16.12.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/56

---

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö N:o 44 — Moottoriajoneuvojen lapsimatkustajien turvalaitteiden hyväksyntää koskevat yhdenmukaiset vaatimukset (”lasten turvajärjestelmät”)

1.   SOVELTAMISALA

1.1.   Tämä sääntö koskee lasten turvajärjestelmiä, jotka soveltuvat asennettaviksi vähintään kolmipyöräisiin moottoriajoneuvoihin ja joita ei ole tarkoitettu käytettäväksi kokoontaitettavien (kääntö)istuimien tai sivuttaissuuntaisten istuimien yhteydessä.

2.   MÄÄRITELMÄT

Tässä säännössä tarkoitetaan:

Lasten turvajärjestelmällä (”turvajärjestelmä”) kaikkia sellaisista osista koostuvia järjestelmiä, joihin voi kuulua hihnoja tai taipuisia osia sekä vyölukko, säätölaitteita, kiinnittimiä ja joissakin tapauksissa täydentävä laite kuten kantolaukku, vauvankantolaukku, lisäistuin ja/tai törmäyssuoja, joka voidaan kiinnittää moottoriajoneuvoon. Sen tarkoituksena on vähentää järjestelmän käyttäjän vahingoittumisen vaaraa rajoittamalla tämän kehon liikkuvuutta ajoneuvossa törmäyksen tai vauhdin äkillisen hidastumisen yhteydessä.

Lasten turvalaitteet jaetaan viiteen ”massaryhmään”:

2.1.1.1.   ryhmä 0 sellaisia lapsia varten, joiden massa on alle 10 kg;

2.1.1.2.   ryhmä 0+ sellaisia lapsia varten, joiden massa on alle 13 kg;

2.1.1.3.   ryhmä I sellaisia lapsia varten, joiden massa on 9–18 kg;

2.1.1.4.   ryhmä II sellaisia lapsia varten, joiden massa on 15–25 kg;

2.1.1.5.   ryhmä III sellaisia lapsia varten, joiden massa on 22–36 kg;

Lasten turvalaitteet jaetaan neljään ”luokkaan”:

2.1.2.1.   ”joka autoon sopiva” -luokka, jota käytetään 6.1.1. ja 6.1.3.1. kohdassa määritellyllä tavalla ajoneuvon useimmilla istumapaikoilla ja erityisesti niillä, jotka on arvioitu ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteen 13 lisäyksen 2 mukaisesti yhteensopiviksi kyseiseen luokkaan kuuluvien lasten turvalaitteiden kanssa;

2.1.2.2.   ”automerkki- ja istuinkohtainen” -luokka, jota käytetään 6.1.1. ja 6.1.3.1. kohdassa määritellyllä tavalla tiettyjen ajoneuvotyyppien määrätyillä istumapaikoilla, jotka ovat joko lasten turvalaitteiden valmistajan tai ajoneuvonvalmistajan ilmoittamia;

2.1.2.3.   ”automerkkikohtainen” luokka, jota käytetään 6.1.1. ja 6.1.3.2. kohdassa määritellyllä tavalla;

”autotyyppikohtainen” luokka, joka on tarkoitettu käytettäväksi joko

2.1.2.4.1.   erityisissä ajoneuvotyypeissä 6.1.2. ja 6.1.3.3. kohdan mukaisesti tai

2.1.2.4.2.   ”sisäänrakennettuna” lasten turvalaitteena.

Lasten turvajärjestelmät jakautuvat kahteen luokkaan:

integroitu luokka, johon kuuluvat lasten turvajärjestelmät koostuvat yhdistelmästä hihnoja tai taipuisia osia sekä vyölukosta, säätölaitteesta, kiinnittimistä ja joissain tapauksissa lisäistuimesta ja/tai törmäyssuojasta, joka voidaan kiinnittää sen oman integroidun hihnan tai integroitujen hihnojen avulla;

ei-integroitu luokka, johon kuuluvat lasten turvajärjestelmät voivat muodostua osittaisesta turvalaitteesta, joka muodostaa täydellisen lasten turvajärjestelmän, kun sitä käytetään yhdessä aikuisten turvavyön kanssa, joka kiertää lapsen kehon tai pitää paikallaan turvalaitetta, johon lapsi on asetettu;

2.1.3.1.   ”osittaisella turvajärjestelmällä” laitetta, kuten tukityynyä, johon kuuluvat lasten turvajärjestelmät muodostavat täydellisen lasten turvajärjestelmän, kun sitä käytetään yhdessä aikuisten turvavyön kanssa, joka kiertää lapsen kehon tai pitää paikallaan turvalaitetta, johon lapsi on asetettu;

2.1.3.2.   ”tukityynyllä” tukevaa tyynyä, jota voidaan käyttää aikuisen turvavyön yhteydessä;

2.1.3.3.   ”ohjainhihnalla” hihnaa, joka pitää aikuiselle tarkoitetun turvavyön olkahihnan lapselle soveltuvassa asennossa ja jolla olkahihnan tehollinen kohta, jossa sen suunta muuttuu, voidaan säätää hihnaa pitkin ylös ja alas siirrettävällä laitteella käyttäjän olkapään kohdalle ja lukita siihen asentoon. Tätä ohjainhihnaa ei ole tarkoitettu ottamaan vastaan merkittävää osaa dynaamisesta kuormasta;

2.2.   ”lasten turvaistuimella” lasten turvalaitetta, johon kuuluu lapselle tarkoitettu istuin;

2.3.   ”vyöllä” lasten turvalaitetta, johon kuuluu vyölukolla varustettu hihnojen yhdistelmä, säätölaitteita ja kiinnittimiä;

”istuimella” rakennetta, joka on olennainen osa lasten turvalaitetta ja joka on tarkoitettu istuma-asennossa olevaa lasta varten;

2.4.1.   ”kantolaukulla” turvajärjestelmää, johon lapsi on tarkoitettu kiinnitettäväksi selälleen tai vatsalleen niin, että tämän selkäranka on ajoneuvon pituussuuntaiseen keskilinjaan nähden kohtisuorassa asennossa. Se on tarkoitettu törmäyksen sattuessa jakamaan tukevat voimat lapsen pään ja vartalon osalle lukuun ottamatta raajoja.

2.4.2.   ”kantolaukun turvalaitteella” laitetta, jolla kantolaukku kiinnitetään ajoneuvon rakenteeseen;

2.4.3.   ”vauvankantolaukulla” turvajärjestelmää, johon lapsi sijoitetaan kasvot tulosuuntaan puoliksi istuvaan asentoon. Se on tarkoitettu etutörmäyksen sattuessa jakamaan tukevat voimat lapsen pään ja vartalon osalle lukuun ottamatta raajoja.

2.5.   ”istuintuella” sitä lasten turvalaitteen osaa, jolla istuinta voidaan kohottaa;

2.6.   ”lapsen tuella” sitä lasten turvalaitteen osaa, jolla lasta voidaan kohottaa lasten turvalaitteessa;

2.7.   ”törmäyssuojalla” laitetta, joka kiinnitetään lapsen etupuolelle ja joka on tarkoitettu etutörmäyksen sattuessa jakamaan tukevat voimat laajemmalle alueelle lapsen kehon pituussuunnassa;

”hihnalla” taipuisaa osaa, jonka tarkoituksena on siirtää voimia;

2.8.1.   ”lantiohihnalla” täydellisenä vyönä tai vyön osana etupuolelta lapsen lantioseudun yli kulkevaa ja sitä tukevaa hihnaa;

2.8.2.   ”olkahihnalla” lapsen vartalon rintaosaa tukevaa vyön osaa;

2.8.3.   ”haarahihnalla” hihnaa (tai jaettua hihnaa, joka muodostuu kahdesta tai useammasta hihnaston osasta) ja joka on kiinnitetty lasten turvalaitteeseen ja lantiohihnaan ja joka kulkee lapsen reisien välistä; se on tarkoitettu tavanomaisessa käytössä estämään lapsen liukuminen lantiohihnan alitse ja estämään törmäyksen sattuessa lantiohihnan siirtyminen lantiolta ylös;

2.8.4.   ”lasten turvahihnalla” hihnaa, joka on vyön olennainen osa ja joka tukee vain lapsen kehoa;

2.8.5.   ”lasten turvalaitteen kiinnityshihnalla” hihnaa, jolla lasten turvalaite kiinnitetään ajoneuvon rakenteeseen ja joka voi olla osa ajoneuvon istuimen kiinnityslaitetta;

2.8.6.   ”valjasvyöllä” asennelmaa, johon kuuluu lantiovyö ja olkahihnat sekä haarahihna, mikäli sellainen on asennettu;

2.8.7.   ”Y-hihnalla” vyötä, jossa hihnojen yhdistelmän muodostavat lapsen säärten välistä kulkeva hihna ja kummankin olkapään kautta kulkevat hihnat;

”vyölukolla” nopeasti avattavaa laitetta, jonka ansiosta vyö pitää lapsen paikallaan tai auton rakenne pitää vyön paikallaan ja joka on mahdollista avata nopeasti. Vyölukkoon voi kuulua myös säätölaite;

2.9.1.   ”umpirakenteisella vyölukon avauspainikkeella” vyölukon avauspainiketta, jolla vyölukkoa ei saa pystyä avaamaan halkaisijaltaan 40 mm:n palloa käyttäen;

2.9.2.   ”avorakenteisella vyölukon avauspainikkeella” vyölukon avauspainiketta, jolla vyölukko on pystyttävä avaamaan halkaisijaltaan 40 mm:n palloa käyttäen;

”säätölaitteella” laitetta, joka mahdollistaa turvalaitteen tai sen kiinnittimien säätämisen käyttäjän kehoa, ajoneuvon rakennetta tai molempia vastaavasti. Säätölaite voi olla osa vyölukkoa, se voi olla kelauslaite tai mikä tahansa muu turvavyön osa;

2.10.1.   ”pikasäätölaitteella” säätölaitetta, jota on mahdollista käyttää yhden käden yhdellä sujuvalla liikkeellä;

2.10.2.   ”suoraan lasten turvalaitteeseen kiinnitetyllä säätölaitteella” integroidun valjasvyön säätölaitetta, joka on kiinnitetty suoraan lasten turvalaitteeseen ja joka ei ole suoraan sen hihnaston varassa, jonka säätämiseen se on tarkoitettu;

2.11.   ”kiinnittimillä” lasten turvalaitteen osia, mukaan lukien sen kiinnityslaitteet, jotka mahdollistavat lasten turvalaitteen luotettavan kiinnittämisen ajoneuvon rakenteeseen joko suoraan tai ajoneuvon istuimen välityksellä;

2.12.   ”energianvaimentimella” laitetta, joka on suunniteltu yksin tai yhdessä hihnan kanssa ottamaan vastaan energiaa ja joka on osa lasten turvalaitetta;

”kelauslaitteella” laitetta, joka on tarkoitettu koko lasten turvalaitteeseen kuuluvan hihnan tai sen osan kelaamiseen. Ilmaisu käsittää seuraavat laitteet:

2.13.1.   ”automaattisesti lukittuvalla kelauslaitteella” kelauslaitetta, joka sallii hihnan kelautumisen ulos haluttuun pituuteen ja josta uloskelattu hihna automaattisesti mukautuu henkilön kehon mukaan, kun vyölukko kiinnitetään, ja samalla hihnan kelautuminen ulos ilman käyttäjän tahallista toimintaa estyy;

”törmäyksessä lukittuvalla kelauslaitteella” kelauslaitetta, joka tavanomaisissa ajo-olosuhteissa ei rajoita turvavyön käyttäjän liikkumisvapautta. Laite on varustettu hihnan pituuden säätölaitteilla, jotka säätävät automaattisesti hihnan pituuden käyttäjän kehon mukaan, sekä törmäystilanteessa aktivoituvalla lukitusmekanismilla:

2.13.2.1.   ajoneuvon jarrutuksesta, hihnan kelautumisesta kelauslaitteesta tai muiden automaattisten toimintojen vaikutuksesta (yksinkertainen lukkiutumistapa), tai

2.13.2.2.   tällaisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta (monitoiminen lukittumistapa);

”turvalaitteen kiinnityspisteillä” ajoneuvon rakenteen tai istuimen rakenteen osia, joihin lasten turvalaitteen kiinnittimet kiinnitetään;

2.14.1.   ”lisäkiinnityspisteillä” ajoneuvon tai ajoneuvon istuimen rakenteen osia taikka mitä tahansa muita ajoneuvon osia, joihin lasten turvalaite on tarkoitus kiinnittää ja jotka täydentävät säännön nro 14 mukaisia kiinnityspisteitä;

2.15.   ”eteenpäin suunnatulla” ajoneuvon tavanomaiseen kulkusuuntaan suunnattua;

2.16.   ”taaksepäin suunnatulla” ajoneuvon tavanomaiseen kulkusuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan suunnattua;

2.17.   ”kallistetulla asennolla” erityistä istuimen asentoa, joka mahdollistaa lapselle nojaavan asennon;

2.18.   ”makuuasennossa/selällään/vatsallaan” asentoa, jossa ainakin lapsen pää ja vartalo lukuun ottamatta raajoja ovat vaakasuoralla pinnalla, kun lapsi on levossa turvalaitteessa;

”lasten turvalaitetyypillä” lasten turvalaitteita, jotka eivät poikkea toisistaan seuraavilta olennaisilta osin:

2.19.1.   luokka sekä massaryhmä(t), joita varten, sekä suunta (määritelty 2.15. ja 2.16. kohdassa), jossa turvalaite on tarkoitettu käytettäväksi;

2.19.2.   lasten turvalaitteen geometria;

2.19.3.   istuimen,

pehmusteiden ja

törmäyssuojan

mitat, massa, materiaali ja väri;

2.19.4.   hihnojen materiaali, kudos, mitat ja väri;

2.19.5.   jäykät osat (vyölukko, kiinnityslaitteet jne.);

”ajoneuvon istuimella” yhden täysikasvuisen henkilön istuttavaa ajoneuvon rakenteeseen erottamattomasti kuuluvaa tai irrallista rakennetta verhoiluineen. Tällöin tarkoitetaan:

2.20.1.   ”ajoneuvonistuinten ryhmällä” yhden tai useamman aikuisen henkilön istuttavaa joko yhdistelmäistuinta tai useampaa erillistä, vierekkäistä istuinta (jotka on sijoitettu niin, että yhden istuimen etukiinnityspisteet ovat linjassa toisen istuimen etu- tai takakiinnityspisteiden kanssa tai näiden välistä kulkevalla linjalla);

2.20.2.   ”yhdistelmäistuimella” useamman kuin yhden aikuisen istuttavaksi tarkoitettua rakennetta verhoiluineen;

2.20.3.   ”ajoneuvon etuistuimilla” ryhmää istuimia, jotka ovat sijaitsevat matkustajatilassa etummaisina, eli suoraan niiden edessä ei ole yhtään muuta istuinta;

2.20.4.   ”ajoneuvon takaistuimilla” kiinteitä menosuuntaan suunnattuja istuimia, jotka sijaitsevat toisen ajoneuvonistuinten ryhmän takana;

”säätöjärjestelmällä” täydellistä laitetta, jonka avulla ajoneuvon istuin tai istuimen osa voidaan säätää istuimen aikuisen käyttäjän keholle sopivaan asentoon. Tällaisella laitteella voidaan erityisesti:

2.21.1.   säätää istuimen asentoa pituussuunnassa ja/tai

2.21.2.   pystysuunnassa ja/tai

2.21.3.   istuinkulman osalta;

2.22.   ”ajoneuvonistuimen kiinnityspisteillä” järjestelmää, asiaankuuluvat osat ajoneuvon rakenteessa mukaan lukien, jolla aikuiselle käyttäjälle tarkoitettu istuinkokonaisuus on kiinnitetty ajoneuvon rakenteeseen;

”istuintyypillä” aikuiselle tarkoitettujen istuinten luokkaa, johon kuuluvat istuimet eivät eroa toisistaan olennaisilta osin, kuten:

2.23.1.   istuinrakenteen muoto, mitat ja materiaalit,

2.23.2.   istuimen selkänojan säätö- ja lukitusjärjestelmien tyypit ja mitat sekä

2.23.3.   istuimessa olevien aikuiselle tarkoitetun turvavyön kiinnityspisteiden, istuimen kiinnityspisteiden ja asiaankuuluvien ajoneuvon rakenteellisten osien tyyppi ja mitat;

2.24.   ”siirtojärjestelmällä” laitetta, jonka avulla aikuisen istuinta tai jotakin sen osaa voidaan portaattomasti siirtää pituussuunnassa tai istuimen osien välisiä kulmia muuttaa matkustajien ajoneuvoon nousemisen tai ajoneuvosta poistumisen taikka esineiden ajoneuvoon lastaamisen ja ajoneuvosta purkamisen helpottamiseksi;

2.25.   ”lukitusjärjestelmällä” laitetta, jolla varmistetaan, että aikuisen istuin ja sen osat voidaan pysyttää käyttöasennoissa.

”lukkolaitteella” laitetta, jolla lukitaan ja estetään aikuisen turvavyön hihnaston tietyn osan liike saman vyöhihnaston toiseen osaan nähden. Ilmaisu käsittää seuraavat luokat:

2.26.1.   ”luokkaan A kuuluvat laitteet”, eli laitteet, jotka estävät lasta vetämästä hihnastoa kelauslaitteesta vyön lantio-osaan silloin, kun aikuisen turvavyötä käytetään suoraan lapsen tukemiseen paikalleen. Kun laite toimitetaan yhdessä ryhmään I kuuluvien turvalaitteiden kanssa, se täyttää 6.2.9. kohdan vaatimukset;

2.26.2.   ”luokkaan B kuuluvat laitteet”, eli laitteet, jotka mahdollistavat käytetyn vetämisvoiman kohdistamisen aikuiselle tarkoitetun vyön lantio-osaan silloin, kun aikuisen turvavyötä käytetään lasten turvalaitteen tukemiseen paikalleen. Laite on tarkoitettu estämään hihnaston liukuminen kelauslaitteesta turvalaitteen läpi, mikä saattaisi vapauttaa vetämisvoiman ja saattaa turvalaitteen epäedulliseen asentoon;

2.27.   ”erityisturvalaitteella” lasten turvajärjestelmää, joka on suunniteltu lapsen fyysisestä tai henkisestä vammasta johtuvia erityistarpeita silmällä pitäen; tällainen laite voi erityisesti mahdollistaa mitä tahansa lapsen kehon osaa suojaavien lisäturvalaitteiden käytön, mutta siihen on kuuluttava vähintään ensisijainen turvalaite, joka täyttää tämän säännön vaatimukset.

3.   HYVÄKSYNTÄÄ KOSKEVA HAKEMUS

3.1.   Tavaramerkin haltijan tai tämän asianmukaisesti valtuuttaman edustajan on haettava lasten turvalaitteelle tyyppihyväksyntää.

Jokaisen lasten turvalaitetyypin hyväksyntää erikseen koskevaan hakemukseen on liitettävä:

3.2.1.   lasten turvalaitteen tekninen kuvaus, jossa määritellään käytetyt hihnat ja muut materiaalit ja johon liitetään lasten turvalaitteen muodostavien osien piirustukset sekä kelauslaitteiden osalta niiden sekä niihin liittyvien tuntoelinten asennusohjeet sekä ilmoitus myrkyllisyydestä (6.1.5. kohta) ja tulenarkuudesta (6.1.6. kohta); piirustuksissa on osoitettava aiottu tyyppihyväksyntänumeron ja mahdollisten muiden merkkien paikka tyyppihyväksyntämerkin ympyrään nähden. Kuvauksessa on mainittava hyväksyttäväksi toimitetun mallin väri;

3.2.2.   neljä lasten turvalaitteen mallikappaletta;

3.2.3.   kymmenen metriä jokaista hihnatyyppiä, jota lasten turvalaitteessa käytetään; ja

3.2.4.   testiä suorittavan teknisen tutkimuslaitoksen pyynnöstä on toimitettava lisämallikappaleita;

3.2.5.   pakkausohjeet ja –tiedot jäljempänä olevan 14. kohdan mukaisesti;

3.2.6.   mikäli kantolaukun turvalaitetta voidaan käyttää yhdessä monentyyppisten kantolaukkujen kanssa, turvalaitteen valmistajan on toimitettava luettelo kyseisistä kantolaukuista.

3.3.   Jos tyyppihyväksyttyä aikuisen turvavyötä käytetään lasten turvalaitteen kiinnittämiseen, hakemuksessa on määriteltävä käytettävän aikuiselle tarkoitetun turvavyön tyyppi, esimerkiksi staattiset lantiovyöt.

3.4.   Toimivaltainen viranomainen todentaa ennen tyyppihyväksynnän antamista, että tuotannon vaatimustenmukaisuuden tehokasta valvontaa koskevat järjestelyt ovat riittävät.

4.   MERKINNÄT

4.1.   Tyyppihyväksyntää varten 3.2.2. kohdan määräysten mukaisesti toimitetuissa lasten turvalaitteiden näytekappaleissa on oltava selvästi ja pysyvästi merkittyinä valmistajan nimi, nimikirjaimet tai tavaramerkki.

4.2.   Yhteen lasten turvalaitteen muoviosista (esimerkiksi sen kuoreen, törmäyssuojaan, tukityynyyn jne.) mutta ei kuitenkaan vyöhön/vöihin tai valjaisiin, on merkittävä selvästi (ja pysyvästi) valmistusvuosi.

4.3.   Jos turvalaite on tarkoitettu käytettäväksi yhdessä lasten turvavyön kanssa, hihnaston oikea reititys on selvästi ilmoitettava piirroksella, joka kiinnitetään pysyvästi turvalaitteeseen. Jos turvalaitetta pitää paikallaan aikuisen turvavyö, hihnaston reititys on selvästi merkittävä tuotteeseen värikoodein. Turvavyön reititystä ilmaisemaan käytettävän värin on oltava turvalaitteen kasvot menosuuntaan –asennuksessa punainen ja kasvot tulosuuntaan –asennuksessa sininen. Samoja värejä on myös käytettävä laitteen merkinnöissä, joissa kuvataan sen käyttömenetelmiä.

Turvavyön olka- ja lantio-osien erilliset reitit on erotettava toisistaan tuotteeseen merkityillä värikoodeilla ja/tai sanoilla.

Tässä kohdassa määriteltyjen merkintöjen on oltava näkyvillä, kun turvalaite on ajoneuvossa. Ryhmään 0 kuuluvien turvalaitteiden osalta näiden merkintöjen on oltava näkyvillä myös, kun lapsi on turvalaitteessa.

4.4.   Tulosuuntaan suunnatuissa lasten turvalaitteissa on oltava pysyvästi kiinnitetty merkki, joka näkyy laitteen ollessa asennettuna ja jossa on varoitus: ”HENGENVAARA — Ei saa käyttää turvatyynyillä varustetuissa matkustajanistuimissa”; tämä merkintä on laadittava sen maan kielellä, jossa laitetta myydään.

4.5.   Lisäksi sille välittömälle alueelle, johon lapsen pää tukeutuu lasten turvalaitteessa ja lasten turvajärjestelmän näkyvissä olevalle pinnalle on tulosuuntaan asennettuihin turvalaitteisiin kiinnitettävä pysyvästi seuraava merkki (esitetty tekstitieto on vähimmäisvaatimus).

Tämä merkki on laadittava sen maan kielellä (kielillä), jossa laitetta myydään.

Merkin vähimmäiskoko: 60 × 120 mm.

4.6.   Lasten turvalaitteissa, joita voidaan käyttää sekä eteen- että taaksepäin suunnattuna, on oltava maininta:

”Tärkeää — ei saa asentaa kasvot menosuuntaan päin ennen kuin lapsen paino on yli… (Katso ohjeet)”

4.7.   Jos lasten turvalaitteissa on mahdollista käyttää vaihtoehtoisia vyön reitityksiä, vaihtoehtoisesti kuormittuvat lasten turvalaitteen ja aikuiselle tarkoitetun turvavyön väliset kosketuskohdat on merkittävä pysyvästi. Näillä merkinnöillä on ilmaistava, että kyseessä on vaihtoehtoinen vyön reititys, ja merkintöjen on oltava edellä mainittujen menosuuntaan ja tulosuuntaan suunnattuja istuimia koskevien koodivaatimusten mukaiset.

4.8.   Jos lasten turvalaitteessa on vaihtoehtoisia kuormittuvia kosketuskohtia, 4.3. kohdassa vaadittuun merkintään on sisällytettävä maininta siitä, että vaihtoehtoinen vyön reititys on kuvattuna ohjeissa.

5.   HYVÄKSYNTÄ

5.1.   Jokaisen 3.2.2. ja 3.2.3. kohdan mukaisesti toimitetun näytteen on joka suhteessa täytettävä tämän säännön 6.–8. kohdassa määritellyt vaatimukset, ennen kuin hyväksyntä voidaan antaa.

5.2.   Jokaiselle hyväksytylle tyypille annetaan hyväksyntänumero. Sen kaksi ensimmäistä merkkiä (nykyisin 03, joka vastaa 12. syyskuuta 1995 voimaan tullutta muutossarjaa 03) tarkoittaa muutossarjaa, joka sisältää hyväksynnän antohetkellä voimassa olevat uusimmat sääntöä koskevat merkittävät tekniset muutokset. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa muulle tässä säännössä tarkoitetulle lasten turvalaitetyypille.

5.3.   Tässä säännössä tarkoitetun hyväksynnän antamista lasten turvalaitetyypille tai sellaisen hyväksynnän laajentamista taikka epäämistä koskeva ilmoitus on toimitettava tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille sen liitteessä 1 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

Edellä 4. kohdassa määrättyjen merkintöjen lisäksi jokaiseen tämän säännön mukaisesti tyyppihyväksyttyyn lasten turvalaitteeseen on sopivaan kohtaan kiinnitettävä seuraavat tiedot:

kansainvälinen tyyppihyväksyntämerkki, joka koostuu:

5.4.1.1.   ympyrästä, jonka sisällä on E-kirjain ja jota seuraa tyyppihyväksynnän antaneen valtion tunnusnumero (1);

5.4.1.2.   tyyppihyväksyntänumero;

seuraavat lisämerkinnät:

5.4.2.1.   sana(t) ”joka autoon sopiva”, ”automerkki- ja istuinkohtainen”, ”automerkkikohtainen” tai ”autotyyppikohtainen”, turvalaitteen luokasta riippuen;

5.4.2.2.   massan vaihteluväli, jota varten lasten turvalaite on suunniteltu, eli 0–10 kg, 0–13 kg, 9–18 kg, 15–25 kg, 22–36 kg, 0–18 kg, 9–25 kg, 15–36 kg, 0–25 kg, 9–36 kg tai 0–36 kg;

5.4.2.3.   tunnus ”Y”, jos laitteeseen kuuluu säännön muutossarja 02:n täydennys 3:n vaatimusten mukainen haarahihna;

5.4.2.4.   tunnus ”S”, jos kyseessä on ”erityisturvalaite”.

5.5.   Tämän säännön liitteessä 2 on esimerkki tyyppihyväksyntämerkkiin liittyvästä järjestelystä.

5.6.   Edellä 5.4. kohdassa kuvailtujen merkkien on oltava selvästi luettavissa ja pysyvästi merkittyjä joko laitteessa olevaan kylttiin tai itse laitteeseen. Kyltin tai merkinnän on oltava kulutusta kestävä.

5.7.   Edellä 5.6. kohdassa tarkoitetut merkit voi antaa joko hyväksynnästä vastaava viranomainen tai kyseisen viranomaisen luvalla tuotteen valmistaja.

6.   YLEISET VAATIMUKSET

6.1.   Sijoittaminen ja kiinnittäminen ajoneuvoon

6.1.1.   Luokkiin ”joka autoon sopiva”, ”automerkkikohtainen” ja ”automerkki- ja istuinkohtainen” kuuluvien lasten turvalaitteiden käyttö sallitaan etu- ja takaistuinpaikoilla, jos turvalaitteet on asennettu valmistajan ohjeiden mukaisesti.

6.1.2.   Luokkaan ”autotyyppikohtainen” kuuluvien lasten turvalaitteiden käyttö sallitaan kaikilla istuinpaikoilla ja myös tavaratilassa, jos turvalaitteet on asennettu valmistajan ohjeiden mukaisesti. Jos turvalaite on suunnattu taaksepäin, sen suunnittelussa on varmistettava, että lapsen pää voi saada tukea aina, kun turvalaite on käyttövalmis. Tämä määritetään istuimen selkänojaan nähden kohtisuorana silmien tason leikkaavana linjana niin, että leikkauspiste on vähintään 40 mm kyseisen pääntuen säteen alkupisteen alapuolella.

Lasten turvalaite on luokkaansa vastaavasti kiinnitettävä ajoneuvon tai istuimen rakenteeseen;

6.1.3.1.   ”joka autoon sopiva” ja ”automerkki- ja istuinkohtainen” -luokissa vain aikuisen turvavyöllä (joka on tai ei ole varustettu kelauslaitteella), joka täyttää säännön nro 16 vaatimukset (tai vastaavat) ja joka on kiinnitetty säännön nro 14 vaatimukset (tai vastaavat) täyttäviin kiinnityspisteisiin;

6.1.3.2.   luokassa ”automerkkikohtainen” säännön nro 14 mukaisten lattiakiinnityspisteiden ja tämän säännön liitteessä 11 olevan suosituksen mukaisten lisäkiinnityspisteiden avulla;

6.1.3.3.   luokassa ”autotyyppikohtainen” ajoneuvon valmistajan tai lasten turvalaitteen valmistajan suunnittelemien kiinnityspisteiden avulla.

6.1.3.4.   Jos lasten turvahihnat tai lasten turvalaitteen kiinnityshihnat on kiinnitetty vyön kiinnityspisteisiin, joihin on jo asennettu aikuisen turvavyö tai –vöitä, teknisen tutkimuslaitoksen on tarkastettava, että

aikuisen turvavyön tehollinen kiinnityspisteen paikka on hyväksytty säännön nro 14 tai vastaavan mukaisesti;

kummankaan laitteen tehollinen toiminta ei esty toisen laitteen vuoksi;

aikuisen järjestelmän ja lisäjärjestelmän vyölukot eivät saa olla keskenään vaihdettavissa.

Jos lasten turvalaitteessa käytetään tankoja tai ylimääräisiä laitteita, jotka on kiinnitetty säännön nro 14 mukaisesti hyväksyttyihin kiinnityspisteisiin ja jotka siirtävät tehollisen kiinnityspaikan säännön nro 14 soveltamisalan ulkopuolelle, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

tällaiset laitteet hyväksytään käytettäväksi vain luokkiin ”automerkkikohtainen” ja ”autotyyppikohtainen” kuuluvina laitteina;

teknisen tutkimuslaitoksen on sovellettava tankoon ja kiinnittimiin tämän säännön liitteen 11 vaatimuksia;

Tanko sisällytetään dynaamiseen testiin, jossa kuorma kohdistetaan keskiasentoon ja tankoon sen ollessa pisimmillään, mikäli pituus on säädettävissä;

minkään aikuisille tarkoitetun laitteen kiinnityspisteen, johon tanko on kiinnitettynä, tehollinen asento ja toiminta eivät saa vaarantua.

6.1.4.   Tukityynyä on pidettävä paikallaan joko aikuiselle tarkoitetulla turvavyöllä, testattuna 8.1.4. kohdassa kuvatulla tavalla, tai erillisellä välineellä.

6.1.5.   Lasten turvalaitteen valmistajan on ilmoitettava kirjallisesti, että turvajärjestelmien valmistuksessa käytettyjen laitetta käyttävän lapsen ulottuvilla olevien materiaalien myrkyllisyys täyttää lelujen turvallisuutta koskevan CEN-normin vaatimukset (CEN Safety of Toys, osa 3, kesäkuu 1982). Testit, joilla ilmoituksen paikkansapitävyys vahvistetaan, voidaan suorittaa testauksesta vastaavan viranomaisen valitsemalla tavalla. Tätä kohtaa ei sovelleta ryhmiin II ja II kuuluviin turvalaitteisiin.

6.1.6.   Lasten turvalaitteen valmistajan on ilmoitettava kirjallisesti, että turvajärjestelmien valmistuksessa käytettyjen materiaalien tulenarkuus täyttää Euroopan talouskomission ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3, asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev.1, 1.42 kohta) asianmukaiset vaatimukset. Testit, joilla ilmoituksen paikkansapitävyys vahvistetaan, voidaan suorittaa testauksesta vastaavan viranomaisen valitsemalla tavalla.

6.1.7.   Jos taaksepäin suunnatut lasten turvalaitteet on tuettu ajoneuvon kojelautaan, tämän säännön mukaista hyväksyntää varten edellytetään, että kojelauta on riittävän jäykkärakenteinen.

6.1.8.   Jos lasten turvalaite kuuluu luokkaan ”joka autoon sopiva”, tärkeimmän kuormittuvan kosketuspisteen lasten turvalaitteen ja aikuiselle tarkoitetun turvavyön välillä on oltava vähintään 150 mmm:n päässä Cr-akselista, joka mitataan lasten turvalaitteen ollessa dynaamisessa testauspenkissä. Tämä koskee kaikkia säätövaihtoehtoja. Vaihtoehtoiset vyön reitit sallitaan. Jos vaihtoehtoisia vyön reittejä on, valmistajan on otettava vaihtoehtoinen reitti erityisesti huomioon käyttöohjeissa 14. kohdassa edellytetyllä tavalla. Kun kyseisiä vaihtoehtoisia vyön reittejä käytetään testauksen aikana, turvalaitteen on täytettävä kaikki tämän säännön vaatimukset tätä kohtaa lukuun ottamatta.

6.1.9.   Aikuisen turvavyön, jota saa käyttää luokkaan ”joka autoon sopiva” kuuluvan lasten turvalaitteen kiinnittämiseen dynaamiseen testauspenkkiin, enimmäispituus on määritelty tämän säännön liitteessä 13.

Tämän vaatimuksen noudattamisen varmentamiseksi lasten turvalaite on kiinnitettävä testauspenkkiin käyttäen asianmukaista vakioturvavyötä, joka on kuvattu liitteessä 13. Nuken saa asettaa turvalaitteeseen vain, jos tämän rakenne ole sellainen, että nuken asettaminen laitteeseen lisää käytössä olevan vyön pituutta. Kun lasten turvalaite on asennettuna, vyöhön ei saa kohdistua muuta vetämisvoimaa kuin mahdollisesti asennetun vakiokelauslaitteen aiheuttama vetämisvoima. Käytettäessä kelauslaitteella varustettua vyötä tämä ehto on täytettävä vielä, kun ainakin 150 mm vyöstä on edelleen kelattuna.

6.1.10.   Lasten turvalaitteita, jotka kuuluvat ryhmiin 0 ja 0+, ei saa käyttää eteenpäin suunnattuina.

6.2.   Rakenne

Turvalaitteen rakenteen on oltava sellainen, että

6.2.1.1.   turvalaite antaa vaaditun suojan kaikissa turvajärjestelmän aiotuissa asennoissa; ”erityisturvalaitteissa” ensisijaisen turvalaitteen on annettava vaadittu suoja kaikissa turvajärjestelmän aiotuissa käyttöasennoissa ilman mahdollisesti käytettävissä olevia lisäturvavälineitä,

6.2.1.2.   lapsi on helppo asettaa turvalaitteeseen ja ottaa siitä pois; jos lasten turvajärjestelmä, johon lapsi on kiinnitetty valjasvyöllä tai ilman kelauslaitetta olevalla Y-hihnalla, kummankin olkahihnan sekä lantiohihnan on voitava liikkua toisiinsa nähden 7.2.1.4. kohdassa kuvatun menettelyn aikana.

Näissä tapauksissa lasten turvajärjestelmään kuuluva vyöasennelma voidaan suunnitella koostuvaksi kahdesta tai useammasta toisiinsa liittyvästä osasta. ”Erityisturvalaitteiden” osalta otetaan huomioon, että lisäturvalaitteet hidastavat lapsen asettamista laitteeseen ja ottamista siitä pois. Lisälaitteet on kuitenkin suunniteltava niin, että niiden lukitus on mahdollista avata mahdollisimman nopeasti.

6.2.1.3.   Jos turvalaitteen kaltevuutta on mahdollista muuttaa, tämä kaltevuuden muutos ei saa edellyttää hihnojen säätämistä uudelleen käsin. Turvalaitteen kaltevuuden muuttaminen edellyttää nimenomaisia käsin tehtäviä toimenpiteitä.

6.2.1.4.   Ryhmiin 0, 0+ ja I kuuluvien turvajärjestelmien on pidettävä lapsi sellaisessa asennossa, että ne antavat tarvittavan suojan myös lapsen nukkuessa;

6.2.1.5.   jotta lapsi ei ”sukeltaisi” penkin alle törmäyksen tai oman levottomuutensa seurauksena, kaikissa eteenpäin suunnatuissa ryhmään I kuuluvissa turvalaitteissa, joihin kuuluu integroitu valjasvyöjärjestelmä, on käytettävä haarahihnaa. Kun haarahihna on kiinnitettynä ja, mikäli se on säädettävä, pisimmässä asennossaan, lantiohihnan säätäminen lantiolinjan yläpuolelle ei saa olla mahdollista käytettäessä 9 kg:n tai 15 kg:n nukkea.

6.2.2.   Ryhmissä I, II ja III kaikkien lantiohihnalla varustettujen turvalaitteiden on ohjattava lantiohihnaa niin, että lantiohihnan välittämät kuormat kohdistuvat lantioon.

6.2.3.   Kaikki turvalaitteen hihnat on sijoitettava niin, että ne eivät voi aiheuttaa käyttäjälleen epämukavuutta tavanomaisessa käytössä tai osoittautua rakenteeltaan vaarallisiksi. Olkahihnojen välinen etäisyys kaulan lähellä on oltava vähintään käytettävän nuken kaulan paksuuden suuruinen.

Vyöasennelma ei saa rasittaa liikaa lapsen kehon arkoja kohtia (vatsa, jalkoväli jne.). Vyö on suunniteltava niin, että törmäyksen aiheuttama puristusvoima ei kohdistu lapsen päälakeen.

6.2.4.1.   Y-hihnoja saa käyttää vain taaksepäin suunnatuissa lasten turvajärjestelmissä.

Lasten turvajärjestelmät on suunniteltava ja asennettava niin, että

6.2.5.1.   lapsen tai muiden autossa olevien henkilöiden vaara vahingoittua terävien kulmien tai ulkonevien osien vuoksi minimoidaan (esimerkiksi säännössä nro 21 määritellyllä tavalla);

6.2.5.2.   asennelmassa ei ole teräviä kulmia, jotka saattavat vahingoittaa ajoneuvon istuinten päällyksiä tai matkustajan vaatteita;

6.2.5.3.   järjestelmä ei aiheuta ylimääräisen hitausvoiman kohdistumista lapsen kehon arkoihin kohtiin (vatsaan, jalkoväliin jne.).

6.2.5.4.   varmistetaan, että turvajärjestelmän jäykissä osissa ei ole hihnojen kanssa kosketuksiin joutuvissa kohdissa teräviä reunoja, jotka saattaisivat kuluttaa hihnoja.

6.2.6.   Kaikki osat, jotka ovat sillä tavoin erillisiä, että ne voidaan kiinnittää ja irrottaa, on suunniteltava sellaisiksi, että niiden virheellisen kokoamisen ja käytön vaara on mahdollisimman pieni. ”Erityisturvalaitteissa” voi olla ylimääräisiä turvavälineitä; nämä on suunniteltava sellaisiksi, että niiden virheellisen kokoamisen ja käytön vaara on mahdollisimman pieni ja että pelastushenkilöstö voi hätätapauksessa välittömästi havaita, miten ne voidaan avata ja mikä niiden toimintaperiaate on.

6.2.7.   Jos lasten turvalaitteeseen, joka on tarkoitettu kuuluvaksi ryhmään I tai ryhmään II taikka sekä ryhmään I että II, kuuluu istuimen selkänoja, tämän sisäkorkeus, joka määritellään liitteessä 12 olevan kaavion mukaisesti, on oltava vähintään 500 mm.

6.2.8.   Vain automaattisesti lukittuvien kelauslaitteiden tai törmäyksessä lukittuvien kelauslaitteiden käyttö on sallittua.

6.2.9.   Laitteissa, jotka on tarkoitettu kuuluvaksi ryhmään I, lapsi ei saa pystyä helposti löysäämään järjestelmän sitä osaa, joka pitää lantion paikallaan lapsen ollessa sijoitettuna laitteeseen; jokaisen osan, joka on suunniteltu tähän tarkoitukseen, on oltava pysyvästi kiinnitetty lasten turvajärjestelmään.

6.2.10.   Lasten turvalaite voidaan suunnitella käytettäväksi useammassa kuin yhdessä massaryhmässä ja/tai yhden tai useamman lapsen käyttöön, jos se täyttää kunkin ryhmän laitteille erikseen laaditut vaatimukset. Luokkaan ”joka autoon sopiva” kuuluvan lasten turvalaitteen on täytettävä kyseisen luokan vaatimukset kaikissa massaryhmissä, joissa se on hyväksytty.

6.2.11.   Lasten turvalaitteet, joissa on kelauslaite

Jos lasten turvalaitteeseen kuuluu kelauslaite, kelauslaitteen on täytettävä jäljempänä 7.2.3. kohdassa asetetut vaatimukset.

6.2.12.   Tukityynyjen osalta on tutkittava, miten helposti aikuiselle tarkoitetun turvavyön hihnat ja kieleke kulkeutuvat laitteen asianomaisten kiinnityskohtien läpi. Tämä koskee erityisesti tukityynyjä, jotka on tarkoitettu käytettäväksi henkilöauton etuistuimilla, joihin voi kuulua pitkiä jäykähköjä tukirakenteita. Kiinni oleva vyölukko ei saa kulkeutua tuki-istuimen kiinnityskohtien läpi eikä mahdollistaa testausvaunussa käytetystä täysin poikkeavan vyön käyttöä.

6.2.13.   Jos lasten turvalaite on suunniteltu useamman kuin yhden lapsen käyttöön, jokaisen turvajärjestelmän on toimittava kuorman siirtymisen ja säätöjen osalta täysin itsenäisesti.

6.2.14.   Lasten turvajärjestelmät, joihin sisältyy ilmalla täytettäviä osia, on suunniteltava niin, että käyttöolosuhteilla (paine, lämpötila, kosteus) ei ole mitään vaikutusta niiden kykyyn täyttää tämän säännön vaatimukset.

7.   ERITYISVAATIMUKSET

7.1.   Asennettua turvalaitetta koskevat säännöt

7.1.1.   Syöpymisenkestävyys

7.1.1.1.   Täydelliselle lasten turvalaitteelle tai sen osalle, joka joutuu alttiiksi syöpymiselle, on tehtävä jäljempänä 8.1.1. kohdassa määritelty syöpymistesti.

7.1.1.2.   Jäljempänä 8.1.1.1. ja 8.1.1.2. kohdan mukaisesti tehdyn syöpymistestin jälkeen lasten turvalaitteessa ei saa olla asiantuntijan tarkastuksessa paljaalla silmällä havaittavia merkkejä vaurioista, jotka voivat heikentää laitteen asianmukaista toimintaa, eikä merkkejä merkittävästä syöpymisestä.

7.1.2.   Energianvaimennus

7.1.2.1.   Kaikissa selkänojallisissa laitteissa on oltava tämän säännön liitteessä 18 määritellyt sisäpinnat, joiden materiaalin suurin kiihtyvyys mitattuna tämän säännön liitteen 17 mukaisesti on alle 60 g. Tämä vaatimus koskee myös törmäyssuojien alueita, jotka pään iskualueella.

7.1.3.   Ympärikierähtäminen

7.1.3.1.   Lasten turvalaite on testattava 8.1.2. kohdassa määrätyllä tavalla; nukke ei saa pudota laitteesta ja testi-istuimen ollessa ylösalaisin nuken pää saa siirtyä testi-istuimeen nähden vaakasuoraan enintään 300 mm alkuperäisestä asennostaan.

7.1.4.   Dynaaminen testi

7.1.4.1.   Yleistä

Lasten turvalaitteelle on tehtävä jäljempänä 8.1.3. kohdassa tarkoitettu dynaaminen testi.

7.1.4.1.1.   Luokkiin ”joka autoon sopiva”, ”automerkki- ja istuinkohtainen” ja ”automerkkikohtainen” kuuluvat lasten turvalaitteet on testattava testausvaunussa 6 kappaleessa määrättyä testi-istuinta käyttäen ja 8.1.3.1. kohdan mukaisesti.

Luokkaan ”autotyyppikohtainen” kuuluvat lasten turvajärjestelmät on testattava erikseen kunkin ajoneuvomallin, jossa ne on tarkoitettu käytettäväksi, yhteydessä. Testin suorittamisesta vastaava tekninen tutkimuslaitos voi rajoittaa testattavien ajoneuvomallien määrää, jos ne eivät poikkea paljoa tosistaan 7.1.4.1.2.3. kohdassa lueteltujen ominaisuuksien osalta. Lasten turvalaite voidaan testata vähintään yhdellä seuraavista tavoista:

7.1.4.1.2.1.   täydellisessä ajoneuvossa 8.1.3.3. kohdassa määrätyllä tavalla;

7.1.4.1.2.2.   testausvaunuun sijoitetussa ajoneuvon korissa 8.1.3.2. kohdassa määrätyllä tavalla; tai

7.1.4.1.2.3.   riittävässä määrässä autonkorin osia, jotka edustavat ajoneuvon rakennetta ja törmäyspintoja. Jos lasten turvalaite on tarkoitettu käytettäväksi takaistuimella, kyseisiin osiin on kuuluttava etuistuimen selkänoja, takaistuin, lattialevy, B- ja C-pilarit sekä katto. Jos lasten turvalaite on tarkoitettu käytettäväksi etuistuimella, kyseisiin osiin on kuuluttava kojelauta, A-pilarit, tuulilasi, kaikki lattiaan tai konsoliin asennetut vivut ja nupit, etuistuin, lattialevy ja katto. Jos lasten turvalaite on lisäksi tarkoitettu käytettäväksi yhdessä aikuisten turvavyön kanssa, osiin on kuuluttava asianmukaiset aikuisille tarkoitetut vyöt. Testauksesta vastaava tekninen tutkimuslaitos voi sallia osien jättämisen pois testauksesta, jos ne todetaan turhiksi. Testaus on suoritettava 8.1.3.2. kohdassa määrätyllä tavalla.

7.1.4.1.3.   Dynaaminen testi on tehtävä lasten turvalaitteille, joita ei ole aiemmin kuormitettu.

7.1.4.1.4.   Dynaamisten testien aikana mikään lasten turvalaitteen osa, joka auttaa käytännössä pitämään lasta paikallaan, ei saa murtua, eikä yksikään vyölukko, lukitusjärjestelmä tai siirtojärjestelmä saa avautua.

7.1.4.1.5.   Jos kyseinen turvalaite on ei-integroitua tyyppiä, käytettävän turvavyön on oltava vakiovyö ja sen kiinnikkeiden on oltava tämän säännön liitteessä 13 määrättyjen kaltaiset. Tämä sääntö ei koske tyyppiä ”autotyyppikohtainen” olevien laitteiden hyväksyntää, jolloin on käytettävä varsinaista ajoneuvon vyötä.

7.1.4.1.6.   Jos tyyppiin ”autotyyppikohtainen” kuuluva lasten turvajärjestelmä asennetaan alueelle, joka sijaitsee takimmaisten eteenpäin suunnattujen aikuisten istuinpaikkojen takana (esimerkiksi matkatavaratilassa), on tehtävä yksi testi käyttäen suurinta nukkea/suurimpia nukkeja täydellisessä ajoneuvossa 8.1.3.3.3. kohdassa kuvatulla tavalla. Muut testit, tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonta mukaan lukien, voidaan tehdä 8.1.3.2. kohdassa kuvatulla tavalla, jos valmistaja sitä toivoo.

7.1.4.1.7.   Jos kyseessä on erityisturvalaite, jokainen tässä säännössä määritelty dynaaminen testi on tehtävä jokaisessa massaryhmässä kahdesti: ensin on käytettävä ensisijaista turvalaitetta ja sitten kaikkia järjestelmään kuuluvia turvalaitteita. Näissä testeissä on kiinnitettävä erityistä huomiota 6.2.3. ja 6.2.4. kohdan vaatimuksiin.

7.1.4.1.8.   Dynaamisten testien aikana lasten turvalaitteen kiinnittämiseen tarkoitettu vakioturvavyö ei saa irrota yhdestäkään testissä käytettävästä ohjaus- tai lukituslaitteesta.

7.1.4.2.   Rinnan kiihtyvyys (2)

7.1.4.2.1.   Testissä havaittu rinnan kiihtyvyys saa olla enintään 55 g paitsi testausjaksoilla, joiden summa on enintään 3 millisekuntia.

7.1.4.2.2.   Kiihtyvyyden pystysuora osuus vatsaosasta päätä kohti saa olla enintään 30 g paitsi testausjaksoilla, joiden summa on enintään 3 millisekuntia.

7.1.4.3.   Vatsaosan läpäisy (3)

7.1.4.3.1.   Liitteessä 8 olevan lisäyksen 1 5.3. kohdassa kuvatussa tutkimuksessa ei saa ilmetä näkyviä merkkejä turvalaitteen jonkin osan aiheuttamasta vatsan muovailumassan läpäisystä.

7.1.4.4.   Nuken siirtyminen

Lasten turvalaitteet, jotka kuuluvat ”joka autoon sopiva”, ”automerkki- ja istuinkohtainen” tai ”automerkkikohtainen” –luokkaan:

7.1.4.4.1.1.   Eteenpäin suunnatut lasten turvalaitteet: nuken pää ei saa ohittaa BA- ja DA-linjoja, jotka on määritelty jäljempänä kuvassa 1.

Taaksepäin suunnatut lasten turvalaitteet:

7.1.4.4.1.2.1.   Lasten turvalaitteet, jotka on tuettu kojelautaan: nuken pää ei saa ohittaa AD- ja DCr-linjoja, jotka on määritelty jäljempänä kuvassa 2.

7.1.4.4.1.2.2.   Lasten turvalaitteet, jotka kuuluvat ryhmään 0 ja joita ei ole tuettu kojelautaan, sekä kantolaukut: nuken pää ei saa ohittaa AB-, AD- ja DE-linjoja, jotka on määritelty jäljempänä kuvassa 3.

7.1.4.4.1.2.3.   Muut kuin ryhmään 0 kuuluvat lasten turvalaitteet, joita ei ole tuettu kojelautaan:

nuken pää ei saa ohittaa FD-, FG- ja DE-linjoja, jotka on määritelty jäljempänä kuvassa 4.

Jos tällainen lasten turvalaite koskettaa halkaisijaltaan 100 mm:n tankoa ja kaikki suorituskykyyn liittyvät kriteerit täyttävät, tehdään vielä yksi dynaaminen testi (etutörmäys) käyttäen raskainta tällaiseen lasten turvalaitteeseen tarkoitettua nukkea ja ilman halkaisijaltaan 100 mm:n tankoa; tässä testissä edellytetään, että kaikkien muiden paitsi eteen siirtymistä koskevien vaatimusten on täytyttävä.

7.1.4.4.2.   Lasten turvalaitteet, jotka kuuluvat luokkaan ”autotyyppikohtainen”: testattaessa täydellisessä ajoneuvossa tai ajoneuvon korissa, nuken pää ei saa joutua kosketuksiin minkään ajoneuvon osan kanssa. Jos kosketus kuitenkin tapahtuu, pään iskunopeuden on oltava alle 24 km/t ja kosketuskohdan on täytettävä säännön nro 21 liitteessä 4 säädetyn energianvaimennustestin vaatimukset. Testeissä, joissa käytetään täydellisiä ajoneuvoja, nukke on voitava testin jälkeen irrottaa lasten turvalaitteesta ilman työkaluja.

Lämmönkestävyys

7.1.5.1.   Vyölukkoasennelmille, kelauslaitteille, säätölaitteille ja lukkolaitteille, jotka joutuvat alttiiksi lämpötilan vaikutuksille, on tehtävä jäljempänä 8.2.8. kohdassa määritelty lämpötilatesti.

7.1.5.2.   Jäljempänä 8.2.8.1. kohdan mukaisesti tehdyn lämpötilatestin jälkeen lasten turvalaitteessa ei saa olla asiantuntijan tarkastuksessa paljaalla silmällä havaittavia merkkejä vaurioista, jotka voivat heikentää laitteen asianmukaista toimintaa.

7.2.   Turvalaitteen yksittäisiä osia koskevat säännöt

7.2.1.   Vyölukko

7.2.1.1.   Vyölukon on oltava niin suunniteltu, että mahdollisuus sen virheelliseen käyttöön estyy. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että vyölukon jääminen vajavaisesti lukittuun tilaan ei saa olla mahdollista; vyölukon osien vaihtuminen tahattomasti ei saa olla mahdollista lukitsemisen yhteydessä; vyölukko saa lukkiutua vain, jos kaikki sen osat ovat mukana. Vyölukon on oltava aina, kun se on kosketuksissa lapsen kanssa, vähintään saman levyinen kuin jäljempänä 7.2.4.1.1. kohdassa määriteltyjen hihnojen pienin leveys. Tätä kohtaa ei sovelleta vyöasennelmiin, jotka on jo hyväksytty ECE-säännön nro 16 tai minkä tahansa vastaavan voimassa olevan standardin mukaisesti. Jos kyseessä on erityisturvalaite, vain ensisijaisen turvalaitteen vyölukon tarvitsee täyttää 7.2.1.1.–7.2.1.9. kohdan vaatimukset.

7.2.1.2.   Vyölukon on myös kuormittamattomana pysyttävä lukittuna asennostaan riippumatta. Sen on oltava helppokäyttöinen ja helposti lukittavissa. Se on voitava avata painamalla painiketta tai vastaavaa välinettä. Aukaisupainikkeen pinta-alan on oltava varsinaisessa aukaisuasennossa: umpirakenteisissa välineissä vähintään 4,5 cm2, jolloin leveys on vähintään 15 mm; avorakenteisissa välineissä 2,5 m2, jolloin leveys on vähintään 10 mm. Leveyden on oltava määrätyn pinta-alan muodostavista mitoista pienempi ja se mitataan aukaisupainikkeen liikesuuntaan nähden suorassa kulmassa.

7.2.1.3.   Vyölukon avauspainikkeen pinnan on oltava väriltään punainen. Mikään muu vyölukon osa ei saa olla tämän värinen.

Lapsi on voitava vapauttaa turvalaitteesta yhteen lukkoon kohdistuvalla yhdellä toimenpiteellä. Ryhmiin 0 ja 0+ kuuluvien laitteiden osalta lapsi on luvallista ottaa pois turvalaitteesta yhdessä sellaisten laitteiden kuten vauvan kantolaukun/kantolaukun/kantolaukun turvalaitteiden kanssa, jos lasten turvajärjestelmä on mahdollista avata enintään kahden soljen avulla.

7.2.1.4.1.   Valjasvyön olkahihnojen välisen jousipidikekiinnityksen ei katsota täyttävän edellä 7.2.1.4. kohdassa tarkoitettua yhden toimenpiteen vaatimusta.

7.2.1.5.   Ryhmissä II ja III vyölukko on sijoitettava niin, että lapsimatkustaja ylettyy siihen. Se on lisäksi sijoitettava kaikissa ryhmissä niin, että pelastushenkilöstö voi hätätapauksessa välittömästi havaita sen käyttötarkoituksen ja toimintaperiaatteen.

7.2.1.6.   Vyölukon avaamisen on mahdollistettava lapsen ottaminen välittömästi pois turvalaitteesta riippumatta istuimesta, istuimen tuesta tai törmäyssuojasta, jos sellaiset on asennettu. Jos laitteeseen kuuluu haarahihna, sen on avauduttava samalla vyölukolla.

7.2.1.7.   Vyölukon on täytettävä lämpötilatestin suoritusvaatimukset, jotka kuvataan 8.2.8.1. kohdassa, sekä toistuva käyttö, ja sen on ennen 8.1.3. kohdassa kuvattua dynaamista testiä läpäistävä testi, johon kuuluu 5 000 ± 5 kertaa toistettu avaamis- ja sulkemistoimenpidesarja tavanomaisissa käyttöolosuhteissa.

Vyölukolle on tehtävä seuraavat avaamistestit:

7.2.1.8.1.   Testaus kuormitettuna

7.2.1.8.1.1.   Tähän testiin käytetään jäljempänä 8.1.3. kohdassa tarkoitetun dynaamisen testin läpäissyttä lasten turvalaitetta.

7.2.1.8.1.2.   Lukon avaamiseen jäljempänä 8.2.1.1. kohdassa tarkoitetussa testissä tarvittava voima saa olla enintään 80 N.

7.2.1.8.2.   Testaus kuormittamatta

7.2.1.8.2.1.   Tähän testiin käytetään vyölukkoa, jota ei ole aikaisemmin kuormitettu. Vyölukon avaamiseen tarvittavan voiman silloin, kun lukko ei ole kuormitettuna, on oltava 40–80 N jäljempänä 8.2.1.2. kohdassa määrätyissä testeissä.

7.2.1.9.   Lujuus

7.2.1.9.1.   Jäljempänä 8.2.1.3.2. kohdassa kuvatun testin aikana mikään vyölukon tai siihen liittyvien hihnojen tai säätölaitteiden osa ei saa murtua tai irrota.

7.2.1.9.2.   Massaryhmiin 0 ja 0+ kuuluvan valjasvyölukon on kestettävä 4 000 N:n kuormitus.

7.2.1.9.3.   Vähintään massaryhmään I kuuluvan valjasvyölukon on kestettävä 10 000 N:n kuormitus.

7.2.1.9.4.   Toimivaltainen viranomainen voi jättää vyölukon lujuustestin tekemättä, jos jo käytettävissä olevat tiedot osoittavat testin turhaksi.

7.2.2.   Säätölaite

7.2.2.1.   Säätövälin on oltava riittävä, jotta se mahdollistaa lasten turvalaitteen oikean säädön kaikissa painoryhmissä, joihin varten laite on tarkoitettu, ja mahdollistaa oikeanlaisen asennuksen kaikkiin määriteltyihin ajoneuvomalleihin.

7.2.2.2.   Kaikkien säätölaitteiden on oltava tyypiltään pikasäätölaitteita; kuitenkin turvalaitteen vain väliaikaiseen ajoneuvoon kiinnitykseen käytettävät laitteet saavat olla muita kuin pikasäätölaitteita.

7.2.2.3.   Pikasäätölaitetyyppisten laitteiden on oltava helposti käyttäjän ulottuvilla, kun lasten turvalaite on oikein asennettu ja lapsi tai nukke on paikallaan.

7.2.2.4.   Pikasäätölaitteen on oltava helposti säädettävissä lapsen kehon mukaan. Erityisesti kun testi suoritetaan 8.2.2.1. kohdan mukaisesti, ei käsikäyttöisten laitteiden käyttämiseksi tarvittava voima saa olla yli 50 N.

Kaksi lasten turvalaitteen säätölaitteen mallikappaletta on testattava jäljempänä 8.2.8.1. ja 8.2.3. kohdassa määrättyjen lämpötilatestivaatimusten mukaisesti.

7.2.2.5.1.   Hihnan liukuma yhtä säätölaitetta kohti saa olla enintään 25 mm ja kaikkia säätölaitteita kohti enintään 40 mm.

7.2.2.6.   Laite ei saa murtua tai irrota, kun sitä testataan jäljempänä 8.2.2.1. kohdassa määrätyn testin mukaisesti.

7.2.2.7.   Suoraan lasten turvalaitteeseen asennetun säätölaitteen on kestettävä toistuvaa käyttöä ja sille on tehtävä ennen 8.1.3. kohdassa määrättyä dynaamista testiä 8.2.7. kohdassa määritelty testi, joka käsittää 5 000 ± 5 toimenpidesarjaa.

7.2.3.   Kelauslaitteet

7.2.3.1.   Automaattisesti lukittuvat kelauslaitteet

7.2.3.1.1.   Automaattisesti lukittuvalla kelauslaitteella varustetuissa turvavöissä vyöhihna saa purkautua kelauslaitteen lukituskohdasta toiseen enintään 30 mm. Käyttäjän nojautuessa taaksepäin on vyön joko pysyttävä alkuperäisessä asennossaan tai palauduttava automaattisesti alkuperäiseen asentoon, kun turvavyön käyttäjä nojautuu jälleen eteenpäin.

7.2.3.1.2.   Jos kelauslaite muodostaa osan lantiovyöstä, hihnan kelautumisvoiman on oltava vähintään 7 N, kun kelausvoima mitataan jäljempänä 8.2.4.1. kohdassa määrätyllä tavalla nuken ja kelauslaitteen välisestä vyöhihnan vapaasta osasta. Vyöhihnan kelautumisvoiman on olkavöihin tarkoitetuissa kelauslaitteissa oltava vähintään 2 N ja enintään 7 N, kun se mitataan edellä mainitulla tavalla. Jos hihna kulkee yksi- tai kaksiosaisen hihnanohjaimen kautta, kelautumisvoima mitataan nuken ja ohjaimen tai taljan välisestä hihnan vapaasta osasta. Jos asennelmaan kuuluu käsikäyttöinen tai automaattisesti toimiva laite, joka estää hihnaa kelautumasta kokonaan sisään, kyseinen laite ei saa olla käytössä kelautumisvoimaa arvioitaessa.

7.2.3.1.3.   Vyöhihna kelataan ulos ja sen annetaan kelautua takaisin kelauslaitteeseen toistuvasti jäljempänä 8.2.4.2. kohdassa määrätyn menetelmän mukaisesti, kunnes on tehty 5 000 ulos- ja sisäänkelausparia. Tämän jälkeen kelauslaitteelle tehdään lämpötilatesti 8.2.8.1. kohdassa annettujen vaatimusten mukaisesti, 8.1.1. kohdassa kuvattu syöpymistesti ja 8.2.4.5. kohdassa kuvattu pölynkestävyystesti. Näiden testien jälkeen laitteen on kestettävä vielä 5 000 ulos- ja sisäänkelausparia. Edellä kuvattujen testien jälkeen kelauslaitteen on toimittava edelleen asianmukaisesti ja täytettävä edellä 7.2.3.1.1. ja 7.2.3.1.2. kohdassa asetetut vaatimukset.

7.2.3.2.   Törmäyksessä lukittuvat kelauslaitteet

Törmäyksessä lukittuvan kelauslaitteen on 8.2.4.3. kohdassa määrätyssä testissä täytettävä jäljempänä luetellut ehdot:

7.2.3.2.1.1.   lukitsimen on aktivoiduttava, kun ajoneuvo saavuttaa 0,45 g:n hidastuvuuden;

7.2.3.2.1.2.   lukitsin ei saa aktivoitua, kun hihnan kiihtyvyys on alle 0,8 g mitattuna hihnan uloskelaussuuntaan;

7.2.3.2.1.3.   lukitsin ei saa aktivoitua, kun sen tuntoelin on kallistettuna enintään 12° mihin tahansa suuntaan valmistajan ilmoittamasta asennusasennosta;

7.2.3.2.1.4.   lukitsimen on aktivoiduttava, kun sen tuntoelin on kallistettuna yli 27° mihin tahansa suuntaan valmistajan ilmoittamasta asennusasennosta;

7.2.3.2.2.   Jos kelauslaitteen toiminta on riippuvainen ulkoisesta signaalista tai voimanlähteestä, sen suunnittelulla on varmistettava, että kelauslaitteen lukitsin aktivoituu automaattisesti signaalin tai voimanlähteen toimintavirheen tai -keskeytyksen vuoksi.

7.2.3.2.3.   Monitoimisella lukkiutumistavalla varustetun kelauslaitteen on täytettävä edellä luetellut vaatimukset. Jos lisäksi jokin lukkiutumisen aiheuttavista tekijöistä liittyy hihnan kelautumisliikkeeseen, lukkiutumisen on tapahduttava hihnan kiihtyvyyden ollessa 1,5 g hihnan uloskelautumissuuntaan mitattuna.

7.2.3.2.4.   Edellä 7.2.3.2.1.1. ja 7.2.3.2.3. kohdassa tarkoitetuissa testeissä vyöhihna saa ennen kelauslaitteen lukkiutumista kelautua ulos enintään 50 mm mitattuna 8.2.4.3.1. kohdassa määritellystä alkupituudesta. Edellä 7.2.3.2.1.2. kohdassa tarkoitetuissa testeissä vyöhihnan kelauslaite ei saa lukkiutua ennen kuin 50 mm hihnaa on kelautunut ulos mitattuna jäljempänä 8.2.4.3.1. kohdassa määritellystä alkupituudesta.

7.2.3.2.5.   Jos kelauslaite muodostaa osan lantiovyöstä, hihnan kelautumisvoiman on oltava vähintään 7 N, kun kelausvoima mitataan 8.2.4.1. kohdassa määrätyllä tavalla nuken ja kelauslaitteen välisestä vyöhihnan vapaasta osasta. Vyöhihnan kelautumisvoiman on olkavöihin tarkoitetuissa kelauslaitteissa oltava vähintään 2 N ja enintään 7 N, kun se mitataan edellä mainitulla tavalla. Jos hihna kulkee yksi- tai kaksiosaisen hihnanohjaimen kautta, kelautumisvoima mitataan nuken ja ohjaimen tai taljan välisestä hihnan vapaasta osasta. Jos asennelmaan kuuluu käsikäyttöinen tai automaattisesti toimiva laite, joka estää hihnaa kelautumasta kokonaan sisään, kyseinen laite ei saa olla käytössä kelautumisvoimaa arvioitaessa.

7.2.3.2.6.   Vyöhihna kelataan ulos ja sen annetaan kelautua takaisin kelauslaitteeseen toistuvasti 8.2.4.2. kohdassa määrätyn menetelmän mukaisesti, kunnes on tehty 40 000 ulos- ja sisäänkelausparia. Tämän jälkeen kelauslaitteelle tehdään lämpötilatesti 8.2.8.1. kohdassa annettujen vaatimusten mukaisesti, 8.1.1. kohdassa kuvattu syöpymistesti ja 8.2.4.5. kohdassa kuvattu pölynkestävyystesti. Näiden testien jälkeen laitteen on kestettävä vielä 5 000 ulos- ja sisäänkelausparia (eli yhteensä 45 000 kelaustoimenpideparia). Edellä kuvattujen testien jälkeen kelauslaitteen on toimittava edelleen asianmukaisesti ja täytettävä edellä 7.2.3.2.1. ja 7.2.3.2.5. kohdassa asetetut vaatimukset.

7.2.4.   Hihnat

7.2.4.1.   Leveys

7.2.4.1.1.   Lasten turvalaitteessa käytettävän hihnan, joka joutuu kosketuksiin testinuken kanssa, on oltava vähintään 25 mm leveä ryhmissä 0, 0+ ja I, ja vähintään 38 mm leveä ryhmissä II ja III. Mitat määritetään hihnalle tehtävän 8.2.5.1. kohdassa tarkoitetun lujuustestin aikana pysäyttämättä konetta ja kuorman ollessa 75 prosenttia hihnan murtokuormituksesta.

7.2.4.2.   Lujuus ilmastointikäsittelyn jälkeen

7.2.4.2.1.   Kahdesta hihnanäytteestä, jotka on käsitelty 8.2.5.2.1. kohdassa määrätyllä tavalla, määritetään hihnan murtokuormitus jäljempänä 8.2.5.1.2. kohdassa määrätyllä tavalla.

7.2.4.2.2.   Kahden näytekappaleen murtokuormitusten välinen ero saa olla enintään 10 prosenttia suuremmasta mitatusta murtokuormituksesta.

7.2.4.3.   Lujuus erityisen ilmastointikäsittelyn jälkeen

7.2.4.3.1.   Jollakin 8.2.5.2. kohdassa (paitsi 8.2.5.2.1. kohdassa) määrätyistä tavoista käsiteltyjen kahden hihnan murtokuormituksen on oltava vähintään 75 prosenttia jäljempänä 8.2.5.1. kohdassa tarkoitetussa testissä määritettyjen kuormien keskiarvosta.

7.2.4.3.2.   Murtokuormituksen on oltava vähintään 36 kN ryhmiin 0, 0+ ja I kuuluvilla turvalaitteilla ja 5 kN ryhmään II kuuluvilla laitteilla sekä 7,2 kN ryhmään III kuuluvilla laitteilla.

7.2.4.3.3.   Toimivaltainen viranomainen voi päättää olla vaatimatta yhtä tai useampaa edellä tarkoitetuista testeistä, jos se pitää vyöhihnassa käytetyn materiaalin tai muiden tietojen perusteella joitakin testejä tarpeettomina.

7.2.4.3.4.   Jäljempänä 8.2.5.2.6. kohdassa määritelty tyypin 1 kulutuskäsittely toteutetaan vain, jos 8.2.3. kohdassa määritelty mikrosiirtymätesti antaa tuloksen, joka on yli 50 prosenttia edellä 7.2.2.5.1. kohdassa määrätystä raja-arvosta.

7.2.4.4.   Hihnan vetäminen kokonaan minkään säätölaitteen, vyölukon tai kiinnityskohdan läpi ei saa olla mahdollista.

7.2.5.   Lukkolaite

7.2.5.1.   Lukkolaitteen on oltava pysyvästi kiinnitetty lasten turvalaitteeseen.

7.2.5.2.   Lukkolaite ei saa heikentää aikuiselle tarkoitetun turvavyön kestävyyttä ja sen on täytettävä 8.2.8.1. kohdassa määritellyn lämpötilatestin mukaiset toimintavaatimukset.

7.2.5.3.   Lukkolaite ei saa estää lapsen nopeaa irrottamista turvalaitteesta.

7.2.5.4.   Luokkaan A kuuluvat laitteet

Jäljempänä 8.2.6.1. kohdassa määrätyn testin jälkeen hihnaston liukuma saa olla enintään 25 mm.

7.2.5.5.   Luokkaan B kuuluvat laitteet

Jäljempänä 8.2.6.2. kohdassa määrätyn testin jälkeen hihnaston liukuma saa olla enintään 25 mm.

8.   TESTIEN KUVAUS (4)

8.1.   Testit asennetulle turvalaitteelle

8.1.1.   Syöpyminen

8.1.1.1.   Lasten turvalaitteen metalliosat sijoitetaan liitteessä 4 määrättyyn testikammioon. Jos lasten turvalaitteessa on kelauslaite, hihna on kelattava ulos täyteen pituuteensa, josta on vähennetty 100 ± 3 mm. Testin on jatkuttava yhtäjaksoisesti 50 ± 0,5 tunnin ajan, lukuun ottamatta niitä lyhyitä taukoja, jotka saattavat olla tarpeen muun muassa suolaliuoksen tarkastamiseksi ja lisäämiseksi.

8.1.1.2.   Testin päätyttyä lasten turvalaitteen metalliosat on pestävä varovasti tai upotettava varovasti puhtaaseen juoksevaan veteen, jonka lämpötila saa olla enintään 38 °C, mahdollisten suolakertymien poistamiseksi, minkä jälkeen turvavyön annetaan kuivua 18–25 °C huoneenlämmössä 24 ± 1 tunnin ajan ennen edellä 7.1.1.2. kohdassa kuvailtua tarkastusta.

8.1.2.   Ympärikierähtäminen

8.1.2.1.   Nukke asetetaan turvalaitteisiin, jotka on asennettu tämän säännön mukaisesti ja ottaen huomioon valmistajan ohjeet sekä jäljempänä 8.1.3.6. kohdassa määritelty vakiolöysyys.

8.1.2.2.   Turvalaite kiinnitetään testausistuimeen tai ajoneuvon istuimeen. Koko istuinta kierretään istuimen pituussuuntaiseen keskitasoon sisältyvän vaakasuoran akselin ympäri 360 astetta 2–5 asteen sekuntinopeudella. Tässä testissä käytetyt laitteet, jotka on tarkoitettu käytettäväksi erityisissä henkilöautoissa, voidaan kiinnittää liitteessä 6 kuvattuun testi-istuimeen.

8.1.2.3.   Tämä testi tehdään uudelleen kiertämällä istuinta päinvastaiseen suuntaan sen jälkeen, kun nukke on tarvittaessa palautettu alkuperäiseen asentoonsa. Kiertoakseli vaakasuorassa tasossa ja 90 asteen kulmassa kahteen aikaisempaan testiin nähden toimenpide toistetaan kahteen kiertosuuntaan.

8.1.2.4.   Nämä testit tehdään käyttäen sekä pienintä että suurinta laitteen käyttötarkoituksen mukaiseen ryhmään tai mukaisiin ryhmiin kuuluvaa nukkea.

8.1.3.   Dynaamiset testit

8.1.3.1.   Testit testausvaunussa ja testi-istuimella

8.1.3.1.1.   Eteenpäin suunnattu

8.1.3.1.1.1.   Dynaamisessa testissä käytetyn testausvaunun ja testi-istuimen on täytettävä tämän säännön liitteessä 6 asetetut vaatimukset ja dynaaminen törmäystesti on valmisteltava liitteen 21 mukaisesti.

8.1.3.1.1.2.   Vaunun on pysyttävä vaakasuorassa koko hidastuksen ajan.

8.1.3.1.1.3.   Vaunun hidastamiseen on käytettävä tämän säännön liitteessä 6 määrättyä laitetta tai muuta vastaavat tulokset antavaa laitetta. Kyseisen laitteen on täytettävä tämän säännön 8.1.3.4. kohdassa ja liitteessä 7 määritellyt suoritusvaatimukset.

Testin yhteydessä tehdään seuraavat mittaukset:

8.1.3.1.1.4.1.   vaunun nopeus välittömästi ennen törmäystä;

8.1.3.1.1.4.2.   pysähtymismatka;

8.1.3.1.1.4.3.   nuken pään siirtymismatka pystysuorassa ja vaakasuorassa tasossa ryhmien I, II ja III osalta; ryhmien 0 ja 0+ osalta nuken siirtymismatka sen raajoja huomioon ottamatta;

8.1.3.1.1.4.4.   rinnan kiihtyvyys kolmeen toisiinsa nähden kohtisuorassa olevaan suuntaan, paitsi vastasyntynyttä kuvaavan nuken osalta;

8.1.3.1.1.4.5.   mahdolliset näkyvät merkit vatsan muovailumassan läpäisystä (ks. 7.1.4.3.1. kohta), paitsi vastasyntynyttä kuvaavan nuken osalta.

8.1.3.1.1.5.   Törmäyksen jälkeen lasten turvalaite tarkastetaan silmämääräisesti, lukkoa kuitenkaan avaamatta, mahdollisten toimintavirheiden ja vaurioiden toteamiseksi.

8.1.3.1.2.   Taaksepäin suunnattu

8.1.3.1.2.1.   Testi-istuinta kierretään 180° testattaessa takatörmäystilannetta koskevien vaatimusten täyttymistä.

8.1.3.1.2.2.   Testattaessa taaksepäin suunnattua lasten turvalaitetta, joka on tarkoitettu käytettäväksi etuistuinpaikalla, ajoneuvon kojelautaa kuvaa jäykkä tanko, joka on kiinnitetty vaunuun siten, että kaikki energianvaimennus kohdistuu lasten turvalaitteeseen.

8.1.3.1.2.3.   Hidastusolosuhteiden on vastattava jäljempänä 8.1.3.4. kohdassa asetettuja vaatimuksia.

8.1.3.1.2.4.   Tehtävien mittausten on vastattava edellä 8.1.3.1.1.4.–8.1.3.1.1.4.5. kohdassa lueteltuja mittauksia.

8.1.3.1.2.5.   Törmäyksen jälkeen lasten turvalaite tarkastetaan silmämääräisesti, lukkoa kuitenkaan avaamatta, mahdollisten toimintavirheiden ja vaurioiden toteamiseksi.

8.1.3.2.   Testit vaunussa ja ajoneuvon korissa

8.1.3.2.1.   Eteenpäin suunnattu

8.1.3.2.1.1.   Ajoneuvo on kiinnitettävä testin ajaksi siten, ettei ajoneuvon istuimien, aikuisille tarkoitettujen turvavöiden kiinnityspisteiden tai muiden mahdollisten kiinnityspisteiden, joita käytetään lasten turvalaitteen kiinnittämisen, lujuus vahvistu eikä rakenteen tavanomainen muodonmuutos vähene. Testissä ei saa olla sellaisia ajoneuvon osia, jotka nuken liikettä rajoittamalla voivat vähentää lasten turvalaitteen kuormitusta testin aikana. Poistetut rakenneosat saadaan korvata niiden lujuutta vastaavilla osilla, mikäli nämä eivät estä nuken liikettä.

8.1.3.2.1.2.   Kiinnityslaitetta pidetään tyydyttävänä, jos sillä ei ole vaikutusta alueella, joka käsittää rakenteen koko leveyden, ja jos ajoneuvo tai rakenne on tuettu tai kiinnitetty liikkumattomaksi etupuolelta vähintään 500 mm:n etäisyydeltä turvajärjestelmän kiinnityspisteistä. Rakenteen takaosa on kiinnitettävä riittävän kaukaa kiinnityspisteiden takaa siten, että se täyttää edellä 8.1.3.2.1.1. kohdassa asetetut vaatimukset.

8.1.3.2.1.3.   Ajoneuvon istuin ja lasten turvalaite on asennettava ja sijoitettava asentoon, jonka hyväksyntätestit tekevä tutkimuslaitos valitsee, siten että olosuhteet ovat rakenteen lujuuden kannalta mahdollisimman epäedulliset, ja joka vastaa nuken sijoittamista ajoneuvoon. Ajoneuvon istuimen selkänojan ja lasten turvalaitteen asento on mainittava testiselosteessa. Jos istuimen selkänojan kaltevuutta voidaan säätää, selkänoja on lukittava valmistajan ohjeiden mukaisesti, tai tällaisten ohjeiden puuttuessa lukittava siten, että selkänojan tosiasiallinen kulma on mahdollisimman lähellä 25 asteen kulmaa.

8.1.3.2.1.4.   Ellei asennus- ja käyttöohjeissa edellytetä muuta, etuistuin on asetettava kaikkein etummaisimpaan tavanomaiseen asentoon etuistuinpaikalla käytettäväksi tarkoitettuja lasten turvalaitteita varten ja kaikkein takimmaiseen tavanomaiseen asentoon takaistuinpaikalla käytettäväksi tarkoitettuja lasten turvalaitteita varten.

8.1.3.2.1.5.   Hidastusolosuhteiden on vastattava jäljempänä 8.1.3.4. kohdassa asetettuja vaatimuksia. Testi-istuimena käytetään varsinaisen ajoneuvon istuinta.

Testin yhteydessä tehdään seuraavat mittaukset:

8.1.3.2.1.6.1.   vaunun nopeus välittömästi ennen törmäystä;

8.1.3.2.1.6.2.   pysähtymismatka;

8.1.3.2.1.6.3.   nuken pään mahdollinen kosketus ajoneuvon korin sisustuksen kanssa;

8.1.3.2.1.6.4.   rinnan hidastuminen kolmeen toisiinsa nähden kohtisuorassa olevaan suuntaan, paitsi vastasyntynyttä kuvaavan nuken osalta;

8.1.3.2.1.6.5.   mahdolliset näkyvät merkit vatsan muovailumassan läpäisystä (ks. 7.1.4.3.1. kohta), paitsi vastasyntynyttä kuvaavan nuken osalta.

8.1.3.2.1.7.   Törmäyksen jälkeen lasten turvalaite tarkastetaan silmämääräisesti, lukkoa kuitenkaan avaamatta, mahdollisten toimintavirheiden toteamiseksi.

8.1.3.2.2.   Taaksepäin suunnattu

8.1.3.2.2.1.   Takatörmäystestejä varten ajoneuvon koria kierretään 180° testausvaunussa.

8.1.3.2.2.2.   Vaatimukset ovat samat kuin etutörmäystestissä.

8.1.3.3.   Testaus täydellisessä ajoneuvossa

8.1.3.3.1.   Hidastusolosuhteiden on vastattava jäljempänä 8.1.3.4. kohdassa asetettuja vaatimuksia.

8.1.3.3.2.   Etutörmäystestien osalta menettely on tämän säännön liitteen 9 mukainen.

8.1.3.3.3.   Takatörmäystestien osalta menettely on tämän säännön liitteen 10 mukainen.

Testin yhteydessä tehdään seuraavat mittaukset:

8.1.3.3.4.1.   ajoneuvon/iskulaitteen nopeus välittömästi ennen törmäystä;

8.1.3.3.4.2.   nuken pään (ryhmän 0 osalta nuken, sen raajoja lukuun ottamatta) mahdollinen kosketus ajoneuvon sisustukseen;

8.1.3.3.4.3.   rinnan kiihtyvyys kolmeen toisiinsa nähden kohtisuorassa olevaan suuntaan, paitsi vastasyntynyttä kuvaavan nuken osalta;

8.1.3.3.4.4.   mahdolliset näkyvät merkit vatsan muovailumassan läpäisystä (ks. 7.1.4.3.1. kohta), paitsi vastasyntynyttä kuvaavan nuken osalta.

8.1.3.3.5.   Jos etuistuinten kaltevuutta voidaan säätää, ne on lukittava valmistajan ohjeiden mukaisesti, tai tällaisten ohjeiden puuttuessa lukittava siten, että selkänojan tosiasiallinen kulma on mahdollisimman lähellä 25 asteen kulmaa.

8.1.3.3.6.   Törmäyksen jälkeen lasten turvalaite tarkastetaan silmämääräisesti, lukkoa kuitenkaan avaamatta, mahdollisten toimintavirheiden ja vaurioiden toteamiseksi.

8.1.3.4.   Yhteenveto dynaamisen testin vaatimuksista on jäljempänä taulukossa.

		ETUTÖRMÄYS			TAKATÖRMÄYS
Testi	Turvalaite	Nopeus (km/t)	Törmäysvoima	Pysähtymismatka testissä (mm)	Nopeus (km/t)	Törmäysvoima	Pysähtymismatka testissä (mm)
Vaunu ja testi-istuin	Eteenpäin suunnatut etu- ja takaistuin, ”joka autoon sopiva”, ”automerkkikohtainen” tai ”automerkki- ja istuinkohtainen” (5)	50+0 –2	1	650±50	—	—	—
	Taaksepäin suunnatut etu- ja takaistuin, ”joka autoon sopiva”, ”automerkkikohtainen” tai ”automerkki- ja istuinkohtainen” (6)	50+0 –2	1	650±50	30+2 –0	2	275±25
Auton kori vaunussa	Eteenpäin suunnattu (5)	50+0 –2	1 tai 3	650±50	—	—	—
	Taaksepäin suunnattu (6)	50+2 –2	1 tai 3	650±50	30+2 –0	2 tai 4	275±25
Koko ajoneuvon estetörmäystesti	Eteenpäin suunnattu	50+0 –2	3	Ei määritelty	—	—	—
	Taaksepäin suunnattu	50+0 –2	3	Ei määritelty	30+2 –0	4	Ei määritelty
HUOM.: Kaikki luokkaan 0 tai 0+ kuuluvat turvajärjestelmät on testattava taaksepäin suunnattuja turvalaitteita koskevien ehtojen mukaisesti sekä etu- että takatörmäystilanteissa. Selitteet: Törmäysvoima 1 Määritelty liitteessä 7 — etutörmäys. Törmäysvoima 2 Määritelty liitteessä 7 — takatörmäys. Törmäysvoima 3 Etutörmäykseen joutuneen ajoneuvon hidastusvoima. Törmäysvoima 4 Takatörmäykseen joutuneen ajoneuvon hidastusvoima.

Lasten turvalaitteet, joissa käytetään lisäkiinnityspisteitä

8.1.3.5.1.   Sellaisten lasten turvalaitteiden osalta, jotka on tarkoitettu käytettäväksi 2.1.2.3. kohdassa määritellyllä tavalla ja joissa käytetään lisäkiinnityspisteitä, 8.1.3.4. kohdan mukaisen etutörmäystestin vaatimukset ovat seuraavat:

8.1.3.5.2.   Sellaisia laitteita varten, joiden yläkiinnityshihnat ovat lyhyet, eli ne on tarkoitettu esimerkiksi kiinnitettäväksi takaosan hattuhyllyyn, testausvaunun yläkiinnityspisteiden rakenteen on oltava liitteen 6 lisäyksen 3 mukainen.

8.1.3.5.3.   Sellaisia laitteita varten, joiden yläkiinnityshihnat ovat pitkät, eli ne on tarkoitettu esimerkiksi käytettäväksi ajoneuvoissa, joissa ei ole jäykkää hattuhyllyä tai jossa yläkiinnityshihnat kiinnitetään ajoneuvon lattiaan, testausvaunun kiinnityspisteiden on oltava liitteen 6 lisäyksen 3 mukaiset.

8.1.3.5.4.   Sellaisten laitteiden osalta, jotka on tarkoitettu käytettäväksi kummankin tyyppisissä rakenteissa, 8.1.3.5.2. ja 8.1.3.5.3. kohdassa määrätyt testit on tehtävä poikkeavasti niin, että edellä 8.1.3.5.3. kohdassa asetettujen vaatimusten mukaisessa testissä käytetään vain nukeista raskaampaa.

8.1.3.5.5.   Taaksepäin suunnattuja laitteita varten testausvaunun rakenteen alakiinnityspisteiden on oltava liitteen 6 lisäyksen 3 mukaiset.

8.1.3.6.   Testinuket

8.1.3.6.1.   Lasten turvalaite ja nuket on kiinnitettävä niin, että 8.1.3.6.3. kohdan vaatimukset täyttyvät.

8.1.3.6.2.   Lasten turvalaite on testattava käyttäen tämän säännön liitteessä 8 määrättyjä nukkeja.

Nuken asettaminen paikalleen

8.1.3.6.3.1.   Nukke on sijoitettava niin, että nuken takaosan ja turvalaitteen väliin jää rako. Kantolaukkujen osalta nukke sijoitetaan suoraan vaaka-asentoon mahdollisimman lähelle kantolaukun keskilinjaa.

8.1.3.6.3.2.   Lapsen istuin asetetaan testi-istuimelle.

Nukke asetetaan lapsen istuimeen.

Nivelletty levy tai vastaava joustolaite, joka on 2,5 cm paksu ja 6 cm leveä ja jonka pituus vastaa testissä käytettävän nuken koon mukaista olkakorkeutta (istuma-asennossa, liite 8) vähennettynä lantion keskiosan korkeudella (istuma-asennossa, liitteessä 8 polvitaipeen korkeus ja puolet reiden korkeudesta istuma-asennossa) asetetaan nuken ja istuimen selkänojan väliin. Levyn tulee noudattaa mahdollisimman tarkoin istuimen kaarevuutta ja sen alapään tulisi olla nuken lonkkanivelen korkeudella.

Vyö säädetään valmistajan ohjeiden mukaisesti, mutta kireyteen, joka ylittää säätölaitteen vetämisvoiman 250 ± 25 N, ja niin, että hihnan taipumakulma säätölaitteen kohdalla on 45 ± 5° tai vaihtoehtoisesti valmistajan määräämä kulma.

Lastenistuimen asettaminen paikalleen viimeistellään tämän säännön liitteen 21 mukaisesti.

Joustolaite poistetaan.

Tämä koskee vain valjasvyölaitteita ja turvalaitteita, joissa lapsen pitämiseen paikallaan käytetään aikuisille tarkoitettua kolmipistevyötä ja joissa on lukkolaite; tämä ei koske lasten turvahihnoja, jotka kiinnittyvät suoraan kelauslaitteeseen.

8.1.3.6.3.3.   Nuken keskilinjan lävistävä pituussuuntainen taso on asetettava vyön kahden alakiinnityspisteen puoliväliin ottaen kuitenkin huomioon myös 8.1.3.2.1.3. kohta. Jos tukityynyjä testataan 10-vuotiasta lasta kuvaavalla nukella, nuken keskilinjan lävistävä pituussuuntainen taso on sijoitettava 75 ± 5 mm vasemmalle tai oikealle pisteestä, joka on vyön kahden alakiinnityspisteen puolivälissä.

8.1.3.6.3.4.   Jos välineet edellyttävät vakiovyön käyttöä, olkahihna voidaan asettaa nuken päälle ennen dynaamista testiä käyttäen riittävän leveää ja pitkää palaa kevyttä liimanauhaa. Taaksepäin suunnattujen välineiden osalta nuken pää voidaan asettaa turvajärjestelmän selkänojaa vasten käyttäen riittävän leveää ja pitkää palaa kevyttä liimanauhaa. Taaksepäin suunnatuissa turvalaitteissa saa käyttää kevyttä liimanauhaa pitämään nuken pää kosketuksissa 100 mm:n tankoon tai turvalaitteen selkänojaan testikelkan kiihdytyksen aikana.

8.1.3.7.   Käytettävien nukkien luokat

Ryhmän 0 laite:

testissä käytetään vastasyntynyttä kuvaavaa nukkea ja 9 kg:n nukkea;

Ryhmän 0+ laite:

testissä käytetään vastasyntynyttä kuvaavaa nukkea ja 11 kg:n nukkea;

Ryhmän I laite:

testeissä käytetään nukkeja, joiden massa on 9 kg ja 15 kg;

Ryhmän II laite:

testeissä käytetään nukkeja, joiden massa on 15 kg ja 22 kg;

Ryhmän III laite:

testeissä käytetään nukkeja, joiden massa on 22 kg ja 32 kg;

8.1.3.7.6.   Jos lasten turvajärjestelmä soveltuu kahden tai useamman massaryhmän käyttöön, testit on tehtävä käyttäen edellä määritellyistä nukeista kaikkien kyseisten ryhmien keveintä ja raskainta nukkea. Jos laitteen rakenne kuitenkin vaihtelee merkittävästi ryhmien välillä, esimerkiksi niin että valjasvyön rakenne tai pituus muuttuu, testien toteuttamisesta vastaavan laboratorion on, jos se pitää toimenpidettä tarpeellisena, tehtävä lisätesti, jossa käytetään keskipainoista nukkea.

8.1.3.7.7.   Jos lasten turvajärjestelmä on tarkoitettu kahden tai useamman lapsen käyttöön, yksi testi on tehtävä käyttäen raskaimpia nukkeja kaikilla istuinpaikoilla. Toisessa testissä käytetään keveintä ja raskainta edellä määritellyistä nukeista. Testit on tehtävä käyttäen liitteen 6 lisäyksessä 3 olevassa kuvassa 3 esitettyä testi-istuinta. Testien tekemisestä vastaava laboratorio voi, jos se arvioi toimenpiteen tarpeelliseksi, lisätä testeihin vielä kolmannen, jossa käytetään mitä tahansa nukkien yhdistelmää tai istuinpaikat jätetään tyhjiksi.

8.1.4.   Tukityynyihin liittyvät turvalaitteet

Testauspenkin istumapinnalle asetetaan puuvillakangas. Tukityyny asetetaan testauspenkille, nuken vartalon alaosa asetetaan liitteen 22 kuvassa 1 esitetyllä tavalla istumapinnalle ja aikuiselle tarkoitettu kolmipistevyö sovitetaan ja kiinnitetään sekä kiristetään liitteessä 21 kuvatulla tavalla. Tukityynyn ympärille sidotaan 25 mm leveä hihnasto tai vastaava, ja250 ± 5 N:n kuorma kohdistetaan nuolen A suuntaisesti, ks. liitteen 22 kuva 2, noudattaen testauspenkin istumapinnan suuntaa.

8.2.   Yksittäisille osille tehtävät testit

8.2.1.   Vyölukko

Avaustesti kuormitettuna

8.2.1.1.1.   Tähän testiin käytetään jäljempänä 8.1.3. kohdassa tarkoitetun dynaamisen testin läpäissyttä lasten turvalaitetta.

8.2.1.1.2.   Lasten turvalaite irrotetaan testausvaunusta tai ajoneuvosta vyölukkoa avaamatta. Vyölukkoon kohdistetaan kuorma suoran vedon muodossa siihen kiinnitetyn hihnan välityksellä niin, että kaikkiin hihnoihin kohdistuu 80/n daN:n voima; tässä kaavassa ”n” tarkoittaa vyölukkoon kiinnitettyjen hihnojen määrää lukon ollessa lukittuna, ja sen arvo on vähintään 2, jos lukko on kiinnitetty jäykkään osaan. Kuormituksen aikana on otettava huomioon kulma, joka muodostuu dynaamisen testin aikana vyölukon ja jäykän osan väliin.

8.2.1.1.3.   Vyölukon avauspainikkeen geometriseen keskipisteeseen kohdistetaan painikkeen liikkeen alkuperäisen suunnan kanssa yhdensuuntaisen kiinteän akselin suuntaisesti voima, jonka nopeus on 400 ± 20 mm/min; geometrisellä keskipisteellä tarkoitetaan vyölukon pinnan sitä kohtaa, johon lukon avaamiseksi tarvittava voima kohdistetaan. Avausvoiman kohdistuessa vyölukkoon sen on oltava tuettuna jäykkää esinettä vasten.

8.2.1.1.4.   Vyölukon avausvoima kohdistetaan siihen käyttäen dynamometriä tai vastaavaa laitetta tavanomaisen käyttötavan ja –suunnan mukaisesti. Kosketuspään on oltava kiillotettu puolipallo, jonka säde on 2.5 ± 0,1 mm.

8.2.1.1.5.   Vyölukon avaamiseen tarvittava voima mitataan ja mahdollisesti ilmenevät viat kirjataan.

8.2.1.2.   Avaustesti kuormittamattomana

8.2.1.2.1.   Vyölukkoasennelma, jota ei ole aikaisemmin kuormitettu, kiinnitetään paikalleen kuormittamattomassa tilassa.

8.2.1.2.2.   Vyölukon avausvoiman mittauksessa käytettävä menettely määritellään 8.2.1.1.3. ja 8.2.1.1.4. kohdassa.

8.2.1.2.3.   Vyölukon avaamiseen tarvittava voima mitataan.

8.2.1.3.   Lujuustesti

8.2.1.3.1.   Lujuustestissä on käytettävä kahta näytettä. Testi koskee kaikkia säätölaitteita paitsi niitä, jotka on kiinnitetty suoraan lasten turvalaitteeseen.

8.2.1.3.2.   Liitteessä 20 on tyypillinen vyölukon lujuuden testauksessa käytettävä laite. Vyölukko sijoitetaan laitteen pyöreälle ylälaatalle (A). Kaikkien vyölukkoon kiinnitettyjen hihnojen pituus on vähintään 250 mm ja ne asetetaan riippumaan ylälaatalta vyölukossa sijaintiaan vastaavasti. Hihnojen irralliset päät kierretään sitten alemman pyöreän laatan (B) ympärille niin, että ne tulevat ulos laatan keskellä olevasta aukosta. Kaikkien hihnojen on oltava pystysuorassa laattojen A ja B välillä. Sen jälkeen pyöreä kiinnityslevy (C) painetaan kevyesti levyn B alapintaa vasten niin, että se mahdollistaa edelleen jonkin verran hihnojen liikettä levyjen välissä. Hihnoja kiristetään vetokoneen vähäisellä voimalla ja vedetään levyjen B ja C välillä, kunnes kaikki hihnat on kuormitettu niiden sijaintia vastaavasti. Vyölukko ei saa koskettaa levyä A eikä mitään sen osaa tämän toimenpiteen eikä itse testin aikana. Sen jälkeen levyt B ja C painetaan lujasti toisiaan vasten ja vetovoimaa lisätään nopeudella 100 ± 20 mm/min, kunnes vaaditut arvot saavutetaan.

8.2.2.   Säätölaite

8.2.2.1.   Säädön helppous

8.2.2.1.1.   Käsikäyttöistä säätölaitetta testattaessa hihnaa vedetään tasaisesti säätölaitteen läpi nopeudella 100 ± 20 mm/min, tavanomaiset käyttöedellytykset huomioon ottaen, ja suurin testissä esiintyvä voima mitataan pyöristettynä lähimpään N-kokonaislukuarvoon, kun vyöhihna on liikkunut ensimmäiset 25 ± 5 mm.

8.2.2.1.2.   Testi on suoritettava hihnan molempiin kulkusuuntiin säätölaitteen läpi ja ennen mittausta hihnalla on tehtävä sen koko pituudelta 10 edestakaista liikettä.

8.2.3.   Mikrosiirtymätesti (ks. liite 5, kuva 3)

8.2.3.1.   Laitteita tai osia, joille suoritetaan mikrosiirtymätesti, on pidettävä ennen testiä vähintään 24 tunnin ajan ilmatilassa, jonka lämpötila on 20 ± 5 °C ja jonka suhteellinen kosteus on 65 ± 5 prosenttia. Testi suoritetaan lämpötilassa 15–30 °C.

8.2.3.2.   Hihnan irrallinen pää asetetaan samalla tavoin kuin laitteen ollessa käytössä ajoneuvossa, eikä sitä kiinnitetä mihinkään muuhun osaan.

8.2.3.3.   Säätölaite asetetaan hihnan pystysuoraan osaan, jonka toisen pään kuorma on 50 ± 0,5 N (ohjattuna niin, että kuorman heiluntaliike ja hihnan kiertyminen estyvät). Säätölaitteessa olevan hihnan irrallinen pää asetetaan pystysuoraan ylös- tai alaspäin samalla tavoin kuin se olisi ajoneuvossa. Toinen pää kulkee sellaisen ohjaintelan kautta, jonka vaakasuora akseli on samansuuntainen kuin kuormaa tukeva hihnan taso, ja telan kautta kulkeva hihnan osa on vaakasuorassa.

8.2.3.4.   Testattava laite sijoitetaan niin, että sen keskikohta on korkeimmassa mahdollisessa asennossaan 300 ± 5 mm:n etäisyydellä tukipöydästä ja 50 N:n kuorma on 100 ± 5 mm:n etäisyydellä tukipöydästä.

8.2.3.5.   Sen jälkeen tehdään 20 ± 2 testiä edeltävää liikesarjaa ja 1 000 ± 5 liikesarjaa tehdään toteutustiheydellä 30 ± 10 sarjaa minuutissa niin, että kokonaisheilahdusmatka on 300 ± 20 mm tai 8.2.5.2.6.2. kohdassa määritelty. Hihnaa kuormitetaan 50 N ainoastaan se ajanjakso, joka kuluu 100 ± 20 mm:n siirtymään puolijaksoa kohti. Mikrosiirtymä mitataan alkaen 20:n testiä edeltävän liikesarjan jälkeisestä asennosta.

8.2.4.   Kelauslaite

8.2.4.1.   Kelautumisvoima

8.2.4.1.1.   Kelautumisvoimat mitataan siten, että turvavyöasennelma on kiinnitettynä nukkeen samalla tavoin kuin 8.1.3 kohdassa määrätyssä dynaamisessa testissä. Vyöhihnan vetämisvoima mitataan aivan läheltä hihnan kosketuskohtaa nukkeen (silti hieman erillään siitä), kun hihnaa kelataan noin 0,6 metrin minuuttinopeudella.

Kelausmekanismin kestävyys

8.2.4.2.1.   Hihnaa kelataan ja vapautetaan tarvittavan monta kertaa niin, että kelauskertojen määrä on enintään 30 minuutissa. Törmäyksessä lukkiutuvia kelauslaitteita testattaessa aiheutetaan joka viidennellä kelauskerralla isku, jonka seurauksena laite lukkiutuu. Lukituksen on tapahduttava yhtä monta kertaa vapaan hihnan viidellä eri pituudella, eli kun kelauslaitteessa on vyöhihnaa 90, 80, 75, 70 ja 65 prosenttia hihnan kokonaispituudesta. Jos hihnan pituus kuitenkin ylittää 900 mm, edellä mainitut prosenttiluvut on laskettava kelauslaitteesta kelattavissa olevan hihnan viimeisestä 900 mm:n osuudesta.

8.2.4.3.   Törmäyksessä lukkiutuvien kelauslaitteiden lukitus

8.2.4.3.1.   Kelauslaitteelle on tehtävä yksi lukitustesti, kun hihna on vapautunut täyteen pituuteensa, josta on vähennetty 300 ± 3 mm.

8.2.4.3.2.   Hihnan liikkeeseen reagoivan kelauslaitteen on kelattava hihnaa samaan suuntaan johon kelaus tavallisesti tapahtuu kelauslaitteen ollessa asennettuna ajoneuvoon.

8.2.4.3.3.   Ajoneuvon kiihtyvyyteen reagoivien kelauslaitteiden toimintaa testataan edellä mainituilla vapaan hihnan pituuksilla molempiin suuntiin kahden toisiinsa nähden kohtisuoran akselin suuntaisesti niin, että kyseiset akselit ovat vaakasuorassa, jos kelauslaitteet asennetaan ajoneuvoon turvavyön valmistajan ilmoittamalla tavalla. Tapauksissa, joissa tätä asentoa ei ole määritelty, testauksesta vastaava viranomainen kuulee lasten turvalaitteen valmistajaa Hyväksyntätestit suorittava tekninen tutkimuslaitos valitsee jommankumman testaussuunnan niin, että olosuhteet ovat lukitusmekanismin toiminnan kannalta mahdollisimman epäedulliset.

8.2.4.3.4.   Käytettävä laite on oltava suunniteltu niin, että vaadittua kiihtyvyyttä voidaan lisätä keskimäärin vähintään 25 g/s (7).

8.2.4.3.5.   Testattaessa 7.2.3.2.1.3. ja 7.2.3.2.1.4. kohdan vaatimusten täyttymistä kelauslaite asennetaan vaakasuorassa olevaan pöytään ja pöytää kallistetaan enintään 2 E sekunnissa, kunnes lukitsin aktivoituu. Vaatimustenmukaisuus varmistetaan toistamalla testi kallistaen pöytää muihin suuntiin.

8.2.4.4.   Syöpymistesti

8.2.4.4.1.   Syöpymistesti kuvataan edelle 8.1.1. kohdassa.

8.2.4.5.   Pölynkestävyystesti

8.2.4.5.1.   Kelauslaite sijoitetaan testauskammioon tämän säännön liitteen 3 mukaisesti. Se kiinnitetään asentoon, joka vastaa laitteen asentoa ajoneuvoon asennettuna. Testauskammiossa on pölyä jäljempänä 8.2.4.5.2. kohdassa kuvatulla tavalla. Testin aikana hihnaa on oltava kelattuna ulos kelauslaitteesta 500 mm ja hihna pidetään uloskelattuna, paitsi että hihnalle on suoritettava 1–2 minuutin kuluessa jokaisen pölyn puhalluksen jälkeen 10 täydellistä sisään- ja uloskelausta. Viiden tunnin ajan pölyä on puhallettava 20 minuutin välein viiden sekunnin ajan paineilmalla, jossa ei ole öljyä eikä kosteutta, 5,5 ± 0,5 baarin manometripaineella halkaisijaltaan 1,5 ± 0,1 mm:n aukon läpi.

8.2.4.5.2.   Edellä 8.2.4.5.1. kohdassa tarkoitetussa testissä käytettävän pölyn on sisällettävä noin 1 kg kuivaa kvartsia. Hiukkaskoon jakauman on oltava seuraava:

(a)	150 μm:n aukon läpi, langan läpimitta 104 μm: 99–100 prosenttia;

(b)	105 μm:n aukon läpi, langan läpimitta 64 μm: 76–86 prosenttia;

(c)	75 μm:n aukon läpi, langan läpimitta 52 μm: 60–70 prosenttia.

8.2.5.   Hihnojen staattinen testaus

8.2.5.1.   Hihnan lujuustesti

8.2.5.1.1.   Jokainen testi tehdään kahdelle uudelle hihnan näytekappaleelle, jotka on käsitelty 2.7.4 kohdassa kuvatulla tavalla.

8.2.5.1.2.   Kukin hihna kiinnitetään vetolujuuden testauskoneeseen liittimillä. Liittimien on oltava suunnitellut niin, etteivät ne aiheuta hihnan murtumista niissä tai niiden lähellä. Vetonopeus on 100 ± 20 mm/min. Liittimien välissä olevan hihnanäytteen vapaan pituuden on ennen testin alkua oltava 200 ± 40 mm.

8.2.5.1.3.   Vetämisvoimaa lisätään, kunnes hihna murtuu, ja murtokuormitus kirjataan.

8.2.5.1.4.   Jos hihna luistaa tai murtuu liittimessä tai 10 mm etäisyydellä jommastakummasta liittimestä, testiä pidetään mitättömänä, ja uusi testi tehdään toisella näytekappaleella.

Edellä 3.2.3. kohdassa tarkoitetut hihnan näytekappaleet käsitellään seuraavasti:

8.2.5.2.1.   Huoneilmastokäsittely

8.2.5.2.1.1.   Hihnaa säilytetään 24 ± 1 tunnin ajan ilmatilassa, jonka lämpö on 23 ± 5°C ja suhteellinen kosteus 50 ± 10 prosenttia. Jos testiä ei suoriteta välittömästi käsittelyn jälkeen, näyte on säilytettävä ilmatiiviisti suljetussa säiliössä testiin asti. Murtokuormitus on mitattava viiden minuutin kuluessa hihnan huoneilmastokäsittelyn tai säiliöstä poistamisen jälkeen.

8.2.5.2.2.   Valokäsittely

8.2.5.2.2.1.   Tähän sovelletaan suosituksen ISO/105-B02(1978) säännöksiä. Hihnaa altistetaan valolle niin kauan, että saavutetaan Standard Blue Dye nro 7 -standardin mukainen haalistuminen, joka vastaa luokkaa 4 harmaa-asteikolla.

8.2.5.2.2.2.   Altistuksen jälkeen hihnan on oltava vähintään 24 tuntia ilmatilassa, jonka lämpötila on 23E ± 5 °C ja suhteellinen kosteus 50 ± 10 prosenttia. Murtokuormitus on mitattava viiden minuutin kuluessa siitä, kun hihna on poistettu ilmastokäsittelystä.

8.2.5.2.3.   Kylmäkäsittely

8.2.5.2.3.1.   Hihnaa säilytetään vähintään 24 tuntia ilmatilassa, jonka lämpö on 23 ± 5 °C ja suhteellinen kosteus 50 ± 10 prosenttia.

8.2.5.2.3.2.   Tämän jälkeen hihnaa säilytetään 90 ± 5 minuutin ajan tasaisella pinnalla kylmäkaapissa, jossa ilman lämpötila on –30 °C ± 5 °C. Sitten hihna taitetaan ja taitekohdan päälle asetetaan 2 ± 0,2 kg:n paino, joka on ensin jäähdytetty lämpötilaan –30 ± 5 °C. Kun hihna on ollut kuormitettuna 30 ± 5 minuuttia samassa kylmäkaapissa, paino poistetaan ja murtokuormitus mitataan viiden minuutin kuluessa hihnan ottamisesta pois kylmäkaapista.

8.2.5.2.4.   Lämpökäsittely

8.2.5.2.4.1.   Hihnaa säilytetään 180 ± 10 minuuttia lämpökaapissa, jonka ilmatilan lämpö on 60 ± 5 °C ja suhteellinen kosteus 65 ± 5 prosenttia.

8.2.5.2.4.2.   Murtokuormitus mitataan viiden minuutin kuluessa siitä, kun hihna on otettu pois lämpökaapista.

8.2.5.2.5.   Vesikäsittely

8.2.5.2.5.1.   Hihnaa säilytetään 180 ± 10 minuuttia kokonaan upotettuna tislattuun veteen, jonka lämpötila on 20 ± 5 °C ja johon on lisätty hieman notkistinainetta. Notkistinaineena voidaan käyttää mitä tahansa testattavalle kuidulle soveltuvaa ainetta.

8.2.5.2.5.2.   Murtokuormitus mitataan 10 minuutin kuluessa siitä, kun hihna on otettu pois vedestä.

8.2.5.2.6.   Kulutuskäsittely

8.2.5.2.6.1.   Laitteita tai osia, joille tehdään kulutustesti, on säilytettävä ennen testiä vähintään 24 tuntia ilmatilassa, jonka lämpötila on 23E ± 5 °C ja jonka suhteellinen kosteus on 50 ± 10 prosenttia. Testauksen aikana huoneilman lämpötilan on oltava 15–30 °C.

8.2.5.2.6.2.   Seuraavassa taulukossa on annettu kutakin testiä koskevat yleiset vaatimukset:

	Kuorma (N)	Toimenpidesarjaa minuutissa	Toimenpidesarjoja (kpl)
Tyypin 1 menettely	10 ± 0,1	30 ± 10	1 000 ± 5
Tyypin 2 menettely	5 ± 0,05	30 ± 10	5 000 ± 5

Jos hihnaa ei ole riittävästi, jotta voitaisiin testata yli 300 mm:n siirtymillä, testiä voidaan soveltaa lyhemmälle, kuitenkin vähintään 100 mm:n pituudelle.

8.2.5.2.6.3.   Erityiset testivaatimukset

8.2.5.2.6.3.1.   Tyypin 1 menettely: käytetään tapauksissa, joissa hihna liukuu pikasäätölaitteen läpi. Yhteen hihnaan kohdistetaan keskeytyksetön 10 N:n pystysuora kuormitus. Toinen vaakatasossa oleva hihna on kiinnitettynä laitteeseen, joka kohdistaa hihnastoon edestakaista liikettä. Säätölaite on asetettava niin, että hihnaston vaakatasossa oleva osa pysyy kiristettynä (ks. liitteen 5 kuva 1).

8.2.5.2.6.3.2.   Tyypin 2 menettely: käytetään tapauksissa, joissa hihnan suunta muuttuu sen kulkiessa jäykän osan läpi. Tätä testiä suoritettaessa hihnaston kummankin hihnan kulmien on oltava liitteen 5 kuvan 2 mukaiset. Hihnaa kuormitetaan keskeytyksettä 5 N:n voimalla. Tapauksissa, joissa hihnan suunta muuttuu useammin kuin kerran sen kulkiessa jäykän osan läpi, 5 N:n kuormitusta voidaan lisätä, jotta saavutettaisiin vaadittu hihnan 300 mm:n liike jäykän osan läpi.

8.2.6.   Lukkolaitteet

8.2.6.1.   Luokkaan A kuuluvat laitteet

Lasten turvalaite ja suurin nukke, jota vastaavassa luokassa lasten turvalaite on tarkoitettu käytettäväksi, asetetaan paikalleen jäljempänä kuvassa 5 osoitetulla tavalla. Käytettävän hihnaston on oltava tämän säännön liitteessä 13 kuvatun mukainen. Lukkolaitteen on oltava kokonaan käytössä ja hihnaan merkitään kohta, josta eteenpäin se on lukkolaitteen sisällä. Voimanmittausvälineet kiinnitetään vyöhön D-renkaalla, ja ryhmään I kuuluvan raskaimman nuken massaan verrattuna kaksinkertainen (± 5 prosenttia) voima kohdistetaan laitteeseen vähintään yhden sekunnin ajan. Alempaa kiinnityskohtaa käytetään A-kohdassa olevien lukkolaitteiden yhteydessä ja ylempää kiinnityskohtaa B-kohdassa olevien lukkolaitteiden yhteydessä. Voima kohdistetaan laitteeseen vielä yhdeksän kertaa. Hihnaan tehdään uusi merkintä kohtaan, josta eteenpäin se on lukkolaitteen sisällä, ja molempien merkkien välinen etäisyys mitataan. Tämän testin aikana kelauslaitteen on oltava lukitsematta.

8.2.6.2.   Luokkaan B kuuluvat laitteet

Lasten turvalaite kiinnitetään lujasti ja tämän säännön liitteessä 13 kuvattu hihnasto ohjataan lukkolaitteen ja kehyksen läpi valmistajan ohjeissa kuvattua reittiä noudattaen. Vyön on kuljettava testauslaitteiston kautta jäljempänä kuvassa 6 esitetyllä tavalla ja se on kiinnitettävä 5,25 ± 0,05 kg:n painoiseen massaan. Massan ja kohdan, jossa hihnasto tulee turvalaitteen kehyksen ulkopuolelle, on oltava 650 ± 40 mm vapaata hihnastoa. Lukkolaitteen on oltava kokonaan käytössä ja hihnaan merkitään kohta, josta eteenpäin se on lukkolaitteen sisällä. Massaa nostetaan ja se vapautetaan niin, että se putoaa vapaasti 25 ± 1 mm:n matkan. Tämä toistetaan100 ± 2 kertaa tiheydellä 60 ± 2 toistoa minuutissa, mikä kuvaa lasten turvalaitteen nykivää liikettä ajoneuvossa. Hihnaan tehdään uusi merkintä kohtaan, josta eteenpäin se on lukkolaitteen sisällä, ja molempien merkkien välinen etäisyys mitataan. Lukkolaitteen on katettava asennettu hihnasto sen koko leveydeltä, kun nukke on asetettu paikalleen. Tämä testi tehdään niin, että hihnaston kulmat ovat samat kuin sen tavanomaisessa käytössä. Lantiovyöosuuden vapaana oleva pää kiinnitetään paikalleen. Testi suoritetaan lasten turvajärjestelmän ollessa lujasti kiinnitettynä testauspenkkiin, jota käytetään ympärikierähtämistestissä tai dynaamisessa testissä. Kuormitushihna voidaan kiinnittää vyölukkoa jäljittelevään laitteeseen.

8.2.7.   Suoraan lasten turvalaitteeseen kiinnitettyjen säätölaitteiden käsittelytesti

Asetetaan paikalleen suurin turvalaitteen käyttötarkoitusta vastaava nukke samalla tavoin kuin dynaamisessa testissä, ottaen huomioon myös 8.1.3.6. kohdassa määritelty vakiolöysyys. Merkitään vertailuviiva hihnaston kohtaan, josta eteenpäin sen vapaa pää on säätölaitteen sisällä.

Nukke poistetaan ja turvalaite asetetaan liitteen 19 kuvassa 1 esitettyyn käsittelylaitteeseen.

Hihnastoa on liikutettava säätölaitteen läpi vähintään 150 mm:n matkalla. Tämän liikkeen on oltava sellainen, että vähintään 100 mm hihnastoa sen vapaan pään puolella vertailuviivaa ja loput liikutettavasta pituudesta (noin 50 mm) integroidun valjasvyön puolella vertailuviivaa liikkuu säätölaitteen läpi.

Jos hihnaston pituus vertailuviivasta kohti sen vapaata päätä ei riitä edellä kuvatun liikkeen suorittamiseen, 150 mm:n liike säätölaitteen läpi mitataan hihnaston täyteen mittaan suoristetussa asennossa.

Liikesarjat toistetaan tiheydellä 10 ± 1 sarjaa minuutissa ja B:n nopeudella 150 ± 10 mm/sekunnissa.

Lämpötilatesti

8.2.8.1.   Edellä 7.1.5.1. kohdassa määritellyt osat altistetaan ympäristölle, joka on vedenpinnan yläpuolella suljetussa tilassa ja jonka lämpötila on vähintään 80 °C, keskeytyksettä vähintään 24 tunnin ajan, minkä jälkeen ne jäähdytetään ympäristössä, jonka lämpötila on enintään 23 °C. Jäähdytysjaksoa seuraa välittömästi kolme peräkkäistä 24 tunnin käsittelysarjaa, joista jokaiseen sarjaan kuuluvat seuraavat peräkkäiset toimenpiteet:

(i)	ympäristö, jonka lämpötila on vähintään 100 °C, pidetään yllä yhtäjaksoisesti 6 tuntia, ja tämä ympäristö on saavutettava 80 minuutin kuluessa toimenpidesarjan alkamisesta; sen jälkeen

(ii)	ympäristö, jonka lämpötila on enintään 0 °C, pidetään yllä yhtäjaksoisesti 6 tuntia, ja tämä ympäristö on saavutettava 90 minuutin kuluessa; sen jälkeen

(iii)

ympäristö, jonka lämpötila on enintään 23 °C, pidetään yllä loput 24 tunnin jaksosta.

8.3.   Testauspenkin pehmusteen tyyppihyväksyntä

8.3.1.   Testauspenkin pehmuste on hyväksyttävä uutena törmäyksen uppoutumisvoimaa ja suurinta hidastusvoimaa koskevien aloitusarvojen määrittelemiseksi; sen jälkeen määrittely uudistetaan aina 50 dynaamisen testin jälkeen tai vähintään kuukausittain sen mukaan, kumpi kriteereistä täyttyy ensin, tai ennen jokaista testiä, jos testauslaitetta käytetään usein.

8.3.2.   Hyväksyntä- ja mittaustoimenpiteet on toteutettava ISO 6487 –standardin uusimman version mukaisesti; mittausvälineiden on oltava taajuusalueluokkaa (CFC) 60 koskevan määritelmän mukaisia.

Tämän säännön liitteessä 17 olevaa testauslaitetta käyttäen tehdään kolme testiä: 150 ± 5 mm:n etäisyydellä pehmusteen etureunasta sen keskilinjan kohdalla ja 150 ± 5 mm:n etäisyydellä keskilinjasta en kummallakin puolella.

Laite asetetaan tasaiselle ja jäykälle pinnalle pystysuoraan. Iskumassaa lasketaan alas, kunnes se koskettaa pintaa, ja uppoutumisosoitin asetetaan nolla-asentoon. Laite asetetaan pystysuoraan testauskohdan yläpuolelle, massaa kohotetaan 500 ± 5 mm ja sen annetaan pudota vapaasti niin, että se iskeytyy istuimen pinnalle. Uppoutumis- ja hidastumiskäyrä kirjataan.

8.3.3.   Kirjatut huippuarvot saavat poiketa enintään kuin 15 prosenttia aloitusarvoista.

8.4.   Nopeat filmit ja videot

8.4.1.   Nuken käyttäytymisen ja sen siirtymisten määrittämiseksi kaikki dynaamiset testit kuvataan elokuvafilmille tai videolle vähintään 400 kuvan sekuntinopeudella.

8.4.2.   Asianmukaiset kalibrointimerkit kiinnitetään lujasti testausvaunuun tai ajoneuvon rakenteeseen, jotta nuken siirtymisen määrittäminen on mahdollista.

8.5.   Sähköiset mittaukset

Mittausmenettelyjen on vastattava ISO 6487 –standardin uusimmassa versiossa määriteltyjä menettelyjä. Taajuusalueluokat ovat:

Mittaustyyppi	CFC (Hz)
Vyön kuormitus	60
Pää(kappalee)n kiihtyvyys	1 000
Rinnan kiihtyvyys	180
Vaunun kiihtyvyys	60

Näytetiheyden tulee olla vähintään kahdeksan kertaa FH. (eli laitteistoissa, joiden luokassa on 1 000 näytettä edeltävää suodatinta, tämä vastaa n. 8 000 näytteen tiheyttä sekunnissa kanavaa kohti).

9.   TESTAUSSELOSTE

9.1.   Testausselosteeseen kirjataan kaikkien testien ja mittausten tulokset sekä testausvaunun nopeudet, vyölukon paikka testin aikana, jos se voi vaihdella, ja mahdolliset toimintavirheet sekä vauriot.

9.2.   Jos kiinnityspisteitä koskevia tämän säännön liitteen 6 lisäyksessä 3 olevia sääntöjä ei ole noudatettu, testausraportissa on kuvattava, miten lasten turvalaite on asennettu paikalleen sekä määriteltävä merkittävät kulmat ja mitat.

9.3.   Jos lasten turvalaitetta testataan ajoneuvossa tai ajoneuvorakenteessa, testausselosteessa on määriteltävä myös menetelmä, jolla ajoneuvorakenne on kiinnitetty testausvaunuun, lasten turvalaitteen ja istuimien asennot sekä ajoneuvon istuimien selkänojien kaltevuuskulmat.

10.   LASTEN TURVAJÄRJESTELMÄN TYYPPIHYVÄKSYNNÄN MUUTOKSET JA LAAJENTAMINEN

Kaikista lasten turvalaitetyypin muutoksista on ilmoitettava lasten turvalaitetyypin hyväksyneelle hallintoviranomaiselle. Tämän jälkeen viranomainen voi joko

10.1.1.   katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ja lasten turvalaite täyttää joka tapauksessa edelleen vaatimukset; tai

10.1.2.   edellyttää testien suorittamisesta vastaavalta tekniseltä laitokselta uutta testausselostetta.

10.2.   Epäämistä tai hyväksymistä koskeva vahvistus, jossa määritellään tehdyt muutokset, on toimitettava edellä 5.3. kohdassa määritellyn menettelyn mukaisesti tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille.

10.3.   Toimivaltainen viranomainen, joka päättää hyväksynnän laajentamisesta, antaa laajentamiselle sarjanumeron ja ilmoittaa sen muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen osapuolille tämän säännön liitteessä 1 olevan mallin mukaisella tiedonantolomakkeella.

11.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

Tuotantomenetelmien on vastattava sopimuksen liitteessä 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) asetettuja vaatimuksia, jotka ovat seuraavat:

11.1.   Tämän säännön nojalla hyväksytyn lasten turvalaitteen valmistustavan on oltava sellainen, että se vastaa hyväksyttyä tyyppiä täyttämällä edellä 6–8 kohdassa asetetut vaatimukset.

11.2.   Tämän säännön liitteessä 16 asetettuja tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontaa koskevia vähimmäisvaatimuksia on noudatettava.

11.3.   Tyyppihyväksynnän antanut viranomainen voi koska tahansa todentaa kussakin yksittäisessä tuotantolaitoksessa käytettävät vaatimustenmukaisuuden valvontamenettelyt. Näiden todentamisien tavanomainen toteutustiheys on kaksi kertaa vuodessa.

12.   SANKTIOT TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN PUUTTEELLISUUDESTA

12.1.   Lasten turvalaitteelle tämän säännön nojalla annettu tyyppihyväksyntä voidaan peruuttaa, jos 5.4. kohdassa tarkoitetuilla ominaisuuksilla varustettu lasten turvalaite ei läpäise 11 kohdassa kuvattuja satunnaistarkastuksia tai jos se ei ole hyväksytyn tyypin mukainen.

12.2.   Jos tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli peruuttaa aikaisemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava asiasta muille sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 olevan mallin mukaisella tiedonantolomakkeella.

13.   TUOTANNON LOPULLINEN PÄÄTTYMINEN

13.1.   Jos tyyppihyväksynnän haltija päättää lopullisesti tämän säännön mukaisesti hyväksytyn tietyn lasten turvalaitetyypin valmistamisen, sen on ilmoitettava asiasta hyväksynnän antaneelle viranomaiselle. Asiaa koskevan tiedonannon saatuaan viranomainen ilmoittaa siitä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 olevan mallin mukaisella tiedonantolomakkeella.

14.   OHJEET

14.1.   Jokaiseen lasten turvalaitteeseen on liitettävä sen maan kielellä, jossa laite myydään, ohjeet, joiden sisältö on seuraava:

Asennusohjeissa on mainittava seuraavat seikat:

14.2.1.   Lasten turvalaitteiden ”joka autoon sopiva” -luokassa on oltava seuraava kyltti, joka on selvästi nähtävissä laitteen myyntipaikassa ilman, että laitteen pakkausta tarvitsee poistaa:

1.	Tämä lasten turvalaite kuuluu luokkaan ”joka autoon sopiva”. Se on hyväksytty säännön nro 44 muutossarjan 03 mukaisesti käytettäväksi ajoneuvoissa ja se soveltuu useimpiin mutta ei kaikkiin henkilöauton istuimiin.

2.	Se soveltuu todennäköisesti asennettavaksi, jos ajoneuvonvalmistaja on ilmoittanut ajoneuvon käsikirjassa, että ajoneuvossa soveltuvat käytettäväksi tälle ikäryhmälle tarkoitetut ”joka autoon sopiva” -luokkaan kuuluvat lasten turvalaitteet.

3.	Tämä lasten turvalaite on luokiteltu kuuluvaksi luokkaan ”joka autoon sopiva” tiukemmin ehdoin kuin aikaisemmat mallit, joissa tätä huomautusta ei ole.

4.	Jos ette ole varma laitteen sopivuudesta, ottakaa yhteys lasten turvalaitteen valmistajaan tai sen vähittäismyyjään.

14.2.2.   Lasten turvalaitteiden luokissa ”automerkki- ja istuinkohtainen” ja ”automerkkikohtainen” on oltava seuraavat tiedot selvästi nähtävissä laitteen myyntipaikassa ilman, että laitteen pakkausta tarvitsee poistaa:

Tämä lasten turvalaite on luokiteltu käytettäväksi ”(automerkki- ja istuinkohtainen/automerkkikohtainen)”-luokassa ja se soveltuu kiinnitettäväksi seuraavien henkilöautojen istuinpaikoille:

Myös muiden autojen istuinpaikat voivat soveltua tämän lasten turvalaitteen asennuspaikaksi. Jos ette ole varma laitteen sopivuudesta, ottakaa yhteys lasten turvalaitteen valmistajaan tai sen vähittäismyyjään.

14.2.3.   Lasten turvalaitteiden luokan ”autotyyppikohtainen” osalta laitteen myyntipaikassa on oltava selvästi nähtävillä tiedot soveltuvasta ajoneuvosta ilman, että laitteen pakkausta tarvitsee poistaa.

14.2.4.   Jos laite edellyttää aikuisille tarkoitetun turvavyön käyttöä, laitteen myyntipaikassa on oltava selvästi nähtävillä seuraavat tiedot ilman, että laitteen pakkausta tarvitsee poistaa:

”Soveltuu käytettäväksi vain, jos hyväksyttyihin ajoneuvoihin on asennettu lantio-/kolmipiste-/staattiset/kelauslaitteella varustetut turvavyöt, jotka on hyväksytty UN/ECE säännön nro 16 tai muun vastaavan standardin mukaisesti.” (Tarpeeton yliviivataan.)

Kantolaukun turvalaitteisiin on liitettävä luettelo kantolaukuista, joiden kanssa käytettäväksi turvalaite soveltuu.

14.2.5.   Lasten turvalaitteen valmistajan on ilmoitettava pakkauslaatikon päällä osoite, johon kirjoittamalla asiakas voi saada lisätietoja lasten turvalaitteen asentamisesta tiettyihin henkilöautoihin.

14.2.6.   asennustapa kuvataan valokuvin ja/tai hyvin selkein piirroksin,

14.2.7.   käyttäjälle ilmoitetaan, että lasten turvalaitteen jäykät osat ja muoviosat on sijoitettava ja asennettava niin, että ne eivät todennäköisesti ajoneuvon päivittäisen käytön yhteydessä juutu liikutettavan istuimen tai ajoneuvon oven väliin.

14.2.8.   käyttäjälle tulee ilmoittaa, että kantolaukkuja on käytettävä kohtisuorassa ajoneuvon pituusakseliin nähden;

14.2.9.   kun järjestelmät on suunnattu taaksepäin, asiakkaalle tulee ilmoittaa, että niitä ei saa käyttää istuinpaikoilla, joille on asennettu turvatyyny. Tämä tiedon on oltava selvästi nähtävillä myyntipaikassa ilman, että laitteen pakkausta tarvitsee poistaa;

14.2.10.   lasten turvalaitteiden luokassa ”erityisturvalaitteet” seuraavan tiedon on oltava selvästi nähtävillä laitteen myyntipaikassa ilman, että laitteen pakkausta tarvitsee poistaa:

Tämä luokkaan ”erityisturvalaitteet” kuuluva turvalaite on suunniteltu antamaan ylimääräistä tukea lapselle, jonka on vaikea istua suorassa tavanomaisella istuimella. Varmista aina lääkäriltä, että tämä turvajärjestelmä soveltuu lapsellesi.

Laitteen käyttöohjeissa on mainittava seuraavat seikat:

14.3.1.   painoryhmät, joita varten laite on suunniteltu:

14.3.2.   kun laitetta käytetään liitettynä aikuisen turvavyöhön, käytetään seuraavaa sanamuotoa: Soveltuu käytettäväksi vain luetelluissa ajoneuvossa, joihin on asennettu lantio-/kolmipiste-/staattiset/kelauslaitteella varustetut turvavyöt, jotka on hyväksytty ECE säännön nro 16 tai muun vastaavan standardin mukaisesti. (Tarpeeton yliviivataan.)

14.3.3.   käyttötapa osoitetaan valokuvin ja/tai hyvin selkein piirroksin. Jos istuimia voidaan käyttää sekä eteen- että taaksepäin suunnattuna, on annettava selkeä varoitus, että turvalaitetta on käytettävä taaksepäin suunnattuna, kunnes lapsen massa ylittää tietyn rajan tai jotkin muut mitta-arvot ylittyvät;

14.3.4.   vyölukon ja säätölaitteiden toiminta on selitettävä selvästi;

14.3.5.   on suositeltava, että kaikki hihnat, joilla turvalaite on kiinnitetty ajoneuvoon, on pidettävä tiukalla, että kaikki lasta paikallaan pitävät hihnat on säädettävä lapsen kehon mukaisesti ja että hihnat eivät saa olla kiertyneinä,

14.3.6.   on korostettava tärkeyttä pitää mahdollisen lantiohihnan sijainti alhaalla niin, että lantio pysyy tiukasti paikallaan;

14.3.7.   on suositeltava, että laite vaihdettaisiin, kun siihen on kohdistunut onnettomuudesta johtuvia äkillisiä rasituksia;

14.3.8.   puhdistusohjeet on annettava;

14.3.9.   käyttäjille on annettava yleinen varoitus vaaroista, jotka liittyvät laitteeseen ilman toimivaltaisen viranomaisen lupaa tehtyihin muutoksiin tai lisäyksiin, ja vaaroista, jotka liittyvät lasten turvalaitteen valmistajan antamien asennusohjeiden tarkan noudattamisen laiminlyöntiin;

14.3.10.   jos istuin ei ole tekstiilipäällysteinen, on suositeltava sen suojaamista suoralta auringonvalolta, ettei se olisi lapsen ihoa vasten liian kuuma;

14.3.11.   on suositeltava, että lapsia ei jätettäisi lasten turvajärjestelmään ilman valvontaa;

14.3.12.   on suositeltava, että matkatavarat ja muut esineet, jotka voivat aiheuttaa vammoja törmäystilanteessa, on kiinnitettävä asianmukaisesti.

14.3.13.   On suositeltava, että:

(a)	Lasten turvalaitetta ei saa käyttää ilman päällystettä.

(b)	Istuimen päällystettä ei saa korvata muulla kuin valmistajan suosittelemalla vaihtoehdolla, koska päällyste on kiinteä osa turvalaitteen toimintaa.

14.3.14.   Tekstillä tai kaaviolla on osoitettava, miten käyttäjä pystyy havaitsemaan aikuisen turvavyön lukon väärän sijainnin suhteessa turvalaitteen pääasiallisiin kuormituspisteisiin. Käyttäjää on neuvottava ottamaan yhteyttä lasten turvalaitteen valmistajaan, jos hän on epävarma tästä kohdasta.

14.3.15.   Jos lasten turvalaitteessa on vaihtoehtoinen kuormituspiste, sen käyttö on kuvailtava selvästi. Käyttäjälle on ilmoitettava, miten hän voi arvioida, onko tämän vaihtoehtoisen reitin valinta asianmukaista. Käyttäjää on neuvottava ottamaan yhteyttä lasten turvalaitteen valmistajaan, jos hän on epävarma tästä kohdasta. Käyttäjää on selvästi opastettava aloittamaan lasten turvalaitteen asennus ajoneuvon käsikirjassa ”joka autoon sopiva” -luokkaan kuuluviksi määritellyillä istuinpaikoilla ensisijaista vyön reititystä käyttäen.

14.3.16.   On luotava säännöt, joiden mukaan ohjeet on mahdollista säilyttää lasten turvalaitteen yhteydessä koko sen käyttöajan tai ajoneuvon käsikirjassa, jos kyseiset turvalaitteet ovat sisäänrakennettuja.

14.3.17.   On nimenomaisesti varoitettava käyttämästä muita kuormituspisteitä kuin niitä, jotka lasten turvalaitteen ohjeissa on ilmoitettu ja jotka on laitteeseen merkitty.

15.   HYVÄKSYNTÄTESTIEN SUORITTAMISESTA VASTAAVIEN TEKNISTEN LAITOSTEN JA HALLINTOVIRANOMAISTEN NIMET JA OSOITTEET

15.1.   Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten nimet ja osoitteet sekä niiden hallintoviranomaisten nimet ja osoitteet, jotka antavat tyyppihyväksyntöjä ja joille lomakkeet todisteena muissa maissa annetuista hyväksynnöistä tai hyväksyntöjen laajentamisista, epäämisistä tai peruutuksista on toimitettava.

---

(1)  1 = Saksa, 2 = Ranska, 3 = Italia, 4 = Alankomaat, 5 = Ruotsi, 6 = Belgia, 7 = Unkari, 8 = Tšekin tasavalta, 9 = Espanja, 10 = Jugoslavia, 11 = Yhdistynyt kuningaskunta, 12 = Itävalta, 13 = Luxemburg, 14 = Sveitsi, 15 = (vapaa), 16 = Norja, 17 = Suomi, 18 = Tanska, 19 = Romania, 20 = Puola, 21 = Portugali, 22 = Venäjän federaatio, 23 = Kreikka, 24 = Irlanti, 25 = Kroatia, 26 = Slovenia, 27 = Slovakia, 28 = Valko-Venäjä, 29 = Viro, 30 = (vapaa), 31 = Bosnia ja Hertsegovina, 32 = Latvia, 33 = (vapaa), 34 = Bulgaria, 35 = (vapaa), 36 = Liettua, 37 = Turkki, 38 = (vapaa), 39 = Azerbaidžan, 40 = entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, 41 = (vapaa), 42 = Euroopan yhteisö (hyväksynnän myöntävät sen jäsenvaltiot omaa erityistä ECE-tunnustaan käyttäen), 43 = Japani, 44 = (vapaa), 45 = Australia, 46 = Ukraina, 47 = Etelä-Afrikka ja 48 = Uusi-Seelanti. Järjestyksessä seuraavat numerot osoitetaan muille maille kronologisessa järjestyksessä, jossa ne ratifioivat sopimuksen pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymisestä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevista ehdoista tai liittyvän kyseiseen sopimukseen. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa näin osoitetut numerot sopimuspuolille.

(2)  Rinnan kiihtyvyysrajat eivät ole voimassa, kun testissä käytetään vastasyntynyttä kuvaavaa nukkea, jota ei ole varustettu mittauslaitteilla.

(3)  Vastasyntynyttä kuvaavaa nukkea ei ole varustettu erillisellä vatsakappaleella. Siksi vatsaosan läpäisyä arvioitaessa voidaan käyttää vain subjektiivista analyysiä.

(4)  Mittojen toleranssit eivät koske rajoja, ellei toisin ole ilmoitettu

Mittojen vaihteluväli (mm)	Alle 6	yli 6, enintään 30	yli 30, enintään 120	yli 120, enintään 315	yli 315, enintään 1 000	yli 1 000
Toleranssi (mm)	± 0,5	± 1	± 1,5	± 2	± 3	± 4

Kulmien toleranssit, ellei toisin ilmoitettu: ± 1.

(5)  Kalibroinnin aikana pysähtymismatkan tulisi olla 650 ± 30 mm.

(6)  Kalibroinnin aikana pysähtymismatkan tulisi olla 275 ± 20 mm.

HUOM.: Kaikki luokkaan 0 tai 0+ kuuluvat turvajärjestelmät on testattava taaksepäin suunnattuja turvalaitteita koskevien ehtojen mukaisesti sekä etu- että takatörmäystilanteissa.

Selitteet:

Törmäysvoima 1 Määritelty liitteessä 7 — etutörmäys.

Törmäysvoima 2 Määritelty liitteessä 7 — takatörmäys.

Törmäysvoima 3 Etutörmäykseen joutuneen ajoneuvon hidastusvoima.

Törmäysvoima 4 Takatörmäykseen joutuneen ajoneuvon hidastusvoima.

(7)  g = 9,81 m/s2.

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---