(1)

Unioni teki Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion välistä assosiointia koskevan Euro–Välimeri-sopimuksen (1), jäljempänä ’sopimus’, neuvoston ja komission päätöksellä 2000/384/EY, EHTY (2), ja sopimus tuli voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2000. Sopimukseen sisältyy pöytäkirja N:o 4 käsitteen ”peräisin olevat tuotteet” (alkuperätuotteet) määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmistä, jäljempänä ’pöytäkirja N:o 4’.

(2)

Sopimuksen 67 artiklalla perustettu assosiointineuvosto, jäljempänä ’assosiointineuvosto’, voi pöytäkirjassa N:o 4 olevan 39 artiklan nojalla päättää pöytäkirjan N:o 4 määräysten muuttamisesta.

(3)

Assosiointineuvoston on määrä tehdä seuraavassa kokouksessaan tai kirjeenvaihtona päätös sopimuksen muuttamisesta korvaamalla pöytäkirja N:o 4.

(4)

On aiheellista vahvistaa kanta, joka otetaan unionin puolesta assosiaationeuvostossa, koska assosiaationeuvoston päätöksellä tulee olemaan oikeusvaikutuksia.

(5)

Unioni teki etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen (3), jäljempänä ’yleissopimus’, neuvoston päätöksellä 2013/94/EU (4), ja yleissopimus tuli voimaan 1 päivänä toukokuuta 2012. Israelin valtio, jäljempänä ’Israel’, on myös yleissopimuksen sopimuspuoli.

(6)

Yleissopimuksessa vahvistetaan yleissopimuksen sopimuspuolten välillä tehtyjen asiaankuuluvien sopimusten nojalla kaupan kohteena olevien tavaroiden alkuperää koskevat määräykset. Yleissopimusta sovelletaan rajoittamatta kyseisissä asiaa koskevissa sopimuksissa määrättyjen periaatteiden noudattamista.

(7)

Yleissopimuksen 6 artiklassa määrätään, että kukin sopimuspuoli toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen yleissopimuksen tosiasiallisen soveltamisen. Tämän vuoksi assosiointineuvoston olisi hyväksyttävä päätös, jolla pöytäkirjaan N:o 4 sisällytetään dynaaminen viittaus yleissopimukseen, jotta sopimuksessa viitattaisiin aina yleissopimuksen viimeiseen voimassa olevaan versioon.

(8)

Neuvosto kannatti päätöksellä (EU) 2019/2198 (5) yleissopimuksen muutoksia, joissa säädetään uusista nykyaikaistetuista ja joustavammista alkuperäsäännöistä, jäljempänä ’yleissopimuksen muutokset’. Yleissopimuksen muutokset tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2025. Odotettaessa yleissopimuksen muutosten voimaantuloa unioni ja Israel ovat ilmaisseet halukkuutensa soveltaa kyseisiä uusia sääntöjä mahdollisimman pian kahdenvälisesti vaihtoehtona nykyisten sääntöjen soveltamiselle.

(9)

Brysselissä 5 päivänä helmikuuta 2020 pidetyssä teknisessä kokouksessa suurin osa yleissopimuksen sopimuspuolista sopi panevansa täytäntöön siirtymäkauden ajaksi kahdenvälisesti yleissopimuksen muutoksiin perustuvat vaihtoehtoiset alkuperäsäännöt, jäljempänä ’siirtymäkauden säännöt’. Siirtymäkauden sääntöjä sovelletaan rinnakkain yleissopimuksen sääntöjen kanssa, kunnes yleissopimuksen muutokset tulevat voimaan.

(10)

Siirtymäkauden sääntöjen soveltamisella varmistetaan kauppavirtojen ja tullikäytäntöjen mukauttaminen ennen kuin yleissopimuksen muutokset tulevat voimaan.

(11)

Syyskuun 1 päivän 2021 jälkeen yleissopimuksen sopimuspuolten (6) keskuudessa on tullut voimaan useita kahdenvälisiä alkuperäsääntöjä koskevia pöytäkirjoja, joiden ansiosta siirtymäkauden sääntöjä voidaan soveltaa, ennen kuin yleissopimuksen muutokset tulevat voimaan.

(12)

Vuoden 2021 alussa unioni lähetti Israelille siirtymäkauden sääntöjä koskevan ehdotuksen. Israel ilmoitti Brysselissä 12 päivänä tammikuuta 2023 pidetyssä tulliyhteistyön ja verotuksen alakomitean 11. kokouksessa unionille voivansa hyväksyä kyseiset siirtymäkauden säännöt edellyttäen, että läpäisevyyttä koskeva järjestelmä varmistetaan. Israelin ehdotuksen perusteella unionin alkuperäinen ehdotus ei ollut enää merkityksellinen. Unionin olisi sen vuoksi määritettävä assosiointineuvostossa otettava kanta siirtymäkauden sääntöihin.

(13)

Siirtymäkauden sääntöjen tavoitteena on ottaa käyttöön lievempiä sääntöjä, joilla helpotetaan etuuskohteluun oikeuttavan alkuperäaseman määrittämistä tavaroille. Koska siirtymäkauden säännöt eivät yleensä ole yhtä tiukkoja kuin yleissopimuksen säännöt, yleissopimuksen alkuperäsääntöjen mukaiset tavarat voidaan katsoa myös siirtymäkauden sääntöjen mukaisiksi alkuperätuotteiksi, lukuun ottamatta joitakin maataloustuotteita, jotka on luokiteltu harmonoitua tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmää koskevalla kansainvälisellä yleissopimuksella (7), sellaisena kuin se on muutettuna, säännellyn harmonoidun järjestelmän vuoden 2022 nimikkeistön 2, 4–15 ja 16 ryhmään (pois lukien jalostetut kalastustuotteet) ja 17–24 ryhmään.

(14)

Siirtymäkauden sääntöjä sovelletaan rinnakkain yleissopimuksen alkuperäsääntöjen kanssa, mikä luo kaksi erillistä kumulaatiovyöhykettä. Pöytäkirjaan N:o 4 olisi sen vuoksi lisättävä säännös, joka koskee läpäisevyyden yleistä soveltamista yleissopimuksen ja siirtymäkauden sääntöjen välillä.

(15)

Assosiointineuvostossa otettavan unionin kannan olisi sen vuoksi perustuttava tähän päätökseen liitettyyn päätösluonnokseen,