16.12.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/1

---

Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö N:o 25 — Ajoneuvon istuimiin asennettujen tai asentamattomien pääntukien (niskatukien) yhdenmukaisista hyväksymisvaatimuksista (1)

1.   SOVELTAMISALA

Tätä sääntöä sovelletaan pääntukivälineisiin, jotka vastaavat jotakin jäljempänä 2.2 kohdassa määriteltyä tyyppiä (2).

1.1.1.   Sääntöä ei sovelleta pääntukivälineisiin, jotka voidaan asentaa kokoontaitettaviin istuimiin tai sivulle- tai taaksepäin suunnattuihin istuimiin.

1.1.2.   Sääntöä sovelletaan selkänojiin, jotka on suunniteltu toimimaan myös jäljempänä 2.2 kohdassa määriteltyinä pääntukina.

2.   MÄÄRITELMÄT

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

”ajoneuvotyypillä” moottoriajoneuvoja, jotka eivät eroa toisistaan seuraavilta olennaisilta osin, kuten:

2.1.1.   matkustajatilan muodostavan korin muodot ja sisäiset mitat,

2.1.2.   istuimien tyypit ja mitat,

2.1.3.   pääntuen kiinnityksen ja ajoneuvon rakenteen olennaisten osien tyyppi ja mitat, jos pääntuki on kiinnitetty suoraan ajoneuvon rakenteeseen;

”pääntuella” välinettä, jonka tarkoituksena on rajoittaa täysikasvuisen matkustajan pään liikettä matkustajan kehoon nähden taaksepäin matkustajan kaulanikamien vammautumisvaaran vähentämiseksi onnettomuustilanteessa;

2.2.1.   ”kiinteällä pääntuella” pääntukea, joka muodostuu istuimen selkänojan yläosasta. Jäljempänä olevan 2.2.2 ja 2.2.3 kohdan määritelmien mukaiset pääntuet, jotka kuitenkin voidaan irrottaa istuimesta tai ajoneuvon rakenteesta ainoastaan työkalujen avulla tai poistamalla istuimen päällys kokonaan tai osittain, ovat tämän määritelmän mukaisia;

2.2.2.   ”irrotettavalla pääntuella” pääntukea, joka koostuu istuimesta irrotettavasta osasta, joka on suunniteltu asetettavaksi istuimen selkänojan rakenteeseen ja nimenomaisesti pysymään siinä paikallaan;

2.2.3.   ”erillisellä pääntuella” pääntukea, joka koostuu osasta, joka on erillinen istuimesta ja suunniteltu asetettavaksi ajoneuvon rakenteeseen ja/tai nimenomaisesti pysymään siinä paikallaan;

2.3.   ”istuintyypillä” istuinluokkaa, johon kuuluvat istuimet eivät eroa toisistaan mitoiltaan, kehykseltään tai pehmusteeltaan, vaikka ne voivat erota pintakäsittelyltään ja väriltään;

2.4.   ”pääntukityypillä” pääntukiluokkaa, johon kuuluvat pääntuet eivät eroa toisistaan mitoiltaan, kehykseltään tai pehmusteeltaan, vaikka ne voivat erota pintakäsittelyltään ja väriltään;

2.5.   istuimen ”vertailupisteellä” (”H-pisteellä”) (ks. tämän säännön liite 3) pistettä, jossa nuken jalkojen ja rintaosan välisen nivelen teoreettinen rotaatioakseli leikkaa ajoneuvon pitkittäistason suhteessa istuimeen;

2.6.   ”vertailulinjalla” sitä suoraa linjaa, joka kulkee painoltaan ja kooltaan keskimääräistä aikuista miestä vastaavan nuken, tai tätä vastaavat ominaisuudet omaavan nuken jalkojen ja lantion välisen sekä niskan ja rintakehän välisen nikaman läpi. Nukessa, joka on esitetty tämän säännön liitteessä 3, vertailulinja istuimen H-pisteen määrittämiseksi on se linja, joka esitetään kyseisessä liitteessä olevan lisäyksen kuvassa 1;

2.7.   ”pään linjalla” sitä suoraa linjaa, joka kulkee pään massakeskipisteen sekä niskan ja rintakehän välisen nivelen läpi. Kun pää on levossa, pään linja saadaan vertailulinjaa jatkamalla;

2.8.   ”kokoontaitettavalla istuimella” lisäistuinta, joka on tarkoitettu tilapäiseen käyttöön ja joka on tavallisesti pois taitettuna;

”säätöjärjestelmällä” laitetta, jonka avulla istuin tai istuimen osat voidaan säätää matkustajalle sopivaan asentoon.

Tällaisella laitteella voidaan säätää erityisesti:

2.9.1.   istuimen asentoa pituussuunnassa,

2.9.2.   istuimen asentoa pystysuunnassa,

2.9.3.   istuinkulmaa;

2.10.   ”siirtojärjestelmällä” laitetta, jonka avulla istuinta tai jotakin sen osaa voidaan portaattomasti siirtää tai kiertää kyseisen istuimen taakse pääsyn helpottamiseksi.

3.   HYVÄKSYNTÄÄ KOSKEVA HAKEMUS

3.1.   Istuimen tai pääntuen kauppanimen tai tavaramerkin omistajan tai tämän valtuutetun edustajan on haettava hyväksyntää.

Hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat kolmena kappaleena:

3.2.1.   yksityiskohtainen kuvaus pääntuesta, erityisesti täytemateriaalin tai -materiaalien luonteen osalta sekä soveltuvin osin pääntuen osalta tyyppihyväksyttävänä olevan istuintyypin tai -tyyppien tuki- ja kiinnityskappaleiden eritelmät ja sijainti;

irrotettavan pääntuen (ks. määritelmä 2.2.2 kohdassa) osalta:

3.2.2.1.   yksityiskohtainen kuvaus pääntuen osalta tyyppihyväksyttävänä olevasta istuintyypistä,

3.2.2.2.   yksityiskohtaiset tiedot ajoneuvotyypistä tai -tyypeistä, joihin 3.2.2.1 kohdassa tarkoitetut istuimet on tarkoitettu asennettavaksi;

erillisen pääntuen (ks. määritelmä 2.2.3 kohdassa) osalta:

3.2.3.1.   yksityiskohtainen kuvaus rakennealueesta, johon pääntuki on tarkoitus kiinnittää,

3.2.3.2.   yksityiskohtaiset tiedot ajoneuvotyypistä, johon pääntuet on tarkoitettu asennettavaksi,

3.2.3.3.   mittapiirustukset rakenteen ja pääntuen ominaisista osista; piirustuksissa on osoitettava aiottu tyyppihyväksyntänumeron paikka tyyppihyväksyntämerkin ympyrään nähden,

3.2.4.   mittapiirustukset istuimen ja pääntuen ominaisista osista. Piirustuksista on käytävä ilmi hyväksyntänumerolle tarkoitettu paikka hyväksyntämerkin ympyrään nähden.

Tyyppihyväksyntätesteistä vastaavalle tekniselle tutkimuslaitokselle on toimitettava:

3.3.1.   Jos kyseessä on kiinteä pääntuki (ks. määritelmä 2.2.1 kohdassa), neljä kokonaista istuinta.

Jos kyseessä on irrotettava pääntuki (ks. määritelmä 2.2.2 kohdassa):

3.3.2.1.   kaksi istuinta jokaisesta istuintyypistä, johon pääntuki asennetaan;

3.3.2.2.   4 + 2N pääntukia, N:n ollessa niiden istuintyyppien lukumäärä, joihin pääntuki asennetaan.

3.3.3.   Jos kyseessä on erillinen pääntukityyppi (ks. määritelmä 2.2.3 kohdassa), kolme pääntukea ja ajoneuvon rakenteen olennainen osa tai koko ajoneuvo.

Tyyppihyväksyntätesteistä vastaava tekninen tutkimuslaitos voi vaatia:

3.4.1.   toimitettavaksi erityisiä osia tai erityisiä näytekappaleita käytetyistä materiaaleista, ja/tai

3.4.2.   toimitettavaksi ajoneuvotyypin tai -tyypit, joita tarkoitetaan edellä 3.2.2.2 kohdassa.

4.   MERKITSEMINEN

Hyväksyttäväksi toimitetuissa laitteissa on oltava:

4.1.1.   selvästi ja pysyvästi merkittyinä hyväksynnän hakijan tavaramerkki tai kaupallinen merkki,

4.1.2.   riittävän suuri tila hyväksyntämerkille; tämä paikka on osoitettava piirustuksissa, joita tarkoitetaan edellä 3.2.3.3 tai 3.2.4 kohdassa.

4.2.   Jos kyseessä on kiinteä tai irrotettava pääntukityyppi (ks. määritelmät 2.2.1 ja 2.2.2 kohdassa), 4.1.1 ja 4.1.2 kohdassa tarkoitetut merkinnät voidaan esittää merkinnöissä, jotka sijaitsevat 3.2.4 kohdassa tarkoitettujen piirustusten osoittamassa paikassa.

5.   HYVÄKSYNTÄ

5.1.   Jos tämän säännön mukaisesti hyväksyttäväksi toimitettu pääntukityyppi on jäljempänä olevan 6 ja 7 kohdan mukainen, kyseiselle pääntukityypille myönnetään hyväksyntä.

5.2.   Jokaiselle hyväksytylle tyypille annetaan hyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 03, mikä vastaa 20. marraskuuta 1989 voimaan tullutta muutossarjaa 03) on käytävä ilmi muutossarja, joka sisältää hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät tärkeät sääntöön tehdyt tekniset muutokset. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toisentyyppiselle pääntuelle.

5.3.   Tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta pääntukityypin hyväksynnästä, hyväksynnän laajentamisesta tai epäämisestä tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

Jokaiseen 2.2.1, 2.2.2 ja 2.2.3 kohdassa määriteltyyn, myös istuimeen asentamattomaan, pääntukeen, joka on hyväksytty tämän säännön perusteella, on kiinnitettävä kansainvälinen hyväksyntämerkki, joka koostuu

5.4.1.   ympyrän sisällä olevasta E-kirjaimesta, jota seuraa hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (3),

5.4.2.   hyväksyntänumerosta sekä

5.4.3.   istuimen selkänojaan asennetun pääntuen osalta tämän asetuksen numerosta, R-kirjaimesta ja viivasta hyväksyntänumeron edessä.

5.5.   Hyväksyntämerkki on kiinnitettävä edellä 4.1.2 kohdassa tarkoitettuun tilaan.

5.6.   Hyväksyntämerkin on oltava selvästi luettavissa ja pysyvästi kiinnitetty.

5.7.   Tämän säännön liitteessä 2 on esimerkkejä tyyppihyväksyntämerkkeihin liittyvistä järjestelyistä.

6.   YLEISET VAATIMUKSET

Pääntuki ei saa aiheuttaa ylimääräistä vaaraa ajoneuvon matkustajille. Siinä ei erityisesti saa missään käyttöasennossa olla vaarallisia epätasaisuuksia tai teräviä reunoja, jotka voivat lisätä matkustajien loukkaantumisvaaraa tai vammojen vakavuutta. Niiden pääntuen osien, jotka sijaitsevat jäljempänä määritellyllä iskun vastaanottavalla alueella, on kyettävä vaimentamaan energiaa tämän säännön liitteessä 6 esitetyllä tavalla.

6.1.1.   Iskun vastaanottava alue rajataan sivuilta kahdella pitkittäisellä pystytasolla, yksi kummallakin puolella pääntukea 70 mm etäisyydellä kyseisen istuimen keskitasosta.

6.1.2.   Pääntuen iskun vastaanottavan alueen on oltava sellaisen tason yläpuolella, joka on vertailulinjaan R nähden kohtisuorassa ja 635 mm:n etäisyydellä H-pisteestä.

6.1.3.   Poikkeuksena edellä esitettyihin määräyksiin energian vaimentamista koskevia vaatimuksia ei sovelleta sellaisten istuinten pääntukien takapintoihin, joiden takana ei ole istuinta.

6.2.   Pääntuen etu- ja takapintojen osat (lukuun ottamatta sellaisten pääntukien takapintojen osia, jotka on suunniteltu asennettavaksi istuimiin, joiden takana ei ole istuinta), jotka sijaitsevat edellä määritellyistä pitkittäisistä pystytasoista ulospäin, on pehmustettava siten, että pään suora kosketus voidaan estää niiden rakenneosien kanssa, joiden kaarevuussäteen on oltava alueilla, joita halkaisijaltaan 165 mm:n pallo voi koskettaa, vähintään 5 mm.

Kyseiset osat voidaan myös katsoa tyydyttäviksi, jos ne läpäisevät tämän säännön liitteessä 6 kuvatun energianvaimentamistestin. Jos pääntukien ja niiden tukirakenteiden edellä mainitut osat on päällystetty pehmeämmällä kuin 50 Shore A -asteisella materiaalilla, tässä kohdassa asetettuja vaatimuksia, jotka eivät koske tämän säännön liitteessä 6 mainittua energian vaimentamista, sovelletaan vain jäykkiin osiin.

6.3.   Pääntuki on kiinnitettävä istuimeen tai tarvittaessa ajoneuvon rakenteeseen siten, ettei pääntuen täytteestä, kiinnityksestä tai istuimen selkänojasta työnny testin aikana, pään aiheuttaman paineen tuloksena, esiin kovia tai vaarallisia osia.

Pääntuen korkeuden, joka on määritetty jäljempänä 7.2 kohdassa esitetyllä tavalla, on oltava seuraavien vaatimusten mukainen:

6.4.1.   Pääntuen korkeus on mitattava 7.2 kohdassa esitetyllä tavalla.

6.4.2.   Jos pääntuen korkeutta ei voida säätää, sen korkeuden on oltava vähintään 800 mm etuistuimien osalta ja vähintään 750 mm muiden istuimien osalta.

Jos pääntuen korkeutta voidaan säätää:

6.4.3.1.   sen korkeuden on oltava vähintään 800 mm etuistuimien osalta ja vähintään 750 mm muiden istuimien osalta; tämä arvo on mitattava asennossa, joka on korkeimman ja alimman mahdollisen säädettävän asennon välillä;

6.4.3.2.   korkeus ei missään käyttöasennossa saa olla alle 750 mm;

6.4.3.3.   muiden kuin etuistuimien osalta pääntuet voivat olla sellaisia, että ne voidaan siirtää alle 750 mm korkuiseen asentoon, sillä edellytyksellä, että matkustaja voi selvästi tunnistaa, että tällainen asento ei sisälly pääntuen käyttöön;

6.4.3.4.   etuistuimien osalta pääntuet voivat olla sellaisia, että ne voidaan automaattisesti siirtää alle 750 mm korkuiseen asentoon silloin, kun istuin ei ole käytössä, edellyttäen, että ne palaavat käyttöasentoon automaattisesti, kun istuin on käytössä.

6.4.4.   Edellä 6.4.2 ja 6.4.3.1 kohdassa mainitut mitat voivat etuistuinten osalta olla vähemmän kuin 800 mm ja muiden istuinten osalta vähemmän kuin 750 mm, jotta pääntuen ja katon sisäpinnan, ikkunoiden tai ajoneuvon rakenteen muun osan väliin jää riittävästi tilaa; tämä väliin jäävä tila voi olla kuitenkin enintään 25 mm. Sellaisten istuimien osalta, joihin on asennettu siirto- ja/tai säätöjärjestelmät, tätä on sovellettava kaikkiin istuimen asentoihin. Lisäksi 6.4.3.2 kohdasta poiketen korkeus ei missään käyttöasennossa saa olla alle 700 mm.

6.4.5.   Poiketen edellä 6.4.2 ja 6.4.3.1 kohdassa mainituista korkeusvaatimuksista sellaisen pääntuen, joka on suunniteltu käytettäväksi keskimmäisissä takaistuimissa tai -istumapaikoissa, on oltava korkeudeltaan vähintään 700 mm.

6.5.   Jos pääntuen korkeutta voidaan säätää, on sen osan, johon pää nojaa, oltava vähintään 100 mm korkea 7.2 kohdassa esitetyllä tavalla mitattuna.

Jos pääntuen korkeutta ei voida säätää, ei istuimen selkänojan ja pääntuen välissä saa olla 60 mm suurempaa rakoa.

6.6.1.   Jos pääntuen korkeutta voidaan säätää, ei sen ja istuimen selkänojan yläreunan välissä saa olla 25 mm suurempaa rakoa pääntuen ollessa alimmassa asennossaan.

Jos pääntuen korkeutta ei voida säätää, huomioon otettava alue on:

6.6.2.1.   vertailulinjaan nähden kohtisuorassa olevan, R-pisteestä 540 mm:n päässä olevan tason yläpuolella ja

6.6.2.2.   kahden sellaisen pystysuoran pitkittäistason välissä, jotka kulkevat 85 mm:n päässä vertailulinjasta sen kummallakin puolen.

Tällä alueella sallitaan yksi tai useampi aukko, jonka etäisyys ”a” on aukon muodosta riippumatta yli 60 mm 7.5 kohdassa esitetyllä tavalla mitattuna sillä edellytyksellä, että 7.4.3.6 kohdan vaatimukset täyttyvät, vielä 7.4.3.4 kohdan mukaisen ylimääräisen testin jälkeenkin.

6.6.3.   Jos pääntuen korkeutta voidaan säätää, sallitaan pääntukena toimivan laitteen osalta yksi tai useampi aukko, jonka etäisyys ”a” on aukon muodosta riippumatta yli 60 mm 7.5 kohdassa esitetyllä tavalla mitattuna sillä edellytyksellä, että 7.4.3.6 kohdan vaatimukset täyttyvät vielä 7.4.3.4 kohdan mukaisen ylimääräisen testin jälkeenkin.

6.7.   Pääntuen leveyden on oltava sellainen, että se tukee tarkoituksenmukaisesti tavanomaisessa asennossa istuvan henkilön päätä. Tason, jolla jäljempänä 7.3 kohdassa määritelty leveys mitataan, on ulotuttava vähintään 85 mm pääntuelle tarkoitetun istuimen symmetriatason kummallekin puolelle, kun etäisyys on mitattu 7.3 kohdassa säädetyllä tavalla.

6.8.   Pääntuen ja sen kiinnityspisteen on oltava sellaisia, että pääntuki sallii pään enimmäissiirtymäksi taaksepäin alle 102 mm jäljempänä 7.4 kohdassa säädetyn staattisen menettelyn mukaisesti mitattuna.

6.9.   Pääntuen ja sen kiinnityspisteen on oltava niin lujia, että ne kestävät vaurioitumatta jäljempänä 7.4.3.7 kohdassa määritellyn kuormituksen.

6.10.   Jos pääntuki on säädettävä, sen määrätty enimmäiskäyttökorkeus ei saa ylittyä ilman käyttäjän tarkoituksellista toimenpidettä, joka suoritetaan säätötoimintojen lisäksi.

7.   TESTIT

7.1.   Istuimen, johon pääntuki on asennettu, vertailupisteen (H-pisteen) määrittäminen

Tämä piste määritetään tämän säännön liitteessä 3 esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

Pääntuen korkeuden määrittäminen

7.2.1.   Kaikki tietyn istuimen linjat vedetään symmetriatasoon, jonka leikkaus istuimen kanssa määrittää pääntuen ja istuimen selkänojan ääriviivat (ks. tämän säännön liite 4, kuva 1).

7.2.2.   Nukke, joka vastaa keskivertoa täysikasvuista mieshenkilöä, tai nukke, joka on esitetty tämän säännön liitteessä 3, asetetaan tavalliseen asentoon istuimelle. Selkänoja, jos se on kallistettavissa, lukitaan sellaiseen asentoon, joka vastaa mahdollisimman tarkasti nuken kehon vertailulinjan 25°:n kallistumaa pystyasennosta.

7.2.3.   Liitteessä 3 kuvatun nuken vertailulinjan projektio piirretään kyseisessä istuimessa 7.2.1 kohdassa määritettyyn tasoon. Pääntuen ylimmän kohdan tangentti S piirretään kohtisuoraan vertailulinjaan nähden.

7.2.4.   Etäisyys ”h” H-pisteestä tangenttiin S on se korkeus, joka on otettava huomioon 6.4 kohdan vaatimusta sovellettaessa.

Pääntuen leveyden määrittäminen (ks. tämän säännön liite 4, kuva 2)

7.3.1.   Taso S1, joka on kohtisuorassa vertailulinjaan nähden ja 65 mm 7.2.3 kohdassa määritetyn tangentti S:n alapuolella, määrittää pääntuen ääriviivan C rajaaman alueen. Tasoon S1 piirretään suorat linjat, jotka ovat ääriviivan C tangenttien suuntaisia, ja esittävät pystysuorien, istuimen symmetriatason suuntaisten tasojen (P ja P’) ja tason S1 leikkausta.

7.3.2.   Pääntuen leveys, joka on otettava huomioon sovellettaessa 6.7 kohdan vaatimusta, on tasojen P ja P’ välinen etäisyys L mitattuna tasolla S1.

7.3.3.   Pääntuen leveys on tarvittaessa määritettävä myös tasolla, joka on 635 mm istuimen vertailupisteen yläpuolella, etäisyyden ollessa mitattuna vertailulinjaa pitkin.

Välineen tehokkuuden määrittäminen

7.4.1.   Pääntuen tehokkuus tarkastetaan jäljempänä esitetyllä staattisella testillä.

Testin valmistelu

7.4.2.1.   Jos pääntukea voidaan säätää, se asetetaan korkeimpaan asentoon.

7.4.2.2.   Jos on kyse yhdistelmäistuimesta, jonka vähintään kahden istumapaikan tukikehys (mukaan luettuna pääntukien tukikehys) on kokonaan tai osittain sama, testi on suoritettava samanaikaisesti kaikille kyseisille istumapaikoille.

7.4.2.3.   Jos istuinta tai selkänojaa voidaan säätää suhteessa ajoneuvon rakenteeseen kiinnitettyyn pääntukeen, se on sijoitettava asentoon, jonka tekninen tutkimuslaitos katsoo epäsuotuisimmaksi.

Testaus

7.4.3.1.   Kaikki linjat piirretään kyseisen istuimen pystysuoraan symmetriatasoon (ks. tämän säännön liite 5).

7.4.3.2.   Vertailulinjan R projektio piirretään 7.4.3.1 kohdassa tarkoitettuun tasoon.

7.4.3.3.   Poikkeutettu vertailulinja R1 määritetään kohdistamalla tämän säännön liitteessä 3 tarkoitetun nuken selkää jäljittelevään osaan alkuvoima, joka aiheuttaa 37,3 daNm momentin taaksepäin H-pisteeseen.

Halkaisijaltaan 165 mm olevan pallomaisen pään avulla kohdistetaan alkuvoima, joka aiheuttaa 37,3 daNm momentin H-pisteeseen, kohtisuorassa poikkeutettuun vertailulinjaan R1 65 mm pääntuen yläreunan alapuolella, samalla kun poikkeutettu vertailulinja pidetään poikkeutetussa sijainnissaan R1 edellä olevan 7.4.3.3 kohdan vaatimusten mukaisesti.

7.4.3.4.1.   Jos edellä määrättyä voimaa ei aukkojen vuoksi voida kohdistaa 65 mm pääntuen yläreunan alapuolelle, etäisyyttä voidaan lyhentää siten, että voiman akseli kulkee aukkoa lähinnä olevan kehyksen osan keskilinjan kautta.

7.4.3.4.2.   Edellä 6.6.2 ja 6.6.3 kohdassa kuvatussa tapauksessa testi on toistettava kohdistamalla halkaisijaltaan 165 mm olevaa palloa käyttäen kuhunkin aukkoon voima, joka:

kulkee aukon pienimmän osan painopisteen läpi, vertailulinjan kanssa yhdensuuntaisia poikittaislinjoja pitkin, ja aiheuttaa 37,3 daNm momentin R-pisteeseen.

7.4.3.5.   Määritetään pallomaisen pään tangentti Y, joka on yhdensuuntainen poikkeutetun vertailulinjan R1 kanssa.

7.4.3.6.   Tangentin Y ja poikkeutetun vertailulinjan R1 välinen etäisyys X mitataan. Kun etäisyys X on pienempi kuin 102 mm, katsotaan sen olevan 6.8 kohdan vaatimusten mukainen.

7.4.3.7.   Ainoastaan silloin, kun 7.4.3.4 kohdassa määritetty voima kohdistetaan enintään 65 mm pääntuen yläreunan alapuolelle, se nostetaan 89 daNm:iin, jollei istuin tai istuimen selkänoja vaurioidu aiemmin.

Pääntuen aukkojen etäisyyden ”a” määrittäminen (ks. tämän säännön liite 7)

7.5.1.   Etäisyys ”a” on määritettävä halkaisijaltaan 165 mm olevalla pallolla jokaiselle aukolle ja pääntuen etupintaan nähden.

7.5.2.   Pallo on asetettava kiinni aukon reunoihin sellaisessa aukkoalueen pisteessä, jossa pallo eniten tunkeutuu aukkoon, ottaen huomioon, että mitään kuormitusta ei kohdisteta.

7.5.3.   Pallon ja aukon reunojen kahden kosketuspisteen välinen etäisyys on etäisyys ”a”, joka on otettava huomioon 6.6.2 ja 6.6.3 kohdan säännösten mukaisessa arvioinnissa.

8.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

8.1.   Jokaisen pääntuen tai istuimen, jolla on liitteen 2 mukainen tyyppihyväksyntänumero, on oltava hyväksytyn pääntukityypin sekä edellä 6 ja 7 kohdassa määrättyjen ehtojen mukainen.

8.2.   Vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseksi on sarjatuotannossa oleville pääntuille suoritettava riittävä määrä pistokokeita.

8.3.   Testeissä on käytettävä myytäväksi tarjottuja tai tarjottavia pääntukia.

8.4.   Pääntukien, jotka on valittu tarkastettaviksi hyväksytyn tyypin vaatimustenmukaisuuden osalta, on läpäistävä tämän säännön 7 kohdassa tarkoitettu testi.

9.   SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

9.1.   Hyväksytyt pääntuet

Pääntuelle tämän säännön nojalla annettu tyyppihyväksyntä voidaan peruuttaa, jos edellä 5.4 kohdassa tarkoitetuilla ominaisuuksilla varustettu pääntuki ei läpäise pistokokeita tai jos se ei ole hyväksytyn tyypin mukainen.

9.2.   Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

10.   PÄÄNTUKITYYPIN MUUTOKSET JA HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

Pääntukityyppiin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava hallinnolliselle yksikölle, joka on hyväksynyt kyseisen pääntukityypin. Hallinnollinen yksikkö voi tämän jälkeen

10.1.1.   katsoa, ettei tehdyillä muutoksilla todennäköisesti ole havaittavaa kielteistä vaikutusta ja että pääntuki joka tapauksessa edelleen täyttää vaatimukset, tai

10.1.2.   vaatia uuden testausselosteen testien suorittamisesta vastaavalta tekniseltä tutkimuslaitokselta.

10.2.   Hyväksynnän vahvistus tai epääminen, jossa eritellään muutokset, annetaan tiedoksi edellä olevan 5.3 kohdan mukaisella menettelyllä tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille.

10.3.   Hyväksynnän laajentamisen myöntäneen toimivaltaisen viranomaisen on annettava laajentamiselle sarjanumero ja ilmoitettava siitä muille vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille, jotka soveltavat tätä sääntöä, tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

11.   OHJEET

Valmistajan on toimitettava jokaisen hyväksytyn pääntukityypin mukaisen mallin ohessa tiedot niiden istuintyyppien ja istuinten yksityiskohdista ja ominaisuuksista, joille pääntuki on hyväksytty. Jos pääntuki on säädettävä, säätö- ja/tai vapautustoiminnot on selitettävä selkeästi kyseisessä ilmoituksessa.

12.   TUOTANNON LOPULLINEN KESKEYTTÄMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn pääntuen valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

13.   SIIRTYMÄMÄÄRÄYKSET

13.1.   Muutossarjan 04 virallisesta voimaantulosta alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa evätä tähän sääntöön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, perustuvia ECE-hyväksyntöjä.

13.2.   Kahdenkymmenenneljän kuukauden kuluttua muutossarjan 04 voimaantulopäivästä tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat myöntää ECE-hyväksyntöjä ainoastaan, jos ajoneuvotyyppi täyttää tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, vaatimukset.

13.3.   Neljänkymmenenkahdeksan kuukauden kuluttua muutossarjan 04 voimaantulopäivästä tämän säännön mukaiset aiemmat hyväksynnät eivät enää ole voimassa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa ajoneuvotyyppi täyttää tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, vaatimukset.

14.   HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TEKNISTEN TUTKIMUSLAITOSTEN SEKÄ HALLINNOLLISTEN YKSIKÖIDEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolien on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnät ja joille on toimitettava lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä taikka hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta.

---

(1)  Sisältää muutossarjan 03.

(2)  Säännön nro 17 vaatimusten mukaisten M1-luokan ajoneuvojen pääntukien ei tarvitse olla tämän säännön mukaisia.

(3)  1 Saksa, 2 Ranska, 3 Italia, 4 Alankomaat, 5 Ruotsi, 6 Belgia, 7 Unkari, 8 Tšekin tasavalta, 9 Espanja, 10 Jugoslavia, 11 Yhdistynyt kuningaskunta, 12 Itävalta, 13 Luxemburg, 14 Sveitsi, 15 (vapaana), 16 Norja, 17 Suomi, 18 Tanska, 19 Romania, 20 Puola, 21 Portugali, 22 Venäjän federaatio, 23 Kreikka, 24 (vapaana), 25 (vapaana), 26 Slovenia ja 27 Slovakia. Seuraavat numerot annetaan muille maille aikajärjestyksessä sitä mukaa kuin ne ratifioivat moottoriajoneuvojen varusteiden ja osien hyväksymisehtojen yhdenmukaistamista ja hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevan sopimuksen tai liittyvät siihen, ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa näin annetuista numeroista sopimuksen sopimuspuolille.

---

---

---

---

---

---

---

---