistaakseen, että osia ja järjestelmiä on riittävästi korjaavia toimenpiteitä varten. On ilmoitettava, milloin osia tai järjestelmiä on saatavilla riittävästi korjausmenettelyn aloittamiseksi.

6.5.8.   Jäljennös kaikista ohjeista, jotka lähetetään korjauksen suorittaville henkilöille.

6.5.9.   Kuvaus ehdotettujen korjaavien toimenpiteiden vaikutuksesta kunkin suunnitelmaan kuuluvan ajoneuvotyypin päästöihin, polttoaineenkulutukseen, ajettavuuteen ja turvallisuuteen sekä näitä päätelmiä tukevia tietoja, teknisiä selvityksiä jne.

6.5.10.   Kaikki muut tiedot tai selvitykset, joita hyväksyntäviranomainen voi kohtuudella pitää tarpeellisina korjaavia toimenpiteitä koskevan suunnitelman arvioimiseksi.

6.5.11.   Jos korjaavia toimenpiteitä koskevaan suunnitelmaan sisältyy käytössä olevien ajoneuvojen korjaaminen, on tyyppihyväksyntäviranomaiselle toimitettava tieto menetelmästä, jota käytetään tehtyjen korjausten merkitsemiseen. Jos käytetään leimaa, on toimitettava esimerkki siitä.

6.6.   Valmistajaa voidaan vaatia tekemään hyväksyttävästi suunnitellut ja tarvittavat testit osille ja ajoneuvoille, joihin on tehty ehdotettu muutos tai korjaus, jotta voidaan todeta kyseisen muutoksen tai korjauksen tuloksellisuus.

6.7.   Valmistajan on merkittävä muistiin tiedot jokaisesta korjattavaksi kutsutusta ja korjatusta ajoneuvosta sekä korjaukset tehneistä korjaamoista. Tyyppihyväksyntäviranomaisen on pyynnöstään saatava haltuunsa näin syntyneet asiakirjat viiden vuoden ajan korjaavia toimenpiteitä koskevan suunnitelman täytäntöönpanosta.

6.8.   Korjauksesta ja/tai muutoksesta tai uusien laitteiden lisäämisestä on tehtävä merkintä valmistajan ajoneuvon omistajalle antamaan todistukseen.

Lisäys 4

KÄYTÖNAIKAISEN VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TESTAUKSESSA KÄYTETTÄVÄ TILASTOLLINEN MENETTELY

1.   Tässä lisäyksessä kuvataan menettely, jota on käytettävä varmistettaessa vaatimustenmukaisuus käytössä tyyppi I -testin mukaisesti.

2.   On noudatettava kahta menettelyä:

i)	Näistä ensimmäinen koskee otoksessa havaittuja ajoneuvoja, jotka päästöjä koskevan vian vuoksi näkyvät tuloksissa muista havainnoista selvästi poikkeavina (jäljempänä oleva 3 kohta).

ii)	Toinen menettely koskee koko otosta (jäljempänä oleva 4 kohta).

3.   NOUDATETTAVA MENETTELY, JOS NÄYTTEESSÄ ON PÄÄSTÖILTÄÄN POIKKEAVIA AJONEUVOJA (10)

3.1.   Näytteestä, jonka vähimmäiskoko on kolme ja enimmäiskoko kohdan 4 menettelyllä määritetty koko, otetaan satunnaisesti yksi ajoneuvo, jonka säännellyn pilaannuttavan aineen päästöt mitataan sen määrittämiseksi, onko ajoneuvo päästöiltään poikkeava.

Ajoneuvon katsotaan olevan päästöiltään poikkeavan, jos joko 3.2.1 tai 3.2.2 kohdassa esitetyt ehdot täyttyvät.

3.2.1.   Kun kyseessä on ajoneuvo, joka on tyyppihyväksytty 5.3.1.4 kohdan taulukon rivillä A esitettyjen raja-arvojen mukaisesti, päästöiltään poikkeavia ovat ajoneuvot, joiden osalta minkä tahansa säännellyn pilaannuttavan aineen sovellettava raja-arvo ylittyy 1,2-kertaisesti.

3.2.2.   Kun kyseessä on ajoneuvo, joka on tyyppihyväksytty 5.3.1.4 kohdan taulukon rivillä A esitettyjen raja-arvojen mukaisesti, päästöiltään poikkeavia ovat ajoneuvot, joiden osalta minkä tahansa säännellyn pilaannuttavan aineen sovellettava raja-arvo ylittyy 1,5-kertaisesti.

Ajoneuvo, jonka mitatut jonkin säännellyn pilaannuttavan aineen päästöt ovat ”välialueella” (11).

3.2.3.1.   Jos ajoneuvo täyttää tämän kohdan ehdot, liiallisen päästön syy on selvitettävä ja näytteestä on otettava testattavaksi satunnaisesti toinen ajoneuvo.

Jos useampi kuin yksi ajoneuvo täyttää tämän kohdan ehdot, hallinnollisen yksikön ja valmistajan on selvitettävä, johtuuko kaikkien ajoneuvojen liiallinen päästö samasta syystä.

3.2.3.2.1.   Jos sekä hallinnollinen yksikkö että valmistaja ovat samaa mieltä siitä, että liiallinen päästö johtuu samasta syystä, katsotaan, että näyte ei ole läpäissyt testiä; tällöin sovelletaan lisäyksessä 3 olevassa 6 kohdassa tarkoitettua suunnitelmaa korjaaviksi toimenpiteiksi.

3.2.3.2.2.   Jos hallinnollinen yksikkö ja valmistaja eivät pääse yksimielisyyteen yksittäisen ajoneuvon liiallisen päästön syystä tai siitä, että useamman kuin yhden ajoneuvon osalta syy on sama, otetaan näytteestä satunnaisesti uusi ajoneuvo, ellei näytteen suurinta kokoa ole jo saavutettu.

3.2.3.3.   Jos löydetään vain yksi tämän kohdan ehdot täyttävä ajoneuvo tai jos on löydetty useampi kuin yksi ajoneuvo ja hallinnollinen yksikkö ja valmistaja ovat yhtä mieltä siitä, että tulokset johtuvat eri syistä, otetaan näytteestä satunnaisesti uusi ajoneuvo, ellei näytteen suurinta kokoa ole jo saavutettu.

3.2.3.4.   Jos suurin näytekoko on saavutettu ja on löydetty enintään yksi tämän kohdan ehdot täyttävä ajoneuvo, jonka osalta liiallisen päästön syy on sama, näytteen katsotaan läpäisseen testin tämän lisäyksen 3 kohdan osalta.

3.2.3.5.   Jos alkuperäinen näyte on käytetty loppuun, lisätään alkuperäiseen näytteeseen uusi ajoneuvo ja otetaan se testattavaksi.

3.2.3.6.   Aina, kun näytteestä otetaan uusi ajoneuvo, sovelletaan kasvaneeseen näytteeseen tämän lisäyksen 4 kohdassa tarkoitettua tilastollista menettelyä.

Ajoneuvo, jonka mitatut jonkin säännellyn pilaannuttavan aineen päästöt ovat ”hylkäysalueella” (12).

3.2.4.1.   Jos ajoneuvo täyttää tämän kohdan ehdot, hallinnollisen yksikön on selvitettävä liiallisen päästön syy ja näytteestä on otettava testattavaksi satunnaisesti toinen ajoneuvo.

3.2.4.2.   Jos useampi kuin yksi ajoneuvo täyttää tämän kohdan ehdot ja hallinnollinen yksikkö toteaa, että liiallinen päästö johtuu samasta syystä, valmistajalle ilmoitetaan, että näytteen ei katsota läpäisseen testiä, sekä tämän päätöksen syyt; tällöin sovelletaan lisäyksessä 3 olevassa 6 kohdassa tarkoitettua suunnitelmaa korjaaviksi toimenpiteiksi.

3.2.4.3.   Jos löydetään vain yksi tämän kohdan ehdot täyttävä ajoneuvo tai jos on löydetty useampi kuin yksi ajoneuvo ja hallinnollinen yksikkö katsoo, että tulokset johtuvat eri syistä, otetaan näytteestä satunnaisesti uusi ajoneuvo, ellei näytteen suurinta kokoa ole jo saavutettu.

3.2.4.4.   Jos suurin näytekoko on saavutettu ja on löydetty enintään yksi tämän kohdan ehdot täyttävä ajoneuvo, jonka osalta liiallisen päästön syy on sama, näytteen katsotaan läpäisseen testin tämän lisäyksen 3 kohdan osalta.

3.2.4.5.   Jos alkuperäinen näyte on käytetty loppuun, lisätään alkuperäiseen näytteeseen uusi ajoneuvo ja otetaan se testattavaksi.

3.2.4.6.   Aina, kun näytteestä otetaan uusi ajoneuvo, sovelletaan kasvaneeseen näytteeseen tämän lisäyksen 4 kohdassa tarkoitettua tilastollista menettelyä.

3.2.5.   Aina, kun havaitaan, että ajoneuvo ei ole päästöiltään poikkeava, otetaan näytteestä satunnaisesti uusi ajoneuvo.

4.   SOVELLETTAVA MENETTELY, KUN PÄÄSTÖLTÄÄN POIKKEAVIA AJONEUVOJA EI KÄSITELLÄ ERIKSEEN

4.1.   Kun näytteen vähimmäiskoko on kolme ajoneuvoa, näytteenotto tehdään siten, että todennäköisyys sille, että valmistuserä läpäisee testin, kun 40 prosenttia siitä on viallista, on 0,95 (tuottajan riski = 5 prosenttia), ja todennäköisyys sille, että valmistuserä hyväksytään, kun 75 prosenttia siitä on viallista, on 0,15 (kuluttajan riski = 15 prosenttia).

4.2.   Kunkin tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa olevassa taulukossa tarkoitetun epäpuhtauden osalta sovelletaan seuraavaa menettelyä (ks. jäljempänä kuva 4/2).

Olkoon

—	=	L	=	epäpuhtaudelle vahvistettu raja-arvo,
—	=	xi	=	otoksen i:nnestä ajoneuvosta mitattu arvo
—	=	n	=	tarkasteltavan otoksen numero.

4.3.   Lasketaan otokselle testimuuttujan arvo, jonka avulla saadaan vaatimusten vastaisten ajoneuvojen lukumäärä, toisin sanoen xi > L.

Jos

i)	testimuuttujan arvo on pienempi tai yhtä suuri kuin seuraavassa taulukossa ilmoitettu otoskokoa vastaava hyväksymiskynnys, kyseisen epäpuhtauden osalta tehdään hyväksyvä päätös

ii)	testimuuttujan arvo on suurempi tai yhtä suuri kuin seuraavassa taulukossa ilmoitettu otoskokoa vastaava hylkäämiskynnys, kyseisen epäpuhtauden osalta tehdään hylkäävä päätös

iii)	kumpikaan edellisistä ehdoista ei toteudu, testataan vielä yksi ajoneuvo ja sovelletaan menettelyä otokseen, joka on kooltaan yhden suurempi kuin aikaisemmin.

Seuraavassa taulukossa olevat hyväksymis- ja hylkäämiskynnykset on laskettu kansainvälisen standardin ISO 8422:1991 mukaisesti.

Otoksen katsotaan läpäisseen testin, jos se täyttää tämän lisäyksen 3 ja 4 kohdassa esitetyt vaatimukset.

Table 4/1

Table for acceptance/rejection sampling plan by attributes

Cumulative sample size (n)	Pass decision number	Fail decision number
3	0	—
4	1	—
5	1	5
6	2	6
7	2	6
8	3	7
9	4	8
10	4	8
11	5	9
12	5	9
13	6	10
14	6	11
15	7	11
16	8	12
17	8	12
18	9	13
19	9	13
20	11	12

Kuva 4/1

Käytönaikainen vaatimustenmukaisuuden tarkastus – tarkastusmenettely

Kuva 4/2

Käytönaikainen vaatimustenmukaisuuden tarkastus – ajoneuvojen valinta ja testaus

LIITE 1

MOOTTORIN JA AJONEUVON OMINAISUUDET JA TESTIN SUORITTAMISTA KOSKEVAT TIEDOT

Seuraavat tiedot on tarvittaessa toimitettava kolmena kappaleena.

Mahdolliset piirustukset on toimitettava sopivassa mittakaavassa ja riittävän yksityiskohtaisina A4-kokoisina tai siihen kokoon taitettuina. Mahdollisista mikroprosessorilla ohjatuista toiminnoista on toimitettava tarvittavat käyttöä koskevat tiedot.

1.   YLEISTÄ

1.1.   Merkki (yrityksen nimi): …

1.2.   Tyyppi ja kaupallinen kuvaus (luetellaan kaikki vaihtoehdot): …

Tyypin tunnistustavat, jos ne on merkitty ajoneuvoon: …

1.3.1.   Näiden merkintöjen sijainti: …

1.4.   Ajoneuvoluokka: …

1.5.   Valmistajan nimi ja osoite: …

1.6.   Valmistajan valtuutetun edustajan nimi ja osoite tarvittaessa: …

2.   AJONEUVON YLEISET RAKENTEELLISET OMINAISUUDET

2.1.   Valokuvat ja/tai piirustukset edustavasta ajoneuvosta: …

2.2.   Vetävät akselit (lukumäärä, sijainti, kytkentä muihin akseleihin): …

MASSAT (kilogrammoina) (viitataan piirustukseen tarvittaessa)

3.1.   Ajokuntoisen korilla varustetun ajoneuvon massa tai alustan massa ohjaamoineen, jos valmistaja ei asenna koria (mukaan lukien jäähdytysneste, voiteluöljyt, polttoaine, työkalut, varapyörä ja kuljettaja): …

3.2.   Valmistajan ilmoittama suurin teknisesti sallittu massa kuormitettuna: …

4.   ENERGIANMUUNTIMIEN KUVAUS

Moottorin valmistaja: …

4.1.1.   Valmistajan merkitsemä moottorin koodi (merkittynä moottoriin,

tai muut tunnistustavat): …

Polttomoottori …

Moottoria koskevat lisätiedot: …

4.2.1.1.   Toimintaperiaate: otto/diesel, neli-/kaksitahtinen (13)

Sylintereiden lukumäärä, järjestely ja sytytysjärjestys: …

4.2.1.2.1.   Halkaisija (14): … mm

4.2.1.2.2.   Iskunpituus (14): … mm

4.2.1.3.   Sylinteritilavuus (15): … cm3

4.2.1.4.   Volumetrinen puristussuhde (16): …

4.2.1.5.   Piirustukset palotilasta ja männänpäästä: …

4.2.1.6.   Moottorin normaali joutokäyntinopeus (16): …

4.2.1.7.   Moottorin suuri joutokäyntinopeus (16): …

4.2.1.8.   Valmistajan ilmoittama hiilimonoksidipitoisuus pakokaasun tilavuudesta moottorin joutokäyntiä (16) … prosenttia

4.2.1.9.   Suurin nettoteho (16): … kW kierrosnopeudella … min–1

4.2.2.   Polttoaine: dieselöljy/bensiini/nestekaasu/maakaasu (13)

4.2.3.   Tutkimusoktaaniluku (RON): …

4.2.4.   Polttoaineen syöttö

Kaasuttimella/kaasuttimilla: kyllä/ei (13)

4.2.4.1.1.   Merkki (merkit): …

4.2.4.1.2.   Tyyppi (tyypit):

4.2.4.1.3.   Lukumäärä: …

Säädöt (16): …

4.2.4.1.4.1.   Suuttimet: …

4.2.4.1.4.2.   Kaasuttimen kurkut: …

4.2.4.1.4.3.   Kohokammion pinnakorkeus: …

4.2.4.1.4.4.   Kohon massa: …

4.2.4.1.4.5.   Kohon neula: …

Kylmäkäynnistysjärjestelmä: käsikäyttöinen/automaattinen (13)

4.2.4.1.5.1.   Toimintaperiaate: …

4.2.4.1.5.2.   Toimintarajat/säädöt (13)  (16): …

Polttoaineen ruiskutuksella (ainoastaan dieselmoottorit): kyllä/ei (13)

4.2.4.2.1.   Järjestelmän kuvaus …

4.2.4.2.2.   Toimintaperiaate: suora ruiskutus/esikammio/pyörrekammio (13)

4.2.4.2.3.   Ruiskutuspumppu

4.2.4.2.3.1.   Merkki (merkit): …

4.2.4.2.3.2.   Tyyppi (tyypit): …

4.2.4.2.3.3.   Suurin polttoaineen virtausmäärä (13)  (16): … mm3/isku tai jakso pumpun kierrosnopeudella (13)  (16): … min–1 tai ominaiskaavio: …

4.2.4.2.3.4.   Ruiskutuksen ennakkosäätölaite (16): …

4.2.4.2.3.5.   Ruiskutusennakon käyrä (16): …

4.2.4.2.3.6.   Kalibrointimenettely: testipenkki/moottori (13)

4.2.4.2.4.   Säädin

4.2.4.2.4.1.   Tyyppi: …

Ruiskutuksen katkaisupiste: …

4.2.4.2.4.2.1.   Ryntäysnopeus kuormitettuna: … min–1

4.2.4.2.4.2.2.   Ryntäysnopeus kuormittamattomana: … min–1

4.2.4.2.4.3.   Joutokäyntinopeus: … min–1

4.2.4.2.5.   Ruiskutussuutin (-suuttimet):

4.2.4.2.5.1.   Merkki (merkit): …

4.2.4.2.5.2.   Tyyppi (tyypit): …

4.2.4.2.5.3.   Avautumispaine (16): … kPa tai ominaiskaavio: …

4.2.4.2.6.   Kylmäkäynnistysjärjestelmä

4.2.4.2.6.1.   Merkki (merkit): …

4.2.4.2.6.2.   Tyyppi (tyypit): …

4.2.4.2.6.3.   Kuvaus: …

4.2.4.2.7.   Apukäynnistyslaite

4.2.4.2.7.1.   Merkki (merkit): …

4.2.4.2.7.2.   Tyyppi (tyypit): …

4.2.4.2.7.3.   Kuvaus: …

Polttoaineen ruiskutuksella (ainoastaan ottomoottorit): kyllä/ei (13)

4.2.4.3.1.   Järjestelmän kuvaus: …

4.2.4.3.2.   Toimintaperiaate: imusarja (yksi/monipiste)/suora ruiskutus/muu (määritellään)

Ohjausyksikkö — tyyppi (tai nro):	tiedot annettava jatkuvaruiskutteisten järjestelmien osalta; muiden järjestelmien osalta annetaan vastaavat tiedot
Polttoaineen säädin — tyyppi:
Ilmanvirtausanturi — tyyppi:
Polttoaineen jakaja — tyyppi:
Paineen säädin — tyyppi:
Mikrokytkin — tyyppi:
Joutokäynnin säätöruuvi — tyyppi:
Kuristustila – tyyppi:
Jäähdytysnesteen lämpötila-anturi — tyyppi:
Ilman lämpötila-anturi — tyyppi:
Ilman lämpötilakytkin — tyyppi:

Suoja elektromagneettisia häiriöitä vastaan. Kuvaus ja/tai piirustus (13): …

…

…

4.2.4.3.3.   Merkki (merkit):

4.2.4.3.4.   Tyyppi (tyypit):

4.2.4.3.5.   Ruiskutussuuttimet: Avautumispaine (13)  (16): … kPa tai ominaiskäyrä: …

4.2.4.3.6.   Ruiskutuksen ennakkosäätölaite: …

Kylmäkäynnistysjärjestelmä: …

4.2.4.3.7.1.   Toimintaperiaate (-periaatteet): …

4.2.4.3.7.2.   Toimintarajat/säädöt (13)  (16): …

Syöttöpumppu …

4.2.4.4.1.   Paine (13)  (16): … kPa tai ominaiskaavio: …

Sytytys …

4.2.5.1.   Merkki (merkit): …

4.2.5.2.   Tyyppi (tyypit): …

4.2.5.3.   Toimintaperiaate: …

4.2.5.4.   Sytytysennakkokäyrä (16): …

4.2.5.5.   Staattinen sytytyksen ajoitus (16): … astetta ennen yläkuolokohtaa …

4.2.5.6.   Katkoajan kärkiväli (16): …

4.2.5.7.   Katkojan kosketuskulma (16): …

Sytytystulpat …

4.2.5.8.1.   Merkki: …

4.2.5.8.2.   Tyyppi: …

4.2.5.8.3.   Sytytystulppien kärkiväli: … mm

Sytytyspuola …

4.2.5.9.1.   Merkki: …

4.2.5.9.2.   Tyyppi: …

Sytytyskondensaattori …

4.2.5.10.1.   Merkki: …

4.2.5.10.2.   Tyyppi: …

4.2.6.   Jäähdytysjärjestelmä: neste/ilma (13)

Imujärjestelmä: …

Ahdin: kyllä/ei (13)

4.2.7.1.1.   Merkki (merkit): …

4.2.7.1.2.   Tyyppi (tyypit): …

4.2.7.1.3.   Järjestelmän kuvaus (suurin ahtopaine: kPa, ohivirtausläppä) …

4.2.7.2.   Välijäähdytin: kyllä/ei (13)

Imuputkien ja niiden apulaitteiden kuvaus ja piirustukset (kokoojakammio, lämmityslaite, lisäimuaukot jne.): …

4.2.7.3.1.   Imusarjan kuvaus (piirustukset ja/tai valokuvat): …

Ilmansuodatin, piirustukset: …, tai

4.2.7.3.2.1.   Merkki (merkit): …

4.2.7.3.2.2.   Tyyppi (tyypit): …

Imuäänen vaimennin, piirustukset: …, tai

4.2.7.3.3.1.   Merkki (merkit): …

4.2.7.3.3.2.   Tyyppi (tyypit): …

Pakojärjestelmä …

4.2.8.1.   Pakojärjestelmän kuvaus ja piirustukset: …

Venttiilin ajoitus tai vastaavat tiedot: …

4.2.9.1.   Suurin venttiilin nosto, avautumis- ja sulkeutumiskulmat tai vaihtoehtoisten jakojärjestelmien ajoituksen yksityiskohdat ylä- ja alakuolokohtaan nähden: …

4.2.9.2.   Vertailu- ja/tai säätöalueet (13)  (16): …

Käytettävä voiteluaine: …

4.2.10.1.   Merkki: …

4.2.10.2.   Tyyppi: …

Ilman pilaantumisen estämiseksi toteutetut toimenpiteet: …

4.2.11.1.   Kampikammiokaasujen kierrätyslaite (kuvaus ja piirustukset): …

Muut pakokaasunpuhdistuslaitteet (jos sellaisia on eikä niitä mainita muissa kohdissa): …

Katalysaattori: kyllä/ei (13)

4.2.11.2.1.1.   Katalysaattoreiden ja katalyyttielementtien lukumäärä: …

4.2.11.2.1.2.   Katalysaattorin (katalysaattoreiden) mitat ja muoto (tilavuus jne …): …

4.2.11.2.1.3.   Katalysaattorin toimintatapa: …

4.2.11.2.1.4.   Jalometallien kokonaissisältö: …

4.2.11.2.1.5.   Suhteellinen pitoisuus: …

4.2.11.2.1.6.   Substraatti (rakenne ja materiaali): …

4.2.11.2.1.7.   Kennotiheys: …

4.2.11.2.1.8.   Katalysaattorin (katalysaattoreiden) kotelointityyppi: …

4.2.11.2.1.9.   Katalysaattorin (katalysaattoreiden) sijainti (paikka ja vertailuetäisyys pakojärjestelmässä): …

Regenerointijärjestelmät/pakokaasun jälkikäsittelyjärjestelmät, kuvaus: …

4.2.11.2.1.10.1.   I-tyypin käyttöjaksojen tai vastaavien moottoritestipenkkijaksojen lukumäärä kahden sellaisen jakson välissä, joiden aikana regenerointi tapahtuu tyyppi I -testiä vastaavissa olosuhteissa (etäisyys D liitteen 13 kuvassa 1): …

…

4.2.11.2.1.10.2.   Kuvaus menetelmästä, jonka avulla on määritetty jaksojen lukumäärä kahden sellaisen jakson välissä, joiden aikana regenerointi tapahtuu …

4.2.11.2.1.10.3.   Muuttujat, joiden avulla määritellään regeneroinnin tapahtumiseksi tarvittavan latauksen taso (esim. lämpötila, paine jne.): …

4.2.11.2.1.10.4.   Kuvaus menetelmästä, jonka avulla järjestelmä ladataan liitteessä 13 olevassa 3.1 kohdassa kuvatussa testimenettelyssä: …

Happianturi: tyyppi …

4.2.11.2.1.11.1.   Happianturin sijainti: …

4.2.11.2.1.11.2.   Happianturin säätöalue (16): …

Ilman suihkutus: kyllä/ei (13)

4.2.11.2.2.1.   Tyyppi (ilmapulssi, ilmapumppu jne …): …

Pakokaasun takaisinkierrätys: kyllä/ei (13)

4.2.11.2.3.1.   Ominaisuudet (virtausmäärä jne …): …

4.2.11.2.4.   Haihtumispäästöjen valvontajärjestelmä: Laitteiden yksityiskohtainen kuvaus ja niiden viritystila: …

Piirustus haihtumispäästöjen valvontajärjestelmästä: …

Piirustus hiilisäiliöstä: …

Piirustus polttoainesäiliöstä tilavuus- ja materiaalitietoineen: …

Hiukkasloukku: kyllä/ei (13)

4.2.11.2.5.1.   Hiukkasloukun mitat ja muoto (tilavuus): …

4.2.11.2.5.2.   Hiukkasloukun tyyppi ja rakenne: …

4.2.11.2.5.3.   Hiukkasloukun sijainti (vertailuetäisyys pakojärjestelmässä): …

Regenerointijärjestelmä/menetelmä: Kuvaus ja piirustus: …

4.2.11.2.5.4.1.   I-tyypin käyttöjaksojen tai vastaavien moottoritestipenkkijaksojen lukumäärä kahden sellaisen jakson välissä, joiden aikana regenerointi tapahtuu tyyppi I -testiä vastaavissa olosuhteissa (etäisyys D liitteen 13 kuvassa 1): …

…

4.2.11.2.5.4.2.   Kuvaus menetelmästä, jonka avulla on määritetty jaksojen lukumäärä kahden sellaisen jakson välissä, joiden aikana regenerointi tapahtuu: …

4.2.11.2.5.4.3.   Muuttujat, joiden avulla määritellään regeneroinnin tapahtumiseksi tarvittavan latauksen taso (esim. lämpötila, paine jne.): …

4.2.11.2.5.4.4.   Kuvaus menetelmästä, jonka avulla järjestelmä ladataan liitteessä 13 olevassa 3.1 kohdassa kuvatussa testimenettelyssä: …

4.2.11.2.6.   Muut järjestelmät (kuvaus ja toimintaperiaate): …

4.2.11.2.7.   Ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä (OBD-järjestelmä)

4.2.11.2.7.1.   Kirjallinen kuvaus ja/tai piirros vianilmaisimesta: …

4.2.11.2.7.2.   Luettelo kaikista OBD-järjestelmän valvomista osista ja niiden tarkoituksesta: …

4.2.11.2.7.3.   Kirjallinen kuvaus (toiminnan perusperiaatteet) seuraavista:

4.2.11.2.7.3.1.   Kipinäsytytteiset polttomoottorit

4.2.11.2.7.3.1.1.   Katalysaattorin valvonta: …

4.2.11.2.7.3.1.2.   Sytytyskatkojen havaitseminen: …

4.2.11.2.7.3.1.3.   Happianturin valvonta: …

4.2.11.2.7.3.1.4.   Muut osat, joita OBD-järjestelmä valvoo: …

4.2.11.2.7.3.2.   Puristussytytteiset polttomoottorit:

4.2.11.2.7.3.2.1.   Katalysaattorin valvonta: …

4.2.11.2.7.3.2.2.   Hiukkasloukun valvonta: …

4.2.11.2.7.3.2.3.   Sähköisen polttoaineensyöttöjärjestelmän valvonta: …

4.2.11.2.7.3.2.4.   Muut osat, joita OBD-järjestelmä valvoo: …

4.2.11.2.7.4.   Vianilmaisimen aktivoitumisehdot (kiinteä ajokertamäärä tai tilastollinen menetelmä): …

4.2.11.2.7.5.   Luettelo kaikista OBD-järjestelmän tulostuskoodeista ja tietojen esitysmuodosta (selityksin varustettuna): …

Ajoneuvon valmistajan on toimitettava jäljempänä esitetyt lisätiedot, jotta OBD-järjestelmän kanssa yhteensopivien varaosien sekä vianmääritykseen käytettävien välineiden ja testilaitteiden valmistus on mahdollista, jos kyseiset tiedot eivät kuulu teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin tai edusta joko ajoneuvon valmistajan tai OEM-toimittajan (-toimittajien) erityistä taitotietoa.

4.2.11.2.7.6.1.   Ajoneuvon alkuperäisessä tyyppihyväksynnässä käytettyjen esivakauttavien syklien tyypin ja lukumäärän kuvaus.

4.2.11.2.7.6.2.   Ajoneuvon alkuperäisessä tyyppihyväksynnässä OBD-järjestelmän valvoman osan osalta käytetyn OBD-järjestelmän demonstraatiosyklin tyypin kuvaus.

4.2.11.2.7.6.3.   Kattava asiakirja, jossa kuvataan kaikki ne osat, joita tarkkaillaan sensorilla vianmääritykseen ja vianilmaisimen aktivoitumiseen liittyvän järjestelmän yhteydessä (käyntijaksojen kiinteä lukumäärä tai tilastollinen menetelmä), mukaan luettuna sensorilla tarkkailtujen merkityksellisten toissijaisten parametrien luettelo kunkin OBD-järjestelmällä valvotun osan osalta. Luettelo kaikista OBD-järjestelmän niistä tulostuskoodeista ja niiden tietojen esitysmuodosta (selityksin varustettuna), jotka koskevat päästöihin liittyviä ja päästöihin liittymättömiä yksittäisiä käyttövoimajärjestelmän osia, kun osan valvontaa käytetään vianilmaisimen aktivoitumisen määrittämiseen. Erityisesti palveluissa $05 (testiarvot ID $21–FF) ja $06 annetuista tiedoista on esitettävä tyhjentävä selitys. Jos kyse on ajoneuvotyypeistä, jotka käyttävät tietoyhteyttä ISO-standardin 15765-4 ”Road vehicles – Diagnostics on Controller Area Network (CAN) – Part 4: Requirements for emissions-related systems” mukaisesti, palvelussa $06 (testiarvot ID $00–FF) annetuista tiedoista on annettava tyhjentävä selitys jokaisen tuetun OBD-valvonta-ID:n osalta.

4.2.11.2.7.6.4.   Tässä kohdassa vaaditut tiedot voidaan määrittää esimerkiksi täydentämällä seuraavassa esitetty taulukko, joka on liitettävä tähän liitteeseen.

Osa	Vian tunnus-koodi	Seuranta-järjestelmä	Vian-määritys-perusteet	Vianilmaisimen akti-voitumis-perusteet	Toissijaiset parametrit	Esivakautus	Demon-straatio-testi
Katalysaattori	P0420	Happisensori 1 ja 2:n signaalit	Sensori 1:n ja 2:n signaalien erot	3. sykli	Moottorin käyntinopeus, moottorin kuormitus, A/F-moodi, katalysaattorin lämpötila	Kaksi tyyppi I -sykliä	Tyyppi I

Nestekaasun syöttöjärjestelmä: kyllä/ei (13)

4.2.12.1.   Hyväksyntänumero: …

4.2.12.2.   Moottorin hallinnan elektroninen valvontayksikkö nestekaasusyötön osalta

4.2.12.2.1.   Merkki (merkit): …

4.2.12.2.2.   Tyyppi (tyypit): …

4.2.12.2.3.   Päästöihin liittyvät säätömahdollisuudet: …

Lisäasiakirjat: …

4.2.12.3.1.   Kuvaus katalysaattorin suojauksesta vaihdettaessa polttoaine bensiinistä nestekaasuun tai päinvastoin: …

4.2.12.3.2.   Järjestelmän kokoonpano (sähkökytkennät, alipainekytkennät, tasausputket jne …): …

4.2.12.3.3.   Piirustus tunnuksesta: …

Maakaasun syöttöjärjestelmä: kyllä/ei (13)

4.2.13.1.   Hyväksyntänumero: …

4.2.13.2.   Moottorin hallinnan elektroninen valvontayksikkö maakaasusyötön osalta

4.2.13.2.1.   Merkki (merkit): …

4.2.13.2.2.   Tyyppi (tyypit): …

4.2.13.2.3.   Päästöihin liittyvät säätömahdollisuudet: …

Lisäasiakirjat: …

4.2.13.3.1.   Kuvaus katalysaattorin suojauksesta vaihdettaessa polttoaine bensiinistä nestekaasuun tai päinvastoin: …

4.2.13.3.2.   Järjestelmän kokoonpano (sähkökytkennät, alipainekytkennät, tasausputket jne …): …

4.2.13.3.3.   Piirustus tunnuksesta: …

Sähkökäyttöinen hybridiajoneuvo:

kyllä/ei (13)

Sähkökäyttöisen hybridiajoneuvon luokka:	Sähköverkosta ladattava/pelkästään polttomoottorilla
ladattava (13)	…

Käyttötavan vaihtokytkin:

on/ei ole (13)

Valittavissa olevat toimintatilat

…

Pelkkä sähkö:

kyllä/ei (13)

Pelkkä polttoaine:

kyllä/ei (13)

Hybriditilat:

kyllä/ei (13) (jos kyllä, lyhyt kuvaus)

Kuvaus energianvarastointilaitteesta: (akku, varaaja, vauhtipyörä/generaattori jne …) …

4.3.3.1.   Merkki: …

4.3.3.2.   Tyyppi: …

4.3.3.3.   Tunnistusnumero: …

4.3.3.4.   Sähkökemiallisen kytkennän laatu: …

4.3.3.5.   Energia: … (akun osalta: jännite ja Ah-teho 2 tunnissa, varaajan osalta: J, jne …) …

4.3.3.6.   Laturi: ajoneuvossa/ulkoinen/ei ole (13)

Sähkölaitteet (kuvataan kukin sähkölaite erikseen)

4.3.4.1.   Merkki: …

4.3.4.2.   Tyyppi: …

Ensisijainen käyttö: ajomoottori/generaattori

4.3.4.3.1.   Käytettäessä ajomoottorina: yksi moottori/monta moottoria (lukumäärä): …

4.3.4.4.   Suurin teho: … kW

Toimintaperiaate: …

4.3.4.5.1.   tasavirta/vaihtovirta/faasien lukumäärä: …

4.3.4.5.2.   erillinen heräte/sarja/yhdistelmä (13)

4.3.4.5.3.   synkroninen/asynkroninen (13)

Ohjausyksikkö …

4.3.5.1.   Merkki: …

4.3.5.2.   Tyyppi: …

4.3.5.3.   Tunnistusnumero: …

Tehonsäädin

4.3.6.1.   Merkki: …

4.3.6.2.   Tyyppi: …

4.3.6.3.   Tunnistusnumero: …

4.3.7.   Ajoneuvon sähkökäyttöinen toimintasäde … km (säännön N:o 101 liitteen 7 mukaan): …

4.3.8.   Valmistajan esivakautussuositus: …

5.   VOIMANSIIRTO

Kytkin (tyyppi):

5.1.1.   Suurin momentinmuuntosuhde: …

Vaihdelaatikko: …

5.2.1.   Tyyppi: …

5.2.2.   Sijainti moottoriin nähden: …

5.2.3.   Ohjausmenetelmä: …

5.3.   Välityssuhteet …

Vaihde	Vaihteiston sisäiset välityssuhteet	Vetopyörästön välityssuhde	Kokonais-välityssuhteet
Suurin CVT:n osalta (17)
1
2
3
4, 5, muut
Pienin CVT:n osalta (17)
Peruutus

6.   PYÖRÄNTUENTA

Renkaat ja pyörät

…

…

…

Rengas/pyöräyhdistelmä(t) (ilmoitetaan renkaiden kokomerkintä, pienin kantavuusluku, pienin nopeusluokkamerkki; ilmoitetaan pyörien vanteen koko (koot) ja keskipoikkeama(t) …

6.1.1.1.   Akselit

6.1.1.1.1.   Akseli 1: …

6.1.1.1.2.   Akseli 2: …

6.1.1.1.3.   Akseli 3: …

6.1.1.1.4.   Akseli 4: … jne.

Vierintäsäteiden ylä- ja alaraja …

6.1.2.1.   Akselit

6.1.2.1.1.   Akseli 1: …

6.1.2.1.2.   Akseli 2: …

6.1.2.1.3.   Akseli 3: …

6.1.2.1.4.   Akseli 4: … etc.

6.1.3.   Ajoneuvon valmistajan suosittelema(t) rengaspaine(et):

… kPa

7.   KORI

7.1.   Istuinten lukumäärä: …

LIITE 2

LIITE 2

Lisäys 1

OBD – JÄRJESTELMÄÄN LIITTYVÄT TIEDOT

Kuten tämän säännön liitteessä 1 olevassa ilmoituslomakkeen 4.2.11.2.7.6 kohdassa mainitaan, ajoneuvon valmistajan on toimitettava tässä lisäyksessä esitetyt tiedot, jotta OBD-järjestelmän kanssa yhteensopivien varaosien sekä vianmääritykseen käytettävien välineiden ja testilaitteiden valmistus on mahdollista. Ajoneuvon valmistajan ei tarvitse toimittaa kyseisiä tietoja, jos ne kuuluvat teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin tai edustavat joko ajoneuvon valmistajan tai OEM-toimittajan (-toimittajien) erityistä taitotietoa.

Tämä lisäys toimitetaan pyynnöstä ja syrjimättömällä tavalla osien, vianmääritykseen käytettävien välineiden tai testilaitteiden valmistajien saataville.

1.   Ajoneuvon alkuperäisessä tyyppihyväksynnässä käytettyjen esivakauttavien syklien tyypin ja lukumäärän kuvaus.

2.   Ajoneuvon alkuperäisessä tyyppihyväksynnässä OBD-järjestelmän valvoman osan osalta käytetyn OBD-järjestelmän demonstraatiosyklin tyypin kuvaus.

3.   Kattava asiakirja, jossa kuvataan kaikki ne osat, joita tarkkaillaan sensorilla vianmääritykseen ja vianilmaisimen aktivoitumiseen liittyvän järjestelmän yhteydessä (käyntijaksojen kiinteä lukumäärä tai tilastollinen menetelmä), mukaan luettuna sensorilla tarkkailtujen merkityksellisten toissijaisten parametrien luettelo kunkin OBD-järjestelmällä valvotun osan osalta. Luettelo kaikista OBD-järjestelmän niistä tulostuskoodeista ja niiden tietojen esitysmuodosta (selityksin varustettuna), jotka koskevat päästöihin liittyviä ja päästöihin liittymättömiä yksittäisiä käyttövoimajärjestelmän osia, kun osan valvontaa käytetään vianilmaisimen aktivoitumisen määrittämiseen. Erityisesti palveluissa $05 (testiarvot ID $21–FF) ja $06 annetuista tiedoista on esitettävä tyhjentävä selitys. Jos kyse on ajoneuvotyypeistä, jotka käyttävät tietoyhteyttä ISO-standardin 15765-4 ”Road vehicles – Diagnostics on Controller Area Network (CAN) – Part 4: Requirements for emissions-related systems” mukaisesti, palvelussa $06 (testiarvot ID $00–FF) annetuista tiedoista on annettava tyhjentävä selitys jokaisen tuetun OBD-valvonta-ID:n osalta.

Nämä tiedot voidaan antaa taulukon muodossa seuraavasti:

Osa	Vian tunnus-koodi	Seuranta-järjestelmä	Vian-määritys-perusteet	Vianilmai-simen akti-voitumis-perusteet	Toissijaiset parametrit	Esivakautus	Demonstraatio-testi
Katalysaattori	P0420	Happi-sensori 1:n ja 2:n signaalit	Sensori 1:n ja 2:n signaalien erot	3. sykli	Moottorin käyntinopeus, moottorin kuormitus, A/F-moodi, katalysaattorin lämpötila	Kaksi tyyppi I -sykliä	Tyyppi I

LIITE 3

HYVÄKSYNTÄMERKIN SIJOITTELU

Hyväksyntä B (rivi A) (18)

Bensiinillä (lyijytön) taikka lyijyttömällä bensiinillä sekä nestekaasulla tai maakaasulla toimivan moottorin aiheuttamien kaasupäästöjen tason perusteella hyväksytyt ajoneuvot.

Ajoneuvo, johon on kiinnitetty edellä oleva hyväksyntämerkki tämän säännön 4 kohdan mukaisesti, kuuluu ajoneuvotyyppiin, joka on hyväksytty Yhdistyneessä kuningaskunnassa (E11) säännön N:o 83 mukaisesti hyväksyntänumerolla 052439. Hyväksyntämerkki osoittaa, että ajoneuvotyyppi vastaa säännön N:o 83, johon muutossarja 05 on sisällytetty, vaatimuksia ja että se noudattaa tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa olevan taulukon rivillä A (2000) esitettyjä tyyppi I -testin raja-arvoja.

Hyväksyntä B (rivi B) (18)

Bensiinillä (lyijytön) taikka lyijyttömällä bensiinillä sekä nestekaasulla tai maakaasulla toimivan moottorin aiheuttamien kaasupäästöjen tason perusteella hyväksytyt ajoneuvot.

Ajoneuvo, johon on kiinnitetty edellä oleva hyväksyntämerkki tämän säännön 4 kohdan mukaisesti, kuuluu ajoneuvotyyppiin, joka on hyväksytty Yhdistyneessä kuningaskunnassa (E11) säännön N:o 83 mukaisesti hyväksyntänumerolla 052439. Hyväksyntämerkki osoittaa, että ajoneuvotyyppi vastaa säännön N:o 83, johon muutossarja 05 on sisällytetty, vaatimuksia ja että se noudattaa tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa olevan taulukon rivillä B (2005) esitettyjä tyyppi I -testin raja-arvoja.

Hyväksyntä C (rivi A) (18)

Dieselöljyllä toimivan moottorin aiheuttamien kaasupäästöjen tason perusteella hyväksytyt ajoneuvot.

Ajoneuvo, johon on kiinnitetty edellä oleva hyväksyntämerkki tämän säännön 4 kohdan mukaisesti, kuuluu ajoneuvotyyppiin, joka on hyväksytty Yhdistyneessä kuningaskunnassa (E11) säännön N:o 83 mukaisesti hyväksyntänumerolla 052439. Hyväksyntämerkki osoittaa, että ajoneuvotyyppi vastaa säännön N:o 83, johon muutossarja 05 on sisällytetty, vaatimuksia ja että se noudattaa tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa olevan taulukon rivillä A (2000) esitettyjä tyyppi I -testin raja-arvoja.

Hyväksyntä C (rivi B) (18)

Dieselöljyllä toimivan moottorin aiheuttamien kaasupäästöjen tason perusteella hyväksytyt ajoneuvot.

Ajoneuvo, johon on kiinnitetty edellä oleva hyväksyntämerkki tämän säännön 4 kohdan mukaisesti, kuuluu ajoneuvotyyppiin, joka on hyväksytty Yhdistyneessä kuningaskunnassa (E11) säännön N:o 83 mukaisesti hyväksyntänumerolla 052439. Hyväksyntämerkki osoittaa, että ajoneuvotyyppi vastaa säännön N:o 83, johon muutossarja 05 on sisällytetty, vaatimuksia ja että se noudattaa tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa olevan taulukon rivillä B (2005) esitettyjä tyyppi I -testin raja-arvoja.

Hyväksyntä D (rivi A) (18)

Nestekaasulla tai maakaasulla toimivan moottorin aiheuttamien kaasupäästöjen tason perusteella hyväksytyt ajoneuvot.

Ajoneuvo, johon on kiinnitetty edellä oleva hyväksyntämerkki tämän säännön 4 kohdan mukaisesti, kuuluu ajoneuvotyyppiin, joka on hyväksytty Yhdistyneessä kuningaskunnassa (E11) säännön N:o 83 mukaisesti hyväksyntänumerolla 052439. Hyväksyntämerkki osoittaa, että ajoneuvotyyppi vastaa säännön N:o 83, johon muutossarja 05 on sisällytetty, vaatimuksia ja että se noudattaa tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa olevan taulukon rivillä A (2000) esitettyjä tyyppi I -testin raja-arvoja.

Hyväksyntä D (rivi B) (18)

Nestekaasulla tai maakaasulla toimivan moottorin aiheuttamien kaasupäästöjen tason perusteella hyväksytyt ajoneuvot.

Ajoneuvo, johon on kiinnitetty edellä oleva hyväksyntämerkki tämän säännön 4 kohdan mukaisesti, kuuluu ajoneuvotyyppiin, joka on hyväksytty Yhdistyneessä kuningaskunnassa (E11) säännön N:o 83 mukaisesti hyväksyntänumerolla 052439. Hyväksyntämerkki osoittaa, että ajoneuvotyyppi vastaa säännön N:o 83, johon muutossarja 05 on sisällytetty, vaatimuksia ja että se noudattaa tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa olevan taulukon rivillä B (2005) esitettyjä tyyppi I -testin raja-arvoja.

LIITE 4

TYYPPI I -TESTI

(Pakokaasupäästöjen tarkastus kylmäkäynnistyksen jälkeen)

1.   JOHDANTO

Tässä liitteessä kuvataan tämän säännön 5.3.1 kohdassa määritetyn tyyppi I -testin menettely. Kun vertailupolttoaineena käytetään nestekaasua tai maakaasua, sovelletaan lisäksi liitteen 12 säännöksiä. Jos ajoneuvo on varustettu 2.20 kohdassa kuvatulla jaksottaisesti regeneroitavalla järjestelmällä, sovelletaan liitteen 13 säännöksiä.

2.   TOIMINTASYKLI ALUSTADYNAMOMETRILLÄ

2.1.   Syklin kuvaus

Toimintasykli alustadynamometrillä kuvataan tämän liitteen lisäyksessä 1.

2.2.   Syklin ajamisen yleiset ehdot

Syklin ajoa on tarvittaessa kokeiltava ennakolta, jotta voidaan selvittää kaasu- ja jarrupolkimien käyttö siten, että saavutetaan sykli, joka pysyy teoreettisen syklin toleranssialueen sisällä.

2.3.   Vaihteiston käyttö

2.3.1.   Jos ykkösvaihteella saavutettava suurin nopeus on pienempi kuin 15 km/h, käytetään kaupunkiajosyklissä (osa 1) kakkos-, kolmos- ja nelosvaihteita ja taajama-alueen ulkopuolisessa ajosyklissä (osa 2) kakkos-, kolmos-, nelos- ja viitosvaihteita. Vastaavia vaihteita voidaan käyttää myös silloin, kun ajo-ohjeet suosittelevat liikkeellelähtöä tasamaalta kakkosvaihteella tai kun ykkösvaihde on tarkoitettu käytettäväksi vain maastoajoon, ryömintään tai hinaukseen.

Ajoneuvoja, jotka eivät saavuta vaadittua kiihtyvyyttä ja jaksolle ilmoitettua suurinta nopeutta, on ajettava kaasupoljin täysin alaspainettuna, jotta vaadittu ajojakso saavutetaan uudelleen. Poikkeukset testijaksosta on merkittävä testausselosteeseen.

2.3.2.   Puoliautomaattisella vaihteistolla varustetut ajoneuvot testataan käyttämällä tavanomaisesti ajossa käytettäviä vaihteita ja käyttämällä vaihteita valmistajan ohjeiden mukaisesti.

2.3.3.   Automaattivaihteistolla varustetut ajoneuvot testataan suurin ajovaihde (drive) kytkettynä. Kaasupoljinta on käytettävä siten, että saavutetaan mahdollisimman tasainen kiihtyvyys, jolloin vaihteet kytkeytyvät tavanomaisessa järjestyksessä. Tämän liitteen lisäyksessä 1 esitettyjä vaihtamiskohtia ei sovelleta; kiihdytyksen on jatkuttava koko sen suoraviivaisen ajanjakson ajan, jota kuvaa suora viiva, joka yhdistää jokaisen joutokäyntijakson lopun seuraavaan tasaisen nopeusjakson alkuun. Jäljempänä 2.4 kohdassa esitettyjä toleransseja sovelletaan.

2.3.4.   Ajoneuvot, jotka on varustettu kuljettajan kytkemällä ylivaihteella, testataan kaupunkiajosyklissä (osa 1) ylivaihde irtikytkettynä ja taajama-alueen ulkopuolisessa ajosyklissä (osa 2) ylivaihde kytkettynä.

2.3.5.   Valmistajan pyynnöstä kytkin voi olla irtikytkettynä edellisen toiminnan aikana, kun kyseessä on ajoneuvotyyppi, jonka moottorin joutokäyntinopeus on korkeampi kuin moottorin nopeus peruskaupunkiajosyklin (osa 1) toimintojen 5, 12 ja 24 aikana.

2.4.   Toleranssit

2.4.1.   Mitatun ja teoreettisen nopeuden eroksi sallitaan ± 2 km/h kiihdytyksen ja tasaisen nopeuden aikana sekä hidastuksen aikana ajoneuvon jarruja käytettäessä. Jos ajoneuvo hidastuu nopeammin ilman jarrujen käyttöä, sovelletaan vain jäljempänä olevan 6.5.3 kohdan vaatimuksia. Tätä suuremmat nopeustoleranssit sallitaan vaiheen vaihtojen aikana edellyttäen, että toleransseja ei ylitetä yli 0,5 sekunniksi missään tilanteessa.

2.4.2.   Aikatoleranssit ovat ± 1,0 sekunti. Toleransseja sovelletaan kaupunkiajosyklissä (osa 1) kunkin vaihtamishetken (19) alussa ja lopussa ja taajama-alueen ulkopuolisen ajosyklin (osa 2) toiminnoissa N:o 3, 5 ja 7.

2.4.3.   Nopeus- ja aikatoleranssit yhdistetään tämän liitteen lisäyksessä 1 esitetyllä tavalla.

3.   AJONEUVO JA POLTTOAINE

3.1.   Testiajoneuvo

3.1.1.   Ajoneuvon on oltava hyvässä mekaanisessa kunnossa. Sen on oltava sisäänajettu ja sillä on oltava ajettu vähintään 3 000 km ennen testiä.

3.1.2.   Pakojärjestelmässä ei saa olla vuotoja, jotka vähentäisivät kerättävää kaasumäärää, jonka on oltava sama kuin moottorista lähtevä kaasumäärä.

3.1.3.   Imujärjestelmän tiiviys voidaan tarkastaa, jotta varmistetaan, ettei polttoaine-ilmaseokseen pääse vahingossa lisäilmaa.

3.1.4.   Moottorin ja ajoneuvon hallintalaitteiden säätöjen ja asetusten on oltava valmistajan suositusten mukaiset. Tätä vaatimusta sovelletaan erityisesti joutokäynnin säätöihin (kierrosnopeus ja pakokaasujen hiilimonoksidipitoisuus), kylmäkäynnistyslaitteen säätöihin ja pakokaasupäästöjen valvontajärjestelmään.

3.1.5.   Testattava ajoneuvo tai vastaava ajoneuvo on tarvittaessa varustettava laitteella, jolla voidaan mitata alustadynamometrin säätämisessä tarvittavat ominaisparametrit tämän liitteen 4.1.1 kohdan määräysten mukaisesti.

3.1.6.   Testeistä vastaava tutkimuslaitos voi varmistaa, että ajoneuvon teho vastaa valmistajan ilmoittamaa, että sitä voi käyttää tavanomaiseen ajoon ja erityisesti, että se käynnistyy sekä kylmänä että kuumana.

3.2.   Polttoaine

Kun ajoneuvoa testataan tämän säännön 5.3.1.4 kohdan taulukon rivillä A vahvistettujen päästöjen raja-arvojen osalta, asianmukaisen vertailupolttoaineen on oltava liitteessä 10 olevassa 1 kohdassa esitettyjen määritelmien mukainen tai kaasumaisten vertailupolttoaineiden tapauksessa liitteessä 10a olevassa 1.1.1. tai 1.2 kohdassa esitettyjen määritelmien mukainen.

Kun ajoneuvoa testataan tämän säännön 5.3.1.4 kohdan taulukon rivillä B vahvistettujen päästöjen raja-arvojen osalta, asianmukaisen vertailupolttoaineen on oltava liitteessä 10 olevassa 2 kohdassa esitettyjen määritelmien mukainen tai kaasumaisten vertailupolttoaineiden tapauksessa liitteessä 10a olevassa 1.1.2. tai 1.2 kohdassa esitettyjen määritelmien mukainen.

3.2.1.   Ajoneuvot, joissa voidaan käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua, on testattava liitteen 12 mukaisesti liitteessä 10a määritety(i)llä asianmukaisella (asianmukaisilla) vertailupolttoaineella (vertailupolttoaineilla).

4.   TESTIVARUSTUS

4.1.   Alustadynamometri

4.1.1.   Dynamometrin on kyettävä simuloimaan ajovastuksia yhdellä seuraavista luokituksista:

—	dynamometri kiinteällä kuormituskäyrällä; dynamometri, jonka fyysiset ominaisuudet antavat kiinteän kuormituskäyrän muodon;

—	dynamometri säädettävällä kuormituskäyrällä; dynamometri, jossa vähintään kahta ajovastusparametria voidaan säätää kuormituskäyrän muodon muuttamiseksi.

4.1.2.   Dynamometrin säätö ei saa muuttua ajan kuluessa. Se ei saa aiheuttaa tärinää, joka voitaisiin havaita ajoneuvossa ja joka voisi heikentää ajoneuvon tavanomaisia toimintoja.

4.1.3.   Sen on oltava varustettu inertian ja kuorman simuloinnilla. Kaksirullaisen dynamometrin osalta nämä simuloinnit kytketään eturullaan.

4.1.4.   Tarkkuus

4.1.4.1.   Kuorma on kyettävä mittaamaan ja lukemaan ± 5 prosentin tarkkuudella.

4.1.4.2.   Jos dynamometrissä on kiinteä kuormituskäyrä, on kuorman säädön tarkkuuden oltava 80 km/h nopeudella ± 5 prosenttia. Jos dynamometrissä on säädettävä kuormituskäyrä, on dynamometrin sovittamistarkkuuden ajovastuksiin oltava 5 prosenttia nopeudessa 120, 100, 80, 60 ja 40 km/h ja 10 prosenttia nopeudessa 20 km/h. Sen alapuolella dynamometrin absorption on oltava positiivinen.

4.1.4.3.   Pyörivien osien kokonaisinertian (tarvittaessa mukaan lukien simuloitu inertia) on oltava tunnettu ja ± 20 kg:n sisällä testin inertialuokasta.

4.1.4.4.   Ajoneuvon nopeus on mitattava rullan pyörimisnopeutena (kaksirullaisella dynamometrillä eturullasta). Nopeuden mittaustarkkuuden on oltava ± 1 km/h yli 10 km/h:n nopeuksilla.

4.1.4.5.   Ajoneuvon ajama matka on mitattava rullan pyörimisliikkeenä (kaksirullaisella dynamometrillä eturullasta).

4.1.5.   Kuorman ja inertian asetus

4.1.5.1.   Dynamometri kiinteällä kuormituskäyrällä: kuorman simulointi on säädettävä absorboimaan vetopyöräteho 80 km/h tasaisella nopeudella ja absorboitu teho nopeudella 50 km/h on merkittävä muistiin. Keinot, joilla tämä kuorma määritetään ja säädetään, esitetään tämän liitteen lisäyksessä 3.

4.1.5.2.   Dynamometri säädettävällä kuormituskäyrällä: kuorman simulointi on säädettävä absorboimaan vetopyöräteho nopeuksien 120, 100, 80, 60, 40 ja 20 km/h osalta. Keinot, joilla nämä kuormat määritetään ja säädetään, esitetään tämän liitteen lisäyksessä 3.

4.1.5.3.   Inertia

Dynamometrit, joissa on sähköinen inertian simulointi, on osoitettava yhtäpitäviksi mekaanisten hitauden inertiajärjestelmien kanssa. Tapa, jolla yhtäpitävyys todetaan, esitetään tämän liitteen lisäyksessä 4.

4.2.   Pakokaasun näytteenottojärjestelmä

4.2.1.   Pakokaasun näytteenottojärjestelmän on kyettävä mittaamaan epäpuhtauksien todelliset määrät mitattavista pakokaasuista. Mittaukseen käytetään vakiotilavuuskerääjäjärjestelmää (CVS). Se edellyttää, että ajoneuvon pakokaasua jatkuvasti laimennetaan ulkoilmalla valvotuissa olosuhteissa. Vakiotilavuuskerääjämenetelmällä mitattaessa on täytettävä kaksi edellytystä: pakokaasujen ja laimennusilmaseoksen kokonaistilavuus on mitattava, ja analysointia varten kerätään jatkuvasti suhteellinen näyte tilavuudesta. Epäpuhtauksien päästömäärät määritetään näytteiden pitoisuuksista, jotka korjataan ulkoilman epäpuhtauspitoisuudella ja testijakson kokonaisvirtauksella.

Hiukkaspäästöjen taso määritetään käyttämällä sopivia suodattimia, joilla kerätään hiukkaset virtauksen suhteellisesta osuudesta testin ajan ja saatu hiukkasmäärä punnitaan 4.3.1.1 kohdan mukaisesti.

4.2.2.   Virtauksen järjestelmän läpi on oltava riittävä, jotta veden kondensoituminen estetään kaikissa testin aikana mahdollisissa olosuhteissa, kuten lisäyksessä 5 määritellään.

4.2.3.   Lisäyksessä 5 esitetään kolme esimerkkiä vakiotilavuuskerääjäjärjestelmistä, jotka täyttävät tässä liitteessä vahvistetut vaatimukset.

4.2.4.   Kaasun ja ilman seoksen on oltava homogeenista keräysputken pisteessä S2.

4.2.5.   Putken on otettava edustava näyte laimennetuista pakokaasuista.

4.2.6.   Järjestelmässä ei saa olla kaasuvuotoja. Rakenteen ja materiaalien on oltava sellaiset, ettei järjestelmä vaikuta laimennetun pakokaasun epäpuhtauspitoisuuksiin. Jos yksikin osa (lämmönvaihdin, puhallin jne.) voi muuttaa jonkin kaasumaisen epäpuhtauden pitoisuutta laimennetussa kaasussa, on kyseisen epäpuhtauden näytteenotto suoritettava ennen tätä osaa, jos ongelmaa ei voida korjata.

4.2.7.   Jos testattava ajoneuvo on varustettu useampihaaraisella pakoputkella, yhdistävät putket on kytkettävä mahdollisimman lähelle ajoneuvoa, mutta siten, että ne eivät haittaa ajoneuvon toimintaa.

4.2.8.   Staattisen paineen vaihtelut ajoneuvon pakoputkessa (pakoputkissa) eivät saa poiketa enempää kuin ± 1,25 kPa niistä staattisen paineen vaihteluista, jotka on mitattu dynamometrin ajosyklin aikana ilman liitäntää pakoputkeen (pakoputkiin). Näytteenottojärjestelmiä, joilla voidaan ylläpitää staattisen paineen toleranssi ± 0,25 kPa, on käytettävä, jos valmistajan kirjallinen pyyntö hyväksynnän antavalle viranomaiselle selvittää kapeamman toleranssin tarpeen. Vastapaine on mitattava pakoputkesta mahdollisimman läheltä sen päätä tai jatkeesta, jonka halkaisija on sama.

4.2.9.   Pakokaasujen ohjaamiseen käytettävien venttiilien on oltava nopeasäätöistä ja nopeatoimista tyyppiä.

4.2.10.   Kaasunäytteet kerätään riittävän suuriin näytepusseihin. Pussien on oltava materiaalia, joka ei muuta kaasumaista epäpuhtautta yli ± 2 prosenttia 20 minuutin varastoinnin jälkeen.

4.3.   Analysointilaitteisto

4.3.1.   Vaatimukset

4.3.1.1.   Kaasumaiset epäpuhtaudet on analysoitava seuraavilla laitteilla:

Hiilimonoksidin (CO) ja hiilidioksidin (CO2) analysointi:

hiilimonoksidi- ja hiilidioksidianalysaattorin on oltava ei-dispersoivaa infrapuna-absorptiotyyppiä (NDIR).

Hiilivetyjen (HC) analysointi – ottomoottorit:

analysaattorin on oltava liekki-ionisaatiotyyppiä (FID) kalibroituna propaanikaasulla, joka ilmaistaan hiiliatomiekvivalenttina (C1).

Hiilivetyjen (HC) analysointi – dieselmoottorit:

analysaattorin on oltava liekki-ionisaatiotyyppiä (FID), joka on varustettu ilmaisimella, venttiileillä, putkistolla jne., jotka lämmitetään 463 K (190 °C) ± 10 K lämpötilaan (HFID). Se kalibroidaan propaanikaasulla, joka ilmaistaan hiiliatomiekvivalenttina (C1).

Typen oksidien (NOx) analysointi:

analysaattorin on oltava joko kemiluminesenssityyppiä (CLA) tai ei-dispersoivaa ultraviolettiresonanssiabsorptiotyyppiä (NDUVR), molemmat varustettuna NOx–NO-muuntimella.

Hiukkaset – Kerättyjen hiukkasten massan määritys:

Hiukkaset kerätään molemmilla kerroilla kahdella sarjaan asennetulla suodattimella näytekaasuvirrasta. Kullakin suodatinparilla kerätty hiukkasmäärä on oltava seuraavan kaavan mukainen:

→

jossa:

Vep	=	virtaus suodattimien läpi
Vmix	=	:virtaus tunnelin läpi
M	=	hiukkasten massa (g/km)
Mlimit	=	hiukkasten massaraja (voimassaoleva massaraja g/km)
m	=	suodattimilla kerätty hiukkasmassa (g)
d	=	:toimintasykliä vastaava todellinen ajomatka).

Hiukkasten näytemäärä (Vep/Vmix) säädetään siten, että M = Mlimit, 1 ≤ m ≤ 5 mg (käytettäessä halkaisijaltaan 47 mm:n suodattimia).

Suodatinpinnan on koostuttava materiaalista, joka on vettä hylkivää ja reagoimatonta pakokaasun osien suhteen (fluoridihiilipäällysteiset lasikuitusuodattimet tai vastaavat).

4.3.1.2.   Tarkkuus

Analysaattorien on oltava mittausalueeltaan sellaisia, että saavutetaan vaadittu tarkkuus pakokaasunäytteen epäpuhtauksien pitoisuuksien mittaamisessa.

Mittausvirhe ei saa ylittää ± 2 prosenttia (analysaattorin luonnollinen virhe) kalibrointikaasujen todellisista arvoista riippumatta.

Jos konsentraatio on alle 100 ppm, mittausvirhe saa olla enintään ± 2 ppm.

Ympäröivää ilmaa koskeva näyte on mitattava samalla analysaattorilla asianmukaisella mittausalueella.

Kaikkien suodattimien punnituksiin käytettävän vaa'an tarkkuuden on oltava 5 μg (standardipoikkeama) ja luettavuuden 1 μg.

4.3.1.3.   Kylmäloukku

Mitään kaasunkuivauslaitetta ei saa käyttää ennen analysaattoreita, ellei ole osoitettu, ettei sillä ole vaikutusta kaasuvirran epäpuhtauspitoisuuteen.

4.3.2.   Erityiset vaatimukset dieselmoottoreille

Jatkuvaan HC-analysointiin liekki-ionisaatiotunnistimella (HFID) on käytettävä lämmitettyä näytteenottolinjaa sekä tallenninta (R). Mitattujen hiilivetyjen keskimääräinen pitoisuus määritellään integroimalla. Testin ajan lämmitetyn näytteenottolinjan lämpötila on pidettävä 463 K (190 °C) ± 10 K suuruisena. Lämmitetty näytteenottolinja on varustettava lämmitetyllä suodattimella (FH), joka poistaa ≥ 0,3 μm:n hiukkaset 99-prosenttisesti, poistamaan kaikki kiinteät hiukkaset analysointiin tarvittavasta jatkuvasta kaasuvirrasta.

Näytteenottojärjestelmän vasteaika (putkesta analysaattorin sisäänmenoon) ei saa olla yli neljä sekuntia.

HFID-laitetta on käytettävä vakiovirtausjärjestelmällä (lämmönvaihdin), jotta saadaan edustava näyte, jollei tehdä kompensointia muuttuville CFV- tai CFO-virtauksille.

Hiukkasten keräysyksikön on käsitettävä laimennustunneli, keräysputki, suodatinyksikkö, osavirtauspumppu, virtausmäärän säätimiä ja mittausyksiköitä. Hiukkasnäytteenoton osavirtaus imetään kahden sarjaan asennetun suodattimen läpi. Keräysputki, jota käytetään hiukkasten näytteenottoon kaasuvirrasta, on oltava sijoitettu laimennusilman syöttökanavaan siten, että homogeenisesta pakokaasuilmaseoksen virrasta saadaan edustava näyte, kun pakokaasuilmaseoksen lämpötila ennen hiukkassuodatinta on enintään 325 K (52 °C). Kaasuvirran lämpötila virtausmittarissa ei saa vaihdella yli ± 3 K eikä virtausmäärän massa yli ± 5 prosenttia. Jos tilavuusvirta muuttuu liiaksi suodattimien ylikuormittumisen takia, testi on pysäytettävä. Kun testi uusitaan, on virtausmäärää vähennettävä tai käytettävä suurempaa suodatinta. Suodattimet on poistettava kammiosta aikaisintaan tuntia ennen testin alkua.

Tarvittavat hiukkassuodattimet on vakautettava (lämpötilan ja kosteuden suhteen) avoimessa astiassa, pölyltä suojattuna, vähintään 8 ja enintään 56 tuntia ennen testiä ilmastoidussa kammiossa. Vakauttamisen jälkeen puhtaat suodattimet punnitaan ja varastoidaan, kunnes ne käytetään. Jos suodattimia ei käytetä tunnin kuluessa niiden poistamisesta punnitusastiasta, ne on punnittava uudelleen.

Yhden tunnin raja voidaan korvata kahdeksan tunnin rajalla, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

stabiloitunut suodatin asetetaan ja pidetään tiivistetyssä suodattimen pitimessä, jonka päädyt ovat tulpatut, tai

stabiloitunut suodatin asetetaan tiivistettyyn suodattimen pitimeen, joka sitten välittömästi asennetaan näytelinjaan, jonka läpi ei ole virtausta.

4.3.3.   Kalibrointi

Kukin analysaattori on kalibroitava niin usein kuin on tarpeellista ja joka tapauksessa tyyppihyväksyntätestiä edeltävänä kuukautena, ja vähintään kuuden kuukauden välein tuotannon vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseksi.

Käytettävä kalibrointimenetelmä esitetään tämän liitteen lisäyksessä 6 edellä olevassa 4.3.1 kohdassa tarkoitettujen analysaattorien osalta.

4.4.   Tilavuusmittaus

4.4.1.   Vakiotilavuuskerääjään otetun laimennetun pakokaasun kokonaistilavuuden mittausmenetelmän on oltava sellainen, että mittaustarkkuus on ± 2 prosenttia.

4.4.2.   Vakiotilavuuskerääjän kalibrointi

Vakiotilavuuskerääjäjärjestelmän tilavuuden mittauslaite on kalibroitava menetelmällä, jolla saavutetaan vaadittu tarkkuus, ja riittävän usein tämän tarkkuuden ylläpitämiseksi.

Tämän liitteen lisäyksessä 6 annetaan esimerkki kalibrointimenettelystä, joka antaa vaaditun tarkkuuden. Menetelmässä hyödynnetään dynaamista virtausmittauslaitetta, joka on dynaaminen ja soveltuu vakiotilavuuskerääjätestissä esiintyvälle suurelle virtausmäärälle. Laitteen tarkkuuden on oltava taattu hyväksytyn kansallisen tai kansainvälisen standardin mukaisesti.

4.5.   Kaasut

4.5.1.   Puhtaat kaasut

Seuraavat puhtaat kaasut on tarvittaessa oltava käytettävissä kalibrointia ja käyttöä varten:

—	puhdistettu typpi (puhtaus: ± 1 ppm C, ± 1 ppm CO, ± 400 ppm CO2, ± 0,1 ppm NO),

—	puhdistettu synteettinen ilma (puhtaus: ± 1 ppm C, 1 ppm CO, 400 ppm CO2, 0,1 ppm NO); happipitoisuus 18–21 tilavuusprosenttia,

—	puhdistettu happi: (puhtaus > 99,5 tilavuusprosenttia O2),

—	puhdistettu vety (ja vetyä sisältävä seos): (puhtaus ± 1 ppm C, ± 400 ppm CO2).

—	hiilimonoksidi: (puhtaus vähintään 99,5 prosenttia)

—	propaani: (puhtaus vähintään 99,5 prosenttia).

4.5.2.   Kalibrointi- ja vertailukaasut

Käytettävissä on oltava kaasuja, joilla on seuraavat kemialliset koostumukset:

—	C8 H8 ja puhdistettu synteettinen ilma (ks. tämän liitteen 4.5.1 kohta),

—	CO ja puhdistettu typpi,

—	CO2 ja puhdistettu typpi,

—	NO ja puhdistettu typpi. (Tämän kalibrointikaasun NO2-määrä ei saa ylittää 5 prosenttia NO-pitoisuudesta.)

Kalibrointikaasun todellisen pitoisuuden on oltava ± 2 prosentin sisällä ilmoitetusta arvosta.

Tämän liitteen lisäyksessä 6 eritellyt pitoisuudet voidaan myös saada aikaan kaasunjakajalla, laimentaen puhdistetulla N2:lla tai puhdistetulla synteettisellä ilmalla. Sekoituslaitteen tarkkuuden on oltava riittävä, jotta laimennettujen kalibrointikaasujen tarkkuus voidaan määrittää ± 2 prosentin tarkkuudella.

4.6.   Lisälaitteet

4.6.1.   Lämpötilat

Lisäyksessä 8 esitetyt lämpötilat on mitattava ± 1,5 K:n tarkkuudella.

4.6.2.   Paine

Ulkoilman paine on pystyttävä mittaamaan ± 0,1 kPa:n tarkkuudella.

4.6.3.   Absoluuttinen kosteus

Absoluuttinen kosteus (H) on pystyttävä mittaamaan ± 5 prosentin tarkkuudella.

Pakokaasun näytteenottojärjestelmä on tarkastettava tämän liitteen lisäyksessä 7 olevassa 3 jaksossa esitetyllä menetelmällä.

Tuodun ja mitatun kaasumäärän suurin sallittu poikkeama on 5 prosenttia.

5.   TESTIN VALMISTELU

5.1.   Inertiasimulaattorien säätö ajoneuvon hitautta vastaavaksi

Inertiasimulaattoria käytetään, jotta pyörivien massojen kokonaisinertia saadaan suhteessa vertailumassaan seuraavissa rajoissa:

Ajoneuvojen vertailumassa VM (kg)	Ekvivalentti-inertia I (kg)
VM ≤ 480	455
480 < VM ≤ 540	510
540 < VM ≤ 595	570
595 < VM ≤ 650	625
650 < VM ≤ 710	680
710 < VM ≤ 765	740
765 < VM ≤ 850	800
850 < VM ≤ 965	910
965 < VM ≤ 1 080	1 020
1 080 < VM ≤ 1 190	1 130
1 190 < VM ≤ 1 305	1 250
1 305 < VM ≤ 1 420	1 360
1 420 < VM ≤ 1 530	1 470
1 530 < VM ≤ 1 640	1 590
1 640 < VM ≤ 1 760	1 700
1 760 < VM ≤ 1 870	1 810
1 870 < VM ≤ 1 980	1 930
1 980 < VM ≤ 2 100	2 040
2 100 < VM ≤ 2 210	2 150
2 210 < VM ≤ 2 380	2 270
2 380 < VM ≤ 2 610	2 270
2 610 < VM	2 270

Jos dynamometrissä ei ole vastaavaa ekvivalentti-inertiaa, on käytettävä ajoneuvon vertailumassaa lähimpänä olevaa korkeampaa arvoa.

5.2.   Dynamometrin säätö

Kuorma säädetään edellä 4.1.5 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti.

Käytetty menetelmä ja saadut arvot (ekvivalentti-inertialle ominainen säätöparametri) on tallennettava testausselosteeseen.

5.3.   Ajoneuvon esivakauttaminen

Dieselmoottorilla varustetulla ajoneuvolla on hiukkaspäästöjen mittausta varten ajettava tämän liitteen lisäyksessä 1 esitettyä osan II sykliä vähintään 6 ja enintään 36 tuntia ennen testausta. On ajettava kolme peräkkäistä sykliä. Dynamometrin asetus osoitetaan edellä 5.1 ja 5.2 kohdassa.

Valmistajan pyynnöstä kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustetut ajoneuvot voidaan vakauttaa ajamalla yksi osan I ja kaksi osan II ajosykliä.

Tämän dieselmoottorin esivakauttamisen jälkeen ja ennen testausta on diesel- ja ottomoottorilla varustettuja ajoneuvoja säilytettävä huoneessa, jonka lämpötila pysyy suhteellisen vakiona välillä 293–303 K (20–30 °C). Tätä vakauttamista on suoritettava ainakin kuusi tuntia ja jatkettava, kunnes mahdolliset moottoriöljyn ja jäähdytysnesteen lämpötilat ovat ± 2 K huoneen lämpötilasta.

5.3.1.1.   Jos valmistaja niin pyytää, testi on suoritettava 30 tunnin kuluessa siitä, kun ajoneuvoa on ajettu sen tavanomaisessa lämpötilassa.

5.3.1.2.   Ottomoottorilla varustetut ajoneuvot, jotka käyttävät polttoaineena nestekaasua tai maakaasua tai jotka on varustettu niin, että ne voivat käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua, on esivakautettava ennen toisella vertailupolttoaineella suoritettavaa testiä ensimmäisellä kaasumaisella vertailupolttoaineella ja toisella kaasumaisella vertailupolttoaineella suoritettavien testien välissä. Kyseinen esivakautus suoritetaan toisella vertailupolttoaineella ajamalla esivakauttava ajosykli, joka koostuu tämän liitteen lisäyksessä 1 kuvatun testisyklin yhdestä 1 osasta (taajamajakso) ja kahdesta 2 osasta (taajaman ulkopuolinen jakso). Valmistajan pyynnöstä ja teknisen tutkimuslaitoksen suostumuksella kyseistä esivakautusta voidaan laajentaa. Dynamometrin asetuksen on oltava tämän liitteen 5.1 ja 5.2 kohdassa ilmoitettu.

5.3.2.   Rengaspaineiden on oltava valmistajan ilmoittamat ja niitä on käytettävä tiellä suoritettavassa esitestissä jarrun säätämiseksi. Rengaspaineita voidaan nostaa enintään 50 prosenttia valmistajan suosituksesta käytettäessä kaksirullaista dynamometriä. Käytetty rengaspaine on kirjattava testausselosteeseen.

6.   MENETTELY DYNAMOMETRILLÄ

6.1.   Erityiset vaatimukset syklin aikana

6.1.1.   Testin aikana testihuoneen lämpötilan on oltava 293–303 K (20–30 °C). Testihuoneen ilman tai moottorin imuilman absoluuttisen kosteuden (H) on oltava seuraavanlainen:

5,5 ≤ H ≤ 12,2 (g H2O/kg kuivaa ilmaa)

6.1.2.   Ajoneuvon on testin aikana oltava suunnilleen vaakatasossa, jotta polttoaineen jakelussa ei ilmenisi mitään tavanomaisesta poikkeavaa.

6.1.3.   Ajoneuvoon kohdistetaan nopeudeltaan vaihteleva ilmavirtaus. Tuulennopeuden on oltava sellainen, että 10 km:n tuntinopeudesta aina vähintään 50 km:n tuntinopeuteen asti ilman vaakasuora nopeus puhaltimen suuaukossa on ± 5 km/h vastaavasta dynamometrirullan vauhdista. Puhallinta koskeva lopullinen valinta tapahtuu seuraavien ominaispiirteiden mukaan:

—	Alue: vähintään 0,2 m2

—	Matalamman reunan korkeus maasta: noin 20 cm

—	Etäisyys auton etuosasta: noin 30 cm.

Vaihtoehtoisesti puhallinnopeuden on oltava vähintään 6 m/s (21,6 km/h).

Tuulettimen korkeutta voidaan muuttaa eritysajoneuvojen osalta (esimerkiksi pakettiautot, maastoajoneuvot) valmistajan pyynnöstä.

6.1.4.   Testin aikana on nopeus kirjattava ylös ajan funktiona tai kerättävä tietojenhankintajärjestelmällä siten, että suoritettujen syklien oikeellisuus voidaan tarkistaa.

6.2.   Moottorin käynnistäminen

6.2.1.   Moottori on käynnistettävä tarkoitukseen varatuilla laitteilla valmistajan ohjeiden mukaisesti siten kuin ne esiintyvät ajoneuvon käyttäjän käsikirjassa.

6.2.2.   Ensimmäinen ajojakso alkaa moottorin käynnistyksen alkaessa.

6.2.3.   Kun polttoaineena käytetään nestekaasua, moottori saadaan käynnistää bensiinillä ja vaihtaa toimimaan nestekaasulla ennalta määritetyn ajan, jota kuljettaja ei voi muuttaa, jälkeen.

6.3.   Joutokäynti

6.3.1.   Käsivalintainen tai puoliautomaattinen vaihteisto: ks. tämän liitteen lisäyksessä 1 olevat taulukot 1.2 ja 1.3.

6.3.2.   Automaattivaihteisto

Ensimmäisen kytkennän jälkeen valitsinta ei saa käyttää missään vaiheessa testin aikana, paitsi jäljempänä 6.4.3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa tai jos valitsinta käytetään mahdollisen ylivaihteen kytkemiseen.

6.4.   Kiihdytykset

6.4.1.   Kiihdytykset on tehtävä siten, että kiihtyvyys olisi mahdollisimman tasainen toiminnan ajan.

6.4.2.   Jos kiihdytystä ei voida tehdä vahvistetussa ajassa, tarvittava lisäaika vähennetään, jos mahdollista, vaihtamiseen varatusta ajasta, mutta muuten seuraavasta tasaisen nopeuden jaksosta.

6.4.3.   Automaattivaihteistot

Jos kiihdytystä ei voida tehdä vahvistetussa ajassa, vaihteenvalitsinta käytetään noudattaen käsivalintaisia vaihteistoja koskevia vaatimuksia.

6.5.   Hidastukset

6.5.1.   Kaikki kaupunkiajosyklin (osa 1) perusosan hidastukset tehdään nostamalla jalka täysin kaasulta kytkimen pysyessä päällä. Kytkin irrotetaan vaihdevipuun koskematta sillä seuraavista nopeuksista, kumpi on suurempi: 10 km/h tai moottorin joutokäyntinopeutta vastaava nopeus.

Kaikki taajama-alueen ulkopuolisen ajosyklin (osa 2) hidastukset tehdään nostamalla jalka täysin kaasulta kytkimen pysyessä päällä. Kytkin irrotetaan vaihdevipuun koskematta 50 km/h:n nopeudessa viimeisessä hidastuksessa.

6.5.2.   Jos hidastusjakso on pitempi kuin vastaavalle vaiheelle vahvistettu aika, ajoneuvon jarruja käytetään, jotta syklin ajoitus saavutetaan.

6.5.3.   Jos hidastusjakso on lyhyempi kuin vastaavalle vaiheelle vahvistettu aika, teoreettisen syklin ajoitus saavutetaan yhdistämällä tasaisen nopeuden jakso tai joutokäyntijakso seuraavaan toimintaan.

6.5.4.   Kaupunkiajosyklin (osa 1) perusosan hidastusjakson lopussa (ajoneuvon pysäytys rullilla) vaihde siirretään vapaalle ja kytkin nostetaan.

6.6.   Tasaiset nopeudet

6.6.1.   Kaasun pumppaamista tai sulkemista on vältettävä siirryttäessä kiihdytyksestä seuraavaan tasaiseen nopeuteen.

6.6.2.   Vakionopeusjaksot saavutetaan kiinteällä kaasupolkimen asennolla.

7.   KAASUJEN JA HIUKKASTEN NÄYTTEENOTTO JA ANALYSOINTI

7.1.   Näytteenotto

Näytteenotto aloitetaan (NA) ennen moottorin käynnistystä tai käynnistystä aloitettaessa ja loppuu viimeisen taajaman ulkopuolisen joutokäyntijakson loppuessa (osa 2, näytteenoton loppuminen) (NL) tai, kun kyseessä on tyyppi VI-testi, viimeisen kaupunkisyklin perusjakson (osa 1) viimeisen joutokäyntijakson loppuessa.

7.2.   Analysointi

7.2.1.   Pussin sisältämät pakokaasut on analysoitava mahdollisimman pian eikä missään tapauksessa myöhemmin kuin 20 minuuttia testisyklin loppumisesta. Käytetyt hiukkassuodattimet on vietävä kammioon viimeistään tunnin kuluttua pakokaasutestin päättymisestä ja niitä on vakautettava siellä 2–36 tuntia ja sitten punnittava.

7.2.2.   Ennen kunkin näytteen analysointia on kunkin epäpuhtauden osalta analysaattorin asetus nollattava sopivalla nollakaasulla.

7.2.3.   Analysaattorit asetetaan vastaamaan kalibrointikäyriä käyttämällä vertailukaasuja, joiden nimellispitoisuudet ovat 70–100 prosenttia mittausalueesta.

7.2.4.   Tämän jälkeen analysaattorien nollakohdat tarkastetaan. Jos lukema poikkeaa edellä 7.2.2 kohdassa tarkoitetusta asteikosta yli 2 prosenttia, menettely uusitaan.

7.2.5.   Tämän jälkeen näytteet analysoidaan.

7.2.6.   Analysoinnin jälkeen nolla- ja asteikkokohdat tarkastetaan samoilla kaasuilla. Jos uusintatarkastukset ovat ± 2 prosentin sisällä edellä 7.2.3 kohdassa saaduista, analyysi voidaan hyväksyä.

7.2.7.   Tämän jakson kaikissa kohdissa on eri kaasujen virtausmäärien ja paineiden oltava samat kuin on käytetty analysaattoreita kalibroitaessa.

7.2.8.   Kunkin kaasuista mitatun epäpuhtauden pitoisuuslukema on se, joka on luettu mittauslaitteesta sen tasaantumisen jälkeen Dieselmoottoreiden hiilivetypäästöjen massat lasketaan integroidusta HFID:in lukemasta, tarvittaessa korjattuna vaihtelevalle virtaukselle tämän liitteen lisäyksessä 5 esitetyllä tavalla.

8.   KAASUMAISTEN JA HIUKKASEPÄPUHTAUSPÄÄSTÖJEN MÄÄRÄN MÄÄRITYS

8.1.   Huomioitava tilavuus

Huomioitava tilavuus on korjattava vastaamaan olosuhteita 101,33 kPa ja 273,2 K.

8.2.   Kaasumaisten ja hiukkasepäpuhtauspäästöjen kokonaismassa

Ajoneuvosta testin aikana tulleen kunkin epäpuhtauden massa m määritetään volumetrisen pitoisuuden ja kyseisen kaasun tilavuuden tulona huomioiden seuraavat tiheydet edellä mainituissa vertailuolosuhteissa.

— hiilimonoksidin (CO) osalta:	d = 1,25 g/l
— hiilivetyjen osalta:
— bensiinille (CH1.85)	d = 0,619 g/l
— dieselöljylle (CHl.86)	d = 0,619 g/1
— nestekaasulle (CH2.525)	d = 0,649 g/l
— maakaasulle (CH4)	d = 0,714 g/l
— typen oksidien (NOx) osalta:	d = 2,05 g/l

Testin aikana ajoneuvosta saadun hiukkaspäästön massa m määritetään punnitsemalla kahdella suodattimella kerättyjen hiukkasten massa, m1 ensimmäisestä suodattimesta, m2 toisesta suodattimesta:

— jos 0,95 (m1 + m2) ≤ m1,	m = m1,
— jos 0,95 (m1 + m2) > m1,	m = m1 + m2,
— jos m2 > m1,	testi on hylätty.

Tämän liitteen lisäyksessä 8 esitetään laskelmat esimerkkeineen, joita käytetään kaasumaisten ja hiukkasepäpuhtauspäästöjen massojen määrittämiseen.

LIITE 4

Lisäys 1

TYYPPI I -TESTIN TOIMINTASYKLIN OSAT

1.   TOIMINTASYKLI

Toimintasykli, joka koostuu osasta 1 (kaupunkiajosykli) ja osasta 2 (taajama-alueen ulkopuolinen ajosykli), esitetään kuvassa 1/1.

2.   KAUPUNKIAJOSYKLIN (Osa I) PERUSOSA

(Ks. kuva 1/2 ja taulukko 1.2.)

2.1.   Jako vaiheittain:

	Aika (s)	prosenttia
Joutokäynti	60	30,8	35,4
Joutokäynti, auto liikkuu, kytkin päällä; yhteensä	9	4,6
Vaihteen siirto	8	4,1
Kiihdytykset	36	18,5
Tasaisen nopeuden jaksot	57	29,2
Hidastukset	25	12,8
	195	100

2.2.   Jako vaihteiden käytön mukaan

	Aika (s)	prosenttia
Joutokäynti	60	30,8	35,4
Joutokäynti, auto liikkuu, kytkin päällä; yhteensä	9	4,6
Vaihteen siirto	8	4,1
Ykkösvaihde	24	12,3
Kakkosvaihde	53	27,2
Kolmosvaihde	41	21
	195	100

2.3.   Yleistä

— Keskinopeus testin aikana:	19 km/h
— Tehollinen ajoaika:	195 s
— Teoreettinen ajomatka yhdessä syklissä:	1,013 km
— Vastaava ajomatka neljässä syklissä:	4,052 km

Taulukko 1.2

Kaupunkiajon perussykli alustadynamometrillä (Osa 1)

Toiminnan N:o	Toiminta	Vaihe	Kiihtyvyys (m/s2)	Nopeus (km/h)	Kestoaika		Kumulatiivinen aika (s)	Käytettävä vaihde käsivalintaisella vaihteistolla
					Toiminta (s)	Vaihe (s)
1	Joutokäynti	1			11	11	11	6 s PM + 5 s K1  (20)
2	Kiihdytys	2	1,04	0–15	4	4	15	1
3	Tasainen nopeus	3		15	9	8	23	1
4	Hidastus	4	–0,69	15–10	2	5	25	1
5	Hidastus, kytkin irti		–0,92	10–0	3		28	K1  (20)
6	Joutokäynti	5			21	21	49	16 s PM + 5 s K1  (20)
7	Kiihdytys	6	0,83	0–15	5	12	54	1
8	Vaihteen siirto				2		56
9	Kiihdytys		0,94	15–32	5		61	2
10	Tasainen nopeus	7		32	24	24	85	2
11	Hidastus	8	–0,75	32–10	8	11	93	2
12	Hidastus, kytkin irti		–0,92	10–0	3		96	K2  (20)
13	Joutokäynti	9	0–15	0–15	21		117	16 s PM + 5 s K1  (20)
14	Kiihdytys	10			5	26	122	1
15	Vaihteen siirto				2		124
16	Kiihdytys		0,62	15–35	9		133	2
17	Vaihteen siirto				2		135
18	Kiihdytys		0,52	35–50	8		143	3
19	Tasainen nopeus	11		50	12	12	155	3
20	Hidastus	12	–0,52	50–35	8	8	163	3
21	Tasainen nopeus	13		35	13	13	176	3
22	Vaihteen siirto	14			2	12	178
23	Hidastus		–0,99	35–10	7		185	2
24	Hidastus, kytkin irti		–0,92	10–0	3		188	K2  (20)
25	Joutokäynti	15			7	7	195	7 s PM (20)

3.   TAAJAMA-ALUEEN ULKOPUOLINEN AJOSYKLI (Osa 2)

(Ks. kuva 1/3 ja taulukko 1.3.)

3.1.   Jako vaiheittain:

	Aika (s)	prosenttia
Joutokäynti:	20	5,0
Joutokäynti, auto liikkuu, kytkin päällä; yhteensä:	20	5,0
Vaihteen siirto:	6	1,5
Kiihdytykset:	103	25,8
Tasaisen nopeuden jaksot:	209	52,2
Hidastukset:	42	10,5
	400	100

3.2.   Jako vaihteiden käytön mukaan:

	Aika (s)	prosenttia
Joutokäynti:	20	5,0
Joutokäynti, auto liikkuu, kytkin päällä; yhteensä:	20	5,0
Vaihteen siirto:	6	1,5
Ykkösvaihde:	5	1,3
Kakkosvaihde	9	2,2
Kolmosvaihde:	8	2
Nelosvaihde:	99	24,8
Viitosvaihde:	233	58,2
	400	100

3.3.   Yleistä

— Keskinopeus testin aikana:	62,6 km/h
— Tehollinen ajoaika:	400 s
— Teoreettinen ajomatka yhdessä syklissä:	6,955 km
— Suurin nopeus:	120 km/h
— Suurin kiihtyvyys:	0,833 m/s2
— Suurin hidastuvuus:	–1,389 m/s2

Taulukko 1.3

Tyyppi I -testin taajama-alueen ulkopuolinen ajosykli (osa 2)

Toiminnan N:o	Toiminta	Vaihe N:o	Kiihtyvyys (m/s2)	Nopeus (km/h)	Kestoaika		Kumulatiivinen aika (s)	Käytettävä vaihde käsi-valintaisella vaihteistolla
					Toiminta (s)	Vaihe (s)
1	Joutokäynti	1			20	20	20	K1  (21)
2	Kiihdytys	12	0,83	0	5	41	25	1
3	Vaihteen siirto				2		27	—
4	Kiihdytys		0,62	15–35	9		36	2
5	Vaihteen siirto				2		38	—
6	Kiihdytys		0,52	35–30	8		46	3
7	Vaihteen siirto				2		48	—
8	Kiihdytys		0,43	50–70	13		61	4
9	Tasainen nopeus	3		70	50	50	111	5
10	Hidastus	4	–0,69	70–50	8	8	119	4 s · 5 + 4 s · 4
11	Tasainen nopeus	5		50	69	69	188	4
12	Kiihdytys	6	0,43	50–70	13	13	201	4
13	Tasainen nopeus	7		70	50	50	251	5
14	Kiihdytys	8	0,24	70–100	35	35	286	5
15	Tasainen nopeus (22)	9		100	30	30	316	5 (22)
16	Kiihdytys (22)	10	0,28	100–120	20	20	336	5 (22)
17	Tasainen nopeus (22)	11		120	10	20	346	5 (22)
18	Hidastus (22)	12	–0,69	120–80	16	34	362	5 (22)
19	Hidastus (22)		–1,04	80–50	8		370	5 (22)
20	Hidastus, kytkin irti		1,39	50–0	10		380	K5 (21)
21	Joutokäynti	13			20	20	400	PM (21)

LIITE 4

Lisäys 2

ALUSTADYNAMOMETRI

1.   MÄÄRITELMÄ ALUSTADYNAMOMETRISTÄ KIINTEÄLLÄ KUORMITUSKÄYRÄLLÄ

1.1.   Johdanto

Jos alustadynamometrillä ei voi jäljitellä kokonaisajovastuksia nopeuksilla 10–120 km/h, on suositeltavaa käyttää alustadynamometriä, jolla on jäljempänä määritellyt ominaisuudet.

1.2.   Määritelmä

1.2.1.   Alustadynamometri voi olla yksi- tai kaksirullainen.

Eturulla käyttää suoraan tai epäsuorasti inertiamassoja ja tehon absorptiolaitetta.

1.2.2.   Jarrulaitteen ja alustadynamometrin sisäisten kitkavaikutusten absorboima kuorma 0-nopeudesta 120 km/h tuntinopeuteen on seuraava:

F = (a + b · V2) ± 0,1 · F80 (ei ole negatiivinen)

jossa:

—	=	F	=	alustadynamometrin absorboima kokonaiskuorma (N)
—	=	a	=	pyörimisvastuksen arvoekvivalentti (N)
—	=	b	=	ilmanvastuksen kerroinekvivalentti [N/(km/h)2]
—	=	V	=	nopeus (km/h)
—	=	F80	=	kuorma nopeudessa 80 km/h (N).

2.   DYNAMOMETRIN KALIBROINTIMENETELMÄ

2.1.   Johdanto

Tässä lisäyksessä esitetään dynamometrin jarrun absorboiman kuorman määritysmenetelmä. Absorboitunut kuorma muodostuu kitkavaikutusten ja jarrulaitteiston absorboimasta kuormasta.

Dynamometri otetaan käyttöön testissä käytettävien testinopeuksien ulkopuolella. Dynamometrin käynnistämiseen käytettävä laite kytketään irti: vetorullan pyörimisnopeus laskee.

Tehon absorptioyksikkö ja kitkavaikutukset vaimentavat rullien liike-energiaa. Tämä menetelmä ei huomioi vaihtelua rullien sisäisissä kitkavaikutuksissa sen mukaan, onko rullien päällä ajoneuvo vai ei. Takarullan kitkavaikutusta ei huomioida, kun se on vapaa.

2.2.   Kuorman mittauslaitteiston kalibroiminen 80 km/h nopeuteen absorboidun kuorman funktiona

On käytettävä seuraavaa menettelyä (ks. myös kuvaa 2/1).

2.2.1.   Mitataan rullan pyörimisnopeus, jollei sitä vielä ole tehty. Voidaan käyttää viidettä pyörää, kierroslaskuria tai muuta menetelmää.

2.2.2.   Asetetaan ajoneuvo dynamometrille tai käytetään muuta tapaa dynamometrin käynnistykseen.

Käytetään vauhtipyörää tai muuta inertian simulointijärjestelmää kyseiselle inertialuokalle.

Kuva 2/1:

Alustadynamometrin absorboimaa tehoa kuvaava kaavio

2.2.4.   Kiihdytetään dynamometri nopeuteen 80 km/h.

2.2.5.   Kirjataan mitattu kuorma Fi (N).

2.2.6.   Kiihdytetään dynamometri nopeuteen 90 km/h.

2.2.7.   Kytketään dynamometrin käynnistykseen käytetty laite irti.

2.2.8.   Merkitään muistiin aika, jossa dynamometrin nopeus laskee 85 km/h:stä 75 km/h:iin.

2.2.9.   Säädetään tehon absorptiolaite eri tasolle.

2.2.10.   Edellä 2.2.4–2.2.9 kohdan vaatimukset on toistettava riittävän usein, jotta katetaan käytetyt kuorman vaihtelut.

2.2.11.   Lasketaan absorboitunut kuorma seuraavan kaavan avulla:

jossa:

—	=	F	=	absorboitunut kuorma N:ssä
—	=	Mi	=	ekvivalentti-inertia kilogrammoina (ilman vapaana pyörivän taemman rullan inertiavaikutuksia)
—	=	ΔV	=	poikkeama vauhdin osalta m/s (10 km/h = 2,775 m/s)
—	=	t	=	rullan hidastumiseen nopeudesta 85 km/h nopeuteen 75 km/h kulunut aika.

Kuviossa 2/2 esitetään mitattu kuorma nopeuden ollessa 80 km/h kyseisellä nopeudella absorboituneen kuorman funktiona.

Kuvio 2/2:

Nopeudessa 80 km/h mitattu kuorma kyseisellä nopeudella absorboituneen kuorman funktiona

2.2.13.   Edellä 2.2.3-2.2.12 kohdassa esitetyt vaatimukset on toistettava kaikille käytetyille inertialuokille.

2.3.   Kuorman mittauslaitteiston kalibroiminen absorboidun kuorman funktiona muilla nopeuksilla.

Edellä 2.2 kohdassa esitetyt menettelyt on toistettava riittävän usein valituille nopeuksille.

2.4.   Dynamometrin kuorman absorptiokäyrän tarkastaminen vertailuarvosta 80 km/h nopeudella.

2.4.1.   Asetetaan ajoneuvo dynamometrille tai käytetään muuta tapaa dynamometrin käynnistykseen.

2.4.2.   Säädetään dynamometri absorboituun kuormaan 80 km/h:ssä.

2.4.3.   Kirjataan absorboitunut kuorma nopeuksilla 120, 100, 80, 60, 40 ja 20 km/h.

2.4.4.   Piirretään käyrä F(V) ja tarkastetaan, että se vastaa tämän lisäyksen 1.2.2 kohdan vaatimuksia.

2.4.5.   Toistetaan 2.4.1–2.4.4 kohdassa annettu menettely muilla kuorma F:n arvoilla 80 km/h:ssa ja muilla inertia-arvoilla.

2.5.   Samaa menettelyä on käytettävä voiman tai vääntömomentin kalibrointiin.

3.   DYNAMOMETRIN SÄÄTÖ

3.1.   Asetusmenetelmät

3.1.1.   Johdanto

Tämä menetelmä ei ole suositeltava ja sitä saa käyttää vain kiinteän kuormituskäyrän dynamometreille kuorman säädön mittaamiseksi 80 km/h nopeudessa eikä sitä voi käyttää sellaisten ajoneuvojen osalta, joissa on dieselmoottori.

3.1.2.   Testikojeisto

Alipaine (tai absoluuttipaine) ajoneuvon imusarjassa on mitattava ± 0,25 kPa:n tarkkuudella. Paineen arvoa on voitava tallentaa jatkuvasti tai enintään yhden sekunnin välein. Nopeuden arvoa on tallennettava jatkuvasti ± 0,4 km/h:n tarkkuudella.

3.1.3.   Testi tiellä

3.1.3.1.   Varmistetaan, että tämän liitteen lisäyksessä 3 olevan 4 jakson vaatimukset täyttyvät.

3.1.3.2.   Ajetaan ajoneuvolla tasaista 80 km/h nopeutta ja tallennetaan nopeus ja alipaine (tai absoluuttipaine) edellä olevan 3.1.2 kohdan vaatimusten mukaisesti.

3.1.3.3.   Toistetaan edellä 3.1.3.2 kohdassa vahvistettu menettely kolme kertaa molempiin suuntiin. Kaikki kuusi ajoa on tehtävä neljän tunnin kuluessa.

3.1.4.   Tulosten käsittely ja hyväksyntäkriteerit

3.1.4.1.   Tarkastellaan 3.1.3.2 ja 3.1.3.3 kohdan mukaisesti saatuja tuloksia. (Nopeus ei saa olla pienempi kuin 79,5 km/h tai suurempi kuin 80,5 km/h kauemmin kuin yhden sekunnin ajan.) Luetaan kustakin ajosta alipaine sekunnin välein ja lasketaan alipaineen keskiarvo (v) ja keskihajonta (keskihajonnat). Laskentaan on sisällyttävä vähintään 10 alipainelukemaa.

3.1.4.2.   Keskihajonta ei saa ylittää 10 prosenttia keskiarvosta (v) kussakin ajossa.

3.1.4.3.   Lasketaan keskiarvo kuudelle ajolle (kolme ajoa kumpaankin suuntaan).

3.1.5.   Dynamometrin säätö

3.1.5.1.   Valmistelu

Suoritetaan tämän liitteen lisäyksessä 3 olevassa 5.1.2.2.1–5.1.2.2.4 kohdassa eritellyt toiminnat.

3.1.5.2.   Kuorman säätö

Lämmityksen jälkeen ajetaan ajoneuvoa tasaisella 80 km/h nopeudella ja säädetään dynamometrin kuorma siten, että alipainelukema (v) on edellä 3.1.4.3 kohdan mukainen. Poikkeama siitä ei saa olla suurempi kuin 0,25 kPa. Tähän on käytettävä samoja mittauslaitteita kuin testissä tiellä.

3.2.   Vaihtoehtoiset asetusmenetelmät

Ajoneuvon valmistajan suostumuksella voidaan käyttää seuraavaa menetelmää:

3.2.1.   Jarrulaitteisto säädetään absorboimaan vetopyörästön teho tasaisella 80 km/h nopeudella seuraavan taulukon mukaisesti:

Ajoneuvojen vertailumassa	Ekvivalentti-inertia	Dynamometrin absorboima teho ja kuorma 80 km/h nopeudella		Kerroin
VM (kg)	kg	kW	N	a	b
				N	N/(km/h)
VM ≤ 480	455	3,8	171	3,8	0,0261
480 < VM ≤ 540	510	4,1	185	4,2	0,0282
540 < VM ≤595	570	4,3	194	4,4	0,0296
595 < VM ≤ 650	625	4,5	203	4,6	0,0309
650 < VM ≤ 710	680	4,7	212	4,8	0,0323
710 < VM ≤ 765	740	4,9	221	5,0	0,0337
765 < VM ≤ 850	800	5,1	230	5,2	0,0351
850 < VM ≤ 965	910	5,6	252	5,7	0,0385
965 < VM ≤ 1 080	1 020	6,0	270	6,1	0,0412
1 080 < VM ≤ 1 190	1 130	6,3	284	6,4	0,0433
1 190 < VM ≤ 1 305	1 250	6,7	302	6,8	0,0460
1 305 < VM ≤ 1 420	1 360	7,0	315	7,1	0,0481
1 420 < VM ≤ 1 530	1 470	7,3	329	7,4	0,0502
1 530 < VM ≤ 1 640	1 590	7,5	338	7,6	0,0515
1 640 < VM ≤ 1 760	1 700	7,8	351	7,9	0,0536
1 760 < VM ≤ 1 870	1 810	8,1	365	8,2	0,0557
1 870 < VM ≤ 1 980	1 930	8,4	378	8,5	0,0577
1 980 < VM ≤ 2 100	2 040	8,6	387	8,7	0,0591
2 100 < VM ≤ 2 210	2 150	8,8	396	8,9	0,0605
2 210 < VM ≤ 2 380	2 270	9,0	405	9,1	0,0619
2 380 < VM ≤ 2 610	2 270	9,4	423	9,5	0,0646
2 610 < VM	2 270	9,8	441	9,9	0,0674

3.2.2.   Muiden ajoneuvojen kuin henkilöautojen, joiden vertailupaino on suurempi kuin 1 700 kg, ja ajoneuvojen, joiden kaikki pyörät ovat vetäviä, osalta 3.2.1 kohdan taulukossa esitetyt tehoarvot kerrotaan tekijällä 1,3.

LIITE 4

Lisäys 3

AJONEUVON AJOVASTUKSET – MITTAUSMENETELMÄ TIELLÄ – SIMULOINTI ALUSTADYNAMOMETRILLÄ

1.   MENETELMIEN TAVOITE

Jäljempänä määriteltyjen menetelmien tavoite on mitata ajoneuvon ajovastus vakionopeuksilla tiellä ja simuloida tätä vastusta dynamometrillä liitteessä 4 olevan 4.1.5 kohdan edellytysten mukaisesti.

2.   TIEN MÄÄRITELMÄ

Tien on oltava vaakasuora ja riittävän pitkä, jotta jäljempänä tarkoitetut mittaukset voidaan tehdä. Nousun tai laskun on oltava vakio ± 0,1 prosentin tarkkuudella eikä se saa olla suurempi kuin 1,5 prosenttia.

3.   ULKOILMAN OLOSUHTEET

3.1.   Tuuli

Testaus voidaan tehdä vain tuulilla, joiden nopeuksien keskiarvo on pienempi kuin 3 m/s ja suurimmat nopeudet pienempiä kuin 5 m/s. Lisäksi tuulen vaakasuoran vektoriosan testaustiehen nähden on oltava pienempi kuin 2 m/s. Tuulen nopeus on mitattava 0,7 m tien pinnan yläpuolelta.

3.2.   Kosteus

Tien on oltava kuiva.

3.3.   Paine – Lämpötila

Testin aikana ilman tiheys ei saa poiketa enempää kuin ± 7,5 prosenttia vertailuolosuhteista p = 100 kPa ja T = 293,2 K.

4.   AJONEUVON VALMISTELU (23)

4.1.   Testiajoneuvon valinta

Kun kaikkia ajoneuvotyyppiä koskevia variantteja ei ole mitattu, on testiajoneuvoa valittaessa käytettävä seuraavia perusteita.

4.1.1.   Kori

Kun on olemassa tyypiltään erilaisia koreja, testi tehdään vähiten aerodynaamiselle korille. Valmistajan on toimitettava valintaa koskevat tarvittavat tiedot.

4.1.2.   Renkaat

Testiin valitaan mahdollisimman leveät renkaat. Jos rengaskokoja on enemmän kuin kolme, valitaan ne renkaat, joissa on suurin kulutuspinta.

4.1.3.   Testipaino

Testipainona käytetään ajoneuvon vertailupainoa suurimman inertialuvun mukaisesti.

4.1.4.   Moottori

Testiajoneuvossa on oltava mahdollisimman suuri yksi tai useampi lämmönvaihdin.

4.1.5.   Voimansiirto

Testi suoritetaan kullakin seuraavista vaihdelaatikon vaihteistotyypeistä:

—	etuvetoinen,

—	takavetoinen,

—	kokonainen 4 × 4,

—	osittainen 4 × 4,

—	automaattivaihteinen,

—	käsivaihteinen.

4.2.   Sisäänajo

Ajoneuvon on oltava normaalissa ajokunnossa ja -säädöissä, ja sillä on oltava takanaan vähintään 3 000 km:n pituinen totutusajo. Renkaat on ajettava sisään samalla kuin ajoneuvokin, tai niiden kulutuspinnan urasyvyyden on oltava 90–50 prosenttia alkuperäisestä urasyvyydestä.

4.3.   Tarkastukset

Seuraavat tarkastukset on tehtävä ajoneuvon valmistajan asianomaiselle käytölle antamien ohjeiden mukaisesti:

—	pyörät, pölykapselit, renkaat (merkki, tyyppi, paine),

—	etuakseligeometria,

—	jarrujen säätö (hankautumisen estäminen), etu- ja taka-akseleiden voitelu,

—	jousituksen ja ajoneuvon maavaran säätö jne.

4.4.   Testin valmistelu

4.4.1.   Ajoneuvo kuormataan vertailumassaansa. Ajoneuvon maavaran on oltava sellainen, että kuorman painopiste sijaitsee ulompien etuistuinten ”R”-pisteiden puolivälissä ja näiden pisteiden kautta kulkevalla suoralla.

4.4.2.   Tiellä suoritettavissa testeissä ajoneuvon ikkunoiden on oltava kiinni. Ilmastointilaitteiden, valaisimien ym. suojusten on oltava pois käytöstä -asennossa.

4.4.3.   Ajoneuvon on oltava puhdas.

4.4.4.   Ajoneuvo saatetaan sopivalla tavalla tavanomaiseen käyntilämpötilaan välittömästi ennen testiä.

5.   MENETELMÄT

5.1.   Energian muutosmenetelmä rullauksen aikana

5.1.1.   Tiellä

5.1.1.1.   Testilaitteisto ja virhe

Ajan mittausvirheen on oltava pienempi kuin ± 0,1 s.

Nopeuden mittausvirheen on oltava pienempi kuin ± 2 prosenttia.

5.1.1.2.   Testausmenettely

5.1.1.2.1.   Kiihdytetään ajoneuvo 10 km/h suurempaan nopeuteen kuin valittu testinopeus V.

5.1.1.2.2.   Siirretään vaihde ”vapaa” asentoon.

5.1.1.2.3.   Mitataan aika (t1), joka kuluu hidastumiseen nopeudesta:

V2 = V + ΔV km/h nopeuteen V1 = V – ΔV km/h

5.1.1.2.4.   Suoritetaan sama testi vastakkaiseen suuntaan: t2.

5.1.1.2.5.   Lasketaan aikojen t1 ja t2 keskiarvo T.

5.1.1.2.6.   Toistetaan nämä testit useita kertoja, jotta tilastollinen tarkkuus (p) keskiarvosta:

ei ole suurempi kuin 2 prosenttia (p ≤ 2 prosenttia)

Tilastollinen tarkkuus (p) määritellään:

jossa:

—	t	=	alla olevassa taulukossa annettu kerroin,
—	n	=	testien lukumäärä,
—	s	=	keskihajonta

n	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13	14	15
t	3,2	2,8	2,6	2,5	2,4	2,3	2,3	2,2	2,2	2,2	2,2	2,2
	1,6	1,25	1,06	0,94	0,85	0,77	0,73	0,66	0,64	0,61	0,59	0,57

5.1.1.2.7.   Lasketaan teho kaavasta:

jossa:

—	=	P	=	ilmaistaan kilowatteina,
—	=	V	=	testin nopeus m/s,
—	=	ΔV	=	nopeuden poikkeama nopeudesta V m/s,
—	=	M	=	vertailumassa kg,
—	=	T	=	aika sekunteina (s).

5.1.1.2.8.   Ajoradalla määritettyä tehoa (P) korjataan ympäröivien olosuhteiden mukaan seuraavasti:

Pkorjattu = K · Pmitattu

jossa:

—	=	RR	=	rullausvastus nopeudessa V
—	=	RAERO	=	ilmanvastus nopeudessa V
—	=	RT	=	kokonaisajovastus = RR + RAERO
—	=	KR	=	rullausvastuksen lämpötilaa koskeva korjaustekijä, jonka on oltava: 8,64 A 10–3/°C, tai viranomaisen hyväksymä valmistajan korjaustekijä
—	=	t	=	tietestissä ympäröivä lämpötila °C
—	=	t0	=	vertailulämpötila = 20 °C
—	=	p	=	ilmantiheys testiolosuhteissa
—	=	p0	=	ilmantiheys vertailuolosuhteissa (20 °C, 100 kPa).

Ajoneuvon valmistajan on täsmennettävä suhteet RR/RT ja RAERO/RT yhtiössä tavanomaisesti saatavissa olevan tiedon perusteella.

Jos arvoja ei ole saatavissa, voidaan käyttää seuraavan kaavan avulla saatavia pyörintä- ja kokonaisvastuksen suhteita, jollei valmistajan ja kyseisen teknisen laitoksen välisestä sopimuksesta muuta johdu:

jossa:

—	M = ajoneuvon massa kilogrammoina

—	sekä kunkin nopeuden osalta seuraavassa taulukossa esitetyt tekijät a ja b: V (km/h) a b 20 7,24 A 10–5 0,82 40 1,59 A 10–4 0,54 60 1,96 A 10–4 0,33 80 1,85 A 10–4 0,23 100 1,63 A 10–4 0,18 120 1,57 A 10–4 0,14

5.1.2.   Dynamometrillä

5.1.2.1.   Mittauslaitteisto ja tarkkuus

Laitteiston on oltava samanlainen kuin tiellä käytetty.

5.1.2.2.   Testausmenettely

5.1.2.2.1.   Asennetaan ajoneuvo testidynamometrille.

5.1.2.2.2.   Säädetään vetopyörien rengaspaine (kylmänä) dynamometrin vaatimaan arvoon.

5.1.2.2.3.   Säädetään dynamometrin ekvivalentti-inertia.

5.1.2.2.4.   Saatetaan ajoneuvo ja dynamometri käyttölämpötilaan sopivalla tavalla.

5.1.2.2.5.   Suoritetaan edellä 5.1.1.2 kohdassa (lukuun ottamatta 5.1.1.2.4 ja 5.1.1.2.5 kohtaa) esitetyt toiminnat ja korvataan 5.1.1.2.7 kohdan kaavassa tekijä M tekijällä I.

5.1.2.2.6.   Säädetään jarrulaitteisto siten, että saadaan korjattu teho (5.1.1.2.8 kohta) ja että ajoneuvon massan (M) ajoradalla ja käytettävän testimassan ekvivalentti-inertian välinen ero otetaan huomioon. Tämä voidaan suorittaa laskemalla tiellä keskimääräinen vapaalla ajettaessa kuluva hidastusaika nopeudesta V2 nopeuteen V1 ja laskemalla sama aika dynamometrillä seuraavien suhteiden avulla:

K = edellä 5.1.1.2.8 kohdassa täsmennetty arvo.

5.1.2.2.7.   Teho Pa, jonka dynamometri tulee absorboimaan, olisi määritettävä, jotta saman ajoneuvon osalta saataisiin eri päivinä sama teho (5.1.1.2.8 kohta).

5.2.   Vääntömomentin mittausmenetelmä vakionopeudella

5.2.1.   Tiellä

5.2.1.1.   Mittauslaitteisto ja virhe

Vääntömomentin mittaus on suoritettava sopivalla mittauslaitteella, joka antaa ± 2 prosentin tarkkuuden.

Nopeusmittauksen tarkkuuden on oltava ± 2 prosenttia.

5.2.1.2.   Testausmenettely

5.2.1.2.1.   Kiihdytetään ajoneuvo valittuun vakiintuneeseen nopeuteen V.

5.2.1.2.2.   Tallennetaan vääntömomentti Ct ja nopeus vähintään 20 sekunnin ajan. Tiedot rekisteröivän järjestelmän tarkkuuden on oltava vähintään ± 1 Nm vääntömomentin osalta ja ± 0,2 km/h nopeuden osalta.

5.2.1.2.3.   Vääntömomentin Ct ja nopeuden poikkeamat suhteessa aikaan saavat olla enintään 5 prosenttia mittausjakson kunkin sekunnin aikana.

5.2.1.2.4.   Vääntömomentti Ct1 on keskimääräinen vääntömomentti, joka saadaan seuraavasta kaavasta:

5.2.1.2.5.   Suoritetaan testi kumpaankin suuntaan kolme kertaa. Keskimääräinen vääntömomentti määritetään vertailunopeuden osalta kuuden mittauksen perusteella. Jos keskimääräinen nopeus poikkeaa enemmän kuin 1 km/h vertailunopeudesta, on keskimääräisen vääntömomentin laskennassa käytettävä lineaarista regressiota.

5.2.1.2.6.   Määritetään näiden kahden vääntömomentin Ct1 ja Ct2 keskiarvo ts. Ct.

5.2.1.2.7.   Ajomatkalla määritettyä keskimääräistä vääntömomenttia CT on korjattava ympäröivien olosuhteiden mukaisesti seuraavalla tavalla:

CTkorjattu = K · CTmitattu

jossa K:n osalta määritelmä löytyy tämän lisäyksen 5.1.1.2.8 kohdasta.

5.2.2.   Dynamometrillä

5.2.2.1.   Mittauslaitteisto ja virhe

Laitteiston on oltava samanlainen kuin tiellä käytetty.

5.2.2.2.   Testausmenettely

5.2.2.2.1.   Toteutetaan edellä 5.1.2.2.1–5.1.2.2.4 kohdassa esitetyt toimenpiteet.

5.2.2.2.2.   Toteutetaan edellä 5.2.1.2.1–5.2.1.2.4 kohdassa esitetyt toimenpiteet.

5.2.2.2.3.   Säädetään jarrutuslaitteisto siten, että se vastaa edellä 5.2.1.2.7 kohdassa esitettyä korjattua ajomatkalla saatua kokonaisvääntömomenttia.

5.2.2.2.4.   Suoritetaan samat toiminnat kuin 5.1.2.2.7 kohdassa samaa tarkoitusta varten.